KULUTTAJAKAUPAN ERITYISPIIRTEET Marko Mononen Siviilioikeuden dosentti (Helsingin yliopisto)

Transkriptio

1 KULUTTAJAKAUPAN ERITYISPIIRTEET Marko Mononen Siviilioikeuden dosentti (Helsingin yliopisto) Tässä opintomonisteessa luodaan katsaus kuluttajakaupan erityispiirteisiin. Tarkastelu keskittyy kuluttajansuojalain (KSL) 5 luvun irtaimen kauppaa koskeviin säännöksiin, ja huomio kohdistetaan erityisesti siihen, missä määrin KSL 5 luvun säännökset poikkeavat elinkeinonharjoittajien välistä irtaimen kauppaa sääntelevistä kauppalain (KL) säännöksistä. Sinänsä kysymys kuluttajakaupan erityispiirteistä on edellä lausuttua laajempi, sillä näitä erityispiirteitä voidaan tarkastella myös markkinoinnin, sopimusten pätevyyden ja sitovuuden, sopimusehtojen sääntelyn ja sovittelun sekä eräitä sopimustyyppejä (mm. asuntokauppaa ja etämyyntiä) koskevan erityissääntelyn kannalta. Vaikka tarkastelun painotus on kuluttajakaupan erityispiirteissä, joudutaan selkeyden vuoksi jonkun verran tarkastelemaan myös säännöksiä, jotka ovat KSL 5 luvussa ja KL:ssa yhteneväisiä. Opintomoniste on tarkoitettu velvoiteoikeuden pakollisen aineopintotentin tutkintovaatimuksiin. Opintomoniste täydentää kuluttajakaupan osalta tutkintovaatimuksissa olevaa teosta Wilhelmsson Sevón Koskelo, Kauppalain pääkohdat, jossa tarkastellaan irtaimen kaupan säännöksiä kauppalain kannalta. 1. OIKEUDELLINEN SÄÄNTELY 1.1. KSL:n taustalla on heikomman suoja Kuluttajansuojalain säätämisen taustalla olivat havainnot, joiden mukaan kuluttajien asema suhteessa elinkeinonharjoittajiin oli heikentynyt. Osapuolten todettiin olevan epätasavertaisessa asemassa. Elinkeinonharjoittajien vaikutusmahdollisuudet kuluttajien päätöksentekoon olivat kasvaneet. Vastaavasti taas kuluttajien mahdollisuus vaikuttaa sopimustensa sisältöön oli kaventunut. Kuluttajien neuvotteluasema oli siten elinkeinonharjoittajiin verrattuna heikompi. Keskeisimpiä tähän vaikuttaneita syitä olivat mm. se, että teollistumisen ja markkinaistumisen myötä siirryttiin tavaroiden massatuotantoon ja massakulutukseen. Tuotevalikoimat kasvoivat huomattavasti, tuotteiden vaihtuvuus nopeutui ja niiden tarjonta yhdenmukaistui. Samoin elinkeinotoiminta alkoi keskittyä yhä suurempiin yksiköihin. Sen lisäksi markkinoinnista muodostui tuotteiden menekin ja tarpeiden luonnin kannalta yhä merkittävämpi tekijä kuluttajakaupassa. Tämä kehitys tuotti kuluttajille kuitenkin myös oikeusturvaongelmia. Kehitys oli johtanut siihen, että käytännössä myyjiltä puuttui usein tarkempi tietämys myymistään tuotteista, kun vastaavasti kuluttajien mahdollisuudet perehtyä tuotteisiin olivat vähentyneet. Toisaalta myös kuluttajien ratkaisuihin vaikuttaminen oli kasvanut. Vakioehtojen käytön yleistyminen taas kavensi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia. Siten yleisesti voitiin todeta, että kuluttajien asema oli suhteessa elinkeinonharjoittajiin heikentynyt merkittävällä tavalla. Lisäksi kuluttajan oikeudellista asemaa koskevat säännökset olivat hajanaiset ja puutteelliset. Kuluttajansuojalain tavoitteeksi asetettiin, että kuluttajien tasavertaisuus suhteessa elinkeinonharjoittajiin turvataan. Tähän liittyviä osatavoitteita olivat mm., että kuluttajat saavat riittävästi oikeaa tietoa päätöksenteon tueksi, osapuolten suoritukset ovat keskenään oikeassa suhteessa ja että kuluttajilla on suojanaan tietyt vähimmäisoikeudet.

2 Kuluttajansuojalain taustalla vaikuttaa siten keskeisenä tausta-arvona heikomman suoja. Kuluttajansuojalaki ilmentää keskeisellä tavalla heikomman suojan periaatetta, joka on otettava lähtökohtaperiaatteena huomioon kuluttajansuojalakia sovellettaessa ja tulkittaessa. Kuluttajansuojalain säätämisen taustalla oli myös muita syitä, joista mainittakoon sääntelyn puutteellisuus, vanhentuneisuus, vaikea ymmärrettävyys ja aukollisuus. Myöhemmin useat kuluttajansuojalain muutokset ovat perustuneet EU:n direktiivien voimaan saattamiseen, mikä on korostunut lakiuudistusten perusteluissa. Kuluttajansuojalakia leimaa se, että sitä on muutettu useita kertoja. KSL:n säännöksiä on muutettu 23 kertaa, ja sen seurauksena alun perin 7 lukua ja 48 :ää käsittänyt laki on nyt 12 lukua ja yli 200 :ää sisältävä jättilaki. 1 Myös tämän tarkastelun huomion kohteena olevia KSL 5 luvun säännöksiä on muutettu useita kertoja. Kuluttajakauppaa koskevat säännökset uudistettiin kokonaisuudessaan 1990-luvulla (L /16). Merkittäviä muutoksia tehtiin myös lailla /1258, jolla pantiin täytäntöön kulutustavarankauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä ehdoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY. Sen sijaan KL:n säännöksiä ei ole muutettu säätämisen jälkeen ( ) kertaakaan KSL:n säännökset ovat pakottavia kuluttajien eduksi Yksi merkittävimmistä eroista KSL:n ja KL:n välillä liittyy siihen, että kuluttajansuojalain säännökset ovat pääosin pakottavia kuluttajien eduksi. Esimerkiksi KSL 5:2:n mukaan Sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä. Osapuolet voivat siten sopia ehdoista, jotka antavat kuluttajalle KSL:n säännöksiin nähden paremman aseman, mutta pakottavien säännösten vastaiset kuluttajien asemaa heikentävät sopimusehdot ovat mitättömiä. Ne ovat osapuolten välillä sillä tavoin tehottomia, ettei kuluttajan tarvitse esittää reklamaatiota, väitettä tai moitetta niitä vastaan. Elinkeinonharjoittaja ei saa vedota tällaisiin ehtoihin. Toisaalta on kuitenkin huomattava, että osa KSL 5 luvun säännöksistä ovat tahdonvaltaisia (esim. KSL 5:3.1, 5:4.1, 5:5 ja 5:12). Elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja voivat sopia tavaran luovutuspaikasta ja -ajankohdasta, kustannusten maksamisesta sekä tavaran ominaisuuksista. On kuitenkin huomattava, että sopimusvapautta voidaan käyttää kohtuuden asettamissa rajoissa (KSL 4 luku). Kauppalaki on puolestaan kokonaisuudessaan tahdonvaltainen. Sekä elinkeinonharjoittajien välisessä että yksityishenkilöiden välisessä kaupassa osapuolet voivat vapaasti sopia kaikista kauppaan liittyvistä kysymyksistä. Osapuolet voivat myös syrjäyttää kauppalain kokonaan. Varsin usein liikekaupan osapuolet sopivatkin, ettei kauppalakia sovelleta osapuolten välisessä kaupassa KSL 5 luvun soveltamisala on KL:n soveltamisalaa suppeampi KSL 5 luvun soveltamisala on kauppalakia suppeampi. Ensinnäkin KSL:n 1 luvun yleisissä säännöksissä KSL:n soveltamisala rajoitetaan kulutushyödykkeiden tarjontaan, myyntiin ja muuhun 1 Lisäksi on tulossa muutos HE 122/ Tosin KL 58 :n 2 momentti kumottiin lailla /17.

3 markkinointiin elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. KSL 5 luvun säännösten soveltamisen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat a) kulutushyödyke, b) elinkeinonharjoittaja ja c) kuluttaja. Tämän mukaan hyödykkeeseen liittyvää kauppasopimusta arvioidaan KSL:n mukaan ainoastaan silloin, kun kyse on kulutushyödykkeestä. Kulutushyödyke on sellainen hyödyke (tavara, palvelus tai muu hyödyke), jota tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita luonnolliset henkilöt olennaisessa määrin hankkivat yksityistä talouttaan varten. Käytännössä monia hyödykkeitä tarjotaan sekä elinkeinonharjoittajille että kuluttajille ja vastaavasti elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat hankkivat ja käyttävät samoja tuotteita (autot, työkalut, tietokoneet, majoitus- ja ravintolapalvelut jne.). Sen takia ratkaisevaa on se, kenelle tuotetta on markkinoitu. Jos markkinointi on kohdistunut kuluttajiin, on kyseessä kulutushyödyke, vaikka sitä hankkisivat myös elinkeinonharjoittajat. Jos markkinointi tehdään päivälehdessä tai televisiossa, on kyse yleensä kulutushyödykkeistä. Jos ammattikäyttöön tarkoitettujen hyödykkeiden yhteydessä todetaan, että tuote soveltuu myös kotikäyttöön, arvioidaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä kauppaa KSL:n mukaan. On huomattava, että vaikka hyödykettä olisi tarjottu ainoastaan elinkeinonharjoittajille, voi hyödykettä pitää myös kulutushyödykkeenä, jos luonnolliset henkilöt olennaisessa määrin hankkivat tällaisia hyödykkeitä yksityistä talouttaan varten. Vaikka siis tiettyä tietokonetta on markkinoitu yksinomaan ammattikäyttöön, voidaan tällaista tietokonetta koskevaa kauppaa arvioida KSL:n mukaan, jos tietokoneen on elinkeinonharjoittajalta ostanut kuluttaja. Kulutushyödykkeen käsitettä tulkitaan siten verraten laveasti. KSL:ssa elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan sellaista ammatinharjoittajaa taikka yksityistä tai julkista yritystä tai yhteisöä, joka vastiketta vastaan tarjoaa kulutushyödykkeitä. Elinkeinonharjoittaja siis myy kulutushyödykkeitä kuluttajille. Elinkeinonharjoittajan toiminnassa on keskeistä ammattimaisuus ja taloudellisen hyödyn tavoittelu. Kuluttaja on luonnollinen henkilö, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Toiseksi KSL 5 luvun soveltamisala on rajoitettu tavaran kauppaan. Tällä on nimenomaan haluttu rajata soveltamisalaa. Irtaimen tavaran piiriin kuuluvat mm. autot, matkapuhelimet, kodinkoneet, tietokoneet, bensiini, lämmitysöljy, tietokoneohjelmat ja eläimet. Tavaroihin eli KSL 5 luvun soveltamisalan piiriin eivät sen sijaan kuulu - kiinteistöt - toisen maalla oleva rakennus, jos käyttöoikeus maahan luovutetaan, vaikka kyse onkin irtaimesta esineestä - arvopaperit, arvo-osuudet, saatavat ja muut oikeudet - sähkö ja lämpö - televerkon liityntäsopimukset. KSL 5 lukua sovelletaan sellaisten tavaroiden kauppaan, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Kauppalain soveltaminen on taas rajoitettu irtaimeen omaisuuteen. Tosin myöskään KL:n soveltamisalaan eivät kuulu toisen maalla olevat rakennukset, kun käyttöoikeus maahan

4 luovutetaan. Toisaalta koska kyse ei ole vain tavarankaupasta, kuuluvat KL:n soveltamisalaan myös oikeudet, jotka on rajattu KSL:n soveltamisalan ulkopuolelle Kauppalain soveltuminen kuluttajasuhteisiin KSL 5:29:n mukaan KL:n säännöksiä sovelletaan myös kuluttajasuhteisiin. Poikkeuksen muodostavat ensinnäkin ne tilanteet, joissa KSL:n säännökset ja KL:n säännökset poikkeavat toisistaan. Tällöin kuluttajasuhteissa sovelletaan tietenkin KSL:n pakottavia säännöksiä. Sen sijaan osapuolilla on vapaus sopia, että KSL:n tahdonvaltaisten säännösten sijaan sovelletaan esim. KL:n säännöksiä. Toisen poikkeuksen muodostavat KSL 5:29:ssä mainitut lainkohdat. Mainitussa :ssä on lueteltu ne KL:n säännökset, joita ei sovelleta kuluttajakauppaan. KL:n soveltuminen kuluttajakauppaan tulee esille myös KL:n säännöksissä. Sen mukaan kauppalain säännöksiä ei sovelleta silloin, kun KSL:n säännöksistä johtuu muuta. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei KSL 5:29:ssä mainittuja eikä KSL:sta poikkeavia kauppalain säännöksiä sovelleta kuluttajakauppaan. Säännökset, joita ei ole KSL:ssa ja joita sovelletaan kuluttajakauppaan - luovutuksen ajankohdan määrääminen (KL 9.2 3) - oikeudellinen virhe (KL 41 ) - osittainen sopimusrikkomus (KL 43 ) - kaupan purku perättäisluovutustapauksissa (KL 44 ) - ostajan myötävaikutus (KL 50 ) - ennakoitu sopimusrikkomus (KL 61 ja 62 ) - yhteiset säännökset kaupan purusta ja uudesta toimituksesta (KL ) - huolenpito tavarasta - myyjän huolenpitovelvollisuus (KL 72 ) - ostajan huolenpitovelvollisuus (KL 73.1) - tavaran säilytys sivullisen luona (KL 74 ) - huolenpitokustannusten korvaaminen (KL 75 ) - tavaran myynti (KL 76 78, lukuun ottamatta KL 76.2, kun kuluttaja on huolenpitovelvollinen) - tavaran tuotto (KL ) - eräät ilmoitukset (KL 82 ) Ne KL:n säännökset, joita ei KSL 5:29:n mukaan sovelleta kuluttajakauppaan - KL 13.3 (vaaranvastuun siirtyminen, kun tavaran nouto muualta kuin myyjän luota) - KL (tavaran ennakkotarkastus) - KL 24 (purkuoikeuden menettäminen passiivisuuden takia) - KL 31 (tavaran tarkastusvelvollisuus luovutuksen jälkeen) - KL 35 (vaatimusten esittämisvelvollisuus) - KL 39.2 (virheeseen perustuvan purkuoikeuden käyttämiselle varattu aika) - KL 47 (reklamaatiovelvollisuus myyjän laskua vastaan) - KL 49.3 (kauppahinnan maksu kuljetusasiakirjaa vastaan) - KL 57.2 (vahingonkorvaus, kun ostaja ei ole myötävaikuttanut kauppaan tai vastaanottanut tavaraa) - KL 58 (ostajan velvollisuus ilmoittaa suoritusesteistä ja siihen liittyvä vahingonkorvausvastuu) - KL 60 (seuraukset, kun ostaja laiminlyö velvollisuutensa täsmentää tavaran ominaisuudet)

5 - KL 63.1 (ostajan velvollisuus ottaa yhteyttä konkurssipesään) - KL 68 ja 69 (myyjän oikeus korvaukseen hinnanerosta) - KL 73.2 (ostajalla tietyissä rajoissa huolenpitovelvollisuus vaikka torjuu tavaran) - KL (siltä osin kun ne mahdollistavat myyjälle suuremman korvauksen kuin mikä KSL 5:28:n määräytyy) - KL 76.2 (huolenpitovelvollisen velvollisuutta myydä tavara ei sovelleta, kun ostaja on huolenpitovelvollinen) 1.5. Lakien soveltamisalaan liittyviä erityiskysymyksiä Kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksiä sovelletaan myös irtaimen tavaran tilaukseen. Näin ollen myös erityisesti kuluttajalle tilauksesta valmistettavan tai tuotettavan tavaran toimittamista koskevaa sopimusta pidetään kauppasopimuksensa. Toisaalta silloin, jos kuluttajan on toimitettava tavaran valmistajalle olennainen osa tarveaineista, muodostuu työsuorituksen osuus kaupasta siinä määrin merkittäväksi, että tilaukseen sovelletaan 5 luvun :n säännösten sijasta KSL 8:23 31:n säännöksiä. Nämä säännökset koskevat ostajan/tilaajan velvollisuuksia ja ostajan/tilaajan sopimusrikkomuksen seuraamuksia. Muilta osin sovelletaan tällöinkin KSL 5 luvun säännöksiä. Siten mm. myyjän/valmistajan velvollisuudet ja sopimusrikkomuksen seuraamukset määräytyvät KSL 5 luvun säännösten mukaan. Tällaiseen tilaukseen, jossa tilaajan toimittaa olennaisen osan tarveaineista, sovelletaan KSL 8:14:n (palveluksen suorittajan neuvontavelvollisuus) ja 8:32:n (palveluksen yhteydessä aiheutuneet omaisuusvahingot) säännöksiä. Se mitä on pidettävä olennaisena osana, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Tällöin verrataan keskenään osapuolten tarveainepanosten arvoa. Toisaalta olennaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomio myös siihen, miten tärkeä toiminnallinen merkitys tarveaineella on. Mitä olennaisempi tarveaine on toiminnan kannalta, sitä helpommin olennaisuuskriteeri täyttyy, vaikkei tarveaine rahalliselta arvoltaan muodostaisikaan olennaista osaa. Myös kauppalakia sovelletaan valmistettavan tavaran tilaukseen. Toisaalta tilanne muuttuu silloin, jos tavaran tilaaja toimittaa olennaisen osa tarveaineista. Tällaiseen valmistettavan tavaran tilaukseen ei kauppalakia sovelleta lainkaan. Kauppalain soveltamisen kannalta suurempi merkitys on siis sillä, kuinka suuren osa tarveaineista tilaaja toimittaa. Kuluttajansuojalain 5 lukua ei sovelleta, kun käytetty omaisuus myydään huutokaupassa, jos ostaja voi osallistua kaupantekoon henkilökohtaisesti. Tätä rajoitusta ei ole tehty kauppalaissa, joten tällaiseen kauppaan sovelletaan kauppalakia. Jos taas ostaja ei voi osallistua huutokauppaan henkilökohtaisesti, sovelletaan huutokauppaan KSL 5 luvun kuluttajankaupan säännöksiä. Jos huutokauppaan ei voi osallistua muutoin kuin etäviestimillä, voivat tällöin tulla sovellettavaksi myös KSL 6 luvun etämyyntiä koskevat säännökset. Sekä KSL 5 luvun että KL:n säännöksiä sovelletaan myös irtaimen tavaran vaihtoon. Tämän lisäksi KSL:n 5 luvun säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja välittää tavaroita kuluttajille (KSL 12:1). KL on rajattu myyjän ja ostajan väliseen kauppaan, joten irtaimen omaisuuden välittäjän vastuuta ei tarkastella KL:n mukaan.

6 1.6. Yhteenveto oikeudelliseen sääntelyyn liittyvistä erityispiirteistä KSL 5 luku Elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle Kulutushyödykkeet Irtain tavara Säännökset ovat kuluttajien eduksi pakottavia, ellei toisin ole säädetty Ensisijaisena tavoitteena heikomman osapuolen (kuluttajan) suojaaminen KL:n säännökset soveltuvat lukuun ottamatta i) säännökset, jotka poikkeavat KSL:n säännöksistä sekä ii) KSL 5:29:ssä mainitut poikkeukset KSL 5 luvun säännökset soveltuvat myös irtaimen tavaran tilaukseen - jos tilaaja toimittaa olennaisen osan tarveaineista, sovelletaan KSL 5:23 28:n sijaan KSL 8:23-31 ja 8:32 Irtaimen tavaran vaihto Ei sovelleta käytetyn tavaran huutokauppaan, jos ostaja voi osallistua henkilökohtaisesti kaupantekoon KL Elinkeinonharjoittajien väliset ja yksityishenkilöiden väliset kaupat Hyödykkeet Irtain omaisuus Säännökset ovat tahdonvaltaisia Ensisijaisena tavoitteena yhteisten tasapuolisten pelisääntöjen luominen KSL:n säännökset eivät sovellu KL:n säännökset soveltuvat irtaimen tavaran tilaukseen, jollei tilaaja toimita olennaista osaa tarveaineista Irtaimen omaisuuden vaihto Käytetyn omaisuuden huutokauppa 2. TAVARAN LUOVUTUS JA VAARANVASTUUN SIIRTYMINEN 2.1. Tavaran luovutus Missä luovutus tapahtuu? Tavaran luovutuksella on tärkeä oikeudellinen merkitys, sillä sen mukaan määräytyy, milloin vaaranvastuu siirtyy myyjältä ostajalle. Luovutushetken mukaan arvioidaan myös sitä, onko myyjä viivästynyt suorituksessaan. Sekä kuluttaja- että liikekaupassa kaupan osapuolet voivat sopia siitä, missä tavara luovutetaan ostajalle. Osapuolet voivat siis ensinnäkin sopia siitä, onko ostajan noudettava tavara (noutokauppa) vai kuljettaako myyjä sen ostajalle (kuljetuskauppa). Toiseksi osapuolet voivat vapaasti sopia siitä, mistä nouto tapahtuu tai mihin tavara kuljetetaan. Jos osapuolet eivät ole sopineet luovutuspaikasta, ostajan on noudettava tavara myyjän liikepaikasta, eli kuluttaja- ja liikekauppa ovat siinä tapauksessa noutokauppaa. Myyjän on huolehdittava, että tavara on noudettavissa myyjän liikepaikasta. Myyjä liikepaikka on se pysyvä toimipaikka, mistä tavaroita luovutetaan kuluttajille. Jos myyjällä on useita liikepaikkoja, on ratkaiseva se liikepaikka, joka läheisimmin liittyy kyseiseen kauppaan. Ratkaiseva ajankohta on kaupantekoajankohdan mukainen liikepaikka. Näin ollen jos myyjän liikepaikka on kaupanteon jälkeen muuttunut eikä muuta ole sovittu, tulisi myyjän huolehtia siitä, että tavara on noudettavissa sieltä, missä myyjällä kaupanteon aikaan liikepaikka oli.

7 Kuluttajakaupassa on se erityispiirre, että jos myyjällä ei ole liikepaikkaa eikä toisin ole sovittu, on myyjän kuljetettava tavara kuluttajalle. Tällöin kuluttajakaupasta tulee siis kuljetuskauppaa. Sen sijaan liikekaupassa ostajan on tällöin noudettava tavara myyjän kotipaikasta Milloin luovutus on tapahtunut? KSL ja KL ovat yhteneväisiä sen suhteen, milloin tavara on luovutettu ostajalle, kun ostaja on saanut tavaran hallintaansa. Toisaalta KSL:n säännös on pakottava, eli osapuolet eivät voi keskenään sopia, että luovutus on tapahtunut ennen kuin ostaja on saanut tavaran haltuunsa. Tällainen ehto olisi sekä vaaranvastuun siirtymisen että myyjän viivästyksen arvioinnin kannalta epäedullinen. Myöhemmästä luovutusajankohdasta sen sijaan osapuolet voivat sopia. KSL 5 luku ei sisällä KL:n kuljetuskauppaa koskevia säännöksiä (KL 7 ja 8 ), mutta KSL 5:29:n mukaan ne tulevat kuitenkin tahdonvaltaisina normeina sovellettavaksi myös kuluttajakaupassa. Poikkeuksena KL 7 :n 2 momentin säännös, joka koskee tilanteita, joissa tavaran kuljetukseen käytetään itsenäistä rahdinkuljettajaa. Liikekaupassa luovutus on tapahtunut ostajalle, kun itsenäinen rahdinkuljettaja on saanut tavaran haltuun. Sen sijaan kuluttajakaupassa luovutus edellyttää sitä, että kuluttaja on saanut tavaran haltuun. Tämä koskee myös kauppaa, jossa käytetään itsenäistä rahdinkuljettajaa. Tämän lisäksi KSL:ssa on erityissäännös, joka koskee tavaran asennusta ja kokoonpanoa. Jos kuluttajakaupan osapuolet ovat sopineet, että myyjän on asennettava tai kokoonpantava tavara ostajan luona, arvioidaan myyjän viivästystä sen mukaan, milloin myyjä on täyttänyt nämä velvoitteet. Myyjä on tehnyt suorituksensa vasta, kun myyjä on täyttänyt myös tavaran asennusta tai kokoonpanoa koskevat velvoitteensa. Jos myyjä suorittaa nämä velvoitteensa myöhässä, tavaran luovutus on viivästynyt ja myyjän viivästyksen seuraamukset tulevat kyseeseen. Sen sijaan vaaranvastuu siirtyy näissäkin tilanteissa tavaran luovutuksella. Asennus- ja kokoonpanovelvoitteiden laiminlyönti ei vaikuta vaaranvastuun siirtymiseen Luovutuksen ajankohta Kuluttajakaupassa tyypillisin tilanne on se, että myyjä luovuttaa tavaran kaupantekohetkellä samalla, kun kuluttaja maksaa kauppahinnan. Toisaalta kuluttajakaupassa osapuolet voivat sopia, että tavara luovutetaan jonakin myöhäisempänä ajankohtana. Usein osapuolet sopivat tietystä ajankohdasta, jolloin tai johon mennessä tavara on luovutettava. Sopimuksessa voidaan myös määrätä, että tavara on luovutettava viipymättä tai vaadittaessa. Mikäli sopimuksessa ei ole määräystä luovutusajankohdasta, on tavara luovutettava kohtuullisessa ajassa kaupanteosta. Kohtuullisen ajan pituus vaihtelee tapauskohtaisesti. Se riippuu esimerkiksi tavaran käyttötarkoituksesta tai ostajan tarpeista sekä siitä, onko tavara ensin valmistettava. Toisaalta myyjä ei ole velvollinen luovuttamaan tavaraa kuluttajalle ennen kuin ostaja on maksanut kauppahinnan. Tämä sääntö ilmentää suoritusten samanaikaisuuden periaatetta (ns. Zug-um-Zug - periaate). Sen mukaan, ellei toisin ole sovittu, on kaupan osapuolten tehtävä suorituksensa samanaikaisesti. Näin ollen vaikka luovutuksen ajankohta olisi kulunut umpeen, ei myyjän tarvitse luovuttaa tavaraa ostajalle eikä hän syyllisty viivästykseen silloin, kun ostaja ei maksa kauppahintaa.

8 Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostavat mm. tilanteet, joissa ostajalle on myönnetty luottoa tai maksunlykkäys. Tällöin suoritusten samanaikaisuuden periaate syrjäytyy. Ostajalla on oikeus saada tavara luovutusajankohtana, vaikka hän ei tuolloin maksa kauppahintaa. Kuluttajakaupassa tulevat sovellettavaksi myös KL 9 :n 2 ja 3 momentin säännökset. KL 9.2 koskee tilannetta, jossa tavara on sopimuksen mukaan luovutettava määrätyn ajan kuluessa. Kyse on siitä, kenen tulee määrätä luovutuksen tarkka ajankohta. Jos olosuhteista ei käy ilmi, että se on ostajan tehtävänä, KL 9.2:n mukaan myyjällä on oikeus määrätä kyseinen ajankohta. KL 9.3 taas koskee myyjän tavaran noutoa koskevaa ennakkoilmoitusvelvollisuutta noutokaupassa. Jos myyjän on noutokaupassa määrättävä luovutuksen ajankohta, myyjän on ajoissa ilmoitettava ostajalle, milloin tavaran on noudettavissa. Jos myyjä laiminlyö tämän ennakkoilmoituksen tekemisen ja tavaran luovutus siitä johtuen viivästyy, voivat myyjän viivästystä koskevat seuraamukset tulla kyseeseen Tavarasta ennen luovutus aiheutuvat kustannukset Ennen tavaran luovutusta voi kaupan osapuolille aiheutua erilaisia kustannuksia. Tällaisia kustannuksia aiheutuu mm. kuljetuksesta ja varastoinnista. Kysymys koskee tässä sitä, kuka näistä kustannuksista vastaa. Kuluttajakaupassa osapuolilla on vapaus sopia siitä, kuka mistäkin kustannuksista vastaa tai miten vastuu osapuolten kesken jaetaan. Jos osapuolet eivät ole asiasta sopineet, vastaa myyjä ennen tavaran luovutusta aiheutuneista kustannuksista. Näin esimerkiksi kuljetuskaupassa myyjän vastuulla ovat kuljetuskustannukset ja noutokaupassa vastaavasti varastointikustannukset. Säännös vastaa periaatteiltaan KL 11 :ää. Toisaalta myyjän velvollisuutena ei ole vastata niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tavaran luovutuksen viivästymisestä, jos tavaran luovutus viivästyy ostajasta johtuvasta syystä. Jos ostaja ei nouda tai ota vastaan tavaraa ajoissa, syntyy myyjälle velvollisuus huolehtia tavarasta. KL 72 :ssä, jota sovelletaan myös kuluttajakauppaan, säädetään myyjän huolenpitovelvollisuudesta. Toisaalta myyjällä on oikeus saada KL 75 :n mukaan korvaus hänelle huolenpidosta aiheutuneista kustannuksista. Ostajasta johtuvasta tavaran luovutuksen viivästymisestä saattaa myyjälle aiheutua esimerkiksi ylimääräisiä varastointi- säilytys tai kuljetuskustannuksia. Nämä ostajasta johtuvat kustannukset eivät siis tule myyjän vaan ostajan vastattaviksi. Tosin osapuolet voivat sopia myös näiden kustannusten jakamisesta Vaaranvastuun siirtyminen Tavara voi vahingoittua, tuhoutua tai kadota kaupanteon jälkeen osapuolista riippumattomasta syystä. Esimerkiksi salama aiheuttaa tulipalon myyjän varastossa tai tavara varastetaan. Tällöin nousee esille kysymys siitä, kenellä on vaaranvastuu tavarasta. Jos vaaranvastuu on myyjällä, merkitsee tavaran vahingoittuminen, tuhoutuminen tai katoaminen myyjän sopimusrikkomusta. Tilannetta arvioidaan viivästystä tai virhettä koskevien säännösten mukaan. Mikäli vaaranvastuu on ostajalla, on ostajan maksettava kauppahinta huolimatta siitä, että tavara on vahingoittunut, tuhoutunut tai kadonnut myyjästä riippumattomasta syystä. KSL 5:6:n mukaan vaaranvastuu siirtyy kuluttajalle silloin, kun tavara luovutetaan hänelle. Vaaranvastuu on siirtynyt myyjältä kuluttajalle silloin, kun kuluttaja on saanut tavaran hallintaansa. Jos on

9 sovittu avoimesta kaupasta ja tavara on luovutettu, vaaranvastuu on ostajalla, kunnes tavara on palautettu myyjän hallintaan. Nämä säännökset ovat samansisältöiset sekä KSL:n mukaisessa kuluttajakaupassa että KL:n mukaisessa liikekaupassa. Erona on se, että KSL:n säännökset ovat kuluttajan eduksi pakottavia. Näin ollen kuluttajakaupan osapuolet eivät voi sopia KSL:n säännösten vastaisesta kuluttajalle epäedullisesta vaaranvastuun siirtymisestä. Tämän lisäksi KSL:ssa on KL:sta poikkeava säännös tilanteissa, joissa ostaja ei nouda tai ota vastaan tavaraa ajoissa. Liikekaupassa vaaravastuu siirtyy myyjältä ostajalle KL:n mukaan, kun myyjä on tehnyt sen, mitä luovutus häneltä edellyttää. Toisin sanoen noutokaupassa tavara on valmiina ostajan noudettavana ja vastaavasti kuljetuskaupassa tavara on kuljetettu sovitulle luovutuspaikalle. Sen sijaan kuluttajakaupassa vaaranvastuu ei siirry näissä kuluttajan viivästystilanteissa täysin kuluttajalle. Nimittäin kuluttajalle siirtyy vaaranvastuu ainoastaan siitä, että tavara huonontuu tavaran luontaisten ominaisuuksien takia. Jos tavara on esimerkiksi pilaantuvaa (elintarvike), on kuluttajan maksettava kauppahinta tavaran pilaantumisesta huolimatta silloin, kun tavaran luovutusaika on kulunut ja myyjä on täyttänyt velvollisuutensa. Sen sijaan vaikka kuluttaja ei nouda tai vastaanota tavaraa ajoissa, säilyy vaaranvastuu muilta osin edelleen myyjällä. Toisaalta KL:ssa ei ole KSL 5:6:n 2 momentin säännöstä, joka koskee sitä, että tavara virheilmoituksen takia luovutetaan takaisin myyjälle tarkastusta tai virheen oikaisua varten. Vaaranvastuu on tuolloin myyjällä siihen asti, kunnes tavara luovutetaan takaisin ostajalle. Säännös ei edellytä, että tavaran on oltava myyjän hallinnassa, vaan vaaranvastuu siirtyy kuluttajalta myyjälle sen jälkeen, kun tavara ei ole enää kuluttajan hallinnassa. Näin ollen vaaranvastuu siirtyy myyjälle myös silloin, kun kuluttaja on lähettänyt tavaran myyjälle postitse tai on luovuttanut tavaran itsenäisen rahdinkuljettajan haltuun. Myös KL:ssa on joitakin säännöksiä, joita ei ole KSL:ssa. KL:n 14 :n mukaan vaaranvastuu ei siirry ostajalle ennen kuin tavaraan tai kuljetusasiakirjaan on tehty merkintä tai muutoin on tehty selväksi, että tavara on tarkoitettu ostajalle. Tavara on siis erotettava ostajalle. Tätä säännöstä sovelletaan tahdonvaltaisena normina myös kuluttajakaupassa. Tosin koska vaaranvastuun siirtyminen edellyttää kuluttajakaupassa tavaran hallinnan luovutusta, sen merkitys kuluttajakaupassa on vähäinen. Sen sijaan KSL 5:29:n mukaan kuluttajakauppaan ei sovelleta KL 13 :n 3 momenttia (kun tavara noudettava muualta kuin myyjän luota) eikä 15 :ää (kuljetettavana oleva tavara) Yhteenveto tavaran luovutukseen ja vaaranvastuun siirtymiseen liittyvistä erityispiirteistä Luovutuspaikka KSL 5 luku KL - sopimus/noutokauppa - sopimus/noutokauppa - jos ei liikepaikkaa eikä sopimusta, niin kuljetuskauppa Luovutus - hallinnan luovutus - jos myyjän velvollisuutena asennus tai kokoonpano, niin niiden suoritus Vaaranvastuun siirtyminen - luovutus - jos kuluttaja ei nouda ajoissa, niin vain luontaiset ominaisuudet - vaaranvastuu myyjällä, jos tavara on virheilmoituksen takia luovutettu tai lähetetty myyjälle - hallinnan luovutus - luovutus itsenäiselle rahdinkuljettajalle - luovutus - luovutus itsenäiselle rahdinkuljettajalle - jos ostaja ei nouda tavaraa ajoissa, kun tavara on erotettu ostajalle

10 3. MYYJÄN VIIVÄSTYKSEN SEURAAMUKSET 3.1. Milloin myyjän suoritus on viivästynyt? Myyjä viivästyy suorituksessaan, jos tavaraa ei luovuteta ostajalle lainkaan tai luovutus tapahtuu liian myöhään, eikä tämä johdu ostajasta tai ostajan puolella olevasta syystä. Tämä ilmenee KL 22 :stä, jota sovelletaan myös kuluttajakauppaan. Kuluttajakauppaan sovelletaan myös KL 43 :ää, joka koskee osittaista sopimusrikkomusta. Jos vain osa suorituksesta on viivästynyt, sovelletaan viivästyksen seuraamuksia koskevia säännöksiä tähän osaan. Tosin jos viivästys on olennainen koko kaupan kannalta, saa ostaja purkaa kaupan kokonaisuudessaan. Sen sijaan jos voidaan olettaa, että myyjä katsoi täyttäneensä sopimuksen kokonaisuudessaan, vaikka kaikkea tavaraa ei ole luovutettu, sovelletaan virhettä koskevia säännöksiä. Edellä on tarkasteltu tavaran luovutusta koskevia säännöksiä. Esille tulivat säännökset luovutuksen oikeasta paikasta ja ajankohdasta sekä siitä, milloin luovutus on tapahtunut. Myyjän on siten tehtävä suorituksensa eli tavara on luovutettava oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kuluttajakaupassa kaupan osapuolet voivat sopia luovutuspaikasta ja -ajankohdasta. Mikäli luovutuspaikasta ei ole sovittu, on kuluttajakauppa noutokauppaa. Jos taas myyjällä ei ollut säännösten tarkoittamaa liikepaikkaa (nouto- ja luovutuspaikka) on kuluttajakauppa kuljetuskauppaa, jolloin luovutus tapahtuu kuluttajan luona. Jos luovutusajankohdasta ei ole sovittu, on luovutus tehtävä kohtuullisessa ajassa, minkä mukaan luovutuksen oikeaa aikaa arvioidaan. Jos luovutusajankohdan tarkempi määrääminen on myyjän tehtävänä, on myyjän lähetettävä ostajalle ennakkoilmoitus luovutusajankohdasta. Jos tällainen ilmoitus jää tekemättä, saatetaan myyjän katsoa syyllistyneen viivästykseen. Lisäksi on muistettava Zug-um-Zug -periaate, jonka perusteella tavaran luovutuksen oikea aika voi ostajasta johtuvasta syystä lykkääntyä. Säännökset siitä, milloin luovutus on tapahtunut, ovat kuluttajakaupassa pakottavia. Sen mukaan luovutus on tapahtunut silloin, kun kuluttaja on saanut tavaran haltuunsa. Sen mukaan arvioidaan myös myyjän viivästystä. Lisäksi on huomattava, että jos myyjän velvollisuuksiin kuului tavaran kokoonpano tai asennus, arvioidaan tavaran luovutusta ja myyjän viivästystä sen jälkeen kun kokoonpano ja asennus on suoritettu. Noutokaupassa ratkaisevaa on, että tavara on noudettavissa myyjän liikepaikasta tai muusta sovitusta paikasta sovittuna aikana tai kohtuullisessa ajassa. Kuljetuskaupassa myyjän on huolehdittava siitä, että tavara on perillä kuluttajan kotipaikassa tai muussa sovitussa luovutuspaikassa sovittuna aikana tai kohtuullisessa ajassa. Sen lisäksi myyjän on suoritettava kokoonpano tai asennus, jos siitä on sovittu. Myyjän suoritus ei ole kuitenkaan viivästynyt, jos tavaran luovutuksen viivästyminen johtuu kuluttajasta tai kuluttajan puolella olevasta seikasta. Tästä voi olla kyse silloin, kun kuluttaja ei nouda tavaraa ajoissa tai hän ei ole vastaanottamassa sitä sovittuna aikana. Samoin jos kuluttaja ei maksa tavaraa sopimuksenmukaisesti ja myyjälle syntyy tästä pidätysoikeus, ei myyjä syyllisty viivästykseen, vaikkei tavaraa luovuteta oikeaan aikaan. Muutoin tavaran luovutuksen viivästymisen syyllä ei ole merkitystä. Viivästys on näin ollen objektiivista eli merkitystä ei ole sillä, miksi myyjän suoritus on viivästynyt. Myyjän suoritus on viiväs-

11 tynyt ja myyjä on syyllistynyt sopimusrikkomukseen, vaikka suoritus olisi viivästynyt myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta syystä Oikeus pidättyä maksusta Kuluttajalla on myyjän viivästyksen perusteella KSL 5:7:n mukaan oikeus pidättyä kauppahinnan maksamisesta. Vastaavanlaisesta pidätysoikeudesta on säädetty KL 42 :ssä. Tosin KL:n säännöstä voidaan jossain määrin pitää ostajan kannalta ankarampana. KL:n mukaan ostaja on oikeutettu pidättymään kauppahinnan maksamisesta vaatimuksiaan vastaavalta osalta. Näin ostajan velvollisuutena on arvioida se, mitä vaatimuksia hänellä on myyjän viivästyksen perusteella. Ostaja voi pidättää ainoastaan sen osan kauppahinnasta ja hänen on maksettava loput. Jos ostaja pidättää kauppahintaa liikaa, syyllistyy hän sopimusrikkomukseen. KSL:n mukaan kuluttaja ei saa pidättää kauppahinnasta määrää, joka ilmeisesti ylittää ne myyjän viivästyksestä johtuvat vaatimukset, joita kuluttajalla on myyjää kohtaan. Tämä tarkoittaa, että myös kuluttajan pidätysoikeus on sidottu niihin vaatimuksiin, joihin hän on myyjän viivästyksen perusteella oikeutettu. Kuluttajan on arvioitava sitä, millainen taloudellinen merkitys myyjän viivästymisellä on ja millaisia vaatimuksia hän on viivästyksen perusteella oikeutettu myyjään kohdistamaan. Toisaalta sitä rahamäärää, jonka kuluttaja on oikeutettu viivästyksen perusteella pidättämään, ei kuitenkaan arvioida kuluttajakaupassa niin tarkkaan suhteessa kuluttajan vaatimuksiin kuin liikekaupassa. Kuluttajan voidaan katsoa ylittäneen pidätysoikeutensa, jos pidätetty kauppahinta ilmeisesti ylittää sen, mitä ostaja on oikeutettu vaatimaan. Jos tavaraa ei ole luovutettu kuluttajalle, kuluttaja on oikeutettu pidättymään kauppahinnan maksusta kokonaan, kunnes tavara luovutetaan. Kun tavara luovutetaan viivästyneenä, määräytyy pidätysoikeus viivästyksen merkityksen ja siihen perustuvien kuluttajan vaatimusten mukaan. Jos taas osa tavarasta on luovutettu, on kuluttajan arvioitava sitä, mikä merkitys puuttuvalla osalla on kokonaisuuden kannalta. Jos kuluttaja haluaa esimerkiksi purkaa kaupan, hän voi pidättää koko kauppahinnan. Jos taas viivästynyt osa on ollut merkitykseltään epäolennainen, ei pidätetty kauppahintakaan voi olla kovin suuri. Kuluttajan pidätysoikeuden kannalta ei ratkaisevaa ole se, mihin lopputulokseen riidanratkaisussa todennäköisesti tultaisiin päätymään. Olennaista on, että kuluttajan vaatimuksille on olemassa olosuhteisiin nähden kohtuulliset perusteet Oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä Jos myyjä ei luovuta tavaraa kuluttajalle ajoissa, on kuluttajalla oikeus vaatia myyjältä sopimuksen täyttämistä. Myyjällä on KSL 5:8:n perusteella velvollisuus sopimuksen täyttämiseen eli luontoissuoritukseen. Tällä korostetaan sopimuksen sitovuuden merkitystä. Poikkeuksen luontoissuoritusvelvollisuuteen muodostaa se, että suoritukselle on olemassa este, jota myyjä ei voi voittaa tai sopimuksen täyttäminen edellyttäisi uhrauksia, jotka ovat kohtuuttomia verrattuna sopimuksen täyttämisen merkitykseen ostajalle. Esteellä tarkoitetaan sellaista tosiasiallista estettä, jonka takia sopimuksen täyttäminen on käynyt mahdottomaksi. Esimerkkinä voidaan mainita tulipalo, joka tuhoaa myyjän koko varaston. Myyjä on kuitenkin velvollinen käyttämään kaikkia vaihtoehtoisia suoritustapoja. Jos myyjä voi hankkia tavaran muualta, ei edellä mainittu tulipalo

12 muodosta ylivoimaista suoritusestettä. Tässä tarkoitetuksi esteeksi siis riitä myöskään se, että suorituksen tekeminen on osoittautunut odotettua vaikeammaksi tai kalliimmaksi. Edellä tarkastellun ylivoimaisen suoritusesteen lisäksi myyjä voi vapautua luontoissuoritusvelvollisuudesta silloin, jos sopimuksen täyttäminen edellyttäisi kohtuuttomia uhrauksia verrattuna sopimuksen täyttämisen merkitykseen ostajalle. Myyjä ei ole velvollinen täyttämään sopimusta, jos se aiheuttaisi myyjälle kohtuuttoman suuren taloudellisen rasituksen. Suorituksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomio mm. siihen, millaiset mahdollisuudet ostajalla on saada vastaava suoritus muualta. Jos este tai yllä mainittu epäsuhde lakkaa kohtuullisessa ajassa, ostajalla on kuitenkin oikeus sen jälkeen vaatia luontoissuoritusta. Ostajan on esitettävä vaatimus sopimuksen täyttämisestä kohtuullisessa ajassa. Mikäli ostaja viivyttelee vaatimuksen esittämisessä kohtuuttoman kauan, hän menettää oikeuden. Nämä säännökset ovat yhteneväiset KL:n säännösten kanssa (KL 23 ) Kaupan purku Myös KSL:n säännökset ostajan oikeudesta kaupan purkuun myyjän viivästyksen perusteella vastaavat pääosin KL:n säännöksiä. KSL:n 5:9:n 1 momentissa purun edellytykseksi on tosin asetettu vain se, että myyjän sopimusrikkomus on ollut olennainen. KL:ssa taas edellytetään, että viivästyksellä on ostajalle olennainen merkitys ja että myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt käsittää se. Hallituksen esitöiden mukaan KSL:n säännös on ainoastaan kirjoitettu lyhyempään ja yksinkertaisempaan muotoon ja säännöksiä on siksi tulkittava samalla tavoin. Siksi myös kuluttajakaupassa ratkaisevaa on ostajan tarve ja myyjän tietoisuus kyseisestä tarpeesta. Jos siis kuluttajalle on erityistä merkitystä tavaran luovutuksen ajankohdalla, kannattaa siitä erikseen mainita myyjälle. Se, milloin viivästystä on pidettävä olennaisena, ratkaistaan tapauskohtaisesti. Arvioinnissa on otettava huomioon kunkin tapauksen olosuhteet ja ennen kaikkea se, millainen tarve ostajalla on saada tavara ajoissa. Jos kuluttajalle oli tärkeää saada tavaraa ajoissa, voi hyvinkin lyhyt viivästys muodostua olennaiseksi. Viivästyksen olennaisuutta voi olla kuitenkin joskus vaikea arvioida. Purkuoikeutensa varmistamiseksi ostaja voi käyttää ns. lisäaikamenettelyä. Kuluttaja voi halutessaan myöntää myyjälle kohtuullisen lisäajan, jonka kuluessa suoritus on tehtävä. Jos suoritusta ei lisäajan kuluessa tehdä, on kuluttaja oikeutettu purkamaan kaupan. Näin lisäaikamenettelyn avulla ostaja voi varmistua purkuoikeudestaan. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei myönnetty lisäaika saa olla kohtuuttoman lyhyt. Vaikka kuluttaja ei asettaisi edellä mainittua lisäaikaa, hänellä on KSL 5:9:n 3 momentin mukaan oikeus purkaa kauppa, jos tavaraa ei luovuteta kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on vaatinut sopimuksen täyttämistä. Jos luovutus on viivästynyt, kuluttajalla on oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä. Jos sopimusta ei täytetä kohtuullisessa ajassa vaatimuksen esittämisestä, kuluttaja voi purkaa kaupan. Toisaalta tässä mainittu säännös tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun tarkkaa tavaran luovutusaikaa ei ole määritelty eikä voida varmistua siitä, onko myyjän suoritus ylipäätään viivästynyt. Tätä vastaavaa säännöstä ei ole KL:ssa. KSL 5:9.4:ssa on säännös, joka koskee ostajan purkuoikeutta kaupassa, jossa kaupankohteena on erityisesti ostajaa varten ostajan ohjeiden tai toivomusten mukaan valmistettava tai hankittava tavara. Säännös vastaa KL:n määräyksiä. Jos myyjä ei voi kyseistä tavaraa käyttää hyväkseen ilman

13 huomattavaa tappiota, on ostajalla purkuoikeus ainoastaan silloin, jos myyjän viivästyksen vuoksi kaupan tarkoitus jää hänen osaltaan olennaisesti saavuttamatta. Tämä erikoisvalmisteisia tavaroita koskeva purkuoikeuden rajoitus perustuu siihen, että ostajan purkuoikeudella on myyjälle tavallista suuremmat taloudelliset vaikutukset. Purkuoikeuden rajoituksen soveltamisen edellytyksenä siten on, että myyjä on jo ehtinyt tehdä työtä tai uhrata kustannuksia, jotka kävisivät hyödyttömiksi, jos kauppa puretaan. Jos tällaisia toimenpiteitä ei vielä ole tehty, ei purkuoikeutta viivästystilanteessa ole syytä rajoittaa. Silloin kun myyjä toimittaa tavaran kuluttajalle viivästyneenä ja kuluttaja haluaa purkaa kaupan, on kuluttajan KSL 5:11:n mukaan kohtuullisessa ajassa tavaran luovutuksesta ilmoitettava siitä myyjälle. Kuluttajan ei siten tarvitse reklamoida myyjälle hänen suorituksen viivästymisestä (neutraali reklamaatio). Niin kauan kun tavaraa ei ole luovutettu kuluttajalle, ei hänen tarvitse myöskään ilmoittaa purkavansa kauppaa. Luonnollisesti siihen on kuluttajalla oikeus, mikäli purkuedellytykset täyttyvät. Sen sijaan tavaran luovuttamisen jälkeen kuluttajan on kohtuullisessa ajassa myyjän viivästyneestä suorituksesta esitettävä purkuvaatimuksensa. Kuluttajan laiminlyönti johtaa purkuoikeuden menetykseen. Kohtuullista aikaa ei ole määritelty, mutta sitä pidetään yleensä melko lyhyenä, tyypillisesti enintään muutamana päivänä. Säännös vastaa KL 29 :ää. Tosin KL:n mukaan kohtuullinen aika lasketaan siitä, kun ostaja sai tiedon tavaran luovutuksesta Vahingonkorvaus Myös KSL:n vahingonkorvausta koskevat säännökset (KSL 5:10) vastaavat keskeisiltä osiltaan KL:n säännöksiä (KL 27 ). KSL:n ja KL:n säännöksissä tehdään ero välittömien ja välillisten vahinkojen kesken ja näiden vahinkojen osalta edellytetään erilaista vastuuperustetta. Myyjän viivästyksestä aiheutuneista välittömistä vahingoista myyjä on korvausvelvollinen ns. kontrollivastuun perusteella. Sen mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii myyjän viivästyksen vuoksi, ellei viivästys ole johtunut ns. ylivoimaisesta suoritusesteestä. Myyjä voi vapautua vahingonkorvausvastuusta, jos hän kykenee osoittamaan, että viivästys on johtunut hänen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, - jota myyjän ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen kaupantekohetkellä huomioon ja - jonka seurauksia hän ei myöskään olisi voinut välttää tai voittaa. Edellytyksenä on, että sopimuksen oikea-aikaiselle täyttämiselle on tosiasiallinen este, jonka aiheutuminen ei ole myyjän kontrollipiirissä. Merkitystä ei ole sillä, onko myyjä toiminut huolimattomasti tai syyllistynyt laiminlyönteihin. Sen sijaan myyjän kontrollipiirin ulkopuolella ovat mm. luonnontapahtumat, viranomaisten toimenpiteet ja työntekijöiden lakot. Esteen on siis oltava myös odottamaton ja epätavallinen sekä kaupanteon jälkeen sattunut, jolloin sitä ei ole voitu ottaa huomioon kaupantekohetkellä. Sen sijaan jos tapahtumat ovat olleet ennakoitavissa ja niihin on ollut mahdollista varautua, ei kyse ole tässä tarkoitetusta suoritusesteestä, koska tapahtumien seuraukset ovat olleet voitettavissa. Myyjä vastaa vahingoista, vaikka tavaran luovutus olisi viivästynyt myyjän sopimuksen täyttämisessä käyttämän apulaisen, tavarantoimittajan tai muun aiemman myyntiportaan suorituksesta. Myyjä vapautuu korvaamasta näiden aiheuttamista vahingoista ainoastaan, jos ylivoimaista suoritusestettä koskeva vastuuvapausperuste täyttyy sekä myyjän itsensä myös täytäntöönpanoapulaisen, tavarantoimittajan tai aiemman pyyntiportaan osalta. Korvausvastuusta vapautumisen edellytyksenä on, että myyjä kykenee näyttämään ylivoimaisen suoritusesteen toteen. Myyjällä on siis todistustaakka ylivoimaisen suoritusesteen olemassaolosta.

14 Välillistä vahingoista myyjän vastaa tuottamusperusteisesti. Myyjä on korvausvelvollinen, jos viivästys tai vahinko on johtunut myyjän puolella olevasta huolimattomuudesta. Näin ollen välillisistä vahingoista myyjä vastaa tuottamusperusteisesti. KSL:n mukaan välillisiä vahinkoja ovat: - tulonmenetys, joka ostajalle aiheutuu sopimusrikkomuksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi - vahinko, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta ja - tavaran käyttöhyödyn olennainen menetys, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muu siihen rinnastettava haitta, joka on olennainen. KL 67 :n mukaan välillistä on: - vahinko, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä - muu vahinko, joka johtuu siitä, ettei tavaraa ole voitu käyttää tarkoitetulla tavalla - voitto, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut - vahinko, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta - muu saman kaltainen, vaikeasti ennakoitava vahinko. Sekä kuluttaja- että liikekaupassa pidetään välilliseksi määriteltyä vahinkoa kuitenkin välittömänä, jos välillinen vahinko on aiheutunut välittömän vahingon rajoittamisesta. Kuluttajakaupassa on se erikoinen piirre, että kuluttajan perheenjäsenellä on myyjän viivästyksen perusteella samanlainen oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutuneista vahingoista kuin kuluttajalla. Perheenjäsenellä tarkoitetaan samassa taloudessa asuvaa henkilöä, eikä muodollisilla perhesuhteilla ole merkitystä. Edellä purkuoikeuden yhteydessä mainittu vaatimuksen esittämistä kohtuullisessa ajassa koskeva KSL 5:11 koskee myös vahingonkorvausta. Kuten kaupan purun yhteydessä, niin myös vahingonkorvauksen osalta, kuluttajan on esitettävä vahingonkorvausvaatimuksensa myyjälle kohtuullisessa ajassa tavaran luovutuksesta. Vaatimuksen esittämisen laiminlyönti johtaa vahingonkorvausoikeuden menetykseen. Tosin jos kuluttaja on jo esittänyt myyjälle purkuvaatimuksen, ei hänen tarvitse erikseen esittää vahingonkorvausvaatimusta Yhteenveto myyjän viivästysten seuraamuksiin liittyvistä erityispiirteistä Milloin suoritus viivästyy? KSL 5 luku - jos myyjän velvollisuutena tavaran asennus tai kokoonpano, niin tavaran luovutus viivästyy, jos velvollisuuksia ei täytetä ajoissa KL Pidätysoikeus - pidätetty määrä ei saa ylittää ilmeisesti sitä, mitä ostaja on oikeutettu vaatimaan - vaatimuksia vastaavalta osalta Kaupan purku - olennainen (sama sisältö kuin KL:n säännöksellä) - jos sopimusta ei täytetä kohtuullisessa ajassa siitä, kun kuluttaja vaati suoritusta Vahingonkorvaus - välillisten vahinkojen määritys - perheenjäsen - olennainen merkitys ostajalle ja myyjä käsitti tai piti käsittää se - välillisten vahinkojen määritys

15 4. TAVARAN VIRHE 4.1. KSL:n ja KL:n yhteiset piirteet KSL 5:12:ssä on säännös siitä, milloin tavarassa katsotaan olevan virhe. Säännöstä ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi virhemääritelmäksi, vaan se sisältää vain keskeiset yleiset virhekriteerit. Säännös vastaa pitkälti KL:n virhesäännöstä. KSL:iin on lisätty ainoastaan muutama lisäkriteeri, jotka puuttuvat KL:sta. Niitä tarkastellaan jaksossa 4.2. Sekä KSL:n että KL:n lähtökohtana on osapuolten välinen sopimusvapaus. Näin myös KSL:n mukaan kaupan osapuolet voivat sopia tavaran laadusta, ominaisuuksista ym. seikoista. Mikäli tavara ei vastaa sovittua tai sitä, mistä osapuolten voidaan katsoa sopineen, on tavarassa virhe Yleiset virhekriteerit Siltä osin kun osapuolet eivät ole tavaran ominaisuuksista sopineet tai sopimus on epätäydellinen, arvioidaan tavaran virheellisyyttä KSL 5:12.2:n virhekriteerien mukaisesti. KSL 5:12.2:n 1 4 kohdissa asetetut virhekriteerit vastaavat KL 17.2:ssa säädettyjä virhekriteerejä. Sen mukaan 1) Kaupan kohteen tulee soveltua tarkoitukseen, johon sellaista tavaraa yleensä käytetään (yleinen käyttötarkoitus). Esimerkiksi porakoneen on sovelluttava poraamiseen, astianpesukoneen astioiden pesemiseen jne. Tavarassa tulee olla kaikki ne ominaisuudet, joita tavaran käyttäminen tarkoitukseensa edellyttävät. Tavarasta ei saa puuttua tai siinä ei saa olla ominaisuuksia, jotka tekevät tavarasta käyttötarkoitukseensa soveltumattoman. Tavara ei myöskään saa olla liian hajoamisherkkä. 2) Kaupan kohteena olevan tavaran on lisäksi sovelluttava ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen (erityinen käyttötarkoitus). Kyse on siis sellaisesta käyttötarkoituksesta, johon tuotetta ei yleensä käytetä tai sitten on kyseessä erityisiä laatuvaatimuksia tai muita ominaisuuksia edellyttävä käyttötarkoitus. Tällöin tarkastellaan sitä, soveltuuko tavara poikkeavaan käyttötarkoitukseen tai onko tavaralla ostajan edellyttämiä erikoisominaisuuksia. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että kaupantekohetkellä myyjä on tiennyt tai myyjän on täytynyt olla tietoinen tästä erityisestä käyttötarkoituksesta. Ostajan velvollisuutena on saattaa tämä erityinen käyttötarkoitus myyjän tietoon. Virhevastuuta ei synny, jos kuluttaja on selostanut käyttötarkoituksen puutteellisesti tai virheellisesti. Sen sijaan virhevastuun syntymisen edellytyksenä ei ole, että myyjä on erikseen hyväksynyt tiedossaan olevan erityisen käyttötarkoituksen. Tavarassa on virhe, jos myyjä on ollut selvillä käyttötarkoituksesta eikä tavara siihen sovellukaan. Myyjän edellytetään reagoivan omaaloitteisesti siihen, ettei tavara sovellu erityiseen käyttötarkoitukseen. Virhevastuu voi syntyä, vaikka myyjä ei ole tiennyt ostajan käyttötarkoituksesta. Joissakin tilanteissa voidaan nimittäin katsoa, että myyjän on täytynyt olettaa tienneen aiotusta erityisestä käyttötarkoituksesta. Vaikka tätä erityistä käyttötarkoitusta ei olisi erityisesti selostettu myyjälle, on myyjän määrätyissä tilanteissa, esimerkiksi aiempien sopimusten, yleisesti tiedossa olevien seikkojen tai muun informaation perusteella, osattava päätellä ja varautua siihen. Lähtökohtaisesti on kuitenkin ostajan vastuulla tämän tarkoituksen kertominen myyjälle. Tällä tavoin myyjälle tarjoutuu mahdollisuus arvioida kaupan kohteen soveltuvuutta ja erityisominaisuuksia.

16 Myyjä voi harkita esimerkiksi sitä, kannattaako kauppaa tehdä, pitäisikö sopimuksessa tehdä varaumia, rajoittaa vastuuta tai esimerkiksi varoittaa ostajaa. Kuluttajankaupassa ostaja voi yleensä luottaa siihen, että myyjä osaa arvioida, mihin tarkoituksiin tavaraa voidaan käyttää. Myyjä voikin välttyä tässä tarkoitetulta virhevastuulta, jos hän on ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen. 3) Kaupan kohteen on oltava myyjän esittämän näytteen tai mallin mukainen (näyte tai malli). Tavaran on vastattava myyjän tavarasta antamaa kuvausta. Tosin säännös koskee ainoastaan niitä ominaisuuksia, joita näytteellä tai mallilla on haluttu kuvata. Ostaja ei voi vedota sellaiseen näytteessä tai mallissa olleeseen piirteeseen, jota näytteellä tai mallilla ei ollut edes tarkoitus ilmentää. Toisaalta se, mitä näytteellä tai mallilla halutaan ilmentää, tulee käydä siitä selkeästi ilmi. 4) Kaupan kohteen tulee olla pakattuna tavanomaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi (pakkaus). Tässä suhteessa ensimmäinen kysymys kohdistuu siihen, onko kaupan kohde sellainen, että pakkaus on ylipäätään tarpeen. Tällainen tarve voi syntyä esimerkiksi kuljetuksen takia. Tällöin tavara on pakattava sellaisella tavanomaisella tai muutoin sopivalla tavalla, että pakkaus täyttää kyseisen tarkoituksen. Pakkaus estää sellaisen tavaran vahingoittumisen tai pilaantumisen, joka ilman pakkaamista olisi muutoin aiheutunut Oikeudellinen virhe Yllä mainitut virhekriteerit liittyvät tavarassa olevaan faktiseen virheeseen. Sen lisäksi tavarassa voi olla myös ns. oikeudellinen virhe, jolla tarkoitetaan sitä, että jollakin sivullisella on kaupan kohteena olevaan tavaraan omistus-, pantti- tai muu oikeus, vaikka ostaja on ostanut tavaran ilman tällaista sivullisen oikeudesta johtuvaa rajoitusta. Kaupan osapuolten kesken ei siis ole sovittu sivulliselle kuuluvasta oikeudesta eikä ostaja muutoinkaan ole ollut siitä tietoinen tai sitä millään tavoin hyväksynyt. Kaupan osapuolet voivat vapaasti sopia tällaisesta ostajan oikeutta rajoittavasta sivulliselle kuuluvasta oikeudesta. Jos sopimusta ei ole tehty eikä ostaja ole sivullisen oikeutta muutoinkaan hyväksynyt, merkitsee tällainen sivulliselle kuuluva oikeus oikeudellista virhettä. KL 41 :n mukaan tällöin sovelletaan KL 6 luvun tavaran virheen seuraamuksia ja 42 :n pidätysoikeutta koskevia säännöksiä. Oikeudellisen virheen seuraamukset määräytyvät siten faktisia virheitä koskevan seuraamusjärjestelmän mukaisesti. KL 41 :n oikeudellista virhettä koskevaa säännöstä sovelletaan myös kuluttajakaupassa. Jos siis kuluttajakaupassa sivullisella on yllä mainittu oikeus, josta kaupan osapuolten kesken ei ole sovittu eikä kuluttaja ole ottanut tavaraa vastaan vaikka on ollut tietoinen sivullisen rajoituksesta, on kyse oikeudellisesta virheestä. Tosin oikeudellisen virheen seuraamuksia on kuitenkin arvioitava kuluttajakaupassa KSL:n säännösten mukaisesti Tiedot tavarasta Edellä mainittujen yhteisten virhekriteerien lisäksi sekä kuluttaja- että liikekaupassa myyjä vastaa myös niistä tiedoista, joita myyjä, tämän käyttämä apulainen tai aikaisemmassa myyntiportaassa oleva elinkeinonharjoittaja on antanut

17 - ennen kaupantekoa - tavaran ominaisuuksista tai käytöstä ja - joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Myyjän puolelta annetut tiedot luovat siis odotuksia, joihin ostaja voi perustellusti luottaa. Myyjä vastaa siitä, että tiedot vastaavat todellisuutta. Tavarassa on virhe, jos tavara ei laadultaan tai ominaisuuksiltaan vastaa annettuja tietoja. Kyse on ensinnäkin tavaraa markkinoitaessa tai muutoin ennen kauppaa annettavista tiedoista. Lainkohtaa ei sovelleta tietoihin, jotka on annettu kaupanteon jälkeen. Toiseksi edellytyksenä on, että tietojen voidaan katsoa vaikuttaneen ostajan ostopäätökseen tai sopimuksen sisältöön. Näin ollen ostaja ei olisi tehnyt kauppaa lainkaan tai ainakaan sovituilla ehdoilla, jos hänelle olisi annettu oikeat tiedot. Virhevastuuta ei synny silloin, kun myyjän antamat tiedot koskevat sellaisia vähämerkityksellisiä asioita, joilla ei ole vaikutusta ostajan sopimuspäätökseen. Virhevastuuta ei synny, jos aikaisemmin annetut virheelliset, puutteelliset tai harhaanjohtavat tiedot on ajoissa ennen kauppaa selkeällä tavalla oikaistu. Tällöin myös katsotaan, ettei aiemmin annetuilla virheellisillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla ole enää vaikutusta kauppaan. Myyjä on kuitenkin huolehdittava siitä, että ostajalla on ennen kauppaa oikeat tiedot. Virhevastuuta ei myöskään synny, jos myyjä osoittaa, ettei hän ollut eikä hänen pitänyt olla selvillä annetuista tiedoista. Tällöin kyse on lähinnä sellaisista aikaisemmassa myyntiportaassa olevan elinkeinonharjoittajan antamista tiedoista, joista myyjä ei ole voinut olla tietoinen. On huomattava, ettei pelkkä tietämättömyys riitä, vaan lisäksi edellytetään, ettei myyjän pitänytkään olla näistä tiedoista tietoinen. Näyttötaakka on myyjällä Sellaisena kuin se on -ehto Käytetyn tavaran kaupassa käytetään usein sellaisena kuin se on -ehtoa tai muuta vastaavaa varaumaa, jonka tarkoituksena on rajoittaa myyjän virhevastuuta. Tällainen ehto merkitsee, että ostaja hyväksyy tavaran siinä kunnossa kuin se myyntihetkellä oli ja ettei ostajalla ole oikeutta vedota tavarassa myöhemmin ilmeneviin puutteisiin tai vikoihin. Kyseistä ehtoa käytetään myyjän vastuuta rajoittavana ehtona. Sekä KSL:ssa että KL:ssa on kuitenkin säännökset niitä tapauksia varten, joissa kyseistä varaumaa on käytetty. KSL 5:14:n mukaan tavarassa katsotaan olevan vastuunrajoitusehdosta huolimatta virhe, jos - tavara ei vastaa myyjän ennen kaupantekoa tavaran ominaisuuksista tai käytöstä antamia tietoja ja jos tietojen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan - myyjä on laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta myyjän täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan - tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Edellytykset ovat KL:ssa muutoin samat, mutta viimeisessä kohdassa edellytetään, että tavara on ollut olennaisesti huonommassa kunnossa. Tällä lisäyksellä on liikekaupassa korotettu virhekynnystä ja näin ollen ostajan sietovelvollisuutta. Kuluttajakaupassa ostaja voi vedota liikekauppaa koskeviin vaatimuksiin verrattuna vähäisempiin poikkeamiin.

18 Kuluttajasta johtuva syy Yleisen periaatteen mukaan ostaja ei voi vedota virheenä seikkaan, joka johtuu ostajasta tai ostajan puolella olevasta seikasta. Tämä ilmenee KL 30 :stä, ja se koskee myös kuluttajakauppaa. Tämän lisäksi KSL 5:12:n 4 momentissa on erikseen säädetty, ettei kuluttaja voi vedota virheeseen, joka johtuu hänen toimittamista tavaran valmistamiseen käytetyistä tarveaineista. Poikkeuksena on se, että myyjä on menetellyt tällöin huolimattomasti. Esimerkiksi jos myyjä on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita, etteivät ostajan toimittamat tarveaineet sovellu valmistukseen tai ne ovat olleet viallisia tai puutteellisia, on myyjän ilmoitettava tästä seikasta ja sen vaikutuksista ostajalle. Jos valmistettavaan tavaraan tulee tästä johtuva virhe, joutuu myyjä virhevastuuseen. Jos taas ostaja hyväksyy tavaran valmistamisen materiaalivirheestä huolimatta, ei myyjän virhevastuuta synny. Tässä mainittua säännöstä ei ole KL:ssa, mutta koska virheen voidaan tällöin katsoa johtuneen ostajasta, ei ostaja voi siihen liikekaupassakaan vedota Ostajan tietoisuuden merkitys Kuluttaja ei voi KSL 5:12.4:n mukaan vedota virheenä seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Ostaja on siten ollut tietoinen siitä seikasta, johon tavaran virhe liittyy. Sen lisäksi hänellä on oltava käsitys virheen merkityksestä. Samansisältöinen säännös on myös KL 20 :n 1 momentissa Virheellisyyden määräävä ajankohta Tavaran virheellisyyttä arvioidaan sekä kuluttaja- että liikekaupassa sen mukaan, millainen tavara oli vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Vaaranvastuu siirtyy kuluttajalle silloin, kun tavara luovutetaan hänen hallintaan. Näin ollen myyjä vastaa virheestä, joka tavarassa oli tavaran luovutushetkellä. Myyjä vastaa vaaranvastuun siirtymisen aikaan tavarassa olevasta virheestä, vaikka virhe ilmenisi myöhemmin. Kuluttajakaupan osalta on säädetty oletuksesta, jonka mukaan tavarassa katsotaan olleen virhe jo vaaranvastuun siirtymisen hetkellä, jos virhe ilmenee kuuden kuukauden kuluessa vaaranvastuun siirtymisestä. Siis jos virhe ilmenee tavarassa kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksen jälkeen, virhe oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä. Kuluttajan ei siis tällöin tarvitse erikseen osoittaa, että tavarassa on ollut virhe luovutushetkellä. Tosin poikkeuksen tähän oletukseen muodostaa se, että myyjä kykenee osoittamaan, että tavara oli vaaranvastuun siirtyessä virheetön. Oletukselle ei myöskään anneta merkitystä, jos voidaan olettaa, että mainittu oletus on virheen taikka tavaran luonteen vastainen. Kyseinen olettamus on tavaran luonteen vastainen esimerkiksi silloin, kun tavaran normaali kestoikä on alle kuusi kuukautta. Oletus on virheen luonteen vastainen silloin kun voidaan osoittaa, että virhe on syntynyt normaalista kulumisesta, tapaturmasta tai virheellisestä käsittelystä. On huomattava, ettei virhevastuu rajaudu kuuteen kuukauteen, vaan myös tämän jälkeen ilmenevistä virheistä myyjä voi joutua vastuuseen. Kuluttajan velvollisuutena on kuitenkin osoittaa, että ilmennyt virhe oli tavarassa jo tavaran luovutushetkellä. Se ei siten ole syntynyt luovutuksen jälkeen.

19 Edellä mainitun lisäksi sekä kuluttaja- että liikekaupassa tavarassa katsotaan olevan virhe myös silloin, kun tavara huononee vaaranvastuun siirtymisen jälkeen, jos huononeminen on johtunut myyjän sopimusrikkomuksesta Kuluttajakauppaa koskevat lisäkriteerit Yllä tarkastellut säännökset yleisistä virhekriteereistä, oikeudellisesta virheestä, annetuista tiedoista, sellaisena kuin se on -ehdosta, ostajasta johtuvasta syystä, ostajan tietoisuudesta sekä virheellisyyden määräävästä ajankohdasta ovat siis vähäisin poikkeuksin samansisältöiset KSL:ssa ja KL:ssa. Sen lisäksi kuluttajakauppaan liittyy tiettyjä erityispiirteitä, joita seuraavassa tarkastellaan Yleinen odotusperusta Kuluttajakaupassa tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla on yleensä sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Mittapuuna ovat tavaralle yleensä asetettavat normaaliin käyttöikään liittyvät kestävyys- ym. odotukset. Tavarassa on virhe, jos se tavanomaisessa käytössä rikkoutuu epätavanomaisen lyhyen ajan kuluessa. Edellytyksenä tuolloin on, ettei tavaraa ole esimerkiksi altistettu normaalia suuremmalle rasitukselle tai käytetty käyttöohjeiden vastaisesti. Tavaraan kohdistuvia yleisiä kestävyys- ym. odotuksia on arvioitava tuotekohtaisesti. Kyse on siitä, millaisia odotuksia kuluttajat voivat kohdistaa esimerkiksi televisioon, pesukoneeseen tai käytettyihin autoihin. Esimerkiksi tavaroiden elinkaari vaihtelee tavarakohtaisesti. Myös tavaran hintaa voidaan pitää eräänä mittarina sille, millaisia perusteltuja odotuksia kuluttaja voi tavaraan kohdistaa. Vastaavien tuotteiden välillä voi olla huomattaviakin hintaeroja. Mitä kalliimpi tavara on, sitä suuremmat kestävyysodotukset ovat perusteltuja ja päinvastoin Virallismääräykset Tavaroiden tulee vastata ominaisuuksiltaan myös laissa, asetuksissa tai viranomaisten päätöksissä asetettuja vaatimuksia. Tällaiset vaatimukset voivat joko edellyttää tavaralta tiettyjä ominaisuuksia tai sitten niissä on asetettu määräyksiä siitä, millaisia ominaisuuksia tavarassa ei saa olla. Tällaisia säännöksiä ja viranomaismääräyksiä on annettu hyvinkin runsaasti. Keskeisimpinä säännöksinä voidaan mainita laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) ja laki lelujen turvallisuudesta (287/1997). Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa osapuolten kesken on sovittu tai muutoin on ilmeistä, että tavaraa tullaan käyttämään sellaiseen tarkoitukseen, jossa viranomaismääräyksiin perustuvilla vaatimuksilla ei ole merkitystä. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa kuluttaja hankkii epäkunnossa olevan sähkölaitteen keräily- tai varaosatarkoituksessa Asentamisesta tai puutteellisista ohjeista johtuva virhe Jos tavaran asentaminen tai kokoonpano on sisältynyt kauppaan, on tavarassa KSL 5:12a:n 1 momentin mukaan virhe, jos myyjän suorittaman kokoonpanon tai asennuksen takia tavaraa poikkeaa KSL 5:12:ssä säädettyjen virhekriteerien vaatimuksista. Edellytyksenä on, että asennus tai kokoa-

20 minen on kuulunut tavaran kauppaa koskevaan sopimukseen eli myyjän velvollisuuksiin. Sen sijaan lainkohtaa ei sovelleta, jos myyjä on kaupan jälkeen sitoutunut asentamaan tavaran. Virhevastuun edellytyksenä on myös, että myyjä tai joku myyjän lukuun on suorittanut asennuksen tai kokoonpano. Lainkohtaa ei siten sovelleta myöskään silloin, jos asennuksen tai kokoonpanon on tosiasiassa suorittanut joku muu, vaikka se olisi kauppasopimuksen mukaan kuulunut myyjälle. Toki tällöinkin on kyse myyjän velvollisuuksien laiminlyönnistä, johon sovelletaan myyjän suorituksen viivästyksen seuraamuksia koskevia säännöksiä. Lisäksi tavarassa on 2 momentin mukaan virhe, jos kuluttajalle ei ole luovutettu tavaran asentamisen, kokoonpanon, käytön, hoidon tai säilytyksen kannalta tarpeellisia ohjeita. Kyse on myyjän tietynlaisesta tiedonantovelvollisuudesta, jonka laiminlyönti johtaa virhevastuuseen. Näin ollen ratkaisevaa on, mitä tietoja myyjän kohtuudella voidaan edellyttää ymmärtäneen asiakkaiden tarvitsevan. Sellaisista seikoista, joista kuluttajalla voidaan olettaa olevan tieto muutoinkin, ei tietoja tarvitse antaa. Myyjä voi lähteä siitä, että kuluttajat ovat selvillä normaalin yleistiedon ja elämänkokemuksen piiriin kuuluvista sekoista. Myöskään asennus- tai kokoonpano-ohjeita ei tarvitse antaa kuluttajalle, jos nämä toimenpiteet eivät kuulu ostajalle. Sen sijaan myyjän on annettava kuluttajalle sellaiset tavaran normaaliin hyväksikäyttöön liittyvät tekniset tiedot ja käyttöohjeet, jotka tyypillisesti ovat tarpeen tavaran ostajalle. Yleinen lähtökohta on, etteivät vieraskieliset ohjeet ole riittäviä. Ohjeiden on oltava suomen- tai ruotsinkieliset. Ohjeissa voidaan myös käyttää yleisesti käytettyjä ja tiedossa olevia merkkejä ja symboleja. Niitä käytetään yleisesti mm. tekstiileissä ja sähkölaitteissa. Tosin silloin, kun kyse on tavarasta, joka on tarkoitettu tietylle erityistä asiantuntemusta omaavalle asiakaspiirille, on myös englanninkielisiä ohjeita pidetty riittävinä Takuu Myyjä voi antaa tavaraa koskevan takuun sekä liike- että kuluttajakaupassa. Takuulla tarkoitetaan yleisesti sitä, että myyjä sitoutuu vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan. KSL:ssa on asetettu erityisiä takuuta koskevia säännöksiä. Sen sijaan KL:ssa ei näitä säännöksiä ole. Jos myyjä on kuluttajakaupassa antanut takuun, on tavarassa virhe, jos se takuun aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi jos myyjä on antanut kännykälle takuun, jonka mukaan kännykkä kestää vähäiset vesiroiskeet, on tavarassa virhe, jos kännykkä ei vesiroiskeita kestä. Sen sijaan takuu ei ulotu vikoihin, jotka aiheutuvat siitä, että ostaja on pudottanut kännykän veteen. Takuusta huolimatta virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huononeminen on johtunut tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta. Esimerkiksi kodinkoneille annettava vuoden takuu ei kata vahinkoja, jotka johtuvat siitä, että ostaja on pudottanut tavaran, säilyttänyt tavaraa kosteudelle alttiissa varastossa tai pakannut huolimattomasti kuljetusta varten. Myyjä vastaa myös takuusta, jonka on antanut joku muu aiemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun. Aikaisemman myyntiportaan antaman takuun perusteella myyjä ei kuitenkaan vastaa virheestä, jos myyjä ei KSL 5 luvun perusteella virheestä olisi muutoin vastuussa ja jos myyjä osoittaa ilmoittaneen asiasta ostajalle selkeällä tavalla ennen kaupantekoa. Myyjän on siis reagoitava, jos aiemmassa myyntiportaassa annetulla takuulla on laajennettu myyjän vastuuta siitä, mitä KSL 5 luvussa on säädetty. Myyjän on ilmoitettava selkeällä tavalla ostajille, ettei myyjä vastaa aiemman