Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden kunnostus. Heli Jutila

Transkriptio

1 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden kunnostus Heli Jutila

2 Tausta Osa Tuuloksen vesistöjen tilan parantaminen hanketta v kohteina ovat kaikki Tuuloksen vesistöt painottuen Suolijärven, Pannujärven ja Pyhäjärven valuma-alueisiin. A. Toimien i edellyttämän ä tiedon kerääminen vesistöjen tilasta sekä luontoarvoista B. Järvien sisäisen kuormituksen k vähentäminen. C. Valuma-aluekuormituksen l k vähentäminen. D. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen

3 Toteutetut toimet C. Valuma-aluekuormituksen vähentäminen. 2. Kosteikkojen ja lasketusaltaiden luominen a. Pohjoisten Myllylampi lampi ruopattiin tavoitteena Suolijärveen päätyvän än kiintoaineskuorman vähentäminen. Tiedotus. b. Teuronjoen suistoon rakennettiin Sipilän kampakosteikko. Toimivuutta on mitattu tt kevään aikana. D. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen 5. Vesikasvillisuuden niitot: Heinä-elokuussa 2012 Pyhäjärven venepaikalla, Pikku-Leheellä, Ylisellä Tuuloslammilla, Suolijärven Pohjoistenlahdella (osin kahteen kertaan kesässä, mahd. uposkasvit ) ja Teuronjärvellä (molemmista päistä). 7. Pohjoistenlahden kunnostussuunnittelu ja vesilain mukaisen luvan laatiminen tarjouskilpailutettiin ja voittaneen Suunnittelutoimisto Wesmannin kanssa on allekirjoitettu sopimus ja kunnostussuunnittelu on käynnistynyt mm. mittauksilla. 8. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin on liittynyt paljon lupa-, sopimus- ja suostumustyötä.

4

5 Vesistökunnostussuunnittelu Konsultti tuottaa vesistökunnostussuunnitelman (ruoppaus, vesirakennustoimet ja veden virtauksen ohjaaminen useampaa reittiä rantaluhtaan) sekä sen pohjalta vesilain mukaisen lupahakemuksen aluehallintovirastoon. Taustana työlle on vuonna 2002 Hämeen ympäristökeskuksessa laadittu Suolijärven kunnostussuunnitelma sekä Pohjoistenlahden linnusto- ja sudenkorentoselvitykset Pohjoistenlahden itäpuolista osaa kehitetään kosteikkona. Toteutustapa: kokonaistaloudellisesti edullisin ratkaisu Suunnittelu toteutetaan maalis-toukokuussa 2012 ja lupahakemus valmistuu viimeistään toukokuun 2012 loppuun mennessä. Loppuosa tehtävästä eli työselostuksen laatiminen ja kustannusarvio tilataan erikseen tarjoukseen pohjautuen lupapäätöksen tultua. Lisätutkimuksena on tilattu sedimenttitutkimus Kvvy:ltä ja ilmakuvaus Vallakselta

6

7

8 Suostumukset ja sopimukset Pyydettiin 500 m etäisyydellä hankealueesta, ei vt 12 länsipuolelta Sopimuksia 7 kpl, kaikki allekirjoitettu, kaksi vesialueen omistajaa; lupa laatia kunnostussuunnitelma, lupahakemus ja rakentaa suunnitelman mukaiset kohteet; elyn mallin mukaan Suostumuksia 41 kpl, ei vst. 30 kpl

9 Jatkossa Kunnostussuunnitelma viimeistellään saadun palautteen perusteella Viimeistellään lupahakemus ja toimitetaan aluehallintovirastoon Työsuunnitelma ja talousarvio Hankkeen toteutus luvan saamisen jälkeen avovesikaudella 2013 Jälkiseuranta

10

11

12

13 ,-!.'&&# MH>7IJB7DK<<F=7>7 LH>7IJB7DK<<F=7>7 GH>7IJB7DK<<F=7>7 O9J:<F=7F?7BDDB7 N7FFDIIJB<CD789<<F=7>7 P?A:<=<FC77=?<F=7F?7BDDB7

14 '()"!!*+++,-./-**%*+/,+./+,/*!"!# $%& :;07 HE773F32356ED34?>7?D55D? IE5371=BGB67=156?F=EEFF?

15 Suolijärven vedenlaatupaikat Mittakaava 1:41270 Ruutujako 1 km 0 4,1 km Koordinaattijärjestelmä: KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: : : Ympäristö-ELYt Kuntarajat Kasviplanktonhavaintopaikat Vedenlaatupaikat Ë Pohjaeläinten havaintopaikat

16 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :04 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :00 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10,2 m Näkösyvyys 1,8 m Jäänpaksuus 0,4 m Lumenpaksuus 0 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 11,7 9,7 8,4 6,1 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 6,8 7,8 6,5 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 41,0 20,0 20,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 L 5 Lämpötila TEMP;-;- C 25 1,0 2,1 2,5 3,0 ph PH;-;- 25 6,70 6,70 6,60 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 3,3 1,8 3,6 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 12,4 14,0 14,6 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

17 1 / :09 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm Liite 12 (2/8) Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :00 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10,1 m Näkösyvyys 2,8 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto m 1.0 m 5.0 m 7.0 m Suure Koodi Yks. Lab m 1.0 m 5.0 m 7.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml 25 L 5 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 8,4 3,4 1,4 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 8,0 7,4 Klorofylli-a CP;E12;- μg/l 25 3,3 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP μg/l 25 18,0 21,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP μg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 L 5 Lämpötila TEMP;-;- C 25 22,6 17,2 12,7 ph PH;-;- 25 7,30 6,70 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 1,5 3,0 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 12,8 13,1 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

18 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :15 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Liite 12 (3/8) Aika :55 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10 m Näkösyvyys 1,9 m Jäänpaksuus 0,5 m Lumenpaksuus 0,2 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml 25 W 2 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 11,9 7,7 6,6 4,3 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 8,8 8,6 5,3 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP μg/l 25 21,0 21,0 23,0 Kokonaistyppi NTOT;D7;TI μg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 L 2 Lämpötila TEMP;-;- C 25 0,4 2,5 3,1 3,4 ph PH;-;EL 25 7,10 6,80 6,60 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 3,5 4,0 6,5 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 14,5 14,2 15,9 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

19 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :19 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :50 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10,2 m Näkösyvyys 2,2 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto m 1.0 m 5.0 m 7.0 m Suure Koodi Yks. Lab m 1.0 m 5.0 m 7.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml 25 0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 9,5 1,5 0,1 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 9,6 9,6 Klorofylli-a CP;E12;SP µg/l 25 11,0 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 16,0 21,0 Kokonaistyppi NTOT;D7;TI µg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 0 Lämpötila TEMP;-;- C 25 23,4 18,1 15,2 ph PH;-;EL 25 7,80 6,80 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 2,1 4,1 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 12,6 12,9 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

20 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :22 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :50 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10 m Näkösyvyys 2,9 m Jäänpaksuus 0,3 m Lumenpaksuus 0,2 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m 5.0 m 7.0 m 9.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml 25 1 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 11,3 9,5 8,1 4,7 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 9,7 11,0 8,0 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 14,0 16,0 22,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 0 Lämpötila TEMP;-;- C 25 0,3 1,7 2,3 3,0 ph PH;-;EL 25 7,00 6,90 6,60 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 1,8 1,8 5,2 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 15,9 15,1 16,0 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

21 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :24 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :00 Näytteenottolaitos Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Lisätieto Kokonaissyvyys 10 m Näkösyvyys 1,8 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto m 1.0 m 5.0 m 9.0 m Suure Koodi Yks. Lab m 1.0 m 5.0 m 9.0 m Fekaaliset enterokokit PFE;F1M1N12;- kpl/100ml 25 0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 8,4 3,8 0,0 Kemiall. hapen kulutus CODMN;-;TI CODMn mg/l 25 8,8 8,6 11,0 Klorofylli-a CP;E12;SP µg/l 25 8,7 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 21,0 23,0 78,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1M3N9;- kpl/100ml 25 1 Lämpötila TEMP;-;- C 25 22,0 18,2 13,4 ph PH;-;EL 25 7,50 6,80 6,80 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 2,7 4,2 25,0 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 13,1 13,4 15,1 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

22 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :26 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :30 Näytteenottolaitos Pirkanmaan ELY-keskus Lisätieto Kokonaissyvyys 9,7 m Näkösyvyys 1,6 m Jäänpaksuus 0,5 m Lumenpaksuus 0,1 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m XA m XA m XA03002 Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m 5.0 m 8.7 m Alkaliniteetti ALK;-;TIH mmol/l 25 0,488 0,532 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l 25 L 7 12 Fosfaatti fosforina PO4P;-;SP µg/l 25 6,0 14,0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 10,9 7,8 3,3 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 25 7,2 4,7 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 15,0 21,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Lämpötila TEMP;-;- C 19 0,6 2,7 3,8 Nitriitti-nitraatti typpenä NO23N;-;SP µg/l ph PH;-;EL 25 7,00 6,80 Rauta FE;D11;SP µg/l ,0 1700,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 1,3 8,7 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 15,2 16,7 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l

23 Raportti file:///g:/suolijärven Pohjoistenlahti/Vedenlaatu/ htm 1 / :27 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, Rautionk. 1 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven a Ely Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 9,9 Lisätieto Aika :00 Näytteenottolaitos Pirkanmaan ELY-keskus Lisätieto Kasviplankton otettu 0-2 m. Kokonaissyvyys 10,5 m Näkösyvyys 1,8 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto m XA m XA m XA m XA03002 Suure Koodi Yks. Lab m 1.0 m 5.0 m 7.0 m Alkaliniteetti ALK;-;TIH mmol/l 25 0,461 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l 25 L 7 Fosfaatti fosforina PO4P;-;SP µg/l 25 L 2,0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 8,5 4,2 1,7 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 25 8,4 Klorofylli-a CP;F3E12;SP µg/l 25 12,0 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 21,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Lämpötila TEMP;-;- C 19 23,9 19,0 15,9 Nitriitti-nitraatti typpenä NO23N;-;SP µg/l ph PH;-;EL 25 7,60 Rauta FE;D11;SP µg/l ,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 2,3 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 13,9 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l 25 50

24 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, eteläosa 2 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven Ely a Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 1,5 Lisätieto Aika Näytteenottolaitos Uudenmaan ELY-keskus Lisätieto Kokonaissyvyys 1,5 m Jäänpaksuus 0,4 m Lumenpaksuus 0,1 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m Alkaliniteetti ALK;-;- mmol/l 0 0,15 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l 0 59 Fekaaliset enterokokit PFE;F1;- kpl/100ml 0 60 Hapen kyllästysaste O2S;-;- kyll.% 0 87 Happi, liukoinen O2D;-;- mg/l 0 11,9 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 0 10,0 Kiintoaine SS;-;- mg/l 0 5,6 Kloridi CL;-;- mg/l 0 8,2 Kokonaisfosfori PTOT;D11;- µg/l 0 40,0 Kokonaistyppi NTOT;-;- µg/l Koliformiset bakteerit, kok.määrä TCF;F1;- kpl/100ml Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1N9;- kpl/100ml Lämpötila TEMP;-;- C 0 1,3 Mangaani MN;-;- µg/l 0 35,0 ph PH;-;- 0 6,90 Rauta FE;-;- µg/l 0 640,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 0 4,3 Sähkönjohtavuus COND;-;- ms/m 0 13,0 Väriluku CNR;-;- mg Pt/l 0 76

25 Aika Näytteenottolaitos Lisätieto Kokemäenjoen vesistön vsy., Hatanpää,Tre Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.5 m Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Suolijärvi, eteläosa 2 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven Ely a Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi järvi Syvyys 1,5 Lisätieto Suure Koodi Yks. Lab. 1.5 m Hapen kyllästysaste O2S;-;- kyll.% 0 81 Happi, liukoinen O2D;-;- mg/l 0 11,0 Kemiall. hapen kulutus CODMN;- CODMn ;TI mg/l 0 7,8 Kokonaisfosfori PTOT;D11;- µg/l 0 50,0 Lämpötila TEMP;-;- C 0 1,7 ph PH;-;- 0 6,60 Sähkönjohtavuus COND;-;- ms/m 0 6,3

26 Vedenlaadun tuloslomake LIITE 3.3. Paikan nimi Ormijoki 0,3 Koordinaatit YK: Kunta Hämeenlinna Vesistöalue Leheejärven Ely a Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Ympäristötyyppi joki Syvyys 2 Lisätieto Aika Näytteenottolaitos Uudenmaan ELY-keskus Lisätieto Kokonaissyvyys 2 m Jäänpaksuus 0,4 m Lumenpaksuus 0,1 m Syvyys Hanke Haju Lisätieto 1.0 m Suure Koodi Yks. Lab. 1.0 m Alkaliniteetti ALK;-;- mmol/l 0 0,36 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l 0 76 Fekaaliset enterokokit PFE;F1;- kpl/100ml 0 5 Hapen kyllästysaste O2S;-;- kyll.% 0 93 Happi, liukoinen O2D;-;- mg/l 0 12,6 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 0 11,0 Kiintoaine SS;-;- mg/l 0 13,0 Kloridi CL;-;- mg/l 0 8,2 Kokonaisfosfori PTOT;D11;- µg/l 0 36,0 Kokonaistyppi NTOT;-;- µg/l Koliformiset bakteerit, kok.määrä TCF;F1;- kpl/100ml Koliformiset bakteerit, lämpökest. THCF;F1N9;- kpl/100ml Lämpötila TEMP;-;- C 0 1,5 Mangaani MN;-;- µg/l 0 30,0 ph PH;-;- 0 7,00 Rauta FE;-;- µg/l 0 760,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 0 4,2 Sähkönjohtavuus COND;-;- ms/m 0 13,0 Väriluku CNR;-;- mg Pt/l 0 76

27 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Ormijoki 1,0 YK: Koordinaatit Leheejärven Vesistöalue a Ympäristötyyppi joki Lisätieto Kunta Ely Syvyys Hämeenlinna Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Aika :00 Näytteenottolaitos Pirkanmaan ELY-keskus Lisätieto Syvyys Hanke Haju Lisätieto 0.1 m XA03001 Suure Koodi Yks. Lab. 0.1 m Alkaliniteetti ALK;-;TIH mmol/l 25 0,617 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l Fosfaatti fosforina PO4P;-;SP µg/l 25 5,0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 8,0 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 25 8,0 Kiintoaine SS;F3;GVS mg/l 25 3,1 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 19,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Lämpötila TEMP;-;- C 19 16,3 Nitriitti-nitraatti typpenä NO23N;-;SP µg/l ph PH;-;EL 25 7,30 Rauta FE;D11;SP µg/l ,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 4,0 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 17,0 Väriluku CNR;-;SP mg Pt/l 25 49

28 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Ormijoki 1,0 YK: Koordinaatit Leheejärven Vesistöalue a Ympäristötyyppi joki Lisätieto Kunta Ely Syvyys Hämeenlinna Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Aika :00 Näytteenottolaitos Pirkanmaan ELY-keskus Lisätieto Syvyys Hanke Haju Lisätieto 0.1 m XA03001 Suure Koodi Yks. Lab. 0.1 m Alkaliniteetti ALK;-;TIH mmol/l 25 0,508 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l 25 9 Fosfaatti fosforina PO4P;-;SP µg/l 25 2,0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 11,6 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 25 8,6 Kiintoaine SS;F3;GVS mg/l 25 6,6 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 21,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Lämpötila TEMP;-;- C 19 5,7 Nitriitti-nitraatti typpenä NO23N;-;SP µg/l ph PH;-;EL 25 7,30 Rauta FE;D11;SP µg/l ,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 4,4 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 16,3 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l 25 60

29 Vedenlaadun tuloslomake Paikan nimi Ormijoki 1,0 YK: Koordinaatit Leheejärven Vesistöalue a Ympäristötyyppi joki Lisätieto Kunta Ely Syvyys Hämeenlinna Hämeen ELY ympäristö ja luonnonvarat Aika :00 Näytteenottolaitos Pirkanmaan ELY-keskus Lisätieto Syvyys Hanke Haju Lisätieto 0.1 m XA03001 Suure Koodi Yks. Lab. 0.1 m Alkaliniteetti ALK;-;TIH mmol/l 25 0,514 Ammonium typpenä NH4N;-;SP µg/l Fosfaatti fosforina PO4P;-;SP µg/l 25 5,0 Hapen kyllästysaste O2S;-;TI kyll.% Happi, liukoinen O2D;-;TI mg/l 25 12,2 Kemiall. hapen kulutus CODMn CODMN;-;TI mg/l 25 11,0 Kiintoaine SS;F3;GVS mg/l 25 7,2 Kokonaisfosfori PTOT;D11;SP µg/l 25 27,0 Kokonaistyppi NTOT;D12;SP µg/l Lämpötila TEMP;-;- C 19 0,9 Nitriitti-nitraatti typpenä NO23N;-;SP µg/l 25 C 2300 ph PH;-;EL 25 7,10 Rauta FE;D11;SP µg/l ,0 Sameus TURB;-;TUA FNU 25 4,9 Sähkönjohtavuus COND;-;CNA ms/m 25 18,7 Väriluku CNR;-;CM mg Pt/l 25 65

30 Vesistöosasto/RO Kirjenumero 345/12 Hämeenlinnan kaupunki Ympäristö- ja yhdyskuntapalvelut Heli Jutila PL Hämeenlinna TEURONJOEN TULOKSET Laboratorioon toimitettujen vesinäytteiden tulokset on esitetty alla olevassa taulukossa (näytteenottaja Jarmo Simi). Näytteen nimi *Sameus *Sähkonj *Alkalin *Väri *NO2-N *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *po4-p *NO3-N *Fe *Mn *Cu *Klorof FNU ms/m mmol/l mg/l Pt µg/l N µg/l µg/l N µg/l µg/l µg/l µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/m3 Enne kosteikkoa 11 14,7 0, <5 2,9 Kampakosteikon jälkeen 10 14,8 0, <5 3,2 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Toiminnanjohtaja Limnologi Reijo Oravainen etunimi.sukunimi@kvvy.fi (03) PL 265, Tampere

31 Pvm. Hav.paikka *Cu *NO3-N *Fe *Mn *Sameus *Sähkonj *Alkalin *Väri *NO2-N *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *po4-p *Klorof Syvyys (m) µg/l µg/l N µg/l µg/l FNU ms/m mmol/l mg/l Pt µg/l N µg/l µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/m3 Liite 1, sivu 1/1 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Satunnaiset tutkimukset, labra (X) X / S satunnainen Klo 13:00; Näytt.ottaja Jutila Heli; Teuronjoki; ennen < ,7 0, ,9 Teuronjoki; kampakosteikon < ,8 0, ,2 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

32 Liite 1, sivu 1/1 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Tuuloksen kunnan purkuvesistö (TUUL) Pvm. Hav.paikka Kyll%(maas O2(kenttä) Lämpöti *Sameus *Sähkonj *ph *Alkalin *Väri *Väri,Lac *COD(Mn) *Kok.N *NO23-N *Kok.P Syvyys (m) mg/l C FNU ms/m mmol/l mg/l Pt mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l TUUL / B Teuronjoki 1.8 Kok.syv. 0,30 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja Jutila Heli; ,8 2,7 8,0 13,7 7,1 0,33 E FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

33 1 L U O D E C O N S U L T I N G O Y HÄMEENLINNAN KAUPUNK I Vedenlaadun ja virtaaman mittaus Teuron-, Ormi- ja Pohjoistenjoessa syksyllä 2011 Mittausraportti Mikko Kiirikki Luode Consulting Oy L U O D E C O N S U L T I N G O Y, O L A R I N L U O M A 1 5 B, FI E S P O O

34 2 Vedenlaatu Tutkimusalueen jokien vedenlaatua mitattiin Kuvan 1 mukaisille paikoille asennettujen Luodemittausasemien avulla. Asemien antureina käytettiin YSI6600-sondeja ja STS-pinnankorkeusantureita. Asemat lähettivät kerran tunnissa mitatut tulokset Luoteen Datapalveluun ( Luoteen asemapäivystäjä tarkasti mittaustulokset kaksi kertaa päivässä. Asemat huollettiin viikoittain. Asemien huoltolokien sisältö on esitetty Liitteessä 1. Mittausjakson päätyttyä tuloksille tehtiin laadunvarmennus, jonka yhteydessä yksittäisten roskien, kotiloiden ja antureihin takertuneiden kasviosien aiheuttamat häiriöt poistettiin aineistosta. Mitatut sameus, A-klorofylli, johtokyky, happi, ph ja lämpötila-arvot täyttivät hyvälaatuisen mittausaineiston tunnusmerkit. Hapetus-pelkistys -potentiaali (ORP) tulokset ovat herkkiä pintojen likaantumiselle eikä antureissa ole automaattista puhdistusta. ORP-tuloksia voi pitää lähinnä suuntaa-antavina. Mittaustulokset on esitetty Kuvissa 2-8. Mittaustulokset on toimitettu tilaajalle tämän raportin yhteydessä Excel-taulukoina. Sameuden perusteella voidaan tehdä arvio partikkeleihin sitoutuneesta fosforista, jos käytettävissä on edustavia laboratoriotuloksia kokonaisfosforista ja liukoisesta fosforista. Teuronjoesta oli käytettävissä yksi laboratorioanalyysi kesältä Näytteen sameus oli 4 NTU, kokonaisfosfori 23 ug/l ja fosfaattifosfori 8 ug/l. Tulosten perusteella yhtä sameusyksikköä vastaa (23-8)/4= 3,75 ug/l partikkeleihin sitoutunutta fosforia. Jos oletetaan että fosfaattifosforin määrä pysyy vakiona 8 ug/l niin totaalifosforille voi käyttää regressioyhtälöä Ptot = 3,75 * Turb + 8. Laskennalliset kokonaisfosforipitoisuudet on liitetty Teuronjoen mittaustulokset sisältävään Excel-taulukkoon. Keskimääräinen pitoisuus mittausjakson aikana oli 22 ug/l. Kuva 1. Tuuloksen mittauspaikat syksyllä 2011: 1. Teuronjoki, 2. Ormijoki, 3. Pohjoistenjoki.

35 3 Huomioita mittaustuloksista Sameus: Pohjoistenjoen korkeammat lukemat johtuvat todennäköisesti pohjan eroosiosta. Eroosioainesta havaittiin paljon tehdyn huoltokäynnin yhteydessä. Ennen huoltoa sameusanturi oli osittain hautautunut liejuun. A-klorofylli: Teuronjoen muista mittausasemista poikkeava paikallinen leväkukinta koostuu havainnoista, joiden hajonta on selvästi muuta aineistoa suurempi. Suuri hajonta viittaa siihen että kukinta on koostunut suurista partikkeleista, joita voivat olla esimerkiksi sinilevähiukkaset tai pienikokoiset suspendoituneet putkilokasvit kuten limaskalajit. Johtokyky: Teuronjoen muita havaintoja pienemmät lukemat ja johtuvat sadeveden johtokykyä alentavasta vaikutuksesta. Sama ilmiö näkyy heikompana myös muilla asemilla. Happi: Happipitoisuudessa näkyy myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vielä perustuotannon aiheuttama vuorokausirytmi. Ormijoen happipitoisuus oli keskimäärin noin 1 mg/l alhaisempi kuin muilla mittausasemilla. Kaikkien asemien happipitoisuus nousi mittausjakson aikana veden lämpötilan laskiessa. ph: Ph:n vaihtelu oli kaikilla mittausasemilla hyvin vähäistä. Vesi oli käytännössä neutraalia, ph 7. Lämpötila: Jokivesien lämpötila laski kuukauden mittausjakson aikana keskimäärin kuudella asteella. Ormijoen lämpötila oli koko mittausjakson ajan 1,5-2,0 astetta Teuronjokea lämpimämpää. ORP: Varsinkin Teuronjoen tuloksissa näkyy voimakkaasti manuaalisen puhdistuksen vaikutus anturin lukemaan. 25 Sameus [NTU] 20 Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 2. Tuuloksen mittausasemien sameus syksyllä A-klorofylli [ug/l] Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 3. Tuuloksen mittausasemien a-klorofylli syksyllä 2011.

36 Johtokyky [us/cm] Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 4. Tuuloksen mittausasemien johtokyky syksyllä Happi [mg/l] Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 5. Tuuloksen mittausasemien happipitoisuus syksyllä ph Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 6. Tuuloksen mittausasemien ph syksyllä 2011.

37 Lämpötila [ C] Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 7. Tuuloksen mittausasemien lämpötila syksyllä ORP [mv] Teuronjoki Ormijoki Pohjoistenjoki Kuva 8. Tuuloksen mittausasemien ORP syksyllä Virtaama Tutkimusalueen jokien virtaamia käytiin siivikoimassa kolmena päivänä akustisella siivikolla (Sontek FlowTracker). Laitteisto laskee joen virtaaman automaattisesti siivikointitulosten perusteella (Taulukko 1). Kukin joista siivikoitiin kahteen kertaan. Pohjoistenjoen kolmantena siivikointituloksena käytettiin Ormijoen ja Teuronjoen tulosten summaa. Virtaamien ja pinnankorkeuksien avulla Pohjoistenjoelle ja Teuronjoelle laadittiin purkautumiskäyrät (Kuva 9), joiden avulla jokivirtaama voidaan laskea pinnankorkeuden perusteella. Ormijoelle ei pystytty laatimaan purkautumiskäyrää, koska mittauspisteen alapuolella sijaitsevat patoluukut avattiin mittausjakson aikana. Tästä syystä Ormijoen virtaamana käytettiin Pohjoistenjoen ja Teuronjoen virtaamien erotusta. Laskennassa oletettiin mittauspisteiden väliseksi viiveeksi 1 tunti (Kuva 10). Ormijoella pinnankorkeus on kiinnitetty padon harjaan, Pohjoistenjoella sinne asennettuun asteikkoon ja Teuronjoella rumpuputken yläreunassa olevan pultin aluslevyyn.

38 Virtaama [l/s] Virtaama [l/s] 6 Taulukko 1. Siivikoidut jokivirtaamat mittausjakson aikana. Pohjoistenjoen tuloksena on käytetty Ormijoen ja Teuronjoen tulosten summaa. Joki Pvm Pinta (cm) Virtaama (l/s) Teuronjoki ,90 169,0 Teuronjoki ,60 280,4 Ormijoki ,20 95,0 Ormijoki ,90 287,8 Pohjoistenjoki ,30 264,0 Pohjoistenjoki ,80 396,7 Pohjoistenjoki ,50 505,6 550 Pohjoistenjoki 300 Teuronjoki y = -0,4484x ,463x , y = 21,019x , Pinta [cm] Pinta [cm] Kuva 9. Siivikoitujen virtaamien perusteella laaditut purkautumiskäyrät Pohjoistenjoelle ja Teuronjoelle. 600 Pohjoistenjoki [l/s] Teuronjoki [l/s] Ormijoki (laskennallinen, 1 h viive) [l/s] Kuva 10. Jokivirtaamat Tuuloksen mittausasemilla syksyllä 2011.

39 7 Liite 1. Asemien huoltotiedot Teuronjoki : Asema haettu huoltoon. Luode/Lari :25 15:55 puhdistus. Pinta -74 cm. Luode/Ari : :40 puhdistus. Pinta -78 cm. Luode/Ari : puhdistus ja pirtupesu. Pinta -76 cm, akku 12,82 V. Luode/Ari : Klo Putsattu laite ja anturit. Tarkistettu pyyhkimet. Lari/Luode :20 Huonot chl-havainnot poistettu. Luode/Mikko : YSIn putsaus, laite oli puhdas. Pinta 10:45-78 cm, 13:00-78 cm. Luode/Ari : asennettu. Pinta siltarummun yläpinnasta, keskikohdan oikealla puolella sijaitsevan mutterin kohdalta klo cm. Luode/Mikko ja Ari Ormijoki : Asema haettu huoltoon. Luode/Lari :38 13:50 puhdistettu. Luode/Ari : :25 puhdistus. Pinta +4 cm. Luode/Ari : puhdistus ja pirtupesu. Muutoin puhdas paitsi antureissa yksi kotilo sekä toukkia. Pinta 5,5 cm, akku 12,77 V. Toinen patoluukku auki. Luode/Ari : YSIn huolto. Laite muuten puhdas, mutta mittapäissä oli kotiloita. Pinta 13:50 +6 cm, 14:35 +6 cm. Luode/Ari : asennettu. Pinta patoaukon keskikohdasta klo cm. Luode/Mikko ja Ari Pohjoistenjoki : Asema haettu huoltoon. Luode/Lari :37 Puhdistettu 12:20.Pinta 74 cm. Luode/Ari :50 Poistettu epäpuhtauksien aiheuttamia CHL-virhelukemia Luode/Ari :19 Asennettu vedenkorkeusasteikko asemasta ylävirtaan, oikealle rannalle. Pinta 12: cm. Puhdistus 12:40. Luode/Ari : poistettu sameusanturin virheellisiä lukemia. Luode/Ari : puhdistus ja pirtupesu. Kiintoainetta ja hieman rihmoja myös anturissa. Akku 16,65 V. Luode/Ari : :05 YSIn huolto. Luode/Ari : asennettu joen yli kaatuneen lepän ylävirran puolelle. Pintaa ei ole sidottu kiintopisteeseen. Luode/Mikko ja Ari

40 Vesistöosasto/JI-T Kirjenumero 547/12 Jarmo Manninen Suunnittelutoimisto Vesmann Haapalinnanraitti 3 B Tampere TUULOKSEN SUOLIJÄRVEN SEDIMENTTIANALYYSIN TULOKSET 2012 Suolijärven pohjasedimenttiä tutkittiin ruoppaustyön läjitykseen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää soveltuuko ruopattu pohja-aines läjitettäväksi järven rannan läheisille alueille. Näytteet otettiin kahdelta ruoppausalueen näytepaikalta (liite 1.). Tulokset analysoitiin raskasmetallien ja polyaromaattisten hiilivetyjen osalta (PAH-yhdisteet) käytttäen ympäristöministeriön (2004) sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta. Suolijärven molempien näytepisteiden pohja-aines soveltuu vapaasti läjitettäväksi. Näyte 1 alitti selvästi asetut laaturajat niin raskasmetallien kuin PAH-yhdisteidenkin osalta (liite 2.). Näytteessä 2 nikkelin (Ni) normalisoitu pitoisuus (53 mg/kg) ylitti lievästi luonnontasona pidetyn tason 1 (45 mg/kg), mutta ei ylittänyt nikkelille asetettua haitallisuusrajaa (60 mg/kg). Muutoin näytteestä 2 ei mitattu laatuarvoja ylittäviä pitoisuuksia raskametalleista eikä PAH-yhdisteistä (liite 2.). Täydelliset tutkimustulokset ovat tämän raportin liitteinä. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY FM, hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku LIITTEET: Liite 1. näytepaikkakartta Liite 2. täydelliset tutkimustulokset TIEDOKSI: Hämeenlinnan kaupunki, ympäristöasiantuntija Heli Jutila etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) PL 265, Tampere

41

42 LIITE 2. Laatuarvot kupari (Cu) kadmium (Cd) kromi (Cr) nikkeli (Ni) lyijy (Pb) sinkki (Zn) elohopea (Hg) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Taso , ,1 Taso , Suolijärvi näyte kupari (Cu) kadmium (Cd) kromi (Cr) nikkeli (Ni) lyijy (Pb) sinkki (Zn) elohopea (Hg) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Mitattu pitoisuus 14 0, ,5 85 0,025 Normalisoitu pitoisuus 22 0, , ,032 Suolijärvi näyte 2, kupari (Cu) kadmium (Cd) kromi (Cr) nikkeli (Ni) lyijy (Pb) sinkki (Zn) elohopea (Hg) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Mitattu pitoisuus 17 0, ,6 94 0,028 Normalisoitu pitoisuus 24 0, , ,034

43 Laatuarvot fenantreeni fluoranteeni bentso(a)antrasiini kryseeni bentso(b)fluoranteeni bentso(a)pyreeni bentso(ghi)peryleeni mineraaliöljy mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Taso 1 0,05 0,3 0,03 1,1-0,3 0,8 50 Taso 2 0,5 3 0, Suolijärvi näyte fenantreeni fluoranteeni bentso(a)antrasiini kryseeni bentso(b)fluoranteeni bentso(a)pyreeni bentso(ghi)peryleeni mineraaliöljy mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Mitattu pitoisuus 0,03 0,04 0,01 0,02 0,03 0,01 0,01 12 Normalisoitu pitoisuus 0,03 0,04 0,01 0,02 0,03 0,01 0,01 12 Suolijärvi näyte 2, fenantreeni fluoranteeni bentso(a)antrasiini kryseeni bentso(b)fluoranteeni bentso(a)pyreeni bentso(ghi)peryleeni mineraaliöljy mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Mitattu pitoisuus 0,05 0,04 0 0,01 0, Normalisoitu pitoisuus 0,05 0,04 0 0,01 0,

44 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/1 Tuuloksen järvitutkimukset (TUULOS) Pvm. Hav.paikka *Cd *Kok.P Kok.N,sed *Pb *Hg Saves hehk.häviö tuhka kuiva-a *Cu *Zn *Cr *Ni Syvyys (m) mg / kg ka g/kg ka g/kg ka mg/kg ka mg/kg ka g/kg tp g/kg tp g/kg mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka TUULOS / SUOLITU Suolijärvi, Tuulos Sed. Suolijärvi 1 0,25 0,53 2,3 5,5 Kts.laus 0,025 kts.liite Sed. Suolijärvi 2 0,24 0,90 2,7 6,6 Kts.laus 0,028 kts.liite FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T064 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

45 Eurofins Scientific Finland Oy Vastaanottaja Miljamartta Yritys Hatanpäänkatu 3 A Tampere FINLAND Analyysisertifikaatti Päivämäärä: Ohessa lähetämme seuraavien analyysien tulokset. Sertifikaatin numero Projektin numero Projektin nimi KVVY Tilauksen numero Näytteet vastaanotettu Tätä analyysisertifikaattia saa käyttää vain kokonaisuutena. Tätä analyysisertifikaattia koskevat lisätiedot löytyvät Analytico-asiakirjasta "Specifications of Methods of Analysis". Kopioita on saatavilla asiakaspalvelustamme. Maaperänäytteet säilytetään kuusi viikkoa ja vesinäytteet kaksi viikkoa siitä lähtien, ne ovat saapuneet laboratorioomme. Kun edellä mainittu aika on kulunut, näytteet hävitetään, ellei niiden jatkosäilytystä erikseen pyydetä. Jos haluatte, että Analytico säilyttää näytteenne pidempään, täyttäkää tämä sivu ja palauttakaa se Analytico-laboratorioon vähintään viikkoa ennen säilytysajan umpeutumista. Pidennetystä säilytysajasta koituvat kustannukset on ilmoitettu hinnastossamme. Säilytysaika: Päivämäärä: Nimi: Allekirjoitus: Toivomme, että olemme toimittaneet tilauksen odotustenne mukaisesti. Mikäli teillä on kysyttävää analyysisertifikaatista, voitte ottaa yhteyden asiakaspalveluumme. Ystävällisin terveisin, Eurofins Analytico B.V. Ins. A. Veldhuizen Laboratorion johtaja Eurofins Analytico B.V. Gildeweg NB Barneveld P.O. Box AL Barneveld NL Tel. +31 (0) ABN AMRO Fax +31 (0) VAT/BTW No. info-env@eurofins.nl NL B01 Site KvK No Eurofins Analytico B.V.:n ovat hyväksyneet Flaanderin alueen (OVAM ja Osa. LNE), Brysselin alueen (IBGE/BIM), Wallonian alueen (DGRNE-OWD) ja Ranskan sekä Luxemburgin (MEV) viranomaiset.

46 Analyysisertifikaatti Projektin numero Projektin nimi Tilauksen numero Näytteenottopäivä Näytteen ottaja Sertifikaatin numero KVVY Aloituspäivä Raportointipäivä /14: Liite A,B,C Sivu 1/1 Maaperä; Maaperä, kuiva lieju Projektisopimuksen Eurofins Finland - Additional uotation Water 2010 Analyysi Yksikkö 1 2 TerrAttesT Version number Ominaisuudet Kuiva-aines % (w/w) Orgaaninen aine % (w/w) dm Fraktio < 2 µm (Savi) % (w/w) dm Elementit Arseeni (As) mg/kg dm Barium (Ba) mg/kg dm Kadmium (Cd) mg/kg dm Kromi (Cr) mg/kg dm Koboltti (Co) mg/kg dm Kupari (Cu) mg/kg dm Lyijy (Pb) mg/kg dm Molybdeeni (Mo) mg/kg dm 1.5 Nikkeli (Ni) mg/kg dm Vanadiini (V) mg/kg dm Sinkki (Zn) mg/kg dm Polysykliset aromaattiset hiilivedyt Fenantreeni mg/kg dm Fluoranteeni mg/kg dm Pyreeni mg/kg dm Benso(a)antrasiini mg/kg dm 0.01 Kryseeni mg/kg dm Benso(b)fluoranteeni mg/kg dm Benso(a)pyreeni mg/kg dm 0.01 Benso(ghi)peryleeni mg/kg dm 0.01 PAH 10 VROM (summa) mg/kg dm PAH 16 EPA (summa) mg/kg dm Haihtuvat klooratut hiilivedyt Tetrakloorimetaani mg/kg dm 0.40 Mineraaliöljyt Öljyhiilivedyt C30-C35 mg/kg dm Nro Näytteen kuvaus Analytico-nr /FIS /FIS Eurofins Analytico B.V. Allekirjoitus : Alankomaiden valtuuttavan elimen (RvA) hyväksymä toimenpide A: AP04 akkreditoitu käyttö Pr.koord. S: AS3000 akkreditoitu käyttö Tämän sertifikaatin saa jäljentää vain kokonaisuutena EK Gildeweg NB Barneveld P.O. Box AL Barneveld NL Tel. +31 (0) ABN AMRO Fax +31 (0) VAT/BTW No. info-env@eurofins.nl NL B01 Site KvK No Eurofins Analytico B.V.:n ovat hyväksyneet Flaanderin alueen (OVAM ja Osa. LNE), Brysselin alueen (IBGE/BIM), Wallonian alueen (DGRNE-OWD) ja Ranskan sekä Luxemburgin (MEV) viranomaiset. TESTING RvA L010

47 Liite (A) sisältää osanäytteiden tiedot, jotka liittyvät analyysisertifikaattiin Sivu 1/1 Analytico-n Näytepistee Jostaki Johonki Viivakoodi Näytteen kuvaus Kuvaus /FIS6 G /FIS /FIS6 G /FIS611 Eurofins Analytico B.V. Gildeweg NB Barneveld P.O. Box AL Barneveld NL Tel. +31 (0) Fax +31 (0) Site ABN AMRO VAT/BTW No. NL B01 KvK No Eurofins Analytico B.V.:n ovat hyväksyneet Flaanderin alueen (OVAM ja Osa. LNE), Brysselin alueen (IBGE/BIM), Wallonian alueen (DGRNE-OWD) ja Ranskan sekä Luxemburgin (MEV) viranomaiset.

48 Liite (B) sisältää huomautukset, jotka liittyvät analyysisertifikaattiin Yleisiä huomautuksia analyysisertifikaatista Muita yhdisteitä esiintyy mahdollisesti pitoisuuksissa, jotka ovat raportointirajan alapuolella Sivu 1/1 Eurofins Analytico B.V. Gildeweg NB Barneveld P.O. Box AL Barneveld NL Tel. +31 (0) Fax +31 (0) Site ABN AMRO VAT/BTW No. NL B01 KvK No Eurofins Analytico B.V.:n ovat hyväksyneet Flaanderin alueen (OVAM ja Osa. LNE), Brysselin alueen (IBGE/BIM), Wallonian alueen (DGRNE-OWD) ja Ranskan sekä Luxemburgin (MEV) viranomaiset.

49 Liite (C) sisältää analyysisertifikaattiin liittyvät menetelmäreferenssit Sivu 1/1 Analyysi Menetelmä Tekniikka Referenssimenetelmä TerrAttesT vahvistettu raportti - - TerrAttesT Kuiva-aines + Gravimetria Vastaa standardia NEN-ISO & CMA 2/I Orgaaninen aine W0109 Gravimetria Cf. NEN 5754:n mukainen Rakeen koko < 2 µm, (Lutum) DMA ro W0171 Sedimentaatio Vastaa standardia NEN 5753 TerrAttesT metallit W0421 ICP-MS NEN-EN-ISO / CMA/2/I/B.1:n mukai PAH 16 EPA:n mukaan W6331 GC-MS TerrAttesT Haihtuvat halogenoidut CHC W6331 GC-MS TerrAttesT Öljyhiilivedyt fraktioitu W6128 GC-MS TerrAttesT Lisätietoja käytetyistä menetelmistä sekä mittaustulosten tarkkuudesta löytyy liitteestä "Specification of methods of analyses", versio heinäkuu Eurofins Analytico B.V. Gildeweg NB Barneveld P.O. Box AL Barneveld NL Tel. +31 (0) ABN AMRO Fax +31 (0) VAT/BTW No. info-env@eurofins.nl NL B01 Site KvK No Eurofins Analytico B.V.:n ovat hyväksyneet Flaanderin alueen (OVAM ja Osa. LNE), Brysselin alueen (IBGE/BIM), Wallonian alueen (DGRNE-OWD) ja Ranskan sekä Luxemburgin (MEV) viranomaiset.

50 INTEGRAL SOILANALYSIS TERRATTEST SPECTRUM SHEET ACC. TERRATTEST 7.22 ACC. TERRATTEST 7.22 ACC. REPORTING LIMIT REPORTING LIMIT S W Characteristics Dry weight (% m/m) Clay content (% m/m) Organic matter ph Conductivity (ms/m) Metals Arsenic Antimony Barium Beryllium Cadmium Chromium Cobalt Copper Mercury Lead Molybdenum Nickel Selenium Tin Vanadium Zinc Aromatic compounds Mono Aromatic Hydrocarbons Benzene Ethylbenzene Toluene o-xylene m/p-xylene Xylenes (sum) Styrene 1,2,4-Trimethylbenzene 1,3,5-Trimethylbenzene n-propylbenzene Isopropylbenzene n-butylbenzene sec-butylbenzene tert-butylbenzene p-isopropyltoluene Phenols Phenol o-cresol m-cresol p-cresol Cresoles (sum) 2,4-Dimethylphenol 2,5-Dimethylphenol 2,6-Dimethylphenol 3,4-Dimethylphenol o-ethylphenol m-ethylphenol Thymol 4-Ethyl/2,3 ; 3,5 Dimethylphenol PAHs Naphthalene Acenaphthylene Acenaphthene Fluorene Phenanthrene Anthracene Fluoranthene Pyrene Benzo(a)anthracene Chrysene Benzo(b/k)fluoranthene Benzo(b)fluoranthene Benzo(k)fluoranthene Benzo(a)pyrene Benzo(ghi)perylene Dibenzo(ah)anthracene Indeno(123cd)pyrene PAHs (sum 10 Dutch VROM) PAHs (sum 16 US EPA) Halogenated hydrocarbons Volatile halogenated HC's Chloromethane Dichloromethane Vinylchlorine 1,1 Dichloroethene tr-1,2 Dichloroethene cis -1,2 Dichloroethene Chloroethane Trichlorofluoromethane Trichloromethane (chloroform) Tetrachloromethane (tetra) 1,1 Dichloroethane 1,2 Dichloroethane 1,1,1-Trichloroethane soil ground mg/kg d.w. water µg/l , ,3 0, ,05 0, ,1 0,1 0,2 0,1 0,2 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1 0,2 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,01 0,5 0,01 0,3 0,01 0,3 0,01 0,2 0,01 0,02 0,01 0,02 0,01 0,03 0,01 0,02 0,02 0,03 0,01 0,02 0,01 0,01 0,01 0,02 0,01 0,4 0,01 0,04 0,01 0,1 0,01 0,01 0,01 0,02 0,01 0,01 0,01 0,02 0,01 0,06 0,01 0,04 0,01 0,02-0,06 0,01-0,01-0,01 0,1 0,01 0,1 0,01 0,08 0,01 0,06-0,2-0,2-0,2-0,1-0,1-0,1-0,1-0,1-0,2 0,05 0,1-0,1 0,1 0,1 0,05 0,1 S W 1,1,2-Trichloroethane Trichloroethanes (sum) 1,1,1,2-Tetrachloroethane 1,1,2,2-Tetrachloroethane Tetrachloroethanes (sum) Trichloroethene Tetrachloroethene 2,2-Dichloropropane 1,2-Dichloropropane 1,3-Dichloropropane 1,2,3-Trichloropropane 1,1-Dichloropropylene cis 1,3-Dichloropropylene trans 1,3-Dichloropropylene 1,3-Dichloropropylenes (sum) Bromomethane Bromochloromethane Dibromomethane 1,2-Dibromoethane Tribromomethane (Bromoform) Bromodichloromethane Dibromochloromethane 1,2-Dibromo-3-chloropropane Bromobenzene Chlorinated Benzenes Monochlorbenzene 1,2-Dichlorobenzene 1,3-Dichlorobenzene 1,4-Dichlorobenzene Dichlorobenzenes (sum) 1,2,3-Trichlorobenzene 1,2,4-Trichlorobenzene 1,3,5-Trichlorobenzene Trichloorbenzene (sum) 1,2,3,4-Tetrachlorobenzene 1,2,3,5/1,2,4,5-Tetrachlorobenzene Tetrachlorobenzenes (sum) Pentachlorobenzene Hexachlorobenzene Chlorinated Phenols o-chlorophenol m-chlorophenol p-chlorophenol Monochlorophenols (sum) 2,3-Dichlorophenol 2,4/2,5-Dichlorophenol 2,6-Dichlorophenol 3,4-Dichlorophenol 3,5-Dichlorophenol Dichlorophenols (sum) 2,3,4-Trichlorophenol 2,3,5 / 2,4,5-Trichlorophenol 2,3,5-Trichlorophenol 2,3,6-Trichlorophenol 2,4,5-Trichlorophenol 2,4,6-Trichlorophenol 3,4,5-Trichlorophenol Trichlorophenols (sum) 2,3,4,5-Tetrachlorophenol 2,3,4,6/2,3,5,6-Tetrachlorophenol Tetrachlorophenols (sum) Pentachlorophenol 4-Chloro-3-methylphenol PCB PCB 28 PCB 52 PCB 101 PCB 118 PCB 138 PCB 153 PCB 180 PCB (sum 6) PCB (sum 7) Chloronitrobenzenes o/p-chloronitrobenzene m-chloronitrobenzene Monochloronitrobenzenes (sum) 2,3 / 3,4-Dichloronitrobenzene 2,3-Dichloronitrobenzene 2,4-Dichloronitrobenzene 2,5-Dichloronitrobenzene 3,4-Dichloronitrobenzene 3,5-Dichloronitrobenzene Dichloronitrobenzenes (sum) Miscellaneous Chlor. HCs 2-Chlorotoluene 4-Chlorotoluene Chlorotoluenes (sum) 1-Chloronaphthalene soil mg/kg d.w. ground water µg/l S 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,2 0,1 0,2 0,1-0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,1 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1-0,1-0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,1 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,05 0,1 0,01 0,05 0,01 0,1 0,01 0,1 0,01 0,1 0,01 0,1 0,01 0,1 0,003 0,01 0,003 0,02 0,002 0,02 0,002 0,01 0,002 0,03 0,01 0,1 0,01 0,02 0,01 0,02 0,002 0,02 0,001 0,01 0,001 0,03 0,002 0,02 0,001 0,03 0,01-0,02 0,02 0,001-0,001 0,01 0,001-0,001 0,05 0,002 0,01 0,002 0,01 0,01 0,02 0,001 0,01 0,001 0,02 0,002 0,01 0,002 0,01 0,002 0,01 0,002 0,01 0,005 0,01 0,005 0,01 0,002 0,01 0,01 0,2 0,01 0,2 0, ,1 0,02 0,1 0,01 0,1-0,1 0,02 0,06 0,01 0,1 0,01 0,1 0,005 0,02 W Pesticides Chlorine pesticides 4,4-DDE 2,4-DDE 4,4-DDT soil mg/kg d.w. ground water µg/l 0,001 0,01 0,001 0,01 0,002 0,2 0,001 0,02 4,4-DDD/2,4-DDT 2,4-DDD 0,001 0,01 DDT/DDE/DDD (sum) Aldrin 0,002 0,02 Dieldrin 0,002 0,02 Endrin 0,005 0,02 Drins (sum) alfa-hch beta-hch gamma-hch delta-hch HCH (sum) Alfa-endosulfan Alfa-endosulfansulphate Alfa-chlordane Gamma-chlordane Chlordanes (sum) Heptachlor Heptachloroepoxide Isodrin Hexachlorobutadiene Telodrin Tedion 0,05 0,08 0,005 0,07 0,005 0,1 0,02 0,04 0,01 0,05 0,02 0,03 0,002 0,01 0,002 0,01 0,002 0,01 0,005 0,03 0,005 0,1 0,002 0,1 0,005 0,07 0,005 0,07 Phosphor pesticides Azinphos-ethyl 0,005 0,1 Azinphos-methyl 0,005 0,07 Bromophos-ethyl 0,02 0,07 Bromophos-methyl 0,02 0,06 Chloropyrophos-ethyl 0,01 0,06 Chloropyrophos-methyl 0,01 0,1 Cumaphos 0,005 0,02 Demeton-S /Demeton-O (ethyl) Diazinon Dichlorovos Disulfoton Fenitrothion Fenthion Malathion Parathion-ethyl Parathion-methyl Pyrazophos Triazophos Nitrogen pesticides Ametryne Atrazine Cyanazine Desmetryne Prometryne Propazine Simazine Terbuthylazine Terbutryne Miscellaneous pesticides Bifenthrin Carbaryl Cypermethrin (A,B,C,D) Deltamethrin Linuron Permethrin A Permethrin B Permethrin (sum A+B) Propachloor Trifluralin Miscellaneous HCs Biphenyl Nitrobenzene Dibenzofurane Phthalates Dimethylphthalate Diethylphthalate Di-isobutylphthalate Dibutylphthalate Butylbenzylphthalate Bis(ethylhexyl)phthalate Di-n-octylphthalate Phthalates (sum) Total Petroleum Hydrocarbons C10-C12 C12-C16 C16-C21 C21-C30 C30-C35 C35-C40 TPH (sum C10-C40) TERRATTEST 7.22 REPORTING LIMIT 0,02 0,1 0,005 0,04-0,1 0,02 0,04 0,005 0,1 0,002 0,1 0,005 0,1 0,005 0,2 0,01 0,2 0,005 0,2 0,02 0,2 0,01 0,1 0,02 0,08 0,02 0,1 0,005 0,1 0,02 0,1 0,02 0,08 0,02 0,2 0,02 0,06 0,05 0,1 0,005 0,08-0,1 0,05 0,2 0,01 0,2-0,1-0,06-0,06 0,01 0,02 0,02 0,005 0,02 0,005 0,01 0,1 0,3 0,01 0,1 0,2 0,2 0,5 0,5 0,2 5 0,

51

52

53 Lab (kertoo missä laboratoriossa analyysi on suoritettu) CC PC Eurofins Chemical Control, Italy Eurofins Pharma Control, Italy L Eurofins Lidköping, Sweden Pegasus Eurofins Environment Sweden AB, Pegasuslab, Uppsala, Sweden HG SO FR JE WE CPT VE GT T R LEM Eurofins Gfa GmbH, Hamburg, Germany Eurofins Sofia GmbH, Berlin, Germany Eurofins Umwelt Ost GmbH, Niederlassung Freiberg, Germany Eurofins Umwelt Ost GmbH, Niederlassung Jena, Germany Eurofins Umwelt West GmbH, Wesseling, Germany Eurofins Consumer Product Testing, Hamburg, Germany Eurofins Vejen, Denmark Eurofins Galten, Denmark Eurofins Scientific Finland Oy, Tampere, Finland Eurofins Scientific Finland Oy, Raisio, Finland Eurofins LEM, Saverne, France Analytico Eurofins Analytico Barneveld, The Netherlands Muut alihankintalaboratoriot: KY Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere, Finland GA GALAB Hamburg, Germany Mittausepävarmuus Muut lyhenteet Menetelmän mittausepävarmuus ei koske määritysrajan alle jääviä tuloksia. * Akkreditoimaton menetelmä B Asiakkaan tietojen perusteella laskettu tulos Asiakirjan osittainen kopioiminen on kieletty. Testaustulos koskee vain tutkittua näytettä. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Akkreditoidut menetelmät on arvioitu tutkimuksen suorittaneen laboratorion oman maan akkreditointielimen toimesta.

54 Tutkimustodistus Tampere Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys PL Tampere Tilaajanumero Saapumis pvm Asiakasnumero Valmistumis pvm Näytesarjan kuvaus Sedimenttinäytteet/Virpi Peltoniemi Sivu 1 (1) Savipit. < 2 µm * TerrAttesT Näytenumero FIS FIS Epäv. Menetelmä Näyte 2012/ /13673 % ka 5.7 Kts. liite 8.0 Kts. liite ± 12% DIN ISO mod. Lab JE JE Lausunto: JE: Laboratorio on DAkkS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio D-PL , akkreditointivaatimus DIN EN ISO/IEC Miljamartta Yritys Kemisti, Tämä tutkimustodistus on allekirjoitettu sähköisesti Eurofins Scientific Finland Oy, Hatanpäänkatu 3A, FIN TAMPERE, Finland, Web:

55

56

57

58 Hämeenlinnan Tuuloksen Suolijärven pesimälinnusto & sudenkorennot 2011 Jussi Mäkinen Liite 14 Hämeen ELY-keskus Selvitin Hämeenlinnan Tuuloksen Suolijärven eteläpään pesimälinnustoa ja alueella mahdollisesti elävien Luontodirektiivin IV(a) liitteen sudenkorentojen lisääntymispaikkoja kevään kesän 2011 aikana. Linnut: Linnuissa keskityin ns. kosteikkolinnustojen kannan arvioimiseen pistelaskentamenetelmällä. Kartoituspäivät olivat 5.5. ja , jolloin tähystin aluetta kaukoputken avulla sekä itärannan venerannasta että lounaiskulman rannalta. Täydentäviä havaintoja tein ja Linnuston kartoitusalue on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Linnuston kartoitusalue. Tähystyspisteet merkitty vihreillä palloilla. 1

59 Alueella pesivinä tavatut lintulajit on ilmoitettu taulukossa 1. Havaittujen yksilöiden perusteella tulkitut parimäärät on arvioitu vesi- ja rantalinnuston arviointiohjeiden (Koskimies 1988) mukaisesti. Laulujoutsen pesi onnistuneesti Pohjoistenjoen uoman uloimpien pensaiden itäpuolella tuottaen 7 poikasta. Ruskosuohaukka pesi ilmeisesti lahden lounaispohjukassa, vaikka pesintää ei varmistettukaan. Paikalla liikkui kuitenkin sekä koiras että naaras ja koiraan nähtiin soidintavan ruovikon yläpuolella. Kaulushaikara pesi samalla alueella, vaihtaen välillä huutelupaikkaansa joen uoman itäpuolelle. Pyrstötiaispari liikkui alueen lounaispuolen rantakoivikossa Kokonaisparimäärä kuikka (2) 0 silkkiuikku telkkä 1/2 + 3/ 1/ + 1/ + 1/1 + 1/1 + 1/1 5 isokoskelo (1/) 0 haapana 1/ 1/1 1 sinisorsa 2/ 3/ + 2/ 5 tavi (3/1) 1/ 3 laulujoutsen 2 2 2ad7pull 1 nokikana kaulushaikara 1Ä 1Ä 1 ruskosuohaukka /1 1/ 1/ soidinta 1 rantasipi 1Ä - 1 metsäviklo 2Ä + Ä - 3 taivaanvuohi 1Ä - 1 ruokokerttunen - 7Ä 7 rytikerttunen 4Ä 4 satakieli - 1Ä 2Ä 2 pajusirkku 6Ä ei arvioitu 6 pyrstötiainen a2 1 Taulukko 1. Suolijärven eteläpään pesimälinnusto. Päiväkohtaisissa sarakkeissa on havaitut yksilöt, kokonaisparimäärä on vesilinnuston kartoitusohjeiden mukaan tehty tulkinta. Suluissa olevat luvut tarkoittavat alueella havaittuja, mutta pesimättömiksi tulkittuja yksilöitä. Kauttaviivalla on erotettu koiraat ja naaraat (esim. 2/3 = 2 koirasta 3 naarasta), Ä = laulava yksilö. Sudenkorennot: Sudenkorennoissa keskityin etsimään alueella mahdollisesti elävien Luontodirektiivin IV(a) liitteen tiukasti suojeltujen lajien lisääntymispaikkoja. Suolijärven kaltaisella rehevällä järvellä kyseeseen tulevat lähinnä lumme- ja täplälampikorento (Leucorrhinia caudalis, L. pectoralis). Kartoituspäivä (16.6.) oli valittu siten, että se osui em. lajien lentokauden huippuajankohtaan. Tein kartoituksen soutamalla alueen lävitse ja määrittämällä lentäviä sudenkorentoja kiikarien avulla. Ilma oli sudenkorentojen havaitsemiseen hyvä; aurinkoinen, heikkotuulinen ja lämpöä oli +19 C. 2

60 Kartoitusalueelta löytyi täplälampikorentopopulaatio. Soutukierroksella näkyi yhteensä 35 koirasta ja 3 naarasta, löydetyt naaraat olivat parittelemassa koiraiden kanssa. Havaitut yksilöt viihtyivät järvikortekasvustoissa kahdella erillisellä alueella jokiuoman molemmin puolin (kuva 2). Alueelta ei löytynyt muita suojeltuja tai harvinaisia lajeja. Kaikki havaitut sudenkorentolajit yksilömäärineen on koottu taulukkoon 2. Lajiluettelosta on huomattava, että yhden päivän kartoituskäynnillä ei voida löytää läheskään kaikkia alueella eläviä lajeja. Mm. loppukesän lajisto jäi kokonaan puuttumaan kartoituskäynnin aikaisuudesta johtuen. Kuva 2. Täplälampikorennon (Leucorrhinia pectoralis) lisääntymisalue Muut lajiryhmät: Kartoituksen yhteydessä itärannan veneidenlaskupaikalla näkyi tuominopsasiipi perhonen (Satyrium pruni). Laji on jokseenkin harvinainen tuomipensaikoiden laji, joka viettää enimmäkseen huomaamatonta elämää lentäen tuomipensaiden latvaosissa. 3

61 Laji yksilömäärä vihertytönkorento Coenagrion armatum 3 keihästytönkorento C. hastulatum >100 sirotytönkorento C. pulchellum >200 hoikkatytönkorento Ischnura elegans 2/ isotytönkorento Erythromma najas 800 neidonkorento Calopteryx virgo 2/1 vaskikorento Cordulia aenea n30 täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis 35/3 isolampikorento L. rubicunda 6 Taulukko 2. Suolijärvellä havaitut sudenkorentolajit yksilömäärineen. 4

62 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys vuonna 2013 Espoo 2013

63 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO... 1 TIIVISTELMÄ JOHDANTO TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Yleistä Suunniteltujen kunnostustoimien vaikutus viitasammkkoon... 7 LIITE 1. MENETELMÄKUVAUKSET... 9 LIITE 2. VIITASAMMAKON BIOLOGIAA Kannen kuva: Viitasammakon elinympäristöä Pohjoistenlahden itärannalla, jossa laji esiintyy runsaana ( ). Faunatica Oy Karttakuvat Pohjakartat Kirjoittajat: Kiitokset: Faunatica Oy Maanmittauslaitos Kari Nupponen ja Elina Manninen (Faunatica Oy) Heli Jutila (Hämeenlinnan kaupunki)

64 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään tulokset Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahdella tehdystä viitasammakkoselvityksestä. Työn tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Pohjoistenlahdella on runsas viitasammakkokanta. Tärkeimmät havaitut soidinalueet ovat lahden itärannalla. Lajille sopiva elinympäristö on laaja ja yhtenäinen kattaen koko itä- ja etelärannan. Lahden länsiranta on karu ja ilmeisen syvä, eikä siellä havaittu viitasammakkoa. Mahdolliset toimenpiteet Pohjoistenlahden tilan parantamiseksi tulee ajoittaa loppukesään/alkusyksyyn, jolloin yksilöt liikkuvat maalla ennen vetäytymistään pohjamutaan talvehtimaan. Pienimuotoisten allikoiden kaivaminen nykyisin tiheisiin järviruokokasvustoihin ja rantaniityille todennäköisesti hyödyttäisivät lajia. Suosittelemme seuraavia muutoksia Pohjoistenlahden kunnostussuunnitelmassa ehdotettuihin toimiin: Ruoppausmassoja ei läjitetä alueille L1 ja L2, vaan niille osoitetaan muu läjitysalue viitasammakoiden soidinalueen ulkopuolelta. Vaihtoehtoisesti ruoppausmassat kuljetetaan pois Pohjoistenlahdelta. Viitasammakon kulkuyhteyksien turvaamiseksi jätetään lintuvesisaarekkeiden (läjitysalue L3) kumpareiden väliin vähintään 10 m leveät käytävät sekä saarekkeiden ja rannan väliin vähintään 25 m leveä käytävä. Kosteikkoalueiden T1 ja T2 maapohjaa ei tiivistetä, eikä näiden alueiden virtaamaa muuteta. Rantametsiköitä ei hakata paljaaksi, vaan harvennetaan laikuittain. Suosittelemme viitasammakon esiintymisen seurantaa Pohjoistenlahdella vuosittain kunnostustoimien jälkeen toimenpiteiden vaikutuksen toteamiseksi.

65 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Johdanto Tuuloksen vesistöjen tilan parantaminen hankkeessa on tehty kunnostussuunnitelma Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden alueelle. Kunnostustöiden lupahakemus on aluehallintoviraston käsiteltävänä. Hämeen ELY-keskus on lausunnossaan edellyttänyt vesilain mukista lupahakemusta täydennettäväksi viitasammakkoselvityksellä, jota tarvitaan pohjatiedoksi ennen kunnostamistoimenpiteiden toteuttamista. Viitasammakon ja sille sopivien elinympäristöjen esiintymistä Pohjoistenlahdella selvitettiin keväällä Viitasammakko on Suomessa rauhoitettu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Viitasammakkoselvityksen tulokset esitetään tässä raportissa. Työn tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Pohjoistenlahti on matala n. 20 ha vesialue Suolijärven eteläpäädyssä. Suolijärven eteläpuolella sijaitseva Pohjoistenjoki laskee Pohjoistenlahden eteläosaan. Lahden etelä- ja itärantaa reunustaa m leveä tiheä järviruokokasvusto. Länsiranta on karuhko ja osin kivikkoinen. Pohjoistenlahti rajoittuu idässä peltoaukeisiin, lännessä metsäiseen mäkeen ja etelässä kosteapohjaiseen koivuvaltaiseen lehtimetsään. Itärannalla on yksi maatalo, ja sekä itä- että länsirannalla muutama mökki. Vesi on melko sameaa, ja avovesialueella kasvaa runsaasti kelluslehtistä kasvillisuutta. 2. Tulokset ja niiden tarkastelu Tässä luvussa esitetään viitasammakkoselvityksen tulokset. Menetelmäkuvaukset ovat liitteessä 1. Viitasammakoita havaittiin selvitysalueen itä- ja etelärannoilla laajalla alueella (kuvat 1 & 2). Äänteleviä viitasammakoita kuului vähintään 16 yksilöä, ja lisäksi venerannan eteläpuolella useita yksilöitä. Itärannalla yksilömääriä piti arvioida, koska tiheän ruovikkovyöhykkeen vuoksi rannan lähelle ei päässyt veneellä, ja toisaalta useita yksilöitä oli äänessä samanaikaisesti. Voimakasta viitasammakoiden pulputusta kuului selvityksen alusta klo 19:30 noin klo 20:20een asti, jonka jälkeen viitasammakot passivoituivat, ja ääntely loppui lähes kokonaan klo 20:30 tienoilla. Myöhemmin kuului auringonlaskun aikaan n. klo 21:30 kahden yksilön vaimeaa pulputusta kaakkoisessa lahdenpohjassa vajaan minuutin ajan. Sen jälkeen ei ääntelyä enää kuulunut, ja kuuntelu lopetettiin klo 22:30. Iltayhdeksän jälkeen pulputusta ei kuulunut lainkaan niiltäkään itärannan paikoilta, joissa viitasammakot ääntelivät erittäin aktiivisesti ennen kahdeksaa. Pohjoistenjoessa veden virtaus on melko voimakas ja rannat syviä, eikä rannoilla ole viitasammakon elinympäristölle tyypillistä kelluslehtistä kasvillisuutta tai leveitä matalia kohtia. Joki rantoineen ei sovellu viitasammakolle selvitysalueella. Joen yläjuoksua selvitysalueen ulkopuolella ei tarkastettu.

66 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Kuva 1. Havaitut viitasammakon (luontodirektiivin liitteen IV(a) laji) soidinalueet maastokartalla.

67 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Kuva 2. Havaitut viitasammakon (luontodirektiivin liitteen IV(a) laji) soidinalueet ilmakuvalla.

68 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Kuvat 3 & 4. Näkymä Pohjoistenlahden itärannalta lounaaseen ja pohjoiseen Lahden etelä- ja itärannoilla on laaja ja yhtenäinen viitasammakon soidinalue. Faunatica Oy

69 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 3.1. Yleistä Pohjoistenlahden viitasammakkokanta on runsas. Parhaat soidinkeskittymät sijaitsevat lahden itärannalla. Todennäköisesti viitasammakkoa esiintyy myös lahden etelärannalla runsaammin kuin havaittujen yksilöiden perusteella voisi päätellä. Etelärannan inventoinnin aikana viitasammakoiden pulputus oli laimeaa, eikä kaikkia yksilöitä siksi havaittu. Lajille sopiva elinympäristö on laaja ja yhtenäinen kattaen koko itä- ja etelärannan. Parhaana viitasammakon ääntelyaikana on perinteisesti pidetty myöhäistä iltaa ja alkuyötä. Pohjoistenlahdella pulputus kuitenkin yllättäen hiljeni jo selvästi ennen auringonlaskua, vaikka sää oli erinomainen. Säätilassa ei myöskään tavanomaista lievää viilenemistä lukuun ottamatta tapahtunut havaittavissa olevia muutoksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa viitasammakoiden aktiivisuuteen. Viitasammakon ääntelyaktiivisuus tarkistettiin Pohjoistenlahden selvityksen jälkeen samana iltana Hämeenlinnan Luukkaanlahdella, jossa yksilöt olivat pulputtaneet aktiivisesti alkuyöllä vuorokautta aiemmin (Heli Jutila, suullinen tieto). Sielläkään ääntelyä ei havaittu lainkaan huolimatta hyvistä sääoloista. Mahdolliset toimenpiteet Pohjoistenlahden tilan parantamiseksi tulee ajoittaa viitasammakon lisääntymisen ja talvehtimisen kannalta mahdollisimman ihanteelliseen aikaan eli loppukesään/alkusyksyyn, jolloin aikuistuneet yksilöt liikkuvat maalla ennen vetäytymistään pohjamutaan talvehtimaan. Pienimuotoisten allikoiden kaivaminen nykyisin tiheiden järviruokokasvustojen keskelle todennäköisesti hyödyttää lajia Suunniteltujen kunnostustoimien vaikutus viitasammkkoon Tuuloksen järvien kunnostussuunnitelmassa ( -jarvet/; viitattu ) Pohjoistenlahdelle ehdotetaan useita toimenpiteitä veden laadun parantamiseksi ja alueen virkistyskäytön helpottamiseksi. Jotkut ehdotetuista toimista eivät todennäköisesti vaikuta viitasammakon esiintymiseen, mutta jotkut toimenpiteistä heikentäisivät toteutuessaan merkittävästi viitasammakon elinympäristön laatua. Ruoppaus Suunnitellut veneväylät sijaitsevat avovesialueella, ja itäisen väylän lähtöpaikka on nykyisen venerannan kohdalla. Veneväylien ruoppauksella ei ole vaikutusta viitasammakon esiintymiseen, mikäli ruopattu maa-aines läjitetään muualle kuin viitasammakon soidinalueille. Läjitys Suunniteltujen läjitysalueiden sijainti esitetään kartalla (viitattu ). Suunnitellut läjitysalueet L1 ja L2 hävittäisivät viitasammakon parhaan soidinalueen ja heikentäisivät merkittävästi lajin esiintymän tilaa. Läjitysalue L3 katkaisisi nykyisen yhtenäisen viitasammakon elinympäristön, mutta lisäisi alueen monimuotoisuutta. Mikäli L3 toteutetaan, tulisi viitasammakon

70 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys kulkuyhteydet säilyttää jättämällä riittävän leveä käytävä sekä rannoille että läjityskumpareiden väliin. Läjitysalueet L4 ja L5 sijaitsevat viitasammakon nykyisen soidinalueen ulkopuolella. Niiden vaikutusta viitasammakkoon voidaan arvioida vasta sen jälkeen, kun muut toteutettavat kunnostustoimet tiedetään. Alueiden L1, L2 ja L3 voivat lisäksi tuhota pohjamudissa talvehtivia viitasammakkoyksilöitä, jos läjitys tehdään talvehtimisaikaan. Kosteikkoalueet Kosteikkoalueiden T1 & T2 käsittely maapohjaa tiivistämällä ja Pohjoistenjoen virtausreittiä muuttamalla todennäköisesti heikentää elinympäristön laatua viitasammakon kannalta. Alueen T2 eteläosa on viitasammakolle nykyisin sopivan elinympäristön ulkopuolella, mutta virtaaman lisäys vaikuttaa myös viitasammakon soidinalueeseen. Puuston poisto Puuston poisto rannoilta ja jokivarresta saattaa vaikuttaa viitasammakon elinoloihin. Viitasammakon maaelinympäristöt tunnetaan huonosti, ja on hyvin mahdollista, että laji vaatii lehtipuuvaltaista ja osin peitteistä. Ainakin rantojen avohakkuita pitäisi välttää, mutta laikuittaisista harvennuksista ei liene haittaa. Lintutorni Lintutornin rakentamisella ei ole vaikutusta viitasammakon esiintymiseen tai elinympäristön laatuun. Useimmilla kunnostussuunnitelmassa kaavailluilla toimenpiteillä on ainakin jossain määrin haitallisia vaikutuksia viitasammakkoon. Suosittelemme, että seuraavat ehdotetuista kunnostustoimista jätetään toteuttamatta tai toteutetaan muutoin kuin ehdotetulla tavalla: Ruoppausmassoja ei läjitetä alueille L1 ja L2, vaan niille osoitetaan muu läjitysalue viitasammakoiden soidinalueen ulkopuolelta. Vaihtoehtoisesti ruoppausmassat kuljetetaan pois Pohjoistenlahdelta. Viitasammakon kulkuyhteyksien turvaamiseksi jätetään lintuvesisaarekkeiden (läjitysalue L3) kumpareiden väliin vähintään 10 m leveät käytävät sekä saarekkeiden ja rannan väliin vähintään 25 m leveä käytävä. Kosteikkoalueiden T1 ja T2 maapohjaa ei tiivistetä, eikä näiden alueiden virtaamaa muuteta. Rantametsiköitä ei hakata paljaaksi, vaan harvennetaan laikuittain. Suosittelemme viitasammakon esiintymisen seurantaa Pohjoistenlahdella kunnostustoimien toteuttamisen jälkeen vuosittain, jotta toimenpiteiden vaikutusta viitasammakkoon voidaan arvioida.

71 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Liite 1. Menetelmäkuvaukset Työn tavoite Selvittää viitasammakon (Rana arvalis) esiintyminen ja lisääntymispaikkojen sijainnit selvitysalueella. Maastotyöt Selvitys tehtiin kuuntelemalla viitasammakon lajityypillisiä soidinääniä (koiraiden pulputtava ääntely) sekä veneestä soutamalla avovesialueella ruovikon reunojen tuntumassa että rannalta kävelemällä rantaviivaa pitkin ja pysähtymällä välillä kuuntelemaan. Rannalla kävellessä myös havainnoitiin kulkureitillä mahdollisesti olevia viitasammakoita. Havaitut soidinpaikat merkittiin kartalle. Koska läpikulkematon ruovikkoalue on leveä, yksilöiden ääntelypaikat merkittiin arviolta kartalle kuuntelupaikalta. Lajin biologiaa esitellään perusteellisemmin liitteessä 2. Maastokäynti tehtiin klo 19:30 22:30. Tekijänä oli Kari Nupponen, ja veneestä havainnoitaessa lisäksi Heli Jutila klo 20:45:een asti. Säätila: - klo 19:30: +20 C, tyyntä, pilvisyys 2/8, ohutta yläpilveä - klo 20:30: +15 C, tyyntä, pilvisyys 3/8, ohutta yläpilveä - klo 21:30: +11 C, tyyntä, pilvisyys 2/8, ohutta yläpilveä - klo 22:30: +9 C, tyyntä, pilvisyys 2/8, ohutta yläpilveä Fenologia: Pajut kukkivat, koivun lehdet eivät vielä auenneet, kaikki vesialueet olivat sulana. Sää oli erittäin hyvä viitasammakoiden havainnointiin. Ne olivat hyvin äänessä järvelle tultaessa klo 19:30, mutta hiljenivät klo 20:30 tienoilla. Auringonlaskun aikaan n. klo 21:30 kaksi yksilöä äänteli lyhyitä aikoja, mutta sen jälkeen ääntelyä ei kuulunut hyvästä säästä huolimatta.

72 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Liite 2. Viitasammakon biologiaa. Kirjoittajat: Marko Nieminen ja Jarmo Saarikivi. Viitasammakko (Rana arvalis) on hyvin paljon tavallisen sammakon (R. temporaria) näköinen laji. Viitasammakkoa tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa (Gasc ym. 1997). Suomessa lajin levinneisyys kattaa lähes koko maan, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Sammakkolampi 2011). Levinneisyysalue ei kuitenkaan ole kovin tarkasti tiedossa, sillä lajin tunnistaminen on vaikeaa. Viitasammakko ei ole Suomessa uhanalainen, eikä erityisen harvinainen laji. Koska viitasammakko on kuitenkin maailmanlaajuisesti taantunut voimakkaasti ja huomattava osa lajin maailmanlaajuisesta kannasta esiintyy Suomessa, laji on Euroopan unionin alueella tiukasti suojeltu, nk. direktiivilaji. Viitasammakko kuuluu luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, joiden yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Laki tarkoittaa, että kaikki viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat automaattisesti suojeltuja eikä kielto edellytä mitään erillistä viranomaispäätöstä tullakseen voimaan. Luonnonsuojelulain 49 :n 3 momentin mukaan ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen em. kiellosta luontodirektiivissä (16 artikla) mainituin perustein. Lupa voidaan myöntää vain, jos kyseessä on yleisen edun kannalta tärkeä hanke eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja lajin kanta säilyy suotuisana. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi on EU direktiivin tulkintaohjeessa (Euroopan komissio 2011) määritelty lajin lisääntymislammikot. Koska sammakko elää osan vuotta vesiympäristössä ja osan maalla, ja käyttää elinympäristöä toiminnallisesti myös lisääntymislammikoiden ympärillä, on tulkintaohjeessa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympärille määritelty 1 km suojaetäisyys, joka kuuluu hävittämis- ja heikentämiskiellon piiriin ja on siksi myös suojeltu. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäriltä tulee em. tulkintaohjeen mukaan siis jättää elinympäristöä suunnittelutoimien ulkopuolelle 1 km etäisyydelle saakka. EU:n edellyttämän tiukan suojelun lisäksi, viitasammakko on Suomessa luonnonsuojeluasetuksessa mainittu rauhoitettu laji, kuten muutkin Suomen sammakkoeläinlajit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005, Ympäristöministeriö 2011). Viitasammakkoa tavataan kosteilla kedoilla, niityillä, soilla, merenlahdissa, ruovikoilla, metsälammissa, tulvalammikoissa jne. Suomessa laji vaikuttaisi suosivan suomaista elinympäristöä. Laji on elintavoiltaan hyvin samankaltainen kuin tavallinen sammakko ja molempia lajeja tavataankin usein samoissa elinympäristöissä. Ne suosivat lisääntymispaikkanaan ja elinympäristönään seisovavetisiä lammikoita, joissa ei ole kaloja, jotka saattaisivat syödä vastakuoriutuneet nuijapäät. Molemmat lajit talvehtivat pääasiassa lampien ja lammikoiden pohjamudassa. Sopivien lisääntymis- ja talvehtimispaikkojen puute on yksi lajien levinneisyyttä rajoittava tekijä. Viitasammakon esiintyminen on luotettavimmin selvitettävissä soidinaikaan, joka on Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa - toukokuun alussa, Keski- ja Pohjois-Suomessa hieman myöhemmin. Soidinääni on lajityypillinen (koiraiden pulputtava ääntely). Kiihkeimmän soidintamisen aikana viitasammakot ovat äänessä kaikkina vuorokaudenaikoina, erityisen hyvin aurinkoisella säällä sekä hämärän laskeuduttua. Viitasammakko on hieman tavallista sammakkoa teräväkuonoisempi, pienempi ja kutuaikaan koiraiden väri on usein sinertävä. Eri lajien täysikasvuiset yksilöt voi erottaa toisistaan myös takajalan metatarsaalikyhmyn perusteella ja poikaset (nuijapäät) voi määrittää suukentän hammasrivien perusteella (edellyttää mikroskooppitarkastelua). Lajien mätimunat on myös mahdollista erottaa toisistaan, sillä viitasammakon mätimunaklimpit ovat pienempiä (munia on vähemmän) ja heikommin kelluvia. Mätimunia valoa vasten tarkasteltaessa, tavallisen sammakon munissa näkyy lajille tyypillinen samea rengas kehittyvän alkion ympärillä. Viitasammakon mätimunissa alkion ympärillä oleva lima on kirkas (Arnold & Burton 1981, Gasg ym. 1997, Sammakkolampi 2011). Viitasammakko on aikuisena peto syöden monenlaisia selkärangattomia.

73 Tuuloksen Suolijärven Pohjoistenlahden viitasammakkoselvitys Toukka-aikana ravintona ovat ainakin levät ja muut kasvit. Viitasammakot saavuttavat sukukypsyyden 3-5 vuoden iässä ja voivat elää yli kymmenen vuotta. Naaraat ilmeisesti lisääntyvät Suomessa vain joka toinen vuosi. Sammakkoeläimet ovat herkkiä muutoksille ympäristössä ja siten erinomaisia indikaattoreja luonnon tilasta ja elinympäristöjen laadusta. Lajien toimeentulo edellyttää keväisten lisääntymispaikkojen, kesäisten ruokailualueiden ja talvehtimispaikkojen sekä niiden välisten kulkuyhteyksien säilymistä riittävän hyvälaatuisina. Viitasammakoiden liikkumista on tutkittu Keski-Euroopasta. Havaintojen mukaan pääosa viitasammakoista liikkuu kevätvaelluksen aikaan alle 1 km matkoja, mutta hyvälaatuisessa ympäristössä on havaittu yli 2 km pituisia siirtymiä (Arens ym. 2007, Hartung 1991, Kovar ym. 2009, Vos & Chardon 1998, Vos ym. 2001). Lähteet Arens, P., Van der Sluis, T., Van t Westende, W. P. C., Vosman, B., Vos, C. C. & Smulders, M. J. M. 2007: Genetic population differentiation and connectivity among fragmented Moor frog (Rana arvalis) populations in The Netherlands. Landscape Ecology 22: Arnold, E. N. & Burton, J. A. 1981: Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet. Tammi. Euroopan komissio 2011: Contribution to the interpretation of the strict protection of species (Habitats Directive article 12). Viitattu _EN_1.0_&a=d [ks. esim. Triturus cristatus, s ] Gasc, J.-P., Cabela, A., Crnobrnja-Isailovic, J., Dolmen, D., Grossenbacher, K., Haffner, P., Lescure, J., Martens, H., Martinez Rica, J. P., Maurin, H., Oliveira, M. E., Sofianidou, T. S., Veith, M. & Zuiderwijk, A. (toim.) 1997: Atlas of Amphibians and Reptiles in Europe. Societas Europaea Herpetologica & Muséum National d Histoire Naturelle (IEGB/SPN), Pariisi. Hartung, H. 1991: Untersuchungen zur terrestrischen Biologie von Populationen des Moorfrosches (Rana arvalis Nilsson 1842) unter besonderer Berücksichtigung der Jahresmobilität. Väitöskirja, University of Hamburg, Hampuri. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: Vos, C. C., Antoinisse-de Jong, A. G., Goedhart, P. W. & Smulders, M. J. M. 2001: Genetic similarity as a measure for connectivity between fragmented populations of the moor frog (Rana arvalis). Heredity 86: Vos, C. C. & Chardon, J. P. 1998: Effects of habitat fragmentation and road density on the distribution pattern of the Moor frog Rana arvalis. Journal of Applied Ecology 35:

74 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimuspäällikkö p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p elina.manninen@faunatica.fi Aapo Ahola LuK, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi

75 Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012 Mikko Känkänen & Sami Vesala Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja

76 Kannen kuva: Verkkojen kokemista Pyhäjärvellä. Mikko Känkänen Sisäkannen kuva: Pyhäjärven made. Mikko Känkänen Lähdeviite: Känkänen Mikko & Vesala Sami 2012: Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012 Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua ja 6 liitettä (6 sivua). Hämeenlinnan kaupunki. ISBN painotuote: ISBN verkkojulkaisu: ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1

77 TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT JOHDANTO KOEKALASTUKSEN TOTEUTTAMINEN TULOKSET TAKANEN LEHEE SUOLIJÄRVI OKSJÄRVI TEURONJÄRVI PYHÄJÄRVI TULOSTEN TARKASTELU TAKANEN LEHEE SUOLIJÄRVI OKSJÄRVI TEURONJÄRVI PYHÄJÄRVI JOHTOPÄÄTÖKSET JA KALASTOON LIITTYVÄT TOIMENPIDESUOSITUKSET KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Takasen pyyntikartta. Liite 2. Leheen pyyntikartta. Liite 3. Suolijärven pyyntikartta. Liite 4. Oksjärven pyyntikartta. Liite 5. Teuronjärven pyyntikartta. Liite 6. Pyhäjärven pyyntikartta. 2

78 TIIVISTELMÄ Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa yhteensä kuusi järveä kesällä Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Kalastusten tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen on tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioidaan mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien tarvetta kyseisissä vesistöissä. Pyydyksenä koekalastuksissa käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet oli jaettu maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m, 3-10 m, m ja >20 m). Pyyntivuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven pinta-alan ja syvyyssuhteiden mukaan. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Järven ekologista tilaa arvioitiin kalaston perusteella indeksillä (ER 4 ), mikä laskettiin neljästä eri kalayhteisömuuttujasta: biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 2006). Vuoden 2012 koekalastusten perusteella arvioitu vesistön ekologinen tila oli Takasen, Leheen ja Teuronjärven tapauksissa tyydyttävä. Takasessa ja Teuronjärvessä havaittiin kalastusten yhteydessä syvänteen happivajetta. Edellä mainituista Teuronjärvi on ainoa, jossa hoitokalastuksella saatettaisiin saada vedenlaatua parantavaa vaikutusta. Suoli-, Oks- ja Pyhäjärven vesistöjen ekologinen tila arvioitiin kalaston perusteella hyväksi vuonna Näissä kohteissa kalastoon kohdistuvia hoitotoimia ei ole taloudellisesti järkevää tehdä. Hakusanat: verkkokoekalastus, kalayhteisö, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- yleiskatsausverkko, yksikkösaalis, järven ekologinen tila, ER 4 3

79 ABSTRACT Suomen vesistöpalvelu- co-operative society did a gillnet test fishing in six lakes of Hämeenlinna region in the summer of The target lakes were Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi and Pyhäjärvi. Test fishing was funded by the City of Hämeenlinna as a part of ongoing project to improve the quality of waterbodies in Tuulos region. The test fishing was used to study the fish community and evaluate its ecological status in the target lakes. The collected data was used as background information to evaluate the need of biomanipulation as a restoration method in the target lakes. The gill net test fishing was carried out by Nordic- multimesh gillnets. Sampling procedure was stratified and randomized. The lakes were divided into one to four depth zones depending on maximum depth (0-3 m, 3-10 m, m and >20 m). The fishing effort was related to depth and area of the target lake (Kurkilahti & Rask 1999) and it varied between two to four nights per lake. The total catch was divided to a catch per unit of effort (CPUE and YPUE). The length of individual fishes in a catch was also recorded to define the length distribution for each species. The ecological status was evaluated with the ER 4 index, which is based on four variables in fish community: biomass of the catch (CPUE in grams), number of fish in the catch (YPUE, number of fish per gillnet), proportion of cyprinids in the biomass and abundance of indicator species (Tammi et al. 2006). Based on the catch results the ecological status of fish community in lakes Takanen, Lehee and Teuronjärvi was satisfactory. Depletion of oxygen was observed in the test fishing in deep areas of the lakes Takanen and Teuronjärvi. Lake Teuronjärvi is the only lake that might benefit from biomanipulation. In lakes Suolijärvi, Oksjärvi and Pyhäjärvi the ecological status of the fish community was good. In these lakes the biomanipulation is not economically reasonable. Keywords: gillnet test fishing, fish community, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- multimesh gillnet, CPUE, ecological status, ER 4 4

80 1. Johdanto Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa kuudella järvellä kesällä Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Koekalastusten tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen oli tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioitiin mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien tarvetta kyseisissä vesistöissä. 2. Koekalastuksen toteuttaminen Koekalastukset toteutettiin kesällä 2012 seuraavalla aikataululla: Takanen , Lehee , Suolijärvi , Oksjärvi , Teuronjärvi ja Pyhäjärvi Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa (1,5 m x 30 m), joka koostuu 12 eri solmuvälistä (43, 19.5, 6.25, 10, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm), kunkin paneelin pituuden ollessa 2,5 m (Kuva 1.). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet oli jaettu maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m, 3-10 m, m ja >20 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen. Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistettiin. 0-3 m syvyysvyöhykkeellä käytettiin ainoastaan yhtä pohjaverkkoa pyyntiruutua kohden m syvyysvyöhykkeellä pyyntiruudun jadassa oli pohjaverkon lisäksi myös pintaverkko (1 m tapsit) m syvyysvyöhykkeellä jadassa oli pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit) ja pintaverkko. Yli 20 m syvyysvyöhykkeellä jadassa oli pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit), välivesiverkko (15 m tapsit) ja pintaverkko. Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiajaksi kertyi noin tuntia. Verkkovuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven pintaalan ja syvyyssuhteiden mukaan. Jakamalla kalastus vähintään kahdelle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä esim. säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin yhden cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Saaliista laskettiin erikseen 5

81 petoahventen ( 15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino. Em. petoahvenet liitettiin petokalaaineistoon petokalojen kokonaisosuuden selvittämistä varten. Järven ekologista tilaa arvioitiin kalaston perusteella indeksillä (ER 4 ), mikä laskettiin neljästä eri kalayhteisömuuttujasta: biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 2006). Lammin biologinen asema on tehnyt Lehee, Suoli-, Teuron- ja Pyhäjärvellä vastaavanlaisen kalastoselvityksen vuonna 1998 (Ala-Opas 1999). Tämän selvityksen tuloksia on liitetty vertailun vuoksi yksikkösaalis- ja pituusjakaumakuvaajiin. Hauen poikanen (Esox lucius) Hauhon Kalijärvessä. Karri Jutila. 6

82 3.3. Suolijärvi Suolijärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 26 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Suolijärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 979,8 g/verkko ja 70,4 kpl/verkko (Taulukko 3.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin kahdeksan eri kalalajia Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat ahven (396,7 g/verkko) ja särki (325,9 g/verkko)(kuva 8.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat ahven (41 kpl/verkko) ja särki (38 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat kuha (104 g ja 0,5 kpl verkkoa kohti), salakka (94 g ja 7,0 kpl/verkko), pasuri (35 g ja 1,8 kpl/verkko), kiiski (15 g ja 5,2 kpl/verkko), hauki (5,5 g ja 0,04 kpl/verkko) ja lahna (4 g ja 0,35 kpl/verkko). Painosaaliista 84 % muodostui ahvenesta, kuhasta ja särjestä. Yksilösaaliista 51 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kiiski ja kuha) olivat vallitsevia 52,6 % osuudella saaliista, särkikalojen (särki, salakka, pasuri ja lahna) osuuden ollessa 46,9 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 51,1 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden ollessa 48,9 %. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha ja hauki) osuus Suolijärven painosaaliista oli 21 %, mutta yksilösaaliista vain 2.1 %. Taulukko 3. Suolijärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 10315,0 396,7 40,5 748,0 28,8 40,9 Hauki 144,0 5,5 0,6 1,0 0,0 0,1 Kiiski 379,0 14,6 1,5 134,0 5,2 7,3 Kuha 2702,0 103,9 10,6 12,0 0,5 0,7 Lahna 109,0 4,2 0,4 9,0 0,4 0,5 Pasuri 922,0 35,5 3,6 47,0 1,8 2,6 Salakka 2432,0 93,5 9,6 183,0 7,0 10,0 Särki 8472,0 325,9 33,3 695,0 26,7 38,0 Yhteensä 25475,0 979,8 100,0 1829,0 70,4 100,0 Ahvenkalat 13396,0 515,2 52,6 894,0 34,4 48,9 Särkikalat 11935,0 459,0 46,9 934,0 35,9 51,1 Petoahvenet (>= 15 cm) 2451,1 94,3 9,6 25,0 1,0 1,4 Petokalat (muut) 2846,0 109,5 11,2 13,0 0,5 0,7 15

83 kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä g/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä Kuva 8. Eri kalalajien yksikkösaaliit Suolijärvessä vuosina 2012 ja Suolijärven ahvensaaliissa runsaslukuisimmin erottuivat samat kaksi vuosiluokkaa kuin em. järvissä niin, että suurin osa ahvenyksilöistä oli pituudeltaan 8-12 cm (Kuva 9.). Kiiskisaaliin pituusjakauma koostui 4-9 cm yksilöistä, joista runsain pituusluokka 6 cm. Ahven (Perca fluviatilis) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila. 16

84 Ahven 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 kpl/verkko 0, Kiiski 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0, Kuva 9. Suolijärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 2012 ja Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 8-14 cm (Kuva 10.). Salakoiden jakaumassa yksilöt olivat pituudeltaan 9-16 cm. Salakoiden jakaumista ei erottunut selvästi useampia vuosiluokkia. Pasurin pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 6-13 cm. Näistä valtaosa oli hyvin pieniä yksilöitä, joista runsaimman pituusluokan muodostivat 6 cm pituiset yksilöt, jotka olivat todennäköisesti kesän 2011 vuosiluokkaa. 17

85 Särki 10,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0, Salakka kpl/verkko 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0, Pasuri 0,5 0,4 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0, Kuva 10. Suolijärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 2012 ja

86 4. Tulosten tarkastelu 4.1. Takanen Vedenlaatutietojen perusteella Takanen on rehevä järvi. Koekalastustulosten perusteella Takasen kalayhteisön rakenne on särkikalavaltainen (särjen osuus 56,4 %), mikä on tyypillistä rehevöityneelle järvelle. Vuoden 2012 kokonaisyksikkösaalis oli kuitenkin tyypillisen rehevän järven saaliisiin nähden melko pieni (1163 g/verkko, 80 kpl/verkko). Järven pieni pinta-ala saattaa osaltaan selittää tämän, mutta suurempi syy pieneen yksikkösaaliiseen lienee kuitenkin jo aikaisemmin tiedossa ollut järven alusveden happivaje. Tätä tietoa vahvisti koekalastuksessa tyhjäksi jäänyt verkko, joka oli pyynnissä 4-5 m syvyydessä. Yksi osoitus järven rehevyydestä oli se, että ahvensaalis koostui suurimmaksi osaksi pienistä alle 10 cm kaloista. Tämä viittaa voimakkaaseen ravintokilpailuun ja hidastuneeseen kasvuun. Eri kalalajien ikäjakaumat olivat normaaleja (ei havaittu esim. yksittäisen vuosiluokan puuttuvan, jonkin häiriön aiheuttamana) Petokalojen osuus saaliista oli vähäinen, mikä on tyypillistä rehevöityneille järville. Täytyy kuitenkin muistaa, että koekalastusmenetelmä tavallisesti aliarvioi haukien osuutta saaliissa, sillä hauen pyydystettävyys koeverkoilla keskikesällä on yleensä melko heikko ja satunnainen. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Takasen ekologinen tila oli vuonna 2012 TYYDYTTÄVÄ (ER 4 =0,56). Täytyy kuitenkin muistaa, että kalasto on vain yksi neljästä biologisesta tekijästä veden laadun ohella, joiden perusteella järven ekologinen tila kokonaisuudessaan määritellään Lehee Vedenlaatutietojen perusteella Lehee on rehevyystasoltaan hyvin samankaltainen kuin yläpuolella sijaitseva Takanen. Koekalastustulosten perusteella Leheen kalayhteisön rakenne oli kaikista tutkimusjärvistä särkikalavaltaisin. Leheessä särkikalojen osuus oli 78 % kokonaispainosaaliista, mitä voidaan pitää erittäin korkeana. Tämän lisäksi petokalojen osuus oli hyvin pieni (11 %). Toisaalta kokonaisyksikkösaalis (1269 g/verkko, 70 kpl/verkko) oli Takasen tavoin melko pieni rehevän järven tyypillisiin saaliisiin verrattuna. Leheen kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Leheen ekologinen tila oli vuonna 2012 TYYDYTTÄVÄ (ER 4 =0,55) Suolijärvi Koekalastustulosten perusteella Suolijärvi oli ahvenkalavaltainen. Ahvenkalojen osuus 52,6 % painosaaliissa oli suurelta osin ahventa ja kuhaa. Yksikkösaalis Suolijärvessä jäi melko pieneksi (980 g/verkko, 70 kpl/verkko). Petokalojen osuus painosaaliista oli > 20%, mitä voidaan pitää hyvänä. Suolijärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Suolijärven ekologinen tila oli vuonna 2012 HYVÄ (ER 4 =0,65). 31

87 4.4. Oksjärvi Koekalastustulosten perusteella Oksjärvi oli lievästi särkikalavaltainen (särjen osuus biomassasta 53,6 %). Petokalojen osuus oli kuitenkin melko korkea 25,5 %. Särkikalavaltaisuudestaan huolimatta arvioitu Oksjärven ekologinen tila oli vuonna 2012 HYVÄ (ER 4 =0,60). Tämä tulos johtuu suurelta osin siitä, että ER 4 - indeksin laskukaava painottaa tiettyjä harvinaisempia indikaattorilajeja. Oksjärvestä näitä lajeja löytyi kaksi: made ja muikku. Ilman näitä lajihavaintoja ekologinen tila olisi ollut lähempänä luokkaa tyydyttävä. Saalis- ja maastohavaintojemme perusteella Oksjärvi vaikutti jakautuvan kahteen tyypiltään hieman erilaiseen altaaseen. Pohjoispää näytti saalistietojen perusteella jonkin verran karummalta kuin Eteläpää. Tämän raportin aineisto käsittelee Oksjärveä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena. Oksjärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia Teuronjärvi Teuronjärvi on vedenlaatutietojen mukaan samaa rehevyystasoa kuin Takanen ja Lehee. Särkikalojen osuus kokonaispainosaaliista oli 53,5 %, joten Teuronjärvenkin kalasto oli särkikalavaltainen. Teuronjärven painoyksikkösaalis oli tutkimusjärvistä suurin (1929 g/verkko). Petokalojen osuus painosaaliissa oli melko suuri, johtuen osin viidestä saaliiksi saadusta hauesta. Takasen tavoin Teuronjärvessä havaittiin happivajetta syvänteen pohjalla. Alueelle noin 4 metrin syvyyteen lasketut verkot olivat poikkeuksetta tyhjiä. Leheen kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Teuronjärven ekologinen tila oli vuonna 2012 TYYDYTTÄVÄ (ER 4 =0,50) Pyhäjärvi Pyhäjärvi oli kalastetuista tutkimusjärvistä pinta-alaltaan selvästi suurin. Se oli myös ainoa järvi, josta löytyi yli 20 metrin syvyysvyöhykkeitä. Pyhäjärvi oli kalastustulosten perusteella särkikalavaltainen, osuuden ollessa painosaaliista 57,6 % ja lukumääräsaaliistakin 51,4 %. Painosaaliin suuruutta suhteessa lukumääräsaaliiseen selittää se, että Pyhäjärven särkikalat olivat melko kookkaita (särjet ~16 cm ja salakat ~14 cm). Lisäksi tulee mainita, että yhtenä neljästä pyyntipäivästä saatiin tuntemattomasta syystä saaliiksi poikkeuksellisen paljon salakoita, joka osaltaan nosti särkikalojen osuutta. Pyhäjärven yksikkösaaliit olivat yleisesti ottaen kuitenkin hyvin pienet (660 g/verkko, 30 kpl/verkko). Lisäksi indikaattorilajeista tavattiin madetta ja muikkua. Näistä syistä johtuen koekalastussaaliin perusteella arvioitu Pyhäjärven ekologinen tila oli vuonna 2012 HYVÄ (ER 4 =0,71). 5. Johtopäätökset ja kalastoon liittyvät toimenpidesuositukset Takasen kalayhteisön rakenne todettiin särkikalavaltaiseksi, mutta pienestä yksikkösaaliista johtuen laajamittaisella hoitokalastuksella ei saataisi toivottua vaikutusta järven vedenlaatuun. Koekalastuksissa saatiin vahvistusta jo tiedossa olevaan Takasen syvänteen happiongelmaan. Tähän ongelmaan ollaan tietojemme mukaan puuttumassa ravinteiden saostuskäsittelyllä. Kun saostus toteutetaan, vaikuttaa se hyvin suurella todennäköisyydellä myös kalaston rakenteeseen. Mielestämme Takasen tapauksessa koekalastus tulee uusia muutaman vuoden sisällä saostuksen jälkeen, jos halutaan saada uusi arvio kalaston rakenteesta. 32

88 Leheen kalayhteisön rakenne oli erittäin särkikalavaltainen ja petokaloja oli vähän. Yksikkösaalis Leheessä oli Takasen tavoin melko pieni, joten Leheenkin tapauksessa hoitokalastuksen teho on vähintäänkin kyseenalainen. Tämän lisäksi Lehee on keskisyvyydeltään erittäin matala järvi, mikä tekee vedenlaadun parantamisen kalaston kautta melko mahdottomaksi. Leheen vuoden 2012 ja 1998 saalistietoja verrattaessa voidaan todeta, että yksikkösaaliissa ja kalaston rakenteessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Mahdolliset muutokset selittyvät lähes täysin vuosien välisellä vaihtelulla. Teuronjärven kalayhteisö oli biomassan osalta lievästi särkikalavaltainen. Painoyksikkösaalis oli tutkimusjärvien korkein (1 929 g) ja kasvoi vuoteen 1998 verrattuna noin 400 grammaa. Tämäkin kasvu johtui kuitenkin suurimmaksi osaksi muutamasta isommasta hauesta ja ahvenesta. Yksikkösaalistiedoista voidaan havaita, että vertailuvuosien särkien painoyksikkösaalis on samaa tasoa, mutta kappalemäärä on kaksinkertaistunut vuodesta 1998 vuoteen Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että särjen keskikoko on puolittunut tänä aikana. Tämä on huomionarvoinen seikka kun tiedetään, että särjen keskikoon pieneneminen on tyypillinen ilmiö kalaston muuttuessa rehevämpään suuntaan. Paikallisen tiedon mukaan Teuronjärvessä on runsaasti isokokoisia haukia, joita saatiin poikkeuksellisen paljon myös koekalastuksissa. Kun tähän lisätään petoahventen kohtuullinen määrä saaliissa, voidaan todeta, että Teuronjärven yhteenlaskettu petokalayksikkösaalis on tyydyttävää tasoa. Jos hoitokalastusta Teuronjärvessä harkitaan, kannattaa se kohdistaa niin, että särkikaloista etenkin särkien määrään saadaan vaikutettua pienentävästi. Tulee kuitenkin muistaa, että Teuronjärven painoyksikkösaalis ei vielä ole hälyttävää tasoa verratessa muihin samantyyppisiin järviin, joissa yksikkösaalis voi olla moninkertainen. Suoli-, Oks- ja Pyhäjärvien kalastoon perustuvat ekologiset tilat todettiin kaikissa hyväksi, joten emme suosittele kalastoon liittyviä toimenpiteitä näissä kohteissa. Kirjallisuus Ala-Opas P Selvitys Lammin ja Tuuloksen järvien kalastosta Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Moniste, 56 s. Kurkilahti M. & Rask M Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling P. ja Rahikainen M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s Tammi J., Rask M. & Olin M Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383: RKTL, Helsinki. 33

89 Liite 3. Suolijärven pyyntikartta. 36

90 Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä Tommi Malinen ja Mika Vinni Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja

91 Etukannen kuva: Näkymä Tuuloksen Pannujärveltä näytteenottopäivänä 27. kesäkuuta Kaikki kuvat Mika Vinni. Sisäkannen kuva: Näkymä Hauhon ja Tuuloksen Pyhäjärvelle 25. kesäkuuta Lähdeviite: Tommi Malinen ja Mika Vinni 2013: Sulkasääsken runsaus ja merkitys Hämeenlinnan Tuuloksen Pyhä-, Suoli- ja Pannujärvessä Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos ja Hämeenlinnan kaupunki. ISBN painotuote: ISBN verkkojulkaisu: ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 2

92 TIIVISTELMÄ 4 ABSTRACT 5 1. Johdanto 6 2. Aineisto ja menetelmät 7 3. Tulokset Lämpötila ja happipitoisuus Kaikuluotaushavainnot Sulkasääsken toukkien tiheysarviot Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Tulosten tarkastelu Pannujärvi Suolijärvi Pyhäjärvi Suositukset jatkotoimiksi 19 Lähdeluettelo 19 Sulkasääskiä, hankajalkaisia ja vesikirppuja. 3

93 TIIVISTELMÄ Sulkasääsken toukat ovat eläinplanktonia syöviä petoja, jotka saattavat runsaana esiintyessään säädellä eläinplanktonin runsautta ja siten aiheuttaa tai voimistaa sinileväkukintoja. Jos sulkasääskikanta on tiheä, ei hoitokalastuksella voida parantaa järven tilaa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin sulkasääsken toukkien runsautta kolmella järvellä Tuuloksessa: Pannujärvellä, Suolijärvellä ja Pyhäjärvellä. Tulosten perusteella arvioitiin sulkasääsken merkitystä tutkimusjärvissä. Näytteenotto toteutettiin kaikuluotauksella, nostohaavilla ja pohjanoutimella. Kaikuluotauksen perusteella arvioitiin toukkien vertikaalijakauma vesipatsaassa. Nostohaavi- ja sedimenttinäytteiden perusteella laskettiin toukkien suuntaa antavat tiheysarviot syvännealueelle. Pannujärvellä käytettiin hieman kattavampaa näytteenottoa, jolla pystyttiin arvioimaan keskimääräinen tiheys yli 1,5 m syville alueille. Pannujärvellä esiintyi runsaasti sulkasääsken toukkia. Niiden tiheys oli yli 6 m syvillä alueilla n yks./m 2 ja yli 1,5 m syvillä alueilla n. 900 yks./m 2. Toukkien esiintymisen yläraja vesipatsaassa oli 6 m syvyydellä ja toukkakerros jatkui tiheänä pohjaan asti. Noin 23 % toukista oli vesipatsaassa ja 77 % sedimentissä. Järven sedimentti oli poikkeuksellisen pehmeä, minkä ansiosta toukilla saattaa olla keskimääräistä sedimenttikerrosta suurempi elinympäristö käyttävinään. Vesipatsaassa humuspitoisen veden aiheuttama valon sammuminen ja alusveden vähähappisuus tarjoavat hyvän suojan kalojen saalistukselta. Pannujärven sulkasääskikanta on niin runsas, että sillä täytyy olla voimakas vaikutus järven eläinplanktonyhteisöön ja sitä kautta todennäköisesti myös sinileväkukintoihin. Pannujärven tilaa ei voida parantaa tehokalastuksella. Alusveden hapetustakaan ei suositella, koska sen vaikutuksia sulkasääskikantaan ei tunneta. Parhaiten Pannujärven tilaa voidaan parantaa valuma-alueen vesiensuojelulla. Suolijärvelläkin sulkasääsken toukkien tiheys oli yli 6 m syvillä alueilla n yks./m 2, mutta toukkia esiintyi paljon pienemmällä alueella kuin Pannujärvellä. Vesipatsaassa toukkien esiintymisen yläraja oli hieman kirkkaamman veden ansiosta 7,5 m syvyydellä. Sedimentissä toukista oli 94 %. Koska sedimentin toukat nousevat yöllä vesipatsaaseen syömään eläinplanktonia, saattaa sulkasääskikanta säädellä kalojen ohella eläinplanktonin runsautta syvännealueella ja siten mahdollisesti vaikuttaa sinileväkukintojen muodostumiseen. Sulkasääsken merkitys on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Pannujärvellä. Nykytilassa sulkasääsken toukat eivät pääse runsastumaan, koska ulapan kalatiheys on melko suuri. Hoitokalastusta ei suositella Suolijärvenkään kunnostukseen, koska kalojen vähetessä saattaa sulkasääskikanta runsastua ja johtaa jopa nykyistä huonompaan tilaan. Sulkasääski kuuluu Pyhäjärven lajistoon, mutta alhaisen tiheyden (n. 70 yks./m 2 yli 6 m syvillä alueilla) takia sillä ei ole ulapan ravintoverkossa suurta merkitystä. Toukkia esiintyi vain sedimentissä. Veden kirkkaus, hyvä happitilanne ja sulkasääsken toukkia tehokkaasti syövä kuorekanta tekevät vesipatsaasta toukille liian vaarallisen elinympäristön. 4

94 ABSTRACT Phantom midge larvae are invertebrate predators which can control the biomass of zooplankton and hence contribute in the development of cyanobacterial blooms. If the lake is inhabited by a dense population of phantom midge, fish removal is an inefficient tool for restoration. In the present study, the density of phantom midge was estimated in three lakes; in Lake Pannujärvi, in Lake Suolijärvi and in Lake Pyhäjärvi. Based on the results, the role of phantom midge in the lakes was evaluated. Sampling was conducted with an echosounder, plankton net and bottom sampler. The vertical distribution of phantom midge population was estimated from hydroacoustic data, while the approximate densities of larvae for deepest area were computed using plankton net and bottom samples. In Lake Pannujärvi, more extensive sampling was conducted enabling also the estimation of density for more than 1.5 m deep areas. In Lake Pannujärvi the population of phantom midge was dense (ca ind./m 2 in more than 6 m deep areas and ca. 900 ind./m 2 in more than 1.5 m deep areas). In the water column, the upper limit of the vertical distribution of larvae was 6 m and the swarm was dense down to the lake bottom. The percentage of larvae of the whole population was 23% in the water column and 77% in the sediment. The sediment was exceptionally soft probably providing wider sediment habitat than usually available for larvae. In the water column, the rapid light extinction due to humic substances combined with the low concentration of oxygen in the hypolimnion afforded efficient refuge against fish predation. The high density of phantom midge population obviously controls the zooplankton community and contributes in the formation of cyanobacterial blooms. Hence, the fish removal is not a suitable tool for restoration of Lake Pannujärvi. Furthermore, the oxygenation of hypolimnion is not recommended, because its effect on the phantom midge population could not be predicted. The state of Lake Pannujärvi can be most efficiently improved by minimization of the loading of nutrients and humic substances from the catchment area. In Lake Suolijärvi, the density of phantom midge larvae was ca ind./m 2 in more than 6 m deep areas. The area inhabited by the larvae was clearly smaller than in Lake Pannujärvi. Due to the more transparent water, the upper limit of the vertical distribution of larvae in the water column was 7.5 m. The percentage of larvae in the sediment was 94%. Because the larvae ascend from the sediment to the water column at night to feed zooplankton, it is possible that the phantom midge population controls the zooplankton biomass together with fish assemblage and hence contributes in the formation of cyanobacterial blooms also in Lake Suolijärvi. The magnitude of the effects of phantom midge, however, must be clearly lower than in Lake Pannujärvi. In the present state, the relatively high fish density of pelagial prevents the growth of phantom midge population. Fish removal is not recommended, because the phantom midge population can occupy the niche released from fish and hence even increase the risk of cyanobacterial blooms. The phantom midge belongs to the fauna of Lake Pyhäjärvi, but due to its low density (ca. 70 ind./m 2 ), it is practically insignificant in the food-web of lake. The larvae were not found from the water column. The high transparency of the water, high oxygen concentration and the existence of efficient predator of phantom midge, smelt, made the water column too risky habitat for larvae. 5

95 1. Johdanto Sulkasääsken (Chaoborus flavicans) toukat (kuva 1) ovat eläinplanktonia syöviä petoja, joilla saattaa olla suuri merkitys järven ravintoverkossa. Esimerkiksi monet tehokalastushankkeet ovat epäonnistuneet juuri sulkasääsken toukkien takia. Runsaana esiintyessään ne säätelevät eläinplanktonin runsautta paljon tehokkaammin kuin kalat. Tällöin planktonsyöjäkalojen poistaminen ei vähennä sinileväkukintoja (Liljendahl-Nurminen ym. 2003, Horppila & Liljendahl-Nurminen 2005). Monet kalalajit käyttävät toukkia ravintonaan (Horppila ym. 2003, Malinen ym. 2006) ja väärin kohdennetulla tehokalastuksella saatetaan entisestään parantaa toukkien elinmahdollisuuksia. Sulkasääsken toukkien runsaus kalamäärältäänkin runsaiden järvien vesipatsaassa on melko uusi havainto (Liljendahl-Nurminen ym. 2002). Aiemmin toukkien on luultu elävän lähinnä pohjasedimentissä ja muodostavan tiheitä esiintymiä ainoastaan kalattomissa lammissa ja hapettomassa alusvedessä. Harhaluulo on johtunut siitä, että toukat eivät juuri jää vesinäytteenottimiin. Kahden kaasurakkulansa ansiosta toukat kuitenkin näkyvät hyvin kaikuluotaimessa. Kaikuluotaushavaintojen innoittamana on sulkasääsken esiintymistä alettu tutkia tarkemmin. Erityisesti savisameista ja syvistä järvistä toukkia on löytynyt runsaasti. Sulkasääsken pahoin vaivaamia savisameita järviä ovat mm. Hiidenvesi ja Tammelan Kaukjärvi (Liljendahl-Nurminen ym. 2002, Malinen ym. 2008a). Myös monista humusvesistä toukkia on löytynyt runsaasti (Malinen ym. 2011a ja julkaisematon aineisto). Kuva 1. Sulkasääsken toukka (ylhäällä) ja kotelo (alhaalla). Toukan pituus on n. 1 cm. Kuva: Mika Vinni. Hämeenlinnan Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärvi kuuluvat ominaisuuksiltaan järviin, joissa sulkasääsken toukkia saattaa esiintyä. Pannujärven suuri humuspitoisuus ja alusveden heikko happitilanne kesäkerrostuneisuuskaudella (Mäkelä 1997, Jutila 2011) suosivat voimakkaasti sulkasääskeä. Alusveden vähähappisuus kesäkerrostuneisuuskaudella saattaa mahdollistaa toukkien esiintymisen myös Suoli- ja Pyhäjärvessä (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Tässä tutkimuksessa selvitettiin sulkasääsken toukkien runsaus Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärvessä. Tulosten perusteella arvioitiin sulkasääsken merkitystä tutkimusjärvissä ja järvien mahdollista jatkotutkimustarvetta. Tutkimuksen resurssit eivät kuitenkaan mahdollistaneet hyvää alueellista kattavuutta, joten sulkasääsken runsausarvioita on pidettävä ainoastaan suuntaa antavina. Työn oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki, ja se oli osa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. 6

96 2. Aineisto ja menetelmät Tuuloksen järvien kenttätutkimukset tehtiin 25. ja 27. kesäkuuta 2012 kaikuluotaus-, nostohaavi- ja pohjanoudinnätteenotolla. Tarkoitus oli ajoittaa tutkimus ajankohtaan, jolloin toukkia esiintyy vesipatsaassa, mutta ne eivät vielä ole kuoriutuneet ja siten poistuneet järvestä. Aluksi kaikuluodattiin tutkimusjärvillä toukkien esiintymisalueen ja vertikaalijakauman selvittämiseksi. Pannujärvellä kaikuluodattiin kuusi itä-länsi-suuntaista, Suolijärvellä viisi pohjois-etelä-suuntaista ja Pyhäjärvellä neljä pohjois-etelä-suuntaista linjaa. Kaikululotaukset tehtiin SIMRAD EY-500 -tutkimuskaikuluotaimella, joka oli varustettu lohkokeilaisella ES120-7C -anturilla. Sen lähettämän äänen taajuus on 120 khz ja äänikeilan avautumiskulma 7 (-3 db tasolle). Vastaavaa kaikuluotauslaitteistoa on käytetty monissa sulkasääskitutkimuksissa. Aineisto tallennettiin kannettavan tietokoneen kovalevylle myöhempää analysointia varten. Tämän jälkeen valittiin Suoli- ja Pyhäjärveltä kolme pistettä nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteenottoa varten. Pisteet valittiin eri syvyysvyöhykkeiltä, jotta saatiin karkea arvio toukkien esiintymisalueesta myös sedimentissä. Pannujärvellä toteutettiin hieman laajempi otanta: haavi- ja sedimenttinäytteet otettiin viideltä erisyvyiseltä näytepisteeltä. Lisäksi otettiin syvimmältä pisteeltä kaksi rinnakkaista (eli yhteensä kolme) haavinäytettä. Planktonhaavin silmäkoko oli 183 m ja halkaisija 50 cm. Näytteet otettiin pohjasta pintaan. Sedimenttinäytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella (näyteala 231 cm 2 ) ja seulottiin 500 m:n haavikankaan läpi. Lisäksi mitattiin syvänteeltä lämpötila- ja happiprofiilit YSI-sondilla sekä näkösyvyys Secchi-levyllä. Haavi- ja pohjaeläinnäytteet pakastettiin. Sulkasääsken toukkien ja koteloiden lukumäärä laskettiin myöhemmin laboratoriossa. Vesipatsaasta ja sedimentistä löytyneiden toukkien pituudet mitattiin 0,1 mm:n tarkkuudella pituusjakaumien määrittämiseksi. Suoli- ja Pyhäjärven näytteistä mitattiin kaikki löytyneet toukat. Pannujärven haavinäytteistä mitattiin n. 200 ja sedimenttinäytteistä n. 100 yksilön pituus. Haavi- ja sedimenttinäytteiden perusteella laskettiin tutkimusjärvien yli 6 m syville alueille keskimääräinen toukkatiheys ja lisäksi sen 95 %:n luottamusvälit Poisson -jakaumaan perustuen (Jolly & Hampton 1990). Pannujärvelle laskettiin myös yli 1,5 m syvien alueiden toukkatiheys käyttäen jälkiositusta syvyyden suhteen (Pahkinen & Lehtonen 1989). Tällöin ositteina olivat 1,5-6 m syvät ja yli 6 m syvät alueet. Syvännealueelle painottuneen suppean otannan takia ei Suoli- ja Pyhäjärvelle voitu laskea näitä arvioita. Kaikuluotausaineistosta laskettiin kaikuenergian eli -integraalin vertikaaliprofiilit. Kaikuenergia on suoraan verrannollinen kalojen ja sulkasääsken toukkien tiheyteen. 3. Tulokset 3.1 Lämpötila ja happipitoisuus Kaikissa tutkimusjärvissä vallitsi lämpötilakerrostuneisuus (kuva 2). Pintaveden lämpötila oli Pannujärvellä 18 C, Suolijärvellä 17 C ja Pyhäjärvellä 16 C. Harppauskerros, jossa lämpötila putoaa nopeasti, oli Pannujärvellä 4-6 m, Suolijärvellä 5,5-7 m ja Pyhäjärvellä 7-12 m syvyydessä. Pannuja Suolijärvellä happipitoisuus laski harppauskerroksen ylärajasta alkaen. Pannujärvellä happipitoisuus laski n. 7,5 m syvyyteen mentäessä arvoon 3,0 mg/l ja syvimmällä mittaussyvyydellä (9,7 m) pitoisuus oli enää 2,0 mg/l. Suolijärvellä syvimmällä mittaussyvyydellä (9,8 m) happipitoisuus oli 2,6 mg/l. Pyhäjärvellä happipitoisuus oli korkea koko vesipatsaassa. Näkösyvyys oli Secchi-levyllä mitattuna Pannujärvellä 1,25 m, Suolijärvellä 1,7 m ja Pyhäjärvellä 3,0 m. 7

97 3.2 Kaikuluotaushavainnot Pannujärvi Happi (mg/l), lämpötila ( C) Kaikuluotaus paljasti heti, että Pannujärvellä esiintyy runsaasti sulkasääsken toukkia vesipatsaassa, Suolijärvellä jonkin verran ja Pyhäjärvellä vähän tai ei ollenkaan (kuvat 3-8). Pannujärvellä toukkia esiintyi tiheänä kerroksena kuuden metrin syvyydeltä alaspäin (kuvat 3 ja 4). Tihein toukkakerros näytti olevan 8-9 m syvyydellä. Kaloja esiintyi varsin vähän ja valtaosa niistä havaittiin melko ylhäällä vesipatsaassa. Yli 5 m syvyydellä ei kaloja juuri ollut. Suolijärvellä havaittiin jonkin verran sulkasääsken toukkia 7,5 m syvyydeltä alaspäin (kuvat 5 ja 6). Kaloja havaittiin paljon enemmän kuin Pannujärvellä. Kalaparvia esiintyi koko päällysvedessä ja niiden esiintymisen alaraja oli n. 6 m syvyydessä. Pyhäjärven syvänteellä kaikuluotaimella havaittiin n. 23 m syvyydeltä alaspäin kohteita, jotka saattoivat olla sulkasääsken toukkia (kuvat 7 ja 8). Nostohaavilla ei kuitenkaan saatu ainoatakaan sulkasääsken toukkaa. Kohteet saattoivat olla myös valkokatkoja, joita saatiin pohjanäytteenottimella. Joka tapauksessa näiden epävarmoiksi jääneiden kohteiden tiheys oli erittäin pieni verrattuna Pannu- ja Suolijärven toukkatiheyksiin. Pannu- ja Suolijärven kaikuenergian vertikaalijakaumista nähdään, että kalakerroksen ja toukkakerroksen välissä on 1-1,5 m korkea kerros, jossa ei ole kumpiakaan (kuva 10). Kaikuenergian perusteella Pannujärvellä on paljon enemmän sulkasääsken toukkia kuin Suolijärvellä, mutta Suolijärvellä on paljon enemmän kaloja kuin Pannujärvellä. Pyhäjärvelle ei vertikaaliprofiilia tehty, koska sulkasääsken toukkien esiintymistä vesipatsaassa ei saatu varmistettua. Syvyys (m) Syvyys (m) Suolijärvi Syvyys (m) Pyhäjärvi happi lämpötila Happi (mg/l), lämpötila ( C) Happi (mg/l), lämpötila ( C) Kuva 2. Tutkimusjärvien happi- ja lämpötilaprofiilit kesäkuun lopussa Suoli- ja Pyhäjärvellä mittaus tehtiin 25. ja Pannujärvellä 27. kesäkuuta. 8

98 pohja 11 sulkasääsken toukkia Kuva 3. Kaikuluotauskuva Pannujärveltä 27. kesäkuuta Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia esiintyy vesipatsaassa runsaasti yli 6 m syvyydellä. Tihein toukkakerros näkyy punaisena, keskitiheä vihreänä ja tiheydeltään alhaisin sinisenä. 0 3 kaloja sulkasääsken toukkia Kuva 4. Suurennos kuvan 4 linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääskikerroksen yläpuolella, n. 3 m syvyydellä näkyy harvakseltaan kaloja. Tihein toukkakerros näkyy punaisena, keskitiheä vihreänä ja tiheydeltään alhaisin sinisenä. Vasemmalla sulkasääski, hankajalkaisia ja vesikirppuja. Oikealla surviaissääsken toukkia ja katkoja. 9

99 0 3 6 kaloja 9 11 sulkasääsken toukkia Kuva 5. Kaikuluotauskuva Suolijärveltä 25. kesäkuuta Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia esiintyy vesipatsaassa yli 7,5 m syvyydellä. Kalaparvia esiintyy runsaasti aina 6 m syvyydelle asti kaloja 9 11 sulkasääsken toukkia Kuva 6. Suurennos kuvan 6 linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Sulkasääsken toukkia kuvaava sininen väri paljastaa, että toukkatiheys on paljon pienempi kuin Pannujärvellä. Härkälintu Pyhäjärvellä. 10

100 sulkasääsken toukkia tai valkokatkoja Kuva 7. Kaikuluotauskuva Pyhäjärveltä 25. kesäkuuta Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. Pohjan läheisyydessä saattaa esiintyä harvakseltaan sulkasääsken toukkia. Toisaalta kohteet voivat olla myös valkokatkoja kaloja sulkasääsken toukkia tai valkokatkoja Kuva 8. Suurennos kuvan 8 linjalta. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys metreinä. 11

101 Pannujärvi 0 Kaikuenergia (s a, m 2 /ha) 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 Syvyys (m) kaloja sulkasääsken toukkia Syvyys (m) Suolijärvi Kaikuenergia (s a, m 2 /ha) 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 kaloja sulkasääsken toukkia Kuva 9. Kaikuenergian vertikaaliprofiili Pannu- ja Suolijärven syvänteellä (yli 9 m syvä alue). Kaikuluotaimen pintakatvealue on merkitty harmaalla. 3.3 Sulkasääsken toukkien tiheysarviot Nostohaavi- ja sedimenttinäytteet vahvistivat kaikuluotauksen antaman ensivaikutelman Pannujärven runsaasta sulkasääskikannasta. Sulkasääsken toukkien tiheys oli peräti 6500 yks./m 2 Pannujärven syvänteellä (taulukko 1), jossa n. 23 % toukista oli vesipatsaassa ja n. 77 % sedimentissä. Sekä vesipatsaan että sedimentin toukkien määrä laski selvästi matalammalle mentäessä, mutta sedimentin toukkatiheys oli vielä 3 m syvyydelläkin n. 260 yks./m 2. Karkeasti arvioiden Pannujärven toukkatiheys oli yli 6 m syvillä alueilla 2800 yks./m 2 (95 %:n luottamusvälit yks./m 2 ) (kuva 10) ja alle 6 m syvillä alueilla 370 yks./m 2 (lv:t yks./m 2 ). Syvyysvyöhykkeiden pinta-alat huomioiden saatiin Pannujärven toukkatiheydeksi yli 1,5 m syvillä alueilla 930 yks./m 2 (lv:t yks./m 2 ) (kuva 10). Pannujärven toukkatiheydet ovat muihin sulkasääskijärviin verrattuna varsin suuria. Suppean otannan aiheuttamat laajat luottamusvälit eivät kuitenkaan mahdollista Pannujärven arvioiden tarkkaa vertailua muiden järvien tuloksiin. Kuvissa 10 ja 11 esitetyt tulokset ovat Tuuloksen järviä lukuunottamatta peräisin savisameista järvistä. Humusvesistä tutkimustuloksia on niukasti. 12

102 Hyvinkään Piilolammilla sulkasääsken toukkien tiheys oli yli 1,5 m syvillä alueilla n yks./m 2 ja Pitkänokanlammella n. 300 yks./m 2. (Malinen ym. 2011a). Näillä lammilla pohjanäytteenottimena käytettiin kuitenkin Kajak-noudinta, eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia Pannujärven arvioiden kanssa. Suolijärvellä sulkasääsken toukkien tiheys oli 1560 yks./m 2 syvimmällä (10,1 m) näytepisteellä, jossa n. 6 % toukista oli vesipatsaassa ja n. 94 % sedimentissä (taulukko 1). Matalammilta pisteiltä ei saatu lainkaan toukkia vesipatsaasta. Sedimentin toukkatiheys oli kuitenkin vielä 8,0 m:n syvyisellä näytepisteellä 520 yks./m 2. Viiden metrin syvyisellä näytepisteellä ei ollut enää toukkia sedimentissäkään. Suuntaa antava Suolijärven toukkatiheysarvio yli 6 m syville alueille oli 1040 yks./m 2 (95%:n lv:t yks./m 2 ). Pyhäjärvellä vesipatsaasta ei saatu lainkaan sulkasääsken toukkia (taulukko 1). Syvimmällä pisteellä (30,0 m) toukkien tiheys sedimentissä oli n. 220 yks./m 2. Tätä matalammilla, 16 ja 9 m syvillä näytepisteillä ei toukkia ollut sedimentissäkään. Suuntaa antava Pyhäjärven toukkatiheysarvio yli 6 m syville alueille oli 70 yks./m 2 (95 %:n lv:t yks./m 2 ). Taulukko 1. Sulkasääsken toukkien tiheys Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärven näytepisteillä nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteiden perusteella. Syvyys (m) Tiheys vesipatsaassa (yks./m 2 ) Tiheys sedimentissä (yks./m 2 ) Tiheys yhteensä (yks./m 2 ) Pannujärvi 11, * , , , , Suolijärvi 10, , , Pyhäjärvi 30, , , * kolmen rinnakkaisen haavinoston keskiarvo 13

103 Tiheys (yks./m 2 ) Pannujärvi Suolijärvi Pyhäjärvi Hiidenvesi Lohjanjärvi Kaukjärvi, Tammela Kirkkojärvi, Somero Kuva 10. Sulkasääsken toukkien tiheys (vesipatsaan ja sedimentin toukat yhteensä) 95 %:n luottamusväleineen Tuuloksen Pannu-, Suoli- ja Pyhäjärven yli 6 m syvillä alueilla verrattuna eräiden tutkittujen savisameiden järvien toukkatiheyksiin (Horppila ym. 2003, Malinen ym. 2003, Malinen ym ja julkaisematon). Tiheys (yks./m 2 ) Pannujärvi Hunttijärvi, Mäntsälä Sahajärvi, Mäntsälä Mustialanlammi, Tammela Kaukjärvi, Tammela Maikkalanselkä, (Lohjanjärvi) Kuva 11. Sulkasääsken toukkien tiheys (vesipatsaan ja sedimentin toukat yhteensä) 95 %:n luottamusväleineen Tuuloksen Pannujärven yli 1,5 m syvillä alueilla verrattuna eräiden tutkittujen savisameiden järvien toukkatiheyksiin (Malinen ym. 2008b, Malinen ym. 2010, Malinen ym. 2008a, Malinen ym. 2011b). 3.4 Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Pannujärvellä vesipatsaasta ja sedimentistä löytyneiden sulkasääsken toukkien pituusjakaumat erosivat selvästi toisistaan (kuva 12). Toukkien pituusjakauma oli kaksihuippuinen. Vesipatsaassa oli enemmän suuria ja sedimentissä enemmän pieniä toukkia. Toukkien keskipituus oli vesipatsaassa 9,75 mm ja sedimentissä 9,14 mm. Suolijärvellä toukat olivat kutakuinkin samankokoisia vesipatsaassa (ka. 9,61 mm) ja sedimentissä (ka. 9,69 mm). Pyhäjärveltä löydettiin ainoastaan viisi toukkaa, kaikki sedimentistä. Niiden keskipituus oli 9,84 mm. Suolijärven sedimentistä löytyneiden 14

104 toukkien keskipituus oli hiukan pienempi kuin tyypillisesti rehevissä savisameissa järvissä (kuva 13). Pannujärvellä toukkien keskipituus oli selvästi pienempi ja lähes yhtä pieni kuin Hyvinkään Suolijärvessä ja Piilolammissa, jotka ovat selvästi muita karumpia järviä. Lukumäärä Mitattujen lkm = 199 Keskipituus = 9,75 mm Pannujärvi, vesipatsas Mitattujen lkm = 113 Keskipituus = 9,14 mm Pannujärvi, sedimentti Mitattujen lkm = 18 Keskipituus = 9,61 mm Suolijärvi, vesipatsas Mitattujen lkm = 45 Keskipituus = 9,69 mm Suolijärvi, sedimentti Pituus (mm) Kuva 12. Sulkasääsken toukkien pituusjakaumat Pannu- ja Suolijärven vesipatsaassa ja sedimentissä. 15

105 Keskipituus (mm) Maikkalanselkä Hiidenvesi Kytäjärvi Suolijärvi (Tuulos) Pannujärvi Suolijärvi (Hyvinkää) Piilolammi Kuva 13. Sulkasääsken toukkien keskipituus 95 %:n luottamusväleineen eräiden järvien sedimentissä. 4. Tulosten tarkastelu Sulkasääsken toukkia esiintyy erittäin runsaasti Pannujärvellä ja kohtalaisen runsaasti Suolijärven syvännealueella, mutta Pyhäjärvellä vain harvakseltaan syvänteen sedimentissä. Pannujärven ruskea vesi ja alusveden heikko happitilanne kesällä tarjoavat sulkasääsken toukille hyvän suojapaikan kalojen saalistusta vastaan. Suolijärvellä tilanne on samantyyppinen, mutta hieman kirkkaampi vesi ja pienempi vähähappinen vesitilavuus eivät tarjoa sulkasääsken toukille yhtä hyviä elinolosuhteita kuin Pannujärvellä. Pyhäjärven kirkas vesi ja varsin hyvä happitilanne pitävät sulkasääskikannan pienenä ja rajoittavat sen esiintymisen syvänteen sedimenttiin. 4.1 Pannujärvi Pannujärvellä sulkasääsken toukkia on niin runsaasti, että niillä täytyy olla todella suuri merkitys järven ravintoverkossa. Sulkasääsken toukat ovat niin tehokkaita eläinplanktonin saalistajia, että ne todennäköisesti säätelevät voimakkaasti Pannujärven eläinplanktonia pitäen sen kasviplanktonia säätelevän vaikutuksen heikkona. Tämä saattaa voimistaa sinileväkukintoja. Pannujärvellä jo pelkkä veden korkea humuspitoisuus näyttäisi riittävän siihen, että sulkasääsken toukat pääsevät suojaan kalojen saalistukselta. Sulkasääskikerroksen yläraja oli n. 6 m syvyydellä, jossa happea oli vielä kaloille riittävästi. Pannujärveltä puuttuu tehokkaasti hämärässä tai pimeässä sulkasääsken toukkia syövä kalalaji, kuten kuore (Horppila ym. 2004). Kalasto koostuu lähinnä särjistä ja ahvenista (Huitu & Mäkelä 1999, Ala-Opas 1999), jotka eivät pysty saalistamaan tehokkaasti sulkasääsken toukkia pimeässä. Ilmeisesti jo 5 m syvyydessä valoa oli näiden kalojen saalistuksen kannalta liian vähän. Evon humusjärvillä, Maja- ja Haarajärvellä sulkasääskikerroksen ylärajan on havaittu olevan ainakin ajoittain selvästi ylempänä kuin vähähappisen kerroksen yläraja (Malinen, julkaisematon aineisto). Pimeän tullen toukat vaeltavat päällysveteen hyödyntämään sen runsaampia 16

106 eläinplanktonvaroja ja palaavat jälleen aamun sarastaessa takaisin syvemmälle (Horppila ym. 2000). Siten ne voivat tehokkaasti säädellä myös päällysveden eläinplanktonin runsautta. Pannujärven sedimenttinäytteenotossa ilmeni, että pohja on poikkeuksellisen pehmeä. Kaikuluotauksissa havaittiin kovempi, ilmeisesti alkuperäinen pohja 1-3 m nykyisen pohjan alapuolella. Saattaa olla, että niiden väliin jäävä paksu huokoinen kerros tarjoaa sulkasääsken toukille käyttöön tavallista laajemman sedimenttihabitaatin. Teoriassa tämä saattaisi mahdollistaa erityisen tiheän sulkasääskikannan, mutta tutkimustietoa asiasta ei ole. Pannujärven toukkien pituusjakauma oli kaksihuippuinen, mikä ei ole kovin yleistä. Molempien kokoluokkien toukat ovat todennäköisesti talvehtineita, vuonna 2011 syntyneitä toukkia. Ilmeisesti kesällä 2011 sulkasääskillä on ollut kaksi erillistä kuoriutumisjaksoa. Näin saattoi käydä myös kesällä 2012: muutamien pupien eli koteloiden löytyminen kesäkuun lopussa viittasi lähestyvään kuoriutumisjaksoon. Keskipituudeltaan n. 10 mm olleet suuremmat toukat siis todennäköisesti kuoriutuivat jo heinäkuun alussa, kun taas pienemmän kokoluokan toukat luultavasti vasta elokuussa. Toisaalta kesän sääolot säätelevät kuoriutumista. Jos sopivia ilmoja (lähinnä tyyniä ja sateettomia öitä) ei ole, saattaa kuoriutuminen viivästyä paljonkin. Lisäksi kesän sääolot saattavat vaikuttaa todella paljon syntyvän vuosiluokan runsauteen. Hiidenvedellä on havaittu, että sulkasääsken toukkien runsaus vaihtelee paljon vuodesta toiseen (Malinen ym. 2012). Kylmää ja sateista kesää 2008 seurasi ainakin Hiidenvedellä sulkasääskikannan romahdus. Kanta oli kuitenkin palautunut entiselle tasolleen vuonna Humusjärvissä joissa on tiheä sulkasääskikanta, esiintyy usein myös limalevää (Gonyostomum semen) (Trigal ym. 2011). Limalevää esiintyy Pannujärvelläkin runsaasti (Huitu & Mäkelä 1999, Jutila 2011). Sekä sulkasääsken toukat että limalevä viihtyvät pimeässä ja hapettomassa alusvedessä. Erona on kuitenkin se, että sulkasääsken toukat ovat alusvedessä päivällä ja limalevä puolestaan yöllä (Salonen & Rosenberg 2000). Näiden lajien vuorovaikutuksista ei juuri ole tutkimustietoa, mutta teoriassa tiheä sulkasääskikanta voi suosia limalevän esiintymistä. Runsas sulkasääskikanta pitää suurikokoiset, limalevää syövät vesikirput vähissä ja saattaa siten vähentää limalevän kuolevuutta. Pannujärven suppea näytteenotto (viisi pistettä) johti runsausarvion laajoihin luottamusväleihin. Näin ollen arvioita tulee pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lisäksi Pannujärven pohjan koostumus vaikeuttaa huomattavasti sedimenttinäytteenottoa ja saattaa aiheuttaa systemaattista virhettä tuloksiin. Putkimainen Kajak-noudin saattaisi sopia paremmin pehmeille pohjille kuin tässä tutkimuksessa käytetty Ekman-noudin. Pannujärven tilan kohentaminen ei ole mahdollista tehokalastuksella, koska pääasiallinen eläinplanktonin säätelijä järvessä on tiheä sulkasääskikanta. Jos kaloja vähennetään, sulkasääsken kuolevuus vähenee ja kanta saattaa runsastua entisestään. Näin ollen tehokalastuksella voidaan ainakin teoriassa jopa huonontaa järven tilaa. Alusveden hapetus kesäkerrostuneisuuskautena voisi heikentää jonkin verran sulkasääsken turvapaikkaa syvällä. Toisaalta Pannujärvellä jo pelkkä suuri humuspitoisuus näyttää riittävän sulkasääsken toukille suojaksi kalojen saalistusta vastaan. Lisäksi hapetukseen sisältyy myös riski siitä, että alusveden korkeampi lämpötila parantaa toukkien kasvua ja tuottaa lämpiminä kesinä useampia sukupolvia kesässä nykyisen yhden sijaan. Näin ollen mahdollisessa hapetuksessa olisi ehdottomasti käytettävä menetelmää, joka ei lämmitä alusvettä. 17

107 Tehokkaimmin Pannujärven sulkasääskikantaan voidaan vaikuttaa valuma-alueen vesiensuojelulla. Valuma-alueelta tuleva humuskuorma tulisi pitää mahdollisimman pienenä. Veden humuspitoisuus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka korkealla vesipatsaassa sulkasääsken toukat voivat esiintyä. Mitä ruskeampaa vesi on, sitä suurempi habitaatti toukilla on käytettävissä ja sitä tehokkaammin ne säätelevät eläinplanktonin runsautta. Vuonna 2011 toteutetut maanmuokkaustoimet valuma-alueella ovat saattaneet heikentää merkittävästi Pannujärven tilaa myös sulkasääsken kautta. Tässä tutkimuksessa saatiin rajallisten resurssien takia vain suuntaa antavaa tietoa Pannujärven sulkasääskikannasta. Esimerkiksi sulkasääsken esiintymisalueen laajuus jäi epäselväksi, koska matalimmallakin näytepisteellä esiintyi toukkia sedimentissä. Samaten runsausarvion tarkkuudessa olisi paljon parantamisen varaa. Järven paksun huokoisen sedimenttikerroksen toukkamäärä tulisi selvittää kattavalla näytteenotolla Kajak-noutimella. Sulkasääsken ja eläinplanktonyhteisön kesäaikaisen sukkession selvittäminen antaisi hyödyllistä tietoa siitä, kuinka tehokkaasti sulkasääski säätelee Pannujärven eläinplanktonin runsautta ja vaikuttaa sitä kautta sinileväkukintoihin. Jos Pannujärven tilaa halutaan parantaa nykyisestä, kannattaisi aluksi toteuttaa sulkasääskikannan dynamiikan tarkempi selvitys. 4.2 Suolijärvi Suolijärven syvänteellä oli kohtalaisen runsaasti sulkasääsken toukkia, varsinkin sedimentissä. Koska toukat todennäköisesti vaeltavat päällysveteen yöllä (Horppila ym. 2000), voivat ne vaikuttaa Suolijärvelläkin eläinplanktonin runsauteen ja siten myös epäsuorasti sinileväkukintojen muodostumiseen. Toukkien pienemmän tiheyden ja rajallisemman esiintymisalueen takia niillä on kuitenkin paljon pienempi merkitys ravintoverkossa kuin Pannujärvellä. Suolijärven toukat olivat suurempia kuin Pannujärven toukat, mikä viittaa parempaan ravintotilanteeseen piilottelevammasta käyttäytymisestä huolimatta. Ilmeisesti toukilla on yöllä käytössään runsaasti ravinnoksi kelpaavaa eläinplanktonia. Mahdollisesti ne ovat erikoistuneet pienempikokoisen eläinplanktoniin kuin kalat, joita Suolijärven ulapalla esiintyi runsaasti. Nykytilassa sulkasääsken toukat eivät pääse valta-asemaan Suolijärven ulapalla. Kohtalaisen kirkas vesi ja runsas kalakanta ulapalla rajoittavat toukkien esiintymisen varsin syvään veteen. Suolijärvi on kuitenkin herkkä muutoksille etenkin veden sameuden suhteen. Jos sameus kasvaa, paranevat sulkasääsken elinmahdollisuudet ja kanta voimistuu. Näin ollen valuma-alueen kiintoainekuorma ei saisi kasvaa nykyisestä. Pohjoistenlahden kunnostus saattaa heikentää sulkasääskikantaa pitkällä tähtäimellä veden sameuden vähenemisen kautta (Manninen & Jutila 2012). Lyhytaikainen veden samentuminen kunnostuksen aikana ei ehdi vaikuttaa sulkasääskikantaan. Myös kalaston suhteen Suolijärven sulkasääskikanta saattaa olla melko herkkä. Suolijärveltäkin ilmeisesti puuttuu tehokkaasti sulkasääskiä säätelevä kuore (Känkänen & Vesala 2012). Ainakin tutkimusajankohtana, kesäkuussa 2012, ulapalla oli kuitenkin runsaasti kalaa 6 m syvyydelle asti. Niillä on varmasti voimakas vaikutus sulkasääsken esiintymiseen. Toukat pakenevat kaloja niin syvälle, että ne ovat turvassa saalistukselta, joko valon sammumisen tai veden vähähappisuuden ansiosta. Näin ollen Suolijärvenkään kunnostamiseen ei voi varauksetta suositella hoitokalastusta. Kalojen vähetessä saattaa sulkasääskikanta runsastua ja johtaa jopa alkuperäistä huonompaan järven tilaan. Känkäsen ja Vesalan (2012) mukaan Suolijärven kalakannan rakenne on hyvä, eikä hoitokalastukselle ole nykytilassa tarvetta. Jos hoitokalastusta halutaan joskus tehdä, esimerkiksi kalastonhoidollisena toimenpiteenä, tulee ensin selvittää ulappa-alueen kalaston koostumus. Ulapalla esiin- 18

108 tyviä kalalajeja ei kannata kalastaa. Ulapan kalayhteisön selvittämistä ei voi toteuttaa koeverkkokalastuksella, koska se ei anna todellista kuvaa ulapan kalaston laji- ja kokojakaumasta (Olin ym ja 2009). Sen sijaan kaikuluotaus ja koetroolaus tai -nuottaus riittävän tiheäsilmäisellä pyydyksellä voi olla toimiva menetelmä. Tutkimus on tehtävä kesällä ennen sulkasääsken kuoriutumisajankohtaa, eli kesä-heinäkuussa, jolloin kalasto säätelee sulkasääsken esiintymistä vesipatsaassa. 4.3 Pyhäjärvi Sulkasääski kuuluu Pyhäjärven syvännealueen lajistoon, mutta sitä näyttäisi esiintyvän niin vähän, että sillä ei ole järven ravintoverkon kannalta merkitystä. Veden kirkkaus ja alusveden hyvä happitilanne estävät sulkasääsken runsastumisen. Lisäksi Pyhäjärvessä esiintyy kuoretta (Känkänen & Vesala 2012), joka on tehokas vesipatsaassa olevien sulkasääsken toukkien saalistaja. Ajoittainen hapenpuute kesäkerrostuneisuuden lopulla aivan syvimmillä paikoilla (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta) ei vielä aiheuta sulkasääsken merkittävää runsastumista. Valkokatkan esiintyminen sedimenttinäytteissä kertoo järven pohjaeläinyhteisön hyvästä tilasta. Sulkasääsken toukkien takia kalastonhoidolliselle hoitokalastukselle ei ole estettä. Toisaalta koeverkkokalastusten (Känkänen & Vesala 2012) ja kaikuluotauksen antaman vaikutelman perusteella tällaiselle hoitokalastukselle ei ole mitään tarvetta. 5. Suositukset jatkotoimiksi Pannujärven sulkasääskikannan ja eläinplanktonyhteisön kesäaikaisen sukkession tutkiminen selvittäisi, kuinka tehokkaasti sulkasääski säätelee Pannujärven eläinplanktonin runsautta ja vaikuttaako se sitä kautta myös sinileväkukintoihin. Lisäksi kannattaisi toteuttaa tarkempi ja alueellisesti kattavampi selvitys sulkasääsken runsaudesta. Pannujärven valuma-alueen vesiensuojelua kannattaa tehostaa ja kiinnittää erityistä huomiota humuskuormituksen estämiseen. Suoli- ja Pyhäjärvellä ei sulkasääsken takia tarvita jatkoselvityksiä tai erityisiä toimenpiteitä normaalin valuma-alueen vesiensuojelun lisäksi. Lähdeluettelo Ala-Opas P. 1999: Selvitys Lammin ja Tuuloksen järvien kalastosta. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Moniste, 56 s. Horppila, J. & Liljendahl-Nurminen, A. 2005: Clay-turbid interactions may not cascade a reminder for lake managers. Restoration ecology 13: Horppila, J., Liljendahl-Nurminen, A. & Malinen, T. 2004: Effects of clay turbidity and light on the predator-prey interaction between smelts and chaoborids. Can. J. Fish. Aquat. Sci. 61: Horppila, J., Liljendahl-Nurminen, A., Malinen, T., Salonen, M., Tuomaala, A., Uusitalo, L. & Vinni, M. 2003: Mysis relicta in a eutrophic lake consequences of obligatory habitat shifts. Limnol. Oceanogr. 48:

109 Horppila, J., Malinen, T, Nurminen, L., Tallberg, P. & Vinni, M. 2000: A metalimnetic oxygen minimum indirectly contributing to the low biomass of cladocerans in Lake Hiidenvesi a diurnal study on the refuge effect. Hydrobiologia 436: Huitu, E. & Mäkelä, S. 1999: Etelähämäläinen järviluonto. Nykytila ja tulevaisuuden näkymiä. Maatalouden vesiensuojelun, maatalousympäristön sekä vesiekosysteemin monimuotoisuuden kehittäminen projektin järvitutkimusosuuden loppuraportti. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. 188 s. liitteineen. Jolly, G. M. ja Hampton, I. 1990: Some problems in the statistical design and analysis of acoustic surveys to assess fish biomass. Rapp. P.-v Réun. Cons. int. Explor. Mer. 189: Jutila, H. 2011: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 15. Hämeenlinnan kaupunki, Maankäyttö ja ympäristö. 44 sivua ja 2 liitettä. Känkänen, M. & Vesala, S. 2012: Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli-, ja Teuronjärven kalastoselvitys Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 21. Hämeenlinnan kaupunki. 33 s + 6 liitettä. Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Eloranta, P., Malinen, T. & Uusitalo, L. 2002: The seasonal dynamics and distribution of Chaoborus flavicans larvae in adjacent lake basins of different morphometry and degree of eutrophication. Freshwater Biology 47: Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Malinen, T., Eloranta, P., Vinni, M., Alajärvi, E., & Valtonen, S. 2003: The supremacy of invertebrate predators over fish factors behind the unconventional seasonal dynamics of cladocerans in Lake Hiidenvesi. Arch. Hydrobiol. 158: Malinen, T., Antti-Poika, P. & Vinni, M. 2011(a): Sulkasääsken runsaus Hyvinkään Piilolammissa. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 6 s. Malinen, T., Antti-Poika, P. & Vinni, M. 2011(b): Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Lohjanjärven Maikkalanselällä kesällä Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 11 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Salonen, M. & Valtonen, S. 2003: Lohjanjärven ulappa-alueen kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus vuonna Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. 17 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Vinni, M., Vesala, S., Horppila, J., Niemistö, J., Ruuhijärvi, J., Pekcan- Hekim, Z. & Ojala, T. 2006: Jokioisten Rehtijärven kalasto vuonna Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 23 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 2008(a): Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 17 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 2010: Sulkasääsken runsaus Mustialanlammilla kesällä Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 7 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 2012: Sulkasääsken runsaus Hiidenvedellä vuonna Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 6 s. Malinen, T., Vinni, M., Antti-Poika, P. & Tuomaala, A. 2008(b): Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 17 s. Manninen, J. & Jutila, H. 2012: Tuuloksen Suolijärven kunnostushanke Pohjoistenlahden vesistökunnostussuunnitelma. Suunnittelutoimisto Vesmann ja Hämeenlinnan kaupunki. 16 s. Mäkelä, S. 1997: Selvitys Tuuloksen järvien tilasta. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. 36 s. + liitteet. Olin, M., Malinen, T. & Ruuhijärvi, J. 2002: Verkkokoekalastus ja troolaus koekalastusmenetelminä vertailu eri vuorokaudenaikoina. Julkaisussa: Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.): Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja

110 Olin, M., Malinen, T. & Ruuhijärvi, J. 2009: Gillnet catch in estimating the density and structure of fish community comparison of gillnet and trawl samples in a eutrophic lakes. Fish. Res. 96: Pahkinen E. ja Lehtonen, R. 1989: Otanta-asetelmat ja tilastollinen analyysi. Gaudeamus. Helsinki, s. Salonen, K. & Rosenberg, M. 2000: Advantages from diel vertical migration can explain the dominance of Gonyostomum semen (Raphidophyceae) in a small, seeply-stratified humic lake. J. Plankt. Res. 22: Trigal, C., Goedkoop, W. & Johnson, R.K. 2011: Changes in phytoplankton, benthic invertebrate and fish assemblages of boreal lakes following invasion by Gonyostomum semen. Freshwater Biology 56: Näkymä Suolijärven puolivälistä Suolijärveä koillisen suuntaan. 21

111

112

113

114

115

116

117

118

119

120

121

122

123

124

125 Puhelinkaapeli Liite 1 1:3000 Suolijärvi 85,15 Pl 0+00 PL 0+50 PL 1+00 VL Pl 1+50 PL 1+50 PL 2+00 PL 2+50 PL 2+00 Pohjantaso N60+ 83,16 PL 3+00 PL :33 1 PL 2+50 Pohjoistenlahti PL 4+00 Joutsenten pesä PL 4+50 L1 PL 3+00 Pl 5+00 Pl 3+50 PL : :10:1 9 Vesijohto P1 Pl 5+50 VL PL :1 2 Tulevan lintutornin sijainti Lähde Kp 87,204 PL 0+00 PL 4+50 PL 5+00 PL 0+50 VU B L3 L2 PL 5+50 PL 1+00 A C PL 6+00 PL 1+50 A C T1 5:43 3 Ruoppausmassojen läjitysalueet (L1 ja L2) Ruoppausmassojen läjitysalueet (L3) Kaivumassojen läjitysalueet (L4 ja L5) Kampakosteikkoalueet (KK1 ja KK2) Kosteikkoalueet/pintavalutuskentät (T1 ja T2) Vesiliikennekanavat (VL) Uoman katkaisut/virtaamaohjaus (C) Puuston ja pensaiden poistoalue, harvennus 100% (P1) Puuston ja pensaiden poistoalue, harvennus 50% (P2) Uoman reunan tukimuuri (A) Lintusaarekkeiden/läjitysalueiden reunan tukipenkka (B) VL 10:41 8 L5 PL :15 6 T2 P2 KK2 PL 2+50 A KK1 PL 3+00 L4 A 2:1 7 A PL 3+50 PL 4+00 Pohjoistenjoki 5:18 5 5:13 4 Pl Orminjoki 5:51 10:40 Karttapohjien käyttö- ja julkaisuluvat: (c)maanmittauslaitos lupa MML/VIR/HÄME/611/08 Kopiointi kielletty ilman maanmittauslaitoksen lupaa (c)hämeenlinnan kaupunki Teuronjoki :3000 Liite 1.xyz

126