MANAGERITOIMINTA JA PALVELUMUOTOILU KUVATAITEEN

Transkriptio

1 MANAGERITOIMINTA JA PALVELUMUOTOILU KUVATAITEEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN TUKENA LAPISSA TUTKIMUSRAPORTTI TIMO JOKELA, SALLA-MARI KOISTINEN JA TANIA-MARIA MOILANEN 2014 MAGENTA- HANKE LAPIN YLIOPISTO, TAITEIDEN TIEDEKUNTA 2

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. MAGENTA-HANKE LAPIN VISUAALISEN ALAN KEHITTÄJÄNÄ 3. TAITEILIJOIDEN MUUTTUVA AMMATTIKUVA 3.1. KULTTUURIKENTÄN MUUTOKSET 3.2. TÄYDENNYSKOULUTUKSEN HAASTEELLISUUS 3.3. MANAGERITOIMINTA MUUTOKSEN TULKKINA 4. HANKETAITEILIJOIDEN NÄKÖKULMA TÄYDENNYSKOULUTUKSEN JA MANGERITOIMINNAN KEHITTÄMISEEN LAPISSA 4.1. KOHDERYHMÄNÄ HANKETAITEILIJAT HANKETAITEILIJATOIMINNAN KEHITTÄMINEN MAGENTA-HANKKEESSA HANKETAITEILIJAESITTELYT JA HENKILÖKOHTAISET TAVOITTEET 4.2. TEEMAHAASTATTELU MENETELMÄNÄ HANKETAITEILIJOIDEN KOKEMUSTEN ARVIOINNISSA 4.3. TÄYDENNYSKOULUTUSTILAISUUKSIEN JÄRJESTÄMINEN 4.4. MANAGERITOIMINNAN TOTEUTTAMINEN MANAGERITOIMINNAN ILMENEMISMUODOT TAITEILIJAN JA MANAGERIN VÄLISEN KAKSISUUNTAISEN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTÄMINEN 4.5. LAPIN TAITEILIJOILLE SUUNNATUN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN JA MANAGERITOIMINNAN KEHITYSTOIVEET 5. PALVELUMUOTOILU UUSIEN KUVATAITEEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ 5.1. PALVELUMUOTOILUTUOKIOT MAGENTA-HANKKEESSA 5.2. OSALLISTUVA HAVAINNOINTI KEHITYSTYÖN TUTKIMUSMENETELMÄNÄ 5.3. PALVELUMUOTOILU KUVATAITEEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ VÄLITTÄJÄTOIMINTA YHTEISTYÖVERKOSTOJEN RAKENTAJANA OMAN TOIMINTA-ALUEEN TUNNISTAMINEN TAITEILIJA MAHDOLLISTAJANA JA SILTOJEN RAKENTAJANA PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN TYÖKALUT KUVATAITEILIJAN TYÖN TUKENA PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN KEHITYSALUEET 5.4. PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN KEHITTÄMINEN MANAGERITOIMINNAN NÄKÖKULMASTA PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN REFLEKTOINTI JA UUDELLEEN SUUNNITTELU YHTEYS AMMATTITAITOON PALVELUMUOTOILUTUOKIOT ERI AMMATTIRYHMIEN KOHTAAMISPAIKKOINA 6. EHDOTUS LAPIN KUVATAITEEN MANGERITOIMINNAN JA TÄYDENNYSKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEEN 3

3 1. Johdanto Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Lapin taiteilijaseura ja Taiteen edistämiskeskuksen Lapin toimipiste toteuttivat vuosina yhteistyönä Magenta-hankkeen, jonka tavoitteena oli taiteilijoiden työllisyyden ja toimintaedellytysten parantaminen taiteilijoiden täydennyskoulutuksen, manageriosaamisen sekä kansainvälisen toiminnan kehittämisen avulla Lapissa. Esiselvitykseen (Miettinen & Imporanta 2012) perustuva tarvelähtöinen hanke tarjosi täydennyskoulutustilaisuuksia visuaalisen alan taiteilijoille sekä työllisti taiteilijoita yrityksissä ja kunnissa toteutettuihin palvelujen ja toimintakonseptien kehitysprojekteihin. Projektit toimivat työelämälähtöisinä oppimistilanteina ja niissä yhtyivät ja limittyivät Lapin taiteilijseuran manageritoiminnan kehittäminen ja yliopiston täydennyskoulutuksen sisällöt. Hankkeessa pyrittiin kehittämään Lapin olosuhteisiin perustuvaa täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan mallia. Koko hankkeen tavoitteita ja toteutusta esittelevät yksityiskohtaisesti Briñón ja Niva (2014) julkaisussaan Lapin kuvataiteen kentän kehittämisen malli. Tässä osaraportissa tarkastellaan hankkeessa toteutetun työelämälähtöisen täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen vuorovaikutusta. Täydennyskoulutus ja manageritoiminta ymmärretään raportissa rinnakkaisina, limittäisinä ja toisiaan tukevina hankkeen osa-alueina. Yhdessä ne tarjosivat Lapin visuaalisen alan taiteilijoille oppimisympäristön, jossa ammattitaidon uudistuminen saattoi toteutua nykytaiteen monimuotoisuuden sekä taiteilija-ammatin muutosten osoittamien haasteiden suunnassa. Samalla Lapin taiteilijaseuran manageritoiminnan käynnistäminen ja yliopiston täydennyskoulutuksen toimintamuotojen kehittäminen olivat välittömässä vuorovaikutuksessa. Heta Pöyry (2013) on omassa osaraportissaan esitellyt lyhytkoulutuksina järjestettyjen täydennyskoulutustilaisuuksien arvioinnin tuloksia. Tämän raportin huomio kohdistuu manageritoiminnan ja palvelumuotoilun menetelmien vuorovaikutukseen. Raportin alussa esitellään lyhyesti Magenta-hankkeen konteksi ja taustoitetaan niitä pedagogisia haasteita, jotka syntyvät kuvataiteilijan ammattikuvan viimeaikaisista 4

4 Seuraavaksi raportissa kuvataan ja arvioidaan niitä mahdollisuuksia, joita palvelumuotoilu tarjoaa manageritoiminnalle täydennyskoulutuksen kontekstissa. Palvelumuotoilu on ymmärretty tässä yhteydessä managerin työvälineeksi, jolla voi kehittää taiteilijalähtöisiä visuaalisen taiteen palveluita, ja näin edistää taiteilijoiden ammattiosaamista ja laajentaa heidän ansaintamahdollisuuksiaan. Palvelumuotoilutoiminnan kehittämisen arviointi oli Salla-Mari Koistisen vastuulla. Autentinen aineisto on kerätty hankkeessa toteutettujen palvelumuotoilutuokioiden aikana toimintatutkimukselle tyypillisellä osallistuvalla ja havainnoivalla otteella. Lopuksi raportissa ehdotetaan tutkimuksessa havaittujen haasteiden ja onnistumisien perusteella toimenpiteitä täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan jatkokehittelylle Lapissa. 2. Magenta-hanke Lapin visuaalisen alan kehittäjänä muutoksista ja muutosten ennakoinnista. Tämän jälkeen tutkimusraportissa keskitytään tarkastelemaan viiden valitun hanketaiteilijan kokemuksia täydennyskoulutuksesta ja manageritoiminnasta heidän oman urakehityksen tukijana. Hanketaiteilijatoiminta on konkreettinen esimerkki täydennyskoulutuksen ja taiteilijaseuran managerin konsultoivien ja mentoroivien toimintapojen yhtäaikaisesta kehittämisestä. Hanketaiteilijatoimintaa käsittelevän arvioinnin on toteuttanut Tania- Maria Moilanen keräämänsä teemahaastatteluaineiston pohjalta. Magenta-hanke jakautui kahteen osa-alueeseen: taiteilijoiden täydennyskoulutukseen ja manageriosaamisen kehittämiseen (kaavio 1.). Täydennyskoulutuksen kolme päälinjaa olivat: urasuunnittelu, yrittäjyystaidot ja työhyvinvointi. Manageriosaamisen kehittäminen puolestaan jakautui tuottajatoiminnan, kehittäjätoiminnan sekä välittäjätoiminnan osa-alueesiin. Hankkeen toimintojen toteutusta ja saavutettuja tuloksia esitellään tarkemmin Briñón ja Nivan (2014) raportissa. Magentahankkeessa täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen osa-alueet tukivat toisiaan uudenlaista pedagosista mallia luovalla tavalla. Tämän vuorovaikutuksen arviointi on tämän tutkimusraportin keskeinen intressi. 5

5 Kaavio 1. Magenta-hankkeen toimintakaavio Magenta-hankeella oli vahva monialainen perusta. Se oli Lapin taiteilijaseuran, Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluiden ja taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatuksen sekä Taiteen edistämiskeskuksen Lapin toimipisteen yhteistyöhanke. Hankkeen rahoitti Euroopan Sosiaalirahasto ja ELY-keskus. Hankkeen omarahoitusosuuden rahoittajia Lapin taiteilijaseuran lisäksi olivat yhteistyökunnat, alueen yritykset, Lapin yliopisto ja Taiteen edistämiskeskuksen Lapin toimipiste. Magenta-hankkeen hallinnoijana toimi Lapin yliopiston Koulutusja kehittämispalvelut. Hanke työllisti managerin, Merja Briñónin, Lapin taiteilijaseuraan ja projektipäällikön, Tiina-Kaisa Nivan, Lapin yliopiston Koulutusja kehittämispalveluihin. Taiteiden tiedekunnassa hankkeessa työskenteli professori Timo Jokela, yliopistolehtori Maria Huhmarnemi, taideamanuenssi Leila Lipiäinen ja tutkimusavustajat Salla-Mari Koistinen, Tanja-Maria Moilanen ja Heta Pöyry. Taiteilijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen ja toimeentulon tukemisen lisäksi Magenta-hankkeessa luotiin edellytyksiä alueellisten toimijoiden ja koulutusorganisaatioiden yhteistyölle ja kansainväliselle verkostoitumiselle. 6

6 Hankkeessa työllistettiin Lapin taiteilijoita kahdeksikymmeneksi kuukaudeksi pilottikuntiin ja yhteistyöyrityksiin. Pilottipaikkakuntina olivat Rovaniemi, Kemi, Tornio, Kemijärvi, Kittilä ja Inari sekä pilottiyrityksinä Santapark, Santa s Hotel Santa Claus ja Tahkokallio Design+. Magenta-hankke myös verkostoitui tehokkaasti. Yhteistyöhankkeita olivat: Art360- hanke, Lapin yliopiston Taika-hanke, Sibelius-Akatemian Taiteen Erityispätevyyspaletti-hanke, SINCO (Service Innovation Corner), Lapin yliopiston Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelma, IDeAL-hanke sekä Elävä Lappi-hanke. Muita yhteistyökumppaneita olivat Monitaideyhdistys Piste, LETKE - Lapin esittävien taiteiden keskus, Suomen Viron-instituutti sekä Suomen Riian Suurlähetystö. Tiedotus ja markkinointi tapahtui Koulutus- ja kehittämispalveluiden, Lapin taiteilijaseuran, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan ja Lapin taidetoimikunnan verkostojen kautta. Päämarkkinointikanava oli Lapin taiteilijaseuran sivuilta löytyvä Magenta-kokonaisuus ( Hanke osallistui aktiivisesti myös tapahtumiin ja julkiseen keskusteluun. Magenta-hankkeeseen kuului osana tutkimus, jonka tulokset tämä osaraportti ja Pöyryn (2013) osaraportti esittelevät. Tutkimuksessa otetaan huomioon alueellinen näkökulma ja peilataan tuloksia Suomessa käytyyn keskusteluun taiteilijoiden koulutuksesta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan luomaa tutkimustietoa käytetään manageritoiminnan ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Hankkeessa todennettuja malleja ja tutkimustuloksia hyödynnetään mm. taiteiden tiedekunnan koulutusohjelmissa ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin toiminnoissa. 3. Taiteilijoiden muuttuva ammattikuva 3.1. Kulttuurikentän muutokset Taiteilijoiden täydennyskoulutus on suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa ajankohtainen aihe. Taiteilijakoulutuksen rakenteita ollaan uudistamassa ja 7

7 taiteilijoiden tehtäviä ja asemaa suuntaamassa uudelleen. Muutokset ovat toisaalta sidoksissa nykytaiteen uusiin ilmenemismuotoihin, toisaalta siihen, että kulttuuripolitiikassa on siirrytty vallinneen hyvinvointivaltiollisen politiikan jälkeen kilpailutalouden vaiheeseen. Suomessa kuvataiteilijan ammattikuvan muutosta on ennakoitu ja tarkasteltu useilla tahoilla (mm. OKM 2009:12; OKM 2010:10; Herranen & Karttunen 2012; Herranen, Houni & Karttunen 2013; Jokela 2013, Sjöberg 2010). Muutoksen tueksi taiteilijoille on ehdotettu luovan talouden ajattelumallia ja yrittäjäasenteen omaksumista. Myös taiteilijakoulutuksen odotetaan antavan vahvempia valmiuksia taloudellisen toimeentulon takaamiseen. (vrt. Jokinen 2010). Taidekoulutuksen uutta sisältöä on etsitty teknologian, median ja digitalisoituvan kulttuurin suunnalta (Alexenberg 2008), toisaalta uusista innovoivista suunnittelumenetelmistä on ajateltu olevan hyötyä taiteilijoille (Heinsius & Lehikoinen 2013) ja avattu myös keskustelu taiteen tekemisen ja opettajan toimimisen suhteista (Erkkilä 2012; Jokela 2012). Myös hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat kulttuurin ja terveyden välisten yhteyksien korostamisen kautta nousseet voimakkaasti esille (Liikanen 2010). Taiteen soveltava käyttö nähdään yhteiskunnassa ja Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotuksissa (2009:12) laaja-alaisena yhteisöllisenä voimavarana, sosiaalisena pääomana, työelämässä ja sen ulkopuolella olevien voimavarojen lisääjänä, terveyden edistäjänä ja elinympäristön viihtyvyyden parantajana. Lapissa erityisesti matkailun yritysmaailma on alue, jolla taiteilijoiden luovaa osaamista voidaan hyödyntää poikkitieteellisissä projekteissa. Lapissa onkin tältä alueelta onnistuneita esimerkkejä kuvataidekasvatuksen ja soveltavan kuvataiteen alueelta (Jokela, Coutts, Huhmarniemi & Härkönen 2013). Toki kulttuurin ja taiteen painotukset poliittisessa päätöksenteossa ovat aina vaihdelleet yhteiskunnan muutosten myötä. Mutta nyt käsitys kulttuurista hyvän elämän edellytysten vahvistajana ja alueellisen vetovoimaisuuden lisääjänä on laajentunut. Työelämän ja toimintaympäristöjen muutosten vaikutukset näkyvät keskusteluissa taide- ja kulttuurialojen osaamistarpeissa ja koulutuksen suuntaamisessa. Vaikka alueelta on tehty jo lukuisia tutkimuksia jotka hahmottelevat muutoksia, niin Lapissa, Suomessa kuin muualla maailmalla, muuttuvat taiteen kentän ja koulutuksen käytännöt hitaasti. Nyt koko yhteiskunnan elinkeinorakenteen muutoksen myötä taiteilijan yhteiskunnallinen yrittäjyys on lisääntymässä taidemarkkinoiden tuotteiden perinteisen myynnin sijaan. 8

8 Sektorirajat ylittävän yhteistyön kehittäminen kuvataiteen alalla on ajankohtaista ja tärkeää. Kohtaamisissa eri ammattikuntien välillä nähdään oma toimintakulttuuri uudessa valossa, jolloin on mahdollista tunnistaa toimintatapojen vahvuuksia tai muutostarpeita. Tämän tunnistaminen on koulutuksen ja oppimisen edellytys. Taiteen tekemisen rinnalla tärkeitä ovat tällöin yhteiskunnassa toimimisen taidot. Taiteilijoiden siirtyminen uusiin tehtäviin ei ole ollut ongelmatonta. Tarja Cronberg (2010) päättelee, ettei yhteiskuntamme tunne taiteilijan työtä ja siksi he ovat työmarkkinoilla tästä vaikeassa asemassa. Taiteilijat taas itse kokevat, että heitä yritetään laittaa rooleihin, jotka eivät ole ominaisia taiteilijan työlle, kuten kaupallisilla kriteereillä toimiviksi yrittäjiksi. Apurahojen ja julkisen tuen väheneminen on kuitenkin pakottanut visuaalisen alan ammattilaiset etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja turvatakseen kehitysmahdollisuudet ja toimeentulon (Herranen & Karttunen 2012). On myös huomattava, että kulttuurin tuotannon tukemisen nouseminen yhdeksi julkisen sektorin toiminnan painopisteeksi on rahoitusta suunnattu suorasta taiteilijoiden tukemisen sijasta esimerkiksi alueellisille kulttuurin tuotantokeskuksille jossa taitelijat työskentelevät. Näin julkinen sektori on lipumassa kohti tilaaja-tuottaja-mallia, mikä muuttaa kulttuurituotannon kentän ja siihen kiinnittyvien ammattikuntien toimintamalleja. Myös nykytaiteen markkinarakenteen, liiketoimintamallien ja taiteilijoiden ansaintalogiikan muutoksia on analysoitu ja ennakoitu. (Rensujeff 2004; Arpo 2004). Sjöbergin (2010) mukaan Suomessa vallitsee vahvasti huipputaiteilija-ajattelu, joka ei hänen mielestään ole kaikille oikea tie, kuten ei kansainvälisille markkinoille hakeutuminenkaan. Sjöber korostaa, että laajentaessaan ansaintalogiikkaansa taiteilijoilla on monta tapaa toimia markkinoilla, painottaen paikallisen, alueelliseen ja kansallisen toiminnan mahdollisuuksia. Hän perään taiteilijoille neuvottelutaitojen koulutusta tai ymmärrystä ammattitaitoisen managerin käytöstä ja managerien taitojen kehittämistä. Feikinin (2011) mukaan taiteilijan ammatin monimuotoistumisella ja riittävän toimeentulon keräämiselle on suurin este romanttiseen ja myyttiseen taiteilijaideologiaan pohjautuva markkinaorientoituneisuuden vastustus. 9

9 3.2. Täydennyskoulutuksen haasteellisuus Visuaalisen alan täydennyskoulutuksen perimmäisenä tarkoituksena on vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin uudistamalla taiteilijoiden ammattiosaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee jatko- ja täydennyskoulutuksen kuuluvan ammatillisen koulutuksen piiriin, jonka tavoitteena on lisätä ammatillista osaamista, kehittää työelämää, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Kuvataiteilijan ammatilliseen täydennyskoulutukseen liittyy kaksi suurta haastetta. Ensinnäkin on ajanmukaistettava kuva taiteilijan ammattista. Toiseksi on tiedettävä miten tähän uuteen kuvataiteilijan ammattikuvaan voidaan kouluttaa eli millainen on kuvataiteilijan täydennyskoulutukseen soveltuva pedagogiikka. Taiteilijan ammatti on moniulotteinen käsite. Kuvataiteilijan työn tarkasteleminen ainoastaan perinteisestä taidekontekstista, taidemaailmasta ja taiteilijamyytistä käsin on kapeaa nyky-yhteiskunnan muutostilassa. Taiteellinen toiminta ei näyttäydy nykyisin vain ateljeetoimintana tai taidenäyttelyinä vaan laaja-alaisempana työnkuvana, muun muassa opetuksen, tutkimuksen sekä järjestö- ja asiantuntijatyön muodossa. Kuvataiteilijan toimialan uskotaan laajentuvan yhä enemmän myös viihdeja kulttuuriteollisuuden, kuten peliteollisuuden alueille (Herranen, Houni & Karttunen 2013). Nykytaiteen hylätessä perinteiset taiteen tekemisen menetelmät ja ottaessaan käyttöön aivan uusia materiaaleja ja työskentelytapoja monet myös pohtivat mitä sisältöjä tai pedagogisia ratkaisuja enää taiteilijakoulutukseen voi tuoda. Madoff (2009) kysyy provosoivasti taiteilijakoulutuksen tilaa ja tulevaisuutta ruotineen kansainvälisen projektin julkaisussa, tarvitaanko nykytaiteen maailmassa taidekouluja enää lainkaan. Elkins (2001) puolestaan toteaa, että taideopettajia kalvaa epäilys: jospa taidetta ei voikaan opettaa, mutta silti opettavat. Myös epävarmuus pedagogista menetelmistä on suuri ja onnistuneetkin hankkeet saavat epäilyksen varjon ylleen mikäli niitä tarkastelaan taiteilijamyytien valossa. Taiteilija-opettaja ammattin pohtiminen onkin ollut viimeaikoina esillä useissa tutkimuksissa (Daichendt 2010). Toisaalta taiteilijakoulutukseen on haettu työskentelymuotoja innovaatioihin tähtäävistä designmenetelmistä (Heinsius & Lehikoinen 2013). 10

10 Perinteisesti täydennyskoulutuksen ajatellaan perustuvan koulutettavan tarpeisiin, Taiteilijat kokevat ammattinsa harjoittamisen vaikeaksi muun muassa taloudellisen tilanteen, alan kilpailun ja verkostojen puutteen vuoksi. Alhainen tulotaso rajoittaa kuitenkin usein taiteilijoiden omatoimista osallistumista ammattitaitoa ylläpitäviin ja kehittäviin koulutuksiin. Pitkän uran omaavat taiteilijat ovat sisäistäneet opitut toimintatapansa, jolloin muutosvastarinta on ymmärrettävää uusien ammatillisten taitojen omaksumisessa. Motivaatiota osallistua täydennyskoulutuksiin lisäävät ne keinot, jotka laajentavat taiteilijan toimeentuloa heidän omasta toiminnastaan käsin. Haasteena taiteilijoille suunnatussa täydennyskoulutuksessa on järjestää koulutusta taiteilijan ammatilliset tarpeet huomioiden. Mutta osaavatko taiteilijat määritellä tarpeensa nyky-yhteiskunnassa? Yhä tärkeämmiksi täydennyskoulutuksen osaalueiksi ovat osoittautuneet taiteilijan taidot markkinoida teoksiaan ja profiloida osaamistaan yhteiskunnan eri sektoreille sekä paikallisten että kansainvälisten verkostojen luominen. Ammattikuvan laajentaminen nähdään lisäävän taiteilijan toimeentulomahdollisuuksia sekä taiteellista kehittymistä. Taiteilijat ovat kosketuksissa yhä enemmän ulkopuoliseen maailmaan muun muassa kollegiaalisen yhteistyön, sosiaalisen median ja matkustamisen keinoin. Taiteilijoiden aktiivisuuden lisääntymisen ja taiteistumisen (ks. Levanto, Naukkarinen ja Vihma 2005) myötä kuvataiteilijan ammatti nähdään olevan osallisena yhteiskunnan ripeässä muutoksessa. Myös Magenta-hankkeessa täydennyskoulutuksen päämääränä oli tutkintojen jälkeinen, työelämälähtöinen lisäkoulutuksen tarjoaminen. Tällöin pyrkimyksenä oli tukea henkilökohtaista ura- ja toimintasuunnittelua sekä lisätä ymmärrystä taiteilijoiden osaamis- ja vahvuusalueista sekä kehittämistarpeista. Taustaa koulutuksen osa-alueille ja Lapin erityissolosuhteiden huomioimiselle etsittiin esiselvityksellä ja päädyttiin Magenta-hankkeen toimintakaaviossa (kaavio 1.) esiteltyihin täydennyskoulutuksen osa-alueisiin, joita ovat urasuunnittelu, yrittäjyystaidot ja työhyvinvointi. Urasuunnittelun tavoitteena on lisätä taiteen alan ammattilaisten ymmärrystä osaamisja vahvuusalueistaan ja kehittämistarpeista. Hanketaiteilijatoiminnalla tuettiin taiteilijoita tekemään henkilökohtaista ura- ja toimintasuunnittelua, sekä oman asiantuntijuuden tunnistamista. Yrittäjyystaidot sisältävät muun muassa 11

11 tuotteistamisen, markkinoinnin, hinnoittelun ja verotuksen käytännöt. Magentahankkeen tavoitteena oli taiteilijoiden henkilökohtaisten valmiuksien tukeminen sekä ammatissa tarvittavien lisätaitojen oppiminen oman osaamisen markkinoinnissa, myynnissä ja taloushallinnassa. Yrittäjyystaitojen kehittämisessä yhdistyvät manageriosaamisen ja täydennyskoulutuksen toiminta-alat. Valittujen koulutussisältöjen ohella on keskeistä kysyä, toteutetaanko koulutus lyhytkestoisia koulutustilaisuuksia vai pitempikestoisia projekteja, joissa luodaan sellaista uudistavaa toimintaa, jota kentälle ei ole vielä syntynyt ja vakiintunut. Magenta-hankkeessa täydennyskoulutustilaisuudet ja pedagogisia piirteitä sisältävä manageritoiminta loivat Lapin kuvataiteen kentälle uudentyyppisen oppimisympäristön Manageritoiminta muutoksen tulkkina Ammattimainen taiteen managerointi on alkanut nousta taiteilijoden tietoisuuteen uutena mahdollisuutena jakaa taiteen liiketoimintaan ja ansaintaan liittyviä tehtäviä. Manageritoimintaa ovat aiemmin selvittäneet mm. Katri Halonen (2011) ja ART360- hanke ( ). Halosen mukaan nykyiset kultuurituottajat toimivat laajasti niin julkisella sektorilla, freelancereina ja kolmannella sektorilla (Halonen 2011). Sjöbergin (2010) mukaan Suomeen on syntynässä oma, kuvataiteen managerointiin erikoistunut ammattiryhmä, jonka terminologiaa ja toimintapoja on kopioitu musiikkija elokuva-alalta. Briñón ja Niva (2014) avaavat Magenta-hankkeessa määriteltyjä managerin työn osaalueita, joita ovat välittäjätoiminta, kehittäjätoiminta ja tuottajatoiminta (kaavio 2.). 12

12 Tuottajatoiminnan tavoitteena oli lisätä luovan talouden toimintaedellytyksiä ja vahvistaa visuaalisten taiteiden merkitystä osana alueellista kehittämistä, osaamista ja kilpailukykyä. Visuaalisen alan taiteen palveluita tuotteistetaan pilotoimalla konsepteja yrityksille ja kunnille. Taiteen soveltavalla käytöllä tavoitellaan uusien liiketoimintamahdollisuuksien hahmottamista. Tuottajatoiminnan osuuteen kuului myös teosmyynnin ja taidelainaamotoiminnan kehittäminen. Välittäjätoiminta keskittyi yritysyhteistyöhön ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Hankkeen manageri toimi välittäjätahona taiteilijoiden, yritysten, kolmannen sektorin sekä muiden sidosryhmien välillä. Välittäjätoiminnalla edistettiin yritysmaailmassa toimimista, mikä sisälsi esimerkiksi teosmyyntiä tai lainaamotoimintaa, työhyvinvointia lisäävän toiminnan järjestämistä yrityksiin ja kummitaiteilijana toimimista. Kehittäjätoiminta painottui uusien toimintamallien ja rakenteiden, sekä palvelu- ja tuoteinnovaatioiden suunnitteluun huomioiden alueen erityispiirteet. Lapissa kehityksen kannalta tärkeää on alueellisen hyvinvoinnin tason parantaminen visuaalisten taiteiden avulla sekä yhteistyö matkailusektorin kanssa. Hankkeen 13

13 päättymisen jälkeen hyväksi havaittuja toimintamalleja ja rakenteita sovelletaan Lapin visuaalisen taiteen kentän edistämiseksi. Visuaalisen taiteen ala näyttäytyy nyky-yhteiskunnassa liiketoimintana. Usea taiteilija toimii yksityisyrittäjän tavoin vailla liiketoimintaosaamista. Luovan alan toimijoilla on nyky-yhteiskunnassa mahdollisuus toimeentuloon, mikäli he löytävät sopivan väylän ilmaisulleen. Manageriosaamisella tuetaan väylän rakentamista, mutta taiteen toiminnasta puuttuu yhä keskeinen välittäjätaho. Välittäjätoiminta yhdistää visuaalisen taiteen ja yritysmaailman, kuntatason toimijat, kolmannen sektorin tai esimerkiksi hyvinvointialan ammattilaiset. Välittäjäammatissa toimivan ajatellaan sijoittuvan kulttuurisisältöisen produktion luomisen ja vastaanottamisen väliin. Toiminta-alueella tunnistetaan ajatus, että välittäjäammateissa toimivat saattavat tuotantoprosessin kautta vaikuttaa kulttuurituotteen tai palvelun muotoon sekä sen saamaan julkisuuteen. Vaarana välittäjä-termissä on, että se luo mielikuvan kasvottomista toimijoista, jotka tarjoavat taiteilijan teoksen muuttumattomana taiteilijalta yleisölle. Tämän hetken välittäjäammatit ovat kuitenkin kriittisessä roolissa tuotteen muodostamisessa, ja toisaalta uusien tuotteiden rakentamisessa välittäessään asiakaspalautteita ja - odotuksia taiteilijoille. Tärkeä näkökulma on, että manageriammattien toiminta pilkotaan osiin, jotta nähdään milloin heidän toimintansa voi olla luovaa, innovatiivista ja tarjota tönäisyn pois konservatiivisesta ja arkisesta toiminnasta. Tällöin manageritoiminnalla on läheinen yhteys muutokseen pyrkivään taidepedagogiikkaan ja taiteilijan ammattia tukevaan täydennyskoultukseen. Välittäjäportaassa toimivien kulttuurituottajien tehtävät eivät rajoitu taiteilijan tuottaman sisällön tarjoamiseen sellaisenaan kuluttajalle, vaan välittäjäporras on moniulotteinen järjestelmä. Välittäjä kuuluu kulttuurituottajan ammatilliseen ryhmään, joka on sijoitettu oman tuotannollisen alihankinta- ja yhteistyöverkostonsa keskiöön. Välittäjäportaan rooliksi on noussut kuluttajien tarpeiden tunnistaminen, niihin vaikuttaminen markkinointiviestinnän avulla ja vastaaminen asiakaslähtöisten prosessien avulla. Haasteita roolille ovat verkostojen kansainvälistyminen, moninaiset ansaintalogiikat, muuttunut tekijyysajattelu ja kollektiivisen tuotannon mahdollistavan tuotantostruktuurin rakentaminen. 14

14 Magenta-hankkeessa mangeritoiminnan erityisyytenä oli palvelumuotoilun hyödyntäminen suunniteltaessa uusia visuaalisen taiteen palveluja taiteilijoiden käyttöön. Palvelumuotoilussa käytettän erilaisia pedagogisille malleille läheistä sukua olevia työkalujen, joilloin niiden käyttö voidaan nähdä uutena tapana ajatella ja oppia. Palvelumuotoilu on ymmärretty tässä yhteydessä managerin työvälineeksi, jolla voi kehittää taiteilijalähtöisiä visuaalisen taiteen palveluita, ja näin edistää taiteilijoiden ammattiosaamista ja laajentaa heidän ansaintamahdollisuuksiaan. Viime kädessä on kyse pedagogisesta välineestä. 4. Hanketaiteilijoiden näkökulma täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen hyviin käytäntöihin Lapissa 4.1 Kohderyhmänä hanketaiteilijat Hanketaiteilijatoiminnan kehittäminen Magenta-hankkeessa Tutkimus käsittelee Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen vaikuttavuutta kuvataiteilijan näkökulmasta. Magenta-hankkeen lähtökohtana oli lappilaisten kuvataiteilijoiden työllistymisen ja toimintaedellytysten parantaminen kehittämällä alueen täydennyskoulutusta ja manageriosaamista. Tutkimus vastaa kysymyksiin, millä tavoin Magenta-hankkeen täydennyskoulutus ja manageritoiminta tavoittivat hanketaiteilijoiden kehitystarpeet, ja miten käytettyjä toimintamuotoja tulisi kehittää. Hanketaiteilijatoiminta oli konkreettinen esimerkki täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen yhteistyöstä. Tutkimus tulkitsee hanketaiteilijatoimintaa pääasiassa manageritoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Hanketaiteilijoiden urakehityksen seuraamisen avulla pyrittiin tiedostamaan managerin toimintamahdollisuuksia Lapin alueella. Olennaisessa osassa hanketaiteilijatoiminnassa oli manageri Merja Briñón, jonka lähtökohtana oli paikallinen ja kansainvälinen visuaalisen alan ammattilaisten toimintaedellytysten parantaminen. Manageri pyrki toiminnallaan tukemaan taiteilijan henkilökohtaisia uratavoitteita ja luomaan kontakteja kehitysprojektien muodossa. 15

15 Magenta-hankkeen tavoitteena oli kehittää Lapin erityispiirteet huomioiva malli kuvataiteen manageritoiminnasta, jota pilotoitiin urasuunnittelun, managerin ohjauksen ja tuen sekä taiteilijan asiantuntijuuden tunnistamisen, motivaation ja aktiivisuuden avulla. Hanketaiteilijoille laadittiin henkilökohtainen koulutus- ja toimintasuunnitelma sekä tarjottiin uran edistämiseen liittyvää ohjausta ja mentorointia. Neljä viidestä hanketaiteilijasta työllistyi yhteen tai kahteen Magentahankkeen kehittämisprojektiin, joiden avulla taiteilijoille annettiin mahdollisuus tutustua käytännönläheisesti tuottajuuteen ja yrittäjyyteen liittyviin taitoihin. Hanketaiteilijoiden ja managerin toimista koottiin loppuseuranta Hanketaiteilijaesittelyt ja henkilökohtaiset tavoitteet Hanketaiteilijoiksi valittiin uransa eri vaiheissa olevia, eri puolella Lappia asuvia kuvataiteilijoita. Hanketaiteilijoina toimivat Anna Alm Kemistä, Riikka Jokiaho Kolarista, Pirkko Mäkelä-Haapalinna Kemijärveltä, Reijo Raekallio Kittilästä ja Jouko Alapartanen Ivalosta. Jouko Alapartanen on Torniosta kotoisin oleva, sittemmin Ivalossa asuva kuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti taitavana muotokuvamaalarina. Hänen tuotantoonsa kuuluvat nykyisin myös inhimillisyyttä käsittelevät piirustukset, maalaukset ja installaatiot, jotka vaihtelevat tunnelmaltaan suhteessa siihen, missä ympäristössä ne ovat muodostuneet. Alapartanen on työskennellyt Ivalon lisäksi muun muassa Berliinissä, Zürichissä, Venetsiassa ja Murmanskissa. Alapartanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Tornion Taidekoulusta, jonka jälkeen hän on opiskellut Kotkan Repin-instituutissa klassista kuvataidetta Venäjän Kuvataideakatemian opettajien johdolla sekä suorittanut Suomen kulttuurirahaston muotokuvamaalauksen kurssin Rovaniemellä vuonna Hän on osallistunut residenssitoimintaan sekä useisiin yksityis- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Alapartasen tavoitteena Magenta-hankkeessa oli kehittyä teknisesti muotokuvamaalarina. Hänen pyrkimyksenään oli syventää klassisen taidemaalauksen perusteiden hallintaa sekä ymmärrystä itsestään suhteessa ympäristöönsä. Hän toivoi täydennyskoulutuksen edistävän työllistymistä ja mahdollisuutta pitkäaikaiseen työtilaan. 16

16 Anna Alm on Kemissä työskentelevä kuvataiteilija, joka on kartuttanut opintojaan yksityisessä taidekoulussa ja Oulun yliopistossa. Hän on erikoistunut isokokoisiin akvarelli- ja öljyvärimaalauksiin, julkisiin teoksiin sekä osallistunut Magenta-hankkeen Lasten taidekarnevaaleihin ja Meri-Lapin Taideankkureihin sekä OKM:n rahoittamaan Taidemuseosta voimaa-hankkeeseen. Almin teoksia on esillä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa Suomessa, Iso-Britanniassa, Virossa ja Unkarissa. Hän on järjestänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1996 ja kansainvälisiä näyttelyitä vuodesta 2010 lähtien. Almin tavoitteena Magenta-hankkeessa oli sosiaalisten verkostojen laajentaminen, projektihallintataitojen kehittäminen sekä perinteisen taiteilijan työnkuvan laajentaminen. Kolarista lähtöisin oleva Riikka Jokiaho on valmistunut Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta sekä saanut kuvataiteilijan koulutuksen Lahden Taideinstituutista. Jokiaho on monipuolinen taiteilija, jonka tuotanto koostuu installaatioista, performansseista ja maalauksista. Hän on myös toiminut Kolarin seudulla hankevetäjänä, festivaalijärjestäjänä, kesäteatterin tuottajana ja taideopettajana sekä osallistunut seuraaviin Magenta-hankkeen hyvinvointia edistäviin kuvataiteen palveluihin: Taidebileisiin, Lasten taidekarnevaaleihin ja Hehku-taidetyöpajaan. Jokiaho on järjestänyt performansseja, yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1989 lähtien. Hän tähtäsi täydennyskoulutuksella ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Jokiahon tavoitteena olivat vanhojen taitojen elvyttäminen sekä kansainvälistyminen taiteilijana. Manageritoiminnan ja markkinoinnin osa-alueet olivat hänelle tärkeitä uusien työllistymismahdollisuuksien vuoksi. Hän uskoi täydennyskoulutuksen tarjoavan keinoja työskentelyrutiinien ylläpitämiseen. Pirkko Mäkelä-Haapalinna on kemijärveläinen kuvataiteilija ja koulutukseltaan keraamikko. Hän maalaa pastelleilla ja käsittelee aihevalinnoissaan vettä elementtinä sekä identiteettiä suhteessa elinympäristöön. Hän on toiminut opettajana sekä järjestänyt useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja maailmalla. Mäkelä- Haapalinna osallistui aktiivisesti Magenta-hankkeen eri toimintoihin. Hän toteutti taideprojektin kemijärveläisten lasten ja nuorten kanssa, jonka pohjalta muodostui taidekirja Kuin kallein timantein koristeltu peili (2013). Mäkelä-Haapalinna organisoi 17

17 Magenta-hankkeessa myös Kuukauden taulu-toimintaa Kemijärven sairaalan kahviossa, jossa kuukausittain esiteltiin paikallinen taiteilija ja taulu. Tämän lisäksi Mäkelä-Haapalinna on vastannut Pyhän taidelainaamon toiminnasta elokuusta 2012 lähtien. Mäkelä-Haapalinna korosti yrittäjyystaitojen tärkeyttä ja oman aikansa ymmärrystä taiteilijan ammatissa. Hänen tavoitteenaan Magenta-hankkeessa oli laajentaa niitä tuotteistamisen keinoja, millä hän voi esitellä monipuolisesti teoksiaan laajemmalle yleisölle. Paluumuuttajana taiteilija tunsi hankkeen alussa itsensä vielä ulkopuoliseksi suhteessa lappilaiseen taide-elämään, mihin hän uskoi Magentahankkeen avaavan uusia reittejä. Reijo Raekallio on kotiseudullaan Kittilän Pöntsössä asuva kuvataiteilija, jonka 45- vuotisessa tuotannossa elävöityvät lähiseudun eläimet, maisemat ja lappilainen elämä. Lahden taidekoulun käyneen Raekallion taide koostuu vesiväri- ja öljymaalauksista sekä grafiikasta. Taiteilijan elämäntarinaa selittävä Galleria Raekallio on rakennettu ateljeen yhteyteen siten, että ateljee, asuintalo ja galleria muodostavat monimuotoisen puutalon. Galleria Raekallion rinnalle kehitettiin Magenta-hankkeen ja Lapin taiteilijaseuran toimesta taidelainaamo, joka avattiin tarjoamaan taidelainaamopalveluja kittiläläisille ja matkailijoille. Raekallio toimi taidelainaamon isäntänä elokuusta 2012 huhtikuuhun 2013 saakka. Raekallion tavoitteita Magentahankkeen suhteen olivat maalaustaitojen kehittäminen, taidelainaamon ylläpito, markkinointi ja teosten tunnetuksi saattaminen. Haastatteluiden pohjalta ilmenneet hanketaiteilijoiden tavoitteet Magenta-hankkeen täydennyskoulutukselle ja manageritoiminnalle liittyivät ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Hanketaiteilijat kokivat taiteilijan toimenkuvan uudistamisen tärkeäksi ammattinsa kehittämisen kannalta. Tärkeimmät täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan tavoitteet hanketaiteilijoiden näkökulmasta olivat työelämän kehityksen päivittäminen taiteilijan arjessa, kuten kielitaidon parantaminen sekä manageritoiminnan ja markkinoinnin keinojen laajentaminen. Sosiaalisten kontaktien luominen nähtiin myös tärkeänä sekä paikallisen että kansainvälisen verkostoitumisen muodossa. Täydennyskoulutuksen toivottiin myös antavan keinoja työskentelyrutiinien ylläpitoon sekä perhe-elämän ja vapaa-ajan sovittamiseen taiteilijan arkeen. Hanketaiteilijoiden tärkein tavoite 18

18 osoittautui olevan työllistymismahdollisuuksien laajentaminen osana lappilaista toimintaympäristöä. 4.2 Teemahaastattelu menetelmänä hanketaiteilijoiden kokemusten arvioinnissa Laadullinen tutkimukseni sisältää viisi hanketaiteilijahaastattelua teemahaastattelun menetelmällä. Haastattelujen tarkoituksena oli ymmärtää kuvataiteilijoiden näkökulmia Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen käytännön toimista käsin. Haastattelu sopii aineistonkeruumenetelmäksi tutkimukseen, jossa haastateltavien näkökulmat on tarkoitus sijoittaa tutkimuskohdetta laajempaan kontekstiin. Tutkimukseni osallistuu keskusteluun Lapin taiteilijoiden täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan tarpeellisuudesta etenemällä yksittäisten taiteilijoiden kokemuksista yleiseen yhteiskunnalliseen ajatukseen kuvataiteilijoiden ammattikuvan muutoksesta. Haastattelu soveltui aineistonkeruumenetelmäksi tutkimukseeni, koska kuvataiteilijoiden näkökulma työelämälähtöisestä täydennyskoulutuksesta ja manageritoiminnasta on vähän kartoitettu tutkimusalue Suomessa. Haastattelun valmisteluun sisältyi Magenta-hankkeeseen tutustumista, sillä asetuin tutkijaksi meneillään olevaan hankkeeseen ulkopuolisena toimijana. Täydennyskoulutuksen, manageritoiminnan ja palvelumuotoilun sisällöt olivat minulle vieraita käsitteitä. Tästä syystä toteutin ennen hanketaiteilijahaastatteluja koehaastattelun Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksiin aktiivisesti osallistuneilla Lapin yliopiston opiskelijoilla ja taiteilijoilla, Christa Haatajalla ja Saara Sarparannalla. Koehaastattelun tarkoituksena oli löytää taiteilijaystävällinen tapa keskustella täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen kokemuksista, muun muassa muotoilemalla uudelleen kysymyksiä ja teemoja koehaastateltavien kanssa. Hanketaiteilijahaastattelut sijoittuivat tammikuuhun Haastattelut järjestettiin pääosin Rovaniemen kahviloissa. Tallensin haastattelut, jonka jälkeen litteroin ne dokumenteiksi. Rovaniemellä tapahtuneita haastatteluita vaikeutti se, että hanketaiteilijat asuivat muilla paikkakunnilla. Siten haastattelut tapahtuivat osittain 19

19 kiireellisissä tunnelmissa, kun taiteilijoilla oli käytettävissä rajattu aika. Kahden taiteilijan kotipaikkakunnilla, Ivalossa ja Pöntsössä tehdyt haastattelut olivat vastaavasti luonteeltaan kiireettömiä. Haastattelutilanteet olivat luonteeltaan vapaamuotoisia keskustelutilanteita, joissa taiteilijat toivat oman persoonansa ja taiteilijana toimimisesta kertovien esimerkkien avulla esille täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen tarvetta Lapissa. Hanketaiteilijat olivat yhteistyökykyisiä ja innokkaita kuvaamaan ajatuksiaan, käsityksiään ja tunteitaan Magenta-hankkeesta. Haastattelijan ja haastateltavien välille muodostunut sosiaalinen vuorovaikutus toteutui haastattelujen aikana, vaikka en tuntenut haastateltaviani ennalta. Hanketaiteilijat olivat puheliaita, eikä siten tarvetta motivointiin ilmennyt. Roolini vaihteli haastattelukohtaisesti, sillä osa haastatteluista vaati enemmän kuuntelijan ja ohjaajan roolia, kun puolestaan toisissa tilanteissa taiteilija koki haastattelijan aktiivisemman osallistumisen tarpeelliseksi. Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa haastattelun runko muotoillaan ennalta valittujen teemojen alle. Rakentamani teemat olivat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten muoto ja järjestys vaihtelivat tapauskohtaisesti. Teemahaastattelurunko toimi keskustelua ohjaavana muistilistana haastattelutilanteessa, jossa muotoilin kysymykset kulloinkin siten, että keskustelu pitäytyisi suunnitellussa asiayhteydessä, ja että erikseen haastateltavilla muodostuisi samankaltaisia merkityssuhteita käsiteltävistä ilmiöistä. Pääteemoja olivat kuvataiteilijan ammatin kehittämisen tarve, Magenta-hankkeen täydennyskoulutustilaisuuksien kokemukset, manageritoiminta taiteilijan tukena, osaamisen tuotteistaminen ja palvelumuotoilu, osallisuus kehittämisprojekteissa sekä aikuisopiskelu. Taiteilijoiden osallistuminen Magenta-hankkeen eri toimintoihin vaihteli suuresti, minkä vuoksi haastatteluista saadut kokemukset poikkesivat sisällöiltään toisistaan. Haastattelujen purku tapahtui keväällä Litteroin jokaisen haastattelun jälkeen äänitteen viipymättä, mikä antoi lisää taustatietoa tuleville haastatteluille. Havaitsin haastattelujen edetessä, mistä teemoista taiteilijoiden oli vaikea kertoa kokemuksiaan, ja mitkä vaativat lisää apukysymyksiä. Haastattelut olivat kestoltaan puolesta tunnista 20

20 kahteen tuntiin. Litteroitavaa materiaalia koostui yhteensä koehaastattelut mukaan lukien viisi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia, litteroitavina sivuina sata sivua. Aineistoanalyysin aikana tietyt teemat nousivat toisia merkittävimmiksi tutkimuskysymyksen kannalta. Tutkiessani aineistoa teemoittelu muuttui aineistolähtöiseksi analyysiksi, kun aineistosta nousi esiin ennakoimattomia tutkimukselleni merkityksellisiä ilmiöitä. Aineiston tärkeimpiä sisältöjä olivat kuvataiteilijoiden uudet toimeentulomuodot, hanketaiteilijoiden lähtökohdat osallistua Magenta-hankkeeseen, hanketaiteilijoiden kokemukset täydennyskoulutustilaisuuksista ja manageritoiminnasta sekä ehdotukset näiden toimintojen kehittämiseksi tulevaisuudessa. 4.3 Täydennyskoulutustilaisuuksien järjestäminen Magenta-hankkeen täydennyskoulutus toteutettiin maksuttomina lyhytkoulutustilaisuuksina, joihin taiteilija pystyi osallistumaan vapaaehtoisesti työn ohessa. Kohderyhmänä olivat visuaalisen taiteen alan ammattilaiset. Koulutus koostui kahdestakymmenestäkolmesta seminaarista, jotka käsittelivät sisällöllisesti taiteilijan ammatin eri osa-alueita. Taiteilijan ulottuville pyrittiin koulutuksilla tuomaan lisäkoulutusta, verkostoja ja asiakkaita. Magenta-hankkeen projektipäällikkönä toimi Tiina-Kaisa Niva, joka vastasi taiteilijoiden täydennyskoulutuksen kehittämisestä. Hanketaiteilijat olivat pääasiassa tyytyväisiä täydennyskoulutustilaisuuksien sisältöihin ja kouluttajiin. Pääosa hanketaiteilijoista osallistui aktiivisesti täydennyskoulutustilaisuuksiin. Täydennyskoulutustilaisuuksiin osallistuminen koettiin aikataulullisten ongelmien ja pitkien etäisyyksien vuoksi haasteelliseksi, mikä ilmeni joidenkin hanketaiteilijoiden kohdalla passiivisena osallistumisena. Osallistumisaktiivisuuteen vaikutti myös ajatus siitä, että seminaarit veivät aikaa taiteelliselta työskentelyltä. Tämän lisäksi elämäntilanne, kuten takana oleva pitkä taiteilijaura, vaikutti motivaatioon laskevasti, sillä useat täydennyskoulutuksen osaalueet osoittautuivat olevan merkityksettömiä pitkän uran omaavalle taiteilijalle. 21