RAVITSEMUS, ELINTARVIKKEET JA TERVEYS -TUTKIMUSOHJELMA (ELVIRA) FORSKNINGSPROGRAMMET FÖR NÄRING, LIVSMEDEL OCH HÄLSA (ELVIRA)

Transkriptio

1 S UOMEN AKATEMIA RAVITSEMUS, ELINTARVIKKEET JA TERVEYS -TUTKIMUSOHJELMA (ELVIRA) FORSKNINGSPROGRAMMET FÖR NÄRING, LIVSMEDEL OCH HÄLSA (ELVIRA) RESEARCH PROGRAMME ON NUTRITION, FOOD AND HEALTH (ELVIRA) RAVITSEMUS, ELINTARVIKKEET JA TERVEYS -TUTKIMUSOHJELMA

2 Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys -tutkimusohjelma (ELVIRA) Forskningsprogrammet för näring, livsmedel och hälsa (ELVIRA) Research Programme on Nutrition, Food and Health (ELVIRA) Ohjelmamuistio Programbeskrivning Programme Memorandum Helsinki 2006

3 Layout: PixPoint ky ISBN Kopio Niini Oy, 2006

4 Sisällysluettelo 1 Esipuhe Tutkimusohjelman tausta ja perustelut Tutkimusohjelman tavoitteet Tutkimusohjelman aihealueet Kuluttajien käyttäytyminen, elämänkaari ja terveys Ravitsemus, geneettiset tekijät ja metabolia Ravinto, immuniteetti, suolistomikrobit ja terveys Elintarvikkeiden riskit ja turvallisuus Elintarvikkeiden prosessoinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä Tutkimusohjelman toteutus Tutkimusohjelman rahoitus Kansallinen rahoitusyhteistyö Kansainvälinen yhteistyö Tutkimusohjelman aikataulu Ohjelmaryhmä Ohjelman koordinaatio Ohjelman loppuarviointi Hakumenettely ja hankkeiden arviointikriteerit Yleisiä ohjeita Arviointikriteerit Lisätietoja Innehållsförteckning 1 Inledning Forskningsprogrammets bakgrund och motiveringar Forskningsprogrammets mål Temaområden Konsumenters beteende, livscykel och hälsa Näring, genetiska faktorer och metabolism Kost, immunitet, tarmmikrober och hälsa Livsmedelsrisker och -säkerhet Livsmedelsbearbetning och hälsa Genomförande Finansiering

5 5.2 Nationellt finansieringssamarbete Internationellt samarbete Forskningsprogrammets tidtabell Programgruppen Programkoordinering Utvärdering Ansökningsförfarande och bedömningskriterier Allmänna anvisningar Bedömningskriterier Närmare information Contents 1 Foreword Introduction to and rationale for the research programme Objectives of the ELVIRA Research Programme Research themes Consumer behaviour, lifespan and health Nutrition, genetic factors and metabolism Food, immunity, intestinal microbes and health Food-related risks and food safety Food processing and health Implementation of the research programme Funding National funding cooperation International cooperation Timetable Steering of the programme Programme coordination Final evaluation of the programme Application procedure and criteria for project evaluation General guidelines Evaluation criteria Further information

6 1 Esipuhe Tutkimusohjelman käynnistämistä elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen alalle olivat ehdottaneet niin tutkijat kuin myös teollisuuden ja viranomaistahojen edustajat. Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys -tutkimusohjelman valmistelu käynnistettiin yhteistyössä Suomen Akatemian neljän tieteellisen toimikunnan, Tekesin ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Joulukuussa 2004 järjestettiin tutkiva työpaja, johon osallistui lähes 200 osallistujaa ja jossa keskusteltiin tutkimuksen tilasta, arvioitiin tutkimustarpeita ja hahmoteltiin tutkimuksen tavoitteita. Tutkimusohjelman valmisteluryhmän puheenjohtajana toimi tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-Sandholm (Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta) ja jäseninä professori Anssi Auvinen (Terveyden tutkimuksen toimikunta), professori Marja-Liisa Hänninen (Terveyden tutkimuksen toimikunta), johtaja Leena Hömmö (Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta), professori Riitta Keiski (Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta), professori Pirjo Pietinen (Terveyden tutkimuksen toimikunta), professori Marja Tuominen (Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta), pääsihteeri Markku Järvenpää (maa- ja metsätalousministeriö), teknologia-asiantuntija Liisa Rosi (Tekes) ja teknologiaasiantuntija Jari Toivo (Tekes). Lisäksi valmisteluryhmän työskentelyyn osallistuivat Suomen Akatemiasta yksikön johtajat Arja Kallio ja Riitta Mustonen, tiedeasiantuntijat Jan Bäckman, Sirpa Huuskonen, Merja Kärkkäinen ja Sanna-Maija Miettinen sekä ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio. Suomen Akatemian hallitus päätti kokouksessaan käynnistää nelivuotisen tutkimusohjelman Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys (ELVIRA). Vuonna 2005 toteutettiin tieteenala-arviointi Suomen elintarviketieteiden ja niihin liittyvän ravitsemuksen ja kulutuksen tutkimuksesta. Kansainvälisen arviointiryhmän raportti 1 sisältää ehdotuksia ja suosituksia, joista osa on otettu huomioon tämän ohjelmamuistion viimeistelyvaiheessa. Suosituksia voidaan huomioida myös rahoituspäätöksissä sekä ohjelmatoiminnassa. 1 Arviointiraportti on saatavissa Suomen Akatemian verkkosivuilla julkistamisen jälkeen. 5

7 2 Tutkimusohjelman tausta ja perustelut Suomalaisissa elintarvikevalikoimissa ja ruokailutottumuksissa on tapahtunut viime vuosikymmeninä mittavia muutoksia. Elintarvikkeiden tuotanto, valmistus ja kauppa ovat globalisoituneet ja keskittyneet suurempiin yksiköihin. Kuluttajien ruokailukäyttäytyminen ja -mieltymykset ovat yksilöllistyneet ja säännöllisestä, muutamaan suurempaan ateriaan keskittyneestä säännöllisestä ruokailurytmistä on siirrytty välipalatyyppiseen ruokailurytmiin. Ruoka nautitaan enenevästi kotien ulkopuolella, väestön terveystietoisuus kasvaa ja samalla kuluttajien motiivit ravinnon valinnassa moninaistuvat. Esimerkiksi terveyssyin voidaan perustella niin funktionaalisten elintarvikkeiden käyttö, ravintoainevalmisteiden nauttiminen, kasvisruokavalio ja toistuvat laihdutusruokavaliot kuin myös ravintosuosituksia vastaava monipuolinen ruoanvalinta. Elintarvikekaupan globalisaatiosta voi olla kuluttajille hyötyä, kun valikoimat laajenevat ja korkealaatuisia elintarvikkeita on saatavilla jatkuvasti kuluttajien toiveiden mukaisesti. Toisaalta ei ole selvää, kuinka hyödyt jakautuvat eri sosiaaliluokissa, eri alueilla tai esimerkiksi tiettyä erityisruokavaliota noudattavien henkilöiden parissa. Globalisaatio voi myös johtaa rajoitetumpaan ja epätasapainoiseen elintarvikevalikoimaan, sillä kansainväliset trendit voivat syrjäyttää kansallisia, alueellisia tai paikallisia ruokakulttuureita, jotka ovat kehittyneet perinteisten elinkeinojen, tapojen ja kulttuurihistorian aikana ja sopeutuneet paikalliseen elintarvikevalikoimaan. Ravintoon liittyvät kuluttajien käyttäytymisen muutokset ilmenevät yhteiskunnan eri tasoilla ja ulottuvat myös arvoihin, normeihin ja eettisiin näkökohtiin ja korostavat sosiologisten tekijöiden roolia kuluttajien valinnoissa. Ravitsemuksella on tärkeä rooli paitsi terveyden myös monien sairauksien kannalta. Ravitsemus vaikuttaa kaikkiin terveyden ylläpidossa tarvittaviin fysiologisiin prosesseihin ja on siten keskeinen tekijä terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan suomalaisten merkittävin ravitsemusongelma tällä hetkellä on lihavuus, joka yleistyy kaikissa ikäryhmissä. Lihavuuden lisääntyminen johtaa muiden kansanterveysongelmien, kuten tyypin II diabeteksen, sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin, tiettyjen syöpien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisääntymiseen. Lihavuuden suoraa yhteyttä näihin tauteihin ei vielä tunneta, vaikkakin joidenkin immunologisten ja neurologisten tautien etiologiasta on löydetty yhteyksiä ruokavalioon. Kansanterveysongelmien ennaltaehkäisy on edullisempaa kuin sairauksien hoito. Sen vuoksi ravinnon ja terveyden välisten yhteyksien ymmärtämiseen tähtäävällä tutkimuksella, jonka avulla voidaan kehittää tehokkaita interventioita ja erityisesti löytää keinoja muuttaa väestön elintapoja, on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomen elintarvikealan suuri vahvuus on elintarvikkeiden korkeat turvallisuusstandardit. Globaalisti elintarvikkeiden turvallisuus on kuitenkin keskeinen terveydellinen kysymys. Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien vaikutusten lisäksi mikrobeista tai kemiallisista aineista johtuvilla elintarvikeperäisillä sairauksilla on myös taloudellisia seurauksia yksilöille, perheille, yhteisöille ja elintarvikkeisiin liittyvälle liiketoiminnalle. Uudet trendit elintarvikkeiden tuotannossa, prosessoinnissa, 6

8 jakelussa ja valmistuksessa tuovat uusia haasteita elintarvikkeiden turvallisuudelle. Maataloustuotannon, elintarviketeollisuuden ja -kaupan keskittyminen muuttaa elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua. Muuttuneissa olosuhteissa sekä tunnetut että uudet elintarvikeperäiset sairaudet voivat levitä laajalle. Huolta herättävät myös mahdolliset elintarvikkeiden mikrobien ja toksiinien pitkäaikaisvaikutukset. Elintarvikkeiden ja rehujen pitkät kuljetusmatkat voivat luoda otolliset olosuhteet mikrobien tai kemikaalien aiheuttamien sairauksien leviämiselle. Maatilojen eläintuotanto on tehostunut ja keskittynyt suuriin yksiköihin lisäten mahdollisuuksia zoonoottisten patogeenien leviämiseen ja lisääntymiseen. Samoin pitkä aika elintarvikkeen valmistuksen ja sen nauttimisen välillä ja valmisruokien yleistynyt käyttö voivat lisätä elintarvikeperäisiä sairauksia ja edelleen korostaa elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvän tutkimuksen tarvetta. Elintarviketeollisuus on suurin teollisuuden sektori Euroopassa ja neljänneksi suurin Suomessa. Menestyminen globaalissa kilpailussa edellyttää entistä parempaa tuottavuutta ja erikoistumista sekä fokusoitumista innovatiivisiin tietämyspohjaisiin ja korkealuokkaisiin erikoistuotteisiin. Terveellinen ravitsemus on keskeinen kilpailutekijä, ja esimerkiksi Sitra on äskettäin käynnistänyt Elintarvike- ja ravitsemusohjelman ERA ( ), jonka pitkän tähtäimen tavoitteena on luoda Suomesta kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä. Se ei ole mahdollista ilman vahvaa ja korkeatasoista perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta ja laajaa yhteistyötä, minkä vuoksi ELVIRA-tutkimusohjelma on erittäin ajankohtainen. 7

9 3 Tutkimusohjelman tavoitteet ELVIRA-tutkimusohjelman tarkoitus on tuottaa korkeatasoista ja innovatiivista tutkimustietoa, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi valita terveellinen ja turvallinen vaihtoehto. ELVIRA-tutkimusohjelman päätavoitteet ovat: tuottaa uutta tietoa, jolla on tieteellisen vaikuttavuuden lisäksi merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista vaikuttavuutta; luoda uusia, tieteenalarajoja ylittäviä yhteistyöverkostoja niin eri organisaatioiden välillä kuin niiden sisälläkin; lisätä tiedonkulkua ja yhteistyötä tiedeyhteisön, yritysten ja viranomaisten välillä; edistää tutkijoiden liikkuvuutta niin kansallinen kuin kansainvälinenkin liikkuvuus on hankkeissa erittäin suositeltavaa; ja tukea tutkimusryhmien tasapainoista rakennetta, erityisesti lisätä tutkijatohtoreiden osuutta tutkimusryhmissä. Ohjelman muita tavoitteita ovat: kehittää suomalaisen tutkimuksen nykyisiä vahvuuksia ja voimistaa kehittämistä vaativia aloja; edistää tehokasta tutkijakoulutusta sekä yliopistoissa että elinkeinoelämässä; vahvistaa suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä kilpailukykyä; edistää suotuisien tutkimusympäristöjen rakentumista; ja tehostaa tiedotusta tutkimustuloksista ja vastata yhteiskunnan tiedontarpeisiin terveellisestä, turvallisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta. 8

10 4 Tutkimusohjelman aihealueet ELVIRA-tutkimusohjelma on monitieteinen ja kattaa lähes koko elintarvikeketjun alkaen luonnossa tai maataloudessa tuotetuista raaka-aineista elintarviketeollisuuden tuotantoprosesseihin ja tuotteisiin, elintarvikkeiden ja niiden ainesosien turvallisuuteen ja terveysvaikutuksiin sekä erilaisiin kuluttajien käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin saakka. Ohjelman läpikäyvänä teemana on terveys: kuinka hyvällä ravitsemuksella voidaan luoda ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia, kuinka maittavia ja terveyttä edistäviä elintarvikkeita voidaan kehittää ja niiden saatavuutta parantaa, kuinka kuluttajia voidaan ohjata valitsemaan viisaasti laajasta elintarvikevalikoimasta ja kuinka voidaan taata elintarvikkeiden turvallisuus. Kansanterveydellinen hyöty tulisi olla johtotähti tutkimuksessa, joka kattaa monia eri aloja kuten luonnontieteet, biotieteet, tekniset tieteet, kansanterveystiede, kliiniset tieteet, terveyspolitiikka, sosiaali-, käyttäytymis- ja taloustieteet, maataloustieteet jne. Tutkimustulosten tulisi olla apuna kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittämisessä. Alla on lueteltu esimerkkejä ELVIRA-tutkimusohjelmaan sopivista aihealueista. Hakijoita kannustetaan myös yhdistelemään eri aihealueita hankkeissa. 4.1 Kuluttajien käyttäytyminen, elämänkaari ja terveys Huolimatta runsaasta määrästä tietoa siitä, millainen on terveellinen ruokavalio ja kuinka se voi auttaa hyvinvointia ja kroonisten sairauksien ehkäisyä, ihmisten elintapojen muutos on vaikeaa. Lisää tutkimusta tarvitaan ravitsemustietämyksen ja kasvatuksen roolista: kuinka auttaa erityisesti korkean riskin omaavia henkilöitä sekä lapsia ja nuoria muuttamaan pysyvästi ruokavaliotaan ja elämäntapojaan ja millaiset toimenpiteet ovat tehokkaita. Koska pysyvä painonpudotus on hyvin vaikeaa, on suuri tarve löytää tehokkaita tapoja auttaa ihmisiä säilyttämään normaalipaino ja välttämään lihavuutta. Yksi tärkeä huomion kohde on arvioida painonhallinnan ja siihen liittyvien terveysongelmien vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuutta. Lisäksi on tärkeää tutkia terveyspolitiikan ja muiden yhteiskunnallisten taustatekijöiden roolia ja niiden mahdollisuuksia vaikuttaa kansalaisten terveyskäyttäytymiseen. Kuluttajien käyttäytymisen ja valintojen ymmärtämiseksi on tärkeää tarkastella niin psykologisia, kulttuurisia, sosiologisia kuin taloudellisiakin näkökulmia. Tietoa eri ikävaiheiden ruokailutavoista ja -tottumuksista tarvitaan lisää. Työikäisen väestön ravintotottumuksista on paljon enemmän tietoa kuin lasten tai ikääntyneiden tottumuksista. Erityisesti lasten ja nuorten ruuankäyttötutkimuksiin tarvitaan uusien menetelmien kehitystä ja validointia. Muuttuvat ruokailutottumukset, elintarviketarjonta ja lisääntynyt lihavuus voivat vaikuttaa perinteisten ruuankäyttötutkimusmenetelmien tehokkuuteen ja menetelmällisiä näkökohtia tulisikin korostaa. Mielenkiintoisia tutkimuskohteita ovat lihavuus ja painonhallinta eri ikäkausina sekä elintarvikkeiden valintaan ja painonhallintaan vaikuttavat syyt, esimerkiksi kuinka kotitalouden ja perheen rakenne, sosiaaliset kysymykset, työnjako ja työelämä vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen ja arvoihin. Kuinka lasten ruokai- 9

11 lutottumukset muotoutuvat ja miten tai missä vaiheessa niihin voidaan vaikuttaa? Miten eri kuluttajaryhmät eriytyvät muuttuvassa yhteiskunnassa ja mikä on eettisten, kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja muiden tekijöiden merkitys elintarvikevalinnoissa ja erilaisissa ruokailutilanteissa? 4.2 Ravitsemus, geneettiset tekijät ja metabolia Solujen toiminnasta ja terveyttä ja hyvinvointia säätelevistä biologisista mekanismeista tarvitaan laajempaa tietoa. Aihealue kattaa nutrigenomiikan keskittyen ravinnon komponenttien kykyyn säädellä geenien toimintaa ja nutrigenetiikan keskittyen luonnolliseen geneettiseen vaihteluun ravinnon aiheuttamissa vasteissa, samoin kuin geenien ja ravinnon vuorovaikutukset väestötasolla epidemiologisissa tutkimuksissa. Lisäksi tarvitaan tietoa perinnöllisistä ja fysiologisista tekijöistä, jotka liittyvät ravinnon terveysvaikutuksiin. Tällainen lähestymistapa voi helpottaa alttiiden väestönryhmien identifiointia. Tutkimuksessa tulisi hyödyntää sekä kokeellista että havainnoivaa ravitsemustutkimusta, soluviljelmiä, eläinmalleja, kontrolloituja seurantatutkimuksia ihmisillä, kohortti- ja tapausverrokkitutkimuksia ja satunnaistettuja kokeita. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää geneettiseen heterogeenisyyteen. Tärkeää olisi löytää biomarkkereita, jotka jo varhaisessa vaiheessa ilmaisevat solujen ja kudosten fysiologisia muutoksia erilaisten ravitsemuksellisten vasteiden seurauksena. Niiden avulla voidaan paremmin tarkastella erilaisten ruokavalioiden, elintarvikkeiden tai niiden komponenttien ja ihmisen ravitsemustilan vaikutuksia terveyteen. Ravitsemuksen ja elämäntapatekijöiden yhteisvaikutusten tutkimus auttaa ymmärtämään ruokavalion osuutta terveyden ylläpitämisessä ja sairauksien ehkäisyssä. Väestötutkimuksia tarvitaan arvioimaan muuttuvien ruokailutottumusten kansanterveydellistä vaikuttavuutta. Suomella on pitkät perinteet laajoissa väestötason kohortti- ja interventiotutkimuksissa. Kuitenkin tiedetään hyvin vähän sikiöiden ja lasten ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta lasten ja aikuisten terveyteen. Lisäksi väestön ikääntyessä tarvitaan enemmän tutkimusta vanhusväestön ravitsemuksesta ja terveydestä. Erityisen arvokkaita ovat toistomittaukset ja pitkäaikaistutkimukset. Jo olemassa olevaa epidemiologista tietoa ja havaintoaineistoja tulisi edelleen hyödyntää ja analysoida ja tuottaa uutta tietoa niiden pohjalta. Niitä tulisi hyödyntää myös terveysvaikutteisten tuotteiden kehittämiseen tähtäävässä tutkimuksessa. 4.3 Ravinto, immuniteetti, suolistomikrobit ja terveys Syntymän jälkeen ihmisen suoliston valtaavat mikrobit, joilla on erityisiä vuorovaikutuksia isännän kanssa ja jotka osallistuvat terveellisen mikrobiston ja immuunitoiminnan kehittymiseen. Tällä taas voi olla pitkäaikainen vaikutus terveyteen ja sairastumisriskiin. Ruokavalion vaikutukset immuunivasteisiin ja suolistomikrobistoon tunnetaan kuitenkin huonosti ja lisää tietoa tarvitaan mm. toleranssista ja immunisaatioprosessista. Ruokavalion oletetut vaikutukset immuunivasteisiin ja edelleen immuunivälitteisiin sairauksiin saattavat olla riippumattomia suoliston mikrobistosta. Mikrobit ja immuunivasteet vaikuttavat suolistossa myös ravinnon muokkautumiseen ja toleranssiin ja edistävät normaalia suoliston toimintaa. Erityisen kiinnostavaa on terveellisen ja monimuotoisen suolistomikrobiston kehitys 10

12 ja sen suhde terveydentilaan, ikäryhmään ja isännän genotyyppiin. Syntymästä aikuisikään tapahtuvien suolistomikrobiston muutosten tutkimuksen tulisi sisältää tärkeimpien suolistomikrobiryhmien kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia määrityksiä, sillä niillä voi olla käyttöä biomarkkereina. Lisäksi on oleellista yhdistää tätä tietoa mikrobipopulaatioiden ja niiden geenien toimintaan samoin kuin karakterisoida probioottien ja prebioottien mikrobiologisia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Myös ruokavalion, mikrobien ja isännän (mukaan lukien immuniteetti ja geneettiset tekijät) vuorovaikutuksia tulisi selvittää. Tutkimuksissa tulisi käyttää eläinmalleja, in vitro kokeita ja ennen kaikkea interventiokokeita ihmisillä, erityisesti elinkaaren alkupäässä, samoin kuin pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. Funktionaalinen genomiikka ja muut uudet -omiikka-tekniikat sekä mikrobien ja ihmisen bioinformatiikka ovat keskeisiä syy-seuraussuhteiden selvittämisessä ja mekanismien ymmärtämisessä. 4.4 Elintarvikkeiden riskit ja turvallisuus Elintarvikkeisiin liittyvät riskit sisältävät välittömiä vaikutuksia kuten elintarvikeperäiset infektiot sekä salakavalammat kumulatiiviset pitkäaikaisaltistusten vaikutukset. Tämän aihealueen tutkimuksen tulisi kattaa elintarvikeperäisten infektioiden mekanismeja, riskien arviointia ja ehkäisyä sekä kattavien ja monitieteellisten menetelmien kehitystä elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun arvioimiseksi. Aihealueeseen kuuluvat biologiset ja kemialliset riskit ja niiden ehkäisy samoin kuin näihin liittyvät yhteiskunnalliset ja taloudelliset näkökohdat. Elintarvikkeiden turvallisuus on kansalaisille suuri huoli, jota korostavat viimeaikaiset tapaukset kuten lintuinfluenssa. Samoin ympäristön saasteet ja elintarvikkeiden prosessoinnissa käytettävät ainesosat ovat viime aikoina herättäneet huomiota. Keskittynyt tuotanto ja laaja jakelu luovat mahdollisuuksia tiettyjen elintarvikeperäisten patogeenien eloonjääntiin ja kasvuun elintarvikkeissa ja voivat siten vaarantaa suuria määriä ihmisiä. Elintarvikkeisiin sisältyvien riskien havainnoinnin, tiedottamisen ja hallinnan tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida riskien vaikutusta kansalaisten ja väestöryhmien käyttäytymiseen ja terveyteen. Se taas voi tarjota keinoja kehittää toimenpiteitä, joilla vähennetään elintarvikkeisiin liittyviä pelkoja, sekä keinoja vähentää ravitsemuksen kautta välittyviä terveyshaittoja. Tietämys elintarvikeperäisten patogeenien epidemiologiasta, ekologiasta ja evoluutiosta on astumassa uudelle aikakaudelle, kun useimpien tärkeiden elintarvikeperäisten patogeenien genomisekvenssit ovat jo nyt, tai ainakin pian, käytettävissä. Modernit -omiikka-tekniikat tarjoavat menetelmiä arvioida elintarvikkeiden mikrobien moninaisuutta ja esimerkiksi virulenssia ja reaktioita erilaisissa ympäristön stressitilanteissa, sekä menetelmiä verrata patogeeneja ja niiden lähisukuisia ei-patogeeneja. Ne myöskin tarjoavat entistä parempia menetelmiä diagnostiikkaan ja tuottavat tietoa mikrobien metaboliasta. Genomitietoa hyödyntävä tutkimus yhdistettynä erilaisiin elintarvikeketjuun liittyviin tietoihin parantaa mahdollisuuksia arvioida elintarvikkeiden mikrobiologista turvallisuutta ja ehkäisystrategioita koko elintarvikeketjussa. Tieteellistä tutkimusta tarvitaan lisäämään riskinhallinnan tehokkuutta ja taloudellisuutta elintarvikeketjussa, ja erityisesti korostetaan alkutuotannon sekä bioprosessointiteknologioiden turvallisuuden tärkeyttä. 11

13 Vaarallisten kemikaalien jäämät elintarvikkeissa voivat merkittävästi vaikuttaa ihmisen terveyteen, vaikka sitä on usein vaikea yhdistää tiettyyn elintarvikkeeseen. Altistuminen pienille kemikaalimäärille on usein pitkäkestoista. Elintarvikkeiden kemiallisiin kontaminantteihin kuuluu luonnon myrkyllisiä aineita, ympäristön vierasaineita, luontaisia kasvien kemikaaleja ja elintarvikkeiden prosessoinnin aikana muodostuvia yhdisteitä. Lisäksi huolta aiheuttaa eräiden maiden liiallinen eläinlääkintä sekä lisääntynyt bakteerien antibioottiresistenssi. Tutkimusta tarvitaan elintarvikkeiden kemikaalien vaikutuksista immuunijärjestelmään, sisäeritykseen ja hermoston kehitykseen ja muihin toksisuuden mekanismeihin. Elintarvikeperäisten kemikaalien riskianalyysi tulisi kohdistua erityisesti väestön herkimpiin alaryhmiin kuten lapsiin, raskaana oleviin naisiin ja vanhuksiin. 4.5 Elintarvikkeiden prosessoinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä Vaikkakin monia elintarvikkeita voidaan nauttia niiden luonnollisessa muodossaan, useimmat elintarvikkeet prosessoidaan teknologisin, entsymaattisin tai mikrobiologisin keinoin. Prosessointi parantaa elintarvikkeen laatua ja turvallisuutta ja siten edistää kuluttajien terveyttä ja hyvinvointia. Huomiota tulisi kuitenkin kohdistaa siihen, kuinka elintarvikkeiden prosessointi vaikuttaa ravintoaineiden hyväksikäytettävyyteen, terveyttä edistävien ainesosien kulkeutumiseen elimistössä tai ei-toivottujen aineiden vähentämiseen elintarvikkeissa. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota in situ muodostuviin terveysvaikutteisiin ainesosiin. Erityisen tärkeitä tarkastelun kohteita ovat miedot ja luonnolliset prosessointitavat, joita voidaan soveltaa suomalaista elintarviketeollisuutta kiinnostaviin raaka-aineisiin. Elintarviketeknologian tutkimuksen tulisi keskittyä suomalaisille keskeisiin terveyskysymyksiin ja kehittää niihin ratkaisuja tuovia tuotteita, jotka sopivat yhteen myös nykyisten ravintotottumusten kanssa, esimerkkeinä alhainen natriumpitoisuus tai hyväksyttävämmät suolankorvikkeet ja laajempi valikoima matala-allergeenisiä maito- ja jyvätuotteita. Jo olemassa olevia teknologioita, epidemiologisia tietoja ja havaintoaineistoja tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Erityisen tärkeää on perustutkimus. Tietämys elintarvikkeiden ainesosien ja raakaaineiden käyttäytymisestä ja vuorovaikutuksista on perusedellytys, jotta voidaan kehittää korkealaatuisia prosessoituja elintarvikkeita ja niiden ainesosia, joilla on optimaaliset toiminnalliset ja aistittavat ominaisuudet. Prosessoidun elintarvikkeen fysiologisten vaikutusten ymmärtämiseksi on tarpeen yhdistää materiaalitekniikan osaamista, ravitsemuksen ja fysiologian asiantuntemusta sekä elintarvikkeiden ainesosien kemiallisen koostumuksen asiantuntemusta. Uudet prosessointi-, pakkaus-, merkintä-, varastointi- ja logistiikkateknologiat tuovat lisäetuja, mutta voivat samaan aikaan aiheuttaa uusia haasteita elintarvikkeiden mikrobiologiselle ja kemialliselle turvallisuudelle ja laadulle. Synergiaa bioprosessiteknologioiden sekä elintarviketurvallisuuden ja -säilytyksen välillä tulisi kehittää ja hyödyntää. Elintarviketeknologian uusia innovaatiota ja herkkien ravintoaineiden ja terveysvaikutteisten ainesosien bioaktiivisuuden säilymistä ja suojausta on tarpeen arvioida korkeatasoisissa ja hyvin kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa ihmisillä. Uusien tuotteiden vaikutuksia tulisi seurata niiden päästyä suomalaiseen elintarvikevalikoimaan. 12

14 5 Tutkimusohjelman toteutus 5.1 Tutkimusohjelman rahoitus ELVIRA-tutkimusohjelman rahoitus on nelivuotinen ajoittuen pääosin vuosille Ohjelmaa koordinoi Suomen Akatemia ja se toteutetaan yhdessä muiden ohjelmaan osallistuvien rahoittajatahojen kanssa. Akatemian hallitus on varannut ELVIRA-tutkimusohjelman rahoitukseen 7 miljoonaa euroa. Muut rahoittajat päättävät rahoituksensa määrästä myöhemmin ja rahoittavat hankkeita, joiden painotus ja aihepiirit sopivat rahoittajatahon omiin tavoitteisiin. Kukin rahoittajataho käyttää rahoituspäätöksissään omia menettelytapojaan ja kriteereitään. Eri rahoittajien rahoittamat hankkeet raportoivat kunkin rahoittajan raportointiohjeiden mukaisesti. 5.2 Kansallinen rahoitusyhteistyö Tekes ELVIRA-tutkimusohjelman yleisten tavoitteiden lisäksi Tekes korostaa yhteistyötä yritysten kanssa ja painottaa kehitettävän teknologian tai osaamisen merkitystä Suomen kilpailukyvylle. Tekes rohkaisee soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen yhdistämiseen ohjelman hankkeissa. Tutkimusohjelman arviointikriteerien lisäksi Tekes käyttää omia kriteereitään arvioidessaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten hankkeita. Maa- ja metsätalousministeriö ELVIRA-tutkimusohjelmassa maa- ja metsätalousministeriö korostaa: tutkimustulosten vaikuttavuutta kasvatettaessa kestävän elintarviketurvallisuuden hallintaan tarvittavaa tietämyspohjaa, ja tutkimuksen innovaatiopotentiaalia tukea elintarvikkeiden kansallista laatustrategiaa. Muut rahoittajat Muut rahoittajat kuten Elintarvikkeiden tutkimussäätiö ja Työsuojelurahasto ja mahdollisesti myös muut rahoittajat voivat myös osallistua hankkeiden rahoitukseen, mikäli ne sopivat kyseisen rahoittajan tavoitteisiin. 5.3 Kansainvälinen yhteistyö Ohjelma pyrkii edistämään ja tukemaan kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyötä voi tapahtua monissa eri muodoissa: tutkijoiden välisenä yhteistyönä, tutkijoiden vierailuina, eri maiden tutkimusohjelmien tai verkostojen välisenä yhteistyönä, yhteisinä seminaareina tai työpajoina ja rahoittajatahojen välisenä yhteistyönä. Ohjelman tutkimushankkeilla toivotaan olevan aktiiviset kansainväliset yhteydet ja tutkijoiden (niin tutkijakoulutettavien, tutkijatohtorien kuin senioritutkijoidenkin) liikkuvuutta suositellaan ja tuetaan ohjelmassa. Suomen Akatemia voi tukea sekä suomalaisten tutkijoiden liikkuvuutta muiden maiden johtaviin tutkimuskes- 13

15 kuksiin että ulkomaisten tutkijoiden työskentelyä Suomessa. Liikkuvuutta voidaan tukea ELVIRA-tutkimusohjelman rahoituksella ja tarvittaessa Suomen Akatemian muilla rahoitusmuodoilla. Hakijoita kannustetaan tekemään hakemuksia, joissa on mukana korkeatasoisia kansainvälisiä tutkimusryhmiä. Omassa kotimaassaan tehtävään tutkimustyöhön ulkomaisten yhteistyökumppaneiden tulisi kuitenkin hakea rahoitusta omista lähteistään. Monissa maissa on käynnissä vastaavanlaisia tutkimusohjelmia. Esimerkiksi ranskalaiset yhteistyökumppanit voivat harkita rahoituksen hakemista ranskalaisesta tutkimusohjelmasta Food and Human Nutrition (lisätietoja gip-anr.fr/appels/2006/pnra.htm). Tanskalainen Danish Research Agency avaa keväällä 2006 haun liittyen elintarvikkeisiin, terveyteen ja elämäntapoihin (lisätietoja Tekes kannustaa hankkeita kansainväliseen yhteistyöhön yhteisten tutkimustavoitteiden saavuttamiseksi. Tekes on solminut joidenkin tutkimuslaitosten (esim. Yhdysvalloissa U.S. Department of Agriculture/Agricultural Research Services) kanssa puitesopimuksia, joita hyödyntämällä voidaan nopeuttaa yhteistyöneuvotteluita ja helpottaa tutkijaliikkuvuutta. ELVIRA-tutkimusohjelma pyrkii myös hyödyntämään pohjoismaisia verkostoja ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmia ja osallistumaan aktiivisesti Euroopan teknologiayhteisöön Food for Life. ELVIRA-tutkimusohjelma pyrkii aktiivisesti yhteistyöhön myös muiden maiden tutkimusohjelmien ja verkostojen kanssa (esim. ERA-NET-verkosto SAFEFOODERA). 5.4 Tutkimusohjelman aikataulu ELVIRA-tutkimusohjelman haku on yksivaiheinen. Tutkimusohjelman haku on julkaistu Suomen Akatemian tammikuun haun hakuilmoituksen yhteydessä. Hakemukset tulee toimittaa 28. huhtikuuta 2006 mennessä. Hakuaika on ehdoton. Kansainvälinen asiantuntijapaneeli arvioi hakemusten tieteellisen tason kesän 2006 aikana. Ohjelmaryhmä tekee rahoitusesityksen ohjelmaan valittavista hankkeista tieteellisen arvioinnin, ohjelmalle asetettujen tavoitteiden ja tarkoituksenmukaisen ohjelmallisen kokonaisuuden perusteella. Ohjelmaan osallistuvat rahoittajat tekevät rahoituspäätöksensä syksyn 2006 aikana. Suomen Akatemiassa rahoituspäätökset tekee Akatemian hallituksen asettama tieteellisten toimikuntien jäsenistä koostuva jaosto. Suomen Akatemian rahoittamat hankkeet voivat saada nelivuotisen rahoituksen. Hankkeet voivat käynnistyä heti rahoituspäätöksen jälkeen, mutta varsinainen ohjelmatoiminta käynnistyy alkaen. Ohjelman loppuarviointi toteutetaan vuoden 2011 aikana. 14

16 5.5 Ohjelmaryhmä Tutkimusohjelmaa johtava ohjelmaryhmä koostuu Akatemian toimikuntien jäsenistä, ohjelmaan osallistuvien muiden rahoittajien edustajista sekä asiantuntijajäsenistä. Ohjelmaryhmän kokouksiin voidaan kutsua myös muita asiantuntijoita. Ohjelmaryhmän jäsenet ovat: Puheenjohtaja: tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-Sandholm, Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta Varapuheenjohtaja: professori Pirjo Pietinen, Terveyden tutkimuksen toimikunta Jäsenet: professori Kari Rissanen, Luonnontieteen ja tekniikan tutkimuksen toimikunta professori Marja Tuominen, Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta maatalousneuvos Leena Vestala, Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta professori Kalervo Väänänen, Terveyden tutkimuksen toimikunta pääsihteeri Markku Järvenpää, maa- ja metsätalousministeriö teknologia-asiantuntija Jari Toivo, Tekes Asiantuntija: kehitysjohtaja Liisa Rosi, Sitra Ohjelmaryhmän tehtävänä on mm.: johtaa ohjelmaa, täsmentää tutkimusohjelman sisältö ja tavoitteet, laatia ohjelman seuranta- ja arviointisuunnitelma, valmistella hakemusten arviointiprosessi, tehdä Akatemian jaostolle ja muille rahoittajille ehdotus rahoitettavista hankkeista, tarvittaessa ehdottaa tieteellisille toimikunnille ja muille rahoittajille ohjelmaa täydentäviä hakuja ja/tai lisärahoitusta, tehdä esityksiä ohjelmaan myöhemmin liitettävistä hankkeista, vastata ohjelman seurannasta, vastata ohjelman arvioinnista, ohjata ja tukea koordinaatiota, suorittaa muita ohjelman valmisteluun ja toteuttamiseen liittyviä tehtäviä, esimerkiksi kansainvälisenä rahoittajayhteistyönä toteutettavaan osuuteen liittyvät tehtävät. 5.6 Ohjelman koordinaatio Tutkimusohjelma pyrkii kaikin tavoin tukemaan ja edistämään ohjelmaan valittujen tutkimushankkeiden kehittymistä ohjelmakokonaisuudeksi aktiivisen tiedon- 15

17 vaihdon ja yhteistyön kautta. Ohjelmaan valittavien hankkeiden johtajilta edellytetään, että he sitoutuvat ohjelman tavoitteisiin ja toimivat aktiivisesti yhteistyössä ohjelman aikana ja arvioitaessa ohjelman tuloksia sen päätyttyä. Ohjelmaan valittujen hankkeiden vastuullisen johtajan tehtäviin kuuluu mm. vastata ja raportoida hankkeen tieteellisestä edistymisestä ja rahoituksen käytöstä ohjelmapäällikön ja rahoittajien ohjeiden mukaisesti (ml. vuosiraportit ja loppuraportit); varmistaa oma ja tutkimusryhmän jäsenten osallistuminen ohjelman järjestämiin tapaamisiin, seminaareihin ja työpajoihin sekä edistää tiedonkulkua ja yhteistyötä ohjelman tutkimusryhmien välillä; osallistua tutkimusohjelman katsausten synteesien ja tiedotusmateriaalin tuottamiseen; levittää aktiivisesti tietoa ohjelman edistymisestä ja tuloksista julkisilla ja tieteellisillä foorumeilla. Tutkimusohjelman ohjelmapäällikkö pyrkii yhteistyössä hankkeiden kanssa edistämään ohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Ohjelmapäällikkö koordinoi tiedonkulkua, edistää tutkijoiden yhteistyötä hankkeiden välillä ja luo kontakteja yhteiskuntaan, teollisuuteen ja ulkomaisiin tutkimustahoihin. Yhteiset seminaarit, työpajat, tutkijankoulutustilaisuudet ja sähköiset viestintävälineet ovat keskeisiä kommunikointikeinoja. ELVIRA-tutkimusohjelman ohjelmakoordinaatiosta vastaa Suomen Akatemia ja ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio. 5.7 Ohjelman loppuarviointi Tutkimusohjelman toteutus ja tuloksellisuus arvioidaan ohjelman päätyttyä vuonna Loppuarvioinnissa kansainvälinen asiantuntijaryhmä huomioi mm. seuraavia seikkoja: ohjelman tavoitteiden toteutuminen ohjelman tuottama lisäarvo ohjelman tulosten tieteellinen laatu kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö tutkijankoulutus ja tutkijanuran edistäminen ohjelman tieteellinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikuttavuus tutkimusohjelman toteutus (ohjelman valmistelu, rahoituspäätökset, koordinaatio, ohjelmaryhmän toiminta, ohjelman toiminta) viestintä Ohjelmasta rahoitusta saavien tutkimusryhmien tulee raportoida hankkeensa edistymisestä vuosittain tai ohjelmaryhmän päättämällä tavalla sekä toimittaa hankkeen päätyttyä loppuraportti Suomen Akatemiaan. Raporteista tulle ilmetä mm. hankkeessa tuotetut tieteelliset julkaisut ja ohjelman puitteissa suoritetut opinnäytetyöt. Loppuarvioinnin tulokset julkistetaan arvioinnin päätyttyä. 16

18 6 Hakumenettely ja hankkeiden arviointikriteerit 6.1 Yleisiä ohjeita Hakemukset laaditaan englanniksi ja toimitetaan viimeistään 28. huhtikuuta 2006 mennessä sähköisen asioinnin kautta joko Suomen Akatemiaan tai Tekesiin ( tai Hakuaika on ehdoton. Konsortiohakemus vai yksittäinen hakemus? Tutkimusohjelman yksi päätavoite on edistää yhteistyötä yli tieteenalarajojen niin eri organisaatioiden välillä kuin sisälläkin ja toisaalta edistää yhteistyötä tiedeyhteisön, yritysten ja viranomaistahojen välillä. Tämän vuoksi ELVIRA-tutkimusohjelmassa suositaan ensisijaisesti monitieteisiä konsortioita (ryhmähankkeita), joissa on mukana kaksi tai useampia tutkimusryhmiä. Konsortioissa tulisi olla uutta, innovatiivista yhteistyötä, kuten esimerkiksi yhteistyötä kokeellisen perustutkimuksen ja epidemiologisen tutkimuksen välillä, yhteistyötä biologisten tieteiden ja yhteiskuntatieteiden ja taloustieteiden välillä tai biologisten, luonnontieteen ja tekniikan tutkimuksen välillä jne. Konsortiolla tulee olla yhteiset tavoitteet ja päämäärät ja niillä on yhteinen tutkimussuunnitelma. Kukin konsortion tutkimusryhmä voi saada hallinnoitavakseen oman rahoituksen, jos ne ovat toimittaneet kukin erillisen hakemuslomakkeen. Kukin konsortion osapuoli täyttää ja jättää oman hakulomakkeen ja liittää mukaan vaadittavat liitteet (ks. alla). Suomen Akatemian hakulomakkeessa konsortion tunnus mainitaan kyseisessä kohdassa ja konsortion muut osapuolet kohdassa hankkeen erityistiedot. Konsortion yhteisen tutkimussuunnitelman tulee sisältää lyhyt kuvaus jokaisesta tutkimusryhmästä, konsortion osapuolten yhteistyösuunnitelma ja työnjako konsortion sisällä sekä konsortion yhteistyön tuoma lisäarvo hankkeelle. Mikäli yhteistyöstä konsortiona ei ole hankkeelle mitään lisäarvoa, myös yksittäinen hakemus voidaan hyväksyä tutkimusohjelmaan. Hakijoita pyydetään kuitenkin huomioimaan, että rahoitettujen hankkeiden tulee muodostaa tarkoituksenmukainen ohjelmallinen kokonaisuus ja hankkeiden oletetaan toimivan yhteistyössä ohjelman aikana. Mikä rahoittaja? Hakijoiden tulisi harkita, mikä ELVIRA-ohjelmaan osallistuva rahoittajataho (ks. luku 5.2) on sopivin hankkeen kannalta ja mainita se hakulomakkeessa (Akatemian hakulomakkeen kohta hankkeen erityistiedot. Konsortiohankkeissa sopivin rahoittajataho voi olla eri konsortion eri osapuolilla. Esimerkiksi selkeän hyödyntäjäpolun omaava osahanke voi hakea Tekesin rahoitusta kun toinen perustutkimusta tekevä osapuoli hakee rahoitusta Suomen Akatemialta. 17

19 Tekes-rahoitusta hakevat hakemukset toimitetaan Tekesiin. Hakijoita pyydetään ottamaan yhteyttä Tekesin yhteyshenkilöön (ks. luku 7) ennen hakemuksen valmistelua ja jättämistä. Hakemuksissa käytetään Tekesin omaa sähköisen asioinnin hakulomaketta ( ja siinä tulee viitata ELVIRA-tutkimusohjelmaan. Konsortiohankkeessa (ryhmähankkeessa) hakemukseen liitetään konsortion yhteinen tutkimussuunnitelma sekä kultakin Tekesin rahoitusta hakevalta osapuolelta oma hakulomake, jossa mainitaan hakijan rooli joko konsortion koordinaattorina tai konsortion osapuolena. On syytä huomata, että ELVIRA-tutkimusohjelman edellyttämät hakemuksen liitteet (ks. alla) tulee olla englanniksi ja ne tullaan toimittamaan kansainvälisen asiantuntijapaneelin arvioitavaksi Tekesin oman arvioinnin lisäksi. Arviointiprosessin nopeuttamiseksi Tekesiltä rahoitusta hakevia hakijoita pyydetään lähettämään kopio ELVIRA-tutkimusohjelman vaatimista liitteistä sähköpostitse osoitteeseen (kopiota Tekesin hakulomakkeesta tai muista liitteistä ei tarvita). On kuitenkin olennaista, että Tekes-hakemus liitteineen on toimitettu määräaikaan mennessä Tekesin sähköisen asioinnin kautta. Hakemukset, joissa haetaan rahoitusta muilta rahoittajilta kuin Tekesiltä (Suomen Akatemia, maa- ja metsätalousministeriö, säätiöt) tulee toimittaa Suomen Akatemiaan sähköisen asioinnin kautta ( Hakemus laaditaan Akatemian yleisten ohjeiden mukaan ja hakemukseen liitetään vain alla mainitut ELVIRA-tutkimusohjelman edellyttämät liitteet. Akatemian sähköisen asioinnin kautta toimitettavia hakemuksia ei tarvitse allekirjoittaa, koska ne jätetään henkilökohtaisten tunnusten avulla. Myös suorituspaikan sitoumus voidaan jättää sähköisen asioinnin kautta. Hakemuksen liitteet Kaikissa ELVIRA-tutkimusohjelman hakemuksissa tulee olla alla mainitut englanninkieliset liitteet. Suomen Akatemian hakemuksiin liitetään ainoastaan nämä liitteet. Tekesille toimitettavassa hakemuksessa voi olla lisäksi muita Tekesin vaatimia liitteitä, mutta vain alla mainituista liitteistä tulee lähettää kopio sähköpostiosoitteeseen 1) Tiivistelmä, enintään 1 liuska irrallaan muista; 2) Tutkimussuunnitelma, enintään 15 sivua konsortiohakemuksissa ja enintään 10 sivua yksittäisissä hakemuksissa (tarkemmat ohjeet alla kohdassa Tutkimussuunnitelma). Konsortion osapuolet jättävät joko konsortion yhteisen tutkimussuunnitelman tai erillisen ilmoituksen, että konsortion tutkimussuunnitelma on konsortion johtajan hakemuksessa; 3) Enintään 2-sivuiset ansioluettelot (CV) tutkimuksen vastuuhenkö(i)ltä ja niiltä tutkijoilta, joiden palkkaukseen haetaan rahoitusta; 4) Luettelo vastuuhenkilöiden sekä niiden tutkijoiden, joiden palkkaukseen haetaan rahoitusta, enintään 20 hankkeen kannalta keskeisimmästä julkaisusta; 5) Tarvittaessa eettisen toimikunnan tai koe-eläintoimikunnan lausunto; 6) Muiden kuin konsortioon kuuluvien yhteistyökumppaneiden kirjalliset yhteistyösitoumukset, mikäli hankkeen toteuttaminen vaatii panosta tutkimusryhmien ulkopuolelta. 18

20 Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelman pituus on enintään 15 sivua konsortiohakemuksissa ja enintään 10 sivua yksittäisissä hakemuksissa. Tekstin kirjasinkoon on oltava vähintään 12 pistettä. Hakemuksen arviointimenettelyn vuoksi tutkimussuunnitelman rakenne on keskeinen. Siksi sen tulee olla seuraavanlainen: 1. Tiivistelmä (enintään 1 liuska, irrallaan muista), sisältäen: tutkimushankkeen vastuuhenkilö(t) hankkeen nimi haettu rahoitus, henkilötyövuosien määrä ja rahoitusaika tutkimuksen suorituspaikka tai suorituspaikat hankkeen tavoite ja lyhyt kuvaus 2. Sisällysluettelo sivunumeroineen 3. Tausta tutkimuksen tausta ja merkittävyys kansallisesti ja kansainvälisesti tutkimusryhmän aiheeseen liittyvä aiempi tutkimus (mukaan luettuna luettelo tutkimusryhmän viidestä aiheen kannalta tärkeimmästä julkaisusta) 4. Tavoitteet tutkimuksen tavoitteet hypoteesit hankkeen sopivuus ELVIRA-tutkimusohjelmaan ja sen tavoitteisiin (ks. luvut 3 ja 6.2) tutkimuksen odotettu yhteiskunnallinen vaikuttavuus (ks. luku 6.2) 5. Menetelmät käytettävät tutkimusmenetelmät mahdollisimman tarkka aikataulu eettiset kysymykset ja tietosuojaongelmat 6. Tutkijat ja resurssit tutkimusryhmän kokoonpano ja työnjako sekä tutkimuksen mahdollinen jakautuminen eri suorituspaikkojen välillä, konsortion yhteistyösuunnitelma ja konsortion yhteistyön tuoma lisäarvo hankkeelle hankkeen liittyminen ryhmän muuhun tutkimukseen tutkimuksen vastuuhenkilö(ide)n muut hankkeet ja niiden rahoitus (muutkin kuin Akatemian hankkeet) tutkijankoulutus sisältäen opetus- ja ohjausjärjestelyt suunniteltu tutkijoiden liikkuvuus kotimainen ja ulkomainen tämän hankkeen kannalta keskeinen yhteistyö tutkimusympäristö sisältäen käytettävät laitteet hankkeen rahoitussuunnitelma sisältäen myös muista lähteistä haetun rahoituksen 19

21 haettavan rahoituksen tarkempi perustelu (erityisesti kohta Muut kustannukset ) 7. Tulokset odotetut tulokset ja niiden merkitys tutkimustulosten sovellettavuus ja hyödyntämismahdollisuudet tutkimustulosten julkaiseminen ja tunnetuksi tekeminen tiedeyhteisölle, yleisölle ja (mikäli tarkoituksenmukaista) teollisuudelle Tutkijan on hyvä selvittää jo tutkimussuunnitelmavaiheessa, voisiko tutkimuksen tuloksena syntyä keksintöjä, joita voi edelleen hyödyntää kaupallisina tuotteina. Myös keksijän oikeudet ja velvollisuudet on syytä selvittää tutkimusryhmässä sekä tutkimusyhteistyökumppaneiden ja tutkimuksen rahoittajien kanssa. Mahdollista keksintöä ei tule esitellä tutkimussuunnitelmassa ennen patenttihakemuksen tekemistä. Myös eettiset kysymykset tulee selvittää. 6.2 Arviointikriteerit Kansainvälinen asiantuntijapaneeli arvioi hakemukset niiden tieteellisen laadun ja ohjelman tavoitteiden pohjalta (ks. luku 3). Tärkeimmät arviointikriteerit ovat: hankkeen sopivuus tutkimusohjelmaan ja sen tavoitteisiin tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tutkimussuunnitelman tieteellinen laatu ja innovatiivisuus tutkimussuunnitelman toteuttamiskelpoisuus hakijan ja tutkimusryhmän pätevyys tutkimusryhmän kokoonpanon tasapainoisuus (senioritutkijoiden, tutkijatohtoreiden ja tutkijakoulutettavien suhde) kansallinen ja kansainvälinen yhteistyöverkosto ja yhteistyön tuottama lisäarvo tutkimukselle tutkijankoulutus ja tutkimusympäristön kehittäminen Tutkimusohjelman ohjelmaryhmä valmistelee ehdotuksen rahoitettavista hankkeista ottaen huomioon asiantuntijapaneelin antamat lausunnot, ohjelmalle asetetut tavoitteet ja tarkoituksenmukaisen ohjelmallisen kokonaisuuden. Edellä mainittujen arviointikriteerien lisäksi kukin ohjelmaan osallistuva rahoittaja käyttää omia kriteerejään rahoituspäätöksissään (ks. luku 5.1). Suomen Akatemian rahoituksen osalta päätökset tekee toimikuntien jäsenistä koostuva tutkimusohjelman jaosto. 20

22 7 Lisätietoja Lisätietoja on saatavilla Suomen Akatemian verkkosivulla: Yhteyshenkilöt: Suomen Akatemia Ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio Suomen Akatemia PL Helsinki P. (09) , Projektisihteeri Tiina Tembe P. (09) Tiedeasiantuntija Jan Bäckman, P. (09) , Tiedeasiantuntija Sanna-Maija Miettinen, P. (09) , Tiedeasiantuntija Maija-Liisa Toikka, P. (09) , Tekes Teknologia-asiantuntija Jari Toivo, P , Maa- ja metsätalousministeriö Pääsihteeri Markku Järvenpää, P. (09) , Ylitarkastaja Suvi Ryynänen, P. (09) , 21

23 22

24 Forskningsprogrammet för näring, livsmedel och hälsa (ELVIRA) 23

25 1 Inledning Såväl forskare som representanter från industri och myndigheter hade föreslagit att ett forskningsprogram inom livsmedels- och näringsforskning skulle startas. Beredningen av forskningsprogrammet för näring, livsmedel och hälsa inleddes tillsammans av Finlands Akademis samtliga fyra forskningsråd, Tekes och jord- och skogsbruksministeriet. I december 2004 arrangerades en workshop med närmare 200 deltagare, som behandlade forskningens ställning, kartlade forskningsbehov och skisserade forskningens mål. Beredningsgruppen bestod av ordförande, forsknings- och produktutvecklingsdirektör Tiina Mattila Sandholm (forskningsrådet för biovetenskap och miljö), och medlemmarna professor Anssi Auvinen (forskningsrådet för hälsa), professor Marja-Liisa Hänninen (forskningsrådet för hälsa), direktör Leena Hömmö (forskningsrådet för biovetenskap och miljö), professor Riitta Keiski (forskningsrådet för naturvetenskap och teknik), professor Pirjo Pietinen (forskningsrådet för hälsa), professor Marja Tuominen (forskningsrådet för kultur och samhälle), generalsekreterare Markku Järvenpää (jord- och skogsbruksministeriet), teknologiexpert Liisa Rosi (Tekes) och teknologiexpert Jari Toivo (Tekes). I beredningsgruppens arbete deltog även Finlands Akademis enhetsdirektörer Arja Kallio och Riitta Mustonen, vetenskapsrådgivare Jan Bäckman, Sirpa Huuskonen, Merja Kärkkäinen och Sanna-Maija Miettinen samt programchef Sirpa Nuotio. Finlands Akademis styrelse beslöt i sitt möte att starta det fyraåriga forskningsprogrammet näring, livsmedel och hälsa (ELVIRA). År 2005 genomfördes en utvärdering av livsmedelsvetenskaperna i Finland samt av därtill hörande närings- och konsumtionsforskning. Den internationella utvärderingsgruppens 1 rapport innehåller förslag och rekommendationer, av vilka en del har beaktats vid den slutliga bearbetningen av denna programbeskrivning. Rekommendationerna kan också tas i beaktande i finansieringsbeslut samt i genomförandet av ELVIRA 1 Utvärderingsrapporten läggs ut på Finlands Akademis webbplats efter att den publicerats. 24

26 2 Forskningsprogrammets bakgrund och motiveringar Livsmedelssortimentet och matvanorna i Finland har genomgått stora förändringar under de senaste årtiondena. Livsmedelsproduktion, tillverkning och försäljning har blivit globala och alltmer koncentrerade till stora enheter. Konsumenters ätbeteende och matpreferenser har blivit mer individuella och en regelbunden måltidsrytm med några större måltider har fått ge vika för småätande. Maten äts i allt större utsträckning utanför hemmet och hälsomedvetenheten bland befolkningen ökar. Å andra sidan blir också de individuella strategierna för att göra hälsosamma matval mångsidigare. Hälsoskäl utnyttjas till exempel för att motivera såväl mervärdeslivsmedel, näringsämnespreparat, vegetarisk kost och upprepade bantningsdieter som en mångsidig kost enligt näringsrekommendationer. En globaliserad livsmedelshandel kan komma konsumenterna till nytta, då sortimentet växer och det finns konstant högklassiga livsmedel att få. Det är emellertid inte klart hur nyttan fördelas mellan olika sociala klasser, på olika områden eller till exempel bland människor som följer olika specialdieter. Globalisering kan även föra med sig ett mer begränsat och snedfördelat livsmedelssortiment, eftersom internationella trender kan tränga undan nationella, regionala eller lokala matkulturer som har utvecklats i och med traditionella livsstilar, seder och kulturhistoria och smultit in i det lokala sortimentet. Förändringarna i konsumenternas beteende framstår på olika nivåer av samhället och de täcker också värdesättningar, normer och etiska synpunkter. De återspeglar också betydelsen av andra faktorer än bara våra matrelaterade behov. Näring spelar en stor roll, inte bara för hälsa utan också för flera sjukdomar. Näring inverkar på alla fysiologiska processer som är nödvändiga för att upprätthålla hälsan. Näring är således en avgörande faktor i främjande av hälsa och förebyggande av sjukdomar. Enligt statens näringsdelegation är fetma för tillfället finländarnas största näringsproblem; fetma blir allt vanligare i alla åldersgrupper. Ökad fetma driver också upp förekomsten av andra folkhälsoproblem, såsom typ 2-diabetes, kranskärlssjukdom, blodtryckssjukdom, vissa cancersjukdomar samt rörelseorganens sjukdomar. Det är billigare att förebygga folkhälsosjukdomar än att sköta dem. Forskning som syftar till att förstå förbindelserna mellan kost och hälsa och som kan hjälpa att utveckla effektiva interventioner och speciellt finna nya sätt att ändra befolkningens livsstilar har därför avsevärd samhällelig inverkan. Finska livsmedelssektorns starka sida är de höga säkerhetsstandarderna för livsmedel. På den globala nivån är livsmedelssäkerhet dock en central folkhälsofråga. Livsmedelsburna sjukdomar som beror på mikrober eller kemiska ämnen påverkar inte bara människors hälsa och välbefinnande, utan har också ekonomiska konsekvenser för individer, familjer och gemenskap samt för affärsverksamhet med livsmedel. Nya trender inom livsmedelsproduktion, bearbetning, distribution och tillverkning medför nya utmaningar för livsmedelssäkerhet. Integration och koncentration inom jordbruket, livsmedelsindustrin och livsmedelshandeln håller på att förändra hur livsmedel produceras och distribueras. De förändrade omständigheterna kan skapa en omgivning där både kända och nya livsmedelsburna sjukdomar kan spridas på 25