Väestö, kaupat, koulut ja pubit olivat keskittyneet tehtaiden ja myllyjen ympärillä. Nämä tarjosivat työtä miehille

Transkriptio

1 Manchesterin hiippakunta on ensimmäinen suuri teollisuusasutusalue maailmassa. Jo hiippakuntaa perustettaessa 1847, sen kaupungit olivat nopeassa kasvussa. Väestömäärän kasvaessa rakennettiin myös useita kirkkoja

2 Väestö, kaupat, koulut ja pubit olivat keskittyneet tehtaiden ja myllyjen ympärillä. Nämä tarjosivat työtä miehille

3 Monenlaisia yhteisöjä kehitettiin miesten ja naisten kouluttamiseksi. Eri kirkkokunnat palvelivat väestöä, jota yhdisti kristitty tausta

4 Julkinen liikenne oli kallista ja rajoitettua. Kaupat, työ, opiskelu ja kirkossakäynti sijaitsivat lähietäisyydellä kodeista

5 Anglikaanikirkon kirkkorakennukset rakennettiin suuriksi, jäljitellen Englannin vanhoja kirkkoja

6 Kirkossakävijän oli pukeuduttava lämpimästi kylmää vastaan. Kirkot rakennettiin kestämään satoja vuosia. Kirkkorakennukset ovat rakkaita monelle, mutta kalliita ylläpidettäviä ja sijainniltaan väärissä paikoissa

7 Uusilla asuma-alueilla on vähän jumalanpalvelus- ja kokoontumistiloja. Parkkitiloista on myös pula

8 Kirkkoja aikoinaan rakennettaessa, ne tehtiin suuriksi siinä toivossa, että ne täyttyisivät väestön kasvaessa tai sitten, että ne olisivat vaikuttavampia kuin naapurikirkot

9 Jotkut kirkoista sijaitsevat nykyisillä juutalais- ja muslimialueilla. Tämä edelleen vähentää anglikaanien kirkossakäyntiä

10 Moderni väestö edellyttää kirkkojen olevan lämmitettyjä ja mukavia. Se on talvisin kallista. Kirkot rakennettiin sunnuntain jumalanpalveluksia varten, ei palvelemaan monipuolisesti tämän päivän seurakunnan tarpeita

11 Osa kirkoista on ajanmukaisia, mutta useat eivät. Voi olla mahdollista tehdä parannuksia: lisätä lämmitystä, ehkä kerätä tuloja tiloja vuokraamalla. Kirkkoja voidaan laajentaa rakentamalla kokoushuoneita, vessoja, keittiöitä, toimistohuoneita, jopa suihkuja asunnottomille, mutta ei kaikkiin rakennuksiin

12 Pienimmillä seurakunnilla ei ole tähän varaa, eikä aina tahtoa ympärillä olevan väestön tavoittamiseen

13 Opettelemme harkitsemaan uudelleen mitä rakennuksia tarvitsemme tulevaisuudessa. Nämä ovat teologisia kysymyksiä, mutta myös käytännöllisiä ja taloudellisia, ja ne edellyttävät vaikeita päätöksiä. Rahaa on kyettävä siirtelemään

14 Olenkin sanonut, että manchesterilaiset ovat realisteja. He ymmärtävät, että kirkkoja on liikaa ja väärissä paikoissa. He tietävät, että jonain päivänä naapurikirkko on suljettava

15 Perinteisesti seurakuntapappi (kirkkoherra) on vastuussa yhdestä kirkosta kaupungissa tai kylässä. Kirkkoherraa avustaa kaksi yhteisön valitsemaa maallikkoa, kirkkoväärttiä, joille ei makseta palkkaa. Heidän tehtäviinsä kuuluu tilojen ylläpito, taloushallinto ja köyhäin apu

16 Kirkkoherra johtaa jumalanpalvelukset, vierailee sairaiden luona sekä järjestää muuta toimintaa

17 Kirkkoherralla voi olla useampia palkattuja kappalaisia, jotka johtavat vapaaehtoisryhmiä. Nämä vastaavat pyhäkouluista, miesten ja naisten kerhoista ja jopa urheiluharrastuksista. Monet nykyisistä ammattilaisurheiluseuroista saivat alkunsa kirkon suojissa

18 Vihin vuosittain kymmenen miestä ja naista palkattuihin papinvirkoihin Manchesterin hiippakunnassa, mutta joka vuosi vihin myös miehiä ja naisia vapaaehtoistehtäviin. Ihmisiä, jotka toimivat oman työnsä ohella. Monesti seurakuntatyössä ja pastoraalisissa tehtävissä avustavat n vuotiaat eläkepapit

19 Heidän lisäkseen on satoja, joita ei ole vihitty, mutta jotka on koulutettu johtamaan jumalanpalveluksia, evankelioimaan, toimimaan nuorten ryhmänjohtajina, saarnaamaan tai hoitamaan hallinnollisia tehtäviä. Monilla seurakunnilla on palkattuja sihteereitä ja joillakin nyttemmin palkattuja nuoriso- tai lapsityön ohjaajia. Kirkkoherralla on usein vastuullaan useamman kirkon toiminnan johtaminen

20 Olemme päätyneet tähän tarttumalla mahdollisuuteen jonka koulutetut, vanhaksi elävät ja kristillisiä arvoja tiedostavat maallikot tarjoavat, eikä niinkään kankeaa hierarkiaa noudattamalla

21 Olemme tulleet tähän myös siksi, koska meillä ei ole varaa kokopäivätoimisiin pappeihin ja koska esim. sodan jälkeen syntyneiden, eläköityneiden pappien määrä on suurempi kun ordinoitavien

22 Olemme tehneet pieniä muutoksia siellä täällä selvitäksemme nopeista haasteista. On tarkasteltava strategisesti, millaisia ihmisiä tarvitsemme. Tärkein kysymys on miten ajattelemme Jumalasta ja kirkosta

23 Mitä kirkkoherra voi tehdä paremmin kuin muut? Moneenko meillä on varaa? Voiko heitä sijoittaa uusille kasvaville alueille, palvelemaan vieraita kieliä puhuvia anglikaaneja

24 Voidaanko palkattuja maallikkoja lisätä, esim. köyhimpiin seurakuntiin? Millaisia työntekijöitä tarvitsemme? Lapsi- ja nuorisotyöhön vai hallinnon palvelukseen?

25 Miten kouluttaa työntekijät tulevaisuutta varten? Miten varustaa seurakunnat ihmissuhdekonflikteihin, valtataisteluihin ja kilpailuun, jota voi syntyä siirtyessämme yksilötyöskentelystä tiimityöskentelyyn?

26 Manchesterin hiippakunnassa, kun kirkkoherra ottaa viran vastaan uudessa seurakunnassa, hänelle ojennetaan symbolisena lahjana Raamattu, virsikirja, vettä, leipää ja viiniä. Annetaan vaikutelma, että maallikot luovuttavat takaisin velvollisuudet, joita he ovat kantaneet edellisen kirkkoherran lähdöstä asti

27 Edellisessä hiippakunnassani muutimme käytäntöä niin, että saatuaan nämä viran symbolit, kirkkoherra heti ojensi ne takaisin. Saatesanojen kanssa jotka tekivät selväksi että pappeus jaetaan viranhaltijan ja maallikoiden kesken. Jos käytäntö ei aina vastannutkaan mitä tällä haettiin, hetki oli arvokas ja merkityksellinen

28 Kolmas periytynyt, mutta paljon huolta aiheuttava asiakokonaisuus on historiallinen seurakuntien alueellinen jako. Koko Englanti on jaettu seurakuntiin ja väestön kasvaessa edelleen pienimpiin alueisiin, joissa jokaisessa on oma kirkko ja kirkkoherra. Seurakunta vastasi alueellisesta toiminnasta

29 Eri syistä tämä ei aina toiminut luvulta alkaen seurakuntia yhdisteltiin yhden kirkkoherran alaisuuteen. Myöhemmin myös maallikkovastuuta jaettiin yli oman seurakuntarajan

30 1970-luvulta eteenpäin, väestömäärän kasvaessa, jotkut kaupunkiseurakunnat yhtyivät niin kutsutuksi Team Ministryksi, johon kuului useampi kirkkoherra. Johtavaa kirkkoherra nimitettiin Team Rectoriksi

31 1980-luvun loppupuolella olin yhden tiimin johtajana hiilikaivos-seurakunnassa. Kolme pastoria kolmessa kirkossa, jäsenen seurakunnassa. Meillä oli erityisosaamisalueita: Vastasin itse köyhyyden ja työttömyyden vastaisesta työstä. Toimin myös hiilikaivoksen ja paikallisten liikelaitoksien työmaapappina ja saatoin osallistaa maallikkoja näiden piiristä

32 Kymmenen vuotta myöhemmin olin tiimin johtajana kymmenen mailin päästä tältä alueelta. Jälleen meillä oli kolme pappia, mutta nyt neljä kirkkoa. Maallikoita koulutettiin moniin tehtäviin: nuorisotyöhön, evankeliointiin, sururyhmien vetämiseen, perhetyöhön ja kasteopetukseen. Jotkut vierailivat HIV/aids-potilaiden luona

33 Manchesterissa kysymme: Mitä alueita työssämme tulee vahvistaa yhteistoiminnan lisäämiseksi voidaksemme resursoida missiomme toteutumista? Tätä voidaan kutsua missio-kumppanuudeksi. Joitakin on jo syntynyt. Esim. Prestwichissä kolmella papilla on oma kirkko, mutta he toimivat koko kaupungissa. Jokainen avustaa naapurikirkossa

34 Joskus koko pikkukaupunki on efektiivisempi alue ulospäinsuuntautuvalle työlle, kun taas sunnuntain jumalanpalvelus palvelee seurakunnan omalla alueella. Haemme, mikä palvelutehtävä toimisi paikallisesti, mikä taas laajemmalla alueella. Maallikoita etsitään toimimaan, ei vain seurakunnan vaan kokonaisen missioalueen piirissä

35 Jokaiselle edellä mainituista näkökulmista on olennaista, että kaikki saavat osallistua keskusteluun. Tie löytyy Pyhän Hengen opastamana, ei Manchesterin piispan ideoimana. Keräämme tietoa siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Onnistumme vain, jos saamme heidät vakuuttuneeksi ideoiden toimivuudesta, ja se voi tapahtua vain, jos he saavat osallistua niiden kehittämiseen

36 Nautin saadessani matkustaa paikkoihin, joissa en ennen ole käynyt. Minua ilahduttaa olla kanssanne täällä Tampereella. On myös suuri ilo Manchesterissa, kun seuraamme Kristuksen jalanjäljissä kaupungin kiireisillä kaduilla. Me emme tiedä tarkkaan, mihin hän meitä vie, mutta luotamme ja seuraamme