EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta toukokuuta 2002 TYÖASIAKIRJA Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vuokratyöntekijöiden työehdoista (KOM(2002) 149 C5-0140/ /0072(COD)) Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta Esittelijä: Ieke van den Burg DT\ doc PE

2 Komission ehdotuksen taustaa Vuokratyönä tehtävä tilapäinen työ on nähty vuodesta 1990 alkaen osa-aikaisen työsuhteen ja määräaikaisen työsuhteen ohella yhtenä epätyypillisenä työsuhteena, jonka osalta yhteisön on toteutettava toimia. Vuonna 1995 komissio aloitti unionin tason työmarkkinaosapuolten kuulemisen työajan joustavuudesta ja työntekijöiden turvallisuudesta kyseisissä kolmessa epätyypillisessä työsuhteessa. Työmarkkinaosapuolet antoivat tukensa alalla toteutettaville toimille, joten toinen kuulemiskierros järjestettiin huhtikuussa Toisen kuulemisen yhteydessä UNICE, EAY ja CEEP 1 suostuivat aloittamaan neuvottelut, joissa käsiteltiin vuorollaan jokaista kolmesta epätyypillisestä työsuhteesta. Saatiin aikaan kaksi puitesopimusta vuonna 1997 sopimus osa-aikatyöstä ja vuonna 1999 sopimus määräaikaisista työsuhteista joiden perusteella laadittiin direktiivit. Vuonna 2000 aloitettiin neuvottelut vuokratyöstä samojen työmarkkinaosapuolten kesken, ja myös eurooppalaisten alakohtaisten järjestöjen (CIETT:n 2 ja UNI-Europan) edustajat osallistuivat neuvotteluihin. Neuvotteluja laajennettiin yhteisymmärryksessä, mutta ne päätettiin 21. toukokuuta 2001, jolloin todettiin, ettei sopimukseen päästy. Tällaista taustaa vasten komissio antoi tämän vuoden maaliskuussa ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi. Vuokratyö Euroopassa: viimeaikainen kehitys 3 Vuokratyöntekijöitä ei ole kokonaisuuden kannalta katsoen runsaasti (viimeisimpien arvioiden mukaan Euroopan unionin alueella työllistettiin tilapäisesti noin 2 miljoonaa työntekijää kokopäiväisinä työsuhteina laskettuna, mikä on noin 1,3 prosenttia kaikista työntekijöistä). Pidemmällä aikavälillä vuokratyöntekijöiden määrä on kuitenkin kasvussa: 1990-luvulla vuokratyö lisääntyi huomattavasti koko Euroopan unionin alueella: vuokratyösuhteiden määrä kasvoi 2 5-kertaiseksi. Jatkuvasta kasvusta huolimatta vuokratyön osuus kokonaistyöllisyydestä vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Komission ehdotuksen perusteluiden mukaan osuus vaihtelee Italian alhaisesta 0,2 prosentista Alankomaiden huomattavaan 4,4 prosenttiin. Eroja on havaittavissa myös toiminta-aloittain tarkasteltuna: Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa vuokratyövoimaa käytetään palvelualalla (terveydenhuolto, toimihenkilöt, talouteen liittyvät tehtävät), kun taas muualla Euroopan unionissa vuokratyö liittyy lähinnä valmistus- ja rakennusalaan. Toiminta-alakohtaisuus vaikuttaa suuresti vuokratyön sukupuolijakaumaan: kolmea Pohjoismaata lukuun ottamatta tilapäisissä työsuhteissa työskentelee enimmäkseen miehiä erityisesti Saksassa ja Itävallassa. Iän osalta on huomattava, että vuokratyötä tekevät lähinnä nuoret: jokaisessa jäsenvaltiossa prosenttia vuokratyöntekijöistä on alle 25-vuotiaita. On kuitenkin nähtävissä viitteitä vuokratyöntekijöiden ikääntymisestä. Vuokratyövoiman ammattitaidosta on olemassa vain vähän tietoja, mutta vuokratyöntekijöillä voidaan olettaa olevan yleisiä, monessa työssä hyödyllisiä taitoja (jotka eivät ole välttämättä vähäisiä tai merkityksettömiä). Joillakin voi olla lisäksi erityistaitoja tai koulutus erityistehtäviin. 1 Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ja julkisten yritysten Euroopan keskus. 2 Kansainvälinen vuokratyöalayritysten liitto. 3 Vuokratyöstä saadut tutkimustulokset ovat vähäisiä, ja niiden laatu ei ole aina paras mahdollinen. Ellei erikseen ole mainittu, tässä asiakirjassa annetut tiedot perustuvat Dublinin säätiön (Dublin Foundation) huhtikuussa 2002 julkaisemaan selontekoon "Temporary agency work in the EU" (englanninkielinen asiakirja on Internet-sivulla PE /7 DT\ doc

3 Vuokratyön hyvät ja huonot puolet 1 Seuraava kuvaus muodostuu vertailemalla vuokratyöntekijöiden työehtoja käyttäjäyrityksen muiden vastaavien työntekijöiden ja/tai muihin luokkiin kuuluvien työntekijöiden työehtoihin. Monet ongelmat liittyvät kahteen vuokratyön ominaispiirteeseen: työpaikan vaihtumiseen tiheään tahtiin sekä siihen, että niin työvoimanvuokrausalan yritys kuin käyttäjäyrityskin ovat "työnantajan" asemassa: palkan ristiriitaisuus: yleensä palkka on pienempi kuin käyttäjäyrityksen muilla vastaavilla työntekijöillä (mikä voi johtua osittain työntekijöille maksettavista muista korvauksista kuin palkasta, esimerkiksi palvelusvuosilisistä), mutta joillakin työvoiman/ammattitaidon puutteesta kärsivillä aloilla palkka on joskus suurempi työajan ristiriitaisuus: vuokratyöntekijät näyttävät tekevän enemmän vuorotyötä ja kerrallaan vähemmän tunteja, mikä lisää toisaalta joustavuutta työntekijän omien tarpeiden/halujen osalta vähentynyt varmuus työstä/tuloista, vaikka vuokratyössä onkin mahdollisesti etuja verrattuna muihin epätyypillisiin työsuhteisiin 2 enemmän terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia sekä rajoitetut tiedot työterveydestä ja -turvallisuudesta, mutta toisaalta myönteisempi oma näkemys terveyteen kohdistuvista riskeistä ja ongelmista autonomian puute, alhaisempi työtyytyväisyys ja ongelmat osallistumisessa työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin sekä näin ollen vaikeudet työntekijöille kuuluvien oikeuksien toteutumisessa ja poliittisessa vaikuttamisessa kaikista työntekijäluokista heikoimmat mahdollisuudet koulutukseen. Kun otetaan laajempi taloudellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma vuokratyöhön, on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat: Vuokratyö on tärkeää joustavan työvoiman kannalta erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille sekä yrityksille, joihin kohdistuu kysynnän heilahteluja tai joilla on ajoittain tarve saada ammattitaitoisia työntekijöitä erityistehtäviin. Tällainen määrällinen tai laadullinen joustavuus on entistä tärkeämpää työvoiman vähentyessä. Sosiaaliset normit voivat mahdollisesti kulua. Koska työvoimanvuokrausalan yrityksen ja käyttäjäyrityksen suhteet määräytyvät kaupallisin perustein työlainsäädännön ja/tai työehtosopimusten sijaan, työvoiman vuokrauksessa on mahdollista kiertää palkoista ja työehdoista annettuja sääntöjä. 1 Alaviite 3 koskee myös tätä lukua. On erityisen vaikeaa saada tietoa vuokratyön todellisista ominaispiirteistä siten, etteivät tiedot heijastelisi myös työlle, työntekijälle ja/tai kyseisille aloille ominaisia tilanteita. 2 Toimeksiantojen kesto on yleensä lyhyt. Toisaalta vuokratyöntekijä hyötyy vakaudesta, joka syntyy hänen työnsä etujen/riskien jakautumisesta eri alojen ja yritysten kesken. DT\ doc 3/7 PE

4 Vuokratyö edistää tehokkaammin tarpeisiin vastaavaa työtä (työsuhteen toimiessa koeaikana sekä työntekijöille että yrityksille) ja vähentää näin kitkatyöttömyyttä. 1 Vuokratyö on väylä tehokkaampaan työnjakoon (esimerkiksi ulkoistamalla työhönotto) erityisesti jos työvoimanvuokrausalan yritykset voivat hyötyä mittakaavaeduista. Vuokratyö tarjoaa mahdollisuuden (nuorten, syrjäytyneiden) työntekijöiden (uudelleen)työllistämiseen tavallisilla työmarkkinoilla. Vuokratyö on todella osa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa joissakin jäsenvaltioissa, ja siihen voi liittyä yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja virastojen kanssa. Asiaa on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Henkilöpääomaan ja sosiaaliseen pääomaan investoiminen on lähes olematonta, sillä käyttäjäyritykset ja työvoimanvuokrausalan yritykset ovat epävarmoja tällaisen investoinnin kannattavuudesta pitkällä tähtäimellä. Siihen yhdistetään joskus yritysuskollisuuteen ja luotettavuuteen (esimerkiksi taloudellisissa tehtävissä) ja kykyyn tehdä ryhmätyötä liittyvät ongelmat (muiden vuokratyöntekijöiden ja vakituisen henkilökunnan kesken). Vuokratyön nykyinen sääntely jäsenvaltioissa Vuokratyöhön liittyviä kysymyksiä on aina käsitelty jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Seuraavaksi esitetään laaja yleiskatsaus: Joissakin jäsenvaltioissa (esimerkiksi Ruotsissa/Tanskassa 2, Suomessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa) vuokratyötä säädellään suurimmaksi osaksi työstä annetulla yleislainsäädännöllä, mutta kyseisten valtioiden työlainsäädännöt eroavat toisistaan huomattavasti, joten vuokratyöntekijöiden oikeudellinen asema vaihtelee suuresti. Suurimmassa osassa muita jäsenvaltioita on annettu erityislakeja vuokratyöstä sekä työlainsäädännön että yrityslainsäädännön piirissä. Joissakin tapauksissa sallitaan lupajärjestelmät tai muut rajoitukset vuokratyövoiman käytölle. Komission ehdotuksen perusteluissa ehdotetaan tämän ryhmän jakamista kahtia sääntelyn keskittymisen perusteella: Sääntely keskittyy työvoimanvuokrausalan yrityksen, työntekijän ja käyttäjäyrityksen suhteisiin: Saksa, Itävalta, Espanja ja Luxemburg. Sääntely keskittyy edellä mainittujen suhteiden lisäksi vuokratyöntekijän asemaan: Belgia, Ranska, Italia, Portugali ja Kreikka. Alankomaat on erityistapaus, sillä siellä sääntelyn purkaminen ja "tavallinen" kohtelu on yhdistetty siten, että eräistä säädöksistä on mahdollista poiketa työehtosopimuksilla. 1 Joidenkin tutkimusten mukaan vuokratyö edisti Yhdysvaltojen työttömyyden laskua inflaatiota nostamatta 1990-luvulla. 2 Dublinin säätiön tekemässä tutkimuksessa kyseiseen luokkaan sijoitetaan Ruotsi, mutta komission ehdotuksen perusteluissa siihen sijoitetaan Tanska. PE /7 DT\ doc

5 Kuten komission ehdotuksen perusteluissa todetaan, sääntelystä löytyy yhteneväisyyksiä: kaikissa jäsenvaltiossa esimerkiksi vuokratyöntekijän ja työvoimanvuokrausalan yrityksen suhde rinnastuu työntekijän ja työnantajan suhteeseen. (Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa asia ei kuitenkaan ole selkeä.) Yleensä vuokratyöntekijät voivat vaatia kollektiivisia oikeuksiaan työvoimanvuokrausalan yritykseltä, vaikkakin Itävallassa, Ranskassa ja Alankomaissa vuokratyöntekijät voivat vaatia oikeuksiaan myös käyttäjäyrityksessä. Vuokratyöntekijöiden työsopimus on yleensä määräaikainen, jolloin sopimuksen kesto vastaa tavallisesti toimeksiannon kestoa. Saksassa ja Ruotsissa edellytetään sitä vastoin vakituisen työsuhteen solmimista. Italiassa ja Alankomaissa puolestaan määräaikaiset työsopimukset muutetaan vakituisiksi tietyin edellytyksin. Sääntelyn osalta voidaan yksilöidä kuten Dublinin säätiön selonteossakin korostetaan kolme tavoitetta tai yhdenvertaisen kohtelun alaa, joiden kesken on saatava aikaan asianmukainen tasapaino direktiivillä tai jollain muulla yhteisön toimella: vuokratyöntekijöiden yhdenvertainen kohtelu suhteessa muihin työntekijöihin työntekijän aseman ja turvallisuuden osalta asetettujen sosiaalisten normien noudattaminen käyttäjäyrityksissä kohtelemalla yhdenvertaisesti vuokratyöntekijöitä ja käyttäjäyrityksen muita vastaavaa työtä tekeviä työntekijöitä palkanmaksun ja työehtojen osalta vuokratyöalan tunnustaminen hyväksyttynä ja ammattitaitoisesti hoidettuna liiketoimena poistamalla tarpeettomat rajoitukset ja lupamenettelyt/kiellot. Komission ehdotus Direktiiviehdotuksessa vaaditaan jäsenvaltioita tarkastelemaan vuokratyön käytölle asetettuja rajoituksia tai kieltoja ja poistamaan ne, jos niitä ei enää vaadita (4 artikla). Ehdotuksessa asetetaan myös syrjimättömyyden yleinen periaate, jonka mukaisesti vuokratyöntekijää koskevat samat työhön ja työpaikkaan liittyvät perusehdot kuin samaa tai vastaavaa työtä tekevää käyttäjäyrityksen työntekijää (5 artikla). Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on noudatettava, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä. Ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa lisäksi kolmen syyn perusteella kyseisestä periaatteesta (5 artiklan 2 4 kohta): jos vakituisessa suhteessa oleva vuokratyöntekijä saa palkkaa toimeksiantojen väliseltä ajalta jos työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus tehdä työehtosopimuksia, joissa poiketaan kyseisestä periaatteesta, mutta taataan muulla tavalla vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso jos toimeksianto tai peräkkäiset toimeksiannot samassa käyttäjäyrityksessä jäävät alle 6 viikon pituisiksi. DT\ doc 5/7 PE

6 Muiden säännösten mukaan vuokratyöntekijöille on ilmoitettava käyttäjäyrityksissä olevista vapaista työpaikoista, ja on poistettava kaikki esteet, jotta vuokratyöntekijällä on mahdollisuus tulla valituksi kyseiseen työtehtävään toimeksiannon päätyttyä; lisäksi työvoimanvuokrausalan yritykset eivät saa periä vuokratyöntekijöiltä maksua vastineeksi työn tarjoamisesta käyttäjäyrityksessä (6 artiklan 1 3 kohta) vuokratyöntekijöiden on voitava hyödyntää käyttäjäyrityksen sosiaalipalveluja (ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä) ja jäsenvaltioiden on edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tavoitteenaan parantaa vuokratyöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia sekä työvoimanvuokrausalan yrityksessä että käyttäjäyrityksessä (6 artiklan 4 5 kohta) vuokratyöntekijät on otettava työvoimanvuokrausalan yrityksessä huomioon laskettaessa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä; jäsenvaltiot voivat säätää vastaavat säännökset käyttäjäyrityksissä perustamiskynnykseksi asetettujen henkilöstömäärien osalta (7 artikla). Käyttäjäyrityksen on tiedotettava työntekijöidensä edustajille vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä (8 artikla). Kysymyksiä keskustelua varten: Missä määrin kyseinen ehdotus perustuu asianmukaiseen arvioon vuokratyön nykyisestä tilanteesta ja suuntauksista Euroopan unionissa? Vastaako ehdotus edellä mainittuja yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen kohtelun tavoitteita, kun kyseessä ovat: työvoimanvuokrausalan yritykset suhteessa muihin yrityksiin? vuokratyöntekijöiden asema ja työehdot suhteessa muiden työntekijöiden asemaan ja työehtoihin? vuokratyöntekijöiden (kollektiiviset) palkkaus- ja työehdot suhteessa käyttäjäyrityksessä ja toimialalla vakiintuneisiin sääntöihin (joista on usein neuvoteltu ja sovittu kollektiivisesti)? Heijastaako ehdotus riittävästi vuokratyön erityispiirteitä, joiden perusteella vuokratyönä tehtävä tilapäinen työ luokitellaan epätyypilliseksi työsuhteeksi ja joiden perusteella tarvitaan yhteisön tason erityislainsäädäntöä, ottaen huomioon vuokratyön rajatylittävät vaikutukset? Onko jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen erilaiset taustat ja perinteet otettu riittävässä määrin huomioon? Miten edellä mainittuihin, 5 artiklassa säädettyyn syrjimättömyyden periaatteeseen sovellettaviin poikkeuksiin olisi suhtauduttava? Ovatko poikkeukset todella välttämättömiä joustavuuden takaamiseksi ja jäsenvaltioiden erilaisten sääntelyjärjestelmien sopeuttamiseksi PE /7 DT\ doc

7 vai tarjoavatko ne porsaanreikiä, joiden kautta direktiivin säännöksiä käytetään väärin tai direktiivin vaikutuksia heikennetään? DT\ doc 7/7 PE