Suomalaisuus REHTORIN TERVEHDYS

Transkriptio

1 REHTORIN TERVEHDYS Suomalaisuus Juhlimme joulukuussa 90-vuotiasta itsenäistä Suomea. Suomalaisilla on ollut pitkä yhteinen taival ensin hajanaisina heimoyhteiskuntina, sitten osana Ruotsia ja osana Venäjää ja lopulta joulukuusta 1917 alkaen itsenäisenä kansakuntana. Me suomalaiset olemme pieni, mutta hyvin sitkeä kansakunta. Olemme selviytyneet karun luonnon ja ankaran ilmaston haasteista, nälkävuosista, vieraista valloittajista ja karaistuneet raskaassa työssä. Suomalaiset ovat satoja vuosia yhteisvoimin kehittäneet suomalaista elämänmuotoa. Me kaikki voimme tänä päivänä olla ylpeitä suomalaisuudesta ja hyvinvoivasta, turvallisesta, tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta Suomesta. Mikä Suomessa on parasta? Moni aikuinen vastaisi, että demokratia, ihmisoikeudet, tasaarvo, kattava sosiaaliturva tai maailman paras koulutusjärjestelmä. Mitä mieltä lapset ovat Suomesta? Mikä on lasten mielestä parasta Suomessa? Koulumme 6-luokan oppilaiden mielestä parasta Suomessa ovat: Valoisat kesäyöt ja auringonlasku ovat kauniita asioita Suomessa. Auringonlasku on varsinkin kesäisin tavattoman kaunis. Talvi edustaa suomalaisuutta, koska Suomessa on selkeät vuodenajat ja talvisin paljon lunta. tykkään Suomen monipuolisesta luonnosta ja eläimistä. Suomessa ei ole liikaa kansoitusta, vaan myös vähän metsää kaikkialla. Siksi eläimillekin riittää elintilaa. Suomessa on kiva hiihdellä talvella, kun on paljon lunta. Sauna on kiva paikka, jossa on lämmin keskitalvellakin siellä on kiva olla ja rentoutua. Suomen kaunis luonto, metsät, puhtaat järvet, kaunis kesä, luminen talvi ja sauna edustavat lasten mielissä parasta osaa Suomesta. Me kaikki olemme varmasti samaa mieltä: Suomi on hyvä maa elää ja asua! Pekka Ruuskanen Normaalikoulun johtava rehtori 1

2 ASIANTUNTIJAN HAASTATTELU Henkilökuvassa Pekka Elo Suomen UNESCO -koordinaattori Koulumme UNESCO -toiminta koostuu kansainvälisyyskasvatuksen sisältöalueista, niihin liittyvistä teemoista ja maailmanperintöopetuksesta. UNESCO kouluna toimintaamme liittyy kiinteästi ylitarkastaja Pekka Elo, joka työskentelee opetusneuvoksena Opetushallituksessa tehtävänään kehittää filosofian ja elämänkatsomustiedon opetusta sekä ihmisoikeuskasvatusta. Elo on julkaissut näiltä alueilta monia artikkeleita ja osallistunut kokooma-teosten toimittamiseen. Hän on Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seuran varapuheenjohtaja sekä Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen. Nykyään Pekka Elon vastuualueeseen kuuluvat UNESCO kouluverkon ja UNESCOn maailmanperintöopetuksen koordinointi. Seuraavassa Michelle Becquartin ja Sini Toikkasen haastattelu, jossa he tekevät opetusneuvos Pekka Elolle kysymyksiä liittyen muun muassa suomalaiseen perintöön ja Suomen maailmanperintöön. Kuka olet ja missä asut? Kreikkalainen filosofi Sokrates kehotti tuntemaan itsensä. Kun kysymyksen ottaa tältä kannalta, se on vaikea. Ehkäpä olen etsijä. Asun Helsingissä, mikä on hyvä paikka asua ja tehdä töitä. Kauanko olet tehnyt tätä työtä ja, mitä työhösi kuuluu? Olen tehnyt töitä suunnilleen samojen asioiden parissa 1980 luvun alusta ensin Kouluhallituksessa ja sitten Opetushallituksessa. Mikä työssäsi Opetushallituksessa on mukavinta ja, mikä ikävintä? Minulla on filosofinen koulutus. Usein on todella hienoa huomata, että filosofia auttaa ratkomaan arjen kysymyksiä. Toiseksi työhöni kuuluu aika paljon matkustamista. Se on väsyttävää, mutta avartavaa ja yleensä ihmiset ovat mukavia. Ikävää ovat opetuksen kehittämiseen liittyvät päättömät pikkuriidat. Ne jatkuvat ja jatkuvat silloin tällöin. Mistä lähti idea ryhtyä tekemään töitä Unescon maailmanperintö-asioiden parissa? Siis helppo vastaus: minua pyydettiin. Mutta taustaksi se, että UNESCOssa maailmanperintöopetuksen kehittäminen osoitettiin kansainväliselle UNESCO- kouluverkolle. Mitä työsi UNESCO koordinaattorina sisältää? Kansallinen koordinaattiori on omien UNESCO koulujemme yhdysside Suomen UNESCO toimikuntaan opetusministeriössä ja Pariisin UNESCO päämajaan. Mitä tarkoittaa maailmanperintö? UNESCOn maailmanperintö on luettelo kulttuurisista ja luontokohteista, jotka on hyväksytty mukaan niiden ainutlaatuisuuden takia. Tämä siis yhdistää pyramideja Egyptissä ja Petäjäveden puukirkkoa. 2

3 3 Suomella on maailmanperintölistalla 7 kohdetta. Miten ne edustavat suomalaista luontoa ja kulttuuria? Ne eivät ole kaikenkattavia, vaan Suomen lisä koko maailman ainutlaatuisiin kohteisiin. Suomenlinna edustaa linnoitusarkkitehtuurin ohella kansainvälisyyttä. Monet aatteet, kirjat ja kasvit ovat rantautuneet Suomeen sieltä. Rauma on kaunis puukaupunki. Petäjävesi on esimerkki talonpoikaiskirkkorakentamisesta. Mielestäni Petäjäveden puukirkko -maailmanperintökohteeseen voisi liittää Keuruun ja Pihlajaveden puukirkot. Sammallahdenmäki eli pronssikautinen röykkiökivihauta kuvaa menneisyyttämme. Merenkurkku on ainoa luontokohde ja Struven ketju kuvaa suomalaisen tieteen kansainvälistä yhteyttä. Jos saisit ehdottaa/valita uusia kohteita UNESCOn maailmanperintökohdelistalle, niin mitä ehdottaisit? Ensin ajattelin Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa ja sitten Jyväskylän yliopiston kampusta, mutta oikeastaan tyylikkäintä olisi yhdistää esimerkiksi kolme Alvar Aallon arkkitehtonista kohdetta. Samalla lailla kun Saksassa on järjestetty ns. Bauhaus -perintö. Mitä asioita sinä arvostat Suomessa ja suomalaisuudessa eli, mikä on mielestäsi parasta Suomessa? Tietysti luontoa ja vuodenaikoja, mutta käytännössä myös asioiden hoitumisen helppoutta verrattuna vaikka Brysselin kiemuroihin. Millaisen tervehdyksen esität itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä Jyväskylän UNESCO normaalikoulun oppilaille ja vanhemmille? Haluan korostaa, että sankaruus ei liity ainoastaan suuriin sankaritekoihin tai tiettyihin historialli-siin tapahtumiin, vaan myös arjen sankaruuteen. Siinä korostuvat UNESCOn periaatteet; ensinnä-kin pyrkimys oppia yhdessä ja toiseksi tavoite elää yhdessä. Haastattelijat: Michelle Becquart ja Sini Toikkanen

4 UNESCO-PROJEKTI UNESCOn maailmanperintöluettelo UNESCO on Yhdistyneitten kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö, jonka maailmanperintöluettelossa on uhanalaisimpia kulttuuri- ja luonnonkohteita. Luetteloon otettujen kohteiden ja alueiden säilyttämisellä katsotaan olevan erityisen tärkeää ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle. Maailmanperintöluettelossa on 851 kohdetta, joista 660 on kulttuurikohdetta sekä 25 kumpaankin ryhmään kuuluvaa kohdetta. Tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuisimpia rakennettuja ja luonnonkohteita. Kulttuurikohteet ovat rakennuksia, jotka kertovat maansa kulttuurista. Luonnon kohteet ovat luonnon muovaamia erityisiä paikkoja. Hyvä esimerkki luonnonkohteista on yhdysvalloissa sijaitseva Grand Canyon. Suomen maailmanperintökohteet Suomessa on seitsemän UNESCOn suojelu- maailmanperintökohdetta. Ne ovat - Suomenlinna eli Helsingin edustalla oleva linnoitus - Vanha Rauma eli vanha ja tiheään rakennettu puutaloalue Suomen länsirannikolla - Petäjäveden vanha puukirkko Keski-Suomessa - Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasmuseo Jaalassa - Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue Lapin kunnassa. - Merenkurkun saaristo yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa. - Struven ketju eli Suomen ja yhdeksän muun valtion kautta kulkeva maanmittaus ketju Lähteet: Wikipedia ja Maanmittauslaitos (internet) Toimittaja: Juuso Takala Kohteen lisääminen maailmanperintöluetteloon Hakemus Maailmanperintökomitealle jätetään vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Maailmanperintökomitea tutkii hakemuksen. Se selvittää, onko kaikki tarvittava tieto mukana ja toimitettu oikealla tavalla. ICOMOS -asiantuntijajärjestön (International Council of Monuments and Sites) asiantuntija arvioi tutkimuskohteen vierailemalla paikan päällä. Toinen asiantuntija arvioi kohteen kulttuuriset arvot, onko kohde ainutlaatuinen. ICOMOS käsittelee asiantuntijoiden lausunnot ja tekee esityksen Unescon maailmanperintökomitealle. Maailmanperintökomitea kokoontuu heinäkuussa. Se kuulee lyhyen esityksen kustakin suojeltavaksi esitetystä kohteesta. Keskustelun jälkeen komitea hyväksyy tai hylkää esityksen. 4

5 Suomenlinna ja sen perustaja Augustin Ehrensvärd Ruotsalainen kreivi Augustin Ehrensvärd rakennutti Suomenlinnan vuonna 1700-luvun alkupuolella kuningas Kustaa III:n hallintokaudella suojaamaan Ruotsin valtakuntaa. Rahat linnoituksen rakentamiseen tulivat Ranskasta. Suomenlinna muodosti aikanaan suuren tukikohdan, jota kutsuttiin Pohjolan Gibraltariksi. Suomenlinnan linnoitus liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä vuonna 1991 Ehrensvärd oli Suomenlinnan pääsuunnittelija ja ensimmäinen komendantti. Sveaborg eli Viapori oli Ehrensvärdin elämäntyö. Se on ranskalaistyylinen bastionilinnoitus, jossa matalat linnoituslaitteet olivat piilossa viholliselta. Linnoitus siirtyi Venäjän haltuun 1788-luvulla, ja sen tehtäväksi tuli vartioida Pietariin johtavia laivareittejä. Suomen itsenäistyttyä Suomenlinnasta tehtiin varuskunta, ja II maailmansodassa sieltä hoidettiin Helsingin ilmapuolustusta. Merisotakoulu sijaitsee yhä Suomenlinnassa. Ehrensvärd oli kasvatustieteilijä ja taidemaalari. Hän teki maalauksia ja piirustuksia Viaporin alueella. Ehrensvärd sai kasvitieteilijä Carl von Linnéltä Ruotsista useita kasveja, kuten syreenin, ja viljeli niitä puutarhassaan. Sieltä ne levisivät muualle Suomeen. Suomenlinnassa kannattaa käydä katsomassa Ehrensvärdin hautamuistomerkkiä ja vierailla hänen kotimuseossaan, jossa näkee, miten Suomenlinnan suunnittelija aikoinaan asui. Linnoitus on Suomen suosituimpia nähtävyyksiä. Hoitokunta johtaa kunnostustöitä ja ylläpitää linnoitussaarta, joka sai vuonna 2000 Europa Nostra -palkinnon hyvästä restaurointityöstä eli korjaamisesta perinteitä kunnioittaen. Suomenlinnan alueen muodostaa Isomustasaari, Pikku Mustasaari, Länsi- Mustasaari, Kustaanmiekka ja Susisaari. Saarilla voi viettää koko päivän retkeillen ja tutustuen Suomenlinnan historiaan ja nykypäivään. 6c-luokkalaiset valitsivat sen leirikoulun opintoretkikohteeksi elokuussa Opastetulla kierroksella Viaporin tykit ja tunnelit kuljettiin taskulamppujen kanssa pimeissä tunneleissa. Opas kertoi Ehrensvärdistä, Suomenlinnan historiasta ja viimeisestä taistelusta eli siitä, miten Viaporin kohtaloksi koitui se, ettei vihollinen hyökännytkään mereltä. Venäjän sotajoukko valtasi ensin Helsingin ja sen jälkeen Viaporin, joka antautui ilman vastarintaa. Lähteet: Toimittajat: Valma Heikkinen, Oona Keski-Vakkuri, Kukkis Martikainen ja Kaisa Maukonen 5

6 Petäjäveden puukirkko Petäjäveden vanha puukirkko hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna Kirkko on pohjoismaalaisen puuarkkitehtuurin muistomerkki. Se edustaa luterilaista kirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon perinnettä. Kirkko on osoitus siitä, kuinka paikalliset rakennusmestarit omaksuivat Euroopan kirkkoarkkitehtuurin piirteitä ja sovelsivat niitä hirsirakentamistapoihinsa. Kirkko on säilynyt erittäin hyvin alkuperäisessä asussaan. Jämsän seurakunta sai luvan kirkon rakentamiseen vuonna Perusteluina sille, että Petäjäveden puukirkko saatiin aikoinaan rakentaa, olivat vaikeudet päästä kulkemaan kirkolle varsinkin talvella. Ruumiiden kuljettaminen kirkolle oli hankalaa, koska seurakuntalaiset asuivat laajalla alueella. Jaakko Klemetinpoika Leppänen rakensi Petäjäveden vanhan kirkon vuosina 1760-luvulla. Pääasiallinen rakennusmateriaali oli hirsi. Kirkon rakentamiseen käytettiin yli 400 kappaletta hirttä. Paanukaton rakentamiseen käytettiin noin lankusta veistettyä paanua. Saarnatuoli ja lattialankut voivat olla peräisin vanhemmasta kirkosta. Saarnatuolia kannatteleva puinen hahmo on matkalaisten suojeluspyhimys Pyhä Kristoforos. Saarnatuolin kylkeen on kuvattu neljä evankelistaa. Kirkossa ei ole ollut urkuja. Lukkari johti virsien veisaamista omasta lukkarinpenkistään. Kirkon ikkunoita suurennettiin ja sakaristo siirrettiin pohjoisesta ristisakarasta itäisen sakaran jatkoksi vuonna Jaakko Klemetinpojan pojanpoika Erkki Leppänen rakensi kellotornin samana vuonna. Se yhdistettiin kirkkoon lyhyellä käytävällä. Jyväskyläläinen C. F. Blomin maalasi alttaritaulun sekä Lutherin ja Mooseksen kuvat vuonna Puukirkko jäi pois käytöstä vuonna 1879, kun pitäjään valmistui uusi kirkko. Petäjäveden vanha puukirkko ei ole pelkästään museo, vaan se on alkuperäiskäytössä kesäisin. Tietolähde:Wikipedia Toimittajat: Lauri Helenius ja Visa Vilmusenaho Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Verla on ruukkikylä Jaalassa Kouvolan lähellä. Verlan kylä alkoi kehittyä puuhiomon myötä. Nykyisin Verla on metsäteollisuuden tehdasmuseo, johon kuuluu entinen puuhiomo ja pahvitehdas, voimalaitokset ja työntekijöiden asuntoja. Samanlaista kokonaisuutta ei löydy muualta Suomesta. Verlan yhtenäinen tehdasmiljöö on välttynyt purkamisilta ja lisärakennuksilta. Ruukkikylän puuhiomo ja pahvitehdas hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna UNESCOn maailmanperintökomitean päätökseen on kirjoitettu, että Verla on ainutlaatuinen puunjalostusteollisuusmiljöö, joka on säilynyt luvun lopun Pohjois-Euroopassa. Insinööri Hugo Neuman perusti Verlan puuhiomon vuonna Tehdas vanheni teknisesti ja jäi kooltaan pieneksi 1930-luvulla. Sen vuoksi se sopi hyvin museoksi. Tehdasrakennukset, niissä olevat laitteet ja irtaimistot jätettiin koskemattomina paikoilleen. Kiinnostavaa kohde, vaikkei olekaan maailmanperintöluettelossa, on Verlan tehtaan lähellä Verlankosken niskassa sijaitseva vuoden ikäiseksi arvioitu harvinainen esihistoriallinen kalliomaalauskokonaisuus. Maalaukset edustavat Suomen kalliotaiteen vanhinta vaihetta eli kampakeraamista kulttuuria. Järvestä pystysuoraan kohoavassa kallioseinämässä olevassa noin 6 metrin levyisessä ja 1,5 metrin korkuisessa taideteoksessa näkyy kahdeksan hirveä, kolme ihmistä, kulmaviivakuvio ja tuntemattomiksi kuluneita kuvioita. Maalauksissa on kolme kuvatasoa, jotka ovat eri-ikäisiä. Uusia maalauksia on tehty vanhojen päälle. Ne on maalattu punavärillä kallioon. Päälle kiteytynyt piidioksidikerros on suojannut maalauksia tuhansien vuosien ajan. Lähteet: Internet/Verlan kotisivut Toimittajat: Roosa Parkkonen ja Elina Sorjonen 6

7 7 Vanha Rauma Vanha Rauma on vanha, matala ja tiheään rakennettu puutaloalue Rauman kaupungin keskustassa. Se valittiin UNESCOn vuonna 1991maailmanperintöluetteloon. Vanha Rauma on tyypillinen pohjoismainen puukaupunki, jonka vanhat talot muodostavat kokonaisuuden. Vanhan Rauman tunnuspiirteitä ovat eri-ikäiset, yksikerroksiset puurakennukset, osittain keskiajalta peräisin oleva katuverkko ja kadut sekä vilkas kaupunkiyhdyskunta, jossa on asuntoja ja kauppoja. Talojen nimet on merkitty soikeilla kylteillä. Pyhän Ristin kirkko on säilynyt 1400-luvun loppupuolelta luvulla kaupunki paloi monta kertaa. Siksi siltä ajalta ei ole säilynyt taloja. Vanhassa Raumassa asutaan edelleen. Asukkaita on hieman yli kuusisataa. Puutaloalueen keskus on Kauppatori. Harmaakivisen Pyhän Ristin kirkon lisäksi Vanhan Rauman nähtävyyksiä ovat vanha Raatihuone, Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot, Kirstin talo ja laivanvarustajan kotimuseo Marela. Siellä on myös Suomen kapein katu Kitukränn. Vanhan Rauman erityisluonne historiallisena kaupunginosana tunnustettiin ja päätettiin säilyttää luvun alussa. Kaupunginosa säästettiin vanhassa muodossaan ja Rauman kaupunkia laajennettiin toiselle suunnalle. Vuoden 1981 asemakaavassa vahvistettiin Vanha Rauma kiinteänä osana kaupunkia. Museovirasto valvoo talojen kunnostamista. Alue on suojeltu, jotta vanha ympäristö ja rakennukset säilyvät. Maailmanperintökasvatukseen liittyen 6b- ja 6c-luokat toteuttivat syyslukukaudella Vanha Rauma -kuvataideprojektin, joka liittyi Suomen historiaan ja arkkitehtuuriin. Projekti toteutettiin, jotta oppilaat oppisivat, minkälaisia taloja oli ennen aikaan ja, minkälainen paikka se oli ennen ja on vielä nykyäänkin. Projektista lisätietoja ja kuvia Henriikka Heikkisen ja Anna Pietiläisen kokoamina enorssi-portaalissa osoitteessa: Lähteet: Toimittajat: Alvar Peuhkuri ja Tom Österlund Kuvataideprojektivastaavat: Henriikka Heikkinen ja Anna Pietiläinen

8 Sammallahdenmäki Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat Satakunnassa. Pronssikautiset muinaisjäännökset ja niitä ympäröivä hyvin säilynyt jäkäläpeitteinen kalliomaisema muodostavat arvokkaan kokonaisuuden. Sammallahdenmäki nimitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon Suomen ensimmäisenä esihistoriallisena muinaisjäännöksenä joulukuussa Matalan Saarnijärven rantakallioilla on lähes neljäkymmentä kivistä koottua röykkiötä, jotka kertovat pronssikaudella läntiseen Suomeen levinneestä skandinaavisesta pronssikulttuurista. Sen vaikutuksesta rannikkoseudulla omaksuttiin uusi hautaustapa. Vainajat haudattiin kivisiin röykkiöihin, jotka rakennettiin meren rannalle korkeille kallioille. Röykkiöalueen läheltä on löytynyt vanha asuinpaikka, joka on peräisin rautakaudelta. Ensimmäiset tutkimukset tehtiin Sammalmäellä jo vuonna Kuudesta röykkiöstä on löytynyt palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Yhden röykkiön sisällä oli kaksi kivipaasista tehtyä arkkua. Toisesta löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen rannerenkaan pala. Radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat hautaröykkiöt ovat ajalta ekr. ja edellisiä alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö vuosilta 170 ekr.-82 jkr. Nykyisin Saarnijärvi on umpeen ruohottunut. Veden pinta lainehti lähes 30 m nykyistä korkeammalla. Pronssikaudella se oli merenlahti. Hautakokonaisuuteen kuuluu erilaisia pronssikauden röykkiöhautoja. Siellä on matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaista ja pyöreitä kehäröykkiöitä. Sammallahdenmäen tunnetuimmat röykkiöhaudat ovat vallimainen Huilun pitkä raunio sekä nelikulmainen Kirkonlaattia. Kirkonlaattian synnystä kerrotaan kansantarinassa: Kristityt ja hiidet rupesivat rakentamaan kilvan kirkkoa. Sovittiin että ne, jotka saavat ensimmäisenä kirkkonsa valmiiksi soittavat kelloilla, ja niin ruvettiin työhön, mutta kristityt nostivatkin kaksi pylvästä pystyyn, asettivat kellon niiden väliin ja rupesivat soittamaan. Kun hiidet soiton kuulivat, vihastuivat he ja heittivät työnsä kesken. Lähteet: Toimittajat: Linda Nygård ja Soila Peura Struven ketju Struven kolmiomittausketju hyväksyttiin heinäkuussa 2005 Suomen kuudentena kohteena UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Struven ketju edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä. Ketju on yhdeksän maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Jäämeren ja Mustameren välillä. Kolmiomittausketju (Struve Geodetic Arc) on rakennettu ja mitattu vuosina saksalaisen tähtitieteilijä F.G.W.Sruven johdolla. Struve päätti selvittää tarkemmin maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla. Maapallo oli todettu pyöreäksi 1500-luvulla, mutta jo Isaac Newton arveli 1600-luvulla, että maapallo olisi vähän litteä. Seuraavalla vuosisadalla retkikunnat osoittivat tämän teorian oikeaksi. Struven ketjun avulla oli tarkoitus selvittää maapallon tarkka koko ja muoto. Ketju ulottuu Tonavan suistosta Norjan Hammerfestiin. Se muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella. Perustamisvaiheessa ketju kulki vain kahden valtion eli Venäjän ja Ruotsin alueella. Ketjun 265 pisteestä on valittu suojeltaviksi eli UNESCOn maailmanperintöluetteloon 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta. Suomesta kohteeseen sisältyy kuusi mittauspistettä, jotka sijaitsevat Pyhtäällä, Lapinjärvellä, Korpilahdella, Torniossa, Ylitorniossa ja Enontekiöllä. Tietolähde: Internet, Google, Wikipedia Toimittajat: Petra Härkönen, Sara Nenonen ja Meini Korpela 8

9 Merenkurkun saaristo Merenkurkku sijaitsee Vaasan ja Uumajan kaupunkien kohdalla. Se on Pohjanlahden kapein osa, joka jää Selkämeren ja Perämeren väliin. Merenkurkussa on 6550 saarta. Se on noin kilometriä leveä. Uloimmista saarista on matkaa Ruotsiin vain noin 25 kilometriä. UNESCO hyväksyi Merenkurkun saariston maailmanperintöluetteloon heinäkuussa Merenkurkun saaristo on Suomen ensimmäinen luonnonperintökohde. Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Höga Kustenin muodostavat maantieteellisen kokonaisuuden, jossa maankohoaminen on nähtävissä ainutlaatuisella tavalla. Merenkurkussa maa kohoaa keskimäärin 8mm vuodessa merestä. Saaristo muuttaa muotoaan jatkuvasti. Saaria nousee, veneväylät mataloituvat ja merenlahdet muuttuvat järviksi. Merenkurkun saariston maa-ala kasvaa sata hehtaaria joka vuosi. Merenkurkku on kaunista seutua. Se on sisäsaaristoaluetta, joka antaa mahdollisuudet veneilyyn ja melontaan. Joihinkin mantereen läheisiin saariin pääsee myös maanteitse. Merenkurkun maailmanperintöalueeseen sisältyy sekä yksityisiä että valtion omistamia alueita. Kohteen hallinnointia, hoitoa, kehittämistä ja markkinointia varten on perustettu työryhmä, jonka työtä ohjaa Metsähallitus. Lähteet: Wikipedia, Vaasan kaupungin internetsivut ja Ympäristöministeriön internetsivut Toimittajat: Laura Niemelä ja Vilma Vesalainen Hauensuolen kalliopiirrokset - mahdollinen uusi UNESCOn maailmanperintökohde Merenkävijät ovat kaivertaneet Hauensuolen suojaisan luonnonsataman kallioihin vaakunoita, merkkejä ja tarinoita odotellessaan purjehduskelin parantumista. Tämä merenkävijöiden vieraskirja sijaitsee Hangon Tullisaaren kallioissa. Hangon Tulliniemen edustalla on vierekkäin kaksi pientä saarta ja niiden välissä on salmi, joka on kapea kuin kalan suoli. Hauensuoli on ollut jo keskiajalta lähtien tunnettu Hankoniemeä kiertävien tai Suomenlahden yli Tallinnaan suuntaavien laivojen suojaisana etappipaikkana. Purjehtijat ovat kuluttaneet aikaa hakkaamalla rantakallioihin nimiään ja muita merkkejä odottaessaan suotuisia tuulia. Hauensuolesta on yhteensä yli 600 hakattua merkintää. Vanhimmat kaiverrukset ovat 1400-luvulta. Hauensuolesta löytyvät monien aatelissukujen vaakunat sekä Ruotsin kuninkaiden nimet ja kruunujen kuvat. Nimenkirjoitusperinnettä on jatkettu nykyaikana. Kalliossa ovat mm. Suomen leijonavaakuna ja presidentti Urho Kekkosen nimikaiverrus. Kuuluisimpia kirjoituksia on Suomenlinnan suunnittelijan Augustin Ehrensvärdin mittaus- ja tutkimusseurueen merkintä Siinä kerrotaan, että upseerit metsästivät, kalastivat, mittasivat saarten pinta-alat sekä vedenkorkeuden ja joivat hyvät kaiken huvin ja työn jälkeen. Hauensuolen käyttö väheni, kun salmi mataloitui ja laivat suurenivat 1600-luvun kuluessa. Käytön vähenemiseen vaikutti myös luotsitoiminnan kehittyminen. Paikka säilyi merenkävijöiden tiedossa, ja siellä on vieraillaan vielä nykyäänkin. 9 Lähteet: Toimittajat: Viljami Riekkinen ja Aaron Salonen

10 Mun Suomi kuvataidenäyttelyprojekti Tänä vuonna on Suomen itsenäistymisestä kulunut 90 vuotta. Toteutimme 6c-luokan kanssa Suomen 90-vuotisteemaan liittyen kuvataiteen projektin, jonka lopputulokset ovat nähtävissä Keski-Suomen museon UNESCO -koulujen näyttelyssä SUOMI 90 VUOTTA Jyvässeudun UNESCO -koulujen terveiset tulevaisuuteen. Suomen juhlavuosi innoitti UNESCO -koulut rakentamaan yhteistyönä oppilastöiden näyttelyn. Näyttely kertoo tämän päivän koululaisen ja nuoren elämästä ja ajatuksista Suomesta. Pohdimme asioita, jotka ovat merkityksellisiä meille tämän päivän nuorina suomalaisina. Oppilaat pohtivat heille 6. luokkalaisina henkilökohtaisesti tärkeitä asioita kuten, mikä on kivaa Suomessa. Keskustelimme, teimme listoja ja jaoimme ajatuksia. Itse kerroin oppilaille viimekeväisestä kokemuksestani asua toisella puolen maapalloa ja tuon kokemuksen vaikutuksesta siihen, mikä minulle Suomessa on tärkeää. Vietin kevätlukukauden 2007 Sydneyssä, Australiassa vaihto-opiskelijana. Kokemus oli uskomattoman hieno monin tavoin. Se vahvisti identiteettiäni sekä maailmankansalaisena että suomalaisena. Viiden Australiassa viettämäni kuukauden aikana pääsin pohtimaan ja kertomaan paljon asioita Suomesta ja suomalaisuudesta. Ajattelin lämmöllä valoisia kesäöitä, talviurheilua, menestyksekästä suomalaista muotoilua, ruisleipää ja oikeanlaista irtokarkkia, rehtiä suomalaista perusluonnetta, ilmaista, laadukasta koulutusta ja muita palveluita, joista saamme Suomessa nauttia. 6c-luokan projektissa oppilaat etsivät internetistä kuvia, jotka edustivat heille Suomessa tärkeitä asioita. Noista kuvista jokainen valitsi yhden. Kuvien aiheet olivat laidasta laitaan eli urheilijoista suomalaiseen designiin, luontoon ja musiikkiin. Valitusta kuvasta oppilaat tekivät ruutusuurennoksina lopullisen työnsä öljypastelliliiduilla. Projektissa oppivat sekä minä opettajaharjoittelijana että oppilaat. Yhdessä ongelmaratkaisutaitoja käyttäen saimme teknistä ajattelua vaativan ruutusuurentamisen onnistumaan. Tavoitteina öljypastellien käytössä oli jäljen pehmentäminen, erilaisten pintojen aikaansaaminen ja värisävyjen sekoittaminen. Valmiit työt jaettiin ja leikattiin neljään osaan. Kartongista askarreltiin kuutioita, joiden sivuihin oppilaiden töiden osat liimattiin siten, että jokainen työn osa oli eri kuutiossa. Näin kuutioita siirtelemällä pääsisi oppilaiden töitä kokoamaan ikään kuin palapeliä. Piirustusten lisäksi oppilaat kokosivat näyttelyyn lehtisen, jonka oli tarkoitus auttaa näyttelyvieraita kuutiopalapelien kokoamisessa. Vihkoseen tuli joka oppilaan kuva sekä hänen kirjoittamansa perustelu sille, miksi se edustaa hänelle Mun Suomea eli parasta asiaa Suomessa. Näyttely koottiin marraskuun viimeisellä viikolla. Siihen tuli oppilaiden tuotoksia Normaalikoulun, Patajärven ja Keltinmäen alakouluista, Viitaniemen 10

11 ja Kilpisen yläkouluista, Lyseon lukiosta, Yliopiston opettajankoulutustaitoksesta sekä Kristilliseltä opistosta. 6c-luokka osallistui opettajansa kanssa näyttelyn avajaisiin perjantaina klo 14. Normaalikoulua edustivat avajaisissa johtava rehtori Pekka Ruuskanen ja koulumme UNESCO -toiminnasta vastaava luokanlehtori Maarit Kerimaa. Avajaisissa oli eri koulujen oppilasesityksiä sekö opetusneuvos Pekka Elon (Opetushallitus) puhe, jonka jälkeen oppilaat ja muut kutsuvieraat saivat tutustua näyttelyyn. Seuraavana maanantaina 6c:läiset pohtivat näyttelyavajaiskokemustaan seuraavasti: Työt olivat kiinnostavia ja ohjelma hyvin suunniteltu. Oli hienoa, kun saimme maljat sitä mehua, jos se nyt oli mehua. Meille se oli ensimmäinen kerta päästä näyttelyn avajaisiin. Minua kiinnosti Pekka Elon puhe ja pikkupojan harmonikan soitto siinä alussa. Edustimme näyttelyssä koulumme oppilaita. Näyttelytöiden monipuolisuus ja omaperäisyys saivat kehuja oppilailta, samoin se, että töiden tekijät olivat eri-ikäisiä. Näin asiaa pohtivat 6c:läiset: Töistä kiinnostavimpia olivat lyseolaisten tekemät posterit ja kipsiveistokset. Eppujen työt olivat kivoja. Parasta näyttelyssä oli 6c:läisten mielestä erilaisten töiden ihastelu ja meidän omat työt. Siiri Kaartinen Opettajaharjoittelija 11

12 Koulumme oppilaiden Axelin, Alexin ja Anselmin terveiset Sveitsistä Aumon perhe muutti kesällä Zugiin Sveitsiin. Zug on Jyväskylän kokoinen paikka noin 30 etelään Zurichistä. Zug on sekä kaupungin että kantonin nimi. Kanttoni tarkoittaa lääniä. 6c-luokan pojat tekivät Aumon pojille ja vanhemmille kysymyksiä siitä, millaista Sveitsissä on asua ja siitä, mitä he kaipaavat Suomesta. Aumon perheen mielestä Sveitsissä on kiva asua. Maisemat ovat kauniit ja täällä on erittäin siistiä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Se on harmi, että ystävät ja sukulaiset ovat kaukana Suomessa. Perheen tarkoituksena on asua Zugissa muutama vuosi. Aumon pojat kävivät Norssin alakoulu monta vuotta. Nyt he käyvät Zugin kansainvälisestä koulua. Koulussa on noin 600 oppilasta, joten se on suurempi koulu kuin Jyväskylän normaalikoulu. Oppilaita koulussa on Kindergardenista (3-vuotiaat) 8:een luokkaan asti, jonka lopettaessaan oppilaat ovat 14-vuotiaita. Axel on Sveitsissä 6-luokkalainen, Alex 5- ja Anselmi 3-luokkalainen. Anselmi ja Alex käyvät Primary schoolia eli alaluokkia ja Axel Middle schoolia eli hän on yläluokkalainen. Näin Axel Aumo kertoo koulustaan: Meidän koulussa on oppilaita 50:stä eri maasta ympäri maailmaa. Koulupäivät ovat pitkiä. Koulu alkaa klo 8.45 ja loppuu klo Kouluruoka ei ole ilmaista, vaan se pitää ostaa. Pojat kulkevat kouluun koulun koulubussilla, joka hakee kotoa ja vie kouluun. Koulussa on vain kaksi välituntia ensimmäinen klo 10 ja se kestää 20 min. Silloin syödään kotoa tuotu välipala. Toinen välitunti on klo 12. Se on yhdistetty ruoka- ja välitunti, joka kestää yhteensä 50 min. Suurin osa koulun oppilaista tuo oman lounaan mukanaan kouluun eli koulupäivän aikana ei syödä lämmintä ruokaa. Koulussa tehdään paljon projektitöitä. Liikuntatunnilla on myös tanssia. Axelin, Alexin ja Anselmin Sari-äiti kertoo: Sveitsissä asumisessa on mukavaa laskettelu ja maisemat. Lähellä on monta mukavaa matkailukohdetta. On hienoa tutustua uusiin ihmisiin, kulttuureihin ja tapoihin. Pojat toivovat oppivansa paremmin englantia ja saksaa, jota he opettelivat yksityisopettajan avulla ennen muuttoa. Pojat pelaavat koulussa jalkapalloa ja salibandyä, jota täällä kutsutaan uni hockeyksi. Yhdessä koko perhe laskettelee, hiihtää, pyöräilee, vaeltaa luonnossa, pelaa tennistä sekä ui. Sveitsissä on loistavat mahdollisuudet harrastaa laskettelua ja vaeltelusta (hicking)sekä pyöräilyä Sveitsissä. Täällä voi harrastaa melkein mitä vain, eli myös samoja lajeja kuin Suomessa. Sveitsiläiset ovatkin hyvin urheilullista kanssa. Täällä on pidempi kesä joten mm. jalkapalloa ja uintia voi harrastaa pidempään. Kotona Axel, Alex ja Anselmi vanhempineen kertovat: Me syömme pääasiassa suomalaista ruokaa, mutta myös paljon sveitsiläistä sekä kansainvälistä. Kotiaterioihimme kuuluu thaimaalainen, kebab, fondue ja racklette, joista kaksi viimeksi mainittua ovat aitoa sveitsiläistä ruokaa. Niihin kumpaankin käytetään juustoja. Sveitsissä on paljon ravintoloita ja ihmiset käyvät usein syömässä ravintoloissa. Sveitsissä syödään paljon myös italialaisia ruokia kuten pastaa ja pitsaa. Niistä mekin pidämme Axel kertoo, että sveitsiläiset tietävät jonkin verran Suomesta. Sen he tietävät, että Suomi on kylmä ja pohjoinen maa, mistä tulee korkeaa teknologiaa kuten Nokia. Suomen kieltä he pitävät outona ja vaikeana. Sveitsiläiset tietävät, että Suomessa on talvella pimeää, ja kesällä on valoisaa sekä paljon itikoita. Kaikki tietävät Kimi Räikkösen, joka asuu Sveitsissä. Aumon perhe kaipaa Suomesta ystävät, kavereita ja sukulaisia! Samoin kaipaamme kovasti ruisleipää, salmiakkia ja karjalanpiirakoita. Pojat kaipaavat lyhyitä koulupäiviä ja lunta kotipihaan. Terveisin Axel, Alex ja Anselmi sekä vanhemmat Sari ja Antti Aumo 12