Opiskelu yliopistossa

Transkriptio

1 Opiskelu yliopistossa Yliopistossa opiskelu poikkeaa paljon lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa opiskelusta. Yliopisto-opetus on teoreettisempaa ja opiskelija saa ottaa itse suuremman vastuun omasta oppimisestaan. Vastavuoroisesti opiskelu on myös vapaampaa, eli oman tutkinnon sisältöön voi vaikuttaa paljon. Kahta samanlaista tutkintoa harvoin saadaan aikaan. Lue lisää sivuilta YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

2 OPISKELU YLIOPISTOSSA Yliopistokoulutus TÄSSÄ OPPAASSA ON KÄSITELTY ERILAISIA YMPÄRISTÖALOJA, JOITA VOI OPISKELLA YLIOPISTOSSA. KÄSITELTYJÄ ALOJA OVAT: akvaattiset tieteet biologia geofysiikka geologia maantiede meteorologia ympäristöekonomia ympäristöpolitiikka ympäristötekniikka ympäristötiede Näitä aloja voi opiskella yhteensä yhdeksällä paikkakunnalla kymmenessä eri yliopistossa. Opiskelukäytännöt OPISKELUKÄYTÄNNÖT vaihtelevat paljon alakohtaisesti. Opiskelu yliopistossa on paljon muutakin kuin tentteihin pänttäämistä. Alta löydät tietoa muutamista yliopisto-opintoihin oleellisesti liittyvistä opiskelutavoista. LUENTOKURSSIT Kaikissa oppiaineissa on perinteisiä luentokursseja. Luentokursseilla luennoitsija puhuu aiheestaan ja opiskelijat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Luennoille osallistuminen voi olla kurssista riippuen pakollista tai vapaaehtoista, mutta silti suositeltavaa. Luentoja voi samasta kurssista olla useampana päivänä viikossa. Tyypillisesti luennot ovat kaksoistuntien pituisia (90 minuuttia). Luentokurssien yhteydessä on usein myös erilaisia harjoituksia, laboratoriotöitä tai seminaareja. Kurssin lopuksi järjestetään yleisimmin tentti, mutta kurssiarvosanan määräytyminen riippuu monesta eri asiasta. Tenttiä voi vastata myös esimerkiksi harjoitustyö tai kotitentti. SEMINAARIT Seminaareissa opiskelijat pääsevät itse luennoiviksi osapuoliksi. Seminaareja voidaan pitää useista eri aiheista, mutta pakollisina melkein kaikkiin tutkintoihin kuuluu niin kandi- kuin graduseminaarikin. Seminaarien tarkoituksena on syventää opiskelijan osaamista omalla osaamisalueellaan. Seminaareissa saadaan suoraa palautetta kirjoitetusta tekstistä, esityksen ulkoasusta ja pituudesta, puhujan ulosannista sekä asioiden esittämisen selkeydestä. Seminaarit ovat oiva tapa tutustua myös opiskelutoverien tutkimusaiheisiin. KIRJATENTIT Kaikkia kursseja ei järjestetä joka lukuvuosi ja osaa vielä harvemmin. Tällöin kursseja voi olla myös mahdollista kirjatenttiä. Tällaisessa tapauksessa opiskelijalle ilmoitetaan kurssia YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

3 OPISKELU YLIOPISTOSSA varten opiskeltava kirjallisuus, johon opiskelija tutustuu itse. Opiskelija ilmoittautuu tenttimään kurssia ja käytännössä vastaa näin itse omasta oppimisestaan. Kirjatenttejä järjestetään vähemmän ympäristöalalla, mutta esimerkiksi humanistisella alalla ne ovat yleisempiä. INTENSIIVIKURSSIT Intensiivikurssit ovat nimensä mukaan intensiivisiä lyhyitä kursseja, joilla keskitytään yhden kurssin suorittamiseen nopeasti. Intensiivikurssi voi olla esimerkiksi viikon mittainen ja siinä on luentoja joka päivä useampaan otteeseen. Intensiivikurssien tarkoituksena on opettaa jokin asia tehokkaasti, jolloin pitkien kurssien käymiseen ei tarvitse käyttää koko lukukautta. LASKUHARJOITUKSET Laskuharjoitukset ovat usein luentokurssien yhteydessä tehtäviä harjoituksia, joiden kautta opiskelija pääsee soveltamaan luennoilla oppimiaan taitoja. Laskuharjoitukset vaihtelevat paljon alan mukaan, mutta etenkin matemaattisilla aloilla niitä on paljon. Yhdet harjoitukset sisältävät usein viisi tehtävää ja niiden tekemiseen on aikaa viikko. Laskuharjoitustilaisuudessa tehtävät tarkastetaan ja niihin esitetään ratkaisuja. Laskuharjoituksista eli laskareista voidaan puhua myös esimerkiksi ohjelmoinnin yhteydessä, jolloin käsitteenä laskarit tarkoittavat usein pienryhmissä tehtäviä harjoituksia. LABORATORIOKURSSIT Laboratoriokursseilla tai laboratorioharjoituksissa opiskelija suorittaa kokeita ja mittauksia laboratorio-olosuhteissa. Kaikissa yliopistoissa on omat laboratoriot harjoitusten tekemistä varten. Laboratoriotöissä syvennetään luennoilla opittua tietoa käytännön kokeiden kautta. Laboratoriotöissä oppii niin pipetoimaan, titraamaan kuin käsittelemään kasveja, murskaamaan kiviä ja analysoimaan lunta. KENTTÄKURSSIT Kenttäkurssit ovat ympäristöalan parasta antia. Näin kertoo moni opiskelija. Kenttäkursseilla tutustutaan luontoon ja sen osa-alueisiin oman alan ehdoilla. Esimerkiksi biologian kenttäkurssilla voi päästä lajientunnistuksen pariin, kun taas geologian kenttäkurssilla tutustutaan kaivosten toimintaan. Kenttäkursseja järjestetään eniten kesällä poikkeuksena kuitenkin esim. geofysiikka, jonka talvisilla kenttäkursseilla voidaan tutkia lunta ja jäätä. ULKOMAAN EKSKURSIOT Monet yliopistot järjestävät kursseja myös yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. Osasta matkoja voi saada opintopisteitä. Opiskelijat suunnittelevat matkat pitkälti itse ja ne suuntautuvat alan opiskelijoita kiinnostaviin kohteisiin. Usein reissuille saa myös haettua erilaisia apurahoja. Ulkomaille järjestetään lisäksi erilaisia konferenssimatkoja, joihin osaan voi osallistua jo opiskelijavaiheessa. Kaikkia kursseja ei järjestetä joka lukuvuosi ja osaa vielä harvemmin. 60 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

4 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS Yliopistokoulutus

5 OPISKELU YLIOPISTOSSA Opintopisteet YLIOPISTOSSA tutkinnot koostuvat kursseista, kurssit puolestaan opintopisteistä. Kandidaatin tutkinto on 180 opintopistettä ja maisterin 120 opintopistettä. Tutkintoihin kuuluu aina pakollisia ja vapaavalintaisia opintoja. Kurssien opintopistemäärä vaihtelee kurssin vaativuuden, keston ja työmäärän mukaan. Yksi opintopiste vastaa tavallisesti noin 27 tuntia opiskelua. Yhden lukuvuoden aikana pitäisi opintopisteitä suorittaa opintotukea saadakseen 60, joka vastaa siis työtuntia. Tutkinnot TUTKINNOT suoritetaan erikseen, joista ensimmäisenä kandidaatin ja sen jälkeen maisterin tutkinto. Opiskelijalla on kuitenkin suoritusoikeus molempiin alusta alkaen, joten maisterin tutkintoon ei tarvitse hakea erikseen. On myös edelleen hyvin tavallista, että kandidaatin tutkinnon tehnyt jatkaa suoraan maisterin tutkintoon saakka, ja tähän myös kannustetaan. KANDIDAATIN TUTKINTO Kandidaatin tutkinnon suorittamiseen on varattu käytännössä kolme vuotta täyspäiväistä opiskelua. Opintoaikaa rajaa eniten opintotuki, jota voi saada vain tietyn aikaa. Mikäli tutkinto venyy yli neljään vuoteen, opintotukikin lakkaa. Kandidaatin tutkinnon tarkoituksena on toimia eräänlaisena yleistietopakettina omalle alalle. Tutkinto sisältää paljon ja laaja-alaisesti erilaisia opintoja. Kandidaatin tutkinnon aikana opiskelija pääsee tutustumaan alaansa ja päättää sitten, mihin haluaa sillä erikoistua. Kandidaatin tutkinto on eräänlainen välietappi, jonka jälkeen opintojen suunnan muuttaminen onnistuu parhaiten ennen maisterinopintojen aloittamista. Mikäli siis opiskelija haluaa vaihtaa esimerkiksi yliopistoa, voi vaihdon tehdä hakemalla opiskelemaan maisteriopintoja toiseen yliopistoon. Myös pääainetta pystyy vaihtamaan tässä vaiheessa. MAISTERIN TUTKINTO Maisterin tutkinto on kahden vuoden täyspäiväisen opiskelun muodostama tutkinto. Tutkinnon tarkoituksena on antaa opiskelijalle erikoisosaaminen tämän valitsemalla alalla. Maisterin tutkintoon kuuluu opiskelijan oman erikoistumislinjan kursseja sekä pro gradu -tutkielma, yliopisto-opiskelujen lopputyö. Gradun tekemiseen kuluu yleisesti noin puoli vuotta täyspäiväistä kirjoittamista ja sen suuruus vaihtelee opintopisteen välillä pääaineesta riippuen. Gradun tekemisellä opiskelija osoittaa osaavansa tuottaa tietellistä tekstiä. 62 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

6 Jatkokoulutus yliopistossa OPISKELIJA VOI HAKEA tohtorin tutkinnon suoritusoikeutta, kun hän on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Hakijan on anottava tutkinnolle suoritusoikeutta tiedekunnan tohtoriohjelman kautta. Valintakriteereinä käytetään perustutkinnon opintomenestystä, tutkimussuunnitelman laatua ja jatko-opintossuunnitelman realistisuutta sekä ohjauksen saatavuutta. Hakijalta vaaditaan myös suomen, ruotsin tai englannin kielen taito. Tohtorin tutkinnon suorittaneet työllistyvät tutkimus- ja asiantuntijatehtäviin. Tohtorin tutkinto on ylin mahdollinen suoritettava tutkinto. Tohtorin tutkinnon jälkeen on mahdollista hakeutua tutkijaksi ja tätä kautta mahdollisiin post doc- positioihin. Opiskelijajärjestöt YLIOPISTO-OPISKELIJAT kuuluvat kaikki oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan, ja ylioppilaskunnat järjestävät paljon erilaisia aktiviteetteja. Lähes jokaisella alalla on myös oma ainejärjestö, johon kyseisen alan opiskelijat voivat liittyä. Oppaassa on esitelty lyhyesti erilaisia opiskelijajärjestöjä, joihin eri ympäristöaloilla opiskelevat opiskelijat kuuluvat. Ainejärjestöjen kautta on myös löydetty useita opiskelijoita kommentoimaan omaa alaansa. Ainejärjestöt pitävät yllä opiskelijoiden vapaa-ajantoimintaa sekä järjestävät erilaisia tapahtumia. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

7 OPISKELU YLIOPISTOSSA Kansainvälistyminen yliopistossa OPISKELIJOILLA on lukuisia eri mahdollisuuksia sisällyttää tutkintoonsa myös kansainvälistä näkökulmaa. Yleisimpiä kansainvälistymisen metodeja ovat opiskelijavaihto ja kielikurssit. Tässä luvussa on esitelty erilaisia kansainvälistymisen vaihtoehtoja opintojen aikana. Opiskelijavaihtoa varten olevat organisaatiot ovat pitkälti yhteisiä myös ammattikorkeakoulujen kanssa eli kansainvälistyminen ammattikorkeassa toimii hyvin samalla tavalla. OPISKELIJAVAIHTO TIEDEKUNNAN TAI YLIOPISTON VAIHTOKOHTEESEEN Opiskelijavaihto on vilkasta ja se tapahtuu pääsääntöisesti opiskelijavaihto-ohjelmien kautta. Vaihto-ohjelmista tärkeimpiä ovat Erasmus, jonka kohteet ovat eri Euroopan yliopistoissa, sekä pohjoismainen Nordplus. Yliopistolla on myös muita verkostoja ja yksittäisiä sopimuksia, joiden kautta vaihtoon voi päästä Aasiaan, Afrikkaan, Amerikkaan ja Australiaan. 64 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

8 TYÖHARJOITTELU ULKOMAILLA Muita kansainvälistymismahdollisuuksia ovat kansainvälinen työharjoittelujakso ja tutkimusavustajan tehtävät kansainvälisissä tutkimushankkeissa. Opiskelijoita kannustetaan osallistumaan kansainvälisiin seminaareihin, konferensseihin ja retkeilyihin Suomessa tai ulkomailla. Näiden kautta voi saada hyviä kontakteja myöhemmin harjoittelupaikkaa hakiessa. TIEDEKUNNAN ENGLANNINKIELINEN OPETUSTARJONTA Kansainvälisyys on ympäristöalan opinnoille luontevaa ja sitä tuetaan monin eri tavoin. Osa kursseista on englanninkielisiä. Etenkin maisterivaiheessa monet kurssit ovat englanninkielisiä, sillä ulkomailta tulee paljon maisteriopiskeliijoita Suomeen. Laitoksen kansainväliset tutkija- ja opettajavieraat pitävät säännöllisesti erikoiskursseja, vierailuesitelmiä ja kollokvioita. Englanninkielisillä kursseilla on usein kansainvälisiä opiskelijoita.ja kun opetustilanteissa keskustellaan, kansainvälinen työskentelykulttuuri käy tutuksi. KANSAINVÄLISTEN OPISKELIJOIDEN TUUTOROINTI Kansainvälisiä opiskelijoita saapuu joka lukuvuosi kaikille aloille. Opiskelijat tarvitsevat suomalaisia tuutoreita, jotka auttavat heitä opintojen alkuvaiheessa. Kansainvälinen tuutorointi on hyvä tapa päästä tutustumaan vaihto-opiskelijoihin ja näiden kulttuureihin. AINEJÄRJESTÖJEN TAI YLIOPPILAS- KUNNAN KANSAINVÄLISET TEHTÄVÄT Ainejärjestöillä voi olla myös oma KV-vastaava, joka huolehtii siitä, että kansainvälisille opiskelijoille menee tieto järjestön tapahtumista ja palveluista. Ylioppilaskunnilla on usein enemmän koko yliopiston laajuisia kansainvälisiä tapahtumia. Näitä järjestää esimerkiksi ylioppilaskunnan kansainvälinen valiokunta, jonka toimintaan voi myös lähteä mukaan. YLIOPISTON KIELIKESKUKSEN KIELIKURSSIT Yliopistot tarjoavat valtavan määrän erilaisia kielikursseja, joita tutkinto-opiskelijat saavat valita vapaasti. Kielitaitojen parantaminen voi olla hyvä tapa tutustua uuteen kulttuuriin, tai ylläpitää vanhoja opittuja taitoja. ENGLANNINKIELISEEN MAISTERIOHJELMAAN HAKU Osa laitoksista tarjoaa opiskelijoille myös kansainvälisiä maisteriohjelmia. Maisteriohjelmat ovat maisterivaiheen opintoja, joihin kuuluu tiettyjä, niihin määrättyjä kursseja. Maisteriohjelmat järjestetään pääsääntöisesti englanniksi. Maisteriohjelmissa opiskelija tutustuu oman alansa muihin opiskelijoihin, jotka ovat tulleet ympäri maailmaa osallistuakseen kyseiseen maisteriohjelmaan. OPISKELIJAJÄRJESTÖJEN EKSKURSIOT ELI OPINTOMATKAT Opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia ulkomaanmatkoja, joita kutsutaan ekskursioiksi. Monesti matkoilla ollaan yhteydessä myös paikallisiin opiskelijoihin. Tätä kautta aukeaakin mahdollisuus päästä tutustumaan muunmaalaisiin oman alan opiskelijoihin näiden kotimaissa. Yliopistot tarjoavat valtavan määrän erilaisia kielikursseja, joita tutkinto-opiskelijat saavat valita vapaasti. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

9 OPISKELU YLIOPISTOSSA Sivuaineopinnot yliopistoissa Yliopisto-opinnoille erityistä ovat laaja-alaiset sivuaineopinnot. Sivuaineilla tarkoitetaan suppeampaa kokonaisuutta, jonka opiskelija tekee pääaineen oheella. 66 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

10 MELKEINPÄ MISSÄ TAHANSA on ympäristöalan kandidaatin tutkintoa varten suoritettava sivuaineena vähintään yksi perusopintojen laajuinen opintokokonaisuus. Tutkintoon sisällytettävä sivuaine tulee hyväksyttää omassa pääaineessa. Yleensä sivuaineita mahtuu tutkintoon ainakin kaksi. Opintojen suunnittelun helpottamiseksi useat pääaineet ovat laatineet suosituksia pääainetta tukevista sivuainekokonaisuuksista. Joissain opintosuunnissa ja koulutusohjelmissa on määritelty pakollinen sivuaine. Sivuaineiden valinnalle tai niiden aloittamiselle ei ole annettu määräaikaa, vaan jokainen opiskelija suunnittelee omassa opintosuunnitelmassaan sivuaineiden suorittamisajankohdat. Useissa yliopistoissa opiskelijoilla on vapaa sivuaineoikeus tiedekunnan sisällä. Oman tiedekunnan kursseista voi siis valita perusopintotasoisia kursseja lähes vapaasti. Pääaineiden lisäksi tiedekunnassa on useita muita oppiaineita, joista voi suorittaa perus- tai aineopinnot. Tämän lisäksi on tarjolla perusopintokokonaisuuksia, jotka on koottu usean eri laitoksen opetustarjonnasta. Sivuaineen voi suorittaa perus- tai aineopintojen laajuisena. Perusopinnoilla tarkoitetaan vähintään 25 opintopistettä. Aineopintojen eli 60 opintopisteen suorittamisesta tulee sopia erikseen oppiaineen vastuuhenkilön kanssa. Sivuaineesta voi myös tehdä lähes pääopintoja vastaavan laajuisena, jolloin sivuaineen lopputyöksi tehdään nk. sivugradu. Näitä opintoja varten tarvitaan kuitenkin usein erillinen lupa. Muissa yliopistoissa tai ulkomailla Tutkintoon voi sisällyttää muissa yliopistoissa tai ulkomaisissa korkeakouluissa suoritettuja opintoja. Muualla suoritettavien opintojen liittämisestä tutkintoon tulee aina neuvotella etukäteen omassa pääaineessa. VALTAKUNNALLISEN JOO-sopimuksen (joustava opinto-oikeus) mukaan opiskelija, jolla on tutkinto-oikeus jossain Suomen korkeakoulussa voi hakea JOO-opinto-oikeutta mihin tahansa toiseen suomalaiseen korkeakouluun. Joustavaa opinto-oikeutta anottaessa hakemukseen tarvitaan oman laitoksen puolto. Puolto voidaan myöntää vain sellaisiin opintoihin, joita ei voi suorittaa opiskelijan kotiyliopistossa. JOOoikeus myönnetään pääsääntöisesti kerran kandidaatin ja kerran maisterin tutkintoon. Opiskelijavaihto on hyvä tapa parantaa kielitaitoa ja hankkia kokemuksia vieraasta kulttuurista. Samalla voi myös suorittaa tutkintoon kuuluvia sivuaineopintoja. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

11 OPISKELU YLIOPISTOSSA Opintojen kuvaukset Akvaattiset tieteet Akvaattiset tieteet YLEISINFO Koulutustaso: Alempi korkeakoulututkinto 180 op + ylempi korkeakoulututkinto 120 op Tutkinto: Luonnontieteiden kandidaatti (LuK), filosofian maisteri (FM) Missä voi opiskella: Helsingin yliopisto Jyväskylän yliopisto Kesto: vuotta HAKU Keväisin korkeakoulujen yhteishaun kautta. Akvaattisten tieteiden valinta järjestetään osana biologian valtakunnallista yhteisvalintaa. ESITIETOVAATIMUKSET JA VALINTAKOE Valintakokeen tehtävät perustuvat vuonna 2005 käyttöön otettuun lukion biologian opetussuunnitelmaan (pakolliset ja syventävät kurssit, lukion opetussuunnitelman perusteet 2003, OPH:n määräys 33/011/2003) ja mahdollisesti kokeessa jaettavaan aineistoon. Valintakokeessa on viisi tehtävää. Valinnaisia tehtäviä ei ole. Tehtävät laaditaan niin, että ne mittaavat hakijan kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia sekä kykyä yhdistellä, päätellä, arvioida ja soveltaa tietoa. Vastausten pituus on rajattu. Aiempien vuosien valintakokeisiin voi tutustua yliopistojen sivuilla. OPETUSKIELI Suomi, ruotsi (Helsingissä), englanti (kurssikohtaisesti) 68 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

12 AKVAATTISISSA TIETEISSÄ PARASTA ON, ETTÄ KURSSEIHIN LIITTYY MELKEIN AINA KÄYTÄNNÖN OPETTELUA MAASTOSSA TAI LABRASSA. OPIN MYÖS YLIOPISTOSSA KALASTAMAAN OPPIAINEEN KUVAUS Akvaattisissa tieteissä tutkitaan vedessä tapahtuvia ilmiöitä ja elämää. Kiinnostuksen kohteina ovat vesieliöt kaloista ja loisista aina mikroskooppisiin leviin saakka. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat muun muassa vesistöjen rehevöityminen sekä turvetuotannon ja kaivosteollisuuden vaikutukset. Ala sopii sekä ympäristöhallinnon ja -hoidon ammateista kiinnostuneille että ekologiseen tutkimukseen ja kalabiologiaan suuntautuville opiskelijoille. Koulutukseen sisältyy runsaasti monipuolisia laboratorio- ja kenttäkursseja, joilla alan menetelmiä harjoitellaan käytännössä. Kannattaa varautua vetämään kumisaappaat jalkaan ja lähtemään suolle. Kenttäkurssit järjestetään pitkälti kesäisin. Omakohtainen kokeminen, omin käsin tekeminen, luovuus ja yhteyksien luominen ulkomaailmaan ovat keskeisiä piirteitä akvaattisten tieteiden opiskelussa. Akvaattisten tieteiden koulutuksen tavoitteena on edistää opiskelijaa oppimaan perustiedot vesieliöistä ja vesiekosysteemien rakenteesta ja toiminnasta oppimaan käytännön mentelmät akvaattisiin aloihin liittyvään työskentelyyn niin luonnossa kuin laboratoriossakin sekä saamaan valmiudet akvaattisten tieteiden alan perustietojen soveltamiseen työelämässä ja tutustuttaa tämä alan työmahdollisuuksiin. Akvaattisten tieteiden opinnoissa opit tuntemaan merien, järvien ja jokien toimintaa sekä niiden biologisia lainalaisuuksia. Biologian lisäksi saat opinnoissasi perustiedot lähialoilta, esim. kemiasta ja ympäristönsuojelusta. TYÖLLISTYMINEN Akvaattiset tieteet tarjoavat kokonaisvaltaisen luonteensa vuoksi erittäin laajan valikoiman erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja, joiden perusteella voi päätyä hyvin erilaisiin töihin. On mahdollista valita esimerkiksi tutkimussuuntautunut lähtökohta, joka voi painottua vaikkapa kemiaan, fysiikkaan tai biologisiin tieteisiin mahdotonta ei ole myöskään lähteä yhteiskunta- tai taloustieteellisestä näkökulmasta. Haasteita löytyy aina maailmanlaajuiselle tasolle saakka, niin perus- kuin soveltavassakin tutkimuksessa. Suomen ympäristöhallinnossa on laaja vesialan koulutuksen saaneen henkilökunnan tarve. Alan tutkimusta tehdään runsaasti sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa. Yhä useammin alalle valmistuneet toimivat myös yksityisyrittäjinä. Akvaattisilla tieteillä on myös perinteisesti hyvät yhteydet valtion tutkimuslaitoksiin, kuten Suomen ympäristökeskukseen (SYKE) ja sen Merikeskukseen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen (RKTL) sekä vesialan yrityksiin, mikä takaa opiskelijoille hyvät mahdollisuudet harjoittelu- ja kesätyöpaikkoihin. Suomen ympäristöhallinnossa on laaja vesialan koulutuksen saaneen henkilökunnan tarve. Osa alalta valmistuneista maistereista jatkaa opintojaan tähtäimenään filosofian tohtorin tutkinto. Ala tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös kansainväliseen uraan. JATKOKOULUTUS Sekä Helsingissä että Jyväskylässä voi hakeutua suorittamaan tohtorin tutkintoa akvaattisten tieteiden erikoistumisalalta. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

13 YLIOPISTOKOHTAISET KUVAUKSET Helsingin yliopisto Opiskelupaikkojen määrä: 16 Erikoisuus: Tutkinnon voi suorittaa myös ruotsiksi ja englanniksi. Opetus on pääosin suomenkielistä, mutta halutessasi voit suorittaa osan biologian perusopetuksen kursseista myös ruotsiksi. Myös kaikki tentit ja opinnäytteet voit tehdä ruotsiksi tai sopimuksen mukaan englanniksi. PÄÄAINEEN TAI ERIKOISTUMISALAN VALINTA Kandidaatin opinnot ovat yhteisiä kaikille akvaattisten tieteiden opiskelijoille, mutta 1,5 2 vuoden perusopintojen jälkeen opiskelijat voivat syventyä kala- ja kalastusbiologian, limnologian ja meribiologian opintoihin valitsemalla erikoistumislinjan. Erikoistumislinjalle ei tarvitse pyrkiä, vaan sen voi valita oman kiinnostuksen mukaan. Erikoistumislinja valitaan viimeistään maisterivaiheessa. Luonnontieteiden kandidaatiksi voi valmistua kolmessa vuodessa. Akvaattisissa tieteissä voi myös hakea aineenopettajakoulutukseen eli tähdätä biologian opettajaksi. Haku aineenopettajakoulutukseen tapahtuu opintojen aikana. Maisterivaiheessa opiskelija voi suuntautua oman kiinnostuksensa mukaan jollekin kolmesta erikoistumislinjasta: Kala- ja kalastusbiologian opetuksen tavoitteena on syvällinen perehtyminen kalojen biologiaan, ekologiaan ja kalantuotantoon, kalakantojen hoitoon sekä alaan liittyviin tutkimusmenetelmiin. Opetuksen pääpaino on biologiassa, mutta opinnot sisältävät myös alalla tarvittavia matemaattisia menetelmiä. Lisäksi opintoihin on suositeltavaa sisällyttää esimerkiksi ympäristöekonomian opintoja. Limnologia on oppi sisävesien luonnontaloudesta, vesistöissä tapahtuvista ja vesistöihin liittyvistä ilmiöistä sekä niiden välisistä syy-yhteyksistä. Limnologian opetusalana on ensisijaisesti sisävesien fysiikka, kemia ja biologia sekä vesistöjen suojelu. Vesien elämän ympäristön ja sen eliömaailman välinen vuorovaikutus on limnologian keskeisintä problematiikkaa. Meribiologian maisterivaiheessa opiskelija oppii ymmärtämään Itämeren ja muiden merialueiden ekosysteemien kokonaisuutta ja toimintaa, sekä arvioimaan ihmisen vaikutuksen siihen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää Itämeren ja muiden merialueiden suojelussa. Meribiologian erikoistumislinjalla pääpaino on Itämeren ekosysteemissä, mutta valtameret ja etenkin arktiset alueet ovat vahvasti mukana sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Meribiologian maisterivaiheessa opiskelija oppii käyttämään ja soveltamaan kandidaattivaiheessa opittua tietoa käytännön kenttäkursseilla. Akvaattisten tieteiden opiskelija voi opiskella myös kolmella kenttäasemalla: Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, Lammin biologisella asemalla sekä Kilpisjärven biologisella asemalla. Kenttäasemilla järjestetään kenttäkursseja ja niille on mahdollista päästä harjoitteluun. OPISKELIJAJÄRJESTÖT MYY ry Akvaattisten tieteiden opiskelijat kuuluvat ympäristötieteiden opiskelijat MYY ry:hyn. MYY on 1961 perustettu Helsingin yliopiston ympäristöalan opiskelijoiden ainejärjestö. Suurin osa myyläisistä on pääaineopiskelijana joko maatalous-metsätieteellisessä tai bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa. Myös sivuaineopiskelijat ovat tervetulleita myyläisiksi. MYY järjestää jäsenilleen ekskursioita, bileitä, luontoretkiä, liikuntaa, kulttuuria ja saunailtoja. Perinteisiimme kuuluvat mm. pikkujoulut Karkkilassa, vuosittainen viinikilpailu, keväinen Lapin-retki sekä kauden avajaiset ja päättäjäiset Suomenlinnassa. MYY on myös opiskelijoidensa etujärjestö yliopistossa. 70 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

14 YLIOPISTOKOHTAISET KUVAUKSET Jyväskylän yliopisto Yliopistokoulutus Opiskelupaikkojen määrä: 14 OPINNOT ALKAVAT bio- ja ympäristötieteiden perusopinnoilla, joissa tarkastellaan ympäristöämme ja biologian ilmiöitä soluista ekosysteemeihin ja ympäristöstä yhteiskuntaan, sekä globaalisti että suomalaisesta näkökulmasta. Akvaattisten tieteiden aineopinnoissa annetaan hyvät perustiedot ja -taidot vesistötieteiden osa-alueilta, mm. limnologiasta, kalabiologiasta, vesien luonnonvarojen hyödyntämisestä ja pohjoisten alueiden vesien luonnontaloudesta. Kursseilla opetellaan niin teoriaa kuin akvaattisiin tieteisiin liittyviä tutkimusmenetelmiä sekä luodaan pohjaa tieteelliseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Maisterivaiheessa opiskelija valitsee erikoistumisalakseen jonkin kolmesta vaihtoehtosta: Limnologian vaihtoehdossa opiskelija erikoistuu mm. vesistöihin ja niissä esiintyvään vaihteluun, vesistöjen tilan arviointiin, vesistökunnostukseen, vesiekosysteemien toimintaan ja siihen vaikuttaviin tekijöihin sekä laajasti vesieliöiden, mm. eläin- ja kasviplanktonin, pohjaeläinten sekä vesikasvien tunnistamiseen. Erikoistuminen kalabiologiaan ja kalatalouteen suuntaa opiskelun kaloihin hyödynnettävänä luonnonvarana ja osana vesiekosysteemiä. Opinnot keskittyvät yleiseen kalabiologiaan, kalapopulaatioiden resurssibiologiaan ja populaatiodynamiikkaan, kalabiologisiin tutkimusmenetelmiin, vesiviljelymenetelmiin sekä kalataloustieteisiin, jossa kalastusta ja vesiviljelyä tarkastellaan taloudellisena ja yhteiskunnallisena toimintana ja etsitään keinoja esim. kalastuksen säätelyyn. Akvaattinen parasitologia tutkii vesistöissämme esiintyviä loisia ja niiden vaikutuksia mm. kalojen terveyteen. Tutkintoon sisältyy pääaineen lisäksi kaksi sivuainetta, jotka voivat valinnan mukaan olla mitä vain bio- ja ympäristötieteiden laitoksen muita oppiaineita. Ympäristötiede ja -teknologia, ekologia ja evoluutiobiologia sekä solu- ja molekyylibiologia ovat erinomaisia akvaattisten tieteiden tukiaineita. Myös esim. kauppatiede, kemia, fysiikka, sosiologia, tilastotiede, tietotekniikka, oikeustiede, hallintotiede tai molekyylibiologia voivat sopia sivuaineiksi. Opinnot eivät rajoitu vain Jyväskylän yliopiston tarjontaan, vaan opintoihin on mahdollista liittää tietyin edellytyksin myös muissa yliopistoissa suoritettuja opintojaksoja. OPISKELIJAJÄRJESTÖT Syrinx ry Vauhtia ja vaarallisia tilanteita jo vuodesta Syrinx ry on Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden opiskelijoiden ainejärjestö. Syrinx on opiskelijayhteisö, biologien ja ympäristötieteilijöiden oma pieni ekologinen lokero, johon kuulumisesta on syytä olla ylpeä. Syrinx-yhteisö, tutummin syrreläiset, osallistuu järjestönsä puitteissa jos jonkinlaiseen tapahtumaan ja järjestää itsekin monenmoisia meininkejä. Yhteydet muihin biologeihin ympäri Suomen ovat vahvat, ja valtakunnallisiin biologitapahtumiin otetaan osaa sankoin joukoin. Kala ja Kulaus ry Kala ja Kulaus ry on Jyväskylän yliopiston biologian opiskelijoiden vuonna 1988 perustama Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön alainen rekisteröity, mutta avoinmielinen urheilukalastusseura. Akvaattisten tieteiden opiskelijat ovat olleet aina aktiivisia Kalassa ja Kulauksessa. Toimintaamme kuuluu erilaisten kalaretkien, kilpailujen, välineidenrakennustilaisuuksien ja hupi-iltamien järjestäminen. Pidämme myös kaikille avoimia kursseja kalastuksen eri osa-alueista. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

15 OPISKELU YLIOPISTOSSA Opintojen kuvaukset Biologia Biologia YLEISINFO Koulutustaso: Alempi korkeakoulututkinto 180 op + ylempi korkeakoulututkinto 120 op Tutkinto: Luonnontieteiden kandidaatti (LuK), filosofian maisteri (FM) Missä voi opiskella: Helsingin yliopisto Jyväskylän yliopisto Itä-Suomen yliopisto Turun yliopisto Oulun yliopisto Åbo Nation Kesto: vuotta HAKU Keväisin korkeakoulujen yhteishaun kautta. Valinta järjestetään osana biologian valtakunnallista yhteisvalintaa. ESITIETOVAATIMUKSET JA VALINTAKOE Valintakokeen tehtävät perustuvat vuonna 2005 käyttöön otettuun lukion biologian opetussuunnitelmaan (pakolliset ja syventävät kurssit, lukion opetussuunnitelman perusteet 2003, OPH:n määräys 33/011/2003) ja mahdollisesti kokeessa jaettavaan aineistoon. Valintakokeessa on viisi tehtävää. Valinnaisia tehtäviä ei ole. Tehtävät laaditaan niin, että ne mittaavat hakijan kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia sekä kykyä yhdistellä, päätellä, arvioida ja soveltaa tietoa. Vastausten pituus on rajattu. Aiempien vuosien valintakokeisiin voi tutustua yliopistojen sivuilla. Opetuskieli: Suomi, ruotsi (Helsinki, Åbo), englanti (kurssikohtaisesti) 72 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

16 BIOLOGIASSA PARHAINTA ON OPINTOJEN MONIPUOLISUUS, JOKA YHDISTELEE MAASTOHOMMIEN LISÄKSI LABORATORIOTYÖSKENTELYÄ JA LUOKANOPETUSTA. Yliopistokoulutus OPPIAINEEN KUVAUS Biologian koulutus antaa opiskelijoille käsityksen elämän perusilmiöistä ja -mekanismeista molekyylitasolta ekosysteemitasolle. Opiskelija saa perustiedot eliökunnan kehityksestä ja monimuotoisuudesta: geenien, solujen ja eliöiden ominaispiirteistä, rakenteesta, toiminnoista ja niiden säätelystä sekä eliöiden käyttäytymisestä ja vuorovaikutussuhteista niin elollisen kuin elottomankin ympäristön kanssa. Opiskelija omaksuu keskeiset tieteellisen tutkimuksen perustaidot, joiden avulla hän pystyy tuottamaan uutta biologista tutkimustietoa sekä suhtautumaan kriittisesti ja analyyttisesti olemassa olevaan tietoon. Opiskeluympäristö laitoksella on kansainvälinen ulkomaisten tutkijoiden ja opettajien, jatko-opiskelijoiden sekä runsaan vuosittaisen vaihto-opiskelijajoukon ja laitoksen oman kansainvälisen maisteriohjelman ansiosta. Ekologian opetukseen kuuluu useita kenttäkursseja tutkimusasemilla. Biologian opiskelijoille on myös tarjolla kiinnostavia kansainvälisiä harjoittelu- ja vaihto-opiskelumahdollisuuksia niin molekyylibiologian huippulaboratorioissa kuin kenttätöissäkin, tropiikista aina arktiselle alueelle. OPINTOJEN LUONNE Biologian opintoihin kuuluvat suurena osana kenttäkurssit. Kenttäkursseja suoritetaan useimmin kesäisin, jolloin kenttäkurssijaksot saattavat viedä suuren osan kesälomasta. Kenttäkurssit ovat kuitenkin paras tapa päästä tutustumaan asioihin, joten ne ovat myös suosituimpia kursseja. Kenttäkursseilla voi päästä tutkimaan kohteita pohjoisen sammalmuodostumista Afrikan ekologiaan. TYÖELÄMÄÄN SIJOITTUMINEN Biologit sijoittuvat pääosin tutkijoiksi ja/tai opettajiksi, asiantuntijoiksi ja suunnittelijoiksi. Työpaikkoja ovat mm.: yliopistot ja ammattikorkeakoulut Luonnonvarakeskus (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) Metsähallitus erilaiset ympäristöhallinnon paikat lääkeyritykset ja muut bioalan yritykset valtionhallinto teollisuus Biologisilla tieteillä ei ole selviä rajoja toisiinsa nähden, vaan ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tärkeimpiä sovellusaloja ovat metsätiede, riista- ja kalabiologia, luonnon- ja ympäristönsuojelu, maataloustiede sekä lääketiede. Biologien työtilanne on ollut viime vuosien aikana korkeakoulutetuista heikoimpia suurten koulutusmäärien vuoksi. Vastavalmistuneella biologilla voi olla vaikeuksia löytää töitä heti omalta alaltaan, mutta edelleen korkeakoulutettujen työtilanne on huomattavasti parempi kuin maan keskimääräinen työttömyys. JATKOKOULUTUS Merkittävä osa alalta valmistuneista maistereista jatkaa opintojaan tähtäimenään filosofian tohtorin tutkinto. Osa opiskelijoista lähtee jatkokouluttautumaan myös siksi, että maisteripohjalta töiden saaminen on tällä hetkellä haastavaa. Kuitenkin sopivilla sivuaineilla ja erikoistumisllinjan valinnalla voi vaikuttaa paljon omaan työllistymiseen. Ala tarjoaa hyvät mahdollisuudet esimerkiksi kansainväliseen uraan. Sivuainevalinnoilla (esimerkiksi luonnontieteelliset aineet, viestintä, taloustieteet, kasvatustieteet) voit tehdä tutkinnosta itsesi näköisen ja vaikuttaa myös siihen, millaisiin tehtäviin voit työllistyä. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

17 YLIOPISTOKOHTAISET KUVAUKSET Helsingin yliopisto Opiskelupaikkojen määrä: 49 suomenkielistä, 16 ruotsinkielistä KANDIDAATIN TUTKINTO Kandidaatin opinnot ovat yhteisiä kaikille biologian koulutusohjelman opiskelijoille, mutta 1,5 2 vuoden perusopintojen jälkeen opiskelijat syventyvät ekologian ja evoluutiobiologian, fysiologian ja neurotieteen, kasvibiologian, perinnöllisyystieteen tai yleisen mikrobiologian opintoihin. Luonnontieteiden kandidaatiksi voit valmistua kolmessa vuodessa. Biologian koulutusohjelmassa voit myös hakea aineenopettajakoulutukseen eli tähdätä biologian opettajaksi. Haku aineenopettajan koulutukseen tapahtuu opintojen aikana. Pääaineeseen ei tarvitse pyrkiä, vaan voit valita sen oman kiinnostuksesi mukaan. Pääaineen vaihtaminen on mahdollista. MAISTERIN TUTKINTO Maisterivaiheessa opiskelija erikoistuu johonkin biologian erikoistumislinjoista. Ekologia ja evoluutiobiologia Ekologian ja evoluutiobiologian opiskelija tuntee ekologian ja evoluutiobiologian keskeiset teoriat ja niiden analyysimenetelmät. Opintojen aikana opiskelija oppii soveltamaan opittuja teorioita ja menetelmiä käytännön ongelmiin sekä hakea niihin ekologisia ratkaisuja. Keskeisenä osana tutkintoa ovat myös luonnon monimuotoisuuden opettelu. Opiskelija tuntee Suomen eläin- ja kasvilajistoa ja niiden ominaispiirteitä. Fysiologia ja neurotiede Neurobiologian opetuksen tavoitteena on perehdyttää opiskelija tuntemaan ja ymmärtämään hermosolujen ja hermoston toimintaa ja niiden tieteellistä tutkimista molekyylitasolta solurakenteisiin, hermoverkkoihin ja aina aivojen tasolle saakka. Opiskelijalla on mahdollisuus painottaa opintojaan monipuolisesti valinnaisten opintojen kurssien ja tenttikirjavalintojen kautta. Viikin kampuksen erityisen vahva neurotieteiden tutkimus tuo alan uusimmat tieteen tulokset opetukseen ja opiskelijoiden ulottuville. Kasvibiologia Maisterivaiheessa opiskelija valitsee jonkin kasvibiologian erikoistumislinjan (kasviekologia, kasvi- ja sienisystematiikka, kasvifysiologia ja kehitysbiologia, yleinen kasvitiede). Kasvibiologiassa perehdytään kasvien monimuotoisuuteen koko maapallolla sekä kasveihin liittyviin ilmiöihin molekyylitasolta ekosysteemitasolle. Ihmisen toiminnan vaikutus kasveihin on keskeisestä eräissä erikoistumislinjoissa. Kasvibiologian opetus on monimuotoista sisältäen sekä moderneja laboratorio- ja tietokonekursseja että kenttäkursseja ja opintoretkiä niin arktisilla alueilla kuin tropiikissakin. Opetus liittyy läheisesti tutkimukseen, joten tutkimusmenetelmät tulevat tutuiksi opintojen kuluessa. Yleisessä kasvitieteessä voi yhdistellä melko vapaasti erikoistumislinjojen ja lähialojen opintoja itselleen mieluisiksi, monialaisiksi kokonaisuuksiksi. Opetustarjonnan ydin on kasvien ja sienten monimuotoisuudessa ja sen tutkimisessa vaikkapa Huippuvuorilla tai trooppisessa Afrikassa. Erikoistumislinjan vahvuuksia ovat joustavuus ja monipuoli- 74 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

18 Miten yhdestä kasvisolusta kehittyy monimutkainen organismi? Minkälaiset molekyylibiologiset vuorovaikutukset ohjaavat kasvin kehitystä ja miten ympäristötekijät vaikuttavat sen säätelyyn? suus: tutkimusaiheet voivat olla esimerkiksi systematiikkaa, alueellisia lajistoselvityksiä, luonnonsuojelubiologiaa, yhteisöekologiaa, kasvimaantiedettä tai evoluutiotutkimusta. Kasvi- ja sienisystematiikan tutkimuskohde on maapallon kasvi- ja sienidiversiteetti. Eliöyhteisöjen suojelu edellyttää syvällistä tietoa lajistosta sekä lajien erityispiirteistä ja levinneisyydestä. Fylogeneettinen systematiikka tutkii lajien välisiä sukulaisuussuhteita, ja tavoitteena on lajien evoluutiohistoriaan perustuva luokittelu. Monimuotoisuutta ja evoluutiota tutkiva voi syventyä jonkin kasvi- tai sieniryhmän taksonomiaan (lajien tunnistamiseen, nimistöön ja luokitteluun) ja floristiikkaan (alueellisiin lajistoihin) tai laajemmin kasvimaantieteeseen ja evoluutioekologiaan. Kasvifysiologia ja -kehitysbiologia selvittelee kasvien rakenteiden kehitystä, aineenvaihduntaa, kasvun ja lisääntymisen säätelyä sekä veden ja kasviravinteiden kuljetusta. Tutkimus ja opetus keskittyvät kasvupisteiden ja solukoiden erilaistumisen säätelyyn, ympäristön aiheuttamien stressitekijöiden signalointiin ja vaikutuksiin sekä solunseinän rakenteiden synteesiin ja sen säätelyyn. Miten yhdestä kasvisolusta kehittyy monimutkainen organismi? Minkälaiset molekyylibiologiset vuorovaikutukset ohjaavat kasvin kehitystä ja miten ympäristötekijät vaikuttavat sen säätelyyn? Miten eri kasvisolut, solukot tai kasvinosat kommunikoivat keskenään? Kasviekologia tutkii kasvien ja niiden bioottisen ja abioottisen ympäristön välisiä vuorovaikutuksia. Fysiologinen kasviekologia keskittyy kasvien fysiologisiin prosesseihin esimerkiksi stressitilanteissa (esim. UV-säteily, äärilämpötilat ja herbivoria). Populaatio- ja yhteisöekologia pureutuu yksilöiden ja lajien välisiin vuorovaikutuksiin (esim. kilpailun vaikutukset kasvuun ja lisääntymiseen). Ekosysteemiekologiassa tarkastellaan ravinteiden kiertoa ja energiavirtaa sekä ihmisen aiheuttamia muutoksia ekosysteemeissä. Perinnöllisyystiede Perinnöllisyystieteen koulutuksen sisältö vaihtelee hieman erikoistumislinjasta riippuen. Ihmisgenetiikassa perehdytään ihmisen genomin rakenteeseen ja toimintaan, perinnöllisten tautien ja ominaisuuksien molekyyligenetiikkaan, sekä uusimpiin tutkimusmenetelmiin. Maisteritutkinto ihmisgenetiikan erikoistumislinjalta antaa valmiudet hakeutua sairaalageneetikon erikoistumiskoulutukseen (jatkotutkinto). Kehitysgenetiikan opetuksen perustana on toiminnallinen geenitutkimus, joka käyttää hyväksi eri malliorganismeja. Painopistealueina ovat solujen ilmiasun muutokset ja erilaistuminen yksilönkehityksen aikana. Mikrobigenetiikka tarkastelee mikrobien genomin organisaatiota ja sen toiminnan dynamiikkaa. Opinnoissa perehdytään geneettisen informaation rakenteeseen ja monistumiseen sekä geneettisen muuntelun mekanismeihin ja informaation ilmentymiseen. Geneettisessä bioinformatiikassa perehdytään perinnöllistä informaatiota sisältävien tietopankkien hyödyntämiseen. Lisäksi opitaan genomitasoisten kokeiden tuottami- YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS

19 YLIOPISTOKOHTAISET KUVAUKSET Helsingin yliopisto en laajojen aineistojen tietokoneavusteista käsittelyä. Genomiikka on perinnöllisten ilmiöiden genominlaajuista tarkastelua. Opinnot keskittyvät alan metodologiaan ja siihen liittyvään bioinformatiikkaan, antavat vankan teknologisen osaamisen ja kyvyn genomiaineistojen käsittelyyn. Mikrobiologia Maisterivaiheen opinnoissa syvennetään mikrobiologian osaamista valitun erikoistumislinjan mukaan. Opetus on hyvin laboratoriopainotteista ja osa opetuksesta tapahtuu tutkimusryhmissä. Opetusryhmät ovat pienet ja vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa tiivistä. Sivuaineopinnoilla opiskelija voi monipuolistaa omaa osaamistaan haluamaansa suuntaan. Mikrobiologian maisterivaiheen opintojen keskeisiä sisältöjä ovat: mikrobiologian tutkimusmenetelmät mikrobiologisen tiedon soveltaminen mikrobiologisten ongelmien ratkaisu kriittinen tutkimuslähtöinen tieteellinen ajattelu mikrobiologisen tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja raportointi uuden osaamisen luominen biologian alalla OPISKELIJAJÄRJESTÖT Symbioosi ry elämän- ja elimenläheistä toimintaa jo vuodesta 1950! Symbioosi perustettiin aikoinaan lujittamaan biologian ja maantieteen opiskelijoiden yhteenkuuluvuutta, valvomaan opiskelijoiden etua ja oikeuksia ylioppilaskunnassa sekä turvaamaan alan opiskelijoiden taloudellista asemaa valmistumisen jälkeen. Maantieteen opiskelijat ovat sittemmin perustaneet oman järjestönsä MaO ry:n. Nykyisin Symbioosi on kaikkien biologisia aineita opiskelevien ikioma ja rakas järjestö. Tapahtumia meillä on laidasta laitaa: luontoretkistä baari-iltoihin ja luonnonsuojelutempauksista ulkomaanmatkoihin. Yhteistyötä tehdään biotieteellisen muiden järjestöjen kanssa, sekä tietysti muiden Suomen biologien kanssa. Legendaarisimpina tapahtumina symbioosi järjestää vuosittain Ahvenanmaan linturallia. Tule mukaan toimintaan, et varmasti kadu! Helix ry Helsingin yliopiston biokemian sekä solu- ja molekyylibiologian opiskelijoiden ainejärjestö Helix ry valvoo HY:n biotieteiden opiskelijoiden yhteisiä etuja sekä järjestää tapahtumia opiskelijavoimin opiskelijoille. Helixin jäseneksi voi liittyä jokainen Helsingin yliopistossa biotieteitä opiskeleva tai biotieteistä kiinnostunut. Opetus on hyvin laboratoriopainotteista ja osa opetuksesta tapahtuu tutkimusryhmissä. 76 YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS 2015

20 YLIOPISTOKOHTAISET KUVAUKSET Oulun yliopisto Yliopistokoulutus Opiskelupaikkojen määrä: 50 KANDIDAATIN TUTKINTO Alemmassa korkeakoulututkinnossa eli luonnontieteiden kandidaatin (LuK) tutkinnossa kaikkien opiskelijoiden suuntautumisvaihtoehto ja pääaine on biologia. LuK-tutkintoon kaikki opiskelijat valitsevat pääaineensa biologian lisäksi toisen biologian sivuaineen, joko biotieteen (BT) tai ekologian (EKO), sekä toisen valinnaisen sivuaineen. Oulussa voi opiskella myös biologian aineenopettajaksi. Biotiede LuK-tutkintoon (180 op) sisältyvät vähintään 78 opintopisteen laajuiset biologian pääaineopinnot. Toisen pakollisen sivuaineen muodostaa vähintään 32 op laajuinen biotieteen sivuaine. Toisen, vähintään 25 op laajuisen pakollisen sivuaineen opiskelija voi valita vapaasti yliopiston opetustarjonnasta. LuKtutkintoon kuuluu pakollisena myös yleisopintoja, kieli- ja viestintäopintoja sekä toisten koulutusohjel mien antamia muita opintoja. Ekologia LuK-tutkintoon (180 op) sisältyvät vähintään 86 opintopisteen laajuiset biologian pääaineopinnot. Toisen pakollisen sivuaineen muodostaa vähintään 36 op laajuinen ekologian sivuaine. Toisen, vähintään 25 op laajuisen pakollisen sivuaineen opiskelija voi valita vapaasti yliopiston opetustarjonnasta. LuKtutkintoon kuuluu pakollisena myös yleisopintoja, kieli- ja viestintäopintoja sekä toisten koulutusohjelmien antamia muita opintoja. MAISTERIN TUTKINTO Maisterin tutkinnossa biotieteen ja ekologian suuntautumisvaihtoehdoissa on valittavana ekologia- tai genetiikka ja fysiologia -vaihtoehto. Pääaine valitaan LuK-tutkinnon suorittamisen jälkeen. Ekologia tarkastelee eliöiden ja eliölajien vuorovaikutusta toistensa ja elinympäristönsä kanssa sekä eliöiden levinneisyyteen ja runsauteen vaikuttavia tekijöitä. Ekologinen koulutus ja tutkimus on painottunut evoluu- Maisterin tutkinnossa biotieteen ja ekologian suuntautumisvaihtoehdoissa on valittavana ekologia- tai genetiikka ja fysiologia -vaihtoehto. YMPÄRISTÖALAN OPINTO-OPAS