It makes sense - global sense

Transkriptio

1 Taksvärkki ry It makes sense - global sense Nylon Beat Bangladesh Bollywood Cambodia Burkina Faso 2003

2 A Trip to Finland ANOTHER LIFE Mercy lives in Kitwe with her grandmother (in the picture), aunt and cousins. In Zambia families are really big, and it s normal to have many generations living together Mercy Musiwa (right) and Bwalya Chiluba enjoyed their boat trip to Suomenlinna. It was on the 11th of April 2002 when I experienced a thrilling feeling. I was on a trip to Finland. Imagine, it was my first time ever outside Africa. There were a lot of things in my mind: how does it feel to travel by air, how do the people live in Finland, what kind of food do the Finns eat and what kind of religions do they believe in. During my two weeks stay I came to realise that it was another life I was experiencing. I consider it as a blessing that I had this rare opportunity to visit a country like Finland. My visit has made me look at life from a different perspective. The way of life in Finland is completely different from my country Zambia. The surroundings and nature in Finland are very clean. Moreover, when I visited a Science Centre called Heureka I was amazed at the high technology. I also realised that most of the young in Finland are educated maybe because the education is offered free. That is not the case in Zambia. Our education is expensive, hence the majority of young people are not at school, but at least nowadays there are organisations which can help the less privileged so that they can go to school. Health services are not offered free in Zambia as compared with Finland. This can be a result of Zambia s poor economy. There were several other things which were of interest to me in Finland. For example the availability of transport: the continuous movements of trams in Helsinki. I always wanted to know where they started their journey from and where they would end to. The gender issues in Finland are different from my country. In Finland there is gender equality. I was happy to learn that the Finnish President is a woman. In Zambia the society is slowly developing. The Zambian government is changing its policy and does not consider women weak by their capacity to handle governmental issues. This means that one time in the future I will have a chance to govern my country. My stay in Finland made me realise that although we come from different nationalities and have different backgrounds it always becomes interesting when you learn about cultural differences. In the end there are slight similarities as well. For example when it comes to food. I had a possibility to taste mashed potatoes which can be compared to our stable food in Zambia known as nshima. People are friendly, although they seemed to me very quiet and shy Finland has a population of five million compared to ten million in Zambia. In Zambia three quarters of the country s population are orphans due to HIV/AIDS transmissions among the adult population. In Finland HIV/AIDS is not a pandemic as in Zambia, where a lot of lives are devastated by this deadly disease. I was surprised to know that in Finland only about 1500 out of the total population are infected with HIV/AIDS. The case is not the same in Zambia where every fifth Zambian is estimated to be HIV-positive. Finally, in general I can say that my visit was fruitful: I have a different view on how things are in life now. But one thing is for sure. The Finnish way of life is easier in comparison with the life in Zambia. I pay tribute to all the youth in Finland who participated in the Taksvärkki ry fund raising campaign to support the vulnerable children in Zambia. Mercy Musiwa Something about the author: Mercy Muwela Musiwa was born on the 13th of November in She is a Zambian by nationality. She is a double orphan by status. She has lost both parents at a tender age. Mercy completed her secondary level in She wants to continue her studies. In the future she wishes to complete a university degree in mass communication. Her ambition is to become a journalist. Mercy visited Finland and Taksvärkki ry in April 2002 with Bwalya Chiluba (12), Chola Mulenga (20) and Daniel Mwansa (20). They live in a town called Kitwe, in Zambia, Southern Africa. They came to Finland to visit Finnish schools and participated in the Africa 2002 event at the Cable Factory (Kaapelitehdas) in Helsinki. Mercy, Bwalya, Daniel and Chola have been supported by the Finnish school children and the students who contributed their one day s work in 1998 for the AIDS orphans in Zambia. Photos: Päivi Anttila 2 Global Sense

3 Pääkirjoitus Strawberry culture shake Oli onni, että mansikat jäätyivät Floridassa. Sitä ennen olin elellyt Suuressa Omenassa, New Yorkissa, päiviä, kai toista viikkoa, muistaakseni. Ei lomapäiviä koskaan laske. Aika on nuorelle matkalaiselle kuin kuminauhaa: se venyy, minne sitä sitten haluaakin viritellä. Asustelin amerikkalaisen ja uusiseelantilaisen pariskunnan luona 145. kadulla. Siellä sijaitsee edelleenkin New Yorkin halvin retkeilymaja Amandla House. Pink hair, pink hair, hihittelivat espanjalaisen Harlemin lapset tukkani väriä, kun hain aamulla maitoa lähikaupasta. Kassaneiti kyseli espanjan kielellä kuulumisia. Harlem hengitti kiihkeästi, viimeistä päivää, joka sekunti. Kielet sulivat liki toisiaan. Äänet olivat kuin kärpäspaperia: ne houkuttelivat ja pelottivat. Kellään ei ollut aikaa kiinnittää huomiota valkoihoiseen tyttöön, joka osti kioskilta makaronia ja tomaattimurskaa. Mieli täyttyi ajatuksesta valloittaa maailma. Takataskussa oli bussiyhtiö Greyhoundin lippu. Maailma oli yhtä kuin Pohjois-Amerikka, Floridan Key West sen eteläisin kärki. Siihen loppuivat silloisen maailmani rajat. Kunnes mansikat jäätyivät Floridassa. Myin bussilipun. Kipitin matkatoimistoon Harlemissa. Ostin lentolipun lämpimään. Lentoyhtiöksi siunaantui Antillean Airlines. They are a little bit shaky, virkailija sanoi ja hymyili aurinkoisesti. Mahdollisesti shaky tarkoitti niitä eloisia ihmisiä, jotka jo puoli tuntia ennen koneen laskeutumista heilua tanssivat pitkin lentokoneen käytäviä ja huutelivat kotiinpaluun Tiina-Maria Levamo Koulutussuunnittelija Taksvärkki ry huumassa: Arriva, arriva. Lentomatkalla iski paniikki: huomasin olevani matkalla maailmani rajojen ulkopuolelle. Enkä osannut edes puhua niiden toisten kieltä. Shaky merkitsi elämässäni juuri sitä, mitä sana suomeksi käännettynä tarkoittaa: jotain ravisuttavaa ja samalla epävarmaa. Monia kysymyksiä, joihin etsin edelleen vastauksia. Kun seisoin Dominikaanisen tasavallan tähtitaivaan alla, aavistin, ettei ollut paluuta entiseen. En voinut enää ummistaa silmiäni. Oli myönnettävä, että maailma on luonnonvaroiltaan sekä kulttuurisesti, kielellisesti ja sosiaalisesti rikas, mutta taloudellisesti epätasa-arvoinen. Erityisesti maailma koettelee kehitysmaiden lapsia ja nuoria. Siksi päätin tehdä asioille jotain. Nykyisessä työssäni tapaan monia Taksvärkki ry:n vuotuiseen Taksvärkkikeräykseen osallistuvia koululaisia ja opiskelijoita. Jokainen heistä on omalla matkallaan, etsii maailmansa rajoja. Vain olemalla liikkeessä ja lähestymällä ihmisiä avoimesti puramme ennakkoluuloja. Monikulttuurisessa maailmassa on hyvä hengittää. Käsissäsi oleva Global Sense-lehti kertoo siitä, miten moniulotteisia vaikutuksia taksvärkkikeräykseen osallistumisella on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Sambiassa, Kambodzhassa, Burkina Fasossa ja Bangladeshissa. Lehden artikkelit kuljettavat meitä kohti ihmisarvoisempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta. Maailma makaa niin kuin me sen petaamme, sanoisi asiasta isoisäni. It makes sense - global sense. Sisältö Another Life s.2 Pääkirjoitus s.3 Hyväntekeväisyyttä s.4 Annamari Koistinen s.5 Nylon Beat s.6 Bangladesh s.8 Burkina Faso s.9 Bollywood s.10 Taksvärkki s.12 Tanska s.14 Maailma.net s.14 Cambodia s.15 PS s.16 Global Sense on Taksvärkki ry:n nuorille suunnattu globaali lehti. Sen julkaisemista tukee Euroopan unioni. Päätoimittaja: Tiina-Maria Levamo Toimitussihteeri: Terhi Uronen Ulkoasu: Raine Ruoppa Painosmäärä: Painopaikka: J-Paino Julkaisija: Taksvärkki ry Rautatieläisenkatu Helsinki Puh. (09) Fax. (09) sähköposti: taksvarkki@taksvarkki.fi Taksvärkki ry on kansalaisjärjestö, jonka toiminnan tavoitteena on edistää kehitysmaiden lasten ja nuorten elinoloja ja ihmisoikeuksia sekä kannustaa suomalaista nuorisoa maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Taksvärkki ry on osa Ruotsissa vuonna 1962 syntynyttä yhteispohjoismaista Taksvärkkiliikettä. Kannen kuva: Milka Alanen Global Sense 3

4 Hyväntekeväisyyttä Green Dragon ja muut yhtyeet antoivat oman panoksensa keräykseen esiintymällä konsertissa ilmaiseksi. Bangladeshin lasten vuoksi Lauantaina 14. joulukuuta järjestettiin Nivalan Tuiskulassa Unelmana kouluaamuhyväntekeväisyyskonsertti. Tapahtuman tulot menivät lyhentämättömänä Taksvärkki ry:n keräykseen, jolla luodaan muutama unelmien kouluaamu lisää Bangladeshin lapsille ja nuorille. Tuiskulan toisessa salissa soitti illan aikana viisi yhtyettä: Kaizu Wasabi ja Ruotomieli Oulusta, Green Dragon ja DLTL Haapajärveltä sekä Oliver Raahesta. Samanaikaisesti toisessa salissa oli Dj Aliazin pyörittämä disco. Kävijämäärä oli noin 120 henkilöä. Konserttia organisoi opiskelija Anne Turtinen, joka oli pitkälti yksin vastuussa tapahtumasta. Annella on paljon kokemusta hyväntekeväisyystyöstä, sillä hän oli vapaaehtoistyöntekijänä puoli vuotta Guinea Bissaussa Afrikassa ja pari kuukautta Brasiliassa. Tällä hetkellä hän opiskelee maatalousyrittäjän perustutkintoa Haapajärven ammatti-instituutissa. Viisi senttiäkin on iso apu Anne Turtinen törmäsi koululla Taksvärkki ry:n kirjeeseen, jossa kerrottiin, että voi kerätä varoja konsertin avulla. -Kun koululla ei innostuttu konsertin järjestämisestä niin soitin Taksvärkkiin ja sieltä sanottiin, että sen voi järjestää yksinkin, Anne kertoo. Hyväntekeväisyyskonsertin järjestäminen oli ensikertalaiselle vaikeaa vielä kun sitä joutui järjestämään koulunkäynnin ohella. -Pikkuhiljaa asiat alkoivat aukeamaan. Maalaisjärjellä ajatteli asioita. Soitteli ja kyseli ihmisiltä, Anne selostaa konsertin järjestämisestä. -Yhtyeiden saaminen oli vaikeaa, kun monen bändin keikkakalenterit olivat täynnä. Se veti mattoa jalkojen alta. Anne Turtinen uskoo, että nuoret osallistuvat mielellään hyväntekeväisyyskonsertteihin ja vanhemmat ottavat kummilapsia sekä lahjoittavat rahaa järjestöille. Hänen mukaansa suomalaiset ovat kansainvälisempiä kuin ennen. Monet menevät työn perässä ulkomaille ja opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet lähteä koulusta vaihtoon muualle. Annen mukaan suomalaiset suhtautuvat hyvin eri tavalla hyväntekeväisyyteen. -Jotkut eivät usko siihen, että yksi ihminen pystyy vaikuttamaan ja siksi eivät osallistu hyväntekeväisyyteen. Jotkut taas panostavat siihen tosi paljon. -Toiset taas osallistuvat hyväntekeväisyyteen varojensa mukaan ja viisi senttiä keräykseen on iso apu, vaikka se ei tunnu siltä, Anne muistuttaa. Teksti ja kuvat: Tiina Rahm -Jokainen auttaa omien varojensa mukaan, pienilläkin summilla on merkitystä, Anne Turtinen toteaa. 4 Global Sense

5 Ecuadorista Tansanian kautta Taksvärkkiin Taksvärkki ry:n koulukoordinaattori Annamari Koistinen tuntee kehitysmaan lapsen arjen. Annamari Koistinen aloitti työnsä Taksvärkki ry:n koulukoordinaattorina viime elokuussa. Koulukoordinaattorina hän vierailee usein suomalaisissa kouluissa. Koulussa Annamari pitää päivänavauksia tai kokonaisia oppitunteja, joilla hän kertoo Taksvärkki ry:n toiminnasta sekä keräyskohteista ja kerättyjen varojen käytöstä. -Työni on viedä kehitysmaan lapsen arki Suomen kouluihin, Annamari kiteyttää tehtävänsä. Kiinnostus kehitysmaihin perintönä Annamari kertoo saaneensa innostuksensa kehitysmaihin verenperintönä geologina toimineelta isältään. Annamari aloitti koulun 6 -vuotiaana ecuadorilaisessa kansainvälisessä koulussa yhdessä kymmeniä eri kansallisuuksia edustavien koulutoveriensa kanssa. Ecuadorissa Annamarin perhe asui kaksi vuotta. -Jälkeenpäin minua vähän harmitti, että olin niin nuori asuessani Ecuadorissa. Ajattelin, että olisin saanut vielä enemmän siitä ajasta irti, jos olisin ollut vähän vanhempi. Myöhemmin tajusin, että aina on yhtä hyvä ikä ja hetki saada elää todeksi ja kokea omakseen vieras kulttuuri. Ecuadorissa vietetty aika muutti koko loppuelämäni. Ecuadorista Annamari palasi jatkamaan kouluaan Suomeen ja asui myöhemmin perheensä kanssa puoli vuotta Tansaniassa, jossa isä työskenteli useita vuosia. Aitiopaikka kehitysmaan arkeen säilyi isän työn kautta koko ajan Suomessakin asuessa. Namibialaisnuorten ajatusmaailma tuli Annamarille tutuksi hänen toimiessaan Afrikan Tähti ry:n vapaaehtoisena suvaitsevaisuuskasvattajana yhdessä namibialaisen Anna Mwataran kanssa. Nuoret naiset kiersivät kouluissa kertomassa namibialaisesta arjesta. Ennen siirtymistään Taksvärkki ry:n palvelukseen Annamari on ehtinyt työskennellä myös Kepassa eli Kehitysyhteistyön Palvelukeskus ry:ssä ja yhden vuoden luokanopettajana ala-asteella. -Vuosi luokanopettajana oli kiinnostava, mutta tajusin haluavani keskittyä nimenomaan kansainvälisyyskasvatukseen, vieraista kulttuureista kertomiseen. Tähän nykyinen työni tarjoaa loistavat mahdollisuudet. Samassa veneessä -Ecuadorissa minut otettiin todella hienosti vastaan. Paikalliset ihmiset kohtelivat minua kuin kukkaa kämmenellä, Annamari muistelee. -Huomasimme jokainen, miten samanlaisia kuitenkin loppujen lopuksi olimme, vaikka tulimmekin eri maista ja kulttuureista, olimme eri värisiä ja puhuimme eri kieliä. -Tajusin, että kaikki maailman ihmiset ovat loppujen lopuksi samassa veneessä ja maapallosta ja sen asukkaista tulisi kaikkien pitää yhdessä huolta. Annamarin mielestä suomalaiset lapset ja nuoret ovat etuoikeutetussa asemassa saadessaan elää monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tämän päivän Suomessa lähes jokaisella koululaisella on mahdollisuus päästä osalliseksi siitä rikkaudesta, mitä muista kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen tarjoaa. Kouluvierailuillaan Annamarilla on mukanaan esimerkiksi bangladeshilaisten lasten koulukirjoja. Kehitysmaan lapsen arkeen tutustutaan myös dioja ja videoita katselemalla tai kuuntelemalla nauhalta englannin oppituntia. Diojen kautta tutustutaan esimerkiksi 12- vuotiaaseen bangladeshilaiseen Razinaan, joka ei ole koskaan ehtinyt leikkimään saatikka päässyt kouluun. Razina tekee kahta raskasta työtä osallistuakseen perheensä toimeentulon hankkimiseen. Razinan ja monien muiden bangladeshilaisten lapsityöläisten unelma kouluaamusta toteutuu suomalaisten koululaisten Taksvärkkipäivänä keräämillä rahoilla. Avun perillemenosta huolehtii bangladeshilaisen tarkoin valittu yhteistyökumppani. -Usein oppilaiden on vaikea uskoa, että näyttämäni diakuvan iloisesti hymyilevä poika on sama, joka julisteessamme kantaa raskasta tiilikuormaa päänsä päällä. Juuri häntä ja hänen kaltaisiaan suomalaisilla koululaisilla on Taksvärkkikeräyksessä mahdollisuus auttaa. Erilaisuutta ei voi aina ymmärtää, mutta sitä pitää aina kunnioittaa Annamari on onnellinen siitä, että on saanut tutustua eri kulttuurien ihmisiin ja huomata, että erilaiset eivät ole kummallisia kaukaisia muukalaisia, vaan tavallisia eri tavoin ajattelevia ja uskovia ihmisiä. -Jo yläasteaikana minulle kirkastui, että ihmisen tärkein tehtävä on pyrkiä elämään sovussa toistensa kanssa kaikkien ajatuksia kunnioittaen. Erilaisuutta ei voi aina ymmärtää, mutta eri tavoin ajattelevia ihmisiä pitäisi aina kunnioittaa ja ainakin yrittää ymmärtää. Maailma olisi parempi paikka, jos jokainen pyrkisi elämään siten, että ei vahingoittaisi muita ihmisiä, asuivatpa nämä lähellä tai kaukana, Annamari pohdiskelee. Taksvärkki ry tarjoaa yhden mahdollisuuden pysähtyä miettimään, mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää. Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan ja valinnoistaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki - sinunkin valinnoillasi on merkitystä! Päivi Arvonen Kuva: Hanna Weselius Global Sense 5

6 NYLON BEAT Kuva: Milka Alanen 6 Global Sense

7 Kuka tahansa voi huijata ihmistä, joka ei osaa lukea Nylon Beat haluaa turvata maailman lasten koulunkäynnin Puhe sorisee iloisesti, kun Nylon Beatin Jonna ja Erin kertaavat syksyistä Music Televisionilla esitettyä MTV European Music Awards -gaalaa. -Kuulitko, kuinka huonosti se lauloi? Ja se näyttikin kamalalta, Jonna ruotii. -Joskus sitä ihmettelee itsekseen, että miten osa maailmanluokan artisteista on koskaan voinut saada levytyssopimusta. -Me ollaan jo seitsemän vuoden ajan jännitetty, että koska me ollaan siellä ottamassa palkintoja vastaan, mutta vielä ei ole kutsua tullut, tytöt nauravat. Taksvärkki ry:n lukuvuoden Unelmana kouluaamu -kampanjan teema, lapsityövoima, saa Nylon Beatin vakavoitumaan. -Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kauhea asia. Ihmiset ajattelevat helposti, että eihän kehitysmaissa asuvien lasten tarvitse päästä kouluun, kun he päätyvät kuitenkin työskentelemään pellolla. Koulutus on ainoa keino saada aikaan pysyvää muutosta ihmisten elämässä. Lukutaidotonta ihmistähän on tosi helppoa huijata, Erin miettii. Tytöt kaipaavat lisää tietoa siitä, mistä kannattaisi ostaa ja mitä, jotta voisi välttyä ostamasta lasten tekemiä tuotteita. He uskovat, että myös muut aktivoituisivat ajattelemaan enemmän, jos tietoa olisi helpommin tarjolla. -Välillä sitä kaipaa kirjaa, josta voisi aina tarkastaa mistä kannattaa ostaa mitäkin. Monien yritysten tekemistä tuotteista kuulee hurjia huhuja, mutta totuutta on vaikeampaa löytää. Esimerkiksi kouluissa olisi hyvä puhua näistä asioista. Koulujen kansainvälisyyskasvatusta olisi muutenkin hyvä lisätä. Kehitysyhteistyölle lisää määrärahoja Lasten tekemää työtä ei Nylon Beatin mielestä pidä kuitenkaan kieltää kokonaan. He uskovat, että koulunkäynnin ohessa tehtävä kevyt työ tukee perheen toimeentuloa vaarantamatta kuitenkaan lasta. -Työ ei saa kuitenkaan missään vaiheessa vaarantaa koulunkäyntiä, Erin painottaa. Hän ei usko, että ostoboikotit ratkaisevat lapsityövoiman hyväksikäyttöä, vaan pahimmassa tapauksessa aiheuttavat lisää ongelmia. -Jos lapsi menettää työnsä boikotin takia, mutta hänelle ei tarjota työn tilalle mitään, kuten koulutusta, joutuu hän entistä huonompaan tilanteeseen. Syyt ovat syvällä yhteiskunnan sisällä, ja myös asian korjaamisen pitäisi lähteä sieltä, Erin toteaa. Käydessään itse koulua, Nylon Beat teki koulutovereidensa tavoin taksvärkkiä. -Minä taisin haravoida pihaa, Erin muistelee. -Ja minä siivosin kotona, Jonna kertoo. Pikkuhiljaa taksvärkkityöt nousevat Nylon Beatin Jonnan ja Erinin mieliin, kun he muistelevat kokemuksiaan taksvärkin tekemisestä. -Eikös sitä jonkun kehitysmaan lasten hyväksi kerätty, Jonna muistelee. Vaikka taksvärkkiä on tehty jo pitkään kehitysmaiden lasten ja nuorten hyväksi ja Nylon Beatin omat taksvärkkivuodet ovat takanapäin, pitävät he taksvärkkimallia edelleen ajankohtaisena. -On tärkeää kertoa nuorille tarkkaan, mihin tarkoitukseen kerätyt varat käytetään. Silloin myös taksvärkin tekeminen on mielekästä, kun tietää, minkä hyväksi työskentelee, he miettivät. Jonnalle kehitysmaiden arki tuli konkreettisesti tutuksi, kun hän hankki kummilapsen kehitysmaasta. -Tämän tytön elämän seuraaminen on saanut minut todella ymmärtämään maailman eriarvoisuutta, se oli aluksi kuin isku vasten kasvoja. Jonnan ja Erinin mielestä kehitysyhteistyöhön pitäisikin suunnata entistä enemmän varoja. Erin kertoo allekirjoittaneensa vetoomuksen Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. -Se on noloa, että Suomi on kaukana YK:n suosituksista kehitysyhteistyömäärärahoiksi. Vaikka meillä on täällä asiat todella hyvin, emme ole valmiita auttamaan muita, hän harmittelee. Aina on jaksettava yrittää Jonna ja Erin nousivat julkisuuteen Nylon Beatina vuonna Alussa yhtyeen ei uskottu olevan muuta kuin tähdenlento, mutta tänään, seitsemän vuotta myöhemmin, yhtye on suositumpi kuin koskaan. Myös yhtyeen fanipohja on laajentunut nuorisosta aikuisiin kuuntelijoihin. -Aluksi moni ei ehkä kehdannut pitää meistä, koska meidän syytettiin olevan rakennettu, kaupallinen tuote. Nyt meillä on jo kuitenkin niin paljon kappaleita, että niistä melkein jokainen löytää oman suosikkinsa. Myös taustabändimme on niin hyvä, että moni pitää siitä, vaikkei meistä varsinaisesti pitäisikään. Ja kyllä meidän musiikkimmekin on parantunut vuosien mittaan. Nylon Beat nousi julkisuuteen Kiitoratanimisen kilpailun kautta. -Eihän se kilpailu ollut yhtään meidän tyylinen, mutta se antoi meille mahdollisuuden tehdä sitä, mitä haluamme tehdä. Jonna ja Erin painottavatkin, että poptähteydestä haaveilevan on uskottava itseensä ja yritettävä kaikkia keinoja, vaikka humppakilpailuja. Myös levy-yhtiöihin pitää uskaltaa ottaa rohkeasti yhteyttä. -Suomessa levy-yhtiöt ovat sen verran pieniä, että niihin voi päästä esittäytymään. Sen jälkeen on esitettävä niin vetävä show, että levy-yhtiö ei enää voi kieltäytyä, Erin opastaa. Seitsemän vuotta musiikkia tehnyt Nylon Beat on käynyt kokeilemassa siipiään myös maailmalla. Vuonna 1998 julkaistun englanninkielisen Nylon Moon -levyn tiimoilta yhtye kävi esiintymässä muun muassa Japanissa. Suuria kuvitelmia pikaisesta noususta kansainvälisiksi tähdiksi Nylon Beatilla ei kuitenkaan ole, asiat etenevät hitaasti, omalla painollaan. -Tämä asia on levy-yhtiön pomojen käsissä, emmekä me voi tehdä muuta kuin odottaa. Usein käykin niin, että ensin haaveilee jostain pitkään, ja kun lopulta lakkaa haaveilemasta, niin se asia tarjotaan hopealautasella. Valehtelijan päiväkirja on rehellinen kirja Lähitulevaisuuden tavoitteena Nylon Beatilla on uuden levyn valmistuminen. Sen tekeminen on jo aloitettu, ja kauppoihin se ehtii keväällä. Musiikin lisäksi Nylon Beat on ehtinyt olla mukana tekemässä kirjaa. Syksyllä julkaistiin Jonnan ja Erinin päiväkirjoihin perustuva Valehtelijan päiväkirja. Tytöt ovat tyytyväisiä lopputulokseen. -Se on rehellinen kirja, ja hyvin tehty, Jonna ja Erin toteavat yksimielisesti. Itse tytöt eivät kuitenkaan ryhtyisi kirjaa kirjoittamaan. -Minun kirjoitustyylini on samalla tasolla kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Vaikka kuinka kirjoittaisin mukavista asioista, ei kukaan haluaisi lukea niitä, kun kirjoitan niin huonosti. Annamme siis mielellämme toimitustyön tehtäväksi jollekin, joka oikeasti osaa asiansa, Jonna kertoo. Tulevaisuudessakin Nylon Beat uskoo olevansa edelleen vahvasti mukana viihdebisneksessä. Ei kuitenkaan välttämättä muusikkoina, vaan esimerkiksi teatterissa, elokuvissa, musikaaleissa tai vaikka radioääninä. -Laulamista en kuitenkaan jätä koskaan, jos ei muuten, niin laulan omaksi ilokseni, Jonna toteaa. Terhi Uronen Global Sense 7

8 How much does a child 12-year-old Razina Hossen lives in Jhenidah, Bangladesh. She works in a cardboard box factory. Razina s average salary is five euros per month. BANGLADESH A THIRD WORLD COUNTRY Bangladesh is a riverine country in the most subtropical area in the world. The main seasons of the country are winter (December-February), summer (March-May), monsoon (June-September) and autumn (October-November). The climate of Bangladesh is very extreme. It is a disaster-prone country where many natural disasters are common every year. Cyclone, storm and earthquake damage the crops as well as the civilisation each year. Religion and language About million people live in Bangladesh. Among them 86.6% are Muslims, 12.1% Hindus, 0.8% Buddhists and 0.7% Christian and others. About 98% people speak Bengali language. In many cases English is used as a second language for official activities. Government and administration Bangladesh has parliamentary democracy where the Prime Minister is the executive head of the government. Women s empowerment is taken into notice through Parliament because the Prime Minister and the leader of the opposition are women. The national Parliament consists of 300 constituencies. The representatives of a constituency are elected for a five year term in the general election for Parliament. The constitutional head of the state is the President. Economy About 65% of the total labour force is dependent on the agriculture, about 46% of GDP comes from agriculture. The main crops are rice and paddy. Also tea, sugarcane, oil seeds, seasonal fruits, vegetables, spices, wheat, tobacco, potatoes and cotton are noticeable. Jute and jute goods, tea, leather and leather goods, shrimp and frog legs are mainly exported to foreign countries. Child welfare efforts in Bangladesh According to the section-1 of the Charter of the Rights of the Child of UN, everybody under 18 years, either male or female, is considered as a minor, if there is no other rule for claiming maturity of a child in the prevailing laws of a country. From this standpoint, a child under 14 years is called a minor in Bangladesh. The child of today is the future of tomorrow and the leader of the nation. So the development of a country is solely dependent on the appearance and development of the children. The child is regarded as a small king of a family. This is why from the very beginning of human civilisation the necessity of taking care of a child has been realised. Rezaul Islam Reza, the Programme Coordinator of USKS worker cost? Mr Rezaul Islam Reza from a Bangladeshi organisation called Uttaron Samaj Kallyan Samity (Progressive Social Welfare Association) visited Munkkiniemen yhteiskoulu in Helsinki in September USKS started a project against child labour in January This project is funded by the Finnish school pupils who have participated in Operation A Day s Work Finland s (Taksvärkki ry) Unelmana kouluaamu fund-raising collection. Pupils from 9A in Munkkiniemen yhteiskoulu had a chance too meet Rezaul Islam Reza and ask him questions about child labour in Bangladesh. How much does a child labourer cost for an employer per month? Child labour in Bangladesh is a low-cost manner of production. The working children are always deprived of their legal wages. There are various kinds of child labourers in Bangladesh. Their wages differ according to occupation. In many cases children work only for their board. The average monthly income of a child labourer according to occupation: -Maid servant 2 euros -Automobile workshop worker 6 euros -Brick-stone breaker 6 euros -Lathe machine workshop worker food basis -Rickshaw puller 15 euros -Welding workshop worker food basis -Porter 11 euros -Agricultural day labourer 11 euros -Sawmill worker 11 euros -Domestic servant 8,5 euros Did you do any work when you were a child? I was born in a middle-class family. I have also an experience of wage work from childhood. My father is a businessman who maintains the family with his gradual income. There are five members in my family along with my parents. I am the eldest of the children. So in my boyhood I was engaged in my father s business. Through my working experiences I realised the sufferings of the working child. That hurt me. It was my vision to do something for the welfare of the working children. What happens after the funds from Taksvärkki ry have been used? The intention of USKS is to reduce the number of child labourers in Jhenidah as well as in Bangladesh. It is also remarkable that the involvement of new children below the minimum age in wage work will be firmly discouraged at the same time. Operation a Day s Work Finland will take part in the welfare efforts regarding the improvement of the fate of the beneficiaries - working children and their families. The contribution that Operation a Day s work Finland makes to the project will be used for initiating the activities of the project according to the project budget. It will intensify the effort of the USKS to improve the living conditions of the child labourers and their families. For their education, the children will be guaranteed support services that will inspire and fit them for the sustainable higher education in a formal school/colleges and other institutions. Rezaul Islam Reza told the pupils of Munkkiniemen yhteiskoulu about his work against child labour Photos: Tiina-Maria Levamo 8 Global Sense

9 Specielt under tortiden finns det brist på vatten i Burkina Faso. Med medlen från Dagsverksin samlingen har Dagsverke rf:s samarbetsorganistioner byggt 20 brunnar. BRUNNAR, TRÄDGÅRDAR OCH UTBILDNING Pengarna från Dagsverksinsamlingen går t. ex. Att stöda barnens skolgång. Bara 40 % av barn i Burkina Faso har möjlighet att gå i skola. Finländska skolelever stöder biståndsarbetet i Burkina Faso Finländska skoleleverna fick möjligheten att hjälpa de fattiga i Burkina Faso genom läsårets Dagsverksinsamling. Pengarna från Dagverksinsamlingen ger invånare i Burkina Faso rent dricksvatten och nya utkomstmöjligheter. Över finländska elever samlade in pengar som används till att bygga brunnar, plantera trädgårdar och stöda barnens skolgång. Burkina Faso är en västafrikansk republik, som på mänskliga mått mätt hör till de fattigaste på jorden. Landets namn betyder Värdighetens jord eller De ärliga männens land. Orsaker till fattigdomen är en stark befolkningstillväxt, en stor jordbrukssektor med låg produktivitet, ogynnsamma klimat- och natur resursförhållanden samt en mycket låg utbildningsnivå. Den dåliga tillvaron försvåras av torkan. Landet präglas av stora regionala skillnader, både när det gäller klimat och sociala förhållanden. I norr är marken täckt av grässavann, i söder dominerar buskeller trädsavanner och i sydväst finns ett bergsområde. Klimatet är tropisk. Årstiderna är två: den torra årstiden räcker nio månader och under regnperioden regnar det inte alls hela tiden. Under torrperioden blåser heta nordanvinden Harmattan och fyller luften med damm och sand som förvandlar grässavannen till ett ökenliknande landskap. Problemen under torrtiden består av vattenbrist och brist på föda. Detta leder till problem som osäker näringstillgång och brist på dricksvatten. Jordbruksproduktionen varierar kraftigt från år till år beroende på regnen. Det smutsiga dricksvattnet och den dåliga hygienen på grund av vattenbristen är god jordmån för sjukdomar. Om det regnar står regnet som spön i backen. De häftiga regnen sveper med sig växter och bördig mull. Grundvattnet torkar ut, jordmånen blir fattig och det tunna växttäcket blir ännu tunnare. Familjernas kontinuerligt minskande inkomster stramar åt atmosfären i samhället och påskyndar de arbetsföras flykt från landsort till stad och från Burkina Faso. Fattiga familjers utkomstmöjligheter förbättras De insamlade pengarna används till att gräva brunnar och anlägga trädgårdar. De produkter som människor får från trädgårdar bevattnade med brunnsvatten gör näringen mångsidigare, och tryggar den också under den torra perioden. Med insamlingsmedel stöds också barnens skolgång. Den sexåriga grundskolan är i princip obligatorisk, men i värkligheten är det bara 40% av alla barn som får någon utbildning alls. Det råder brist på skolor, lärare och skolmaterial. Trots att skolan är avgiftsfri har föräldrarna många gånger inte råd att undvara barnen i det dagliga arbetet och de ser inte alltid nyttan av skolutbildning. Genom att stöda skolgången och undervisa i läsning satsar man på barnens framtid i Burkina Faso. Dagsverke rf hjälper invånarna i Burkina Faso i samarbete med två lokala medborgarorganisationer, CAIV och GTB. De kämpar för att förbättra levnadsförhållandena och inleda projekt för att stöda befolkningen och hjälpa dem ur fattigdomens onda cirkel. Organisationen CAIV arbetar i södra Burkina Faso. CAIV:s arbetstagare hjälper bybor att gräva brunnar, plantera träd och röja gemensamma åkrar. Lärare utbildade av organisationen lär ut läs - och skrivfärdigheter. Organisationen GTB arbetar i landets norra delar. Den bygger skolor och hjälper byar att förbättra vattenförsörjningen och bygga toaletter. GTB ger byborna värdefulla råd och upplysningar t.ex. om skydd av vatten och jordmån, om jordbruk och boskapsskötsel. Projekten började i mars 2002 och hittills har Dagsverke rf:s samarbetsorganisationerna t.ex. byggt 20 brunnar och grundat gemensamma trädgårdar i byarna. De aldra fattigaste barnen har också fått möjligheten att gå i skola. Byborna har också fått utbildning om åtgärder för att skydda vattnet och jordmånen, jordbruk och boskapsskötsel. 15 barn har också fått delta i en barnkoloni på sommaren där de fick resa till huvudstaden Ouagadougou och träffa den kända västafrikanska gruppen Diamana de Cissé Abdoulaye. Gruppen spelade också i Finland senaste vår. Niklas Kaskeala Fotos: Rilli Lappalainen Global Sense 9

10 Häikäisevät näyttelijät, vetoava musiikki ja dramaattiset juonenkäänteet. Siinä intialaisen Bollywood-leffan ainekset. Miljoonat ja taas miljoonat ovat jo koukussa. Ja kuume leviää. Intialla on, mitä tarjota. Se on tällä hetkellä maailman suurin elokuvatuottaja. Aasialaisia unelmia valkokankaalle tuottava tehdas, Bollywood, sijaitsee Maharashtran osavaltion pääkaupunkissa, entisessä Bombayssa. Tätä nykyä kaupunki on nimeltään Mumbai. Hollywood kalpenee siskonsa rinnalla. Bollywood-liukuhihnalta valmistuu noin 1000 elokuvaa vuodessa. Elokuvateattereita on Intiassa noin Niistä kolmannes on maaseudulla kiertäviä telttateattereita. Intialaiset ostavat vuosittain 300 miljoonaa leffalippua. Vastaava luku Suomessa on hieman yli kuusi miljoonaa. Erityisesti Aasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa asuvat ovat koukussa halvalla tuotettuihin äiteliin rakkausdraamoihin. Se tuntuu asiaan perehtymättömästä länsi-ihmisestä lähes käsittämättömältä: leffat ovat puuduttavan samankaltaisia ja kestoltaan lähemmäs nelituntisia. Bollywood-kuume leviää kuitenkin yllättävän vauhdikkaasti myös Euroopassa. Erityisesti Englannissa salit ovat täyttyneet viimeisen elokuvahitin Kabhi Khushi Kabhie Ghamin eli K3G:n villitessä Brittein saaria. Meillä Suomessakin on esitetty tätä Bollywood-taivaan megahittiä. Se on saanut innostuneen vastaanoton niin Turun yliopiston kehitysyhteistyöviikolla kuin Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleillakin. Mielenkiintoiseksi Bollywood-ilmiön tekee se, että intialaisen elokuvan esikuvina ovat itse asiassa vanhat Hollywood-musikaalit. Niitä vain on jalostettu intialaisten tyyliin, makuun ja kulttuuriin istuviksi. Nyt tyyli on kiertänyt Intian kautta takaisin Hollywoodiin ja sielläkin on taas trendikästä tehdä musikaaleja. Intialaisten elokuvien laatu on toki myös parantunut. Elokuvissa on nähtävissä yhä enemmän länsimaisia piirteitä. Muun muassa musiikkikanava MTV on lyönyt elokuviin leimansa: niiden kerronnallinen rytmi on nopeutunut. Bollywood-yleisö on enenevässä määrin suurkaupunkien keskiluokkaa, joka globalisoituvassa maailmassa kuluttaa ja elää yhä samankaltaisemmin; riippumatta siitä, asutaanko New Yorkissa, Helsingissä, Lontoossa tai Mumbaissa. Bollywood laulaa ja tanssii Alpeilla Kabhi Khushi Kabhie Gham on laajakankaan räjäyttävä elokuva. Siinä näyttäytyvät kaikki Bollywood-taivaan kauneimmat ja komeimmat tähdet loisteliaissa puvuissaan, ökymiljööstä ja -maisemista puhumattakaan. Juoni koostuu vetoavaksi havaituista käänteistä: perheen sisäisistä ja sukupolvien välisistä erimielisyyksistä. Niistä saa aikaiseksi jo aikamoisen farssin ja melodraaman sekoituksen. Tanssiosuudet on tehty näyttäviksi. Kuvauspaikkojen valinnassa on nähty vaivaa ja tulos on hengästyttävä. Ei ole epäselvää, etteikö Bollywood tuottaisi liukuhihnalla romanttisia aasialaisia unelmia. Niiden taustoiksi haetaan silmiä hiveleviä maisemia. Intialaiset elokuvaohjaajat ovat erityisen mieltyneitä Sveitsin Alppeihin. Monet elokuvat onkin kuvattu juuri Alppien kukkakedoilla, osa taas Skotlannin nummilla tai Uudessa Seelannissa. Kotimaan kohteista suosittujen kärjessä on Agran kaupungissa sijaitseva kuuluisa rakkauden temppeli, marmorinen ja mystinen Taj Mahal. Sveitsi kiehtoo intialaisohjaajia, koska siellä on suhteellisen helppoa ja rauhallista kuvata. Ohjaajat sanovat myös, että Sveitsin Alpit muistuttavat eniten Pohjois-Intiaankin levittäytyvää Himalaja-vuoristoa. Intian Himalajalla on tällä hetkellä liian vaarallista kuvata. Elämä on siellä viihteestä kaukana. Äärimuslimien itsenäisyystaistelu Kashmirin osavaltioissa tekee tästä kuvankauniista maisemasta hengenvaarallisen liikkua. Hyvikset, pahikset ja tavikset Intiassa puhutaan useita kymmeniä pääkieliä ja satoja murteita. Bollywoodelokuvien kieli on usein hindi, johon ovelin juonenkääntein sekoitetaan myös englantia. Elokuvia tehdään toki myös muilla kielillä: tamiliksi, malayamiksi, teleguniksi, bengaliksi ja kannadaksi. Oikeaan paikkaan osuvalle Intiassa matkailevalle valkonaamalle voi hyvinkin käydä niin, että tulee kiskotuksi suoraan kadulta leffaotokseen. Esiintymisestä maksetaan jopa korvaus. Valkoihoinen mies puetaan vaikkapa länsimaiseen pukuun, usein vain muutaman sekunnin joukkokohtausta varten. Valtavat massakohtaukset vaativat oman aikansa. Jokainen yksityiskohta tehdään harkiten ja huolella. Oscar-ehdokkaanakin ollutta Lagaan-elokuvaa kuvattiin kaksi vuotta. Tuotantoon osallistui peräti 4000 hengen ryhmä. Bollywood-elokuvan tarina on peruspiirteiltään aina sama: on hyvikset, pahikset, köyhät ja rikkaat. Ja yleisönä tavikset, jotka janoavat riipivää rakkautta. Erään Keralan osavaltiossa tehdyn elokuvan perusjuoni toimikoon esimerkkinä: tarinassa paha henki viettelee ovaalikasvoisen kuvankauniin tanssijatar Kathakalin. Pahaa kaveria näyttelee komea ja viiksekäs mies, johon Kathakali luottaa sokeasti. Onhan mies sentään hänen entinen luokkatoverinsa. Onneksi vielä komeampi mies pelastaa avuttoman kaunottaren. Kun toisiinsa hullaantunut pari elokuvan lopuksi päätyy alttarille, onkin jo yllin kyllin tanssittu, niin nummilla kuin vesiputouksillakin. Bollywood on in Intialaisen musikaalielokuvan vaikutteita on nähtävissä paljon nykyisessä Hollywood-tuotannossa. Tarkkailkaapa marraskuussa 2002 Suomessa ensi-iltaan tullutta Guru-komediaa. Sen sanotaan jäljittelevän lajityypiltään Bollywood-elokuvia. Myös syksyllä 2001 Suomessa esitetty Moulin Rouge on saanut vaikutteita intialaisesta elokuvakerronnasta. Bollywood on auttamatta in. Lontoon keskustassa esitetään säännöllisesti Bol- 10 Global Sense

11 Myös Taksvärkki ry:n Unelmana kouluaamu -kampanjan kohdemaassa Bangladeshissa ollaan koukussa intialaisiin Bollywood-elokuviin. Kuvassa Jhenidahin kaupungin elokuvateatterin mainoksia. Jhenidahissa suomalaisten koululaisten tekemällä taksvärkillä autetaan köyhien perheiden pitkiä työpäiviä tekeviä lapsia koulutielle ja paremman elämän alkuun. lywood-ensi-iltoja. Jättimenestyksiä ovat olleet myös tavaratalojen Bollywoodviikot ja Andrew Lloyd Webberin tuottama Bombay Dreams -musikaali. Tuskin uudet elokuvat ovat ehtineet teattereihin, kun niitä saa jo dvd-versioina New Yorkin ja Lontoon Bollywood-vuokraamoista. Bollywood määrittelee jopa trendikkäiden vaatteidenkin linjoja. Mahatma Gandhin kumppanina Intian itsenäistymispyrkimyksiä ajaneen Jawarharlar Nehrun käyttämä takkimalli, niin kutsuttu Nehru-takki, on nyt suosiossa. Lontoon kaduilla vilahtelevat tämän tästä myös naisten perinteiset sariasut ja shalwar kameez -housuasut. Bolly- ja Hollywoodin liitto on aiheuttanut myös huolta. Länsimaisen kulttuurin sanotaan tunkeutuvan Bollywood-traditioon. Yhä useampi Bollywood-tähti on vaaleaihoinen. Ruskeat silmät ovat vaihtuneet vihreiksi. Naisten vartalot ovat yhtä treenattuja ja hoikkia kuin itse Madonnan. Vanhojen hindi-elokuvien naiset ovat kautta linjan olleet aina muodokkaita ja tummia iholtaan. Tuhoavatko Bollywoodin länsimainen kaupallisuus, pinnallisuus ja kapeat kauneuskäsitykset? Tuskin. Monet ovat sitä mieltä, että sellaiset elokuvat kuin Lagaan todistavat, että intialainen elokuva on voimissaan. Olipa kerran köyhä kyläläinen, joka haastoi englantilaisen isäntänsä krikettiotteluun. Jos haluat tietää, kuinka pelissä kävi, katso Lagaan. Lähteet: ajankohtaista artikkelit Teksti & Kuva: Tiina-Maria Levamo Bollywoodtähtiä Naiset: Aishwarya Rai (Miss Universum) Mahima Chaudhry Miehet: Amitabh Bachchan Shah Rukh Khan Hrithik Roshan Bollywood blockbusters the top 10 Indian films Awara (1951) An early international hit, this Hindi extravaganza is reputedly still drawing audiences in Turkey and Russia. Its anti-class storyline made it Mao Tse-tung s favourite film. Mother India (1957) The mother of all Indian movies: an epic tale about a woman who shoots her own son for the sake of the nation. It starred one of India s greatest actresses, Nargis. Waqt (1965) Using a multi-star cast to introduce the theme of long-lost brotherhood to the industry, Waqt also conveyed the concept of a Bombay brat-pack to cinema audiences. Bobby (1973) You d never guess it from the rather prosaic title, but this was Bollywood s musical take on Romeo and Juliet. Sholay (1975) The ultimate curry western, starring a young and angry Amitabh Bachchan, it was one of screen India s biggest box-office hits. Hum Aapke Hain Kaun (1994) A forerunner to Monsoon Wedding, this lengthy nuptial narrative, star- ring Salman Khan and Madhuri Dixit, regained popularity for so-called masala movies (the more lighthearted romantic musical medleys) after the genre went through a decidedly cool patch. Dilwale Dulhania Le Jayenge (1995) With a storyline that weaves London life together with that of a Punjabi village, this is a film about love, romance and the various obstacles that make them so elusive. No change there, then. Kuch Kuch Hota Hai (1998) The masala movie profitably reinvented in postmodern form, featuring a college love-triangle. Lagaan (2001) A period drama about the battle between Indian villagers and hardhearted British colonialists in the late 19th century. For many of India s film-going audience it just wasn t cricket (there wasn t enough motorbike-riding, horse-riding and wet sari-dancing). But, for film fans - and star Aamir Khan - it marked the beginning of a shift away from the traditional popcorn romance. Devdas (2002) Sanjay Leela Bhansali s Devdas is the ninth remake of the classic Indian story about a doomed lover. Starring Shah Rukh Khan, Madhuri Dixit and Aishwarya Rai, this is the most expensive Hindi film ever made. Much of it was filmed at Mumbai s Film City. The most expensive set, a brothel, was apparently so imposing that the governor of Maharastra asked for it to become a permanent tourist attraction. Lähde: Global Sense 11

12 JOS KÄMPPÄ RÄJÄHTÄIS 8-luokkalaiset pohtimassa maailmanlaajuista rauhaa. YK:n kansainvälisen rauhanpäivän innoittamana haastattelin Etu-Töölön oppilaiden käsityksiä maailmanlaajuisesta rauhasta. Viime keväänä Mira, Martta, Sara, Eevi ja Aleksander kävivät Rauhanasemalla Rauhankoulussa. Aloitetaanpa muistelemalla, mitkä sodat ja konfliktit ovat tällä hetkellä uutisotsikoissa. Ensimmäisenä oppilaille tulee mieleen Osama Bin Laden -sota ja tietysti Israel. Aleksanderille ei tule mieleen, en tiedä miksi ne sotii siellä Israelissa. Pienen kertauksen jälkeen hän jatkaa: Ei mua huolestuta Lähi-idän tilanne, kun ne ei kerran hyökkää tänne, niin ei se vaikuta millään tavalla mun elämään. Sodassa ei 14-vuotiaankaan mielestä ole mitään järkeä, viattomat kärsivät ja sotiin ei pysty itse vaikuttamaan. Sara on samaa mieltä muiden kanssa siinä, että en mä välitä jos se sota on jossain Jugoslaviassa, mutta jos se olisi jossain lähempänä esimerkiksi Venäjällä, niin kyllä mä miettisin, että pitäisi muuttaa pois. Ajatus Suomen joutumisesta sotaan herättää tunteita: Ajattele, jos oma kämppä räjähtää, Mira sanoo. Kyllä mua oikeastaan huolestuttaa, että jos jossain on sota, niin mä ajattelen, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä joku keksii seuraavaksi, vaikka hyökätä Suomeen, ilman syytäkin. Rauhassa eläminen olisi kaikille se paras vaihtoehto. Se on sitä, että muita ihmisiä ei häiritä, ei tarvitsisi pelätä eikä olisi sotia. Martta toteaa, että jotkut ovat liian ahdasmielisiä ajattelemaan, että muutkin saavat olla olemassa. Miksei ihmiset voisi miettiä ennen kuin.... Kello soi ja köksän tunnille tulee kiire. Marjukka Mankila Rauhanliiton projektisihteeri FSS bevakar skolungdomens intressen Finlands Svenska Skolungdomsförbud tionell vältalighetstävling och ERIK. r.f. (FSS) är ett partipolitiskt och religiöst obundet förbund för svenskspråkiga gymnasie-, högstadie-, och yrkesinstitutelever i Finland. FSS bevakar skolungdomens intressen och rättigheter i skolan och samhället. FSS fungerar även som en påverkningskanal i skolpolitiska frågor och för an aktiv dialog med olika organisationer och inrättningar som har med skolan och utbildning att göra. Vi fungerar också som en kontaktlänk mellan olika delar av Svenskfinland och arrangerar seminarier, utbildningar för elevkårsaktiva samt andra tillfällen där elever från hela Svenskfinland kan träffas och utbyta tankar och ideér samt tillsammans göra sin skoltid meningsfullare och roligare. Genom åren så har vi vid sidan om ERIK eller elevriksdagen är FSS årsmöte och förbundets högsta beslutande organ. På elevriksdagen fastställs bland annat verksamheten för det kommande verksamhetsåret, FSS:s utbildningspolitiska linje dras och aktuella frågor debatteras och diskuteras och ungdomar kan utfärda resolutioner. Elevriksdagen samlar ungdomar över hela Svenskfinland och Åland och är ett utmärkt tillfälle att lära sig stormötesteknik och träffa nya bekanta. FSS distribuerar ett StudieKort till alla sina medlemmar som berättigar till studierabatt på bussar och tåg samt beviljar en mängd lokala förmåner runt Svenskfinland. Mera information om förbundet och hur man blir medlem får man genom att titta in på hemsidan den skolpolitiska verksamheten även ringa 09- ordnat en hel del seminarier om bland annat film, framtidens skola, eller besöka kansliet på Stora Robertsgatan 3-5 B 33. elevkårsarbete och vältalighet. FSS ordnar även årligen en na- Georg Boldt Dagsverket Vi hade dagsverksdag onsdagen den 18 september Elevkåren hade bestämt att vi skulle samla pengar för att minska barnarbetet i södra Bangladesh. Måndagen den 16 september kom det människor från Bangladesh och berättade hur det är att leva i Bangladesh och vad de skulle använda pengarna till. Jag vaknade klockan 11 på onsdag. Jag skulle städa huset och baka en kaka med min bror. Jag städade tillsammans med min bror vardagsrummet, köket och badrummet.vi dammsög, tvättade golv, dammade mattor och torkade alla ytor. Efter att vi städat bakade vi en kaka till min mamma, men tyvärr så blev den uppäten innan hon kom hem. Efter tre långa timmar var vi äntligen klara. Jag fick 10 euro för att jag städade och bakade kakan. Jag hade roligt när jag städade och jag hoppas att alla andra också hade det. Vår skola deltog i Dagsverket den 18 september Vi samlade pengar till Bangladesh, för att få slut på barnarbetet där. Alla skolans elever arbetade nog någonstans, för tanken på att komma till skolan och räkna matematik-papper var nog inte så lockande. De flesta städade eller gjorde något annat där hemma. Om man inte själv hittade ett arbete, så fick man hjälp av skolan. Själv arbetade jag hemma, med att sortera gamla foton. Det var inte så lätt, för alla foton låg huller om buller i en stor låda när jag började. Men några timmar och ca 1000 foton senare så var det faktiskt riktigt fint. Det var också roligt, när jag samtidigt fick titta på gamla foton, som jag inte sett på länge eller aldrig förr sett. När jag sedan var färdig bakade jag ännu en chokladkaka till min familj. När jag var färdig kändes det bra. Jag hade gjort min mamma glad, samtidigt som jag hjälpt barnen i Bangladesh. Jag tycker att Dagsverket är en bra och viktig sak. Jag blir glad av att få hjälpa andra som behöver det. Filippa Andersson, Mattlidens skola, 7B Mia Eriksson, Mattlidens skola, 7B 12 Global Sense

13 It makes sense - global sense Kun suomalainen koululainen, lukiolainen tai opiskelija puurtaa taksvärkkipäiväänsä, ahertaa samaan aikaan yli muuta suomalaista nuorta saman päämäärän hyväksi, kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Myös Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa työskennellään. Tiskataan, mapitetaan, purkitetaan ja tölkitetään tai haravoidaan pihaa ja siivotaan. Yhteispohjoismainen Taksvärkki alkoi vuonna 1962 Taksvärkki on pohjoismainen ilmiö, joka sai alkunsa Ruotsissa vuonna Ruotsalaiset opiskelijat ja koululaiset halusivat muistaa kehitysmaiden puolestapuhujana tunnettua YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldiä, joka menehtyi lento-onnettomuudessa Afrikassa. Niin perustettiin päivätyökeräys, en dag för Dag kehitysmaiden nuorten auttamiseksi. Operation Dagsverke - Taksvärkki oli syntynyt. Ensimmäinen keräys järjestettiin vuonna Taksvärkki levisi nopeasti myös muihin Pohjoismaihin. Suomessa kerättiin yhteispohjoismaisen Taksvärkkimallin mukaan varoja ensimmäisen kerran jo vuonna Perinteinen ja alkuperäinen Taksvärkkikeräys tehdään yhä kaikissa Pohjoismaissa aina kehitysmaissa asuvien lasten ja nuorten auttamiseksi. Taksvärkki ry:n, kuten pohjoismaisten sisarjärjestöjensäkin, hankkeet liittyvät aina tavalla tai toisella koulutukseen. Niillä pyritään edistämään lasten oikeuksien toteutumista YK:n lasten oikeuksien sopimuksen hengessä. Ensimmäisen keräyksen kohteena oli Peru Ensimmäisen Taksvärkkikeräyksen keräyskohteena vuonna 1967 oli Peru. Myöhemmin suomalaiset koululaiset ja opiskelijat ovat Taksvärkki ry:n kautta olleet tukemassa kehitysyhteistyöhankkeita ympäri maailmaa. 70-luvulla kerättiin varoja Mosambikiin, Chileen ja Angolaan. Nicaragua, El Salvador, Tansania ja Filippiinit olivat avustuksen kohteina 80-luvulla. 90-luvulla toimittiin Nepalissa, Kolumbiassa, Mosambikissa, Thaimaassa ja Sambiassa. Viimeisimmät kohteet ovat olleet Sudan, Nicaragua, Burkina Faso ja Bangladesh. Taksvärkki tänään Tänä päivänä Taksvärkki ry on nuorten ja opiskelijoiden kehitysyhteistyöjärjestö, jonka toiminnan tavoitteena on edistää kehitysmaiden lasten ja nuorten elinoloja ja ihmisoikeuksia sekä kannustaa ja tukea suomalaisia nuoria maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Taksvärkki ry siis järjestää Taksvärkkikeräyksiä sekä toteuttaa ja valvoo keräysvaroilla tehtäviä kehitysyhteistyöhankkeita kehitysmaissa. Lisäksi Taksvärkki ry tekee kansainvälisyyskasvatusta suomalaisissa kouluissa. Ensimmäisiä keräyksiä 1960-luvulla toteuttivat Taksvärkkitoimikunnat, joista muodostui myöhemmin rekisteröity yhdistys Taksvärkki ry. Tänään yhdistyksen jäsenenä on 12 suurta valtakunnallista järjestöä, joilla on yhteensä yli 2,3 miljoonaa jäsentä. Suuri osa Suomen koululaisista, opiskelijoista ja palkansaajista on siis ainakin välillisesti mukana Taksvärkki ry:n toiminnassa. Taksvärkki on nuorten oma toimintamalli Taksvärkkikeräys on koululaisten ja opiskelijoiden oma poliittisesti sitoutumaton toimintamalli. Nuoret toteuttavat käytännön yhteisvastuuta tekemällä työtä kehitysmaan nuorten hyväksi. Taksvärkkipäivä voi olla niin työtä ulkopuoliselle kuin konserttitilaisuus, myyjäiset, teemapäivä tai lipaskeräystä kadulla. Tärkeintä on toimia yhteisen tulevaisuuden ja maailman puolesta - think globally, act locally. Keräyskohdekin on nuorten itsensä valitsema. Luokilla, oppilaskunnilla ja oppilaitoksilla on siis mahdollisuus tulla mukaan äänestämään keräyksen kohteesta. Mimmu Piirto Kuva: Tiina-Maria Levamo Taksvärkki ry:n jäsenjärjestöjä ovat SAK, AKAVA, STTK, Suomen Ammattiin Opiskelevien liitto SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Suomen Terveydenhuolto- ja Sosiaalialan Opiskelijoiden Liitto TERHOL ry, Suomen Kauppaopiskelijoiden Liitto SKOL ry, Suomen Rauhan Liitto - YK-yhdistys ry, Suomen Sadankomitealiitto ry sekä Kirkon nuorisotyön järjestö Nuorten Keskus ry. Global Sense 13

14 Taksvärkki ry lähettää jatkossa suomalaisia koululaisia osallistumaan Pohjoismaiden Taksvärkkitapaamisiin. Viimeksi noin 300 tanskalaista nuorta kokoontui Fynin saarelle. Haluatko mukaan seuraavaan tapahtumaan? Ota meihin yhteyttä. Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskasvattajat kapusivat syyskuussa 2002 yhteen täyteen ahdetuista linja-autoista, joka kuljetti heidät Fynin saarelle yhdessä liki kolmensadan eri puolilta Tanskaa saapuneen vuotiaan hipin, punkkarin ja rastan kanssa. Perillä odotti pittoreskin pikkukaupungin koulu, joka oli vuokrannut tilansa näille Tanskan Taksvärkin aktiivisille nuorille viikonlopuksi. Majoitus oli luokkahuoneiden lattialla, ruokailuvälineet ihmiset olivat tuoneet itse mukanaan, ja luomuruokaa laitettiin noin 20 hengen voimin. Ensimmäisenä alkoi talkoovoimin koulun koristelu Taksvärkin näköiseksi ripustamalla seinät täyteen Operation Dagsvaerken eli OD:n julisteita ja banderolleja. Vuosikokoontumisen tarkoituksena oli esitellä lukuvuoden uutta kampanjaa ja Tanskan Taksvärkki - oppilaiden oma juttu pohtia sen tiedottamista. Kampanjan tavoitteena on auttaa velkaorjuudessa elävien maattomien vapaustaistelua Nepalissa. OD tukee lisäksi velkaorjien lasten mahdollisuuksia päästä kouluun. Kokoontumisessa oli myös vieraita Nepalista opettamassa nepalilaista tanssia ja rummutusta. Lauantai-iltana vietettiin monikulttuurista naamiaisjuhlaa, jossa koululuokat oli koristeltu eri maanosien malliin, pukeuduttu etnisesti ja laitettu tarjolle sikäläisiä ruokia. Vessakampanja on tehokkainta tiedotusta Tanskassa jo 32 vuotta toiminut OD pyörii koululaisten ja opiskelijoiden itsensä ideoimana ja vapaaehtoisvoimin. Opiskelijat järjestävät taksvärkkinsä itse ja suunnittelevat siihen liittyvän materiaalin. Opettajien rooli on lähinnä auttaa Taksvärkkimateriaalin levittämisessä. Vuosittaiset kampanjamme kulminoituvat karnevaalinomaiseen Taksvärkkipäivään. Me marssimme kaduilla ja kaikki ihmiset tietävät, mistä ja kenestä on kyse, jo vuodesta 1998 OD:ssa mukana touhunnut Lasse Jensen hehkuttaa. OD-vapaaehtoiset Katrine, Rune, Morten ja Tine eivät ole saada toisiltaan suunvuoroa kertoessaan erilaisista taksvärkkitöistä: Jotkut työskentelevät tehtaassa, jotkut siivoavat arkistoja, yritysten tiloja tai vanhusten koteja. Toiset tienaavat myymällä kahvia kaduilla, kun taas eräät kiertelevät lastentarhoissa näyttelemässä opiskelijoiden kirjoittamia lasten näytelmiä. Kuinka saada uudet ja vanhat opiskelijat tietoisiksi lukuvuoden kampanjasta? Vessakampanja on luonnollisesti yksi tehokkaimmista keinoista, tokaisee Ida. Meillä on tapana teipata OD:n kampanjasta kertovia julisteita koulun vessojen ovien sisäpuolelle. Keksitkö parempia ideoita levittää Taksvärkki-ideologiaa suomalaisissa kouluissa? Annamari Koistinen Kuva: Tiina-Maria Levamo Tietoa maailmasta - maailma.netistä Viimeisimpien tutkimusten mukaan yli puolessa suomalaisista kodeista on internetyhteys. Nettiä myös käytetään aktiivisesti sekä tiedonhankintaan että viihteeseen. Tiedonhaku on huomattavasti helpottunut verrattuna internetin leviämisen ensimmäisiin vuosiin. Hakukoneet ovat kehittyneet, portaalit kokoavat ja jäsentävät tietoa eri aloilta ja käyttäjien osaaminen on lisääntynyt. Kaikesta kehityksestä huolimatta tiedonhaku internetistä on usein tuskallista. Ei siksi, ettei tietoa olisi, vaan siksi, että etsittävä asia helposti hukkuu valtavaan tietomassaan. Teemaportaalit tarjoavat toisenlaisen väylän tiedonhakuun kuin yleiset hakukoneet. Ne kokoavat yhteen tiettyihin teemoihin keskittyneitä tiedontuottajia ja avaavat väylät näiden tuottamaan tietoon. Suomalainen kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusportaali maailma.net toimii juuri tällä periaatteella. Sen tiedontuottajina ovat suomalaiset kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöt, viranomaiset ja yritykset. Se on oivallinen väline näistä teemoista kiinnostuneille tiedonhakijoille: esitelmien tekijöille, opettajille, toimittajille, korkeakouluopiskelijoille tai muille ihmisoikeuksista ja kehityksestä kiinnostuneille. Maailma.net julkaisee uutisia ja niitä taustoittavaa aineistoa sekä jäsentää tietoa teemoittain ja maantieteellisesti. Hakutoiminnolla voi tehdä monipuolisia hakuja, jotka voi kohdentaa tiettyyn teemaan, maahan tai molempiin. Ja mikä tärkeintä: kaikki tieto on kehitysyhteistyöja ihmisoikeusasiantuntijoiden tuottamaa. Maailma.net on osa kansainvälistä One- World -verkostoa ( jossa on mukana yli 1250 tiedontuottajaa. Suomen lisäksi kansallisia OneWorld -keskuksia on yhdeksässä maassa ja verkosto kasvaa koko ajan. Timo Mielonen 14 Global Sense

15 A long nose* in Cambodia * a word Asian people use while talking about Western people The air is very humid and the temperature is around + 35 C. June is supposed to be the summer monsoon season in Cambodia, but there is no sign of the rains. As such, local farmers have not been able to start planting rice that is the main staple food among the 14 million inhabitants of the country. I am trying to follow a children s rights training session in Trapang village, but it is hard to concentrate due to the oppressive heat and humidity. The children rights training session is part of my programme in Cambodia. I am here to plan and discuss about the future development cooperation project of Operation A Day s Work Finland (Taksvärkki ry). Since 2001 Finnish pupils and students have decided on the recipient country of the future fundraising collection of Operation A Day s Work Finland. Through an election they choose the best and the most interesting project out of five candidates. In 2002 the winning proposal came from an NGO called Cambodian League for the Promotion and Defense of Human Rights (LICADHO). Is the earth really a pancake? In Cambodia I have been lucky to do some sightseeing which I normally never manage to do on a business trip. However, it is not only a pleasant thing to have some time off from the office to know more about the country I am in. I mean despite of my careful attempts to protect myself from the sun while travelling in the countryside, I have managed to burn the so called volunteer stripes on my feet. After that it has been almost impossible to wear any shoes. One of the things I have already done, is a boat trip on the Tonlé Sap river that reverses its flow every dry season. Travelling on the river or actually on the lake has been one of the strangest experiences I have ever had while travelling around the world. The river turns into a lake after 100 kilometres from Phnom Penh, the capital of Cambodia. As the boat reached the centre of the lake, the horizon disappeared. Then I understood why the ancient seamen had though that the world was a pancake. It really felt that there was nothing beyond the horizon. However, at the other end of the lake there is one of the wonders of the world that is the temple area of Angkor. The so called Angkorian period during was the glorious time of Cambodian history when the kingdom ruled a vast area in Southeast Asia. Many travellers who come to Cambodia visit only the temples of Angkor in the northern part of Cambodia and I can understand why. It is a breathtaking place and especially the temples left in their natural state at the mercy of the jungle are very impressive. Of all the 100 rock temples of Angkor my personal favourite is probably the temple of Bayon with its 54 four-cornered statues of smiling Buddhas. I think that image reflects Cambodian people well. They are very calm, friendly and curious about the long noses but give foreigners the distance they require. A bumpy ride Although big a majority of the Cambodians live in the countryside, Phnom Penh still seems to be full of people going around on mopeds. Sometimes I can see an entire family on top of one vehicle. I am full of admiration towards the local women in their long, narrow skirts sitting sideways on the mopeds. What makes it even more admirable is the fact that most of the people travelling on the mopeds do not wear helmets and all the side-roads are quite bumpy. Due to my work, I travel to far-away places where people are not so used to seeing a white person. That is why local people often have lots of fun just by looking at me and maybe by touching my skin. All around the world people have different kinds of names for Western people. In Eastern Africa I am called a mzungu and in Latin America people call me a gringo. In Cambodia people have a really telling name for Western people -a long nose. It is a good reminder for me too, what it feels like to be different. Johanna Arponen Photos: Terhi Uronen Global Sense 15

16 PS Sinun tekemäsi taksvärkki auttaa monia Kun käyn Taksvärkki ry:n puheenjohtajana kouluissa, lapset ja nuoret kysyvät minulta usein, miksi taksvärkkiin kannattaa osallistua. Se onkin hyvä kysymys, itse asiassa tärkein kysymys, johon yritän tässä lyhyesti vastata. Maailma ei valitettavasti ole oikeudenmukainen paikka. Niin tärkeää kuin olisikin, että kaikki lapset, nuoret ja aikuiset saisivat elää rauhallista ja turvallista elämää, se ei ole mahdollista kaikille. Liian monen maailman lapsen ja nuoren arkielämä on sitä, että yrittää selviytyä hengissä päivästä toiseen. Liian moni näkee nälkää, liian moni joutuu tekemään pitkää työpäivää, liian moni joutuu monenlaisen hyväksikäytön uhriksi. Lapsen elämän ei pitäisi olla tällaista. Lapsen pitäisi saada leikkiä ja iloita, olla lapsi. Suomalaisille lapsille ja nuorille moni asia on aivan liian itsestään selvää. Ajatellaan, että tottakai kotona pitää olla telkkari, videot ja pleikkari. Ilman muuta vanhempien on maksettava viikkorahaa. Tietysti lomamatkoilla käydään vähintään kerran vuodessa. Nämä asiat ovat monelle maailman lapselle täysin tuntemattomia. Näiden lasten ja nuorten haaveet sekä unelmat ovat suomalaisille lapsille arkea. Kun esimerkiksi pitkää työpäivää tekevältä bangladeshilaiselta pikkutytöltä kysyttiin, mikä on hänen suurin haaveensa, hän vastasi: Haluaisin joskus keinua. En ole koskaan keinunut. Toivon, että voimme yhdessä suomalaisten koululaisten kanssa toteuttaa tämän pikkutytön ja monen muun pienen maailmankansalaisen unelman. Arvoisa suomalainen koululainen, sinun tekemäsi taksvärkki auttaa monia maailman lapsia, joilla ei esimerkiksi ole oikeuksia koulunkäyntiin. Taksvärkki on sinulle erilainen koulupäivä, jolla voit auttaa samanikäistä lasta ja nuorta toisella puolella maailmaa. Toivon, että olette joukolla mukana unelmien toteuttamisessa. Se on tärkein syy olla mukana tekemässä taksvärkkiä! Susanna Huovinen Taksvärkki ry:n puheenjohtaja kansanedustaja Bhutan Äänestä Taksvärkkikeräyksen kohde Missä päin maailmaa lapset mielestäsi tarvitsevat apuasi? Vaikuta nyt. Vanuatu Malawi Komorit Togo Gambia Haiti Osallistumalla Taksvärkkiäänestykseen olet mukana valitsemassa Taksvärkki ry:n keräyskohdetta lukuvuodelle Taksvärkkikeräyksen tuotolla toteutetaan äänestyksen voittanut kehitysyhteistyöhanke vuosina Voit ilmoittaa koulusi Taksvärkkiäänestykseen jo nyt lähettämällä koulunne yhteystiedot osoitteeseen Varsinainen äänestysaika on Ennen äänestystä kaikille ilmoittautuneille kouluille lähetetään äänestysohjeet ja tietoa hanke-ehdotuksista. Voit halutessasi saada kouluusi Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttajan kertomaan Taksvärkkiäänestyksestä ja lasten ja nuorten elämästä kehitysmaissa. Äänestykseen osallistuneiden koulujen ja yksittäisten oppilaiden kesken arvotaan kambodzhalaisia käsitöitä. Lisätietoja Taksvärkkiäänestyksestä ja ilmaisista koulukäynneistä: Annamari Koistinen Taksvärkki ry:n koulukoordinaattori puh / , annamari.koistinen@taksvarkki.fi. 16 Global Sense