KOMISSION TIEDONANTO. neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO 14/4/98 KOMISSION TIEDONANTO neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kansanterveyspolitiikan kehittämisestä Euroopan yhteisössä

2 Yhteenveto Komissio laati 24. marraskuuta antamassaan tiedonannossa toimintakehyksen kansanterveyden alalla tapahtuvalle työlle. Tiedonannossa kuvattiin komission noudattama strategia ja EY:n perustamissopimuksen 129 artiklan täytäntöönpanemiseksi toteutettavat toimenpiteet. Tämän kehyksen yhteydessä on annettu ehdotukset kahdeksasta kansanterveysohjelmasta. Viittä toteutetaan parhaillaan, ja muut ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteltavina yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Nyt on tarpeen pohtia, missä määrin nykyinen kehys on edelleen tyydyttävä ja pystyy vastaamaan lukuisiin merkittäviin muutoksiin, kuten uusien terveysuhkien esiintuloon ja terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuvien paineiden kasvuun sekä yhteisön laajenemiseen ja Amsterdamin sopimuksen uusiin kansanterveyttä koskeviin määräyksiin. Tällaista katsausta tarvitaan erityisen kiireellisesti myös sen vuoksi, että useimmat nykyisistä ohjelmista päättyvät vuoden 2000 tienoilla ja uusia ehdotuksia on tehtävä lähitulevaisuudessa. Tässä tiedonannossa käsitellään yhteisön terveystilanteessa ja terveydenhuoltojärjestelmissä tapahtunutta kehitystä sekä yhteisön tasolla toteutettavien kansanterveystoimien periaatteita ja edellytyksiä. Tässä tarkastelussa esiin tulevat seikat johtavat siihen päätelmään, että toiminnan painopisteet, rakenteet ja menetelmät kaipaavat perusteellista tarkistusta ja uudelleenmuotoilua, vaikka vuonna 1993 annetun kansanterveyden alan toimintakehystä koskevan tiedonannon periaatteet ja sen taustalla vaikuttavat näkemykset ovat edelleen päteviä. Lopuksi tiedonannossa hahmotellaan yhteisön mahdollista uutta kansanterveyspolitiikkaa, joka perustuisi kolmeen seuraavaan toimintalinjaan: kansanterveyden kehitystä tukevan tiedon lisääminen nopea reagoiminen terveyttä vaarantaviin tekijöihin terveyttä määrittäviin tekijöihin vaikuttaminen terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta. Yhteisön laajentumiseen liittyvät kysymykset sekä terveysvaatimusten sisällyttäminen kaikkeen yhteisön politiikkaan sisältyisivät kaikkiin kolmeen toimintalinjaan. Komissio aikoo esittää konkreettisia ehdotuksia uudesta politiikasta, kunhan Amsterdamin sopimus on ensin ratifioitu. Sitä odotellessa toivomme, että tässä tiedonannossa esitetyt ajatukset herättävät laajaa keskustelua yhteisön tulevasta kansanterveyspolitiikasta.

3 1. Johdanto - päämäärä ja soveltamisala 2. Terveystilanne Euroopan yhteisössä Sisällys 3. Jäsenvaltioita kohtaavat kansanterveyden alan haasteet 3.1 Terveydenhuollon kustannukset 3.2 Väestölliset kehitysnäkymät 3.3 Teknologinen ja muu tarjontalähtöinen kehitys 3.4 Muutokset terveydenhuoltojärjestelmissä 3.5 Kansalaisten odotukset ja huolenaiheet 3.6 Työllisyys 4. Laajentumisen haasteet ja kansainvälinen ulottuvuus 4.1 Laajentuminen 4.2 Kansainvälinen ulottuvuus 5. Yhteisön tehtävä kansanterveyden alalla 5.1 Nykyinen oikeusperusta 5.2 Yhteisön tehtävä 5.3 Yhteisön kansanterveystoiminnan kehitys Maastrichtin jälkeen 5.4 Vuoden 1993 toimintakehyksen toteuttamisesta saadut kokemukset 5.5 Uusia kehityssuuntauksia yhteisön tasolla 6. Yhteisön tuleva kansanterveyspolitiikka 6.1 Kansanterveyden kehitystä tukevan tiedon lisääminen 6.2 Nopea reagoiminen terveyttä vaarantaviin tekijöihin 6.3 Terveyttä määrittäviin tekijöihin vaikuttaminen terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta 6.4 Yhteisön politiikan vaikutukset terveyteen 7. Tästä eteenpäin 8. Päätelmät

4 1. Johdanto - päämäärä ja soveltamisala 1. Yhteisöllä on ollut kansanterveyden alan monipuolinen strategia vuoden 1993 marraskuusta lähtien. Strategian laatiminen oli seurausta Maastrichtin sopimuksen ratifioinnista, sillä sopimus antoi yhteisölle selkeän toimivallan kansanterveyden alalla. Strategiaa on kuitenkin tarkistettava perusteellisesti seuraavien syiden vuoksi: ensiksi - kansanterveysalan voimassa olevan strategian toteuttamisesta saatu kokemus on osoittanut, että tämänhetkisessä lähestymistavassa on haittapuolia toiseksi - terveydentilassa ja terveydenhuoltojärjestelmissä on tapahtunut muutoksia, joita ei osattu ennakoida vuonna 1993 kolmanneksi - sekä neuvosto että Euroopan parlamentti ja terveydenhuoltoalan tärkeät tahot ovat pyytäneet komissiota laatimaan ehdotuksen kansanterveysalan uudesta politiikasta, joka kykenisi vastaamaan uusiin haasteisiin neljänneksi - komissio on itse sitoutunut antamaan terveyspolitiikalle tärkeämmän aseman viidenneksi - laajentumisprosessi luo uusia terveydenhuoltoalan haasteita viimeiseksi - kansanterveyttä koskevat määräykset saivat lisää merkitystä Amsterdamin sopimuksessa. 2. Uuden politiikan luomisella on kova kiire. Nyt on tarpeen sopia ohjeista politiikan yleisestä suuntaamisesta käytävää keskustelua varten, jotta uusia toimenpiteitä koskevat konkreettiset ehdotukset voitaisiin esittää mahdollisimman nopeasti Amsterdamin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Lisäksi useimmat nykyisistä kansanterveysalan ohjelmista päättyvät vuoden 2000 tienoilla. Uusien ehdotusten on siis oltava ajoissa valmiita, jotta yhteisön politiikkaan ei synny tyhjiötä tällä merkittävällä alalla. 3. Tässä tiedonannossa esitellään nykyisiä puitteita koskevan tarkastelun tulokset ja kansanterveysalan politiikan uusi suuntautuminen, jotta keskustelu saataisiin alkuun. Politiikan uusi suuntautuminen korostaa terveydentilan parantamisen merkitystä ja tarvetta keskittyä rajoitettuun määrään tavoitteita. Politiikan on lisäksi samalla pysyttävä riittävän joustavana, jotta se voisi reagoida terveyteen kohdistuviin uusin uhkiin ja terveyden kehitykseen.

5 2. Terveystilanne Euroopan unionissa Euroopan unionin asukkaat elävät nykyään pitempään ja heidän elämäntapansa on terveellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Monet eri indikaattorit kuten elinajanodote, imeväiskuolevuus ja äitiyskuolevuus tukevat tätä suuntausta. Omahyväisyyteen ei kuitenkaan ole syytä, sillä joka viides unionin kansalainen kuolee ennenaikaisesti, ja usein kuoleman aiheuttaa sairaus, joka olisi voitu välttää. Lisäksi ilmenee uusia terveysriskejä, erityisesti tarttuvia tauteja. Eri yhteiskuntaluokkien terveydentilassa ilmenee huomattavia eroja. Myös pitkä elinajanodote luo omat ongelmansa, joita ovat mm. ikääntymiseen liittyvien sairauksien kuten Alzheimerin taudin voimakas lisääntyminen. 4. Yleisesti ottaen yhteisön väestön terveys on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuosi vuodelta yhteisön kansalaiset elävät yhä pidempään. Vuodesta 1970 yhteisön naisten elinajanodote syntymähetkellä on noussut 5 1/2 vuodella ja miesten lähes viidellä vuodella. Vuonna 1995 syntynyt tyttö voi odottaa elävänsä reilusti yli 80-vuotiaaksi ja poika lähes 74-vuotiaaksi. Yhteisön imeväiskuolevuusluku laski vuosina alle puoleen entisestä. Nykyään luku on alle kymmenen jokaista tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden, ja erot jäsenvaltioiden välillä ovat pienentyneet. Samaan aikaan äitiyskuolevuus laski jyrkästi seitsemään jokaista :ta elävänä syntynyttä lasta kohden. 5. Viime vuosisadan pahimmat tappavat taudit, kuten isorokko, kolera ja tuhkarokko eivät enää ole sellainen uhka kuin aikaisemmin. Rokotteiden ja antibioottien kehitys ja laaja käyttö ovat osaltaan vaikuttaneet tähän menestykseen, ja osansa on myös parantuneella hygienialla, ympäröivistä olosuhteista johtuvilla syillä ja sosiaalisilla oloilla. Näistä saavutuksista olisi kuitenkin virheellistä päätellä, että yhteisössä ei enää ole vakavia terveysongelmia. 6. Ensinnäkin ennenaikainen kuolevuus, eli alle 65-vuotiaiden kuolevuus, on edelleenkin korkea: noin viidennes kaikista kuolemantapauksista. Vuosittain kuolee yli vuotiasta henkilöä erityisesti elämäntavoista johtuviin sairauksiin: neljä kymmenestä kuolee syöpään, kolme kymmenestä sydän- ja verisuonitauteihin ja lähes kymmenesosa onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut käyttäytymismallit, kuten tupakointi, vähäinen liikunta, huono ravinto jne. ovat näiden sairauksien tärkeimpiä riskitekijöitä aikuisena. Lisäksi arviolta 22 miljoonaa 16- vuotiaista tai sitä vanhemmista ilmoittaa päivittäisten toimiensa vaikeutuvan merkittävästi kroonisen fyysisen tai psyykkisen sairauden takia. 7. Toiseksi esiin on nousemassa uusia terveysriskejä, jotka aiheutuvat esimerkiksi uusista sairauksista, kuten Creutzfeldt-Jacobin taudin (CJD) uudesta esiintymismuodosta, lintuinfluenssasta ja Ebola-viruksen aiheuttamasta verenvuototaudista, ruokaperäisten tartuntojen leviämisestä, vanhojen tartuntatautien, erityisesti tuberkuloosin, uudesta esiintulosta sekä kasvavia ongelmia aiheuttavasta antibioottiresistenssista. AIDS on jatkuva huolenaihe. Matkustelun lisääntyminen ja väestön liikkuvuus pahentavat näitä ongelmia. 2

6 8. Kolmanneksi terveystilanteessa on suuria vaihteluita ja eriarvoisuutta sekä eri jäsenvaltioiden väestöjen kesken että kunkin maan eri väestöryhmien välillä. Silmiinpistävä esimerkki ikä- ja sukupuolisidonnaisista eroista on se, että vuotiaiden ikäryhmässä liikenneonnettomuuksien aiheuttama kuolevuus on miehillä kolme kertaa korkeampi kuin naisilla. Ehkä merkittävin terveydellinen eriarvoisuus liittyy sosioekonomiseen asemaan. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvilla ihmisillä on merkittävästi korkeammat terveysriskit koko elämänsä ajan. Seurauksena on, että alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien kuolevuus- ja sairastuvuusluvut ovat huomattavasti muita korkeammat. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluville vanhemmille nyt syntyvän lapsen voidaan odottaa elävän viisi vuotta pidempään kuin alempaan ryhmään syntyvän lapsen. 9. Neljänneksi, yksi seuraus odotettavissa olevan eliniän pidentymisestä yhteisössä on vanhuusiän sairauksista ja vaivoista, esimerkiksi syövästä, sydän- ja verisuonitaudeista, liikuntaelinten sairauksista ja psyykkisistä häiriöistä kuten Alzheimerin taudista ja muista hermoston degeneratiivisista sairauksista, kärsivien määrän lisääntyminen. On arvioitu, että vuoteen 2000 mennessä 8 miljoonaa henkilöä sairastaa Alzheimerin tautia yhteisössä. Tällaisella sairauksista kärsivien lukumäärän kasvulla on merkittävä vaikutus sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin. 3. Jäsenvaltioita kohtaavat kansanterveysalan haasteet Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuu vastakkaisia paineita. Väestötieteelliset tekijät, uudet teknologiat ja väestön kasvavat odotukset lisäävät kustannuksia. Järjestelmien uudistuksilla, suuremmalla suorituskyvyllä ja lisääntyneellä kilpailulla puolestaan on päinvastainen vaikutus. Jäsenvaltioiden täytyy suoriutua näistä vastakkaisista paineista ja muistaa se, että terveydellä on suuri merkitys väestön hyvinvoinnin kannalta ja että terveydenhuoltojärjestelmät ovat taloudellisesti tärkeitä. 3.1 Terveydenhuollon kustannukset 10. Viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana yhteisössä terveydenhuoltoon käytetty rahamäärä suhteessa bruttokansantuotteeseen on lähes kaksinkertaistunut, ja nykyään sen osuus vaihtelee viidestä kymmeneen prosenttiin eri jäsenvaltioissa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa (yli 14 %). Vastauksena tähän jäsenvaltiot ovat toteuttaneet laajalti erilaisia rakenteellisia uudistuksia ja säästötoimenpiteitä parantaakseen terveydenhuoltojärjestelmiensä suorituskykyä ja tehokkuutta. Tarve hillitä kasvavia terveysmenoja ja optimoida kustannustehokkuus on korostunut tällä alalla entisestään julkisiin menoihin kohdistuneiden yleisten leikkausten myötä. Useat sekä terveyspalveluiden tarjontaan että niiden kysyntään vaikuttavat tekijät ovat osaltaan johtaneet terveydenhuollon menojen kasvuun. Jäljempänä käsitellään niistä tärkeimpiä. 3.2 Väestölliset kehitysnäkymät 3

7 11. Laskevan syntyvyyden ja pidentyvän elinajanodotteen seurauksena yhteisön väestö ikääntyy. Vuoteen 2020 mennessä yli 75-vuotiaita on 40 prosenttia enemmän kuin vuonna Tämä on omiaan lisäämään terveyspalvelujen kysyntää ja vaatii myös muutoksia niiden organisaatiossa ja rakenteessa. 12. Kun yhä useammat ihmiset elävät 80- ja 90-vuotiaiksi, terveydenhuoltoon ja erityisesti sosiaalipalveluihin kohdistuvat paineet kasvavat. On arvioitu, että terveydenhuoltokustannukset kasvavat seuraavan 30 vuoden aikana vähintään yhdestä kolmeen prosenttia BKT:stä yksinomaan väestöllisten muutosten seurauksena 1. Ongelmaa pahentaa vielä perhekoon pieneneminen sekä pien- ja yksinhuoltajaperheiden määrän kasvu, mikä todennäköisesti pienentää sitä osuutta, joka perheenjäsenillä on perinteisesti ollut vanhusten hoidossa. Terveys- ja sosiaalipalveluiden on pystyttävä vastaamaan näihin muutoksiin. Kysymys siitä, kuinka kasvavat kustannukset pystytään maksamaan, vaikeutuu entisestään sen vuoksi, että kokonaishuoltosuhde (huollettavien suhde työssäkäyviin) todennäköisesti nousee nykyiseltä tasoltaan. 3.3 Teknologinen ja muu tarjontalähtöinen kehitys 13. Tarjonnan hallintaan liittyvät tekijät ovat terveydenhuollon kokonaiskustannusten määräytymisessä vähintään yhtä tärkeitä kuin kysyntätekijätkin. Viime vuosikymmeninä uusia lääketieteellisiä keksintöjä on esitelty ennennäkemätöntä vauhtia ja niiden vaikutus on merkittävä syy kustannusten nousuun. Esimerkiksi uudet lääketuotteet maksavat yleensä huomattavasti enemmän kuin vanhat lääkkeet. Monia nykyisistä hoitomuodoista ei ole voitu osoittaa terveyttä edistäviksi ja kustannustehokkaiksi. Tämä tuo esiin tarpeen kiinnittää entistä enemmän huomiota terveydenhuollon toimenpiteiden arviointiin. Tietokoneistuminen, verkostoituminen sekä terveydenhuoltoon liittyvän telematiikan käyttö voivat osaltaan vähentää terveydenhuoltokustannuksia erityisesti terveydenhuollon hallinnon osalta. 3.4 Terveydenhuoltojärjestelmien muutokset 14. Jäsenvaltioilla on monia yhteisiä ongelmia terveydenhuoltojärjestelmien rahoituksen, organisoinnin ja hallinnon suhteen. Terveydenhuollon yleistä tasoa ollaan halukkaita nostamaan, mutta terveyskustannukset halutaan kuitenkin samalla pitää kurissa. Lisäksi halutaan varmistaa paras mahdollinen vastine rahoille. Samanaikaisesti terveydenhuoltojärjestelmiin, kuten muihinkin talouden aloihin, vaikuttavat kaupan ja teollisuuden globalisoituminen ja kilpailupaineet sekä yhteisön sisämarkkinoiden kehitys. Erilaiset ohjatun hoitotyön alalla tehdyt aloitteet sekä empiirisen lääketieteen, laadunvarmistuksen ja terveysteknologian arvioinnin lisääntyminen ovat kaikki vastauksia tähän kehitykseen. 3.5 Kansalaisten odotukset ja huolenaiheet 1 D. Franco, T. Munzi, Ageing and fiscal policies in the EU, European Economy 1997:4. 4

8 15. Terveyspalvelujen on heijastettava nykyisiä ja odotettavissa olevia kansallisia ja paikallisia tarpeita ja vastattava julkiseen kysyntään, ensisijaisiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin. Tässä mielessä on rohkaisevaa, että jäsenvaltioissa on palvelujen suunnittelussa ja tarjonnassa alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota kansalaisten mielipiteisiin. Sen lisäksi, että kansalaisille on annettu mahdollisuus ilmaista mielipiteensä palvelujen kehittämisestä, heidät on myös yhä enemmän otettu mukaan tärkeysjärjestyksen määrittelyyn. 16. Vaikka hallitusten ja terveysviranomaisten onkin kunnioitettava ja kuunneltava kansalaisten oikeutettuja pyrkimyksiä, kansalaisten aktiivisuuden lisääntyminen voi myös aiheuttaa lisäpaineita palveluille ja talousarvioille, sillä ihmiset ovat haluttomia hyväksymään minkäänlaista palvelujen säännöstelyä tai niiden tason leikkaamista. Äskettäin laadittu Eurobarometri osoitti, että vain viisi prosenttia yhteisön kansalaisista on valmiita terveydenhuoltoon käytettävän julkisen rahoituksen alentamiseen. Sitä vastoin 50 prosenttia halusi lisätä rahankäyttöä 2. Kansalaisten tyytyväisyys terveydenhuoltojärjestelmiin onkin yleensä sidoksissa käytettyihin rahamääriin. 17. Lisäksi yksi merkittävä kehityssuuntaus, joka politiikassa on otettava huomioon, on nykyaikaisten ruoanvalmistus- ja viljelykäytäntöjen vaikutus. Uusien tekniikoiden, kuten geneettisesti muunneltujen elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden säteilytyksen käyttöönotto, luonnonmukaisiin elintarvikkeisiin liittyvät ongelmat sekä einesruokien lisääntynyt saatavuus antavat aihetta yleiseen huoleen ja vaativat toimenpiteitä. 3.6 Työllisyys 18. Työn ja terveyden välinen suhde ei rajoitu ainoastaan työttömyyden vaikutukseen terveystilanteeseen. Terveysala on tärkeä työllistäjä, tavaroiden kuluttaja sekä johtava tekijä tutkimus- ja kehitystyössä. Siten sillä on ratkaiseva vaikutus sosioekonomiseen kehitykseen. Vuonna 1996 tehdyn työvoimatutkimuksen mukaan yli 10 prosenttia työssäkäyvistä työskenteli terveydenhuoltoalalla. Terveyspalvelut on yksi 1990-luvun nopeimmin kasvavista aloista; sen kasvuvauhti on keskimäärin hieman alle kolme prosenttia vuodessa. Lisäksi on syytä huomata, että työttömyys pienentää terveydenhuoltoon käytettävissä olevia kokonaisvaroja. Tämä johtuu siitä, että monissa maissa merkittävä osa terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmien rahoituksesta on sidoksissa tulosidonnaisiin sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksuihin. Tämän vuoksi terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksia ja säästötoimenpiteitä tarkasteltaessa on tärkeää ottaa huomioon niiden mahdolliset vaikutukset terveys- ja turvallisuuskysymyksiin sekä talouteen laajemminkin. 4. Laajentumisen haasteet ja kansainvälinen ulottuvuus Keski- ja Itä-Euroopan maiden terveydellistä tilannetta on vaikea verrata nykyisen EU:n tilanteeseen. Näissä maissa elinajanodote on yleensä matalampi ja terveydentila 2 Vuoden 1996 alussa toteutettu eurobarometri

9 huonompi kuin EU:ssa, ja voimavaroja tilanteen kohentamiseen on vähemmän. Laajentumisella on etenkin vapaan liikkuvuuden vuoksi vaikutuksensa myös tämänhetkisten jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin. Jäsenyyttä hakevat maat tarvitsevat apua sopeutuakseen yhteisön kansanterveysalan politiikkaan. Terveysalan yhteistyö WHO:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa on välttämätöntä, jotta maailmanlaajuisia terveyttä uhkaavia ongelmia saadaan ratkaistua. 4.1 Laajentuminen 19. Kansanterveyspolitiikan kehittämisessä on otettava huomioon yhteisön laajeneminen Keski- ja Itä-Euroopan suuntaan. Näiden maiden terveysongelmat ovat oleellisesti erilaisia ja usein hankalampia kuin nykyisten jäsenvaltioiden vastaavat ongelmat. Niiden terveystilannetta kuvaavia tärkeimpiä indikaattoreita on vaikea verrata jäsenvaltioiden indikaattoreihin. Kuten monilla muillakin matalan tulotason mailla, joilla ei ole pitkälle kehittynyttä terveydenhuoltojärjestelmää, niillä on lisäksi mahdollisesti vakavia tartuntatauteihin liittyviä ongelmia. Hakijamailla on myös, Kyprosta lukuun ottamatta, käytettävissään entistä vähemmän resursseja terveydenhuoltoon. Niiden terveydenhuoltojärjestelmiä on uudistettava voimakkaasti niiden yleisen tehokkuuden parantamiseksi. Järjestelmiin on tehtävä myös erityisiä muutoksia, jotta ne saatettaisiin sovellettavan yhteisön lainsäädännön mukaisiksi. Tulevaisuuden politiikan on puututtava hakijamaiden ongelmiin ja ensisijaisiin tarpeisiin sekä löydettävä keinot yhteisön tuen antamiseen. 20. Toinen kysymys on laajentumisen mahdolliset vaikutukset nykyisten jäsenvaltioiden terveystilanteeseen ja -järjestelmiin. Tuotteiden, nimenomaan tiettyjen lääke- ja verituotteiden ja lääkintälaitteiden, vapaa liikkuvuus aiheuttaa turvallisuuteen ja laadunvalvontaan sekä hinnoitteluun liittyviä seurauksia. 21. Komissio tukee hakijamaita jo tällä hetkellä varmistautuakseen siitä, että ne pystyvät toteuttamaan Euroopan yhteisön terveyslainsäädännön (acquis). Tukeminen tapahtuu erilaisten järjestelmien, kuten PHARE-ohjelman ja rakennerahastojen avulla. Lisäksi hakijamaat voivat alkaa osallistua komission kansanterveysohjelmiin, joiden yhteydessä hakijamaita autetaan sopeutumaan yhteisön politiikkaan tällä alalla. Tietoa tarvitaan hakijamaiden terveyskehityksestä ja terveyttä määrittävistä tekijöistä sekä yhteisöön liittymisen mahdollisista vaikutuksista sekä niiden että nykyisten jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin. 4.2 Kansainvälinen ulottuvuus 22. Kansanterveyspolitiikan ja -toimien on vastattava kansainvälisellä tasolla tapahtuviin muutoksiin. Terveyskysymyksillä on merkittävä asema komission suhteissa kolmansiin maihin, sen kehitysyhteistyössä sekä humanitaarisessa avussa. Kolmannen maailman terveysongelmilla voi olla vaikutusta yhteisön väestön terveyteen. Tämän vuoksi maailmanlaajuiseen epidemiologiseen seurantaan tähtääviä aloitteita ja nopeita terveysuhkien torjuntamekanismeja on vahvistettava ja kehitysmaita on autettava kehittämään terveydenhuoltojärjestelmiään. Tällä hetkellä käynnissä on useita terveyteen liittyviä toimia esimerkiksi Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, Euro Välimeri-yhteistyön ja G7-maiden puitteissa. Lisäksi Euroopan unionin ja 6

10 Yhdysvaltojen yhteinen asiantuntijaryhmä pohtii mahdollisuuksia yhteistyöhön tartuntatautien maailmanlaajuisen seurannan ja torjunnan alalla. Asiantuntijaryhmän tulokset sisällytetään yhteisön kansanterveyspolitiikkaan. 23. Lisäksi monilla tässä käsiteltävillä aloilla kansainväliset elimet, erityisesti Maailman terveysjärjestö WHO, Maailmanpankki, YK:n väestörahasto (UNFPA), Euroopan neuvosto ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) toimivat aktiivisesti omilla toimialueillaan. WHO:n kanssa tehdään yhteistyötä useilla tärkeillä aloilla, esimerkiksi terveystieto- ja terveydenseurantajärjestelmien sekä tartuntatautien alalla. WHO on parhaillaan saattamassa ajantasalle kansainvälisiä terveysmääräyksiään sekä Terveyttä kaikille -tavoitteitaan, joiden pitäisi olla valmiit vuoteen 2000 mennessä. Ne vaikuttavat todennäköisesti terveysagendoihin jäsenvaltioissa ja ne otetaan huomioon myös yhteisön politiikassa. Maailmanpankilla on merkittävä rooli terveyspalvelujen kehittämisen tukemisessa Keski- ja Itä-Euroopassa. Myös UNFPA:n kanssa tehdään enemmän yhteistyötä väestökehitystä käsitelleessä kansainvälisessä konferenssissa (Kairo 1994) sovitun toimintaohjelman toteuttamisen yhteydessä. OECD on tuottanut aineistoa ja tietokannan, jotka käsittelevät terveydenhuoltoa ja sen kustannuksia. Euroopan neuvosto työskentelee useilla kansanterveyteen liittyvillä alueilla, joita ovat esimerkiksi farmaseuttiset tuotteet, lääkkeet ja bioeettiset kysymykset. 5. Yhteisön tehtävä kansanterveyden alalla Yhteisön rooli kansanterveyden alalla on tullut merkittävämmäksi ajan myötä ja erityisesti Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Yhteisö sai Maastrichtin sopimuksen myötä erityisen tehtävän edistää terveydensuojelua ja sairauksien ehkäisyä. Tätä tarkoitusta varten on laadittu kahdeksan erillistä terveyspoliittista ohjelmaa ja lukuisia muita toimia, joihin kuuluu mm. syöpään, AIDSiin ja huumeriippuvuuden vastustamiseen liittyviä ohjelmia, raportteja EU:n väestön terveydentilasta ja verensiirtojen turvallisuuteen liittyviä suosituksia. Lisäksi monilla muilla yhteisön politiikoilla on terveyteen liittyviä vaikutuksia. Viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana tapahtuneet muutokset, kuten uusien tartuntatautien ilmeneminen, ovat lisänneet tietoisuutta terveyspolitiikan merkityksestä yhteisön tasolla. 5.1 Nykyinen oikeusperusta 24. Euroopan yhteisö on ollut mukana terveysasioissa jo neljäkymmentä vuotta. Sekä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön että Euratomin perustamissopimuksissa viitattiin terveyteen, ja niihin sisältyi useita säännöksiä, jotka liittyivät esimerkiksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen terveydellisin perustein sekä työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. Euroopan yhtenäisasiakirjan myötä aloitettiin uusia terveyteen liittyvän työn osa-alueita, kuten laaja-alainen tutkimusohjelma sekä työterveyttä ja -turvallisuutta säätelevän lainsäädännön kehittäminen. Kuitenkin vasta Maastrichtin sopimuksen ja sen uusien kansanterveysmääräysten myötä yhteisölle tuli mahdollisuus kehittää yhtenäinen kansanterveysstrategia. Sopimuksen 3 artiklan o kohta antaa yhteisölle uudeksi tavoitteeksi 'myötävaikuttamisen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen', mitä sovelletaan kaikkeen yhteisön politiikkaan. Sopimuksen 129 artiklassa luodaan kehys yhteisön kansanterveyden alan toimille tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 7

11 25. Artiklan tärkeimmät määräykset ovat seuraavat: Yhteisö myötävaikuttaa ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun toteuttamiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla niiden toimintaa. Terveyden suojeluun tähtäävä yhteisön toiminta keskittyy sairauksien ennaltaehkäisyn. Kansanterveyden alalla yhteisön toiminta keskittyy erityisesti pahimpiin terveydellisiin 'vitsauksiin', huumausaineiden väärinkäyttö mukaan lukien. Näillä alueilla yhteisö tekee yhteistyötä muiden alalla toimivien järjestöjen kanssa. 26. Artiklassa säädetään sellaisten edistämistoimien käyttöönotosta, jotka eivät merkitse jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamista, sekä suositusten antamisesta. Lopuksi siinä määrätään, että terveyden suojelua koskevat vaatimukset ovat kiinteä osa yhteisön muita politiikkoja. 27. Perustamissopimuksessa on 129 artiklan lisäksi muitakin terveyteen liittyviä kohtia (esim. 39 ja 43 artikla - maatalouspolitiikka, 75 artiklan c kohta - liikenneturvallisuus, 100 ja 100 a artikla - yhteismarkkinoihin liittyvän lainsäädännön lähentäminen, 129 a artikla - kuluttajansuoja, 130 f artikla - tutkimus, 130 r artikla - ympäristö jne.). Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut 3, että perustamissopimuksen 3 artiklan o kohdassa yhteisölle määrätty tavoite myötävaikuttaa ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun toteuttamiseen pätee kaikkiin niihin yhteisön politiikan alueisiin, joilla on vaikutusta terveyteen. 28. Heti Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen komissio antoi tiedonannon kansanterveyden alan toimintakehyksestä. Siinä kuvattiin ajankohtaisia terveyshaasteita, terveystilannetta ja terveyden alan kehityssuuntia jäsenvaltioissa. Siinä korostettiin vaikuttamista terveyttä määrittäviin tekijöihin ja sairauksien taustalla oleviin syihin sekä hahmoteltiin arviointiperusteet yhteisön toiminnan painopistealueita koskevaa päätöksentekoa varten. Tämän tiedonannon perusnäkemykset ja siinä esitetyt perustelut pätevät edelleen. 5.2 Yhteisön tehtävä 29. Vuoden 1993 tiedonannossa määriteltiin joitakin arviointiperusteita, joiden avulla oli tarkoitus varmistaa, että yhteisön toimissa kansanterveyden alalla noudatetaan täysimääräisesti toissijaisuus-, suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteita ja että tehtävä työ tuo lisäarvoa jäsenvaltioiden toimiin nähden. On tärkeää, että näitä arviointiperusteita noudatetaan toimien määrittelyssä ja toteuttamisessa vastakin. 5.3 Yhteisön kansanterveystoiminnan kehitys Maastrichtin jälkeen Toimintaohjelmat 3 Ks. Asia C-180/96R, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, Kok. 1996, s. I

12 30. Vuoden 1993 tiedonannossa esitetyn analyysin perusteella komissio ehdotti kahdeksan kansanterveyden toimintaohjelman kehittämistä. Näistä viisi on hyväksytty. AIDSia ja muita tartuntatauteja, syöpää, huumausaineiden väärinkäyttöä ja terveyden edistämistä koskevat toimintaohjelmat 4 ovat olleet käynnissä vuodesta 1996 lähtien; viides, terveystilanteen seurantaa koskeva ohjelma hyväksyttiin kesäkuussa Huumausaineiden väärinkäyttöä käsittelevä ohjelma on yhteydessä muihin poliittisiin ja lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, joihin kuuluu myös Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen perustaminen. Yhtenäisestä lähestymistavasta huumeiden kysynnän ja tarjonnan ehkäisemiseen on sovittu jäsenvaltioiden kanssa, ja se on kirjattu Euroopan unionin huumeiden vastaiseen toimintaohjelmaan 6. Lopuista kolmesta ohjelmasta, joiden kohteena ovat saasteista aiheutuvat sairaudet, tapaturmien ennaltaehkäisy ja harvinaiset sairaudet 7, komissio antoi vuoden 1997 aikana ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksiä varten. Nämä ehdotukset ovat vielä käsiteltävinä. 31. Näillä ohjelmilla tuetaan erilaisia hankkeita, jotka kattavat muun muassa seuraavat alueet: tietojen ja henkilöstön vaihto, koulutus, pilottihankkeet, tiedotuskampanjat, organisaatioiden ja asiantuntijoiden verkostoituminen. Lisäksi työtä tehdään suuntaviivojen ja käytännön suositusten kehittämiseksi useilla aloilla, joihin kuuluu mm. syöpäseulonta, osteoporoosi, terveellinen ruokavalio ja nuorten alkoholinkäyttö. Ohjelmien tarkoituksena on tuoda yhteisön lisäarvoa toteuttamalla sellaisia toimia, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voisi tyydyttävästi toteuttaa tai joissa yhteinen toteutus tuo mukanaan etuja tai jotka täydentävät jäsenvaltioiden toimia. Muiden alojen aloitteet 32. Toimintaohjelmien lisäksi työtä on tehty muillakin vuoden 1993 tiedonantoon liittyvillä aloilla. Ensinnäkin komissio on ehdottanut Euroopan yhteisön kattavan verkoston perustamista tartuntatautien valvontaa ja seurantaa varten 8. Toiseksi on tehty uusia tupakkaan liittyviä aloitteita, kuten yhteisön nykyistä ja ehdotettua toimintaa tupakankulutuksen vähentämiseksi koskeva tiedonanto 9 ja neuvoston yhteinen kanta tupakan mainonnasta. Kolmanneksi on hyväksytty verituotteiden turvallisuutta ja omavaraisuutta koskeva strategia, joka sisältää komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi veren ja veriplasman luovuttajien kelpoisuusehdoista sekä luovutettujen verituotteiden testaamisesta 10. Neljänneksi ionisoimattomasta säteilystä 4 EYVL L 95, , s. 16, EYVL L 95, , s. 9, EYVL L 19, , s. 25, EYVL L 95, , s EYVL L 193, , s KOM (94) 234 lopullinen KOM (97) 266 lopullinen , KOM(97) 178 lopullinen , KOM(97) 225 lopullinen KOM (96) 78 lopullinen KOM (96) 609 lopullinen KOM (97) 605 lopullinen

13 on tehty laaja katsaus, ja komission ehdotuksia neuvoston suosituksiksi valmistellaan parhaillaan. Viidenneksi lukuisia kertomuksia laaditaan säännöllisesti, erityisesti yhteisön terveystilanteesta 11 ja TSE-taudeista (tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat), myös yhteisössä ilmoitetuista CJD-tapauksista. Muiden politiikkojen terveysvaatimuksia koskevia vuosiraportteja laaditaan parhaillaan 12. Monilla yhteisön politiikoilla on terveysvaikutuksia, ja myös perustamissopimuksessa on terveyteen liittyvä tavoite. Näissä kertomuksissa annetaan yleiskatsaus käynnissä oleviin toimiin näiden politiikkojen yhteydessä. Komissio on esimerkiksi antanut toisen muutetun ehdotuksen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidenneksi puiteohjelmaksi ( ). Yksi tämän ehdotuksen painopistealueista on yhteisön tutkimuspolitiikan keskittäminen erityiskysymyksiin, kuten terveyteen, terveyden, ympäristön ja elintarvikkeiden suhteeseen, virustautien valvontaan ja ikääntyvään väestöön. Myös komission yhteinen tutkimuskeskus osallistuu syövän torjuntaan. 5.4 Vuoden 1993 toimintakehyksen toteuttamisesta saadut kokemukset 33. Komissio piti alusta alkaen mielessä, että kansanterveyden toimintakehystä olisi tarkasteltava saadun kokemuksen ja yhteisön terveyskehityksen valossa. Tässä tarkastelussa ei pitäisi keskittyä ainoastaan siihen, kuinka hyvin toimintaohjelmat ovat toimineet, vaan olisi myös pohdittava, missä määrin ne ovat myötävaikuttaneet perustamissopimuksessa annetun tavoitteen saavuttamiseen. Lisäksi on arvioitava ovatko toimintakehyksen painopistealueet, rakenne ja tasapaino osoittautuneet tehokkaiksi ja ovatko ne tarkoituksenmukaisia tulevaisuutta ajatellen. 34. Vuonna 1993 komissio päätti olla ehdottamatta yhtä kaiken kattavaa kansanterveysohjelmaa. Yksi syy tähän oli huoli siitä, että se saattaisi aiheuttaa vakavia viivytyksiä uusien säännösten täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden välisten painotuserimielisyyksien vuoksi. Sen sijaan komissio päätti tehdä ehdotukset kahdeksasta erillisestä toimintaohjelmasta. Vaikka tämän lähestymistavan avulla onkin voitu välttää joitakin ilmeisiä vaaroja, joita yhtenäisestä kokonaisohjelmasta olisi väistämättä syntynyt, se on toisaalta tuonut mukanaan ennalta arvaamattomia ongelmia: Se on aiheuttanut huomattavaa hallinnollista taakkaa, mikä johtuu siitä, että jokaisella ohjelmalla on oma 'sekakomiteansa' ja monimutkaiset säännöt ja rakenne. Sen joustavuus on rajallinen, mikä vaikeuttaa reagoimista sellaiseen kehitykseen, jota ei ole otettu huomioon nykyisissä ohjelmissa, tai muutoksiin yhteisön tai jäsenvaltioiden painotuksissa. Kuhunkin ohjelmaan käytettävissä oleva talousarvio on suhteellisen pieni, mikä herättää epäilyksen, tuleeko mahdollinen yhteisön tuoma lisäarvo käytettyä täysimääräisesti hyväksi. 11 KOM (95) 357 lopullinen ja KOM (97) 224 lopullinen KOM (95) 196 lopullinen , KOM (96) 407 lopullinen ja KOM (98) 34 lopullinen

14 Koska jokaista ohjelmaa varten kehitetään oma itsenäinen strategiansa ja työsuunnitelmansa, ohjelmien yhteensovittamista on hankala toteuttaa käytännössä ja kaksinkertaisten tai päällekkäisten toimien vaara on aina olemassa. 35. Toinen ohjelmien toteutukseen liittyvä ongelma on niiden keskittyminen alalla toimivien järjestöjen ehdottamiin hankkeisiin. Tästä on kaksi seurausta: ensinnäkin varat on jaettava lukuisten eri hankkeiden kesken, joista kaikki eivät ole kaikkien jäsenvaltioiden kannalta oleellisia. Suurempia vaikutuksia olisi saatettu saavuttaa, jos olisi tuettu harvempilukuisia, laajempia ja kestävämpiä toimia. Toiseksi riippuvuus järjestöistä, jotka esittävät omia pyrkimyksiään heijastelevia hankkeita, hankaloittaa mahdollisuuksia varmistaa, että ohjelmien ja kansallisten strategioiden tavoitteet tulevat saavutettua. 5.5 Uusia kehityssuuntauksia yhteisön tasolla 36. Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana useat muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että yhteisön tasolla on alettu uudella tavalla tiedostaa terveyspolitiikan tärkeys ja pohtia uudelleen yhteisön toimintaa terveyden alalla. Tänä aikana jäsenvaltioissa on herännyt kasvavaa kiinnostusta yhteisten toimien kehittämiseen yhteisötasolla jäsenvaltioiden auttamiseksi selviytymään kohtaamistaan uusista haasteista, joita tarkasteltiin edellä. 37. BSE-taudin aiheuttama kriisi on osoittanut, että terveyspolitiikkan tarvitaan entistä yhtenäisempää lähestymistapaa. Jotta komissio voisi parantaa kykyään vastata kriisin herättämiin erilaisiin kysymyksiin, se päätti organisoida uudelleen ja vahvistaa kuluttajapolitiikkaa ja kuluttajien terveyden suojelua käsitteleviä yksiköitään sekä luoda uuden tieteellisten komiteoiden järjestelmän. Yksi rakenneuudistuksen keskeisistä tavoitteista oli erottaa tieteellisten neuvojen toimittaminen ja tarkastustehtävät lainsäädännön valmistelutyöstä 13. Osana toimivaltuuksiaan uudet komiteat pystyvät nyt antamaan asiantuntijaneuvoja kansanterveyteen liittyvissä kysymyksissä. 38. Yhteisön kansanterveystoimien oikeusperustan laajentaminen Amsterdamin sopimuksessa heijastelee kehittymässä olevaa yksimielisyyttä yhteisön toiminnan tärkeydestä tällä alalla. Vaikka uutta perussopimusta ei vielä ole ratifioitu, on kuitenkin syytä viitata lyhyesti sen kansanterveyttä koskeviin määräyksiin, sillä ne muuttavat 129 artiklaa (josta uudessa perussopimuksessa tulee 152 artikla). Komission tarkoituksena on käyttää uuden perussopimuksen tarjoamat mahdollisuudet mahdollisimman hyvin hyödyksi. Niiden täsmälliset vaikutukset vaativat kuitenkin yksityiskohtaista tarkastelua. 39. Tärkeimmät muutokset ovat seuraavanlaisia: Määräykset muiden politiikkojen terveysvaikutuksista on siirretty artiklan alkuun ja niissä korostetaan, että yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. 13 ks. Kuluttajien terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva komission tiedonanto, KOM(97)183,

15 Yhteisön toiminnan tavoitteita käsittelevään jaksoon on tehty joitakin muutoksia. Uudet määräykset kattavat toiminnan, joka "suuntautuu kansanterveyden parantamiseen" sekä toimet, jotka suuntautuvat "ihmisten sairauksien ja tautien ehkäisemiseen" ja "ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjuntaan". Huumeisiin liittyvässä toiminnassa keskitytään "huumausaineiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen". Päätöksentekoa koskevaan 4 kohtaan on tehty kaksi lisäystä: Edellä mainitun 4 kohdan a alakohdassa sanotaan, että yhteisö voi toteuttaa "toimenpiteitä, joilla asetetaan ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset". Tämä on syytä lukea yhdessä 5 kohdan toiseen lauseen kanssa, jossa määrätään, että nämä toimenpiteet "eivät vaikuta elinten ja veren luovuttamista tai lääketieteellistä käyttöä koskeviin kansallisiin säännöksiin ja määräyksiin". Artiklan 4 kohdan a alakohdassa korostetaan myös, että jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön tai säilyttää tiukempia suojatoimenpiteitä. Mainitun 4 kohdan b alakohta tuo mukaan artiklan sovellusalaan (ja näin ollen yhteispäätösmenettelyn piiriin) "eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla toimenpiteitä, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen". Artiklan 4 kohdan c alakohdassa säilytetään edistämistoimista puhuttaessa nykyinen sanamuoto, eli siinä nimenomaisesti rajataan ulkopuolelle "jäsenvaltioiden lainsäädännön ja asetusten yhdenmukaistaminen". 6. Yhteisön tuleva kansanterveyspolitiikka Yhteisön roolin kansanterveyden alalla on kehityttävä, jotta voitaisiin kohdata uudet haasteet, muuttuvat olosuhteet ja luonnoksessa Amsterdamin sopimukseksi esitetty kansanterveyden entistä merkittävämpi asema. Näiden tekijöiden ja nykyisistä puitteista saatujen kokemusten perusteella komissio katsoo, että tulevaan politiikkaan pitäisi sisältyä kolme toimintalinjaa: kansanterveyden kehitystä tukevan tiedon lisääminen nopea reagoiminen terveyttä vaarantaviin tekijöihin terveyttä määrittäviin tekijöihin vaikuttaminen terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta. Näiden kolmen toimintalinjan avulla komissio voi vastata tehokkaasti laajentumisen asettamiin haasteisiin ja muiden alojen politiikan terveyteen liittyviin vaatimuksiin. 12

16 40. Monet tapahtumat, kuten tartuntatautien epidemiat, ovat nostaneet kansanterveyden profiilia yhteisön tasolla. Uutta kansanterveyspolitiikkaa ei kuitenkaan voida perustaa lyhyellä aikavälillä esiin tulleisiin näkökohtiin ja kertaluontoisiin tapahtumiin, vaikka ne olisivat kuinka merkittäviä, vaan politiikan näkökulman tulisi olla kauaskantoisempi ja siinä tulisi olla selkeästi määritellyt painopistealueet sekä asianmukaiset välineet toteuttamista varten. 41. Virallisia toimenpide-ehdotuksia ei voida tehdä ennen uuden perussopimuksen ratifioimista, mutta tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista pohtia, mitkä voisivat olla yhteisön terveyspolitiikan päälinjat ja kuinka ne voisivat rakentua yhteisön nykyiselle toiminnalle. Näin tehdessään komissio on tietoinen tarpeesta saada aikaan laajaa keskustelua, johon yhteisön muut toimielimet ja muut asiasta kiinnostuneet osapuolet voisivat osallistua, ja se aikoo esittää tämän keskustelun tuloksiin pohjautuvat ehdotuksensa mahdollisimman pian Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen. 42. Kuten edellä korostettiin, vuonna 1993 annetun kansanterveyttä koskevan tiedonannon periaatteet ja perusnäkemykset ovat edelleen ajankohtaisia. Edellä hahmotellut kehityssuuntaukset vaativat kuitenkin nykyisen lähestymistavan perusteellista uudelleen muotoilua. Yhteisön kansanterveyspolitiikalla pitäisi olla tiettyjä ominaisuuksia. Sen pitäisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi yhteisön tasolla käytettävissä olevia rajallisia voimavaroja. Sen pitäisi korostaa terveyden edistämistä ja terveyshyötyjä ja keskittyä rajattuihin painopistealueisiin, mutta oltava kuitenkin samalla riittävän joustava pystyäkseen vastaamaan nopeasti uusiin terveyttä vaarantaviin tekijöihin ja kehitykseen. Ja mikä tärkeintä, politiikan olisi tartuttava yhteisön kansalaisten huolenaiheisiin ja oltava uskottavaa ja vakuuttavaa, jotta kansalaiset voivat olla varmoja siitä, että yhteisön tasolla on olemassa tehokkaita järjestelyjä terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseksi. 43. Edellä esitetyn analyysin pohjalta komissio katsoo, että tulevan politiikan tulisi sisältää seuraavat kolme toiminnan päälinjaa: Kansanterveyden kehitystä tukevan tiedon lisääminen Nopea reagoiminen terveyttä vaarantaviin tekijöihin Terveyttä määrittäviin tekijöihin vaikuttaminen terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta. Nämä toimintalinjat takaisivat yhteisölle mahdollisuuden vastata tehokkaasti laajentumisen tuomiin haasteisiin sekä terveysvaatimuksiin liittyviin kysymyksiin muilla politiikan alueilla. 6.1: Toimintalinja 1: Kansanterveyden kehitystä tukevan tiedon lisääminen 44. Jotta pystyttäisiin parantamaan yhteisön kykyä toteuttaa tehokkaita ja kestäviä toimia kansanterveyden alalla, tarvitaan luotettava terveyttä koskevien tietojen järjestelmä politiikan analysointia ja kehittämistä varten. Terveysseurantaan keskittyvä yhteisön toimintaohjelma muodostaa tässä ensimmäisen askeleen määrittämällä yhteiset 13

17 terveysindikaattorit, keräämällä ja vaihtamalla tietoja hallintojen välisen telemaattisen yhteistyön 14 puitteissa kehitettyjen elektronisten viestintäyhteyksien avulla ja antamalla valmiudet tutkimusten ja analyysien tekemiseen. Tämä johtaa myös paremmin todennettuun tietopohjaan ja parantuneisiin analysointimahdollisuuksiin, joilla taataan tiedonsaanti kansanterveyspolitiikan kehittämisen tarpeisiin sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla. 45. Tämän ohjelman toiminnan ja tulosten pohjalta olisi kehitettävä hyvin organisoitu ja kattava yhteisötason järjestelmä tiedon keräämistä, analysointia ja levittämistä varten. Järjestelmää voitaisiin käyttää myös arvosteluun ja arviointiin, jäsenvaltioiden välisiin sekä toisaalta uusien hakijamaiden ja muiden maiden välisiin vertailuihin sekä tulevaisuudenskenaarioiden ja ennusteiden kehittämiseen. Tällä toimintalinjalla olisi kaksi toisiaan täydentävää painopistealuetta: ensinnäkin terveystilanteen ja terveyttä määrittävien tekijöiden kehityssuuntaukset ja toiseksi terveydenhuoltojärjestelmiä koskeva kehitys. Terveystilanne 46. Käsiteltäväksi tulevia alueita voisivat olla seuraavat: Väestölliset kehityssuuntaukset ja -mallit, sairastuvuus ja kuolevuus sekä tärkeimpien terveyttä määrittävien tekijöiden kehitys. Analyysit voisivat kattaa eri sairauksia (sekä fyysiset että psyykkiset sairaudet), tiettyjä väestöryhmiä, kuten lapset tai vanhukset, terveyteen liittyvien tietojen, asenteiden ja käyttäytymismallien kehityssuuntauksia ja sukupuolisidonnaisia kysymyksiä. Terveydellinen eriarvoisuus, mikä kattaa eri väestöryhmien väliset erot terveyttä määrittävissä tekijöissä, sairastuvuudessa ja kuolevuudessa, sekä erojen pienentämiseen tähtäävien keinojen arviointi. Analyysit voisivat myös kattaa terveyspalveluiden saatavuuteen ja käyttöön sekä terveysvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä. Muita aiheita olisivat terveystilanteen ja sosioekonomisten tekijöiden, kuten sosiaalisen syrjäytymisen, siirtolaisuuden ja työllisyyden, sekä terveystilanteen ja ympäristön välinen vuorovaikutus. Terveydenhuoltojärjestelmät 47. Seuraavat alueet voisivat tulla käsiteltäviksi: Terveystilanteen ja terveyttä määrittävien tekijöiden kehityssuuntausten vaikutus terveyspalveluihin ja terveydenhuollon toimenpiteisiin sekä terveyskustannuksiin, esimerkiksi muutokset lääkkeiden määräämiskäytännössä, ja väestöllisten kehityssuuntausten, erityisesti väestön ikääntymisen, vaikutukset. 14 Neuvoston päätös 95/468/EY; EYVL L 269, , s

18 Terveydenhuoltojärjestelmissä tapahtuvat muutokset, joihin kuuluvat muun muassa uudistukset, resurssien jakaminen ja säästötoimenpiteet sekä niiden seuraukset, mukaan lukien vaikutukset terveystilanteeseen. Terveydenhuoltojärjestelmien kustannuksissa ja rahoituksessa tapahtuva kehitys, valtion ja yksityisten sairausvakuutusten osuus mukaan lukien. Terveydenhuoltoala tuotannontekijänä yhteiskunnassa, myös sen tehtävä tärkeänä työllistäjänä. Tutkimuksia voitaisiin tehdä esimerkiksi markkinamekanismien vaikutuksista tai palvelujen tarpeen mittaamisesta; kustannusten ja menojen laskennasta ja kurissa pitämisestä; yksityisen ja julkisen palvelutarjonnan välisestä kilpailusta ja ohjatussa hoitotyössä tapahtuvasta kehityksestä. Terveydenhuollon painopistealueet, joihin sisältyvät tärkeysjärjestyksen määrittämisessä käytettävät mekanismit, sekä kansalaisten terveyttä ja terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta koskevat asenteet ja huolenaiheet. 48. Sekä terveystilanteen että terveydenhuollon järjestelmät kattavassa tiedon lisäämisen ja levittämisen toimintalinjassa pääpaino olisi terveydenhuollon vakiokäytänteiden levittämisessä, toisin sanoen tällä hetkellä parhaissa tuloksissa, joita on saavutettu terveyden edistämisen, sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon eri lähestymistapojen turvallisuuden, suorituskyvyn, tehokkuuden ja kustannustehokkuuden suhteen; esimerkiksi seulontaohjelmien, terveyskasvatusohjelmien, ensiapupalvelujen ja uusien lääketuotteiden kustannustehokkuudessa. Työn päämääränä olisi edistää ja saattaa yhteen jäsenvaltioiden toimia empiirisen lääketieteen, laadunvarmistuksen ja laadun parantamisen sekä terveydenhuollon toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden ja terveysteknologian arvioinnin aloilla. Näillä aloilla tehtävän työn yhteensovittamista tuettaisiin ja virallistettaisiin, tarkoituksena koota yhteen jäsenvaltioissa sijaitsevien keskusten asiantuntemus, kerätä ja vaihtaa tietoja, virkistää kansainvälistä tutkimusta sekä edistää tutkimustulosten levittämistä. 49. Toinen kattava teema olisi yhteisössä tapahtuvien muutosten sekä yhteisön politiikan ja toimien vaikutukset. Tähän kuuluisi muun muassa siirtotyöläisten ja yhteisön sisällä liikkuvien henkilöiden sosiaalinen suojelu; tutkimustulosten hyväksikäyttö; teknologian soveltaminen, rakennerahastojen hyväksikäyttö, yhteismarkkinoiden loppuunsaattaminen ja yhteisvaluutan käyttöönotto sekä muun yhteisölainsäädännön täytäntöönpanon seuraukset esimerkiksi terveyden ja turvallisuuden, lääketuotteiden ja lääkintälaitteiden, terveydenhuollon ammattilaisten vapaan liikkuvuuden ja kilpailun aloilla. Lisäksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tiedon saamiseen sekä analyysien laatimiseen ja ohjauksen tarjoamiseen laajentumisprosessin yhteydessä. 50. Jotta tällainen yhteisötason järjestelmä voisi olla täysin tehokas, sille ja sen osille olisi viime kädessä luotava lainsäädännöllinen perusta, jossa jäsenvaltiot sitoutuisivat tiettyihin velvoitteisiin tietojen keräämisen, prosessoimisen ja välittämisen suhteen sekä suhteessa analyysien ja arviointien lopputuloksiin. Lisäksi olisi välttämätöntä laatia kertomuksia kaikkien mahdollisesti hyväksyttävien suositusten seurannasta. 51. Tämän kaltainen yhteisön järjestelmä tarjoaisi useita tärkeitä etuja: kerätty aineisto olisi vertailukelpoista, kattavaa, ajankohtaista ja korkealaatuista; tiedot olisi 15

19 mahdollista validoida; järjestelmän tuottamilla tuloksilla olisi yhteys politiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. Näin ollen se eroaisi erilaisista jo olemassa olevista tiedonvaihto- ja raportointijärjestelmistä, joita esimerkiksi WHO ja OECD ovat luoneet. 6.2: Toimintalinja 2: Nopea reagoiminen terveyttä vaarantaviin tekijöihin 52. Toisena toimintalinjana pitäisi olla yhteisötason valvonnan, varhaisten varoitusten järjestelmän ja nopean reagointikyvyn luominen. Viime aikoina on ollut useita esimerkkejä erilaisista tautiepidemioista, joista esimerkkeinä voidaan mainita rutto, verenvuototaudit ja lintuinfluenssa, jotka ovat vaatineet kiireellisiä neuvotteluja ja toimia yhteisön tasolla. Tämä toimintalinja pitäisi sisällään valmiuksien luomisen tulevia epidemiatapauksia silmällä pitäen. Se mahdollistaisi nopean ja tarkoituksenmukaisen reagoimisen terveydelle aiheutuviin uhkiin, joita saattaa syntyä milloin tahansa. Siihen sisältyisi yhteisön tason yhteensovittamismekanismeja. Toteutettaviin toimiin kuuluisi valvonta, erityisongelmien tai -kysymysten ripeä analysointi ja tutkinta, sekä tarvittaessa paikan päällä suoritettavia tarkastuskäyntejä. Tavoitteena olisi ensinnäkin tunnistaa vaaratekijät, sekä arvioida niiden todennäköiset vaikutukset terveyden ja muun politiikan kannalta ja toiseksi ratkaista tarvitaanko toimenpiteitä ja millaisia toimenpiteitä tarvitaan terveysriskien saamiseksi hallintaan, sekä tiedottaa tilanteesta terveysviranomaisille ja tarvittaessa laajemminkin. 53. Vuonna 1996 komissio teki ehdotuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta tartuntatautien seurantaa ja valvontaa varten 15. Se muodostaa puitteet, jotka antavat yhteisölle ja jäsenvaltioille mahdollisuuden noudattaa yhtenäistä lähestymistapaa tautitapausten seurannassa ja valvonnassa. Jotta verkosto voisi toimia tehokkaasti, se edellyttää jäsenvaltioiden sitoutumista siihen, että valvonnasta ja vastatoimista vastuussa olevat organisaatiot ja viranomaiset kussakin maassa osallistuvat täysimääräisesti verkoston toimintaan. Ehdotus on parhaillaan neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävänä, ja toiveena on, että se hyväksytään lähitulevaisuudessa. Tällainen verkosto voisi toimia mallina uusille yhteisötason järjestelyille. Lisäksi parhaillaan käsiteltävänä oleva komission ehdotus harvinaisia sairauksia koskevaksi ohjelmaksi 16 sisältää harvinaisten sairauksien useiden samanaikaisten ilmenemistapausten hoitamiseen tähtääviä toimia, joita olisi mahdollista toteuttaa näissä laajemmissa puitteissa. 54. Tämän toimintalinjan aihepiiriä voitaisiin edelleen laajentaa kattamaan tarttuvien ja harvinaisten sairauksien lisäksi elintarviketurvallisuuteen liittyvät terveysvaatimukset, kasvien ja eläinten terveyteen liittyvät asiat, zoonoosit, veren ja elinten luovutusturvallisuus, ympäristöriskit, kemiallisista aineista aiheutuvat terveysriskit ja myrkytykset sekä lääketuotteiden ja lääkintälaitteiden haittavaikutukset. Lisäksi se voisi auttaa vastaamaan nopeasti uusien tuotteiden tai menetelmien terveysvaikutuksia 15 Ks. alaviite KOM(97)225 lopullinen

20 koskeviin epäilyihin. Tämä toimintalinja antaisi myös mahdollisuuden vastata tarpeen mukaan uusien jäsenvaltioiden kohtaamiin haasteisiin. 55. Monilla näistä aloista, kuten elintarviketurvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ja eläinlääkintäasioissa, yhteisö on jo perustanut ennakkovaroituksen ja nopean toiminnan järjestelmiä. Lisäksi kaikki tähän toimintalinjaan liittyvillä aloilla mahdollisesti tehtävä jatkotyö on liitettävä näihin järjestelmiin ja ne on otettava täysimittaisesti huomioon. 56. Tehtävässä työssä olisi pyrittävä hyödyntämään parasta asiantuntemusta, joka käsittää sekä yhteisön neuvoa-antavien tieteellisten komiteoiden järjestelmässä työskentelevät asiantuntijat että kansainvälisissä järjestöissä ja kolmansissa maissa olevan asiantuntemuksen. Tehtävänä on antaa tietoa ja neuvoja hyvin lyhyessä ajassa. Mikä tärkeintä, näillä toimilla on oltava takanaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten täysi tuki ja yhteistyö. 6.3: Toimintalinja 3: Terveyttä määrittäviin tekijöihin vaikuttaminen terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta 57. Maastrichtin sopimuksen 129 artiklassa korostetaan tautien ja erityisesti laajalle levinneiden vaarallisten sairauksien ehkäisemistä, kun taas Amsterdamin sopimuksessa painotetaan kansanterveyden parantamista ja ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjuntaa sekä tautien ja sairauksien ehkäisemistä. Tämän perusteella toimintalinjan politiikalla olisi pyrittävä terveyttä määrittävien tekijöiden parantamiseen terveyttä edistävillä toimilla sekä tehokkailla toimilla sairauksien ennaltaehkäisemiseksi. 58. Terveyden edistämisen tavoitteena on antaa ihmisille lisää mahdollisuuksia vaikuttaa terveyteensä vaikuttaviin tekijöihin ja sitä kautta parantaa terveyttään. Siihen liittyy yksilöiden kykyjen ja valmiuksien vahvistamiseen tähtääviä toimia sekä toimia, jotka tähtäävät sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöolosuhteiden muuttamiseen siten, että ne edistävät yksilöiden terveyttä ja kansanterveyttä. Sairauksien ennaltaehkäisy on aivan yhtä tärkeää. Ennaltaehkäisyyn kuuluu monia erilaisia toimia, kuten rokotukset, turvallisuutta koskevat ohjeet ja säännöt sekä laajojen kohderyhmien seulonnat ja testit. 59. Ennaltaehkäisylle 129 artiklan määräyksissä annettua painoarvoa heijastellen esitetyistä kahdeksasta kansanterveyden toimintaohjelmasta kuusi keskittyy sairauksien ja tapaturmien ehkäisemiseen. 60. Uuden politiikan on sisällettävä toimenpiteitä, joilla vaikutetaan terveyttä määrittäviin tekijöihin sekä laajojen terveydenedistämistoimien että erityisten sairauksien ennaltaehkäisytoimien keinoin, ja sen olisi pohjauduttava monialaiseen toimintaan ja perustamissopimuksen tarjoamiin välineisiin sekä terveys- että muilla aloilla. Tämän toimintalinjan tarkka sisältö, esimerkiksi toimenpiteiden kohteena olevat terveyttä määrittävät tekijät, toteutettavat tautikohtaiset toimet sekä terveyden edistämisen painopistealueet, kaipaavat vielä lisäpohdintaa. Peruskysymys on, kuinka pitkälti nykyiset toimet vastaavat terveyskehitystä ja sairauksien esiintymismallien muutoksia. 61. Pohdittavaksi jääviä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat: 17