Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella. Yhteistyössä:

Transkriptio

1 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Yhteistyössä:

2 Sisällysluettelo 1 Taustaa Vesistön kuvaus Hydrologia Asutus ja maankäyttö Kaavoitus Suojelualueet ja kulttuuriperintö Tulvasuojelu ja vesistön käyttö Historiallinen tulvatieto Toteutuneet tulvat Jääpatotulvat Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä Suomi Norja Tulvariskialueiden tunnistaminen Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Tarkastelussa esille nousseet alueet Lähteet Liitteet Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 3. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 4. Tiivistelmä, pohjoissaame Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 2

3 1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika ) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika ) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika ). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Norja ei kuulu EU-maihin, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kautta. EU:n tulvadirektiivi tullaan toimeenpanemaan myös Norjassa samalla aikataululla EU maiden kanssa. Toistaiseksi tulvadirektiivin toimeenpaneva laki kuitenkin puuttuu Norjasta. Norjan öljy- ja energiaministeriö on tulvadirektiivistä vastaava valtionviranomainen. NVE (Norwegian Water Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 3

4 Resources and Energy Directorate) on öljy- ja energiaministeriön alainen virasto. NVE on vastuussa energia- ja vesiresurssien hallinnoinnista mantereella. (Ministry of petroleum and energy 2010). NVE on myös vastuussa tulvadirektiivin toimeenpanosta käytännössä Norjassa. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 4

5 2 Vesistön kuvaus Tenon vesistöalue sijaitsee Suomen puolella Lapin maakunnan pohjoisosassa ja Norjan puolella Finnmarkin läänin keskiosassa (Kuva 1). Suomessa Teno on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta ja Norjassa osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta. Suomen alue jakaantuu pääosin Utsjoen ja osittain myös Inarin kunnan alueille. Norjassa alue sijoittuu Koutokeinon, Kaarasjoen ja Tanan kuntien alueille. Joki muodostaa yhdessä latvajokensa Inarijoen kanssa 288 km:n matkalla osan Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Vesistö virtaa etelästä pohjoiseen, ja varsinainen Tenojoki alkaa Suomen puolelta Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkohdasta Karigasniemen kylän alapuolelta. Joki laskee Tenovuonoon ja viimeiset 50 km se virtaa Norjan puolella. Tenojoen vesistöalue (Suomessa nro 68 ja Norjassa nro 234) on kokonaisuudessaan laajuudeltaan km 2, josta 31 % on Suomessa ja 69 % Norjassa ja sen järvisyysprosentti on 3,1. Karigasniemen ja valtakunnanrajan välillä Tenojoessa on putousta 109 metriä ja valtakunnanrajalta Jäämereen 15 metriä. Jokea pidetään eräänä Euroopan merkittävimmistä vaelluskalajoista. Joki on sivuvesistöineen luonnontilassa. (Vesihallitus 1980) Kuva 1. Tenojoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat Tenojokeen virtaa 15 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Liitteen 1 taulukko 1). Lisäksi alueella on 27 sivujoen sivujokea ja edelleen yhdeksän niihin virtaavaa jokea, joiden kaikkien valumaalueen pinta-ala on yli 100 km 2. (Kuva 2) Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Utsjoki, Pulmankijoki, Vetsijoki ja Kevojoki Suomen puolella ja Karasjohka, Valljohka, Gåssjohka ja Masjohka Norjan puolella. Tenojoen pääuoman kokonaispudotuskorkeus on 380 m ja sen suurimmat kosket ovat Outakoski, Yläköngäs ja Alaköngäs. Suomen puolella vesistöaluetta on 50 järveä ja Norjan puolella 131 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 hehtaaria. Suurimmat järvet ovat Jiesjavri, Iddajavri, Pulmankijärvi, Vetsijärvi, Vuogojavri, Tuolbajavri, Stuorrajavri, Mierasjärvi ja Mantojärvi (Liitteen 1 taulukko 2). Jiesjavri (68 km 2 ) on Finnmarkin läänin suurin järvi ja on huomattavasti muita vesistöalueen järviä suurempi. Suurin osa järvistä on pieniä alle 1 km 2 suuruisia järviä. Tenojoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä jokia tai järviä. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 5

6 Kuva 2. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet 2.1 Hydrologia Tenojoen vesistöalue (68) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (Suomalainen vesistöjakojärjestelmä) (Taulukko 1 ja Kuva 3), joista kukin jakaantuu 6-9 osavaluma-alueeseen. Norjassa käytetään Suomen valuma-aluejakojärjestelmästä poikkeavaa järjestelmää. Norjan puolella Tenon vesistöalueeseen (nro 234) kuuluu lisäksi alueita, jotka virtaavat suoraan mereen. Norjan järjestelmän mukaan Tenon vesistöalue on jaettu kahdeksaan osavaluma-alueeseen ( ), jotka virtaavat Tenovuonoon ja yksitoista osavaluma-aluetta (234.A-234.L) jotka virtaavat Tenojokeen. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 6

7 Taulukko 1. Osavaluma-alueiden pinta-alat ja järvisyysprosentit (Ekholm 1993) No Nimi Alaraja F [km 2 ] L [%] F ala [km 2 ] L ala [%] 68 Tana watershed Pulmankijoki (ml) ,80 3, ,80 3, Tana lower part Pulmankijoki (ml) 906,17 0, ,8 3, Tana middle part Utsjoki (pl) (Q-998) 7 730,65 3, ,56 2, Inarijoen a Karasjåkka (pl) (Np) 1 875,12 0, ,91 0, Inarijoen Kietsimäjoen va Vuobmaveäijohka (pl) 1 257,79 0, ,79 0, Pulmankijoen va Teno 754,32 3,9 754,32 3, Vetsijoen va Teno 701,97 6,8 701,97 6, Utsjoki lower part Teno 407,43 1,4 1664,78 2, Utsjoki upper part Kevojärvi 763,15 4,7 763,15 4, Kevojoen va Kevojärvi 494,2 0,5 494,2 0,5 * Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat (lukuun ottamatta Suomen rajalta mereen laskevaa osaa) ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla Kuva 3. Tenon vesistöalueen valuma-aluejako. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 7

8 1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Vedenkorkeus N 43 + m 1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Virtaama m 3 /s Tenojoen vesistöalueella on käytössä viisi vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman mittausasemaa (taulukko 3 ja 4 liitteessä 1, Kuva 6). Virtaamien ja vedenkorkeuksien keski- ja ääriarvot on laskettu havaintojen aloituksesta vuoden 2009 loppuun. Suurimmat havaitut virtaamat 2735 m 3 /s Alakönkäällä ja 2099 m 3 /s Onnelansuvannossa ovat vuodelta Virtaama 2000 m 3 /s ylittyi viimeksi Alakönkäällä vuonna Huippuvirtaamat esiintyvät yleensä touko-kesäkuun vaihteessa (Kuva 4.). Korkein syysvirtaama, mikä aiheutui yhden päivän rankkasateesta, on havaittu elokuussa vuonna Virtaama aiheutti myös korkeimman koskaan mitatun syysvedenkorkeuden N ,18 m elokuussa (Kuva 5) Vesistöalueen laajuudesta johtuen hydrologiset tapahtumat ovat hitaita lukuun ottamatta jääpatojen aiheuttamia tulvia. (Pöyry 2006; Alaraudanjoki et al. 2001) keskiarvo minimi maksimi 0 Päivä Kuva 4. Virtaaman vuotuinen vaihtelu keskimäärin Onnelansuvannossa (vuodet ) Seuraava kuva esittää vedenkorkeuden vuotuista vaihtelua Onnelansuvannossa. Korkein havaittu vedenkorkeus sekä Onnelansuvannossa, että Karigasniemellä on havaittu vuonna Marraskuun korkein vedenkorkeus (N ,27 m) on havaittu vuonna 1995 ja elokuun korkein vedenkorkeus (N ,18) vuonna keskiarvo minimi maksimi Päivä Kuva 5. Vedenkorkeuden vaihtelu keskimäärin Onnelansuvannossa (vuodet ) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 8

9 Hydrologia on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa Tenojoen rantapenkkojen ja jokipohjan muuttumiseen. Tenojoen virtaamat vaihtelevat paljon 12 kuukauden jakson aikana. Ilmasto on tärkein virtaamiin vaikuttava tekijä. Tenon vesistöalueella ei ole mahdollisuuksia varastoida suuria tulvavirtaamia, sillä järviä ja suoalueita on vähän. Tulvat voivat tapahtua hyvinkin nopeasti pääuomassa, sillä valuntaa leikkaavia tekijöitä on vähän. Vesistön suurimmat virtaamat tapahtuvat luonnollisesti kevättulvien aikana lumen sulamisen ja sadannan kasvun seurauksena. Alhaisimmat virtaamat tapahtuvat talviaikaan sadannan tapahtuessa lumen muodossa. Tenojoelle tyypilliset vuosittaiset virtaamavaihtelut voivat aiheuttaa eroosiota, erityisesti alueilla, joissa maalaji on hiekkaa tai soraa. Tulvat voivat lisäksi huomattavasti edesauttaa eroosiota ja sedimentaatiota. Tenojoen vesistöalueella sataa keskimäärin 400 mm vuodessa (Utsjoki, Patoniva; havaintojakso ).Heinä- ja elokuu ovat märimmät kuukaudet; maalis- ja huhtikuu puolestaan kuivimmat kuukaudet. Kuva 6. Hydrologiset havaintoasemat Tenon vesistöalueella. Teno-Inarijoen laakso on geologisesti jäätikkökulutuksen muotoilema, poikkileikkaukseltaan U- kirjaimen muotoinen ruuhilaakso. Joki virtaa monin paikoin metriä ympäröivää tunturiylänköä alempana. Laaksoihin on muodostunut harjuja ja deltoja. Joki on aikojen kuluessa kasannut suuria Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 9

10 hiekkakerrostumia, joihin se on virratessaan kaivanut eri korkeustasoille hyvinä viljely- ja asuinsijoina toimivia jokiterasseja. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vesistöalueen keskimääräinen korkeus on 333 m mpy ja noin 80 % alueesta on 200 ja 450 m mpy korkeuskäyrien välillä (Pettersson 2002). Korkein vuori alueella on Gaissaene ja sen korkein huippu Rasti Gaissa (1067 m mpyl) (Hoseth et al. 2004). Vesistöalueen korkeussuhteet on esitetty kuvassa 7. Tenojoki itsessään on dynaaminen jokivesistö, joka on melkein kokonaan koskematon ihmisen toiminnasta. Jokiuoma voi liikkua huomattavastikin kaudesta kauteen. Tätä edesauttavat jokiuoman luonnolliset eroosioprosessit, jotka muuttavat ja kaivertavat jokipenkereitä ajan kuluessa ja virtaaman muutokset. Rantapenkereet ja hiekkainen joen pohja ovat suuria sedimentin lähteitä, jotka erosioituvat ja kulkeutuvat alavirtaan muuttaen jokiuoman kulkureittiä. Ympäristöhallinnon pohjavesialueaineiston mukaan Tenon vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on yhteensä 109 pohjavesialuetta, joista kolme kuuluu luokkaan I, kaksi luokkaan II ja loput luokkaan III. Kuva 7. Korkeussuhteet Tenon vesistöalueella Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 10

11 2.2 Asutus ja maankäyttö Vesistöalue levittäytyy Inarin ja Utsjoen kuntien alueelle Suomen puolella (Kuva 8) ja Kautokeinon, Karasjoen ja Tanan kuntien alueelle Norjan puolella Vuoden 2009 lopussa noin 1300 henkilöä asui Tenojoen vesistöalueen Suomen puoleisella osalla ja 5900 ihmistä Norjan puoleisella osalla (RHR2009, NVE). Suomen puolen suurin asutuskeskittymä on Utsjoen kyllä. Norjassa suurimmat asutuskeskittymät ovat Tana, Karasjok ja Kautokeino. (Tenojoen monikäyttösuunnitelma 2006) Utsjoen kunnassa asutus on keskittynyt pääosin Utsjoen kirkonkylän asemakaava-alueelle, Suomen ja samalla koko EU:n pohjoisimman kylän Nuorgamin kylä-alueelle ja Karigasniemen kylä-alueelle. Lisäksi asutusta on tiheämmälti muutamassa muussa pienemmässä kylässä ja hajallaan pitkin Tenojoen vartta. Inarin kunnan väestö on pääosin keskittynyt Ivalon ja Inarin taajamiin, jotka sijaitsevat Tenojoen vesistöalueen ulkopuolella. Inarin kunnasta vesistöalueella on vain muutama asukas Angelin kylässä ja Inarijokivarren haja-asutuksena. (Pohjois-Lapin maakuntakaava) Yli 90 % vesistöalueen Suomen puolen pinta-alasta on metsämaata (Taulukko 2). Rakennetut alueet sijoittuvat pääosin Utsjoen kirkonkylään, Nuorgamiin ja Karigasniemen kylään (Kuva 9). Maatalousalueita on hyvin vähän. Norjan puoleinen vesistöalueen osa eroaa paljon Suomen puoleisesta osasta, sillä norjan puolella vesistöalue on paljon vuoristoisempi (korkeudet 500 metristä mpy 1000 metriin mpy). Noin 40 % alueesta on vuoriston ja metsäalueen sekoitusta. Lisäksi Karasjoen keski- ja yläosissa on suuria avoimia suoalueita ja kosteikoita. Yhteensä Norjan puoleisesta vesistöalueesta on 10 % suoalueita. Seuraavassa taulukossa ja kuvassa 9 on esitetty maankäyttö vesistöalueella CLC2000 (Corine Land Cover 2000)-maankäyttöaineiston mukaan Suomen puolella ja norjalaisen maankäyttömuotojen jaottelun mukaan Norjan puolella. CLC2000 aineisto kuvaa maankäyttöä vuonna Aineistoa tuotettaessa on hyödynnetty satelliittikuvia ja olemassa olevia paikkatietoaineistoja maankäytöstä. Norjalaisilla ei ole sellaista CLC2000 aineistoa, jota voitaisiin tilastollisesti käyttää. Norjan maankäyttömuodoista on koottu CLC2000 vastaava maankäyttöaineisto visuaalisiin tarkoituksiin. (Solbjørg et al. 2010) Taulukko 2. Maankäyttö (CLC2000) Tenon vesistöalueella. Maa Suomi Norja Maankäyttö Pinta-ala [ha] % Rakennetut alueet ,27 Maatalousalueet 471 0,09 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat ,79 Kosteikot ja avoimet suot ,35 Vesialueet ,50 Suomen puoli yhteensä Vesialueet ,7 Metsät ,2 Maatalousalueet ,3 Suot ,4 Vuoristot ,7 Taajama-alueet 141 0,0 Jäätiköt 0 0,0 Norjan puoli yhteensä Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 11

12 Kuva 8. Yhdyskuntarakenne, Suomen puolen kunnat ja päätieverkosto Tenon vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 12

13 Kuva 9. Maankäyttö (CLC2000) Tenon vesistöalueella. 2.3 Kaavoitus Maakuntakaavoitus Pohjois-Lapin maakuntakaava on voimassa koko vesistöalueen Suomen puoleisella osalla (Kuva 10). Maakuntakaava on vahvistettu Yleiskaavoitus ja asemakaavoitus Alueella on voimassa yksi osayleiskaava Nuorgamissa. Osayleiskaavat Utsjoelle ja Karigasniemelle ovat hallinto-oikeudessa vahvistettavana. Tulva/eroosiouhatut alueet on merkitty kaavakarttoihin. Pulmankijärven alueella on oma yleiskaava. Tenojoen varrella on lisäksi muutama rantakaava. Alueen ainoa asemakaava on Utsjoen kirkonkylälle. Norjan puolella on koko kunnan kattavat maankäyttösuunnitelmat Tanan, Karasjoen ja Kautokeinon kunnissa. Norjan puolella on ainakin neljä tarkempaa yleiskaava; Tana bru, Karasjoen keskusta, Grensen ja Bakiljoki (Alaraudanjoki et al. 2001). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 13

14 Kuva 10. Kaavoitus Tenon vesistöalueella 2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö Suomen puolella vesistöalueella on 12 Natura2000 aluetta, joista neljä kuuluu VPD:n suojelualuerekisteriin. Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Pöyrisjärven erämaa-alueesta (FI ) ja Lemmenjoen kansallispuistosta (FI ) on Tenon vesistöalueella vain hyvin pienet alueet vesistöalueen reunoilla. Suojelualueet peittävät noin 70 % vesistöalueen Suomen puoleisesta pinta-alasta. (Taulukko 3 ja Kuva 11) Norjassa ei ole Natura2000- luokitusta, mutta vastaavanlainen luokittelu on kehitteillä. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 14

15 Taulukko 3. VPD Natura2000 alueet Tenon vesistöalueen Suomen puolella ja suojelualueet Norjan puolella ID Nimi Tyyppi Suojelun peruste FI Kevo SCI ja SPA Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi. FI Kaldoaivin erämaa SCI ja SPA Luontotyypit, mm. tunturijoet ja -purot ja jokireitit. Kalasto, mm. lohi. Uhanalainen laji. FI Paistunturin erämaa SCI Jokireitit, tunturijoet ja -purot. lohi. FI Pulmankijärvi SCI Tunturijoet ja -purot, lohi. Norja Øvre Anarjohka Nasjonalpark Nasjonalpark Norja Ovdaldasvarri Naturreservat Norja Harrelv Naturreservat Norja Tanamunningen Naturreservat Norja Oahcesaisuolo Naturreservat Norja Gossjohka Naturreservat Tässä raportissa huomioitavat kulttuuriympäristökohteet on merkitty seuraavaan kuvaan ja esitetty lukumääräisesti taulukossa 4. Vesistöalueelta on löydetty useita kiinteitä muinaisjäännöksiä Tenojoen ja Utsjoen rannoilta. Suomen puoleiselta osalta on löydetty noin 400 muinaisjäännöstä. Utsjoen kirkko on suojeltu ja alueen rakennettu kulttuuriympäristö 1993 (RKY1993) kohteet ovat: Angelin kylä, Mantojärvi, Lohisaaren vanhat kalamajat, Välimaan rakennusryhmä, Talvadaksen kylä, Utsjoen kulttuurimaisema Mieraslompolo, Utsjoen postipolku ja Nivajoki-Alajalve tie. Uudessa, vuonna 2009 valmistuneessa, rakennettujen kulttuuriympäristökohteiden inventoinnissa RKY1993 kohteista pois ovat jääneet Angelin kylä ja Lohisaaren vanhat kalamajat. Muut RKY1993 kohteet ovat mukana uudessa inventoinnissa, lisäksi muutama uusi kohde (Strömstadin rauhan rajakivet ja muutama historiallinen poropaimentolaisuuteen liittyvä paikka) on lisätty. Norjan puolella vanhoja kulttuurikohteita on noin 280 kappaletta (metsästyskuoppia, uhrikiviä ja paikkoja jne.) ja 230 rakennusta, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia (rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 1945). Taulukko 4. Kulttuuriympäristökohteet Tenon vesistöalueen Suomen puolella. Kulttuuriympäristön tyyppi Suojeltu kirkko Valtion asetuksella suojeltu kohde Maailmanperintökohde Muinaisjäännökset RKY2009 Lukumäärä vesistöalueella 1 (Utsjoen kirkko) 3 kohdetta, joissa yhteensä 17 rakennusta ei kohteita 388 kohdetta 15 kohdetta Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 15

16 Kuva 11. VPD Natura alueet ja kulttuuriperintökohteet Tenon vesistöalueella 2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö Vesistöalueella ei ole massiivisia tulvasuojausrakenteita, mutta joitakin eroosiosuojauksia on rakennettu (Ollila et al. 2000). Vetsijoen suuhun on rakennettu tulvasuojaus (noin 100 metrin penkere) suojelemaan asutusta jäidenlähdön ja tulvan aiheuttamilta vaaratilanteilta. (Lundvall et al. 2001). Noin 2,5 km Nuorgamin kylästä Utsjoelle päin on muutama tila suojeltu tulvilta parantamalla tilojen läheltä kulkevan uoman virtauskykyä paannejääongelmien vuoksi vuonna 1999 Norjan puolella on rakennettu eroosiosuojauksia pääuomaan (valtioiden välisellä rajaosuudella) yhteensä 8800 metriä. Karsjoella on rakennettu eroosiosuojauksia Karasjoen kylän ja pääuomaan yhtymäkohdan välillä yhteensä metriä. Osa Karasjoen kylän ympärillä olevista suojauksista toimii myös tulvasuojauksena. Tenon pääuomassa Pulmangin ja jokisuun välillä on rakennettu eroosiosuojauksia yhteensä metriä. Eroosiosuojauksia on rakennettu kriittisiin kohtiin, missä on asutusta ja aktiivista maataloutta, mutta vain pienelle osalle jokivartta. Valtion kustannuksella Suomen puolella on rakennettu rantasuojauksia yhteensä metriä. Vuosina on suojattu Ailigasniemi, Nuvvusjokisuu, Teppanansaari, Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 16

17 Nilijoki, Aittijoki, Nuorpiniemi, Reisti, Rovisuvanto, Nuorgam, Polvarinniemi, Inarijoki, Savikoste, Vetsijoki ja Ylä-Pulmankijoki. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vuonna 2004 on saatu koekäyttöön Suomen ja Norjan vastuuviranomaisten yhteistyönä kehittämä Tenojoen vesistömalli, joka kuvaa vesistön hydrologista kiertoa ja veden kulkeutumista uomissa ja järvissä. Laskennallisten vesistöennusteiden avulla voidaan arvioida mm. tulvariskiä ja jääpatojen syntyajankohtaa. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vesistöalueelta ei ole aiempia selvityksiä tulvatasanteista tulvavesien pidättämisalueita. Vesistöalueen topografian (paljon jyrkkiä maaston muotoja), pienen järvisyyden ja vähäisen soiden määrän vuoksi tehokkaita tulvavesien pidättämisalueita ei käytännössä ole. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 17

18 Q [m 3 /s] W [N 43 + m] 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Tenojoella esiintyy lähes vuosittain jonkinasteinen tulva jäiden lähdön yhteydessä. Tenojoen suurilla virtaamilla ei kuitenkaan yleensä kastu rakennuksia, sillä Tenojoki on leveä ja virtaa syvässä kanjonissa. Suurimpia vahinkoja on syntynyt silloille ja tiepenkereille, kun suuret virtaamat syövyttävät maaainesta ja jäät puskeutuvat teille. (Ollila ym. 2000) Suurin Pulmangissa mitattu tulva tapahtui vuonna 1920, jolloin virtaama oli 3844 m 3 /s (hetkellinen huippuvirtaama 3866 m 3 /s). Norjalaisen toistuvuusanalyysin mukaan Pulmangin suurin havaittu virtaama vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa (Pettersson 2002). Karigasniemellä suurin tulva on tapahtunut vuonna 1981,jolloin virtaama oli 1300 m 3 /s, mikä vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvavirtaamaa. (Alaraudanjoki et al. 2001) Vedenkorkeus samoihin aikoihin oli N ,48 m. Seuraavassa kuvassa on esitetty huippuvirtaamat ja vedenkorkeudet vuosittain on Onnelansuvannossa. Korkeita vedenkorkeuksia on havaittu vuosina 1968, 1970, 1984 and Vuonna kevät tuli myöhään ja lumi suli toukokuussa. Korkeat vedenkorkeudet vuosina ja aiheutuivat jääpadoista. Vuoden korkea vedenkorkeus aiheutui nopeasta lumen sulamisesta ja jääpadosta. Syksyllä 1998 jäänlähtö aiheutti jääpadon, joka ylettyi uoman pohjaan asti. Jääpato aiheutti keväällä 1999 suuren tulvan Utsjokisuuhun.(Monikäyttösuunnitelma 2000). 13 tilaa kärsi vahingoista, joiden kokonaissumma nousi hieman yli tilaa kärsi vuoden 2000 kevättulvasta, jolloin virtaama oli sateista ja lumen nopeasta sulamisesta johtuen suuri Onnelansuvanto HQ Onnelansuvanto HW Kuva 12. Huippuvirtaamat (HQ) ja vedenkorkeudet (HW) vuosittain Onnelansuvannossa Vuonna 1959 Karasjoen kylässä oli suuri tulva. Tulvan aiheutti pääosin suuri jääpato Ajunjarg nimisessä paikassa. Suuria alueita kylästä, monet rakennukset ja tärkeää infrastruktuuria kärsi tulvas- 1 Hydrologinen yleiskatsaus Hydrologinen yleiskatsaus Hydrologinen kuukausitiedote toukokuu Hydrologinen yleiskatsaus Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 18

19 ta. Yli 700 ihmistä evakuoitiin kodeistaan. Vuonna 1968 tapahtui myös suuri tulva Karasjoella. Useita rakennuksia ja koteja oli tulvan vaikutusalueella. Tulvan aiheutti jääpadon ja suuren tulvavirtaaman yhdistelmä. Vuonna 1968 tulvavirtaama oli suurin sitten edellisen huipun vuonna 1920 (Taulukko 5). Myös 1938 tapahtui tulva, jolla oli vakavat vaikutuksen Karasjoen kylään. On kerrottu, että tulvat vuosina 1938, 1959 ja 1968 olisivat aiheuttaneet vahinkoja myös alempana Tenojoessa, mutta tietoja ei ole vahvistettu. Taulukko 5. Polmakin asemalla havaitut suurimmat virtaamat (vuodet ) (Pettersson 2002) Virtaama [m 3 /s] Päivä Virtaama [m 3 /s] Päivä Alueella on vähän rakennettuja alueita, joten rankkasateiden merkitys vesistöalueella ei ole suuri. Jatkuva pidempiaikainen rankkasade voi kuitenkin nopeasti lisätä virtaamia sivujoissa, maaston suurien korkeuserojen ja vähäisen järvien ja soiden määrän aiheuttaman valuman kasvun myötä. Viimeisimmät sateista johtuneet tulvat on havaittu syksyllä 1999, jolloin huippuvirtaama Karigasniemellä oli 353 m 3 /s (Vedenkorkeus N ,66 m). Ko. Syystulva oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin aiemmin havaitut. 3.2 Jääpatotulvat Jään ominaisuuksia on mitattu vuodesta 1997 lähtien jokisuusta Karasjoen alaosalle asti. Jään paksuus on yleensä suurimmillaan cm välillä (maalis-huhtikuun vaihteessa). Jää on melko paksua verrattuna suurimpaan osaan muita suuria jokia Pohjois-Norjassa ja Suomessa. Useimpina vuosina tertiäärijään osuus on hyvin pieni sekundaarijään päällä. Vesikerroksia jääkerrosten väleissä esiintyy hyvin harvoin Tenon jääprofiileissa. Suuria määriä hyydettä muodostuu jääkannen alle tietyissä paikoissa mm. Alakönkäällä. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat on esitetty kuvassa 13. Jääpatoja on muodostunut useisiin kohtiin, joissa veden virtausnopeus on alhainen. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat ovat Yläköngäs ja Alaköngäs (Alaraudanjoki et al. 2001). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 19

20 Kuva 13. Havaittujen jääpatojen tyypillisimmät sijainnit. Teno on ainoa suuri joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen sekä Norjassa että Suomessa. Sulaminen alkaa yleensä eteläisimmästä ja korkeimmasta päästä keväisin. Yhdistettynä suhteellisen isoon jäänpaksuuteen tilanne johtaa vakaviin jääpatoprosesseihin, jolloin suuret määrät sulavaa jäätä virtaa alavirtaan, missä kohtaavat kovempaa vielä sulamatonta jäätä pienemmän virtaaman alueilla ja mahdollisesti alkavat muodostaa jääpatoa. Jääpatoja esiintyy jollakin tasolla joka vuosi, mutta vaikutukset eroavat vuosittain melko paljon. Jääpadot ovat historiallisen tiedon mukaan aiheuttaneet joko samansuuruisia tai jopa suurempia tulvia kuin kevätvirtaamat ilman jääpatoja. Jääpatotulvat tapahtuvat usein huomattavasti nopeammin kuin vesistötulvat. Jäänlähtö tapahtuu yleensä joitakin päiviä ennen suurinta tulvavirtaamaa. Viimeisimpinä vuosina on havaittu massiivisten jääpatojen purkuun Tenolla käytetyt mekaaniset keinot, räjähteet tai muut menetelmät tehottomiksi. Räjähteitä on käytetty aiemmin, mutta niiden vaikutukset eivät ole olleet hyviä. Jääpadot purkautuvat yleensä muutaman päivän jälkeen muodostumisesta, kun veden paine ylävirran puolelta on tarpeeksi suuri. Poikkeuksena on jääpato, joka muodostuu lähes joka vuosi Alakönkäälle, jossa jääpato voi olla stabiili pidemmän aikaa (jopa kaksikin viikkoa). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 20

21 Kolmella ylimmällä Tenon sivujoella Inarijokella, Karasjoella ja Iesjohkassa jäänlähtöprosessit ovat erilaiset. Inarijoen alaosalla voidaan havaita ongelmia joinakin vuosina, Karasjoella vakavia jääongelmia on usein ja Iesjohkassa ongelmia on hyvin harvoin. Karasjokea vastaava tilanne tapahtuu usein myös Tenojoella. Viimeisimpinä vuosina ensimmäiset jääongelmat Karasjoella on havaittu Bieskennjargassa ja muutamia päiviä myöhemmin ongelmia voi ilmetä alempana joessa. On todettu, että jäänlähdön ajankohdalla ja tulvan suuruudella on selvä yhteys. On tutkittu, että mitä myöhäisempi jäänlähtö on sitä suuremmat riskit vahinkojen aiheutumiselle. Myöhäiset jäänlähdöt tapahtuvat yleensä suurempien virtaamien aikaan verrattuna aikaisiin jäänlähtöihin. (Alaraudanjoki et al. 2001) 3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Menneiden tulvien nykypäivänä aiheuttamien vahinkojen arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin aiemmin, koska uusien rakennusten määrä on pieni ja rakennukset on kaavoituksen avulla ohjattu tarpeeksi kauas rannoilta. Lisäksi asukkaiden määrä alueella on laskenut viime vuosikymmenten aikana ja väkiluvun odotetaan laskevan tulevaisuudessakin. Yleiskaavoissa tulvauhan alaiset alueet on merkitty melko hyvin, eikä uutta rakentamista sallita ko. alueilla. Alueella ei ole merkittäviä kaavoituspaineita ja uudet rakennuspaikat ohjataan kaavoituksessa olemassa olevan rakennuskannan läheisyyteen suurimmissa kylissä (Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 21

22 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla keskimäärin merkittävästi pienene (Kuva 14). Vuosijaksolla kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän. (Veijalainen et al. 2009) Kasvaa Ei merkittävää muutosta (+- 10 %) Pienenee Keskiarvo Min Maks Kuva vuoden tulvien muutos jaksoilla ja referenssijaksoon verrattuna. 20 skenaarion keskiarvo (vas), minimi (keskellä) ja maksimi (oik). (Kuvan lähde: Veijalainen et al. 2009) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 22

23 Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. Keskiarvo on 20 ilmastonmuutosskenaarion antamien ilmastonmuutoslaskelmien keskiarvo. Minimi- ja maksimimuutokset kertovat minimi- ja maksimiskenaarioiden antamat muutokset referenssijaksoon verrattuna. Taulukko 6. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tenon vesistöalueella (Veijalainen 2009) * * Maksimim Minimimuu Maksimim Minimimuu Keskiarvo Keskiarvo uutos tos uutos tos Inarijoki, Karigasniemi Onnelansuvanto Utsjoki, Patoniva *% muutos referenssijaksoon nähden Viimeisimmässä Tenojokeen ja ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa (Lotsari et al. 2010) todettiin, että tulevaisuudessa lämpötilan ja sadannan kasvu yhdessä vähenevän lumipeitteen kanssa tulee olemaan määrääviä tekijöitä tulvien synnyssä. Tutkimuksen mukaan seuraavan vuosisadan aikana tulvat tulevat pienenemään keväisin ja talvi- ja syystulvat yleistyvät. Lisäksi kevättulvien arvellaan esiintyvän nykyistä aiemmin. Norjalaisessa ilmastonmuutostutkimuksessa (Dankers & Christensen 2005), todettiin että lumettoman jakson pituus kasvaa tulevaisuudessa Tenojoen vesistöalueella. Toisaalta toinen päätelmä oli, että vuosittainen lumen määrän maksimi ja huippuvirtaama kasvavat johtuen alemmista lämpötiloista ja kevään ajan suuremmasta sadannasta. Lisäksi virtaamat kasvavat kesäisin ja talvisin johtuen sadannan kasvamisesta ja pohjavesivarastojen täyttymisestä. Suomalaisen ja norjalaisen ilmastonmuutostutkimuksen tuloksien erilaisuus voidaan osittain selittää eri ilmastonmuutosskenaarion käytöllä. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Lapin maakuntaohjelmassa tavoitellaan kuntakeskuspainotteista aluerakennetta. Maakuntaohjelman tavoitetta on toteutettu Utsjoen kunnassa yleiskaavoituksella, jolla ohjataan uusi rakentaminen olemassa olevien pienempien kylien ja kyläkeskusten alueille. Asutuksen levittäytymistä pitkin jokilaaksojen ranta-alueita pyritään hillitsemään ja lisäksi rakentaminen tulva-uhan alaisille alueille estetään. Nuorgamin, Utsjoen ja Karigasniemen osayleiskaavojen yleisissä määräyksissä on tulvat lisäksi huomioitu uusien rakennusten perustamiskorkeuksissa. Rakennusten alimmat kastumiselle arat rakenteet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle HW/50 (keskimäärin 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m. Mikäli tällä tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaikkaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä Vuoteen 2015 mennessä vesistöalueella vakituisesti asuvan väestön määrä vähenee (Taulukko 7). Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Utsjoen kunnan väkiluvun kuitenkin ennustetaan nousevan kasvuun vuoden 2015 jälkeen. Väkiluvun kasvu tuskin lisää tulvariskejä vesistöalueella, koska uutta rakentamista pystytään kontrolloimaan kaavoituksella. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 23

24 Taulukko 7. Tenon vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen 2030 Kunta / Kommun % Inari Utsjoki Tana Karasjok Kautokeino Lähde Suomi: Tilastokeskus 2010 Lähde Norja Statistisk sentralbyrå Norway 2010, Alternativ MMMM Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 24

25 5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä 5.1 Suomi TURINA-paikkatietoanalyysiä voidaan käyttää työkaluna TUlvaRIskieN Alustavassa arvioinnissa (TU- RINA) alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. TURINA-tulva-alueen (ns. generoitu tulva-alue) laskenta perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja uoman kaltevuuteen. Paikkatietoanalyysi laaditaan vesistöaluittain, koko vesistöalue mallinnetaan. Malli kalibroidaan keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1 % tulva) määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia käyttäen. Paikkatietoanalyysin pohjalta määritetyt alavat alueet yhdistetään maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Näin saadaan määritettyä karkealla tasolla mahdolliset tulvariskialueet. Menetelmän avulla voidaan lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin (2007/60/EY, 2. artikla), tunnistaa tulvatasanteita (4. artiklan kohta d) sekä paikantaa mahdollisia tulvavesien pidättämis/viivyttämisalueita. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan tulvavahinkopotentiaali eli ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja riskialueet (Taulukko 8). Tuotettu paikkatietoaineisto, ns. valuma-aluetasoinen alustava tulvariskikartta, tarjoaa apuvälineen mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden tunnistamiseen. Kartan tarkkuus vastaa korkeintaan pienimittakaavaista (1: : ) yleispiirteistä tulvavaarakarttaa (Sane et al. 2006). Käytetty mittakaava kuvaa yleisellä tasolla mallinnuksen tarkkuutta. Tarkkuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti alueittain käytetyn korkeusaineiston mukaan. TURINA-paikkatietoanalyysin suurimpana virhelähteenä onkin korkeusaineiston heikko tarkkuus laserkeilauksella tuotettujen korkeusmallien myötä tarkkuus on kuitenkin parantunut. Jos alueelta löytyy tulvavaarakartta, se luonnollisesti tarkempana korvaa TURINA-analyysin. Tärkeänä tavoitteena kehitystyössä on ollut kustannustehokkuus: menetelmän tuli perustua vain saatavilla olevaan tietoon eikä se saanut kohtuuttomasti lisätä tulvariskien hallinnan kustannuksia. Esim. virtausmallien laatiminen ei tullut kyseeseen kustannus- ja aikasyistä. Taulukko 8. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m 2 ] I >250 Tai > II Tai III Tai IV <10 Ja <250 Mallissa käytetyt virtaama- ja vedenkorkeustiedot perustuvat ympäristöhallinnon käyttämien hydrologisten havaintoasemien havaintodataan. Havaintodata voi olla osalla asemista puutteellista. Toistuvuuslaskennassa hyödynnetään Gumbelin-jakaumaa, mikä yleisesti ottaen antaa luotettavia arvoja virtaaman tai vedenkorkeuden toistuvuudesta, kun toistuvuusjakso on sata vuotta tai pienempi. Jos toistuvuusjakso on edellä mainittua suurempi (esim. 250 tai 1000 vuotta) ei Gumbel-jakauman arvoa voi enää pitää luotettavana. Tämä johtuu siitä, että hyvin harvalta hydrologiselta asemalta on havaintodataa yli 100 vuoden ajalta. Tässä arvioinnissa käytetyssä mallissa on mallinnettu laskennallinen tulva-alue, joka muodostuisi kerran tuhannessa vuodessa toistuvalla virtaamalla. Valitsemalla mallinnukseen mahdollisimman suuri virtaama, on pyritty huomioimaan myös mahdollisen jääpadon aiheuttama tulva. Lisäksi, kun virtaama on tarpeeksi suuri, tulee varmasti otettua huomioon kaikki mahdolliset tulva-alueet. Tulvariskialueen merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että mallitulos on vain suuntaa-antava. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 25

26 5.2 Norja (Lähde: Huokuna et al. 2009) Norjassa perusajatus oli luoda ensin yksinkertainen menetelmä potentiaalisten vedenkorkeuksien maksimimaalisten nousujen laskemiseen erilaisissa joissa. Tämän jälkeen määritettyjä vedenkorkeuden maksiminousuja käytettiin määrittämään tulvan vedenkorkeudet ja interpoloimalla arvoista tulvataso. Yhdistämällä tulvatasot digitaaliseen korkeusmalliin voidaan paikantaa potentiaaliset tulvauhatut alueet. Riskianalyysi Tulvariskianalyysissä on Norjassa käytetty samantapaista menetelmää kuin Suomessa, mutta riskiruutujen luokittelu on erilainen. Riskiruutujen luokittelussa käytetään Suomesta poiketen vain asukaslukua (Taulukko 9). Norjassa on lisäksi kokeiltu erilaisia asukasmäärien luokitteluja ruutuihin, jolloin esimerkiksi potentiaalisimmat tulvariskialueet nousevat paremmin esille. Tulvariskialueiden tunnistamisessa myös kulttuuriperintö ja infrastruktuuri otetaan huomioon. Taulukko 9. Norjan riskiruutujen luokittelu Riskiluokka asukkaita/riskiruutu 1 > < 1 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 26

27 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa tunnistetaan mahdollisia tulvariskialueita kerran tuhannessa vuodessa toistuvassa tulvatilanteessa. 1/1000a tulva kuvastaa suurinta mahdollista tulvaa. Tulva-alueen laajuus perustuu kappaleessa 5 selostettuun menetelmään. 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset Suurtulvaselvityksessä (Ollila et. al. 2000) Tenon vesistöalueelle arvioidaan, että rakennuksille aiheutuu hyvin vähän tulvavahinkoja. Silloille ja tiepenkereille puolestaan arvioidaan aiheutuvan noin 7,5 miljoonan euron vahingot. Suurtulvaselvityksessä on arvioitu vahinkoja kerran 250 vuodessa (1/250a) toistuvalle tulvatilanteelle. Alueella ei ole, saatavissa olevan historiallisen tiedon perusteella, tapahtunut sellaisia tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) 8 :n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Joki tulvii keväisin jossakin määrin joka vuosi jäiden lähdön yhteydessä, mutta vahinkoja rakennuksille aiheutuu harvoin. Tulvavahinkoja rakennuksille on tapahtunut lähinnä Utsjoella Niemelän alueella ja lähellä Nuorgamia muutamalla tilalla Norjan puolella on laadittu tulvavaarakartat neljälle alueelle (Karasjok, Polmak, Seida and Bonakas). Tarkasteltaessa aikaisempia tulvia ja selvityksiä ei noussut esille tulvariskialueita. 6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Karkeasti voidaan todeta, että mitä suurempi määrä ihmisiä tulvavaara-alueella sitä suurempi tulvariski. Tulvariskin suuruutta nostaa alueella olevat vaikeasti evakuoitavat kohteet. Hätätilanteessa vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä voi olla liikuntarajoitteita. Ko. rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut. Suomen puolella vesistöaluetta tulvalle alttiilla alueella (kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva) on yhteensä noin 380 asukasta ja noin m 2 kerrosalaa (Taulukko 10). TURINA-analyysissä Tenojoen vesistöalueelle syntyi 3 ja 4 luokan riskiruutuja. Yhteensä riskiruutuja syntyi 341 kappaletta, joista 39 riskiruutua kuuluu riskiluokkaan 3. Suurin osa riskiruuduista sijaitsee hajallaan pitkin jokivartta, eikä niistä muodostu selkeitä riskialueita. Taulukko 10. TURINA-analyysin tilastotietoja asutuimmilta alueilta Tenon vesistöalueelta (RHR2008) Alue Asukkaita Kerrosala [m 2 ] Rakennuksia Asuinrakennuksia Vapaa-ajan rakennuksia Riskiruutuja Tulva-altis alue (Suomi) Nuorgam Utsjoki Karigasniemi Asukkaiden ja kerrosalan perusteella Nuorgamin alue nousee Tenojoen vesistöalueen TURINAanalyysissä selvästi tulvariskiltään merkittävimmäksi alueeksi. Teoriassa näyttää siltä, että lähes koko kylä jää tulvan alle. Alueen tulvariskien tarkastelu vaatii tarkempia tutkimuksia tulvan leviämisestä tulvavirtaamien eri toistuvuuksilla alueella. Muita tulvalle alttiilla alueella olevan asutuksen ja kerrosalan määrän perusteella muodostuvia tulvariskialueita ovat Utsjoen kylä, Vetsikon kylä, Karigasniemi ja Outakoski-Parsi alue. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 27

28 Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella ei ole muita vaikeasti evakuoitavia kohteita kuin noin 15 oppilaan koulu Nuorgamissa. Voidaan olettaa, että kyseisen kokoinen koulu pystytään evakuoimaan nopeasti mahdollisessa tulvatilanteessa, lisäksi voidaan tilanteesta riippuen käyttää tilapäisiä tulvasuojelurakenteita. Tulvaveden pääsy vedenottamoille voi aiheuttaa terveyshaittaa ihmisille. Tenojoen vesistöalueella ei ole vedenottamoita tulvalle alttiilla alueella. Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle nousi esille Nuorgamin, Utsjoen, Vetsikon, Karigasniemen ja Outakoski-Parsin alueet 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmistaa kaikissa olosuhteissa. Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueilla ei ole sellaista taloudellista toimintaa (kuten elintarvike- tai lääketeollisuutta, satamia tai lentokenttiä), joka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeille taloudellisille toiminnoille, ei noussut esille tulvariskialueita. Tenojoen vesistöalueen päätieverkosto on esitetty kappaleen 2.2 kuvassa 8. Tässä kohdassa arvioidaan vain tieverkoston Suomen puoleinen osa. Karttapohjaiseen tarkasteluun perustuen tulvalle alttiilla alueella on yhteensä noin 100 kilometriä tieverkostoa (Taulukko 11). Tieverkoston korkeutta ei ole tässä huomioitu, joten katkeavien tien osien yhteispituus on vain suuntaa antava. Tarkastelemalla lisäksi digitaalista korkeusmallia Tenojoen vesistöalueelta voidaan huomata, että useimmissa kohdissa vedenkorkeuden täytyy nousta yli 6 metriä keskivedenkorkeudesta, ennen kuin vesi nousee tielle. Raportointeja tulvasta tiellä on vuodelta 2008 Vetsikosta ja vuodelta 2005 Karigasniemen ja Angelin väliseltä tieltä. Tietoa ei ole siitä onko tulviminen johtunut pääjoen tulvasta vai esim. tierumpujen jäätymisestä/tukkeutumisesta. Tieverkostossa on useita kohtia, joissa asukaan voivat jäädä loukkuun koteihinsa, jos tie katkeaa kotitilan molemmilta puolilta. Tällaisen tilanteen arvellaan kuitenkin olevan erittäin harvinainen ja lyhytkestoinen. Teitä tulvalla alttiilla alueella on etenkin Nuorgamissa, Vetsikossa, Utsjoen Niemelässä, Mantojärvellä sekä Nuorpinniemen ja Akujokisuun välisellä alueella. Alueella ei ole rautateitä. Taulukko 11. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolen tieverkoston pituudet ja tulvauhatut tienpituudet. Luokka Tulvalle alttiilla alueella [km] Tulvalle alttiilla alueella (jolla vesisyvyys yli 0,5 m) [km] Valtatie 6 4 Kantatie 0,1 0,1 Seututie Yhdystie Tärkeä yksityistie 0,2 0,1 Muu yksityistie Rautatie - - Sähkön aluejakeluverkko kulkee joen ja tien läheisyydessä lukuun ottamatta kantaverkkoa. Sijaintitietojen perusteella tulvauhattuna on 39 kappaletta 20 kv muuntajaa. Ottaen huomioon, että muuntajat Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 28

29 sijaitsevat pylväissä ja maantason yläpuolella, on mahdollista, että todellisuudessa tulvauhattuja muuntajia on huomattavasti vähemmän. Sähkön siirto kantaverkosta alueverkkoon tapahtuu Utsjoella sijaitsevalla muuntoasemalla, joka sijaitsee tulvalle alttiin alueen ulkopuolella Tarkasteltaessa tulvariskejä infrastruktuurille nousi esille Nuorgam, Vetsikko, Utsjoen Niemelä, Mantojärvi ja Nuorpinnemen ja Akujokisuun välinen alue. 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta merkittävää haittaa luonnolle ja suojelualueille, muulloin kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Tulvariskinä ympäristölle käsitetään tässä laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vahingolliset seuraukset. Ko. vahingollisia seurauksia voi syntyä esimerkiksi ympäristöluvanvaraisten tuotantolaitosten toiminnan häiriintyessä, jolloin laitokselta voi kulkeutua tulvaveden mukana ympäristölle vaarallisia aineita. Ympäristölle haitallisia aineita voi lisäksi vapautua polttoaine- ja kemikaalisäiliöistä ja jätevedenpuhdistamoilta. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI). Tenojoen tulvalle alttiilla alueella on VAHTI-kohteista vain Nuorgamin jätevedenpuhdistamo. Puhdistamo sijaitsee Utsjoki-Nuorgam maantien ja Tenojoen välissä noin 70 m etäisyydellä Tenojoen rantaviivasta. Purkuputki on johdettu Tenojoen syväväylään noin 130 metrin etäisyydelle Suomen rannasta. Puhdistamo on 280 asukkaalle mitoitettu bioroottorilaitos, josta käsitellyt jätevedet pumpataan saostuslammikkoon ja siitä ylivaluntana purkuputken kautta Tenojokeen. Saostuskemikaalina käytettään alumiinisulfaattia, joka varastoidaan puhdistamorakennukseen. Puhdistamolla ei käsitellä jätevesilietettä. Poikkeustilanteiden sattuessa laitokselta voi vapautua ravinnerikasta, mutta ei myrkyllistä vettä. (Ympäristölupapäätös 22/2005) Tulvavedenkorkeuden täytyy nousta yli 6 metriä, ennen kuin sen arvellaan saavuttavan jätevedenpuhdistamon. Lisäksi ottaen huomioon puhdistamon jätevesivirtaaman suhde Tenon tulvavirtaamiin voidaan olettaa, että puhdistamon tai sen alueen tulvimisesta ei aiheudu pitkäkestoista tai laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle. Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ei noussut esille tulvariskialueita. Vanhoille kulttuuriperintökohteille tulva voi aiheuttaa haittaa kastellessaan rakennusten rakenteita. Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot. Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu kappaleessa 2.4 esitettyjä kohteita. Yhteensä 121 kiinteää muinaisjäännöstä on Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella (Taulukko 12). Pääosa muinaisjäännöksistä on asutuspaikkoja (painaumia, kodan pohjia yms.) ja työ- ja valmistuspaikkoja (metsästyskuopat yms.) eri aikakausilta. Lisäksi muinaisjäännökset ovat voineen jo aikojen saatossa jäädä tulvien alle. Rakennetuista kulttuuriympäristökohteista (RKY2009) seitsemän kohdetta (perustuen kohteiden sijaintitietoon) on tulville alttiilla alueella. Voidaan olettaa, että Strömstadin rauhan rajakivet eivät vahingoitu tulvien seurauksesta. Alakönkään museotien ja Utsjoen postipolun ei arvioida olevan tulvauhattuja, vaikka ne sijaintinsa perusteella ovat joko kokonaan tai osittain tulvalle alttiilla alueella. Lähemmässä tarkastelussa vain Dalvadaksen talvikylä ja Välimaan asuinkenttä voivat todella olla tulvauhattuja, jos vedenkorkeus nousee yli 6 metriä keskivedenkorkeudesta. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 29