Sirja Mikkonen BACH, BACH & BACH SOLI DEO GLORIA

Transkriptio

1 Sirja Mikkonen BACH, BACH & BACH SOLI DEO GLORIA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Taiteen yksikkö Joulukuu 2007

2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO Opinnäytetyö 1 Opinnäytetyön kirjallinen osuus 1 Opinnäytetyön taiteellinen osuus Musiikkiopintoni Suhteeni viuluun, alttoviuluun ja pianoon 3 2 OPINNÄYTETYÖN SUUNNITTELUPROSESSISTA Opinnäytetyön toteuttamistavan valinta Ohjelmiston valinta Piano-ohjelmisto Viuluohjelmisto Alttoviuluohjelmisto Raamatun tekstien valinta 7 3 SOLI DEO GLORIA Suhteeni J. S. Bachin musiikkiin Hengellisyys J. S. Bachin musiikissa Viuluosuus: sonaatin ja konserton historiaa Sonaatti Konsertto Piano-osuus: Inventioista Preludiin ja fuugaan Bachin Inventiot Ranskalainen sarja Preludi ja fuuga Alttoviuluosuus: Soolosellosarjaa 14 4 OPINNÄYTETYÖKONSERTTI Konserttivalmistelut Konserttitilanne 17 5 LOPUKSI 19 LÄHTEET 20 LIITTEET

3 TIIVISTELMÄ KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU TAITEEN YKSIKKÖ Musiikkipedagogi Musiikinohjaaja MIKKONEN, SIRJA: BACH, BACH & BACH SOLI DEO GLORIA Taiteellisen opinnäytetyön raportti, 19 s. + 1 liite Joulukuu 2007 Opinnäytetyöni ensimmäinen osio oli konsertti, jonka järjestin Konserttiohjelma koostui yksinomaan Johann Sebastian Bachin musiikista, jota esitin kolmella instrumentilla: viululla, pianolla ja alttoviululla. Opinnäytetyöni jälkimmäinen osio on kirjallinen raportti, joka käsittelee järjestämääni konserttia. Asuin pääosan lapsuudestani Japanissa lähetystyöntekijöiden lapsena. Ei ollut helppoa opiskella musiikkia maassa, jossa musiikinopetus tapahtuu pääosin yksityisesti. Opiskelin Japanissa asuessani viulun- ja pianonsoittoa. Muutettuani Suomeen oli helppoa jatkaa musiikkiopintojani ensin vakavasti otettavana harrastuksena, myöhemmin ammattimaisesti. Suhteeni soittamiini instrumentteihin vaihtelee. Pääinstrumenttini viulu on läheisin. Pidän myös pianonsoitosta etenkin, kun kyseessä on sooloesiintyminen. Alttoviulu tuli instrumentikseni varsin myöhään, mutta olen alkanut pitää siitä yhä enemmän ja enemmän. J. S. Bachin musiikki on itselleni hyvin läheistä sen vuoksi, että se on mielestäni kuin hengellistä tai ylistysmusiikkia. Bach oli harras kristitty, joka sävelsi musiikkia Jumalan kunniaksi. Tämän todistaa mm. se, että hän merkitsi moniin sävellyksiinsä tunnuksen S.D.G. (Soli Deo Gloria), joka merkitsee Yksin Jumalalle kunnia. Siksi oli luontevaa lisätä konserttini soitto-osioiden väliin raamatunlukujaksot. Ennen konserttiani minun täytyi tehdä monia valmisteluja. Konsertti meni hyvin, ja palautekin oli hyvää. Mikä mielestäni kuitenkin oli tärkeintä oli se, että tein parhaani ja Jumalan kunniaksi. Avainsanoja: Johann Sebastian Bach, konsertin järjestäminen

4 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES UNIT OF ARTS Music Pedagogue Instructor of Music MIKKONEN, SIRJA: BACH, BACH & BACH SOLI DEO GLORIA Report Section of an Artistic Degree Work, 19 p. + 1 appendix December 2007 The first part of my degree work was a concert that I had in May The music of the concert consisted only of Johann Sebastian Bach s compositions, which I performed with three instruments: the violin, the piano, and the viola. The latter part of my degree work is a written report considering the concert. I lived most of my childhood in Japan as a missionary kid. It wasn t all that easy to study music in a country where most of the music education happens privately. Still, I managed to study the violin and the piano during those years. After moving to Finland it was easy to continue my music studies first as a serious hobby, then professionally. My relationship to my instruments varies. My major instrument, and also the closest, is the violin. I also enjoy playing the piano especially when performing alone. The viola became quite late as my instrument, but I have started liking it more and more. Johann Sebastian Bach s music is very close to me. That is, because his music for me personally is spiritual and worship music. Bach was, after all, a Christian who composed music to the glory of God. The proof of that is ie. that many of his compositions even the secular ones were marked with the letters S.D.G (Soli Deo Gloria), which mean Glory only to God. For that reason it was natural to add Bible verse sections between the music sections of my concert. I had to do many arrangements before the concert. The concert went fine, and the feedback was good. Still, what I found the most valuable was that I did my best and to the glory of God. Key words: Johann Sebastian Bach, organizing a concert

5

6

7 1 JOHDANTO Opinnäytetyö Opinnäytetyön kirjallinen osuus Opinnäytetyöraportissani esittelen ensin musiikillista taustaani, jonka historia alkaa Japanista ja päättyy nykyhetkeen eli opiskeluaikaan Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulun taiteen yksikössä Kokkolassa. Kerron, kuinka aloitin soitonharrastukseni ja miten kolme soitinta, viulu, piano ja alttoviulu, päätyivät soittimikseni. Kuvailen myös, mitä nämä soittimet merkitsevät itselleni. Toisessa luvussa kerron, kuinka työsuunnitelmani eteni. Eri vaihtoehtojen kautta päädyin siihen, että toteutan opinnäytetyöni kirjallisen työn sijasta taiteellisena. Johann Sebastian Bachin musiikki on musiikillisena punaisena lankana. Musiikkiosiot nivovat yhteen raamatunlukutuokiot. Toisessa luvussa kerron myös, kuinka valitsin soitettavan ohjelmiston sekä raamatunlukukappaleet. Kolmas luku on omistettu Johann Sebastian Bachille ja hänen musiikilleen. Kuvailen suhdettani hänen musiikkiinsa sekä kerron tietoja esittämistäni kappaleista. Lisäksi kerron J. S. Bachin musiikin hengellisestä ulottuvuudesta, joka on ilmeinen koko hänen tuotannossaan. Neljäs luku kertoo opinnäytetyökonsertista. Selvitän eri käytännön valmistelut, jotka tein ennen konserttia. Päätteeksi kerron, kuinka konserttini eteni ja mitkä olivat tuntemukseni konsertistani. Päätösluvussa kerron mietintöjäni konsertin ja koko projektin suhteen. Opinnäytetyön taiteellinen osuus Opinnäytetyökonserttini punaisena lankana oli Johann Sebastian Bachin ( ) musiikki yhdistettynä valitsemiini Raamatun teksteihin. Esitin J. S. Bachin musiikkia kolmella soittimella. Konsertin alkuosuus oli varattu ensimmäiselle sivuinstrumentilleni pianolle, jolla esitin seuraavat teokset: kolme Inventiota, nrot 11 g-molli, BWV 782, 4 d- molli, BWV 775 ja 13 a-molli, BWV 784, osat Allemande ja Sarabande Ranskalaisesta

8 2 sarjasta nro 2 c-molli, BWV 813 sekä Preludi ja fuuga nro 2 c-molli, BWV 847. Seuraavassa osiossa esitin alttoviululla osat Sarabande sekä Bourréet I ja II Soolosellosarjasta nro 3 C-duuri, BWV Kaksi osiota konsertistani oli varattu pääinstrumentilleni viululle, jolla esitin kaksi kokonaisuutta: Sonaatin nro 3 E-duuri viululle ja cembalolle, BWV 1016 sekä Konserton kahdelle viululle d-molli, BWV Konsertissa minulla oli kolme avustajaa. Pianosäestyksistä vastasi kamarimusiikin ja säestyksen lehtori Tero Tavaila, ja viulunsoitonopettajani Reijo Tunkkari soitti konserton toista viuluosuutta. Musiikkiosuuksien väleissä luettiin Raamattua; lukijana toimi pastori Jukka Ridanpää. Esityspäivä oli perjantai , ja esityspaikkana oli Kokkolan seurakuntakeskuksen Yläsali. 1.2 Musiikkiopintoni Aloitin musiikkiopintoni Japanissa asuessani siellä lähetystyössä olevan perheeni kanssa. Asuimme lähellä Kiotoa pienellä maaseutupaikkakunnalla, jossa viulunsoitonopetus ei ollut yleistä. Olin jo kauan haaveillut viulunsoitosta (poiminpa jopa kynän ja mattopiiskan ja soitin niillä, kun ei muutakaan ollut). Onneksi kuitenkin naapurissa asui pianonsoitonopettaja, jolla ryhdyin käymään pianotunneilla. Oli kesä 1990, ja olin kuusivuotias. Pidin todella paljon pianonsoitosta. Olin kuulemma jo muutamaa vuotta aikaisemmin Etelä-Afrikan -matkalla ihastellut erään henkilön pianonsoittoa seisten hievahtamatta tämän soittaessa hänen vierellään. Viulu tuli kuitenkin pianonsoiton rinnalle jo noin puolen vuoden kuluttua piano-opintojen aloittamisesta. Tammikuussa 1991 aloitin viulutunneilla käymisen Kiotossa. Niinpä viulunsoittounelmani lopulta toteutui. Japanissa soitonopiskelu tapahtuu yksityisesti; niinpä kävin soitto-opissa eri yksityisopettajilla. Opettajat vaihtuivat sitä mukaa kuin perheemme kanssa muutimme. Asuimme myös Jokohamassa ja Tokiossa. Muutimme väliaikaisesti Suomeen, Kokkolaan, vuonna 1994 ja hain Keski-Pohjanmaan konservatorion musiikkikouluosastolle oppilaaksi viulu pääaineenani. Olin melkein yksitoistavuotias, mutta minut kuitenkin otettiin oppilaaksi. Muutimme sitten taas Japaniin, mutta perheen kanssa palasimme lopullisesti Suomeen keväällä 1997 ollessani 13-vuotias. Jatkoin konservatorio-opintojani Kaustisella, jonne muutimme. Viulunopettajakseni tuli Reijo Tunkkari. Pianoa opiskelin etupäässä Outi Kankaan johdolla.

9 3 Yläasteen jälkeen siirryin opiskelemaan Kaustisen musiikkilukioon. Olin soittanut jo yläasteaikanani Mauno Järvelän johtamassa Kaustisen yläasteen orkesterissa, mutta musiikkilukiossa sain keskittyä aiempaa enemmän musiikkiin. Pidin etenkin orkesterissa soittamisesta. Lukion toisena vuonna orkesterin kapellimestari Olli Kangas ehdotti, että ryhtyisin soittamaan alttoviulua orkesterissa. En innostunut ensin, koska minulle ei ollut opetustakaan tiedossa. Kuitenkin Olli Kangas sai minut vakuutettua, joten lopulta suostuin. Siitä alkoi myös alttoklaaviin ja alttoviulun suurempaan kokoon tutustuminen. Huomasin pitäväni alttoviulun soitosta. Seuraavat kaksi vuotta soitin alttoviulua musiikkilukion orkesterissa. Alttoviulusta oli hyötyä myös kansanmusiikkia soittaessani. Olin Kaustiselle muuttaessani aloittanut kansanmusiikin soiton sekä Kaustisen pelimanneissa että Mauno Järvelän luotsaamassa Näppärit-yhtyeessä, joten soitin viulua näissä molemmissa piireissä. Kun kahtena kesänä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla lukiossa ollessani esitettiin kavalkadi (kaustislainen musiikkinäytelmä), johon oli sävelletty myös alttoviululle soitettavaa materiaalia, soitin viulun lisäksi myös alttoviulua. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni viulun ja alttoviulun soittamisesta samassa esityksessä. Päästyäni ylioppilaaksi halusin jatkaa musiikin opiskelua ammatiksi saakka. Suuntasin Kokkolaan, jossa syksyllä 2003 aloitin opiskelun Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulussa, silloiselta nimeltään musiikin ja taiteen yksikössä. Viulunsoitonopettajanani vuodesta 1997 lähtien on toiminut Reijo Tunkkari. Lukuvuonna pianonsoitonopettajanani toimi Janne Palmiola ja lisäksi olin pedagogiikkaoppilaana Pia Lempiälällä, jonka ohjaavana opettajana oli Ulla Roiko-Jokela. Alttoviulutunteja olen saanut vasta syksystä 2006 alkaen. Olin niin ikään pedagogiikkaoppilaana Niina Tuoretmaalla, jonka ohjaavana opettajana oli Ari Hanhikoski. 1.3 Suhteeni viuluun, alttoviuluun ja pianoon Viulu on ollut pääinstrumenttini siitä lähtien, kun aloin soittaa sitä. Pääinstrumenttiasema näkyy ennen muuta harjoitteluajan käytössä. Muutenkin viulunsoitto on siinä mielessä tärkeässä asemassa, että pidän sitä työnä. Soitan sitä huomattavasti kurinalaisemmin kuin muita instrumentteja.

10 4 Mielestäni yksi viulun hienoimmista piirteistä on se, että se on orkesterisoitin. Pidän orkesterissa ja erilaisissa kokoonpanoissa esiintymisestä. Sooloesiintymiset viulistina ovat kuitenkin jääneet vähäisemmiksi orkesteriesiintymisten rinnalla. Syy tähän on ollut se, että orkesteri- ja yhtye-esityksiä on ollut paljon, ja sooloesityksiä pyydettäessä minulla on harvoin ollut omaa säestäjää saatavilla. Viulu on mielestäni erittäin monipuolinen ja taipuisa soitin: sillä on helppoa soittaa erilaisilla tyyleillä. Itse olen soittanut viululla klassisen musiikin lisäksi myös mm. kansanmusiikkia ja argentiinalaista tangoa. Piano on ollut itselleni tärkeä soitin. Vaikka se on siirtynyt sivusoittimekseni jo kauan sitten, pidän pianistina esiintymisestä erittäin paljon. Kun minua pyydetään esiintymään, tarjoudun yleensä esiintymään nimenomaan pianolla. Tärkeänä syynä on se, että yleensä viuluesitykset vaativat säestäjän. Pianon etuna on sen itsenäisyys. Se on kuin kokonainen sinfoniaorkesteri pienoiskoossa: musiikki esitetään kokonaisuutena. Sergei Rahmaninovin Preludi cis- molli sekä Heino Kasken Yö meren rannalla -kappaleet mm. ovat niitä, joita soitan erityisen mielelläni. Alttoviulu on tullut instrumentikseni varsin myöhään, joten en ole ehtinyt kehittää siihen erityistä rakkaussuhdetta ainakaan vielä. Etupäässä olen soittanut alttoviulua opinnäytetyökonserttiani lukuun ottamatta yksinomaan orkesterin riveissä. Koska pidän orkesterissa soittamisesta, on itselleni ollut yhdentekevää, soitanko tällöin viulua vai alttoviulua. Vasta alttoviulutunteja saatuani aloin ihailla alttoviulun tummaa, sellomaista ääntä. Viuluun verrattuna alttoviulu on kuitenkin tuntunut fyysisesti raskaammalta soittaa instrumentin suuremman koon takia.

11 2 OPINNÄYTETYÖN SUUNNITTELUPROSESSISTA Opinnäytetyön toteuttamistavan valinta Suunnitellessani opinnäytetyötäni ei ollut ensin selvää, miten aikoisin sen toteuttaa. Kauan sitten tätä päättötyötäni ajatellessani suunnittelin toteuttavani sen taiteellisena eli konserttina. Mielessäni oli monipuolinen projekti: ajattelin yhdistää konserttiin eri soittimia ja soittotyylejä, kuten klassista ja kansanmusiikkia. Sittemmin ryhdyin vakavissani miettimään, millä lailla konsertti olisi paras toteuttaa. Tiesin, että jonkinlainen selkeä teema siinä tulisi olla. Silti ohjelmistoa suunnitellessani en osannut aluksi keksiä minkäänlaista hyvää yhdistelmää säveltäjävalinnassa. Johann Sebastian Bach ja Sergei Rahmaninov ovat ylivertaiset suosikkisäveltäjäni, mutta näiden kahden yhdistäminen tuntui hieman epäluontevalta, varsinkin kun suunnittelin ehdottomasti haluavani soittaa konsertissani sekä pianoa että viulua. Niinpä unohdin tämän ajatuksen. Seuraavaksi suunnittelin tekeväni kirjallisen opinnäytetyön. Ajattelin kirjoittaa jotakin viulunsoiton pedagogiikkaan liittyvää, ja jätin asian hautumaan päähäni. Hautuminen ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista tulosta. Huomasin, ettei minua erityisemmin kiinnosta mikään pedagoginen aihe. Pidän kyllä kirjoittamisesta, mutta pedagoginen jauhaminen ei innostanut. Eräänä päivänä soittaessani viulua minulle lopulta selkeni (usein saan ideoita soittaessani), että toteuttaisin opinnäytetyöni sittenkin konserttina. Teemaksi kaavailin barokkia, esityssoittimiksi viulua ja pianoa. Ryhdyin tutkimaan ohjelmistoluettelojani ja huomasin, että J. S. Bach on ainoa barokkisäveltäjänimi, jota voisin ajatella soittavani konsertissa. Näin konserttini ainoaksi säveltäjäksi rajautui J. S. Bach. Pianon ja viulun lisäksi päätin ottaa kolmanneksi soittimeksi alttoviulun, koska kävin tuolloin alttoviulutunneilla. Vasta myöhemmin, konserttiohjelman jo muotouduttua, sain idean tehdä kokonaisuudesta hengellisen: päätin nimittäin lisätä siihen luettavaksi Raamatun tekstejä. Seurakuntatarkoitukseen tarkoitetun kokonaisuuden valmistamisesta näin olevan itselleni hyötyä tulevaa ammattikuvaani ajatellen. Koska se oli opinnäytetyökonsertti, sopi se myös näin toteutettuna kaikkein parhaiten: olin nimittäin lukuvuoden aikana raamattukoulussa USA:ssa.

12 2.2 Ohjelmiston valinta Piano-ohjelmisto Piano-ohjelmisto oli suhteellisen helppo valita. Soittamistani Inventioista jouduin tekemään hieman karsintaa, ja jäljelle jäivät Inventiot nro 11 g-molli ja 13 a-molli, jotka esitin D-kurssitutkinnossani joulukuussa Näiden lisäksi valitsin Invention nro 4 d- molli. Valitsin konserttiohjelmaani myös osat Allemande ja Sarabande Ranskalaisesta sarjasta nro 2 c-molli sekä Preludin ja fuugan nro 2 c-molli. Näin piano-ohjelmisto muodostui jo ennestään soittamistani kappaleista Viuluohjelmisto Viulu- ja alttoviuluohjelmiston kanssa oli hieman eri tilanne kuin piano-ohjelmiston valinnassa. Viululla olin tosin soittanut kahta Partitaa, mutten valinnut niistä kumpaakaan konserttiohjelmaani. Aluksi tosin suunnittelin soittavani osia Partitasta nro 3 E-duuri, koska tämä teos kuului C-kurssitutkinto-ohjelmaani. Neuvottelin ohjelmistovalinnasta viulunsoitonopettajani Reijo Tunkkarin kanssa. Hän ehdotti, että soittaisin osia jostakin Bachin sonaatista ja lisäksi jonkin konserton. Hän esitteli minulle sitten Sonaatin nro 3 E- duuri viululle ja cembalolle, johon heti ihastuin. Päätimme, että soittaisin sonaatin kokonaan, ja niin luovuin edellä mainitsemastani Partitasta. Suunnitellessani konserttovalintaa kuuntelin David Oistrahin Bach-viulukonserttolevyä, joka sisälsi Konsertot a-molli ja E-duuri sekä Konserton kahdelle viululle d-molli. Viimeksi mainittua hän soitti levyllä poikansa Igor Oistrahin kanssa. Tunteita itsessäni herätti ylivoimaisesti eniten Konsertto kahdelle viululle, joten päätin valita sen konserttini päätösnumeroksi. Viulistiparikseni pyysin opettajaani Reijo Tunkkaria Alttoviuluohjelmisto Alttoviululla en ollut aiemmin soittanut Bachin sooloteoksia. Pedagogiikkaopettajani Niina Tuoretmaan ohjaava opettaja Ari Hanhikoski ehdotti esitettäväkseni mm. Soolosellosarjan nro 3 C-duurin Bourréet sekä niitä edeltävän osan Sarabande. Ajattelin, että haluan pitää alttoviuluosuuden yhdenmukaisena, joten päätin pitäytyä tässä osuudessa ainoastaan sooloteoksissa.

13 7 2.3 Raamatun tekstien valinta Löysin Raamatun tekstit konserttiini konserton raamatunlauseita lukuun ottamatta Raamattua selailemalla. Nämä raamatunpaikat löytyivät Psalmeista, joista valitsin numerot 3, 147 ja 150 joko osittain tai kokonaan. Konserton raamatunpaikat taas löytyivät jo harjoitteluvaiheessa. Konserttini aloittaneen piano-osuuden avasi Psalmin 150 jakeet 1 6, joka alkaa seuraavasti: Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössänsä. Tässä Psalmissa kehotetaan ylistämään Jumalaa kaikilla instrumenteilla. Siksi tämä raamatunlukukappale sopi koko konsertin avaukseksi oikein hyvin. Alttoviuluosuuden avasi Psalmi 3: 4 7: Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni. Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee. En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan. Tämä Psalmi on ollut lapsuudestani asti itselleni läheinen raamatunpaikka. Tämän Psalmin sanoihin on sävelletty laulu, jota jo noin kaksivuotiaana lauloin. Sen vuoksi halusin tämän raamatunpaikan luettavaksi konsertissani. Mielestäni se sopi hyvin alttoviuluosuuden yhteyteen. Viuluosuus jakautui konsertissani kahteen kokonaisuuteen, sonaattiin ja konserttoon. Sonaattia edelsi Psalmin 147 jakeet 1 7, joka alkaa seuraavasti: Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta. Tämä raamatunlukukappale päättyy seuraavasti: Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme. Tämä raamatunpaikka sopi mielestäni konserttini ydinajatukseen eli musisoinnin ylistysaspektiin. Kun muut raamatunlauseet luettiin osioiden aluksi, konserton raamatunlukukappaleita oli kolme, ja ne sijoittuivat kunkin konserton kolmen osan väliin. Raamatunpaikat olivat Johanneksen evankeliumin luvun 14 jakeista 1 6 ja luvun 17 jakeista sekä Luukkaan evankeliumin luvun 23 jakeista 32 ja

14 8 Soittamani konserton ensimmäinen osa oli minulle ennestäänkin tuttu. Olin harjoitellut sitä paljon myös yhtä aikaa erilaisten levyjen kanssa soittaen saadakseni paremman käsityksen kokonaisuudesta. Eräänä päivänä tätä konserttoa soittaessani mieleeni tuli yhtäkkiä voimakkaita ajatuksia kustakin osasta. En yrittänyt hakemalla hakea sisältöä tähän teokseen, vaan ajatukset ikään kuin pulpahtivat mieleeni. Konserton ensimmäistä osaa, Vivacea, soittaessani mieleeni tuli tilanne, jossa Jeesus oli viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa. Koko ensimmäinen osa muuttui yhtäkkiä vuoropuheluksi, jossa rauhallinen ja lohduttava I-viulu (Jeesus) ja huolekas II-viulu (opetuslapset) olivat vuoropuhelussa. Tarkastin kohdan Raamatusta, ja mm. seuraavat jakeet sopivat mielestäni osaan: - Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun--- ja mihin minä menen tien sinne te tiedätte. (Joh. 14: 1, 4; I viulu). - Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien? (Joh.14: 5; Tuomas/II viulu) - Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14: 6; I viulu). Konserton ensimmäinen osa on mielestäni kuin dialogia suoraan Johanneksen evankeliumin 14. luvusta. Konserttitilanteessa konserton ensimmäisen osan yhteydessä luettiin Joh. 14: 1 6. Konserton toisen osan, Largo ma non tanton, merkitys avautui minulle oikeastaan ensimmäisenä kaikista osista. Monen mielestä kyseinen osa kuulostaa romanttiselta sen tunteikkuuden takia. Mielestäni siltä se ei kuitenkaan kuulosta. Mieleeni tuli nimittäin tapahtumat, jolloin Jeesus rukoili ennen ristiinnaulitsemistaan: Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä (Joh. 17: 25 26). Konserton toinen osa on mielestäni tavattoman pehmeä ja kaunis; se on kuin taivaallista dialogia Isän ja Pojan välillä. Johanneksen evankeliumin luku 17 sopisi mielestäni osan raamatulliseksi sisällöksi. Konserttitilanteessa luettiin Joh. 17: ennen kyseistä osaa. Konserton kolmas osa, Allegro, on todella dramaattinen. Mieleeni tuli pitkäperjantain tapahtumat, jolloin Jeesus oli ristiinnaulittu: Ja oli noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt.

15 9 Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: 'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.' Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä (Luuk.23: 44 46). Konserttitilanteeseen valitsin luettavaksi Luuk. 23:32,

16 3 SOLI DEO GLORIA Suhteeni J. S. Bachin musiikkiin Olen pitänyt Bachin musiikista niin kauan kuin muistan. Se on aina tuntunut tavattoman luonnolliselta kuunneltavalta. Kun sitten itse rupesin soittamaan Bachin musiikkia, sain opettajiltani paljon myönteistä palautetta soittaessani sitä. Nautin Bachin soittamisesta tavattoman paljon. Ihmettelin aluksi, mistä tämä johtui. En yrittänyt analysoida pilalle soittamaani, jolloin lopputulos myös kuulosti mielestäni parhaalta. Syksyllä 2005 olin viulisti Anatoli Melnikovin mestarikurssilla. Hänen johdollaan soitin mm. Bachin Partitaa nro 3 E-duuri. Olin aluksi hämmästynyt hänen kommentistaan, että soittaisin Bachia aivan omalla tyylilläni. Olin ajatellut Bachia soitettavan yleensä sillä tavoin. Hän painotti kuitenkin, etten saisi muuttaa tyyliäni. Hänen palautteensa Bach-soitostani jäi mieleeni, ja luulen osin sen antaneen minulle kannustuksen sille, että voisin soittaa konsertissani pelkästään J. S. Bachin musiikkia. Pian kuitenkin tajusin, mistä tuo Bach-soiton helppous ja suuri nautinto johtui. Mielestäni kaikki Bachin teokset ovat hengellistä musiikkia. On kuin olisin kirkossa tai ylistystilaisuudessa Bachia soittaessani. Ylistysmusiikki on mielestäni hyvä määritelmä, jos haluaisin kuvailla jollain sanalla Bachin musiikkia. Bachin soitinmusiikissa on mielestäni aivan samanlainen henki kuin hänen suurteoksissaan Johannespassiossa ja Matteuspassiossa, jotka pohjautuvatkin täysin evankeliumeihin. Bachin soitinmusiikkiakin mielestäni leimaa hengellisyys ja ylistävyys. Siksi Bachin musiikin tulkitseminen tuntuu itsestäni luontevalta. Tämä ei välttämättä käy ilmi soittotekniikastani, jossa minulla on puutteita. Sanoisin sen kuuluvan ennemmin esitykseni hengestä. 3.2 Hengellisyys J. S. Bachin musiikissa Konserttini otsikon jälkiosa, Soli Deo Gloria (latinaa; Yksin Jumalalle kunnia), kuului tärkeänä osana Bachin tuotantoon. Bach merkitsi usein sävellystensä loppuun (myös maallisten) sitä lyhentävät kirjaimet S. D. G. Kappaleen alkuun hän taas merkitsi usein J.J. (Jesu Juva; Jeesuksen avulla). Tämä ei ollut Bachille pelkkä muodollisuus. Bach allekirjoitti ajatuksen, jonka mukaan musiikilla sanottiin olevan kaksinainen tarkoitus: Jumalalle kunnia ja mielen rakennus. Bach kommentoi tuota lausetta sanoin: Missä tätä

17 11 ei oteta huomioon, siellä ei ole mitään varsinaista musiikkia. (Kolehmainen 2000, ) Bachin tuotannosta valtaosa on kirkollista käyttöä varten sävellettyä musiikkia, näistä esimerkkeinä ovat esim. passiot ja kirkkokantaatit. Kuitenkaan hän ei halunnut tehdä suurta rajaa maallisen ja hengellisen musiikin välillä, mikä voidaan päätellä jo edellä mainitusta repliikistä. Myös se, että monet maallisetkin teokset saivat edellä mainitut merkinnät osoittaa, että hänen koko tuotantonsa on hengelliselle pohjalle rakennettua. Bach pitikin kaiken musiikin, ei siis vain kirkkomusiikin, päämääränä Jumalan kunniaa ja mielen rakennusta. (Sariola 2000, 102.) Bach oli ahkera raamatunlukija. Hänen tiedetään tutkineen Raamattua aktiivisesti elämänsä loppuun asti. Tämä käy ilmi mm. reunamerkinnöistä, joita hän teki Raamattuunsa. Esimerkiksi kohtaan, jossa temppelin vihkimisjuhlassa kaikuu mahtava laulu ja soitto: Pappien astuessa ulos temppelistä soittajat ja laulajat virittivät yhteen ääneen kiitoslaulun Herralle. Torvet, symbaalit ja muut soittimet alkoivat soida, ja laulajat puhkesivat ylistämään Herraa: Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa (2. Aik. 5: 13), Bach merkitsi Missä on harrasta musiikkia, siellä Jumala on aina armoineen läsnä. (Sariola 2000, ) 3.3 Viuluosuus: sonaatin ja konserton historiaa Sonaatti Bach sävelsi viululle ja cembalolle yhteensä kuusi sonaattia (BWV ), joista viisi ensimmäistä edustavat neliosaista sonata da chiesa -eli kirkkosonaattimuotoa. Tyypillistä tekstuuria näissä sonaateissa ovat kaksi toisiaan jäljittelevää ylä-ääntä ja niitä tukeva basso, joka on continuon roolissa. (Boyd 1991, 118.) Sonaatti siis noudattaa kaavaa hidas nopea hidas nopea. Konsertissani soittamani Sonaatti E-duuri viululle ja cembalolle on todella valoisa kolmannen osan cis-mollisävellajista huolimatta. Ensimmäinen osa Adagio on laulullinen ja välillä onnellinenkin, oman opettajani sanoja lainatakseni. Barokin ajan sävellajisymboliikassa E-duuri-sävellaji kuitenkin ilmentää kaipausta ja kärsimystä (Sariola 2000, 119). Tämä antaisikin teokselle erilaisen sisällön. Valoisista jaksoistaan huolimatta sonaatissa on mielestäni paljon tällaisiakin sävyjä. Toisesta osasta, Allegrosta,

18 12 sain selkeän kuvan vasta soittaessani sitä säestäjäni kanssa. Sitten tämä osa vasta avautui, sillä cembalolla (pianolla) näyttää olevan tässä osassa erityisen tärkeä vuoropuhelumainen osuus. Kolmas osa, Adagio ma non tanto, on hyvin kaunis surumielisine triolikuvioineen. Se on muodoltaan moduloiva chaconne. Mollisävellajit ovatkin ehdottomasti sydäntäni lähempänä kuin duurisävellajit, joten tämä osa on erityisen läheinen. Viimeinen osa on voitokkaan kuuloinen Allegro, joka muistuttaa mielestäni mm. sen jatkuvista 1/16- osakuvioista johtuen E-duuri-partitan ensimmäistä osaa, Preludia Konsertto Valitsin soitettavakseni konsertoksi Konserton kahdelle viululle d-molli, BWV Se on yksi Bachin kolmesta säilyneestä viulukonsertosta Viulukonserttojen a-molli ja E-duuri lisäksi. Konsertto on vuodelta Näihin aikoihin Bach palveli Anhalt-Köthenin ruhtinaan Leopoldin hovikapellimestarina. Bach käytti konsertoissaan hyödykseen Vivaldin konserttoihin tuomaa uutta vaikutetta, nimittäin niiden kolmiosaisuutta (nopea hidas nopea). Kuitenkin se, että solisteja on useampi kuin yksi, tulee barokin concerto grosso -muodosta. Solistien osuudet ovatkin itsenäisiä orkesteriin (tai säestykseen) nähden ja ovat vuoropuhelussa sen kanssa. Bachille klaveeri- ja viulumusiikki eivät olleet toisiaan pois sulkevia. Tämän todistaa se, että Bach sovitti useita viulukonserttojaan cembalolle. Viulukonserttoversioita ei ole säilynyt tähän päivään muita kuin kolme edellä mainittua, mutta ilmeisesti viulukonsertoista sovitettuja cembalokonserttoja on säilynyt useampi. Leipzigin collegium musicumin vuosilta Bachilta on säilynyt peräti neljätoista konserttoa yhdelle, kahdelle, kolmelle tai neljälle cembalolle. Näistä vain yksi on alun perin kirjoitettu cembalolle, muut ovat sovituksia lähinnä viuluversioista. (Boyd 1991, 221.) 3.4 Piano-osuus: Inventioista Preludiin ja fuugaan Bachin Inventiot Bach sävelsi 15 kaksiäänistä Inventiota (alkuperäiseltä nimeltään Praembulum), joita on neljään ylennysmerkkiin (ei kuitenkaan cis-mollia) ja neljään alennusmerkkiin (ei kuitenkaan As-duuria) asti. Bach sävelsi myös 15 kolmiäänistä Sinfoniaa. Nämä kaksi

19 13 kokonaisuutta Bach yhdisti kokoelmaksi vuonna (Boyd 1991, 125.) Kokoelman esipuheessa sanotaan: Selkeä menetelmä, jolla klaveerinsoiton harrastajalle, erityisesti opinhaluiselle, näytetään--- miten oppia soittamaan puhtaasti kahta ääntä--- sekä kehittää laulava soittotyyli ja saada sen ohella vahva esimaku säveltämisestä. Inventiot ovatkin Bachin klaveeriteoksista selkeimmin opettavaisia. (Isopuro & Paananen 1989, 80.) Vaikka Inventiot ovat suhteellisen lyhyitä ja opetusmieleen sävellettyjä kappaleita, ovat ne kuitenkin mielestäni erittäin puhuttelevia. Inventio nro11 g-molli on hyvin harras, kuin pieni rukous. Inventio nro 13 a-molli on hiukan vauhdikkaampi, mutta melko vakava. Olen usein soittanut sitä liian raskaasti, mutta opettajani ovat korjanneet suuntaa kepeämmäksi. Inventio nro 4 d-molli on todella kaunis. En esittänyt sitä pianotutkinnossani, mutta halusin ottaa sen mukaan siitä syystä, että mielestäni se sopi hyvin näiden kahden edellä mainitun molli-invention kanssa esitettäväksi Ranskalainen sarja Bach sävelsi kuusi Ranskalaista sarjaa, joista viisi ensimmäistä löytyy hänen vaimolleen Anna Magdalena Bachille vuonna 1722 kokoamastaan nuottikirjasta. Bach kutsui tätä kokoelmaa nimellä Suites pour le Clavessin. Ranskalaisuuteen viittava nimi näissä sarjoissa on siinä mielessä siis harhaanjohtava. Ranskalaisuus on kuitenkin läsnä lähinnä ranskalaisten hovitanssien muodossa. Hovitansseja, joita on tavallisimmin käytetty osien perustana, ovat allemande, courante, sarabande ja gigue. Allemande on aina klassisen sarjan ensimmäinen osa. Bachin kaikkien Ranskalaisten sarjojen yhteisenä tunnuspiirteenä on jatkuva kuudestoistaosakuviointi. Sarabande taas on yleisimmin sarjan kolmas osa. Se on luonteeltaan hyvin hidas ja juhlallinen. (Mustonen 2006, 12 13, 15, 31.) Ranskalaisesta sarjasta nro 2 c-molli, BWV 813 pidin siitä asti, kun sain sen osia soitettavakseni. Konserttiin otin mukaan kuitenkin vain sarjan I ja III osan, koska ne muodostavat mielestäni hyvän parin. Allemande on hyvin kaunis ja lyyrinen kappale. Sen perustana olevaa kuudestoistaosarytmiä koristavat jatkuvasti keventävät 1/32- osanuottikuviot. Vaikka osa on tempoltaan suhteellisen rauhallinen, on siinä kuitenkin ilmavuutta ja liikkuvuutta. Sarabande on taas vaikuttavan vakava. Sen hartaassa tunnelmassa on kuitenkin toivon sävy.

20 3.4.3 Preludi ja fuuga 14 Bachin 48 preludia ja fuugaa (Das wohltemperierte Klavier) pidetään barokin klaveerimusiikin huipentumana. Teoksen monipuolisuus, keksinnän rikkaus sekä musiikillisten ajatusten leikittely tekevät siitä länsimaisen musiikin kulmakiven. Teos käsittää kaksi kirjaa vuosilta 1722 ja 1744, ja molemmissa on 24 preludia ja fuugaa. Termi wohltemperiert merkitsee hyvin tai oikein viritettyä. Tässä on kyse tuolloin uudesta viritystavasta, jossa kaikki sävellajit soivat suunnilleen yhtä hyvin. Kyseessä ei ole kuitenkaan nykyajan tasavireinen viritysjärjestelmä. Bach siis sävelsi kullekin sävellajille oman preludin ja fuugan, mikä oli uuden viritystavan vuoksi uusi asia. Kukaan muu ennen Bachia ei ollut tehnyt noin mittavaa teosta jokaista sävellajia hyödyntäen. Kuitenkin Bach piti viritystä tärkeämpänä asiana opettaa hyvää ja laulavaa soittotyyliä. Bachin preludit ja fuugat ovat olleet myös esikuvina monille suurillekin säveltäjille, kuten Chopinille ja Debussylle siinä, miten perustaltaan teknisestä harjoituksesta on mahdollista tehdä suurta musiikkia. (Isopuro ym. 1989, 81.) Ensimmäinen kokemukseni Bachin Preludeista ja fuugista oli WK I: n nro 2 c-molli. Se oli minulle entuudestaankin tuttu. Tämä Preludi ja fuuga on todella mahtipontinen. Sitä soittaessani tuntuu melkein siltä kuin soittaisin suurilla kirkkouruilla. Fuuga päättyy mielestäni tätä piano-osuuttani ajatellen todella sopivasti. Muuten niin mollipitoinen ohjelmistoni päättyykin C-duuriin fuugan päättyessä pikardiseen terssiin. 3.5 Alttoviuluosuus: Soolosellosarjaa Bachin Kuusi sarjaa soolosellolle (BWV ) ovat tunnelmaltaan rauhallisia, ainakin kun niitä verrataan sooloviulusonaatteihin. Sarjojen perusta, kuten Ranskalaisissa sarjoissakin, on tanssisarjan neliosainen kaava, johon Bach sävelsi lisätansseja, esimerkiksi kolmannen sarjan kaksi Bourréeta, jotka on sijoitettu Sarabanden ja Giguen väliin (Isopuro ym. 1989, 83). Alttoviululla esitin kolme osaa Soolosellosarjasta nro 3 C-duuri. Mielestäni nämä kolme osaa ovat viehättävä kokonaisuus. Ensimmäinen soittamani osa Sarabande on monumentaalinen. Siinä on käytetty runsaasti sointuja ja kaksoisotteita. Sarjan sävellaji C- duuri mahdollistaa muhkean soinnin sellon (ja alttoviulun) matalimman c-kielen ansiosta. Etenkin tämän osan alkupuolella on käytetty vapaata c-kieltä runsaasti hyödyksi. Osan

21 loppupuoli juhlii upeilla sointuvaihdoksilla, jotka tuovat hienoa vastapainoa osan muuten massiiviselle sävylle. Osa päättyy kuitenkin voitokkaaseen C-duuriakordiin. 15 Bourréet I ja II ovat luonnollisesti hyvin erilaisia Sarabandeen verrattuna. Ensimmäinen Bourrée on iloinen ja toiveikas. Vaikka osan B-taitteessa päästään molliin, ei se vaikuta ollenkaan synkältä, ennemmin lievästi huolestuneelta. Toinen Bourrée esitetään yleensä nyanssissa piano. Siksikin se on hillitymmän ja kuiskaavamman sävyinen kuin ensimmäinen Bourrée.

22 4 OPINNÄYTETYÖKONSERTTI Konserttivalmistelut Käytännön valmisteluja ennen konserttiani oli melko paljon. Konserttitilan, Kokkolan seurakuntakeskuksen Yläsalin, varasin käyttööni noin kahta kuukautta ennen konserttiajankohtaa. Julisteen suunnittelin ja tulostutin reilua kuukautta ennen konserttia. Teetin niitä 20 kappaletta, ja levitin niitä eri puolelle Kokkolaa ja Kaustista noin kuukautta ennen konserttia. Niin ikään suunnittelemani käsiohjelma oli valmis noin kahta viikkoa ennen konserttia, ja sitä monistutin 50 kappaletta. Varasin konserttisalin myös kahteen otteeseen ennen konserttia harjoituskäyttöäni varten. Konserttiini kuului kukitus. Hankitutin kukat itselleni ja avustajilleni Ammattikorkeakoulun toimiston kautta. Tätini Riitta Myllymäki toimi kukittajana. Lisäksi hän hoiti kenraaliharjoituksen äänityksen ja toimi käytännön avustajanani konserttipäivänä. Olin suunnitellut, että konserttiini olisi vapaa pääsy, mutta seurakunnasta ehdotettiin, että siihen olisi oltava ohjelmamyynti. Muutoin olisin joutunut maksamaan vuokraa esiintymistiloista. Ohjelmamyynnin tuoton sanottiin ohjattavan yhteisvastuukeräykselle, joten hyväksyin ajatuksen. Ohjelmamyynnistä vastasi Kokkolan seurakunnan kanttori Ritva Göös. Mainostin konserttiani kohtuullisen hyvin. Konserttini mainittiin kirkollisissa ilmoituksissa Keskipohjanmaa-lehdessä. Tämän lisäksi konserttipuffini julkaistiin Kokkola-lehdessä sekä Kokkolan Sanomissa, jälkimmäisessä juuri konserttipäivänä. Käytin myös radiota hyödykseni: konserttini mainittiin Radio Keski-Pohjanmaan menovinkeissä niin ikään konserttipäivänä. Koska halusin taltioinnin myös konserttiesityksestä, pyysin enoani Hannu Myllymäkeä kuvaamaan konserttini videokameralla. Kävin myös neuvottelemassa pastori Jukka Ridanpään kanssa raamatunkohdista ja konserttikäytännöistä etukäteen. Konserttivalmistelun tärkein osuus oli kuitenkin harjoitteluvaihe, jota kesti suunnilleen tammikuusta 2007 konserttipäivään saakka. Tällöin keskityin harjoitellessani suurimmaksi osaksi juuri opinnäytetyökonserttiohjelmistoon. Soitin tosin eri soittotunneillani melko paljon muutakin ohjelmistoa.

23 17 Voisin kuvata harjoitteluvaihettani kahdella sanalla: raskas ja antoisa. Raskas siksi, että minulla oli paljon muutakin työtä kuin soittoharjoittelu. Opiskeluvuosi Ammattikorkeakoulussa oli ohjelmaa valmistaessani raskain kaikista siihenastisista, koska minulla oli tuona lukuvuonna suoritettavanani yli 90 opintopisteen työmäärä. Opintojeni lisäksi minulla oli 14 soitto-oppilasta. Soittotunneillani käytiin läpi muutakin ohjelmistoa kuin konserttikappaleita. Kolmen instrumentin konsertin valmistaminen kaiken edellä mainitun työmäärän päälle tuntui siinä mielessä raskaalta. Mutta kun kyseessä oli lempisäveltäjäni J. S. Bachin musiikki, oli harjoitteluvaihe sitäkin antoisampi. Minusta oli ihanaa löytää uusia aspekteja ja vivahteita Bachin musiikista. Soittaessani tätä ohjelmistoa en aina myöskään huomannut ajan kulua: viivyin mielelläni lempimusiikkini parissa. Harjoittelu oli paitsi kovaa työtä, myös erittäin nautinnollista. Jos ohjelmisto olisi koostunut jonkun muun säveltäjän tuotannosta, epäilenpä, etten olisi koko konserttia edes jaksanut valmistaa. Keväällä 2007 kävin muutaman kerran oppilasilloissa esittämässä konserttiohjelmani teoksia. Ensimmäinen kerta oli maaliskuun 2007 lopulla, jolloin esitin kaksi osaa Sonaatista nro 3 E-duuri. Halusin myöhemmin vielä kokeilla, miltä tuntuu soittaa viulua ja pianoa samassa esityksessä. Niinpä noin kahta viikkoa ennen konserttiani esitin oppilasillassa edellä mainitun sonaatin, tällä kertaa kokonaan. Lisäksi esitin pianolla Ranskalaisen sarjan nro 2 c-molli molemmat konserttiohjelmassa esitettävät osat sekä Preludin ja fuugan nro 2 c-molli. Piano-osuutta esitin muutaman kerran kokonaisuutena mm. opettajalleni ja tämän ohjaavalle opettajalle. Alttoviuluosuutta en esittänyt julkisesti lainkaan ennen konserttia. Konserttoa en myöskään esittänyt ennen konserttia. 4.2 Konserttitilanne Konserttipäivänä minulla oli kenraaliharjoitus avustajieni kanssa konserttipaikalla. Pahaksi onneksi minulla oli kuumetta, jonka sain onneksi laskettua särkylääkkeen voimin. Olo juuri ennen konserttia oli kuitenkin aika veltto, mutta sillä oli puolensa: en huomannut jännittäväni niin paljon kuin olisin muutoin voinut jännittää. Konsertti alkoi Psalmin 150 jälkeen piano-osuudella. Alkuun olin sijoittanutkin jännityksen kestävät Inventiot: alkujäykkyys näkyisi näitä kappaleita soittaessani kaikkein vähiten. Tämä osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Aloin nauttia musiikista heti, kun aloin soittaa. Jos Inventioissa oli hieman alkukankeutta, Ranskalaisen sarjan osissa se

24 ei mielestäni enää juurikaan näkynyt. Preludi ja fuuga olivat suunnilleen sellaisia kuin niiden toivoinkin olevan. 18 Psalmin 3 jakeiden jälkeen esitin alttoviululla osat Soolosellosarjasta nro 3 C-duuri. Tässä vaiheessa olin suhteellisen rento, enkä jännittänyt enää juuri lainkaan. Yleisön olin tosin jo piano-osuuden alkaessa häivyttänyt mielessäni pois siitä hetkestä, mutta tässä vaiheessa ei yleisön läsnäolo enää paljoa vaivannut. Pidin tavattomasti tästä tilanteesta eli ensimmäisestä julkisesta alttoviulusooloesityksestäni. Konserttini kolmas osio käsitti muutamia jakeita Psalmista 147, jonka lukemisen jälkeen seurasi Sonaatti viululle ja cembalolle nro 3 E-duuri. Huomasin ensi alkuun lieviä hankaluuksia siirryttäessä alttoviulusta viuluun, mutta onneksi sormet pian muistivat viulun pienemmät mittasuhteet. Olen tyytyväisin kaikista konsertissani esittämistäni teoksista juuri tämän teoksen esitykseen ainakin teknisessä mielessä. Konsertin päätösosio sisälsi Kaksoisviulukonserton d-molli sekä teoksen kutakin kolmea osaa tukevat raamatunlukukappaleet. Mielestäni tämä oli kaikista neljästä osiosta vaikuttavin. Raamatunlukukappaleet sijoittuivat kunkin konserton kolmen osan väliin. Näin jokaiselle osalle tuli oma tunnelmansa. Tässä vaiheessa konserttia tosin olin jo aika uupunut, joten jälkeenpäin ajateltuna johonkin vaiheeseen sijoittunut lyhyt väliaika olisi varmasti ollut paikallaan. Ensimmäinen osa oli välillä levollista, välillä huolekasta dialogia. Toisen osan tunnelma oli sanoin kuvaamattoman liikuttava. Päätösosan toisaalta myrskyisät, toisaalta riipaisevan raastavat kahden viulun soittamat pariäänet saavat vieläkin ihoni kananlihalle.

25 5 LOPUKSI 19 Koen oppineeni paljon tästä opinnäytetyöprojektista. Minusta tuntui hienolta esiintyä kolmella instrumentilla samassa konsertissa, koska tällaista en ollut ennen tehnyt. Konserttiohjelmiston rajaaminen yhteen säveltäjään tuntui toisaalta haastavalta, toisaalta helpottavalta tekijältä. Haasteena oli, ettei soittoni kuulostaisi liiaksi samantyyppiseltä, vaikka käsittelyssäni olikin kolme instrumenttia. Helpottavalta tuntui se, että voin paneutua vain yhden säveltäjän tuotantoon, jolloin pystyin keskittymään siihen täysipainoisesti. Jos olisin valinnut esim. kuuden eri säveltäjän teokset, olisi niiden tulkinnoissa varmasti ollut huomattavasti enemmän epätasaisuutta. Vaikka suurin osa konserttini esivalmisteluista oli ns. taiteellisia, olivat myös käytännön valmistelut hyvin opettavaisia. Koska jouduin tekemään ne itse, sain hyvän kuvan siitä, minkälaista konsertin valmistaminen oikeasti voisi olla. Toki taustavoimanani toimi Ammattikorkeakoulu, joten konserttiani minun ei tarvinnut itse markkinoida. Vaikka opinnäytetyöni oli suhteellisen isotöinen, olen erittäin tyytyväinen, että toteutin sen juuri näin. Sain esittää lempimusiikkiani ja soittaa kolmea instrumenttia. Konserttitilaisuuden järjestäminen oli myös arvokas kokemus. Kun ajattelen opinnäytetyötäni, voisin itsekin, Bachin tavoin, merkitä sen alkuun J.J. ja loppuun S.D.G. Tämä mielestäni kuvaisi parhaiten sitä, mitä työstäni ajattelen.

26 LÄHTEET 20 Boyd, Malcolm Bach. Suom. Kati Hämäläinen. Keuruu: Otava. Isopuro, Jukka & Paananen, Riitta-Liisa Sävelten maailma 1. Porvoo: WSOY Kolehmainen, Matti Bach kipsikuva kaapin päällä. Teoksessa Rakkaudesta Bachiin. Helsinki: Karas-Sana Mustonen, Elina Tanssi yli koskettimien. Ranskalainen sarja nro 5 G-duuri, BWV 816 Johann Sebastian Bachin cembalonsoitonopetuksen peilinä. Helsinki: Yliopistopaino. Raamattu. XII yleisen Kirkolliskokouksen v käyttöön ottama suomennos. Sariola, Yrjö J. S. Bach Evankeliumin sanansaattaja. Teoksessa Rakkaudesta Bachiin. Helsinki: Karas-Sana

27 l l liite 1/1 Opinnäytetyökonsertti BACH, BACH & BACH Soli Deo Gloria J. S. Bachin musiikkia ja Raamatun tekstejä Sirja Mikkonen, viulu, piano ja alttoviulu Pe klo 19 Kokkolan seurakuntakeskus, Yläsali Mukana: Tero Tavaila, piano Reijo Tunkkari, viulu Jukka Ridanpää, Raamatun tekstit

28 liite 1/2 JOHANN SEBASTIAN BACH ( ) I Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössänsä Ps. 150:1 6 Inventio nro 11 g-molli, BWV 782 Inventio nro 4 d-molli, BWV 775 Inventio nro 13 a-molli, BWV 784 Ranskalainen sarja nro 2 c-molli, BWV 813 Allemande Sarabande Preludi ja fuuga nro 2 c-molli, BWV 847 Sirja Mikkonen, piano II Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni Ps. 3:4 7 Soolosellosarja nro 3 C-duuri, BWV 1009 Sarabande Bourrée I Bourrée II Sirja Mikkonen, alttoviulu

29 liite 1/3 III Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta. Ps. 147:1 7 Sonaatti viululle ja cembalolle nro 3 E-duuri, BWV 1016 Adagio Allegro Adagio ma non tanto Allegro Sirja Mikkonen, viulu Tero Tavaila, piano IV Älköön teidän sydämenne olko murheellinen Joh. 14:1 6 Joh. 17:20 26 Luuk. 23:32, Konsertto kahdelle viululle d-molli, BWV 1043 Vivace Largo ma non troppo Allegro Sirja Mikkonen, viulu Reijo Tunkkari, viulu Tero Tavaila, piano Jukka Ridanpää, Raamatun tekstit

30 liite 1/4 J. S. Bach sävelsi kaikkiaan 15 kaksiäänistä Inventiota. Hän yhdisti ne kokoelmaksi 15 kolmiäänisen Sinfonian kanssa vuonna Bachin klaveeriteoksista Inventioita pidetään selkeimmin opettavaisina. Pedagogisen ominaisuutensa lisäksi ne ovat laulullisia pikkukappaleita, joiden kauniit aiheet ovat erittäin puhuttelevia. Tässä konsertissa kuultavia Inventioita (nrot 4, 11 ja 13) yhdistää niiden mollisävellaji. Bach sävelsi kuusi Ranskalaista sarjaa, joista kaikki viimeistä lukuun ottamatta löytyy hänen vaimolleen Anna Magdalena Bachille vuonna 1722 kokoamastaan nuottikirjasta. Ranskalaisuudella ei ole mitään muuta yhteyttä sarjaan kuin lähinnä ranskalaisten hovitanssien muodossa. Näitä ovat tanssit ja myös osien nimet Allemande, Courante, Sarabande ja Gigue. Niitä on käytetty myös Ranskalaisessa sarjassa nro 2 c-molli. Tähän sarjaan kuuluvat em. osien lisäksi osat Air sekä Menuetit I ja II. Konsertissa kuullaan sarjan ensimmäinen osa, Allemande sekä kolmas osa, Sarabande. Bachin 48 Preludia ja fuugaa (Das wohltemperierte Klavier) pidetään barokin klaveerimusiikin huipentumana. Teoksen monipuolisuus, keksinnän rikkaus sekä musiikillisten ajatusten leikittely tekevät siitä länsimaisen musiikin kulmakiven. Teos käsittää kaksi kirjaa vuosilta 1722 ja 1744, ja kummankin 24 Preludia ja fuugaa on sävelletty kullekin sävellajille. Preludi ja fuuga nro 2 c-molli (WK I) on hyvin vastakohtainen pari: myrskyisää preludia seuraa levollinen fuuga. Molempia yhdistää kuitenkin niiden päättyminen valoisaan pikardiseen terssiin.

31 liite 1/5 Bachin Kuusi sarjaa soolosellolle perustuvat samaan sarjakaavaan kuin edellä mainittu Ranskalainen sarjakin. Vaikka ne on sävelletty sellolle, niitä soitetaan myös alttoviululla. Soolosellosarja nro 3:n sävellaji C-duuri mahdollistaa erityisen muhkean soinnin sellon (ja alttoviulun) matalimman c-kielen ansiosta. Konsertissa kuullaan osat Sarabande sekä Bourréet I ja II. Bach sävelsi viululle ja cembalolle yhteensä kuusi sonaattia, joista viisi ensimmäistä edustavat neliosaista sonata da chiesa -eli kirkkosonaattimuotoa. Nämä sonaatit noudattavat kaavaa hidas-nopea-hidas-nopea. Cembalon (pianon) osuus on näissä teoksissa enemmän kuin säestävä: viulu ja cembalo ovat jatkuvassa vuoropuhelussa. Sonaatti nro 3 E-duurin ensimmäista osaa, valoista Adagiota seuraa osa Allegro. Kolmas osa, Adagio ma non tanto muodostaa poikkeuksen: sävellajina on cis-molli. Osan ominaisuutena ovat surumieliset triolikuviot. Sonaatin päättää riemukas Allegro. Konsertto kahdelle viululle d-molli on yksi Bachin kolmesta säilyneestä viulukonsertosta. Konsertto on noin vuodelta Näihin aikoihin Bach palveli Anhalt-Köthenin ruhtinaan Leopoldin hovikapellimestarina. Bach käytti konsertoissaan hyödyksi Vivaldin tuomaa vaikutetta konserttoihin, nimittäin niiden kolmiosaisuutta (nopeahidas-nopea). Tässä konsertissa kuultava konsertto nojaa barokin concerto grosso -muotoon. Kuitenkin solistit ovat itsenäisiä orkesteriin (säestykseen) nähden tuoden oman sanottavansa käyden ristikkäin, ikään kuin kysyen ja vastaten.

32 liite 1/6 Sirja Mikkonen aloitti pianon- ja viulunsoiton opinnot yksityisesti Kiotossa, Japanissa vuonna Muutettuaan Suomeen 1997 hän jatkoi opintojaan ensin Keski-Pohjanmaan konservatoriossa ja myöhemmin Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogilinjalla, josta hän valmistuu syksyllä Reijo Tunkkari on ollut hänen viulunsoitonopettajansa vuodesta Hän on toiminut viulistina mm. Guardia Nueva -orkesterissa sekä periodiluonteisissa Praxis-sinfoniaorkesterissa ja Kokkolan Orkesterissa. Tero Tavaila on opiskellut pianonsoittoa aluksi Jyväskylässä Dmitry Hintzen, myöhemmin Sibelius- Akatemiassa Liisa Pohjolan ja Eero Heinosen oppilaana. Valmistuttuaan Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta vuonna 1992 hän on toiminut säestäjänä, pianonsoitonopettajana ja kamarimuusikkona. Kuluvana lukuvuonna hän toimii Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulussa säestyksen ja kamarimusiikin lehtorina. Reijo Tunkkari opiskeli viulunsoittoa Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa vuosina ja jatkoi opintojaan Edsbergin musiikkikoulussa Tukholmassa opettajinaan Jennifer Nuttall-Wolf ja Endre Wolf. Hän suoritti viuludiplomin keväällä Hän on ollut Keski- Pohjanmaan Kamariorkesterin I konserttimestari vuodesta Lisäksi hän toimii Kokkola-kvartetin ensiviulistina sekä viulunsoitonopettajana mm. Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulussa ja Keski-Pohjanmaan konservatoriossa.