Integroidut grafiikkaihmeet

Transkriptio

1 TEKSTI JA TESTIT: PAULI RIIKONEN KUVAT: JARI TOMMINEN Integroidut grafiikkaihmeet 20 MikroPC 8/2012

2 Asian ydin Uusimmat suorittimiin integroidut grafiikkapiirit pyrkivät tekemään erilliset näytönohjaimet turhiksi jopa pelikäytössä. Selvitimme, millaiseen käyttöön Intelin ja AMD:n ratkaisut todellisuudessa soveltuvat. Pöytäkoneella pelaava on muksen uudemmillakin peleillä. Nopeuden kasvua hankaloittaa kuitenkin ahdas tähän mennessä joutunut luottamaan lähes toimintaympäristö, jossa lämmöntuotto poikkeuksetta erilliseen pitäisi saada pysymään kurissa. näytönohjaimeen, sillä Suoritinvalmistajat ovatkin havainneet emolevylle integroitujen integroitujen grafiikkakiihdyttimien tehostamisessa tilaisuutensa. Jos grafiikkapiiri grafiikkapiirien teho ei ole yksinkertaisesti riittänyt mihinkään. Virtasyöpölle ja usein siirretään emolevyltä samalle sirulle massiivisen jäähdyttimen tarvitsevalle suorittimen kanssa, systeemistä saadaan erillisnäytönohjaimelle löytäisi kuitenkin kompaktimpi. Jos suoritin ja grafiikkapiiri mielellään vaihtoehtoisen ratkaisun. saadaan vielä keskustelemaan keskenään Sylimikrojen puolella AMD:n ja Nvidian täydellisessä symbioosissa, suorituskykyä parhaat mobiiligrafiikkapiirit ovat sen voidaan kasvattaa erittäin energia- ja sijaan jo pidemmän aikaa pystyneet tuottamaan vähintään kohtuullisen pelikoke- kustannustehokkaasti. Intel aloitti, AMD jatkoi TESTASIMME Intelin HD ja AMD Llano/Radeon HD6550D -grafiikkapiiriä useilla peleillä ja vertasimme tuloksia erillisnäytönohjaimiin. Vertailukohtina toimivat noin 50 euron hintainen Nvidia GeForce GT610 sekä noin 80 euroa maksava AMD Radeon HD6570. Testien perusteella suorittimiin integroiduissa grafiikkapiireissä on potentiaalia ja ne riittävät satunnaispelaajalle, kunhan tämä on valmis luopumaan graafisista hienouksista. Etenkin vanhempien pelien ystävälle integroitu ohjain on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Huomionarvoista on, että sekä AMD että Intel löivät Nvidian viidenkympin erillisnäytönohjaimen jokaisessa testissä. Toisaalta, noin 80 eurolla pelikokemuksesta saa kertaheitolla paremman. Alle satasen sijoitus ei kuitenkaan vielä takaa, että erottelukykyä ja kuvanparannusta voi täysin huoletta ruuvailla asetuksista ylöspäin tähän päästään vasta parin kolmen sadan euron uhrauksella. Intel julkisti ensimmäiset suorittimiin integroidut grafiikkapiirinsä edellisen Sandy Bridge -suoritinsukupolven yhteydessä. Nämä mallit oli suunniteltu kuitenkin lähes ainoastaan työpöytäkäyttöön. TESTATUT TUOTTEET: AMD A8-850 Intel Core i7-770k Asus Radeon HD6570 1GB Asus GeForce GT610 1GB Kiitämme lähtökuvan vaa an lainasta: Helsingin Joutsen Apteekin apteekkimuseo, apteekkari Bengt Mattila. MikroPC 8/

3 AMD nokitti pian tehokkaammalla Brazos-arkkitehtuurillaan, mikä sai Intelin satsaamaan uusimman Ivy Bridge -sukupolven grafiikkapiirin kehityksessä myös pelinopeuteen. Tuloksena tehokkain Ivy Bridge -grafiikkapiiri, HD 4000, on yli 50 prosenttia Sandy Bridgen aikaista HD 000 -mallia nopeampi. Tulevan Haswell-suoritinsukupolven huhutaan olevan tästä taas puolet nopeampi, joten kehitystahti on huimaa. AMD:n toisen sukupolven Llano-suorittimet olivat grafiikkapiirin osalta niin ikään merkittävä parannus edellisestä. AMD julkisti vastikään uusimman ja tehokkaimman Trinity-sukupolvensa, mutta toistaiseksi pöytäkoneversiota on saatavissa ainoastaan oem-laitteistoihin. Työpöytä- ja kuluttajaversiot tulevat syksymmällä. Kannettaviin koneisiin Trinityä kuitenkin jo saa. AMD kutsuu suorittimen ja grafiikkapiirin yhdistelmää nimellä apu (accelerated processor unit). Nimestä ja teknisistä vivahdeeroista huolimatta toteutus on hyvin paljon Intelin kaltainen. Integroitujen sudenkuopat Emolevylle integroitujen grafiikkapiirien ominaisuudet eivät pitkään olleet lainkaan vertailukelpoisia erillisnäytönohjainten kanssa. Muutos tapahtui vasta, kun AMD (silloinen ATI) ja Nvidia päättivät alkaa integroida piirejään mobiililaitteisiin, sylimikroihin ja osaksi myös pöytäkoneiden emolevyille. Etenkin hieman vanhemman integroidun näytönohjaimen kanssa saattaa ajautua ongelmaan, jossa kaikki yleisetkään erottelutarkkuudet eivät ole tuettuja. Grafiikkapiireistä ei välttämättä myöskään löydy näyttöliitännän ddc/ci-komentokanavaa, jonka kautta tietokone voi käskyttää näyttölaitetta esimerkiksi kirkkauden, kontrastin ja väritasapainon säätämiseksi. Sen sijaan käytännöllisesti katsoen kaikki ohjaimet ovat nykyään ddc2b-yhteensopivia. Ddc2b-väylän kautta näyttölaite kertoo tietokoneelle omat kykynsä, jolloin tietokone voi suoraan valita muun muassa näytölle optimaalisimman erottelutarkkuuden ja tahdistukset. Niin vanhemmat kuin tässäkin testatut integroidut grafiikkaohjaimet jakavat keskusmuistin tietokoneen suorittimen kanssa. Tämä on ongelma etenkin silloin, kun muistia on vähän. Keskusmuisti ei myöskään usein pärjää nopeudessa erillisnäytönohjainten muisteille, mistä aiheutuu välitöntä tappiota ruudunpäivitysnopeuksissa. Tilannetta voi yrittää parantaa keskusmuistin kellotajuutta nostamalla. Kuvanparannustekniikat EROTTELUTARKKUUDEN ELI resoluution lisäksi pelien kuvanlaatuun vaikuttavat erilaiset kuvanparannustekniikat. Yleisimpiä tekniikoita ovat reunanpehmennys eli antialiasointi (antialiasing, aa) sekä anisotrooppinen suodatus (anisotropic filtering, af). Ne voidaan kytkeä päälle joko pelin grafiikka-asetuksista tai näytönohjaimen hallintapaneelista. REUNANPEHMENNYKSEN tarkoitus on tasoittaa viistojen kohteiden sahalaitaisuutta. Sen hyöty tulee esiin etenkin matalammilla erottelutarkkuuksilla, jolloin kuva koostuu pienemmästä määrästä pikseleitä ja rosoiset sahalaidat ovat helpommin nähtävissä. Yleisin ja vähiten resursseja kuluttava reunanpehmennystekniikka on msaa (multisampling anti-aliasing). Siinä vierekkäisiä pikseleitä näytteistetään yhteen ja kerättyjä näytteitä jaetaan keskenään älykkäämmin uudelleen reunojen siistimiseksi. Usein parhaimman kuvanlaatu-suorituskykysuhteen tarjoava nelinkertainen msaa-reunanpehmennys syö ruudunpäivitysnopeutta noin 20 0 prosenttia. Vanhempi koko ruudun reunanpehmennys eli ssaa (supersampling anti-aliasing, tunnetaan myös nimellä fsaa eli full-scene anti-aliasing) tekee yleisesti siistimpää jälkeä, mutta vaatii myös selvästi enemmän laskentatehoa. Msaa:n ja ssaa:n lisäksi AMD ja Nvidia ovat kehittäneet omia reunanpehmennystekniikoitaan, jotka voidaan haluttaessa kytkeä päälle näytönohjaimen hallintapaneelista. ANISOTROOPPINEN SUODATUS poistaa etäämmällä näkyvien kohteiden sumentumista. Sen käyttö siistii kuvaa selvästi, ja mikä parasta, tehokkaimman 16-kertaisen suodatuksenkin vaikutus suorituskykyyn on nykyisillä hitaamman luokan näytönohjaimillakin varsin pieni. Ominaisuutta kannattaakin pitää mahdollisuuksien mukaan päällä. 22 MikroPC 8/2012

4 Ilahduttavasti Intelin testattu HD 4000 on ominaisuuksiltaan lähes samoilla viivoilla AMD Llano -kokoonpanoon integroidun Radeon-grafiikkapiirin ja erillisnäytönohjainten kanssa. Sen kanssa ei pitäisi tulla ikäviä yllätyksiä työpöytä- eikä pelikäytössä. 166x768-tarkkuudella nelinkertainen reunanpehmennyskin kytkettynä. HD 4000:n kanssakin pystyi pelaamaan, mutta reunanpehmennyksen käyttö pudotti ruudunpäivitysnopeutta dramaattisesti. Testitulosten kertomaa Raskaat pelit, kuten Crysis 2, olivat integroiduille ohjaimille ja Nvidian erillisnäytönohjaimelle kovia paloja. Crysiksestä saatiin pelattava vasta pudottamalla erottelutarkkuus 640x480-tasolle ja yksityiskohdat minimiin. Radeon HD6570 sen sijaan pystyi parempaan. Crysis 2 -peliä tahkosi mielikseen 1024x768-resoluutiolla jopa reunanpehmennys aktivoituna. Uudehko Batman: Arkham City pysyi pelattavana vielä 166x768-tarkkuudella viistojen kohteiden sahalaitaisuutta poistavan reunanpehmennyksenkin kanssa. Vanhempien tuotosten kanssa integroidut grafiikkapiirit pärjäsivät paremmin. Esimerkiksi reilun parin vuoden ikäinen Dirt 2 -autopeli pysyi pelattavana vielä 1680x900-tarkkuudella. Legendaarinen, OpenGL-rajapintaa käyttävä nettiräiskintä Enemy Territory pyöri AMD Llano -kokoonpanolla erinomaisesti Edullisissakin erillisohjaimissa on usein monipuolisemmat liitännät kuin perustason integroiduissa. Näissä testikorteissa on vakiovarusteena vga-, dvi- ja hdmi-liitännät. Mikä DirectX, mikä OpenGL? PELIEN JA näytönohjainajureiden grafiikkaasetuksia kahlatessa törmää ennen pitkää termeihin DirectX ja OpenGL. Samaiset termit tulevat vastaan näytönohjainta grafiikan toistamisessa hyödyntävien sovellusten, kuten AutoCADin ja Photoshopin asetuksissa. Mistä on kyse? DirectX ja OpenGL ovat standardoituja ohjelmointirajapintoja, jotka toimivat näytönohjaimen ja sovelluksen eli esimerkiksi d-pelin välissä. Rajapintojen tarkoitus on muuttaa sovelluskehittäjien tuottamaa ohjelmakoodia grafiikkapiirin ymmärtämään muotoon. Ohjelmointityö helpottuu, kun sovellusta ei tarvitse koodata erikseen markkinoiden jokaiselle grafiikkapiirille, vaan ohjelmointiin voidaan käyttää DirectXja OpenGL-kirjastojen yleisiä komentoja. DIRECTX on Microsoftin etupäässä pelien ohjelmointiin kehittämä rajapinta windows-ympäristöön. Emulaattorin, kuten esimerkiksi Winen kanssa DirectX saadaan toimimaan myös linuxissa. DirectX:n versio 1 ilmestyi aikanaan Windows 95:n yhteydessä. Kehitystahti on ollut tasaista, ja tällä hetkellä mennään versiossa 11. DirectX sisältää erilliset osat muun muassa grafiikan, äänen ja näppäinkomentojen käsittelyyn. d-grafiikasta vastaava osa on nimeltään DirectD. OPENGL-rajapintaa on kehitetty niin ikään 90-luvun alkupuolelta. Tällä hetkellä uusin versio on 4.2. OpenGL:n valtti on avoimuus, se toimii windowsin lisäksi muun muassa linuxissa ja Mac OS X:ssä. Teknisten eroavaisuuksien vuoksi OpenGL on DirectX:n DirectD-rajapintaa riippuvaisempi näytönohjaimen ajurin toteutuksesta. Käytännössä eron huomaa siten, että DirectD-nopeudessa tasaisten eri valmistajien näytönohjainten välille saattaa OpenGLsovelluksissa tulla suuriakin suorituskykyeroja. Jos peli antaa mahdollisuuden valita, kannattaa kokeilla, kumman rajapinnan käyttö antaa parempia ruudunpäivitysnopeuksia. Yleisesti DirectX on rajapinnoista laajemmin tuettu. Uudet DirectX- ja OpenGL-versiot ovat lähes aina tuoneet mukanaan uuden tukun työkaluja ja tekniikoita, joilla pelien kehittäjät voivat tehdä peleistä näyttävämpiä. Pelaajan kannalta ikävää on viive uusien versioiden ja niitä tukevien pelien välillä. Näytönohjainvalmistajien markkinointipuheet ja tekniikkademot houkuttelevat helposti ostamaan upouuden näytönohjaimen, vaikkei sen hienouksia tukevia pelejä ole tulossa vielä moneen kuukauteen. Usein kannattaakin miettiä, olisiko edellisen sukupolven tehonäytönohjain parempi valinta kuin uudempi, mutta lähes samanhintainen ominaisuushirmu, jonka käytännön pelinopeus nykyhetken peleillä ei yllä samalle tasolle. MikroPC 8/2012 2

5 Paremman puutteessa. Lupauksia paremmasta. AMD Radeon HD 6550D Integroitu AMD Fusion/Llano -suorittimeen Integroitu Intel Core i -suorittimeen LLANO EDUSTAA AMD:n toisen sukupolven apu-arkkitehtuuria (accelerated processing unit), jossa suorittimen yhteyteen on integroitu Radeon-grafiikkapiiri. Radeon HD 650D on mukana AMD:n A ja A suorittimissa. Tehokkaamman Radeon HD6550D:n saa A ja A suorittimien kylkiäisenä. Ominaisuuksiltaan D-lisänimelliset Radeonit vastaavat toisiaan. Tuettuina ovat DirecX 11 ja OpenGL-versio 4.1. Eroavaisuudet syntyvät grafiikkapiirien kellotaajuuksista ja laskentayksiköiden määrästä. Radeon 6550D suoriutui testeissä lähes kauttaaltaan Intelin virkaveljeä nopeammin. Suurin ero syntyi OpenGLnopeudessa. Videon purkamisessa HD 4000 oli selvästi Radeonia nopeampi, joskin tähän vaikuttaa myös Core i7-suorittimen teho. Erikoisuutena Llano-arkkitehtuuri mahdollistaa erillisen Radeon 6450-, tai 6670-näytönohjaimen käyttämisen yhteistyössä suorittimeen integroidun grafiikkapiirin kanssa. Dual graphics -ratkaisun teholisä on DirectX 11 -peleillä parhaimmillaan 50 prosentin luokkaa pelkkään integroituun piiriin verrattuna. Vanhemmilla nimikkeillä vaikutus voi tosin olla jopa negatiivinen. Llano-pohjainen Radeon HD 6550D on Inteliä suositeltavampi ratkaisu pelikäyttöön, mutta 80 euron hintaisen erillisnäytönohjaimen haastajaksi siitäkään ei ole. INTEL JULKAISI Ivy Bridgen yhteydessä kaksi grafiikkapiiriä, HD 2500:n ja HD 4000:n. Näistä HD 2500 on kaikissa Core i- ja i5-pöytäkonesuorittimissa lukuun ottamatta ylikellottajille suunnattua Core i5 570K -mallia. HD 4000 on ympätty kaikkiin Core -i7 -pöytämalleihin sekä mobiilimalliston Core i -suorittimiin. HD 2500 ja HD 4000 vastaavat ominaisuuksiltaan toisiaan. Molemmissa on edellisestä Sandy Bridge -sukupolvesta poiketen täysi DirectX 11 -tuki ja Quick Sync -tekniikka avustaa videomateriaalin purkamisessa. Pelinopeudessa HD 4000 on selvästi nopeampi, sillä se pureskelee grafiikkaa 16 laskentayksikön voimin. HD mallissa yksiköitä on kuusi. Pelitesteissä HD 4000 hävisi kuitenkin lähes poikkeuksetta niin erillisnäytönohjaimille kuin AMD:n Llano -kokoonpanollekin. Merkittävimmät erot syntyvät reunanpehmennystä käytettäessä sekä OpenGL-nopeudessa. Videonpakkauksessa Intel on Llanoa ja verrokkinäytönohjaimia selvästi rivakampi. HD 4000 soveltuu lähinnä satunnaispelaajalle, jota kiinnostavat vanhemmat nimikkeet uutuuspelejä enemmän. Erillisnäytönohjainten haastajaksi Intelin ohjaimesta ei toistaiseksi ole. Aika näyttää, miten tilanne muuttuu tulevan Haswell-suoritinsukupolven myötä. + Pelikelpoinen matalilla tarkkuuksilla + Inteliä parempi OpenGL-nopeus Pelinopeus suuremmilla tarkkuuksilla ja reunanpehmennyksen kanssa + Pelikelpoinen matalilla tarkkuuksilla + Videopakkausnopeus Pelinopeus suuremmilla tarkkuuksilla ja reunanpehmennyksen kanssa 24 MikroPC 8/2012

6 Testijoukon ykkönen. Peränpitäjä. Asus AMD Radeon HD GB Asus Nvidia GeForce GT GB TOISEKSI ERILLISOHJAIMIEN edustajaksi valittiin Radeon HD Se edustaa yhdessä isoveljensä 6670:n kanssa AMD:n ohjaimia vajaan 100 euron hintaluokassa sisältää kaikki Radeon sarjan ominaisuudet DirectX 11- ja OpenGL 4.1 -tukineen sekä uvd-videonpurkupiireineen. Näytönohjainta on saatavissa 512 megatavun sekä yhden ja kahden gigatavun muisteilla varustettuna. Pelitesteissä Radeon HD 6570 menestyi testijoukosta parhaiten. Pelattavuus säilyi muista testilaitteista poiketen reunanpehmennys aktivoitunakin, kunhan erottelutarkkuus pysyi hillityissä lukemissa. Korkeammilla tarkkuuksilla myös 6570:n kyvyt kuitenkin loppuvat nopeasti, vaikkakin muita testilaitteita myöhemmin. Videonpakkauksessa 6570 ei pärjännyt Intelin HD 4000:lle, vaan hävisi tälle reilut pari minuuttia. Dual graphics -ominaisuuden aktivointi oli helppoa. Kunhan emolevn bios-asetuksista valittiin integroitu malli ensisijaiseksi grafiikkaohjaimeksi, AMD:n näytönohjainajuri ehdotti toiminnon aktivoimista heti windowsin käynnistyttyä. Radeon 6570 soveltuu pelikäyttöön integroituja testilaitteita paremmin, mutta tosipelaajalle senkään kyvyt eivät vielä riitä. TOISENA ERILLISOHJAIMENA testasimme Nvidian vastikään markkinoille tulleen, noin 50 euron hintaluokassa taistelevan GeForce GT 610:n. Nvidian edullisimman pään näytönohjainkategoriaan sijoittuvat isovelimallit tunnetaan nimillä 620 ja 60. Tuoreet julkistukset eivät perustu Nvidian tehokkaaseen Kepler-arkkitehtuuriin, vaikka mallinimistä voisi niin päätellä. Käytännössä GT 610 on vanhempi GT 520 vain uudella nimellä varustettuna. Ominaisuuksiensa puolesta GT 610:n ei tarvitse hävetä kovemmassakaan seurassa. Tuoreimpien DirectX- ja OpenGLversioiden lisäksi laitteessa on muun muassa pelien fysiikanmallinnuksessa auttava PhysX-yksikkö. Myös linuxissa hyödyllistä vpdau-videonpurkuominaisuutta tuetaan. Pelitesteissä GT 610 jäi viimeiseksi. Vanhempaa Enemy Territorya lukuun ottamatta se ei pystynyt pelattaviin ruudunpäivitysnopeuksiin erottelutarkkuutta pudottamallakaan. Suurin osa testeistä oli pelkkää dia-showta. Videopakkaustestissä GT 610 päihitti AMD Llano-kokoonpanon ja sijoittui kolmanneksi. GeForce GT 610 soveltuu lähinnä mediakeskuskoneeseen, joskin integroidut ohjaimet ovat siihenkin houkuttelevampia vaihtoehtoja. Pelikäyttöön edullisesta nvidialaisesta ei ole. + Testijoukon nopein + Dual graphics -tuki AMD Llanon kanssa Hinta + Hinta Erittäin vaatimaton pelinopeus MikroPC 8/

7 Batman: Arkham City, DirectX 11 -suorituskyky Pidempi palkki parempi Testiasetus Furmark OpenGL -suorituskyky Pidempi palkki parempi 1024 x 768, no AA 1024 x 768, 4 x AA 166 x 768, no AA 166 x 768, 4 x AA AMD Llano Geforce GT 610 Radeon 6570 Furmark mittaa näytönohjaimen OpenGL-suorituskykyä. Tuloksista on tässä esitetty käytön kannalta oleellinen ruudunpäivitysnopeus Testiasetus 1024 x 768, no AA, low 1024 x 768, 4 AA, low 166 x 768, no AA, medium 166 x 768, 4 x MSAA, medium 1680 x 900, 4 x MSAA, high Ruudunpäivitysnopeus on mitattu pelin sisäänrakennetulla benchmarktoiminnolla. Enemy Territory Pidempi palkki parempi Ohjain AMD Llano Geforce GT 610 Radeon Pelin ruudunpäivitysnopeus on mitattu Frapsilla aina minuutin ajalta kerrallaan AMD Llano Geforce GT 610 Radeon , , ,0 49, x 768, no AA, high 166 x 768, 4 x AA, high ,8 72, , ,7 Testiasetus Crysis 2 Pidempi palkki parempi 1024 x 768, no AA, high 1024 x 768, no AA, high, grafiikkapiiri MHz 1024 x 768, 4 x AA, Edge AA, high 1024 x 768, 4 x AA, Edge AA, high, grafiikkapiiri MHz 166 x 768, no AA, high 1680 x 900, Edge AA 1024 x 768, DX 11 mode, no AA, high 1024 x 768, DX 11 mode, 4 x AA, Edge AA, high 7,4 10,0 12,0 11,5 10, AMD Llano Geforce GT 610 Radeon 6570 Crysis 2 -pelin ruudunpäivitysnopeus on mitattu Crysiksen testaamiseen tarkoitetulla Adrenaline Benchmark -sovelluksella. Intelin suorittimen ylikellotus Extreme Tuning Utility -sovelluksella. 1,4 14,4 16,5 14,6 19,7 22,7 20,9 22,9 19, 22,7 19,2 18,8 18, 24,8 2,8 27,9 26,8 26,2 25, 29,9 4,1 Dirt 2 Pidempi palkki parempi 1024 x 768, no AA, high textures Testiasetus 1024 x 768, 4 x MSAA, high 166 x 768, no AA, high 166 x 768, 4 x MSAA, high 1680 x 900, no AA, high 1680 x 900, 4 x AA, high 1920 x 1080, no AA, high 1920 x 1080, 4 x MSAA, high 44,9 42, AMD Llano Geforce GT 610 Radeon 6570 Keskimääräinen ruudunpäivitysnopeus Dirt 2 -pelissä. Nopeus on mitattu Frapsilla aina minuutin ajalta kerrallaan. 24,2 2,9 28,1 2,6 29,5 20,4 18,2 20,0 25,8 15,7 16,6 29,8 4,7 2,8 29,2 25,5 26,8 15,9 21,6 1,9 27, 7,9 6,1 4,1 6,0 41,1 4,2 48,0 51,2 57,5 26 MikroPC 8/2012

8 Valmistaja Intel AMD AMD Nvidia Arkkitehtuuri Ivy Bridge Llano / BeaverCreek Turks GF119 Lisätietoja Grafiikkapiirin malli HD 4000 Radeon HD6550D Radeon HD6570 GeForce GT610 Grafiikkapiirin tyyppi Grafiikkapiirin kellotaajuus Muistin kellotaajuus Integroitu suorittimen yhteyteen 650 MHz, d-tilassa maks MHz MHz (testikoneessa 1600 MHz) Integroitu suorittimen yhteyteen Erillinen Erillinen 600 MHz 650 MHz 810 MHz MHz (testikoneessa 1600 MHz) Muistin määrä Jaettu, maks Mt Jaettu, maks Mt 1800 MHz 1200 MHz 512 Mt, 1 Gt tai 2 Gt (testilaitteessa 1 Gt) Grafiikkayksiköiden lukumäärä Tuetut standardit DirectX 11, OpenGL.1 DirectX 11, OpenGL 4.1 DirectX 11, OpenGL 4.1 DirectX 11, OpenGL 4.2 Suurin resoluutio 2560x x x x1600 Tuetut liitännät hdmi, display port, dvi, vga hdmi, display port, dvi, vga hdmi, display port, dvi, vga hdmi, display port, dvi, vga 1 Gt Testikone Intel Core i7-770k -suoritin, 8 Gt ram, Intel DZ77GA -emolevy, Windows 7 64-bit AMD A suoritin, 8 Gt ram, Gigabyte GA-A75M-UD2H -emolevy, Windows 7 64-bit Intel Core i7-770k -suoritin, 8 Gt ram, Intel DZ77GA -emolevy, Windows 7 64-bit Intel Core i7-770k -suoritin, 8 Gt ram, Intel DZ77GA -emolevy, Windows 7 64-bit Testattu tuote Intel Core i7-770k AMD A8-850 Asus AMD Radeon HD GB ASUS GeForce GT610 1GB Videopakkausnopeus Lyhyempi palkki parempi Ohjain AMD Llano Geforce GT 610 Radeon 6570 Videopakkausnopeus on mitattu Cyberlink MediaEspresso 6.5 -ohjelmalla pakattaessa 720p-resoluutioinen H.264-koodattu videoleike mobiilikäyttöön sopivaan muotoon 640x60-tarkkuuteen. DMark 2011 DirectX 11 -suorituskyky, 1280 x 720 px Pidempi palkki parempi 781, 662, AMD Llano 1102, 988,0 666,7 Geforce GT ,7 1419, Radeon , Keskiarvo, DMark DMark 2011 mittaa tietokoneen ja näytönohjaimen DirectX 11 -suorituskykyä. Pidempi pylväs on parempi. Sähkönkulutus Lyhyempi palkki parempi Ohjain AMD Llano Geforce GT 610 Radeon 6570 Kuvaajassa on esitetty tietokoneen ottoteho näytönohjaimen eri kuormitustasoilla Pakkausaika, sekuntia 8,9 45,2 Keskiarvo, Graphics Store 55, 52, 108, Ottoteho, W Joutokäynti Rasitus (maksimiarvo DMark 2011:n testikierroksesta) ,9 122,9 12,9 Näin testasimme TESTASIMME NÄYTÖNOHJAINTEN pelisuorituskykyä eri peleillä ja testiohjelmilla. DirectX 9 -suorituskykyä mittasimme raskaalla Crysis 2 -räiskinnällä ja Dirt 2 -ajopelillä. Crysiksen kohdalla käytimme pelin testaamiseen suunniteltua Adrenaline Benchmark -apuohjelmaa, jolla voidaan virhemarginaalien pienentämiseksi ajaa sama skriptattu tapahtumasarja läpi useilla eri laitteilla ja asetuksilla. Dirt 2:n kanssa käytimme ruudunpäivitysnopeuden talteen nappaavaa Frapsia, jolla pelaamisen ohessa tallensimme keskimääräisen ruudunpäivitysnopeuden minuutin pätkältä ja kolmesta otosta laskimme keskiarvon kullekin testille. DirectX 11 -nopeutta selvitimme tuoreen Batman: Arkham Cityn sisäänrakennetulla suorituskykytestillä ja Crysis 2:n laajennoksella, jolla peli saadaan hyödyntämään DirectX 11 -ominaisuuksia. Lisäksi testasimme näytönohjainten DirectX 11 -kykyjä DMark sovelluksella. OpenGL-suorituskykyä mittasimme muutaman vuoden vanhalla Enemy Territory -nettiräiskintäpelillä yhdessä Frapsin kanssa. Mittasimme OpenGL-nopeutta myös Furmark-testisovelluksella. Videopakkauskykyjä vertailimme muuntamalla noin kahden gigatavun kokoisen, H.264-koodatun 720p-elokuvan kännykälle sopivaan 640x60-kokoon Cyberlinkin MediaEspresso 6.5 -sovelluksella. Kiitokset City Anttilan Top Ten Megastorelle testipelien lainasta. MikroPC 8/