Päätetyön ergonomiaohjeita - Kalustuksen vaatimuksia

Transkriptio

1 Päätetyön ergonomiaohjeita - Kalustuksen vaatimuksia Työtasot Työtasoissa on korkeuden säätö, säätövara istumatyöpisteessä cm ja seisomatyöpisteessä cm. Jos tarkoitus on, että säätöä käytetään jatkuvasti, sen pitää olla hyvin yksinkertaisesti tehtävissä. Päätepöydän kuvaruututaso ja näppäimistötaso ovat korkeudeltaan erikseen säädettäviä. Isojen, jalallisten näyttöjen sijoittaminen mahdollisimman alas edellyttää, että kuvaruututaso saadaan noin 10 cm alemmaksi kuin näppäimistötaso. Näppäimistötason syvyys on cm ja leveys cm. Suuri syvyys sallii monipuoliset työtavat ja reilun kyynärvarren tuennan. Jos näppäimistötasolla pidetään lisäksi esimerkiksi muistilehtiötä tms., tason syvyys voi olla 60 cm. Tällöin näyttö kuitenkin jää jo aika kauas. Kuvaruututason syvyys cm, näytön koosta riippuen. Nykyiset 17" näytöt ovat 45 cm syvyisiä. Koko päätteen ei ole pakko olla pöytätason päällä, vaan päätteen takaosa voi ylittää pöydän reunan, jos siitä ei aiheudu haittaa. Litteiden näyttöjen syvyys jalustoineen on noin 20 cm. Jos päätetyöpiste on erillään muista työtasoista, pöydän leveyden tulee olla vähintään 120 cm (kun vain vähän papereita on käytössä). Työtasojen tulee olla vaaleasävyisiä ja kiiltämättömiä. Työtasoissa ei saa olla teräviä reunoja niissä paikoissa, joihin esimerkiksi tuetaan kättä, tai esiin työntyviä kulmia, joihin voi kolauttaa itsensä. Istuttaessa työtason jalkatilan syvyyden tulee olla polvien kohdalla vähintään 45 cm ja lattiatasossa 65 cm. Jalkatilan leveyden pitää olla vähintään 60 cm. Jalkatilan tulee olla vapaa. Siellä ei saa olla pöydän jalkoja, jotka estävät kääntymisen tuolilla työkohteesta toiseen, eikä myöskään ulkonevia tukirakenteita, kolhivia kulmia tai muuta tarpeetonta. Kuva 4. Ns. mahakolopöytä on saavuttanut suuren suosion päätetyössä. Sen käyttökelpoisuus työhön on kuitenkin kokeiltava. Se sopii parhaiten hidastempoiseen suunnittelutyöhön, jossa

2 työvälineenä ovat näyttö, näppäimistö ja hiiri. Käsinojallinen työtuoli ja mahakolopöytä eivät aina sovi yhteen, koska käsinojat ovat usein pöytälevyn korkeudella ja kolhivat pöydän reunaan ja estävät myös istumisen "kolossa". Työtuoli Tuolin on sovittava istujan mittoihin, usein tuoli on istujan kokoon nähden liian suuri. Tuoli pitää antaa tukea erilaisissa työasennoisssa. Tuolia on helppo säätää. Tuolin säätötoimintojen pitää löytyä ja toimia loogisesti, muutoin niitä ei käytetä. Tuolin korkeuden säätövara on riittävä. Säätörajat standardin mukaisessa toimistotuolissa ovat cm, mutta se ei aina riitä tosi pitkille tai pienikokoisille. Selkänojassa tulee olla riittävä korkeussäätö ja kaltevuussäätö, jotta riittävä tuki saadaan lanne-ristiselän alueelle. Tarvittava selkänojan koko ja muoto riippuvat paljon työn laadusta ja tarvittavasta tuesta. Selkänoja ei saa estää käsivarsien liikkeitä sivulle ja taakse. Se ei saa joustaa liian kevyesti, mutta sen pitää kuitenkin taipua selän asennon muutosten mukaan. Paikallaan pysyvässä työssä, joka ajoittain sallii hiukan taaksepäin nojautuvan työasennon, selkää pitäisi tukea myös ylhäältä. Korkeahko selkänojalla varustettu istuin sopii mm. moniin näyttöpäätetöihin. Tuolissa tulee olla riittävä istuinpinnan syvyyden säätö. Istuimen syvyyttä säädetään joko siirtämällä selkänojaa tai istuinta eteen- tai taaksepäin. Säätöalueen tulisi olla cm. Liian lyhyen pinnan tuki on riittämätön ja etureuna voi painaa reittä, liian pitkän istuinpinnan etureuna puolestaan painaa polvitaivetta. Istuinpinnan kaltevuuden säädöllä helpotetaan erilaisten asentojen käyttämistä. Käsinojat vähentävät hartiaseudun kuormittumista, jos niitä pystyy käyttämään luontevasti työtilanteessa. Siksi niitä on voitava säätää sekä korkeus- että leveyssuunnassa, eivätkä ne saa ulottua liian eteen. Niskatuki sopii työhön, jonka luonteeseen kuuluu mietiskely ja voimakkaasti taaksepäin nojaava työasento. Tukea voi luontevasti käyttää, jos se saadaan säädettyä tukemaan niskakuoppaa. Tuolin pehmuste on sopiva (ei istuta hyllyvällä suolla eikä kovalla kalliolla). Tuolin pyörät antavat sujuvuutta työskentelyyn. Pyörät valitaan lattian pintamateriaalin mukaan, niin että ne pyörivät nahkeasti, ei liian helposti eikä runsaasti voimaa vaatien. Tuolin pitää olla riittävän tukeva, ei saa kaatua missään istuma-asennossa. Ahtaaseen tilaan ei pidä hankkia vaikeasti liikuteltavaa, isoa työtuolia.

3 Kuva 5. Työtuolin säätömahdollisuuksia Kuva 6. Normaali tukituoli on kätevä tuoli fyysisesti monipuolisiin töihin, joissa liikutaan eri työpisteiden välillä ja joissa istuminen ei ole jatkuvaa. Käsinojien hyödyllisyys on tarkistettava. Kuva 7. Korkeaselkänojainen työtuoli, jossa on keinumekanismi on suosittu työtuoli. Se sopii töihin, joissa istutaan pitkiä aikoja paikallaan. Korkea selkätuki tukee lapaluiden asentoa ylläpitäviä lihaksia yläselässä ja helpottaa siten staattista lihastyötä. Monipuolisten säätömahdollisuuksien ansiosta se sopii selkäongelmaiselle, joka saa siitä yksilöllisen, tuetun istuma-asennon. Kuva 8. Niskatuellisia työtuoleja kannattaa kokeilla töissä, joiden luonteeseen kuuluu

4 mietiskely ja taaksepäin nojaava työasento. Sitä voi kokeilla myös niskasäryistä kärsivä, joka työssään tai taukojen aikana voi käyttää niskatukea. Niskatuellekin tarvitaan eteen-taakse ja ylös- alas säädöt. Taakse nojaavat asennot kuormittavat tuolia tavanomaista enemmän, joten tuolin rakenteen pitää olla vankka. Kuva 9. Polvituoli, jolla istuttaessa selkä säilyttää välilevyjä tasaisesti kuormittavan S-muodon. Tavalliseen istumiseen verrattuna kuormitus tuntuu enemmän jaloissa. Kuva 10. Satulatuoli tai muu vastaava seisomakorkeudelle säädettävä työtuoli antaa vaihtelua työasentoihin. Tuoli avaa lantiokulmaa ja kuormittaa siten selkää tasaisemmin. Tuolin käyttökelpoisuutta kuhunkin työtehtävään pitää miettiä. Virhe. Tuntematon valitsimen argumentti. Päätetyön ergonomiaohjeita - Kalusteiden ja työvälineiden säätö ja sijoittelu Työtehtävä vaikuttaa työasentoon ja siten kalusteiden mitoitukseen. Luettaessa tai tarkassa piirrostyössä työkohde tuodaan mielellään normaalia pöytätasoa ylemmäs ja käden runsasta toimintaa vaativassa päätetyössä kädet pyritään jättämään mahdollisimman alas. Tärkeää aina on kuitenkin tukeutuminen ja usein tapahtuva asennon vaihtelu. Perustyöasento, suunnittelun lähtöasento on suorakulmainen, mutta siitä pitää sitten päästä sekä eteen- että taaksepäin.

5 Kun ruutu, näppäimistö, hiiri ja lähdeaineisto ovat ensisijaiset työvälineet, ne sijoitetaan työtasolle siten, että voidaan työskennellä suoraan eteen alaviistoon katsellen, kädet ovat lähellä vartaloa eikä vartalo ole kiertyneenä. Kuva 11. Laitteiden paras sijoittelualue on suoraan työntekijän edessä. Päätetyön ergonomiaohjeita - Kalusteiden ja työvälineiden säätö ja sijoittelu Työtehtävä vaikuttaa työasentoon ja siten kalusteiden mitoitukseen. Luettaessa tai tarkassa piirrostyössä työkohde tuodaan mielellään normaalia pöytätasoa ylemmäs ja käden runsasta toimintaa vaativassa päätetyössä kädet pyritään jättämään mahdollisimman alas. Tärkeää aina on kuitenkin tukeutuminen ja usein tapahtuva asennon vaihtelu. Perustyöasento, suunnittelun lähtöasento on suorakulmainen, mutta siitä pitää sitten päästä sekä eteen- että taaksepäin. Kun ruutu, näppäimistö, hiiri ja lähdeaineisto ovat ensisijaiset työvälineet, ne sijoitetaan työtasolle siten, että voidaan työskennellä suoraan eteen alaviistoon katsellen, kädet ovat lähellä vartaloa eikä vartalo ole kiertyneenä. Kuva 11. Laitteiden paras sijoittelualue on suoraan työntekijän edessä. Kirjoittimen sijoitus riippuu kirjoittimen käyttötiheydestä. Harvemmin käytettynä se voi olla jopa pienen kävelymatkan päässä, mutta jatkuvasti käytettynä (tai jos tulostetaan luottamuksellisia papereita) tuolilla pyörähtämisen tai kädenojennuksen päässä työntekijästä. Puhelin sijoitetaan käytön sujuvuuden mukaan. Puhelimen paikkaa voi silloin tällöin muuttaa ja jos puhelimen käyttö on runsasta, tulee harkita sankaluureja. Laatikostot ovat pyörillä ja ne sijoitetaan paikkaan, missä ne ovat sopivasti ulottuvilla mutta eivät kuitenkaan jalkojen tiellä. Pyörälliset laatikostot toimivat joskus hyvinä aputasoina. Hyllytilan ja lukittavan kaappitilan tarve vaihtelee työn sisällön mukaan. Huoneilman puhtauden ja siivoamisen takia on turhan paperin keräämistä ja säilyttämistä vältettävä. Ruloovellista kaappia hankittaessa pitää miettiä oven käyttömäärä, rulo-oven nosto alhaalta voi olla hankalaa. Saranaovi vaatii puolestaan avautuessaan tilaa. Näin säädät työpisteesi

6 Istu tuoliisi ja säädä sen korkeus sellaiseksi, että jalkasi (kenkien korot) ovat tukevasti lattiassa. Mieti, tukeeko istuin takamustasi ja reisiäsi sopivasti, ei paina, mutta antaa tukea. Istuimen korkeussäädön kaasujousi toimii, jos kevität vähän painoasi. Istumakorkeuteen vaikuttaa myös istuinpinnan kulma. Istuinpintaa eteenpäin kallistamalla voit istua korkeammalla ja jalkasi ulottuvat kuitenkin lattiaan. Säädä tuolin istuinsyvyys sellaiseksi, että istuinpinta tukee mahdollisimman pitkältä matkalta reisiesi alapintaa, kun tuet kunnolla selkänojaan, mutta samalla tuolin etureuna ei kosketa polvitaivetta. Syvyyttä voi säätää joko istuinpintaa tai selkänojaa siirtämällä. Säädä selkänojan kallistus ja korkeus sellaiseksi, että ristiselkäsi saa kunnon tuen. Tarkoitus on, että selässä on koko ajan luonnollinen notko. Se säilyy paremmin, kun lantiokulma aukeaa, kuten käy istuinta eteenpäin kallistettaessa tai satulatuolilla istuttaessa. Jos tuolissasi on keinumisen herkkyyden säätö, säädä se niin, että reilusti taakse nojaamalla se antaa periksi, mutta voit pystyssä istuen kuitenkin tukea selkänojaan. Joissakin tuoleissa keinun lukitus voi olla säätöä toimivampi ratkaisu. Pidä lukitus kiinni normaalisti, mutta vapauta se välillä niin, että voit lepuuttaa selkääsi nojautumalla reilusti taaksepäin. Säädä tuolin käsinojien korkeus siten, että voit tukea kyynärvartta nojaan hartioiden ollessa rentona. Jos käsinojien leveys on säädettävissä, tuo ne lähelle vartaloasi niin, että olkavarsia ei tarvitse viedä irti vartalosta. Jos näppäimistötasossasi on korkeudensäätömahdollisuus, säädä tason korkeus siten, että voit pitää näpyttäessäsi hartiat rentoina, olkavarret lähellä vartaloa, kyynärvarret likimain vaakasuorassa ja ranteet suorana. Jos säätöä ei löydy riittävästi, puuttuva säätövara on haettava tuolin korkeussäädöstä, jolloin voit tarvita esimerkiksi jalkatuen. Muiden työtasojen korkeus on sujuvinta olla samassa kuin näppäimistötaso, mutta jos esimerkiksi luet tai kirjoitat käsin runsaasti, edellistä korkeampi työtaso tätä varten on parempi. Etsi sinulle sopiva kompromissi. Sijoita näppäimistö niin, että voit koko ajan tukea käsinojiin tai pöytään. Sijoita hiiri mahdollisimman lähelle niin, että sitäkin voit käyttää olkavartta kohottamatta ja kyynärvartta tukien. Kokeile hiiren käyttöä myös heikommalla kädelläsi. Jos työsi on pelkkää hiiren napsuttelua, opettele muutama korvaava näppäinkomento. Aseta näyttö sellaiselle etäisyydelle, että näet pienimmätkin merkit vaivatta. (Kuvaruudun merkkejä voit usein kyllä suurentaakin, mutta silloin näet vähemmän kerralla.) Yleensä hyvä katseluetäisyys on cm. Säädä näyttötason korkeus, ylimmän tekstirivin sopiva korkeus silmien toiminnan kannalta on cm katseen vaakatason alapuolella. Myös niskan rasittumisen kannalta ylös katseen vaakatasolle sijoitettu näyttö on hankala. Jos isossa näytössä on jalkarakenne, näyttötaso laskee näppäimistötasoa alemmaksi. Ikänäköisille moniteho- tai puolikaslasien käyttäjille näytön asettelu voi poiketa edellisestä. Esimerkiksi ikänäköisellä, jolla on kaksiteholasit, ruutu voidaan sijoittaa cm katseen vaakatason alapuolelle, 50-60

7 cm etäisyydelle. Jos katsellaan lasien kauko-osilla, ruutu sijoitetaan jopa yli metrin etäisyydelle ja korkeussuunnassa lasien kauko-osan alueelle. Tällöin merkkien tulee olla tavanomaista isompia. Näyttöä on mukavinta katsoa kohtisuoraan, jolloin ruutu on kallellaan taaksepäin parikymmentä astetta. Jos ruudulla näkyy tällöin pahoja heijastuksia, ne voi usein poistaa kääntämällä ruutua pystympään. Vielä tässäkin vaiheessa kannattaa tarkistaa, että näytön takana ei ole liian kirkasta pintaa (esim. verhon raosta puikahtava iloinen auringonsäde), joka häiritsee näkemistä. Testaa tilanne laittamalla näytön taakse iso pahvilevy. Jos tilanne on parempi, niin yritä poistaa häiritsevä kirkas kohde. Muista kuitenkin koko ajan sääntö numero yksi: Ei ole olemassa yhtä hyvää työasentoa, vaan monia työasentoja, joista muodostuu hyvä kokonaisuus. Sääntö numero kaksi voisi kuulua: Jokainen on fyysisesti (esim. mitoiltaan) erilainen. Siksi työpisteen pitää mukautua jokaisen erilaisiin tarpeisiin. Kuva 12. Hyvä työasento: jalat lattiassa, polville ja reisille tilaa, selkä selkänojassa, hartiat rentoina, kyynärvarret käsinojilla, ranteet suorina pöytään tukien, pienellä silmien liikkeellä näkee sekä näppäimistön että ruudun Kuva 13. Katseluetäisyyden ja ruudulta mitatun merkkikoon välinen yhteys standardin ISO/EN mukaan. Kuva 14. Vinon katselukulman vaikutus merkkikokoon ei ole aluksi kovinkaan iso. Ihminen haluaa yleensä kuitenkin katsella kuvaruutua kohtisuoraan, mikä saattaa aiheuttaa huonon

8 työasennon. Päätetyön ergonomiaohjeita - Työympäristön ominaisuuksia Fysikaalisella ympäristöllä, kuten katseluoloilla, ääniympäristöllä ja sisäilmastolla, vaikutetaan ihmisen suorituskykyyn ja viihtyvyyteen. Valaistus Toimistotyöpaikan katseluoloihin vaikuttavat päivänvalo ja valaisimilla aikaansaatu valaistus, erityisesti valon laatu, määrä, sijoitus ja suuntaus. Lisäksi siihen vaikuttavat ympäristön ja käsiteltävän materiaalin pintojen ominaisuudet, joista heijastuskyky on tärkein. Valon tulosuunta Valon pitää tulla työtilaan niin, että vältytään häikäisyltä. Ei kannata suunnitella pääasiallista työpaikkaa niin, että kasvot ovat ikkunaan päin, koska ikkuna on useimmiten liian kirkas suhteessa huoneen muiden pintojen kirkkauteen (luminanssiin, valotiheyteen) ja aiheuttaa ainakin kiusallista häikäisyä. Joissakin tilanteissa työasema joudutaan sijoittamaan ikkunan eteen ja tällöin liiallinen valon tulo estetään tiiviillä verhoilla ja kaihtimilla. Kuva 34. Katon kautta heijastava epäsuoran valaistuksen valaisin Kuva 35. Epäsuora valaisin, jossa on oma heijastuspinta. Valaisimen kirkkaus ylittää selvästi ergonomiset suositukset, mutta ei häiritse kuvaruututyöskentelyä

9 Kattovalaisimien tulee olla kuvaruudun päällä tai sivulla, ei takaviistossa, jotta vältytään niiden heijastumiselta kuvaruudusta. Yleisvalaistuksen suunnitteleminen näillä kriteereillä on käytännössä aika hankalaa, kun työpisteitä muutetaan työn sisällön muutosten mukaan. Epäsuora valaistus, jossa lamput eivät ole näkyvissä, antaa kalusteiden sijoittelulle vapaammat kädet. Epäsuora valaistus edellyttää jonkinverran korkeutta huoneelta, jotta valo laskeutuu tasaisesti huoneeseen. Myös ns. matalaluminanssivalaisimet eivät juurikaan aiheuta heijastusongelmia. Yleisvalaistus ja paikallisvalaistus Tavanomaisiin askareisiin riittää luksin valaistusvoimakkuus. Tarkka työ, kuten heikkolaatuisen tekstin lukeminen, vaatii luksin valaistustasoa, mutta osa siitä voidaan toteuttaa paikallisena. Energian kulutuksen ja käyttömukavuuden kannalta myös valaistuksen tarkoituksenmukainen ohjausmahdollisuus on tärkeää. Pienhuonetoimistoissa on yleensä huonekohtaiset valaistuskytkimet. Avotoimistojen valaistustasoa voidaan säätää käyttämällä valaisinkohtaisia kytkimiä.valaistuksen laatua on myös se, että käyttäjä voi säätää sitä omaan työtilanteeseensa sopivaksi. Valaistuksen kokonaisvaikutelmaan ja silmän rasittumiseen vaikuttaa huomattavasti myös valoa heijastavien seinäpintojen ja katselukohteen väritys. Lämminsävyisillä, esimerkiksi kellertävillä ja punertavilla väreillä, voidaan tasapainottaa tehokkaimpien loisteputkien "yli"valkoisen valon antamaa sinertävää vaikutelmaa.koska valon tarve vaihtelee iän ja näkökyvyn mukaan, henkilökohtainen valaisin voi olla tarpeen. Se on myös joustava ratkaisu työpisteiden sijoittamisen kannalta. Tasaisella, riittävän voimakkaalla ja heijastuksettomalla yleisvalaistuksella päästään kuitenkin pitkälle. Lamppujen huolto Toimistovalaisimien teknis-taloudellinen käyttöikä on noin 25 vuotta. Valaisimet on puhdistettava säännöllisesti ja lamput vaihdettava ajallaan (mieluummin koko huone kerralla) uusiin samanvärisiin. Valojen tulee syttyä heti eivätkä lamput saa jäädä vilkkumaan. Ääniympäristö Toimiston äänet eivät aiheuta kuulovauriovaaraa, mutta ne vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin. Parhaimmillaan ääniympäristö on miellyttävän rauhallinen tai sopivan ärsykkeinen ja helpottaa keskustelua tai keskittymistä. Toimistokoneiden takia toimistojen taustamelu on lisääntynyt. Se vaikeuttaa keskustelua, jos tila kaikuu. Kaiunta riippuu pintojen äänenheijastusominaisuuksista ja tilan mitoista. Kapeakaistaiset äänet (kuten ilmastointihumina ja toimistolaitteiden jäähdytyspuhaltimien sirinä) ovat osoittautuneet huomattaviksi häiriötekijöiksi matalasta tasostaan huolimatta. Myös työtovereiden puhelimien äänet voivat häiritä tarpeettomasti. Melusuositukset Rutiininomaisessa tietojenkäsittelytyössä pidetään enimmäismelutasona 65 db(a):ä, jonka ylittyessä esimerkiksi puhelimenkäyttö on hankalaa. Jos toimistotyö vaatii keskittymistä, tavoitetaso on alle 45 db(a). Ääniympäristön suunnittelu Kaiunnan vähentämiseksi pitää työtilassa olla riittävästi äänenvaimennusmateriaalia. Se on parasta sijoittaa osittain kattoon ja osittain

10 kahden tai kolmen seinän yläosaan. Yleensä vaimennusmateriaalia tarvitaan 70-80%:iin katon pinta-alasta. Jälkikaiunta pitää saada selvästi alle 1 sekunnin.toimistoissa ei tule pyrkiä täydelliseen hiljaisuuteen. Esimerkiksi maisemakonttorissa noin 45 db(a):n liikennemelu voi olla sopiva taustamelu, johon mukavasti uppoaa häiritsevän selkeä keskustelu. Joihinkin toimistoihin onkin tuotettu kaiuttimilla noin 45 db(a):n laajakaistaista taustamelua ääniympäristön tasaamiseksi. Sisäilmasto Lämpöolot Lämpöä sisätiloissa on yleensä riittävästi. Liiallisen lämmön välttäminen kuumana kesäpäivänä edellyttäisi jäähdytettyä ilmastointia. Ilmastointia suunniteltaessa pitää ottaa myös huomioon, että tietokoneet ja muut tekniset laitteet tuottavat runsaastikin lämpöä.ilman liike (veto) jäähdyttää ihoa. Nykyisin ikkunat ovat yleensä tiiviit ja veto tulee useimmiten ilmastointiventtiileistä.taulukossa 3 on esitetty toimistotilojen sisäilmaston tavoitearvoja. Nämä vastaavat sisäilmastoluokkaa S2. (Sisäilmayhdistys julkaisu 5. Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus, Helsinki 1995). Luokkia on kaikkiaan kolme: sisäilmastoluokka S1 merkitsee käytännössä koneellista jäähdytystä ja huonekohtaista lämpötilan säätöä. Sisäilmastoluokkaan S2 saatetaan päästä taitavalla rakennussuunnittelulla ilman koneellista säätöä. Luokka S3 vastaa lähinnä viranomaisvaatimusten mukaista vähimmäistasoa. Taulukko 3. Sisäilmaston tavoitearvoja (keskimmäinen laatuluokka) suure arvo huomautukset huonelämpötila, talvihuonelämpötila, kesä C C lattian lämpötila C lämpötilaero pystysuunnassa < 3 C ilman nopeus, talvi 21 C ilman nopeus, kesä 24 C 27 C lämmitys- ja ilmastointilaitteiden äänitaso: toimistohuoneet asuinhuoneet (ei keittiö) Ilman epäpuhtaudet ja kosteus <0,15 m/s <0,20 m/s <0,25 m/s < 35 db(a) <25 db(a) ilman lämpötila oleskeluvyöhykkeellä lämpötilaero nilkkojen ja niskan välillä, mittauskorkeudet 0,1 ja 1,1 m (seisten 1,8 m) kolmen minuutin suuntariippumaton keskiarvo oleskeluvyöhykkeellä laitteiden synnyttämä tai välittämä jatkuva ääni kalustamattomassa huoneessa. Ajoittaiset äänitasot voivat olla 5 db(a) korkeampia Liian kostea tai kuiva ilma on haitaksi. Kosteudessa viihtyvä home tuhoaa rakenteita ja aiheuttaa terveysvaaran ihmiselle. Liian kuiva ilma kuivattaa silmiä ja limakalvoja sekä lisää pölyn leviämistä ja sitä kautta hengitysteiden sairauksien vaaraa. Alhaisiin %:n kosteuslukuihin päädytään kovina

11 pakkastalvina ilman lisäkostutusta. Höyrykostutus on turvallisin ratkaisu, koska etenkin pisarakostutus voi levittää mm. bakteereja. Ihmisen kannalta hyvänä suhteellisen kosteuden arvona pidetään noin 40 %. Allergiat lisääntyvät sekä kosteassa että kuivassa sisäilmassa: esimerkiksi rakennusmateriaalista haihtuu aineita enemmän kosteassa ja pöly taas irtoaa helpommin kuivassa. Bakteerit ja virukset viihtyvät kuivassa ja kosteassa, sienet sensijaan kasvavat vain kosteassa.terveyden kannalta vaarallisin sisäilman epäpuhtaus on kuitenkin tupakansavu.