Toiminta keväällä 2007

Transkriptio

1 Sukuyhdistys Sihvo ry. TOIMINTAKERTOMUS v Vuonna 1959 perustetun Sukuyhdistys Sihvo ry:n tarkoituksena on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa ja kunnioittaa menneiden sukupolvien elämäntyötä. Vuosi 2009 oli yhdistyksen 50. toimintavuosi. Toiminta keväällä 2007 Vuonna 2004 valitun sukuneuvoston kokoonpano oli toukokuun 2007 sukukokoukseen asti seuraava: Sami Sihvo (K) (puheenjohtaja), Martti Sihvo (V) (varapuheenjohtaja), Maarit Koverola (L) (jäsenrekisterin pitäjä), Johanna Krogerus (K), Teppo Launiainen (V) (rahastonhoitaja), Pekka Puttonen (K), Marianna Ruonala (K), Aarne Sihvo (V), Anneli Sihvo (V) (sihteeri) Heimo Sihvo (L), Jouko Sihvo (V), Jukka Sihvo (K), Pekka Sihvo (L), Maire Walden (K) ja Eeva-Riitta Wirta (K). Yhdistyksen tilintarkastajat olivat Seppo Puttonen ja Kim Sihvo, varatilintarkastaja oli Kauko Sihvo. Sukuneuvosto kokoontui keväällä 2007 kaksi kertaa. Valmisteltavia asioita olivat mm. sukuyhdistyksen sääntöjen uudistaminen, Lippukirjan uudistaminen ja Haminan sukukokouksen valmistelut. Tammikuussa 2007 lähetettiin Haminan sukukokousta ja sukuyhdistyksen sääntöjen muutosta koskeva jäsentiedote sukuyhdistyksen jäsenille. Sukuyhdistyksen verkkosivut avattiin , verkkosivujen osoite on Ilmoitus Haminassa pidettävästä sukukokouksesta julkaistiin Helsingin Sanomissa sekä Karjala-lehdessä ja Keväällä 2007 sukuyhdistys palkitsi varapuheenjohtajansa Martti Sihvon (V) sukuyhdistyksen kunniakirjalla ja sukuyhdistyksen verkkosivujen tekniselle toteuttajalle Pekka Sihvolle (V) lahjoitettiin sukuyhdistyksen viiri. Sukukokous Haminassa järjestettävän sukukokouksen valmisteluista vastasi työryhmä, johon kuuluivat Maarit Koverola (työryhmän puheenjohtaja) ja Mervi Sihvo Lemin sukuhaarasta, Marianna Ruonala ja Sami Sihvo Kaukolan sukuhaarasta sekä Anneli Sihvo ja Raija Sihvo Valkjärven sukuhaarasta. Työryhmä kävi syyskuussa 2006 tutustumassa sukukokouksen pitopaikkaan ja käyntikohteisiin. Sukukokouksen sääntömääräisten asioiden valmistelusta vastasi työvaliokunta (puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja). Sukukokous pidettiin Haminassa Paikalla oli 75 suvun jäsentä.

2 Päivä aloitettiin laskemalla kukat RUK:n edessä olevalle kaatuneiden upseerien patsaalle. Ltn Reima Uusitalo esitteli kokousväelle yhdessä Wilhelmiinan kanssa Reserviupseerikoulun päärakennusta. Tutustuimme Haminan vanhaan keskustaan paikallisen oppaan Wilhelmiinan kanssa. Kirkkotilaisuus pidettiin Marian kirkossa. Jouko Sihvo puhui kokousväelle, Mervi Sihvo luki helluntaiaaton psalmin ja Maarit Koverola luki helluntaiaaton evankeliumin. Kymi Contentokuoro esiintyi Elina Nygrénin aktiivisuuden ansiosta. Kirkkotilaisuuden jälkeen oli vuorossa juhlalounas varuskuntakerholla. Varsinainen sukukokous pidettiin Simeontalolla, kokouksen avasi sukuyhdistyksen puheenjohtaja Sami Sihvo. Kokouksessa kuultiin Kai ja Niina Huopaisen musiikkiesitysten lisäksi everstiluutnantti Heikki Hokkasen esitys RUK:n toiminnasta sekä sukututkija Jarmo Paikkalan selvitys tehdystä Sihvon suvun sukututkimuksesta ja sukukirjasta. Kahvitauolla nautittujen Karjalanpiirakoiden ja kakun jälkeen vuorossa olivat sukukokouksen sääntömääräiset asiat. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sami Sihvo ja sihteeriksi Anneli Sihvo. Marianna Ruonala esitteli sukuyhdistyksen uudistetut säännöt, ne hyväksyttiin yksimielisesti. Teppo Launiainen esitteli sukuyhdistyksen talousasiat sihteerin avustamana. Uusi sukuneuvosto sai valtuudet päättää vuoden 2010 sukukokouksen pitopaikan. Puheenjohtaja kiitti sukuneuvoston jättäviä, pitkään mukana olleita jäseniä (ks. kohta Palkitsemiset) sekä paikallisista järjestelyistä vastuussa olleita Maarit Koverolaa ja Mervi Sihvoa. Sukukokous päättyi yhdessä laulettuun Karjalaisten lauluun. Sukuneuvoston kokoonpano ja kokoukset Sukukokouksessa valittiin sukuneuvostoon kolmivuotiskaudeksi seuraavat 15 henkilöä: Mikko Hanski (K), Maarit Koverola (L), Päivikki Laatio (V), Teppo Launiainen (V), Pirjo Mustonen (K), Anneli Sihvo (V), Arto Sihvo (V), Jouko Sihvo (V), Liisa Sihvo (K), Mervi Sihvo (L), Mirjami Sihvo (K), Pekka Sihvo (L), Sami Sihvo (K), Veikko Sihvo (V) ja Eeva-Riitta Wirta (K). Maire Walden kutsuttiin sukuyhdistyksen kunniajäseneksi. Puheenjohtaja ja sihteeri luovuttivat hänelle kunniakirjan kesäkuussa Sukuneuvosto piti järjestäytymiskokouksen Puheenjohtajaksi valittiin Sami Sihvo, varapuheenjohtajaksi Jouko Sihvo, sihteeriksi Anneli Sihvo, jäsenrekisterin pitäjäksi Maarit Koverola ja rahastonhoitajaksi Teppo Launiainen. Työvaliokuntaan valittiin Sami Sihvo, Anneli Sihvo, Arto Sihvo ja Teppo Launiainen pidetyssä sukuneuvoston kokouksessa Mervi Sihvo valittiin kirjapainoasioiden ja jäsentiedotteen postitusasioiden vastuuhenkilöksi. Haminan sukukokouksessa valittu sukuneuvosto kokoontui vuonna 2007 yhden kerran ( ), vuonna 2008 kaksi kertaa ( ja ) ja vuonna 2009 yhden kerran ( ). Sukuneuvoston kokoukset pidettiin Jääkärikansliassa tai puheenjohtajan kotona. Työvaliokunta kokoontui tarvittaessa tai piti puhelinkokouksia. Sukuneuvosto perusti seuraavat työryhmät valmistelemaan asioita: Matkatyöryhmä perustettiin suunnittelemaan ja valmistelemaan yhdistyksen jäsenille tarkoitettua Karjalankannaksen matkaa. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Jouko Sihvo, jäseniksi Anneli Sihvo, Sami Sihvo ja Pirjo Mustonen. Työryhmä kokoontui syksyllä 2007 yhden kerran ja keväällä 2008 kaksi kertaa. Matka toteutettiin kesäkuussa 2008 (ks. kohta Jäsentapahtumat ja LIITE 1).

3 Sukuyhdistyksen perustamisesta tuli marraskuussa 2009 kuluneeksi 50 vuotta. Sukuneuvosto perusti juhlatoimikunnan suunnittelemaan 50-vuotistaipaleen muistamista ja juhlimista. Juhlatoimikuntaan valittiin työvaliokunnan jäsenet (puheenjohtaja Sami Sihvo, Anneli Sihvo, Teppo Launiainen, Arto Sihvo) sekä varapuheenjohtaja Jouko Sihvo ja Pirjo Mustonen. Juhlatoimikunta kokoontui yhteensä viisi kertaa, mm. puheenjohtajan kotona, Jääkärikansliassa sekä Katajanokan kasinolla sopimassa järjestelyistä. Sen lisäksi sukuneuvoston edustajat kävivät KAVA:ssa katsomassa Kalle Kaarnan ohjaaman Jääkärin morsian -elokuvan vuodelta 1931 ja Risto Orkon ohjaaman Jääkärin morsian -elokuvan vuodelta 1938, joista Risto Orkon ohjaama elokuva esitettiin sukuyhdistyksen juhlapäivänä Lahdessa syyskuussa 2010 pidettävää sukukokousta valmistelemaan valittiin työryhmä (sukukokoustyöryhmä), johon kuuluvat työryhmän puheenjohtaja Liisa Sihvo (K), Sami Sihvo (K), Pirjo Mustonen (K), Maarit Koverola (L) ja Jouko Sihvo (V). Työryhmä ei kokoontunut vuosina Tilintarkastajat ja kirjanpitäjä Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Luode (V) ja Rita Myyrä (V), varatilintarkastajiksi valittiin Jarmo Sihvo (V) ja Kari Sihvo (L). Tilintarkastajat pitivät yhden kokouksen keväällä 2008 yhdessä sukuyhdistyksen puheenjohtajan, sihteerin ja kirjanpitäjän kanssa. Kirjanpitäjäksi valittiin Mirjami Sihvo (K) ( ) ja Leena Puttonen (K) (2009). Jäsenmaksu Sukukokous päätti jäsenmaksun suuruudeksi 21 euroa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi (7 euroa/vuosi). Tiedot jäsenmaksun maksamista varten lähetettiin jäsenkirjeessä lokakuussa 2007 (maksupäivä ) sekä muistutuskirje jäsenille, jotka eivät olleet maksaneet maksua, helmikuussa Huhtikuuhun 2008 mennessä 217 jäsentä oli maksanut sukuyhdistyksen jäsenmaksun. Jäsenistö ja jäsenrekisteri Sukuyhdistyksen jäsenrekisterin pitäjänä toimi Maarit Koverola (L). Uudelleen perustettu jäsenrekisteri päivitettiin syksyllä 2007 ja sen jälkeen se on päivitetty useita kertoja vuodessa. Sukuyhdistykseen liittyi vuosina uusia jäseniä Kaukolan, Lemin ja Valkjärven sukuhaaroista ja vuoden 2009 lopussa jäsenenä oli 234 jäsentä/jäsenperhettä (puoliso ja alle 18- vuotiaat lapset eivät maksa erillistä jäsenmaksua). Sukuyhdistykseen kuuluu jäseniä Jääsken- Antrean, Kaukolan, Lemin ja Valkjärven sukuhaaroista. Väestörekisterikeskuksesta saadun tiedon mukaan vuoden 2009 lopussa oli Sihvo-sukunimisiä henkilöitä 706 ja entisenä sukunimenä Sihvo oli 229 henkilöllä. Palkitsemiset Sukuyhdistyksen kunniakirja annettiin Haminan sukukokouksessa sukuneuvoston jäsenyydestä luopuville Marianna Ruonalalle (K), Aarne Sihvolle (V) ja Heimo Sihvolle (L).

4 Yhdistyksen sihteerille Anneli Sihvolle luovutettiin Katajanokan Kasinolla sukuyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa sukuyhdistyksen viiri. Sukukirja Sukukirjaa Sihvo - karjalainen suku, joka oli ilmestynyt , hankittiin yhteensä 500 kpl sekä saatiin lahjoituksena kirjapainolta 15 kpl. Kirjan tilaajia oli alun perin 350. Kirjoja oli vuoden 2009 lopussa jäljellä noin 80 kpl. Viirit ja lippukirja Sukuneuvosto valmistutti lisää isännän- ja pöytäviirejä, joita sukuyhdistyksen jäsenet voivat halutessaan ostaa. Sukuneuvosto hyväksyi uudistetun Sihvon suvun lippukirjan keväällä Se toimitetaan viirin tilaajille ilmaiseksi ja sukuyhdistyksen jäsenet voivat sen halutessaan ostaa. Lippukirja jaettiin muistoksi kaikille, jotka osallistuivat Katajanokan Kasinolla pidettyyn sukuyhdistyksen 50-vuotisjuhlaan. Tiedottaminen Vuonna 2007 lähetettiin sukuyhdistyksen jäsenille kaksi jäsentiedotetta, vuonna 2008 kaksi tiedotetta ja vuonna 2009 yksi jäsentiedote. Matkatiedote Karjalankannaksen matkalle ilmoittautuneille lähetettiin huhtikuussa Ilmoitus Haminassa pidettävästä sukukokouksesta julkaistiin Helsingin Sanomissa sekä Karjala-lehdessä ja Kutsu sukuyhdistyksen 50-vuotiasjuhlaan julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Karjala-lehdessä Jouko Sihvon kirjoittama selostus sukujuhlasta julkaistiin Karjala-lehdessä avatut sukuyhdistyksen verkkosivut päivitettiin 2-4 kertaa vuodessa. Verkkosivujen päivityksestä huolehtivat sukuyhdistyksen sihteeri ja sivujen tekninen toteuttaja Pekka Sihvo. Sukuyhdistyksen jäsenille tarkoitettujen sivujen salasana vaihdettiin Kävijöitä sivuilla oli mennessä Talous Sukuneuvoston ja työryhmien jäsenille ei maksettu kokouspalkkioita eikä matkakorvauksia. Tilintarkastajille ja kirjanpitäjälle ei maksettu palkkioita eikä matkakorvauksia. Sukukirjaa Sihvo - karjalainen suku, hankittiin enemmän kuin tilaajia oli alun perin. Kirjan lisämyynti mahdollisti sen, että sukuyhdistys saattoi kerätä varoja 50-vuotisjuhlaa varten. Sukuyhdistys maksoi lähes puolet pidettyjen juhlatilaisuuksien kustannuksista, loput perittiin osallistujilta. Yhdistyksen kassavaranto vuoden 2009 lopussa oli 4 478,40 euroa. Taloudesta on erilliset selvitykset. Sukuyhdistyksen säännöt Vuonna 2005 ryhdyttiin uudistamaan sukuyhdistyksen sääntöjä. Sukuneuvoston esitys uusiksi säännöiksi lähetettiin tammikuussa 2007 sukukokouskutsun yhteydessä kaikille jäsenille ja esitys

5 on ollut nähtävänä myös sukuyhdistyksen verkkosivuilla alkaen. Säännöt hyväksyttiin yksimielisesti Haminan sukukokouksessa Säännöt lähetettiin lokakuussa 2007 vahvistettaviksi Patentti- ja rekisterihallitukseen ja sääntöjen muutos merkittiin Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin Jäsentapahtumat Toimintasuunnitelmaan, joka hyväksyttiin Haminan sukukokouksessa, oli kirjattu seuraavat tapahtumat: Sukuneuvosto pyrkii järjestämään sukuyhdistyksen jäsenille tarkoitetun matkan Karjalankannakselle tai muuhun soveltuvaan kohteeseen vuonna Sukuyhdistyksen 50- vuotisjuhla järjestetään syksyllä 2009 Helsingissä. Matkatyöryhmä, joka oli perustettu suunnittelemaan ja valmistelemaan yhdistyksen jäsenille tarkoitettua Karjalankannaksen matkaa, kokoontui syksyllä 2007 yhden kerran ja keväällä 2008 kaksi kertaa. Matka toteutettiin Mukana oli yhteensä 38 matkalaista, matkanjärjestäjä oli Tilausmatkat Oy Kuopio. Matka alkoi Helsingistä, mistä se jatkui seuraavaa reittiä: Mäntsälä-Lahti-Kouvola-Kitee-Niirala-Sortavala-Valamo-Käkisalmi-Kiviniemi-Valkjärvi- Lempaala-Terijoki-Raivola-Viipuri. Viipurista lähdettiin Vaalimaan kautta kotimatkalle. Jouko Sihvon laatima matkakertomus on liitteenä (ks. LIITE 1) ja se on nähtävänä myös sukuyhdistyksen verkkosivuilla. Sukuyhdistyksen perustamisesta tuli marraskuussa 2009 kuluneeksi 50 vuotta. Sukuneuvosto perusti juhlatoimikunnan suunnittelemaan 50-vuotistaipaleen muistamista ja juhlimista. (ks. kohta sukuneuvoston kokoonpano ja kokoukset). Sukuyhdistyksen juhlapäivä oli Yhdessä olo sisälsi kolme eri vaihetta. Ensin kokoonnuttiin kunniakäynnille Hietaniemen hautausmaalle yhdistyksen perustajan Aarne Sihvon haudalle. Päivätilaisuutta vietettiin elokuvateatteri Orionissa. Iltajuhlaa vietettiin Sukuyhdistys Sihvon perustamispaikassa Katajanokan Kasinolla. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä henkilöä: Kunniakäynnille Aarne Sihvon haudalle osallistui noin 30 henkilöä, elokuvateatteri Orionissa pidettyyn päiväjuhlaan osallistui noin 90 henkilöä ja Katajanokan Kasinolla pidettyyn iltajuhlaan 103 henkilöä. Menot tilaisuuksista olivat euroa ja tulot euroa, nettomenot olivat yhteensä euroa. Jouko Sihvon laatima selostus päivän tapahtumista on liitteenä (ks. LIITE 2) ja se on nähtävänä myös sukuyhdistyksen verkkosivuilla. Muu toiminta Sukuyhdistyksen jäseniä on osallistunut Karjalan Liiton järjestämiin tilaisuuksiin, mm oli Valkjärven pitäjänesittely Karjalatalossa. Sukuyhdistyksen kunniajäsen Maire Walden täytti 90 vuotta , sukuyhdistyksen puheenjohtaja kävi onnittelemassa häntä. LIITE 1 Sukuyhdistys Sihvon Karjalan matka LIITE 2 Sihvot tutustuivat toisiinsa ja juhlivat

6 LIITE 1 Sukuyhdistys Sihvon Karjalan matka Sihvojen sukuyhdistyksen toimintasuunnitelmaan kuulunutta Karjalan matkaa valmistelemaan sukuneuvosto valitsi keskuudestaan neljän hengen työryhmän, Anneli, Jouko (työryhmän puheenjohtaja) ja Sami Sihvon sekä Pirjo Mustosen. Yleisteemaksi sovittiin kotiseutu- ja kulttuurimatka. Matkan kohteiksi valittiin Sortavala, Valamo, Kaukola, Käkisalmi, Kiviniemi, Valkjärven Sarkola ja kirkon seutu, Lipola, Lempaala, Terijoki, Raivola, Uusikirkko, Kuuterselkä, Kanneljärvi ja Viipuri. Vastuulliseksi matkanjärjestäjäksi seuloutui kuopiolainen Tilausmatkat Oy. Matkalle ilmoittautui nelisenkymmentä suvun jäsentä, mutta ilmoittautumisajan jälkeen tuli useita peruutuksia. Heidän tilalleen löytyi kuitenkin muita matkasta kiinnostuneita. Mukaan tuli 38 henkeä. Torstai Matka aloitettiin Helsingistä Mannerheiminaukiolta. Seuraavat pysähdyspaikat olivat Mäntsälä, Lahti, Kouvola ja Kitee, jossa söimme lounaan ravintola Pajarinhovissa. Bussissa monet esittäytyivät ja kertoivat jotakin itsestään. Venäjän raja ylitettiin Niiralassa eli vanhassa Värtsilässä alkuiltapäivällä. Rajamuodollisuudet sujuivat melko nopeasti myös Venäjän puolella. Aikaa kului vain tunnin verran, mikä tuntui moniin aikaisempiin kokemuksiin verrattuna hyvältä. Matkalla Värtsilästä Sortavalaan tuli jo esille se surullinen tosiasia, että luovutetussa Karjalassa sekä tiestö että rakennukset maaseudulla olivat edelleen huonokuntoisia. Kaupungissa oli kunnostettu joitakin vanhoja rakennuksia ja rakennettu myös uutta. Hotelli Kaunis, johon suurin osa majoittui, oli uusi ja tasoltaan hyvä. Siisteissä kahden hengen huoneissa olivat kaikki mukavuudet. Osa majoittui keskustan toisella laidalla sijaitsevaan Hotelli Sortavalaan, joka oli kunnostettu edellisenä vuonna ja oli siistissä kunnossa. Sortavalassa oli oppaana rovasti Antero Paananen. Hän oli sekä lapsena että eläkevuosinaan elänyt kaupungissa. Kiertoajelulla saimme nähdä ja kuulla, millaista suomalaisten aikana Sortavalassa oli. Vuonna 1880 perustetusta opettajaseminaarista tuli kaupungin ja koko Itä-Suomen tärkeä sivistyslaitos. Muutamat Sihvon suvun jäsenet olivat saaneet siellä opettajan koulutuksensa. Seminaarin rakennuksista oli vielä joitakin jäljellä. Osaltaan seminaari vaikutti siihen, että Sortavalassa pidettiin kuuluisia laulujuhlia. Eräät sen opettajat vaikuttivat voimakkaasti kaupungin ja Laatokan Karjalan hengelliseen ja kirkolliseen elämään. Sortavalaan saatiin diakonissalaitos Vuonna 1905 Antero Paanasen isoisä Otto Aarnisalo perusti sinne Suomen Kirkon Sisälähetysseuran, jonka osaksi myös diakonissalaitos liitettiin. Senkin rakennuksia oli vielä huonokuntoisina nähtävissä. Suurin Sisälähetysseuran rakennus, kehitysvammaisille 1930-luvulla rakennettu Vaalijala, oli edelleen pystyssä mutta tyhjänä rappeutumassa. Kiertoajelulla ajoimme oppaamme syntymäkodin, nykyisen Inkerin luterilaiseen kirkkoon kuuluvan Sortavalan seurakunnan kirkon, entisen Suomen Ortodoksisen kirkon kirkkohallituksen rakennuksen ja Lasse Pöystin lapsuudenkodin ohi. Kaupungin keskustassa näimme Sisälähetysseuran kirjapainon rakennuksen, Raamattutalon sekä pienessä kolmiopuistossa Runonlaulaja-veistoksen. Eräät iltakävelijät löysivät vanhalta hautausmaalta Henrik Renqvistin hautamuistomerkin. Hän toimi 1800-luvulla Sortavalan kappalaisena ja hänen aikanaan Laatokan Karjalassa syntyi hänen nimeään kantava herätysliike, renqvistiläisyys, rukoilevaisuuden yksi haara. Hän oli lisäksi tuottelias kirjailija ja raittiusaatteen ajaja. Eräät toiset iltakävelijät tutustuivat kaupungin Suomen aikaisiin rakennuksiin. Monta kaunista kivitaloa on jäljellä, mutta osa niistä on perusteellisen remontin tarpeessa.

7 Perjantai Perjantaiaamuna lähdimme kantosiipialuksella Valamoon. Sää oli aurinkoinen ja tyyni. Matkan aikana Antero Paananen kertoi, keiden tunnettujen suomalaisten huviloita oli vielä nähtävissä ohi kiitävissä saarissa. Matka taittui vajaassa tunnissa. Ennen satamaa ohitettiin Pyhän Nikolain skiitta. Satamasta lähdettäessä kohti pääluostaria meillä oli miellyttävä naisopas. Hän kertoi keskeisiä asioita Valamon luostarin pitkästä historiasta, sen loistosta ja rappiosta, jonka viimeisestä vaiheesta oltiin juuri toipumassa. Ensiksi menimme pääkirkon alakirkkoon. Sen eteistilassa oli myytävänä kaikenlaista tuohuksista ja postikorteista pyhäinkuviin. Jos jo alakirkko oli ikonostaasin lisäksi melko täynnä pyhiä ihmisiä esittäviä maalauksia, niin yläkirkosta oli vaikea löytää seinä- tai kattopintaa, jossa ei olisi valtavia pyhimysten ja Raamatun ihmisten ja tapahtumien kuvia. Kaikesta näkyi, että kirkon kaunistamisessa oli nähtävänä todellisten taiteilijoiden ja taitajien käden jälki ja ettei työssä ollut varoja säästetty. Kyllä sellainen tila herätti ihastusta ja tuntoja pyhästä paikasta. Oppaamme johdolla kävimme myös luostarin hautausmaalla ja arkisen maallisen työn paikoissa. Satamassa meille osoitettiin lahden pohjukassa komeileva Vladimir Putinin moottorivene. Sortavalaan palattuamme jatkoimme välittömästi matkaa kohti Käkisalmea. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Niemelän hovi Lahdenpohjan alueella. Tällä pysähdyspaikalla nautimme kevyen kenttälounaan ja kahvit. Paikka oli aikanaan kuulunut sortavalalaisen kauppiaan suvulle, johon kuuluva mukanamme ollut Asko Siukosaari kertoi hovin menneisyydestä. Nyt se oli täysin rappiolla. Joku venäläinen uusrikas oli ostanut sen pilkkahinnalla, mutta paikalliset ihmiset näyttivät köyhiltä. Heillä oli kuitenkin yksi rikkaus, paljon lapsia. Tulkkimme, Inkerissä syntynyt kirjailija Ella Ojala keskusteli vartijan kanssa, joka ehdotti, että rikkaat suomalaiset ostaisivat sen kartanon. Ella selitti hänelle, että Stalin ryösti Suomelta koko sen kaakkoisen osan eikä nytkään edes myydä meille suomalaisille omaa maatamme. Tämä tieto ei kelvannut vartijalle. Hän selitti, että päinvastoin Leninhän luovutti suomalaisille koko maan ja antoi sille itsenäisyyden. Lahdenpohjassa poikkesimme päätieltä katsomaan suomenaikaisia Huuhanmäen kasarmeja, joita pidetään arkkitehtonisesti arvokkaina rakennuksina. Hiitolassa pysähdyimme asemalla. Jotkut matkalaiset tekivät siellä tuliaisostoksia tavaroiden halpuuden yllyttäminä. Seuraava pysähdyspaikka piti olla Kaukolan kirkolla. Ajoimme kuitenkin Kaarlahdessa Kaukolaan johtavan tieristeysalueen ohi ja koska päivän aikataulu oli tiukka, päätimme jatkaa suoraan Käkisalmeen. Majoituimme Korela-hotelliin. Kaupungin nähtävyyksistä huomiomme kiinnitettiin hotellin edessä olevaan toriin. Sen itäpäässä komeili edelleen Leninin patsas ja länsipäässä Pietari Suuren vaatimaton patsas ja sen takana ortodoksinen kirkko. Vähän matkan päässä torista pohjoiseen seisoo Armas Lindgrenin suunnittelema ja vuonna 1930 valmistunut graniittinen luterilainen kirkko, joka on erilaisten harrastusryhmien käytössä. Sen vierelle entiset käkisalmelaiset ovat pystyttäneet sodissa kaatuneiden muistomerkin. Mukanamme ollut Leena Puttonen osoitti oman lapsuudenkotinsa olevan yhä pystyssä. Kiertoajelulla kävimme kääntymässä entisen Waldhofin sellutehtaan luona, joka nykyisin toimii huonekalutehtaana. Kävimme myös kävelyllä Käkisalmen linnan kauniissa ja hyvin hoidetussa ympäristössä. Ensimmäisen kerran linna valloitettiin venäläisiltä Pontus De la Gardien johdolla vuonna Asiakirjojen mukaan pari vuotta myöhemmin Käkisalmen linnan puusepäksi tuli Maunu Sihvo, ensimmäinen sukumme historiassa nimeltä mainittu henkilö. Lauantai Lauantaiaamuna matka jatkui ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Sakkolan Kiviniemi. Kävimme ihailemassa, kuinka mahtavasti, voimakkaasti Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa. Monet tekivät Kiviniemessä ostoksia, nauttivat näkymistä ja lisäksi istahtivat kahvikupin ääreen.

8 Vuoksen virta on alajuoksullaan nopeimmillaan nimenomaan Kiviniemen koskessa. Näin ei ole aina ollut. Vuoteen 1818 saakka Kiviniemen itäpuolella olevan Suvantojärven vedet virtasivat länteen päin Vuokseen. Silloin järven pinta oli seitsemän metriä Laatokkaa korkeammalla. Suvannon vedet eivät päässeet suoraan itään kohti Laatokkaa, sillä edessä oli kapeimmillaan 200 metriä leveä hiekkaharju. Kevättulvien estämiseksi harjun poikki kaivettiin uoma, jota pitkin korkean kevättulvan aikana vuonna 1818 vesi alkoi virrata Taipaleen kannaksen yli kohti Laatokkaa. Tästä seurasi luonnonmullistus. Tulvavesi syövytti uoman yhä suuremmaksi ja Suvannon vedet mursivat Taipaleen kannaksen, syöksyivät kohti Laatokkaa ja veivät mukanaan suuria määriä maata, puita ja rakennuksia. Syntyi Taipaleen joki ja Suvannon pinta laski noin seitsemän metriä. Sen yhteys Vuokseen katosi. Vuonna 1857 avattiin Kiviniemen läpi uoma Vuoksesta Suvantoon, ja Vuoksen pääosa alkoi virrata Käkisalmen sijasta Taipaleenjoen kautta Laatokkaan. Tämä alensi vedenkorkeutta Vuoksen alajuoksulla ja Käkisalmen haarassa noin 1,5 meriä. Kiviniemestä jatkettiin matkaa niin sanottua Käkisalmen maantietä kohti Viipuria. Matkan varrella kiinnitettiin huomiota ennen talvisotaa rakennettuun kiviesteeseen Pasurilla, jossa käytiin kiivaita taisteluja sodan sytyttyä. Seuraava pysähdyspaikka oli Valkjärven Sihvojen Sarkolan kylä ja siellä Sihvonmäki. Siinä oli ennen ollut kahdeksan Sihvon taloa rakennuksineen ja viljelysmaineen. Sihvot olivat tulleet Sarkolaan isonvihan jälkeen. Nyt siinä nautittiin kenttälounas ja kerrottiin eri talojen sijaintipaikoista ja talvisodan taisteluista, sillä Mannerheim-linjan linnoitukset oli rakennettu sillä kohtaa Sihvonmäen pelloille ja niiden laitaan. Siinä suomalaiset taistelivat joulukuun viidennestä päivästä 1939 helmikuun puoliväliin Kun Jouko Sihvon perhe palasi keväällä 1942 Sarkolaan, jäljellä oli vain navetan taakse syksyllä 1939 rakennettu korsu. Lähellä pysähdyspaikkaa on pystyssä yksi sodan aikana rakennettu talo, jossa silloin asui lapsena sukumme jäsen Leena Järvi. Nyt hän pääsi lapsenlapsensa kanssa käymään entisessä kodissaan ja keskustelemaan Ella-tulkin välityksellä talossa asuvan miehen kanssa. Mies kertoi, ettei Sarkolan ja Jutikkalan kylään ole lupa rakentaa mitään. Mukana olleen Jouko Sihvon yllätykseksi talon asukas kysyi tulkilta, että onko tämä mies se pastori, joka on monesti aikaisemminkin käynyt paikalla. Ennen lähtöä Sarkolasta Anneli Sihvo katkoi Salomon Sihvon puutarhasta kukkivia sireenin oksia ja Liisa Sihvo keräsi ruusun oksia vietäväksi Valkjärven sankarihaudalle, jossa lepää Arvo, toinen Salomonin kahdesta kaatuneesta pojasta. Sihvonmäeltä matka suuntautui Punnusjärven länsipuolitse Valkjärven kirkolle. Matkareitin varrella ohitimme Lehtokylän, jonka koululla oli ollut opettajana Antti Sihvo, Sami Sihvon isoisä. Kirkolle tullessamme joku soitti kirkon kelloa ikään kuin toivottaen meidät tervetulleiksi. Hautausmaalla liikkuikin paljon ihmisiä. Olihan kyseessä lauantai ja vapaapäivä. Me matkalaiset kokoonnuimme sankarihaudan muistomerkille. Anneli ja Sami Sihvo laskivat siihen Sarkolasta otetut kukat ja Jouko Sihvo puhui. Hän totesi, että tässä lepäävien miesten uhrin ansiosta me voimme tulla kunnioittamaan heidän muistoaan tänne menetetylle kotiseudullemme typistetystä, mutta vapaasta ja vauraasta Suomesta. Pysähdyimme myös kirkon raunioiden äärelle. Jouko Sihvo kertoi siinä valkjärveläisten pystyttämästä muistomerkistä, kirkonkellon tapulista ja raunioilla pidetyistä Valkjärvi-juhlien ehtoollisjumalanpalveluksista. Pois lähdettäessä hän soitti vielä tapulin kellolla tilaisuutemme päätössoiton. Kirkolta jatkettiin matkaa eteenpäin alueelle, jossa ennen sijaitsivat Valkjärven varuskunnan kasarmit. Sieltä käännyimme takaisin ja lähdimme kohti Lipolaa. Pysähtyessämme Sami Sihvo kertoi, että hänen isänsä Jussi Sihvon komentamat niin kutsutun Lipolan ryhmän joukot ottivat vastaan Kirjasalosta rajan yli tunkeutuneen puna-armeijan hyökkäyksen Myös muissa taistelupaikoissa Sami selvitti suomalaisten joukkojen toimintaa talvi- ja jatkosodan aikana.

9 Lipolasta näimme kaukana Kirjasalon, Inkerinmaan pohjoisen kolkan, jonka todettiin Tarton rauhanteossa lokakuussa 1920 kuuluvan Neuvosto-Venäjään vastoin paikallisten asukkaiden toiveita. Joulukuun 5. päivänä 1920 laskettiin Kirjasalossa Pohjois-Inkerin erikoispataljoonan viimeisessä paraatissa kelta-sini-punainen ristilippu viimeisen kerran salosta ja ojennettiin pataljoonan silloiselle komentajalle, jääkärikapteeni Jussi Sihvolle. Lippu on kiertänyt Ruotsin kautta nykyiseen sijoituspaikkaansa sotamuseoon Helsingissä. Nyt lipun ojensi symbolisesti Inkerin tytär Ella Ojala, kirjoittamansa runon, Inkerin lippu, muodossa Jussi Sihvon pojalle, Sami Sihvolle. Tällä kertaa lippu jäi hulmuamaan kaikkien kuulijoiden sydämiin. Matkan seuraava kohde oli Inkerinmaan Lempaala, tulkkimme lapsuuden kotipaikka, jota katsomaan hän oli ottanut mukaan kaksi tytärtään ja tyttären tyttären. Tarkoitus oli käydä kirkon paikalla, mutta sitä ei löydetty. Sen sijaan ajoimme Kieron kylään ja Varsalaan, jotka olivat Ellan lapsuuden maisemia ja näimme vilauksen Lempaalan järvestä. Paikat olivat kuitenkin niin muuttuneet yli 70 vuoden aikana, ettei hän niitä enää voinut tunnistaa samoiksi. Vain paikan nimet olivat säilyneet entisinä. Teimme kunniaa Ellan poisnukkuneille esivanhemmille, kun hänen tyttärensä, Päivi Korhonen luki Kieron kylässä syntyneestä runoilevasta isoäidistään laaditun muistokirjoituksen. Siinä tuli ilmi koko Inkerin kansan kärsimyshistoria karkotuksineen, teloituksineen ja unohdettuine hautoineen eri puolilla Venäjää. Lempaalasta matka suuntautui Terijoelle. Sinne ajaessamme jouduimme ylittämään vanhan Venäjän ja Suomen välisen rajan. Keisariaikana se oli ollut yhtä helppo ylittää kuin Suomen ja Ruotsin raja nykyisin. Siksi liikenne sen yli oli vilkasta. Uuden komennon tultua voimaan Venäjän puolella rajan kansan kulku sen yli vaikeutui. Rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omanneet ihmiset eivät alkuun tahtoneet ottaa uskoakseen, että ikimuistoiset käytännöt olivat muuttumassa ja että raja suljettiin. Rajan sulkeminen merkitsi koko Kannaksen kansalle ja elinkeinoelämälle suurta murrosta. Myös Valkjärven Sihvojen Pietariin suuntautunut kaupankäynti loppui. Yöpymispaikkamme Terijoella oli hotelli Helios. Se oli vajaan parin kilometrin päässä Terijoen keskustasta. Monet kävivät iltakävelyllä hiekkarannalla. Pitkältä aallonmurtajalaiturilta näkyi Kronstadt, jonka bolshevikkeja vastaan kapinaan noussut väki pakeni kevättalvella 1921 jäitse Terijoelle ja jonka tykistö aloitti Terijoen pommittamisen talvisodan syttymispäivän aamuna. Sunnuntai Viimeisen matkapäivän aamuna kiertoajelimme Terijoen keskustassa. Huomiota kiinnitettiin ensin Josef Stenbäckin suunnittelemaan luterilaiseen kirkkoon, joka oli neuvostoaikana elokuvateatterina ja on sen jälkeen paikallisen luterilaisen inkeriläisseurakunnan kirkkona. Suomalaisten taloudellisella tuella kirkko on entistetty alkuperäiseen kuntoonsa. Upeaa ortodoksista katedraalia käytiin ihailemassa myös sisältä. Se oli rakennettu 1910-luvulla, jolloin Terijoella oli enemmän ortodoksisia venäläisiä kuin luterilaisia suomalaisia. Sen pääalttarin vihkimisjuhlassa 1915 oli läsnä itse keisari Nilolai ll. Ajoimme rappeutuneen entisen upseerikasinon ohi, jossa talvisodan aikana niin sanottu Terijoen eli Otto Ville Kuusisen hallitus piti harvat istuntonsa. Sehän oli suunniteltu Suomen uudeksi hallitukseksi, mutta sen toiminta loppui vähin äänin, kun Stalin solmi Suomen laillisen hallituksen kanssa Moskovan rauhan, joka astui voimaan Terijoelta ajoimme Raivolaan. Sillä matkalla Pirjo Mustonen kertoi Terijoen Kuokkalassa asuneesta venäläisestä kuvataiteilijasta, Ilja Repinistä ja esitteli hänen tuotantoaan. Raivolassa näimme kuuluisaa lehtikuusimetsää ja kävimme tunnetun suomenruotsalaisen runoilijan Edith Södergranin ja hänen kissansa muistomerkillä. Torolf Bäckman kertoi tästä kuuluisasta runoilijasta ja hänen

10 tuotannostaan. Raivolasta oli tarkoitus mennä Kuuterselkään, jatkosodan kuuluisalle taistelupaikalle, mutta tie sinne oli suljettu sekä Raivolasta että myös pohjoisesta Kanneljärven suunnasta. Seuraava matkakohde oli Uudenkirkon hautausmaa, minne on haudattu suvun tunnetuin musiikkimies Sam Sihvo sekä hänen isänsä Antti Sihvo ja sisarensa Siviä Sihvo. Sam Sihvon hautapaikkaa emme löytäneet. Etsiskelyä vaikeutti se, että venäläisillä oli silloin tiettävästi vainajien muistopäivä. Näin hautausmaa oli täynnä venäläisiä vainajiaan muistelevia omaisia, jotka ruokailivat aidatuilla hautapaikoilla. Näin etsiskely suurella joukolla hautausmaalla liikkuen ei ollut tahdikasta. Sam Sihvon hautapaikka on uusikirkkolaisten kertoman mukaan ollut nykyisen aidatun hauta-alueen takana kirkon pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella (katsottaessa kirkkoon päin). Kirkko on tuhoutunut sodassa. Laskimme kukat kellotapulin rauniolle. Kanneljärven kirkko oli seuraava pysähdyspaikka. Se oli palanut 1990-luvulla. Seinät olivat pystyssä. Sakastiosa oli katettu ja korjattu. Siinä toimii pieni Kanneljärven luterilainen seurakunta. Hautausmaalle pystytetty suomalaisten vainajien muistomerkki lähiympäristöineen oli aidattu ja hoidettu hyvin. Se oli kaunis osoitus entisten kanneljärveläisten kotiseuturakkaudesta. Kanneljärveltä jatkoimme suoraan Viipuriin, koska tie Kuuterselkään oli suljettu ilmeisesti siltatöiden takia. Viipuriin saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Pysäköimme kauppatorille ja kävimme ostoksilla kauppahallissa. Erinomainen kuljettajamme Pekka Moilanen esitteli kaupungin nähtävyyksiä kiertoajelulla ja näytti monia kiinnostavia kohteita: Aallon Viipurin kirjaston, kauppaneuvos Lallukan talon, naisten klinikan, tuomiokirkon paikan, ruotsalais-saksalaisen kirkon, vanhan ortodoksisen kirkon, Punaisenlähteen torin, Torkkeli Knuutinpojan patsaan linnaa vastapäätä, joitakin venäläisten rakentamia kohteita, kuten rautatieaseman, Drusba-hotellin ja uuden ortodoksisen kirkon. Lounaan jälkeen lähdimme kohti Suomea ja poikkesimme vielä kaupassa ja Monrepos n puiston portilla. Rajamuodollisuudet Vaalimaalla sujuivat kummallakin puolella nopeasti, sillä jonoja ei ollut. Passin tarkastus ja tulli toimivat joustavasti. Jouko Sihvo

11 LIITE 2 Sihvot tutustuivat toisiinsa ja juhlivat Sihvojen yhdyssiteenä on toiminut vuodesta 1959 Sukuyhdistys Sihvo. Sen perustivat suvun jäsenet, jotka osallistuivat jalkaväenkenraali Aarne Sihvon 70-vuotispäivän johdosta Helsinkiin Katajanokan Kasinolle järjestettyyn kansalaisjuhlaan. Yhdistyksen 50-vuotinen taival antoi aiheen juhlimiseen ja jäsenten keskinäiseen tutustumiseen Aleksis Kiven päivänä lauantaina Yhdessä olo sisälsi kolme eri vaihetta aurinkoisena syyslauantaina. Ensin kokoonnuttiin kunniakäynnille upean ruskan kaunistamalle Hietaniemen hautausmaalle yhdistyksen kunniajäsenen Aarne Sihvon haudalle. Muistokiven äärellä seisoivat airuet Pirita Sihvo, Mikko Mustonen ja trumpetisti Roman Ismailov. Paikalla oli kolmisenkymmentä suvun jäsentä. Kenraalimajuri Sami Sihvo puhui lyhyesti sedästään ja laski haudalle kukkalaitteen. Kunniakäynti päättyi trumpetilla soitettuun Iltasoitto-signaaliin. Päivätilaisuutta vietettiin elokuvateatteri Orionissa. Päiväjuhlan onnistuneista järjestelyistä oli huolehtinut Teppo Launiainen. Orioniin saapui väkeä lukumäärältään ehkä satakunta. Teatterin eteistilassa oli melkoinen tungos ja iloinen puheen sorina, kun ihmiset tervehtivät ja halailivat tuttujaan ja vieraammat esittäytyivät toisilleen. Ohjelmaosuuden alkua odotellessa Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen vihreät sisaret tarjoilivat munkkikahvit kuin konsanaan sotilaskodissa. Teatterisalissa ohjelma keskittyi toiseen tunnettuun suvun jäseneen, Sam Sihvoon, joka jääkäriveljiensä Aarnen, Jussin ja Ilmarin sekä serkkujensa Taunon ja Armaksen kanssa sai sotilaskoulutusta Saksassa. Sami Sihvo kertoi tästä musikaalisesta sedästään. Tämä näki ja vaistosi tavallisten vain suomea taitavien nuorten miesten vaikeudet kaukana vieraassa maassa erossa omaisista, sillä hän osallistui samaan koulutukseen ja rintamapalvelukseen kuin muutkin, mutta hänen roolinsa musiikkimiehenä painottui heidän mielialansa kohottamiseen ja virkistämiseen. Sam Sihvo perusti orkesterin ja johti sitä. Hän sanoitti ja sävelsi muiden muassa laulun Muistoja Pohjolasta. Hän tiesi myös Aarne-veljensä runoilijan taipumuksista ja pyysi tätä tekemään runon, jonka hän sitten säveltäisi. Näin syntyi heidän yhteistyönään monille tuttu laulu Elon mainingit korkeina käyvät. Sodan jälkeen Sam antautui vapaaksi kirjailijaksi ja taiteilijaksi. Vuonna 1921 valmistui laulunäytelmä Jääkärin morsian, jota esitettiin Kansallisteatterissa neljä vuotta. Professori Reijo Pajamo kertoi tutustuneensa Sam Sihvon musiikkiin ja puhui siitä, minkä päätökseksi laulettiin yhteisesti Karjalaisten laulu. Päivätilaisuus huipentui Jääkärin morsian -laulunäytelmästä vuonna 1938 tehdyn ja Risto Orkon ohjaaman elokuvan esitykseen. Iltajuhlaa vietettiin Sukuyhdistys Sihvon perustamispaikassa Katajanokan Kasinolla. Sinne saapui toista sataa suvun jäsentä. Tervetuliaismaljan jälkeen ihmiset asettuivat pöytiin Mervi Sihvon tekemien nimikorttien osoittamille paikoille. Aluksi Sami Sihvo kertoi Sukuyhdistyksen vaiheista 50 vuoden aikana. Sen pitkäaikaisin puheenjohtaja oli kenraaliluutnantti Aarno Sihvo. Hänen jälkeensä puheenjohtajina ovat toimineet professori Jouko Sihvo, maisteri Aarne Krogerus ja Sami Sihvo. Alusta saakka on toiminnassa ollut mukana Aarne Sihvon tytär, Maire Walden, jonka tervehdyksen toi juhlaan hänen poikansa Klaus Walden. Sukujuhlia on vietetty noin joka kolmas vuosi eri paikkakunnilla. Välivuosina on järjestetty yhteisiä matkoja luovutettuun Karjalaan ja jääkärien muistopaikoille Baltiaan. Sihvojen kolmen sukuhaaran edustajat esittelivät kotipaikkojaan, sukunsa merkkihenkilöitä ja heidän historiaansa karttojen ja valokuvien avulla. Kuvien esittämisen valkokankaalle hoiti Arto Sihvo. Kaukolan sukuhaaran kaukolalaisia maisemia ja juuria kuvaili lääketieteen tohtori Pirjo Mustonen. Lemin sukuhaaran

12 kotipaikkaa ja perheitä esitteli maisteri Pirkko Hiiva. Valkjärven Sihvojen taustasta ja elämästä kertoi Jouko Sihvo. Kaukolan ja Valkjärven Sihvot ovat hajaantuneet ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Kaukaisimmat vieraat tulivat juhlaan Lapista ja Ruotsista saakka. Vaikka Lemi on edelleen Suomea, Sihvoja on sieltäkin siirtynyt muualle ja Lemille heitä on jäänyt yhä vähemmän. Ohjelmajakson päätteeksi Sukuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Sami Sihvo kiitti sen sihteeriä Anneli Sihvoa ja muita juhlan suunnitteluun ja järjestämiseen osallistuneita. On myös todettava, että puheenjohtaja itse vaikutti ratkaisevasti juhlaohjelman muotoutumiseen ja sen onnistuneeseen läpi viemiseen. Hänelle kuuluu suuri kiitos. Iltajuhlaan saapui suoraan Lahdesta esiintymismatkalta joukko Karelia-puhallinorkesterin soittajia. Heitä johti ansioitunut sotilasmuusikko Heino Koistinen. He esittivät Sam Sihvon musiikkia, tuttuja karjalaisia kappaleita ja muutakin musiikkia. Harvinaisuutena kuultiin vasta äskettäin julki tullut sävellys Missen laaksossa, jonka Sam Sihvo sävelsi 1916 rintamalla nykyisen Latvian alueella. Juhlaillallisella pöytäkunnissa käytiin vilkasta keskustelua. Tutustuttiin lähemmin suvun jäseniin, joista aikaisemmin ei ehkä ollut mitään tietoa. Sukulaisuussuhteet alkoivat kiinnostaa. Tarkemman selon niistä saa vuonna 2004 ilmestyneestä Jarmo Paikkalan toimittamasta sukukirjasta, SIHVO Karjalainen suku. Yhdessä olon loppuosa muodostui Karelia-puhallinorkesterin soittamasta tanssimusiikista ja tanssiaisista. Jouko Sihvo