Puu, kaikkine eri muotoineen, on nyt suorastaan polttava

Transkriptio

1 Metsänumero 9,00 Bioenergiaa poltetaan entistä suuremmissa yksiköissä Uusin menetelmin pienpolton päästöjen vähentämistalkoissa Tuttu puu vaatii lisää osaamista kaikille osa-alueille

2 Puupulaa vai propagandaa? Puu, kaikkine eri muotoineen, on nyt suorastaan polttava puheenaihe. Asiantuntijat ja eri sidosryhmät kiistelevät puun ja sen eri jakeiden riittävyydestä. Käytännössä kiistellään tulevaisuuden tarpeista, mahdollisesta puun lämmityskäytön lisäyksestä ja suunnitteilla olevien tehtaiden raaka-aineista. Nykyisiin tarpeisiinhan puuta on ollut tarpeeksi. Tässä metsien maassa puuta luulisi riittävän uusiinkin tarpeisiin. Tilastollisesti se on todistettukin. Suomi on jäänyt jälkeen kestävän hakkuumäärän tavoitteista usean vuosikymmenen ajan. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että puuta olisi voitu hakata nykyistä enemmin. Alueellisesti hakkuurästit saattavat olla merkittäviäkin. Ja hoitamallahan (lue: hakkaamalla ja raivaamalla) metsä pysyy tuotantokuntoisena ja tuottaa puuta pitkäjänteisesti. Nyt olisi tuhannen taalan paikka saattaa Suomessa olevat hoitamattomat ja samalla tuottamattomat metsät kuntoon, kun puulle olisi selvä käyttökohde olemassa. Ilman sen kummempia rajoitteita. Mutta miten tämä tulevaisuudessa tarvittava puumäärä saadaan metsästä ulos? Onko riittävästi tekijöitä, onko metsäomistajilla halukkuutta myydä ja onko tehokkaita ja kannattavia korjuumenetelmiä? Mihinkään näistä edellä mainituista kysymyksistä ei ole yksikertaista, nopeasti toteutettavaa ratkaisua. Voimavaroja kannattaisikin keskittää heti sekä uusien ammattilaisten koulutukseen että korjuumenetelmien ja logistiikkaratkaisujen tutkimiseen ja kehittämiseen. Näitä ratkaisuja tarvitaan kipeästi, jotta puu saadaan häiriöttömästi kaikkiin käyttökohteisiinsa. TUTKIMUS- JA VIESTINTÄJOHTAJA ANNA-MAIJA KIRKKARI, TTS, KUVA: KAIJA LAAKSONEN

3 Metsänumero nomistaja Korjuu Haketus Kau Sisältö 2 Pääkirjoitus: Puupulaa vai propagandaa? 4 Lämpöyritystoiminta 2014 kyläkouluista taajamiin 8 Kierrätyspolttoaineet energiantuotannossa 10 Kauttuan voimalaitos 12 Metsähaketta kannattavasti Metka-koulutushankkeen opeilla 16 Metka-hankkeen matkassa Uumajaan 18 Ryhmäsertifiointi kiinnostaa puualan pienyrityksiä 20 Pienpolton nokihiukkaset ajankohtainen haaste 24 Nuohoojat tulipaloja ehkäisemässä 28 Arvoverkostot ohjaavat metsäenergian tuotantoa ja käyttöä 31 Metsäkoneyrittäjän vuosikello on julkaistu 32 Metsätalousinsinöörien koulutuksen ja työn välinen vastaavuus 35 Puroja-hanke puurakentamisen tiedonvälittäjänä 36 Biopolttoaineterminaalit osa raaka-aineverkostoa 39 Lähienergia-kiertue jakoi energiatietoutta KANNEN KUVA: KAIJA LAAKSONEN Seuraa meitä facebookissa TEHO PL 5 (Kiljavantie 6), Rajamäki Asiakaspalvelu: (09) , Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi JULKAISIJA Työtehoseura, Vastaava päätoimittaja: Tarmo Luoma Puh Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Puh TOIMITUS Toimitussihteeri/taitto: Kaija Laaksonen Puh Sähköposti: TEHO@tts.fi PAINO SP-Paino, Nurmijärvi TILAUKSET Tilaushinnat 2015: Koko vuosikerta 52 Kestotilauksena 51 TEHO Asumisen numerot (nrot 3 ja 6) 19,00 Kestotilauksena 18,00 asiakaspalvelu@tts.fi Puh. (09) Mediamyynti Tmi Jorma Viitanen Puh Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN TTS - TYÖTEHOSEURA RY on valtakunnallinen koulutus-, tutkimus ja kehittämisorganisaatio, jonka palveluksessa on 220 työntekijää ja liikevaihto on noin 23,9 miljoonaa euroa. Toimintaajatuksenamme on parantaa asiakkaiden osaamista, tuottavuutta ja hyvinvointia. Toimitusjohtaja: Tarmo Luoma Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi PL 5 (Kiljavantie 6), Rajamäki

4 Lämpöyritystoiminta 2014 kyläkouluista taajamiin Lämpöyrittäjyys oli 90-luvun puolivälissä uusi kotimaisen polttoaineen hyödyntämismuoto, jossa yksi tai useampi yrittäjä vastasi paikallisen kiinteistön lämpöhuollosta. Ensimmäiset kohteet olivat kyläkouluja ja vanhainkoteja, joissa haluttiin öljylämmitys vaihtaa kotimaiseen polttoaineeseen hakkeeseen. KARI VUORIO JA RIITTA BACKMAN Savukaasupesurin ansiosta piipusta tupruaa pääasiassa vesihöyryä. Kuva: Kaija Laaksonen 4

5 Taulukko 1. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten puupolttoaineiden arvioitu käyttö alueittain vuonna Polttoaine Etelä- Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa irto-m 3 /a Metsähake Sahauspintahake 1) Puru ja kuori 2) Pelletti ja briketti Muu puupolttoaine 3) Yhteensä ) Sahauspinnoista, rimoista, tasauspätkistä yms. 2) Sahanpuru, kutterinlastu, hiontapöly, kuoret yms. 3) Kierrätyspuu, halko ym. Laitosten lukumäärä, kpl Metsähakkeen käy ömäärä, 1000 i-m Lämpölaitosten lukumäärä Metsähakkeen käy ömäärä Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärän ja laitosten metsähakkeen vuotuisen käyttömäärän kehittyminen vuosina Vuosi Suurin osa sen alkuvuosien lämpöyrittäjistä tuotti puuenergian omista nuoren metsän hoitokohteistaan tai vastaavista. Toinen vaihtoehto oli käyttää hakkuutähdehaketta tai puujätettä esimerkiksi sahoilta. Lämpölaitosten lukumäärä oli vuoden 1992 lopussa kolme. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli toiminnassa 533 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Lämpölaitosten kapasiteetti on kasvanut noin kw:sta aina noin kw:n ja ylikin. Lämpölaitosinvestoinnit ovat kasvaneet alun noin eurosta aina 2 3 miljoonaan eroon saakka. Lämpölaitoskohteet ovat myös vaihtuneet, nykyään lämmitetään taajamien keskuksia sekä isompia yrityskohteita. Lämpöyritysten kannattavuuden kehitystä selvitettiin lämpöyritysinventoinnin yhteydessä ensimmäistä kertaa vuonna Tuolloin tarkasteltiin kannattavuuden kehitystä vuosien välisenä aikana. Aineistona olivat 31 yrityksen tilinpäätöstiedot. Vuonna 2014 selvitettiin samojen yritysten talouden tunnusluvut vuoden 2013 ajalta. LÄMPÖLAITOSTEN MÄÄRÄ Vuoden 2008 lopussa Suomessa oli toiminnassa 423 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Vuoden 2013 lopussa laitoksia oli 533, eli viidessä vuodessa laitosten lukumäärä kasvoi 110 laitoksella. Aluelämpölaitosten osuus on vajaa kolmasosa ja kaksi kolmasosaa on kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä noin puolet lämmitti koulukiinteistöjä ja toinen puoli yksityisiä kiinteistöjä. Yksityisten kiinteistöjen osuus on ollut koko ajan kasvussa. Lämpöyritystoiminnassa yhä useampi lämpöyrittäjä hoitaa keskimäärin kahta tai useampaa lämpölaitosta. Yrityksistä noin puolet on osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoisia ja puolet osuuskuntamuotoisia yrittäjärenkaita tai maatalous- tai maaseutuyrityksiä. Yhä useammin lämpöyrittäjä tarjoaa lämmön kokonaistoimitusta, joka sisältää myös lämpölaitosinvestoinnin. Lämpöyrittäjyydestä on myös muodostumassa monen yrittäjän päätoimiala. POLTTOAINEEN KÄYTTÖMÄÄRÄT Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsähaketta, jonka osuus oli noin 90 prosenttia laitosten kiinteiden polttoaineiden käyttömäärästä. Varsinkin Etelä-Suomen alueella kierrätyspuun käyttö on lisääntynyt, kuinka paljon, niin sitä on vaikeata arvioida tarkasti. Lämpöyrittäjät käyttivät metsähaketta vuonna 2013 noin 1,36 miljoonaa irtokuutiometriä. Lämpöyrittäjien puupolttoaineiden käyttö- 5

6 Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärän ja laitosten metsähakkeen vuotuisen käyttömäärän kehittyminen vuosina Kuva: Kari Vuorio määrät polttoaineen energiasisällön mukaan vuonna 2013 on esitetty taulukossa. Lämpöyrittäjien osuus lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeen kokonaismäärästä oli noin seitsemän prosenttia. Lämpöyrittäjillä valtaosa hakkeen raaka-aineista on pienpuuta, lämmöntuotannossa ei juuri käytetä hakkuutähteitä tai kantoja ja juurakoita. Muiden kuin kierrätyspuun käyttömäärät ovat vuosina kasvaneet metsähakkeen käyttöä hitaammin. Kierrätyspuun käyttö on lisääntynyt varsinkin Etelä-Suomessa ja muiden kasvukeskuksien liepeillä. LÄMPÖYRITYSTEN KANNATTAVUUDEN KEHITYS Lämpöyritysten kannattavuuden kehitystä selvitettiin lämpöyritysinventoinnin yhteydessä ensimmäistä kertaa vuonna Tuolloin tarkasteltiin kannattavuuden kehitystä vuosien välisenä aikana. Tällä kertaa selvitettiin samojen yritysten talouden tunnusluvut vuodelta Edellisessä selvityksessä lämpöyritysten kannattavuus oli parantunut vuodesta 2010 vuoteen 2012 kaikilla vakavaraisuuden, maksuvalmiuden ja kannattavuuden tunnusluvuilla mitaten. Myös yritysten liikevaihto on kasvanut: liikevaihdon mediaani oli vuonna 2010 noin euroa ja kasvoi siitä vuoteen 2012 mennessä noin euroon. Vuonna 2013 selvityksessä mukana olleiden yritysten liikevaihdon mediaani oli euroa eli hieman vähemmän kuin vuonna Liiketulosprosentti kertoo, kuinka paljon varsinainen liiketoiminta tuottaa, eli mitä jää jaettavaksi rahoittajille ja verottajalle. Lämpöyritysten liiketuloksen mediaani oli kasvanut kahdeksasta prosentista 15 prosenttiin vuosina Vuonna 2013 liiketulos oli noin 13 prosenttia. Vaikka kannattavuus liiketuloksella mitaten onkin hieman laskenut, se on edelleen varsin hyvällä tasolla. Nettotulosprosentti ilmaisee yrityksen varsinaisen toiminnan tuloksen. Kannattavalla yrityksellä nettotuloksen tulee olla aina positiivinen. Selvitykseen osallistuneilla yrityksillä nettotulos kasvoi vuosina ,5 prosentista 7,5 prosenttiin. Vuonna 2013 nettotulos oli kasvanut edelleen hieman, mediaanin ollessa 7,7 prosenttia. Yritysten keskinäisessä vertailussa käytetään yleisimmin pääoman tuottoastetta. 6

7 käy ökate-% liiketulos-% ne otulos-% Yritysten kannattavuuden kehitys vuosina (mediaani) kokonaispääoman tuo o-% sijoitetun pääoman tuo o-% omavaraisuusaste (%) Yritysten pääomien tuoton ja vakavaraisuuden kehitys vuosina (mediaani) liikevaihto (1000 ) Yritysten liikevaihdon kehitys vuosina (1000, mediaani). Se on käyttökelpoinen myös erityyppisten liiketoimintojen vertailuun. Sijoitetun pääoman tuoton pitäisi pitkällä aikavälillä ylittää yleinen korkotaso tai muuten yrityksen omaisuus kannattaisi ainakin teoriassa myydä ja tallettaa rahat pankkiin. Pääoman tuottotavoitteen pitäisi olla sitä korkeampi, mitä riskipitoisempi yritys tai sen toimiala on. Tutkimuksessa mukana olleiden yritysten sijoitetun pääoman tuoton mediaani oli vuonna 2010 viisi prosenttia. Vuonna 2011 se oli yhdeksän prosenttia ja vuonna 2012 hieman yli 10 prosenttia. Vuonna 2013 päästiin peräti 13 prosenttiin. Kokonaispääoman tuotto kasvoi vuodesta 2010 vuoteen 2012 neljästä prosentista yhdeksään. Vuonna 2013 se oli hieman edellisvuotta alhaisempi, noin 8 prosenttia. YRITYSTEN VAKAVARAISUUS PARANEMAAN PÄIN Omavaraisuusaste mittaa yrityksen vakavaraisuutta, tappionsietokykyä ja kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä aikavälillä. Lämpöyritysten omavaraisuus parani huomattavasti vuodesta 2010 vuoteen Vuonna 2010 omavaraisuusasteen mediaani oli yhdeksän prosenttia. Vuonna 2011 se oli 13 prosenttia ja vuonna 2012 jo 24 prosenttia. Omavaraisuus parani edelleen vuonna 2013, ollen 28 prosenttia. Vaikka lämpöyritysten omavaraisuus on edelleenkin vain tyydyttävällä tasolla, suunta on kuitenkin selkeästi parempaan eli se kertoo siitä, että tilikausien tuloksesta on pystytty lyhentämään yrityksen velkoja. YRITYSTEN MAKSUVALMIUS KUNNOSSA Maksuvalmiuden tunnusluvuilla mitataan yrityksen rahoituksen riittävyyttä yrityksen sitoumusten hoitamiseen. Maksuvalmius kertoo, onko yrityksen kassassa rahaa menojen maksamiseen. Maksuvalmiuden tunnuslukujen valossa lämpöyritysten maksuvalmius on hyvällä tasolla. Maksuvalmiuden kehittyminen riippuu kassavirrasta. Hyvä maksuvalmius luo turvallisuutta, kattaa yllättävät menot ja mahdollistaa häiriöttömän toiminnan silloinkin kun kassavirta on negatiivinen. Maksuvalmiuden tunnusluvut kuvaavat kuitenkin ainoastaan tilinpäätöshetken tilannetta ja yrityksen maksuvalmius saattaa tilikauden aikana vaihdella huomattavastikin. 7

8 Kierrätyspolttoaineet energiantuotannossa Jätemateriaalien energiahyötykäyttö on yleistynyt Suomessa merkittävästi viime vuosina. Yksi energiahyötykäytön muodoista on jalostaa jätemateriaalista ns. kierrätyspolttoainetta ja hyödyntää se poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen energiantuotannossa. ASIANTUNTIJA JUKKA KORRI, TTS, Suomessa jätteiden energiahyötykäyttöä lähdettiin voimakkaasti kehittämään 1990-luvulla, tavoitteena jätteiden kaatopaikkasijoituksen vähentäminen. Tuolloin vallalla oli ajatus mekaanisesti lajitellun kiinteän yhdyskuntajätteen polttamisesta rinnakkaispolttoaineena lämpö- ja voima laitoksissa. Jäteperäisen polttoaineen valmistamiseksi rakennettiinkin tuolloin muutamia laitoksia. Vuonna 2003 tapahtunut jätteenpolttoa koskevan säädöksen muuttuminen ja tuotetun polttoaineen laatuongelmat ovat kuitenkin ajaneet jätteiden energiahyötykäytön pääasiassa jätteenpolttoon suunniteltuihin arinalaitoksiin. Tästä huolimatta mekaanisella prosessilla jalostettujen jätepolttoaineiden käyttö on säilynyt ja kasvanut taustalla. Myös polttoaineita valmistavia laitoksia on rakennettu lisää. KIERRÄTYSPOLTTOAINEEN VALMISTUS Jätteestä mekaanisella lajitteluprosessilla valmistettu polttoaine tunnetaan Suomessa yleisesti nimellä kierrätyspolttoaine eli SRF (Solid Recovered Fuel). SRF:n ohella kuulee myös melko yleisesti käytettävän aiemmin käytössä ollutta lyhennettä REF (REcovered Fuel). Nimi kierrätyspolttoaine on vakiintunut käyttöön, vaikka jätelaki määrittääkin, että jätteen hyödyntäminen energiana tai polttoaineen valmistuksessa ei ole kierrätystä. Suomen jätelainsäädäntö ei siis kierrätyspolttoainetta terminä tunnista, mutta polttoaineen valmistusta ja kaupankäyntiä ohjaamaan ja edistämään on olemassa kansallinen kiinteiden kierrätyspolttoaineiden standardi (SFS-EN 15359). Kuusakoski Oy:n rakennusjätteestä valmistamaa SRF-polttoainetta. Kuva: Jukka Korri 8

9 Kierrätyspolttoainetta voidaan valmistaa monenlaisista jätemateriaaleista, sillä kierrätyspolttoainestandardissa sen raaka-aineeksi on määritetty tavanomainen jäte. Tavanomainen jäte puolestaan käsittää kaikki materiaalit, joita ei ole luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi (ent. ongelmajäte). Polttoainetta voidaan siis valmistaa esimerkiksi jätepuusta (pl. kyllästetty puu), kauppojen ja yritysten jätteistä, rakennusjätteistä sekä kotitalouksien seka- tai energiajätteestä. Käytettävällä laitoksella ja sen toimivuudella, sekä erityisesti raaka-aineella, on kuitenkin keskeinen vaikutus polttoaineen laatuun. Mitä heikommin syntypaikkalajittelu on suoritettu, sitä enemmän polttoaineeseen jää palamattomia, polttotekniikalle haitallisia ja materiaalikierrätykseen kelpaavia komponentteja. Kierrätyspolttoaineiden valmistusprosessin perusperiaate on yksinkertainen: jätemateriaali murskataan sopivaan palakokoon ja siitä erotetaan polttoon soveltumattomia komponentteja. Käsittely voi koostua esimerkiksi pelkästä murskauksesta, seulonnasta ja metallien erottamisesta magneetilla. Kehittyneemmissä laitoksissa mukana saattaa lisäksi olla pyörrevirtaerottimia, tuuliseuloja, kellutuslaitteisto, lajittelurobotti sekä osasto ihmistyönä suoritettavalle lajittelulle. Tällöin eroteltavia jakeita voivat olla myös eimagneettiset metallit, hienoaines, biojäte, lasi, kiviaines ja runsaasti polttotekniikan kannalta haitallista klooria sisältävä PVCmuovi. JÄTTEENPOLTTOSÄÄDÖSTEN KIRISTYMINEN Kierrätyspolttoaineiden käyttömäärät kasvoivat Suomessa tasaisesti 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun puoliväliin asti. Oleellinen muutos kierrätyspolttoaineiden rinnakkaispolton kannalta kuitenkin tapahtui , kun EU:n jätteenpolttodirektiivin (2000/76/EY) vaatimukset tuotiin valtioneuvoston jätteenpolttoasetuksella (362/2003) Suomen jätelainsäädäntöön. Asetuksen voimaantulo muun muassa tiukensi jätemateriaalia polttavien laitosten savukaasupäästöjen raja-arvoja sekä asetti vaatimuksen tiettyjen päästökomponenttien jatkuvatoimisesta mittaamisesta. Uusi asetus määritteli alaisuuteensa kaiken jätemateriaalia polttavan toiminnan, riippumatta laitoksen koosta ja poltettavan jätteen määrästä. Ulkopuolelle jäivät kuitenkin puhtaiden, kasviperäisten jätebiomassojen, kuten käsittelemättömän jätepuun polttaminen. Myös käsitelty, mutta halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja sisältämätön jätepuu luokitellaan biopolttoaineeksi, jonka polttaminen ei ole asetuksen alaisuudessa. Suurin romahdus kierrätyspolttoaineiden kysynnässä tapahtui kuitenkin vasta alkaen, kun jätteenpolttoasetusta alettiin soveltaa ennen asetuksen voimaan tuloa käytössä olleisiin laitoksiin. Käytännössä savukaasupäästöjen kasvaneet mittauskustannukset muuttivat kierrätyspolttoaineiden pienimuotoisen käytön kannattamattomaksi. Tästä seurasi kierrätyspolttoaineen hinnan kääntyminen jopa negatiiviseksi vuodenvaihteessa. Toisin sanoen polttoaineen valmistajat joutuivat maksamaan päästäkseen tuotteestaan eroon. Kuten kuvan X kuvaajasta voidaan havaita, vuosina 2005 ja 2006 kierrätyspolttoaineiden käytössä on havaittavissa notkahdus. Pudotuksen jälkeen käyttö lähti kuitenkin vuosikymmenen loppupuolella uuteen nousuun. Myöhemmin käyttömäärät kasvoivat erityisesti vuosina 2012 ja Keskeinen syy harppaukseen lienee Lahti Energia Oy:n vuonna 2012 käyttöönotettu, yksinomaan kierrätyspolttoaineita käyttävä Kymijärvi II -voimalaitos. Kierrätyspolttoaineiden käytön kasvusta huolimatta selvää on, että lähivuosikymmenien valtamenetelmä kiinteän yhdyskuntajätteen energiahyötykäytössä tulee olemaan polttaminen arinalaitoksissa. Tästä pitävät huolen kahdeksan viime vuosina valmistunutta tai rakenteilla olevaa arinapolttolaitosta. Terajoulea Kierrätys- ja muiden sekapolttoaineiden sekä purkupuun yms. käyttö terajouleina (TJ) energiantuotannossa vuosina Lähde: Tilastokeskus. Kierrätys- ja muut sekapol oaineet¹ Purkupuu yms.² )Kierrätyspolttoaineet ovat syntypaikkalajitellusta yhdyskuntajätteestä tai siihen rinnastettavasta kauppojen ja teollisuuden jätteestä valmistettua polttoainetta. Muut sekapolttoaineet ovat erilaisia tuotannon jäte- tai sivutuotteita. 2)Purkupuuhun sisältyvät käytöstä poistetut ratapölkyt sekä rakennus- ja purkutoiminnan puujätteet, joihin sisältyy epäpuhtauksia, kuten kyllästysaineita, raskasmetalleja tms. 9

10 Kauttuan voimalaitos Yksi kierrätyspolttoaineita käyttävä voimalaitos on Euran kunnassa sijaitseva Adven Oy:n Kauttuan voimalaitos. Laitos myy tuottamastaan energiasta prosessihöyryä viereisellä tontilla sijaitsevalle Jujo Thermal Oy:n ja Ahlström Tampere Oy:n paperitehtaalle sekä elintarvikepakkauksia valmistavalle Amcor Flexibels Finland Oy:lle. Tämän lisäksi voimalaitos tuottaa kaukolämpöä Euran kunnalle ja sähköä valtakunnan verkkoon. Vuonna 2013 laitos tuotti lämpöä yhteensä 250,7 GWh ja sähköä 36,8 GWh. Vuonna 1981 käynnistyneen laitoksen sydän on 65 MW:n Pyroflow-kiertopetikattila, joka voimalaitospäällikkö Jari Heikkilän mukaan oli aikoinaan ensimmäinen laatuaan maailmassa. Heikkilän mukaan laitoksella on pitkä historia lämpöasiakkaiden tuotannossa syntyneen paperijätteen polttamisesta, siis jo ajalta ennen rinnakkaispolton säädösten tiukentumista. Nykyiseen verrattuna jätemateriaalin määrä oli aikanaan kuitenkin vain vähäinen. Tuolloin laitoksen polttoaine koostui pääosin turpeesta, hiilestä sekä sahoilta ja muusta teollisuustuotannosta sivutuotteina saadusta puhtaasta puusta. Heikkilän mukaan kierrätyspolttoaineen ottaminen laajemmin mukaan polttoainevalikoimaan tapahtui vuonna Tuolloin voimalaitoksen silloinen omistaja, Fortum Power and Heat, päätti ottaa jäteperäiset polttoaineet laajemmin käyttöön tuotantokustannusten pienentämiseksi. Tässä vaiheessa oli jo tiedossa jätteenpolttoasetuksen tulevat vaatimukset rinnakkaispolton savukaasujen puhdistuksen ja mittauksen osalta. Lisäkustannuksista huolimatta kierrätyspolttoaineiden käyttö nähtiin kannattavana toimintana. Asetuksen määräämien savukaasujen puhdistus- ja mittauslaitteiden lisäksi jouduttiin voimalaitoksella tekemään muutoksia polttoaineensyöttöön ja kattilan arinaan. Kierrätyspolttoaineiden käyttö voitiin aloittaa laajemmin alkaen, kun Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama rinnakkaispolttolupa astui voimaan. Heikkilän mukaan tällä hetkellä voimalaitoksen polttoaineesta noin 30 % koostuu SRF:stä ja 45 % puubiomassasta. Jälkimmäinen on pääosin kierrätyspuuta. Metsähakkeen käyttö voimalaitoksessa on teknisesti mahdollista, mutta sen hinta ei tällä hetkellä tue käyttöä. Kierrätyspolttoaineiden lisäksi polttoaineena käytetään turvetta ja hiiltä, sekä häiriötilanteissa raskasta polttoöljyä. Heikkilä kertoo nykyisen seossuhteen olevan hyväksi havaittu, eikä sitä lähdetä ilman syytä rajusti muuttamaan. Suurin vaihtelu polttoaineseoksessa tapahtuu turpeen ja puun suhteessa. Kauttuan voimalaitospäällikkö Jari Heikkilä. 10

11 Heikkilän mukaan jäteperäisten polttoaineiden käyttö tuo mukanaan tiettyjä haasteita. Keskeisin haittatekijä on polttoaineen sisältämä kloori ja sen aiheuttama korroosio. Korroosion takia kattilan tulistinputkia on jouduttu uusimaan myös Kauttualla. Laitoksella ei silti ole ryhdytty rikkipitoisten polttoaineiden suunnitelmalliseen seospolttoon korroosion estämiseksi. Toistaiseksi polttoaineen hinta ja lämmöntuotannolliset syyt ovat painaneet vaakakupissa enemmän, ja turvetta sekä hiiltä on poltettu vain talvisin. Heikkilä kuitenkin mainitsee, että hiilen ja turpeen käyttö ympärivuotisesti tai suoja-aineiden syöttäminen prosessiin ovat vaihtoehtoja tulevaisuudessa. Jonkin verran haittaa koituu myös kierrätyspolttoaineiden sisältämästä metallista. Se kertyy palamattomana materiaalina kattilan pohjalle ja lisää työmäärää laitok- sen huoltojen yhteydessä. Pahimmillaan suuri metallin määrä voi estää koko kiertopetikattilan toiminnan, mutta Heikkilän mukaan tuotantoprosessia ei tästä syystä ikinä ole jouduttu ajamaan alas. Haasteista huolimatta kierrätyspolttoaineiden käyttö nähdään Kauttualla kokonaistaloudellisesti kannattavana. Laadukas SRF on hyvä polttoaine, jonka lämpöarvo on kohdallaan ja päästöt pienet. Voimalaitosprosessin toimivuuden kannalta tärkeintä on polttoaineen tasalaatuisuus, Heikkilä toteaa. Voimalaitospäällikkö Heikkilän mukaan viimeaikoina tapahtuneet jätealan muutokset, kuten tuleva orgaanisen jätteen kaatopaikkauskielto, kiristyvät materiaalikierrätystavoitteet tai jätteenpolttolaitosten rakentaminen eivät Kauttualla ole näkyneet polttoaineen hinnassa tai tarjonnassa. Heikkilä kertoo, että tähän mennessä hyvälaatuista polttoainetta on ollut tarjolla riittävästi. Jos SRF:n saatavuus jostain syystä vähenisi, tultaisiin sitä luultavasti korvaamaan kierrätyspuulla. Adven Oy:n Kauttuan voimalaitos. Kuva: Adven Oy 11

12 Osaava metsuri ja siirtelykaatomenetelmä ovat kilpailukykyinen vaihtoehto pienirunkoisissa energiapuukohteissa. Kuva: Reetta Palva Metsähaketta kannattavasti Metka-koulutushankkeen opeilla EU- ja kansallisen tason tavoitteet energia- ja ilmastoasioissa ovat vaikuttaneet voimakkaasti metsähakkeen käyttöön ja sen tutkimusja kehitystoimintaan Suomessa. Metka-tutkimushanke ja sen tuloksia käytäntöön vienyt Metka-koulutushanke ovat omalta osaltaan tukeneet metsäenergian käytön lisääntymistä eteläisessä Suomessa. 12 ERIKOISASIANTUNTIJA PERTTI HOURUNRANTA, TTS,

13 Metka-koulutuksen opintomatka Ruotsiin sisälsi mm. retkeilyn puomikäytäväharvennuksen tutkimusalueelle. Kuva: Pertti Hourunranta Huoli ilmaston lämpenemisestä, fossiilisten polttoaineiden riittävyydestä ja energiaomavaraisuudesta olivat pontimena, kun EU:ssa laadittiin vuoteen 2020 saakka ulottuva energia- ja ilmastostrategia. Strategiassa vuonna 2020 uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian tavoiteosuudeksi energian loppukulutuksesta asetettiin 20 prosenttia. Suomessa vastaava tavoite asetettiin 38 prosenttiin. METKA-HANKKEELLA VAUHTIA TAVOITTEIDEN TOTEUTUMISELLE Asetettujen tavoitteiden nähtiin edellyttävän metsäenergialähteiden entistä laajempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä. Tämä puolestaan edellytti alan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tehostamista. Hämeen alueella haasteeseen tartuttiin käynnistämällä Metsäenergiaa kannattavasti (METKA) -hanke vuonna Metka-hankkeen tavoitteena oli kehittää metsäenergian korjuun kustannustehokkuutta ja volyymia sekä metsäenergiatietoisuutta metsänomistajien ja koneyrittäjien keskuudessa. Hanketta toteuttivat metsänhoitoyhdistykset Kanta-Häme ja Päijät-Häme, Metsäntutkimuslaitos ja Työtehoseura. Energiapuun hankintamäärien kasvaessa, uusien toimijoiden tullessa mukaan toimintaan ja vakiintumattomien toimintatapojen takia käytännön toimijat tarvitsivat tutkittua tietoa metsäenergian korjuusta ja koko energiapuuketjun kannattavuudesta. Metka-tutkimushanke tuotti paljon uutta tietoa energiapuun hankinnasta ja tutkimustulokset haluttiin levittää tehokkaasti käytännön toimijoille. Tutkimustiedon viemiseksi käytäntöön päätettiin vuoden 2011 alussa käynnistää tutkimustulokset jalkauttava Metka-koulutushanke. KOULUTUS KEINONA TUTKIMUSTIEDON KÄYTÄNTÖÖN VIENNILLE Metka-koulutushankkeen päätavoitteena oli edistää energiapuun kestävää käyttöä lisäämällä metsätaloudessa ja energiapuun hankinnassa toimivien henkilöiden tietoa ja osaamista koulutuksen avulla. Koulutus kohdistui laajasti energiapuun hankinnassa toimiviin yrittäjiin, työntekijöihin, toimihenkilöihin sekä metsänomistajiin. Hanketta olivat toteuttamassa Metsänhoitoyhdistykset Kanta-Häme ja Päijät-Häme, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Työtehoseura. Metka-koulutusten tärkeinä alueellisina ja paikallisina yhteistyökumppaneina toimivat Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt, metsänhoitoyhdistykset, Suomen etämetsänomistajien liiton alueyhdistykset ja alueilla toimivat muut energiapuun käyttöä ja metsänhoitoa edistävät hankkeet. Koulutussisältöjen toteuttamisessa yhteistyökumppaneina toimivat muun muassa Metsäteho, Metla, Helsingin yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sekä monet konevalmistajat. Metka-koulutushanke päättyi vuoden 2014 lopussa. Koulutustilaisuuksia järjestettiin yhteensä 26 ja niihin osallistui 891 henkilöä. Maantieteellisesti koulutuksia järjestettiin eniten Uudenmaan, Hämeen, Etelä-Savon ja Pirkanmaan alueilla. Näillä alueilla energiapuun kysyntä ja korjuu pysyivät koko Metka-koulutuksen toteutusajan vireinä. KEINOJA ENERGIAPUUN KORJUUN LAADUKKAASEEN KORJUUSEEN Energiapuun korjuun laatu toistui koulutuksissa koko hankkeen ajan. Energiapuun korjuussa laatu on perinteisesti ollut heikompaa kuin ainespuun korjuussa. Energiapuuleimikoissa runkoja on enemmän kuin myöhemmissä harvennuksissa 13

14 Alaharvennus Geom. harvennus / suorakaide Geom. harvennus / viuhka Ajoura = Poistettavat puut = Kasvatettavat puut Valikoivan ja geometrisen harvennuksen periaate. Geometrisessa harvennuksessa puuvalinta ei perustu puiden laatuun. Kuva mukaillen: Dan Bergström ja hakkuukoneenkuljettajalla on siksi heikompi näkyvyys hakkuulaitteelle. Tästä voi aiheutua vaurioita kasvamaan jätettävälle puustolle, ainakin jos ennakkoraivaus on jätetty tekemättä. Jos energiapuuharvennus tehdään kokopuumenetelmällä, ei ajouralle saada kantavuutta lisäävää oksa- ja latvusmassaa ja seurauksena voi olla maastovaurioita. Metka-koulutushankkeen viimeisenä vuonna energiapuun korjuun laatukysymyksiä lähestyttiin omavalvonnan ja kohdevalinnan kautta. Omavalvonnan tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia viranomaismittausten tulosten kanssa, koska omavalvontarutiinista on pyritty tekemään riittävän kevyt koneenkuljettajan itse tehtäväksi. Vaikka tulokset eivät ole suoraan vertailtavissa, omavalvonnan avulla energiapuutoimija pystyy seuraamaan oman korjuutoimintansa laatua ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia systemaattisesti ja puuttumaan tilanteeseen nopeasti, jos korjuun laatu heikkenee. Jo pelkästään huomion kiinnittäminen laatukysymyksiin voi nostaa korjuun laatua. Kohdevalinnalla on myös tärkeä rooli energiapuun korjuun laadussa. Tietylle kohteelle ei voida mennä ennen ennakkoraivausta, toisella kohteella voidaan sulan maan aikana korjata vain karsittua energiapuuta, koska maaperä vaatii suojakseen oksa- ja latvusmassaa. Tietyillä kohteilla järkevin ratkaisu voi olla energiapuuharvennuksen sijasta taimikonhoito. Liian pienirunkoisessa kohteessa energiapuun korjuu ei ole kannattavaa ja koneenkuljettajan motivaatio laskee. Seurauksena voi olla huolimattomuutta ja runsaasti korjuuvaurioita. LAADUKAS HAKE LISÄÄ KANNATTAVUUTTA Myös hakkeen ja sen hankintaketjun laatukysymykset nousivat esille monissa Metka-koulutustilaisuuksissa. Koulutuksissa pyrittiin avaamaan koulutettavien silmiä näkemään energiapuun hankinta kokonaisuutena, jossa yhdessä vaiheessa tehty päätös vaikuttaa kaikkeen toimintaan hankintaketjun myöhemmissä vaiheissa. Metsäenergian toimitusketjun loppuasiakas on lämpölaitos, joka maksaa megawateista, toimitusvarmuudesta ja laadusta. Jos lämpölaitoksella on varma hakkeen toimittaja, joka pystyy toimittamaan tasalaatuista polttoainetta, voidaan hakkeen sisältämistä megawateista maksaa suurempi hinta kuin epävarman toimitusketjun laadultaan epätasaisesta hakkeesta. Varma toimitusketju ja tasalaatuinen hake mahdollistavat lämpölaitokselle pienemmät varmuusvarastot sekä häiriöttömämmän ja parempihyötysuhteisen polttoprosessin. Hakkeen laatuun voidaan vaikuttaa korjuuvaiheessa, jolloin hakkuu ja metsäkuljetus aikataulutetaan oikein ja toteutetaan sellaisilla työtekniikoilla ja -välineillä, että tienvarsivarastolle ajetaan jo valmiiksi kuivahtanutta sekä kivistä ja maa-aineksista puhdasta energiapuuta. Oikein sijoitettu ja riittävän tilava välivarasto mahdollistaa puutavaran tehokkaan kuivumisen sekä tehokkaan ja turvallisen tienvarsihaketuksen. Energiapuuterminaalit mahdollistavat polttoaineen tarkemman laadunhallinnan, mikäli terminaalissa on mahdollista sekoittaa eri lähteistä tulevia, toisistaan poikkeavia raaka-aineita. SYSTEMAATTINEN HARVENNUSTAPA PIENPUUN KORJUUSSA Metsäenergian hankinta nuorista kasvatusmetsistä on kallista puuhaa, ja se on harvoin kannattavaa ilman valtion tukia. Tuet näyttäisivät kuitenkin olevan tulevaisuudessa pienenemässä, joten kannattavuutta energiapuun korjuuseen on etsittävä muualta. On todennäköistä, että metsissä on taimikonhoitorästejä myös tulevaisuudessa. Näihin hoitamattomiin nuoren metsän kohteisiin voisi soveltua systemaattinen harvennustapa, eli niin kutsuttu geometrinen harvennus. Metka-koulutushankkeen viimeisenä syksynä järjestettiin kaksi koulutustilaisuutta systemaattisesta harvennustavasta. Systemaattisella harvennustavalla tarkoitetaan hakkuutapaa, jossa käsittelykäytäviltä poistetaan kaikki puut ja käytävien välit 14

15 Maasta irti oleva energiapuukasa tai -paali varmistaa, ettei hakkurin teriin joudu kiviä. Kuva: Pertti Hourunranta jätetään kokonaan käsittelemättä. Poistettavia puita ei siis valita niiden heikon laadun tai kasvukilpailussa häviölle jäämisen perusteella. Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan ns. puomikäytäväharvennuksella saadaan pienirunkoisissa metsissä jopa 15 prosentin kasvu hakkuun tuottavuuteen ja laitekehityksen myötä tuottavuuden kasvu voisi olla paljon suurempikin. Systemaattisen harvennustavan ongelmana on, että se vähentää perinteiseen valikoivaan hakkuutapaan verrattuna myöhemmissä hakkuissa saatavaa tukkipuun määrää. Perinteisesti metsätalouden kannattavuus on perustunut mahdollisimman suureen tukkipuun määrään. Toisaalta systemaattisen harvennustavan hakkuutyön tuottavuutta nostava vaikutus on suurimmillaan tiheissä pienirunkoisissa kohteissa, joissa kasvatettavan puuston laatu on jo ehtinyt heikentyä. Systemaattisen hakkuutavan ainoana realistisena vaihtoehtona voi tällöin olla hoitamattomuus, jolloin tukkisaanto myöhemmin jää todennäköisesti vieläkin pienemmäksi. ENERGIAPUULLA ON TULEVAISUUTTA Viime aikoina energiapuun tilanne on näyttänyt monin paikoin huonolta. Suuret lauhdesähköä tuottavat laitokset ovat siirtyneet käyttämään halpaa kivihiiltä puun ja turpeen asemesta. Metsäpäässä laki pienpuun energiatuesta (Petu) ei näytä tulevan voimaan ja Kemera-lain uudistuksen myötä nuoren metsän hoidon tukitaso ylipäätään alenee. Ympäristökysymykset koskevat myös energiapuuta ja erityisesti kantojen nostamista energiakäyttöön. Kantojen käyttö on viime vuosina vähentynyt lähinnä niiden poltossa ilmenneiden laatuongelmien takia, mutta myös keskustelulla uudistusaloille jäävän kantolahopuun määrästä on voinut olla vaikutusta kantojen kiinnostavuuteen polttoaineena. Toisaalta aluetasolla on suunnitteilla ja jo päätettynäkin monia merkittäviä energiapuun käyttöä lisääviä investointeja. Näiden investointien vaikutukset näkyvät energiapuukaupassa ja korjuussa joidenkin vuosien kuluttua. Jo jonkin aikaa on puhuttu myös erilaisista biojalostamoista, joissa voitaisiin tuottaa pitkälle jalostettuja polttoaineita esimerkiksi liikennekäyttöön tai muiden teollisuuden alojen raaka-aineita. Nämä paikalliset ja valtakunnalliset investointihankkeet lisäävät toteutuessaan pieniläpimittaisen puutavaran kysyntää ja tuovat lisää työmahdollisuuksia puunhankinnan parissa toimiville. Tuolloin olisi suotavaa, että olemassa oleva tutkimusaineisto ja siitä jalostettu koulutusmateriaali sekä hyvät käytännöt olisivat siirtyneet laajasti käytännön toimijoiden jokapäiväiseen toimintaan. 15

16 Metka-hankkeen matkassa Uumajaan Vimekin metsätraktoreita työnäytöksessä. Työtehoseuran ja yhteistyökumppaneiden METKAkoulutushanke järjesti marraskuun puolivälissä energiapuuaiheisen opintomatkan Ruotsin Uumajaan. Matkalla tutustuttiin Ruotsin keinoihin ilmastonmuutosta ja energiapuun hankinnan ongelmia vastaan. ASIANTUNTIJA JUKKA KORRI, TTS, KUVAT: SUVI NIEMI Opintomatkan isäntäorganisaationa toimi Sveriges lantbruksuniversitet (SLU), jonka tutkimusinsinööri Kristina Ulvcrona vastasi Ruotsin puolella käytännönjärjestelyistä. SLU eli suomennettuna Ruotsin maatalousyliopisto on lähes opiskelijan oppi- ja tutkimuslaitos, jonka keskeisiin tutkimusaiheisiin kuuluu maatalouden lisäksi myös metsätalous. SLU:n pääkampukset sijaitsevat Uumajassa, Alnarpissa, Skarassa ja Uppsalassa. Matkan toisena päivänä, ohjelmassa oli tutustuminen ruotsalaiseen pienmetsäkoneteollisuuteen ja SLU:n maastokohteisiin. Päivän ensimmäinen vierailukohde oli Vindelnissä pääpaikkaansa pitävä pienmetsäkonevalmistaja Vimek AB. Matka Uumajasta Vindelniin, noin 55 kilometriä luoteeseen, taittui bussilla tunnissa. Vierailu Vimekin tiloissa koostui yrityksen toimintaan perehdyttävästä esityksestä ja havainnollisesta kokoonpanohallikierroksesta. Yrityksen tuotteisiin kuuluvat nosturikärryllä varustettava mönkijä sekä pienikokoisia kuormatraktoreita ja harvestereita. Toimitusjohtaja Fredrik Lundbergin kertoman perusteella pienkonevalmistajan pääasiakasryhmä onkin ns. puoliammattimaisesti metsätaloutta harjoittavat toimijat. Ei siis oikeastaan ole yllättävää, että Vimek on selkeästi hyötynyt Ruotsissa viime vuosina tapahtuneista myrskytuhoista. Toimitusjohtajan mukaan useat tuhoista kärsineet metsänomistajat ovat tilanneet Vimekin pienkoneita edistääkseen puun siirtymistä metsästä eteenpäin. Omana työnä suoritetut hankintahakkuut ovat keino estää puun pilaantuminen palstalla tilanteessa, jossa konetyön kysyntä ylittää sen tarjonnan. Toinen koneiden myyntiä edistävä tekijä on mahdollisuus vähentää koneen ostohinta myrskypuiden myyntituloverotuksessa. Tämän lisäksi myrskytuhot ovat herättäneet kiinnostusta pienten koneiden mahdollistamaan ajourattomaan harvennushakkuuseen, jonka uskotaan pienentävän myrskytuhoja. Yritysesittelyn ja hallikierroksen jälkeen seurasi vielä työnäytös Vimekin koneita 16

17 Vimekin asentaja työssään. käyttävän paikallisen metsäkoneyrittäjän toimesta. Lähimetsässä tapahtuneessa työnäytöksessä korostui erityisesti pienmetsäkoneiden ketteryys esimerkiksi poimintahakkuiden toteuttamisessa. Tarkempaan tarkasteluun maastossa pääsivät SLU:n lannoituskokeet, kontortamäntykoealat sekä useimmille hieman vieras metsänhoitomuoto, puomikäytäväharvennus. Puomikäytäväharvennuksessa ideana on tehdä ajouralta käsin systemaattisesti kohdistettuja harvennuskäytäviä. Menetelmässä käytävien kaikki puut poistetaan, mutta muu puusto jää koskemattomaksi. SLU:n tutkimuksissa selvitetään puomikäytäväharvennuksen vaikutusta nuorten metsien kasvuun. Tavoitteena on löytää kustannustehokas käsittelymuoto ylitiheille nuorille metsille, jotka nykyisellään uhkaavat jäädä kokonaan hoitamatta. Seuraavan päivän kaikki vierailukohteet sijaitsivat Uumajan kaupungin alueella. Ensimmäisenä vuorossa oli vierailu SLU:lla, jossa seuruettamme varten oli järjestetty metsäenergia-aiheinen miniseminaari. Kuuma aihe myös seminaarissa oli nuorten tiheiden metsien hoito, joiden korjuun kehittämiseen on SLU:lla asetettu suuret panokset. SLU:laisista aihetta esityksissään käsittelivät professori Urban Bergsten, tutkimusassistentti Dan Berström sekä tutkimusinsinööri Kristina Ulvcrona. Suomalaisten puheenvuorot harvennushakkuiden kehittämisestä pitivät Hämeen Ammattikorkeakoulun lehtori Henrik Lindberg, Helsingin yliopiston tutkija Yrjö Nuutinen sekä Metsätehon erikoistutkija Heikki Ovaskainen. Lounaan jälkeen käsiteltiin yleisemmin Suomessa ja Ruotsissa tapahtuvaa uusiutuvan energian tuotantoa. Esityksissä aihetta käsittelivät Työtehoseuran asiakkuuspäällikkö Arto Kettunen ja ruotsalaisen BioFuel Region:in projektipäällikkö Magnus Matisons. Matisonsin esityksestä kävi ilmi, että uusiutuvan energian tukikeinot eroavat Suomen ja Ruotsin välillä selkeästi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa hiilipäästöt on laitettu verolle jo 1990-luvun alussa. Maassa ei siis ole kestävän metsätalouden rahoituslain tapaista tukijärjestelmää, vaan uusiutuvan energian tuotanto toimii puhtaasti markkinavetoisesti. Tällä tavoin Ruotsi on onnistunut katkaisemaan kasvihuonekaasupäästöjen ja bruttokansantuotteen välisen yhteyden. Matisons kuitenkin myönsi esityksessään verojärjestelmän lisänneen biopolttoaineiden tuontia jopa Atlantin toiselta puolelta. Iltapäivällä vuorossa oli Ruotsinmatkan virallisen osuuden viimeinen etappi, joka oli vierailu Komatsun metsäkoneita valmistavalla tuotantolaitoksella. Paikan päällä ohjelmassa oli lyhyt katsaus monialaisen yrityksen metsäkoneliiketoimintaan ja kierros tehtaalla. Esityksessään markkinointipäällikkö Roland Lundqvist kertoi, että aiemmin Valmetin omistuksessa olleen metsäkonevalmistuksen siirtyminen japanilaiselle Komatsulle on vaikuttanut yrityskulttuuriin jonkin verran. Suomalaisille tuotteen korkea laatu on tunnetusti tärkeää. Lundqvistin mukaan japanilaiset kuitenkin vievät laadunvalvonnan vielä aivan eri tasolle. Myös vierailun lopuksi suoritettu tehdaskierros antoi vaikutelman erittäin siististä ja hyvin organisoidusta tuotannosta. Vierailulla selvisi myös, että energiapuun korjuuseen tarkoitettujen laitteiden kehittäminen ei erityisesti korostu Komatsun strategiassa. Tämä johtuu energiapuun korjuun rajoittumisesta lähinnä Suomeen ja Ruotsiin, jotka markkina-alueena ovat maailmanmittakaavassa varsin pieniä. Energiapuun hankinnan opintomatka Ruotsiin oli osa Työtehoseuran, Kanta- ja Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistysten, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin kanssa yhteistyössä järjestettyä METKA Metsäenergiaa kannattavasti koulutushanketta. Hanke toteutettiin vuosina 2013 ja

18 Ryhmäsertifiointi kiinnostaa puualan pienyrityksiä Puun alkuperän sertifiointi on yhä useammin puualan yritysten valmistamien tuotteiden kauppaa edistävä tai sitä edellyttävä tekijä. Alkuperän seurannan sertifioinnilla voidaan osoittaa, että tuotteessa käytetty puu on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi hoidetuista metsistä peräisin. ASIANTUNTIJA AKI JOUHIAHO, TTS, KUVA: AKI JOUHIAHO TTS toi yhteistyössä Suomen Sahayrittäjät ry:n ja sen jäsenyrityksistä koostuvan ryhmän kanssa PEFC:n puun alkuperän seurannan ryhmäsertifioinnin Suomeen. Mallin mukaista ryhmäsertifiointia on nyt toteutettu 2,5 vuotta. Kokemus on ollut myönteinen ja se on herättänyt kasvavaa kiinnostusta yrittäjien keskuudessa. PIENYRITYSTEN SERTIFIOINTI HELPOTTUU Ryhmäsertifioinnin tarkoitus on helpottaa pienten puualan yritysten puun alkuperän seurannan (Chain of Custody) sertifikaatin hankintaa ja sen ylläpitoa sekä alentaa tästä koituvia kustannuksia. Käytännössä ryhmäsertifioinnin etuja ovat jäsenyritykselle tarjottava valmis puun alkuperän seurantajärjestelmä, kustannussäästöt sertifioinnin ylläpidossa sekä tuottajaryhmän asiantuntijan tarjoama tuki alkuperän seurantaan liittyvissä kysymyksissä. Yrityksessä voidaan keskittyä ydinliiketoimintaan, kun järjestelmän suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito on merkittäviltä osin ulkoistettu. Malli onkin herättänyt puualan pienyrityksissä kiinnostusta, jota on edistänyt ryhmäsertifiointiin osallistuvien jäsenyritysten positiiviset kokemukset. Ryhmäsertifikaattia ylläpitävä tuottajaryhmä aloitti toimintansa vuonna 2012 kolmen puualan yrityksen ryhmänä. Tällä hetkellä tuottajaryhmä koostuu kahdeksasta jäsenyrityksestä. Yhden uuden yrityksen kanssa sopimus on solmittu siten, että kesään mennessä tuottajaryhmän koko kasvaa yhdeksään yritykseen. JÄSENYRITYKSET PÄÄTTÄVÄT SOPIMUKSISTA Puun alkuperän ryhmäsertifiointia ylläpitävää organisaatiota kutsutaan tuottajaryhmäksi. Tuottajaryhmä kostuu ryhmähallinnosta ja tuottajaryhmän jäsenyrityksistä. Suomen Sahayrittäjät ry:n hallintomallissa ryhmähallinnon muodostavat sertifikaatin haltija eli Suomen Sahayrittäjät ry, tuottajaryhmän jäsenkokous ja ryhmäpäällikkö. Tuottajaryhmän jäsenkokous päättää tuottajaryhmän muodostavan sopimuksen sisällöstä, uusien tuottajaryhmän jäsenten mukaan ottamisesta ryhmään, 18

19 Puun alkuperän seurannan ryhmäsertifiointi pähkinänkuoressa Puun alkuperän seurannan sertifioimiseksi perustetaan tuottajaryhmä, jonka muodostaa sertifikaatin haltija, ryhmähallinto ja itsenäiset puupohjaisia tuotteita hankkivat yritykset Tuottajaryhmä hakee sertifikaattia sertifiointiyritykseltä Sertifikaattia hallinnoi oikeushenkilö (esim. toimialajärjestö tai yritys) Puun alkuperän seurannan menettelyjä johtaa tuottajaryhmän hallinto Puun alkuperän seurantaa toteutetaan yrityskohtaisesti Kustannustehokas puun alkuperän seurantajärjestelmän rakentaminen ja käyttöönotto Kustannussäästöt sertifioinnissa ja sen ylläpidossa Asiantuntijan tuki tuottajaryhmän jäsenyyden ajaksi (koulutus, ohjeet ja neuvonta) Puun alkuperän tunteminen on puutuotemarkkinoilla entistä tärkeämpää. Ryhmäsertifiointimalli on todettu hyväksi ratkaisuksi pienten yritysten puun alkuperän seurannan sertifioinnissa. Kuva: Aki Jouhiaho sertifiointiyrityksen ja ryhmäpäällikön sopimuksista. Jäsenkokouksessa päätökset tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Käytännössä tuottajaryhmän jäsenkokouksen asiat voidaan sopia sähköpostitse, joten tuottajaryhmän jäsenkokoustyöskentely sitoo jäsenyritysten resursseja hyvin vähän ja jäsenyritysten maantieteellinen sijainti ei aseta rajoituksia tuottajaryhmään ja jäsenkokouksiin osallistumiselle. RYHMÄSERTIFIOINTI EI OLE YRITYSTEN VÄLISTÄ RYHMÄTYÖTÄ Samoilla markkinoilla kilpailevat yritykset voivat toimia tuottajaryhmässä luontevasti, sillä ryhmäsertifiointi ei edellytä yhteistyötä muiden tuottajaryhmän jäsenyritysten kanssa. Jäsenyritykset tekevät yhteistyötä vain ryhmähallintoa edustavan ryhmäpäällikön kanssa, joka on allekirjoittanut salassapitovelvollisuutta koskevan sopimuksen. Ryhmäpäällikkö on sertifikaatin haltijan edustaja sertifiointiprosessissa ja suunnittelee, valvoo ja johtaa alkuperän piirissä olevia toimintoja. Ryhmäpäällikkö antaa jäsenyrityksille puun alkuperän seurannan ylläpitämisessä tarvittavaa tietoa ja ohjeita, luo ja ylläpitää tarvittavia menettelyjä sekä valvoo puun alkuperän seurannan vaatimuksenmukaisuutta. RYHMÄSERTIFIOINTI ON MAHDOLLISTA KAIKILLE PIENYRITYKSILLE PEFC:n ryhmäsertifiointiin osallistuminen on mahdollista pienille yrityksille, joiden henkilöstömäärä on enintään 50 ja liikevaihto korkeintaan 7,3 miljoonaa euroa. Suomen Sahayrittäjät ry:n ryhmäsertifiointi on sen omille jäsenilleen tarjoama palvelu ( Ryhmäsertifiointimallin siirtäminen myös muille toimialoille on mahdollista ja TTS voi tarjota tässä asiantuntevaa palvelua, kuten myös muissa PEFC:n ja FSC:n vaatimusten mukaisissa puun alkuperäjärjestelmiä koskevissa kysymyksissä. 19

20 Pienpolton nokihiukkaset Terveysvaikutusten lisäksi pienhiukkaset vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Nokihiukkaset kulkeutuvat arktiselle alueelle ja sulattavat jäätä. Pienpolton päästöjen vähentämistalkoisiin tarvitaan jokaista. FT, YLIOPISTOTUTKIJA JARKKO TISSARI, ITÄ- SUOMEN YLIOPISTO, YMPÄRISTÖTIETEEN LAI- TOS, PIENHIUKKAS- JA AEROSOLITEKNIIKAN LABORATORIO, Pienpolton päästöistä on puhuttu ja päästöjä tukittu jo parin vuosikymmenen ajan intensiivisesti. Erityisesti Keski-Euroopassa, tiukentuneen lainsäädännön myötä, puukattiloita ja myös kamiinoita on kehitetty tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Suomessa lainsäädännössä ei ole määräyksiä pienpolttolaitteiden päästöille. Terveysviranomaiset voivat rajoittaa polttamista STTV:n ohjeen perusteella, mikäli haitta voidaan todeta. Kuva 1. Hiukkasten mittauskampanja Ostravassa lokakuussa Mukana oli Itä-Suomen yliopiston lisäksi kahdeksan tutkimusryhmää eripuolilta Eurooppaa. CE-MERKINTÄ Kesällä 2013 voimaan tullut yleiseurooppalainen CE-merkintä vaatii, että polttolaitteet on testattava. CE-merkintä on voimassa muun muassa kotitalousliesille, takkasydämille, kamiinoille, varaaville takoille ja kiukaille, mutta esimerkiksi leivinuunit ovat CE-merkinnän ulkopuolella. Testauksessa päärooli on laitteen turvallisuudessa, mutta lisäksi on määräyksiä muun muassa häkäpäästöistä. Suomalaisilla laitteilla ei ole pääsääntöisesti ollut ongelmia täyttää näitä määräyksiä. CE-merkintä on ollut siinä mielessä hyvä edistysaskel, että tulisi- 20

21 ajankohtainen haaste Hiukkaspäästö, mg/mj Tuhka Orgaaninen aines Noki Perinteinen takka Moderni takka Pelle npol o Huono pol o 0 Kuva 2. Polttotekniikan ja käyttötavan vaikutus puunpolttolaitteen hiukkaspäästöön. Käyttötapoja parantamalla päästöt voivat vähentyä moninkertaisesti. Nokipäästöt uusissa takoissa ovat samaa luokkaa kuin perinteisillä polttotekniikoilla, mutta orgaanisten hiukkasten päästöjä on saatu vähennettyä. javalmistajat ovat joutuneet miettimään ja ehkä kehittämään laitteidensa polttotekniikoita ja käyttöohjeita. Merkittävänä huonona puolena on ollut, että CE-merkin saamisen edellyttämät laitetestaukset ovat hyvin kalliita, mikä on hankaloittanut pienimpien yritysten toimintaa. TULEVAT EU -MÄÄRÄYKSET Komissio on ollut huolissaan Euroopan ilmanlaadusta, erityisesti pienhiukkasista. Pienpoltolle asetettavat hiukkaspitoisuusrajat (ns. Ecodesign direktiivi, 2009/125/ EC) on haluttu saattaa voimaan mahdollisimman nopealla aikataululla. EU:n laajuiset päästörajat ovat näillä näkymin tulossa voimaan kattiloille vuonna 2020 ja tulisijoille Ongelmana on ollut, että yhtenäisiä standardoituja menetelmiä hiukkasten mittaamiselle ei EU:n alueella ole. CEN:n pren standardi on päivitysvaiheessa. Hiukkasmittausmenetelmien osalta ehdotuksessa on kaksi erilaista menetelmää, jotka kuitenkin antavat erilaisia tuloksia. Kiukaat jäävät näillä näkymin marginaalituotteena tulevien EU-määräysten ulkopuolelle. Hiukkasmenetelmien kehittämiseen liittyen on myös menossa laaja kansainvälinen projekti EN-PME- TEST, jossa pyritään tuottamaan luotettava menetelmä hiukkasten mittaamiseksi pienpolttolaitteista (Kuva 1). EU:n puiteohjelma Horisontti 2020, jolla rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita yhteensä lähes 80 miljardilla eurolla ja pyritään luomaan kasvua ja uusia työpaikkoja Eurooppaan, ei näytä antavan näin tutkijanäkökulmasta mahdollisuuksia ilmansuojeluun liittyvien hankkeiden toteuttamiseen. Varsinkaan eniten saastuttavien panospolttolaitteiden tutkimukseen ja kehittämiseen ei sopivia hakuja ole ollut. Kehittämistä, erityisesti panospolttolaitteissa erityisesti hiukkaspäästöjen osalta, olisi vielä yllin kyllin. 21

22 Kuva 3. Tulisijojen pienhiukkasmittauksia Kuopion Kurkimäessä (Tissari, 2008). PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISESTÄ Tulisijojen perinteisellä polttotekniikalla ei enää jatkossa selvitä päästömääräyksistä. Jo nyt muun muassa Saksa, Sveitsi ja Itävalta ovat tiukentaneet päästörajojaan, ja tulevien EcoDesign-rajojen täyttämiseen vaaditaan jo kehittyneempää polttotekniikkaa. Tulisijojen palamisilmanjakoa parantamalla ja käyttämällä muun muassa keraamisia materiaaleja tulipesissä ja kaksoislasia tulipesänluukussa on päästy eteenpäin (Taulukko). Hiukkaspäästöjen osalta tämä ei kuitenkaan riitä. Nokihiukkaset eivät näytä vähentyvän polttotekniikkaa parantamalla (mm. Nuutinen ym., 2014). Kaikkein puhtaimminkin polttavissa panospolttolaitteissa merkittävä osa hiukkaspäästöistä on epätäydellisestä palamisesta johtuvaa nokea (Kuva 2). Tulisijojen päästöjä pitäisi pystyä vähentämään edelleen joko polttotekniikkaa parantamalla tai lisäämällä niihin automatiikkaa tai puhdistamalla päästöt. Pitkällä tähtäimellä päästöjen vähentäminen tulee vaatimaan tulisijoihin muun muassa sensoreita, polttoilman syötön automatisointia, mutta hyvin todennäköisesti myös hiukkaspuhdistimia, mutta niiden soveltamisessa panospolttolaitteisiin on merkittäviä teknisiä haasteita. NOEN MERKITYKSESTÄ Terveysvaikutusten lisäksi pienhiukkaset ovat osallisina myös ilmastonmuutoksessa. Kokonaisuudessaan hiukkasten arvioidaan viilentävän ilmastoa, mutta muun muassa nokihiukkaset, joita tulee merkittäviä määriä pienpoltosta, lämmittävät ilmastoa. Ilmassa leijuva noki imee auringonvaloa ja lämmittää ilmakehää ja nokihiukkaset vaikuttavat pilvien ominaisuuksiin ja sitä kautta ilmastoon. Lisäksi nokipäästöt pohjoisilta alueilta kuten Suomesta, kulkeutuvat jääpeitteiselle arktiselle alueelle, laskeutuvat jään pinnalle ja aikaistavat jään sulamista. Tämä on osasyynä siihen, että ilmasto on lämmennyt voimakkaammin arktisella alueella verrattuna keskimääräisen lämpötilan nousuun. Ilmastomallien mukaan Suomen nokipäästöjen ilmastovaikutus aiheutuu lähes ainoastaan lumen ja jään aikaistuneesta sulannasta ja voi olla jopa prosentin luokkaa globaalisti. Kesäaikaisilla päästöillä ei ole juurikaan merkitystä (Laaksonen ym., 2014). PIENPOLTON TULEVAISUUS Liikenteen nokipäästöt vähenevät lähivuosina voimakkaasti dieselajoneuvojen tiukkojen päästövaatimusten ansiosta. Pienpolton päästöt eivät vähene ilman entistä tehokkaampia pienpolttoon suunnattuja toimenpiteitä. Erityisesti taajama- 22