Sääntelyuudistusten vaikutukset pkyritysten luottoihin herättävät huolta. Asuntopolitiikassa tarvitaan rohkeaa uudistamista

Transkriptio

1 01/2012 FINANSSIMARKKINAKATSAUS Sääntelyuudistusten vaikutukset pkyritysten luottoihin herättävät huolta Asuntopolitiikassa tarvitaan rohkeaa uudistamista Finanssialan veroratkaisuilla kauaskantoisia seurauksia Finanssialalle asetettavat verot ja maksut nostavat yritysten ja kotitalouksien rahoituskustannuksia ja heikentävät talouden kasvuedellytyksiä. Käteinen maksuvälineenä Finanssiala vahvistaa rakenteitaan ja osaamistaan

2 Sääntelyuudistusten vaikutukset PK-yritysten luottoihin herättävät huolta JOHTAVA ASIANTUNTIJA Reima LeTTO Kiristyvä sääntely uhkaa nostaa luottomarginaaleja Valmisteilla olevien useiden finanssialan sääntelyhankkeiden yhteydessä on noussut viime aikoina yhä voimakkaammin esille huoli muutosten vaikutuksista pk-yritysten rahoituksen saatavuuteen ja kustannuksiin. Erityisesti tämä on herättänyt keskustelua pankkien vakavaraisuusvaatimuksia tiukentavan ns. Basel iii -uudistuksen yhteydessä. Muutosten myötä pankeilta edellytettävän korkealaatuisen oman pääoman vähimmäismäärä kasvaa huomattavasti ja toisaalta tiukentuvat maksuvalmiusvaatimukset lisäävät pankkien rahoituskustannuksia. Pankeille säädetään myös uusi vähimmäisomavaraisuusvaatimus (leverage ratio), jonka mukaan kaikilta luotoilta edellytetään samansuuruista pääomavaatimusta. Nämä muutokset johtavat tarpeeseen nostaa asiakkailta perittäviä luotonannon marginaaleja. Huoli vaikutuksista on koettu erityisen suurena Euroopan pk-yrityssektorilla, koska ne ovat muita talousalueita (mm. USA) riippuvaisempia perinteisestä pankkirahoituksesta ja niiden osalta vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja on vähemmän käytettävissä kuin suuryrityksillä. Huoliin puututtiin jo Basel ii:n yhteydessä Basel III -uudistuksen yhteydessä herännyt huoli rahoituksen saatavuudesta ei ole ilmiönä uusi, sillä jo Basel II -vakavaraisuusvaatimusten käsittelyn yhteydessä vuonna 2005 tehtiin lievennyksiä pk-yritysten luottojen vakavaraisuuskäsittelyyn lähinnä Euroopan parlamentin vaatimuksesta. Tuolloin pk-yritysten luottojen riskipainoja alennettiin mahdollistamalla alle miljoonan euron luottojen lukeminen alhaisempia riskipainoja keskimäärin tuottavaan vähittäisvastuiden ryhmään 1. Lisäksi yritysvastuisiin luettavien luottojen osalta mahdollistettiin lievennys riskipainoon niiden asiakkaiden osalta, joiden liikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa. Myös pk-yrityksiin tehtävien oman pääoman ehtoisten sijoitusten osalta tehtiin lievennyksiä sisäisiä luokituksia käyttävien pankkien osalta. Euroopan parlamentti vaatii tarkistuksia Basel iii -vaatimuksiin Euroopan komissio antoi esityksen Basel III -vaatimusten voimaan saattamisesta EU:n alueella (ns. CRD IV -paketti). Esitys on parhaillaan käsiteltävänä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Kuten tapahtui Basel II -valmistelun yhteydessä, Euroopan parlamentissa on jälleen noussut esille huoli uudistuksen vaikutuksista pk-yrityssektorille. Joulukuussa 2011 julkaistussa edustaja Karasin (CDR IV -paketin pääraportoija) raporttiluonnoksessa ehdotetaan pk-yritysten luottojen riskipainojen lieventämistä sekä standardimallia että sisäisiä luokituksia käyttävien pankkien osalta. Myös Euroopan pankkivalvontaviranomaisen (EBA) CRD IV -aikataulua vaikutusarvion tekemisessä ehdotetaan muutettavaksi niin, että EBA:n selvitys uudistuksen vaikutuksista pk-yrityssektorille tulisi toimittaa parlamentille ja neuvostolle jo ennen CRD IV -paketin voimaantuloa. EBA:lle on annettu tehtäväksi mm. selvittää, mitä vaikutuksia rahoituksen saatavuuteen ja kustannuksiin olisi edellä mainitun miljoonan euron rajan nostamisella esimerkiksi viiteen miljoonaan euroon. Lievennysehdotuksia tulee todennäköisesti vielä lisää yksittäisten euroedustajien toimittaessa maaliskuun aikana omat muutosesityksensä parlamentin sisäisessä valmisteluprosessissa. Myös toimialajärjestöiltä vaikutusarvioita Viranomaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden ohella myös rahoittajia ja yrityksiä edustavat järjestöt ovat teettäneet omia selvityksiään rahoituksen merkityksestä ja toisaalta uudistuksen vaikutuksista pk-sektorille. Esimerkiksi leasingyhtiöitä edustava eurooppalainen järjestö Leaseurope (jonka jäsen FK on) teetti alkuvuodesta Oxford Economicsilla pk-yrityksille suunnattuun kyselytutkimukseen perustuvan selvityksen. Selvityksen perusteella eurooppalaisen pk-yrityssektorin kokonaisinvestoinneista vuonna 2011 lähes 113 miljardia euroa rahoitettiin leasingillä. Keskimäärin 1 Eräissä maissa valvontaviranomaiset ovat tosin alentaneet ko. vastuuryhmään luettavien luottojen rajaa huomattavasti alle miljoonan euron 2 Ks. raportista tarkemmin 2

3 leasingiä käyttävät pk-yritykset (yhteensä yli kuusi miljoonaa) investoivat 57 prosenttia enemmän kuin muut pk-yritykset. Muun muassa näiden lukujen valossa voidaan päätellä, että mahdollisilla rahoituksen ehtoja tiukentavilla sääntelymuutoksilla olisi kielteisiä vaikutuksia pk-yritysten investointihalukkuuteen ja sitä kautta työllisyyteen ja talouden kasvuedellytyksiin. Keskustelu vaihtoehtoisista rahoitusmuodoista viriämässä hyväksytyissä säännöksissä huoli pk-yritysten rahoituksen turvaamisesta tullaan jollain tavoin ottamaan huomioon. Joka tapauksessa Basel III on jo osaltaan vauhdittanut keskustelua siitä, tulisiko myös Euroopassa luoda yrityksille enemmän kannustimia käyttää perinteisen pankkirahoituksen ulkopuolisia rahoitusvaihtoehtoja. Tätä koskevien keinojen pohdinta on myös Suomessa käynnistynyt, mistä osoituksena on mm. pääomamarkkinastrategiaa valmistelleen työryhmän vastikään julkistamat toimenpideehdotukset. Vaikka Basel III-vaatimusten käsittely EU:n tasolla on siis edelleen kesken, voidaan pitää todennäköisenä, että lopullisesti Asuntopolitiikassa tarvitaan rohkeaa uudistamista JOHTAJA KAIJA erjanti Työryhmän ehdotus valtioneuvoston asuntopoliittiseksi toimenpideohjelmaksi vuosille julkaistiin helmikuun puolivälissä. Asuntomarkkinoilla tärkeintä on parantaa vakautta. Vakaa hintakehitys on myös asuntorahoittajien kannalta erittäin toivottavaa. Vuokra-asuntotarjonnan riittävyys vakauttaa omistusasuntomarkkinoita ja vähentää velkaantumista. Omistusasunnon hankintaan ei tällöin pyritä riittämättömin taloudellisin edellytyksin. Toimenpideohjelmaan on koottu joukko sinällään hyviä ehdotuksia, mutta yksin näillä toimin toivottuja muutoksia tuskin tapahtuu. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) toimenpitein voidaan huolehtia erityisryhmien tarpeista, mutta ei laajemmin hoitaa asuntopolitiikkaa. Tärkeää olisi ensinnäkin luoda edellytyksiä vapaarahoitteiselle vuokra-asuntotuotannolle kasvukeskuksissa. Toiseksi valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rahoituksessa tulisi rohkeasti käyttää keinoja tuotannon lisäämiseen. Rahoitusmalleja tulisi kehittää niin, että otetaan huomioon sääntelyn vaikutus pankkien jälleenrahoituksessa. Asuntotuotannon korkotukijärjestelmä tulisi ottaa kokonaisuutena tarkasteluun ja selkeyttää sen ehdot 3

4 ja soveltamisohjeet. Kolmanneksi tulisi hillitä asumisen kustannusten nousua kaikissa asumismuodoissa. Asuntopolitiikan tärkein tehtävä on vakaudesta huolehtiminen Keskeisin ongelma asuntomarkkinoilla on kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Koska uudisasuntojen tarjonta on Suomessa sekä lyhyellä että myös pidemmällä aikavälillä varsin jäykkää, kysynnän kasvu näkyy selvästi hintatasossa. Samalla alueelliset hintaerot kasvavat. Liian vähäisen tarjonnan seurauksena asuntojen hinnat ovat korkeat ja vuokrat ovat nousseet erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Ohjelmassa esitetään, että tarjontaa tulee lisätä huolehtimalla tonttitarjonnan riittävyydestä ja parantamalla kaavoitusta. Rakennusalan kilpailun lisääminen tukee myös maltillista hintakehitystä. Näiden toimenpiteiden täytäntöönpano on tärkeää, mutta myös suuri haaste. Tasapaino omistus- ja vuokra-asumisen välille voidaan luoda tuotantoa lisäämällä Omistusasumisen rahoitus toimii Suomessa hyvin. Asuntolainat ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen edullisia ja maksuohjelmat joustavia. Tämä tukee merkittävästi asuntovelallisten taloudenhallintaa. Omistusasumiseen liittyvä pakkosäästäminen asuntolainan lyhennyksen muodossa kasvattaa myös kotitalouden varallisuutta. Omistusasuminen on valtaosalle suomalaisista halutuin asumismuoto. Omistusasumisen edellytykset tulee säilyttää eikä siihen tule kohdistaa uusia verorasitteita. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rahoituksessa on korjattavaa Tulisi olla valmius ottaa nopeasti uudelleen käyttöön ns. välimalli suhdannepoliittisena välineenä. Korkotuettu välimalli otettiin vuonna 2009 käyttöön osana rakennusalan elvytystoimia. Kokemukset välimallin korkotukilainoituksesta ovat hyviä. Se lisäsi vuokra-asuntojen rakentamista ja tätä kautta edisti rakennusalan työllisyyttä. Yhteensä vuosina on valmistunut 7400 välimallilla rahoitettua asuntoa. Valtion kannalta tämä on erittäin edullinen tapa; valtion täytetakaus mahdollistaa luotot ja korkotukea ei nykyisellä alhaisella korkotasolla juuri tarvitse maksaa. Velallisen omavastuukorko on 3,4 % ja vasta sen ylittävältä osalta maksetaan 75 % korkotukena. Riittävän lyhyt, 10 vuoden vuokrakäyttövaatimus pitää mallin houkuttelevana rakennuttajien kannalta. Nykyisessä rahoitusmarkkinatilanteessa sosiaalisen vuokraasuntotuotannon ns. pitkä korkotuki, jopa 40 vuoden lainat, on pankkien ja muiden rahoittajien jälleenrahoituksen kannalta haasteellista ottaen huomioon jatkuvat muutokset pankkien jälleenrahoituskustannuksissa sekä vakavaraisuussäännöksissä. Korkotukilainojen omavastuukoron puolittaminen viime vuoden lopulla ei ole aiheuttanut suurta ryntäystä lainojen kysynnässä. Koko asuntotuotannon korkotukijärjestelmä olisi arvioitava sekä selkeytettävä sen ehdot ja soveltamisohjeet. Tasapaino omistus- ja vuokra-asumisen kesken on tehokkaimmin saavutettavissa luomalla hyvät edellytykset sekä omistus- että vuokra-asuntotuotannon, erityisesti vapaarahoitteisen vuokraasuntotuotannon lisäämiseen. Asumisen kustannusten nousua tulee hillitä Asumisen kustannukset nousevat kaikissa hallintamuodoissa energian hinnan, kiinteistönhoidon kustannusten, kiinteistöveron nousun ja muiden tekijöiden takia. Asuntopolitiikan yksi suuri haaste on asumiskustannusten kokonaistaakan keventäminen. Valtiovarainministeriön kiinteistöverotuksen kehittämishankkeessa selvitetään kiinteistöveron painoarvon kasvattamista pitemmällä ajalla. Tässä pitää muistaa, että kiinteistövero lisää entisestään asumisen verorasitusta. Asumisen kustannusten nousun yhteisvaikutuksiin ei toimenpideohjelmassa kiinnitetä riittävästi huomiota. 1 1 Lisätietoa mm. PTT ja Kiinteistöliitto: Asumisen kustannukset

5 Finanssialan veroratkaisuilla kauaskantoisia seurauksia PÄÄEKONOMISTI VeLI-Matti mattila Finanssialalle kaavaillaan eu:ssa uusia veroja ja maksuja. Näiden lopullinen kohtaanto voi kuitenkin yllättää. Samalla verojen ja maksujen kokonaistaloudelliset vaikutukset voivat muodostua selvästi arvioitua suuremmiksi. Euroopan pankit ja muut finanssialan yritykset ovat tänä päivänä kovassa puristuksessa. Yhtäältä käynnissä oleva velkakriisi ja sen hoitotoimet vaikuttavat voimakkaasti finanssialaan. Sijoitusten arvot ovat monelta osin alentuneet ja luottotappiot uhkaavat kasvaa. Lisäksi monilla pankeilla on kiire parantaa ydinvakavaraisuuttaan Euroopan pankkiviranomaisen EBA:n viime lokakuussa tekemien päätösten mukaisesti. Toisaalta samaan aikaan EU:ssa ollaan toteuttamassa syvällekäyviä sääntelyuudistuksia. Ne koskettavat erityisesti pankkeja ja vakuutusyrityksiä. Moni yksityiskohta uusissa säännöksissä on yhä auki, vaikka niiden käyttöönotto lähestyy nopeaa vauhtia. Tämä vaikeuttaa uudistuksiin valmistautumista. Finanssialan verotuksen kohtaanto voi yllättää Finanssialan yrityksille kaavaillaan EU:ssa lisäksi uusia veroja ja maksuja. Erilaisia pankkiveroja on jo otettu käyttöön eräissä maissa, ja lisäksi komissio on esittänyt rahoitusmarkkinakauppojen verottamista. Näiden verojen perustelut vaihtelevat. On mm. esitetty, että finanssialan tulee oikeudenmukaisuussyistä kantaa nykyistä suurempi osa kriisistä aiheutuvista kustannuksista. Samoin on mainittu, että finanssiala on muihin toimialoihin nähden aliverotettu. Myös rahoitusmarkkinoiden vakaus on tuotu esille yhtenä perusteluna: eräiden tahojen mielestä finanssialan yritysten ja finanssitransaktioiden verotuksella voitaisiin edistää markkinoiden vakaata kehitystä. Erilaisia perusteluita yhdistää yleensä usko siihen, että finanssialan verotuksella voitaisiin kerätä suuria summia moniin hyviin tarkoituksiin ilman, että se haittaisi merkittävästi talouden kehitystä. Tämä uskomus on kuitenkin monelta osin väärä. Mikäli verojen tuotot muodostuvat suuriksi, on hyvin todennäköistä, että se tapahtuu tuntuvin kokonaistaloudellisin kustannuksin: verojen myötä rahoituksen välitys vaikeutuu ja yritysten sekä kotitalouksien hankkiman rahoituksen hinta nousee. Muut verotuotot jäävät tällöin vastaavasti pienemmiksi. Ja jos kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat vähäiset, se merkitsee, että verokertymätkin jäävät pieniksi: tällöin veropohjat karkaavat sinne, missä verotus on lievempää. Finanssialan ja erityisesti rahoitusalan verotuksesta puhuttaessa usein unohtuu, että alan yritykset toimivat taloudessa välittäjän roolissa. Ne välittävät rahoitusta ylijäämäisiltä sektoreilta alijäämäisille sektoreille. Mikäli tämän välitystoiminnan kustannukset kasvavat verotuksen vuoksi, merkittävä osa tästä lisäkustannuksesta siirtyy eteenpäin asiakkaille. Veron lopullinen kohtaanto poikkeaa siis siitä, mitä moni ajattelee. Finanssialan verotusta arvioitava kokonaisuutena Finanssialaa pidetään toisinaan aliverotettuna, koska rahoitusmarkkinoilla tehdyistä kaupoista tai esimerkiksi pankkien laina- ja talletuspalveluista ei peritä EU-maissa arvonlisäveroa. Arvonlisäverottomuus johtuu siitä, että veropohjan määrittely ja siten veron kohdistaminen yksittäiseen rahoitustoimeen on hyvin hankalaa. Arvonlisäverottomuus ei ole finanssialan yritysten kannalta yksinomaan myönteinen seikka. Samalla, kun ne jäävät verotuksen ulkopuolelle, ne myös menettävät itse mahdollisuuden vähentää omiin hankintoihinsa sisältyvä arvonlisävero. Finanssialalle arvonlisävero onkin aito kustannuserä, ei läpikulkuerä, niin kuin muilla toimialoilla. Finanssialalle on eräissä maissa kohdistettu erityisveroja. Esimerkiksi Suomessa on käytössä vakuutusmaksuvero, jota peritään mm. vapaaehtoisista vahinkovakuutuksista. Verokanta on 23 prosenttia eli sama kuin yleinen arvonlisäverokanta. Vakuutusmaksuveron tuotto on huomattava, noin 650 miljoonaa euroa vuodessa. Kansallisia ratkaisuja ei pidä tehdä hätiköiden EU:n komission odotetaan antavan lähiaikoina pankkien kriisinhallintaa koskevan direktiiviehdotuksensa, jonka osana todennäköisesti on kansallisten vakausrahastojen perustaminen. Rahastojen varat kerättäisiin pankeilta ja muilta luottolaitoksilta vakausmaksuilla. Rahastoilla varauduttaisiin kattamaan mahdollisten uusien finanssikriisien kustannuksia. Ruotsissa ja eräissä muissa EU-maissa käyttöönotetut vakausmaksut ja pankkialalle kohdistetut erityisverot ovat olleet luonteeltaan kansallisia ratkaisuja. Niitä ei ole koordinoitu EU-tasolla. Tämä kehityssuunta on ollut valitettava, sillä koordinoimattomat 5

6 järjestelyt voivat vääristää kilpailua ja johtaa kahdenkertaiseen verotukseen. On toivottavaa, että Suomessa ei lähdettäisi tälle tielle vaan odotettaisiin EU:n päätöksiä. Mikäli EU:ssa päädytään vakausmaksun käyttöönottoon, se pitäisi toteuttaa rahastoivana järjestelynä. Maksulla kerättyjen varojen käyttötarkoitus samoin kuin varojen hallinnointia ja sijoituspolitiikkaa koskevat periaatteet tulisi määritellä tarkoin rahaston säännöissä. Lisäksi maksun tulisi riippua pankin toiminnan riskipitoisuudesta. Pankkien näkökulmasta vakausmaksu olisi lisäkustannus, joka todennäköisesti heijastuisi pankkien asiakkailtaan perimiin korkomarginaaleihin. Näihin kohdistuu jo nyt tuntuvia nousupaineita uusien vakavaraisuus- ja maksuvalmiussäännösten myötä. Siltä osin kuin maksu jäisi rasittamaan pankkien kannattavuutta, se heikentäisi niiden mahdollisuuksia vahvistaa vakavaraisuuttaan voittovarojen kautta. Käteinen maksuvälineenä VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ KRISTIINA SIIKALA Käteisen rahan saatavuus on viime aikoina noussut keskustelun kohteeksi. Erityisesti seniorikansalaisia ja syrjäseutujen asukkaita huolestuttaa onko käteistä saatavilla enää riittävän läheltä; kotinurkalta käteisautomaatista, tai läheisestä pankkikonttorista. Pankkipalveluita tarjotaan Suomessa kuitenkin varsin monimuotoisesti, myös käteisen osalta. Finanssialan Keskusliiton tekemät tutkimukset osoittavat, että kotitalouksien maksamistavat muuttuvat parhaillaan voimakkaasti. Käteismaksamisen suosio vähenee, korttimaksaminen lisääntyy ja verkkopankkien käyttö lisääntyy myös vanhemmissa ikäryhmissä. Muutos pankkipalvelujen tarjonnassa on osa laajempaa tietoyhteiskuntakehitystä kohti sähköisiä palveluja, joka koskee paitsi pankkeja ja muita yksityisiä palveluntarjoajia, myös julkisten palvelujen tarjontaa. Palveluiden tarjonnassa ollaan menossa kohti tehokkaampia toimintatapoja, joita myös suurin osa väestöstä haluaa käyttää. Maksuvälineillä on suuri merkitys myös harmaan talouden torjunnassa. Mm. iso osa pimeästä palkanmaksusta tapahtuu käteisellä. Tässä murrosvaiheessa, kun perinteiset palvelut korvataan yhä useammin sähköisillä palveluilla ja kokonaan uusilla toimintamalleilla, voivat henkilöt, joiden ulottumattomissa nämä palvelut syystä tai toisesta ovat, tuntea ymmärrettävästi palvelunsa uhatuiksi. Käteinen näyttää ostoksia maksavalle asiakkaalle edulliselta maksutavalta, mutta sen kustannukset ovat kokonaisuutena 6

7 korkeat. Kustannuksia kertyy mm. rahan kuljettamisesta, arvokuljetusten vakuutuksista, rahan käsittelystä useissa vaiheissa esimerkiksi pankeissa ja kaupoissa, automaattien täyttämisestä ja huoltamisesta. Tämä on yksi syy miksi käteisen korvaavia maksutapoja ollaan kehittämässä. Mihin käteistä tarvitaan? Uusia palveluntarjoajia myös käteispalveluihin Kaikki eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua tai voi käyttää verkkopankkia tai maksukorttia. Valtaosalla suomalaisista on käytössään kuitenkin ainakin käteisautomaattikäyttöön soveltuva kortti. Käteisen saatavuutta voi katsella myös toisesta näkövinkkelistä. Käteistä tarvitaan nykyään välttämättä vain harvoissa paikoissa. Suurin osa laskuista maksetaan tilisiirtoina verkkopankissa. Laskun maksaminen konttorin tai automaatin kautta on mahdollista, mutta laskun maksamiseen ei käteistä ole tarvittu enää aikoihin, kaikki hoituu sähköisesti suoraan tililtä. Suomalaisilla on usein käytössään useampiakin pankkitilejä eri pankeissa. Laskun maksaminen on mahdollista sähköisesti myös R-kioskilla, omasta pankista riippumatta debit- tai credit-korttia käyttäen. Edellytyksenä on, että laskussa on viitetiedot sisältävä viivakoodi. Käteisen käytön korvaavana palveluna toimivat parhaiten erilaiset maksukortit. Ne tekevät ostamisesta nopeaa, vaivatonta ja käteisen käyttöä turvallisempaa. Ostotapahtuma tallentuu kirjanpidoksi omalle tiliotteelle. Suomalaisista jo kaksi kolmesta maksaa päivittäistavaraostoksensa tavallisimmin korteilla. Kortin käyttö on turvallista, kunhan huolehtii oman tunnuslukunsa suojaamisesta ja siitä, että kortin nostoraja ei ole liian suuri. Maksamisen uudet mahdollisuudet Maksaminen kehittyy nopeasti ja muutos perinteisistä toimintamalleista uuden tekniikan käyttöönottoon on aina osalle käyttäjistä haaste. Esimerkiksi mobiilimaksamisen kehittyminen voi jatkossa osin korvata käteisen käytön ostosten ja palveluiden maksamisessa. Esimerkiksi Näkövammaisten Keskusliitto näkee mobiilimaksamisessa paljon hyviä mahdollisuuksia oman jäsenkuntansa maksamisen helpottamiseksi ja parantamiseksi. Kontaktiton maksaminen perustuu uuteen kortissa ja mobiililaitteessa olevaan teknologiaan. Perinteiseen korttimaksamiseen nähden kontaktiton maksaminen tuo helpotusta pienten ostosten maksamiseen, kun asiakkaan ei tarvitse näppäillä tunnuslukuaan maksupäätteeseen. Kontaktitonta maksamista käytetään jo useissa maissa. Maksun voi kaupan kassalla suorittaa matkapuhelimella tai etäluettavalla kortilla. Maksettaessa kortti viedään lukijalaitteen läheisyyteen, eikä tunnuslukua tarvitse näppäillä. Suomessa esimerkki kontaktittomasta maksamisesta on HSL:n matkakortti. Kontaktittoman maksamisen odotetaan yleistyvän lähivuosina. Tämä auttaisi myös niiden erityisryhmien asioimista, joilla on vaikeuksia tunnusluvun näppäilyssä kaupan maksupäätteellä. On merkkejä siitä, että uusia palvelutarjoajia tulee kilpailuun mukaan käteisen tarjonnassa. Myös esimerkiksi kauppojen myymäläverkoston merkitys käteisen tarjonnassa saattaa olla kasvamassa. Käteisautomaatit toimivat edelleen yleisimpinä käteisennostopaikkoina. Käteisautomaattien määrä oli viime vuoden lopussa kappaletta. Eniten automaatteja on kasvukeskuksissa, joissa myös automaattien tapahtumamäärät ovat suurimpia. Käteisnostot automaateilta ovat kuitenkin olleet laskussa jo kymmenen vuoden ajan. Myös pankkikonttorien määrä on pysynyt varsin vakaana viimeiset 15 vuotta. Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli yhteensä pankkikonttoria. Osa pankkikonttoreista tarjoaa käteispalveluita vain määräaikoina tai on erikoistunut muihin pankkipalveluihin kuin käteisen käsittelyyn. Syynä tähän on käteisnostojen vähäisyys konttoreista. Käteispalvelujen tarjoaminen ei ole pankkitoimiluvan edellytys. Suomen Pankin vuoden 2012 alussa tekemän kuluttajakyselyn mukaan 76 prosenttia vuotiaista suomalaisista ei nosta käteistä pankkikonttoreista. Niistä, jotka nostavat käteistä konttorista, suurin osa nostaa sitä korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Pankkien toimintatapojen muutos palveluissa heijastaa asiakkaiden toiveita. Koska palvelut vaihtelevat pankeittain, asiakkaan kannattaa katsoa omalta asumisalueeltaan mikä pankki parhaiten vastaa hänen palvelutarpeitaan. Pankkien palvelutarjonnassa on kyse pankkien liiketoimintaratkaisuista. Pankit kilpailevat keskenään asiakkaista ja tekevät liiketoimintaratkaisut kilpailutilanteen mukaan. 7

8 Finanssiala vahvistaa rakenteitaan ja osaamistaan TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ TARJA KALLONen Pankit ja vakuutusyhtiöt kehittävät rakenteitaan kohti yhä vahvempia finanssikonserneja. Finanssiala kansainvälistyy ja myös sen tehtävät monipuolistuvat. Osaavan henkilöstön tarve alalla kasvaa, etenkin kun iso osa nykyisestä henkilöstöstä siirtyy lähivuosien aikana eläkkeelle. Suomessa toimivien pankkien ja vakuutusyhtiöiden joukko on pysynyt lähes samanlaisena useiden vuosien ajan. Suomessa toimii tällä hetkellä 288 pankkia, 24 vahinkoyhtiötä, 11 henkivakuutusyhtiötä ja 7 eläkevakuutusyhtiötä. Alan toimijoiden suuresta lukumäärästä ja erilaisuudesta kertoo muun muassa se, että Finanssialan Keskusliitoon kuuluu 450 finanssialan toimijaa. Taloudellisia perusteita suuriin rakenteellisiin muutoksiin ei ole viime vuosien aikana juuri ollut. Huomattavin muutos tapahtui pankkikriisin jälkeen 1990-luvun alkupuolella, kun suurin osa silloisesta säästöpankkiryhmästä myytiin neljälle kilpailevalle pankkiryhmälle. Sen jälkeen on tapahtunut lähinnä pieniä omistusjärjestelyjä sekä fuusioita. Uusilla liittoutumilla kohti monipuolisuutta Finanssikonsernit toimivat yleensä siten, että emoyhtiö toimii konsernissa omistajana. Kokonaisuuteen kuuluu pankki-, sijoitus-, rahoitus-, henki-, vahinko- ja eläkevakuutustoimintaa harjoittavia yhtiöitä. Vaihtoehtoisena toimintamuotona ovat liittoutumat ja yhteistyösopimukset konsernien ulkopuolisten finanssipalveluiden tarjoajien kanssa. Suurimpien toimijoiden yhteistyökuviot näkyvät alla olevasta rakennekuviosta. Kuva: Finanssialan rakenteet sisältävät pankkien ja vakuutusyhtiöiden konserneja sekä yhteistyötahoja 98

9 Tehokkuusvaateet, kasvavat riskit, riskien jakaminen useammalle toimialalle sekä sääntelyn lisääntyminen ovat ohjanneet kustannusten karsimiseen ja rakenteiden vahvistamiseen. Nopeasti muuttuvassa markkina- ja kilpailutilanteessa tavoitteena on saada lisämyyntiä ja tarjota finanssialan palveluja ns. yhden luukun periaatteella. Yksi alan merkittävimmistä yritysjärjestelyistä tapahtui vuonna 2005, kun vahvasti pankkipainotteinen osuuspankkiryhmä hankki suurimman osan vahinkovakuutusyhtiö Pohjola-Yhtymän osakkeista ja äänivallasta. Rakenteiden vahvistaminen on kiihtynyt tämän vuoden aikana ja uusia palvelumalleja on tulossa markkinoille. Kuluvan vuoden helmikuun alussa julkistettu Tapiolan ja Lähivakuutuksen liitto vahvistaa keskinäisten yhtiöiden alueellista vahinkovakuutustoimintaa. Viime vuoden lopulla OP-Pohjola-ryhmä ilmoitti ostavansa Skandia Lifen Suomen liiketoiminnot vahvistaakseen henkivakuutusliiketoimintaansa. Lisäksi POP Pankki-ryhmä perusti vahinkovakuutusyhtiö POP Vakuutuksen, joka aloittaa toimintansa tämän vuoden aikana. Uudenlaisista verkostoitumistavoista antaa suuntaa Pohjola vakuutuksen perustama ortopedinen sairaala, joka vastaa vakuutusasiakkaiden sairauksien ja tapaturmien hoitamisesta. Helsinkiin perustettava päiväkirurginen Omasairaala Oy keskittyy ortopedisten sairauksien ja vammojen tutkimukseen ja hoitoon. Toiminta alkaa ensi vuoden aikana. Rakenteiden vahvistaminen on näkynyt myös maiden rajojen ylittävänä toimintana. Suomen pankkimarkkinoista suurin osa on ulkomaisessa omistuksessa. Nordea Pankki Suomi Oyj toimii ruotsalaisen Nordean tytäryhtiönä ja liikepankkina Suomessa. Sampo Pankki Oyj on osa tanskalaista Danske Bank -konsernia. Henkilöstön ikääntyminen luo uusia työpaikkoja finanssialalle Lähivuosien aikana alalta on poistumassa eläköitymisen myötä suuri joukko pitkäaikaisia työntekijöitä. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden henkilöstöstä useampi kuin joka viides työntekijä on yli 55-vuotias. Toinen merkittävä piirre finanssialan henkilöstön rakenteessa on 1970-luvulla syntyneiden määrän vähäisyys. Lähes kymmenen vuoden kuoppa ikärakenteessa johtuu siitä, että 1990-luvun alun pankkikriisin jälkeen alalle ei palkattu useisiin vuosiin uusia työntekijöitä. Henkilöstön määrä kasvoi pankkikonserneissa viime vuoden aikana 500 uudella työntekijällä. Vakuutusalan lopullisia lukuja ei ole vielä saatavilla, mutta ennakkotietojen mukaan määrä näyttää säilyvän ennallaan. Elinkeinoelämän keskusliiton tekemän kyselyn 1 mukaan finanssialan henkilöstön kokonaismäärä säilyisi lähes ennallaan myös vuoden 2012 aikana. Kuva: Suomessa pankeissa toimivan henkilöstön määrä suhteessa maan väestöön on Euroopan pienimpiä. 10 9

10 Kokopäiväistä työtä tekevien osuus on finanssialalla yli 90 prosenttia. Määrä on poikkeuksellisen korkea verrattuna muuhun elinkeinoelämään. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan kokoaikaisten työntekijöiden määrän arvioidaan tästä vielä kasvavan. Suomalainen pankkisektori toimii kustannustehokkaasti. Henkilöstön määrä väheni ratkaisevasti pankkikriisin jälkeen, ja sen jälkeen kasvu on ollut maltillista. Tilanne on samankaltainen myös Ruotsissa ja Norjassa sekä Baltiassa. Sen sijaan useissa Euroopan maissa pankkiala on yliresursoitu, mikä todennäköisesti merkitsee henkilöstön määrän vähennyksiä. Sen lisäksi, että finanssialan henkilöstö nuortuu myös alan työtehtävät ja osaamistarpeet ovat muutoksessa 2. Osaamistarpeiden ennakointi ja valmius reagoida muuttuviin asiakastarpeisiin ovat tärkeitä asiakaspalvelua korostavalle finanssialalle. Monipuoliset työtehtävät houkuttelevat myös tulevaisuudessa koulutettuja hyviä tyyppejä finanssialan hyvinkin erilaisiin tehtäviin. 1 HENKO, eli EK:n jäsenliittojen henkilöstö ja koulutuskysely, Finanssialan kyvykkyydet 2020, luotaus tulevaisuuteen, FK:n tutkimus tulevaisuuden osaamistarpeista/2012 Talousennusteet Taulukossa ovat finanssimarkkinoilla toimivien FK:n jäsenten vetotaulukon yksittäisten ennusteiden eriäviin näkemyksiin on viimeisimmät Suomea koskevat talousennusteet julkaisuajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Lisäksi taulukossa on suoma- Uusin talousennustetaulukko löytyy FK:n verkkosivuilta: hyödyllistä tutustua syvällisemmin kunkin tahon ennusteista. laisten ja kansainvälisten ennustelaitosten ennusteita. Yhteen- Uusimmat Suomea koskevat talousennusteet Laatija Bkt, muutos-% Yksityinen kulutus, muutos-% Vienti, muutos-% Investoinnit, muutos-% Kuluttajahintainflaatio*, % Julkaisupvm Työttömyysaste, % Sampo Pankki ,9-0,2 2,0 3,3 1,5 1,5-0,8-2,0 3,0 4,6-1,5 2,0 3,4 2,8 2,3 7,8 7,9 8,0 OP-Pohjola -ryhmä ,7 1,0 2,0 3,6 2,1 2,3-1,1 3,0 4,5 4,7-1,8 1,5 3,4 2,4 2,0 7,8 7,8 7,6 Aktia ,6-0,3 1,7 3,4 2,6 2,1 7,8 8,0 7,8 Nordea ,5 1,5 8,0 8,0 Handelsbanken ,7 1,0 2,4 3,5 1,3 2,3 2,1 1,3 3,9 5,0 0,7 2,4 3,4 2,4 2,0 7,9 8,3 8,5 Tapiola Pankki ,8-1,5 0,5 0,0 0,5-2,0 4,0-5,0-1,0 3,2 1,4 1,8 7,8 8,5 9,0 POP Pankki -ryhmä ,9-1,0 3,5-0,5 2,0-3,5 4,0-3,0 3,4 2,3 7,7 8,4 VM ,6 0,4 1,7 3,4 0,4 1,3-1,5 0,6 3,1 5,6-1,9 2,2 3,5 2,7 2,2 7,9 8,1 8,0 Suomen Pankki ,8 0,4 1,8 3,7 1,2 1,4-3,2 0,4 6,0 3,5 2,6 1,9 7,8 7,9 7,9 PTT ,0-1,5 3,5-1,0 4,5-1,0 5,0-4,0 3,3 1,5 7,7 8,3 Etla ,0 2,0 3,0 3,0 2,5 2,0 0,0 5,5 5,5 5,5 2,5 4,0 3,4 2,6 1,9 7,9 7,7 7,4 PT ,6 2,1 2,2 1,8 6,4 3,6 8,2 1,9 3,3 2,6 8,0 8,0 Euroopan komissio ,7 0,8 3,3 2,5 OECD ,0 1,4 2,0 3,1 0,5 2,0-0,3 4,6 3,3 6,6 1,9 0,8 3,2 2,6 1,8 7,9 8,0 7,7 IMF ,5 2,2 3,1 2,0 7,8 7,6 * OECD, IMF ja Euroopan Komissio = yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi Päivitys

11 Finanssialan Keskusliitto (FK) on toimialajärjestö, joka edustaa Suomessa toimivia pankkeja, vakuutusyhtiöitä, rahoitusyhtiöitä, arvopaperinvälittäjiä, sijoitusrahastoyhtiöitä sekä finanssialan työnantajia. Osa jäsenistä hoitaa myös lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvia liikenne-, työeläke- ja työtapaturmavakuutuksia. Finanssialan Keskusliitolla on noin 450 jäsenyhteisöä ja niiden palveluksessa toimii noin työntekijää. Finanssialan Keskusliitto Bulevardi Helsinki