KIPUPUMPPU OLI YLIVETO

Transkriptio

1 KIPUPUMPPU OLI YLIVETO Olkapääleikatun potilaan kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta Elisa Lampinen - Sari Matilainen Opinnäytetyö, Syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Elisa Lampinen & Sari Matilainen. Kipupumppu oli yliveto. Olkapääleikatun potilaan kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta. Pieksämäki, syksy 2007, 44 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa / Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata olkapääleikattujen potilaiden kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta potilaiden näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5:n ja päiväkirurgisen hoitoyksikön olkapääleikatuilta potilailta helmi maaliskuussa Tutkimuksessa käytettiin tutkimusta varten suunniteltua strukturoitua kyselylomaketta, jossa oli myös avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 19 potilasta (n=19). Strukturoidut kysymykset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS- tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa tulokset esitetään frekvenssijakaumina, taulukoina ja kuvioina. Tutkimuksen tulosten mukaan olkapääleikatut potilaat olivat kivuliaita ennen leikkausta. Olkapääkipu oli vaikuttanut erityisesti nukkumiseen, fyysiseen hyvinvointiin, ansiotyöhön, kotitöihin ja harrastuksiin. Suurin osa potilaista oli tyytyväisiä saamaansa kivunhoitoon ja ohjaukseen. Tutkimustuloksissa korostui sairaanhoitaja ohjauksen antajana. Potilaista viisi oli saanut ohjausta kipumittarin käyttöön. Heistä kolme oli käyttänyt mittaria. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että olkapääleikatut potilaat ovat pääosin tyytyväisiä saamaansa kivun hoitoon ja ohjaukseen Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5:llä ja päiväkirurgisessa hoitoyksikössä. Kipumittarin käyttö oli monelle olkapääleikatulle potilaalle vierasta, joten ohjauksessa tulisi huomioida, kuinka kipumittaria voitaisiin hyödyntää enemmän potilaiden kivun hoidossa. Sairaanhoitajan rooli korostui kivun hoidon ohjaajana. Kivun hoidossa pääasiallisin kivun hoitomenetelmä on kipulääke tablettina. Tutkimustuloksia voidaan käyttää Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5:n ja päiväkirurgisen hoitoyksikön hoitotyössä kehitettäessä olkapääleikattujen potilaiden kivunhoitoa ja ohjausta. Jatkossa on tarpeellista selvittää, kuinka sairaanhoitajat kokevat kivun hoidon ja ohjauksen toteutuneen Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5:llä ja päiväkirurgisessa hoitoyksikössä. Toinen jatkotutkimusaihe olisi selvittää sairaanhoitajilta kuinka säännöllistä kipumittarin käyttö on leikkauspotilailla. Avainsanat: olkapääleikattu potilas, kivun hoito, ohjaus, kvantitatiivinen tutkimus Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikön kirjasto

3 ABSTRACT Lampinen, Elisa and Matilainen, Sari Pain-pump was outstanding. Shoulder operated patient's experiences of pain, pain treatment and instructing. 44 p., 3 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing. Degree: Nurse + Deaconess / Degree Programme in Nursing, Option in Nursing Care. Degree: Nurse. The aim of the research was to describe the pain, pain treatment and instructing of patients from their own point of view after going through a shoulder operation. The research material was collected from the shoulder operated patients of Pieksämäki hospital surgery section 5 and daysurgery treatment unit in February and May The inquiry form used in the research was planned and structured for the research and it included open questions as well. Nineteen (19) patients filled the inquiry. Structured questions were analyzed with a quantitative SPSS statistics programme. In the research the results are presented with frequency distributions, tables and patterns. According to the results the patients felt a lot of pain before the surgery. The pain had effects on sleeping, physical well-being, gainful employment, household work and hobbies. Most of the patients were satisfied with the pain treatment and instructing received. In the results nurse was emphasized as the instructor. Five (5) of patients were instructed how to use a pain measuring instrument. Three (3) of them had used the instrument. The results of the research can be used in the nursing of Pieksämäki hospital surgery section 5 and daysurgery treatment unit when developing the pain treatment and instructing of shoulder operated patients. As a conclusion we can ascertain that shoulder operated patients are mainly satisfied with the pain treatment and instructing received at the Pieksämäki hospital surgery section 5 and daysurgery treatment unit. Usage of the pain measuring instrument was unfamiliar to several patients so when instructing, the exploiting of this instrument during the treatment should be taken into consideration. In the results nurse was emphasized as the instructor of the pain treatment. The most common pain treatment management is tablet analgesic. In the future it would be necessary to find out how the nurses experience the realization of pain treatment at the Pieksämäki hospital surgery section 5 and daysurgery treatment unit. Other interesting extention survey would be about how systematic the usage of the pain measuring instrument on surgery patients is. This way the transition of information in a multiprofessional work community could be more efficient considering the pain treatment. Key words: shoulder operated patient, pain treatment, instructing, quantitative research Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit Library

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO OLKAPÄÄLEIKATUN POTILAAN KIVUN HOITO Kivun ja kärsimyksen määrittelyä Kivun mittaaminen ja arviointi hoitotyössä Kivunhoitomenetelmät Farmakologiset kivunhoitomenetelmät Lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät SAIRAANHOITAJA OLKAPÄÄLEIKATUN POTILAAN OHJAAJANA Potilaslähtöisyys ohjauksen ja oppimisen lähtökohtana Potilaan ohjaus osana hoitoprosessia TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Kohderyhmän valinta ja tutkimusmenetelmä Kyselylomakkeen laadinta ja aineiston hankinta Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien taustatiedot Potilaiden kokemuksia kivusta olkapääleikkauksen yhteydessä Potilaiden kokemuksia saamastaan kivun hoidosta Potilaiden kokemuksia kivun hoitoon liittyvästä ohjauksesta POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Keskeiset tulokset ja niiden hyödyntäminen Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet Tutkimusprosessi ja omat kokemukset LÄHTEET LIITTEET LIITE 1: Tutkimusongelmat ja mittaavat muuttujat LIITE 2: Saatekirje LIITE 3: Kyselylomake... 41

5 1 JOHDANTO Tässä tutkimuksessa kuvataan olkapääleikattujen potilaiden kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5:llä ja päiväkirurgisessa hoitoyksikössä. Saatujen tulosten pohjalta voidaan kehittää kirurgisen osaston ja päiväkirurgisen hoitoyksikön olkapääleikattujen potilaiden kivun hoitoa ja ohjausta. Valitsimme tutkimusaiheeksi olkapääleikatut potilaat, koska olkapääleikkauksia tehdään melko paljon ja olkapääleikatut potilaat ovat usein kivuliaita. Yleensä leikkauksen jälkeinen kipu on lyhytkestoista aiheuttaen muutoksia elimistön toiminnassa. Pitkittyessään kipu voi aiheuttaa kärsimystä, masentuneisuutta, unettomuutta ja uupumusta. Pitkittynyt kipu saattaa hidastaa myös potilaan kuntoutumista leikkauksen jälkeen. Potilaiden kokemukset kivusta ovat yksilöllisiä, mikä tulee huomioida kivun hoidossa ja ohjauksessa. Sairaanhoitajan työssä kivun hoito ja ohjaus ovat keskeisellä sijalla. (Salanterä, Hagelberg, Kauppila & Närhi 2006, 35.) Samoin diakonissa kohtaa työssään kipua ja kärsimystä huolimatta siitä, toimiiko hän sairaanhoitajana vai seurakunnan diakoniatyössä. Olkapääleikkaukset tehdään usein päiväkirurgisina toimenpiteinä, jolloin potilaan ohjauksen tarve korostuu lyhyen sairaalassaoloajan vuoksi. Ohjaus on yksi sairaanhoitajan keskeisimpiä hoitotyön menetelmiä, jonka tarkoituksena on antaa tietoja ja neuvoja potilaalle. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) korostaa potilaan tiedon saantia, jotta hän voisi osallistua hoitoaan koskevien päätösten ja valintojen tekemiseen. Tässä tutkimuksessa kerättiin kokemuksia olkapääleikatuilta potilailta kyselylomakkeella. Tutkimus ongelmat olivat, millaista potilaan kokema kipu on ollut olkapääleikkauksen yhteydessä, millaisia ovat potilaan kokemukset saamastaan kivunhoidosta olkapääleikkauksen yhteydessä ja millaista hoitotyön ohjausta potilas on saanut hoitohenkilökunnalta ennen ja jälkeen toimenpiteen. Vastaukset käsiteltiin kvantitatiivisesti ja avoimien kysymysten kohdalla käytettiin kvalitatiivisia käsittelymenetelmiä. Tutkimuksen teoria perustuu kirjallisuuteen sekä aikaisempiin tutkimuksiin kivun tuntemuksista ja kivun hoitotyöstä.

6 6 2 OLKAPÄÄLEIKATUN POTILAAN KIVUN HOITO 2.1 Kivun ja kärsimyksen määrittelyä Kipu on moniulotteinen ilmiö, joten sitä voidaan hoitaa monin eri tavoin. Hoitotyö antaa monia eri mahdollisuuksia sekä kivun hoitoon että arviointiin. (Lauri 2003, 107.) Kipua voidaan kuvata tarpeettomana kärsimyksenä, sillä kivun lievityskeinoja on lukuisia. Sairaanhoitajan tehtävänä on lievittää kärsimystä ja auttaa potilasta selviytymään kivusta. Käytöstä ja olemusta havainnoimalla on mahdollista tehdä päätelmiä potilaan kivun kokemisesta. (Sailo & Vartti 2000, 39, 61 63; Sairaanhoitajan eettiset ohjeet 1996.) Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP (International Association for the Study of pain) määrittelee kivun epämiellyttäväksi sensoriseksi tai emotionaaliseksi kokemukseksi, johon liittyy mahdollinen kudosvaurio, tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein. Kipu voi aiheuttaa sekä fyysistä, psyykkistä että hengellistä kärsimystä. Lääketieteen näkemys kivusta unohtaa usein kivun ja kärsimyksen välisen suhteen. Kipu on kuitenkin sidoksissa yksilön kokemuksiin ja kulttuuriin. Kivun hoidossa tarvitaan tietoa siitä, mitä kipu on, mikä on sen vaikutus yksilöön ja kuinka kivusta kärsivää ihmistä tulee hoitaa, sekä kuinka voidaan poistaa ja lievittää kipua. (Sailo & Vartti 2000, 60 61; Kalso & Vainio 2002, 29; Lauri 2003, 106.) Kipu on fysiologinen ilmiö, jolla on elimistöä suojaava merkitys. Kiputuntemuksia yksilö voi kokea tunne-, ajattelu-, käyttäytymis- ja aistikokemuksina. Jokainen kokee kivun omalla tavallaan eikä kahta samanlaista kipukokemusta ole. Kivun syntymekanismin mukaan kipu voidaan jakaa kolmeen erilaiseen ryhmään: kipuun, joka on äkillisen kudosvaurion aiheuttama, hermovauriokipuun ja kipuun, jolle ei löydy mitään elimellistä syytä. Kivun liittyessä hermovaurioon voidaan kipu jakaa neurogeeniseen kipuun ja neuropaattiseen kipuun. Neurogeenisessä kivussa hermoston vaurio on tilapäinen, kun taas neuropaattisessa kivussa vaurio on pysyvä. (Salanterä ym. 2006, 35; Lauri 2003, 107.)

7 7 Kipu vaikuttaa yksilöön monin tavoin. Leikkauksen jälkeinen kipu on usein lyhytkestoista ja vaihtelua on kivun määrässä ja laadussa. Kivun laatuun ja määrään vaikuttavat anestesiamuoto, leikkauksen laajuus, haavan sijainti, potilaan kipuherkkyys ja aikaisemmat kipukokemukset. Lyhytkestoinen kipu aiheuttaa muutoksia elimistön toiminnassa vaikuttaen sydämen toimintaan ja hengitystoimintaan. Ihmisen fysiologia sopeutuu melko nopeasti kipuun, jolloin myös hengitys, sydämen syke ja verenpaine normalisoituvat. Mikäli kipu saadaan hoidetuksi kohtuullisessa ajassa, voi kokemus kivusta kärsimyksenä jäädä kokonaan pois. Leikkauskivun kokeminen muodostuu kudosvaurion aiheuttamasta nosiseptoreiden eli kipureseptoreiden aktivoitumisesta ja impulssien välittymisestä keskushermostoon, jossa potilaan aikaisemmat muistikuvat ja kipukokemukset vaikuttavat kivun kokemiseen. Nosiseptiivinen kipu on suora seuraus kudosvauriosta, joka yleensä häviää kun vaurio paranee. (Lauri 2003, 107; Salanterä ym. 2006, 35; Sailo & Vartti 2000, 62.) Leikkaustoimenpiteeseen liittyvällä kivulla on fysiologisia seurauksia, jotka lisäävät erilaisten komplikaatioiden määrää. Yleensä kipu on kovinta kolmena ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä. Pitkittyessään kipu voi olla esteenä potilaan kuntoutumiselle leikkauksen jälkeen ja samalla potilaan sairaalassaoloaika voi pidentyä. Samoin pitkittyessään kipu voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja kokemuksia aiheuttaen mm. masentuneisuutta, unettomuutta ja uupumusta, jotka ihminen voi kokea kärsimyksenä. (Holmia, Murtonen, Myllymäki & Valtonen 2004, 71; Lauri 2003, 107; Sailo & Vartti 2000, 61.) 2.2 Kivun mittaaminen ja arviointi hoitotyössä Kivun mittaaminen on oleellista tutkittaessa potilaan kipukokemuksia. Kivun voimakkuutta voidaan arvioida joko verbaalisesti tai erilaisten mittareiden avulla. Kipumittareita voidaan käyttää apuna kivun arvioinnissa, jolloin tarkoituksena on mitata kivun voimakkuutta. Kipujana tai kipukiila on käytetyimmät kivun voimakkuuden arviointimittarit. (Salanterä ym. 2006, 83.)

8 8 Yleisimmin käytetty kivun voimakkuuden arviointimittari on visuaalinen analogiasteikko eli VAS (visual analogue scale). Kipujana on kymmenen senttimetriä pitkä vaakasuora kipujana, jossa toinen pää kuvaa kivuttomuutta ja toinen pää pahinta mahdollista kipua. Janalta potilas voi osoittaa millaiseksi arvioivat kipunsa olevan. Kipujanan toisella puolella on mitta-asteikko joka muuntaa koetun kivun voimakkuuden numeraaliseksi asteikolla millimetreinä tai 0 10 senttimetreinä. Kipujanaa pidetään melko luotettavana kivun voimakkuuden mittarina. Kipujanan käyttö kivun arvioinnissa tunnetaan hoitotyössä eri puolilla maailmaa ja Suomessakin sen käyttö on saavuttamassa suosiota, mutta mittarin systemaattinen käyttö on vielä puutteellista. (Salanterä ym. 2006, 84 85; Raappana 2001, 16; Rask 2001, 13.) Potilaan näkökulmasta kivun hallinnan perusasia on kivun arviointi säännöllisesti ja systemaattisesti. Olennaista on, että potilas osaa käyttää kipumittaria, jolla kivun voimakkuutta arvioidaan. Tärkeää on käyttää samaa kipumittaria saman potilaan kohdalla. Kipua tulee seurata kuten muitakin ihmisen vitaalielintoimintoja ja kivun mittaamisen tulisi olla rutiinitoimenpide kivun hoidossa. Kivunhoidon perusta on potilaan oma arvio kivun voimakkuudesta. Kipu aiheuttaa monia fysiologisia muutoksia potilaan elintoiminnoissa, mutta akuutin kivun arviointi peruselintoimintoja mittaamalla on hyvin epävarmaa. Kivun aiheuttamia fysiologisia muutoksia elimistössä ovat mm. muutokset hengitystiheydessä, sydämen lyöntitiheydessä, verenpaineessa, ihon värissä ja kehon ääreisosien lämpötilassa. (Salanterä ym. 2006, 75 76; Raappana 2001, ) Kipua voidaan arvioida myös yksilön käyttäytymisestä. Käyttäytymisen arviointi puhekyvyttömän tai huonosti kommunikoivan ihmisen kohdalla kivun tulkinnassa onkin luotettavampi tapa, kuin fysiologisten muutosten arviointi. Kasvojen ilmeet, itku, kyyneleet, kehon asento tai raajojen liikkeet ovat käytöksen tarkkailua kivun kokemisessa. Kipukäyttäytyminen voi lisätä tai vähentää kipua. Samoin kivun tunne voi lisääntyä jos potilas tuntee itsensä hermostuneeksi tai levottomaksi. Oman käytöksen tiedostaminen voi lievittää kipua ja sitä voidaan käyttää yhtenä kivunlievitysmenetelmänä. (Salanterä ym. 2006, )

9 9 Yksilö on itse oman kipunsa paras asiantuntija ja hänen tekemä arvio kivusta on aina ensisijainen. Kivun arvioinnissa on tärkeää, että potilas arvioi kivun voimakkuuden ohella myös kivun sijaintia ja kestoa ja mahdollisesti myös sitä, mitkä tekijät vähentävät tai lisäävät kipua. (Salanterä ym. 2006, 78.) Ensimmäinen tehtävä kivun arvioinnissa on kivun paikantaminen. Leikkauksen jälkeisen komplikaation mahdollisimman varhainen toteaminen mahdollistuu sitä paremmin kuinka hyvin potilas kykenee paikantamaan kipualueen, kivun pinnallisuuden tai syvällisyyden tai kivun luonteen. (Rask 2001, 12.) Mac Lellanin (2003) tutkimuksessa viitataan Musclown ym. (2002) näkemykseen, jonka mukaan sairaanhoitaja on tärkeä henkilö leikkauksen jälkeisessä kivun hoidossa. Tutkitusti sairaanhoitaja viettää eniten aikaa kivuliaiden potilaiden kanssa. Sairaanhoitajat tunnistavat kivun hoidon mahdolliset muutostarpeet ja arvioivat kivun hoidon vaikuttavuutta. Sairaanhoitajat ovat myös keskeisiä henkilöitä potilaan tiedon välittäjinä moniammatillisessa työyhteisössä. Erilaisia strategioita tarvitaan varmistamaan, että hoitajilla on tarvittavat tiedot ja taidot laadukkaan kivun hoidon toteuttamiseksi. (Mac Lellan 2003, 181, ) 2.3 Kivun hoitomenetelmät Farmakologiset kivun hoitomenetelmät Lääkehoito on tärkein ja käytetyin kivun hoitomenetelmä sekä akuutin että kroonisen kivun hoidossa. Kipulääkkeeksi on lääkelaissa määritelty sellainen valmiste tai aine, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti nautittuna parantaa, lievittää tai ehkäistä kipua. Kipulääke saattaa sisältää yhtä tai useampaa vaikuttavaa lääkeainetta. Puudutustekniikka ja eri mekanismeilla vaikuttavat kipulääkkeet ovat avainasemassa lääkehoidossa. Puhutaan balansoidusta kivun hoidosta. Kivun hoitoon käytetään tulehduskipulääkkeitä ja opioideja yhdistettyinä erilaisiin anestesiologisiin menetelmiin. (Salanterä ym. 2006, 107; Rask 2001, 21.)

10 10 Olkapääleikkaus voidaan tehdä joko yleisanestesiassa, puudutuksessa tai yleisanestesian ja puudutuksen yhdistelmänä. Leikkauksen jälkeiseen kipuun pyritään vaikuttamaan jo siinä vaiheessa, kun valitaan leikkauksen anestesiamuotoa. Kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan anestesiamuodon valinnalla pyritään siihen, että leikkauksen jälkeinen kipu olisi mahdollisimman vähäistä. Mahdollinen leikkauksen jälkeinen kipu ennakoidaan aloittamalla kivun hoito jo ennen toimenpiteen alkua. (Hautakangas, Horn, Pyhälä- Liljeström & Raappana 2003, 17, 23.) Olkapääleikkaukset tehdään usein päiväkirurgisina toimenpiteinä, jolloin anestesiavalinnassa tulee huomioida anestesian lyhytkestoisuus, mutta samalla myös sen riittävyys suunniteltua toimenpidettä ajatellen. Usein olkapääleikkaukset tehdään pleksuspuudutuksessa, jossa hartiapunokseen laitetaan johtopuudutus. Pleksuspuudutus sopii varsin hyvin lyhytkestoisiin toimenpiteisiin. Potilaat ovat pleksuspuudutuksessa tehdyn olkapääleikkauksen jälkeen tyytyväisiä. Leikkausalue on melko pitkään kivuton ja kivun hoito on näin mahdollista aloittaa ennakoivasti. Toimenpiteen aikana potilas on hereillä ja hänellä on mahdollisuus kertoa tuntemuksistaan koko toimenpiteen ajan. Tarvittaessa potilas voidaan myös nukuttaa tai sedatoida eli potilaalle annetaan väsyttävää lääkettä suoraan laskimoon. Hyvin onnistuneen sedaation tarkoituksena on ensisijaisesti rauhoittaa ja rentouttaa potilasta toimenpiteen aikana. (Hautakangas ym. 2003, 23; Nieminen 2004, ) Tähystämällä tehty olkapääleikkaus on varsin yleinen toimenpide päiväkirurgiassa, tällöin potilas hoidetaan nukutuksessa eli yleisanestesiassa. Yleisanestesiassa tähystysteitse suoritettavien olkapääleikkausten ongelmana on voimakas leikkauksen jälkeinen kipu. Tästä johtuen erilaisia puudutuksia käytetään nukutuksen lisänä. Leikkauksen jälkeistä kipua voidaan hoitaa antamalla potilaalle suonensisäistä tulehduskipulääkettä ja fentanyyliä. Kipulääkityksessä on huomioitava, että kipu alkaa vasta puudutuksen hävittyä. Kivun hallinta on olennaista potilaan onnistuneen kotiuttamisen kannalta. (Toivonen 2004, 459; Nieminen 2004, ) Tulehduskipulääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä kipulääkkeitä. Niiden vaikutus perustuu niiden tehokasta tulehdusta, kipua ja kuumetta lievittävään vaikutukseen. Ensisijaisesti lääkkeet annostellaan suun kautta, mutta esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen kivun

11 11 hoitoon lääke voidaan annostella laskimoon. Lääkkeen vaikutus alkaa tällä tavoin annosteltuna nopeasti ja tehokkaasti. (Salanterä ym. 2006, 110.) Opioidit ovat tehokkaimpia käytössämme olevia kipulääkkeitä. Niiden käyttö perustuu niiden kykyyn aktivoida elimistön omaa opioidijärjestelmää. Kudosvauriokivun lääkehoidossa opioideja voidaan käyttää harkiten, mikäli tulehduskipulääkkeen tai parasetamolin teho on riittämätöntä. (Salanterä ym. 2006, 116.) Lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät Lääkkeettömillä kivunhoitomenetelmillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ei-farmakologisia kivunhoitomenetelmiä kuten asento- ja kylmähoitoa, liikuntaa sekä henkistä ja hengellistä tukemista keskustelun ja kuuntelun keinoin. Kalson ja Vainion (2002) mukaan Melzack ja Wall esittivät vuonna 1965 kivun säätelyjärjestelmän ja sen perustana olevan porttikontrolliteorian. Yhä käytössä oleva teoria perustuu selkäytimen portin toimintaan, jonka tehtävänä on säädellä kipuimpulssien kulkua aivoihin ja siten lisätä, vähentää tai muuntaa koetun kivun voimakkuutta. (Kalso & Vainio 2002, 40, 74; Vainio 2003, ) Asentohoidon tarkoituksena on taata mahdollisimman rento asento leikkauksen jälkeen leikkausalueelle. Tyynyillä tuetaan tarvittaessa leikkausalue hyvään asentoon ja potilasta kehotetaan liikuttelemaan raajojaan vointinsa mukaan verenkierron edistämiseksi. Potilaan rento asento ja hyvä olotila vähentävät kipua ja edistävät paranemista. (Sailo & Vartti, 2000, 124.) Kylmäpakkauksen käyttö leikkausalueella vähentää paitsi turvotusta, myös kipua. Ohjausta leikatun olkapään liikuttamisesta ja liikerajoituksista tulisi antaa jo ennen leikkausta sekä uudelleen leikkauksen jälkeen. Tarvittaessa voidaan konsultoida fysioterapeuttia ja myös varmistaa, että potilas on ymmärtänyt annetut ohjeet. Leikkausalueen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa alkanut uudelleen käyttö nopeuttaa palautumista, estää lihaskunnon rappeutumista ja vähentää raajan jäykkyyttä. (Sailo & Vartti, 2000, )

12 12 Ennen leikkausta potilaan kanssa käyty kiireetön keskustelu auttaa hoitajaa arvioimaan yksilöllisesti, kuinka hän voi lievittää potilaan kipua. Potilaalle tulee antaa tilaa kertoa omista tuntemuksistaan ja potilaan toiveet kivunlievityksen suhteen tulisi huomioida mahdollisuuksien mukaan. Kivun aiheuttamaan henkiseen ja hengelliseen kärsimykseen sekä ahdistukseen on mahdollista saada sielunhoidollista keskusteluapua. Leikkauspotilailla on Räsäsen (2005) tutkimuksen mukaan sielunhoidollisia tarpeita erityisesti ennen leikkausta. Sielunhoidollisissa tilanteissa auttajana voi toimia kuka tahansa kristitty, mutta on mahdollista keskustella myös sairaalapapin kanssa. Sielunhoidollisessa vuorovaikutussuhteessa on tavoitteena auttaa autettavaa ymmärtämään oman kipunsa viestiä ja löytämään vastauksia kysymyksiinsä. (Sailo & Vartti 2000, 56 57, ; Räsänen 2005, 57.) 3 SAIRAANHOITAJA OLKAPÄÄLEIKATUN POTILAAN OHJAAJANA 3.1 Potilaslähtöisyys ohjauksen ja oppimisen lähtökohtana Suomessa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee potilaan oikeuden tiedonsaantiin, jota hän tarvitsee voidakseen tehdä valintoja ja osallistuakseen hoitoaan koskevaan päätöksentekoon (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992). Hoitotyön etiikan mukaisesti hoitajan tulee turvata potilaalle itsemääräämisoikeus, oikeus tiedon saantiin ja mahdollisuus osallistua omaan hoitoonsa. Ohjauksen tavoitteena on, että potilaalla on riittävästi tietoa omasta kivustaan ja kivun hoidosta. Tieto auttaa potilasta elämänhallinnassa, helpottaen sairauden mukanaan tuomaa epävarmuutta, ahdistusta ja kärsimystä. Tarkoituksena on myös antaa tietoa käytettävissä olevista hoitomenetelmistä ja hoidoista, jotta potilas kykenee tekemään omaan kivunhoitoonsa liittyviä päätöksiä ja kivusta huolimatta hän hallitsee elämäntilannettaan. Ohjauksen tulee perustua potilaan tarpeisiin ja tapaan ymmärtää ja oppia. (Holmia ym. 2004, 36; Salanterä ym. 2006, 91.)

13 13 Potilaan kyky omaksua ohjausta, riippuu paljon potilaan tiedoista ja taidoista. Lisäksi potilaan taustatekijät kuten, ikä, koulutus, mahdollinen kipu ja pelot, vaikuttavat potilaan oppimiseen. Potilaalla saattaa olla myös ennakkoluuloja ja odotuksia, jotka vaikuttavat ohjauksen onnistumiseen. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa potilas voi kokea läheisyyttä, ilmaista mahdollisia pelkojaan ja kokea tulevansa autetuksi. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 7 8; Räsänen 2005, 20.) Useissa potilaiden ohjaukseen kohdistuvissa tutkimuksissa on todettu, että oikein suunnattu ja toteutettu ohjaus lisää potilaiden turvallisuudentunnetta ja sairaudesta selviytymistä. Ohjaus ja etenkin ohjauksessa saatu tieto lisää potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon vähentäen samalla pelkoja ja ahdistusta. (Kyngäs, Kukkurainen & Mäkeläinen 2004, 233; Palmu & Suominen 1999, 125.) Tutkimuksen mukaan (Kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005) potilaat arvostavat ohjausta, joka olisi enemmän potilaslähtöistä. Ohjauksen tulisi vastata potilaiden tarpeisiin ja elämäntilanteeseen huomioiden samalla omaisten tarpeet tiedonsaantiin. Monipuolinen ohjausmenetelmien käyttö tukisi potilaiden yksilöllistä asioiden omaksumistapaa. (Kääriäinen ym. 2005, 14.) Potilaat ovat kokeneet, ettei heitä kohtaan ole tunnettu aitoa kiinnostusta tai heille ei ole annettu mahdollisuutta arvioida saamaansa hoitoa. Siksi potilaiden kohteluun tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. (Hänninen, Kolehmainen & Kuitunen 2006, 47; Ritmala-Castren, Simani & Eriksson 2005, 10.) Palmun ja Suomisen (1999) tutkimuksen tulokset viittaavat kivun hoidon olevan yksi merkittävä tekijä nuoren lyhytkirurgisen potilaan ohjauksessa, sillä ennen toimenpidettä nuoret kertoivat saaneensa eniten tietoa kivusta. Nuorilla kipu saattaa ilmetä epätavallisilla tavoilla, joten ohjaukseen olisi syytä perehtyä enemmän. (Palmu & Suominen 1999, 123, 126.) 3.2 Potilaan ohjaus osana hoitoprosessia Potilasohjaus on hoitohenkilökunnan ammatillista toimintaa ja tärkeä osa potilaiden hoitoa. Onnistuneella ohjauksella on vaikutusta potilaan ja heidän omaistensa terveyteen ja sitä edistävään toimintaan. Ohjauksessa edetään potilaan lähtökohdista ja korostetaan potilaan kykyä ja vapautta tehdä itsenäisiä valintoja. Ohjauksen tavoitteena on selviytymisen tukeminen ja tietoisuuden lisääminen omista hoitomahdollisuuksista. Ohjauksella tuetaan potilaan omaa aktiivista roolia omassa hoidossaan ja kuntoutukses-

14 14 saan. Saadakseen ohjauksesta parhaimman mahdollisen hyödyn tulisi ohjaus suunnitella etukäteen. Hoidon onnistuminen ja potilaan tyytyväisyys ovat sidoksissa potilasohjaukseen. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 9.) Palmun ja Suomisen (1999) tutkimuksessa korostui sairaanhoitajan rooli potilaan ohjaajana. Hoitaja oli yleensä henkilö, joka oli kertonut toimenpiteeseen liittyvistä asioista ja mahdollisesta kivusta. Tutkimuksen mukaan puutteita oli ennen leikkausta saadussa hoitoon liittyvissä asioissa. Tietoa olisi haluttu myös enemmän siitä, mitä leikkaustoimenpiteen aikana konkreettisesti tapahtuu. (Palmu & Suominen 1999, 119.) Potilaiden ohjaus on tärkeä osa hoitoprosessia, sillä hoitoaikojen lyhentyessä potilaiden vastuu leikkaukseen valmistautumisesta ja kotiutumisesta on siirtynyt potilaalle itselleen sekä hänen omaisilleen. Leikkauksen jälkeen kotiutuminen tapahtuu yhä aikaisemmin ja potilaan vastuu omasta hoidosta asianmukaisen ohjauksen avulla on tärkeää. (Hautakangas ym. 2003, 64; Kääriäinen & Kyngäs 2005, 209.) Kyngäksen, Kääriäisen ja Mäkeläisen (2004) tutkimuksessa on esiin tullut puutteita liittyen ohjaustilanteisiin. Potilaat eivät aina tunnistaneet tilannetta ohjaukselliseksi ja myös hoitajille potilaiden ohjaustarpeiden arviointi oli vaikeaa. Heino (2004) on väitöskirjassaan tutkinut päiväkirurgisen polviniveltähystyspotilaan ohjausta potilaan ja perheenjäsenen näkökulmasta. Tulosten mukaan saatu ohjaus on potilaan ja omaisten mielestä ollut vähäistä. (Heino 2004, 101.) Ohjausta voidaan antaa suullisesti, kirjallisesti ja/tai audiovisuaalisesti. Hoitajan tulee tuntea asiakkaan taustoja, jolloin hänen on helpompi valita sopiva ohjausmenetelmä. Jokaisella on oma oppimistyylinsä ja tapa omaksua asioita. Siksi näiden ominaisuuksien tietämys helpottaa ohjauksen suunnittelua. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 9.) Räsäsen (2005) tutkimuksen mukaan potilaalle annettavat kirjalliset ohjeet eivät sinällään riitä, vaan tarvitaan henkilökohtainen tapaaminen potilaan kanssa. Potilaat tarvitsevat erityisesti ensimmäistä kertaa sairaalaan tullessaan tietoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Yksilöllisesti suunniteltu ohjaus lisää potilaan osallistumista hoitoon ja turvallisuuden tunnetta. Ohjaus vähentää potilaan tuntemaa pelkoa ja ahdistusta itse toimenpiteestä. (Räsänen 2005, 56.)

15 15 Hoitajan tehtävänä on kuunnella potilasta, tehdä havaintoja, kunnioittaa potilaan yksilöllisyyttä ja pyrkiä asettumaan potilaan tilanteeseen. Sanallisen kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen lisäksi hoitaja voi tehdä päätelmiä potilaan tunnetilasta havaintojensa perusteella tulkitsemalla potilaan sanatonta viestintää. Toisin sanoen hoitajan tulee tarkkailla potilaan tunnetilasta viestittäviä ilmeitä, eleitä ja äänenpainoa. (Mäkelä, Ruokonen & Tuomikoski 2001, 15, ) Vuorovaikutus on yksi keskeinen hoitotyön auttamismenetelmä. Ohjaus on vuorovaikutustapahtuma, jossa kaksi asiantuntijaa, leikkaukseen tuleva potilas ja sairaanhoitaja kohtaavat. Vastavuoroisessa hoitosuhteessa hoitaja ja potilas, kaksi yhdenvertaista ihmistä toimivat potilaan terveyden edistämiseksi. Hoitosuhde edellyttää aitoutta ja avoimuutta sekä hoitajalta että potilaalta, jolloin potilaalla on mahdollisuus kokea terveys kasvuprosessina. Mahdollistamalla potilaan osallistumisen omaan hoitoonsa ja luottamalla potilaan kykyihin, hoitaja motivoi potilasta ottamaan vastuuta terveydestään. Samalla hoitaja tukee potilasta käyttämään omia voimavarojaan terveytensä edistämiseksi. (Mäkelä ym. 2001, 15 17, ) Tässä tutkimuksessa selvitimme, millaisia kokemuksia olkapääleikatuilla potilailla on kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta. Kivun hoidossa voidaan käyttää monia eri kivunhoitomenetelmiä ja tavoitteenamme on selvittää, kuinka monipuolisesti niitä olkapääleikattujen potilaiden hoidossa käytetään. Tässä tutkimuksessa nousee tärkeäksi se, kuinka potilaan tarpeisiin vastaavalla ohjauksella voidaan edistää potilaan selviytymistä ennen ja jälkeen toimenpiteen. Potilaan kokemuksia kivun hoidosta ja ohjauksesta on tutkittu aikaisemminkin mutta yksilöllisten tuntemusten vuoksi se on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Siksi tutkimusaiheemme on tärkeä ja ajankohtainen.

16 16 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata olkapääleikatun potilaan kokemuksia kivusta, saamastaan kivun hoidosta ja ohjauksesta. Tavoitteena oli tehdä tutkimus, josta Pieksämäen sairaalan kirurgian osasto 5 ja päiväkirurginen hoitoyksikkö saisivat tietoa toteuttamastaan kivun hoidosta ja mahdollisista kehittämistarpeista. Tutkimusongelmat: 1. Millaista potilaan kokema kipu on olkapääleikkauksen yhteydessä? 2. Millaisia ovat potilaan kokemukset saamastaan kivun hoidosta olkapääleikkauksen yhteydessä? 3. Millaista hoitotyön ohjausta potilas on saanut hoitohenkilökunnalta ennen ja jälkeen toimenpiteen? 4.2 Kohderyhmän valinta ja tutkimusmenetelmä Tutkimuksemme kohderyhmäksi oli tarkoitus valita Pieksämäen sairaalan kirurgisen osasto 5:n ja päiväkirurgisen hoitoyksikön ortopediset potilaat. Kohderyhmäksi rajattiin Pieksämäen sairaalan kirurgisen osasto 5:n ja päiväkirurgisen hoitoyksikön olkapääleikatut potilaat. Rajaamalla kohderyhmä vain olkapääleikattuihin potilaisiin pyrimme välttämään tulosten liiallista hajontaa. Pieksämäen seudun terveydenhuollon kuntayhtymä (Pieksämäki, Pieksänmaa ja Haukivuori) purkautui , jolloin toimintansa aloitti Pieksämäen kaupungin terveystoimi. Samalla vanha Pieksämäen kaupunki ja Pieksänmaan kunta (Pieksämäen mlk, Jäppilä ja Virtasalmi) yhdistyivät uudeksi Pieksämäen kaupungiksi. Haukivuoren kunta liittyi Mikkeliin. Pieksämäen sairaala on Pieksämäen kaupungin omistuksessa. (Pieksämäen kaupungin terveystoimi 2007.)

17 17 Kirurgian osasto 5 on kirurgian ja naistentautien vuodeosasto, jossa hoidetaan ortopedisiä, pehmytosa, gynekologisia ja gastroenterologisia leikkauspotilaita. Osasto 5:llä on 15 sairaansijaa ja päiväkirurgisessa hoitoyksikössä sairaansijoja on 7. Vuonna 2006 leikkaustoimenpiteitä tehtiin 1444 kpl, joista olkapääleikkauksia oli 94 kpl. Tänä vuonna olkapääleikkauksia on tehty 61 kpl. Hoitotakuu toteutuu olkapääleikkauspotilaiden kohdalla eli jonotusaika on korkeintaan puoli vuotta. (Pieksämäen seudun terveydenhuollon kuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelma ; Pieksämäen kaupunki terveystoimi, leikkausosasto 2007.) Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisesti eli tutkimusmenetelmä on määrällinen. Pyrkimyksenä kvantitatiivisessa tutkimuksessa on kuvailla jotakin ilmiötä, tässä tapauksessa olkapääleikattujen potilaiden kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 131.) Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen eli tutkimusmenetelmän tavoitteena on kuvata ihmisen kokemuksia ja saada tietoa hoitamisesta ja sen perusteista, joiden tuottaman tiedon avulla voidaan kehittää hoitotyötä. (Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, ). Tässä tutkimuksessa fenomenologinen lähestymistapa tarkoittaa olkapääleikattujen potilaiden omien kokemusten kuvausta. 4.3 Kyselylomakkeen laadinta ja aineiston hankinta Laadimme kyselylomakkeen, jossa tuli esille tutkimuksen kannalta keskeiset sisällöt: potilaan kokema kipu, potilaan kokemukset saamastaan kivun hoidosta ja saadusta ohjauksesta ennen ja jälkeen olkapääleikkauksen. Rakensimme kyselylomakkeen siten, että yleiset kysymykset sijoittuivat alkuosaan edeten tutkimusongelmien mukaisessa loogisessa järjestyksessä. Kyselylomakkeen tutkimusongelmat ja niitä mittaavat muuttujat sekä vastaavat kysymysten numerot ovat liitteenä (Liite 1). Kyselylomakkeen laadinnalla ja kysymysten tarkalla suunnittelulla on tärkeä merkitys onnistuneen tutkimuksen kannalta. Tutkimusongelmien tulee olla tarkasti selvillä ennen kyselylomakkeen laatimista. Pätevien tulosten saamiseksi ja epämääräisyyksien välttämiseksi kyselylomakkeen laadinnassa selkeys on tärkeintä. Kysymysten tulee olla lyhyitä, jolloin niiden ymmärtäminen on helpompaa. Lisäksi tulee välttää ammattikielen käyttöä sekä johdattelevia kysymyksiä. (Hirsijärvi ym. 2005, , , 187.)

18 18 Kyselylomakkeen alkuosassa oli kuusi taustakysymystä, joiden avulla selvitimme vastaajien sukupuolen, iän, koulutuksen, elämäntilanteen, tiedot aikaisemmista kirurgisista toimenpiteistä ja anestesiamuodosta olkapääleikkauksen yhteydessä. Kysymyksissä 7-15 kysyttiin potilaan kokemuksia kivusta, kivun hoidosta ja ohjauksesta. Kysymykset olivat monivalintakysymyksiä sekä väittämiä, joihin vastattiin Likertin neliportaisella asteikolla. Kivun arvioinnissa käytimme kysymystä, jossa oli kuva erilaisista kipumittareista. Valitsemansa kipumittarin avulla pyysimme vastaajaa arvioimaan kipuaan vastaushetkellä. Kysymyksenä voidaan käyttää myös strukturoidun ja avoimen kysymyksen välimuotoa, jolloin avoin kysymys esitetään valmiiden vastausvaihtoehtojen jälkeen. Tämän kysymystyypin tarkoituksena on saada esiin sellaisia näkökulmia, joita tutkija itse ei ole osannut ajatella etukäteen. (Hirsijärvi ym. 2005, ) Kysymyslomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä, joista ensimmäisen oli tarkoitus selvittää mahdollisia syitä huoleen ja jännitykseen olkapääleikkauksen yhteydessä. Toisella avoimella kysymyksellä haluttiin tietoa potilaiden saamasta kivun hoidosta ja ohjauksesta ja mahdollisista ehdotuksista hyvän kivun hoidon toteutumiseksi. Avoimien kysymysten tarkoituksena oli antaa olkapääleikatuille potilaille mahdollisuus vastata niihin omien kokemustensa perusteella. Lopullisessa kyselylomakkeessa oli 15 kysymystä ja kokonaisuudessaan kyselylomake oli nelisivuinen, joka esitestauksen perusteella osoittautui sopivaksi. Aineistonhankintamenetelmänä oli kysely, joka muodostui saatekirjeestä ja varsinaisesta kyselylomakkeesta (Liitteet 2 ja 3). Saatekirjeessä kerroimme kyselyn tarkoituksesta ja vastaus- ja palautusohjeista. Kyselylomakkeen mukana oli myös postimerkillä varustettu palautuskuori. Menetelmänä kysely on nopea tutkimustapa aineiston keruun ja aineiston analysoinnin kannalta. Samoin tutkimuksen aikataulu ja kustannusten arvio on mahdollista tietää etukäteen melko tarkasti. Kyselyssä aineisto kerätään standardoidusti eli kaikilta vastaajilta kysytään samat kysymykset. Kyselytutkimuksella voidaan kysyä monia asioita ja saada tutkimukseen paljon vastaajia. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, )

19 19 Kysely suoritettiin Vastausten vähäisyyden vuoksi jouduimme pidentämään kyselyaikaa ja lopulliseksi kyselyajan pituudeksi muodostui kuusi viikkoa. Päiväkirurgiseen yksikköön viedyistä 50 kyselylomakkeesta päiväkirurgian henkilökunta jakoi 20 kappaletta sellaisille olkapääleikatulle potilaille, jotka olivat halukkaita vastaamaan kyselyyn. Lomakkeet annettiin potilaille mukaan kotiutuksen yhteydessä ja potilaita pyydettiin vastaamaan ja postittamaan kysely kolme vuorokautta kotiutumisen jälkeen. Kolmen vuorokauden kuluttua potilaat olisivat toipuneet leikkauksesta sekä kokemus mahdollisesta kivusta olisi koettavissa. Vastauksia palautui yhteensä 19 (n=19) kappaletta. Kyselyn vastausprosentiksi tuli 95 %. 4.4 Tutkimusaineiston analysointi Tässä tutkimuksessa käytimme pääosin määrällisiä analysointimenetelmiä. Kvantitatiivinen aineisto syötettiin SPSS ohjelmaan, jolloin tarkistimme samalla vastausten mahdolliset virheet. Virheiden tai puutteellisesti täytettyjen lomakkeiden takia emme joutuneet hylkäämään yhtään vastauslomaketta. Joidenkin vastausten kohdalla oli tulkintavaikeuksia epäselvien merkintöjen takia, jolloin emme kelpuuttaneet näitä vastauksia. Tutkimusaineisto analysointiin tilastollisesti SPSS- ohjelmalla. Muuttujista tulostettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumat. Tämän jälkeen selvitimme, mitkä tiedot olivat merkittäviä tutkimuksemme kannalta ja esitimme tulokset kirjallisesti ja havainnollistimme niitä taulukoina ja kuvioina. Tällä tavoin tulokset olivat selkeämmin ja helpommin esitettävissä. Tulosten analysointi määrällisessä tutkimuksessa on yleensä melko nopeaa ja tietokonetta voidaan käyttää analysoinnin apuna. Vasta esitöiden jälkeen aineistosta päästään tekemään päätelmiä. Tietojen tarkastaminen on ensimmäinen vaihe aineiston järjestämisessä, jotta nähdään, puuttuuko tietoja ja havaitaanko muita selviä virheellisyyksiä. Aineisto järjestetään tiedon tallennusta ja analyysejä varten, jonka jälkeen aineistosta muodostetaan muuttujia, jotka merkitään laaditun muuttujaluokituksen mukaan. (Hirsijärvi ym. 2005, )

20 20 Tutkimuksen avoimia vastauksia analysoimme sisällön analyysin avulla. Tiivistimme ja ryhmittelimme palautuneen aineiston käsitteiden mukaan, mikä oli olennaista olkapääleikattujen potilaiden kokemusten kuvaamiseksi. Sisällön analyysin avulla pyritään alkuperäinen aineisto esittämään selkeästi niin, ettei alkuperäinen informaatio katoa. Laadullisen aineiston analysoinnin avulla pyritään hajanainen tieto esittämään mielekkäästi ja selkeästi. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 110; Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, 144.) 4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Tutkimusta varten anoimme tutkimusluvan Pieksämäen sairaalan johtotiimiltä. Tutkimukseen osallistuville kerrottiin saatekirjeessä tutkimuksen tarkoituksesta kehittää Pieksämäen sairaalan kirurgisen osaston toimintaa saatujen vastausten avulla. Saatekirjeeseen olisimme voineet mainita, että kieltäytyminen tutkimuksesta ei vaikuta henkilön hoitoon. Tutkimuksessa tulee jatkuvasti pohtia tutkimuksen etiikkaa ja ihmisarvon kunnioittamista. (Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, 29; Hirsjärvi & Remes 2007, 25.) Tutkimuksen teoreettisen osan luotettavuutta arvioimme sisältö- ja käsitevaliditeetin avulla. Ennen kyselylomakkeen laatimista hankimme teoreettista tietoa, jonka tarkoituksena oli selittää tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä: kipua, kärsimystä, kivun hoitoa ja ohjausta. Sisältövaliditeetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on pystytty muokkaamaan mitattavaan muotoon. Käsitteiden selkeä määrittely on välttämätöntä ennen mittarin rakentamista. Käsitevaliditeetin avulla tarkastellaan mittarin yhteyksiä teoreettiseen viitekehykseen eli ovatko valitut käsitteet tutkimusongelmien kannalta oikeita. (Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, ) Tutkimusaineisto kerättiin tutkimusta varten suunnitellulla puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, jonka esitestasimme kirurgian osastolla. Esitestauksen jälkeen muutimme hiukan kyselylomaketta eli mittaria parantaaksemme kyselylomakkeen validiteettia. Tässä tutkimuksessa kyselylomakkeella saatiin vastauksia asetettuihin tutkimusongelmiin. Validiteetilla tarkoitetaan kykyä mitata sitä, mitä on tarkoitus mitata. Validiteettia on vaikea tarkastella jälkikäteen, joten esitestaus on validiteetin kannalta merkittävää.

21 21 Mittarin luotettavuus vaikuttaa merkittävästi tutkimustulosten luotettavuuteen. (Heikkilä 2001, 185; Hirsijärvi ym. 2007, 226.) Tässä tutkimuksessa uusintamittauksella voitaisiin mitata kivun hoidon kehittymistä kirurgisella osastolla. Reliabiliteetilla tarkoitetaan mittarin kykyä tuottaa tuloksia, jotka saataisiin uusintamittauksellakin. Kohteesta johtuvien virhetekijöiden, kuten mittausajan, kysymysten määrän ja niiden ymmärrettävyyden sekä kysymysten järjestyksen miettiminen on merkittävää reliabiliteetin kannalta. Yleisimmät kysymykset sijoitetaan kyselylomakkeen alkuun ja spesifiset kysymykset loppuun. Mitä pienempi otos on, sitä sattumanvaraisempia ovat tulokset. Esimerkiksi keskiarvosta voidaan saada epätarkkaa tietoa. (Heikkilä 2001, 185, 187; Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, , ) Kyselytutkimuksen heikkouksina pidetään tulosten tulkinnan vaikeutta, aineiston pinnallisuutta, epätietoisuutta siitä, ovatko vastaajat vastanneet rehellisesti, ymmärtävätkö vastaajat vastausvaihtoehdot siten, kuin tutkija on ne tarkoittanut, tietävätkö vastaajat riittävästi kysyttävästä aiheesta tai vastaajia ei ole riittävästi. (Hirsijärvi ym. 2007, 131, ) Käsittelimme vastaukset luottamuksellisesti ja nimettöminä siten, ettei niistä paljastunut tutkimukseen osallistuvien henkilöllisyys missään tutkimuksen vaiheessa. Saatu aineisto hävitetään asianmukaisesti. Laadullisen aineiston tulosten esittämisessä huomioimme tutkittavien henkilöiden mahdollisen tunnistettavuuden, joten pohdimme mitä tietoja käytämme ja mitä emme. Jätimme pois muutamia kommentteja, joista olisi voinut tunnistaa tutkittavan henkilön. Saadut tulokset tuottavat uutta tietoa, jota voidaan käyttää olkapääleikattujen potilaiden kivun hoitotyötä kehitettäessä. (Paunonen & Vehviläinen- Julkunen 1997, 28 29, 31; Heikkilä 1999, 31.) Tutkijat olivat olleet aikaisemmin harjoittelussa Pieksämäen sairaalan kirurgisella osastolla, mutta eivät missään tutkimuksen vaiheessa tavanneet tutkittavia henkilökohtaisesti. Tutkimuksemme reliabiliteettia alentaa otoksen pieni koko (n=19), jolloin yleistysten tekeminen otoksesta on kyseenalaista. Samoin päätelmien tekeminen perusjoukosta vaikeutuu. Hoitotieteellisessä tutkimuksessa luotettavuus on keskeisellä sijalla, sillä tutkimuksen luotettavuus mahdollistaa hoitotieteen kehittymisen. (Paunonen & Vehviläinen-

22 22 Julkunen 1997, 206; Hirsijärvi ym. 2005, ) Tutkimustulosten tulee olla tutkijasta riippumattomia, eli tutkijan on oltava objektiivinen ja rehellinen tulosten suhteen (Heikkilä 1999, 30). Lisäksi mahdollisten virheiden välttämiseksi tutkijan tulee aineistoa käsitellessään olla huolellinen, tarkka ja kriittinen. Tulosten analysoinnissa tutkijan kannattaa käyttää sellaista analysointimenetelmää jonka hän hallitsee. (Hirsijärvi ym. 2005, 209.)

23 23 5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Vastaajien taustatiedot Tutkimukseen vastasi 19 olkapääleikattua potilasta, joista naisia oli 8 ja miehiä 10. Yksi vastaajista ei ilmoittanut sukupuoltaan. Alle 30-vuotiaita vastaajia oli 1 ja vuotiaita 3. Vastaajista 9 oli vuotiaita ja vastaajista 6 sijoittui ikäluokkaan 61- vuotiaat ja iäkkäämmät. Työssä käyviä vastaajista oli 15 ja vastaajista 4 oli eläkkeellä. (Taulukko 1.) TAULUKKO 1. Vastaajien taustatiedot (n= 19) Taustatiedot Vastaajien määrä (f) Sukupuoli Nainen 8 Mies 10 Ikä alle 30 vuotta vuotta vuotta 9 61 vuotiaat ja iäkkäämmät 6 Koulutus Kansakoulu / peruskoulu 8 Lukio / ammatillinen koulutus 7 Opisto / korkeakoulu 2 Muu 2 Elämäntilanne Työssä 15 Työtön - Eläkkeellä 4 Muu - Yhteensä 19

24 24 Suurin osa (n=10) olkapääleikatuista potilaista oli leikattu nukutuksen ja puudutuksen yhdistelmässä. Vastaajista 7 oli puudutettu toimenpidettä varten ja 2 vastaajista kertoi olleensa nukutettuna toimenpiteen aikana. (Taulukko2.) TAULUKKO 2. Olkapääleikattujen potilaiden anestesiamuodot Anestesiamuoto Vastaajien määrä (f) Nukutuksessa 2 Puudutuksessa 7 Nukutuksessa + puudutuksessa 10 Yhteensä Potilaiden kokemuksia kivusta olkapääleikkauksen yhteydessä Olkapääleikkauksen tuloon liittyvää huolestumista/jännittämistä kysyttäessä yli puolet (n=10) arvioi, ettei heitä huolestuttanut tai jännittänyt lainkaan. Hieman huolestuneita oli vähemmän (n=7) ja vain muutama (n=2) vastaajista oli kohtalaisesti huolestunut. Olkapääleikkaukseen liittyvän huolen syitä kuvattiin avoimissa vastauksissa. (Avoin kysymys 7). Ensimmäinen kerta jännitti hieman mutta uusintaleikkaus ei. On mielestäni inhimillistä, normaalia. Tuttavapiirissä henkilö, jonka leikkaus täällä epäonnistui.

25 25 Lähes puolet (n=9) vastaajista koki kivun olleen voimakasta ennen leikkaustoimenpidettä. Vastaajista osa (n=7) arvioi kivun olleen kohtuullista. Vain yksi vastaaja kertoi olleensa täysin kivuton. (Taulukko3.) TAULUKKO 3. Olkapääleikattujen potilaiden kipukokemukset ennen toimenpidettä (n=19) Kivun voimakkuus Vastaajien määrä (f) Ei kipuja 1 Kohtuullista kipua 7 Voimakasta kipua 9 Sietämätöntä kipua 2 Yhteensä 19 Vajaa puolet (n=7) vastaajista kuvasi olkapääkivun vaikuttaneen nukkumiseen paljon. Suurin osa (n=13) vastaajista arvioi, ettei olkapääkipu vaikuttanut lainkaan syömiseen. Henkiseen hyvinvointiin olkapääkipu vaikutti muutaman (n=4) mielestä paljon. Lähes puolet (n=8) kuvasi olkapääkivun vaikuttaneen paljon fyysiseen hyvinvointiin. Ansiotyöhön kipu oli vaikuttanut lähes kaikkien (n=15) mielestä kohtalaisesti tai paljon. Lähes kaikki (n=17) arvioivat kivun vaikuttaneen kohtalaisesti tai paljon harrastuksiin. (Kuvio 1.)

26 26 Vastaajien määrä Nukkuminen (n=18) Syöminen (n=18) Peseytyminen (n=18) Pukeutuminen (n=18) Henkinen hyvinvointi (n=18) Fyysinen hyvinvointi (n=18) Työ (ansiotyö ) (n=16) Kotityöt (n=18) Ihmissuhteet (n=18) Harrastukset (n=18) ei lainkaan vähän kohtalaisesti paljon KUVIO 1. Leikkausta edeltävän olkapääkivun vaikutus elämän eri osa-alueisiin. 5.3 Potilaiden kokemuksia saamastaan kivun hoidosta Osastolla yleisin (n=17) kivun hoitomenetelmä oli kipulääke tablettina. Yli puolelle (n=14) olkapääleikatuista oli kivun hoitomenetelmänä käytetty myös kylmähoitoa. Suurimmalle osalle (n=12) olkapääleikatuista oli käytetty kipupumppua kivun hoidossa. Vähiten (n=8) olkapääleikatuilla potilailla oli kokemuksia kuuntelusta ja keskustelusta kivun hoitomenetelmänä. (Taulukko 4.)

27 27 TAULUKKO 4. Potilaiden kokemukset kivun hoidosta osastolla (n=19) Kivun hoitomenetelmät Vastaajien määrä (f) Kipulääkettä tablettina 17 Kipupumppu 12 Asentohoito 9 Kylmähoito 14 Kuuntelu ja keskustelu 8 Yhteensä Potilaiden kokemuksia kivun hoitoon liittyvästä ohjauksesta Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon he olivat saaneet kivun hoitoon liittyvää ohjausta ennen olkapääleikkausta. Lähes puolet (n=9) vastaajista arvioi saaneensa tietoa kohtalaisesti. Ainoastaan kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, etteivät he olleet saaneet ohjausta lainkaan toimenpiteen jälkeisestä kivun hoidosta ennen toimenpidettä. (Taulukko 5.) TAULUKKO 5. Potilaan saama tieto leikkauksen jälkeisestä kivun hoidosta ennen toimenpidettä (n=19) Arvio kivun hoidon ohjauksesta Vastaajien määrä (f) En lainkaan 2 Hieman 3 Kohtalaisesti 9 Paljon 5 Yhteensä 19 Vastaajia pyydettiin arvioimaan, keneltä he olivat saaneet ohjausta leikkauksen jälkeisestä kivun hoidosta. Vastaajat olivat saaneet ohjausta monelta eri ohjaajalta. Lähes kaikki (n=17) olivat saaneet ohjausta sairaanhoitajalta. Vain kahdessa tapauksessa ohjauksesta oli vastannut kirurgi. (Taulukko 6.)

28 28 TAULUKKO 6: Leikkauksen jälkeisen kivun hoidon ohjaaja (n=19) Keneltä saatu kivun hoidon ohjausta Vastaajien määrä (f) Kirurgilta (Leikkaava lääkäri) 5 Anestesialääkäriltä (Nukutuslääkäri) 2 Sairaanhoitajalta 17 Fysioterapeutilta (Lääkintävoimistelija) 7 Muulta, keneltä - Vastaajien saamasta kivun hoidosta kysyttiin kivun hoitoon liittyvillä väittämillä. Lähes kaikki (n=16) vastaajat olivat saaneet joko riittävän usein tai melko usein kipulääkitystä sairaalassa ollessaan. Suurin osa (n=17) vastaajista oli tyytyväisiä siihen, että hoitajat olivat huolehtineet ja kysyneet kipulääkkeen tarvetta riittävän usein. Lähes kaikilta (n=16) hoitajat olivat varmistaneet kipulääkkeen tehokkuuden joko riittävän usein tai melko usein. Suurin osa (n=13) vastaajista oli tyytyväisiä saamaansa tietoon kipulääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Väittämien avulla vastaajia pyydettiin arvioimaan myös, millaista kivun hoidon ohjausta he olivat saaneet olkapääleikkauksen jälkeen. Yleisesti ottaen vastaajat olivat tyytyväisiä saamaansa kivun hoidon ohjaukseen. Yli puolet (n=12) vastaajista arvioi saaneensa ohjausta riittävän usein. Vastaajista yksi ei ollut saanut koskaan kivun hoitoon liittyvää ohjausta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan saamaansa ohjausta kipumittarin käytöstä. Suurin osa (n=12) ei ollut koskaan saanut ohjausta kipumittarin käytöstä. Suurin osa (n=14) vastaajista ilmoitti, ettei ole koskaan käyttänyt kipumittaria. Varsinaisesti kipumittaria oli käyttänyt vain kolme vastaajaa ja heistäkin vain yksi oli käyttänyt kipumittaria melko usein (Kuvio 2).