Lähde 2006 liikkeelle Arvioija va Arvioija v ikuttaa tutkintojen luotettav aikuttaa tutkintojen luotetta uuteen. vuuteen.

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Lähde 2006 liikkeelle Arvioija va Arvioija v ikuttaa tutkintojen luotettav aikuttaa tutkintojen luotetta uuteen. vuuteen."

Transkriptio

1 Lähde liikkeelle Arvioija vaikuttaa tutkintojen luotettavuuteen. Vaikuttaako arvioija myös tutkintosuoritukseen? Koulutus ja perehdytys ovat tarpeellisia. Useiden alojen kokemuksia tutkinnon suorittamisesta sekä arvioinnista. Marita Savola kehottaa opettajia huolehtimaan työelämäosaamisestaan ja jaksamisestaan.

2 Arvioija toimii näyttötutkinnon ytimessä Näyttötutkinnossa tutkinnon suorittaja pyrkii toimillaan osoittamaan, että hänen ammattitaitonsa on tutkinnon vaatimustasoon nähden riittävä. Tässä tilanteessa arvioija näkee, kuulee sekä havainnoi erilaisia asioita. Samalla hän ainakin mielessään vertaa niitä vaadittavaan tasoon. Arviointikokouksessa joudutaan ainakin jo osin muistelemaan aiemmin tapahtunutta. Myöhemmin tutkinnon vahvistaa tutkintotoimikunta, joka joutuu tekemään päätöksensä pelkästään papereiden perusteella. Arvioija on koko ammattitaidon osoittamisjärjestelmän suhteen erittäin keskeisessä asemassa, tapahtumien ytimessä. Mitä tämä vaatii arvioijana toimivalta henkilöltä? Mielestäni vaateet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Arvioijan omaan ammattitaitoon, arviointitaitoon sekä asennoitumiseen itse arviointityöhön. On selvää, että arvioijan pitää hallita hyvin se ammatti, jonka tutkintosuorituksia hän arvioi, muutoin koko arvioinnilta putoaa pohja pois. Vaikka arvioijan oma ammattitaito olisikin hyvin korkea, hänellä ei välttämättä ole aiempaa kokemusta toisen ammattitaidon analysoimisesta tai sen vertaamisesta johonkin ennalta määritettyyn tasoon. Arviointikoulutus on hyvä apu tähän tilanteeseen. Lisäksi jokaiseen yksittäiseen arviointitilanteeseen kannattaa valmistautua hyvin. Se on tutkinnon suorittajalle ainutkertainen tilanne, jossa hän on oikeutettu saamaan oikeudenmukaisen kohtelun. Suomen Yrittäjien yhteydessä toimii Mestarikiltaneuvosto. Sillä on omat mestarin eettiset ohjeet. Niissä mestari lupaa mm. tehdä osuutensa mestareiden arvostuksen ylläpitämiseksi, kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan, arvostaa muiden alojen osaajia sekä antaa asiakkaille vain laadukkaita palveluja. Mielestäni näissä voisi olla alku myös arvioijien eettisille ohjeille. Kuka nämä sitten kirjoittaakin, ohjeiden lähtöajatuksena pitää mielestäni olla arvioinnin korkean moraalin tavoittelu samaan tapaan kuin Mestarikiltaneuvostolla. Tutkintojen järjestäjät huolehtivat arvioijien koulutuksesta ja perehdytyksestä. Itse arviointityön etiikka lähtee siitä, kuinka tärkeäksi ja merkittäväksi arvioija näkee tehtävänsä. Se on todella tärkeää työtä. Nähdäkseni se ratkaisee osaltaan, kuinka näyttötutkintoja arvostetaan käytännön työelä- mässä. Kehotan arviointikouluttajia kiinnittämän koulutuksessa huomiota myös tähän ulottuvuuteen. Toivotan Sinulle, näyttötutkintosuorituksen arvioija, mitä parhainta menestystä tärkeässä tehtävässäsi. Jokainen toimeksianto on luottamuksen osoitus juuri Sinulle. Veikko Ollila Ps. Mestarikiltaneuvostosta lisätietoja: Veli-Matti Lamppu, Mestarikiltaneuvoston kiltamestari, tai 2

3 SISÄLLYSLUETTELO JULKAISIJA ALVAR Lähde liikkeelle -lehden tarkoituksena on jakaa näyttötutkintotoimintaan liittyviä kokemuksia ja ajankohtaista tietoa. Ensimmäisen numeron toteutti ja julkaisi Etelä-Suomen lääninhallituksen ja ESR:n rahoittamana Näyttötutkinnot työelämän todellisuu deksi -projekti. Nyt Lähde liikkeelle -lehteä julkaisee Ammattitutkintoaineiston laadunvarmistus ALVAR. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. PÄÄTOIMITTAJA Veikko Ollila Projektijohtaja ALVAR TOIMITUSSIHTEERI Marja Koivunen Projektisihteeri Pedaklusteri-hanke TOIMITUS Pertti Haanpää Tarja Haapala Petri Kallionpää Jouni Kyllönen Reima Mäkeläinen Rauno Mäkelä-Lammi ULKOASU JA TAITTO Asser Jaaro PAINOPAIKKA ArtPrint PAINOSMÄÄRÄ YHTEYSTIEDOT puh. (09) AEL, Kaarnatie 4, Helsinki ILMOITUSMYYNTI Marja Koivunen (09) Tarja Haapala (09) Toimitamme yhteistyökumppaneillemme ensimmäisen toimituksen toistaiseksi veloituksetta. Sen jälkeen perimme toimitus- ja postituskuluja seuraavasti: 10 kpl 10 + alv 22 % 20 kpl 20 + alv 22 % 50 kpl 40 + alv 22 % 100 kpl 70 + alv 22 % 150 kpl alv 22 % 200 kpl alv 22 % seuraavat 100 kpl alv 22 % ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu (178 x 242 mm) alv 22 % ½ sivu (178 x 120 mm) alv 22 % ¼ sivu (87 x 120 mm) alv 22 % ISSN Arvioija toimii näyttötutkinnon ytimessä... 2 Arvioijan po sitiivinen viestintä suorittaj an tukena... 4 Arviointikesk ustelu... 6 Tutkinnon järjestäjän velvollisuus on huolehtia arvioijien perehdyttämisestä... 8 Puhdistuspalveluala maahanmuuttajien sisääntuloammattina Esimiehenä näyttöä arvioimassa Nosteen avulla kotitalousyrittäjäksi Arvioidaan, ei arvostella Näyttötutkinnot ovat kansainvälinen menestystarinamme AEL kehittää asiakkaidensa kilpailukykyä laadukkaan näyttötutkintotoiminnan avulla Henkilökohtaistaminen motivoi opiskelemaan Osaamisen kehittämistä näyttötutkintojen avulla Henkilökohtaistaminen on järjen käyttöä ja sydämen asiaa Arviointi valmentaa vastaanottamaan ja antamaan palautetta Valmentajaksi ei synnytä, vaan kasvetaan Tutkinnosta potkua työel ämään Vuoden 2006 näyttötutkintomestari valittiin Vertaisarvioinnissa opitaan toisten toiminnasta Ammattiosaamisen näytöt tulivat Päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneita tarvitaan Päihdetyön ammattitutkinto, tällaiselta se tuntuu sisältäpäin Aikuiskoulutuksen ketjuyhteistyö on käynnistynyt Puusepänalalle perustettiin näyttökumppanuusrinki Elinkeinoelämän oppilaitokset työelämälähtöisyyden kärjessä Uusia tutkintoja ja tutkintojen perusteita

4 Arvioijan po suorittaj Sydän hakkaa lähes 200 kertaa minuutissa, posket punoittavat, kädet vapisevat, pää on tyhjä ja sanat takertuvat kurkkuun. Hymyllä pehmennät viestintääsi ja saat myös anteeksi tahattomat viestinnälliset negatiivisuudet. Kyseessä voi olla suorittaja, joka osoittaa ammattiosaamisensa näyttötilanteessa. Kun suorittaja ei jännittämiseltään kykene osoittamaan todellista ammattitaitoaan, se ei ole kenenkään etu. Hyvä arvioija ottaa huomioon suorittajan jännittämisen ja yrittää luoda näytönantotilanteeseen kannustavan ilmapiirin. Oman viestintäkäyttäytymisen mukauttaminen tilanne- ja suorittajakohtaisesti kuuluu osaavan arvioijan ammattitaitoon. Arvioija voi omalla viestintäkäyttäytymisellään vahvistaa tai helpottaa suorittajan jännittämistä. Oma persoonallinen tapa kohdata uusi ihminen voi tuntua vastapuolen mielestä jopa tylyltä. Tilanteeseen liittyvä jännitys voi tehdä suorittajasta yliherkän viesteille, jolloin arvioijan yksittäinen ele, ilme tai sana saa liian suuren painoarvon ja se tulkitaan kielteiseksi. Myös arvioijan viestintätavan poikkeaminen odotetusta saattaa aiheuttaa suorittajalle epämiellyttävän olon. Toisaalta viestintätyylissämme voi olla ne- gatiivisia kehonkielen symboleja, jotka lisäävät entisestään suorittajan paineita näytönantotilanteessa. Millaisen ensivaikutelman annat itsestäsi kohdatessasi suorittajan? Otatko huomaamattasi luulot pois tuimalla katseella vai rakennatko kohtaamiseen myönteisen ilmapiirin viestinnällisin keinoin? Arvioijan valta-asema saa aikaan jännitystä Jotta suorittajalla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset onnistua näytössään, arvioijien tulisi rakentaa arviointitilanteesta myönteinen. Vastuu luottamusta herättävän ilmapiirin aikaansaamisesta on ehdottomasti arvioijalla johtuen valta-asemasta ko. tilanteessa. Arvioijalla on valta hylätä tai hyväksyä näyttö, ja siitä syystä suorittaja mitä todennäköisimmin jännittää ei ainoastaan tilannetta vaan myös arvioijaa. Tästä syystä valta-asemaa on turha viestinnällisin keinoin korostaa ja lisätä näin suorittajan tukalaa olotilaa. Pikemminkin valtaa voisi vähentää lisäämällä tietoisesti viestintään positiivisia elementtejä. Positiivinen viestintäkäyttäytyminen herättää suorittajassa luottamusta ja saa aikaan turvallisuuden tunteen, joka koetaan rauhoittavana. Ensivaikutelma syntyy sanattomista ja sanallisista viesteistä Miten saat omalta osaltasi aikaan mahdollisimman positiivisen ensivaikutelman? Pukeutuminen, katsekontaktin laatu, kättelytyyli, asennot, liikkeet, aloitussanat ja äänen sävy paljastavat sekä asenteemme että tunnetilamme ja vaikuttavat näytönantotilanteen ilmapiiriin. Tilanteeseen sopivalla, siistillä ja huomiota herättämättömällä vaatetuksella vältät sekä yli- että alilyönnit. Ylikorostuneen huolitellulla tai tyylikkäällä vaatetuksella saatat korostaa tarpeettomasti itseäsi. Auki jätetty jakku viestii avoimuutta, tiukasti ylös asti napitettu pusero taas virallisuutta. Avoimella katsekontaktilla kerrot vilpittömyydestäsi. Harhaileva katse antaa hel- 4

5 TEKSTI: MAARIT RÄISÄNEN, VIESTINNÄN KOULUTTAJA OULUSTA sitiivinen viestintä an tukena posti välinpitämättömän kuvan. Liian intensiivisen katsekontaktin suorittaja mieltää taas tuijottamiseksi. Silmäys silmälasien yli kertoo epäilyksestä ja katseinventaario nenänvartta pitkin vähättelystä. Kun asia on vakava, osoita se toki ilmeelläsi. Mutta ethän ole turhan vakava; uskottavuutesi ei kärsi, vaikka hymyilisitkin enemmän. Hymy pehmentää ja kertoo myönteisestä suhtautumisestasi. Kättely ja itsemme esittely tulisi sisällyttää jokaiseen kohtaamiseen. Lyhyt yhteenveto edessä olevasta näyttötilanteesta ja -käytänteistä luo turvallisuutta ja helpottaa jännittämistä. Suorittajalle tulee antaa tilaa kysymyksille, sillä epätietoisuutta aiheuttavat seikat hämmentävät ja vievät turhaan suorittajan energiaa näyttösuorituksesta. Asento on asenteemme: hyvä ryhti ja avoin rintakehä kertovat hyvästä olostamme. Jos olemme aidosti kiinnostuneita kuulemastamme ja näkemästämme, kumarrumme luonnostaan suorittajaan päin. Istuminen takakenossa mielletään välinpitämättömyydeksi, jopa laiskuudeksi, vaikka kyseessä saattaakin olla vain huonon istuimen aiheuttamasta asennon valinnasta. Liikkeiden jäykkyys on yhtä luonnotonta kuin ylenmääräinen huitominenkin. Arvioijan tilanteeseen kuulumaton puuhastelu on epäkohteliasta ja häiritsee suorittajan keskittymistä. Toisaalta liikkumattomuus, itsensä naulitseminen yhteen paikkaan saattaa tuntua suorittajasta ahdistavalta. Tällöin voi olla paikallaan perääntyä tarkkailuasemastaan ja antaa suorittajalle hetken huokaisutauko siirtymällä ihastelemaan ikkunasta näkyvää maisemaa. Yleisesti ottaen tavoitteena on kuitenkin luonteva, tarkoituksenmukainen liikehdintä. Koska ajattelutapa vaikuttaa viestintään ja käyttäytymiseen, kannattaa ajatukset kääntää tietoisesti positiivisiksi. Kielteisen ilmaisun kääntäminen myönteiseksi, hyvän kommentin tukeminen tai kannustava ilmaisu ohjaa keskustelua ja ilmapiiriä positiivisempaan suuntaan. Kun ilmaisutavaltaan voimakas arvioija kohtaa hiljaisen, mietteliäämmän suorittajan, voi pelkkä kova äänenkäyttö säikäyttää. Äänen pehmentäminen on silloin huomaavaista: hiljaisempi ääni, hitaampi puhenopeus viestivät lempeydestäsi. Matalalla äänellä on rauhoittava vaikutus, ja mitä jutustelevampi puhetyylisi on, sitä helpompi ja miellyttävämpi sitä on kuunnella. Viestien ymmärrettävyys vaatii selkeää kielenkäyttöä: Ymmärrettävyys syntyy puhekielen ja tutun ammattisanaston käytöstä. Turhat sivistyssanat on syytä ilmaista selkeällä suomen kielellä, jottei suorittaja joudu kiusalliseen tilanteeseen. Arvioijan kannustavat sanat keventävät tavallisesti tunnelmaa: Teet vain parhaasi. Voit kuvitella minut rusettipäiseksi lilliputiksi tai unohtaa olemassa oloni kokonaan. Suorittajan olotilaa helpottaa yleensä jännittämisestä puhuminen: se, lupaatko antaa tarvittaessa tekohengitystä vai toteatko vain kaikkien suorittajien olevan vähintäänkin 120 %:n paniikissa, riippuu siitä, millainen suorittaja vastapuolellasi on. Useimmiten tilanteeseen sopiva ja helposti ymmärrettävä huumori keventää virallisuutta. Jos näytönantotilanteessa voi puhua, luonteva keskustelu yleensä vähentää jännittämistä: Tuohan onkin toimiva tapa ratkaista asia. Niin se tekniikka kehittyy. Ennen vanhaan tuohonkin sai tuhrattua aikaa tuplasti enemmän kuin nykyään. Arvioijan on hyvä tiedostaa, että osa suorittajista saattaa pitää kevyttä jutustelua turhana, vaikka yleisesti ottaen rupattelulla saadaan poistettua jännitettä. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että asiasuuntautuneet persoonat eivät perusta turhista höpinöistä vaan tärkeää on pelkkä asiaan liittyvä keskustelu, harkinta ennen toimintaa. Tunneihmisillä tilanne on taas päinvastoin: ensin keskustellaan leppoisia ja sitten tartutaan asiaan ja toimitaan. Tavoitteena sujuva vuorovaikutus Positiivisen ilmapiirin luominen on lukuisten viestinnällisten yksityiskohtien huomioonottamista. Se vaatii arvioijalta harjaantumista tunnistamaan erilaisia viestintätyylejä ja opettelua viestimään tilanteeseen sopivalla tavalla ottaen myös huomioon vastapuolen erilaisuuden. Jokainen onnistunut näytönantotilanne onkin samalla näyttö arvioijan omasta ammattitaidosta. 5

6 Arviointikesk Onko se vanhoja ahdistavia koulumuistoja herättävä vai uutta luova oppimistilanne? Toimiessani erilaisissa työyhteisöissä työnohjaajana ja työyhteisövalmentajana olen havainnut miten monet toistavat työelämässä niitä oppimistapoja, joita ovat aiemmissa oppimistilanteissa kokeneet. Näyttötutkintoja suorittavat, työpaikkaohjaajat, oppilaitosten edustajat ja työelämäarvioijat omaavat suurin piirtein samankaltaisen perusopetuksen historian. Aiemmin koulumaailma ei huomioinut erilaisia oppijoita ja opettajuus käsitettiin tiedolliseksi ja taidolliseksi auktoriteetiksi. Opetus ei antanut tilaa kyseenalaistamiselle. Oppiminen miellettiin tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden siirtämiseksi opettajalta oppilaalle. Opettaja oli oppilaan puolesta miettinyt miten asiat opitaan. Aiemmista koulukokemuksista keskusteltaessa nousevat monella mieleen tarinat julkisesta haukuttavana olemisesta ja nolaamisista sekä muista mielivaltaisista tilanteista. Silloinen koulumaailma ei tiennyt, että yleisönsä ottavan luennoitsijan sanomasta arvellaan noin 10 % menevän kuulijoille perille ja senkin jokainen liittää eri tavoin omaan merkitysmaailmaansa. Ei siis ole ihme, että arviointikeskustelussa aktivoituvat herkästi vanhat, ehkä epämiellyttävät koulumuistot, joita myös arvioijiin heijastetaan. Arviointitilanne ja tunteet Kokemusteni mukaan lähes kaikki JET-tutkinnon suorittajat jännittävät arviointikeskusteluja paljon tai ainakin jonkin verran. Tunnetutkimuksen tulokset antavat meille arvokasta tietoa tunteiden vaikutuksesta työelämässä. Merkittävä asia mm. arviointikeskustelun kannalta on se, että tunteet tarttuvat toisiin ihmisiin nopeasti, mutta looginen, rationaali ajattelu aktivoituu hitaammin. Vaikka pidämme itseämme asiallisina arvioijina tai tutkinnon suorittajina, emme voi mitään herääville tunteillemme, mutta niistä seuraavaa käyttäytymistä voimme säädellä. Itsestään selvää ei ole myöskään se, että arviointikeskustelu mielletään osana oppimisprosessia, ja tutkinnon suorittaja voi kokea sen julkisena arvosteluna ja ruodittavana olemisena. Arviointikeskustelun aluksi onkin hyvä tunnistaa tilanteeseen vaikuttavia tunteita, koska ilmaistu tunne vaikuttaa vähemmän ja on kestoltaan lyhyempi. Tutkinnon suorittajan tunnetilan kysyminen usein rentouttaa arviointitilannetta. Ääritunteet vaikuttavat työsuoritusta heikentävästi. Tämän vuoksi ylenmääräinen jännittäminen ja pelkääminen voi olla haitallista itse näytön kannalta. Työorganisaatiossa on myös omia sisäisiä normeja tunteiden ilmaisun suhteen. Joitakin tunteita on ilmaistava tai normina voi olla tiettyjen tunteiden peittäminen. Suomalaisia esimiehiä onkin kuvailtu melko vakaviksi ja ilmeettömiksi. Niukan tunneilmaisun kulttuurin kasvatteina olemme oppineet taitaviksi huomioimaan toistemme mikroilmeitä ja sanatonta viestintää. Peitetty tunne kuitenkin aistitaan herkästi ja se vaikuttaa meihin usein vahvemmin kuin ilmaistu tunne. Tunteiden kaksoisviestinnässä, jossa puhe ja muu tunneilmaisu ovat ristiriidassa, tulkinnan voittaa vastaanottajan oma perustunne. Arvioijina käytämme melkoista valtaa joten hyvä tunnistaa itsessään herääviä tunteita, jotta ne eivät vaikutaisi ratkaisuihimme. Arviointitilanne oppimistilanteena Johtamistaidon näytöt eivät ole kovin teknisiä suorituksia, vaan pikemminkin johtamisen ja esimiehen omaa kasvua kuvailevia. Kirjallisuuden luettelot johtajalta edellytettävistä ominaisuuksista ja taidoista ovat monesti ahdistusta aiheuttavia riman nostajia. 6

7 ustelu Johtamisen yhtenä tärkeimpänä työkaluna on esimies itse ja hänen itsetuntemuksensa. Arjen johtamistyöskentelyä ei koeta toteutettavan pelkästään teknisinä suoritteina, vaan myös oman persoonan kautta tapahtuvana prosessina. Arviointilanteessa tämä voi vaikuttaa niin, että tutkinnon suorittaja kokee tunnetasolla olevansa arvioitavana henkilönä ja persoonana. Arviointikeskustelu, jossa on mukana työyhteisön esimies, kollega ja tutkinnon suorittaja voi parhaimmillaan olla uutta luova, yhteisen oivalluksen paikka. Tutkija Pekka Himasen ajatuksia myötäillen voisi arviointikeskustelussa pyrkiä toteuttamaan luovuuden pyramidin rakennetta. Pohjana kaikelle oppimiselle on riittävän luottamuksen ja turvallisuuden tunteen syntyminen. Jos tälle tasolle ei päästä on tuloksena pelko, joka tunnetusti estää luovuuden ja oppimisen. Arvostuksen osoittaminen ja kuulluksi tulemisen kokemus ovat keskeisiä arviointikeskustelun työkaluja. Arkityössäni työnohjattava työstään kertomalla jäsentää työtilannettaan ja tekee oivalluksia arjestaan. Työnohjaajan kysymykset tukevat ohjausprosessia ja auttavat ohjattavaa rakentamaan kokonaisempaa kuvaa tilanteestaan. Samalla tavalla luova arviointikeskustelu, jonka alussa ei tiedetä mihin se päätyy, voi muodostua koko työyhteisöä eteenpäin vieväksi voimaksi, jossa kyetään yhteiseen ongelmanratkaisuun ja jossa on rohkeutta kertoa omista ja ammatillisista unelmistaan. Innostavia tilanteita ovat olleet arviointikeskustelut, jossa osallistujat ovat oivaltaneet uusia asioita toistensa arjesta. Joskus on ollut myös aistittavissa miten arviointikeskusteluilla on työyhteisön keskustelukulttuuria edistävä vaikutus esimerkiksi luoden uutta tapaa olla vuorovaikutuksessa. Mieleen tulee tilanteita, joissa osallistujat ovat itsekseen ajatelleet samoja asioita aiemmin niitä ääneen sanomatta. Toisinaan tuntuu jopa siltä, että arviointikeskustelu on kehityskeskustelun korvike tai jatke, jossa tuodaan esille yhteisön kehittymisen kannalta tärkeitä asioita. Kari Jonsson toimii työnohjaajana, coachina, prosessikonsulttina ja Jetkouluttajana. Näyttötutkintomestarina hän osallistuu näyttöjen arviointikeskusteluihin. Arvioinnin oikeudenmukaisuudesta Johtamisen tutkimuksen eräänä mielenkiinnon kohteena on muutaman vuoden ollut oikeudenmukainen johtaminen ja sen vaikutus työn tuloksiin. Vaatimusta oikeudenmukaisesta kohtelusta pidetään universaalina ihmiseen liittyvänä ominaisuutena ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta voi yksilön ja työtuloksen kannalta olla tuhoisaa. Toisaalta eri kulttuurit ja yksilöt pitävät erilaisia asioita oikeudenmukaisina. Kuinka hyvin ulkopuoliset arvioijat ovat tietoisia tutkinnon suorittajan ja hänen edustamansa työyhteisön oikeudenmukaisuuskäsityksistä? Lisääkö arviointitilanne kokemusta oikeudenmukaisesta kohtelusta? Turun Aluetyöterveyslaitoksen selvityksen mukaan oikeudenmukainen johtaminen voi lisätä tuottavuutta jopa 20 %. Tällaista tulosta on vaikea saavuttaa nykyaikana millään yksittäisellä laiteinvestoinnilla. A. Romanan tutkimus kunta-alalta alleviivasi mm. jakavan oikeudenmukaisuuden, prosessin oikeudenmukaisuuden ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden merkitystä. Arviointitilanteessa nämä tarkoittaisivat mm. aitoa vaikutusmahdollisuutta prosessin lopputulokseen ja kiitoksen suuntaamista sinne minne se kuuluu, arviointiprosessin etenemisen oikeudenmukaisuutta (esim. tiedon oikaistavuus ja eettisyys) sekä arvostavaa, kunnioittavaa ja rehellistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa työntekijät kokivat merkittävämpänä oikeudenmukaisuutta lisäävänä tekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen esimiehen kanssa kuin työvälineiden tason. Näyttöjen arviointikeskustelun jälkeen tutkinnon suorittajakin voi tarvittaessa ottaa näyttötyönsä täydennettäväksi motivoituneena, kun arviointikeskustelun vuorovaikutus on ollut oikeudenmukaista ja perusteltua. Kari Jonsson Työyhteisövalmennus K.Jonsson Oy

8 Tutkinnon järjestäjän velvollisuus on huolehtia arvioijien perehdyttämisestä TEKSTI: HANNU KORKALA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ KOHOTE-PROJEKTI Arvioinnin onnistumisella on merkittävä rooli, kun tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioidaan ja verrataan tutkinnon perusteissa esitettyihin ammattitaitovaatimuksiin. Näyttötutkinnon järjestäjä sitoutuu näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa kouluttamaan ja perehdyttämään arvioijat tehtäviinsä. Näyttötutkintojen arviointikoulutusten määrää on lisätty viimeisten vuosien aikana. Näyttötutkintojen järjestäjän vastuulla on arvioijien perehdyttäminen tutkintosuoritusten arviointiin ja arvioijana toimimiseen. Tutkintotoimikunnat ovat myös ohjeistuksissaan kiinnittäneet erityistä huomiota arvioijien perehdyttämiseen, sillä kentältä saatujen kokemusten perusteella arviointikriteerien tulkinnassa on ollut välillä pientä epätietoisuutta. Juuri tulkinnanvaraisuuden minimoimiseksi arviointikoulutukset ovat tärkeä keino lisätä arvioijien ammattitaitoa. Arvioijien perehdyttäminen on suunniteltava huolellisesti, koska he eivät välttämättä ole ennen joutuneet pohtimaan arvioinnin problematiikkaa. Oman ammattinsa ammattilaisille tutkintojen ammattitaitovaatimukset ovat usein huomattavasti tutumpia. Arvioijien perehdyttämisen suurimpana haasteena on yleensä tutkintoperusteiden sisäistäminen. Tutkintoperusteet on yhteinen sopimus kyseisessä ammatissa vaadittavasta ammattitaidosta, eli periaatteessa niissä ei pitäisi olla tulkinnanvaraisia asioita. Tavoitteena on, että arvioijat ymmärtävät tutkintoperusteiden ammattitaitovaatimukset sekä arviointikriteerit samalla tavalla, jotta arviointi ja arviointipäätökset ovat tutkintoperusteiden mukaisia ja yhteismitallisia. Kokemusteni perusteella koulutuksessa tehokkain keino arvioijien yhteisym- märryksen aikaansaamiseen on keskustella tutkintoperusteista käytännön esimerkkien avulla ja kokeneempien arvioijien johdolla. Aiheeseen liittyvät ryhmä- ja välitehtävät on koettu erittäin tärkeiksi. Mitä aiheita arviointikoulutuksissa kannattaa käsitellä? Arviointikoulutuksessa arvioijan on saatava vastauksia ainakin seuraaviin kysymyksiin: Mikä tutkintojärjestelmä on? Mitä näyttötutkintojärjestelmällä tavoitellaan? Mitkä ovat näyttötutkintojärjestelmän toimijoiden roolit ja vastuut? Mitkä ovat arvioijan tehtävät? Arviointikoulutusta suunniteltaessa on hyvä pohtia myös, vastaako sen tavoite ja sisältö kysymykseen: Miten arvioit? Näitä edellä mainittuja asioita on hyvä purkaa aitojen kokemusten kautta, jokaisen alan omien toimintatapojen ja ohjeistusten avulla. Kokeneiden arvioijien kommentit ovat erittäin hyviä, ja niiden merkitys on kokemattomammalle arvioijalle suuri. Arviointitilanteessa olevan arvioijan roolia ja tehtäviä on myös käsiteltävä, jotta koulutuksen avulla saadaan arviointitapahtuma konkretisoitua. Tähän on hyvä käyttää apuna myös ryhmä- ja välitehtäviä sekä kokemusperäisiä, aitoja esimerkkejä tutkintotilaisuuksista. 8

9 Arviointikoulutusta suunnittelevan muistilista: Sovi hyvissä ajoin käytännön järjestelyt. Panosta koulutuksen sisältöön: työelämän ihmiset odottavat tehokasta ja mielekästä koulutuspäivää. Pyydä kokenut arvioija kertomaan kokemuksistaan arvioijana. Pyydä mahdollisuuksien mukaan tutkintotoimikunnan edustaja mukaan. Ryhmätöissä paneutukaa erityisesti lähitulevaisuudessa arvioitavaksi tulevien tutkinnon osien perusteisiin. Organisoi ja suunnittele ryhmätyöt ja välitehtävä hyvin. Laadi välitehtävä siten, ettei arvioija joudu sen kanssa liian koville, vaan hän esim. pohtii ja analysoi joko tutkintoperusteita tai omaa rooliaan ja tehtävää arvioijana, seuraamalla ja kommentoimalla aitoa näyttötilannetta. Projektipäällikkö Hannu Korkala Älä laadi liian tiukkaa aikataulua ja ohjelmaa. Varaudu joko karsimaan tai laajentamaan alkuperäistä ohjelmaa tilanteen mukaan. Yritä kyselemällä ja pohdiskeluilla saada keskustelua Arvioijan arviointiosaamiseen liittyen koulutuksessa on tärkeää etsiä vastauksia myös seuraaviin kysymyksiin: Mitä ja miten arvioimme tämän tutkintotilaisuuden osaamista? Miten erotan osaamisen arvioinnin ja henkilön arvioinnin? Miten keräämme arviointitiedon arviointiaineistoksi? Miten suoritamme arviointipäätöksen kolmikantaisesti? Kuinka hoidamme arviointipäätöksestä tiedottamisen? Kuinka hoidamme tutkintosuorituksen palautteen antamisen? Mikä on itsearvioinnin rooli ja merkitys? Arviointikoulutus auttaa arvioijia sitoutumaan toimimaan tutkinnon hengen mukaisesti, mikä johtaa laadukkaasti hoidettuun tutkintosuoritukseen. aikaiseksi. Laadi koulutuksesta todistus. Pyri tekemään todistukset etukäteen, jotta voitte jakaa ne koulutustilaisuuden päätteeksi. Tämä tuo asiaankuuluvaa arvokkuutta koulutukselle. Muista dokumentoida osallistujien tiedot, jotta voit liittää ne näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa olevaan arvioijaluetteloon. Ilmoita tämä myös arvioijille. 9

10 Puhdistuspalveluala maahanmuuttajien Siivoustyöstä saattaa yhä vielä kuulla kommentteja, kuten siivota osaavat kaikki, ainakin maahanmuuttaja ja jokainen nainen, siivouksessa ei tarvita kielitaitoa, luuttu käteen, ja siitä vaan... Nämä ovat tokaisuja, joista olen eri mieltä. Asia on kuitenkin mielenkiintoinen, ajankohtainen, puhuttava ja koskettava. Kymmenen viime vuoden aikana on etenkin Etelä-Karjalaan, Kymenlaaksoon, Uudenmaan alueelle ja Helsingin seudulle tullut paljon maahanmuuttajia. Varsinkin nuorehkot, keski-ikäiset naiset ovat ajautuneet työvoimatoimistoihin työttömiksi työnhakijoiksi, alan- ja ammatinvaihtajiksi. Vaikka ammattina on ollut päiväkodinjohtaja, sairaanhoitaja, sähköinsinööri, rakennusteknikko, peruskoulunopettaja tai sihteeri, oletetaan puhdistuspalvelun töiden sujuvan tuosta vaan. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella työvoimahallinnon ostamaan koulutukseen otetaan yleensä 16 opiskelijaa. Heistä 5 6 on maahanmuuttajia. Haastattelun jälkeen kursseille valitaan 3 4 maahanmuuttajaa, joista näyttöihin jatkaa 2 henkilöä. Siivousliikkeet ostavat Helsingin alueella paljon koulutusta, varsinkin oppisopimuskoulutuksena. Koulutus onnistuu hyvin, mutta näyttötutkinnot tuottavat ongelmia. Kokemusta on kuitenkin vielä aika vähän. Maahanmuuttaja tutkinnon suorittajana Puhdistuspalvelualan näyttötutkintoja on ollut jo vuodesta 1994, uudet tutkinnon pe- Ulla Viskari-Lippojoki rusteet tulivat vuonna 2000 ja laitoshuoltajan ammattitutkinnon osalta uudistetut päivitetyt perusteet Vuonna 2005 puhdistuspalvelualalla suoritettiin 2100 tutkintoa. Näistä laitoshuoltajan ammattitutkintoja oli 1800, perustutkintoja 200 ja loput osatutkintoja. Ulkomaalaisten näyttöjen osuus oli nimien perusteella laskettuna noin 75 henkilöä. Näyttötutkintojärjestelmä kaikkineen on vieras asia ulkomaalaisille ja kokonaisuuden läpikäymiseen menee todella paljon aikaa. On varauduttava toistamaan asioita. Henkilökohtaistaminen käy yleensä helposti. Ulkomaalaiset innostuvat asiasta ja ovat hyvin pian valmiita osoittamaan ammattitaitonsa oman ajatuksensa pohjalta. He ovat rohkeita, pelkäämättömiä ja haluavat kokeilla. Suomalaisiin verrattuna he ovat valmiita uusimaan hylätyn tutkintosuorituksen mahdollisimman pian. Maahanmuuttajat haluavat suorittaa mieluummin ammattitutkinnon, koska se on kokonaisuutena laajempi kuin perustutkinto. Toisaalta itse tutkintotoimikunnan edustajana suosittelen toimitilahuoltajan perustutkintoa, vaikka se pohjautuu nuorisoasteen perusteisiin ja juuri siksi. Myös kouluttajat ovat tätä mieltä. Perustutkinnossa osaamisen tavoitteet eivät ole liian laajoja maahanmuuttajan hallittavaksi. Itsenäistä osaamistakaan ei vaadita niin paljon, kuin ammattitutkinnossa. Perustutkinto arvioidaan numerollisella asteikolla 1 5, joten se antaa paremman kuvan osaamisesta ja työn hallinnasta. Arvioinnin helppous tulisi näin kaikilta osapuolilta esille. Arvioijien kouluttaminen ulkomaalaisten osaamisen todentamiseen ei mielestäni ole hankalaa, mutta käytännössä maahanmuuttajan suomen kielen osaaminen tuottaa ongelmia. Missä kulkee hyväksyttävän kielitaidon raja? Puhumme itse murretta, mikä varmasti vaikeuttaa ammattinimikkeistön ja oikeakielisyyden oppimista ja käyttöä. 10

11 sisääntuloammattina Maahanmuuttajan omia näkökulmia asiaan: Kuva siivouksesta on helppo ja hallittavissa. Arvostus siivoustyöstä ammattina on ehkä jonkin verran heikkoa. Asiakaslähtöisyys helppoa (helpompaa kuin suomalaisilla?) Maahanmuuttajat puhuvat, ajattelevat ääneen perustelevat tekemisiään yleensä tosi luontevasti, mikä helpottaa arviointia. Kielen osaaminen, virheiden tekeminen jännittää. Asennoitumista, motivaatiota, intoa työhön ja näyttöön helpottaa huomattavasti, jos on mahdollisuus osallistua ns. kartoittavalle jaksolle. Siinä käydään ammattialaa läpi ja saa tutustua ammattiin ja käytäntöön. Pidempi tutustumisaika antaa varmuutta näyttötutkinnon suorittamiseen ja tehtävien osaamiseen. Tästä on hyviä kokemuksia. Suomalaisten ajatuksia maahanmuuttajasta näyttötutkinnon suorittajana / ammattilaisena: Ennakkoluulot tiettyjä kansalaisuuksia kohtaan Puhtaustasot erilaisia muissa maissa verrattuna suomalaiseen tasoon Osaaminen / halu Pakko tehdä tätä, kun muuta ei osata, työllistymisvelvoite Kulttuurierot tiedetään ja tunnetaan. Ajatellaan niiden olevan suuri este Luottamus tehtävien onnistumiseen ja lopputuloksen hyväksyntä Sopii mamulle ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa kuin osaajalle ja ammattilaiselle. Toivon itse, ettei näin ajateltaisi. Arvioidaan kevyemmin kohteliaisuudesta. Annetaan helpotusta? Perusteet suomenkielisessä tutkinnossa ovat kaikille samat! Arvioinnissa on huomioitava, että perustutkinnossa on arviointiasteikot 1 5 ja ammattitutkinnossa hyväksytty/hylätty. Arvioijien kouluttamisessa on muistettava korostaa, että arviointi tapahtuu suomalaisten tutkinnon perusteiden mukaisesti. Näytössä niin kuin työelämässäkin on osattava ammattimainen termien hallinta. Jokaisella alalla on omansa, puhdistuspalvelun työssä esimerkiksi puhutaan pyyhkeistä; ei räteistä tai rievuista, mopeista; ei luutuista jne. Arvioitaessa näyttöä pyritään mahdollisemman luonnolliseen tilanteeseen ja näin maahanmuuttajien on harjaannuttava työyhteisön toimintaan ja tunnettava työkohteensa. Arvioinnin on kohdistuttava työn tekemiseen, hallintaan ja kokonaisuuteen niin että asiakaslähtöisyys toteutuu. Rimaa ei voi alittaa minkään arviointikriteerin osalta. Kokemukseni mukaan myös arviointitilanteeseen ja palautekeskusteluun näytön jälkeen on varattava enemmän aikaa maahanmuuttajan kohdalla, koska he haluavat usein hyvinkin perusteltuja selvityksiä niin onnistuneista kuin puutteellisista näytön hallinnan osista. Arviointitilanteethan ovat juuri sitä, asian omaksumista syvällisemmin ammatista, vuoropuhelua. Tulevaisuus maahanmuuttajien käsissäkö? Tilastot, käytäntö, tiedot ja luvut osoittavat, että maahanmuuttajia tulee olemaan. Suomalaisia ikäluokkia ei kiinnosta puhtauspalveluala? Kaikkein suurimpana syynä on kilpailu hintatasot palkkaus kilpailu. Kielivalmiuksien kohentaminen: ulkomaalaisille ja suomalaisille myös vieraiden kielten opiskelua. (Alueellamme tapahtuvissa näytöissä valinnaisena osana kielitaitopalvelutilanteessa on usein osoitettu: ruotsi, englanti, saksa ja suomi. Venäläiset osoittavat suomen kielen, jos äidinkieli on venäjä.) Virolaiset ovat tehneet suomalaisten kaltaista perusteiden käyttöä ja kokeilua, yhteistyötä suomalaisten kanssa on ollut. Maailman laajuinen henkilöiden liikkuminen on nyt jo nähtävissä. Useissa eri maiden kulttuureissa arvostetaan vanhuutta, asiakaslähtöisyyttä ja palvelua. Ehkä heistä tuleekin parempia auttajia ja palvelualan ihmisiä kuin meistä suomalaisista. Meidän suhtautumisemme ja asenteemme kaipaavat ehdottomasti muutosta. Tarvitaan luottamusta ja ennakkoluulottomuutta. Omana kokemuksenani voin sanoa, että yhteistyö niin valmistavan koulutuksen kuin näyttöjenkin osalta on ollut todella rikastuttavaa, monipuolista ja näkemyksiä avartavaa. Arviointi maahanmuuttajan näytössä asettaa omat haasteensa. Mitä useammin arvioi maahanmuuttajaa, sitä paremmin sisäistää sen, että arvioi työtä eikä itse henkilöä. Ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kohdata erilaiset, eri maiden ihmiset ihmisinä toisten joukossa, se on minun mielipiteeni ja saatteeni asialle. Ulla Viskari-Lippojoki puhdistuspalvelualan tutkintotoimikunnan opettajajäsen koulutuspäällikkö AKTIVA Aikuisopisto Lappeenranta 11

12 Esimiehenä näyttöä arvioimassa Nivalan Kaupungin päivähoidon johtaja Marja Ranta-Nilkku ja perhepäivähoidon ohjaaja Anni Sarjanoja ovat tiiviisti mukana perhepäivähoitajan ammattitutkinnon arvioinnissa. Nivalassa kuuluu noin 400 lasta päivähoidon piiriin, ja heistä reilut 170 on perhepäivähoidossa. Hoitajien koulutustaustat ovat erilaisia, on perhepäivähoidon kurssin suorittaneita, lähihoitajia ja perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittaneita. Marja kertoo, että he ovat aina valmiita tukemaan työntekijöidensä kouluttautumista. On tärkeää, että saamme ammattitaitoista työvoimaa, ja sillä tavoin myös lasten vanhemmat arvostavat entistä enemmän perhepäivähoitoa. Kannustamme jo työssä toimivia päivähoitajia suorittamaan tutkinnon, ja olemme aina valmiit tekemään esimerkiksi oppisopimuksen, Marja jatkaa. Uusien perhepäivähoitajien kanssa solmimme aluksi työsopimuksen oppisopimuskoulutuksen ajaksi, hän lisää. Esimiehenä näytössä Sekä Marja että Anni ovat sitä mieltä, että esimiehen rooli häviää näyttötilanteessa ja tutkinnon suorittajaa arvioidaan puolueettomasti. Esimiesrooli on vuosien myötä muutenkin muuttunut kannustavaksi tukijaksi, joka on arjen pyörityksessä apuna ja taustatukena, Marja kertoo. Anni kokee, että näytössä on jopa helpompi toimia arvioijana, kun tuntee tutkinnon suorittajan jo työntekijänä ja alaisena. Oman työntekijän tuntee jo pidemmältä ajalta ja tietää mitä tarkkailee ja osaa odottaa työstä tuttua laatua, Anni sanoo. Tutkinnon suorittaja jännittää aina näytössä, Anni sanoo kokemuksesta. Hän on toiminut arvioijana työnantajan edustajana jo vuosia. Molemmat ovat havainneet, että suorittajan jännitys vähenee, kun yksi arvioijista on tuttu, vaikka esimieskin. Sekä Marja että Anni tietävät, mitä ja miksi suorittaja jännittää. Kerromme aina, että olemme vain seuraamassa normaalia työtä kuten muulloinkin, Anni jatkaa. Kuva: Hannu Haikara Anni Sarjanoja ja Marja Ranta-Nilkku Yhteistyö sujuu Marja ja Anni pitävät erittäin tärkeänä, että työnantaja on alusta saakka mukana näyttösuunnitelman laatimisessa ja tietävät koko ajan, kuinka oppiminen etenee. Yhteistyö valmistavan koulutuksen järjestäjän kanssa on tiivistynyt vuosien myötä, ja Marja sekä Anni ovat tutkinnon suorittajan oppimisprosessissa mukana. Marja on seurannut ilolla sitä, että suorittajaa ei päästetä näyttöön, ennen kuin hänellä on riittävä ammattitaito. Työnantajan edustajana näytössä hän seuraakin, millaisen työntekijän Nivalan Kaupunki saa suorittajasta. Tarvitsemme jatkuvasti lisää motivoituneita perhepäivähoitajia, Marja sanoo. Kun suorittajalla on riittävä ammattitaito, se näkyy myös näytössä, hän lisää. Tutkinnon perusteet tuttuja Anni sanoo, että tutkinnon perusteet uudistuivat toukokuussa ja pakollisia osia tuli yksi lisää. Molemmat kokevat, että tutkinnon perusteiden tuntemus on pakollista arvioinnin kannalta ja suorittajien oppimisprosessin seuraamisen vuoksi. Myös näyttösuunnitelmaa laadittaessa täytyy tietää, mitä näyttöjä on tulossa ja missä niitä voi suorittaa. Hyvin sujuneen näytön jälkeen arviointikeskustelussa on tyytyväinen olo niin suorittajalla kuin arvioijallakin, Anni sanoo. Etsimme aina onnistumisia ja osaamista, Marja toteaa. Työntekijäkin tietää, että esimies on työn mahdollistaja, kanssakävijä, hän lisää. Tutkinnon suorittaneella perhepäivähoitajalla on hyvät mahdollisuudet työllistyä perhepäivähoitajaksi, mutta esimerkiksi perhepäivähoitajan kodin sijainti voi vaikuttaa työllistymiseen, Marja sanoo lopuksi. Hannu Haikara opettaja, tietotekniikkatiiminvetäjä Nivalan ammattiopisto 12

13 TEKSTI: TYTTI KLÉN, VIESTINTÄALAN KOORDINAATTORI, ALVAR KUVAT: RISTO NIRONEN JA TYTTI KLÉN Nosteen avulla kotitalousyrittäjäksi Istumme Mäntyharjun torin kulmalla sijaitsevan pesulan toimistohuoneessa. Sirpa Nironen kertoilee pitkästä työurastaan yrittäjänä. Ovikello kilahtaa säännöllisin väliajoin ja Sirpa pyörähtää ottamaan vastaan pestävää pyykkiä tai antamaan asiakkaalle puhtaalta tuoksuvia, mankeloituja lakanoita. Työtä riittää, sillä näin kesäaikaan myös mökkiläiset käyttävät ahkerasti pesulan palveluja. Sirpa Nironen ja hänen työtoverinsa Raili Penttinen suorittavat parasta aikaa kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkintoa näyttöinä. Suuntautumisalana on kotitalouspalvelujen koulutusohjelma, josta valmistutaan kotitalousyrittäjiksi. Koska kummallakaan ei ole kansakoulun jälkeistä tutkintoa, rahoitus tulee Nosteen kautta, eikä opiskelijalle aiheudu kuluja. Neljästä tutkinnon osasta Sirpa ja Raili ovat suorittaneet jo kaksi: kotien ruoka- ja ravitsemispalvelut sekä kotien puhtaanapito- ja tekstiilihuoltopalvelut. Edessä ovat vielä kotityöpalvelujen tuottaminen sekä valinnainen osa, kotityöpalveluyrityksessä toimiminen. Sirpa ja Raili suorittavat tutkinnon lähes kokonaisuudessaan näytöin. Joitakin opetusjaksoja, kuten siivoukseen ja asiakastilaisuuksien järjestämiseen liittyviä kursseja he ovat käyneet Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksessa, joka on tutkinnon järjestäjä. Myös esimerkiksi hygieniakortti ja ensiapukurssi tulevat ohjelmaan myöhemmin. Asiakastilaisuuskurssin aikana oli kilpailu siitä, kuka kattaa kauneimman pöydän. Olimme Railin kanssa mukana koristelemassa yhtä pöytää ja se voitti yleisöäänestyksessä, vaikka kurssilla oli niitäkin, jotka opiskelevat ihan täystoimisesti, Sirpa iloitsee. Hukkaan ei siis mennyt se oppi, jonka he käytännön työssä olivat jo hankkineet. Raili pohtii, että enemmänkin kursseja voisi käydä ja niitä löytyy taas syksyn koulutustarjottimelta. Työelämälähtöisyys korostuu Kouluttaja Merja Tullinen Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo, että koko tut- Raili ja Sirpa ystävänpäiväkutsujen emäntinä. 13

14 kinto perustuu vahvasti henkilökohtaistamiselle, koska näyttöjen suorittajien kokemus ja työpaikat ovat varsin erilaisia. Tavoitteena on tutkinnossa vaadittavan ammattitaidon saavuttaminen. Ohjauskeskusteluissa pohditaankin aina tutkinnonosa kerrallaan, minkä verran suorittaja tarvitsee valmistavaa koulutusta ennen siihen liittyvää näyttöä. Tutkinto on hyvin työelämäpainotteinen. Tutkinnon suorittaja voi jopa käydä arvioittamassa osaamisensa jollakin työpaikalla ennen näyttöjä. Työelämän edustajat hyväksyvät näyttösuunnitelman aina etukäteen, ja näyttö annetaan mahdollisimman luonnollisessa tilanteessa, työskentelemällä monipuolisesti yrityksen perustehtävissä. Kirjallisia näyttöjä ei ole, mutta oma työnhakuportfolio laaditaan. Sellaiset asiat, joita ei voida näyttää työssä, selvitetään suullisesti arviointikeskustelussa. Työprosessien kokonaisvaltaiseen hallintaan kiinnitetään paljon huomiota. Tärkeää on myös verkottumisen osaaminen: kotitalousyrittäjän on hyvin toimiakseen osattava löytää oikeat yhteistyötahot. Toisaalta on pystyttävä työskentelemään yksinkin. Myös kuluttajalainsäädännön tunteminen on olennaista tässä työssä. Tullinen toteaa, että itsearvioinnilla on merkitystä oman osaamisen tunnistamisessa. Asiakaslähtöisyys on yksi tärkeä ammattitaitovaatimus ja tutkinnon suorittajat pohtivat, miten se näkyy omassa työnteossa. Ymmärretäänkö asiakkaan tarpeet ja otetaanko ne riittävästi huomioon, kohdellaanko asiakasta hyvin, kokeeko asiakas olonsa turvalliseksi ja huomioidaanko asiakkaan tunnetilat esimerkiksi juhlatilaisuuksia järjestettäessä. Myös asiakastyytyväisyyttä opitaan arvioimaan palautteiden avulla. Osuuskuntayrittäjät Sirpa ja Raili kuuluvat mäntyharjulaiseen Työosuuskunta Villi Apilaan, joten näyttöjen suorittaminen on mahdollista sen asiakaskohteissa. Osuuskunta aloitti toimintansa siivous- ja kodinhoitopalveluilla, mutta pari vuotta sitten Sirpa laajensi rohkeasti toimintaa pesulapalvelujen puolelle, kun aiemmin Mäntyharjulla toiminut pesulayrittäjä lopetti toimintansa. Pesula onkin työllistänyt Sirpan täysipäiväisesti. Pesulan ohella hän vastaa toimitusjohtajana koko osuuskunnasta ja kaikkien töiden aikataulutuksesta. Villi Apilassa työskentelee Sirpan lisäksi osapäiväisinä Raili ja 2 3 muuta henkilöä aina tarpeen mukaan. Lisääkin henkilökuntaa tarvittaisiin, koska siivouspalveluja kysytään yhä enemmän niin yksityisellä kuin yrityspuolellakin. Osaavan työvoiman saanti on kuitenkin osoittautunut pienellä paikkakunnalla vaikeaksi mm. poikkeavien työaikojen ja pitkien työmatkojen vuoksi. Työkeikkoja tehdään naapurikuntiin asti ja mukana kuljetetaan siivousvälineitä, joten osuuskunnalla käytettävissä olevan auton lisäksi tarvitaan useampaa autoa ja tietysti ajokortillisia työntekijöitä. Näytöt aidoissa tilanteissa Sirpa ja Raili ovat tähän mennessä suorittaneet kaksi näyttöä. Ensimmäinen tehtiin kotien puhtaanapito- ja tekstiilihuoltopalveluista. Suoritettavista töistä ja aikatauluista piti ensin tehdä paperille tarkka suunnitelma. Työnantajapuolen arvioijana näyttöpaikalla oli Mäntyharjun kunnan siivoustyönjohtaja Marjo-Kaisa Kuhanen. Myös talon asukkaat olivat paikalla ja heiltä kyseltiin mm. näytön suorittajien esittäytymisestä sisään tultaessa sekä asiakkaan erityistarpeiden, kuten allergioiden, huomioimisesta. Raili ja Sirpa pesulassa. Näyttö sujui hyvin ja arvosanaksi tulikin kiitettävä. Toinen näyttö suoritettiin kotien ruoka- ja ravitsemispalveluista. Sirpa ja Raili järjestivät asiakastilaisuutena ystävänpäivän kutsut, joihin osallistui kymmenen vierasta. Ruoan valmistuksessa oli huomioitava mm. edullisuus, ruoan ulkonäkö ja ruokavaliot. Paikallisen ravintolan kokki Tuula Penttinen oli arvioimassa työn suorittamista. Hän tarkkaili mm. asusteita, varusteita, aikatauluja ja hygieenisyyttä. Pöydän kattaus ikuistettiin ennen vieraiden tuloa valokuvaamalla. Vieraat saivat osallistua arviointiin täyttämällä näytön suorittajien tekemät arviointilappuset, joissa kysyttiin viihtyisyydestä, ruoan maittavuudesta ja vieraiden vastaanotosta. Muuten kaikki meni hyvin, mutta ruoanvalmistuksen aikataulu hieman petti, emmekä ehtineet vastaanottaa vieraita parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo Sirpa näytön sujumisesta. Kokemus kehiin Näyttötutkintoa Sirpa ja Raili lähtivät suorittamaan sattuman kautta: Eräs asiakas työskenteli Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksessa ja puheeksi tuli, olisiko Villi Apilan työntekijöiden mahdollista saada koulutusta aloittelevan pesulan töihin. Siitä asia pyörähti 14

15 käyntiin ja pian oppilaitoksesta otettiin yhteyttä. Sirpa houkutteli minua kaverikseen. Eihän se koulutus koskaan ole pahasta, joten lähdin mukaan, toteaa Raili. Alusta pitäen oli selvää, että tutkinto voidaan tehdä näyttöinä, koska työkokemusta oli molemmille kertynyt paljon. Sirpa on aiemmin tehnyt miehensä kanssa pitkän uran lähikauppiaana ja kioskiyrittäjänä. Hän on myös pyörittänyt useita vuosia kahden omistajan kahvila-ruokala-pitopalveluyritystä sekä toiminut monissa ruoanvalmistukseen ja siivoukseen liittyvissä tehtävissä. Villi Apilassa Sirpa on ollut mukana kuusi vuotta, joista viimeiset kaksi vuotta pesulanhoitajana. Railille aiempi työkokemus on kertynyt muilta aloilta, mutta asiakaspalvelutehtävissä hän on toiminut jonkin verran. Villi Apilassa Raili on ollut nyt mukana kolmisen vuotta ja hän on hoitanut siivouksia ja avustanut tarvittaessa pesulassa. Kotitalousyrittäjyys on Merja Tullisen mukaan kasvava ala, jota vauhdittaa verotuksessa saatava kotitalousvähennys. Lapsiperheet käyttävät yhä enemmän kotityöpalveluja vaikkapa siten, että alan ihminen käy valmistamassa kotiruokaa pakastimeen. Valinnaisena tutkinnon osana suoritettavan pitopalveluyrityksessä toimimisen suosio on nousussa, kun taas valinnaisista osista suosituin tällä hetkellä on kodinomaisessa laitoksessa toimiminen. Asiakkaan avustaminen päivittäisissä toiminnoissa on monelle naisopiskelijalle luontaista ja he pitävät työskentelystä erilaisten asiakkaiden parissa. Tullinen toteaa, että monilla opiskelijoilla on pitkä kokemus kotona tehtävästä perustyöstä ruoanlaitosta, leipomisesta, siivouksesta ja vaatehuollosta. Jos tähän liittyy vielä osaamista esimerkiksi puutarhanja ympäristönhoidosta, käsitöistä ja alan järjestö- ja yhdistystoiminnasta, kuten Martoista, on kokemusta jo kertynyt melkoinen määrä. On vain rohkeasti lähdettävä näyttämään osaaminen näyttötutkinnossa. Ala soveltuu kotipalvelutyötä arvostavalle, ihmisiä rakastavalle henkilölle, jolla on napakka työote ja kyky tarttua oma-aloitteisesti asioihin. Tietty napakkuus luo turvallisuuden tunnetta asiakkaille, mutta oikeaan työn laatuun kuuluu myös herkkyys ja hellyys asiakasta kohtaan, Tullinen kuvailee. Työelämän edustajat aktiivisesti mukana Merja Tullisen mukaan työelämäarvioijia on alalla ollut kiitettävän hyvin saatavilla. Erityisesti työnantajapuolen edustajat ovat kouluttautuneet ahkerasti myös näyttötutkintomestareiksi. Mikkelin aikuiskoulutuskeskus kouluttaa jatkuvasti omia arvioijiaan. Koulutusta annetaan tutkintokohtaisesti ja henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Arvioinnin haasteista Tullinen mainitsee sen, että arvioijan pitää olla hyvin huolellisesti perehtynyt näytön suorittajan näyttösuunnitelmaan, jotta hän arvioinnissa kiinnittäisi huomioita niihin asioihin, joissa suorittajan on tarkoitus näyttää osaamistaan. Arvioijan on myös arvosanaa antaessaan osattava huomioida mahdollinen jännittäminen sekä pystyttävä arvioimaan suorittajan sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Toinen suuri haaste alalla ovat eri kulttuureihin kuuluvien henkilöiden näytöt. Sopivan näyttöympäristön löytäminen on tuottanut vaikeuksia mm. romaniopiskelijoille. Tullinen peräänkuuluttaakin suurempaa suvaitsevaisuutta tässä asiassa myös kotityöpalvelujen alalla. Todistettavasti osaava Merja Tullinen suosittelee lämpimästi jatkoopintoja sekä Sirpalle että Railille tämän tutkinnon jälkeen. Sopivia tutkintoja ovat kotityöpalvelun ammattitutkinto tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Nyt meneillään olevasta koulutuksesta Sirpa kertoo, että innolla olen ollut mukana ja hauskaa on ollut! Railin mielestä on hyvä, että tutkinnon voi suorittaa työn ohessa, sillä tuskin olisi muuten varaa lähteä opiskelemaan. Hän toteaa, että tähän mennessä näytöissä ei mikään ole tuntunut hankalalta, vaan ne ovat olleet tuttua asiaa. Mutta kaksi tulevaa näyttöä ovatkin sitten haasteellisempia. Raili arvelee, että tutkinnon suorittamisen myötä keksii ehkä uuttaa työhönkin. Molempien mielestä tutkintotodistuksella on itsetuntoa kohottava vaikutus ja onhan hyvä myös yrityksen kannalta, että henkilökunta on todistettavasti osaavaa! Arvioidaan, ei arvostella Kuten kolmesta viisaasta aikoinaan, tänä päivänä heistä puhutaan. Koska Opetushallitus käskyn antaa, toteutetaan näytössä kolmikantaa. Joukko arvioijien koostuu tästä; kaksi heistä on tullut työelämästä. Yhden heistä, joka mittaa taitos, lähettää paikalle sun oppilaitos. He tuntevat arviointikriteerit, onhan paikalla alansa mestarit! He osaavat kyllä selvittää, mikä oikeasti on tärkeää. Ne näyttöäs valvoo selkäs takaa, hoituuko homma, onko kätes vakaa. Ne seuraavat, kun sä hitsaat, juotat, huomaavat kyllä, jos taitoihis luotat. Tai jos hemmo mummolle kiharat rullaa, ei jutustelu saa olla pakkopullaa, asiakaslähtöisyydestä pisteitä saa, arviointiohjeetkin sitä painottaa. Näytön jälkeen, kun huokaatte kuorossa, on teillä itsearviointi vielä vuorossa. Kuin urheilija niin lopen väsynyt, saat kertoa, miten näyttös meni nyt. Sua jännittää kuin nuorta ylkää: mun hyväksyykö, vaiko hylkää? Ennen kuin ehdit ees kunnolla ulos, on tiedossas suuntaa antava tulos. Jos huonosti nyt meni, muista tää; voit aina näyttöäsi täydentää! Kun näyttös kulkee, se on kuin unta sua muistaa todistuksella toimikunta. Tiina Honkarila 15

16 Näyttötutkinnot ovat kansainvälinen menestystarinamme Opetusministeriön aikuiskoulutusyksikön johtaja Marita Savola kehottaa aikuiskouluttajia kehittämään työelämäosaamista ja ylläpitämään omaa jaksamistaan. Työelämän ja koulutuksen yhteistyön sekä tutkintojen työelämävastaavuuden ylläpito on kaikkien yhteinen tavoite. Työ on palkitsevaa, mutta myös yhä haastavampaa. TEKSTI JA KUVA: VEIKKO OLLILA JOHTAJA, ALVAR Marita Savolan vastuulla on laajasti katsoen koko opetusministeriön aikuiskoulutus ammatillisesta korkeakoulutasoiseen, vapaa sivistystyö sekä elinikäisen oppimisen edistäminen. Tehtäväkenttä on todella suuri, sillä eri tavoin toteutettuun aikuiskoulutukseen osallistuu vuosittain noin 1,7 miljoonaa suomalaista eli yli puolet työikäisestä väestöstä. Savolan johtaman yksikön työnä tämä tarkoittaa mm. opiskelumahdollisuuksien turvaamista ja kehittämistä niin koulutuksen saatavuuden kuin rahoituksenkin näkökulmasta. Lainsäädäntö ja valtion talousarvio ovat keskeiset välineet. Ministeriö tekee ne linjaukset, joita muut viranomaiset toteuttavat. Savolalla on yksikössään 17-jäseninen erinomainen, kokenut henkilökunta, kuten hän itse sanoo. Ministeriön yhteydessä toimii myös aikuiskoulutusneuvosto, jonka pääsihteeri on yksi Savolan tiimin jäsenistä. Yhteistyö viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen välillä toimii hedelmällisesti Näyttötutkinnot ovat todella tärkeä asia koko aikuiskoulutuksen kentässä. Kansainvälisesti ne ovat meidän menestystarinamme, joka on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta, toteaa Savola ylpeänä. On pystytty rakentamaan kaikkien tunnustama kolmikantainen järjestelmä, jossa eri tavoin hankittu osaaminen voidaan osoittaa näytöillä. Marita Savola on iloinen siitä, että hänen työnsä on monipuolista ja yksikön työkenttä on laaja. Siihen sisältyy paljon yhteistyö- tä työelämän eri osapuolten, työministeriön ja kansalaisjärjestöjen sekä laajan oppilaitos- ja korkeakoulukentän kanssa. Yhteistyö onkin välttämätöntä, hän sanoo. Välillä kalistellaan sapeleitakin, mutta aina on päästy eteenpäin. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän linjaukset, joihin myös nykyinen hallitus on sitoutunut, ovat olleet tärkeä tukipilari työssä viime vuosina. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät Savola toteaa tyytyväisenä, että näyttötutkintojen tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksesta noin % on ohjattu nimenomaan näyttötutkintojen ja niiden osina järjestettävän koulutuksen rahoitukseen. Opetusministeriön lisäksi myös työministeriö uskoo näyttötutkintoihin. TE-keskukset ostavatkin runsaasti näyttötutkintoihin sekä niiden osiin valmistavaa koulutusta näyttöineen. Mikäli Savola pääsisi pyytämään Aladdinin taikalampussa majailevalta hengeltä jotain hyvää, hän pyytäisi seuraavan hallituksen ohjelmaan sellaisia linjauksia, että aikuisten opiskeluedellytykset, koulutuksellinen tasa-arvo sekä resurssit olisi pyykitetty aikuisväestön ja suomalaisen työelämän kannalta hyvin. Kehitystyössä ovat työelämän ja aikuisväestön tarpeet etusijalla Näyttötutkinnot kaipaavat kuitenkin edelleen kehittämistä. Savolan mielestä niiden laatuun ja vaikuttavuuteen pitää panostaa. Suurimmaksi kehityshaasteeksi Savola nimeää sen, että tutkinnot pysyvät ajan ta- 16

17 salla nykyisten suurten ikä- ja työelämän rakennemuutosten aikana. Työikäiselle aikuisväestölle pitää pystyä rakentamaan sellaista osaamista, että he selviävät muutoksista ja joka toisaalta palvelee elinkeinoelämää. Kun tässä onnistutaan, tutkinnot lisäävät aikuisten työmotivaatiota ja työssä jaksamista. Tämän haasteen hoitamisessa on myös aikuisoppilaitoksilla ja aikuiskouluttajilla suuri mahdollisuus. Meidän pitäisi pystyä ennakoimaan työelämän, yhteiskunnan ja osaamistarpeiden määrälliset sekä sisällölliset muutokset, aprikoi Savola. Tästä riippuu se, miten opetushallinto ja koko aikuiskoulutus pystyvät jatkossa palvelemaan elinkeinoelämää. Sen vuoksi Savola kannustaa opettajia lisäämään omaa työelämäosaamistaan. Eri tavoin hankitun osaamisen tunnistaminen on lähivuosien iso haaste. Eräs keskusteltu asia on myös se, kuinka kauan tutkintotodistus on pätevä osaamisen todiste työelämän vaateiden muuttuessa. Tuleville kehittämistoimille halutaan mahdollisimman paljon tietopohjaa. Parhaillaan työskentelee ammatillisten tutkintojen asemointiryhmä, joka tarkastelee ammatillisen tutkintojärjestelmän kokonaisuutta. Lisäksi OPM on tilannut Koulutuksen arviointineuvostolta arvioinnin, joka koskee näyttötutkintojen toimivuutta ja työelämävastaavuutta. Molempien ryhmien ehdotusten pitää olla valmiina tämän vuoden lopussa. Jokaisen työ on tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta Marita Savola Viranomaiset voivat kyllä tehdä erinomaisia suunnitelmia ja ohjelmia, mutta kaikki riip- Tie Pohjanmaalta opetusministeriön korkeaksi virkamieheksi Vimpelistä, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Savola on pitkän linjan opetushallinnon ammattilainen. Tähän mennessä virkavuosia on kertynyt noin 35. Savola opiskeli Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteen maisteriksi. Opettajinaan hänellä olivat mm. Kalevi Kivistö, Tapio Vaherva ja Lea Pulkkinen. Hän siirtyi kesken opintojensa työelämään nykyiseen Koulutuksen tutkimuslaitokseen Jyväskylään. Heti maisteriksi valmistumisen jälkeen 1973 hän siirtyi opetusministeriöön. Toimeliaan ja kehityskykyisen naisen ura eteni valtionhallinnossa tehtävästä toiseen. Hän toimi myös valtionvarainministeriössä 1980-luvulla. Taxellin aikana hän oli mm. valmistelemassa niitä visioita, joiden perusteella ammattikorkeakoululaitos myöhemmin kehittyi. Opetusministeriön aikuiskoulutusyksikön johtajana hän on toiminut vuodesta 1997 eli yksikön perustamisesta lähtien. 17

18 puu loppukädessä asioiden toteuttajista, toteaa Savola. Hän on tyytyväinen siihen, että tutkintojen järjestäjät, tutkintomestarit, opettajat, arvioijat sekä työpaikkojen edustajat ovat innostuneet ja motivoituneet tutkintoihin liittyvään työhön. Erityisen tunnustuksen hän antaa niille, jotka ovat tehneet hyvää työtä vähän koulutusta hankkineiden ihmisten kouluttamiseen mm. Noste-koulutuksen yhteydessä. Tutkinnossa näytettävän ammattitaidon arviointi on tärkeä luotettavuuden tekijä, johon yhteiskunta haluaa panostaa, toteaa Savola. Siten tämän vuoden talousarviossa varmistettiin ALVARissa tehtävä näyttötutkintoaineiston laadinta taloudellisesti kestävälle pohjalle. Asia toteutui saumattomasti kolmikantaisessa yhteistyössä ja se sisältyi valtakunnalliseen Tupo-sopimukseen. Savola toteaa kolmikantaisen yhteistyön toimivan yleisesti hyvin. Keskeisin ongelma on PK-yritysten asiantuntijoiden osallistuminen tutkintoihin liittyvään kehitystyöhön ja mm. tutkintotoimikuntien toimintaan. Tämän vuoksi tutkintotoimikuntien resursseja onkin kehitetty. Työmarkkinajärjestöt tukevat näyttötutkintoja voimallisesti, mutta toisaalta ne vaativat reagointia työelämän muutoksiin, jotta työelämävastaavuus säilyisi. Vaarana voi olla, että oppilaitokset alkavat koulutuksessa kulkemaan omia polkujaan työelämästä välittämättä, kun rahoitus on pääosin yhteiskunnan järjestämää. Savola antaa tutkintotoimikunnille tehtäväksi ohjata ja pitää toimintaa työelämän tarpeita vastaavana sekä sisällöllisesti ajan tasalla. Arvioijat ovat paljon vartijana Oikein suoritettu näytön arviointi liittyy vahvasti tutkintojen laatuun ja luotettavuuteen, toteaa Marita Savola. Arviointipäätöksissä ei saisi olla henkilöihin tai muihin tekijöihin liittyviä poikkeamia. Tämä vaatii yhtenäisiä käytäntöjä ja ohjeistuksia. Kentällä näyttötutkinnot ja ammattiosaamisen näytöt sekoitetaan usein keskenään. Savola olisi toivonut henkilökohtaisesti, että ammattiosaamisen näytöistä olisi käytetty toista termiä. Lainsäätäjä on kuitenkin sanansa sanonut, toteaa Savola. Ammattiosaamisen näytöt hän sinänsä näkee erinomaiseksi uudistukseksi, ne varmistavat peruskoulutuksessa hankitun osaamisen. Kaikkinainen osaamisen näyttäminen, tunnustaminen on päivän sana. Se on osa eurooppalaista ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Työministeriö ja opetusministeriö tekevät yhteistyötä Yhteistyö työministeriön kanssa sujuu erinomaisesti. Vuonna 2005 perustettiin työ- ja koulutusasiain neuvosto, puheenjohtajinaan ministerit Filatov ja Kalliomäki. Neuvoston kokouksissa aikuiskoulutuksen asiat ovat hyvin keskeisesti esillä. Neuvoston aloitteesta asetettiin ns. viiden ministeriön virkamiesryhmä, joka pohtii ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kehittämistarpeita. Sen puheenjohtajana on johtaja Savola. Hän toivoo, että työ- ja koulutusasiain neuvosto tuottaa aineksia myös seuraavaan hallitusohjelmaan. Yhteistyö Opetushallituksen kanssa on aivan ratkaisevaa. Ministeriö huolehtii lainsäädännöstä, kehittämispolitiikan linjauksista ja mm. rahoituksesta. Tutkintojärjestelmän hoitamiseen liittyvä käytännön työ tapahtuu Opetushallituksessa. Savolalla on tapaamisia oman eli opetusministerin kanssa säännöllisesti ja hän on usein mukana ministerille tulevissa vierailuissa. Samoin hän tapaa työministeriä useissa tilanteissa. Eduskunta, sivistysvaliokunta sekä valtionvarainministeriön sivistysvaliojaosto kutsuvat usein aikuiskoulutusyksikön johtajaa kuultavaksi tai muihin tehtäviin. Erikseen olemme mukana sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä, kun siellä on esillä aikuiskoulutukseen liittyviä asioita, kertoo Savola. Nyt meneillään oleva EU-puheenjohtajuus tuo myös omat lisätehtävänsä. Suomessa järjestetään syksyn aikana useita aikuiskoulutukseen liittyviä eurooppalaisia tapahtumia. Niiden valmistelu tosin on voitu aloittaa jo puolitoista vuotta aiemmin. Marita Savola konserteissa ja kirpputorilla Työtavoistaan Savola kertoo, ettei hän vie töitä kotiin ja pyrkii pitämään ainakin toisen viikonlopun päivistä vapaana. Työviikon aikana harrastuksiin ei jää juuri aikaa, mutta sosiaalisen kanssakäymisen ohella niihin kuuluvat mm. matkailu, kirpputorit ja keräily, musiikki oopperasta rockenrolliin, penkkiurheilu ja kirjat. Viime kesäloma sujui Pohjanmaa Pompeij Punavuori akselilla. Näissä merkeissä hän oli kotiseudullaan Etelä-Pohjanmaalla saamassa juurihoitoa sekä iloitsemassa Napolissa italialaisten kanssa jalkapallon MM-voittoa. Hänen kotinsa on Helsingin Punavuoressa ja Marita Savola on myös lähituntumassa sijaitsevan Hietalahden kirpputorin aktiivinen asiakas. Koska Savolalla on jo mittava virkamiesura takanaan, hän aikoo jatkossa suunnitella aiempaa paremmin työn ja vapaa-ajan jaon. Savola on joustavien työurien puolestapuhuja. Omatkin työtehtävät ovat pitkän työuran aikana vaihtuneet useaan kertaan. Hän ei myöskään välttämättä halua päättää uraansa päällikkötehtävässä, vaan voisi toimia myöhemmin esim. senioriasiantuntijana tehtävässä, jossa voisi hyödyntää pitkän työuran antamaa monipuolista kokemusta. Aikuiskouluttajat, pitäkää yllä omaa osaamistanne Aikuiskoulutuksen parissa toimiville Savola haluaa todeta, että heidän tehtävänsä muuttuvat yhä tärkeämmiksi ja vaativammiksi, mutta työ palkitsee varmasti. Vaikka Suomi onkin kansainvälisesti tunnettu aikuiskoulutusmaa, siitä huolimatta aikuiskoulutus ja elinikäisen oppimisen kirkastumiseen on vielä matkaa. Aikuiskoulutustehtävissä toimiminen on tärkeää, haastavaa ja palkitsevaa. Savola toivoo, että aikuisten osaamisen kehittäjillä, kouluttajilla olisi tilaisuus, mahdollisuuksia ja motivaatiota huolehtia myös omasta jaksamisestaan sekä osaamisensa kehittämisestä. 18

19 AEL kehittää asiakkaidensa kilpailukykyä laadukkaan näyttötutkintotoiminnan avulla AEL on Suomen suurin tekniikan lisäkouluttaja ja henkilöstön kehittämisen kumppani, joka on toiminut aikuiskoulutuksen osaajana jo 84 vuotta. Näyttötutkintotoiminnassa olemme olleet mukana jo toiminnan alkumetreiltä lähtien. Järjestämme jatkuvasti näyttötutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta tekniikan eri alueilta, olemme kouluttaneet näyttötutkintomestareita ja kehittäneet näyttötutkintotoimintaa monissa projekteissa. Koulutamme koko ajan myös omaa henkilöstöämme näyttötutkintojärjestelmän osaajiksi. ALVAR on toiminut tiloissamme vuodesta Tällä hetkellä AEL:llä on oikeus ottaa vastaan näyttöjä ja tutkintoja lähes 70 ammatissa. Vuonna 2005 AEL:n asiakasyritysten henkilöstö suoritti lähes 3000 erilaista tutkintoa, tutkinnon osaa tai sertifi kaattia. Tutkintojen suorittajat ovat pääasiassa asiakasyrityksissämme työssä olevia henkilöitä. Yritykset maksavat henkilöstönsä koulutuksesta. Pyrimme kuitenkin käyttämään yhteiskunnan tukirahoitusta niin laajasti kuin se on mahdollista. Otamme huomioon tutkintojen perusteet sopiessamme yritysten kanssa niiden henkilöstökoulutuksesta. Huomioimme ne myös suunnitellessamme sellaisia avoimia kursseja eli sellaisia ammatillisia koulutustapahtumia, joihin tulee yksittäisiä osallistujia useasta työpaikasta. Olemme jatkuvasti yhteistyössä käytännön työelämän edustajien kanssa. Vakituiseen asiantuntijaverkostoomme kuuluu noin 3000 henkilöä, joista kolmannes on mukana pelkästään näyttötutkintotoiminnassa. Olemme perustaneet AEL:ään Tutkintotoimiston. Sen tehtävinä ovat julkisen rahoituksen koordinointi sekä näyttötutkintotoiminnan suunnitelmallisuuden ja laadukkuuden ylläpitäminen ja kehittäminen. Tutkintotoimisto avustaa ja ohjaa AEL:n tutkintovastaavia ja kouluttajia tutkintojen ja valmis- tavan koulutuksen suunnittelussa, järjestämisessä ja arvioinnissa. Myös opiskelijat hyötyvät Tutkintotoimiston palveluista. Valmistavan koulutuksen piirteitä Näyttötutkinnon suorittajan aiemmin hankitun osaamisen huomioimme valmistavassa koulutuksessa. Suorittajan ei tarvitse opiskella uudestaan sellaista, mitä hän osaa. Muistakin henkilökohtaistamiseen liittyvistä asioista huolehdimme opiskelu- ja näyttösuunnitelmaa tehtäessä. Valmistavassa koulutuksessa käytämme yhä enemmän tietotekniikan antamia mahdollisuuksia. Meillä on oma verkko-oppimisympäristö, jota käyttävät jo tuhannet opiskelijat. Kun opiskelijan työ voidaan työpaikalla linkittää osaksi opiskelua, tulee opiskelu mahdolliseksi tiiviinkin työtahdin ohella. Hyvän näyttötutkintotoiminnan ominaisuuksia Näyttötutkinnon suorittajalle tarjotaan mahdollisuus näyttää tutkinnon perusteissa tarkoitettu osaaminen näyttönä. Tarkistamme tämän tutkintotapahtumaa suunniteltaessa. Näyttö annetaan aina käytännön työsuorituksena, useimmiten opiskelijan työpaikalla. Jos työpaikan näyttöympäristö ei ole sopiva, osan näytöstä voi antaa AEL:n käytännön työpaikkoja vastaavissa oppimisympäristöissä. Dokumentoimme näyttötilanteen ja etenkin sen tulokset asianmukaisesti. Hyväksymisiä ja hylkäyksiä koskevat tiedot toimitamme aikataulujen mukaisesti tutkintotoimikuntiin ja Tilastokeskukseen. Hyväksytyistä näytöistä annamme ohjeiden mukaisen todistuksen. Olemme nimenneet jokaiseen tutkintoon vastuuhenkilön, joka ei osallistu, ainakaan merkittävästi, valmistavan koulutuksen asioihin. Koska hyvin monella eri alalla toimivassa koulutuskeskuksessamme yhden Anne Salovaara ammatin osaajia on rajallinen määrä, käytämme kouluttajina runsaasti yritysten edustajia. Näin tutkintovastaavistamme osa toimii samanaikaisesti työelämässä. Käytämme näytöissä ALVARissa suunniteltuja valtakunnallisia näyttötutkintoaineistoja kaikilla niillä aloilla, mihin niitä valmistetaan. Tämä edistää osaltaan tutkintojen uskottavuutta työelämässä ja nostaa niiden laatua. Jatkuvaa kehitystyötä Koulutamme ja perehdytämme arvioijat erikseen jokaiseen näyttötilanteeseen. Arvioijajoukkomme on monipuolinen, ja siihen kuuluu suuri määrä eri alojen työnantajien, työntekijöiden sekä kouluttajien edustajia. Henkilöstömme hankkii jatkuvasti lisää näyttötutkinto-osaamista ja päivittää tietojaan pari kertaa vuodessa. Lisäksi henkilöstö osallistuu aktiivisesti oman alansa näyttötutkintotoiminnan kehitystyöhön ammatti- tai alakohtaisesti koko maan tasolla. Osa henkilöstöstä on mukana tutkintotoimikuntien työssä. Pidämme myös huolta siitä, että henkilöstössämme on riittävästi näyttötutkintomestareita. Tutkintotoimistomme toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa tutkintojen ja valmistavan koulutuksen toimeenpanossa ja kehittämisessä. Anne Salovaara toimitusjohtaja, AEL 19

20 TEKSTI JA KUVA: MARJA KOIVUNEN, PROJEKTISIHTEERI, PEDAKLUSTERI-HANKE Henkilökohtaistaminen motivoi opiskelemaan Anu Pynnönen, Jaana Kumpula ja Eeva Koljonen Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksen pihalla Istumme Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksen Kahvitella-kahvilan kahvipöydässä ja maistelemme omavalintaista kahvileipäämme. Jollakin se on leivos, toisella sämpylä, kolmannella pasteija. Kaikilla se ajaa saman asian: täyttää vatsan ja antaa viihdykettä, kullekin sen hetken tarpeen mukaan. Esa Kallinen Vähemmän tiukasti ajatellen, samaan tapaan nykyinen näyttötutkintojärjestelmä antaa tutkinnon suorittajalle mahdollisuuden opiskella omalla tyylillä, hänelle tarpeelliset oppijaksot valiten. Alusta alkaen on kuitenkin pidettävä mielessä, että lopputuloksena on suoritettu tutkinto. Joutsasta kotoisin oleva Jaana Kumpula on suorittanut Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksessa suurtalouskokin ammattitutkinnon. Jaana kertoo kokeneensa tähän liittyvän valmistavan koulutuksen parhaana hänen aiemmin käymistään koulutuksista ja arvostavansa erityisesti valinnan vapautta. Ensimmäisen viikon hän tunsi olevansa pallo hukassa. Hän oli ainoa suurtalouskokin ammattitutkinnon valmistavaan koulutukseen tuleva opiskelija. Näin muista opiskelijoista koostuva tukiryhmä puuttui. Sitten opettaja Eeva Koljonen otti ohjat käsiinsä. Arvioitiin sen hetken osaaminen ja tehtiin oppimis- ja näyttösuunnitelma. Jaanalla oli kokemusta keittäjän työstä koulun keittiössä ja alan koulutusta. Nyt hän sai valita opettajan opastuksella opintotarjottimelta haluamansa kurssit. Niistä löytyi monta mielenkiintoista. Eeva kertookin, että aikuisopiskelijoita joutuu usein toppuuttelemaan, ettei tule valittua turhia kursseja ja opiskelu lopu väsymykseen. Näyttötutkinnoista vastaava koulutusjohtaja Liisa Siponen selventää henkilökohtaistamisen olevan sitä, että ihminen omalta kohdaltaan miettii asian ja sitten tekee ratkaisunsa. Hän myös suosittelee, että suorittaja ohjataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa suorittamaan ensimmäinen tutkinnon osa. Näin koko näyttötutkinto ei odota mörkönä koulutuksen loppuvaiheessa. 20

21 Työssäoppimispaikan Jaana sai kotipaikkakunnaltaan, Joutsan terveyskeskuksen keittiöstä. Siellä oltiin aluksi ihmeissään koulutuksen vapaan aikataulutuksen vuoksi. Muualta tulleilla harjoittelijoilla oli ollut kaavamainen ohjeistus siitä, mitä milloinkin pitää tehdä. Tilanne selkiintyi, kun Eeva kävi selvittämässä, miten heidän järjestelmänsä poikkeaa perinteisestä. Työssäoppimisaika osoittautui muutenkin antoisaksi puolin ja toisin. Jaana kertoo työpaikalla olleen kokeilua ja tekemisen meininkiä. Hänellä oli ennestään alan kokemusta, ja hän osasi myös tuoda hienovaraisesti ilmi kehitysehdotuksensa. Jaana kertoo kuulleensa kommentteja koulumuotoisessa opetuksessa olleilta ystäviltään päässeensä opiskelussa ja tutkinnossa liian helpolla. Kommentoijille hän on näyttänyt kansionsa ja kertonut, minkä verran sen tekeminen oli vaatinut itsenäistä lisätyötä. Helppoa ei ollut hänelläkään. Itsekuriakin on vaadittu tavallista enemmän, kun kukaan ei ole ollut niskaan vauhtia puhaltamassa. Vararehtori Anu Pynnösen mukaan koulutusta vaivaa vielä ajattelu, että oppiminen liittyisi johonkin tiettyyn paikkaan tai muotoon. Tällaisessa oppimisnäkemyksessä opiskelija istutetaan luokkaan tai muuhun määrättyyn paikaan ja opittavat asiat kaadetaan hänen päähänsä. Työn kautta oppimista ei osata vielä arvostaa. Ei ymmärretä, että kysymys on taidon tiedollistamisesta, osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Muukin on arvokasta kuin se, mitä on luettu ja mistä on tietoa. Taidon arvostus tulee nousemaan sitä kautta. Jatkuva arviointi Varsinaisen näyttötutkintopäivän lisäksi Jaanaa pidettiin silmällä ja arvioitiin lähes koko työssäoppimisajan. Liisan mukaan näin saadaan selville kyky ajatteluun ja ongelmanratkaisutaidot. Jaana pitää ratkaisua hyvänä ja toimivana. Hän on kuullut kauhujuttuja arviointitilanteista, joissa arvioijat seisovat Koska opettaja ei ollut koko ajan tukena, piti kauheasti tehä ite töitä ja ajatella omilla aivoillaan. Et yhtään tiedä milloin me sua tutkitaan. Me tutkitaan ja pidetään silmällä sua koko ajan. ympärillä tutkinnon suorittamisen ajan, tekevät hankalia kysymyksiä ja kyseenalaistavat vastaukset. Nyt hän sai tehdä koko ajan tavallista työpäivää. Ongelmatilanteet hän ratkaisi itsenäisesti, opettaja ei ollut neuvomassa. Arvioinnissa on kyse siitä, pystyykö suorittaja hallitsemaan suurtalouskokin tehtävät eli kokonaisuuden hallinnasta. Siinä ei ole kyse sarjasta temppuja ja kuinka ne tehdään. Kolmen tunnin mittainen arviointikeskustelu oli hyvä kokemus. Jaana kertoo, että työnantaja ja kaksi työntekijää olivat ensin keskustelleet keskenään. Sen jälkeen he olivat kertoneet Jaanalle, mitä mieltä olivat olleet hänen työsuorituksestaan. Palaute oli ollut positiivista ja opettavaakin. Ainoana pienenä miinuksena oli koettu suorittajan räväkkyys, joka saattaakin olla ihan tarpeellinen ominaisuus keittiöalalla. Itsearviointi oli vaikeaa. Jaana mietti, täyttääkö hän todella vaativat kriteerit. Varsinkin itsensä kehuminen ja kiittäminen aiheestakin tuntuu perinteisen kasvatuksen saaneelta vastenmieliseltä ja vieraalta. Tämä on ehkä muuttumassa. Nyt itsearviointia tekevät jo peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaat. Joku tiesi, jopa lastentarhassa aloiteltavan itsearviointia. Liisan mielestä hyvä osaaminen on myös sitä, että näkee jotain olevan oman osaamisen ulkopuolella ja tietää mitä se on. Itsensä arvioinnin taitaminen voi olla jopa kilpailuetu työmarkkinoilla. Sillä voi erottautua muista. Tutkintotodistushan sinällään on myös kilpailuetu ja nykyään melkeinpä työnsaannin edellytys, markkinointijohtaja Leila Rapo-Jääskeläinen täsmentää. Hänen mukaansa itsensä markkinoinnin osaamiseen kannattaa panostaa. Työssäoppimisympäristöjä löytyy oppilaitoksen sisältä Toisella puolen katua on helmikuussa avattu Hotelli Uusikuu. Se on entinen opiskelijaasuntola ja kurssihotelli, joka on nyt saneerattu hotelliksi. Sen on tarkoitus toimia mahdollisimman pian nettihotellina. Siellä on vastaanotto, aamiaishuone ja jonkinlainen keittiötila. Työssäoppimismahdollisuuden se antaa hotelli-, keittiö-, turvallisuus-, kiinteistö- ja siivousalan opiskelijoille. Oppilaitoksella on täydet anniskeluoikeudet lounasravintolassa, opetusravintola Bravuurissa, sen yhteydessä olevassa drinkkibaarissa sekä osin myös käytävillä ja joissain luokissa. Siellä on myös annettu joidenkin opiskelijoiden näyttöjä isompien tapahtumien yhteydessä. Mikään ei jämähdä paikoilleen Koulutusjohtaja Liisa Siponen kertoo nähneensä ammatillisen koulutuksen opettamisen historiallisen kehittymisen aina henkilökohtaistamiseen saakka. Hänen mukaansa aikuiskouluttajan pitää itse olla elinikäinen oppija. Jopa hukkaan menneessä, huonosti toteutetusta koulutuksesta on hyötynsä. Sen antina voi olla taito ymmärtää opiskelijaa, joka pitää koulutusta tylsänä tai huonona. Ilman omakohtaista kokemusta tällaiseen opiskelijaan tuskin osaisi suhtautua oikein. Tällä hetkellä Liisa sanoo kantavansa huolta henkilökohtaistamisen läpiviennistä koko oppilaitokseen ja koko kuntayhtymään. Varsinkin teknisillä aloilla on toiminta vakiintunutta, eikä siellä kovin helposti hyväksytä uusia tuulia sotkemaan perinteisiä käytänteitä. Vararehtori Anu Pynnönen kertoo muutoksen tuulien puhaltavan myös itse oppilaitoksen yllä. Ensi vuonna Mikkelin aikuiskoulutuskeskus ja vieressä oleva Mikkelin ammattiopisto muutetaan yhdeksi oppilaitokseksi. Näin hajallaan olevat resurssit saadaan yhdistettyä ja aikuiskoulutuksen rooli selkeytettyä. 21

22 TEKSTI JA KUVAT: PERTTI HAANPÄÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, ALVAR Osaamisen kehittämistä näyttötutkintojen avulla Teknologiateollisuuden 100- vuotissäätiön rahoittaman projektin Osaamisella menestystä avulla on saatu käyntiin näyttöpilotteja, joista ensimmäinen Pohjois-Satakunnassa Kankaanpäässä on päättynyt. Näyttöpilotissa suoritettiin levytyömestarin erikoisammattitutkinto. Koko tutkinnon suorittivat Asko Hakamäki KMT Groupilta Kankaanpäästä ja Jarno Peltoniemi Hollming Works Oy:stä Porista. Näyttöpilottiin osallistui levy- ja hitsausalan ammattilaisia myös Porin Levy- ja Hitsaus Oy:stä, Suomen imurikeskuksesta ja Pome Oy:stä. Yhdeksän henkilöä suoritti osatutkinnon. Seuraavassa esittelen tarkemmin koko tutkinnon suorittaneet mestarit ja lähetän onnittelut myös osatutkinnon suorittaneille. Siitä on hyvä jatkaa myöhemmin koko tutkinnon suorittamiseen. Levytyömestarin erikoisammattitutkinnon suorittaneet: Asko Hakamäki Asko kävi armeijan jälkeen metallialan esikurssin Kankaanpään kurssikeskuksessa vuonna 1979 ja jatkoi siitä maatalouskonekorjaajan kurssille. Tämän jälkeen hän työskenteli kolmivuorotyössä muovikalvoja valmistavassa tehtaassa, mutta totesi muutaman vuoden päästä, että kolmivuorotyö ei sovi hänelle. Asko päätti vaihtaa alaa vuonna Metsureita tarvittiin silloin, joten hän hakeutui metsätöihin silloiselle Rauma-Repola Oy:lle. Työ oli fyysisesti raskasta, mutta tietty itsenäisyys ja vapaus oli nuoren miehen mielestä sopivaa vastapainoa kolmivuorotyölle. Metsätyöt koneellistuvat ja työpaikat vähenivät. Tehtyään metsurin töitä kahdeksan vuotta hän hakeutui monitoimikoneenkuljettajan kurssille. Kurssin jälkeen ei lähiseudulta kuitenkaan löytynyt töitä. Kauempaa olisi löytynyt, mutta itse rakennettu omakotitalo piti miehen Pohjois-Satakunnassa. Asko hakeutui Porin ammatilliseen aikuiskoulutuskeskukseen metallialan kurssille, jossa oli puolet opiskeluajasta koneistuksen opiskelua ja toinen puoli hitsauksen opiskelua. Tämän jälkeen hän jatkoi Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa metallialan opiskelua. Hitsattuaan muutaman hitsauskokeen hyväksytysti häntä onnisti. Paikallinen metallialan yrittäjä Antti Peltomäki Oy tarvitsi rakennustyömaalle hitsaajaa muutamaksi päiväksi, joten siinä oli uudelle työntekijälle näytön paikka. Saman henkilön oli tehtävä työ valmiiksi alusta loppuun pintakäsittelyä lukuun ottamatta. Tästä monitaitoisuudesta on ollut myöhemmin paljon hyötyä. Asko Hakamäki KMT Group Oy:ssä ilmakanavan kulmaliitoksen vieressä. Asko kertoi käyneensä vuonna 1996 usein leikkaamassa ja särmäämässä levyjä Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa. Osastonjohtaja Heikki Pihl kertoi alkavasta levyseppä-hitsaajan ammattitutkintoon valmistavasta koulutuksesta. Koulutus tuntui sopivalta Askon sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Valmistavan koulutuksen ja näyttöjen jälkeen Asko sai tutkintotodistuksen ja ammattikirjan käteensä. Muutaman vuoden päästä hän hakeutui KMT Group Oy:lle töihin. Vuodesta 1999 Askon työ KMT Groupilla on ollut pääasiassa levysepän työtä, mutta hän on työskennellyt myös särmäyspuristimella tarpeen vaatiessa. Työn luonne on muuttunut viime vuosina paljon. On otettu käyttöön laatujärjestelmä ja siihen liittyvät auditoinnit sekä sertifi oinnit. Laatujärjestelmä edellyttää työntekijältä oman työnsä laatuvastuuta. Hitsaustöissä ei riitä enää pelkkä hitsaajan pätevyyskoe vaan lisäksi vaaditaan erilaisia menetelmäkokeita. Noin kaksi ja puoli vuotta sitten Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa oli alkamassa levytyömestarin erikoisammattitut- 22

23 kintoon valmistava koulutus. Koulutuksen suunnitelmista vastasivat Jorma Hakasuo Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksesta ja Pertti Haanpää. Asko hakeutui taas koulutukseen, vaikka se tiesi raskasta aikaa. Valmistava koulutus suoritettiin iltaisin työajan jälkeen ja näytöt sekä osa valmistavasta koulutuksesta lauantaisin. Koulutuksen alkuvaiheessa laadittiin tutkinnon perusteiden mukainen henkilökohtainen oppimissuunnitelma ja näyttösuunnitelma, jossa määriteltiin tutkinnon osien näyttöjen ajankohdat vuodeksi eteenpäin. Opiskelijan oli helpompi orientoitua tuleviin näyttöihin, koska tiesi tarkkaan, mihin mennessä osaaminen oli hankittava ja harjoiteltava. Valmistavan koulutuksen ajankohdat suunniteltiin myös tutkinnon osittain vuodeksi eteenpäin. Opiskelija itse päätti osaamiskartoituksen perusteella, milloin hän osallistuu valmennukseen. Asko osallistui valmistavaan koulutukseen aktiivisesti ja pystyi viemään koulutuksen läpi laaditun HOPS:n mukaisesti. Työtehtävien ja kotitöiden linkittäminen opiskeluun vaati suunnitelmallisuutta ja sopeutumista, mutta Asko sanoi sen kannattaneen. Jarno Peltoniemi Jarno on ennen metallialalle tuloaan työskennellyt rakennustöissä Pohjois-Satakunnassa. Työ käsitti rakennustöitä laidasta laitaan, mutta erityisesti kattotyöt kuuluivat Jarnon tehtäviin. Rakennustyöt vaihtuivat metallitöihin vuonna Jarno työskenteli JOT Componentan valimossa valun puhdistajana ja kiilakatkaisijana kolme vuotta. Halu kehittyä metallialan töissä sai hänet hakeutumaan syksyllä 2000 Rauma Oy Porin teollisuusoppilaitokseen levyseppä-hitsaajan kurssille. Koulutus kesti kuusi kuukautta. Kurssilla ei vielä siihen aikaan suoritettu ammattitutkinnon näyttöjä säännöllisesti, mutta joitakin kokeiluja oli näyttötutkintojen sisään ajamiseksi. Jarno pääsi kurssin jälkeen töihin Metsoon kuuluvaan Pori Works Oy:n konepajalle, joka on nykyisen Hollming Works Oy:n Porin konepajan edeltäjä. Levysepän uran alkuaikoina Jarno oli mukana tekemässä sellun keittokattiloita. Kattiloiden halkaisija vaihtelee kuudesta kahteentoista metriin. Korkeutta kattiloilla on useita kymmeniä metrejä. Kattilat valmistetaan haponkestävästä ns. Duplex-teräksestä. Kattiloiden seinämänpaksuus vaihtelee millimetriin. Jarno on ollut myös mukana tekemässä offshoreteollisuudelle Spartyyppisiin öljyntuotantolauttoihin osia mm. soft-tankkeja ja struss-putkia. Nimitykset eivät maallikolle paljon kerro, mutta mainittakoon niiden olevan suuria levyrakenteita, jotka kootaan hitsaamalla ja joiden laatuvaatimukset ovat erittäin kovat. Viime aikoina Jarno kertoi tehneensä sementtiuuneja FL Smithille. Uunien halkaisija vaihtelee 3,6 metristä 5 metriin. Pituutta uuneilla on metriä. Uuneilla on myös tarkat mittatarkkuusvaatimukset, ja niiden hitsit tarkastetaan ultraääni- ja tunkeumanestemenetelmällä. Jarno kokee työnsä Hollming Works Oy:n Porin konepajalla hyvin vastuulliseksi varsinkin silloin, kun hän tekee työtään yksin. Työtä tehdään yleensä kahdessa vuorossa. Levytyömestarin erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen Jarno kertoi lähteneensä terveen kunnianhimon kannustamana. Hän on Askon tavoin saanut näytöt suoritetuksi ja sai todistuksen ja ammattikirjan ennen juhannusta tänä vuonna. Työyhteisön suhtautuminen on Jarnon kertoman mukaan ollut ehkä liiankin neutraalia. Työkaverit ovatkin hämmästelleet Jarnon jaksamista hänen ajettuaan työpäivän jälkeen vielä Kankaanpäähän illaksi ja lauantaiksi harjoittelemaan tai suorittamaan näyttöjä. Työnantaja on maksanut palkkaa osallistumisesta valmistavaan koulutukseen ja näyttöihin, mitä Jarno piti erinomaisena asiana. Jarno on kokenut valmistavan koulutuksen ja näytöt mielekkäänä tapana kehittää itseään, mutta toteaa vuorotyön ohessa tapahtuvan opiskelun vaativan aktiivisuutta ja kurinalaisuutta. Tutkinnon suoritus on hyvä panostus tulevaisuuteen niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta katsottuna. Parhaat onnittelut hyvästä suorituksesta ja hyvää jatkoa työelämässä! Jarno Peltoniemi Hollming Works Oy:n levy- ja hitsausosastolla vieressään Iraniin toimitettava kalkkiuunin lohko. 23

24 Henkilökohtaistaminen on järjen käyttöä ja sydämen asiaa Aihe-projekti päättyy vuoden 2006 lopussa ja nyt loppusuoralla voikin peilata tehtyä työtä tulevaisuuteen. Aikuisten osaamisen tunnustamisen kehittämiseen on kiinnitetty huomiota Suomessa viime vuosina erilaisin hallinnollisin keinoin. Yksi interventio on ollut projektiluontoisten kehittämishankkeiden resursointi. Kehittämistyön tulosten perusteella osaamisen tunnustamisen pysyvyyttä, jatkuvuutta ja toiminnan valtavirtaistumista on vahvistettu koulutuslainsäädäntöuudistuksissa. Myös ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on alkamassa osaamisen tunnustamisen kehittämistyö. Tuloksia syntynyt AiHe-projekti on mallittanut osaamisen tunnustamisen henkilökohtaistetuksi prosessiksi näyttötutkintotoiminnassa. Siinä on vahvistettu neuvontaa, tiedotusta ja ohjausta kohdentaen toimenpiteitä hakeutumiseen, tutkinnon suorittamiseen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen. Kunkin henkilökohtaistamisen vaiheen ydinsisältö on jäsentynyt, ohjausrakenteet, ohjauksen työmuodot ja -menetelmät on otettu uudella tavalla kehittämisen kohteiksi. Koulutusprosessin ja oppimisen ohjaus ei olekaan lähtökohtainen työn kohde vaan asiakkaan todellisuus ja tavoitteet nousevat lähtökohdaksi ja kohteena on henkilökohtaistamisprosessi. tarjoaa työskentelypohjan myös verkko-ohjaukseen. Tutkinnon suorittajille ja opiskelijoille suunnattu verkkopohjainen palautejärjestelmä on jo koekäytössä muutamissa oppilaitoksissa. Oppisopimuskoulutukseen on mallinnettu henkilökohtaistettu osaamisen tunnustamisprosessi. Työhallinnon kanssa on tehty yhteistyötä osaamisen tunnustamisprosessin tunnetuksi tekemiseksi, jotta hankinnoissa tulisi otettua huomioon henkilö- kohtaistamisen vaiheet. Sidosryhmäyhteistyötä on harjoiteltu ohjatuissa ryhmissä käyttämällä verkostoitumisen työmuotoja jne. Hallinnontasojen tehokkaan ja vaikuttavan vuorovaikutteisen ohjauksen aikaansaamiseksi oppilaitoksen johtajille on kehitetty JOVA-ohjelma, jossa osallistujat tunnistavat osaamisen tunnustamisen prosessin ja valmistelevat tuetusti paikallisen strategian henkilökohtaistettuun näyttötutkintotoimintaan ja tekevät siitä toimeenpanosuunnitelman. Nytkö on kaikki valmista? Olemme vasta uuden alussa. AiHe-projekti on pyrkinyt juurruttamaan asiakaslähtöisen toiminnan kehittämistä. Tehtävää on vielä paljon. Vain osa suomalaisista aikuiskoulutuksen järjestäjistä on ollut mukana kehittämisen ytimessä ja hyvien käytäntöjen juurruttaminen laajaan toimijakenttään onkin haaste seuraavien vuosien kehittämistyössä. Projektissa on hahmottunut myös ne esteet, miksi toiminta ei aina ole asiakaslähtöistä. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä henkilökohtaistamisen esteistä, joita järjestelmäkeskeinen toiminta ylläpitää. Kehittämistyössä on kohdattu esteet avoimesti ja määrätietoisesti myös pyritty niitä poistamaan. 1. Ohjauspalvelut ovat vähäisiä tai osaamisen tunnustamista kohtaamattomia. Vähäiset ohjauspalvelut kohdentuvat pääosin koulutusprosessiin. 2. Järjestelmäkeskeinen opetusperinne on vasta muuttumassa vaikuttavaksi ja asiakaslähtöiseksi toiminnaksi. 3. Osaamisen tunnustamista ei tarjota, vaikka osaamisen tunnistamista jo tehdään, johtopäätökset jäävät helposti tekemättä. Aino Rikkinen 4. Erilaisia rahoitusmahdollisuuksia käytetään harvoin tai satunnaisesti yksilön katkeamattoman prosessin turvaamiseksi. 5. Verkostoituvia työtapoja työpaikoilla ja oppilaitoksissa vasta opetellaan. 6. Inhimillisyys on totta toiminnan kehittämisessä, erilaiset pelot hidastavat kehittämistä, esim. opettajien pelko siitä, että koulutusaikojen lyheneminen vähentää työtä. johdon pelko siitä, että osaamisen tunnustamisen vaatima työpanos nostaa kustannuksia. 7. Sidosryhmäyhteistyötä leimaa hallintoreviiriin pitäytyminen. 8. Pirstaleinen rahoitusjärjestelmä antaa mahdollisuuksia aikuisten henkilökohtaistamisprosessin toteuttamiseen, mutta ko. prosessin tuntemattomuus estää vielä rahoituksen asiakaskeskeistä käyttöä. Kehittämisprosessissa on hyvä paljastaa 24

25 myös hyötyjä, mitä tavoitellaan. Hyötyjen lista on vähintään yhtä pitkä. Tärkein kaikista henkilökohtaistamisen hyödyistä on kuitenkin aikaansaada vaikuttava osaamisen tunnustaminen niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Sen seurauksena koulutusajat lyhentyvät, työssäoloajat pitenevät, työelämä voi käyttää yksilöiden osaamisen tunnustamista toimintansa kehittämiseen jne. Aikuiskoulutuksen kehittämisen tulevaisuutta hahmotellessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että Suomeen saataisiin vaikuttava, henkilökohtaistetun osaamisen tunnustamisen strategia ja sen toteutumista tuettaisiin alueellisesti ja paikallisesti. Myös käytännön toimintaa tulisi kehittää siten, että osaamisen tunnustaminen palvelisi työpaikkojen osaamisen kehittämistä. Ongelmana on, että kehittäminen on pirstaloitunut eri tahojen toiminnaksi. Kokoavaan kehittämiseen voidaan päästä vain ottamalla käyttöön uusia vaikuttavia verkostoitumisen työtapoja sekä vaihdon ja jakamisen turvaavia organisointimuotoja. Myös välineiden kehittäminen on tärkeää, mutta niiden käyttö ei saa olla mekanistista vaan toimintatapaan kiinteästi kytkettyä ammattityötä. Kumppanuustyö verkostoituvissa ympäristöissä vaatii hyvän kehittämistyön organisoinnin ja viisaan toteutuksen. Seuraa aikaasi ja katso tulevaisuuteen! AiHe-projektin päätöskonferenssi Finlandia-talo Aino Rikkinen opetusneuvos, Aihe-projektin projektipäällikkö Opetushallitus Arviointi valmentaa vastaanottamaan ja antamaan palautetta sitä työssäkin osattava ottaa erilaista palautetta vastaan, -Onhan toteaa sihteerin ammattitutkinnon Seinäjoen koulutuskeskukseen kuuluvassa Seinäjoen palvelualojen oppilaitoksessa suorittanut Mari Mäkinen reippaasti. Hänen mielestään arvioitavana oleminen kuuluu myös työelämään. Se auttaa ihmistä kehittymään ja jopa saavuttamaan omia tavoitteitaan, hän toteaa. 21-vuotias Mari hankki tutkintoon valmistavaan koulutukseen kuuluvan työssäoppimispaikan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin taloustoimistosta, jonne myös näytöt suunniteltiin. Työnantajaa edustavana arvioijana toimi va. talousjohtaja Kari Suoverinaho. Seinäjoen koulutuskeskuksen edustaja oli alusta lähtien mukana suunnittelemassa yhdessä minun ja Marin kanssa sitä, miten näytöt voitaisiin meillä järjestää. Kävimme läpi tutkinnon perusteita ja Marille annettavia työtehtäviä, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Mari kirjoitti sitten lopulta näiden keskustelujen pohjalta itse oman näyttösuunnitelmansa, Suoverinaho kuvailee. Prosessi kannustaa myös arvioijaa kehittymään ja kehittämään Suoverinaholla on kokemusta arvioinnista edellisen työpaikkansa oppisopimusyhteistyöstä sekä esimiehenä kehityskeskusteluista. Tämä nykyinen tutkintojärjestelmä on hyvin laaja-alainen ja siinä käydään tarkkaan läpi kaikki tärkeimmät osa-alueet, joita ammatissa eteen tulee, hän kehuu. Myös vuorovaikutus- ja muut metataidot ovat tärkeitä. Pääasia on, että yleislinjat ja kokonaisuus on hallinnassa. Eri työpaikoissa on sitten erilaisia tapoja toimia ja ne opitaan aina tapauskohtaisesti. Suoverinaho koki arviointiprosessin erittäin positiivisena. Se pani miettimään myös talon omia toimintamalleja uusin silmin. Parhaassa tapauksessa arvioinnista hyötyy myös arvioija, joka halutessaan voi kehittää itseään ja yritystään. Sihteerin ammattitutkinnon suorittanut Mari Mäkinen pitää arviointia tarpeellisena myös työelämässä. Mäkinen suoritti näyttöjä prosessina kolmen viikon aikana. Suorituksistaan häntä arvioivat työelämän edustajat, jotka keräsivät tietoa arviointinsa perustaksi koko työyhteisöstä. Työpaikalla oltiin todella innostuneita ja sitoutuneita näytön arviointiin ja koko prosessiin, kiittelee tutkinnosta vastaava kouluttaja Helena Kivimäki Seinäjoen koulutuskeskuksesta. Lopullisessa arviointikeskustelussa oli paikalla kolmikanta eli työnantajan, työntekijän ja kouluttajan edustaja. Siinä esittelin vielä työpaikkaani ja sen toimintaa, minkä jälkeen mentiin läpi yksittäisiä näyttötilanteita. Lopuksi arvioin itse omaa suoritustani, muistelee sairaalasta kesätöitä saanut Mari Mäkinen. Arviointikeskustelun jälkeen pidettiin arviointikokous, jossa tutkinnon suorittaja ei ollut paikalla. - Kolmikanta keskusteli näytöstäni ja oli siellä päättämässä, hyväksytäänkö se. Pakko myöntää, että jännitti, vaikka arvelinkin läpäisseeni tutkinnon. Ja niinhän siinä sitten onneksi kävikin. Mutta se on selvää, että uutta opittavaa riittää koko ajan, läpi elämän, uskoo positiivinen ja energinen sihteeri. Satu Ahopelto viestintäkoordinaattori Seinäjoen koulutuskeskus, Aikuiskoulutus 25

26 Valmentajaksi ei synnytä, TEKSTI JA KUVA: JOUNI KYLLÖNEN, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, PEDAKLUSTERI-HANKE Valmentajan erikoisammattitutkinto antaa tutkinnon suorittajalle virallisesti hyväksytyn valmentajan aseman ja pätevyyden. Tutkinto houkuttelee tutkinnon suorittajia hakemaan lisää valmennuksellista osaamista. Valmentajan erikoisammattitutkinnossa keskitytään vahvasti valmentajaksi kasvuun, ja millainen henkilö on valmentajana. Tämä näkyy myös valmistavassa koulutuksessa, jossa painotetaan ajatusta kuka olen ja miten ymmärrän oman toimintani valmentajana. Näin valmentajan erikoisammattitutkinnon roolia kuvaa Sanna Heino, liikunnanopettaja ja näyttötutkintomestari Varalan Urheiluopistolta. Varalan Urheiluopiston järjestämään valmentajan erikoisammattitutkintoon on hakeutunut 11 tutkinnon suorittajaa, joista yksi suorittaa tutkinnon suoraan näytöillä. Tutkintoa suorittavista henkilöistä puolet toimii päätoimisina valmentajina, ja puolet tekee valmennustyötä oman toimen ohella. Ryhmään kuuluu useiden eri lajien valmentajia. Osaamisen tunnistamiseen sekä valmistavan koulutuksen toteutukseen on tuonut rikkautta valmentajien suorittamat erilaiset lajiliittojen valmennuskoulutukset ja heidän heterogeeninen lähtötasonsa. Ohjausta tarvitaan Useimmat tutkinnon suorittajista eivät ole juurikaan tienneet näyttötutkinnoista ja nii- den suorittamisesta, Sanna kertoo selventäessään tutkinnon suorittajien alkumetrejä. Hakeutumisvaiheessa ja valmistavan koulutuksen alussa heidän kanssaan onkin käyty useita yksilö- ja ryhmäkeskusteluja, joissa tutkinnon suorittamisen problematiikkaa on selvennetty käytännön esimerkein. Näin on varattu aikaa orientoitumiselle osaamisen osoittamiseksi näytöin. Käytännössä ohjauksen rooli on merkittävä heti hakeutumisvaiheesta viimeisen näytön suorittamiseen asti. Tutkintoon valmistavassa koulutuksessa on ohjaukselle annettu tärkeä asema. Tutkinnon suorittajien kanssa pidetään yhteisistä asioista opinto-ohjausjaksoja. Sen lisäksi ovat henkilökohtaiset ja lajikohtaiset ohjauspalaverit. Jokaisella kontaktijaksolla on varattu aikaa ohjaukselle. Kontaktijaksojen ulkopuolella sähköposti on käytännössä osoittanut olevan luontevin ohjausväline tutkinnon suorittajan ja kouluttajan välillä. Ohjauksen tarve ja määrä muuttuvat valmistavan koulutuksen aikana huomattavasti. Kunkin osapuolen allekirjoittama henkilökohtainen opiskeluohjelma on toiminut erinomaisesti sitouttamisen välineenä tutkinnon suorittamiseksi. Valmentamisen arviointi Valmentajan erikoisammattitutkinnoissa osoitetaan ammattitaito aina aidoissa, autenttisissa työtilanteissa, joissa tutkinnon suorittaja toimii oman valmennettavan tai valmennettavien kanssa normaaleissa päivittäisissä valmennustehtävissä. Tutkinnon suorittaja suunnittelee itse omat näyttönsä ja palauttaa suunnitelmansa tutkintovastaavalle kaksi viikkoa ennen suunniteltua tutkintotilaisuutta. Tyypillisiä valmennustilanteita, jotka soveltuvat ammattitaidon osoittamistavoiksi, ovat erilaiset koulutustapahtumat, palaverit, ottelu-, kilpailu- tai harjoitustapahtumat oheistoimintoineen. Tutkintosuorituksen kestoon vaikuttavat tutkinnon osa, arvioinnin kohteet ja ammattitaidon osoittamistavat. Arvioijilla haastava tehtävä Tutkintotilaisuuksissa arvioijat ovat aina 3- kantaisesti paikalla. Työnantajapuolen edustaja on useimmiten lajiliiton tai seuratason edustaja. Arvioijat seuraavat valmennustapahtumia paikan päällä mm. jääkiekkokaukalon vaihtoaitiossa tai uima-altaan reunalla aktiivisesti erilaisia arviointimenetelmiä soveltaen. Tutkintosuorituksia havainnoidaan, tutkinnon suorittajan kanssa keskustellaan, ja häneltä kysellään perusteluja toiminnalle. Lisäksi tutkinnon suorittaja voi laatia selvityksiä ym. kirjallista materiaalia, ja valmennustilanne voidaan myös videoida. Sanna korostaa, ettei sovi unohtaa myöskään itsearviointia, jolla on valmentajan erikoisammattitutkinnon suorittamisessa erittäin oleellinen merkitys. Onhan kyse valmentajaksi kasvusta, jossa tutkinnon suorittajalta edellytetään kykyä refl ektoida omaa toimintaansa. Itsearviointi tehdään suullisen esityksen lisäksi kirjallisesti. Palaute- ja arviointikeskustelu pidetään välittömästi tutkintotilaisuuden jälkeen. Koko tutkinnon arviointikeskustelu pidetään, kun kaikki käytännön ja dokumentoidut näytöt ovat annettu. Henkilöiltä, jotka koulutetaan arvioimaan valmentajan erikoisammattitutkinnon suorittajien osaamista, edellytetään luonnollisesti lajituntemusta ja hyvää käytännön kokemusta ko. lajin valmennustehtävistä. Heiltä odotetaan kykyä antaa palautetta ja rakentavaa kritiikkiä. Monipuolinen kokemus lajijärjestön eri tehtävissä ja tasoilla antaa erinomaiset lähtötiedot ja -taidot arviointitehtävään. Perusteista pohja arvioinnille Valmentajan erikoisammattitutkinnon arvioinnissa on haasteena ylläpitää objektiivisuus, etenkin kun tutkinnossa arvioidaan sellaisia 26

27 vaan kasvetaan Valmentaja Sanna Heino. osaamisen alueita kuten tunneosaaminen, arvot ja moraali valmennustyössä. Lisämausteensa arviointiin tuovat erilaiset arvioijat omine näkemyksineen valmentajan ammattitaidosta. Unohtaa ei sovi myöskään erityisesti kilpa- ja huippu-urheiluvalmennuksessa tuloksellisuutta, joka taas valmentajan erikoisammattitutkinnon arvioinnin näkökulmasta ei ole tärkein arvioinnin kohde. Tutkinnon perusteissa on määritelty ne arvioinnin kohteet, joihin on kiinnitettävä erityinen huomio valmentajan erikoisammattitutkinnon arvioinnissa. Tämä on myös tutkinnon suorittajien ja arvioijien tiedostettava. Harrastuksesta tunnustusta Tällä hetkellä valmentajan erikoisammattitutkinnon järjestäjiä on useita, eikä tutkinnon lähtötason täyttäviä suorittajia tunnu riittävän kaikille järjestäjille. Erikoisammattitutkinnon vetovoima on ehkä osoittautunut liian haastavaksi ainoana tutkintotasona, ja siksi on suunnitteilla valmentajan ammattitutkinto, joka on tervetullut lisä alan tutkintorakenteeseen. Kentällä toimii runsaasti valmentajia, jotka eivät valmenna työkseen, vaan joille valmennus on harrastus. Urheiluvalmennuksessa on jatkuvasti kysyntää ammattitaitoisista valmentajista, joille tutkinto lisäisi heidän valmennusosaamisensa arvostusta. Mikä parasta, näin myös harrastuksen kautta hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan. Ammatillista koulutusta Varalan Urheiluopistolla Varalassa annetaan monipuolista liikunta-alan koulutusta. Toimivien tilojen ja ammattitaitoisten opettajien lisäksi meillä opiskelijaa odottaa upea ympäristö Pyhäjärven rannalla, vain muutaman minuutin päässä Tampereen keskustasta. Valittavana on ammattiin suuntaavaa ja ammatillista koulutusta tai täydennyskoulutusta. Ammattiin suuntaavan koulutuksen, liikunnanohjauksen peruskurssin, kesto on 4 kuukautta. Koulutusta järjestetään joka syksy elokuusta joulukuuhun ja keväisin tammikuusta toukokuuhun. Ammatillinen koulutus, liikunnanohjauksen perustutkinto, kestää 2 3 vuotta riippuen pohjakoulutuksesta. Tutkintoa järjestetään perusopetuspohjaisena, lukio- ja ammattikoulupohjaisena sekä oppisopimuskoulutuksena. Ammatillista täydennyskoulutusta ovat liikunnan ammattitutkinto (lasten liikunta), valmentajan erikoisammattitutkinto ja allasmestarikoulutus. Tutkinnot järjestetään monimuoto-opetuksena ja oppisopimuksella. Suomen urheiluopistojen uranuurtaja, vuonna 1909 Tampereelle perustettu Varala, on merkittävä osa niin Suomen naisvoimistelun kuin sen liikuntakulttuurin ja urheiluelämänkin historiaa ja tätä päivää. Vuosisadan alun pienestä naisten voimistelukodista on vuosien mittaan kehittynyt monipuolinen, vilkkaasti toimiva ja kaikille avoin liikuntakeskus. Varalan Urheiluopisto Varalankatu 36, TAMPERE, Puh. (03)

28 Tutkinnosta potkua työel Kodin, perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen on monelle suomalaiselle arkipäivää. Ylivieskalainen Jani Karsikas lähti hakemaan ammattitutkinnosta lisäarvoa työhönsä. Työn ohella tapahtuva opiskelu ja näyttöjen suorittaminen antoivat Janin ja hänen perheensä elämälle erilaista sisältöä lähes puolentoista vuoden ajaksi. Arviointi oli keskeisellä sijalla koko opiskelun ja osaamisen näyttämisen aikana. Canorama Oy:n palveluksessa huoltoteknikkona Ylivieskassa ja lähialueilla työskentelevä Jani Karsikas suoritti työn ohessa tietokoneasentajan ammattitutkinnon. Viimeiset näytöt olivat keväällä Janin työhön kuuluvat kaikkien konttorikoneiden asennus ja huolto. Perinteisten konttorikoneiden lisäksi hän asentaa ja ylläpitää asiakkaiden tietojärjestelmiä. Lähinnä palvelinkoneiden ja työasemien asennukset kuuluvat minulle, Jani kertoo. Huumorintajuisena ja sanavalmiina hän onkin tykätty asiakkaiden keskuudessa. Pilke silmäkulmassa hän sanoo olevansa jatkuvasti arvioinnin kohteena asiakkaiden parissa työskennellessään. Tietokoneasentajan ammattitutkinto tuntui luontevalta lisältä työhön. Nivalan ammattiopisto tarjosi joustavaa monimuotoopetuksena tapahtuvaa valmistavaa koulutusta, joka sopi Janin elämäntilanteeseen sillä hetkellä hyvin. Henkilökohtaistaminen mahdollisti aikaisemman osaamisen hyö- Kuva: Hannu Haikara dyntämisen, joten tutkinnon suorittaminen puolentoista vuoden aikana ei käynyt liian raskaaksi. Perheelle ja harrastuksillekin jäi aikaa opiskelun lomassa. Janin vaimo kävi samaan aikaan vuorotyössä, joten joinakin lähiopiskeluiltoina Jani lähti vähän aikaisemmin vuoron vaihtoon, kuten hän naureskeli opiskelukavereilleen. Tietokoneasentajan ammattitutkinto muodostuu neljästä pakollisesta ja useammasta valinnaisesta osasta, joita Jani suoritti kolme. Tutkintoon olisi riittänyt pakollisten lisäksi kaksi valinnaista osaa, mutta halusin suorittaa läheisesti työhöni liittyvän osan vielä lisäksi, hän sanoo. Valmistavasta koulutuksesta sekä tutkinnon näytöistä Jani halusi ottaa kaiken irti. Oppimistilannehan se näyttökin on, hän virnistää. Jani Karsikas Jani koki arvioinnin positiivisena Näytöt olivat todellisia työtehtäviä, samanlaisia kuin teen työksenikin, hän toteaa. Jokaista näyttöä oli arvioimassa yksi oppilaitoksen edustaja ja kaksi työelämän edustajaa. He osasivat pitää ilmapiirin sopivan rentona, joten jännitys ei iskenyt päälle missään vaiheessa, Jani sanoo. Arviointikeskustelukaan ei suuremmin jännittänyt. Tiesin jokaisen näytön jälkeen, että osasin työn tehdä, koska teen niitä lähes päivittäin asiakkaiden luona, hän toteaa. Arviointikeskustelussa kävimme läpi työn ja sen eri vaiheita, ja sain palautetta suorituksestani. Lisäksi tein itsearvion omasta suorituksestani ennen keskustelua, Jani sanoo. Keskusteluissa selvisi, että olin itse arvioinut työtäni samansuuntaisesti kuin varsinaiset arvioijatkin. Arvioinnilla oli sikälikin minulle merkitystä, että oman yritystoiminnan käynnistäminen jossain vaiheessa alkoi pyöriä mielessä, ja sain ulkopuolisten arviota ammattitaidostani, hän jatkaa. Arviointia ja sen antamista oikealla tavalla tutkinnon suorittajalle Jani pitää tärkeänä. Tässä arvioijat onnistuivat hänen mielestään hyvin. Juuri tällaista pitää arvioinnin ollakin, 28

29 ämään rakentavaa palautetta omasta työstä. Aina oppii jotakin, vaikka työ olisikin sujunut hyvin, hän sanoo. Oman kokemuksensa myötä Jani kehottaakin ihmisiä suorittamaan ammattitutkintoja. Kun näyttösuunnitelman laatimiseen saa apua oppilaitoksesta ja henkilökohtaistaminen mahdollistaa aikaisemman osaamisen hyödyntämisen, ei tutkinto ole ylivoimainen. Tietokoneasentajan ammattitutkinnon suoritettuaan Jani keskittyy uudella innolla työhönsä sekä sen vastapainona omakotitalonsa remontointiin. Siinä on perheellämme seuraava yhteinen urakka, Jani kertoo. Oman osaamisensa näyttämistä onpa kyse sitten tutkinnosta tai talon remontoinnista sekä sen arviointia ei todellakaan kannata pelätä, hän toteaa lopuksi. Hannu Haikara opettaja, tietotekniikkatiimin vetäjä Nivalan ammattiopisto Vuoden 2006 näyttötutkintomestari valittiin Vuoden näyttötutkintomestari tulee elinkeinoelämästä. Valinta oli tänäkin vuonna haasteellinen, sillä ehdotetut henkilöt ovat kokeneita näyttötutkintomestareita. Julkistaminen tapahtui näyttötutkintomestariseminaarissa Tallinnassa Ehdokkaista nousi esiin Jouko Heino, Oulussa toimiva yrittäjä, restonomi, joka on valmistunut näyttötutkintomestariksi 2000-luvun alkupuolella. Hänellä on ammatillisen opetusalan kokemusta yli 30 vuotta ja tutkintotoimikuntatyön kokemusta kymmenisen vuotta. Hänellä on laajasti tunnustettua näyttötutkinto-osaamista valtakunnallisesti. Hän on järjestänyt näyttöjä satamäärin, ja hänellä on näkemys näyttötutkintotoiminnan tulevaisuudesta. Hän on tehnyt arvokasta yhteistyötä Opetushallituksen, Opetusministeriön ja Työministeriön kanssa. Hänen kohdallaan täyttyy kokemuksen pitkä aikajana, paikallistaso, valtakunnan taso ja yrittäjyys. Olen ollut mukana Oulun opettajakorkeakoulun näyttötutkintomestarikoulutuksessa puolenkymmentä vuotta. Roolini siel- lä on edustaa työelämää ja tuoda koulutukseen ja kaikkeen toimintaan konkreettista käytännönläheisyyttä, toteaa Heino. Harrastuksistaan hän mainitsee muun muassa metsätyöt, kalastuksen ja mökkeilyn. Hän vaikuttaa myös kunnallispolitiikassa lähinnä kunnanhallituksen jäsenenä ja eräissä muissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Hän on paistinkääntäjien veljeskunnan jäsen ja toimii tuomarina mm. kokkikisoissa. Sydäntä lähellä ovat lisäksi vanhat ajoneuvot. Jouko Heino ei valitettavasti päässyt seminaariin juhlittavaksi ja noutamaan kunniakirjaa työesteen vuoksi. Tarja Haapala Tutkintomestarit ry sihteeri/rahastonhoitaja Jouko Heino mobilisti-harrastuksensa parissa Oulun Automuseossa. Kuva: Hannu Korkala 29

30 Vertaisarvioinnissa opitaan toisten toiminnasta Vertaisarviointi antaa itsearvioinnin ja ulkoisen arvioinnin lisäksi uuden tavan oppia toisten tekemästä työstä. AEL:n Konsensus-projekti on ollut mukana kokeilussa, jossa on haettu kokemuksia vertaisarvioinnista kehittämisen välineenä ja laadun varmistuksen osana. Kokeilussa on perehdytty vertaisarvioinnin periaatteisiin, kehitetty vertaisarvioinnin valmennusohjelma sekä tuotettu tukimateriaalia ja arviointityökaluja. Vertaisarviointia voidaan kuvata oppimisprosessina, jossa toisten toiminta on tärkeä osa oppimista. Vertaisarviointikäynnillä tarkoitetaan vierailua, tutustumis- tai opintokäyntiä, jossa arvioidaan omaa toimintaa saman ammatti-, asiantuntijaryhmän tai samojen ongelmien parissa työskenteleviä toiminnan pohjalta. Huomioitavaa on, että vertaisarvioinnissa vertaisten muodostama ryhmä arvioi kriittisesti ja järjestelmällisesti toistensa toimintaa ja voi tehdä suosituksia kehittämistyötä varten ennalta sovittujen kriteerien ja saatujen kokemusten perusteella. Tavoitteena on, että vertaisarvioinnissa molemmat osapuolet oppivat ja hyötyvät saaduista havainnoista ja kokemuksista. Samalla vertaisarvioinnilla voidaan täydentää työpaikan muuta laadunvarmennusta ja arviointivälineitä. Vertaisarviointi osana kansallista oppimistulosten arvioinnin laadunvarmennusta Opetusministeriön päätöksen mukaan opetussuunnitelmaperusteiseen ammatilliseen perustutkintoon liitetään näyttöön perustuva osoitus ammatillisten opintojen tavoitteiden saavuttamisesta. Samassa yhteydessä kehitetään myös kansallista näyttöperusteista oppimistulosten arviointijärjestelmää. Kansallisessa oppimistulosten arviointikokeilussa, johon AEL:n Konsensusprojekti kuuluu, on kehitetty ja testattu mallia, jossa arviointitieto voidaan koota suoraan oppilaitosten organisoimista ammattiosaamisen näytöistä. Vertaisarviointikokeilut liittyvät kansallisen näyttöperusteisen oppimistulosten arviointijärjestelmän kehittämiseen. Niissä tarkastellaan vertaisarviointia osana näyttöprosessin laadunvarmennusta tarkoituksena varmistaa ammattiosaamisen näyttöjen ja arvioinnin laatua. Kokeilussa suoritettujen vertaisarviointikäyntien tarkoituksena on ollut tukea ammatillisten perustutkintojen ammattiosaamisen näyttöjen kehittämistyötä ja oppimistulosten arviointia. Tavoitteena on saada arviointiajatteluun muutos lopputuloksen mittaamisesta ja testaamisesta dialogiin ja osallistumiseen pohjautuvaksi. Samalla tavoitteena on kehittää oppilaitosten itsearviointia ja kehittämistyötä tukevia menetelmiä ja materiaalia alueellisen yhteistyön ja verkostoitumisen avulla. Kokeiluissa on hankittu tietoa myös siitä, miten valtakunnallinen vertaisarvioinnin organisointi onnistuu, miten koulutus vertaisarviointiin olisi valtakunnallisesti järjestettävä ja mitkä ovat vertaisarvioinnin kustannukset. Lisäksi kokeiluilla on pyritty selvittämään, millaista tietoa vertaisarviointi on tuonut ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista ja miten tietoa voidaan hyödyntää. Tavoitteena on, että vertaisarvioinnista saatu tieto olisi työpaikalla tuotettu ja hyödynnetty. Kokemuksia vertaisarvioinnista ammattiosaamisen näytöissä Vertaisarviointi toimii hyvänä tukena sekä ammattiosaamisen näyttöjärjestelmän että oppilaitoksen opetustyön kehittämistyössä. Vertaisarviointi tilanteena mahdollistaa ensinnäkin kaikkien osapuolten kuulemisen, jolloin kokonaiskäsityksen muodostaminen on helpompaa. Tämä osaltaan auttaa myös vertaisarvioinnin kohteena olevien tahojen välisen informaation ja viestinnän toteutumisen ohjattuna toimintana, jolloin erityisesti vahvuuksien ja kehittämiskohteiden löy- Vertaisarvioinnin toteuttaminen: Vertaisarvioinnista sopiminen Arvioinnin kohteen ja sisällön tarkempi määrittely Arviointiryhmän nimeäminen Tehtävien ja vastuiden selvittäminen ja sopiminen Kirjallisten avaindokumenttien hankkiminen Arviointisuunnitelman laatiminen Vertaisarviointikäynnin /-tien järjestäminen ja toteuttaminen Raportointi Palautetilaisuudet ja jatkosta sopiminen 30

31 tyminen tuottaa laaja-alaisen näkemyksen ammattiosaamisen näyttötoiminnasta koko oppilaitosorganisaatiolle. Kansallisen oppimistulosten arvioinnin kehittämisprojekteissa Opetushallituksen asiantuntijat ja kehittämishankkeiden projektipäälliköt ja koordinaattorit tekivät kaksi vertaisarviointikäyntiä vuoden 2005 aikana. Vertaisarviointikäynnin kohteina olivat sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon kuuluvan kasvun tukemisen ja ohjauksen (16 ov) sekä pintakäsittelyalaan kuuluvien maalaustöiden (40 ov) ja saneerauksen ja entisöinnin (10 ov) ammattiosaamisen näytöt. Vertaisarviointikäynti suoritettiin tutustumalla erilaisiin näyttöympäristöihin sekä ammattiosaamisen näyttöjen organisointi- ja arviointitapoihin. Käynnin aikana vertaisarvioinnissa kiinnitettiin huomiota erityisesti ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseen ja niiden arviointiin. Lisäksi vertaisarviointiryhmä haastatteli ammattiosaamisen näytöistä vastaavia henkilöitä ja oppilaitoksen johtoa sekä näyttöpaikkojen työpaikkaohjaajia. Vertaisarviointikokeiluissa vertaisarvioijina toimi sekä ammattialan substanssiosaajia että ammattiosaamisen näyttöjen ja arvioinnin yleisosaajia. Saman alan edustajien mukana olo luo ensinnäkin avoimemman ja osaavamman mielikuvan arvioinnin kohteena oleville henkilöille, ja toisaalta auttaa muitakin pääsemään tarvittaessa helpommin syvemmälle asioihin. Ammattiosaamisen näyttöjen kehittämisen kannalta kuitenkin on tärkeää, että vertaisarvioijalla on hyvä tietämys ja osaaminen arvioinnista yleensä, kohteiden ja kriteereiden merkityksestä ja käytöstä, sekä itse ammattiosaamisen näyttöjärjestelmästä suunnitteluineen, ohjaus- ja tukitoimineen, aineistojen käyttöineen ja dokumentointeineen. Se helpottaa vertailunäkemysten muodostamista ja tukee hyvien käytäntöjen esilletuonnissa. Vertaiskäynnin aikana havaitsemistamme näyttötoiminnan vahvuuksista ja kehittämiskohteista annettiin vertaisarviointipäivän lopuksi ns. pikapalaute kokemusten pohjalta. Lisäksi vertaiskäynnin kohteena ollut oppilaitos sai kirjallisen palautteen vertaiskäynnin jälkeen. Palaute laadittiin käynnillä mukana olleiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Palautteen jälkeisissä keskusteluissa vertaisarviointikäynnin kohteena olleessa oppilaitoksessa todettiin saadun palautteen auttaneen oppilaitoksen henkilökuntaa paremmin tunnistamaan omia vahvoja puolia. Lisäksi oppilaitoksessa oli herännyt halu vastata kehittämishaasteisiin niin toiminnallisesti kuin sisällöllisestikin. Haasteisiin oli vastattu mm. kansallisiin näyttöaineistoihin perehtymisen, ammattiosaamisen näyttökoulutuksen, työpaikkojen valmennuksen ja opiskelijoiden itsearviointitaitojen kehittämisen avulla. Yleisesti voidaankin todeta, että vertaisarviointi on motivoinut kehittämään ammattiosaamisen näyttötoimintaa ja saatua palautetta on voitu hyödyntää oman työn kehittämisessä. Suoritettujen vertaisarviointikäyntien perusteella voidaan todeta myös, että ammattiosaamisen näyttöjen laadunvarmennuksen tukena vertaisarvioinnin tulee kohdistua nimenomaan näyttöprosessin kehittämiseen, Vertaiskäyntipäivän rakentuminen: Ammattiosaamisen näytöistä vastaavien henkilöiden sekä johdon haastattelut Näyttöympäristöön ja ammattiosaamisen näyttöön tutustuminen Ammattiosaamisen näytön arviointitilaisuuteen osallistuminen Ammattiosaamisen näytön arviointiin osallistuneiden opiskelijan, opettajan ja työelämän edustajan haastattelut Palautteen anto Petri Kallionpää jotta siinä voidaan toimia riittävän konkreettisesti eikä tavoitteita aseteta liian yleiselle tasolle. Näin se eroaa esim. yleisistä koko oppilaitoksen tai koulutuksen järjestäjän toimintaan kohdistuvista auditoinneista. Vertaisarviointia pidettiin yleisesti hyvänä toimintamallina, jolla voidaan laadunvarmentaa toiminnan keskeisiä osa-alueita, ja jonka pohjalta voidaan tuoda esille vahvuuksia ja esittää tarvittavia kehittämiskohteita toiminnan laadun edelleen parantamiseksi. Mikäli järjestelmä laaditaan tarpeeksi avoimeksi, mutta toisaalta järjestelmälliseksi ja systemaattiseksi, niin se toimii myös sujuvana kehitystyöhön ohjaavana ratkaisuna. Samalla vertaisarvioinnin kehittyessä toimintamallina ammattiosaamisen näyttöjen yhteydessä, hyötyvaikutukset näkyvät paremmin myös opettajan työssä ideoina, konkreettisina toimintamalleina ja hyvinä käytänteinä. Petri Kallionpää projektipäällikkö, AEL 31

32 Ammattiosaamisen Opiskelijoiden näkökulma kokemuksia ja tuntemuksia näytöistä arviointimenetelmänä TEKSTI: JORMA KUISMA, PROJEKTIKOORDINAATTORI, KONSENSUS-PROJEKTI KUVA: RAUNO SYDÄNOJA, SUUPOHJAN AMMATTI-INSTITUUTTI Ammattiosaamisen näytöt ovat ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman perusteisessa koulutuksessa osa opiskelija-arviointia. Ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelua, toteuttamista ja arviointia säätelevät laki ja asetus ammatillisesta koulutuksesta muutoksineen (L 630/1998, L 479/2003, L 601/2005, A 811/1998, A 603/2005) sekä Opetushallituksen määräys (M 32/011/2005) ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman perusteista. Ammattiosaamisen näytöt ovat koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhdessä suunnittelema, toteuttama ja arvioima työtilanne tai työprosessi. Tekemällä käytännön työtehtäviä mahdollisim man aidoissa työtilanteissa opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut opetussuunnitelman perusteiden ammatillisten opintojen tavoitteissa määritellyn työelämän edellyt tämän ammattitaidon. Ammattiosaamisen näytöt eivät muuta nykyisin käytössä olevia arvioinnin kohteita ja kriteerejä, vaan opiskelijan arviointi perustuu edel leen opetussuunnitelman perusteissa annettuihin määräyksiin. Ammattiosaamisen näytöillä arvioidaan muun arvioinnin ohella opiskelijan ammatillista osaamista työpaikalla, oppilaitoksessa tai muussa koulutuksen jär jestäjän osoittamassa paikassa. Ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulu tuksessa ne ovat osa koulutusta ja sijoittuvat koko koulutuksen ajalle. Ammattiosaamisen näytöt annetaan kaikista ammatillisten opintojen opintokokonaisuuksista (90 ov). Poikkeuksena ovat kuitenkin ne valinnaiset opinnot, jotka sisällöltään ovat yhteisiä opintoja tai lukioopintoja. Näitä opintoja ei ar vioida näytöillä. Koulutuksen järjestäjän päätöksellä ammattiosaamisen näyttö voidaan antaa myös vapaasti valittavista opinnoista (10 ov), mi- käli ne ovat am matillisia. Yhteisistä opinnoista (20 ov) ei anneta erillisiä näyttöjä. Miksi ammattiosaamisen näyttöjä tarvitaan? Ammattiosaamisen näytöt otetaan käyttöön: varmistamaan koulutuksen laatua ja vahvistamaan työelämäyhteyksiä yhtenäistämään opiskelijan arviointia ja antamaan palautetta opiskelijan käytännön ammattitaidosta helpottamaan opiskelijoiden siirtymistä työelämään antamaan koulutuksen järjestäjille tietoa opetussuunnitelmien, opetusjärjestelyiden sekä ohjaus- ja tukitoimien toimivuudesta tuottamaan tietoa oppimistulosten kansalliseen arviointiin. Opiskelijan näkökulmasta ammattiosaamisen näytöt: tuovat opiskeluun tavoitteellisuutta yhdenmukaistavat arviointia lisäävät koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja käytännönläheisyyttä antavat mahdollisuuden näyttää ammatillinen osaaminen käytännössä lisäävät opiskelumotivaatiota yksilöllistävät opiskelua helpottavat työllistymistä. Erilaisissa näyttöympäristöissä toteutetut ammattiosaamisen näytöt edellyttävät henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia. Suunnitelmien tekemiseen opiskelija osallistuu yhdessä opettajan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Osallistuminen suunnitteluun selkeyttää opiskelijalle, mitä osaamista arvioi daan ja millaisia kriteerejä arvioinnissa käytetään. Tämä kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja ja tehostaa opiskelua. Avoimuus suunnittelussa ja arviointikeskustelu ehkäisevät ennalta ristiriitatilanteita ja poistavat arviointiin mahdollisesti liittyviä epäselvyyksiä. Ammattiosaamisen näytöissä käden taidot ja käytännön tekeminen pääsevät oikeuksiinsa. Tämä monipuolistaa arviointimenetelmiä. Kokemukset osoittavat, että opiskelijat arvostavat työpaikalla oman alan ammattilaiselta saatua palautetta, joka kasvattaa myös opiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Työelämästä tuleval le arvioijalle halutaan näyttää parasta. Saamallaan näyttötodistuksella opiskelija voi myös myöhemmin osoittaa ammattitaitoaan työnhakutilanteissa. Kokemuksia Suupohjan ammatti-instituutista Ammattiosaamisen näyttöjä Suupohjan ammatti-instituutissa on toteutettu lukuvuodesta lähtien ESR-rahoitteisen Konsensus-projektin ohjauksella ja tuella. Opiskelija Katja Kulmala on aloittanut 32

33 näytöt tulivat Katja Kulmala ohjelmoi paperirullien käärintäkonetta. Ohjauskeskuksessa on Siemens S7-300 CPU 313C logiikka varustettuna ASI-väylällä. opiskelunsa Suupohjan ammatti-instituutissa lukuvuoden 2004 alkaessa sähköalalla ja on nyt aloittanut kolmannen lukuvuotensa elektroniikan- ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelmassa. Hän tekee ammatillisten opintojen ohessa myös kaksoistutkintoa ja on saamassa keväällä 2007 valkolakin. Katja on jo ammattiosaamisen näyttöjen konkari. Kahden opiskeluvuotensa aikana hän on ehtinyt tekemään neljä ammattiosaamisen näyttöä Ensimmäisenä opiskeluvuonna Katja teki ammattiosaamisen näytöt Sähköalan perusosaamisen opintokokonaisuudesta (30 ov) oppilaitoksen tiloissa. Perusosaamisen ammattiosaamisen näytöt toteutettiin kahdella osanäytöllä siten, että keskeiset osaamiset, olivat sähköasennustekniikka ja elektroniikka. Toisena lukuvuonna Elektroniikan ja tietoliikenteen perusosaamisen opintokokonaisuuden (25 ov) ammattiosaamisen näyttöjä Katja teki myös kaksi. Työnä oli ensimmäiseksi oppilaitosnäyttönä logiikan kytkentä ja ohjelmointi (osanäyttö). Toinen osanäyttö toteutettiin työssäoppimisjaksolla Heatek Oy:llä Kauhajoella jossa valmistettiin Stokeri-kattilan ohjauskeskus. Seuraavaksi Katjalle esitettiin muutama kysymys ammattiosaamisen näyttöjen keskeisistä tavoitteista koskien näyttöjä opiskelijan näkökulmasta. Tuovatko ammattiosaamisen näytöt mielestäsi opiskeluun lisää tavoitteellisuutta? Kun tietää, että ammattiosaamisen näyttö on annettava jossakin opintokokonaisuudessa, antaa se tavoitteellisuutta opiskeluun ja tehostaa oppimista. Yhdenmukaistavatko ammattiosaamisen näytöt arviointia? Kun ammattiosaamisen näyttö on samanlainen kuin muillakin, yhdenmukaistaa se arviointia. Kouluympäristössä voi verrata heti toisiin. Jos opiskelijat ovat eri työpaikoilla, niin arviointi ei ole aivan samantasoista vaikka arviointikriteerit ovat samat. Arvioijat ovat kuitenkin eri ihmisiä. Opettajan mukanaolo arvioinnissa tasoittaa eroja. Lisäävätkö ammattiosaamisen näytöt koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja käytännönläheisyyttä? Ainakin silloin kun se tehdään työpaikalla. Antavatko ammattiosaamisen näytöt mahdollisuuden näyttää ammatillinen osaaminen käytännössä? Kyllä, kun lähtötilanne on se, että saa piirustukset käteensä ja lähtee etsimään komponentteja/osia. Lisäävätkö ammattiosaamisen näytöt opiskelumotivaatiota? Kun ammattiosaamisen näyttö arvioidaan, niin se lisää myös motivaatiota. Tietää kuinka oppiminen edistyy. Yksilöllistävätkö ammattiosaamisen näytöt opiskelua? Kun ammattiosaamisen näytöt ovat työpaikoilla, niin jokaisella on omanlaisensa työ ja samalla se suuntaa/yksilöllistää opiskelua ja oppimista. Helpottavatko ammattiosaamisen näytöt työllistymistä? Luulisin näin, koska näyttötodistukseen tulee merkintä mitä on ammattiosaamisen näytöissä tehnyt. 33

34 Päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneita tarvitaan Päihdetyön ammattitutkinto on kuten muutkin ammattitutkinnot, työelämän tarpeista noussut tutkinto. Alan ammattilaisilla on nyt mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto ja saada tutkintotoimikunnalta tutkintotodistus. Päihteiden käyttö on lisääntynyt ja näyttää lisääntyvän edelleen tipattomasta tammikuusta huolimatta. Syitä on runsaasti. Yhteiskunnan rakenteet ovat moninaiset ja niihin tuntuu olevan vaikea vaikuttaa. Vaikka ennaltaehkäisevä päihdetyö olisi kaikkein järkevintä, ei tunnu olevan taloudellisia edellytyksiä toimintaan. Tällöin joudutaan korjaavaan toimintaan, mikä on yhteiskunnalle kalliimpaa niin materiaalisten kun henkisten resurssien kannalta katsottuna. Ennaltaehkäisevän työn tulosta on vaikea mitata, ja kun tunnuslukuja ei ole, resurssien saanti työhön ei ole itsestään selvyys. Koska laitoshoidon kustannukset ovat korkeat ja paikkoja niukasti tarpeeseen verrattuna, osa apua tarvitsevista jää huomiotta. Avohoidon osuutta on lisätty, mutta vielä lisää tarvitaan. Mikäli voisimme tukea lapsiperheitä niin, että vanhempien työssäkäynti onnistuisi ja perheen toimeentulo olisi turvattu ilman, että vanhempien täytyy työnteon vuoksi olla pois kotoa suurin osa vuorokaudesta, saattaisi tällä olla myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten päihdekäyttäytymisen vähentymiseen. Samanaikaisesti tulisi voida tukea aikuisia elämäntapamuutoksiin, joissa päihteiden osuus laskisi, ja terveyttä edistävä itsestä huolehtiminen lisääntyisi niin, ettei raskas työ vaatisi aina raskaita huveja. Työyhteisöjen merkitys hoitoon ohjauksessa ei ole vähäisimpiä asioita, joita tulisi voida tehostaa. Asia on vaikea eettisesti, koska on kysymys yksilön vapaudesta valita elämänsä ja elintapansa. Suomessa on kiinnitetty asiaan huomiota ja pyritään saamaan aikaan yhdensuuntainen toimintastrategia valtakunnan, kunnan, järjestöjen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Tavoitteena on varhainen puuttuminen joka tasolla ja taholla, sekä päihteiden käytön vähentymiseen. Päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneita tarvitaan. He toimivat oman alansa asiantuntijoina moniammatillisissa työympäristöissä ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Työssä painottuvat ammatillinen vuorovaikutus ja kyky kohdata asiakas ja hänen läheisensä. Joidenkin kohdalla omakohtainen kokemus auttaa työssä ymmärtämään esimerkiksi riippuvuusongelmaa syvästi ja myös askeleita kohti päihteistä irti pääsyä. Päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneen työ on osa sosiaali- ja terveysalan ja asiantuntijajärjestelmän toimintaa. Työ on vastuullista, ennakoivaa, ennaltaehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä, jota toteutetaan yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasolla. Työtä tehdään erilaisissa yleis- ja erityispalveluissa, kuten päivätoimintakeskuksissa, polikliinisissä yksiköissä, terveyskeskuksissa, asumispalveluissa, päihdehuollon kuntoutusyksiköissä ja sairaaloissa. Lisäksi työtä tehdään kotihoidossa, mielenterveystyössä, nuorisotyössä, lastensuojelussa, diakoniatyössä, kansanterveysjärjestöissä ja vapaaehtoistoiminnassa. Hannele Kataja vt. koulutusalajohtaja Koulutuskeskus Tavastia 34

35 Päihdetyön ammattitutkinto, tällaiselta se tuntuu sisältäpäin KUVAT: TARJA HAAPALA Aloin opiskella Tavastiassa viime vuoden syksyllä. Nyt on aikaa kulunut jo sen verran että kykenen luomaan jonkinlaisen kuvan opiskelijan roolista. Ja nimenomaan opiskelijan, koska minulle ei ole mitenkään ollut selvää että kykenisin opiskelijaksi asettumaan. Aikaisempi työhistoriani on moninainen; toimittaja, taksinkuljettaja ja nuorisotyöntekijä. Miksi sitten hakeuduin opiskelemaan täysin uutta alaa? Tähän kysymykseen ei ole vain yhtä vastausta. Ehkä oikein on kuitenkin se, että katsoin elämänkokemukseni ja työkokemukseni perusteella päihdetyön olevan sittenkin minulle paras vaihtoehto. Eikä alalle ole asiaa ilman pätevyyttä. Opiskelujen rahoittaminen tuntui vaikealta, mutta sekin asia on nyt muuttunut. Opintojen alkuvaiheessa olin aikalailla pihalla eli minulla ei ollut juuri minkäänlaista kuvaa siitä mitä tulee tapahtumaan ja kuinka opinnot etenee. Nyt sen sijaan on. HOPS tehtiin ja se on muuttunut, hyvä niin. Jos olisin mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, ei työtilanteeni olisi se mikä se tänään on. Hain sijaisen paikkaa Tuulenpesäkodista, yksityisestä lastensuojelulaitoksesta ja pääsin töihin sinne. Yksi tärkeä osa tätä on nähdäkseni se, että opiskelen päihdetyötä Tavastiassa. Tein sijaisuuksia myös Ridasjärven Päihdehoitokeskuksessa kunnes minut sitten valittiin vakituiseksi työntekijäksi Tuulenpesään. Eli, olen saanut vakituisen työpaikan alalta. Tämä on iso asia ja merkitsee minulle paljon. Miksi sitten enää opiskella kun olen jo alalla? Tosiasia on, että opiskelu on vielä kesken eikä minulla vieläkään ole pätevyyttä. Ei ole mitään syytä edes miettiä opiskelujen keskeyttämistä. Tämäkin vaihtoehto on käynyt mielessä. Opiskelu sinänsä ei ole helppoa. Koulupäivä on vain maanantaisin mutta etätehtävien tekeminen ja omaehtoinen lukeminen vie aikaa melko paljon. Tämä tuo vastuun, eikä vasemmalla kädellä opintojen hoitaminen onnistu. Näinkin asiaa ajattelin. Nyt olen siinä vaiheessa, että näytöt alkavat. Teoriaosuus on tehty tietyiltä osin ja on aika näyttää osaamisensa työelämässä. Tämäkin on uutta ja outoa, paineita on, mutta uskon onnistuvani. Olenhan edennyt opinnoissa aikataulussa, ei pitäisi olla mitään syytä näyttöjen epäonnistumiseen. Kokonaisuudessaan opiskelu Tavastiassa on avannut minulle täysin uuden maailman. En olisi kuvitellut elämäntilanteeni muuttuvan tällaiseksi kuin se tänään on. Näin on kuitenkin käynyt. Runsas vuosi sitten en oikein tiennyt mitä elämälleni tekisin, mihin suuntaan lähtisin. Tänään tuntuu että suunta on oikea, työtä riittää sekä opiskeluissa että itse työelämässä. On kuitenkin syytä pitää mielessä opiskelijan rooli, joka välillä tuntuu katoavan, ainakin työtä tehdessäni. Sielläkin olen tietyllä tapaa opiskelija, en samalla tavalla kuin Tavastiassa mutta kuitenkin. Työpaikalla saan opastusta lastensuojeluun, sen menettelytapoihin ja lainsääntöön. Tätä täydentää päihdetyön ammattitutkinnon osat koulussa. Tietoa tulee, nyt on vain opittava käyttämään sitä oikein ja soveltamaan koulussa oppimiani asioita työelämään. Tämähän lienee koko opiskelun tavoite. Sami Maarela 35

36 Aikuiskoulutuksen ketjuyhteistyö on käynnistynyt Yhteistyö tiivistyy alueet ja yritykset hyötyvät Ammatilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneet 44 aikuiskoulutuskeskusta ja aikuisopistoa ovat tiivistämässä valtakunnallista yhteistyötään. Päätös on kansallisesti merkittävä, sillä yhdessä niillä on valtava koulutus- ja kehittämispotentiaali ammattitaitoista kouluttajaa, 115 palvelupistettä ympäri Suomea ja laaja kirjo koulutusaloja aina harvinaisiin erikoisaloihin asti. Päätöksen taustalla on tieto siitä, että yhteistyön voimaa tarvitaan: työelämästä poistuu vuoteen 2015 mennessä noin miljoona henkilöä. Se on lähes puolet nykyisestä työllisestä työvoimasta. Tämän suuren vaihdon keskellä on ikääntyvien työntekijöiden työkyvystä ja ammattitaidosta huolehdittava ja toisaalta kartutettava työmarkkinoille tulevien nuorten käytännön osaamista. Voimat yhdistämällä voidaan karsia päällekkäisiä toimintoja ja suunnata panosta entistä enemmän koulutuksen laatuun ja vaikuttavuuteen. Noste Road Show tapahtumassa nosteen hankkeet tiedottivat näyttötutkinnoista. Suuri, 18 m pitkä jenkkirekka lähti liikkeelle 4.9 Lahdesta pohjoiseen ja päätyi Turkuun. Kuvassa rekka on Helsingin jäähallin edessä sunnuntaina odottelemassa päivän alkua. Kuva: Marja Koivunen Yritysyhteistyö painoalueeksi Työelämän tarpeet otetaan jatkossa entistä paremmin huomioon. Siihen aikuiskoulutusorganisaatioita velvoittaa nykyisin jopa laki. Uusi säädös työelämän palvelu- ja kehittämistehtävästä on otettu aikuiskoulutusorganisaatioissa innostuneesti vastaan ja innostus on palkittu Opetushallituksen taholta kehittämisrahoituksella. Tekeillä onkin useita merkittäviä työelämäyhteistyöhankkeita. Esimerkiksi syksyllä 2006 on julkistettu yrityksille suunnattu tuote- ja palvelukokonaisuus KATTAVA, jonka avulla yritys voi kehittää hallitusti liiketoimintaansa. KAT- TAVA:ssa yhteistyökumppaneina ovat paikalliset yritykset ja Suomen Yrittäjät ry. Ammatillisissa aikuisoppilaitoksissa yritysyhteistyö on perinteisesti tiivistä. Koulutustarpeet nousevat paikallisen yrityselämän aloitteista ja opiskelu nivotaan yhteen työpaikalla tapahtuvan oppimisen kanssa. Monet saavat harjoittelupaikoista pysyvän työpaikan. Aikuiskoulutuksen valtakunnallisella verkostolla pyritään vaikuttamaan yritystoiminnan kehittämiseen ja siten seutukuntien kehittymiseen. Koko kansallisen aikuiskoulutusverkoston osaaminen valjastetaan yritysten käyttöön niiden sijaintipaikasta riippumatta. Yhteydenotto hoituu aina oman tutun aikkarin kautta yhden luukun periaatteella. Mitä käytännössä? Yhteistyö näkyy käytännössä monella tasolla. Seuduilla aikuiskoulutuskeskukset osallistuvat tiiviimmin aluekehitystyöhön ja tuovat oman panoksensa alueen yritysten tuntijoina ja kehittäjinä koko seudun kehittämiseen. Yhteistyötä edistetään myös eri koulutusasteiden välillä, mistä hyötyvät ennen kaikkea yritykset. Ne kun kaipaavat osaamista eivätkä pelkkiä todistuksia. Opiskelijoille yhteistyö näkyy laadukkaampana opetuksena, monipuolisempana koulutustarjontana, tasokkaampina oppimisympäristöinä ja kohentuneina neuvonta- ja ohjauspalveluina. Opiskelijoilta pyydetään myös entistä useammin palautetta koulutuksista, sillä se on yksi tärkeimmistä kehittämistoimia ohjaavista mittareista. Työelämän suuntaan verkosto haluaa näyttäytyä laadukkaana ja tehokkaana yhteistyökumppanina, joka kehittää omaa toimintaansa tuottamaan entistä enemmän lisäarvoa alueille, yrityksille ja aikuisille oppijoille. Aikuiskoulutus on lähtenyt liikkeelle lähde sinäkin! Lisätietoja ammatillisten aikuiskoulutusorganisaation ketjuyhteistyöstä: Projektipäällikkö, OTK Pirkko Takatalo, Aike Oy. 36

37 Puusepänalalle perustettiin näyttökumppanuusrinki ALVAR tarjoaa Näyttökumppanuus-projektin myötä mahdollisuuden kehittää näyttötutkintojärjestelmän vaikuttavuutta. Puusepänalan tutkintotoimikunta sai ensimmäisen kosketuksen kumppanuusringin perustamiseen OPH:n ja OAJ:n yhteisesti järjestämällä laivaseminaarimatkalla syksyllä Samalla matkalla projektijohtaja Veikko Ollila esitteli tutkintotoimikuntien opettajajäsenille ALVARin tarjoamia uusia ja olemassa olevia mahdollisuuksia kehittää näyttötutkintoja. Tilaisuudessa olivat mukana myös puusepänalan tutkintotoimikunnasta puheenjohtaja Timo Perälä ja varapuheenjohtaja Juhani Saimovaara. Kiinnostus heräsi Keskusteluissa Veikko Ollilan kanssa nousi esille uutena mahdollisuutena Näyttökumppanuus-projektin tarjoama yhteistyö. Puusepänalan tutkintotoimikunta käsitteli asiaa seuraavassa kokouksessaan. Yhteistyö ei oikein vielä silloin ottanut ns. tuulta siipiensä alle, mutta tieto projektista ja sen mahdollisuuksista tuli toimikunnan jäsenten tietoisuuteen. Seuraavan kokouksen toimikunta piti Kuopiossa Pohjois-Savon ammatti- ja aikuisoppilaitoksessa. Kokouksen ohessa toimikunnan jäsenet tutustuivat oppilaitoksessa järjestettyyn puusepänalan erikoisammattitutkintoon ja keskustelivat näytön arvioijien ja oppilaitoksen opettajien kanssa. Näissä keskusteluissa tuli esille, että samalla toimialalla eri oppilaitokset voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ja näyttösuoritusten arvioijat voisivat keskustella keskenään hyvistä toimintatavoista. Keskustelujen keskeisenä asiana oli, voisivatko toimijat eri oppilaitoksista tehdä enemmän yhteistyötä keskenään. Tässä yhteydessä palattiin uudestaan Ollilan Veikon tarjoamaan Näyttökumppanuus-projektiin. Sovittiin, että toimikunnan sihteeri Jukka Halmekoski selvittää asiaa ALVARin suuntaan ja on sen jäl- keen asiasta yhteydessä toimikunnan puheenjohtajaan. Asia eteni puusepänalan tutkintojen järjestäjien onneksi niin hyvin, että saimme pyynnön tulla neuvottelemaan mahdollisen puusepänalan näyttökumppanuusringin perustamisesta. Yhteistyö muotoutuu Neuvottelujen tuloksena sovittiin aihealueet, joiden ympärille puusepänalan kumppanuusringin toimijoiden tapaamiset keskittyvät. Meille sopiviksi aihealueiksi valitsimme projektisuunnitelmaan kirjatuista aiheista arvioijien yhteistyön lisäämisen, työelämän ja opettaja-arvioijien koulutuksen sekä arvioijien oppaan jakelun. Lisäksi keskustelimme mitä lisäarvoa oppimisverkko voisi tuoda ringin toimintaan ja nimenomaan arvioijien oppaan työstämiseen. Yhteisten tapaamiskertojen määräksi sovittiin yhteensä viisi päivää. Projektin toimialue, joka aluksi oli vain Länsi-Suomen lääni, koettiin toimikunnan taholta rajoittuneeksi, koska puusepänalalla on vahvoja toimijoita ko. alueen ulkopuolella. Onneksi nämäkin toimijat voitiin ottaa mukaan kumppanuusrinkiin projektin toimialueen laajennuttua, sekä lisäksi kaksi uutta tutkintojen järjestämissopimusoppilaitosta. Yhteistilaisuuksien sarja Ensimmäinen yhteistapaamistilaisuus oli huhtikuun alussa Jyväskylässä, jossa rinki perustettiin. Näyttökumppanuus-projektin Marko Kivistö esitteli tilaisuudessa välitehtäväalustan, johon projektissa mukana olevat toimijat kirjaavat välitehtävien palautuksia sekä muita tutkintoihin liittyviä hyviä käytäntöjä. Seuraava kumppanuusringin yhteistapaaminen oli 28. ja 29. syyskuuta Helsingissä AEL:n tiloissa. Päivien koulutusaiheina olivat näyttösuoritusten arviointi ja henkilökohtais- Kuvien esineet on tehty puusepänalan erikoisammattitutkinnossa Kuopiossa vuoden 2005 syksyllä. taminen. Seuraavat tapahtumat toteutuvat muutamien kuukausien välein. Toimikunnan puheenjohtajana esitän kiitokset ALVARin toimijoille, että voimme yhteistyössä puusepänalan sopimusoppilaitosten kanssa omalta osaltamme olla kehittämässä Suomalaista näyttötutkintojärjestelmää. Timo Perälä Puusepänalan tutkintotoimikunnan puheenjohtaja Kuvat: Jukka Halmekoski 37

38 Elinkeinoelämän oppilaitokset työelämälähtöisyyden kärjessä Suomessa koulutus on yleisesti yhteiskunnan ylläpitämää toimintaa. Elinkeinoelämän oppilaitokset ovat poikkeus. Ne on perustettu palvelemaan yritysten ja elinkeinoelämän koulutustarpeita. Elinkeinoelämän oppilaitokset jaetaan kahteen ryhmään, ammatillisiin ja valtakunnallisiin ammatillisiin erikoisoppilaitoksiin. Jaon perustana on se, toimivatko ne tietyn yrityksen tai yritysryhmien yhteydessä vai tarjoavatko ne koulutustaan myös yleisille koulutusmarkkinoille. Näin tapahtuu esimerkiksi tekniikassa, taloushallinnossa, markkinoinnissa, kiinteistön hoidossa ja johtamisessa. Ammatillisia erikoisoppilaitoksia on 36 ja valtakunnallisia kahdeksan, mm AEL. Tuore valtiontalouden tarkastusviraston raportti kehuu niitä seuraavasti: Elinkeinoelämän oppilaitosten toiminta vastaa yritysten tarpeita. Oppilaitoksilla on erikoisosaamista, mitä muilla ei ole. Ne levittävät tutkimustoiminnan tuloksia esimerkiksi teknologian, liiketoiminnan kehittämisen, johtamisen, asiakaspalvelun ja logistiikan alueilla ja muuttavat uudet ideat innovaatioiksi: uusiksi ideoiksi, joilla on arvoa. Elinkeinoelämän oppilaitoksia omistavat yritykset ovat myös positiivinen esimerkki henkilöstön kouluttamisesta. Oppilaitosten avulla yritysten on helppo tarjota henkilöstölleen paitsi omaa koulutusta, myös muuta koulutusta verkottumalla muun koulutusjärjestelmän kanssa. Elinkeinoelämän oppilaitokset ovat jo lähtökohdiltaan työelämälähtöisiä. Työelämälähtöisyyden täytyy näkyä konkreettisesti oppilaitoksen toiminnassa. Jos se jää juhlapuheisiin, oppilaitoksen toiminta asetetaan nopeasti kyseenalaiseksi. Monissa yritysten omistamissa oppilaitoksissa käyttökustannuksiin saatava valtionosuus kattaa vain pienen osan rahoituksesta. Valtakunnallisten oppilaitosten koulutus on yrityksille maksullista. Kun yritys investoi koulutukseen omaa rahaa, työelämän tarpeisiin vastaamaton koulutus karsiutuu nopeasti pois. Elinkeinoelämän oppilaitokset ovatkin saavuttaneet hyviä tuloksia työelämälähtöisyyttä toteuttavissa käytännön toimissa: näyttötutkintojen kehittämisessä ja toteuttamisessa, työssä oppimisen edelläkävijöinä, ja opettajien työelämäosaamisessa. Oppilaitokset ovat mukana myös nuorten ammattiosaamisen näyttöjen kehittämisessä. Näyttötutkinnot ovat aikuisille ja ammattiosaamisen näytöt nuorille tärkeä keino osoittaa osaamisensa, saada osaamisesta todistus ja parantaa mahdollisuuksiaan menestyä työmarkkinoilla. Siksi myös elinkeinoelämän oppilaitokset ovat niin aktiivisesti niissä mukana, vaikka koulutus on pääosin joko lyhyt- tai pitkäkestoista ammatillista lisäkoulutusta. Jonkin verran järjestetään myös ammatillista peruskoulutusta, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Elinkeinoelämän oppilaitosten historia ulottuu 1900-luvun alkuun asti. Keskeisenä syynä niiden perustamiseen oli, ettei yritysten tarvitsemaa koulutusta ollut saatavilla. Se piti kehittää itse. Sama perusjuoni jatkuu nykyisinkin, mutta painopiste on siirtynyt ammatillisesta peruskoulutuksesta esimerkiksi erikoisammattitutkintoon tähtäävään tai muuhun täsmäkoulutukseen yrityksessä tarvittavan erikoisosaamisen tarpeisiin. Elinkeinoelämän oppilaitoksilla on muita paremmat edellytykset uusinta uutta teknologiaa edustaviin oppimisympäristöihin: useimmiten todellisiin tuotantotiloihin tai asiakaspalvelutilanteisiin. Oppija saa heti tuntuman työelämän uusimpiin laitteisiin, prosesseihin ja toimintamalleihin. Voidaankin sanoa, että useimmissa elinkeinoelämän oppilaitoksissa mahdollisuus soveltaa opittua ja näyttää osaamista ei rajoitu virallisiin näyttötilanteisiin, sitä tapahtuu koko ajan. Viralliset näytöt ikään kuin kruunaavat ammattitaidon. Marita Aho Elinkeinoelämän oppilaitokset pyrkivät koko ajan kehittämään toimintaansa. Tämä pätee myös näyttöihin ja niihin valmistavaan koulutukseen. Oppilaitokset ovat liittyneet Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa toimivaan Elinkeinoelämän Oppilaitokset ry:hyn. Verkosto käynnisti helmikuussa 2004 verkoston yhteisen laadunhallinnan kehittämishankkeen. Verkostoyhteistyön avulla haluttiin jakaa parhaita käytäntöjä. Juuri näyttötutkintotoiminta on hyvä esimerkki toiminnasta, jossa toinen toisilta oppiminen tuo suuria hyötyjä niin kouluttajille, näyttöjen järjestäjälle kuin itse pääroolissa oleville: osaamisensa osoittaville uusille ja vanhoille ammattiosaajille. Kesällä 2006 hankkeessa käynnistyi jo toinen aalto. Työelämälähtöisyyden kärjessä on mukava olla, mutta siinä pysyminen vaatii jatkuvaa kehittämistä ja nöyrää asennetta: aina voi tehdä asioita vähän entistä paremmin. Marita Aho asiantuntija Innovaatioympäristö ja osaaminen Elinkeinoelämän Keskusliitto EK 38

39 Uusia tutkintoja ja tutkintojen perusteita Opetushallitus on päättänyt seuraavista tutkinnon perusteista Opetusministeriö päättää tutkintorakenteesta. Tutkintojen perusteiden laadinnasta vastaa Opetushallitus. Laadintatyötä varten OPH nimeää työryhmän, jossa on edustettuna ammattialan opetuksen ja työelämän edustajia. Työryhmä laatii tutkintojen perusteiden luonnoksen opetusneuvoksen (OPH) johdolla. Koulutustoimikunnat käsittelevät tutkinnon perusteet ja antavat lausuntoja sisällöstä. OPH vahvistaa tutkinnon perusteet. Näyttötutkinnoista lisätietoa: Ammattitutkinnot voimassa alkaen päätöspäivä Perhepäivähoitajan ammattitutkinto Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinto Viinintuotannon ammattitutkinto Kengityssepän ammattitutkinto Ammattisukeltajan ammattitutkinto Matkailun ohjelmapalvelun ammattitutkinto Tietokoneasentajan ammattitutkinto Varastoalan ammattitutkinto Saamenkäsityökisällin ammattitutkinto Erikoisammattitutkinnot voimassa alkaen päätöspäivä Romanikulttuurin ohjaajan erikoisammattitutkinto Floristimestarin erikoisammattitutkinto Tietokoneyliasentajan erikoisammattitutkinto Saamenkäsityömestarin erikoisammattitutkinto Puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkinto Tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto ASIAKASKYSELY Kerro meillekin, mitä tuli mieleen lukiessasi lehteä. Tavoitteenamme on tehdä mielenkiintoinen ja hyödyllinen lehti, joten otamme mielellämme palautteesi vastaan niin hyvässä kuin huonossakin. Voit antaa palautteesi myös Internet-osoitteessamme Mielipiteeni/asiani Pidin erityisesti artikkelista: Haluaisin teidän kirjoittavan aiheesta Haluaisin itse kirjoittaa lehteen aiheesta Nimi Yritys Postiosoite Postinumero/postitoimipaikka Käyntiosoite Puhelin Palautukset osoitteella: Marja Koivunen, ALVAR Kaarnatie 4, Helsinki puhelin (09) faksi (09) tai Kiitos vastauksestasi! Sähköposti

40

Ammatilliset näyttötutkinnot ARVIOIJAN OPAS. versio 1.0

Ammatilliset näyttötutkinnot ARVIOIJAN OPAS. versio 1.0 Ammatilliset näyttötutkinnot ARVIOIJAN OPAS versio 1.0 2 Hyvä arvioija, tämä arvioijan perehdytysmateriaali on valmistunut kolmen oppilaitoksen yhteistyönä Opetushallituksen osarahoittamassa LATU laadukas

Lisätiedot

Työelämätaidot Tarja Surakka & Tomi Rantamäki

Työelämätaidot Tarja Surakka & Tomi Rantamäki o s a a Miten toimit työmarkkinoilla tiedä Millaisessa maailmassa työyhteisöt toimivat Miten toimit osana työyhteisöä Miten työyhteisöt toimivat Miten toimit töissä Mikä sinulle on tärkeää Työelämätaidot

Lisätiedot

Mitä se oikeesti on? Raportti. - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla

Mitä se oikeesti on? Raportti. - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla Raportti Mitä se oikeesti on? - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla Anu Sipilä Bestis Nuorisotakaajat Porvoossa Sisällys Mistä aloittaa?... 1 Peruskoulu... 2

Lisätiedot

Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat

Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat - TYÖKIRJA PK-YRITYKSEN HILJAISEN TIEDON JAKAMISEKSI Katri Helin Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Hyvinvointia Nääs-hanke Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Kun tiedostaminen

Lisätiedot

ENO - Ennakoiva ohjaus työelämässä TYÖELÄMÄN SOSIAALISET JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT

ENO - Ennakoiva ohjaus työelämässä TYÖELÄMÄN SOSIAALISET JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT ENO - Ennakoiva ohjaus työelämässä OHDANTO ENO - Ennakoiva ohjaus työelämässä on Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään kuuluva valtakunnallinen verkostohanke, jonka kumppaneina toimivat 15 aikuiskoulutuskeskusta

Lisätiedot

Hyvä esimiestyö. Maijaliisa Kaistila TYÖTURVALLISUUSKESKUS KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUS

Hyvä esimiestyö. Maijaliisa Kaistila TYÖTURVALLISUUSKESKUS KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUS 2 Hyvä esimiestyö Maijaliisa Kaistila TYÖTURVALLISUUSKESKUS KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUS 3 Tätä opasta voit vapaasti hyödyntää koulutuksessa ja esimiestyössä. Voit tulostaa sen käyttöösi maksutta internet-osoitteista:

Lisätiedot

opiskelijan arvioijana

opiskelijan arvioijana Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana Heljä Hätönen www.ohjaan.fi Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61, muut. 712/96) ja valokuvalain (495/6, muut. 446/95) mukaisesti kielletty lukuun

Lisätiedot

opiskelijan ohjaajana

opiskelijan ohjaajana Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana Frisk, T. (toim.) www.ohjaan.fi Tämänteoksenkopioiminenontekijänoikeuslain (404/61, muutt. 712/96) ja valokuvalain (495/61, muutt. 446/96) mukaisesti kielletty lukuun

Lisätiedot

VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN

VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN Eija Peräkylä HUMAK, opinnäytetyö 29.11.2013 2 Opas vapaaehtoisohjaajalle Sisällys VAPAAEHTOISOHJAAJAN TIETOPAKKI Alkusanat...4 1.

Lisätiedot

laakeri .info www. työelämäyhteistyö sujuvaksi

laakeri .info www. työelämäyhteistyö sujuvaksi laakeri www..info työelämäyhteistyö sujuvaksi Sisältö Työelämän ja ammatillisten oppilaitosten tuloksekas yhteistyö...3 Kokenut vs. uusi työpaikkaohjaaja...4 Oppia ja osaamisen arviointia työtä tekemällä...5

Lisätiedot

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Kirsi Saloniemi Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Aktiivi-hankkeen ennakointiraportti Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2011

Lisätiedot

MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA?

MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA? MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA? [ TYÖNANTAJUUDELLE ] VÄITEKIRJA-SARJA mitä tapahtuu huomenna? [ TYÖNANTAJUUDELLE ] KIRJOITTAJAT Maria Vesanen & Emma Varis KUVITUS JA TAITTO Lea-Maija Laitinen KUSTANTAJA Strateginen

Lisätiedot

Tuki- ja virikeaineisto

Tuki- ja virikeaineisto Osallistavat menetelmät Tuki- ja virikeaineisto Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry 1 OSALLISTAVAT MENETELMÄT 2 1.1 Osallistavien menetelmien määritelmä 2 1.2 Ohjaajan rooli 3 1.3 Osallistavat menetelmät

Lisätiedot

Esimies työhyvinvointia rakentamassa

Esimies työhyvinvointia rakentamassa Esimies työhyvinvointia rakentamassa Kimmo Terävä & Pirkko Mäkelä-Pusa Esimies työhyvinvointia rakentamassa 1 Esimies työhyvinvointia rakentamassa Kimmo Terävä & Pirkko Mäkelä-Pusa Kuntoutussäätiö Pakarituvantie

Lisätiedot

tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti Valmennuksen ydin on

tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti Valmennuksen ydin on ILMOITUSLIITE tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti ILMOITUSLIITE Huhtikuu 2008 TALENT MANAGEMENT Miksi kaikki ei voi sujua kuin tanssi? - Tommy Tabermann SIVU 11 Rekrytointi osana talent

Lisätiedot

Opiskelija oman oppimisensa johtajana

Opiskelija oman oppimisensa johtajana Opiskelija oman oppimisensa johtajana Opiskelija oman oppimisensa johtajana Toimitus: Jaana Kilpinen, ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeissa mukana olevat opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajat

Lisätiedot

Mika Saranpää ja TUNNE5-työryhmä. Osaamisen tunnistaminen työkirja ammattikorkeakouluille

Mika Saranpää ja TUNNE5-työryhmä. Osaamisen tunnistaminen työkirja ammattikorkeakouluille Mika Saranpää ja TUNNE5-työryhmä Osaamisen tunnistaminen työkirja ammattikorkeakouluille 3 kirjoittajat ja HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Teos on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Teoksen valokopiointi

Lisätiedot

Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana. Paja

Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana. Paja Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana Paja 1 Miksi kukaan ei ole koskaan puhunut mulle asioita, joita te puhutte?, kysyin. Parikymmentä vuotta elämää elettynä vail la aikuisen

Lisätiedot

ARVIOINNIN OPAS. Ammatillinen peruskoulutus Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 2012:9

ARVIOINNIN OPAS. Ammatillinen peruskoulutus Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 2012:9 ARVIOINNIN OPAS Ammatillinen peruskoulutus Näyttötutkinnot Oppaat ja käsikirjat 2012:9 Opetushallitus Oppaat ja käsikirjat 2012:9 ISBN 978-952-13-5194-5 (nid.) ISBN 978-952-13-5195-2 (pdf) ISSN-L 1798-8950

Lisätiedot

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA Pro gradu- tutkielma Terhi Törmänen 0233123 Kasvatustieteiden tiedekunta / Kasvatustiede Lapin yliopisto Syksy 2013 Sisältö 1. Johdanto... 1 2. Nuorisotyö,

Lisätiedot

Tällaista se on hoitoalan todellisuus

Tällaista se on hoitoalan todellisuus Tällaista se on hoitoalan todellisuus selvitys vanhustyössä toimivien lähi- ja perushoitajien työstä ja työhyvinvoinnista motto: mihinkään muuhun en työtäni vaihtaisi. 18.10.2006 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Lisätiedot

Se on se avain! Tutkimuksia ja selvityksiä 46. Tampereen yliopiston opintotoimisto

Se on se avain! Tutkimuksia ja selvityksiä 46. Tampereen yliopiston opintotoimisto Tampereen yliopiston opintotoimisto Tutkimuksia ja selvityksiä 46 2004 Se on se avain! Kasvatustieteiden tieteenalaohjelmasta valmistuneiden tarinoita opiskelusta ja työhön sijoittumisesta Kirsti Jokihaara

Lisätiedot

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS SISÄLLYS I Alkusanat 1 II Nuorten osallistavan koulutuksen taustaa 3 Mitä nuorten osallistaminen tarkoittaa? 3 Mikä on ohjaajan rooli osallistavassa koulutuksessa?

Lisätiedot

EDUNVALVOJA SE ON MINUA VARTEN

EDUNVALVOJA SE ON MINUA VARTEN EDUNVALVOJA SE ON MINUA VARTEN Lasten ja edunvalvojien kokemuksia edunvalvojasta lastensuojelussa ja rikosprosessissa Toimittaneet Milja Laakso, Paula Marjomaa ja Kaisi Peltoniemi EDUNVALVOJA SE ON MINUA

Lisätiedot

Kun kulttuurit tulevat tiskille

Kun kulttuurit tulevat tiskille OPAS 4 2013 eila isotalus Kun kulttuurit tulevat tiskille Opas kulttuurienväliseen osaamiseen asiakaspalvelussa Opas kulttuurienväliseen osaamiseen asiakaspalvelussa Sisältö Miksi puhua kulttuurista?...

Lisätiedot

Kun uralle tarvitaan uutta suuntaa. Ketkä vastaavat kuntaväen työhyvinvoinnista? Merikoski jää historiaan. Verven työurapalvelut laajenevat Turkuun

Kun uralle tarvitaan uutta suuntaa. Ketkä vastaavat kuntaväen työhyvinvoinnista? Merikoski jää historiaan. Verven työurapalvelut laajenevat Turkuun 1/2012 Ketkä vastaavat kuntaväen työhyvinvoinnista? Verven työurapalvelut laajenevat Turkuun Merikoski jää historiaan Kun uralle tarvitaan uutta suuntaa Matti Anttonen johtaja Työkyky Kuntoutuspoliittinen

Lisätiedot

OPAS TOIMINNAN KEHITTÄJÄLLE. Onnistunut vapaaehtoistoiminta

OPAS TOIMINNAN KEHITTÄJÄLLE. Onnistunut vapaaehtoistoiminta OPAS TOIMINNAN KEHITTÄJÄLLE Onnistunut vapaaehtoistoiminta OPAS TOIMINNAN KEHITTÄJÄLLE Onnistunut vapaaehtoistoiminta Sisältö Lukijalle... 5 1 Ennen kuin vapaaehtoinen saapuu... 7 1.1. Koko yhteisö toimintaa

Lisätiedot

Miten markkinoin osaamistani? Työnhaun opas

Miten markkinoin osaamistani? Työnhaun opas Miten markkinoin osaamistani? Työnhaun opas Ura- ja rekrytointipalvelut Helsingin yliopisto Ura- ja rekrytointipalvelut teksti Marina Misukka 2. uudistettu painos Yliopistopaino 2004 TYÖNHAUN OPAS MITEN

Lisätiedot

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA -HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA Nina Hemmilä & Titta Husgafvel Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Perheessä kaikki hyvin s. 8

Perheessä kaikki hyvin s. 8 Väestöliitto 3/09 Vappu Taipale: Perhe tulisi nähdä voimavarana s. 4 Perheessä kaikki hyvin s. 8 Nuori, koulutettu ja työtön Miten tässä näin kävi? s. 20 Vinkit oman hyvinvoinnin hoitoon s. 22 päätoimittajalta

Lisätiedot