Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 619/2012 vp Uljuan tekoaltaan käyttö tulvasuojelussa Eduskunnan puhemiehelle Uljuan tekojärvi sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Siikalatvan kunnan alueella, Siikajoen keskiosassa. Se rakennettiin tulvasuojelun parantamiseksi ja voimatalouden tarpeisiin. Tekoallas ja voimalaitos otettiin käyttöön keväällä Allasalue padottiin Arkkusaaren ja Tulisaaren padoilla Uljuanojan laaksoon. Siikajoen yläosan vedet johdetaan järveen täyttökanavan kautta. Haarakohtaan on rakennettu Lämsänkosken säännöstelypato. Tulisaaren padon yhteydessä on Uljuan voimalaitos, josta vedet virtaavat alakanavan kautta Lamujokeen ja edelleen takaisin Siikajokeen. Vanhaan Siikajoen uomaan on rakennettu pohjapatoja vesimaiseman parantamiseksi. Ylärajallaan tekojärven pinta-ala on 28 km 2 ja tilavuus noin 140 milj. m 3. Säännöstelyväli on 7 metriä. Säännöstelyllä on voitu pienentää merkittävästi kevättulvia. Myös haitallisista kesätulvista on käytännössä päästy eroon. Säännöstelystä ja voimalaitoksen käytöstä aiheutuneet haitat alapuolisessa uomassa ovat vähentyneet säännöstelykäytäntöjä muuttamalla. Aiemman säännöstelykäytännön aiheuttamat rantasyöpymät on korjattu, eikä uusia syöpymiä pitäisi uuden säännöstelykäytännön vuoksi tulla. Korkeimman hallinto-oikeuden helmikuussa 2005 antamalla päätöksellä lyhytaikaissäännöstely käytännössä lakkasi ja samalla lisääntyivät juoksutukset Siikajoen vanhaan uomaan huomattavasti. Uomassa olevat pohjapadot on kunnostettu uuden tilanteen mukaisiksi ottaen huomioon ekologiset näkökohdat ja maisema. Tämän kevään tulvat osoittavat, ettei Uljuan allas ole pystynyt toimimaan tulvan suojelussa, vaan vesi nousi pelloille ja teille, mistä on mm. paikalliselle maataloudelle vuosien heijastusvaikutukset. Pahimman veden nousun aikaan kyläläiset huolehtivat mm. kotisairaanhoidon kuljetuksista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä tulvavahinkojen välttämiseksi Uljuan tekoaltaan alapuolisella alueella ja onko Uljuan tekoaltaan käyttö ollut tulvasuojelun kannalta riittävää? Helsingissä 23 päivänä elokuuta 2012 Pirkko Mattila /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 619/2012 vp: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä tulvavahinkojen välttämiseksi Uljuan tekoaltaan alapuolisella alueella ja onko Uljuan tekoaltaan käyttö ollut tulvasuojelun kannalta riittävää? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uljuan tekoaltaan avulla on voitu pienentää merkittävästi sekä kevättulvia että haitallisia kesätulvia Siikajoen vesistössä. Tekoaltaan kapasiteetti ei kuitenkaan riitä tulvien poistamiseen kokonaan. Etenkin kesäaikana poikkeuksellisten suurten virtaamahuippujen leikkaamismahdollisuudet ovat rajalliset, sillä altaan säännöstelyväli on kesällä vain 2 m. Uljuan tekoaltaan alapuolisella alueella altaan tulvia vähentävää vaikutusta rajoittaa poikkeuksellisissa tulvatilanteissa myös se, että altaalla voidaan vähentää vain altaan yläpuolisen valuma-alueen sateista aiheutuvia tulvia. Uljuan allasta säännöstellään siten, että kevättalven aikana allas lasketaan lähelle luvanmukaista alarajaa, jotta altaan valuma-alueelta tulevat lumen sulamisvedet voidaan mahdollisimman tehokkaasti kerätä altaaseen. Näin toimittiin myös keväällä 2012 ja esimerkiksi huhtikuun lopulla kolmen päivän aikana Siikajoen virtaamaa voitiin leikata keskimäärin noin 260 m 3 /s. Tästä huolimatta virtaama Siikajoen alaosalla nousi tasolle 400 m 3 /s. Altaan merkitys kevättulvan vähentämisessä oli viime keväänä merkittävä, vaikka tulvimista ei voitu silloin eikä voida tulevaisuudessakaan kokonaan estää. Elokuussa 2012 havaitut virtaamat olivat Siikajoen yläosalla niin harvinaisen suuret, että niiden on arvioitu toistuvan keskimäärin vain noin kerran 150 vuodessa. Elokuun alussa sademäärä oli kahdeksassa päivässä noin 150 mm, mikä vastaa lähes 2 kuukauden keskimääräistä sademäärää. Näin suurien sateiden aiheuttamaa virtaaman nousua ei pystytty leikkaamaan riittävästi, vaan seitsemän päivää sateiden alkamisen jälkeen Uljuan altaan yläpuoliset vedet jouduttiin ohjaamaan kokonaan altaan ohitse. Uljuan alapuolista tilannetta vaikeuttivat vielä Siikajokeen Uljuan alapuolella yhtyvän Lamujoen ja muiden tulvivien uomien suuret virtaamat. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on aloittanut alueellaan valtion säännöstelylupien päivittämistarvetta koskevan selvitystyön, jossa otetaan huomioon myös muuttuvat ilmasto-olosuhteet. Siikajoen vesistöalueelle tehdään lisäksi vuosien aikana tulvariskien hallinnan kehittämissuunnitelma, jonka tarkoituksena on parantaa varautumista sekä äkillisiin voimakkaisiin tulvatilanteisiin että pitkäaikaiseen virtaamien muuttumiseen. Tässä työssä tarkastellaan tulvavaarakarttojen avulla nykyisiä tulvariskejä sekä laaditaan selvitykset mahdollisista toimenpiteistä niiden vähentämiseksi. Tulvariskien hallinnan kehittämissuunnittelussa selvitetään mm. säännöstelykäytäntöjen ja tarvittaessa lupaehtojen muuttamistarpeet ottaen tulvariskien lisäksi huomioon säännöstelyn vaikutukset vesivoimatuotantoon, virkistyskäyttöön ja vesienhoidon tavoitteisiin. Säännöstelykäytännön muuttamisen lisäksi tarkastellaan myös muita mahdollisuuksia tulvariskien vähen- 2

3 Ministerin vastaus tämiseksi. Näitä ovat mm. omavarautumisen, maankäytön suunnittelun ja valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen sekä tulvariskikohteiden suojaaminen. Lisäksi selvitetään, kuinka voidaan parantaa tulvavaroitusten antamista asukkaille ja toiminnanharjoittajille. Uljuan tekoaltaan käyttö on vuoden 2012 kevään ja kesän tulvien yhteydessä ollut altaan kapasiteetin ja lupaehtojen mahdollistamissa rajoissa tehokasta ja oikea-aikaista. Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2012 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 619/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Mattila /saf: Vad tänker den minister som saken gäller göra för undvikande av översvämningsskador i området nedanom den konstgjorda sjön Uljua och har användningen av Uljua konstsjö varit tillräcklig med tanke på skyddet mot översvämningar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med hjälp av den konstgjorda sjön Uljua har man betydligt kunna minska förekomsten av såväl vårflöden som skadliga översvämningar sommartid i avrinningsområdet i Siikajoki. Sjöns kapacitet räcker ändå inte för att eliminera översvämningarna helt. Möjligheterna att begränsa flödestopparna är begränsade särskilt sommartid, eftersom bassängens regleringsintervall på sommaren är bara två meter. Möjligheten att minska förekomsten av översvämningar nedanom Uljua konstsjö vid en exceptionell översvämningssituation begränsas också av att det bara är det flöde som orsakas av regn i avrinningsområdet ovanom konstsjön som kan begränsas med hjälp av den konstgjorda sjön. Vattennivån i Uljua regleras så, att vattenståndet under vårvintern sänks nära den tillåtna lägsta nivån, så att det vatten som strömmar in till följd av snösmältningen i avrinningsområdet samlas upp så effektivt som möjligt. Så gjordes också våren 2012, och till exempel kunde vattenflödet till Siikajoki älv under tre dagar i april minskas med i medeltal ca 260 m 3 /s. Trots det ökade vattenflödet i älven Siikajokis nedre lopp till en nivå om 400 m 3 /s. Den konstgjorda sjön hade i fjol våras en stor inverkan för att minska vårflödet, trots att översvämningarna inte helt kunde avhjälpas och man inte heller i framtiden helt kommer att kunna göra. Den vattenföring som i augusti 2012 uppmättes i älven Siikajokis övre lopp var så exceptionellt stor, att ett lika stort flöde uppskattas förekomma i medeltal bara en gång på 150 år. Regnmängden i början av augusti var på åtta dagar ca 150 mm, vilket motsvarar den genomsnittliga regnmängden under nästan två månader. Den ökade vattenföring som de stora regnen förorsakade kunde inte minskas tillräckligt. Sju dagar efter att regnet börjat tvingades man leda allt vatten från området ovanom Uljua konstsjö helt förbi bassängen. Situationen nedanom sjön försvårades ytterligare av den stora vattenföringen från ån Lamujoki och andra översvämmade vattendrag som utmynnar i Siikajoki älv nedanom sjön Uljua. Närings-, trafik- och miljöcentralen i Norra Österbotten har påbörjat en utredning om behovet av att uppdatera statens regleringstillstånd i ELY-centralens område. I utredningen beaktas också de förändrade klimatförhållandena. För avrinningsområdet för Siikajoki älv uppgörs under åren dessutom en utvecklingsplan för hantering av översvämningsrisker, som ska förbättra beredskapen för både plötsliga kraftiga översvämningar och för förändringar som sker i vattenföringen under en längre tid. Vid planeringen bedöms med hjälp av översvämningskartor de nuvarande översvämningsriskerna och utredningar utarbetas över åtgärder som kan vidtas för att minska riskerna. 4

5 Ministerns svar Vid utarbetandet av utvecklingsplaner för hantering av översvämningsrisker undersöks bl.a. behovet av att ändra praxisen för vattenreglering och vid behov även tillståndsvillkoren så att man förutom översvämningsriskerna också beaktar regleringens effekter på produktionen av vattenkraft, rekreation och målsättningar gällande vattenvården. Förutom att behovet av att ändra praxisen för vattenreglering ses över granskas också andra möjligheter för att minska översvämningsrisker. Dessa är bl.a. bättre egen beredskap, förbättrad planering av markanvändningen och avrinningsområdets vattenhållningsförmåga samt skydd för översvämningsriskobjekt. Dessutom undersöks hur utfärdandet av översvämningsvarningar till invånare och företagare kan förbättras. Den konstgjorda sjön Uljua användes i samband med översvämningarna under våren och sommaren 2012 effektivt och i rätt tid med beaktande av sjöns kapacitet och enligt de begränsningar som var möjliga enligt tillståndsvillkoren. Helsingfors den 12 september 2012 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 5