Valtion rakennusperinnön vaaliminen

Transkriptio

1 Valtion rakennusperinnön vaaliminen

2

3 Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19 Valtion rakennusperinnön vaaliminen t\ M U S E O V I R A S T O

4 Kansi: N ä kym ä H allituskadulta, vasemmalla valtioneuvoston linna, edessä tuom io- kirkon kappeli ja taustalla Yliopiston päärakennus. K uva M artti Jokinen 1994, M V Takakansi: Valtioneuvoston linnan pääporras. K uva Pasi Kaarto 1978, M V V altion rakennusperinnön vaaliminen Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19 ISBN ISSN Päätoimittaja: M aire M attinen Taitto: Kristina Kolhi Museovirasto Julkaisu, jakelu ja myynti: M useovirasto, rakennushistorian osasto PL 187, Helsinki Puhelin (09) Telekopio (0 9 ) Painatus: V am m a/an Kirjapaino O y 1997

5 Esipuhe y f/y /t///^ S,//,*. «' 77>/-.</<r - fo-rys/ytm /jr/., /,/ y, //. 4*a^ w. * ^ / / / ////< // rtttr'/ e/t*/v*f*r** * **/* <///, VW* A W.H f* t/ttr /r f / ti/tr r t/r.r f. f. f r f. f * # f* /f m / t r /* 6 r,- fi. / / < y f r A <t t o. J /t f / t f f ' / ' / / /, / * - y K f / t / c. f f. < t t / / / f / / / t r * * /,, /! * / t H J n / t. *,,, JTACilM JJK * r CASKH.LV. ' A» 1//«1.'*/ f i. 1 ( /h tftr lr * A t t j ty t.i tf.f ( ' t e tu tu tu k s i f I t i i n i r/frr,/;// Y y / f / r t t t /tr tffft * >M M r «ai ^» '* / /" 7»./A f i l i t. r j t %j t t i «/» >., Iitit' UM A-/«/ At / i- Un/^r\t, /V v ^ ///..«ttttf fit. l/tnthirf.~..ff Iftttt.XKtt/tu, f l i ItttH / / jttttt/u ( Atyij- *.* ^.-ASX-, f: fl/t.,//.,/,» A*l»*»''./* -."<i y,..,,^.t.... / /. Ja./// / i l M i,. j( // / t t / t t ttr t «, // i /*** Af i Ar/A«/!/* <«< <*.'/ 'V -- A y.ttt^ /. ta fr/*! *'f (, t rit^t P.. j A» <»»fttt.- rttmtr, fl A<Vv/ Ä «. / n * ty ti <#«tr/*/- >«/. /vtrfttr*ift /m t,?./. Äftttttt, A/. ««..». y r.'/vrm/xia tr f Amf* /«.M./. /. uy-/. 1. M eriekipaasin sairaala Helsingin Katajanokalla. Intendentinkonttorin suunnitelma vuodelta Nykyisin oso Merikasarmin virastotaloa. Kuva Museovirasto. 4 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

6 Täm ä julkaisu esittelee Museovirastossa vakiintuneita käsityksiä oikeasta tavasta hoitaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusperintöäm m e. T avoitteena on rakennusten suojelun, kunnossapidon ja hyvän restauroinnin edistäm inen. Julkaisu o n su unnattu arvokiinteistöjen suojelusta ja hoidosta vastaaville - talojen käyttäjistä ja haltijoista su unnittelijoihin, rakennusvalvontaviranom aisiin ja valtion kiinteistöyksiköihin. V aikka M useovirasto tulee jatkossakin osallistum aan suojelun toteuttam iseen, on kiinteistönpidosta vastaavien tahojen om akohtainen kiinnostus ja taito avainasemassa rakennusperinnön arvojen turvaamisessa. Tässä kirjassa valotetaan suojelun perusteita ja an n e ta an sekä periaatteellisia että k äytännö n o h jeita rakennusten kunnossapitoon ja restaurointiin. Periaatteet ovat toki sovellettavissa myös m uuhun kuin valtion om istam iin rakennuksiin. V altion rakennukset ovat m aamme käyntikortti. Julkisen vallan rakennukset toim ivat aina esikuvina m uulle rakentam iselle. V altion suojellun rakennusperinnön kohtelu toim ii niinikään koko rakennetun kulttuuriperinnön vaalim isen esimerkkinä. Julkaisun toteutuksesta ovat vastanneet yli-intendentti M aire M attinen, suunnittelija A nne M äkinen, arkkitehti Erkki M äkiö ja tutkija Jarkko Sinisalo. Lisäksi kirjoittam iseen ovat osallistuneet tutkija Markus H iekkanen, tutkija Sinikka Joutsalm i ja konservaattori Pentti Pietarila M useovirastosta sekä yli-arkkitehti Juha Lemström ent. rakennushallituksesta ja yli-arkkitehti Sim o Sankari V altion kiinteistölaitoksesta. A rkkitehti M atti Kallio on osallistunut julkaisun kuvittam iseen. Kovakouraisella korjaustavoilla o n aih eu tettu suurta tuho a v äh ä lukuiselle historialliselle rakennuskannallem m e. M useoviraston rakennushistorian osasto toivoo, että täm ä julkaisu edistää h ien o varaisia rakennusperinnön arvoja vaalivia korjaustapoja. Pekka K ärki, osastonjohtaja Valtion rakennusperinnön vaalim inen

7 Suojellun rakennuksen restaurointi Korjauksessa on pyrittävä säilyttämään vanhan rakennuksen tunnelma. Pienet epätasaisuudet kertovat iän mukanaantuomasta patinasta a tarjoavat valolle ja varjolle mahdollisuuden luoda elävää pintaa. Suomenlinna (C28), portaikko 1700-luvulta, holvi ja seinien yläosa maalattu kalkkimaalillo ja alaosa temperamaalilla. Värisävyt on valittu väritutkimusten perusteella. Kuva Matti Jonas 1994, MV. 26 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

8 Suojellun rakennuksen restaurointi M ikä on se viesti, jonka haluam m e kertoa tuleville sukupolville rakennussuojelun ja restauroinnin välityksellä? M iten täm ä viesti poikkeaa siitä, jonka käytön ohjailem a talojen tavanom ainen kunnossapito tulisi kertom aan? V anhojen rakennusten sisältäm ä viesti m enneisyydestä pitää olla aistittavissa restauroinnin valm istuttuakin, vaikka joudum m e korjausten aikana usein tekem ään rakennukseen myös muutoksia. Restauroinnin avulla on kyettävä turvaam aan talon tarinan, historiallisen kerroksisuuden ja ajallisen jatkuvuuden säilym inen. R estauroinnin tavoitteista ja keinoista käydään jatkuvaa tutkijoiden ja suunnittelijoiden välistä keskustelua. Kansainväliset suositukset ja julistukset (mm. IC O M O S, International C ouncil on M onum ents and Sites, Euroopan N euvosto) ovat olleet pohjana myös täm än o h jeen laatim iselle. Yleisesti hyväksyttynä nyrkkisääntönä on ollut, että suojelukohteen korjaus ja kunnossapito on tehtävä vanhaa rakennusta kunnioittaen. Tällöin kunnioittam inen kohdistuu viime kädessä rakennuksen alkuperäisiin suun nittelijo ihin ja rakentajiin. O n kyse heidän työnsä jäljen hyväksymisestä. Nykynorm ien ja -käytännön mukaiset oikeat ratkaisut ovat usein aivan toisentyyppisiä kuin esimerkiksi 150 vuotta sitten toteutetut yksityiskohdat. T ästä hu olim atta m uutos on teh täv ä van h an rak en nuksen ehdoilla. Restaurointi ei tarkoita ajan pysäyttämistä vaan askelta eteenpäin, rakennuksen käyttökelpoisuuden varmistamista R estauroinnin tehtävä on kaksijakoinen. Se tuo rakennukseen yhden uuden, käytöstä aiheutuvan kerrostuman. Toisaalta sen tehtävänä on säilyttää m ahdollisim m an laajasti talon alkuperäisyyttä ja sen käyttöhistorian jättäm iä aiem pia kerrostum ia suojelutavoitteiden m ukaisesti. R estaurointi ei tarkoita ajan pysäyttämistä vaan askelta eteenpäin, rakennuksen käyttökelpoisuuden varm istam ista. Valtion rakennusperinnön vaalim inen 27

9 Suojellun rakennuksen restaurointi Restauroinnin taustatiedot R akennushistoriallinen selvitys Jokaisesta suojellusta rakennuksesta tulee e n n e n korjausta tehdä rakennushistoriallinen selvitys inventointeineen ja dokum entointeineen. Se samoin kuin kuntotutkim uskin ovat välttäm ättöm iä pohjatietoja ryhdyttäessä suurem piin korjauksiin. Hyvin tehty inventointi a dokumentointi palvelevat myös kaikkia seuraavia restaurointihankkeita T arvittavat tutkim ukset ja selvitykset on tehtävä ajoissa, että ne saadaan kaikkien restaurointihankkeen osapuolten käyttöön. H yvin te h ty inventointi ja dokum entointi palvelevat myös kaikkia seuraavia restaurointihankkeita. Rakennushistoriallisen selvityksen tekijäksi rakennuttaja palkkaa ra- kennustutkijan. Jos kohteessa joudutaan tekem ään arkeologisia tu tk i muksia, palkataan tehtävään arkeologi. Irtaim iston inventointi, puu- tarha- ja puistoselvitykset, kunto- ja pintakerrostutkim ukset sekä va- lokuvadokum entointi on niin ikään annettava alan asiantuntijoiden tehtäväksi. R akennushistoriallisen selvityksen ja m uiden tutkim usten kustannukset ovat osa suunnittelukustannuksia. T eettäjän ä on rakennuttaja tai haltija. R akennuttaja koordinoi eri tutkim ukset ja huolehtii siitä, että kaikille, myös erityissuunnittelijoille ja käyttäjille välittyy tutkim usten tieto. M useovirasto an taa tarkem pia o hjeita rakennushistoriallisten selvitysten tekemisestä. T äm än raportin lopussa on esitetty suuntaviivoja rakennushistoriallisten perusselvitysten ja inv en to in tien tekemiseksi. S uojelutavoitteet V alm iina oleviin suojeluluetteloihin ei yleensä sisälly yksityiskohtaisia suojelumääräyksiä. K un rakennuksen korjaustarve tai käy ttö tarkoituksen m uutos tulee ajankohtaiseksi, on syytä kääntyä M useovirasto n puoleen ja keskustella tarkem m ista suojelutavoitteista. Suojelutavoitteiden määrittely edellyttää tutkimus- a inventointitietoja S uojelutavoitteiden m äärittely edellyttää tutkim us- ja in v e n to in titietoja. T av o itteet voidaan ilmaista yleisinä suojelutavoitteina tai hyvinkin yksityiskohtaisesti k oh teen m erkityksestä riippuen. Suojeltujen alueiden kohdalla asetetaan suojelutavoitteet myös koko alueen kunnostusta, hoitoa ja täydentäm istä silm älläpitäen. Suojelutavoitteissa esitetään ne ominaisuudet, joiden perusteella alue tai rakennus on m erkitty säilytettäväksi (esim. historiallinen puisto tai puutarha, puukuja, näkym ä, huonejako, rakennustekniikka, alku- 28 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

10 Suojellun rakennuksen restaurointi 22. Käytön jäljistä syntyneen kertovuuden hyväksyminen ja säilyttäminen on yksi restauroinnin tavoitteita. Patinan erottaminen korjattavasta vauriosta on käyttörakennuksissa usein vaikeaa. Suomenlinna. Kuva Pasi Kaarto, 1979 MV. 23. Tämä ei ole korjausta vaan uudisrakentam ista. Raskas käsistä riistäytyvä korjaustekniikka saattaa periaatteessa merkitä samaa kuin talon uudelleenrakentaminen. Kuva Erkki Mäkiä, 1982, MV. Valtion rakennusperinnön vaalim inen

11 Suojellun rakennuksen restaurointi peräiset m ateriaalit). Suojelutavoitteissa m ääritellään mm. säilytettävät uiko- ja sisätilat sekä kiinteä sisustus. Mikäli rakennuksessa on säilynyt alkuperäistä tai m uutoin kulttuurihistoriallisesti arvokasta irtainta sisustusta, an n e ta an sen säilyttäm isestä suositus. S uojelutavoitteet ovat ne yleiset pelisäännöt, joihin alueen tai rakennuksen hoidon, korjauksen ja restauroinnin on perustuttava. R estaurointityön yhteydessä M useovirasto antaa yksityiskohtaisempia korjaukseen ja m uutokseen liittyviä ohjeita ja tavoitteita. K äyttötarkoitus Suojelutavoitteiden perusteella tehdään johtopäätökset rakennuksen kannalta järkevästä tilankäytöstä ja erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvista tilakokonaisuuksista. T avoitteena tulee olla m uutosten m inim ointi ja konservoivien toim enpiteid en suosim inen. 24. Päätettäessä talon käyttötarkoituksesta on oina selvitettävä myös uuden käytön aiheuttaman muutosketjureaktion vaikutukset. Voiko suojelu vielä toteutua? Piirros Erkki Mäkiä, MV. R akennussuojelun näkökulm asta olisi parasta, jos kohteen tuleva käyttötarkoitus voitaisiin p äättää vasta sen jälkeen, kun suojelutavoitteet o n laadittu rakennushistoriallisten selvitysten perusteella. K äyttötarkoituksen ja käyttäjien tulee m ukautua taloon niin, että rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy eikä sen luonne m uutu / 9 7 f A /A lf AI J A J Ä L K E E N P e e u S P A K A A lfj U fc S e N 3 0 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

12 Suojellun rakennuksen restaurointi Jo e n n e n h an kesuunn ittelua on tarkasti selvitettävä tulevan käyttötarkoituksen ja vanhan talon yhteensopivuus. Selvitetään mm. m illaisia palo- ja henkilöturvallisuusehtoja tuleva käyttö edellyttää, m inkälaisia ilm anvaihto-, sähkö- ja valaistusteknisiä ratkaisuja uusi käyttö vaatii. O n tutkittava, ovatko käytön vaatim ukset toteutettavissa suojeltuun rakennukseen siten, ettei rakennusta jouduta k o h tu u tto masti m uuttam aan. Restauroinnin suunnittelu S u u n n ittelu n ja korjaam isen yleisperiaatteita Korjaamisen on oltava sopusoinnussa rakennuksen arkkitehtuurin, sen rakennustavan ja rakennusm ateriaalien kanssa. Korjaus- ja m uutostöiden suunnittelulle ja toteutukselle voidaan an taa jo itakin yleisesti sovellettavissa olevia periaatteellisia ohjeita: Ennen muutos- ja korjausratkaisujen tekoa on rakennus ja sen historia opeteltava tarkasti. O n opiskeltava sen arkkitehtuuri ja an a to mia. O n tunnettava sen käyttöhistoria ja rakenteet yksityiskohtia myöten. Suunnittelulinjat ovat löydettävissä itse rakennuksesta. K orjatun talon on oltava harm oninen kokonaisuus. Uusia huonejakoja tai m uita suuria m uutoksia tulee välttää. Kaikki m uutokset o n suunniteltava huolellisesti v an h aan arkkitehtuurin sopeutuviksi. Sam alla on kuitenkin varm istettava, että tilapäistä tarvetta varten teh täv ä t m uutokset voidaan tulevaisuudessa helposti poistaa. Korjausprosessissa on talon säilytettävä om inaisluonteensa. S en tu lee olla tunnistettavissa om an aikansa rakennukseksi myös korjauksen jälkeen. Rakennukset on nähtävä jakam attom ana kokonaisuutena, jossa interiöörien ja ulkoasun on puhu ttava sam aa kieltä. Korjaamisen on oltava sopusoinnussa rakennuksen arkkitehtuurin, sen rakennustavan ja rakennusmateriaalien kanssa Käytön tarpeita taloon sovitettaessa on etenkin pienten m uutosten karsimiseksi (pienet seinien siirrot, ovien aukeam issuunnan m uuttam iset, pintojen oikaisut yms) pidettävä mielessä, että ihm inen on m ukautuvam pi kuin vanha rakennus. Säästetään rakennusta ja kustannuksia. Korjaus- ja m uutostyön lähtökohta on olemassa oleva rakennus kaikkine rakenteineen. Suunnittelun päälinjana on olevien rakenteiden hyödyntäm inen. Jos vanhat rakenteet eivät kestä uuden käytön kuorm ia, on vanhoja tuettava uusilla rakenteilla. Y leisperiaatteena on Valtion rakennusperinnön vaalim inen 31

13 Suojellun rakennuksen restaurointi siis oltava liittorakennetyyppiset ratkaisut. Jos vanhoja rakenteita on purettava, ei purkutöinään saa ryhtyä tuntem atta purettavaksi tarkoitetun rakenteen tai rakennusosan tarkoitusta. Näissä tilanteissa aina teh täv ä tarkka dokum entointi. Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita on mahdollista tulkita soveltaen Suom en Rakentam ism ääräyskokoelm an määräyksiä ja ohjeita on m ahdollista tulkita soveltaen. Paikallisten rakennustarkastajien ja paloviranom aisten kanssa pitää neuvotella ennakkoon kaavailluista ratkaisuista. R estaurointityön suunnittelussa on syytä alustavien arkkitehtiluonnosten jälkeen (1:100 mittakaavassa tehdyt luonnokset, joissa toim innot on sijoitettu paikoilleen) laatia niiden pohjalta alustavat Ivissuunnitelm at. Suunnitelm at tarkennetaan paikalla tehtävissä katselmuksissa, jossa pääpaino on lvis-reittien selvittämisessä. N äihin katselm uksiin osallistuvat hankkeen kaikki osapuolet. R akenteiden lujuuden ja kunnon selvityksiin liittyvät rakenteiden avaukset on tehtävä varovaisesti sellaisia työtapoja käyttäen, että paikkaam inen ym päröivien pintojen m ukaiseen tilaan on m ahdollista. Avaukset on dokum entoitava m ittauspiirroksin ja valokuvaamalla. P urkututkim ukset on pyrittävä kohdistam aan alueille, joissa alustavien luonnosten m ukaan tullaan tekem ään m uutoksia. O n m uistettava talon rakenteita ja tulevia korjaajia. Asennuksia ei saa piilottaa kiinteästi niitä pidem pi-ikäisiin rakenteisiin. Kuluvat ja rikkoutum isalttiit rakennusosat ja rakenteet on suunniteltava niin, että ne ovat korjattavissa ja uusittavissa m uita rakenteita rikkom atta. M ikään korjaus ei ole viim einen. R estaurointityön kokonaisuus on helpom pi hallita jos korjaus- ja m uutostyöt erotetaan toisistaan omiksi kustannus- ja toim enpideosuuksiksi. Lisäksi olisi laskettava erillishinta ns. kertautumisosalle, jolla tark oitetaan n iitä purku- ja paikkaustöitä, jotka kohdistuvat ehjiin, käyttökuntoisiin tai korjattavissa oleviin rakenteisiin. T ä l laisia ehjien rakenteiden purku- ja paikkaustöitä joudutaan usein tekem ään esimerkiksi uuden lvis-tekniikan asentam isen yhteydessä. R estaurointiratkaisuja suunniteltaessa k iin n itetä än liian usein h u o m iota yksinom aan rakennuksen näkyviin pintoihin. R estauroinnin yh tenä perustavoitteena o n aina rakennuksen historiallisen todistusvoim an säilyttäm inen. K äytännössä täm ä tarkoittaa, ettei riitä se, mil- 32 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

14 Suojellun rakennuksen restaurointi K A K E N N U im p j i n t e i ^ t S I a it o s TAI KilNTEISTiYKSlKKjÖARVIOI' SUOJELUKOHTEEN KORJAUSHAN!* NMKISIWBIH>mMBl.TEKMNEM TARVE. reimini/alumen /'wtwwf p-offte-em NMMNTlS e JE U Ä V Ä m u s e o v ir a s t o.ilmolt«aw0vlraflau K I IM T E ls li L A r f D S T f t pti/fltisrsvksikj LAATII' TARVESELVITYS TOIMINTA JA SEN T)LE V Ä T TllA IA R feer, TILAVAlHTOEHtoT. t a v o n r «r j» v a ih to e h t o o n KU STAU MUS V E R T A I U J. SELVITTÄÄ ÄALLlfn/MlJ* 1TARPEEN. -MUODOT JA -MAHDOLLISUUDET KllM TElHi L W m 1*1. tailoteistfffmlfltf LAATII INVRTOINTlPÄÄTfö LRl tllu leind ^K ilk S.U ^ o w r \,"SrAi<WUSAMO.v r. AJAT KHNTEIST5 LAITOS M in is T C R tfjw ~ vm ta i m ) W in l5 T E R.tO ( LISÄKil W V T A A W vm hon \C lln T ei T B A S la lw -. NRJVontUJKUII/iiAJJ 1AUIUW) TEETTÄÄ TEETTÄÄ iwwnrieluw jottl?vmiwgj, VALVOUTAJA OHJAUi H Y V Ä K S Y Y SM UM HlTELM flr 1 / A L IT 5 6 E m K D If t lj A H RAKENTÄ/ruSPÄfcm jä ^em Ä johtaa ja öhjaa R A * M T A M \ it A v a l v o o t y e m a a t a M K E N v u s r r ä N v A 5 T A m w m s L A A T I I HANKESUUNNITELMA TOIMINTA, KortOe LAAJUUS, TILAOHJELMA, LAATUTASO, KUSTA N UUS 'JA AI W A Li UJ - TAvo i h e e t, m c m/f i umn im*u CAVTr5 l«ek/0 T JA SCI O J c l u t a v o ITT e e t HANKKEEN KUS1ANNUSARM: (ALV El MUKANA) < 10 * mk m/v\h > 30 (AMK. R A K EN M U S H ISftR IA LU K toj SELV rry J JA iokvjmentilntl y k s i t y i s k o h t a i s e t s U O J t L O T A V o I - t T S i T UKCNTEUsfJd T u m «J «e T LMNNOSSUVNNTOMM' RAKENNUSLUPA TYÖPllKl/STVKSFT r a k e n n u s - j a TV ö se Ln ^ cser tlrakmlaskb/ia JA tlmkkattiflh RAKewWWKENOMVk/AKXUKilA JA ARVOJA f l* Ä W W M I«E N Ul«W (JE'» JELVlUÄlATlEtKITUS- TILAlSUUS RAKENTAJILLE S Ä I L Y V I E N RAKEKTTElbEiJ S U O J A U S P U R JcvT Y ffr RAKENTAMINEN»WWfTVöN RAmCTOlNTI SUOJELUTAVOITTEIDEN TÄSMENTÄMINEN»ILMDim/USBVlKmUP OHJAA tekem ista SUOJEU/TAVilTIEIiEN TARKENTAMINEN tarvittaessa lausunto LU0N^0SSUUNWlTtlMIST4 TA' KAKtlJNuSUJPAiVVlSrA OSAU-lSTVt/ 5UVNNITTHU)- M K öu PillN JA VALVflO SufljEunA»inEi6EM Tirat- TDMCTA SlKttlNlUKJJiSA OSALLI&VU. OHJAA MAUJ TW TYÖMAftMWUWUN JA valvo«iuwelwa»i 1?et6B) T r r a n u M i s ^ TUTKII JA M ajwfnt l EA,KEWWUSTA O SA LLISTU U OHJAA TEKEMIiTS KÄYTTÖ-JA HtlOLTO- S ^ N U I T E L M A Ko m m e n t o i Periaatekaavio suuren restaurointihankkeen etenemisestä. Vain erityistapauksissa Museovirasto osallistuu hankkeen seurantaan kaavion esittämässä laajuudessa. Useimmiten valvontatehtävä hoidetaan pelkästään lausuntomenettelyllä. Piirros Erkki Mäkiä, 1996, MV. Valtion rakennusperinnön vaalim inen 3 3

15 Suojellun rakennuksen restaurointi tä rakennuksen pinta näyttää vaan tärkeää on myös vanhojen m ateriaalien ja perinteisten työtapojen säilyminen. Rakennussuojelu ei ole pelkkien julkisivujen, talon ulkokuoren säilyttäm istä. T alo n rakenteet, perustukset, kantavat seinät, välipohjat, listat ja helat, h u o n etilat, ullakot ja kellarit ovat rakennuskokonaisuuden osia. Suojelu ta r koittaa täm än kokonaisuuden säilyttäm istä. U udelleen tekem isen sijasta pyritään säilyttäm ään m ahdollisim m an paljon vanhaa, olemassa olevaa. Jos kuitenkin jokin rakennusosa tai pinta joudutaan korvaam aanä uudella, pyritään käyttäm ään entisen kaltaista m ateriaalia ja sam aa työtapaa. V lm N O M A tf- SUOKUI- T A v o i i e r 26 PAYH5- W M V S 26. Restauroinnin suunnittelijan tehtävänä on sovittaa suojelutavoitteet, uusi käyttö ja viranomaismääräykset harmoniseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi taloudelliset mahdollisuudet antavat omat rajansa koko hankkeelle. Piirros Erkki Mäkiä, 1996, MV. Suurim pia m uutoksia täm än päivän restaurointitöissä aiheu ttav at tek nillisten järjestelm ien uusim inen ja laajennustarve. Viim eisen sadan vuoden aikainen kehitys on jo h tan u t esim. siihen, että esimerkiksi lvi-tekniikka on nykyisin rakennuksesta irrallaan toim iva itsenäinen laitekokonaisuus. Viime vuosisadalla lämmitys ja ilm anvaihto olivat kiinteästi talon rakenteisiin sidottuja osia. Uudelle lvi- ja sähkötekniikalle on korjaustöissä löydettävä asennustiet. T alo tek niikka m uodostuu yleensä suojelun pääongelmaksi. Tekniset laitteet ja järjestelm ät vanhenevat nopeam m in kuin itse rakennus. Suojellussa rakennuksessa tulisikin pyrkiä sellaisiin teknisiin asennustapoihin, että laitteita voi huoltaa ja täydentää puuttum atta historiallisiin rakenteisiin. Talojen käyttö vaatii usein muutoksia. Rakennussuojelu ei tarkoita kaikkien m uutosten torjum ista vaan m uutostarpeiden rajoittam ista m ahdollisim m an vähään ja täm än vähän sovittam ista suojelukohteeseen niin, että korjauksen lopputulos on arkkitehtonisesti harm oninen kokonaisuus ja edelleen om an aikansa rakennus. Liikeideaselvitys V altion kiinteistölaitos on o ttanut kiinteistövarallisuuden strategisen ohjauksen työvälineeksi kiinteistön liikeideaselvityksen, jossa rakennuskulttuuriset ja ympäristöarvot ovat kiinteistöhallintoasetuksen mukaisesti keskeisiä arviointinäkökulm ia. Suojelupäätökset liitetään liikeideaselvityksiin. S uojeltuja rakennuksia, rakennusryhm iä tai alueita koskevista varallisuusyksiköiden liikeideoista on syytä tiedottaa M useovirastolle en n en m ahdollisten m uutosten toim eenpanoa. K ulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden osalta kiinteistölaitos ja kiinteistöyksiköt yhdessä M useoviraston kanssa sopivat suojelun tarpeesta ja m enettelytavoista suojelutavoitteiden turvaam iseksi. 34 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

16 Suojellun rakennuksen restaurointi 27 H ankesu u n n ittelu R akennuksen investointiluonteisista korjauksista on laadittava h a n kesuunnitelm a (kiinteistöhallintoasetus 159/95 9 ), jossa suojelutavoitteet sovitetaan yhteen korjaustavoitteiden kanssa. A setuksen (480/85 8 ) m ukaan on hankesuunnitelm a sekä käyttötarkoituksen m uutosta koskeva suunnitelm a tehtävä yhteistyössä M useoviraston kanssa. 27. Rakenteiden avausten mittaaminen ja piirtäminen tuottaa korjaamisen kannolta arvokasta tietoa. Tällaisella dokumentoinnilla on merkitystä myös yleisen rakennustutkimuksen näkökulmasta. Kuva Erkki Mäkiä, 1994, MV. M useovirastoa on inform oitava hankesuunnitelm asta, mikäli kyseessä on suojeltu rakennus. Samalla se ilm oittaa, missä vaiheissa virasto on m ukana ja millä tavoin, esimerkiksi nim eäm ällä edustajansa suunnittelutyöryhm ään tai työm aavaiheeseen. Vain investointiluonteisista korjaushankkeista laaditaan v ah v istettava hankesuunnitelm a. M uista korjaushankkeista ilm oitetaan M useovirastolle m ahdollisim m an aikaisessa vaiheessa, mikäli korjauksessa m uutetaan suojellun rakennuksen rakenteita, pohjakaavaa tai rakennuksen ulkoasua. Valtion rakennusperinnön vaalim inen 3 5

17 Suojellun rakennuksen restaurointi R ak en n u ssu u n n ittelu R estauroinnin ja yleensäkin korjaustöiden suunnittelussa on kysymys suojellun rakennuksen, sen suojelutavoitteiden ja käytön tarpeiden y hteen sovittam isesta. Suunnittelijoiden pätevyys, kokemus ja näkemys ovat keskeisiä edellytyksiä restauroinnin su u n n ittelu n onnistum iselle. P ääsuu nnittelijan, arkkitehdin valintaan on kiinnitettävä erityistä huom iota, koska hän vastaa lopputuloksen laadusta kokonaisuutena. S uunnittelijan tulee tuntea työkohteena olevan historiallisen talon rakennushistoria, rakennustekniikka ja rakenteiden toim intaperiaatteet. Kaikkien suunnittelijoiden, myös erityissuunnittelijoiden, tulee olla restaurointiin perehtyneitä. Olisi hyvä, jos sam at tahot voisivat olla m ukana prosessissa aina hank esuunnitteluvaiheesta korjauksen valm istum iseen. Perusteellinen a asiaan paneutuva suunnittelu tuo kokemusten mukaan säästöä kokonaiskustannuksina ja tuottaa hyvän lopputuloksen O n syytä muistaa, että halvin suunnittelutarjous ei useinkaan johda hyvään lopputulokseen eikä v älttäm ättä taloudellisem paan kokonaisratkaisuun. P erusteellinen ja asiaan paneutuva suunnittelu tuo kokem usten m ukaan säästöä kokonaiskustannuksina ja tuottaa hyvän lopputuloksen. Siksi su u n n itteluu n k an n attaa panostaa. S iinä säästäm i n en tulee lopulta kalliiksi. U rakka-asiakirjat ja urakoitsijan valinta Urakka-asiakirjoissa on kuvattava rakennuksen historialliset vaiheet pääpiirteissään ja m ainittava suojeluperiaatteet sekä katselm ukset. Suojelukohteessa purkusuunnitelm an laatim inen kuuluu arkkitehdille. Purkusuunnitelmassa m ääritellään työm enetelm ät: m iten uudelleen käytettävät rakennusosat irrotetaan, m iten reikien ja uusien oviaukkojen avaam inen tapahtuu, m iten hissikuilun avaam inen välipohjiin teh d ään jne. R akennustyöselityksessä on m ääriteltävä yksityiskohtaisesti eri rak enteiden ja pin to jen työm aa-aikaiset suojaustavat, m itä ja m iten suojataan. Rakennustyöselityksessä m ääritellään käytettävät työm enetelm ät. Suojelukohteissa tulee välttää esim. pölyä ja tärinää tai kipinöitä synnyttäviä työm enetelm iä sekä liian suurten ja raskaiden koneiden käyttöä sisätiloissa. 36 Voltion rokennusperinnön vaalim inen

18 Suojellun rakennuksen restaurointi ^ Suojelukohteisiin kuuluu myös rautarunkoisia rt>kennuksia. Yli satavuotiaan kasvihuoneen korjaus vao,i i ma^ ia syventyä rungon tekotekniikkaan ja rakenteiden yksityiskohtiin. Jokainen työpäivä voi ' da yllätyksiä. Kuva Erkki Mäkiä, 1996, MV. a itio n rakennusperinnön vaaliminen 3 7

19 Suojellun rakennuksen restaurointi 29. Suojelu koskee rakennuksen ulkoarkkitehtuurin ja sisätilojen lisäksi myös rakenteita. Talon alapohja ja ullakot ovat oleellinen osa suojeltua rakennusta, vaikka ne ovatkin asultaan viimeistelemättömiä ja vaatimattomia. Niitä ei ole yleensä rakennettu käyttötiloiksi ja siksi niissä on usein jäljellä talon valmistumisaikainen autenttisuus, joka muista tiloista on muutosten myötä hävinnyt. Kuvassa 1840-luvun ullakko. Talo muodostui alunperin huonetiloista, varastokäyttöisestö kellarista ja käyttämättömästä ullakosta. Kuva Pasi Kaarto, 1979, MV. 30. Kun päätetään rakentaa taloon täydellinen koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, päädytään yleensä sijoittamaan konehuone ullakkotilaan. Vaikka konehuoneelle löytyisikin sopiva tyhjä tila, saattaa järjestelmän rakentaminen aiheuttaa talon ehjien rakennusosien rikkomisen. Ehjä vesikatto on avattava laitteiston sisään saamiseksi, kunnossa olevaan yläpohjaan ja välipohjiin tehdään lävistyksiä, seiniä roilotaon, eräissä tapauksissa myös kunnostettavissa olevat ikkunat joudutaan uusimaan ilmatiiviiksi jne. Ilmanvaihtojärjestelmää koskeva päätös aiheuttaa ns. kertautuvia kustannuksia, jotka kohdistuvat talon ehjiin rakenteisiin. Niitä joudutaan turhaan purkamaan, avaamaan ja uusimaan. Kertautumisvaikutukset on aino punnittava tarkkaan ennen päätöksiä. Kuvo Bulevardi 18, E. Mäkiä, 1983, MV. i 31. Talon käyttäjä näkee ullakon usein reservitilana. Ullakosta on tullut lisärakentamisen, käyttämättömän rakennusoikeuden tai uuden tekniikan laitteiden ja asennusten sijoitusaluetta. Raskaita laitteita varten kattorakenteita joudutaan yleensä pilkkomaan ja yläpohjia vahvistamaan. Rakenteellisesti mielenkiintoiset ja alkuperäisinä säilyneet kattotuolit jo muut rakenteet sekä tyhjät ullakot ovat käymässä vähiin. Ullakko ei ole olun perin ollut käyttötilaa. Se on rakenneteknistä tilaa, joko syntyy katon kannattajarakenteista ja niiden muodosta. Ullakko on tila, johon on voitu sijoittaa ylimmän kerroksen suurijänteisten huonetilojen yläpohjien ansasrakenteet. Se on rakenteellinen aputila, jossa muurari voi koota tuli- jo ilmahormit yhteen piipuiksi. Kuva Pasi Koarto, 1979, MV Valtion rakennusperinnön vaalim inen

20 Suojellun rakennuksen restaurointi 32. Vanhojen pariovien säilyttäminen on toteutettu järjestämällä poistumistie omaksi palo-osastokseen täydentävin ratkaisuin. Kuva Mariankatu 11, 1983, Maire Mattinen, MV. 33. Suojellun rakennuksen paloturvallisuutta parannettaessa on pyrittävä rakenteellisesti kevyisiin ratkaisuihin, jotka tähtäävät poistumisen varmistamiseen ja hyviin alkusammutusmahdolllsuuksiln. Vähin toimenpitein toteutettava osastointi, palollmoltuslaitos ja henkilökunnan kouluttaminen ovat suojellun rakennuksen paloturvallisuusratkaisuja. Ratkaisut tulee tehdä rakennuskohtalsesti. Vanhan puuoven tiivistäminen ja levyttäminen "folsarvoisemmalta" puolelta klviolneisella levyllä saattaa joskus tuottaa tyydyttävän ratkaisun ja mahdollistaa vanhojen peiliovien säilymisen. Kuva Teatterikorkeakoulu, Helsinki, 1980, Pasi Kaarto, MV. 34. Keskuslämmitysjärjestelmän elementit on saatettu alunperin ratkaista interiöörien arkkitehtuuriin kuuluvina osina. Kuvassa 1800-luvun lopun koulun pääsisäänkäynnin porrassyvennyksessä oleva radlaattori. Niin kauan kun radioottori toimii teknisesti, on sen säilyttäminen klintokalusteena Itsestään selvää. Toim im attomanakin se olisi oleellinen osa interiööriä. Tällöin lämmitys tulee ratkaista muulla tavoin. Kuva Bulevardi 18, Pasi Kaarto, 1983, MV. 35. Vanhan kuum ailm aläm m ityksen, ns. kalorifeerin avattu kanava ja säätöpelti. Veslkeskuslämmltys syrjäytti vuosisadan alkukymmenlnä tämän ilmakeskus-lämmitysjärjestelmän. Se toimi yleensä epätyydyttäväsi ja lämmityskauden alussa huoneisiin tuli savua pölyn palaessa kanavissa. Huoneilma oli lisäksi kuivaa. Kaikki vanha ei ole hienoa ja toimivaa. Kalorifeerikanavat voivat kuitenkin tarjota tämän päivän korjaus- ja muutostöissä hyviä pystyasennusteitä installaatioille. Vanhat tekniset järjestelmät laitteineen on kuitenkin syytä joka tapauksessa tutkia ja dokumentoida. Kuva Bulevardi 18, Erkki Mökiä, 1983, MV. Valtion rakennusperinnön vaalim inen 39

21 Suojellun rakennuksen restaurointi Rungon ulkopuolelle rakennettu hissi- ja porrastorni voivot suojelun kannalta tuottoa parhaan lopputuloksen luvun lopun kouluinteriöörin tilajako ja avoporras voihin säilyttää, kun pihajulkisivuun rakennettiin uusi poistumistie. Kuva Taideakatemian koulu, Yrjönkatu 18, Helsinki, 1995, MV. 37. Kaksi- tai useampikerroksisen rakennuksen käyttäminen tänä päivänä näyttää edellyttävän lähes poikkeuksetta hissiä. Arkkitehtoniset ja rakenteelliset muutokset edellyttävät huolellista suunnittelua. Kuva MV, Mekaaninen, normien mukaan toteutettu turvallinen poistumistie ja helpon sisäänpääsyn järjestäminen liikuntaesteisille voi merkitä vakavia arkkitehtuurivaurioita. Asiat on ratkaistava joustavasti ja yksilöllisesti rakennus rakennukselta. Ahdas määräysten tulkinta johtaa harvoin tyydyttävään tulokseen. Kuva Martti Jokinen, 1996, MV. 39. Liikuntaesteisten sisäänpääsyn järjestäminen jälkikäteen olemassa olevaan rakennukseen on yleensä hankalasti ratkaistava kysymys. Lisäongelmia syntyy kun rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Kuva MV, Valtion rakennusperinnön vaalim inen