Rakennerahastotoiminnan strategia, toimintalinjat ja erityistavoitteet. Luonnos TEM; ohjelmatekstiluonnos, versio 1

Transkriptio

1 1(36) TEM/AKO Rakennerahastotoiminnan strategia, toimintalinjat ja erityistavoitteet Luonnos TEM; ohjelmatekstiluonnos, versio 1

2 2(36) Sisällys 1. Ohjelmastrategia: keskeiset haasteet ja poliittiset toimet 3 1A. Toimintapoliittiset tavoitteet, erityistavoitteet ja perustelut Toimintalinjat ja erityistavoitteiden kuvaus EAKR-Toimintalinjan nimi: Innovatiivinen ja hiilineutraali Suomi (luonnosnimi) Erityistavoite 1.1: Tutkimus- ja innovointivalmiuksien ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönoton parantaminen Erityistavoite 1.3: Pk-yritysten kasvun ja kilpailukyvyn parantaminen Erityistavoite 1.4 Taitojen kehittäminen älykästä erikoistumista, teollisuuden muutosprosessia ja yrittäjyyttä varten ESR-Toimintalinjan nimi: Osaava ja osallistava Suomi (luonnosnimi) Erityistavoite 4.1 Parannetaan kaikkien työnhakijoiden, erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien, ja työelämän ulkopuolella olevien työelämään pääsyä sekä edistetään itsenäistä ammatinharjoittamista ja yhteisötaloutta Erityistavoite 4.2 Edistetään elinikäistä oppimista, etenkin joustavia jatko- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia kaikille, ottaen huomioon digitaaliset taidot, ennakoidaan muutoksia ja uusia osaamistarpeita työmarkkinoiden tarpeiden pohjalta, helpotetaan uranvaihdoksia ja edistetään ammatillista liikkuvuutta Erityistavoite 4.3 Tuetaan aktiivista osallistamista yhtäläisten mahdollisuuksien ja aktiivisen osallistumisen edistämiseksi ja parannetaan työllistettävyyttä B. ESR-Toimintalinjan nimi: Aineellisen puutteen torjuminen (luonnosnimi) T. Teknisen tuen toimintalinja Rahoitussuunnitelma 36 3.A Siirrot ja maksuosuudet Määrärahat vuosittain Kokonaismäärärahat rahastoittain ja kansallinen yhteisrahoitus 36

3 3(36) 4. Mahdollistavat edellytykset Ohjelmasta vastaavat viranomaiset Kumppanuus Viestintä ja näkyvyys Yksikkökustannusten, kertakorvausten, kiinteämääräisen rahoituksen ja kustannuksiin perustumattoman rahoituksen käyttö Ohjelmastrategia: keskeiset haasteet ja poliittiset toimet (34 144/30 000) Rakennerahastojen tuella voidaan tukea Suomen yritys- ja elinkeinotoimintaan ja toimintaympäristöihin, innovointiin ja osaamiseen, vähähiiliseen talouteen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, työllisyyteen, jatkuvaan oppimiseen ja aktiiviseen osallisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemista kehittämistoiminnan kautta. Keskeiset strategiset painopisteet rakentuvat toimintaympäristön analysoinnin pohjalta tunnistettuihin haasteisiin. Ohjelmaan sisältyy seuraavat keskeiset strategiset painopisteet: 1) pk-yritysten kestävän kasvun, kansainvälistymisen, kilpailukyvyn ja digitalisaation parantaminen ml. pk-yritysten toimintaympäristöä tukevat elinkeinoelämälähtöiset laajakaista- ja liikenneinfrainvestoinnit harvaan asutuilla alueilla; 2) vähähiilisen talouden edistäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä; 3) elinkeino- ja työelämälähtöisten tutkimus- ja innovointivalmiuksien parantaminen ja TKI-verkostotyön edistäminen; 4) jatkuvan oppimisen, ammatillisen liikkuvuuden ja työvoiman kohtaannon edistäminen työn ja osaamisen murroksessa; 5) työnhakijoiden työllistymisen edistäminen sekä työelämän kehittäminen ja 6) haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Pk-yritysten kasvun, kansainvälistymisen, kilpailukyvyn ja digitalisaation haasteet Suomen elinkeinorakenteessa on tapahtunut voimakkaita muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Etenkin perinteisiltä teollisuuden aloilta on vähentynyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Myös ICT-ala on kokenut voimakkaan rakennemuutoksen. Elinkeinorakenteen monipuolistamisessa keskeistä on alueilla olevan yritystoiminnan uusiutuminen, kasvun ja kansainvälistymisen kiihdyttäminen ja sitä kautta syntyvät työpaikat. Pk-yritysten rooli elinkeinorakenteen monipuolistamisessa on keskeinen, sillä suurin osa uudesta liiketoiminnasta ja uusista työpaikoista sekä tuottavuuden kehityksestä tapahtuu nopeasti kasvavissa pk-yrityksissä. Suomen yrityskentälle tyypillistä on mikroyritysvaltaisuus. Kasvuhakuisia yrityksiä on Suomessa vähän ja yritysten kansainvälistymisessä on edelleen kehitettävää. Ulkomaankaupan parissa toimivien yritysten määrä on huomattavasti noussut, muuta viime vuosien aikana panostukset kansainvälistymiseen ovat pysyneet paikallaan tai hiukan vähentyneet. Viennissä ja muussa kansainvälisen liiketoiminnan osuuksissa on toimialojen ja yritysten välillä huomattavia eroja.

4 4(36) Useimmat uudet yritykset ja niiden luomat työpaikat syntyvät keskimääräistä alhaisemman tuottavuuden aloille. Tämä on huolestuttava kehityskulku, sillä talouden kasvu perustuu pitkälti tuottavuuden kasvuun. Pk-yritysten odotukset tulevasta suhdannekehityksestä ovat vaimentuneet huomattavasti vuoden 2018 syksystä. Suhdannenäkymien muutosten taustalla on etenkin viennin oletettu hiipuminen sekä rakennusinvestointien määrän oletettu väheneminen. Pk-yritysten arviot lähiajan investointien kehityksestä ovat laskeneet. Yli puolet pk-yrityksistä kokee osaavan ja yrityksen tarpeita vastaavan työvoiman saatavuuden olevan rajoite kasvulle ainakin jossain määrin. Pk-yritysten puutteellinen uusiutumiskyky osaamisessa ja omistajanvaihdoksissa vaarantaa etenkin harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa. Osaajapula ei koske vain nopean kasvun yrityksiä vaan rekrytointivaikeudet ovat jopa yleisempiä kohtalaiseen kasvuun tai asemansa säilyttämiseen tähtäävissä yrityksissä. Haasteet työvoiman saatavuudessa koskevat kaupunkiseutujen lisäksi maaseutuja. Merkittävin osaajapulan syy on työnhakijoiden puutteellinen ammattitaito. Yritysten investointeja haittaavat Suomessa etenkin osaamisvajeet ja osaamisen kohtaanto-ongelmat. Osaavan työvoiman saamiseksi on tärkeää kehittää koulutuksen ja yritysten yhteyksiä työelämään. Lisäksi tarvitaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien ja työnantajien kohtauttamista ja pk-yrityslähtöisiä ratkaisuja, joilla edistetään eri väestöryhmien osaamispotentiaalin käyttöä työvoimana ja ehkäistään työsyrjintää. Osaavan työvoiman saamiseksi tarvitaan myös työperäistä maahanmuuttoa ja on tarpeen kehittää jo maahan muuttaneiden työmarkkinavalmiuksia. 74 % pk-yrityksistä arvioi, että oppilaitosten tulisi nykyistä aktiivisemmin tarjota räätälöityjä yhteistyömahdollisuuksia ja koulutusta yritysten tarpeisiin. Myös yritysten rekrytointivalmiuksia etenkin kansainvälisten rekrytointien yhteydessä tulisi kehittää ja vahvistaa, Suomella on erityinen maantieteellinen sijainti ja siitä syystä pk-yrityksillä on fyysisestä toimintaympäristöstä johtuvia haasteita. Maa on osittain harvaan asuttu ja etäisyydet ovat pitkiä. Suomi sijaitsee kaukana merkittävistä markkina-alueista. Saavutettavuudella on keskeinen merkitys elinkeinoelämän kilpailukyvyssä. Saavutettavuuden haasteet ovat etenkin Itä- ja Pohjois-Suomelle kilpailuhaitta. Kaivostoiminta, jalostava teollisuus, metsäteollisuus, matkailu ja biotalous sekä energia- ja ympäristötoimialat kasvattavat kuljetustarpeita ja liikennettä tie- ja rataverkoilla sekä meriväylillä. Pitkät etäisyydet aiheuttavat haasteita sekä kuljetusketjuissa että henkilöliikenteessä etenkin uusiutuviin energialähteisiin perustuvien polttoainejakelujärjestelmien näkökulmasta. Harva asutus luo haasteita myös joukkoliikenteen kehittämiselle. Vähäpäästöisiä liikkumisen ratkaisuja tarvitaan lisää. Tulevaisuudessa työssäkäynti- ja asiointialueet muuttavat muotoaan. Monipaikkainen asuminen ja eläminen lisääntyvät: jo nyt 1/3 käy työssä kotikuntansa ulkopuolella. Työvoiman liikkuvuuden esteiden poistaminen vaatii raideliikenteen kehittämistä ja matkaketjujen sujuvoittamista. Myös digitaalisen infrastruktuurin ja tietoliikenneyhteyksien saatavuus vaihtelee alueittain. Huippunopea (100 Mbit/s) kiinteä laajakaista on saatavilla noin 58 prosentille kotitalouksista. Maakunnittain saatavuus vaihtelee 97 prosentista alle 40 prosenttiin. Vaikka 3G- ja 4G-yhteydet kattavat jo yli 99 prosenttia väestöstä, niillä ei pysty saavuttamaan 100 Mbit/s nopeutta kuin hyvin erityisissä olosuhteissa. Lisäksi näiden yhteyksien nopeuksien vaihtelu on suurta. Kattavat, nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ovat myös välttämätön perusedellytys tuotannon ja työelämän alati digitalisoituessa. Digitaalisen infrastruktuurin ja viestintäyhteyksien kehittämistarpeiden lisäksi yritykset kohtaavat myös osaamiseen liittyviä digitalisaation ja teknologisen murroksen haasteita. Digitaaliset taidot ovat yksi Suomen tärkeimmistä kilpailueduista. Suomi kuuluu digiosaamisen kärkimaihin. Samaan aikaan lähes 60 % suomalaisista yrityksistä on ilmoittanut vaikeuksista

5 5(36) löytää työntekijöitä tieto- ja viestintätekniikan erityisosaamista edellyttäviin tehtäviin. Suomeen tarvitaan digitaalitaitoja ja työpaikkoja yhdistäviä toimia, joiden avulla saadaan yritykset, koulutuksen tarjoajat, työmarkkinaosapuolet ja viranomaiset vähentämään digitaalista osaamisvajetta. Yrityksille suunnattuja digitaalisia palveluja on saatavilla rajallinen määrä, yritysten välillä on huomattavia eroja digitaalisten teknologioiden integroinnissa sekä sähköinen kaupankäynti ja verkossa myynti ovat jääneet jälkeen. Näiden haasteiden vuoksi tulisi lisätä informaatio- ja viestintäteknologian käyttöönottoa pk-yrityksissä, parantaa sähköistä hallintoa ja sähköisiä palveluita mukaan lukien Euroopan laajuiset ja rajat ylittävät palvelut. Pk-yritysten digitaalisen toiminnan aktiivisuus keskittyy erityisesti internet-kotisivuihin ja sosiaaliseen mediaan. Big dataa, alustataloutta, teollista internetiä tai digitaalista asiakaspalvelua hyödynnetään sen sijaan vähemmän ja myös aikomukset niiden käyttöönottoon ovat vähäisemmät. Pk-yrityksissä uuden teknologian soveltamisaktiivisuus ja kyky luoda uusia toimintatapoja ja menetelmiä tuotantoprosesseihin on liian alhaista. Vain joka kymmenennessä yrityksessä tunnistetaan, mitä uusia liiketoimintamahdollisuuksia digitalisaatio voi tuoda. Yrityksen digitalisaation asteeseen vaikuttaa merkittävällä tavalla myös yrittäjän, muiden omistajien ja yrityksen hallituksen suhtautuminen ja kiinnostus digitalisaatiota kohtaan. Myös yrittäjän ja muiden avainhenkilöiden osaamisella on keskeinen merkitys digitaalisuuden hyödyntämiseen. Etenkin pienet yritykset tarvitsevat sparrausta ja matalan kynnyksen etenemismalleja digikyvykkyyden kehittämiseen. Vähähiilisen talouden edistäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä Pariisin ilmastosopimuksen ja IPCC:n raportin mukaan maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa välittömästi 1,5 asteeseen. Jotta tähän päästään, on maapallon hiilidioksidipäästöt käännettävä välittömästi jyrkkään laskuun. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti. Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä tekijöistä arktisella alueella ja määrittää alueen tulevaisuuden kehityspolun. Ilmastonmuutosta täytyy hillitä kaikin mahdollisin keinoin, joilla arktisen alueen sulamista pyritään hillitsemään. Paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia sopeutua muutokseen on kehitettävä. Teknologiakehitys mahdollistaa entistä kestävämpiä ratkaisuja vuorovaikutuksen kehittämiseen. Monipaikkaisuus ja etätyö, uudet vähähiilisemmät liikennemuodot, hajautetut energiaratkaisut, lähiruoka, luonnon virkistyskäyttö ja matkailu sekä kaupungistumiseen tarvittavien maa-aines- ja vesivarojen kestävä hyödyntäminen edellyttää yhteistyön kehittämistä kaupunkien ja maaseudun välillä. Rakennerahastoilla voidaan tukea näihin mahdollisuuksiin liittyvää liiketoiminnan kehittämistyötä ja siinä tarvittavaa osaamista. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan huomattavia päästövähennyksiä. Päästövähennys -tai energiatehokkuustoimet pelkästään eivät kuitenkaan riitä hillitsemään ilmastonmuutosta. Tarvitaan nykyistä tasoa suurempia yksityisiä ja julkisia investointeja vähähiilisiin käytäntöihin ja teknologioihin. Materiaalien valmistukseen, kulutukseen ja parempaan hyödyntämiseen kohdentuvat toimet ovat tärkeässä roolissa ilmastotavoitteisiin ja hiilineutraaliuteen pääsemiseksi. Keskeistä on pk-yritysten vähähiilisten tuote- ja palveluideoiden tuotteistaminen, kaupallistaminen ja pääsy markkinoille. Pyrkimys hiilineutraaliin talouteen luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia mutta edellyttää myös uutta osaamista ja panostamista tki-toimintaan. Vähähiilisyydestä ja vastuullisuudesta muodostuu kilpailuetu yrityksille.

6 6(36) Talouden rakenne Suomessa on yksi maailman energiaintensiivisimmistä pitkien kuljetusmatkojen, kylmän ilmaston ja teollisuuden rakenteen vuoksi. Tämän vuoksi resurssi- ja energiatehokkuus korostuvat. Kaikilla aloilla on mahdollista parantaa energiatehokkuutta. Palvelusektorin energiaintensiteetti on yli EU:n keskiarvon. Myös teollisuuden energiaintensiteetti on EU:n suurimpia Suomessa. Komission maakohtaisissa suosituksissa todetut strategiset investoinnit vähähiilisen energiaintensiivisen teollisuuden aloille ja liikennesektorille voivat osaltaan auttaa saavuttamaan pitkän aikavälin taloudelliset ja ympäristölliset tavoitteet. Elinkeino- ja työelämälähtöisten tutkimus- ja innovointivalmiuksien parantaminen ja tki-verkostotyön edistäminen Globaalin toimintaympäristön muutokset, kuten nopea teknologinen ja taloudellinen kehitys edellyttävät panostuksia elinkeinoelämälähtöiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Yritysten menestyminen globaaleilla markkinoilla vaatii jatkuvia panostuksia uudistumiseen tki-toiminnan avulla. Suomen rooli tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on perinteisesti ollut vahva. Haasteena on aineettomien investointien, kuten tutkimukseen ja kehittämiseen kohdennettujen investointien vähentyminen viime vuosina. Yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan intensiteetti, julkinen tutkimus- ja kehitystuki ja muut yritysten innovaatiomenot ovat vähentyneet. Tarvitaan lisää panostuksia tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitukseen sekä tutki mus peräisen tiedon ja soveltavan osaamisen hyödyntämiseen elinkeinoelämän ja yritysten kehittämistoimissa. Tiedemaailman ja yritysten välistä yhteistyötä ja kansainvälistymistä olisi lisättävä edelleen. Tutkimus- ja korkeakoulusektorin haasteena on myös riittämätön kansainvälistyminen, sillä vain vähän ulkomaalaisia tutkijoita tulee Suomeen työskentelemään. Suomen on oltava entistä houkuttelevampi paikka opiskella, tutkia ja investoida. Suomessa ei ole laajaa tai pitkää kokemusta ulkomaisen työvoiman rekrytoinnista, vaan toistaiseksi kyseessä on ollut enemmänkin marginaalinen ilmiö, jota on toteutettu hajanaisilla resursseilla; kansainvälisen liikkuvuuden edistäminen (ml. EURES-toiminta), edellyttää kansallisia linjauksia alueilla tehtävien toimien tukemiseksi. Kansallisessa uudistusohjelmassa on asetettu tki-toiminnan tavoite 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Suomen tki-intensiteetti oli 2,76 % suhteessa BKT:hen vuonna Vuodesta 2009 lähtien yrityssektorin tki-intensiteetti on supistunut voimakkaasti. Nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten osuus on pienempi kuin keskimäärin EU:ssa. Julkisen tutkimuksen yksityisen yhteisrahoituksen määrä on EU:n keskiarvoa pienempi. Tki-investoinnit ovat riittämättömällä tasolla kasvun käynnistämiseksi ja viennin monipuolistamiseksi korkeamman teknologian tuotteisiin keskipitkällä aikavälillä. Liiketoiminnan innovaatiot keskittyvät enimmäkseen pienten parannusten tekemiseen ja toiminnan tehostamiseen, kun sen sijaan tarvittaisiin enemmän radikaaleja innovaatioita. Suhteellisen korkeiden työvoimakustannusten lisäksi syrjäinen maantieteellinen sijainti ja kielimuuri jossain määrin rajoittavat Suomen kykyä houkutella kansainvälisiä osaajia ja investointeja. Suorat ulkomaiset investoinnit ovat pysyneet matalalla tasolla. Myös suomalaisten monikansallisten yritysten määrä, jotka harjoittavat ulkomailla tki-toimintaa on jokseenkin rajallinen. Tämä saattaa olla syynä suomalaisten yritysten vaikeuksiin päästä mukaan globaaliin teknologiakehitykseen, kansainvälisiin toimitusketjuihin tai kansainvälisiin innovaatioverkostoihin.

7 7(36) Työnhakijoiden työllistymisen edistäminen sekä työelämän kehittäminen Väestön nopea ikääntyminen ja työvoiman väheneminen sekä muuttoliikkeet ovat merkittäviä haasteita Suomelle. Työikäisen väestön osuuden ennustetaan vuosien 2016 ja 2050 välisenä aikana supistuvan 63 %:sta 58,3 %:iin. Väestönlisäys tapahtuu yksinomaan maahanmuuton kautta. Työllisyysaste oli syyskuussa 2019 Tilastokeskuksen tietojen mukaan 72,7 %, mikä on alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Työllisyyden kasvun odotetaan jatkuvan vaikkakin hidastuen. Huolimatta kasvusta Suomen tärkeimmillä talouden aloilla rakenteellinen työttömyys on säilynyt suhteellisen suurena. Työttömyysaste oli syyskuussa ,9 % eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työttömyysaste oli 6,1 % eli 0,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Naisten työttömyysaste laski 1,3 prosenttiyksikköä 5,7 %. Nuorten vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli syyskuussa 14,3 %, mikä oli lähes saman verran kuin vuotta aiemmin. Vaikka nuorisotyöttömyys on hieman vähentynyt, on se edelleen EU:n keskiarvon yläpuolella. Ulkomailla syntyneiden työllisyysaste on matalampi kuin Suomessa syntyneiden. Ennusteen mukaan pitkäaikaistyöttömien määrä jää vuonna 2021 edelleen korkeammaksi kuin ennen finanssikriisiä, vaikka työttömien työnhakijoiden määrä muuten palaakin kriisiä edeltäneelle tasolle. Työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä haluaisi työskennellä ja arvioi myös olevansa kykeneviä tähän. Jos heistä työllistyisi jatkossa pysyvästi esim. kolmannes, työllisyysaste nousisi nykyisestä yli kolme prosenttiyksikköä. Maakohtaisissa suosituksissa Suomea kehotetaan parantamaan kannustimia työn vastaanottamiseksi ja varmistamaan työmarkkinoiden ulkopuolella oleville ja työttömille riittävät ja integroidut palvelut. Kuitenkin edistyminen kannustin- ja työttömyysloukkujen vähentämisessä on ollut vähäistä. Työvoiman lisäämiseksi tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa ja osaamistarpeisiin vastaavaa koulutusta sekä toimia työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien aktivoimiseksi. Muihin vertailukelpoisiin EU-maihin verrattuna etenkin matalan osaamistason työntekijöiden työvoimaosuudet ovat alhaiset. Työn murros edellyttää elinikäistä oppimista, tarvetta osaamisen päivittämiseen ja jatkuvaan oppi-miseen. Osaavan työvoiman saatavuus on merkittävä yritysten kasvun este, mikä vaikuttaa uusien teknologioiden, automaation ja robotiikan kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Inhimillisten voimavarojen riittämättömyys haastaa korkeaa osaamista vaativaa yritystoimintaa sekä yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Työvoiman saatavuutta haastavat väestön ikääntyminen, ihmisten paikkasidonnaisuus ja osassa maata pitkät etäisyydet. Työvoiman liikkuvuus maan sisällä sekä maahanmuutto ovat alhaisella tasolla. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamisen ja ekologisten haasteiden voidaan ennakoida vaikuttavan osaamisvaatimuksiin yhä enemmän. Teknologinen kehitys, erityisesti digitalisaatio, automaatio ja tekoäly ovat muuttaneet kaikenlaista työtä. Alhaisemmat ja hitaammin muuttuvat koulutus- ja osaamisvaatimukset voidaan korvata teknologisilla ratkaisuilla. Työurat ja työskentely-ympäristöt ovat mukana murroksessa. Työtä tehdään yhä enemmän väliaikaisissa verkostoissa, globaaleilla alustoilla ja ilman perinteistä työntekijä-työnantajasuhdetta. Työurat koostuvat entistä useammin lyhyistä työjaksoista sekä koulutuksen, palkkatyön ja yrittäjämäisen toiminnan yhdistelmistä. Työllisenä pysymiseen vaaditaan jatkuvaa osaamisen päivittämistä työn ohella sekä valmiuksia liikkuvuuteen ammatillisesti ja alueellisesti. Laadukkaiden ja monipuolisten uraohjaus- ja tukipalveluiden tarve kasvaa merkittävästi. Osaamisen kehittämisen keinoja on joustavoitettava ja uudistettava, jotta kaikkien on mahdollista päivittää osaamistasoaan.

8 8(36) Työmarkkinoiden erityinen haaste on sukupuolten välinen ammatillinen segregaatio, joka jäykistää työmarkkinoita, estää ihmisten todellisen osaamispotentiaalin toteutumista ja tehokasta hyödyntä-mistä sekä aiheuttaa koulutuksen keskeyttämisiä ja alanvaihtoja. Ammatillinen eriytyminen on vai-kuttanut huomattavaan palkkaeroon miesten ja naisten välillä. Tämä puolestaan näkyy myöhemmin eläkkeissä ja ikääntyneiden naisten heikkona taloudellisena asemana. Yhteisötalous ja yhteiskunnallisia tavoitteita liiketoiminnallaan toteuttavat yhteiskunnalliset yritykset voivat osaltaan tarjota työpaikkoja ja osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia myös osatyökykyisille ja muille heikossa asemassa oleville. Liiketoiminnan avulla luodaan kestävää kehitystä, hyvinvointia ja työllisyyttä. Yhteiskunnalliset yritykset tarvitsevat kuitenkin erilaista tukea toimintansa eri vaiheissa. Yleisissä yritysten palveluissa, rahoituksessa ja tukitoimissa välttämättä ole tunnistettu tai tunnustettu niiden erityisiä piirteitä ja vaatimuksia. Sosiaaliset innovaatiot, joilla voidaan lisätä työn kysyntää ja tarjoa uudenlaisia työtehtäviä, mahdollistavat heikossa työmarkkina-asemassa oleville ryhmien nykyistä laajemman työhön osallistumisen. Työllistämisehdon käyttäminen julkisissa hankinnoissa sekä kohderyhmälle sopivien työtehtävien kartoittaminen ja räätälöiminen työpaikalla ovat uusia tapoja tehdä tiivistä työnantajayhteistyötä. Jatkuvan oppimisen, ammatillisen liikkuvuuden ja työvoiman kohtaannon edistäminen työn murroksessa Osaaminen tuotannontekijänä tulee 2020-luvulla olemaan merkittävin kasvun edellytys, ja osaavan työvoiman saatavuus määrittää pitkälti asemaamme kansainvälisessä kilpailussa. Muuttuvan työelämän vaatimukset lisäävät oman osaamisen päivittämisen ja jatkuvan oppimisen tarvetta merkittävästi. Uudet osaamistarpeet ja -vaatimukset edellyttävät koko koulutusjärjestelmän kehittämistä saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka varmistaa jokaiselle osaamisen, jonka pohjalta jatkuva oppiminen on mahdollista. Työn murrokseen ja muihin työmarkkinoiden rakenteellisiin muutoksiin vastaaminen vaatii jatkuvaa oppimista ja osaamistarpeiden muutoksiin sopeutumista. Toimiala- ja ammattirakenteen sisäiset muutokset tulevaisuudessa vaikuttavat osaamistarpeiden ennakointiin. Varautuminen koskee uutta työvoimaa ja työmarkkinoilla jo olevien henkilöiden osaamisen kehittämistä. Palvelujärjestelmää kehitetään siirtymä- ja muutosvaiheen tukielementtejä paremmin hyödyntäviksi. Tuetaan koulutuksen ja työelämän nivelvaiheiden sekä työstä työhön välisten siirtymien sujuvoittamista ja nopeuttamista erityisesti huomioiden muuttuvan työelämän tarpeet ja muutosturvan toimintamallin kehittäminen. Toiminnassa kehitetään ja hyödynnetään digitaalisia välineitä. Keskeistä on työnantajien osaamisen tukeminen ja työelämälähtöisten palvelukokonaisuuksien kehittäminen, mm. rekrytointikäytännöt ja osaaminen. Suomalaisten osaamistaso on kääntynyt laskuun ja merkittävällä osalla on puutteita perusosaamisessa Ammatit muuttuvat korkeampaa osaamista edellyttäviksi, ja muutosvauhti on niin nopea, että yksinomaan nuorten ikäluokkien koulu tuksella uuden osaamisen tarvetta ei kyetä tyydyttämään. Ennakointitulosten mukaan uu sista syntyvistä työpaikoista 80 % edellyttää korkea-astetasoista osaamista. Koulutusjärjestelmää kehitettäessä on oltava tietoisia teknologian kehityksestä ja sen tulee olla elinkeinoelämän muutosta ennakoivaa. Elinkeino- ja työpolitiikan yhteistyöllä voidaan parantaa

9 9(36) tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointia. Palvelujärjestelmää kehitetään siirtymä- ja muutosvaiheen tukielementtejä paremmin hyödyntäviksi. Tuetaan koulutuksen ja työelämän nivelvaiheiden sekä työstä työhön välisten siirtymien sujuvoittamista ja nopeuttamista erityisesti huomioiden muuttuvan työelämän tarpeet ja muutosturvan toimintamallin kehittäminen. Toiminnassa kehitetään ja hyödynnetään digitaalisia välineitä. Keskeistä on työnantajien osaamisen tukeminen ja työelämälähtöisten palvelukokonaisuuksien kehittäminen, mm. rekrytointikäytännöt ja osaaminen. Myös matalimman tulo- ja koulutustason aikuiskoulutuksen kehittämiseen on tärkeää kiinnittää huomiota työmarkkinoiden polarisaatiokehityksen vähentämiseksi. On kiinnitettävä huomioita koulutuksellisesti aliedustettujen ryhmien osaamisen kasvattamiseen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on suuri, mutta tämä ei koske kaikkia yhteiskuntaryhmiä. Helsinki-Uudenmaan alueella korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on suurin (52,5 %) kun puolestaan Pohjois- ja Itä-Suomessa (38 %) pienin. Suurimmissa kaupungeissa osuus on suurin ja pienin maaseudulla. Kansalliset ja kansainväliset tutkimukset näyttävät, että nuorten oppimistulokset ovat laskusuunnassa. Nuorten osaamistason heikentymistä on tapahtunut kaikilla OECD:n PISA-tutkimuksen sisältöalueilla lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Vanhempien ammatin ja koulutuksen sekä varallisuuden vaikutus on voimistunut. Viimeisimmissä PISA-aineistoissa on havaittu suurempia alueellisia eroja kuin koskaan aiemmin. Erityisenä huolenaiheena on maahanmuuttajien osaaminen. Osaamiserot maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä ovat EU:n suurimpia. PISA-tutkimuksen mittaamien perustaitojen heikkenemisellä on huomattavia seurausvaikutuksia elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa jää 16 % ikäluokasta, vaikka nyky-yhteiskunnassa toisen asteen tutkinto on tunnistettu minimivaatimuksena työllistymiseen ja osallistumiseen. Jopa puolen miljoonan suomalaisen on arvioitu tarvitsevan seuraavan kymmenen vuoden aikana uudelleenkoulutusta tai suunnitelmallista laajaa täydennyskoulutusta. Suomi on menettänyt 1990-luvun kärkipaikkansa kansainvälisissä koulutusvertailuissa. Tulevaisuudessa on tarvetta sopiville osaamisen kehittämistä tukeville palveluille, jotka ovat linkitettävissä monimuotoisiin työn muotoihin. Tarve henkilökohtaiselle ohjaukselle ja osaamisen kehittämispolkujen luomiselle kasvaa. Keskeistä on olemassa olevan osaamisen todentaminen ja hyödyntäminen. Maahanmuutto lisää osaltaan tarvetta osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tehostamiseen. Oppilaitoksia ja oppimisjärjestelmiä tulee kehittää edelleen yhdenvertaisuutta lisäävään suuntaan. Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen Suomen koulutusjärjestelmä on toimiva ja peruskoulutuksen osalta ikäluokat hyvin tavoittava, mutta koulutustulokset ovat heikentyneet ja eri ryhmien väliset erot kasvaneet. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus on hieman kasvanut. Vuonna 2017 se oli 8,2 %, kun Euroopan keskiarvo oli 10,6 %. Ulkomailla syntyneistä keskeyttää koulunkäyntinsä kaksi kertaa niin suuri osuus kuin Suomessa syntyneistä. Työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentyessä on kuitenkin muun muassa osatyökykyisten, ulkomaalaisten ja ikääntyneiden työnhakijoiden työllistymisessä haasteita. Tärkeää on tunnistaa keskeiset ei-aktiiviset henkilöryhmät, jolloin heidän työllistymistään voidaan myös tukea. Työllisyysasteen nostamisen kannalta on tärkeää, että työelämän ulkopuolella olevia

10 10(36) saadaan työelämään ja parannetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien edellytyksiä työllistymiseen. Työttömyys heikentää työ- ja toimintakykyä ja niin ikään vajaus työ- ja toimintakyvyssä heikentää työllistymismahdollisuuksia. Masennus on yleisin yksittäinen syy siirtymiseen työkyvyttömyyseläkkeelle. Työttömille suunnattujen palveluiden integrointiin liittyy haasteita. Työttömille suunnattujen aktivointipalvelujen valikoima on monipuolinen, mutta haasteena on palvelujen hajautuminen usealla eri tarjoajalle ja koordinoinnin puutteet, jolloin saumattoman palveluketjua ei saavuteta. Lisäksi yksittäisten te-palvelujen nivelvaiheessa tarvittava tuki jää usein saamatta. Tästä seuraa se, että heikommassa asemassa olevat työttömät putoavat eri toimenpiteiden ja ohjelmien väliin. Suomen saamissa maakohtaisissa suosituksissa vuosille todetaan tarve kehittää edelleen integroituja palveluja työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville. Rakennerahastoimilla voidaan osaltaan vastata suosituksiin toteuttamalla työllisyyttä, osaamista ja aktiivista osallisuutta edistävää toimintaa ja kehittää em. monialaisia integroituja palveluja työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville. Suomessa on noin koulutuksen ja työn ulkopuolella olevaa (NEET) nuorta. Työ- tai koulutuspaikan puuttuminen NEET-nuorella lisää huono-osaisuuden, syrjäytymisen ja yksinäisyyden kokemusten riskiä. Monella nuorella on kasaantuvia haasteita osaamisessa ja elämänhallinnassa. Toisen asteen koulutuksen keskeyttäminen, työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten suuri määrä ja ongelmien kasaantuminen nuorille miehille ovat keskeisiä haasteita. Mielenterveysongelmat ovat olleet työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisen yleisin syy vuodesta 2000 saakka. Mielenterveydenhäiriöt aiheuttavat työkyvyttömyyttä etenkin vuotiaille. Työvoiman ulkopuolella olevien työllistämiseen kytkeytyy haasteita. Sairaus tai vamma ovat usein työvoiman ulkopuolella olevien työikäisten miesten tilanteen taustalla. Työnhausta luopuneiden miesten osuus on ollut EU:n keskiarvon yläpuolella pitkään. Työvoiman ulkopuolella olevilla naisilla syynä tilanteeseen ovat yleensä hoitovelvoitteet ja perhe tai henkilökohtaiset syyt. Tilastokeskus on arvioinut Suomessa olevan noin osatyökykyistä, joista työkyvyttömyyseläkettä saa ja joista noin puolet työskentelee. Vaikka osatyökykyisillä on haluja työskennellä, kohtaavat he esteitä työmarkkinoille pyrkiessään sosiaaliturvajärjestelmän hajanaisuuden ja tukipalvelujen puutteellisen koordinoinnin vuoksi. Osatyökykyisten työllisyysaste on matala. Osatyökykyisten työllistämiseksi tarvitsevat työntekijät tietoa ja tukea liittyen osatyökykyisyyteen ja osatyökykyisten palkkaamiseen. Osatyökykyisten rekrytointiin suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti noin kolme neljästä työnantajasta. Osatyökykyisten todennäköisyys tulla valituksi työhön on arvioiden mukaan noin % pienempi. Uudet työn muodot ja digitalisaatio voivat edistää osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksia. Toisaalta monet matalan kynnyksen työtehtävät vaativat nykyisin myös digitaalista osaamista, mikä voi heikentää osatyökykyisten mahdollisuuksia tehdä ko. tehtäviä ilman osaamisen lisäämistä. Työllisyysaste työikäisten maahanmuuttajien keskuudessa on kantaväestöä matalammalla tasolla ja niin ikään työttömyysprosentti on korkeampi. Maahanmuuttajaväestö on hyvin heterogeeninen. Ryhmään kuuluu työn perässä muuttaneita asiantuntijoita kuin kansainvälistä suojelua tarvitsevia pakolaisia. Osa maahanmuuttajanaisista voi olla erittäin heikossa asemassa ja pääsy kototutumista tukeviin toimenpiteisiin on haastavaa. Niin ikään nuorten maahanmuuttajien asemaan kytkeytyy haasteita. Peruskoulun päättäneillä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on erityisen korkea riski työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämiseen. Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät muita useammin osaamistaan ja koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä. Vastentahtoisesti työttömiä on heidän joukossaan muita enemmän. Ulkomaalaistaustaisten työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä ovat muun muassa kotimaisten kielten puutteellinen taito,

11 11(36) työkokemuksen puute Suomessa sekä ongelmat, jotka liittyvät ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja koulutusten tunnistamiseen. Työnantajiin liittyviä työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä ovat muun muassa väärät mielikuvat ja kielteiset asenteet, ulkomaalaistaustaisia syrjivät rekrytointikäytännöt ja puutteet perehdytysresursseissa. Ulkomaalaistaustaisten yhteiskuntaan integroituminen tapahtuu arjen vuorovaikutuksessa erilaisissa yhteisöissä, kuten työyhteisöissä ja oppilaitoksissa. Maahanmuuttajat aloittavat usein matalapalkkatöistä ja työurat ovat sirpaleisemmat kuin kantaväestöllä. Varsinkin kolmansista maista tulevilla määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Samoin epätyypilliset työajat ja vuorotyö ovat yleisiä. Riski syrjäytyä työmarkkinoilta koskee erityisesti maahanmuuttajanaisia ja pakolaisuuden perusteella Suomeen muuttaneita. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien kotoutumiseen panostaminen on entistä tärkeämpää. Väestön keskuudessa tapahtuu polarisaatiota ja huono-osaisuus kasautuu ja periytyy. Myös alueelliset erot kasvavat. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen pieni, vaikka alueiden ja väestöryhmien välillä on jossain määrin eroja. Vuonna 2017 köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevan väestön osuus oli suurin Länsi-Suomessa (18,5 %) ja pienin Helsinki-Uudenmaan alueella (11, 8%). Matalamman koulutustason omaavien vanhempien lapsilla sosiaalisen syrjäytymisen tai köyhyyden riski on suuri. Maahanmuuttajataustaisten lasten köyhyysriski on merkittävästi suurempi (20 %) kuin suomalaistaustaisilla lapsilla. Huono-osaisuudella ja köyhyydellä on taipumus kasautua ja siirtyä sukupolvelta toiselle. Köyhyydellä on kytkentä nuorten erilaisiin ongelmiin ja syrjäytymiseen sekä vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin. Havaintoja ja kokemuksia aiemmasta rakennerahastotoiminnasta Kestävää kasvua ja työtä ohjelman ulkopuolisessa arvioinnissa on käsitelty ohjelman hallintoa, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Arvioinnin loppuraportti toteaa, että työllisyyden lisäämisen osalta toimintaympäristö on ollut suotuisa talouden hyvästä vireestä johtuen. Rakennerahasto-ohjelman ESR-toimet ovat osaltaan vaikuttaneet parantuneeseen työllisyyskehitykseen. Etenkin ikääntyneiden työllistymisessä on saatu hyviä tuloksia, mutta nuorten työllistymisen suhteen tavoitteisiin ei ole päästy. Pitkäaikaistyöttömyyteen vaikuttaminen on ohjelman puitteissa ollut rajallista, mutta tulevaisuudessa ESR:n roolin asiassa voidaan olettaa kasvavan. Arvioinnin mukaan pk-yritysten kilpailukyvyn kehittymistä on ohjelmassa edesautettu monipuolisesti. Ohjelmakauden aikainen myönteinen talouskehitys on luonut hyviä mahdollisuuksia pk-yritysten kasvun mahdollistamiseen. EAKR-tukea saaneiden yritysten kohdalla ohjelman toimilla kasvua on mahdollistettu tavoitteisiin nähden hyvin; tosin osa vaikutuksista tulee näkyviin vasta pidemmän ajan kuluessa. Ohjelmassa on onnistuttu yritysten kansainvälistymisen edistämisessä. Sen sijaan ohjelman vaikutukset elinkeinorakenteen monipuolistamiseen ja uusien yritysten syntymiseen ovat olleet vaatimattomat. Vähähiilisyys ei ole yritysten kehittämistoimien ensisijainen tarkoitus, vaan vähähiilisyyttä edistetään tuottavuuteen ja tehokkuuteen liittyvien kehittämistoimien avulla. Tutkimuksen ja kehittämisen edistämisen osalta rakennerahasto-ohjelman vaikutus jää vähäiseksi Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaismenoihin suhteutettuna. Rakennerahastojen tki-toiminnan rahoitus näyttäytyy kuitenkin rakenteellisesti tärkeänä kahdessa suhteessa. Sen

12 12(36) avulla Suomeen on juurrutettu alueellisia tki-keskittymiä ja innovaatioekosysteemejä koskevaa alueellista innovaatiopolitiikkaa. Rakennerahastot ovat myös lisänneet ja suunnanneet tki-toimintaa erityisesti niissä maakunnissa, joissa yritysten tki-intensiteetti on alhainen. Arvioitsijat näkevät, että koulutuksen kehittämisessä ohjelman pyrkimys saada hankkeisiin aiempaa enemmän vain perusasteen suorittaneita näyttää onnistuneen hyvin. Ohjelmalla on osaltaan voitu vaikuttaa mm. koulutuksen keskeytysten vähentämiseen ja siihen, että yhä harvempi nuori jää koulutuksen tai työn ulkopuolelle. Toimenpiteillä ei kuitenkaan ole edistetty riittävästi elinikäistä oppimista. Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamisen osalta kehittämistoimet ovat vastanneet kasvualojen ja älykkään erikoistumisen edellyttämään osaamisen vahvistamiseen. Hankkeissa on myös onnistuneesti vahvistettu digitaalisessa yhteiskunnassa tarvittavaa osaamista sekä kehitetty digitaalisia oppimisympäristöjä ja koulutusmalleja. Arviointi summaa, että sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa edistävässä toiminnassa kehittämishankkeet ovat kohdistuneet suuremman köyhyys- ja syrjäytymisriskin mukaisille henkilöille. Vertailun perusteella sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa edistävien hankkeiden tulokset ovat olleet parempia kuin vastaaville kohderyhmille tarkoitetun kansallisen toiminnan. (+ täydennetään FEAD-arvioinnin tiedoilla) Hallinnollisiin toimintaedellytyksiin ja hallintoon liittyvät haasteet (täydennetään) Suomi osallistuu Itämeristrategian ja Arktisen strategian toimintaan mm. rakennerahastotoiminnan avulla. (täydennetään) 1A. Toimintapoliittiset tavoitteet, erityistavoitteet ja perustelut PO 1 ET 1.1.Tutkimus- ja innovointivalmiuksien ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönoton parantaminen [2026/2 000] Globaalin toimintaympäristön muutokset, kuten nopea teknologinen ja taloudellinen kehitys edellyttä vät panostuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Suomen rooli TKI-toiminnassa on perinteisesti ollut vahva. Haasteena on henkiseen omaisuuteen, kuten tutkimukseen ja kehittämiseen kohdennet tujen investointien vähentyminen viime vuosina. Tarvitaan lisää panostuksia TKI-toiminnan rahoitukseen sekä tutkimusperäisen tiedon ja soveltavan osaamisen hyödyntämiseen elinkeinoelämän kehittämistoimissa. Tiedemaailman ja yritysten välistä yhteistyötä tulee edelleen lisätä. Tutkimus- ja korkeakoulusektorin haasteena on myös riittämä tön kansainvälistyminen, sillä vain vähän ulkomaalaisia tutkijoita tulee Suomeen työskentelemään. Vaikka TKI-toiminnassa on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut heikentäviä kehitysku lkuja, on Suomi edelleen innovaatiojohtaja Euroopassa. Tulevaisuudessa tarvitaan uusia soveltavan tutkimuksen toimintamalleja elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyöhön sekä osaamisen siirtoon elinkeinoelämän monipuolistamiseksi. On myös kehitettävä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten valmiuksia arvioida tutkimushankkeiden kaupallista kannattavuutta ja markkinarelevanssia sekä osallistua interaktiivisiin ja avoimiin innovointiprosesseihin. Koulutuslaitokset pitäisi myös pystyä

13 13(36) integroimaan paremmin innevaatioekosysteemeihin, myös yli rajojen. Digitaalisuudella on myös tärkeä merkitys tavoiteltaessa innovaatioihin perustuvaa talouskasvua. Jotta edelläkävijämarkkinoita voi syntyä, tarvitaan julkisia investointipanoksia pilotointi- ja kokeilutoimiin. Innovaatiotoiminnalla on huomattava vaikutus yritysten toimintaan ja menestykseen. Yliopisto yhteis työhön osallistuvat yritykset ovat muita yrityksiä innovatiivisempia ja aktiivisempia kehittä mään tuotantoprosessejaan ja tuoteinnovaatioita sekä edistämään organisaationsa toimintaa. Innovaatio yhteistyössä merkityksellisintä yrityksen näkökulmasta on yrityksen tietopohjan ja osaamisen kasvaminen, mikä tuo uusia valmiuksia toiminnan kehittämiseksi. PO 1 ET 1.3. Pk-yritysten kasvun ja kilpailukyvyn parantaminen [2060/2 000] Yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot supistuivat Suomessa jyrkemmin kuin missään muussa EU-maassa, vuosina menot vähentyivät BKT:hen suhteutettuna 2,7 prosentista 1,8 prosenttiin. Yritysten innovointitoimintaa on vahvistettava mm. edistämällä tuotteiden, materiaalien, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittämistä, prototyyppejä, pilotointia, demonstrointia ja kaupallistamista sekä uusien teknologioiden käyttöönottoa. Pk-yritysten kasvua ja kansainvälistymistä on tuettava lisäämällä kasvuhakuisten yritysten kykyjä ja valmiutta laajentua kansainvälisille markkinoille, tukemalla investointeja ja kehittämishankkeita, parantamalla liiketoimintaympäristöä sekä kehittämällä yritysklustereita, verkostoja ja muita yhteistyön muotoja (Innovaatiotoiminnan maaraportti 2017). Digitalisaatio, automaatio ja robotiikka luovat mahdollisuuksia kehittää yritysten tuotantoprosesseja ja palveluja, mutta samalla ne avaavat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Talouden monipuolisuuden puute on kuitenkin edelleen myös haaste eikä uusissa ja pienissä yrityk sissä tapahtuva kehitys ole vielä kompensoinut tätä puutetta. Innovatiiviset liiketoimintaeko systeemit toimivat talouskasvun moottoreina luomalla uusia kasvualoja ja uudistamalla elinkeinorakennetta. Tuottavuuden kasvu pitää palauttaa kasvu-uralle kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämiseksi. OECD suosittaa Suomea monipuolistamaan talouttaan ja lisäämään jalostusastetta. On hyödynnettävä uusia kas vun lähteitä sekä elvytettävä perinteisiä toimialoja. Uusien yritysten syntymistä ja kasvua tukisi kansain välisesti verkottunut ekosysteemi, joka toimisi uusien yritysten yhdistäjänä riittävän suuriin markki noihin. Vähähiilisestä yritystoiminnasta voidaan luoda entistä vahvempi veturi taloudelle ja työlli syydelle. Päästötehokkaalla toiminnalla yritykset voivat saada aikaan myös kustannussäästöjä. Markkinat erilaisten puhtaiden ratkaisujen ympärillä ovat kasvamassa maailmanlaajuisesti. Suomi on kiinnostavimpia innovaatiomaita alalla, ja tälle osaamiselle on globaalia kysyntää. PO 1 ET 1.4. Taitojen kehittäminen älykästä erikoistumista, teollisuuden muutosprosessia ja yrittäjyyttä varten [1715/2 000] Toimintaympäristö työllisyyden ja osallisuuden osalta on vahvassa muutoksessa. Väestön vanhene minen, pienentyvät ikäluokat ja työllisten määrän aleneminen haastavat erityisesti työvoima valtai set alat työvoiman saatavuuden osalta. Alueiden sisäiset erot työllisyydessä, koulutustasossa ja

14 14(36) terveystilanteessa ovat suuret. Kohtaanto-ongelman ratkaisuun tarvitaan joustavia ja yritysten tarpeet huomioonottavia kehittämistoimenpiteitä. Teknologian kehittyminen ja työn murros luovat uusia osaamistarpeita. Osaamisen lisääminen ja taitojen kehittäminen mahdollistavat entistä paremmin innovaatiotoiminnan, liiketoimintakonseptien ja kansainvälisyyden kehittämisen. Osaamisen ja taitojen kehittämisen vaikutuksena syntyy uusia toimintamalleja ja eri osaamisten yhdistämistä, jotka ovat pohjana joustaville, tehokkaasti toimiville ja monialaisille innovaatioekosysteemeille sekä kiertotalouden kehittymiselle. Elinkeinoelämän ja yritysten osaamistarpeisiin vastaaminen edellyttää laadukkaan ja työelämä läheisen koulutuksen ja tutkimuksen alueellista vahvistamista. Koulutuspalvelujen laaja-alainen kehit täminen yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa ja koulutuspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus luovat pohjaa alueiden innovaatiopotentiaalin lisäämiselle ja hyödyntämiselle. Älykkääseen erikois tumiseen pohjautuvaa osaamis- ja liiketoimintaverkostojen syntyä tulee edistää alueiden elinkeino elämän kasvun, kilpailukyvyn ja kansainvälistymisen tukemiseksi. Yritysten tulee kiinnittyä entistä vahvemmin alueellisiin TKI-ekosysteemeihin sekä osallistua älykkään erikoistumisen prosesseihin. Vastaavasti TKI-verkostojen tulee kytkeytyä laajempiin ekosysteemeihin ja arvoverkostoihin kansallisesti ja kansainvälisesti. PO 4 ET 4.1. Parannetaan kaikkien työnhakijoiden, erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien, ja työelämän ulkopuolella olevien työelämään pääsyä edistämällä itsenäistä ammatinharjoittamista ja yhteisötaloutta [2 084 /2 000] Työikäisen väestön osuuden ennustetaan supistuvan 63 prosentista 58,3 %:iin. Väestönlisäys tapahtuu yksinomaan maahanmuuton kautta. Työllisyysaste oli 72,7 % syyskuussa 2019 ja se on edelleen alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2018 työllisyyden kasvu kiihtyi ja yli puolet uusista työntekijöistä työllistyi työmarkkinoiden ulkopuolelta. Huolimatta työllisyyden jatkuvasta kasvusta Suomen tärkeimmillä talouden aloilla on rakenteellinen työttömyys säilynyt suhteellisen suurena. Työttömyyden vähentyessä ja työvoiman kysynnän lisääntyessä on merkkejä työvoimapulasta. Työvoiman alueellinen liikkuvuus on suhteellisen vähäistä verrattuna muihin vertailukelpoisiin EU-maihin. Työmarkkinoiden erityinen haaste on sukupuolten välinen ammatilli nen segregaatio. Työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä haluaisi työskennellä ja arvioi myös olevansa kykeneviä tähän. Jos heistä työllistyisi jatkossa pysyvästi esim. kolmannes, työllisyysaste nousisi nykyisestä yli kolme prosenttiyksikköä. Vaikka nuorisotyöttömyys on hieman vähentynyt, on se edelleen EU:n keskiarvon ylä puolella. Ulkomailla syntyneiden työllisyysaste on matalampi kuin Suomessa syntyneiden. Työvoiman lisäämiseksi tarvitaan koulutusta, joka vastaa osaamistarpeisiin sekä toimia työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien aktivoimiseksi. Toimenpiteiden tulisi kattaa myös työmarkkinoille heikosti integroituneiden ryhmien, kuten EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset. Muihin vertailukelpoisiin EU-maihin verrattuna työvoimaosuudet ovat alhaisia etenkin matalan osaamistason työntekijöillä. Maakohtaisissa suosituksissa Suomea kehotetaan parantamaan kannustimia työn vastaanottamiseksi ja varmistamaan työmarkkinoiden ulkopuolella oleville ja työttömille riittävät ja integroidut palvelut. Työn murros edellyttää tarvetta osaamisen päivittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Osaavan työvoiman saatavuus on merkittävä yritysten kasvun este, Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen

15 15(36) haasteisiin vastaamisen ja ekologisten haasteiden voidaan ennakoida vaikuttavan osaamisvaatimuksiin yhä enemmän. PO 4 ET 4.2. Edistetään elinikäistä oppimista, etenkin joustavia jatko- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia kaikille, ottaen huomioon digitaaliset taidot, ennakoidaan muutoksia ja uusia osaamistarpeita työmarkkinoiden tarpeiden pohjalta, helpotetaan uranvaihdoksia ja edistetään ammatillista liikkuvuutta [1 847 /2 000] Muuttuvan työelämän vaatimukset lisäävät oman osaamisen päivittämisen ja jatkuvan oppimisen tarvetta merkittävästi. Uudet osaamistarpeet ja -vaatimukset edellyttävät koko koulutusjärjestelmän kehittämistä saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka varmistaa jokaiselle osaamisen, jonka pohjalta jatkuva oppiminen ja sen myötä työllistyminen ja työssä pysyminen on mahdollista. Toimiala- ja ammattirakenteen sisäiset muutokset tulevaisuudessa vaikuttavat osaamistarpeiden ennakointiin. Varautuminen koskee uutta työvoimaa ja työmarkkinoilla jo olevien henkilöiden osaamisen kehittämistä. Suomalaisten osaamistaso on kääntynyt laskuun ja merkittävällä osalla on puutteita perusosaamisessa. Ennakointitulosten mukaan uu sista syntyvistä työpaikoista 80 % edellyttää korkea-astetasoista osaamista. Koulutusjärjestelmää kehitettäessä on oltava tietoisia teknologian kehityksestä ja sen tulee olla elinkeinoelämän muutosta ennakoivaa. Myös matalimman tulo- ja koulutustason aikuiskoulutuksen kehittämiseen on tärkeää kiinnittää huomiota työmarkkinoiden polarisaatiokehityksen vähentämiseksi. On kiinnitettävä huomioita koulutuksellisesti aliedustettujen ryhmien osaamisen kasvattamiseen. Nuorten osaamistason heikentymistä on tapahtunut kaikilla OECD:n PISA-tutkimuksen sisältöalueilla lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Vanhempien ammatin ja koulutuksen sekä varallisuuden vaikutus on voimistunut. Viimeisimmissä PISA-aineistoissa on havaittu suurempia alueellisia eroja kuin koskaan aiemmin. Erityisenä huolenaiheena on maahanmuuttajien osaaminen. Tulevaisuudessa on tarvetta sopiville osaamisen kehittämistä tukeville palveluille, jotka ovat linkitettävissä monimuotoisiin työn muotoihin. Tarve henkilökohtaiselle ohjaukselle ja osaamisen kehittämispolkujen luomiselle kasvaa. Keskeistä on olemassa olevan osaamisen todentaminen ja hyödyntäminen. PO 4 ET 4.3.Tuetaan aktiivista osallistamista yhtäläisten mahdollisuuksien ja aktiivisen osallistumisen edistämiseksi ja parannetaan työllistettävyyttä [1 953 /2 000] Tärkeää on tunnistaa keskeiset ei-aktiiviset henkilöryhmät, jolloin heidän työllistymistään voidaan myös tukea. Työllisyysasteen nostamisen kannalta on tärkeää, että työelämän ulkopuolella olevia saadaan työelämään ja parannetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien edellytyksiä työllistymiseen.

16 16(36) Väestön keskuudessa tapahtuu polarisaatiota ja huono-osaisuus ja köyhyys kasautuu ja periytyy. Myös alu eelliset erot kasvavat. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen pieni, vaikka alueiden ja väestöryhmien välillä on jossain määrin eroja. Matalamman koulutustason omaavien vanhempien lapsilla sosiaalisen syrjäyty misen tai köyhyyden riski on suuri. Maahanmuuttajataustaisten lasten köyhyysriski on merkittävästi suurempi (20 prosenttiyksikköä) kuin suomalaistaustaisilla lapsilla. Köyhyydellä on kytkentä nuorten erilaisiin ongelmiin ja syrjäytymiseen sekä vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työllisyysasteen nostamisen kannalta on tärkeää, että työelämän ulkopuolella olevia saadaan työelämään ja parannetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien edellytyksiä työllistymiseen. Työttömyys heikentää työ- ja toimintakykyä ja niin ikään vajaus työ- ja toimintakyvyssä heikentää työllistymismahdollisuuksia. Masennus on yleisin yksittäinen syy siirtymiseen työkyvyttömyys eläkkeelle. Suomessa on noin koulutuksen ja työn ulkopuolella olevaa (NEET) nuorta. Työ- tai koulutuspaikan puuttuminen NEET-nuorella lisää huono-osaisuuden, syrjäytymisen ja yksinäi syyden kokemusten riskiä. Monella nuorella on kasaantuvia haasteita osaamisessa ja elämänhallinnassa. Toisen asteen koulutuksen keskeyttäminen, työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten suuri määrä ja ongelmien kasaantuminen nuorille miehille ovat keskeisiä haasteita. Mielenterveysongelmat ovat olleet työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisen yleisin syy vuodesta 2000 saakka. Mielenterveydenhäiriöt aiheuttavat työkyvyt tö myyttä etenkin vuotiaille. Erityinen toimintalinja X ET 4.4. Puututaan aineelliseen puutteeseen jakamalla elintarvikkeita ja/tai perushyödykkeitä vähävaraisimmille, mukaan lukien liitännäistoimenpiteet [2 000] Suomessa köyhyysriskiaste on EU:n keskiarvoon verrattuna alhainen, ja se on alentunut vähitellen viime aikoina. Tuloerot ovat EU:n alhaisimpia, ja köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski koskee vain harvoja. Kaiken kaikkiaan eriarvoisuus on edelleen vähäistä, mutta vähän koulutettujen vanhempien lapsilla köyhyysriski on huolestuttava. Ruoka-apu ja muu materiaalinen tuki ei ole virallisesti osa suoma laista sosiaaliturvaa, vaan sen jakaminen on sosiaaliturvaa täydentävää toimintaa, joka perustuu lahjoituksina saatujen ja ostettujen elintarvikkeiden tai tavaroiden jakamiseen. Viimeaikaisesta talouskasvusta huolimatta ruoka-avun kysyntä ei ole vähentynyt talouskasvua vastaavassa suhteessa, eikä sen odoteta vähenevän jatkossa. 2. Toimintalinjat ja erityistavoitteiden kuvaus 2.1. EAKR-Toimintalinjan nimi: Innovatiivinen ja hiilineutraali Suomi (luonnosnimi) Erityistavoite 1.1: Tutkimus- ja innovointivalmiuksien ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönoton parantaminen Tukitoimet