KAMPIAKSELI /2005

Transkriptio

1 KAMPIAK KSELLI /2005

2 2 Pääkirjoitus Rakkaat lukijat! Pikkuhiljaa vuosi 2005 on kulutettu. Pidin lupaukseni ja tein 6 lehteä. Olen myös muilta osin yrittänyt täyttää lukijoilta tulleita toiveita. Yleisin toivehan on (71551 on muuten alkuluku mutta on jaollinen luvuilla 11, 29 ja 319). Kampiakselin parissa on ollut antoisaa puuhastella. Kutsumushommia minulle. Tämän jälkeen täytynee keskittyä kotisivujen päivittelyyn. Ehkä keväällä jopa Noran salaiseen dynamiikkapäiväkirjaan ;) Vuoden vaihteessa Mikko siirtyy Kampiakselin puikkoihin valtavan alapäätoimittajajoukon johtajaksi ja minä poistun takavasemmalle. Onnea ja menestystä uudelle päätoimittajalle haastavaan tehtävään! RAIRAI-pikkujouluja kaikille ja rentouttavaa joululomaa! Nora Päätoimittaja 2005 Kampiakseli Oulun yliopiston koneinsinöörikilta ry:n kiltalehti. Julkaisija: Oulun yliopiston koneinsinöörikilta ry Toimituksen osoite: Koneinsinöörikilta ry Päätoimittaja: Eleonora Paajanen (eleonora@palkki.oulu.fi) PL 4200 Alapäätoimittaja: Maunu Salminen Oulun yliopisto Valokuvat: Toimitus ja kilta-aktiivit Puh: (08) Sähköposti: kkilta@palkki.oulu.fi Internet: /fi/toiminta/kampiakseli/

3 3 Sisällys Pääkirjoitus... 2 Sudoku - melko vaikea... 4 Vitossivun tyttö... 5 Terveisiä USA:sta... 6 Sudoku - vaikea... 8 Japanilainen ristikko... 9 Keskiaukeaman tyttö Puheenjohtajan päiväkäsky Fuxicursio Rautaruukin Raahen tehtaille Jatkotarina osa 2/

4 4 Sudoku - melko vaikea Edellisessä numerossa olleet japanilaiset ristikot saivat myönteisen vastaanoton. Nyt lukijamme innostuivat toivomaan myös Sudokuja. Sudokuissa ideana on täyttää ruudukko siten, että jokaisessa 9x9 -ruudukossa, jokaisella vaaka- ja pystyrivillä esiintyvät numerot 1-9 kukin kertaallen. Jotta ette pääsisi liian helpolla niin tässä on melko vaikea Sudoku ja sivulla 8 on vaikea. Onnea yritykseen. Koukuttumisvaara! Sudokuista kiitos J-P:lle. Nora

5 5

6 6 Terveisiä USA:sta Hyvät RAI RAI -pikkujoulut ja kiitokset Mikkikselle kun keksi noin hyvän nimen, että mainittiin Koneen pikkujoulut ihan T-lehdessäkin aikaisempina vuosina. Me järjestettiin täällä Kansasissa TRADITIONAL FINNISH CHRISTMAS PARTYT jenkeille ja näyttihän nuo tykkäävän, kun pukki piti tyttöjä sylissä ja puhui mukavia. Ongelmaksi vain meinasi muodostua oikean glögireseptin löytäminen, kun täällä ei mustaherukkaa oikein tunneta. No oikeilla lantringeilla saatiin kuitenkin semmoinen RAIRAI -meininki löydettyä...

7 7 Mutta olihan ne jenkit ihmeissään kun näkivät kerrankin oikean pukin (siis se oli oikeasti aika pukki;)). Toivottavasti saatte syödä siellä kunnon läskistä joulusikaa, kun joudutaan täällä tyytymään tyydyttämättömiin rasvahappoihin kalkkunan merkeissä. Onneksi ei ole kuitenkaan pelkoa että kerkeisi laihtumaan, on meinaa se läskiytys puoli hoidettu aika hyvin täällä. Mutta hyvät joulut ja uudet vuodet! PS. En valitettavasti voi olla vaikuttamassa uuden presidenttimme valinnassa, koska olen Hawaijilla. Soitin suurlähetystöön ja Honolulussa ei ole äänestyspistettä. -- Lasse Vilminko

8 8 Sudoku - vaikea

9 9 Japanilainen ristikko

10

11

12 12 Puheenjohtajan päiväkäsky 6 Kiitän kuluneesta vuodesta ja toivotan iloista RaiRai-pikkujoulua kaikille teille. Muistakaa lähimmäisiänne myös jouluna, eikä pelkästään opintotuen keskeytyessä. Ossi Pohjoisaho Väistyvä puheenjohtaja

13 13

14 14 UUSITTU KAMPPARI TULEE! OLETKO SINÄ VALMIS? Vuodenvaihteen jälkeen meidän kiltalehtemme tulee uuden komennon alaiseksi, ja tämä tarkoittaa todellisia uudistuksia lehdessä. Ehkä tärkein Sinun lukijan kannalta on uuden, tekstiviesteihin perustuvan Kamppari Hotline aukeaminen. Tässä on tarkoituksena siis ottaa oppia erään viikkolehden tarjoamasta palvelusta, jossa lukijat voivat jättää kuumia juoruja lehden toimitukseen. Myös välittömän palautteen antaminen tulee mahdolliseksi. Kuka poistui ja mistä? Ja kenen seurassa.. Joten ei muuta kuin numero talteen ja viestiä pukkaamaan. Ja tietysti tärkein eli nro: Ja muistakaa, palvelu aukeaa

15 15 Fuxicursio Rautaruukin Raahen tehtaille Tuona kylmänä ja hyisenä tiistai-aamuna klo 8 linja-auton kyytiin tuli noin 40 innokasta ja oppimishaluista punapukuista konefuksia muutamalla pienryhmäohjaajalla varustettuna. Matkaan lähtivät myös Repa ja killan pj vm. -05, Ossi Pohjoisaho. Aamun sarastaessa 10-litranen Volvon turbodiiseli jyrähti ja matka alkoi ongelmitta kohti Suomen Chicagoa, eli Raahea. Raahenhan suurin nähtävyys Rautaruukin lisäksi on ainainen vastatuuli, meni minne tahansa. Varsinaiseen Raahen keskustaan emme päässeet tutustumaan, vaan posotimme suoraan kohti noin 5 km Raahesta olevaa Lapaluotoa, jossa Rautaruukin tehtaat sijaitsevat. Portille saavuttuamme auton mukaan tuli joku opas, joka esitteli meille koko paikan erehtymättömällä tietotaidolla ja tarkkuudella linja-auton kierrellessä tehdasalueella. Tehdasalue oli jo sinänsä aika mielenkiintoinen, se oli suhteellisen laaja ja lisäksi siellä näkyi nyt hyvin selkeästi kaikki eri terästehtaan osakokonaisuudet. Lisäksi miljuunia palkkeja, peltejä ja putkia oli sijoiteltu kaikkialle niin hyvin kuin 70-luvun arkkitehtuuri oli antanut myöten. Joukossa oli varmasti jokunen nollasauvakin. Kiertoajelu päättyi kymmenen maissa (samana aamuna) ja siirryimme sisätiloihin nauttimaan känttyä ja kaffea. Sen jälkeen seurasivat erittäin mielenkiintoiset ja varsin informatiiviset kalvosulkeiset, joiden massiivinen tietotulva sai jotkut jopa väsähtämään kesken esityksen. Allekirjoittaneellakin oli kieltämättä hankaluuksia pitää silmiään auki.

16 16 Kuitenkin klo 12 esitykset loppuivat ja menimme syömään tehtaan ruokalaan. Punahaalaristen fuksien hyökkäys ruokalaan sai monen varttuneemman työntekijän hieromaan silmiään, mutta onneksi emme aiheuttaneet suurempaa hämmennystä. Kaiken lisäksi ruoka oli ihan syötävää. Sitten ohjelmassa oli kaikkein hauskin osio, eli tutustuminen itse terästehtaan sisuksiin. Täälläkin meidän tulomme pantiin merkille työntekijöiden joukossa. Kööri noin nelikymppisiä ukkoja katseli meitä tovin ikkunasta silmät suurina ja päättelimme tästä että kyseessä täytyi olla heidän päivänsä kohokohta. Kun kypärät oli säädetty kohdilleen, menimme sisälle kaikkein pyhimpään. Ensimmäisenä kohteena oli sulatto, jossa noustiin kävelytasanteita pitkin niin korkealle että heikompaa melkein huimasi. Ylhäältäpäin oli joka tapauksessa hyvät näkymät kaikkialle tehtaalle. Sulaton jälkeen seuraava etappi oli jäähdyttämö, jossa lötkötti toinen toistaan kuumempia teräsaihioita odottamassa pääsyään valssaamoon. Sitten saavuimme kuumavalssaamoon, jossa kaksi Voest-Alpinea leipoi uusia teräsrullia aivan uskomattomalla tahdilla. Savuefektitkin olivat mahtavat. Nimensä mukaisesti kuumavalssaamo muistutti lämpötiloiltaan jotain ihmeen pätsiä. Kummastusta herätti myös kaikkialle laskeutunut hienoinen teräspöly, josta ei ole todistettavaa vaaraa keuhkoille ainakaan erään tehdasta esitelleen työntekijän mukaan. Sittenpä kierros oli suurimmilta osilta tehtaalla ohi, ja aloitimme ajelun kohti Lohenpyrstöä, joka on entisen Pattijoen (nyk. Raahe) kunnan alueella sijaitseva iso mökintapainen. Meille oli varattu syömistä ja juomista, ja saunakin oli lämmitetty. Saunassa tietenkin saunottiin ja myös laulettiin perinteinen kyrpäppää. Paluumatka sujui muistikuvieni mukaan ilman suurempia häiriöitä. Tuomas T.

17 17 Jatkotarina, osa 2/2 Tapahtui viime numerossa: Antti näki aularavintolassa kauniin naisen ja ihastui välittömästi. PikkuWapussa Antti sai kontaktin naiseen ja he viihtyivät pitkään tanssilattialla. Valitettavasti muistikatkos sumentaa loppuillan ja nainen on ollut sen jälkeen kadoksissa. Antti ajatteli naista edelleen. Joka päivä Antti haaveili törmäävänsä tuohon ihastukseen. Mutta syksy kului ja naista ei näkynyt ja pikkuhiljaa Antti rupesi taas katselemaan muitakin tyttöjä. Picojoulen lähestyessä Antin toivo heräsi taas. Foxiassahan Antti viimeksikin törmäsi enkeliin. Marraskuun 29. suunnitelma oli selvä. Taas alotettiin etkoilemalla konelaisten kanssa. Otettiin mukavat pohjat ja suunnattiin ennen yhtätoista Foxiaan. Tällä kertaa pääsi jonottamatta sisään. Heti sisällä Anttiin iski taas valtava polte lähteä etsimään ihanaa naista. Nyt etsintä oli paljon helpompaa, sillä nainen löytyi heti yläkerrasta tanssilattian reunalta juttelemasta jonkun miehen kanssa. Antin mielestä liian läheisen näköisesti. Mustasukkaisuus vihlaisi takaraivossa ja Antti lähti suoraan baaritiskille. Snapsi ja olut ja Antti oli valmis arvioimaan tapahtunutta uudelleen. Antti tarkkaili tilannetta turvallisen välimatkan päästä. Suoranaista vehtaamista ei ollut meneillään, mutta ihana nainen jutteli miehen kanssa iloisesti. Jos mies olikin vain joku naisen tuttu. Ehkä toivo ei sittenkään ollut mennyttä. Pojat hakivat Antin mukaansa kiertämään baaria ja Antti lähti hieman ristiriitaisin tuntein. Pieni aikalisä tekisi hyvää.

18 18 Pojat kiersivät tutustumassa illan tarjontaan ja Antti seurasi mukana. Keskustelua oli sen verran ettei ehtinyt vaipua synkkiin mietteisiin. Taisi olla toinen tai kolmas kerta alakerrassa kun enkeli yhtäkkiä pölähti eteen. Se ilmestyi lähes tyhjästä ja tuli määrätietoisesti sanomaan moi. Antti meni moisesta yllätyksestä aivan lukkoon ja osasi vastata vaan moi. Naisella ei näyttänyt olevan kiire vaan se oli selvästi tullut tekemään tuttavuutta eikä hätkähtänyt Antin vähäpuheisuutta. Naisillahan on kyky puhua lähes koko ajan. Pojat jatkoivat matkaansa mutta se ei huolettanut Anttia. Tätähän Antti oli koko illan odottanut. Antti osti itselleen ja naiselle juomat ja he menivät hiljaisempaan paikkaan jatkamaan juttelua. Ihanan naisen nimi selvisi ja se, että nainen ei muistanut edellisestä Foxian illasta juuri Anttia enempää. Nainen oli todella kuin enkeli, hurmaava ja luonnollinen. Antti viihtyi erittäin hyvin ja ihastui entistä pahemmin. Nainen oli selvästi kova tanssimaan ja taas se rupesi himoitsemaan yläkertaan. Mikäs siinä. Siellä oli joku bändi ja Antti ja nainen riehaantuivat tanssimaan. Ja Antti muisti hoitaa molempien nestetankkauksen. Antti heräsi tekstiviestin ääneen. Päässä pyöri ja mahakin tuntui omituiselta. Mutta mitä ihmettä, nyt ei oltukaan omassa vuoteessa. Huoneessa oli pimeää mutta huomasi silti että sänky oli pehmeä ja lakanat tyttömäiset. Ja ihana nainen nukkui vieressä! Oltiin kai sen kämpillä. Naisen tukka oli pörrössä ja kuului pientä tuhinaa kun se hengitti. Ei se ilta sitten ihan huonosti voinut mennä. Antilla ei ollut kiire minnekään, joten hän päätti jatkaa unia. Tästä oli hyvä jatkaa. A. (Perustuu tositapahtumiin. Ainakin osittain.)

19

20