E.C.C.O. European Confederation of Conservator-Restorers' Organisations

Transkriptio

1 Esipuhe E.C.C.O. European Confederation of Conservator-Restorers' Organisations E.C.C.O. AMMATILLINEN OHJEISTO (I): AMMATTIALA Laatinut European Confederation of Conservator-Restorers' Organisations. Hyväksytty E.C.C.O.:n yleiskokouksessa Brysselissä Esineet, rakennukset ja ympäristöt, joille yhteiskunta antaa erityistä esteettistä, taiteellista, dokumentaarista, ympäristöllistä, historiallista, tieteellistä, yhteiskunnallista tai henkistä arvoa, yleensä luokitellaan kulttuuriperinnöksi, joka on saatettava tuleville sukupolville aineellisessa ja kulttuurisessa muodossaan. Koska yhteiskunta on antanut tämän perinnön konservaattorien hoitoon, nämä ovat vastuussa paitsi kulttuuriperintöä kohtaan myös omistajille ja haltijoille, tekijöille tai perustajille, yleisölle ja jälkipolville. Seuraavat ehdot on tarkoitettu turvaamaan kulttuuriperintöä omistajaan, ikään, täydellisyyteen tai arvoon katsomatta. I Konservaattorin määritelmä Konservaattori on ammattilainen, jolla on koulutus, tiedot, taidot, kokemus ja ymmärrys toimia kulttuuriperinnön säilyttämiseksi tulevaisuutta varten seuraavassa esitettyjen näkökohtien mukaisella tavalla. Konservaattorin perustehtävä on säilyttää kulttuuriperintö nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten. Konservaattori edistää kulttuuriperinnön havaitsemista, arvostamista ja ymmärtämistä sen ympäristöllisen kontekstin, merkityksen ja fyysisten ominaisuuksien suhteen. Konservaattori ottaa vastuulleen ja suorittaa strategista suunnittelua, diagnostista tutkimusta, konservointisuunnitelmien ja hoitoehdotusten laatimista, ennaltaehkäisevää konservointia, konservointikäsittelyjä, havaintojen dokumentointia ja mahdollisen puuttumisen kohteisiin eri toimenpitein. Diagnostinen tutkimus käsittää kulttuuriperinnön tunnistamisen ja sen koostumuksen ja kunnon määrittelyn; muutosten laadun ja laajuuden tunnistamisen; vaurioitumisen syiden arvioinnin ja tarvittavien käsittelyjen laadun ja laajuuden määrittelyn. Siihen kuuluu myös asiaankuuluvien olemassaolevien tietojen tutkiminen. Ennaltaehkäisevä konservointi käsittää epäsuoria toimia vaurioitumisen hidastamiseksi ja vahinkojen estämiseksi luomalla optimaaliset olosuhteet kulttuuriperinnön säilyttämiseksi, sikäli kuin se sopii yhteen kohteen yhteiskunnallisen käytön kanssa. Ennaltaehkäisevään konservointiin kuuluu myös oikea käsittely, kuljetus, käyttö, säilytys ja esillepano. Siihen voi myös liittyä kopioiden tai jäljitelmien tekeminen alkuperäisen esineen tai kohteen säilyttämiseksi.

2 Konservointi käsittää pääasiassa suoranaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat kulttuuriperintöön ja joiden tarkoitus on stabilisoida kohteen kunto ja hidastaa sen vaurioitumista. Restaurointi käsittää suoranaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat vahingoittuneeseen tai vaurioituneeseen kulttuuriperintökohteeseen ja joiden tarkoitus on edesauttaa kohteen havaitsemista, arvostamista ja ymmärtämistä, samalla huomioiden mahdollisimman pitkälle sen esteettisiä, historiallisia ja fyysisiä ominaisuuksia. Dokumentaatio käsittää kaikkien suoritettujen toimenpiteiden tarkan kuvallisen ja sanallisen kirjaamisen sekä näiden toimien perustelut. Dokumentointiraportin kopio on toimitettava kulttuuriperintökohteen omistajalle tai haltijalle ja se on oltava saatavilla. Tässä asiakirjassa tulee myös mainita mahdolliset lisävaatimukset koskien kohteen säilytystä, hoitoa tai saavutettavuutta. Dokumentaatio on konservaattorin henkistä omaisuutta ja se on säilytettävä vastaista referenssiä varten. Konservaattorin ammatilliseen pätevyyteen kuuluu myös: kehittää ohjelmia, projekteja ja selvityksiä konservoinnin alalla antaa neuvoja ja teknistä apua kulttuuriperinnön säilyttämisen edistämiseksi laatia teknisiä raportteja kulttuuriperinnöstä (lukuun ottamatta arviot kohteiden kaupallisesta arvosta) harjoittaa tutkimusta kehittää koulutusohjelmia ja opettaa levittää tietoa, jota on saatu selvityksistä, käsittelystä tai tutkimuksen kautta edistää konservointialan syvempää ymmärtämistä II Koulutus Alan tason ylläpitämiseksi konservaattorin ammatillisen koulutuksen tulee olla korkeamman yliopistollisen loppututkinnon (tai vastaavalla) tasolla. Koulutuskysymystä käsitellään tarkemmin E.C.C.O.:n ammatillisen ohjeiston osassa III. Konservointi on monimuotoinen ja nopeasti kehittyvä ala. Tämän vuoksi asianmukaisesti pätevöityneellä konservaattorilla on ammatillinen velvollisuus pysyä ajan tasalla alan kehityksen suhteen ja varmistaa, että hän harjoittaa ammattiaan ajanmukaisten eettisten periaatteiden mukaisesti. Jatkuvaa ammatillista kehittymistä käsitellään tarkemmin E.C.C.O.:n ammatillisen ohjeiston osassa II. III Erot lähialoihin nähden

3 Konservointi on lähialoihin (esim. taidekäsityöhön) nähden erillinen ammatillinen alue, koska sen ensisijaisena tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen eikä uusien esineiden valmistaminen tai esineiden huoltaminen tai korjaaminen toiminnallisessa mielessä. Konservaattori eroaa muista ammattilaisista alansa erityiskoulutuksen puolesta. E.C.C.O. AMMATILLINEN OHJEISTO (II): EETTINEN OHJEISTO Laatinut European Confederation of Conservator-Restorers' Organisations. Hyväksytty E.C.C.O.:n yleiskokouksessa Brysselissä I Ohjeiston soveltamisen yleisiä periaatteita 1. Artikla: Eettinen ohjeisto käsittää ne periaatteet, velvollisuudet ja toiminnan, joihin jokaisen E.C.C.O.:n jäsenjärjestön konservaattorin tulee pyrkiä ammattinsa harjoittamisessa. 2. Artikla: Konservaattorin ammatti on yleishyödyllistä toimintaa ja sitä tulee harjoittaa asiaankuuluvien kansallisten ja eurooppalaisten lakien ja sopimusten mukaisesti erityisesti ottaen huomioon säännökset, jotka koskevat varastettua tavaraa. 3. Artikla: Konservaattori toimii suoraan kulttuuriperinnön parissa ja on henkilökohtaisesti vastuussa kohteen omistajalle, kulttuuriperinnölle ja yhteiskunnalle. Konservaattorin tulee saada harjoittaa ammattiaan ilman haittaa henkilökohtaiselle vapaudelleen tai riippumattomuudelleen. Konservaattorilla on kaikissa olosuhteissa oikeus kieltäytyä mistä tahansa ammatillisesta pyynnöstä, jonka hän katsoo olevan tämän eettisten ohjeiston sisällön tai hengen vastainen. Konservaattorilla on oikeus edellyttää, että omistaja tai haltija toimittaa kaikki konservointiprojektiin liittyvät asiaankuuluvat tiedot (hankkeen laajuudesta riippumatta). 4. Artikla: Ohjeiston periaatteiden, velvollisuuksien ja kieltojen noudattamatta jättäminen on epäammatillista toimintaa, joka huonontaa ammattikunnan mainetta. Jokaisen kansallisen yhdistyksen velvollisuutena on varmistaa, että sen jäsenet noudattavat ohjeiston henkeä ja kirjainta, sekä ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli ohjeistoa todistettavasti ei noudateta. II Kulttuuriperintöön liittyvät velvollisuudet 5. Artikla: Konservaattorin tulee kunnioittaa hänen hoitoonsa jätetyn kulttuuriperintökohteen esteettistä, historiallista ja henkistä merkitystä sekä sen fyysistä loukkaamattomuutta. 6. Artikla: Yhdessä muiden kulttuuriperinnön parissa työskentelevien ammattilaisten kanssa konservaattorin on huomioitava kulttuuriperinnön yhteiskunnallinen käyttö sen säilyttämisen yhteydessä.

4 7. Artikla: Konservaattorin on toimittava vaativimpien standardien mukaisesti kulttuuriperintökohteen taloudellisesta arvoa koskevista mielipiteistä huolimatta. Vaikka olosuhteet saattavat rajoittaa konservaattorin toimien laajuutta, eettistä ohjeistoa tulee noudattaa. 8. Artikla: Konservaattorin on otettava huomioon kaikki ennaltaehkäisevän konservoinnin näkökohdat ennen ryhtymistä fyysisiin toimenpiteisiin kulttuuriperinnön suhteen. Käsittelyn tulisi rajoittua ainoastaan tarpeellisiin toimenpiteisiin. 9. Artikla: Konservaattorin tulee pyrkiä käyttämään ainoastaan sellaisia tuotteita, materiaaleja ja toimenpiteitä, jotka ajanmukaisen tiedon mukaan eivät vahingoita kulttuuriperintöä, ympäristöä tai ihmisiä. Mikäli mahdollista itse toimenpiteen ja käytettävien materiaalien ei tulisi haitata tulevaisuudessa tapahtuvaa tutkimusta, käsittelyä tai analyysia. Niiden tulee sopia yhteen kulttuuriperintökohteen materiaalien kanssa ja oltava mahdollisimman helposti ja täydellisesti poistettavissa. 10. Artikla: Kulttuuriperinnön konservointiin liittyvä käsittely on dokumentoitava kirjallisesti ja kuvallisesti. Dokumentoinnin tulee koskea diagnostista tutkimusta, kaikkia konservointi- tai restaurointitoimenpiteitä ja muita asiaankuuluvia seikkoja. Raportissa on mainittava kaikki työhön osallistuneet henkilöt. Raportin kopio on toimitettava kulttuuriperintökohteen omistajalle tai haltijalle ja se on oltava saatavilla. Dokumentointiaineisto on konservaattorin henkistä omaisuutta ja se on säilytettävä tulevaa käyttöä varten. 11. Artikla: Konservaattorin tulee ryhtyä ainoastaan sellaiseen työhön, johon hänellä on pätevyys. Konservaattorin on jätettävä joko aloittamatta tai jatkamatta käsittelyä, joka ei ole kulttuuriperintökohteen edun mukaista. 12. Artikla: Konservaattorin tulee pyrkiä lisäämään tietojaan ja taitojaan päämääränään ammatillisen työnsä laadun jatkuva parantaminen. 13. Artikla: Mikäli on tarpeen tai sopivaa konservaattorin tulee toimia yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa ja osallistua heidän kanssa laajaan tietojen vaihtoon. 14. Artikla : Hätätapauksissa, jossa kulttuuriperintö on välittömässä vaarassa, konservaattorin on annettava kaikki mahdollinen apu omasta erikoistumisalastaan riippumatta. 15. Artikla: Konservaattorin ei tule poistaa materiaalia kulttuuriperintökohteesta, ellei tämä ole välttämätöntä sen säilyttämiseksi tai mikäli materiaali olennaisesti vähentää kohteen historiallista ja esteettistä arvoa. Mikäli mahdollista, poistettu materiaali on säilytettävä ja toimenpiteet on dokumentoitava täydellisesti. 16. Artikla: Mikäli kulttuuriperintökohteen yhteiskunnallinen käyttö ei ole suositeltavaa sen säilyttämisen kannalta, konservaattorin tulee neuvotella kohteen omistajan tai virallisen hoitajan kanssa mahdollisen kopion käytöstä sopivana väliaikaisena ratkaisuna. Konservaattorin tulee suositella sopivien jäljennösmenetelmien käyttöä alkuperäiskappaleen vahingoittumisen estämiseksi. III Velvollisuudet omistajaa tai virallista haltijaa kohtaan 17. Artikla: Konservaattorin tulee ilmoittaa kohteen omistajalle kaikista tarvittavista toimenpiteistä ja esittää kohteelle sopivimmat jatkohoitomenetelmät.

5 18. Artikla: Konservaattori on ammattisalaisuuden velvoittama. Mikäli on tarpeen viitata kulttuuriperintökohteen tunnistettavaan osaan tai kohtaan, konservaattorin tulee hankkia kohteen omistajan tai virallisen haltijan suostumus. 19. Artikla: Konservaattori ei saa koskaan tukea kulttuuriperinnön laitonta kauppaa ja hänen on toimittava aktiivisesti sen vastustamiseksi. Mikäli laillista omistusoikeutta on syytä epäillä, konservaattorin on tarkistettava asia kaikista mahdollisista lähteistä ennen mihinkään toimenpiteisiin ryhtymistä. IV Velvollisuudet kollegoja ja alaa kohtaan Viitteet 20. Artikla: Konservaattorin tulee kunnioittaa kollegojen, konservointialan sekä lähialojen ja niiden ammattilaisten loukkaamattomuutta ja kunniaa. 21. Artikla: Konservaattorin tulisi osallistua harjoittelijoiden ja avustajien koulutukseen henkilökohtaisten tietojensa, kompetenssinsa, aikansa ja teknisten välineidensä sallimissa puitteissa. Konservaattori on vastuussa avustajilleen ja harjoittelijoilleen annettujen töiden valvonnasta ja hänellä on lopullinen vastuu työstä, joka on suoritettu hänen valvonnassaan. Hänen tulee suhtautua kunnioituksella ja rehellisyydellä näihin kollegoihin. 22. Artikla: Mikäli työ (joko osin tai kokonaan) annetaan alihankintana toiselle konservaattorille mistä tahansa syystä, asiasta on ilmoitettava omistajalle tai haltijalle. Alkuperäinen konservaattori on viime kädessä vastuussa työstä, ellei asiasta ole aikaisemmin sovittu toisin. 23. Artikla: Konservaattorin tulee osallistua alan edistämiseen jakamalla kokemuksiaan ja tietojaan. 24. Artikla: Konservaattorin tulee pyrkiä edistämään alan syvempää ymmärtämistä ja laajempaa tietoisuutta konservoinnista muiden alojen ja yleisön keskuudessa. 25. Artikla: Asiakirjat ja dokumentointiaineisto koskien konservointityötä, josta konservaattori on vastuussa ovat hänen henkistä omaisuuttaan (työsopimuksen ehtojen puitteissa). Konservaattorilla on oikeus tulla tunnustetuksi työnsä tekijänä. 26. Artikla: Osallistuminen kulttuuriperintöön liittyvään kaupankäyntiin ei ole sopusoinnussa konservaattorin toiminnan kanssa. 27. Artikla: Ryhtyessään alan ulkopuoliseen työhön ammattikonservaattorin tulee varmistaa, ettei työ ole ristiriidassa tämän ohjeiston kanssa. 28. Artikla: Ylläpitääkseen alan kunniaa ja uskottavuutta konservaattorin tulee ryhtyä ainoastaan asialliseen ja tiedottavaan mainostamiseen työnsä yhteydessä. Informaatioteknologian (IT) suhteen on oltava erityisen tarkka, jottei levitetä epäasiallista, harhaanjohtavaa, laitonta tai auktorisoimatonta tietoa. E.C.C.O. on laatinut ammatillisen ohjeistonsa kansallisten ja kansainvälisten konservointi- ja restaurointialan ja perinnealan järjestöjen ja yhdistysten aineiston perusteelta."conservator-restorer: a definition of the profession" (ICOM-CC,

6 Kööpenhamina 1984) oli ensimmäinen ammattia määrittelevä asiakirja, jonka E.C.C.O. otti käyttöön. E.C.C.O. Ammatillinen ohjeisto (III): KONSERVOINTIALAN KOULUTUKSEN PERUSVAATIMUKSIA Laatinut European Confederation of Conservator-Restorers' Organisations. Hyväksytty E.C.C.O.:n yleiskokouksessa Brysselissä ja päivitetty yleiskokouksessa I Konservointiialan koulutuksen perustavoitteet Koulutuksen on perustuttava ammattikunnan ja alan korkeimpiin eettisiin standardeihin, joissa tunnustetaan kulttuuriperinnön ainutlaatuinen luonne sekä sen esteettinen, taiteellinen, dokumentaarinen, ympäristöllinen, historiallinen, tieteellinen, yhteiskunnallinen ja henkinen merkitys. Alan koulutuksesta valmistuneilla tulee olla valmiudet toimia vastuullisesti kulttuuriperinnön konservoinnin ja restauroinnin parissa mukaan lukien alan erikoistuneet tekniset, tieteelliset ja taiteelliset tehtävät. Valmistuneiden tulee kyetä yhteistyöhön kaikkien muiden ammattien ja alojen kanssa, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Valmistuneiden tulee myös kyetä itsenäiseen tutkimustyöhön konservoinnin alalla sekä historiallisen teknologian ja historiallisten tekniikoiden parissa. Koulutuksen tarkoituksen on myös kehittää kaikkia muita tärkeitä valmiuksia, jotka on mainittu E.C.C.O.:n ammatillisen ohjeiston osassa I. II Koulutuksen taso Vähimmäiskoulutustaso, joka antaa valmiudet toimimia asianmukaisesti pätevöityneenä konservaattorina tulisi olla ylempi korkeakoulututkinto (Master s level) tai vastaava. Tämä tutkinto tulee olla saavutettavissa vähintään 5 vuoden täysipäiväisellä alan opiskelulla yliopistossa tai vastaavassa oppilaitoksessa ja siihen tulisi kuulua myös asianmukaisesti järjestetty käytännön harjoittelu. Tutkinnon jälkeen tulisi olla mahdollisuus jatkaa tohtorintutkintoon. Sekä teoreettinen, että käytännön koulutus ovat erittäin tärkeitä ja niitä tulee järjestää sopivassa suhteessa toisiinsa nähden. Loppukokeiden ja töiden hyväksytyn suorittamisen jälkeen opiskelijalle annetaan tutkintotodistus, jossa tulee myös mainita opintojen erikoistumisala. Paikallisesta tilanteesta riippuen saattaa olla myös tarpeen arvioida ammatillista toimintaa, jotta voidaan varmentaa konservaattorin valmiudet toimia eettisesti ja pätevästi erikoisalallaan. III Käytännön koulutus Käytännön koulutukseen tulee kuulua alkuperäisten esineiden käsittely, jotka on arvotettu

7 erikseen opetuskäyttöön sopiviksi. Valittujen esineiden tulisi antaa mahdollisuudet perusteellisesti dokumentoitua case study tutkimusta varten, johon kuuluu tekninen selvitys, diagnoosi ja asiaankuuluva käsittely. Opintojen alusta alkaen tällaiset tutkimukset saavat opiskelijat ymmärtämään jokaisen esineen ainutlaatuisena tapauksena kaikkein käytännönläheisimmällä tavalla. Lisäksi case study tutkimukset tarjoavat parhaat mahdollisuudet integroida konservoinnin eri teoreettiset, metodologiset ja eettiset näkökulmat käytännön harjoitteluun ja koulutukseen. Historiallisten tekniikoiden, teknologian ja materiaalien valmistustekniikoiden tutkimusta ja niihin liittyvä harjoittelua suositellaan, koska ne edistävät laajempaa ymmärtämystä kulttuuriperinnön fyysisistä, historiallisista ja taiteellisista näkökulmista. IV Teoreettinen opetus Luonnontieteiden ja humanististen alojen välinen tasapaino on välttämätön teoreettisessa opetuksessa. Teoreettiset aineet tulisi valita konservointialan erikoistumisen perusteella ja niihin tulisi kuulua: Konservoinnin eettiset periaatteet Luonnontieteelliset aineet (esimerkiksi kemia, fysiikka, biologia, mineralogia, väriteoria) Humanistiset aineet (esimerkiksi historia, paleografia, taidehistoria, arkeologia, etnologia, filosofia) Materiaalien ja tekniikoiden, teknologian ja valmistusprosessien historia Vaurioitumisprosessien tunnistaminen ja tutkiminen Kulttuuriperintöön kuuluvien esineiden esillepano ja kuljetus Konservoinnin, ennaltaehkäisevän konservoinnin ja restauroinnin teoria, metodit ja tekniikat Esinejäljitelmien valmistukseen liittyvät prosessit Dokumentointimenetelmät Tieteellisen tutkimuksen menetelmät Konservoinnin historia Lainopilliset kysymykset (esimerkiksi ammatilliset säädökset, kulttuuriperintöön liittyvä lainsäädäntö, vakuutus, elinkeino- ja verolainsäädäntö) Johtamistaito ( kokoelmat, henkilökunta, resurssit) Terveys- ja turvallisuuskysymykset ( mukaan lukien ympäristöön liittyvät kysymykset ) Viestintätaidot ( mukaan lukien informaatioteknologia) Käännös Jyri Kokkonen 2004 englanninkielisestä alkuperäisestä asiakirjasta.