Millaista apua urheilija tarvitsee? Miten hoitoketjun pitäisi toimia? Toimintamalli pääkaupunkiseudulla. Tampere

Transkriptio

1 Millaista apua urheilija tarvitsee? Tampere Miten hoitoketjun pitäisi toimia? Toimintamalli pääkaupunkiseudulla Pia Charpentier Psykologi Kognitiivinen psykoterapeutti, VET Toiminnanjohtaja Syömishäiriökeskus, Elämän Nälkään Ry

2 Urheilijoiden syömishäiriöt -erityispiirteitä Usein oireiltaan lievempiä kuin muut syömishäiriöt Paranevat usein tavallisia syömishäiriöitä nopeammin Usein riittää ns. kevyt interventio Ruokavalioneuvonta ja -seuranta Painoseuranta Ahmimisenhallintaohjaus Esiintyvyys 13,5% - 18% (Sundgot-Borgen, 1993; Sundgot-Borgen & muut, 2004) estetiikkalajeissa suurin esiintyvyys: 42% (S-B & al. 2004)

3 Miten tunnistaa urheilijan syömishäiriö? Ketkä avainasemassa tunnistamaan? Valmentaja, vanhemmat, fysioterapeutti, opettaja Aikuiset, jotka viettävät nuoren kanssa paljon aikaa tai tapaavat säännöllisesti Mikä mahdollistaa tunnistamisen Nuoren läheinen tunteminen tavat, mieltymykset, persoona (leppoisa, sähäkkä tms.) Muutokset mahdollista havaita paremmin

4 Syömishäiriön tunnistaminen Liiallinen laihtuminen Habitus Kuukautisten poisjääminen Lisääntynyt painontarkkailu siihen mahd. liittyvä ahdistuneisuus Harjoitteluohjelman ja ruokavalion noudattaminen pakonomaista Harjoittelun lisääminen tarpeettoman tiheäksi Kiukkuisuus ja hätääntyminen kun noudattaminen ei onnistu esim. olosuhteiden vuoksi Suoritustason heikkeneminen vaikka harjoittelu lisääntynyt Kiukkuisuus, lyhyt pinna, huonotuulisuus, surumielisyys Muutokset persoonassa / käyttäytymisessä / stressin siedossa

5 Syömishäiriön merkkejä - havaittavissa tiiviissä yhdessäolossa esim. leirillä Syömiskäyttäytyminen kummallista Ruoan siirteleminen lautasella, muussaaminen ja levittäminen pitkin lautasta (näyttää kuin olisi syöty) Ruoan pilkkominen pikkuruisiksi paloiksi, syöminen pieni pala kerrallaan (syömisvauhdin säätely, ahmimisen tunteen välttely) Ruokavalinnat lähinnä salaattia tai muuta vähäenergistä ruokaa Syöminen pieneltä lautaselta (annos näyttää suuremmalta) Syöminen yksin Suuttuminen tai vuolas selittely jos syömisiin puututaan

6 Syömishäiriön merkkejä Muutokset voinnissa Runsas palelu Univaikeudet Jatkuva touhuilu myös lepo- ja vapaa-aikoina Voimakkaat mielialan vaihtelut, itkuisuus Heikotus, pyörtyily Kuiva iho, joka ei parane; hiusten oheneminen Pitkät WC-vierailut tai suihkut erityisesti ruoan jälkeen Vatsavaivat, ummetus, kivut joille ei tahdo löytyä selitystä

7 Mitä tehdään tunnistamisen jälkeen? Ohjataan hoitoon tutulle lääkärille, kouluterveydenhoitajalle tai -lääkärille tms. lähellä olevalle ammattilaiselle Ruokavalio-ohjeet, psykoedukaatio Painon seuranta, oireseuranta Aloitetaan ns. kevyestä hoidosta, koska urheilijoiden syömishäiriöt usein helpottuvat jo sen avulla

8 Mitä tehdään tunnistamisen jälkeen? Rakennetaan yhteistyö valmentajan, vanhempien ja HH:iden välillä paranemisen tukemiseksi Urheilija tarvitsee tukea hoitotahon antamien ohjeiden noudattamisessa Ruokamäärän lisääminen, liikunnan vähentäminen yms. Ympärillä olevien aikuisten viestinnän nuoren suuntaan on tärkeää olla johdonmukaista Ristiriitainen viestintä hämmentää, vie luottamusta ja pahimmillaan hidastaa paranemista

9 Mitä tehdä tunnistamisen jälkeen? Harjoitusohjelman sopeuttaminen tilanteeseen Harjoittelun määrän vähentäminen (yksilöllisen tilanteen mukainen arviointi) Esim min sessiot, 2-3 krt/vko Reipas kävely tai kevyt hölkkä keskusteluvauhti Ei kilpailuihin osallistumista ennen kuin keho ja syöminen jälleen tasapainossa Jos mahdollista, yhteyden säilyttäminen joukkuetovereihin kaikissa vaiheissa

10 Mitä tehdä tunnistamisen jälkeen? Ruokavalio-ohjeistuksen sopeuttaminen tilanteeseen Urheilijan päivittäinen energian tarve on kcal Syömishäiriötä sairastavalla saanti usein vain kcal tai alle Energian saannin nosto mahdollisimman nopeasti väh kcal:iin Viikoittaiset nostot, kunnes paino normalisoitunut Energiamäärän nosto harjoittelun alettua, kunnes määrä riittävä kulutukseen nähden

11 Mitä tehdään jos kevyt hoito ei auta muuttamaan tilannetta? Jos tilanne ei ala helpottua 2-3 kuukauden sisällä, lääkäri laatii lähetteen syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön tai muulle osaavalle asiantuntijalle omalla alueella

12 Syömishäiriöiden hoito sisältää psyykkisten ja konkreettisten oireiden rinnakkaisen hoidon Konkreettiset oireet ruokavalion laajentaminen (AN) ahmimisen hallinta (BN) painon normalisoiminen kehon vaurioiden hoitaminen Psyykkiset oireet pakko-oireiden poistaminen vääristyneen ajattelun korjaaminen (kehon koko, maaginen ajattelu) trauman hoito itsetunnon korjaaminen

13 Psyykkisten ja konkreettisten oireiden hoidon painotus paranemisen eri vaiheissa psyykkiset oireet paino, syöminen psyykkiset oireet paino, syöminen psyykkiset oireet paino, syöminen

14 Sh-hoito sisältää psykoedukatiivisia elementtejä Tavoitteena antaa tietoa mm. kehon toiminnasta, ruoansulatuksesta, oireiden somaattisista ja psyykkisistä vaikutuksista tutkimustuloksia, kuvia, käyriä, kirjallisuutta Tuli osaksi syömishäiriöiden hoitoa 1985 (Garner ym.), nykyään osa kaikkea hoitoa Lievimmin oireileville 25-45%:lle tapauksista hyviä tuloksia ainoana hoitona ahmimis- ja oksentamisoireissa sekä psykopatologiassa merkitsevä muutos

15 Sairauden vaiheet - esiintyvät samankaltaisina riippumatta sairauden vakavuudesta Kärsimysvaihe Toive muutoksesta Kuherrusvaihe Muutosten tekeminen Sairauden alkaminen Paraneminen

16 Syömishäiriön vakavuus 1 Mitä varhaisempi vaurio, sitä vakavampi häiriö Syömishäiriönä ilmenevä vaurio on voinut syntyä missä tahansa kehitysvaiheessa Aikuisuus Nuoruusikä Lapsuus Varhaislapsuus Kehitysvaiheet rakentuvat aiempien varaan Niissä opitut selviytymiskeinot määräävät seuraavien kerrosten selviytymiskeinot

17 Syömishäiriön vakavuus 2 Heiveröinen pohja huteroittaa muiden kerrosten vakautta Varhaislapsuudessa oppimatta jääneet taidot eivät ole käytössä myöskään vanhempana Myöhäisemmissä vaiheissa tulleet vauriot eivät vahingoita perustaltaan vahvaa psyykettä vakavasti

18 Sairauden vakavuus 3 Jos varhaista vauriota ei ole tapahtunut, ei sairaus ole ns. psyykkisesti vakava Tällöin sairastuneen psyyken perusrakenteet ovat vahvat ja paraneminen etenee nopeasti Sairaus on tilapäisesti sulkenut sairastuneen kapasiteetin pois käytöstä Paranemisprosessi tarkoittaa omatun kapasiteetin saamista takaisin käyttöön Polikliininen hoito tai lyhyt sairaalahoito riittävät auttamaan sairastunutta paranemaan

19 Sairauden vakavuus 3 Jos varhainen vaurio on tapahtunut tai keskeinen kehitystehtävä jäänyt tapahtumatta, on sairaus ns. psyykkisesti vakava Tällöin sairastuneen psyyken perusrakenteet ovat heikot ja paraneminen on hidasta Oireet toimivat keskeisinä selviytymiskeinoina eikä sairastuneella ole juuri muita keinoja Paranemisprosessi tarkoittaa terveyttä tukevan selviytymiskapasiteetin rakentamista, uuden oppimista Tällöin vaaditaan pitkää, erikoistunutta hoitoa, jossa painottuu psyykkinen työskentely

20 Syömisen normalisointi Jokainen sairastunut on yksilö ja vaatii oman erityisen lähestymistapansa Ohjeet aina yleisiä käytäntöjä, joita sovelletaan sairastuneen yksilöllisten tarpeiden ja tilanteen mukaan Oleellisinta on, kuinka tukea tarjotaan Arvostava asenne Kuunnellaan, osoitetaan ymmärrystä ja myötätuntoa Tarjotaan tukea sairastuneen tilanteen vaatimalla intensiteetillä Tärkeämpää MITEN tehdään kuin MITÄ tarkalleen tehdään Sairastuneen täytyy tietää olevansa turvassa hoitavan henkilön kanssa, jotta hän uskaltaa alkaa parantua

21 Syömisen normalisointi AN 1 Tavoitteiden asettaminen (= hoitosuunnitelman teko) Mitä muutoksia halutaan saada aikaiseksi Missä ajassa muutokset halutaan aikaansaada Nykytilanteen kartoitus Ruokapäiväkirja tai vastaanotolla tehty lista syömisistä Rohkeuden kasvattaminen muutosten tekemiseen Keskustellaan sairastuneen kanssa siitä, mikä auttaisi häntä tekemään muutoksia Millaista tukea hän tarvitsisi Millaisiksi olosuhteet pitäisi rakentaa (ruokailupaikat, syöminen seurassa/yksin, mistä ruoista uskaltaa aloittaa jne.)

22 Syömisen normalisointi AN 2 Kuunnellaan sairastunutta tarkasti Ongelmana, että sairastunut ei aina ole varma siitä mitä haluaa ja se saattaa vaihdella tapaamisesta toiseen Ongelmana, että sairastuneen toiveisiin vaikuttavat voimakkaasti anorektinen ajattelu ja painonnousun pelko Hoitavan henkilön on säilytettävä tasapaino asiantuntijuuden ja sairastuneen kuuntelemisen välillä Omaa mielipidettä ei saa pakottaa toiselle toisaalta sairautta ei myöskään saa tukea Kommunikoidaan hienotunteisesti, mutta selkeästi milloin sairastuneen toiveet tukevat sairautta eikä niiden mukaan kannata toimia perustellaan oma näkemys tarkasti Asenne aina kunnioittava ja arvostava kaikessa kommunikaatiossa

23 Syömisen normalisointi AN 3 Ruokavalion laajentaminen Lähdetään liikkeelle nykyisestä ruokalistasta Laaditaan tavoiteruokalista, esim. ravitsemusterapeutin vastaanotolla tai käytetään valmista listaa Tai suunnitellaan ruokalisäykset viikoittain Sairastunut saa tehtäväkseen miettiä seuraavan lisäyksen sovitun ajan kuluessa (esim. tapaamisten väli) Tai hoitava henkilö ehdottaa lisäyksen Hoitava henkilö varmistaa, että lisäys on riittävä (mielellään vähintään n. 100 kcal/vko; ja jos mahdollista enemmän esim. 500 kcal) Ei puhuta energiamääristä sairastuneen kanssa, vaan ruoista ja ruoka-annoksista (ellei se poikkeuksellisesti tunnu erityisen hyödylliseltä)

24 Syömisen normalisointi AN 4 Ruokarituaalien vähentäminen Laaditaan rituaaleista yhdessä lista Ruokien syöminen tietyssä järjestyksessä Tiettyjen liikkeiden tekeminen syödessä Ruokien pilkkominen tietyllä tavalla Pakonomainen ruokien punnitseminen Jne Vähennetään rituaaleja vähitellen, esim. yksi viikossa Sairastunut voi itse määrätä tahdin, kunhan työskentely selvästi etenee

25 Ahmimisen hoito 1 Ahmimisen tarve syntyy kahdella tasolla Fyysinen tarve liian alhainen kokonaisruokamäärä pitkät ruokavälit tilapäinen nälkiintymistila Emotionaalinen tarve tunnesyöminen pako pahasta olosta, tyhjän olon täyttäminen, itsensä rankaiseminen helpotus, nautinto, lohtu

26 Ahmimisen hoito 2 Tilanteen kartoitus (aihe on arka, joten tietoa kannattaa varautua keräämään usealla tapaamisella) Mitä tarkalleen ahmimisen aikana syödään (subjektiivinen vai objektiivinen ahmiminen) Tyhjentäytyminen mitä keinoja Kuinka usein ahmimista/tyhjentäytymistä tapahtuu Millaisissa tilanteissa ahmiminen laukeaa Mitä tunteita / ajatuksia ahmimista edeltää Mitä tunteita / ajatuksia ahmimisen jälkeen Laihduttamisen lopettaminen Laihduttaminen tarkoittaa usein itsensä nälässä pitämistä, joka aiheuttaa fysiologista syistä tapahtuvaa ahmimista Auttaa kehon tasapainon saavuttamisessa

27 Ahmimisen hoito 3 Täsmäsyömisen aloittaminen Eliminoidaan fysiologinen ahmiminen Harjoitellaan nälkä-kylläisyys -viestien tunnistamista Säännöllinen ja riittävä syöminen auttaa palauttamaan n-k -viestit Ahmimisen vähentämisen strategian valinta Katsotaan paljonko täsmäsyöminen auttoi vähentämään ahmimista Asteittainen vähentäminen Ahmimiskertojen vähentäminen esim. yhdellä/vko Tai kerralla lopettaminen

28 Ahmimisen hoito 4 Vähentämisen kokeileminen ja vaikutusten tarkkailu Muistiinpanot paranemispäiväkirjaan Mitä tapahtui, kun en ahminut (tunteet, ajatukset, toiminnot) Ongelmatilanteiden havaitseminen ja tutkiminen Mikä esti onnistumasta Mikä voisi auttaa onnistumaan Esim. miten pahasta mielestä voisi selvitä ilman oireita? Ongelmanratkaisuvaihtoehtojen etsiminen Ahdistuksen säätelyn harjoittelu (kehon rauhoittaminen, kognitiiviset ja konkreettiset keinot) Rauhoitetut syömistilanteet, kauppareissujen suunnittelu yms.

29 Ahmimisen hoito 5 Ahmimisenhallintakeinoja Ruokailun rajoittaminen yhteen paikkaan kotona Syömiseen keskittyminen Ei lukemista tai tv:n katselua samaan aikaan Meditatiivinen syöminen (mindful eating) Kaiken yhdellä aterialla syötävän ruoan annosteleminen lautaselle kerralla Ahmintaruokien välttely (alussa) Ahmintaruokien normalisointi (pidemmälle edettyä) Ahmimisen seurausten miettiminen etukäteen Miltä minusta tuntuu 2 h kuluttua jos nyt ahmin / en ahmi

30 Miten hoitoketjun pitäisi toimia? Sairastuminen havaitaan Nuori itse, vanhemmat, valmentaja Kontakti lähellä olevaan lääkäriin Ruokavalion ja painon korjaus Tilanteen viikoittainen seuranta Yhteispalaverin nuoren, hoitavan henkilön, valmentajan ja vanhempien kesken Hoitosuunnitelman tekeminen yhteisesti Kaikkien roolit ja tehtävät määritellään selkeästi Kuunnellaan nuorta huolellisesti

31 Tilanteen etenemisen seuraaminen sopimalla seurantapalaveri viimeistään 2 kuukauden päähän ensimmäisestä palaverista Jos paraneminen etenee hyvin, jatketaan seurantaa sovituin väliajoin Jos paraneminen ei etene, hakeudutaan syömishäiriöihin erikoistuneeseen hoitopaikkaan Tilanteen jumittuminen tarkoittaa, että tarvitaan laajempaa tukea kuin painon seuranta ja ruokavalio-ohjeet Hoidon aloittaminen erikoistuneessa yksikössä tai erikoistuneen henkilön vastaanotolla Eri paikkakunnilla erityisosaamisen puitteet vaihtelevat

32 Erikoistuneen hoidon hyvä sisältää Somaattisen tilan seuranta Syömisen normalisointi Ravitsemusterapeutin palvelut Psyykkinen tuki ruokavaliossa tehtäviin muutoksiin Painon normalisointi Seuraa automaattisesti ruokavaliomuutoksista Painon seuranta Psyykkisten oireiden korjaaminen Psykoterapia tai sen kaltainen keskusteluhoito

33 NUORTEN JA AIKUISTEN SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITOKETJU PÄÄKAUPUNKISEUDULLA Syömishäiriöpotilasryhmät Oireilevalaihuushäiriöpotilas Oireilevaahmimishäiriöpotilas Oireilevaahmintahäiriöpotilas (BED) Hoidettu syömishäriöpotilas Perusterveydenhuolto ja päivystys Tunnistaminen Puuttuminen Terveysasemat Työterveyshuolto Yksityisetlääkäriasemat Opiskeluja kouluterveydenhuolto Ohjauskriteerit Päivystysja kiireellinen osastohoito Seuranta Lopetus Terveysasemat Työterveyshuolto Opiskeluja kouluterveydenhuolto Psykiatrinen erikoissairaanhoito Psykiatrinen erityissairaanhoito Ohjauskriteerit Ohjauskriteerit HYKS Syömishäiriöklinikka Konsultaatiot ja ohjaus Polikliiniset palvelut Osastopalvelut Integroitu hoito SHklinikan kanssa Hoito psykiatrian aluepoliklinikoilla Ohjauskriteerit Integroitu hoito PTH:n kanssa

34 Kokemuksia pääkaupunkiseudulta Parhaimmillaan hoito etenee ideaalin mukaan Kompastuksia tulee kuitenkin Tunnistamisessa Yhteistyön aikaansaamisessa nuoren kanssa Ruokavaliomuutosten toteuttamisessa Pääsyssä erikoistuneeseen hoitoon Eri tahojen välisessä yhteistyössä monesti yksiköt eivät tiedä kuuluvansa hoitoketjuun Tilanne saattaa pitkittyä erityisesti vaikeammin sairaiden kohdalla Parhaiten hoitoketju toimii niillä, joille riittää kevyehkö tuki