Raportti. Eroosiokatselmus Karigasniemellä, Juha-Petri Kämäräinen 1, Jukka Ylikörkkö 1, Anders Bjordal 2 ja Tiia Kalske (toim.

Transkriptio

1 Raportti Eroosiokatselmus Karigasniemellä, Juha-Petri Kämäräinen 1, Jukka Ylikörkkö 1, Anders Bjordal 2 ja Tiia Kalske (toim.) 3

2 Sisältö 1. Johdanto Sijainti Tausta Tenojoen aikaisemmat eroosiosuojaukset Katselmuksessa tarkastetut eroosiokohteet Garegasnjarga Roavvenjarga Johtopäätökset ja suositukset jatkotoimenpiteiksi...12 Lähteet ) Lapin ELY-keskus 2) Norjan vesi- ja energiavirasto (NVE) 3) Finnmarkin lääninhallitus, Norja 2

3 1. Johdanto 1.1 Sijainti Kuva 1. Katselmuksen sijainti - eroosiokohteet Roavvenjarga ja Garegasnjarga sijaitsevat Suomen puolella 1.2 Tausta Paikallisella tasolla on useiden vuosien ajan oltu huolestuneita eroosiosta Inarijoella Karigasniemen alueella. Suomalais-norjalaisen rajavesistökomission vuosikokouksessa kesäkuussa 2015 päätettiin toteuttaa yhteinen katselmus kahdelle eroosiokohteelle. Osallistujat tarkastivat Roavvenjargan ja Garegasnjargan kohteet ELYn ja NVEn asiantuntijat kirjoittavat yhteisen raportin havainnoista, sekä suositukset mahdollisista toimenpiteistä. Osallistujat: Antti Katekeetta (komission jäsen), Jukka Ylikörkkö (Suomen sihteeri Lapin ELY-keskus), Juha-Petri Kämäräinen (Lapin ELY-keskus), Taito Takkinen (Utsjoen kunta), Bente Christiansen (Norja komission puheenjohtaja), Tiia Kalske (Norjan sihteeri Finnmarkin lääninhallitus) ja Anders Bjordal (Norjan vesi- ja energiavirasto NVE). 1.3 Tenojoen aikaisemmat eroosiosuojaukset Uomaeroosio ja maa-ainesten kulkeutuminen ovat virtaavien vesistöjen luonnollisia prosesseja, joiden syynä ovat veden ja jään sekä sateen ja tuulen aiheuttama kuluminen. 3

4 Tenojoen rantatörmät ovat monin paikoin hienoainespitoisia, korkeita ja jyrkkiä, mikä osaltaan tekee niistä erityisen eroosioherkkiä. Eroosiosuojauksia on rakennettu kriittisiin kohtiin, missä on asutusta ja aktiivista maataloutta, mutta vain pienelle osalle jokivartta. Valtion kustannuksella Suomen puolella on rakennettu rantasuojauksia yhteensä metriä. Vuosina on suojattu Ailigasniemi, Nuvvusjokisuu, Teppanansaari, Nilijoki, Aittijoki, Nuorpiniemi, Reisti, Rovisuvanto, Nuorgam, Polvarinniemi, Inarijoki, Savikoste, Vetsijoki ja Ylä-Pulmankijoki. 2. Katselmuksessa tarkastetut eroosiokohteet 2.1 Garegasnjarga Eroosiokohde Kuva 2. Eroosiokohde (kuva NVE) Kohde sijaitsee Karigasniemen kylältä Inarijokea noin 900 m ylävirtaan. Niemen eteläreunalla on rakennuksia. Syvempi uoma on ennen kulkenut hiekkasärkän pohjoispuolta, mutta nyt se on vaihtanut paikkaa Garegasnjargan puolelle. Vanhan syvän väylän linjaus näkyy vuoden 1986 kartassa (kuva 3). Norjan puoleisella vastarannalla sijaitsee eroosiokohde Skarfanunni (kuva 4). Suurin virtaama ohjautuu nyt niemen kärjestä n. 150 m matkan Suomen puoleista rantaa myöten. Norjan puoleisen korkean rantatörmän vyörymisen sekä ylävirrasta kulkeutuneen kiintoaineksen yhteisvaikutuksesta vanha väylä on mahdollisesti osin umpeutunut ja virtausala pienentynyt, jolloin vedenkulku on ohjautunut kasvavissa määrin Suomenpuoleiselle rannalle, joka on noin 2 m korkea ja koostuu hiekasta sekä kivistä. Lisääntyneen virtauksen vaikutuksesta törmää on paikoin sortunut. Muutamia puita on kaatunut ja kaatumassa jokeen (kuva 5). Eroosio on Antti Katekeetan mukaan lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Lisäksi paikallistasolla korostetaan eroosion irrottaman hiekan peittävän lohen kutusoraikkoja Tenojoessa. 4

5 Kuva 3. Vuoden 1986 karttakuvassa näkyvän rajaväylän linjaus Garegasnjargan kohdalla Kuva 4. Norjan puoleisen rannan eroosiokohde Skarfanunni ja uusi rajaväylä (Kuvan lähde: Pyysalo ym. 2014) 5

6 Kuva 5. Garegasnjargan Suomenpuoleista vyöryvää rantaa (Kuva: Jukka Ylikörkkö) Norjassa NVE on jo vuosien ajan seurannut eroosion kehitystä alueella (Skarfanunni). Eroosio- ja sedimentointiprosessit ovat kohteessa aktiivisia ja joenuoma on siirtynyt ajan kuluessa. Kohteessa ei ole suurta riskiä omaisuusvahingoille kummankaan maan puolella.. Kohde on ollut mukana aikaisemmissa eroosiotutkimuksissa ja eroosio kohteessa on hyvin dokumentoitu luonnollisena osana joen eroosiprosesseja. 6

7 Kuvat 6 a-c. Kuvattu (Lähde: NVE). 7

8 Kuva 7 a. Ortokuva vuodelta 2003 (Lähde: Norge i bilder ortofoto) Kuva 7b. Ortokuva vuodelta 2013 (Lähde: Norge i bilder ortofoto) 8

9 2.2 Roavvenjarga Eroosiokohde Kuva 8. Roavevenjargan kohteessa on vähäistä eroosiota (Kuva NVE). Kohde sijaitsee Karigasniemestä noin kilometri Inarijokea alavirtaan. Niemen eteläpuolella joen ulkokaarre on eroosiosuojattu louhoksella. Törmän päällä on pelto. Niemen eteläreuna on ollut eroosiokohteiden seurannassa 1999 ja 2010 (Pyysalo ym. 2014). Tässä tarkastellaan suojaamatonta rantatörmää niemen etelälaidalla (kuva 9). Törmä on 1,5-4 m korkea, hiekkaa ja kivikkoa. Rantatörmä on tarkastellulta alueelta enimmäkseen pensaikon ja saraikon peittämää. Paljasta hiekkaa tai kivikkoa on vesirajan tuntumassa. Noin 200 m päässä pellon reunasta on tulvatasanne, jossa törmä on matalimmillaan ja josta tulva-aikaan vesi nousee yli (kuva 10). Kohdalla on tulvametsää. Paikallisten huolena on, että eroosio syövyttää rantatörmää jyrkemmäksi ja koko uoma oikaisee alavan niemen halki. Rannan ja törmän kasvillisuuden sekä puuston perusteella törmäeroosio ei ole kuitenkaan ollut aktiivista useampaan vuoteen. Vertailemalla vuosien 2003 ja 2013 ortokuvia havaitaan vähäistä eroosiota niemen kärjessä. Eroosio ei uhkaa aineellista omaisuutta. 9

10 Kuva 9. Suomen puoleinen ranta Roavvenjargassa. Kuva otettu alavirtaan päin. Peltoalueen kohdalta ranta on eroosiosuojattu. (Kuva: Jukka Ylikörkkö). Vanha eroosiosuojaus sijaitsee kaarteessa Roavvenjargasta ylävirtaan. Suojauksesta alavirtaan on vähäistä eroosiota. Tulva-aikana vesi peittää osia Roavvenjargasta. Kuva 10. Puuston ja kasvillisuuden peittämä tulvatasanne Roavvenjargassa. (Kuva: Jukka Ylikörkkö) 10

11 Kuva 11a. Ortokuva vuodelta 2003 (Lähde: Norge i bilder ortofoto) Eroosiokohde Kuva 11b. Ortokuva vuodelta 2013 (Lähde: Norge i bilder ortofoto). 11

12 3. Johtopäätökset ja suositukset jatkotoimenpiteiksi Aiemmat eroosiosuojaukset Suomen puolella on Lapin vesipiirin tai ympäristökeskuksen tekemiä. Nykyisin aluehallinto (Lapin ELY-keskus) ei enää itse suunnittele eikä toteuta rantojen eroosiosuojauksia tai vesistökunnostushankkeita. Harkinnanvarainen valtion tuki vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantaviin hankkeisiin on nykyisin avustusmuotoinen. Tavoitteena on kannustaa paikallisia tahoja ottamaan aikaisempaa enemmän vastuuta toteuttavista toimista ja niiden rahoittamisesta. Avustamisesta on annettu valtioneuvoston asetus (714/2015), josta selviää muun muassa avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset, avustettavat hanketyypit ja avustuksen osuus hankkeen kustannuksista. Valtioneuvoston asetus on luettavissa osoitteessa: Hanketta valmistellessa on syytä ottaa huomioon, että luonnontilaisten vesistöjen rantasortumien verhoiluja ei pääsääntöisesti avusteta valtion varoin. Poikkeuksen voi muodostaa tilanne, josta on esimerkiksi vaaraa pysyvälle asutuksella tai tiestölle. Tässä raportissa tarkasteltujen eroosiokohteiden läheisyydessä ei kuitenkaan ole ihmistoimintaa, joka lisäisi rantojen kulumista tai sortumia. Kohteissa ei myöskään sijaitse infrastruktuuria, joka olisi vaarassa rantaeroosion vuoksi. Niissä tapahtuvat muutokset ovat siten osa joen luonnollista eroosio- ja sedimentoitumisprosessia, eikä niiden suojaamiseen nähdä tällä hetkellä riittäviä perusteita. Tenojoen asema Suomen ja Norjan välisenä rajajokena sekä merkittävänä lohijokena on erityinen, ja jokeen kohdistuvien mahdollisten kunnostustoimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee tehdä yhteistyötä suomalaisten ja norjalaisten viranomaisten, sekä paikallisten asukkaiden välillä. Myös mahdollisten uusien eroosiosuojausten suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee tiedottaa naapurimaan vastaavia viranomaisia sekä rajajokikomissiota, ja pyytää heiltä lausunnot hankkeeseen liittyen. Viimeaikaisesta viranomaisyhteistyöstä on esimerkkinä vuonna 2014 valmistunut raportti: Eroosiokohteiden tarkastelu Tenojokivarressa, joka on luettavissa osoitteessa: Ylläoleva luonnos kuvailee NVE:n periaatetta, jolla jokaista kohdetta tarkastellaan. Ennen oli tavallista rakentaa kivisiä eroosiosuojauksia suoraan jokitörmälle. Tämä ei riittävissä määrin huomioi luontoa ja turvallisuustekijöitä, jotka tänä päivänä muodostavat arvioinnin perustan mahdollisille uusille suojarakenteille. Nykyään suojaus rakennetaan kauemmas joesta, niin että joki saa vapaammin tulvia ja liikkua luonnollisella tulvatasanteella. Suojausrakenteet rakennetaan asutuksen tai tärkeän infrastruktuurin läheisyyteen. Tällä tavoin luonnonarvot ja turvallisuus otetaan huomioon vesistöjen läheisyydessä. 12

13 Osa joesta on ihmisvaikutuksen alainen, mutta joen mutkittelu ja tulvarytmi myös ylläpitävät tulvavaikutteista lajistoa ja elinympäristöjä, kuten tulvametsiä. Eroosiosuojaus tällaisissa kohteissa huonontaisi luonnon suojeluarvoja. NVE:n näkökulmasta suojausrakenteiden haitat ympäristölle ylittäisivät niistä saadut hyödyt. NVE ei suosittele kohteisiin Roavvenjarga og Garegasnjarga eroosiosuojausrakenteita. Raportin laatimiseen ovat osallistuneet Lapin ELY-keskuksesta vesistöinsinööri Juha-Petri Kämäräinen ja biologi Jukka Ylikörkkö, sekä Norjan vesi- ja energiavirastosta (NVE) Anders Bjordal ja Finnmarkin lääninhallituksesta Tiia Kalske (toim.). Lähteet Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella. Luettavissa: 9E A519-A9981BBA849E%7D/ Pyysalo, A.; Kurkela, A.; Karjalainen, N.; Kristiansen, G.; Bjordal, A.; Hoseth, K Eroosiokohteiden tarkastelu Tenojokivarressa : viranomaisyhteistyön kehittäminen Tenojokivarressa hanke, Mapping of erosionsites along River Tenojoki : Developing of authority cooperation in Tenojoki River valley project. Grano Oy. Kuopio. Luettavissa: 13