Fact-sheet. Maaseudun kehittäminen. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittämistoimenpiteet

Transkriptio

1 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen Fact-sheet Euroopan maatalous on nyt uuden todellisuuden ja uusien haasteiden edessä. Niihin kuuluvat mm. maailmankaupan globaalistuminen, kuluttajien laatuvaatimukset ja unionin laajeneminen. Muutokset eivät koske ainoastaan maataloustuotemarkkinoita, vaan myös maaseutualueiden paikallistaloutta. Maatalousalan tulevaisuus liittyy kiinteästi 80 prosenttia Euroopan aluesta kattavan maaseudun tasapainoiseen kehittämiseen. Tällaisen panostuksen eurooppalainen ulottuvuus on ilmeinen: maataloutta ja maaseutua koskevalla politiikalla on merkittävä asema unionin alueellisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa. Sen vuoksi uudistuksella, johon Agenda asiakirjassa sitoudutaan, jatketaan viimeksi kuluneiden vuosien kehitystä: kilpailukykyisen eurooppalaisen maatalouden toimenpiteiden ja vaatimusten lisäksi on otettava huomioon myös maaseudun moninaiset tarpeet, nyky-yhteiskunnan odotukset ja ympäristövaatimukset. Maaseudun uudella kehittämispolitiikalla, josta on tullut yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari, vastataan näihin odotuksiin. Kyseessä on Euroopan maatalouden tärkeä osatekijä, jolla toteutetaan maaseutualueiden tulevaisuuden takaavat yhtenäiset ja kestävät puitteet ja jolla edistetään työpaikkojen luomista ja säilyttämistä. Kehittämispolitiikan perusperiaatteet ovat seuraavat: Maatalouden monimuotoisuus, toisin sanoen maatalouden monipuoliset tehtävät elintarviketuotannon lisäksi. Tähän kuuluu maanviljelijöiden tuottamien monien palveluiden tunnustaminen ja kannustaminen. Monialainen ja yhtenäinen maaseudun talouden lähestymistapa toimien monipuolistamiseksi, uusien tulolähteiden luomiseksi ja maaseudun luonnonperinnön suojelemiseksi. Maaseudun kehittämiseen myönnettävien tukien joustavuus, joka perustuu läheisyysperiaatteeseen ja jossa suositaan hajauttamista, alueellisen ja paikallisen tason neuvotteluja ja kumppanuutta. Ohjelmien hallinnon ja kehittämisen avoimuus yksinkertaisemman ja helpommin saatavilla olevan lainsäädännön avulla. Yksi tämän politiikan tärkeimmistä innovaatioista on mukautettu menettely, jonka tarkoituksena on sovittaa eri toimet paremmin yhteen kaikkien Euroopan maaseutualueiden tasapainoisen kehittämisen varmistamiseksi. Tämän kehittämisen päälinjat ovat seuraavat: maa- ja metsätalousalan vahvistaminen, maaseutualueiden kilpailukyvyn lisääminen, ympäristön ja maaseutuperinnön säilyttäminen. Tässä julkaisussa esitellään unionin eri toimenpiteet ja selvitetään niiden rahoitusta ja ohjelmatyön järjestämistä. Säädös, jossa nämä toimenpiteet vahvistetaan, on Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17. toukokuuta 1999 annettu uusi asetus (EY) N:o 1257/1999. Maaseudun kehittämistoimenpiteet 1. Maatilojen investoinnit Euroopan yhteisö myöntää tukea maatilojen investointeihin. Tavoitteena on uudenaikaistaa tiloja, laitteita ja maatalousalan järjestelmiä maanviljelijöiden tulojen ja elin-, työ- ja tuotantoolojen parantamiseksi. Investoinneilla on pyrittävä konkreettisesti yhteen tai useampaan seuraavista tavoitteista: tuotantokustannusten alentaminen, tuotteiden laadun parantaminen, ympäristön ylläpitäminen ja parantaminen, eläinten hygieniaolojen ja hyvinvoinnin huomioon ottaminen, ja maatalouden toimien monipuolistamisen kannustaminen. Jäsenvaltioiden on asetettava rajat kokonaisinvestointien tuille. Jäsenvaltion myöntämän julkisen tuen ja yhteisön tuen kokonaismäärä prosentteina tukikelpoisen investoinnin määrästä (ks. taulukko 7, tuen intensiteetti) on enintään 50 prosenttia epäsuotuisilla alueilla (ks. sivulla 2 oleva kehysteksti) ja 40 prosenttia muilla alueilla. Jos investointeja tekevät nuoret maanviljelijät, prosenttiosuudet voivat olla 55 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 45 prosenttia muilla alueilla. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 1

2 2. Henkilöresurssit: nuoret viljelijät, varhaiseläkkeet ja koulutus Maaseudun uuden kehittämispolitiikan keskeinen tekijä on henkilöresurssien hyödyntäminen. Tilojen sukupolvenvaihdoksen tukeminen tapahtuu nuorten viljelijöiden aloitustukea ja varhaiseläkkeelle lähtöä kannustavien toimenpiteiden avulla. Myös koulutustoimenpiteitä toteutetaan, ja niiden avulla voidaan hyödyntää maaseutualueiden inhimillisiä voimavaroja. Nuorten viljelijöiden aloitustuki Nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamiseen myönnetään tukia, jos tilasta vastuussa oleva viljelijä on alle 40-vuotias ja aloittaa ensimmäistä kertaa toimintansa viljelijänä. Tukea on kahdenlaista: kertamaksuna suoritettava palkkio, jonka enimmäismäärä on euroa, ja lainojen korkohyvitys, jonka enimmäismäärä on samansuuruinen kuin palkkion. Varhaiseläke Varhaiseläkkeen tuessa luopujalle maksetaan yhteensä euroa, ja vuosikohtaiset maksut ovat yleensä enintään euroa. Maataloustyöntekijälle maksettava palkkio on yhteensä euroa (3 500 euroa työntekijää kohti vuosittain). Luopujalle myönnettävän tuen kesto on enintään 15 vuotta ja maataloustyöntekijän 10 vuotta. Molempien on oltava vähintään 55-vuotiaita. Luopujalle maksettava tuki jatkuu enintään 75-vuotiaaksi asti ja maataloustyöntekijän tuki normaaliin eläkeikään asti. Jos jäsenvaltio maksaa luopujalle vanhuuseläkettä, yhteisön varhaiseläketuki myönnetään sen lisänä siten, että kansallisen vanhuuseläkkeen määrä otetaan huomioon. Koulutus Toimiin kuuluu myös koulutustoimenpiteitä, joissa korostetaan erityisesti laadukkaiden tuotteiden tuottamisen edistämistä ja ympäristön huomioon ottavia tuotantomenetelmiä. Ne on tarkoitettu kaikille maataloudessa toimiville ja tuotantosuuntaa muuttaville henkilöille. Myös metsänomistajille ja muille metsätalouden alalla toimiville on olemassa koulutusta metsien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen toimivuuden parantamiseksi. 3. Epäsuotuisat ja ympäristörajoitteiset alueet Tietyt maaseutualueet on luokiteltu epäsuotuisiksi alueiksi, koska maataloustoiminnan olosuhteet niillä ovat vaikeita luonnonhaittojen vuoksi. Luonnonhaitat nostavat tuotantokustannuksia, pienentävät satoja ja uhkaavat lisäksi pitkällä aikavälillä maataloustoiminnan ylläpitämistä ja luontoympäristön hoitoa. Tämän vuoksi näiden alueiden viljelijät saavat edelleen luonnonhaittakorvauksia. Korvaukset on mukautettu maanviljelijöiden asemaan luontoympäristön säilyttäjinä, ja ne lasketaan sen vuoksi hehtaaria eikä eläintä kohti. Niiden määrä voi vaihdella 25 ja 200 euron välillä hehtaarilta. Suurempia kuin 200 euron suuruisia luonnonhaittakorvauksia voidaan myöntää edellyttäen, että kaikkien kyseisen ohjelmatyön tasolla myönnettyjen luonnonhaittakorvausten keskiarvo ei ylitä tätä enimmäismäärää. Uusi toimenpide on tarkoitettu alueille, joilla on ympäristörajoitteita. Näiden alueiden viljelijät voivat vastedes saada korvauksia rajoitteista aiheutuvista kustannuksista ja tappioista. Näiden korvausten enimmäismäärä on 200 euroa hehtaarilta. Tukia myönnettäessä ympäristörajoitteista kärsivien alojen määrä lisättynä erityishaitoista kärsivien epäsuotuisten alueiden aloihin saa olla enintään 10 prosenttia jäsenvaltion kokonaispinta-alasta. Epäsuotuisat alueet (1) Maatalouden kannalta epäsuotuisiksi alueiksi katsotaan: vuoristoalueet, joilla maankäyttö on hyvin rajallista ja työkustannukset ovat korkeita, alueet, jotka uhkaavat tyhjentyä ja joilla luontoympäristön säilyttäminen on välttämätöntä muut erityishaitoista kärsivät alueet, joilla maataloustoiminnan säilyttäminen on tarpeen ympäristön, luontoympäristön tai matkailuelinkeinon säilyttämisen tai parantamisen vuoksi. Ympäristörajoitteista kärsivät alueet (2) Epäsuotuisiin alueisiin kuuluvat myös ympäristörajoitteiset alueet, joilla viljelijät voivat saada korvauksia yhteisön ympäristönsuojelusäännösten soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista ja tulonmenetyksistä, jos korvaukset ovat tarpeen kyseisistä säännöksistä johtuvien erityisten ongelmien ratkaisemiseksi. 1 Yhteisön tasolla laadittu luettelo epäsuotuisista alueista on edelleen voimassa. Jäsenvaltiot voivat muuttaa sitä, ja niiden on ilmoitettava muutokset komissiolle. 2 Jäsenvaltiot laativat myös ympäristörajoitteisten alueiden luettelon, joka toimitetaan komissiolle. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 2

3 4. Metsät Metsätalouden tuki kuuluu äskettäin hyväksyttyyn metsätalouden strategiaan, jolla pyritään Euroopan unionin metsien suojeluun, kestävään hoitamiseen ja kehittämiseen. Strategiassa korostetaan metsien olennaisen tärkeää asemaa ekologiselta, taloudelliselta ja sosiaaliselta eli niiden monitahoisuuden kannalta katsottuna. Tuet koskevat yksityishenkilöiden, järjestöjen tai kuntien omistuksessa olevia metsäaloja ja erityisesti seuraavia toimenpiteitä: investoinnit metsien taloudellisen, ekologisen tai yhteiskunnallisen arvon kohentamiseen; investoinnit metsätaloustuotteiden korjuun, jalostuksen ja markkinoinnin parantamiseen ja järkiperäistämiseen; investoinnit, jotka koskevat puun käyttöä raaka-aineena, rajoitettuina teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin; uusien markkinoiden etsiminen metsätaloustuotteiden jalostukselle ja myynnille; sellaisten metsänomistajajärjestöjen perustaminen, joiden tarkoituksena on auttaa jäseniään parantamaan metsänhoitoa; luonnonmullistusten ja tulipalojen vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja asianmu kaisten torjuntakeinojen käyttöönotto; metsien ekologisen tasapainon ylläpitäminen ja parantaminen alueilla, joilla on tältä kannalta yhteistä etua suojaava asema, sekä palonkatkaisulinjojen ylläpitäminen maataloustoimenpiteiden avulla. 5. Maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi Tuotannon sopeuttaminen markkinoiden kehittymiseen, uusien markkinoiden etsiminen ja maataloustuotteiden arvonlisä ovat myös alan kilpailukykyä parantavia tekijöitä. Sen vuoksi tukia voidaan myöntää myös maataloustuotteiden jalostamiseen ja markkinointiin. Jäsenvaltion myöntämän julkisen tuen ja yhteisön tuen kokonaismäärä prosentteina tukikelpoisen investoinnin määrästä on enintään 50 prosenttia rakennerahastojen tavoite 1 -alueilla ja 40 prosenttia muilla alueilla. Investoinnit vähittäismyyntiin ja yhteisön ulkopuolisista maista tulevien tuotteiden markkinointiin tai jalostamiseen eivät kuulu tuen piiriin. Maaseutualueiden paikallistalouden vahvistaminen Maatalousmaan metsitykseen myönnetään lisäksi tukea sillä edellytyksellä, että istuttaminen on sopeutettu paikallisiin oloihin ja on sopusoinnussa ympäristön kanssa. Tuki voi koskea istutuskustannusten lisäksi: maaseutualueiden infrastruktuurit kylien kehittäminen ja kunnostaminen metsitettyä hehtaaria kohti myönnettävää vuosipalkkiota hoitokustannusten kattamiseksi enintään viiden vuoden ajan; hehtaarikohtaista vuosipalkkiota, jonka tarkoituksena on korvata enintään 20 vuoden ajan metsityksestä aiheutuneet tappiot; palkkio on viljelijöiden tai yhdistysten osalta 725 euroa hehtaarilta ja muiden yksityisoikeudellisten henkilöiden osalta 185 euroa hehtaarilta. Julkisyhteisöjen omistaman maatalousmaan metsitystuki kattaa ainoastaan istutuskustannukset. ympäristönsuojelu Alueiden kehittäminen vaihtoehtoiset tulonlähteet, matkailu, käsiteollisuus maaseutualueiden virkistyskäyttö alueelliset tuotteet Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 3

4 6. Maatalouden ympäristötoimenpiteet Yhteisö on tukenut vuodesta 1992 maatalouden tuotantomenetelmiä, joissa otetaan huomioon ympäristö ja luonnon monimuotoisuus. Vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskeva maaseudun kehittämispolitiikka vahvistaa viljelijöiden asemaa korvausta saavina sellaisten ympäristöpalveluiden tuottajina, jotka ovat hyvän maatalouskäytännön mukaisia palveluita ja lainsäädännön mukaisia perusvaatimuksia pidemmälle vietyjä. Maaseudun kehittämistä koskevissa uuden sukupolven ohjelmissa maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat siten ainoita, jotka ovat pakollisia jäsenvaltioille (ne ovat kuitenkin viljelijöille edelleen vapaaehtoisia). Tukea myönnetään viljelijöille, jotka tekevät vähintään viisi vuotta kestäviä maatalouden ympäristösitoumuksia. Tarvittaessa tietynlaisille sitoumuksille voidaan määritellä pitempi kestoaika niiden ympäristövaikutusten mukaan. Tukea myönnetään vuodeksi kerrallaan, ja se lasketaan sitoumuksista johtuvien tulonmenetysten ja lisäkustannusten perusteella sekä taloudellisen kannustimen tarjoamistarpeen perusteella. kylien kunnostaminen ja kehittäminen, maaseutuperinnön säilyttäminen; toimintojen monipuolistaminen maataloudessa ja sitä lähellä olevilla aloilla monimuotoisuuden tai vaihtoehtoisten tulonlähteiden luomiseksi; maatalouden vesivarojen hoito; maatalouden kehittämiseen liittyvien maaseudun perusrakenteiden parantaminen; matkailun ja käsiteollisuuden edistäminen; ympäristönsuojelu maa- ja metsätaloudessa ja luonnonympäristön hoidon alalla sekä eläinten terveyden parantaminen; luonnonmullistusten vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja asianmukaisten torjuntakeinojen käyttöönotto; uudet rahoitusjärjestelyt. Yhteisön tukeen oikeutettu vuotuinen enimmäismäärä on yksivuotisten viljelmien osalta 600 euroa hehtaarilta, erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta 900 euroa hehtaarilta ja muun maankäytön osalta 450 euroa hehtaarilta. 7. Maaseutualueiden kokonaiskehittämistä koskevat eri toimenpiteet (ns. 33 artiklan mukaiset toimet) Uuden asetuksen 33 artiklassa esitetään useita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kannustaa maaseutualueiden johdonmukaista kehittämistä koko yhteisön alueella. Ne perustuvat kehityksestä jälkeenjääneillä tai tuotantosuunnan muutoksesta johtuvissa vaikeuksissa olevilla maaseutualueilla toimeenpannuista ohjelmista saatuihin kokemuksiin (aiemmin rakennerahastojen tavoitteet 1, 6 ja 5b): maan tuotantokyvyn parantaminen; maa-alueiden uusjako; tilanhoitopalveluiden käyttöönotto; laadukkaiden maataloustuotteiden markkinointi; maaseudun elinkeinojen ja maaseutuväestön peruspalvelut Elinkelpoinen tulevaisuus Euroopan maataloudelle metsät tilojen tehokkuuden parantaminen pysyville tiloille suunnattu tuki Maatalous monipuolistuminen, vaihtoehtoiset tulonlähteet, palvelut ympäristövaikutusten vähentäminen luontoympäristön ja maiseman säilyttäminen Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 4

5 Rahoitus Euroopan komissio ja jäsenvaltiot yhteisrahoittavat kaikkia maaseudun kehittämistoimia (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto EMOTR:n kautta). Sivulla 6 olevasta kuviosta käy ilmi unionin maaseudun kehittämistoimenpiteille myöntämän tuen rakenne. YMP:n neljää ns. liitännäistoimenpidettä (maatalouden ympäristöohjelma, varhaiseläke, metsitys, luonnonhaittakorvaukset epäsuotuisilla ja ympäristörajoitteisilla alueilla) yhteisrahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta koko yhteisön alueella. Myös LEADER+ -hankkeita (ks. sivu 12) tuetaan koko unionin alueella EMOTR:n ohjausosaston kautta. Muiden maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta yhteisön rahoituslähteet vaihtelevat kyseessä olevien alueiden mukaan seuraavasti: Rakennerahastojen tavoite 1 -alueilla (vähemmän kehittyneet alueet) rahoituslähteenä on EMOTR:n ohjausosasto. Tavoite 1 -alueiden ulkopuolella rahoituslähteenä on EMOTR:n tukiosasto. Viimeksi mainitulla osastolla on vuosittain käytössään keskimäärin n. 4,3 miljardia euroa (mukaan lukien neljä liitännäistoimenpidettä). EMOTR:n tukiosaston varat kaudelle kuuluvat maaliskuuta 1999 Berliinissä kokoontuneen Eurooppaneuvoston hyväksymiin YMP-menoihin (ks. jäljempänä oleva 1. taulukko). Komissio jakoi maaseudun kehittämiseen tarkoitetut varat jäsenvaltioiden kesken 8. syyskuuta 1999 vuosikohtaisesti ja seitsemän vuoden ajaksi (ks. edellä oleva 2. taulukko). Jako perustuu puolueettomiin perusteisiin, joissa otetaan huomioon erityistarpeet, erityisesti ympäristön, työllisyyden ja maiseman säilyttämisen kannalta. EMOTR:n ohjausosaston varat tavoite 1- alueille perustuvat jakoon, josta kunkin jäsenvaltion on tehtävä ehdotus vuoden 2000 alkuun mennessä eri rakennerahastojen kesken tähän tavoitteeseen liittyvissä kehityssuunnitelmissa. Näille alueille on myönnetty vuosittain viimeksi kuluneella ohjelmakaudella ( ) n. 2,5 miljardia euroa EMOTR:n ohjausosaston määrärahoja. YMP: menot kaudella (miljardeina euroina, vuoden 1999 hintatason mukaan) (1) YHTEENSÄ YMP yhteensä 40,92 42,80 43,90 43,77 42,76 41,93 41,66 297,74 joista: a) markkinat (2) 36,62 38,48 39,57 39,43 38,41 37,57 37,29 267,37 b) maaseudun kehittäminen (3) 4,30 4,32 4,33 4,34 4,35 4,36 4,37 30,37 1 Voimassa olevien hintojen laskemiseksi käytetään 2 %:n deflaatiokerrointa. 2 Mukaan lukien eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimenpiteet ja pois lukien liitännäistoimenpiteet. 3 - Mukaan lukien liitännäistoimenpiteet sekä EMOTR:n ohjausosastosta aiemmin rahoitetut maaseudun kehittämistoimet, jotka eivät kuulu tavoite 1- ohjelmiin. - Nämä määrät vastaavat vuosittaisina keskimäärinä komission ehdotusta Agenda 2000:ssa. EMOTR:n tukiosasto: maaseudun kehittäminen, Jäsenvaltioiden käytettävissä olevat varat1: alustavat määrät (miljoonina euroina, vuoden 1999 hintatason mukaan) Jäsenvaltiot B DK D GR E F IRL I L NL A P FIN S UK YHTEENSÄ Vuosittainen keskimäärä % (1) 1,2 1,1 16,1 3,0 10,6 17,5 7,3 13,7 0,3 1,3 9,7 4,6 6,7 3,4 3, Laskettaessa jäsenvaltioiden käytössä vuosittain olevia varoja kaudella edellä olevia prosenttimääriä sovelletaan Berliinissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 23 kohdassa vahvistettujen vuosittain käytössä olevien varojen enimmäismääriin. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 5

6 Maaseudun kehittämistoimenpiteiden taloudellisen tuen rakenne ( ) EMOTR:n tukiosasto EMOTR:n ohjausosasto Koko unionissa Muut kuin tavoite 1- alueet Ainoastaan tavoite 1 - alueet Koko unionissa YMP:n neljä liitännäistoimenpidettä Varhaiseläke Luonnonhaittakorvaukset (epäsuotuisat tai ympäristörajoitteiset alueet) Metsitys (maatalousalueet) Maatalouden ympäristöohjelma Maatilojen investoinnit Nuoret viljelijät Koulutus Metsätalous Jalostus ja markkinointi Maaseutualueiden sopeuttaminen ja kehittäminen (33 artikla) LEADER+ -yhteisöaloite Rahoituslähteet ennen ja jälkeen vuoden Liitännäistoimenpiteet Luonnonhaittakorvaukset (epäsuotuisat ja ympäristörajoitteiset alueet) Tukiosasto (luonnonhaittakorvaukset pois lukien) Ohjausosasto Tukiosasto (luonnonhaittakorvaukset mukaan lukien) Tukiosasto Tavoite 1 Uusi tavoite 2 (maaseutualueet) Entinen tavoite 5a Entinen tavoite 5b LEADER-yhteisöaloite Ohjausosasto (paitsi liitännäistoimenpiteet) Ohjausosasto Ohjausosasto Ohjausosasto Ohjausosasto (paitsi liitännäistoimenpiteet) Tukiosasto Ohjausosasto Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 6

7 Maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevan tuen intensiteetti ja yhteisrahoituksen määrä Tuen intensiteetti: julkiset tuet yhteensä (mukaan lukien yhteisön tuet) prosentteina kokonaismenoista Enimmäismäärät Alueet Maatilojen investoinnit Jalostus ja markkinointi 50% (1) 40% (1) 50% 40% Epäsuotuisat alueet Kaikki muut alueet Tavoite 1 -alueet Kaikki muut alueet Yhteisrahoituksen osuus (yhteisön osuus prosentteina julkisten menojen kokonaismäärästä) (2) Enimmäismäärät Alueet (3) (4) Eri toimenpiteet Tuloja synnyttävät investoinnit (5) 75% 50% 35% 15% Tavoite 1 -alueet Kaikki muut alueet Tavoite 1 -alueet Kaikki muut alueet 1 Korotettuna 5 %:lla kaikkien nuorten viljelijöiden investointien osalta. 2 Maaseudun kehittämistoimenpiteille myönnettävä yhteisön yhteisrahoitus suoritetaan yleisen rakennerahastoasetuksen (EY) N:o 1260/ ja 30 artiklan mukaisesti. 3 Maaseudun ympäristönsuojelutoimenpiteiden yhteisrahoitusosuudet ovat kiinteitä: 75 % tavoite 1 -alueille ja 50 % kaikille muille alueille. 4 Yhteisrahoitus voi poikkeustapauksissa olla 80 % tukikelpoisista kokonaiskustannuksista koheesiorahastoihin kuuluvissa maissa ja 85 % erittäin syrjäisillä alueilla. 5 Mukaan lukien maa- ja metsätilat sekä jalostusta ja markkinointia harjoittavat yritykset. Osuuksia voidaan suurentaa (10 %:iin tukikelpoisista kokonaismenoista), jos tukea myönnetään suorien tukien vaihtoehtoisista rahoituslähteistä. Yleisasetuksen mukaisten lisävarojen saatavuus Yleisessä tukiasetuksessa (EY) N:o 1259/1999 vahvistetaan YMP:n mukaisten suorien tukien järjestelmien yhteiset säännöt. Sääntöjen mukaan jäsenvaltiot määrittelevät aiheelliset ympäristötoimenpiteet, jotka viljelijöiden on toteutettava, ja mahdollisuuden edellyttää, että markkinajärjestelyjen mukaisten suorien tukien saamiseksi on täytettävä kyseisiin toimenpiteisiin liittyvät vaatimukset. Jäsenvaltiot voivat myös myöntää tilakohtaisia suoria tukia tilan työpaikkojen tai sen yleisen vaurauden perusteella. Ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisestä tai tukien tilakohtaisesta maksamisesta aiheutuvista tukien vähentämisistä saatavat varat jäävät jäsenvaltion käyttöön YMP:n neljän liitännäistoimenpiteen toimeenpanoa koskevan yhteisön lisätuen mukaisesti (ks. kuvio s. 6). Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 7

8 Maaseudun kehittämisen eri toimenpiteille myönnettävät enimmäismäärät Toimenpiteet Korvaukset (euroina) Viitteet Nuorten viljelijöiden aloitustuki Varhaiseläke (1) luopujaa ja vuotta kohti kokonaismäärä luopujaa kohti työntekijää ja vuotta kohti kokonaismäärä työntekijää kohti Epäsuotuisat alueet Luonnonhaittakorvaus vähintään maatalouteen käytettyä pinta-alahehtaaria kohti Luonnonhaittakorvaus enintään (2) maatalouteen käytettyä pinta-alahehtaaria kohti Ympäristörajoitteista kärsivät alueet 200 hehtaaria kohti Metsät Korvaus vähintään 40 hehtaaria kohti Korvaus enintään 120 hehtaaria kohti Vuotuinen enimmäispalkkio metsityksestä aiheutuvien tulonmenetysten korvaamiseksi: tiloille ja tilaryhmittymille muille yksityisoikeudellisille henkilöille hehtaaria kohti hehtaaria kohti Maatalouden ympäristötoimenpiteet (3) Yksivuotiset viljelmät 600 hehtaaria kohti Erikoistuneet monivuotiset viljelmät 900 hehtaaria kohti Muu maankäyttö 450 hehtaaria kohti 1 Vuosittaisia enimmäistukia, joita koskee luopujakohtainen enimmäiskokonaismäärä, voidaan lisätä aina kaksinkertaisiksi asti ottaen huomioon alueiden tilojen taloudellinen rakenne ja maatalouden rakenteiden mukauttamisen nopeuttamista koskeva tavoite. 2 Tätä määrää voidaan alentaa tilojen maantieteellinen sijainnin tai eräiden alueiden talouden erityisrakenteen huomioon ottamiseksi sekä liiallisten korvausten välttämiseksi asetuksen (EY) N:o 1257/ artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti. 3 Kyseessä ovat yhteisön yhteisrahoituksen tukikelpoiset vuosittaiset enimmäismäärät. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 8

9 Ohjelmamenettely Ohjelmatyö, jonka olisi johdettava konkreettisiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin jaksolla , perustuu Agenda asiakirjan puitteissa tehtyihin päätöksiin (ks. jäljempänä oleva kehys). Maaseudun kehittämistoimenpiteiden uuden sukupolven ohjelmatyö voidaan tiivistää kolmeen seuraavaan kohtaan: A. Horisontaaliset maaseudun kehittämisohjelmat Näitä ohjelmia kutsutaan horisontaalisiksi, koska niitä voidaan ottaa käyttöön kaikkialla yhteisön alueella kunkin jäsenvaltion maantieteellisesti soveltuvimmaksi katsomalla alueella. Niihin kuuluvat EMOTR:n tukiosastosta tuettavat toimet (näihin eivät siis kuulu EMOTR:n ohjausosaston toimenpiteet tavoite 1 -alueilla - ks. kuvio s. 6). Tämä lähestymistapa, joka koskee maaseutualueiden kehittämistä koko unionissa, kuvaa maaseudun kehittämispolitiikalle tästä lähin kuuluvaa YMP:n toisen pilarin asemaa. B. Tavoite 1 -alueiden ohjelmat Tavoite 1 -alueilla, joilla kehitys on yleensä jälkeenjäänyttä, pyrkimykset tarpeellisiin rakenteellisiin muutoksiin ovat erityisen tärkeitä unionin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Tämän vuoksi näiden alueiden maaseudulla ne toimenpiteet, jotka eivät kuulu YMP:n maaseudun kehittämistoimenpiteisiin (ks. kuvio s. 6), yhteisrahoitetaan yhden rakennerahaston muodostavan EMOTR:n ohjausosaston kautta. Toimenpiteet sisältyvät pakollisina tavoite 1 -alueiden alueohjelmiin, erityisesti maaseudun kehittämiseen tarkoitettuna toimenpideohjelmana. C. Tavoite 2 -alueilla olevien maaseutualueiden rakenne-muutoksen tukeminen Kyseessä olevat maaseutualueet ovat alueita, joilla on erityisiä rakenne-muutoksesta johtuvia vaikeuksia. Rakennerahastoasetuksen menolinjausten mukaisesti alueet edustavat enintään n. viittä prosenttia yhteisön väestöstä. EMOTR:n tukiosastosta maaseudun kehittämiselle myönnettävien varojen lisäksi kyseiset alueet saavat tukea kahdesta rakennerahastosta: Euroopan aluekehitysrahastosta (FEDER) ja Euroopan sosiaalirahastosta (FSE). Jäsenvaltioilla on kaksi vaihtoehtoa näiden alueiden ohjelmatyön toimenpiteissä: - joko sisällyttää maaseudun kehittämistoimenpiteet tavoite 2 -alueohjelmiin tai. - sisällyttää ne horisontaalisiin ohjelmiin (ks. A). Näiden erityisen herkkien alueiden rakenneuudistuksen tukemiseksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleissuunnitelmissa rahamäärä, joka vastaa 33 artiklan mukaisten sellaisten toimenpiteiden kuluja (ks. s. 4), jotka on tarkoitettu alueiden sopeuttamiseen ja kehittämiseen. Kyseessä on siis näiden toimenpiteiden ja rakennerahastosta myönnettävän tuen yhteensovittamisen helpottaminen. YMP:n neljä liitännäistoimenpidettä rahoitetaan edelleen EMOTR:n tukiosastosta kuten kaikkialla unionissa, ja ne kuuluvat horisontaaliseen ohjelmatyöhön. Maaseudun kehittämistä koskevan ohjelmatyön päätökset Agenda asiakirjassa Neuvoston päätökset: poliittisten ja taloudellisten suuntaviivojen hyväksyminen valtion tai hallitusten päämiesten toimesta (Berliinin huippukokous 25. maaliskuuta 1999); rakennerahastoja ja maaseudun kehittämistä koskevien asetusten hyväksyminen. Komission päätökset: rakenneinterventioiden toimintalinjojen vahvistaminen rakennerahastojen tavoitteiden 1 ja 2 mukaisten tukikelpoisten alueiden määrittely rakennerahastovarojen jako jäsenvaltion, tavoitteen ja yhteisöaloitteen mukaan EMOTR:n tukiosaston rahoitusosuuden jakaminen jäsenvaltioittain maaseudun kehittämistoimenpiteisiin, jotka eivät kuulu tavoitteisiin 1 ja 2 maaseudun kehittämistoimenpiteitä sekä siirtymävaihetta koskevien soveltamisasetuksien hyväksyminen jäsenvaltioiden ehdotuksiin ja komission päätöksiin perustuvien ohjelmien toimeenpano. Asetusten viitteet ovat sivulla 11. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 9

10 Ohjelmatyön vaiheet 1) Suunnitelmien esittäminen Ennen ohjelmien käynnistämistä tapahtuvien valmistelujen varmistamiseksi ohjelmatyö aloitetaan jäsenvaltioiden esittämillä suunnitelmilla. Suunnitelmat kattavat seitsemän vuoden jakson vuoden 2000 tammikuusta alkaen. Horisontaalisten ohjelmien osalta niitä kutsutaan maaseudun kehittämissuunnitelmiksi, ja ne vahvistetaan soveltuvimmaksi katsotulla maantieteellisellä tasolla. Tietyllä alueella sovellettavat maaseudun kehittämistoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan koottava yhteen suunnitelmaan. Jäsenvaltioiden nimittämien viranomaisten arvioinnin perusteella laaditut suunnitelmat on toimitettava komissiolle viimeistään 3. tammikuuta 2000 sen jälkeen kun on kuultu alueellisia toimivaltaisia viranomaisia ja järjestöjä. Suunnitelmiin on sisällyttävä mm.: nykytilanteen määrällinen kuvaus; ehdotettu strategia ja toimintalinjat; odotettavissa olevien tulosten arviointi; alustava rahoitustaulukko, josta ilmenee kullekin toimintalinjalle varatut kansalliset ja yhteisön varat; maininta vastaavista toimivaltaisista viranomaisista ja elimistä; tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi annetut säännökset; kuulemisten tulokset ja maininta toimintaan osallistuvista viranomaisista ja elimistä sekä talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolista. Tavoite 1 ja 2 -alueiden ohjelmiin sisällytettävät maaseudun kehittämistoimet esitetään näiden ohjelmien valmistelevissa suunnitelmissa. Kaikkiin maaseudun kehittämistoimiin on pakollista sisällyttää maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä. 2) Ohjelmatyötä koskevien asiakirjojen hyväksyminen Komissio arvioi ehdotetut suunnitelmat niiden johdonmukaisuuden perusteella. Arviointien perusteella komissio saattaa maaseudun kehittämistä koskevat ohjelmatyöasiakirjat ajan tasalle yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa ja hyväksyy suunnitelmat kuuden kuukauden kuluessa niiden esittämisestä. 3) Ohjelmien toteuttaminen, seuranta ja arviointi Konkreettisten hankkeiden valinta kuuluu yksinomaan toimivaltaisille kansallisille ja alueellisille viranomaisille. He tekevät valinnan itselleen sopivimmaksi määrittelemänsä aikataulun mukaan. Hankkeiden toteuttajien on siis esitettävä ehdotuksensa näille viranomaisille. Hankkeiden aloittamisen jälkeen jäsenvaltio ja komissio huolehtivat yhdessä toimien seurannasta. Tarvittaessa tätä varten perustetaan seurantakomiteat, joissa jäsenvaltio ja komissio ovat edustettuina. Jäsenvaltion alaisena toimivien puolueettomien arvioijien on arvioitava ohjelmat niiden puolivälissä ja niiden toimeenpanon päätyttyä seurannan ja suunnitelmien pohjana olleiden arviointien perusteella. 1. Jäsenvaltiot esittävät suunnitelmansa komissiolle vuoden 2000 alkuun mennessä. 2. Komissio tutkii suunnitelmat seuraavien kuuden kuukauden kuluessa ja hyväksyy ohjelmatyötä koskevat asiakirjat. 3. Jäsenvaltioiden viranomaiset valitsevat varsinaiset hankkeet. Ohjelmia ( ) seurataan ja arvioidaan. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 10

11 Hajauttaminen, joustavuus ja yksinkertaistaminen: uudet toimeenpanomenetelmät Maaseudun uuden kehittämispolitiikan johtoajatuksena on vastuun hajauttaminen ja joustavuus. Jäsenvaltiot voivat tehdä soveltuvimmaksi katsomansa alueellisen tason ohjelmaehdotuksia valitsemalla asetukseen sisältyvistä runsaista mahdollisuuksista omia tarpeitaan ja toimintalinjojaan parhaiten vastaavat toimenpiteet. Lisäksi on toteutettu yhteisön lainsäädännön merkittävä yksinkertaistaminen sisällyttämällä maaseudun kehittäminen yhteen yhteisön säädökseen, joka korvaa yhdeksän aiempaa asetusta. Yksinkertaistamiseen kuuluu myös rakennetoimien tavoitteiden lukumäärän vähentäminen. Taloushallinnon parantaminen Maaseudun kehittämistoimenpiteiden soveltamisasetuksessa (ks. jäljempänä oleva kehys) säädetään taloudellisen kannustimen järjestelmästä. Tällä asialla on aivan erityistä merkitystä Berliinin huippukokouksessa tehtyjen Agenda päätösten valossa, koska niiden mukaan maaseudun kehittämiseen osoitetaan vuosibudjetti. Vuosibudjetin moitteeton käyttö on kunkin jäsenvaltion vastuulla, ja jäsenvaltion on pyrittävä toteuttamaan toimenpiteitä tehokkaasti realististen suunnitelmien perusteella. Ensimmäiseltä vuodelta käyttämättä jääneitä varoja ei voi ottaa uudelleen käyttöön eikä niitä voida osoittaa toisille jäsenvaltioille. Sen vuoksi järjestelmässä on seuraamuksia koskeva säännös. Jos yhden jäsenvaltion todelliset menot ovat alle 75 prosenttia arvioiduista, seuraavaksi varainhoitovuodeksi hyväksyttävistä menoista vähennetään kolmannes tämän 75 prosentin kynnyksen ja todellisten menojen välisestä erotuksesta. Jos siis menot ovat esimerkiksi 60 prosenttia ja erotus on 15 prosenttia, vähennykseksi tulee 5 prosenttia. Samaa menetelmää noudatetaan uusissa rakennerahasto-ohjelmissa (määrärahojen vapauttaminen, jos todellisista menoista ei ole tehty ilmoitusta kahden vuoden kuluessa). Ohjelmien aloitusta helpotetaan myöntämällä 12,5 prosentin ennakkoa keskimääräisistä vuosivaroista. Ennakko maksetaan takaisin jakson lopussa. Annetaan myös säännöksiä ohjelmien mukauttamisen helpottamiseksi niiden seitsemän vuoden toimeenpanojakson kuluessa. Lisätietoja Lisätietoja maaseudun kehittämisestä ja YMP:stä voi saada komission Maatalouden pääosasto internet-sivuilta osoitteesta: < Näillä sivuilla on lisätietoja erityisesti seuraavista asetuksista: EMOTR:n tuesta maaseudun kehittämiseen 17. toukokuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1257/1999. Maaseudun kehittämistä koskevien tukitoimenpiteiden soveltamisesta 23. heinäkuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1750/1999. Siirtymävaihetta koskeva asetus (julkaistaan lähiaikoina). Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17. heinäkuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1259/1999. YMP:n rahoituksesta 17. toukokuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1258/1999. Yleinen rakennerahastoista 21. kesäkuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1260/1999. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Maaseudun kehittäminen 11

12 Ensisijaiset rakenteelliset tavoitteet kaudelle Rakennerahastojen uusiin ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu kaksi maantieteellisesti rajattua tavoitetta ja yksi tavoite, joka kattaa koko unionin. Siirtymäkauden tuki Tavoite 1: Kehityksestä jälkeenjääneet alueet (1) (22,19 % unionin väestöstä): alueet, joiden bruttokansantuote asukasta kohti on alle 75 % yhteisön keskiarvosta, erittäin syrjäiset alueet, Suomen ja Ruotsin harvaan asutut alueet, jotka aiemmin kuuluivat tavoitteeseen 6): 136,0 miljardia euroa eli 69,7 % rahastojen talousarviosta, josta 4,3 % siirtymäkauden tukea. Tavoite 2: Alueet, jotka kärsivät tuotantosuunnan muutoksesta aiheutuvista erityisistä vaikeuksista (2) : herkät maaseutualueet (5 % unionin väestöstä), alueet, joiden teollisuus ja palvelut ovat sosiaalis-taloudellisessa muutosvaiheessa (10 %), vaikeuksissa olevat kaupunkialueet (2 %), kalastuksesta riippuvaiset alueet (1 %). Nämä eri alueet on määritelty rakennerahastoasetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti (3). Tavoite 3: Koulutus- ja työllisyyspolitiikkojen ja niitä koskevien järjestelmien mukauttaminen ja ajan tasalle saattaminen alueilla, jotka eivät kuulu kahteen ensimmäiseen tavoitteeseen. Talousarvio (miljardia euroa)) 136,0 (69,7 %, josta siirtymäkauden tukea 4,3 %) 22,5 (11,5 %, josta siirtymäkauden tukea 1,4 %) 24,0 (12,3%) Edellä mainitut määrät sisältävät kaudelle (ja vuodeksi 2006 joillakin alueilla) ennakoidun siirtymäkauden tuen niillä alueilla, joille ei enää myönnetä yhteisön rakennetukia. Tuki mahdollistaa rakennetukien tulosten yhdistämisen alueilla, jotka kuuluivat aiemmin tavoite 1:een, ja tuotantosuunnan muutosprosessin toteuttamisen alueilla, joille ei enää myönnetä aiempien tavoitteiden 2 ja 5b mukaisia tukia. Siirtymäkauden tukia koskeva rakennerahastovarojen määrä on yhteensä 11, 242 miljardia euroa. 1 Saksa: Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt, Thüringen. Kreikka: Anatoliki Makedonia, Thraki, Kentriki Makedonia, Thessalia, Ipeiros, Ionia Nisia, Dytiki Ellada, Sterea Ellada, Peloponnesos, Attiki, Voreio Aigaio, Notio Aigaio, Kriti. Espanja: Galicia, Principado de Asturias, Castilla y León, Castilla - La Mancha, Extremadura, Comunidad Valenciana, Andalucía, Región de Murcia, Ceuta y Melilla, Canarias. Ranska: Guadeloupe, Martinique, Guyane, Réunion. Italia: Campania, Puglia, Basilicata, Calabria, Sicilia, Sardegna. Itävalta: Burgenland. Portugali: Norte, Centro, Alentejo, Algarve, Açores, Madeira. Suomi: Itä-Suomi, Väli-Suomi (osittain), Pohjois-Suomi (osittain). Ruotsi: Norra Mellansverige (osittain), Mellersta Norrland (osittain), Övre Norrland (osittain). Yhdistynyt kuningaskunta: South Yorkshire, West Wales & The Valleys, Cornwall & Isles of Scilly, Merseyside. Irlanti: Border Midlands & Western. 2 Luettelo laaditaan vuoden 1999 syksyllä. 3 Asetus (EY) N:o 1260/1999. LEADER+: maaseudun kehittämistä koskeva uusi yhteisöaloite Maaseutuyhteisöjen paikallisten toimijoiden mahdollisuuksien kehittämistä koskeva uusi yhteisöaloite on nimeltään LEADER+. Tällä nimellä halutaan korostaa sitä, että kyseessä ei ole pelkästään aiemman LEADER-yhteisöaloitteen jatkaminen, vaan uusi vaihe, jossa kiinnitetään huomiota maaseudun kohtaamiin uusiin haasteisiin. LEADER+:n (yksi yhteisön neljästä aloitteesta, joille myönnetään yhteensä 5,35 prosenttia rakennerahastojen määrärahoista) tarkoituksena on johdonmukaisten maaseudun kehittämisen tehostamista koskevien strategioiden toimeenpano koko unionissa. Aloitteella on kaksi tavoitetta: paikallisten toimintaryhmien innovatiivisten pilottihankkeiden tukeminen ja kyseisen alan kansainvälisen kokemustenvaihdon ja yhteistyön edistäminen. LEADER+:n talousarvio on 2,02 miljardia euroa. Muut aloitteet ovat INTERREG (rajat ylittävä, kansainvälinen ja alueiden välinen yhteistyö), URBAN (vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden elvyttäminen) ja EQUAL (taistelu syrjintää vastaan ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta työmarkkinoilla). Lisätietoja LEADER+:sta: LEADER-seurantakeskus, Euroopan paikallisen kehittämisen tiedotusyhdistys AEIDL, puh , faksi , internet-osoite: Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Stella ZERVOUDAKI, EK Maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: Rue de la Loi 200, B-1049 Bruxelles - Belgique - Toimisto: L/130-4/148A Suora puhelinyhteys (+32 2) , keskus (+32 2) Telekopiolaite: (+32 2) Telex: COMEU B Internet: < Painettu kierrätyspaperille CH FI-C 3. Painos. - 08/99