VANTAAN VIITASAMMAKKOKARTOITUS JARMO SAARIKIVI 2018

Transkriptio

1 VANTAAN VIITASAMMAKKOKARTOITUS JARMO SAARIKIVI 2018

2 SISÄLLYS Tausta... 3 Tutkimusalue... 3 Materiaalit ja menetelmät... 4 Tulokset... 4 Havainnot keväällä Tulosten tarkastelu... 6 Toimenpide-ehdotuksia... 7 Menetelmäkritiikki... 7 Viitasammakkokohteita Vantaalla Ilola, Satuoja... 8 Pähkinärinne, Lammaslampi... 9 Pikkujärven kosteikko, Askisto...11 Tiililampi, Petikko Santakuopantien lampi, Lapinkylä...15 Gumböle träsk Kiila Kuutamotien lammet Sandi, Leppäkorpi Muita sammakkopaikkoja Vantaalla...21 Vaaralanlammet...24 Hiirilammet, Simonkylä...26 Gumböle träsk...27 Kesäkylä Syysmäki, Kesäkylä Tammirinne Ristisillanlammet, Simonkylä Ankkalammet, Korso Illenpuisto, Kartanonkoski...37 Linnaisten vanha rautakaivos Ruskeasannan lammet Tuupakanlampi Klaukkalantien pihalammikko Veromiehen teollisuusalueen lammikot Riipilä Fazerilan lammet Varistonniityn lampi Ilolanlampi Lisätietoa sammakkoeläimistä...51 Sammakkoeläimet...51 Laki suojaa sammakkoeläimiä Uhanalaisuus Lajit Muut mielenkiitoiset havainnot Vantaan viitasammakkokartoituksen yhteydessä Lähdeluettelo...61 Lisätietoa viitasammakosta...61 Julkaisija Vantaan kaupunki Maankäyttö, rakentaminen ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja Vantaa Teksti ja kuvat: Jarmo Saarikivi Taitto: Tarja Starast Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2019:3 ISBN: ISSN: (painettu) ISSN: (verkkojulkaisu)

3 TAUSTA Vantaa on reilun asukkaan kaupunki Uudellamaalla. Kaupungin luonnosta on tehty useita selvityksiä, joissa on kartoitettu mm. kasvillisuutta (Ranta 1996), lepakoita (Siivonen 2001 & 2002), liito-oravan esiintymistä, linnustoa (mm. Koivula ym. 2000) ja hyönteisiä (mm. Faunatica , Salin ). Selvitysten ansiosta Vantaan lajisto ja luontoarvot tunnetaan huomattavasti paremmin kuin monien muiden Suomen kaupunkien. Paikkatietojärjestelmään tallennetut luontotiedot ovat avuksi alueen kehittämisessä ja kaupunkisuunnittelussa. Kaupungissa on yli 1000 hehtaaria luonnonsuojelualueita ja osia neljästä Natura verkoston alueesta. Vantaalla luonnon ja ympäristön suojelusta vastaa Vantaan ympäristökeskus. Kaupungin luontotietoa täydennetään jatkuvasti uusilla selvityksillä. Keväällä 2018 kartoitettiin tiukasti suojellun viitasammakon (Rana arvalis) esiintymisalueita. Vantaalla määritettiin kartoituskohteiksi kartan 1 osoittamat alueet (Kartta 1). Kaikki kartalta mahdollisesti suotuisiksi arvioidut kohteet tarkistettiin tämän kartoituksen yhteydessä. Joenvarret eivät virtaavan veden ja kalojen vuoksi ole sammakoille suotuisia elinympäristöjä. Koska sammakoita yleensä määritetään koiraiden kutsuäänen (kurnutuksen) perusteella, on hiljainen ympäristö edellytys onnistuneelle kuuntelulle ja mm. lajinmääritykselle. Tässä suhteessa Vantaa on poikkeuksellisen viheliäinen, meluisa alue. Siinä missä tieliikenteen melu yleensä vaimenee illaksi ja yöksi, Vantaalla on enemmän tai vähemmän häiritsevää lentomelua lähestulkoon kellon ympäri. Tämä vaikeuttaa sammakoiden kuuntelua, varsinkin lentokentän liepeillä olevissa kohteissa. TUTKIMUSALUE Vantaan pinta-ala on noin 240 km 2 ja väentiheys n. 930 as/km 2. Kerrostaloalueita on mm. Tikkurilassa, Myyrmäellä, Hakunilassa, Korsossa, Koivukylässä ja Länsimäessä. Niitä ympäröi pientalo- ja omakotivaltainen asutus. Kaupungin laitamilla on joitain maatiloja viljelysmaineen. Yhtenäisen metsän alueita on lähinnä kaupungin itäosassa (Sipoonkorpi) ja lännessä (Petikko, Keimola). Kaupungin poikki etelästä pohjoiseen kulkee junarata ja neljä isoa tietä, Kolmostie (moottoritie Tampereelle), Tuusulantie, Nelostie (moottoritie Lahteen) ja Porvoonväylä. Itä-länsisuunnassa kaupunki halki kulkee vilkasliikenteinen Kehä III. Kaupungin keskellä on Helsinki-Vantaan lentokenttä, joka on pinta-alaltaan yli 17 km 2. Lentoonlähtöjä ja laskeutumisia on yhteensä keskimäärin runsaat 500 päivässä ja matkustajia nykyään lähes 19 miljoonaa vuodessa. Kaupungin alueella on jonkin verran potentiaalisesti sammakkoeläimille suotuisia pienvesialueita: lampia, lammikoita, jokien ja purojen varsia ja muita kaupunkipienvesiä. Aikaisempia havaintoja viitasammakoista Vantaalta on niukasti. Tiedossa on lisääntymislampi Santakuopantiellä, esiintymiä Sipoonkorvan lammissa ja epävarmoja yleisöhavaintoja Petikosta Laji.fi palvelussa. Tiukasti suojellun viitasammakon (Rana arvalis), kartoitusta varten 3 Kartta 1. Viitasammakoiden kartoitusalueet Vantaalla 2018.

4 MATERIAALIT JA MENETELMÄT Kirjallisuuden, satelliitti- ja ilmakuvien sekä vanhojen havaintopaikkatietojen perusteella arvioitiin potentiaalisia elinympäristöjä ja käyntikohteita. Keväällä, sammakoiden kutuaikaan huhtikuun loppupuolella käytiin maastossa kiertelemässä ja tarkistettiin alueen pienvesiä, suotuisiksi arvioituja ojanvarsia ja rantakaislikoita. Kartoitusalueet (Kartta 1) kierrettiin rantoja pitkin kävellen, jotkut useampaan kertaan. Maastosta etsittiin täysikasvuisia sammakoita ja teiden varsilta yliajettuja yksilöitä. Maastokäynnit tehtiin päivä- tai ilta-aikaan, aurinkoisella tai puolipilvisellä säällä. Viitasammakoita etsittiin kuuntelemalla niiden pulputusta sammakoiden lisääntymispaikoilla. Sammakoiden runsautta alueilla arvioitiin äänihavaintojen perusteella sekä laskemalla mätimunaklimpit, joiden perusteella alueella vierailevien naaraiden määrää voi arvioida. Yleensä yhdestä naaraasta tulee yksi mätimunaklimppi. Tavattuja yksilöitä ei häiritty (muutama valokuva viitasammakoista otettiin). Tutkimuksesta ei aiheutunut mainittavaa haittaa alueen sammakoille. TULOKSET Talvi 2017/18 oli luminen. Normaaliin aikaan huhtikuun puolen välin paikkeilla lämpö nousi yli 10 asteen ja sammakot lähtivät liikkeelle. Ensimmäiset tavallisen sammakon kudut ilmaantuivat aurinkoisina päivinä huhtikuun 20. päivän kieppeillä. Huhtikuun viimeisellä viikolla lämpötila laski ja sää oli sumuinen ja pilvinen. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpö nousi ja vapusta alkaen koko toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin, jopa helteinen. Viitasammakoita oli äänessä huhtikuun viimeisellä viikolla ja vielä jonkin aikaa vapun jälkeen. Kutu oli vapun tienoilla. Kartta 2. Viitasammakkohavainnot Vantaalla keväällä Viitasammakkoja tavattiin yhdellätoista kohteella keväällä Runsaimmin lajia tavataan kaupungin itäosissa Sipoonkorvessa sekä lännessä Pitkäjärven, Pikkujärven, Odilammen ja Lammaslammen seudulla. Pohjois-Vantaalta on yksittäisiä havaintoja mm. Kesäkylästä, Lapinkylästä ja Ilolasta. 4

5 HAVAINNOT KEVÄÄLLÄ 2018 Vantaalla viitasammakoita on kaupungin reunamilla olevilla metsälammilla. Lajia tavataan idässä Bisajärvellä Sipoonkorvessa ja Gumböleträsk nimisessä lammikossa, joka on puoliksi Helsingin puolella Sipoonkorven eteläosassa. Havaintoja viitasammakoista on myös ympäröiviltä alueilta Helsingin ja Sipoon puolella. Kuusijärveltä viitasammakkoa ei tavattu keväällä 2018, vaikka alueella on runsaasti tavallista sammakkoa ja rupikonnia. Pohjois- Vantaalla viitasammakkoa tavattiin hieman yllättäen Ilolasta, jossa Epinkoskentien varrella olevan sähkölinjan alla on oja, jossa on pari pajukkoista lammikkoa sähköaseman lähellä. Muutamia viitasammakkokoiraita oli äänessä lähinnä sähköasemaa olevassa lammikossa Länsi-Vantaalla viitasammakkoa on runsaammin. Pähkinärinteessä Lammaslammen rannoilla voi kuulla viitasammakon, joka tosin on alueella harvalukuinen. Muutamia yksilöitä oli äänessä Lammaslammen pohjoisrannalla Myös Pitkäjärven rantakosteikot ovat lajille suotuisaa aluetta, joskin alueen tarkempi kartoitus edellyttäisi venettä, sillä kutupaikat ovat etäällä rannasta ja viitasammakon ääni kuuluu vain vienosti rehevän rantakasvillisuuden läpi. Oletettavasti laji on kuitenkin runsas Pitkäjärven pohjoisrannan pusikoissa. Runsaasti viitasammakkoa on myös Kehä III pohjoispuolella olevalla Pikkujärven kosteikkoalueella. Viitasammakon ääni kuului luonnonsuojelualueen läpi kulkeville pitkospuille Oletettavasti laji on alueella runsas, mutta liikkuminen ja kartoitus kosteikkoalueella ovat kohtuullisen hankalaa. Lajin voi tavata ja kuulla helposti myös Petikon tiililammessa, jossa lajilla on lisääntymispaikka. Vantaan ehkä laadukkain sammakkokohde on Lapinkylässä, Santakuopantien varrella oleva vanha vedellä täyttynyt soranottokuoppa, jossa on runsaasti tavallista sammakkoa, viitasammakkoa, rupikonnia ja vesiliskoja. Keväällä 2018 kuultiin 4 viitasammakkokoirasta äänessä Santakuopantien lammikossa vielä Paikalla oli tuolloin myös useita harrastajia ja lähiseudun asukkaita seuraamassa sammakoiden ja vesiliskojen kevätpuuhia. Harvaan asutulla Luoteis-Vantaalla viitasammakkoa voi tavata, mutta laji on harvalukuinen ja runsaammin sitä on vain isommilla lammilla, kuten Odilammella. Tässä kartoituksessa viitasammakkoa ei havaittu alueen pienillä lammikoilla, mutta muutamat niistä kyllä vaikuttivat lajille suotuisilta ja toinen kartoittaja (Hanna Suominen, Sitowise) oli havainnut viitasammakon sekä Myllykylässä että Kesäkylässä olevilla lammikoilla keväällä Tämän kartoituksen yhteydessä käytiin Myllykylän lammikolla, mutta lajista ei tuolloin saatu havaintoa. Pohjoisempi lammikko Kesäkylässä ei tullut mukaan tähän kartoitukseen, koska sen olemassa olosta ei ollut tietoa ja tieto havaintopaikasta tuli vasta kartoitusajan jälkeen. Lammikosta ei ole merkintää Vantaan karttapalvelun kartassa, joten sitä osattu tarkistaa. Lammikko on jatkossa otettava tarkempaan seurantaan. Todennäköisesti viitasammakkoja on Koillis-Vantaalla siellä täällä, mutta alueella lisääntymislammikot ovat pienialaisia ja niissä yksilöitä on vain muutamia, joten havainnointi on sattumanvaraista. Petikosta tai golfkentiltä ei saatu havaintoja viitasammakosta, vaikka tavallista sammakkoa oli alueilla runsaasti. Vantaan urbanisoituneimmilta alueita Tikkurilasta, Korsosta, Myyrmäestä ja Kehä III sisäpuolelta laji vaikuttaisi puuttuvan lukuun ottamatta Pitkäjärveä ja Lammaslampea. Jostain syystä mm. erittäin suotuisalta näyttävästä Tuupakanlammesta ei ole saatu havaintoa viitasammakosta, vaikka aluetta on seurattu aktiivisesti jo vuosia. Lammen liepeillä on mm. käärmeiden talvehtimispaikka ja alueella liikkuu paljon alan harrastajia, mutta havaintoja viitasammakosta ei ole kantautunut. Vantaan suurin tavallisten sammakoiden kutukerääntymä oli keväällä 2018 Simonkylänpuiston Hiirilammilla. Alueelta laskettiin yli 200 ääntelevää sammakkokoirasta sekä runsaasti rupikonnia, muttei yhtään viitasammakkoa. Alue on mainio paikka sammakoiden lisääntymisen tarkkailuun, sillä lammen rannalla pääsee aivan sammakoiden lähelle niitä tarkkailemaan. 5

6 TULOSTEN TARKASTELU Havaintojen perusteella viitasammakko on Vantaalla harvalukuinen. Todennäköisesti se on kuitenkin alueella runsaampi kuin mitä havaintojen perusteella voisi olettaa. Lajille suotuisaa elinympäristöä on jäljellä melko runsaasti. Sitä löytyy lähinnä kaupungin laitamilla, eritoten lännessä (Petikko, Askisto) ja idässä Sipoonkorvessa. Myös Luoteis-Vantaalla on yhtenäisen metsän alueita, mutta melko vähän kosteikkoja tai pienvesiä. Ympäröivien kuntien alueilla on lisää suotuisaa elinympäristöä. Laji vaikuttaisi suosivan isompia lampia ja niitä ympäröiviä yhtenäisiä luonnontilaisia alueita. Pienissä (piha)lammikoissa viihtyy lähinnä tavallinen sammakko, joka ei ole niin vaatelias elinympäristönsä suhteen. Sammakkoeläimille suotuisia ovat myös muutamat alueen metsälammet, omakotialueiden rauhalliset puutarhapihat ja peltomaisemaan kuuluvat ojanvarret. Isommat joet, kuten Vantaanjoki ei ole sammakkoeläimille suotuisa lisääntymisympäristö, sillä se on vuolaasti virtaava ja siinä on kaloja, joita sammakkoeläimet karttavat. Joenvarret tosin muodostavat hyvän ekologisen käytävän ja alue on muiden eliöryhmien, mm. lintujen, kannalta suotuisa elinympäristö. Pitkäjärven, Odilammen ja Sipoonkorven metsäjärvien rannoilla on myös sammakkoeläimille suotuisaa elinympäristöä. Monien järvien runsas kalakanta tosin varmasti verottaa alueen sammakoita, mahdollisesti myös linnut. Kaupungin luoteispuolen yhtenäinen metsäalue on todennäköisesti suotuisa elinympäristö viitasammakolle, vaikkei niitä tämän kartoituksen yhteydessä sieltä havaittukaan kuin vain muutamassa paikassa. Kaupunkirakennetta ympäröivillä yhtenäisen metsän alueilla on keskeinen merkitys myös kaupunkialueen lajiston säilymisen kannalta. Lisäksi ne myös toimivat virkistysalueina alueen asukkaille. Aivan kaupunkirakenteen sisään jäävät kaupunkimetsälaikut eivät ole sammakkoeläinten kannalta yhtä suotuisia elinympäristöjä, sillä lajien menestys pirstaleisessa kaupunkiluonnossa on heikko. Kaupunkimetsillä on kuitenkin keskeinen merkitys alueen asukkaille helposti saavutettavana lähiluontona. Vantaan kaupunkipienvesistä monet ovat sammakkoeläimille epäsuotuisia, sillä lammikkoihin on jossain vaiheessa istutettu tai siirretty kaloja ja mahdollisesti myös rapuja. Vantaan tiivis kaupunkirakenne asutuskeskuksissa tuskin mahdollistaa muiden sammakkoeläinten kuin tavallisen sammakon esiintymistä kaupungin tiheimmin asutuissa keskuksissa muutoin kuin satunnaisesti. Kaupungin keskustoja ympäröivän pientalovaltaisen asutuksen piirissä suotuisia elinympäristöjä; puutarhapihoja, joutomaita, niittyjä, lammikoita ja pienvesiä löytyy Vantaalta kiitettävästi. Sammakkoeläimet pystyvät liikkumaan verraten pieniä viherkäytäviä pitkin ja löytämään lisääntymispaikkoja ja elinympäristöä yllättävän tiheästi asutuiltakin alueilta. Sammakoiden runsaus verraten epäsuotuisillakin lisääntymispaikoilla viittaisi suotuisista lisääntymispaikoista olevan pulaa Vantaalla, kuten kaupunkialueilla yleensä. Tiukasti suojellun viitasammakon esiintyminen Vantaan kaupungin alueella täytyy huomioida alueen maankäyttösuunnitelmissa, sillä lajin lisääntymisja levähdyspaikat on automaattisesti direktiivilainsäädännöllä suojeltu. Oleellista on saattaa viitasammakon esiintymisalueet, ainakin lisääntymislammikot, tehokkaan suojelun piiriin ja säilyttää niiden yhteys laajoihin, yhtenäisiin viheralueisiin hallitusti puskurivyöhykkeiden avulla. Hankkeiden yhteydessä on lisääntymis- ja levähdyspaikan (vesialueen) ympäröivää luontoa tarkasteltava funktionaalisesti n. 1 km säteellä. Maastosta tulee tunnistaa lajille suotuisat elinympäristön piirteet, joita tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää. 6

7 TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA Alueen kehittämisessä tulee huomioida lain vaatimukset lajien suojelun näkökulmasta ja siksi viitasammakkolammet tulee suojella ja pyrkiä pitämään luonnontilaisena, rauhallisena ja viitasammakolle soveliaana lisääntymispaikkana jatkossakin. Sama koskee myös lampien lähialueita, joista ainakin suunnitellun Kehä IV:n aluetta tulee kartoittaa tarkemmin ja kehittää hyvin varovaisesti. Vantaalla olisi hyvä mahdollisuus kunnostaa muutamia alueen kaupunkipienvesistä sammakkoeläimille suotuisiksi. Erityisesti teollisuusalueilla olevat pienet lammet ansaitsivat huomiota, sillä pienellä vaivalla (=kalojen poisto) niiden laatu kohenisi huomattavasti ja lammesta muodostuisi monimuotoinen elinympäristö, ei ainoastaan sammakkoeläimille, vaan myös esim. sudenkorennoille ja muille hyönteisille sekä monimuotoisuudelle yleensä. Myös maltillinen siistiminen, umpeenkasvun estäminen niitoin ja varjostuksen vähentäminen voisi edesauttaa sammakkoeläinten menestystä kaupunkipienvesissä. MENETELMÄKRITIIKKI Tähän raporttiin on listattu vain varmoja havaintoja, mutta alueen laajuudesta ja aikaisempien havaintojen puutteesta johtuen, koko aluetta ei lyhyen sesongin aikana pystytty kartoittamaan täysin kattavasti. Pitkäjärven rantojen tarkempi kartoitus tulisi tehdä yhteistyössä esim. lintuharrastajien kanssa, sillä alueen rantakaislikoissa liikkuminen edellyttää venettä. Liikkuminen alueella huhtikuun viimeisellä viikolla myös todennäköisesti häiritsisi lintujen pesintää. Alueelta saatiin jonkin verran sammakkohavaintoja ja alue on todettu sammakoille kohtuullisen suotuisaksi, mutta esim. viitasammakon kuuntelu alueella on hankalaa lentomelun vuoksi. Tulevan kaupunkirakenteen sisään kannattaa suunnitella pienvesiaiheita alueen eliöstön monimuotoisuuden säilyttämiseksi, kaupunkimaiseman elävöittämiseksi, ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi ja mm. hulevesien hallinnan parantamiseksi. Kartanonkosken asuinalueen läpi kulkeva puro on mainio esimerkki onnistuneesta kaupunkipienvedestä, joka toimii samalla myös hulevesien säätelyssä. Vantaan kaupunki on vaikuttavalla tavalla ottanut luontoarvot huomioon kaupungin kehittämisessä ja teettänyt runsaasti selvityksiä kaupungin luonnosta. Toimintaa on syytä jatkaa havaintoaineiston kartuttamiseksi ja seurannan ylläpitämiseksi. Varsinkin sammakkoeläinten seurantaa olisi verraten helppo toteuttaa vaikka yhteistyössä alueen koulujen kanssa. Sammakkoeläinten seurantaa olisi mahdollista kehittää myös yleisöhavaintoja aktiivisesti keräämällä. Alueella asuu paljon kokeneita luontoharrastajia ja mm. matelijoihin ja sammakkoeläimiin perehtyneitä osaajia, joiden panosta kaupungin kannattaisi ilman muuta hyödyntää. 7

8 VIITASAMMAKKOKOHTEITA VANTAALLA 2018 Ilola, Satuoja Epinkoskentien varrella Ilolan Satupuistossa on tavallisen sammakon lisääntymispaikka lähellä tietä. Hieman etäämpänä puistossa lähellä sähköasemaa saman ojan varrella on lammikoita, jotka ovat pajupusikon keskellä. Viitasammakko lisääntyy näissä lammikoissa kuultiin muutamia äänteleviä koiraita klo 20-21, ½ pilv, aurinkoista +6 Rana temporaria 20 Rana arvalis, ääni 3-4 kpl. 8 Viitasammakon lisääntymispaikka Ilolan Satupuistossa.

9 Pähkinärinne, Lammaslampi Lammaslampi on ruskeavetinen ja rehevä lampi asutuksen keskellä Vantaan Pähkinärinteessä. Lammella lisääntyy tavallinen sammakko, rupikonna ja viitasammakko. Lammessa on kaloja, joten sammakoiden lisääntymispaikat ovat laskuojissa ja rantakaislikossa. Rupikonna, myrkyllisenä lajina, kestää paremmin kaloja, joten sen voi tavata lammella melkein missä tahansa klo 13-15, ½ pilvistä, +12 Rana temporaria 160 Rana arvalis 12 Bufo bufo 20 9

10 Lammaslammen pohjoisrannalla ja länsipäässä on viitasammakon lisääntymis paikka. 10

11 Pikkujärven kosteikko, Askisto Pikkujärvi on kuivatettu ja alue on muuttunut kosteikoksi, joka on sammakkoeläimille suotuisaa elinympäristöä. Viitasammakkoa on alueella todennäköisesti runsaasti. Alue on maisemallisesti ja lajistoltaan arvokas ja siitä on tehty luonnonsuojelualue , ½ pilv. +13 Sorkkarinlampi: Rana temporaria 25 Pitkospuiden vieressä R. temporaria 10, R. arvalis n. 10 ääni 11

12 Pikkujärven lähellä Askistossa on Sorkkarinlampi, joka on tavallisen sammakon lisääntymispaikka. 12 Kosteikkoalueen läpi kulkevilta pitkospuilta voi tarkkailla sammakoita vapun aikoihin.

13 Tiililampi, Petikko Teollisuusalueen keskellä Petikossa oleva Tiililampi on syntynyt luvulla, kun savea kaivettiin tiilen raaka-aineeksi. Vedellä täyttynyt maanottokuoppa on osittain rehevän vesikasvillisuuden peitossa. Alueella on runsaasti tavallista sammakkoa ja niiden joukossa myös viitasammakoita Rana arvalis 3-4 koiraan ääni R. temporaria useita, Vipera berus 1 kpl 13

14 Petikon Tiililampi on viitasammakoiden lisääntymispaikka. 14

15 Santakuopantien lampi, Lapinkylä Santakuopantien lampi on kirkasvetinen ja sammakkoeläimille erittäin suotuisa lisääntymislampi. Siinä todennäköisesti ei ole kaloja, mikä takaa sammakoille suotuisat lisääntymisolosuhteet. Tavallinen sammakko, viitasammakko, rupikonna ja vesilisko ovat kaikki runsaita lammessa. Lampi on suosittu virkistyskohde ja soveltuu hyvin sammakkoeläinten tarkkailuun. Pari vuotta sitten lammella tavattiin keväällä sammakoita, joiden sieraimissa oli todennäköisesti loisia, mahdollisesti laakamatoja (Platyhelmintes). Keväällä 2018 loisittuja sammakoita ei alueella tavattu. Rana temporaria 50+ Rana arvalis 4 ääni Bufo bufo 40+ Lissotriton vulgaris

16 Vantaan parhaita sammakkokohteita on Santakuopantien lampi. 16

17 Gumböle träsk Gumböle träsk on syrjäinen lampi Sipoonkorvessa, Porvoonväylän ja Sotungin välissä. Alueella on hyvä sammakkokanta ja myös matelijoita tavataan alueella. Useampi rantakäärme ja muutama kyy tavattiin lammen liepeillä keväällä Viitasammakko lisääntyy lammessa, mutta ei ole läheskään niin runsas kuin pohjoisempana Bisajärvellä. Lampi on kaiketi kalaton tai ainakin kaloja on vähän, mikä tekee siitä sammakkoeläimille suotuisan. 17

18 Gumböle träsk Sipoonkorvessa on kohtuullinen sammakkopaikka ja viitasammakon lisääntymislampi. 18

19 Kiila Kuutamotien lammet Kiilan alueella Kuutamotien varrella on metsärinteen ja pellon välissä kaksi tummavetistä lampea, joista eteläisestä on viitasammakkohavainto keväältä 2018 (Hanna Suominen, Sitowise). Tämän kartoituksen yhteydessä paikalla ei havaittu viitasammakkoja klo aurinkoista +15 Rana temporaria muutamia Ei havaintoa viitasammakosta Tavi x 2 Sorsa x 2 19

20 Kuutamotien pohjoinen metsälampi. Kuutamotien eteläinen lampi, josta on viitasammakkohavainto keväältä Kuutamotien lammet on padottu melko jyrkkään rinteeseen ja niiden veden pinnan korkeus pysyy vakaana ylivuodon avulla. Lammet ovat mahdollisesti sammakkoeläimille suotuisia, mutta niissä oli vain muutamia tavallisen sammakon mätimunaklimppejä.

21 MUITA SAMMAKKOPAIKKOJA VANTAALLA Sandi, Leppäkorpi Leppäkorvessa on ilmeisesti pohjavedellä täyttynyt vanha hiekkakuoppa, joka toimii tätä nykyä kesäisin maauimalana. Paikalla lisääntyy tavallinen sammakko. Lisääntymispaikka lammen länsirannalla ei ole suojainen. Linnut ovat nokkineet muutamia sammakoita hengiltä. Ei viitasammakoita. Käyty ½ pilv +6 Rana temporaria 16 kpl, raatoja, linnut nokkineet, kaloja? Leppäkorven uimapaikka ei ole riittävän suojainen sammakoille. Lammelle vaeltavat sammakot joutuvat ilmeisesti varislintujen (naakka, varis) nokkimiksi avoimen rannan liepeillä. Keväällä 2018 paikalta tavattiin useita henkihieveriin nokittuja sammakoita. Sama ongelma on muillakin urbaaneilla ja avoimilla sammakkolammilla, mm. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. 21

22 Sandi Leppäkorvessa on ennen kaikkea uimapaikka, mutta myös tavallisen sammakon lisääntymispaikka. 22

23 Sammakoiden kutupaikka on lammen länsirannalla. Kutu on tapahtunut heti kun jäät ovat rannasta lähteneet, huhtikuun viimeisellä viikolla. 23

24 Vaaralanlammet Vaaralan lammet ovat vanhoihin hiekkakuoppiin muodostuneita lampia, joista yksi (Jakomäen lampi) sijaitsee Helsingin kaupungin alueella ja kolme Vantaan puolella. Lampien eteläpuolelle sijoittuu Slåttmossenin luonnonsuojelualue. Alueella on jonkin verran tavallista sammakkoa. Viitasammakkoa ei tavattu klo ½ pilv, aurinkoista +12 Rana temporaria 10 kpl Vesimyyrä, tavi 24

25 Vaaralanlammilla oli kevättulva, sillä ulkoilutiet ovat osittain veden vallassa keväällä Myös luontokuvaajia oli paikalla. Alueella oli sammakoita vähemmän kuin aikaisempina vuosia. 25

26 Hiirilammet, Simonkylä Molemmat hiirilammet ovat sammakoille suotuisia, mutta pohjoisen lammen pohjoispäässä oli keväällä 2018 Vantaan suurin sammakoiden kutukerääntymä, yli 200 tavallista sammakkoa. Myös rupikonnia lisääntyy lammissa runsaasti klo 15-16, ½ pilv, aurinkoista +15 Rana temporaria 200+ Bufo bufo useita Tavallisia sammakoita soitimella Hiirilammen pohjoispäässä. 26

27 Gumböle träsk Sipoonkorven eteläosissa oleva Gumböle träsk on syrjäinen lampi, joka on osittain Helsingin puolella. Alueella on viitasammakkoja aikaisempien havaintojen perusteella. Keväällä 2018 paikalla kuultiin vain yksi yksilö. Todennäköisesti viitasammakkoja on alueella kohtalaisesti, ei kuitenkaan niin runsaasti kuin pohjoisemmalla Bisajärvellä klo 10-12, aurinkoista +13 Rana temporaria 30+ Rana arvalis 1 Rantakäärme Natrix natrix 1.1. (=1 koiras, 1 naaras) 27

28 Gumböle träskin vesi on kohtuullisen kirkas. Alueella on hyvä sammakkoeläin- ja matelijakanta. 28

29 Kesäkylä Kesäkylässä on yli 100 metriä pitkä lampi, jonka rannat vaikuttavat sammakoille suotuisilta. Lammikossa on kuitenkin runsaasti kaloja, mikä rajoittaa sammakoiden menestysmahdollisuuksia. Alueella on myös muutamia pihalammikoita, jotka on tarkistettu tien vain tien puolelta. Viitasammakoista ei saatu havaintoja, mutta läheiseltä lammikolta Kesäkylän länsipuolella on toisen kartoittajan havainto viitasammakosta keväältä klo 18 Isossa lammessa runsaasti kaloja Laulujoutsenpari Laulujoutsenpari pitää vahtia Kesäkylän lammella. 29

30 Syysmäki, Kesäkylä Kesäkylän itäpuolella on kostea, lähes umpeenkasvanut painanne, joka saattaisi olla suotuisa sammakoille, mutta vesi on hitaasti virtaavaa ja sameaa klo 19 30

31 Syysmäen kosteikko on kortteiden ja ruokojen vallassa. Ei sammakoita. 31

32 Tammirinne Tammirinteessä on kaksi kaksi lammikkoa, joista pohjoinen on viime aikoina kärsinyt läheisistä maansiirroista. Eteläisessä on jonkin verran tavallista sammakkoa. 32

33 Tammirinteellä täyttömaa on valunut lammikkoon ja vesi on samentunut. 33

34 Ristisillanlammet, Simonkylä Simonkylän Ristisillanlammilla on virtaava vesi ja mutapohja, joka on sammakkoeläimille epäsuotuisa klo aurinkoista, tihkua, ½ pilvistä

35 Ristisillanlammet on kaunis puisto, jossa tosin ei ole lainkaan sammakoita. 35

36 Ankkalammet, Korso Korson Ankkalammilla ei sammakoita ole puron pääuomassa, mutta sen liepeillä olevissa lammikoissa tavallista sammakkoa on melko runsaasti klo aurinkoista +5 Ankkalampien ja Korson liikuntapuiston välissä on rinteessä muutamia pieniä lammikoita, jotka ovat sammakoille tärkeitä kutupaikkoja. 36

37 Illenpuisto, Kartanonkoski Illenojassa on Kartanonkosken asuinalueen keskellä lampi, jossa on heikko virtaus ja samea vesi. Siitä huolimatta alue on tavallisen sammakon lisääntymispaikka klo 15-16, ½ pilvistä, +11 Rana temporaria, 10 37

38 Illenpuisto on siisti asukaspuisto asuinalueen keskellä. Tavallinen sammakko on alueella harvalukuinen. 38

39 Linnaisten vanha rautakaivos Vedellä täyttynyt kaivoskuilu on sammakoille liian kylmä ja pimeä lisääntymispaikka, mutta alue on historiallisesti ja luontoarvoiltaan merkittävä klo 14-15, aurinkoista

40 Linnaisten rautakaivos on hieno luontokohde, joskaan ei sammakkoeläinten kannalta suotuisa. 40

41 Ruskeasannan lammet Lentokentän liepeillä olevat Ruskeasannan lammet eivät ole sammakoille suotuisia, mutta niiden liepeillä olevissa pienissä lammikoissa on tavallista sammakkoa kohtalaisesti. Lampien vesi on kirkasta ja varsinkin alueen pohjoispäässä on sammakoille suotuisaa elinympäristöä. Lammet kärsivät monien syrjäisten kaupunkipienvesien tapaan roskaantumisesta. Alueen luonnossa on myös nähtävissä merkkejä kippaamisesta eli puutarhajätteestä maastossa ½ pilvistä +13, Rana temporaria

42 Sammakoiden lisääntymispaikat Ruskeasannan lammilla eivät ole lammissa (joissa ilmeisesti on kaloja), vaan lampien liepeillä olevissa lammikoissa ja kausikosteikoissa. 42 Ruskeasannan lammet kärsivät roskaantumisesta.

43 Tuupakanlampi Tuupakanlampi on Vantaalla ainutlaatuinen suomainen lampi, joka on lähes luonnontilainen. Alue on sammakkoeläimille mitä suotuisin ja niitä tavataankin alueella runsaasti, samoin kuin matelijoita. Jostain syystä viitasammakosta ei ole viime vuosilta havaintoja, mutta melko todennäköisesti sen saattaisi hyvinkin tavata Tuupakanlammella. Tuupankanlampi

44 Klaukkalantien pihalammikko Pihalammiko (syvyys 1,5 m) on kaivettu talon rakentamisvuonna Sitä on hoidettu säästeliäästi, mikä on sammakkoeläinten kannalta hyvä. Lammikossa lisääntyvät tavallinen sammakko ja vesilisko. 44 Klaukkalantien varressa olevan omakotitalon pihalla on kookas pihalammikko, joka on sammakkoeläimille suotuisa, sillä siinä ei ole kaloja.

45 Veromiehen teollisuusalueen lammikot Veromiehen teollisuusalueella on kaksi lammikkoa parkkipaikkojen ja teollisuusrakennusten keskellä. Itse lammikot ovat sameavetisiä eikä niissä ole sammakoita, mutta lammikkojen liepeillä olevissa lätäköissä ja ojissa on tavallisen sammakon lisääntymispaikkoja klo 16 Rana temporaria Jos lisääntymislammikoiden laatu heikkenee, sammakot etsiytyvät läheisiin korvaaviin elinympäristöihin.

46 Riipilä Riipilässä on sähkölinjan alla 4 suotuisilta vaikuttavaa sammakkolammikkoa, joista kookkaimmassa on kultakaloja ja karppeja. Pohjoisin pieni lammikko on sameavetinen, eikä siinä ole sammakoita, mutta läntisin mäen päällä oleva lammikko on sammakoille erittäin suotuisa elinympäristö ja siellä onkin runsaasti tavallista sammakkoa ja vesiliskoja. Myös viitasammakon saattaisi hyvinkin tavata läntisessä lammikossa, mutta siitä ei useista yrityksistä huolimatta saatu havaintoa keväällä Riipilän lammikossa on runsaasti kultakaloja ja koristekarppeja, minkä johdosta se ei ole sammakoille suotuisa.

47 Riipilässä mäen päällä oleva lammikko on potentiaalinen viitasammakkopaikka. Tavallista sammakkoa ja vesiliskoja on lammikossa todella runsaasti. 47

48 Fazerilan lammet Fazerin tehtaiden pohjoispuolella on kosteikko, joka on osoittautunut laadukkaaksi luontokohteeksi mm. hyönteislajistonsa puolesta. Kosteikossa on pari sammakoille suotuisan näköistä lisääntymislampea, joissa sammakoita on kuitenkin yllättävän vähän. Vain muutamia tavallisen sammakon mätimunaklimppejä oli alueen lammikoissa klo 18-20, aurinkoista 48 Fazerilan lampi on ulkonäkönsä puolesta sammakoille, myös viitasammakolle, suotuisan näköinen. Lampien rannat ovat rehevän pajukon peitossa ja lammet kaiketi kalattomia. Alue lienee kuitenkin sammakoille liian urbaani.

49 Varistonniityn lampi Varistonojan levennyksessä lisääntyy muutama tavallinen sammakko, mutta ojassa on runsaasti kaloja, joten se ei ole sammakkoeläimille suotuisa lisääntymispaikka. 49 Varistonoja virtaa sen verran vuolaana, että alue ei ole sammakoille suotuisa. Lammessa on myös kaloja.

50 Ilolanlampi Ilolanlammessa ei ole kuin muutamia tavallisia sammakoita, mutta lammen pohjoispäässä oleva metsä on keväällä hyvin kostea ja siinä on tavallista sammakkoa runsaasti. Kutupaikka on lammen pohjoispäässä olevan polun varrella klo Jos lisääntymisolosuhteet lammessa eivät jostain syystä ole sammakoille suotuisat, on tyypillistä, että sammakot kutevat läheiseen ojaan tai kosteikkoon, kuten Ilolanlammella. 50

51 LISÄTIETOA SAMMAKKOELÄIMISTÄ Sammakkoeläimet ovat monimuotoisten ja häiriöttömien elinympäristöjen eläimiä, jotka reagoivat herkästi niiden ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Sammakkoeläimille ovat tärkeitä puhtaat vesialueet lisääntymistä varten, rauhallinen talvehtimispaikka ja turvalliset vaellusreitit talvehtimispaikoilta lisääntymisalueille. Sammakkoeläinten varhaiset kehitysvaiheet ovat herkkiä monille saasteille ja kemikaaleille. Sammakkoeläinkantojen on todettu monilla alueilla vähentyneen ja sammakkoeläinten globaali taantuma on askarruttanut tutkijoita jo vuosia. Sammakkoeläimet ovat erinomaisia indikaattoreita luonnon tilasta, sillä vaateliaina, hidasliikkeisinä, paikkauskollisina ja monenlaista elinympäristöä tarvitsevina eläiminä, niiden menestys heijastelee herkästi muutoksia ympäristössä. Syklisesti runsastuvat tai esim. lentävät eläinlajit saattavat antaa epätäsmällisempää tietoa elinympäristönsä dynamiikasta. Erityisesti monimuotoisessa, mutta usein pirstaleisessa, kaupunkiluonnossa, matelijoiden ja sammakkoeläinten tutkimus tarjoaa luonnon monimuotoisuuden ja mm. pienvesien tilan, ekologisten verkostojen ja viheryhteyksien kannalta oleellista tietoa. Nykyään kaupunkiluonnon arvo tunnustetaan ja sen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ponnistellaan. Kaupunkipienvesiä ei enää pidetä ongelmina, jotka pitää kuivattaa, täyttää ja putkittaa, vaan ne nähdään luonnon ja eliöiden kohtaamispaikkoina sekä elinympäristöinä että viihtyisinä virkistysympäristöinä. Samoin on käynyt kaupunkialueiden niityille, kallioille, paahdealueille ja jopa joutomaille. Vaikka sammakkoeläinten joukossa ei ole kaupunkeihin kotiutuneiden citykanien tai vastaavien kaltaisia menestystarinoita, on monin paikoin, mm. pääkaupunkiseudulla, nähtävissä että mm. sammakot pystyvät käyttämään kutupaikkoinaan ihmisen tekemiä lammikoita. Sammakkoeläinkartoituksia on Suomessa tehty monilla alueilla lähinnä uhanalaisten tai tiukasti suojeltavien lajien esiintymisen ja runsauden selvittämiseksi. Suojeltavien lajien esiintyminen on erityisen tärkeä selvittää, jotta lain edellyttämät suojeluvaatimukset voitaisiin tarvittaessa huomioida alueiden kehitystä ja mm. maankäyttöä suunniteltaessa. Eräissä kaupungeissa, mm. Helsingissä, on tehty koko kaupungin kattava matelija- ja sammakkoeläinselvitys (Saarikivi 2008). Kaikki Suomen luonnonvaraiset sammakkoeläinlajit (5 kpl) ovat Euroopassa laajalle levinneitä ja suhteellisen yleisiä lajeja, jotka Suomessa ovat levinneisyysalueensa pohjoisella äärirajalla. Lajit ovat Etelä-Suomessa runsaimpia ja Lapin tuntureilla tavataan enää ainoastaan sisiliskoja ja sammakoita. Turun seudulla on viime vuosina tavattu lukuisia (6 kpl) maalle uusia sammakkoeläinlajeja, joiden arvellaan olevan vieraslajeja, jotka ovat päässeet alueelle ihmisen avustamana. SAMMAKKOELÄIMET Sammakkoeläimet (Amphibia) on vanha ja alkeellinen selkärankaisten eläinten luokka, johon kuuluvat matosammakot, pyrstösammakot (salamanterit) ja pyrstöttömät sammakot (sammakot ja konnat). Sammakkoeläimiä tunnetaan yli 6000 lajia, joista Suomessa luonnonvaraisina tavataan viittä lajia. Näistä kaksi on pyrstösammakoita: vesilisko (Lissotriton vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus) ja kolme pyrstöttömiä sammakoita: sammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis) ja rupikonna (Bufo bufo). Lajeista rupiliskoa tavataan Ahvenanmaalla ja harvinaisena Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, mm. Kontiolahdella, Joensuussa, Tohmajärvellä, Nilsiässä ja Parikkalassa. Muut neljä sammakkoeläinlajia on mahdollista tavata Vantaalla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Turun seudulle on vieraslajeina kotiutunut mölysammakko (Pelephylax ridibunda), syötävä sammakko (Pelophylax esculentus), pikkuvihersammakko (Pelophylax lessonae), alppivesilisko (Ichtypsaura alpestris), vuoristokellosammakko (Bombina variegata) ja mahdollisesti myös euroopanlehtisammakko (Hyla arborea), joita ei vielä lasketa Suomen vakituiseen lajistoon kuuluvaksi. Myös rupiliskosta on havaintoja Turusta viime vuosilta. Uusien lajien alkuperä tai tulotapa Suomeen ei ole tiedossa. 51

52 Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä ja Suomessa ne viettävät talven horroksessa. Talvihorros alkaa syys-lokakuussa ja kestää huhti-toukokuulle. Suurin osa sammakoista talvehtii pienvesien (lampien, lammikoiden) pohjamutaan hautuneena, mutta osa populaatioista saattaa myös talvehtia maalla, esimerkiksi lehti- tai risukasoissa, kivien alla tai rakennusten kellareissa. Tavallinen sammakko talvehtii yleensä vesistöjen pohjamudassa, mutta todennäköisesti mm. viitasammakko talvehtii maahan kaivautuneena. Tämä tulee huomioida mm. lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyssä. Säiden lämmettyä keväällä sammakot kerääntyvät kutulammikkoihin lisääntymispuuhiin. Lisääntymiseen kuuluu ryhmäsoidin, jossa useat lammikkoon kokoontuneet koiraat houkuttelevat naaraita luokseen kurnuttamalla. Kurnutusääni on lajityypillinen (Arnold & Burton 1981). Sammakot suosivat lisääntymispaikkanaan ja elinympäristönään seisovavetisiä lammikoita, joissa ei ole kaloja, jotka saattaisivat syödä vastakuoriutuneet nuijapäät. Suomen sammakkoeläinlajeista sammakolla (Rana temporaria), viitasammakolla (Rana arvalis) ja vesiliskolla (Lissotriton vulgaris) ei ole keinoja puolustautua kaloja vastaan yhtä hyvin kuin myrkyllisellä rupikonnalla (Bufo bufo), joka suosiikin hieman kookkaampia lammikoita ja metsälampia lisääntymisalueinaan. Varsinkin tavallinen sammakko voi kutea mitättömän pieniin lammikkoihin, kosteisiin painanteisiin tai vaikka metsäkoneen ajouriin kertyneisiin vesilätäkköihin. Sammakot ovat filopatrisia (paikkauskollisia) ja suosivat samoja lisääntymispaikkoja vuodesta toiseen. Samalle lisääntymislammikolle kerääntyy sammakoita laajoilta alueilta. Vaellukset lisääntymislammikoille ovat enimmillään noin kilometrin luokkaa. Sammakot viipyvät lisääntymislammikoilla vain muutamia päiviä ja levittäytyvät kudun jälkeen lähimaastoon. Syksyisin sammakot saattavat vaeltaa takaisin lammikolle talvihorrosta varten. Sammakoiden vaellukset ja lisääntyminen on hyvin synkroninen tapahtuma. Sammakkoeläimet ovat taantuneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana (mm. Blaustein ym. 1994, Houlahan ym. 2000). Taantuminen on globaali ilmiö, jonka syyt eivät ole tarkkaan tiedossa. Sammakkoeläinten taantuman tiedetään liittyvän maankäytön muutoksiin ja elinympäristöjen pirstoutumiseen (Brooks ym. 2002), mutta taantumaan vaikuttavat mahdollisesti ainakin ilmastonmuutos (Pounds & Crump 1994), lisääntynyt UV-säteily (Blaustein ym. 1994), erilaiset lois- ja sienitaudit, tulokaslajit (Adams 1999) ja ympäristön kemikalisoituminen. Sammakkoeläinten globaali taantuma on paikoin johtanut sammakkokantojen romahtamiseen ja viimeisten vuosikymmenien aikana useita sammakkolajeja on kuollut sukupuuttoon. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on listannut noin kolmasosan (32 %) maailman sammakkoeläinlajeista uhanalaisiksi (IUCN 2018). LAKI SUOJAA SAMMAKKOELÄIMIÄ Kaikki Suomen sammakkoeläinlajit ovat rauhoitettuja. Rauhoitus on hieman monimutkainen, sillä luonnonsuojelulain (1096/1996) eliöiden suojelua koskevan luvun (6. luku) soveltamisalana ovat vain nisäkkäät ja linnut. Sammakkoeläinten (sekä mm. matelijoiden ja tiettyjen kalalajien ja selkärangattomien) rauhoituksesta on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997). Asetuksen liitteessä 2 luetellaan rauhoitettuina kaikki Suomen luonnonvaraiset sammakkoeläinlajit. Tilanne on ollut sama vuodesta 1983, jolloin matelija- ja sammakkoeläinlajit, paitsi kyy, rauhoitettiin asetuksella (404/83). Rauhoitus tarkoittaa, että rauhoitettujen eläinten tappaminen ja pyydystäminen on kielletty. Samoin kaikenlainen rauhoitettujen eläinten häirintä, siirtäminen tai kuolleiden yksilöiden ottaminen haltuun on kielletty. Rauhoitus koskee myös eläinten munia tai muita kehitysasteita. Täten esimerkiksi sammakonkudun ottaminen kasvatukseen on kielletty. Rauhoitetun eläimen tappamisesta voidaan rangaistuksen lisäksi tuomita maksamaan korvaus, joka riippuu mm. lajin uhanalaisuudesta. Suomen rauhoitettujen sammakkoeläinten korvaussummat ovat tällä hetkellä: Rupikonna 34 Rupilisko 420 Sammakko 17 Vesilisko 34 e Viitasammakko 34 52

53 Kansallisen rauhoituksen lisäksi sammakkoeläimiä suojelevat myös Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuojelusäännökset, lähinnä luontodirektiivi, jonka lajiliitteissä on mainittu kolme sammakkoeläinlajia: viitasammakko (liite IV), sammakko (liite V) ja rupilisko (liite II ja liite IV). Eri liitteissä mainitut lajit edellyttävät jäsenvaltioilta eritasoisia suojelutoimia. Liitteessä II mainituille lajeille on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita, mm. Natura 2000-verkoston alueita. Liitteessä IV mainitaan yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Liitteessä V mainitaan yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Sekä rauhoituksiin että luontodirektiivin säännöksiin alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksia kielloista, mikäli lajien suojelutilanne säilyy suotuisana. Direktiivilainsäädäntö perustuu mm. Euroopan luonnonsuojelusopimukseen (Bernin sopimus 1979), jossa edellytetään mm. kaikkien luonnonvaraisten matelijoiden ja sammakkoeläinten rauhoittamista. Sopimukseen liittyessään Suomi teki kuitenkin muiden eläinlajien perusteella varauksen päättää rauhoituksista kansallisella tasolla ja niinpä mm. kyy on edelleen Suomessa rauhoittamaton, vaikkei rauhoittamattomuudelle ole kovin hyviä perusteita. UHANALAISUUS Suomessa sammakkoeläinten levinneisyyttä ja runsautta on selvitetty lähinnä uhanalaisuusarviointeja varten. Näiden arviointien pohjalta on laadittu niin kutsutut punaiset kirjat (vuosina 1986, 1992, 2000 ja 2010), joissa on lueteltu Suomen uhanalaiset eliölajit ja pohdittu uhanalaisuuden syitä. Lajit on luokiteltu uhanalaisuuden tai häviämistodennäköisyyden perusteella eri uhanalaisuusluokkiin. Sammakkoeläimistä on viimeisimmässä luokituksessa (2010) luokiteltu erittäin uhanalaiseksi rupilisko (EN), vaarantuneeksi kangaskäärme (VU) ja silmälläpidettäväksi rantakäärme (NT). Lisäksi luonnonsuojeluasetuksessa on mainittu uhanalaisena ja erityisesti suojeltavana lajina rupilisko. Sammakkoeläinlajeista ainoastaan rupiliskon Itä-Suomen populaatioilla on Suomessa suojeluohjelma. Uhanalaisten lajien selvitystyön johtopäätöksenä on todettu sammakkoeläinten kantojen taantuneen ja lajien harvinaistuneen. Keskeisimmiksi uhanalaisuuden syiksi on arvioitu mm. ojitus ja vesien rakentaminen (rupilisko) (Rassi ym. 2010). 53

54 LAJIT Sammakko (Rana temporaria) Sammakkoeläimistä Suomessa yleisin ja laajimmalle levinnyt on (tavallinen) sammakko (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Sammakkolampi 2011). Laji ei ole erityisen vaatelias lisääntymispaikkansa suhteen, vaan kutee pieniinkin ojiin, lampareisiin ja lätäkköihin ja pärjää muita lajeja paremmin urbaanissa ympäristössä. Sammakko vaikuttaisi myös kestävän pientä suolapitoisuutta lisääntymispaikkansa vedessä, mikä parantaa lajin menestymismahdollisuuksia meren rannoilla ja kallioluodoilla. Monet sammakoiden lisääntymispaikoista ovat pieniä lätäköitä, jotka kuivuvat kokonaan myöhemmin kesällä. Sammakko puuttuu kaikkein urbaaneimmilta alueilta, mutta monissa (erityisesti omakotitalo-) lähiöissä sitä tavataan. Mitä etäämmälle keskustasta mennään, sitä runsaampana sammakkoa tavataan. Sammakon levinneisyys Suomessa (Sammakkolampi 2011). Sammakon levinneisyys Euroopassa (Gasc, ym. 1997). 54

55 Viitasammakko (Rana arvalis) Viitasammakko (R. arvalis) on hyvin paljon tavallisen sammakon (R. temporaria) näköinen laji. Viitasammakkoa tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa (Gasc ym. 1997). Suomessa lajin levinneisyys kattaa lähes koko maan, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Sammakkolampi 2011). Levinneisyysalue ei kuitenkaan ole kovin tarkasti tiedossa, sillä lajin tunnistaminen on vaikeaa. Parhaiten viitasammakon erottaa tavallisesta sammakosta ääntelyn perusteella. Viitasammakon ääni on pulputusta kun taas tavallinen sammakko kurnuttaa. Ääntelyä voi kuulla vain kutuaikaan, joka Etelä-Suomessa on yleensä huhtikuun viimeisellä viikolla. lajin kanta säilyy suotuisana. Edelleen luonnonsuojelulain (6. luku) rauhoittaa kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin ja lakia täsmentävässä luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetaan myös muita eläimiä kuin vain lintuja ja nisäkkäitä. Viitasammakko on luonnonsuojeluasetuksessa mainittu rauhoitettu laji, kuten muutkin Suomen sammakkoeläinlajit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005, Ympäristöministeriö 2011). Viitasammakko on hieman tavallista sammakkoa teräväkuonoisempi, pienempi ja kutuaikaan koiraiden väri on sinertävä. Eri lajien täysikasvuiset yksilöt voi erottaa toisistaan myös takajalan metatarsaalikyhmyn perusteella ja poikaset (nuijapäät) voi määrittää suukentän hammasrivien perusteella (edellyttää mikroskooppitarkastelua). Lajien mätimunat on myös mahdollista erottaa toisistaan, sillä viitasammakon mätimunaklimpit ovat pienempiä (munia on vähemmän) ja heikommin kelluvia. Mätimunia valoa vasten tarkasteltaessa, tavallisen sammakon munissa näkyy lajille tyypillinen samea rengas kehittyvän alkion ympärillä. Viitasammakon mätimunissa alkion ympärillä oleva lima on kirkas (Arnold & Burton, 1981, Gasg ym. 1997, Sammakkolampi 2011). Viitasammakkoa tavataan kosteilla kedoilla, niityillä, soilla, merenlahdissa, ruovikoilla, metsälammissa, tulvalammikoissa jne. Suomessa laji vaikuttaisi suosivan suomaista elinympäristöä. Laji on elintavoiltaan hyvin samankaltainen kuin tavallinen sammakko ja molempia lajeja tavataankin usein samoissa elinympäristöissä. Viitasammakko kuuluu luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, joiden yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulain 49 :n 3 momentin mukaan ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen em. kiellosta luontodirektiivissä (16 artikla) mainituin perustein. Lupa voidaan myöntää vain, jos kyseessä on yleisen edun kannalta tärkeä hanke eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja Viitasammakon levinneisyys Euroopassa (Gasc, ym. 1997). 55

56 Samankokoisen viitasammakon (oikealla) ja tavallisen sammakon (vasemmalla) erottaa siitä, että tavallisella sammakolla on yleensä marmorikuvioinen vatsapuoli ja kurkku. Viitasammakon kurkku on vaalea. Viitasammakon levinneisyys Suomessa (Sammakkolampi 2011). 56 Päältä päin viitasammakon ja tavallisen sammakon erottaminen on hyvin vaikeaa. Parhaiten lajit erottaa äänestä

57 Rupikonna Kuten muutkin Suomessa tavattavat sammakkoeläimet, rupikonna on Euroopassa (Gasc ym. 1997) laajalle levinnyt laji, joka on täällä esiintymisensä pohjoisrajalla. Rupikonna on metsän eläin ja Suomessa sen levinneisyys loppuu tunturialueelle, metsärajalle (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Sammakkolampi 2011). Rupikonna vaatii hieman kookkaamman vesialueen lisääntymistä varten kuin muut maamme sammakkoeläinlajit. Laji suosii tummavetisiä metsälampia ja pieniä järviä elinympäristönään. Laji on taantunut kaupunkialueilla voimakkaasti. Rupikonnan suojelun ongelma on, että sille ei voida oikein luoda sopivaa elinympäristöä, ainakaan nopeasti. Kaupungeissa elävät yksilöt ovat siis alueella aikaisemmin eläneen populaation rippeitä. Niiden tulevaisuus ei näytä valoisalta. Rupikonnaa suojellakseen tulisi olemassa olevat metsäalueet säilyttää yhtenäisinä eikä sekään riitä ellei alueella ole kookasta ja syvää lampea tai järveä. Rupikonnan levinneisyys Suomessa (Sammakkolampi 2011) Rupikonnan levinneisyys Euroopassa (Gasc, ym. 1997). 57

58 Vesilisko (Lissotriton vulgaris) Myös vesilisko on Suomessa eteläinen laji (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Sammakkolampi 2011), joka on kaupunkialueilla käynyt vähiin. Vesilisko on salamanterieläin (pyrstösammakko), joka viettää valtaosan vuodesta maalla, mutta jonka tapaa helpoimmin keväisin samoista kutulammikoista kuin sammakot, joiden nuijapäitä se käyttää keväisin ravintonaan. Maalle noustuaan (Etelä-Suomessa juhannuksen aikoihin) vesilisko elää piilottelevasti metsän pohjalla. Toinen Suomessa tavattava pyrstösammakko, rupilisko (Triturus cristatus) ei kuulu Etelä-Suomen lajistoon, sillä sitä tavataan harvinaisena ainoastaan Ahvenanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Vesiliskon levinneisyys Suomessa (Sammakkolampi 2011). Vesiliskon levinneisyys Euroopassa (Gasc, ym. 1997). Huom! Tieteellinen nimi on muuttunut: Triturus vulgaris -> Lissotriton vulgaris. 58

59 MUUT MIELENKIITOISET HAVAINNOT VANTAAN VIITASAMMAKKOKARTOITUKSEN YHTEYDESSÄ 2018 Naaraskyy Petikon Tiililammella Koivunmahlan keruuta Ruskeasannan lampien liepeillä

60 Kaupunkien varislinnut ovat oppineet nokkimaan kutulammilleen vaeltavia sammakoita. Kuvassa varis kyttää sammakoita Lammaslammen rannalla. 60

61 LÄHDELUETTELO Adams, M. J Correlated factors in amphibian decline: exotic species and habitat change in western Washington. Journal of Wildlife Management 63: Arnold, E.N. & Burton, J.A. (1981) Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet. Tammi. 320 s. Alkuteos: (1978): A Field Guide to the Reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Blaustein, A.R., Hoffman, P.D., Hokit, D.G., Kieseker, J.M., Walls, S.C. & Hays, J.B UV repair and resistance to solar UV-B in amphibian eggs: A link to population declines? PNAS 91: Blaustein, A.R.,Wake, D.B.& Sousa, W.P Amphibian declines: judging stability, persistence, and susceptibility of populations to local and global extinctions. Conservation Biology 8: Brooks, T. M.,Mittermeier, R.A.,Mittermeier, C.G.,da Fonsenca, G.A.B.,Rylands, A.B.,Konstant, W.R., Flick, P.,Pilgrim, J.,Oldfield, S.,Magin, G. & Hilton-Taylor, C Habitat loss and extinction in the hotspots of biodiversity. Conservation Biology 16: Gasc, J-P., Cabela, A., Crnobrnja-Isailovic, J., Dolmen, D., Grossenbacher, K., Haffner, P., Lescure, J., Martens, H., Martinez Rica, J.P., Maurin, H., Oliveira, M.E., Sofianidou, T.S., Veith, M. & Zuiderwijk, A. (Eds.) (1997): Atlas of Amphibians and Reptiles in Europe. Societas Europaea Herpetologica & Muséum National d Histoire Naturelle (IEGB/SPN), Paris : 496 p. Euroopan komissio Luontodirektiivin 92/43 tiukasti suojeltujen lajien suojeluohjeet. (Kts. esim. Triturus cristatus, sivu 88) Public/irc/env/species_protection/library?l=/commission_guidance/english/ final-completepdf/_en_1.0_&a=d Houlahan, J.E.,Findlay, C.S.,Schmidt, B.R.,Meyer, A.H. & Kuzmin, S.L Quantitative evidence for global amphibian population declines. Nature 404: IUCN Maailman sammakkoeläinten uhanalaisuus. initiatives/amphibians/analysis/red-list-status Luonnonsuojeluasetus 1997/ annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005). ajantasa/1997/ Luonnonsuojelulaki annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996). Pietilä, H Helsingin eläinatlas. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/ s. Pounds, J.A. & Crump, M.L Amphibian declines and climate disturbance: the case of the Golden Toad and the Harlequin Frog. Conservation Biology 8: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Saarikivi, J Helsingin matelija- ja sammakkoeläinlajisto sekä tärkeät matelijaja sammakkoeläinalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/ s. Sammakkolampi Sammakkoeläimiin erikoistunut suomalainen sivusto, tekijät Gustafsson J. & Gustafsson N. Levinneisyyskartat Terhivuon 1981/1993 mukaan, havaintoja täydennetty. Terhivuo, J Provisional atlas and population status of the Finnish amphibian and reptile species with reference to their ranges in northern Europe. Annales Zoologi Fennici 18: Terhivuo, J Provisional atlas and status of populations for the herpetofauna of Finland in Annales Zoologi Fennici 30: Ympäristöministerö Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V liitteen lajit. Valtion ympäristöhallinto. LISÄTIETOA VIITASAMMAKOSTA Kirjoittaja Jarmo Saarikivi, Biologi FT jarmo.saarikivi@helsinki.fi

62