Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

2 Sisältö Pääkirjoitus... 3 Ryhtiä ja Isänmaallisuutta... 4 Tervehdys toverit... 5 Aluesihteeriltä... 6 Slangi-visa... 8 SEL:n Edustajakokousvaalit... 9 Sosiaalisten oikeuksien kupla Työttömyysturvan puolesta Leuhkimistaja leveilyä Hakaniemessä.. 16 Leipomoalan yrittäjä tuomittiin Kakku on kärsitty Miten voitin poliisipelkoni Sekahelmä Päätoimittaja Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Painopaikka Suomen Graafiset Palvelut Oy Kuopio Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy kesäkuussa. Aineistot mennessä päätoimittajalle. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, Helsinki puh Johtokunta 2011 Puheenjohtaja: Jukka Nissinen GSM sff.fi Varapuheenjohtaja: Juha Sulisalo, Paulig Sihteeri: Olli Hallikas GSM meira.fi Osaston varasihteeri: Heikki Vesanto GSM luukku.com Sekahedelmä Pauli Paavola, Mildola Jukka Mahlamäki, Meira Tarja Palmamäki, Meira Pekka Helin,Koff Antti Tervonen, Koff Eija Högel, Paulig Minna Ohvo, Halva Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh , GSM selry.fi Talousjaos: Puheenjohtaja, vara-pj, sihteeri, taloudenhoitaja 2 Tiedotusjaos: Jukka Nissinen ja Heikki Vesanto, Sekahedelmän päätoimittajana Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Antti Tervonen Urheilujaos: - kesälajit Antti Tervonen - talvilajit Juha Sulisalo

3 Pääkirjoitus Morjens toverit Tekivät meikäläisestä vaihteeks Sekahedelmän päätoimittajan.täytyy ruveta skrivailemaan pääkirjoituksia. Mä oon funtsinut viime aikoina sellaista juttuu, kun duunareiden vakoilu. Se on sitä hommaa, kun toinen duunari kyttää toisen duunarin touhuja ja puhumisiakin työnantajan edustajien toimeksiannosta. Tää on nykyään ehkä aika kovaa tekstiä, mutta ainakin parikyt vuotta sit ihan mahdollista. Eräissäkin elintarvikealan firmoissa sitä harrastettiin. Esimerkiksi eräskin "vakooja" toimi eräässä juomatehtaassa ja sen jälkeen eräässä kasviöljytehtaassa. Molemmissa firmoissa hän ainakin silloin sattu narahtamaan erään valppaan pääluottamusmiehen ansiosta. Samalla meni eräs "salapoliisi" firmakin nurin, jonka kautta hänet oli palkattu. Nämä tuskin olivat ainoita tapauksia siihen aikaan. Tämä kaveri sattui kuitenkin olemaan sen verran hölmö "duunarivakooja", että meni kertomaan jälkimmäisessä firmassa ollessaan, samassa yö-vuorossa olleelle pääluottamusmiehelle koko jännittävän "vakoojastoorinsa". Kun firman isoin diriga aamulla sai tietää tapauksesta, sai vakooja heti kenkää ja johtaja väitti, ettei tiennyt aiemmin asiasta mitään. Samassa keskustelussa pääluottamusmiehen kanssa selvisi myös,että hän oli "vakoillut" kavereitaan juomatehtaassakin ja kun kaveri narahti siitäkin, niin sielläkin johtajat yrittivät pestä kätensä asiasta. Selityksensä olivat, että kyseessä oli tavara hävikin seuranta. Selitys oli kuitenkin huono, kun kaveri yritti esiintyä tavallisena duunarina ja kertoi vielä itse, että hänen oli myös raportoitava kavereitten keskusteluja firman tehtaanjohtajalle ja turvallisuusjohtajalle. Kyseiset johtajat yrittivät turhaan päästä pälkähästä,mutta olivat ryvettäneet maineensa asiassa sen verran pahasti, että yksi joutui lähtemään talosta ja toinenkin siirrettiin muualle hommiin, tuskin sentään porttivakeks. Halusin ottaa asian sen takia esiin, että jossain firmassa on kuulemma vastaavia tapauksia meinannut nousta esiin. Ollaan esimerkiksi tovereiden kanssa normaaleissa tekemisissä ja kuitenkin ollaan niin huolissaan heidän tekemistä töistään, että pitäiskö oikein kertoa päälliköille? Tälläistä tällä kertaa, ehkä nykyäänkin kannattas tsiigaa selän taakse,ennen kuin pamlaa mitä vaan. Hessu Sekahedelmä

4 Puheenjohtajalta Ryhtiä ja Isänmaallisuutta Viime vuodet olemme joutuneet seuraamaan Euroopan ja koko maailmankin talouden rämpimistä kriisistä kriisiin. Maailma on pienentynyt entisestään ja yskäisy Atlantin takana saattaa vaikuttaa suomalaisen potkukelkan myyntihintaan. Syntyy helposti mielikuva ettei virtaan voi vaikuttaa. Väärin! Ryhti. Kasvavat luokkakoot, teiden kunnossapidon laiminlyönti, vanhushuollon rapautuminen - listaa voisi jatkaa loputtomiin - johtuvat julkishallinnon varojen puutteesta tai väärin kohdentamisesta. Valitsemalla edustajiksemme päättäjiä, joilla on sama arvomaailma kuin meillä, pystymme vaikuttamaan verovarojen kohdentamiseen. Markkinatalous edellyttää toimiakseen kulutuskykyisiä kuluttajia. Julkishallinnon palvelukyky vaatii verotuottoja. Molempia edellä mainittuja voimme edistää merkittävästi hoitamalla paikalliset esim. ansiotasoa säätelevät neuvottelut ryhdikkäästi. Joskus se ensin sattuu vähän. Kuitenkin polun päässä, pölyn laskeuduttua, kaikki ovat voittajia - työnantajalla on tyytyväisiä ja sitoutuneita työläisiä - verottajalla enemmän verotuloja - marketissa ostovoimaisempia kuluttajia - ja proletaarillakin on vara päivittää potkukelkkansa. Rahan pitää liikkua. Isänmaallisuus. Pääomalla ei ole isänmaata. Maksimituottoa haetaan sieltä mistä se helpoiten löytyy. Kotimaisiksi miellettyjä tuotteita valmistetaan, pikavoittojen toivossa, vierailla mailla. Kuulostaako esim. puolalaisen sinapin myyminen nimellä Turun-Sinappi rehdiltä? Mites turkkilainen Jenkki-purkka? Jos mikälie maissa, millälie ehdoilla tuotetut tuotteet valtaavat Suomen ruokapöydät joutuu suomalainen tuotantoketju ahtaalle. Suomen työläisten isänmaa on Suomi. Pysyykö maaseutu elinvoimaisena? Riittääkö elintarviketyöläisille töitä? Se on pitkälti meidän kuluttajien isänmaallisuuden varassa. Brasilialaista vai savolaista broileria? Uusimaalaista vai ylikansallista olutta? Kotimaista vai Baltialaista pitkoa? Iso vai pieni hiilijalanjälki? Helppoja valintoja, joilla on suuri vaikutus koko kansakunnan hyvinvointiin. Demokratiassa joutuu vähänväliä äänestämään. Vaali oman hyvinvointimme ja kurjistumiskierteen välillä käydään marketin hyllyjen välissä. Näitä mietiskellen kevättä kohti. Kympin puheenjohtaja Jukka Nissinen Sekahedelmä

5 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Päätin aloittaa näinkin mahtipontisesti kun nyt ensimmäistä kertaa kirjoitan tätä palstaa. Pieni esittely lienee paikallaan eli oon 51 v. stadin kundi. Päivätyökseni toimin koneenhoitajana Meiran maustetehtaalla. Olen kuusi vuotta toiminut pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Ja vapaa-aika kuluu liikkuen, musisoiden sosiaalista elämääni ylläpitäen. Liike on tärkein sanoi entinen tasavallan presidentti. Olen Maunon kanssa samaa mieltä - tosin suunnalla lienee myös merkitystä.. Aika ajoin tuntuu siltä, että vaikutusmahdollisuudet omaan elämään (saati sitten toisten) ovat vähäiset, ihmisellä on maailmank aikkeudessa kusiaisen valtuudet luin jostain. Mutta johonkin sentään, on esim. äänioikeus. Jos samaa mieltä olevia kusiaisia on tarpeeksi monta voi muuttaa mitä tahansa. Tämä on vaali täyteinen vuosi. Pressan vaalit vilahti jo ja syksyllä odottaa kunnallisvaalit. Siinä välisssä on elintarviketyöläiselle tärkeät liittovaltuustovaalit. Käytä äänioikeuttasi! Mielestäni äänestämässä käyneellä on oikeus jopa jälkinurinaan, äänestämättä jättäneellä ei ole - hän on ensimmäisenä hyväksymässä tulevat päätökset, koska ei vaivautunut uurnalle. Se saarnasta! Kevät tulee, päivä pitenee. Olli Sekahedelmä

6 Aluesihteerin palsta Kuka päättää ja kuka vastaa päätöksistä? Liittomme linjakas toiminta aikaisempina vuosina ja jäsenistön aktiivisuus ja halu parantaa työsuhteen ehtoja on kantanut hedelmää. Hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että olemme suomalaisessa ay-kentässä onnistuneet poikkeuksellisen hyvin pitämään kiinni työajoista ja samalla onnistuneet nipistämään parempia palkankorotuksia ja saavuttamaan ikuisuuskysymystä, teollisuuden yleistä palkkatasoa. Palkkamme ovat viime vuosina kehittyneet selkeästi muuta teollisuutta paremmin. Vuosina 1994 ja 2010 torjuimme työnantajan esitykset työaikajoustoista ja sen seurauksena saamme edelleen nauttia pekkaspäivistä, ylityökorvauksista ja kahdeksan tunnin työpäivästä. Me olemme toimineet jäsenistön tarpeiden pohjalta ja ainoa tie on tulevillakin sopimuskierroksilla saada läpi työpaikoilta tulleet esitykset. Meidän on käytävä oma työehtosopimuskierroksemme itsenäisesti yhteisesti valmisteltujen esitysten pohjalta. Meillä on ja tulee olemaan vastuu myös tulevaisuudessa huolehtia siitä, että emme pelkästään torju työnantajien kohtuuttomia ja epärealistisia tavoitteita 10-tuntisista työpäivistä, liha-alan lauantaityöstä ja muista joustoista, jotka heikentäisivät sopimusturvaa ja ansiotasoa, vaan pystymme nostamaan pääkaupunkiseutulisää ja lopettamaan pätkätyöt. Edelleen pyrimme myös vaikuttamaan asumisen hinnan alentamiseen. Pääkaupunkiseudulla duunarit ovat tilanteessa, jossa työehtosopimuksen ylemmätkään palkat eivät riitä pilviin kohonneista elinkustannuksista selviämiseen. Me tiedämme, että rahaa tarvitaan elämiseen. Jo nyt suurin osa jäsenistöstä tekee vuorotyötä ja uupuu työpaikoilla. 10-tuntinen työpäivä vuoden tasoittumisajalla tekisi elämän mahdottomaksi niin kotona, kuin työpaikoillakin. Se lisäisi ongelmia lastenhoidossa, perheasioissa sekä koko jokapäiväisessä elämän kirjossa. Jokainen voi helposti laskea, kuinka paljon vähemmän tilipussiin olisi tullut reilun kymmenen vuoden aikana, jos työnantaja olisi saanut esityksensä läpi vuonna Tai jos vuonna 2010 työaikajoustot olisivat tulleet alalle. Kuinka paljon jäsenistö olisi tulevaisuudessa menettänyt palkkoina ja miten radikaalisti joustot olisivat vaikuttaneet perhe-elämään? Olisimme tehneet töitä ilman ylityökorvauksia ja heikennetyin työsuhteen ehdoin. Vaikka olimme lakossa ja sulussa olemme saaneet menettämämme palkat moninkertaisesti takaisin. Yhdessä huolehdimme nytkin siitä, että Sekahedelmä

7 joustoja ei hyväksytä. Meillä on velvollisuus turvata jäsenistölle vuosien aikana taistellut etuisuudet myös tulevaisuudessa. Useissa sosialidemokraattijohtoisissa liitoissa paikallinen sopiminen ja työaikajoustot ovat arkipäivää. Vain vahvoilla työpaikoilla noudatetaan lakia, muualla eletään työnantajan käskyvallan alla. Haluaako jäsenistö oikeasti pekkaspäivien myymistä, työaikajoustoja, aluetoimistojen sulkemisia ja paikallista sopimista mm. ylitöistä meillekin? En usko. Oman mausteensa kaikkeen tuo käyn- nissä olevat edustajakokousvaalit. Ei ole yhdentekevää, kenelle äänensä antaa. Äänestämällä turvataan tulevaisuus ja ryhdikkäät ehdokkaat varmistavat sen, että pysymme jäsendemokratiaa vaalivana liittona, joka takaa alueellisen palvelutason ja pysyttelee erossa katteettomia lupauksia antavasta hallituslinjasta. Huolehtikaamme yhdessä siitä, että me olemme se porukka, joka päättää nyt ja tulevaisuudessa liiton linjan säilymisestä. Jouni Konttila, aluesihteeri Aluetoimiston merkitys liiton jäsenille on korvaamaton. Aluetoimistolta saavat apua ne pienten työpaikkojen työntekijät, joiden työpaikalla ei omaa luottamusmiestä ole. Koski asia sitten palkkaa, työaikaa tai vaikkapa arkipyhäkorvauksia tai palvelusvuosilisiä Lisäksi aluetoimistolla apua ja tukea tarjotaan työttömiksi jääneille jäsenille monin eri tavoin. Olemme alueella ottaneet useamman kerran kantaa työttömyysturvaan liittyviin epäkohtiin. Olemme mm. vaatineet, että työvoimapoliittisen koulutuksen ajalta ansiopäivärahan 500 päivän laskuri ei kuluisi. Olemme vaatineet parannuksia työttömyysturvan tasoon ja saamisehtojen parantamista. Alueella järjestetään vuosittain lukuisia tapahtumia, jotka ovat jäsenillemme edullisia. Järjestämme vuosittain mm. kevätretken eläkeläisille ja työttömille jäsenillemme, lapsiperhetapahtuman sekä Vappulounaan. Alueella järjestetään myös monenlaista koulutusta mm. pätkätyöntekijöiden oikeuksista, työttömyysturvasta ja monesta muusta aiheesta. Aluetoimisto tukee alueen luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja muita luottamushenkilöitä heidän työssään työpaikoilla. Lisäksi aluetoimistolta saavat neuvoja ja tukea alueen ammattiosastojen toimijat ja muut aktiivit. Aluetoimistolla aluesihteeri Jouni Konttila, toimistonhoitaja Pirjo Rauanheimo ja toimistotyöntekijä Minttu Sillanpää ovat olemassa jäseniä varten! Sekahedelmä

8 Slangi-visa 1. Mitä on MANDOLIINIBULTTIS? Vihjaan, ettei se oikeen mikään musatermi oo. 1) Voimakas humalatila. x) Onnekas sattuma. 2) Rasittava kohmelo, krapula. 2. Jos meet londaa biblust bögejä, nii mikähän ois niinku homman minimijutska? 1) Sul täytyy olla tsetti messis. X) Sul täytyy olla fyrkkendaalii lämiskäs. 2) Sun kandee varoo et skoudet ei hiffaa. 3. Mähän vielki slumppaan ja duunaan bulia satseja shaggaa... Mitä tarkoitetaan slangisanalla SHAGGA? 1) Pontikkaa. x) Ruokaa. 2) Simaa. (Väinö Lignellin julkaisematon pakinakokoelma, Slangi.net 2002) 5. Ku sä rääkkäät jossai flipperii ja se tilttaa, nii sille voi 1) Antaa snadisti kenkää et se alkais skulaa. x) Sjungaa jonkun stygen et se alkais spiidaa täböillä. 2) Stikkaa vodaa ineen et se alkais lykkää tatsoja. (Erkki Johannes Kauhanen: Pakinakniiga, tulossa) 6. Sörkan Gibat toimii nykyisin nimellä Kallio-seura, ihan kliffaa joo, mut mitä noi GIBAT oli? 1) Partiolaisii. x) Seurakunnan nuorii. 2) Poikii, kavereita. 4. GEKLU kuulostaa aika jännältä, eiks je, mut mikä se on? 1) Parta. x) Puukko. 2) Rappioalkoholisti. OIKEA RIVI: 21x x12 Sekahedelmä

9 SEL:n Edustajakokousvaalit Mitkä? Miksi? Liiton jäsenet johtavat Suomen Elintarviketyöläisten Liittoa. Jotta jäsenistön tahto toteutuisi, järjestetään joka viides vuosi liittovaalit. Kevään vaaleissa valitaan 97 edustajaa kesäkuun 2012 edustajakokoukseen. Liiton ylintä päätäntävaltaa käyttää edustajakokous. Se valitsee mm. - Liitolle puheenjohtajan jäsenisen liittohallituksen jäsenisen valtuuston. Valtuuston merkitys on suuri. Valtuusto esim. viimekädessä päättää hyväksytäänkö TES vai ei. Myös TES:n tekemisen yhtey dessä lakkoon ryhtyminen on valtuuston kädessä. Valitsemamme edustajakokousedustajat viitoittavat tulevien vuosien toiminnan suunnan ja määrittävät tavoitteiden painopistealueet. Heidän kauttaan viesti kentälle tärkeistä asioista kulkeutuu Hakaniemen toimijoiden tietoon. Haluammeko joustavampia työaikoja (10 / 50)? Olemmeko valmiita pikkumyönnytyksiin välttääksemme vielä isomman pahan vai otetaanko erä? Minkälaisiinä ponnistuksiin olemme valmiita vaikkapa palkankorotustavoitteiden saavuttamiseksi? Minkälaisia yhteiskunnallisia avauksia odotamme edustukselliselta kärjeltämme? Onko Liiton syytä ottaa aktiivisempi rooli ruoan kotimaisuuskeskustelussa? Suhtautumisemme yleis-eurooppalaiseen minimiehtokeskusteluun? Välillä jää vaikutelma, että jatkuvasti on jotkin vaalit käynnissä. Nyt eteen tulevat liittovaalit ovat meille elintarviketyöläisille sieltä tärkeimmästä päästä. Nyt valitsemiemme edustajien tekemä työ vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme melko lyhyellä aikajänteellä. Viikolla 13 jokainen äänioikeutettu SEL:n jäsen saa kotiinsa äänestysmateriaalin. Helpoin tapa täyttää jäsenvelvollisuutensa lienee äänestää postitse saman tien materiaalin saavuttua. Äänestystoimikunta tulee järjestämään aluetoimistolla ja suurimmilla alueen työpaikoilla uurnavaalinkin, mutta oletko uurnavaalihetkellä paikalla onkin sitten toinen juttu. Jukka Nissinen Kympin puheenjohtaja Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

10 Pauli Paavola Työläinen, Mildola. Kirkkonummi. 25 vuotta pääluottamusmies, 17 vuotta Helsingin Elintarviketyöntekijät ammattiosasto 10:n puheenjohtaja, useassa liittohallituksessa jäsenenä ja vara jäsenenä, 10 vuotta SEL:n liittovaltuuston puheenjohtaja Ehdokasnumero 53 Itäinen vaalipiiri Kokemusta riittää! Olli Hallikas Koneenhoitaja, Meiran maustetehdas. Helsinki. pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu Ehdokasnumero 35 Itäinen vaalipiiri puhelinnumero Torjutaan heikennykset! Sekahedelmä

11 Jukka Nissinen Työmies, Koff. Kerava. pääluottamusmies, Carlsbergin EWC-edustaja, ammattiosasto Kympin puheenjohtaja, SEL:n kv-jaoston jäsen Ehdokasnumero 51 Itäinen vaalipiiri puhelinnumero Työmies ja jäsenistön viestinviejä Uudeltamaalta. Pitämällä SEL:n uskottavana sopijaosapuolena pystymme parhaiten takaamaan säällisen elämän jäsenistöllemme. Liiton tulee laajentaa yhteistyötään kuluttaja- ja tuottajajärjestöjen kanssa elintarvikkeiden kotimaisuuskeskustelun laajentamiseksi. Harri Bergman Panimotyöntekijä, Koff. Kerava. Ehdokasnumero 33 Itäinen vaalipiiri Sekahedelmä

12 Pertti Hampinen Laitosmies, eläkeläinen. Vantaa. Ehdokasnumero 36 Itäinen vaalipiiri Jukka Mahlamäki Raakakahvisiilottaja, Meiran kahvipaahtimo. Helsinki. pääluottamusmies, SEL:n liittohallituksen jäsen, ammattiosaston johtokunnan jäsen Ehdokasnumero 48 Itäinen vaalipiiri puhelinnumero Itsenäisen, voimakkaan ja tasa-arvoisen SEL:n puolesta. Aina. Stadilainen perusduunari, joka tajuaa kentän ongelmat. SEL:n jäsen 28 vuotta. Sekahedelmä

13 Catarina Degerlund Elintarviketyöntekijä, Oy S zoya Ab. Raasepori. Ehdokasnumero 34 Itäinen vaalipiiri Peruspalkkojen korotuksen sekä parempien työehtojen puolesta. Minna Ohvo Makeistyöntekijä, Halva. Helsinki. pääluottamusmies Ehdokasnumero 52 Itäinen vaalipiiri Sekahedelmä

14 SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KUPLA PUHKAISTIIN KARKAUSPÄIVÄNÄ Karnevalistiseen tapaan vietettiin Helsingissä Sosiaalisten oikeuksien Karkauspäivää. Hakaniementorilta Pitkänsillan yli kulkenut kolmisatainen kansalaisjoukko halusi puhkaista sosiaalisten oikeuksien kuplan. Sitä varten oli kansanliike rakenta nut suuren kuplan, joka lässäytettiin lyttyyn, kuten oikeuksista saaduille lupauksillekin on tuntunut käyvän. Sosiaaliset oikeudet ovat esillä juhlapuheissa, mutta kun niitä pitäisi alkaa soveltaa käytäntöön, rahat eivät useinkaan riitä niiden toteuttamiseen, todettiin kannanotossa, jonka kansanliikkeen edustajat veivät Helsingin valtuustoryhmille. - Nuorten syrjäytymisuhka tunnuttiin ottavan tosissaan sillä ainakin Viikin nuorisotalon pikaiseen saantiin valtuustoryhmät tuntuivat yksituumaisilta, kertoi kannanottoa viemässä ollut Teemu Kaskela. Pro-kuntapalvelut -toimintaryhmän Anita Kelles-Viitanen vaati, että perusoikeuksia rajaavat budjettileikkaukset ja kuntabudjettien sosiaalimenojen jatkuva alibudjetointi on saatava kuriin. Lisäksi on tuettava osallistavia demokraattisia prosesseja ja kaikista hankkeista ja muutoksista on tehtävä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten vaikutusten arviot. Kannanotossa korostettiin asunnon olevan ihmisen perusoikeus. Helsinki on unohtanut, että sillä on vastuu myös uusista helsinkiläisistä. Vaatimuksena onkin rakentaa nykyistä enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Lisäksi ehdotettiin tilkkutäkiksi muodostuneen tukijärjestelmän reivaamista, toteuttamalla perustulokokeilu Itä-Helsingin alueella. Tilaisuuden ohjelma alkoi Hakaniemessä, jossa Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry:n sihteeri Antti Honkonen kertoi edellisen, neljän vuoden takaisen tapahtuman vaatimuksista toteutuneen ainakin sadan euron korotuksen perusturvaan. Lisäksi kuultiin asunnottomuutta kokeneiden Steissi-hankkeesta ja ay-aktivisti Mira Auer muistutti samana päivänä vietetyn Euroopan eri puolilla leikkausten vastaista päivää. Hänen mielestään Stadin duunareilla menee nykyään melko huonosti, kun palkat eivät riitä kunnolla edes asumiskuluihin. Senaatintorilla tohtori Päivi Uljas katsasteli eurooppalaista taloustilannetta - Kreikkaa unohtamatta - latoen madonlukuja hyvinvointivaltion tulevaisuusnäkymistä, ellei nykymenoon saada parannusta aikaiseksi. Lisäksi kuultiin räpin ohessa useita asiantuntijapuheenvuoroja mielenterveys-, asumis- ja perustuloaiheista. Värikäs kulkueväki sai musiikillista innostusta Zapan ja Laineen Kasperin esityksistä. Senaatintorilla kuultiin purevasanovaa räppiä Jontin ja kavereidensa toimesta. Sekahedelmä

15 Suomen Elintarviketyöläisten liiton edustajakokoukselle Aloite työttömyysturvan uudistamiseksi Siedettävän työttömyysturvan puolesta 1. Viime vuosikymmenien aikana työvoimahallinto on muodostunut valtioksi valtion sisällä. Tilanne on riistäytynyt normaalin suomalaisten yhteiskunnallisten oikeusoikeuskäytäntöjen ulkopuolelle. Työhallinnon toiminta tulee sitoa yhteiskunnan normaalien lakien ja instituutioiden järjestelmiin. Sekä työttömyyskoulutus että työelämäharjoittelu tulee toteuttaa työttömien absoluuttisia ihmisarvoja kunnioittaen. Nykykäytäntö, jossa työpaikoille tuodaan ilmaisia työntekijöitä ohi työehtosopimusten ja työlainsäädännön on ehdottomasti lopetettava. Samoin epämääräinen ja epäselkeä työvoimakoulutus, joka ei nojaa hyväksi havaittuun suomalaiseen yleiseen koulutusjärjestelmään on fuusioitava yhteen normaalin koulutuksen kanssa ja työvoimaministeriöstä opetushallituksen toimivallan piiriin. Kaikille yli puoli vuotta työttömille olleille tulee tarjota oikeus työllistämistyöhön tai koulutukseen. Työllistämistyöstä tulee maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka ja jokainen työllistäminen tulee toteuttaa työpaikan ammattiyhdistyksen kanssa sopien. Työttömien koulutus tulee toteuttaa suomalaisen opetushallinnon peruskoulu-, ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistojärjestelmän sekä valvotun aikuiskoulutuksen koulutussuunnitelmien, opetusohjelmien ja kontrollin puitteissa, siten, että työtön saa ammattitaitoiseen koulutukseen perustuvan normaalin oppiarvon ja alalla hyväksyttävän ammattitaidon. 2. Työttömyysturvaan viimeisten vuosien aikana tehdyt heikennykset tulee perua; keskeisimpänä esiin nousevat seuraavat tavoitteet: Työssäoloehto tulee palauttaa kuuteen kuukauteen. Ansiosidonnainen päiväraha ei saa kulua työvoimapoliittisen koulutuksen aikana, vaan sen tulee kerryttää ansiosidonnaista päivärahaa. Muiksi työssäoloehdon toteuttaviksi toimenpiteiksi tulee hyväksyä ns. kolmannella sektorilla ja järjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö. Päiväraha ei saa heikentyä työssäoloehdon täytyttyä verrattuna aiempaan työttömän työttömyysturvan tasoon. Osa-aikatyön ja keikkatyön päivärahamäärittelyn tapa tulee palauttaa sellaiseksi, että myös osa-aikatyötä tekevän päiväraha määritellään vain tehdyn työn palkan perusteella. Koululaisille ja opiskelijoille, jotka ovat päässeet ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin, tulee palauttaa oikeus saada työttömyysajalta päivärahaa, silloin kun he eivät opiskele, mikäli esimerkiksi kesä-töitä ei ole saatavissa. Lisäksi tutkijoiden, taiteilijoiden ja ns. itsensä työllistävien yrittäjien tulee päästää ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin normaalin kassajärjestelmän puitteissa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tason nostoon vaadittava lisäraha on kerättävä työnantajilta. Helsingissä Pekka Luoma Sekahedelmä

16 Leuhkimista ja leveilyä Hakaniemessä KU:n toimittaja Risto Korhonen on kirjoittanut eräiden ay-johtajien haastattelun pohjalta kirjan, joka on yhteenveto vasemmistoa edustaneiden oikeistolaisten toimitsijoiden epädemokraattisista menettelyistä SAK:n byrokratian ja vasemmistoliiton liepeillä vuosina (Korhonen Risto, Hakaniemen voimavuodet, Keuruu 2011, Otava). Kirjan ansio on, että siinä kirjataan työnantajapiirien sosiaalidemokraateille antama rahatuki kommunistien vastaiseen toimintaan ja epärehelliset kaksoisneuvottelut. Rahansiirtoja kuvataan puutteellisesti, mutta ansio on hyvässä dokumentaatiossa. Toisaalta ammattiliittojen sos.dem. puolueelle menevästä rahavirrasta ei tehdä selkoa. Kirjan tarkoitus paljastuu jo johdannossa. Korhonen sai vuonna 2007 Pekka Ahmavaaran huvilalla tehtäväkseen laatia selityksen Ahmavaaran, Pekka Hynösen, Pekka Rautaportaan ja eräiden muiden mieleisestä ay-liikkeen uudesta suunnasta. Ihailun ja palvonnan kohteina kirjassa ovat etenkin kolme Pekkaa sekä Kalevi Väisänen. Hynöstä lukuun ottamatta kaikki olivat liittojensa sos.dem. johdon myötäilijöitä, mikä kirjassa väännetään sankaruudeksi. Pitkään ay-toimittajana toiminut Korhonen osaa sujuvasti muuttaa kirjallisen muotoon haastattelemiensa, vähäisellä kirjoitustaidolla olevien, toimitsijoiden rehentelyt. Eräänlaista asiakirja-aineistoakin on ollut käytettävissä, mutta valikoivasti. Tosiasiaväitteet pitävät paikkansa. Sen sijaan Korhosen asiantuntemattomuus yllättää monissa juuri ammattiyhdistystoimintaan liittyvissä ja muissakin yhteiskunnan asioissa. Esimerkkinä voi mainita, että hän luulee ammattiliitoilla olevan jonkun myöntämät sopimusoikeudet ikään kuin olisi joku virasto myöntämässä tällaisia oikeuksia (s. 73). Kirjan päähenkilöiden hengenheimolaisen Matti Putkosen (ent. sd, nyk. ps) raiskaustuomion hän leimaa ehdolliseksi (s. 67), vaikka tuomiot eivät tietenkään ole ehdollisia. Putkonen tuomittiin vankeusrangaistukseen, joka määrättiin ehdolliseksi. Työttömyyskassojen hän luulee olevan liittojen kassoja, vaikka ne todellisuudessa ovat itsenäisiä julkista tehtävää toteuttavia yhteisöjä. Myös erisnimissä esiintyy virheitä (Lehtonen, Salonen ja jopa SKDL). Tarkoitushakuinen lienee väite, että vuonna 1899 perustettiin Suomen sosialidemokraattinen työväenpuolue. Todellisuudessa maamme poliittinen työväenliike aloitti nimellä Suomen Työväenpuolue, joka ei tietenkään ollut sosiaalidemokraattinen. Sittemmin puolue johti sisällissodan punaisia. Kielivirheistä jää toistuvana mieleen sanan sosiaalidemokraattinen kirjoittaminen yhdellä A:lla myös yleisnimenä. Kirjan pääanti on SAK:n vasemmistoryhmän eräiden johtajien toiminnan kuvailu. Tärkeitä urotekoja olivat EU:n jäsenyyden propagoiminen ympäri maata, ydinvoima- Sekahedelmä

17 loiden puolustaminen ilman vaihtoehtoja ja Naton juoksupojan, porvari Ahtisaaren tukeminen presidentiksi. Jäsenyyttä EU:ssa vaadittiin yhdessä pääomapiirien kanssa, koska se merkitsee johtajien mielestä työväenliikkeen kansainvälistä solidaarisuutta. Samalla väitettiin työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistuvan, mikä on paljastunut valheeksi. Yksi menetelmä oli ammattiliittojen jäsenmaksuista kerättyjen ryhmärahojen ohjailu salaisilla ylätason sopimuksilla samaa mieltä olevien ehdokkaiden tueksi eduskuntavaaleissa. Tuettavat ehdokkaat oli päätetty pienellä joukolla, jonka taloudelliseksi taustaksi otettiin Rakentajien Vasemmistoyhdistys. Sen jäseninä oli vain muutama ay-toimitsija ja puheenjohtajana aluksi Rakennusliiton toimitsija Osmo Kirkkola. Ehdokkaiden sanottiin olevan ay-liikkeen ehdokkaita, vaikka todellisuudessa lähes kaikki vasemmiston ehdokkaat olivat jäseniä ja aktivistejakin omissa ammattiliitoissaan. Erityisesti Ahtisaaren kampanjan tukeminen sai stalinistisia piirteitä. Kirjassa kerrotaan Kalevi Väisäsen tokaisusta tilanteesta Puuliiton vasemmistoryhmässä. Väisänen oli Maaliiton luhistumisen ja yhdistämisen yhteydessä valittu oikeistodemarien ehdotuksesta Puuliiton sihteeriksi vuonna Väisäsen mukaan presidentinvaaleja käsitelleessä ryhmäkokouksessa ensimmäisen puheenvuoron käyttäjä sanoi, että päättäkää mitä vain, niin hän äänestää joka tapauksessa jo ensimmäisellä kierroksella sosiaalidemokraatteja. Tyypillistä on, että muita puheenvuoroja ei edes mainita, vaikka kaikki muut olivat oman ehdokkaan Anderssonin takana. Väisänen esitti, että vasemmistoryhmä hyväksyy vielä lisätukena Ahtisaaren kampanjaan aikaisemman lisäksi markkaa, joka annettaisiin liiton varoista suoraan SDP:lle. Esitystä vastustivat kokouksessa lähes kaikki, joten sama ensimmäisen puheenvuoron käyttäjä esitti päätöksen lykkäämistä. Kun kaikilla oli kiire omiin töihinsä, asia jäi pöydälle. Kokouksen jälkeen Väisänen yhdessä liiton puheenjohtajan Heikki Peltosen kanssa siirsi liiton tililtä mainitun summan SDP:lle. Seuraavassa ryhmäkokouksessa ihmeteltiin, miksi pöydälle pantu asia ei ole listalla. Tähän Väisänen kertoi, että raha on jo mennyt koska oli kiire, joten asiasta on turha keskustella. Eräänlainen huipentuma olivat vuosien salaiset neuvottelut suoraan SDP:n johdon kanssa. Tämä tieto on varmaan monille uusi, vaikka johtajien mieltymys oikeistodemarien linjaan näkyi kaikkialla. Korhonen kertoo kolmesta neuvottelusta SDP:n toimistossa, jossa tapaamisiin Lipposen ym. kanssa osallistuivat johtohenkilöinä Pekka Hynönen, Pekka Rautaporras ja Kalevi Väisänen.. Myös Timo Roppola oli luonnollisesti puuhamiehenä tuolloinkin. Päähuolena kerrotaan olleen tupojen säilyminen. Väisänen katsoi, että edellisen tes-kierroksen palkankorotukset olivat olleet liian korkeita, joten tarvitaan tupo. Tässä ilmenee pelkistetysti todellinen vastuunkanto. Neuvotteluporukan mielestä ongelmana oli Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, joka ei ymmärtänyt valtakunnan tilaa - päinvastoin kuin he. He kuitenkin saivat aikaan vasemmiston osallistumisen seuraavaan hallitukseen Anderssonia painostamalla. Heidän ansiostaan Ahtisaari valittiin presidentiksi (Väisänen s. 162). Todella hieno asia oli Lipposen hallitus, joka lisäsi ronskisti tuloeroja. Lipposen hallitus jopa pelasti Suomen, koska ilman sitä olisi tullut kaaos. Risto Korhosen tehtävänä ei ollut analysoida, mistä näin voimakas nöyrtyminen sosiaalidemokraattien edessä johtuu. Kysymyksessä on vain yhteenveto mainittujen ay-johtajien omista kehumisista Sekahedelmä

18 ja siitä, miten he panivat puheenjohtaja Aitamurronkin polvilleen erinomaisilla kyvyillään. Jonkinlaisia heittoja ay-liikkeen asemaan markkinataloudessa on, mutta ne jäävät ilmaan. Mitä ovat esimerkiksi syndikalistiset piirteet toimihenkilöjärjestöissä (s. 206)? Mitään huomiota ei saa SAK:n poliittinen syrjintä kaikissa valinnoissa. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, joka kannattaa käydä lukaisemassa kirjastossa. Mielenkiintoinen kysymys on myös, minkä takia kirjan julkaisemista porvarikustantamossa ovat tukeneet SAK, Puu- ja erityisalojen liitto, Vakuutusyhtiö Turva ja Yrjö Sirolan Säätiö. Etenkin vakuutusyhtiön ja säätiön rahojen käyttö tällaiseen hankkeeseen näyttää oudolta. Mainittakoon, että samoista kähminnöistä on asiantuntevammin ja tyylikkäämmin kirjoittanut Esko Seppänen kirjassaan Oma pääoma (Into 2011). Kalevi Hölttä Leipomoalan yrittäjä tuomittiin työaikasyrjinnästä sakkoihin ja korvauksiin laittoman koeaikapurun takia Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on tuominnut Alavudella toimivan leipomoalan yrityksen entisen omistajan ja hallituksen jäsenen työsyrjinnästä 50 päiväsakkoon eli 300 euron sakkorangaistukseen. Sakkojen lisäksi työnantaja velvoitettiin maksamaan korvausta loukkauksen tuottamasta kärsimyksestä työntekijälle euroa ja oikeudenkäyntikuluja 4 239,45 euroa. Työnantajan edustaja oli purkanut koeaikana työntekijän työsuhteen tämän sairastuttua ja tultua hetkellisesti työkyvyttömäksi. Työnantaja vetosi purkuperusteena työntekijän soveltumattomuuteen työhön, mutta koeaikapurun ajallinen yhteys sairauslomaan ja se, että työnantaja oli painostanut työntekijää tulemaan töihin sairauslomasta huolimatta, osoittivat, että todellinen syy koeaikapurkuun oli se, että kiireapulaiseksi otettu työntekijä sairastui. Käräjäoikeus katsoi työnantajan edustajan siten asettaneen työntekijän epäedulliseen asemaan tämän terveydentilan perusteella. Käräjäoikeus katsoi perusteluissaan rangaistuksen määrää koventavasti vaikuttavaksi seikaksi sen, että työnantaja oli painostanut sairauslomalla ollutta, kivuista ja pahoinvoinnista kärsivää työntekijää jatkamaan työntekoaan, vaikka tämä oli ollut tuolloin oikeastaan sairaalahoidon tarpeessa. Sekahedelmä

19 Kakku on kärsitty Lähtiessäni keväällä 2006 tekemään aikuisopintotuella, vuorotteluvapaakorvauksella ja palkansaajasäätiön apurahalla väitöskirjaa suomalaisen sosiaaliturvan synnystä, en arvannut kuinka kauan se kestää ja kuinka työläs prosessi siitä tulee. Tulot tietenkin tippuivat puoleen, mutta alkuaikoina nautin vain loputtomasti vapauden tunteesta. Ei tarvinnut kantaa huolta työttömistä, alueen nuoriso- ja eläkeläistoiminnasta, ay-päivistä, kesäpäivien järjestelyistä, ammattiosastojen lehtien avustamisesta eikä miljoonasta muusta asiasta. Istuin kauniissa yliopiston kirjastossa ja luin tutkimusta varten keskeiset päivälehdet kymmeneltä vuodelta, ajalta, jolloin muutos tapahtui ja tein noin tuhannen ihmisen muistoista tilastollista analyysia; kaikki se oli hauskaa ja iloista. Jos tuli virheitä, se ei ollut pois kenenkään ihmisen ansioista, niin kuin ammattiliittotyössä tehdyissä virheissä tuppaa käymään. Tulihan sitten vaikeitakin hetkiä. Professoriohjaajat eivät olleet tyytyväisiä työn jälkeen ja jouduin kirjoittamaan tekstin viisi kertaa kokonaan uudelleen, ennen kuin alkoi tulla myönteisiä lausuntoja. Tämähän on varsin tavallista väitöskirjan tekijöille, mutta otti se ylpeyden päälle. Analyysiä, analyysiä, tee parempaa ohjaajat vaativat ja oli vaikeata pusertaa ulos päästä, että mitä oikeasti tapahtui. Sitten työ meni kahdelle laitoksen määräämälle esitarkastajalle, jotka vielä vaativat muutoksia, joita tein sitten syksyn Kirjan lopullinen versio tuli oikolukuun tietenkin jouluaaton aattona, juuri kun kymmenen litraa perunoita piti jalostaa suvulle imelletyksi perunalaatikoksi. Väitös sitten tuli ja meni ja lopullista arvosanaa odotellaan pienellä jännityksellä. Ehkä väitteleminen vähän jännitti, mutta jos on pitänyt kymmeniä luentoja irtisanotuille työntekijöille, voi asioiden suhteita verrata, eikä väitös ollut vaikeimmasta päästä. Kannattiko koko vaiva, sitä olen pohdiskellut. Nyt kun suomalaisesta hyvinvointi- Sekahedelmä

20 valtiosta taistellaan ja tuloerojen kasvun myötä ollaan palaamassa ihan luokkayhteiskunnaksi on ehkä kuitenkin tärkeää tietää, miten suomalainen hyvinvointi on tosiasiassa syntynyt. On tärkeää ymmärtää, ettei se tullut lahjana ylhäältä, ettei se syntynyt tutkijoiden ja eliitin avulla, vaan sen puolesta käytiin kovaa kamppailua ja voimasuhteita koeteltiin puolin ja toisin. Pääkaupunkiseudun elintarviketyöläisten rooli oli hyvin keskeinen, kun järjestömme ja aktiivimme kiersivät lähetystöissä eduskunnassa, järjestivät ja osallistuivat mielenosoituksiin ja lähettivät kirjelmiä ammattiosastoistaan. Tässä mielessä väitöskirjan tekeminen oli jatkoa sille työlle, jota tein aluetoimistossa ja ehkä siitäkin on hyötyä meidän alamme itseymmärrykselle. Yhä edelleen myös Helsingin elintarviketyöläisten ammattiosaston ja jäsenten on syytä käsitellä yhteiskunnallista tilannetta, lähettää kirjelmiä tärkeistä asioista liittoon, SAK:oon ja eduskunnalle. Tutkimukseni ajankohtana monet sanoivat, ettei näistä kirjelmistä ja lähetystöistä ole mitään hyötyä. Eivätkä he edes oikein huomanneet, että olivat tulleet rakentaneeksi suomalaisen hyvinvointivaltion. Tämän kirjoituksen myötä haluan kiittää kaikkia niitä ammattiosaston eläkeläisjäseniä, jotka auttoivat väitöskirjani tekemistä vastaamalla kyselyyn ja vielä erikoisesti kirjoittamalla lisätietoja lapsuutensa maailmasta. Haluan kiittää myös Kahvila Pääskyn kulmapöydän porukkaa, Rainer Levanderia ja muita kumppaneita keskusteluista, jotka ohjasivat ajatuksiani menneen maailman omalaatuisten arvoitusten ratkaisuihin. Päivi Uljas Elintarviketyöläisten Etelä-Suomen eläkkeellä oleva toimistonhoitaja. Köyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Päivi Uljas esittää väitöskirjassaan uuden tulkinnan Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta. Yhteiskunta oli rauhoitettu ja sosiaaliturva hoidettu asutustoiminnalla, mutta pienviljely ei enää riittänyt elättämään väestöä. Kaupunkien palkkatyöväki oli siirtymässä työnjaon yhteiskuntaan, jossa elantoa ei voinut täydentää omalta maatilkulta eikä vanhoja voinut hoitaa itse hautaan. Kaivattiin myös keskinäistä sosiaalivakuutusta, ja sitä luotaessa politiikan ja julkisen sektorin rooli oli arvioitava kokonaan uudelleen. Uljaksen salapoliisityö julkisten aineistojen parissa paljastaa hajanaisuudessa toistuvan kuvion: palattaisiinko budjettisäästöjen kautta 1930-luvun yövartija valtioon vai luotaisiinko ekspansiivisemmalla talous politiikalla jonkinlainen hyvinvointivaltio? Tutkimus seuraa ruohonjuuritason liikehdintää ammatti osastoissa ja selvittää aktiivien pienviljelijätaustaa. Uljas ottaa vakavasti liikehdintään osallistuneiden omat kokemukset ja näkemykset, joita ei voi kunnolla luokitella makrotason ideologioilla tai tarkastella vain liikehdinnän lopputulosten näkökulmasta. Päivi Uljas on hilpeän 60-luvun kasvatti, aktivisti ja historiantutkija, jonka edellinen teos Kun Suomi punastui julkaistiin vuonna Uljaksen tutkimustulokset ovat merkittäviä ja uusia uria avaavia, ja niillä on relevanssia myös kansainvälisen hyvinvointivaltio tutkimuksen kannalta. professori Kari Teräs ISBN Päivi Uljas HYVINVOINTIVALTION LÄPIMURTO HYVINVOINTIVALTION LÄPIMURTO Pienviljelyhegemonian rapautumisen, kansalais liikehdinnän ja poliittisen murroksen keskinäiset suhteet suomalaisessa yhteiskunnassa luvun loppuvuosina Päivi Uljas Väitöskirjatutkimus Ohjaajina Juha Siltala & Matti Peltonen Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Suomen ja Pohjoismaiden historia Ajankohtaista Helsingin Yliopistolta Väitös: Uusi tulkinta Suomen hyvinvointivaltion synnystä Viime vuonna näimme, kuinka sokerin hinnankorotukset käynnistivät kansalaisliikehdinnän Tunisian syrjäseuduilla ja panivat liikkeelle massiivisen ilmiön, jota nyt kutsutaan arabikevääksi. Myös Suomen hyvinvointivaltiokehitys alkoi hiukan vastaavanlaisesta tilanteesta: sokerin, kahvin, vehnäjauhojen ja bensiinin toistuvista korotuksista vuosina 1956 ja 1957, käy ilmi Päivi Uljaksen 11. helmikuuta tarkastettavasta väitöstutkimuksesta Hyvinvointivaltion läpimurto. Tutkimus käsittelee suomalaisen hyvinvointivaltion syntyprosessia, joka oli niin Sekahedelmä

21 kiihkeä, että se mursi vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin valtaan perustuneen konsensuksen ja hajotti useimmat puolueet. Suuren murroksen keskeisin taistelu käytiin valtion luonteesta: rakennetaanko hyvinvointivaltiota ja sosiaalisia turvajärjestelmiä vai palataanko vanhaan yövartijavaltioon muun muassa perumalla 1950-luvun sinänsä vaatimattomia tulonsiirtoja. Kansalaisliikehdintään osallistuneet ihmiset olivat joko köyhtyvän maaseudun mökkiläisväestöä tai maaltamuuttajia, jotka olivat kasvaneet yhteisvastuun oloissa kantamaan huolta perheistään. Päivi Uljas kuvaa tutkimuksessaan, miten ennen hyvinvointivaltiota puoliomavarainen talous toimi ihmisten arjessa ja käytännössä sekä miten sen tuhoutuminen käynnisti liikehdinnän kaupunkilaistumisen tarpeita vastaavan sosiaalivakuutuksen ja infrastruktuurin puolesta. Suomen muutosta köyhästä kehitysmaasta suhteellisen vauraaksi yhteiskunnaksi on kiitetty menestystarinana. Vielä runsas viisikymmentä vuotta sitten tilanne oli perin toisenlainen ja poliitikot moittivat suomalaisia siitä, kuinka kansa eli liian ylellistä elämää syömällä voita ja juomalla kahvia. Tietoisuus hyvinvointivaltion syntyhistoriaan liittyneistä konflikteista voi auttaa ymmärtämään nyt ajankohtaista keskustelua hyvinvointivaltion tarpeesta, olemuksesta ja sen rahoittamisesta. Väittelijä Päivi Uljas on 60-luvun kasvatti ja toiminut vuosikymmeniä ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa. Aiemmissa julkaisuissaan hän on käsitellyt ammattiyhdistysliikettä, hyvinvointivaltiota ja suomalaista kansalaistoimintaa. Päivi Uljas väitteli kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Hyvinvointivaltion läpimurto Pienviljelyhegemonian rapautumisen, kansalaisliikehdinnän ja HS Väitöstilaisuudessa oli läsnä niin Limppu, Anja, Myllis kuin moni muukin. Juuri meidän eläkeläiset on antaneet muistelmiensa avulla väitökseen sisällön. - terveisin Päivi poliittisen murroksen keskinäiset suhteet suomalaisessa yhteiskunnassa 1950-luvun loppuvuosina". Väitöstilaisuus järjestettiin osoitteessa Porthania, luentosali II, Yliopistokatu 3. Vastaväittäjänä on FT dosentti Kari Teräs, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Juha Siltala. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa. Sekahedelmä

22 :: Vieraskynä Miten voitin poliisipelkoni Istuin Helsingin yliopiston Portaanian luentosalissa seuraamassa vasta eläkkeelle jäneen, siis itseäni ainakin seitsemäntoista vuotta nuoremman, työkaverini Päivi Uljaksen väitöskijan tarkastusta. Aluksi muistelin miten ensimmäisen kerran tapasin, nyt katederissa puhetta pitä - vän tummaan leninikiin pukeutuneen arvokkaaan rouvashenkilön. Olin silloin Elintarviketyöläisten liiton Helsingin ja Uudenmaan piirin aluetoimitsija eli luottamusmiesten takapiru ja hän vallankumouksellisia ideoita pursuava teiniliiton touhuhujen takia opintonsa keskeytänyt tyttö, joka tuli Helsingin Leipuriammattiosaston toimistonhoitajaksi ja aivan liian usein törmäsi huoneseeni kertomaan miten hommat hoidettaisiin nykyistä paremmin. Kerran kun laki ja sopimuskirjat edessäni mietiskelin erästä hankalaa työpaikkakiistaa hermostuin hänen höpinöihinsä siinä määrin, että uhkasin - tosin enemmän piloillani - potkia hänet toimiston rappuja alas ellei hän antaisi minulle työrauhaa. Päivistä kehittyi kuitenkin vuosien saatossa erinomainen toimistonhoitaja ja järjestötyöntekijä, jolla oli pelisilmää ja hommat hanskassa. Väitöskirja käsitteli suomalaisen hyvinvointivaltion syntyä ja aloin muistella miten hän aikoi ja sitten haastatteli minua samaa asiaa käsittelevän gradutyönsä aineksia kerätessään. Yleislakon jälkeen minusta tuli pienen vajaat parisataa jäsentä käsittävän Helsingin Kumikorjaajien ammattiosaston puheenjohtaja ja sitä kautta jouduin mukaan puoluetoimintaan ja siihen kuudenkymmenenkahdeksan helsinkiläisen ammattiosastun liittymään, joka järjesti parhammillaaan yli kymmenentuhannen ihmisen mielenosoituksia eduskuntatalon eteen kun sisällä käsiteltiin työntekijöille tärkeitä asioita. Kun minusta vuonna viisikymmentäyhdeksän tuli SKP:n piirin ruotsalaistoimitsija, minulla oli myös päivisin aikaa osallistua mielenosoitusten valmisteluihin. Suurmielenosoituksiin lähdettiin työajan jälkeen marssimaan kolmesta eri paikasta: Hakaniemen torilta, Hietalahden torilta ja vanhan Messuhallin viereiseltä aukiolta. Yleensä hoitelin erään sähkömiehen apuna kovaäänisten pystyttämistä ja johtojen vetoa eduskuntatalon edessä, mutta erään kerran joudin kuskaamaan virkamossellani tunnuksia ja banderolleja messukentälle. Kun porukka puoli neljän nurkilla alkoi saapua rupesin jakamaan Sekahedelmä

23 lastiani. Tunnukset ja banderollit menivät hyvin kaupaksi, mutta pääairueen leveä punainen nauha ei kelvannut kenellekään vaan porukka oli sitä mieltä, että se on minun hommani - kun kerran olin niitä kapinakeskuksen tavaritsejä. Mikäpä auttoi, heitin nauhan poplarin oikean olan yli ja kiinnitin sen hakaneuloilla niin, että se kulki poikittain rinnan yli, käskin porukan järjestymään neliriviin ja katsoin, että tunnukset tulivat sopiviin väleihin. Letkasta tuli pitempi kin Dragsvikin prikaatin itsenäisyyspäiväparaati ja olin oikeastaan aika polleeta poikaa kun kaksikymmentä vailla viisi komensin porukan liikkeelle ja läksin rinta rottingilla marssiman sen kärjessä. Eläintarhantiellä oli aika hiljainen liikenne, mutta Mannerheimintiellä kulki melkein katkeamaton autojono maalle päin. Siihen aikaan ei liikennevaloja ollut ja mietin miten saisin autojonon pysäytettyä, että päästäisiin kaupunkiin päin johtavalle kaistalle, jossa liikenne oli hiljaisempaa kun eteeni ilmestyi poliisi valkoiseen hanskaan puettu käsi pystyssä. Hän puhalsi pilliinsä ja karjui: - Mikä kulkue tämä on, tähän ei ole pyydetty lupaa. Minuun menasi ensin iskeä vanha katupojan vaisto - kun poliisi karjuu, pitää ottaa hatkat - mutta nyt oli takanani yli tuhatpäinen joukko joten karjuin takaisin: - Perustuslain mukaan mieltä saa reauhanomaisesti osoittaa ilman poliisin lupaa, joten katkaise liikenne ja päästä meidät marssimaan tuonne kadun hiljaisemmalla puolella! Myönnän, että ääneni vähän vapisi ja poliisikin katsoi minua ensin kuin halpaa makkaraa, mutta sitten hän puhalsi pilliinsä, pysäytti liikenteen ja viittasi meitä jatkaman matkaa kaupunkiin päin. Tunsin muistaakseni itseni suureksi vallankunousjohtajaksi kun viittasin porukkani liikkeelle. Sen jälkeen en enää koskaan ole juossut poliisia karkuun. Limppu Sekahedelmä