SANKAPALONSUON LUONTOSELVITYKSET 2013

Transkriptio

1 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: TAINIKOSKI OY SANKAPALONSUON LUONTOSELVITYKSET 2013

2

3 TAINIKOSKI OY SANKAPALONSUON LUONTOSELVITYKSET 2013 Copyright Ahma ympäristö Oy Sami Hamari, biologi FM Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO ALUEEN YLEISKUVAUS ELIÖMAANTIETEELLINEN SIJAINTI LÄHIALUEEN SUOJELUALUEET AINEISTO JA MENETELMÄT KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT LINNUSTO LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) ELÄINLAJIT Kirjojokikorento Viitasammakko Muut eläinlaji TULOKSET KASVILLISUUS LINNUSTO LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) ELÄINLAJIT Kirjojokikorento Viitasammakko Muut luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit SUOJELUARVOT KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit Alueellisesti uhanalaiset kasvilajit Rauhoitetut ja erityisesti suojeltavat kasvilajit Luontodirektiivin liitteen IV kasvilajit Kansainvälisen suojelun Suomen vastuulajit, kasvit Uhanalaiset luontotyypit Metsälakikohteet Luonnontilaiset lähteet ja lammet LINNUSTO... 12

4 5.3 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) ELÄINLAJIT YHTEENVETO KIRJALLISUUS Liitteet: Liite 1. Luontotyyppikartta. Liite 2. Luontotyyppien kuvaukset. Liite 3. Selite liitteeseen 2. Liite 4. Kartoituksissa tavatut kasvilajit. Liite 5. Linnuston laskenta-alueet. Liite 6. Linjalaskennan tulokset. Liite 7. Kartoituslaskennan tulokset. Liite 8. Viitasammakon kartoitusalueet. Liite 9. Kuvaliite. Liite 10. Metsähallituksen tiedonanto hankealueen petolinnuista.

5 1. JOHDANTO suunnittelee turvetuotannon käynnistämistä Ranuan kuntaan kuuluvalla alueella. Suunniteltu hankealue sijoittuu noin 29 km Ranuan kuntakeskuksesta länteen ja noin 50 km Simon kuntakeskuksesta koilliseen Simojoen pohjoispuolella. Varsinaisen turvetuotantoon suunnitellun alueen pinta-ala on 100,2 ha ja kuuden auma-alueen laajuus on 8 ha. Alueelta johdettavien kuivatusvesien käsittelyyn varatun pintavalutuskentän pinta-ala on 5,2 ha. Turvetuotannon vaatiman alueen laajuus eri toiminnot huomioiden on noin 135 ha. Hankkeen ympäristölupaa varten alueella toteutettiin vuoden 2013 keväällä ja kesällä luontoselvityksiä hankkeen luontoarvojen selvittämiseksi. Luontokartoituksissa selvitettiin suunnitellun tuotantoalueen luontotyypit, kasvillisuus ja linnusto. Lisäksi selvitettiin erillisselvityksellä viitasammakon esiintyminen, ja kirjojokikorennon esiintymisen selvittämiseksi tehtiin erillinen maastokäynti. Kartoitusten yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella arvioitiin muiden luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien esiintymisen mahdollisuutta alueella.

6 Kuva 1. sijainti.

7 2. ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Eliömaantieteellinen sijainti Kasvimaantieteellisen jaottelun mukaan alue kuuluu pohjoisboreaaliseen Perä- Pohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen (ks. esim. Meriluoto & Soininen 2002). Alue kuuluu suoaluejaossa Pohjanmaan Kainuun aapasuovyöhykkeelle, jonka tasaisuus suosii laajojen aapasoiden ja nevojen esiintymistä. Topografian vaihtelevuus puolestaan suosii rämeiden ja korpien sekä lähteisyyden esiintymistä erityisesti Kainuun alueella (ks. Eurola ym. 1995). Alue sijoittuu Lapin kolmion letto- ja lehtokeskuksen eteläpuolelle, jonka lähialueella on myös pienialaisia ravinteisten kivilajien synnyttämiä reheviä soita. Pesivän maalinnuston perusteella alue sijoittuu Tornio-Kainuun (keskiboreaaliseen) - eläinmaantieteelliseen vyöhykkeeseen. Alueen elinympäristöt eivät poikkea suuresti pohjoisempaan Perä-Pohjolan vyöhykkeeseen verrattuna, mutta linnuston osalta alue on tärkeää vaihettumisvyöhykettä eteläisen ja pohjoisen lajiston välillä. Soita on tällä vyöhykkeellä eniten, mutta pääosa niistä on melko karuja ja vähälintuisia. Valtaosa rämeistä ja pienemmistä nevoista on ojitettu luvuilla, ja ne ovat nopeasti pensoittumassa ja metsittymässä (Väisänen ym. 1998). Hankealue sijoittuu kasvimaantieteellisesti metsäkasvillisuuden ja suoaluejaon osalta vyöhykkeiden pohjoispuoliskoon ja alueen maaperälle ominaista on suhteellisen pienipiirteinen moreeni- ja turvemaiden vuorottelu (Meriluoto & Soininen 2002). Myös selvitysalue on verrattain pienialainen suokaistale, joka ei kuulu suurempaan suokokonaisuuteen. Alueelle on ominaista rämeiden ja ojituksien seurauksena syntyneiden rämemuuttumien runsaus sekä pienvesien läheisyyteen sijoittuvien korpien ja korpimuuttumien esiintyminen. Selkeitä pohjavesien purkautumisalueita alueella ei ole, mihin vaikuttaa myös ojituksien runsaus. Alue kuuluu linnustollisesti selkeästi vaihettumisvyöhykkeeseen, jolla tavataan joitakin eteläisiä ja vastaavasti pohjoisia lajeja. Lajistollista runsautta rajoittaa alkuperäisten biotooppien muuttuminen intensiivisen metsätalouden seurauksena ja toisaalta myös suoalueen pieni koko. selvitysalue kuuluu Simojoen valuma-alueelle (64) ja alue vedet laskevat kahdelle Simojoen valuma-alueen osalle. Alueen pohjoisosan vedet laskevat itään Hiiskuanojan valuma-alueelle (64.043) ja eteläosan vedet etelään Hosionkosken valuma-alueelle, suoraan Simojokeen (64.031). Molempien valuma-alueiden luonnontilaisuus on muuttunut suurelta osin metsien aurausten ja soiden ojitusten seurauksena. Hiiskuanojan valuma-alueella sijaitsee myös Hiiskuanojan Latva-aavan turvetuotantoalue. 2.2 Lähialueen suojelualueet lähialueella sijaitsevat suojelualueet ovat Simojoen Natura-alue (FI ), jonka lyhin etäisyys hankealueesta on noin 300 m ja vesien laskureittejä pitkin noin 1,6 km. Hankealueelta noin 9,5 km luoteeseen sijaitsee Saariaapa Hattuselkä Natura-alue ( ) ja 12,5 km länsi-luoteessa Runkauksen

8 luonnonpuisto, joka on myös osa Natura-verkostoa (FI ). Natura-alueet kuuluvat osittain tai kokonaan myös luonnonsuojeluohjelmien piiriin. Lähimmät yksityiset suojelualueet sijaitsevat yli 9 km:n etäisyydellä hankealueesta pohjois-koillisessa. 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Suunnitellun turvetuotantoalueen kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus toteutettiin seuraavalla menetelmällä: kartoitettava alue tutkittiin ennakkoon tarkoilta kartoilta ja ilmakuvista. Ilmakuvina käytettiin digitaalisia pystysuuntaan otettuja väärävärikuvia (ns. ortokuvia). Luontotyypit rajattiin alustavasti ilmakuville ja maastossa luontotyypit määritettiin niiden lajiston ja muiden ominaispiirteiden perusteella suurimittakaavaisille ilmakuville. Samassa yhteydessä luontotyyppien rajaukset korjattiin vastaamaan maastohavaintoja. Maastossa kiinnitettiin huomiota erityisesti ennakkosuunnittelussa esille tulleisiin mahdollisiin arvokkaisiin kohteisiin sekä maastossa havaittuihin kasvillisuuden ja luontotyyppien erityispiirteisiin, joiden perusteella arvokohteita voitiin tunnistaa. Kartoituksen yhteydessä luontotyypeiltä määritettiin putkilokasvi- ja sammallajisto. Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt. Luontotyyppien uhanalaisuuden tarkastelussa käytettiin Raunio ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus teosta. Uhanalaislajisto määritettiin uusimman uhanalaistarkastelun perusteella (Rassi ym. 2010). Kunkin luontotyypin luonnontilaisuus arvioitiin erikseen taulukossa 1 esitetyn asteikon mukaisesti. Luontotyyppien häiriöherkkyyden kriteerinä käytettiin luokitusta, joka perustuu Kontulan ja Raunion (2005) esittämään luontotyyppien laatuluokitukseen. Luokituksessa huomioidaan luontotyypin rakenteelliset ominaisuudet (esim. lahopuun määrä, puuston rakenne, lajisuhteet), ihmistoiminta (esim. metsänkäyttö ja ojitukset) ja alueen lajistolliset ominaisuudet. Lajistolliset ominaisuudet on huomioitu luokituksessa siten, että häiriöherkkyyttä on voitu korottaa taulukossa 1 esitetystä laadullisesta arviosta, jos luontotyyppi sisältää suojelullisesti arvokasta lajistoa. Kartoituksessa metsätyypit nimettiin Kuusipalon (1996) mukaisesti ja suotyypit Eurolan ym. (1995) mukaan. Kasvien nimistö on Mossbergin ja Stenbergin (2003) mukainen.

9 Taulukko 1. Luontotyyppien luonnontilaisuus ja luokittelu häiriöherkkyyden (eli ekologisen tilan) perusteella. Herkkyys Erittäin korkea Luokka Kuvaus 4 Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset tai niitä ei esiinny lainkaan. Puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman hakkuita. Luontotyypillä esiintyy useampaa puustosukupolvea, iäkästä puustoa, kuolleita ja kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä niillä ole hakkuita tai muuta ihmisen toiminnan jälkiä. Virtavedet ovat luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia. Luontotyypin edustavuus on vähintään hyvä. Korkea 3 Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset, puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman merkittäviä hakkuita. Luontotyypillä esiintyy yleensä useampaa puustosukupolvea ja kuolleita tai kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä puustoa ole käsitelty, tai hakkuut ovat hyvin pienialaisia eikä niillä ole ollut vaikutusta suon ekologiaan. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia. Kohtalainen 2 Metsien luontotyypit on lievästi käsitellyt, mutta niissä on edelleen joitakin luonnonmetsille ominaisia piirteitä, kuten puuston eri-ikäisyyttä, järeitä puita, kuolleita pystypuita tai maapuita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet merkittävästi suoluontotyypin esiintymiä eikä merkittäviä hakkuita ole tehty. Virtavedet ovat rakenteeltaan osittain muuttuneet, mutta niiden eliöyhteisöt ovat muutosten jälkeen ainakin osittain palautuneet. Heikko 1 Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista eikä lahopuuta ole juuri hakkuutähteitä lukuun ottamatta. Suotyypit, joissa on nähtävissä selvästi esim. ojitusten tai hakkuiden vaikutukset. Virtavedet, jotka on perattu ja joiden valuma-alueella ja lähiympäristössä on runsaasti peltoja ja ojituksia. Luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen toteutti biologi (FM) Sami Hamari ja LINNUSTO Suunnitellun turvetuotantoalueen linnusto selvitettiin kertaalleen sekä linjalaskenta- että kartoitusmenetelmällä. Laskentatapojen kombinaatioon päädyttiin selvitysalueen laajuuden sekä se pitkän ja kapean muotonsa vuoksi. Linjalaskennalla selvitettiin

10 alueen linnustoa sekä tuotantoalueelta, että sen ulkopuolelta ja kartoituslaskentaa käytettiin täydentämään ja tarkentamaan linjalaskennasta kerättyä aineistoa. Linjalaskenta toteutettiin klo ja kartoituslaskenta klo Laskenta toteutettiin molemmilla laskentakerroilla alueen pohjoisosista etelään kulkien. Tähän laskentasuuntaan päädyttiin molemmilla laskentakerroilla, koska jo tehdyn viitasammakkoselvityksen yhteydessä voitiin todeta alueen pohjoisosan olevan linnustollisesti selvästi eteläosaa arvokkaammiksi. Linjalaskenta toteutettiin Koskimiehen ja Väisäsen (1988) maalintujen linjalaskennasta antamien ohjeiden mukaisesti. Laskentamenetelmää täydennettiin siten, että tuotantoalueella havaitut yksilöt erotettiin sen ulkopuolella havaituista. Tätä tietoa voitiin hyödyntää kartoituslaskennan tulosten tulkinnassa. Linjalaskennassa selvitetään linnusto ennalta suunnitelluilta linjalta, jotka on sijoitettu maastoon siten, että erilaiset elinympäristöt tulevat edustetuksi linjalla likimain samassa suhteessa kuin niitä lähiseudulla esiintyy. Linnut lasketaan laskijan edestä ja sivuilta, mutta ei laskijan takaa, jotta vältyttäisiin laskemasta jo laskettuja lintuja uudelleen. Laskettava yksikkö on pari. Lintuhavainnot merkitään erikseen laskijan molemmin puolin 25 m ulottuvalta pääsaralta sekä tämän ulkopuolelle jäävältä apusaralta. Pääsarka ja apusarka muodostavat yhdessä tutkimussaran, jonka havainnot muunnetaan kuuluvuuskertoimien (Väisänen ym. 1998) avulla pääsarkaa vastaaviksi havainnoiksi, joiden avulla voidaan laskea tutkittavan alueen eri lintulajien paritiheydet. Jokaisen lajin parimäärät ja niiden laskennallinen lintutiheys on esitetty liitteessä 6. Kartoituslaskenta on linnustonselvitysmenetelmä, jossa tutkittavalta alueelta selvitetään kaikki laskenta-aikaan siellä oleskelevat linnut. Kaikki havainnot merkitään ylös karttapohjille. Menetelmään kuluu laskentojen toistaminen saman pesimäkauden aikana. Mitä useampia toistokertoja alueelle tehdään, sitä luotettavampi ja tarkempi kuva alueen linnustosta saadaan. Laskennan aikana pyritään saamaan erityisesti varmoja havaintoja lintujen pesinnöistä. Tässä työssä varsinainen kartoitus tehtiin ainoastaan kerran, mutta suunnitellulla tuotantoalueella esiintyvien lintureviirien määrittämisessä voitiin käyttää alueen kapeasta muodosta johtuen myös linjalaskennan tuloksia hyväksi (ks. edellä). Linnustolaskennan toteutti biologi (FM) Sami Hamari kasvillisuusselvityksen yhteydessä 13.6 ja LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(a) ELÄINLAJIT Kirjojokikorento Kirjojokikorennon osalta toteutettiin pienimuotoinen maastotarkistus muiden selvitysten yhteydessä tehdyn havainnoinnin lisäksi. Tuotantoalueen alapuolisessa Hiiskuanojassa tehtiin maastotarkistus klo Ajankohta sijoittuu lajin tyypilliseen lentoajankohtaan. Selvitys toteutettiin suunnitellun tuotantoalueen alapuoliseen

11 valuma-alueeseen kuuluvan Hiiskuanojan suualueella, joka lajin elinympäristövaatimukset huomioiden arvioitiin alueeksi, jolla lajin esiintyminen arvioitiin olevan mahdollista Viitasammakko Viitasammakkoselvitys tehtiin lajin kutuaikana toukokuussa, jolloin laji on parhaiten tunnistettavissa ääntelyn perusteella. Laskenta tehtiin selkeällä ja tyynellä ilmalla iltahämärässä, jolloin lajin kudun tiedetään olevan aktiivisinta (ks. esim. Jokinen 2012). Selvitys kohdistettiin koko suunnitellulle tuotantoalueelle ja sen välittömään lähiympäristöön sekä alueen pohjoispuolisen puron varteen ja suunnitellun kuivatusvesien purkureitin varrelle (ks. liite 8). Erityishuomio kiinnitettiin selvitysalueen sisällä oleville alueille, joilla lajin esiintyminen on todennäköisintä (vesistöjen ja pienvesien rannat, vetiset rimmet ja myös isoimmat ojat). Viitasammakon selvitysalueeksi rajattiin varsin suppea alue tuotantoalueen ympäriltä, koska hankealueen ympäristö käsittää metsänkäsittelyn seurauksena voimakkaasti muuttuneita metsiä ja ojituksin kuivatettuja puustoisia suomuuttumia, jotka eivät sovellu lajin elinympäristövaatimusten perusteella lajin kutuympäristöksi. Viitasammakon kutuajan ajoittumista seurattiin muun maastohavainnoinnin yhteydessä toukokuun puolivälin jälkeen, jolloin lämmin säärintama levisi Suomeen Lappia myöten. Maastohavaintojen perusteella voitiin todeta, että viitasammakon kutu tapahtui tällöin ehkä tavanomaista nopeammin noin 1, 5 viikon kuluessa. Viitasammakkoselvitys toteutettiin muutama päivä sään lämmettyä yhtenä iltana klo Maastokartoituksen toteuttivat biologit Britta ja Sami Hamari Muut eläinlaji Muiden eläinlajien osalta havainnointia tehtiin kaikkien maastokartoitusten yhteydessä. Saukon esiintymispotentiaalia arvioitiin erityisesti kahdesta lähialueen pienestä virtavedestä: tuotantoalueen kuivatusvesien laskureitiltä (kulkemalla viitasammakkoselvityksen yhteydessä reitti Sankapalonsuo-Haisevanoja-Hiiskuanoja- Simojoki) sekä tuotantoalueen pohjoispuolitse kulkevan puron varresta (liite 8). 4. TULOKSET 4.1 KASVILLISUUS Hankealue koostuu pohjois-eteläsuuntaisesta kapeasta kangasmaiden väliin jäävästä suoalueesta, joista pohjoinen on varsinainen Sankapalonsuo ja siitä etelään kangasmaasaarekkeen erottamana pienialainen Taussuo. Näiden lisäksi alueeseen kuuluu vielä edellisestä kaakkoon sijoittuva pienialainen suoalue, jonka pohjoisosiin myös Taussuon vedet luontaisesti ovat laskeneet. Leimaavaa hankealueen soille ja metsille on voimakas metsätalouden synnyttämä luontotyyppien muuttuminen luonnontilaan verrattuna. Metsäalueet ovat pääosin eri vuosikymmenillä avohakattuja aloja, jonka seurauksena metsät ovat yhtä paremmin säilynyttä ikääntynyttä metsäkuviota (59, liite 1) lukuun ottamatta pääsääntöisesti eri-ikäisiä kasvatusmetsiä nuoria taimikoita on kuitenkin vähän. Hankealueella ja sen ympärillä olevat metsät ovat

12 olleet soiden loivilla reuna-alueilla pääsääntöisesti soistumia ja varsinaiset kivennäismaat tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Männyn istutuksen ja soiden reunojen kuivatuksen vuoksi alkuperäisten metsätyyppien määritykseen liittyy kuitenkin epävarmuutta. Kuvion 59 lehtomaisen kankaan lisäksi alueella on ainoastaan pienialaisesti kookkaampaa puustoa kasvavaa tuoretta kangasta (kuvio 2). Selvitysalueen soiden tilaan on vaikuttanut kokonaisuutena voimakkaasti metsien käsittelyyn liittyvä soiden reunojen kuivatus. Osa alueen soista on ojitettu kokonaisuudessaan, mutta pohjoisen alueella sekä selvitysalueen eteläosassa on ojittamattomia soiden keskiosia. Tästä huolimatta voidaan sanoa, että soiden hydrologia on muuttunut merkittävästi koko alueella. Suot käsittävät korvista ruohokorpia, tai tarkemmin, niiden ojituksen synnyttämän kuivatuksen seurauksena syntyneitä muuttumia. Rämeet ovat pääosin karuja rämeitä (tupasvilla-, pallosara- ja rahkarämeet), mutta keskiravinteisten (mesotrofisten) nevojen kanssa ne ovat muodostaneet myös erilaisia yhdistelmiä lyhytkorsinevojen ja rimpinevojen kanssa. Lajistollisesti monimuotoisimpia ja ravinteikkaimpia luontotyyppejä ovat ruohokorvet (esim. kuvion 8 ruohokorpi), useat ruohokorpimuuttumat sekä alueen ainoa lettoräme kuviolla 60. Ruopparimpiä, rimpiä ja kuivatuksen seurauksena niistä syntyneitä muuttumia on Sankapalonsuolla ja erittäin voimakkaasti kuivuneella Taussuolla. Alueen hydrologiset muutokset ovat vähentäneet alueen kasvilajiston runsautta. Alueella on vähän vesistöjä. Alueen pohjoispuolella kulkee puronuoma (kuvio 10), jonka vedet on ohjattu osalta puronuoman eteläpuoliselta avosuoalueelta kuivatusojia myöten puron alaosaan. Taussuon kohdalla on myös vanha puronuoma (kuvioden 65 ja 67 väli), jonka vedet on myös ohjattu ojituksilla Hiiskuanojaan laskevaan Haisevanojaan. Selvitysalueella erikoisempaa luontotyyppiä edustaa Taussuon itäosan kangassaarekkeen eteläosaan sijoittuva kivikko (kuvio 53), joka muistuttaa veden huuhtomia muinaisrantoja. Tämä kohde on myös alueella ainoa, joka luonnontilaisuutensa perusteella voidaan luokitella metsälakikohteeksi. Alueella on hyvin niukasti erityisarvoja osoittavia kasvilajeja. Selvitysalueen pohjoisosassa kuvioiden 2 ja 8 lajisto on monimuotoinen ja alueella esiintyy mm. sudenmarjaa. Suojelullisesti arvokkaista lajeista alueelta löytyy vain yksi laji, Suomen vastuulajeihin kuuluva vaaleasara kuviolla 44 (liite 1). 4.2 LINNUSTO Linnustolaskennat toteutettiin molemmilla kerroilla hyvissä laskentaolosuhteissa (liitteet 6 ja 7). Linjalaskennassa tavattiin yhteensä 28 lajia, joista tehtiin yhteensä 196 havaintoa. Linnustotiheydeksi saatiin 124,0 paria/km 2. Tiheys vastaa varsin hyvin laajan vuosina kerätyn linjalaskenta-aineiston km ruudun keskitiheyttä alueella, jolloin lintutiheys alueella oli keskimäärin paria/km 2 (Väisänen & Koskimies 1998). Avoimilla alueilla lintutiheys on yleensä pienempi kuin metsäisillä seuduilla. Linja- ja kartoituslaskentojen perusteella alueella esiintyy erittäin runsaasti pajulintuja. Yleisiä ovat myös ns. metsien yleislinnusta ja havumetsien linnuista metsäkirvinen, peippo ja vihervarpunen. Suo- ja kosteikkolajeista alueella esiintyy kurki (max. 1 pari), jänkäkurppa (max 1 pari), taivaanvuohi (1 pari), valkoviklo (1-2 paria), liro (4-5 paria), niittykirvinen (max. 2 paria) ja keltavästäräkki (1-2 paria).

13 Kanalinnuista alueella havaittiin teeriä ja metsoja. Toukokuun lopun viitasammakkokartoituksen yhteydessä eteläosassa havaittiin myös neljän teerikukon soidin. Pesimävarmuuksiin liittyy runsaasti epävarmuutta kahden käyntikerran selvityksissä, minkä vuoksi niitä ei ole lähdetty erikseen arvioimaan lajikohtaisesti kaikilta osin (ks. Koskimies & Väisänen 1988). Kurjen osalta tehtiin havainto kahdella eri käyntikerralla (1. havainto kurkiparista jo viitasammakkokäynnin yhteydessä), joten lajin pesiminen alueella on todennäköistä. Jänkäkurpan osalta pesimisvarmuuteen liittyy epävarmuutta, koska laji on piileskelevä soitimen jälkeen ja sen löytäminen normaalilla kartoituslaskennalla on aika haastavaa (ks. Väisänen ym. 1998). Lajin soidin havaittiin suon yllä kuitenkin kahteen otteeseen (pesimisvarmuuksin ilmaistuna todennäköinen pesintä, 4/8). Liron arvioitu parimäärä lienee lähellä oikeaa, vaikka laji tyypillisesti siirtyy varoittelemaan laskijan läheisyyteen reviiriä lähestyttäessä ja tämä voi kerätä lintuja suon eri osista laskennan eri vaiheissa. Muista suolajeista pikkukuovi ei pesi hankealueen läheisyydessä. Joutsenesta tehtiin havainto yhdestä parista pohjoisosassa ensimmäisellä laskentakerralla, mutta myöhemmin lajia ei havaittu. Joutsenpari oli mahdollisesti vielä nuori kiertelevä pesimätön pari. Muista lajeista alueella havaittiin pääosin alueelle tyypillisiä metsälintulajeja. Eteläisistä lajeista molemmissa laskennoissa havaittiin 1-2 suon reunatiheiköissä intensiivisesti laulavaa hernekerttua. Alueen pohjois-etelä -suuntaisen vaihettumisvyöhykkeen luonne tuli esiin myös peipon ja järripeipon suhteellisessa esiintymisessä: järripeippoja havaittiin laskennoissa ainoastaan yksi laulava koiras, peippoja puolestaan havaittiin yhteensä 16. Sata kilometriä pohjoisempana järripeippo on jo peippoa selvästi yleisempi. Kokonaisuutena hankealueen linnusto kuvastaa paljolti alueen biotooppeja ja niiden tilaa: metsien lajisto on runsas, mutta yksipuolinen. Vaikka alueen suot ovat muuttuneet hydrologialtaan kaikkialla ja pääsääntöisesti myös varsin voimakkaasti, vanhat suolintujen pesimäpaikat näyttävät säilyneen jossain määrin avoimena pysyneillä soilla erityisesti alueella. 4.3 Luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajit Kirjojokikorento Maastoselvitys tehtiin Lajin lentoaika sijoittuu kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin (Karjalainen 2002). Kartoitusajankohtana sää oli aurinkoinen ja tuuli kohtalainen (3 4 m/s), lämpötila oli kartoituksen alussa 26 ºC ja lopussa 24 ºC. Kartoitus toteutettiin Hiiskuanojan suualueella, eli alueella joita kirjojokikorento suosii elinympäristöinään ja johon sijoittuu joen alajuoksun ainoa hiekka- ja kivirantainen koskipaikka. Jokiuoma on jonkin verran ympäristöään alempana ja sen rannat ovat osittain puuston ja matalien lehtipuiden reunustamia, joten joen yläpuoli oli kartoitushetkelläkin tyyni. Maastokäynnin yhteydessä jokisuu tutkittiin noin 200 m alueelta, jossa laji pyrittiin löytämään rannan kivien tms. lepopaikoilta etsien. Lisäksi aluetta tarkkailtiin joen reunoilta noin 200 m matkalla kiikareita apuna käyttäen. Alueella ei havaittu lainkaan sudenkorentoja. Hiiskuanoja ei ole erityisen hyvin soveltuva kirjojokikorennon elinympäristöksi joen heikohkon veden laadun ja lajin suosimien elinympäristöjen pienialaisuuden ja muuttuneisuuden perusteella.

14 4.3.2 Viitasammakko Ennen viitasammakkoselvityksen toteuttamista oli vallinnut 5 vrk lämmin ilmavirtaus ja laskentailtana sää oli myös ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmin. Kartoitusta aloitettaessa klo lämpötila oli 16 ºC ja lopetettaessa klo ,5 ºC. Tuuli oli aloitettaessa 3 m/s ja tyyntyi illan kuluessa. Alue kierrettiin siten, että lajin kannalta mahdolliset kutuympäristöt pienvedet, rimmet ja ojat kierrettiin ja niiden vesipintoja tarkistettiin myös visuaalisesti. Lisäksi reitit pyrittiin suuntaamaan siten, että kutuääntelyn kuuluvuusalueen ulkopuolelle jäisi muutoinkin mahdollisimman vähän alueita. Kutuääni kuuluu karkeasti noin 100 m tyynessä säässä (tekijöiden oma havainto). Selvityksissä tehtiin yksi havainto sammakon (Rana temporaria) kutupaikasta (ks. liite 8 ja liite 9 kuva 1). Alueelta ei tehty havaintoja viitasammakosta (Rana arvalis). Muiden luontoselvitysten yhteydessä alueella ei havaittu myöskään sammakkolajeja eikä rupikonnia. Alueen soiden ojitus ja metsien voimakas käsittely ovat todennäköisesti laskeneet alueen pohjavesien ja soiden pintavesien tasoja sekä muuttanut alueen purojen virtauksia ja nopeuttaneet tulvavesien purkautumista alapuolisiin vesistöihin. Nämä tekijät sekä viitasammakon suhteellisen korkeat elinympäristövaatimukset ovat todennäköisesti yksi syy, miksi viitasammakoita ei esiinny alueella Muut luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit alueella voi esiintyä levinneisyystietojen perusteella edellisissä luvuissa mainittujen eläinlajien lisäksi luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista ilves, susi, karhu, saukko, pohjanlepakko, luhtakultasiipi ja jättisukeltaja. Suurpetojen elinpiirit ovat erittäin laaja-alaisia ja niiden lisääntymispaikat pääsääntöisesti vaihtelevat vuodesta toiseen (karhu tekee tästä toisinaan poikkeuksen). Lisäksi nämä lajit liikkuvat helposti, mikäli niiden elinympäristöön syntyy häiriötekijöitä. Näistä syistä johtuen ei ole mielekästä selvittää näiden lajien lisääntymispaikkoja eikä vaikutuksia näin pienialaisissa hankkeissa. Saukon esiintyminen on sen ravinnonkäytön vuoksi sidoksissa vesistöihin. Laji käyttää ravintonaan mm. kaloja ja sammakoita. Saukko esiintyy harvahkona kantana koko maassa lähinnä puutonta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta (ks. Sulkava & Liukko 2007). Saukkoja esiintyy myös Simojoessa (tekijän oma havainto). Laji liikkuu talvisten lumijälkilaskentojen perusteella varsin laajoilla alueilla ja on hyvin mahdollista, että se liikkuu satunnaisesti myös Hiiskuanojaan laskevien purojen alajuoksulla. Viitasammakkokartoituksen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella nämä Sankapalonsuolta laskevat purot ovat veden laadultaan heikkoja ja niin pieniä, että niissä ei ole saukon ravintokohteita lajin esiintymisen kannalta merkittävässä määrin, jos lainkaan. Tästä johtuen laji voi käyttää hankealueelta laskevia puroja lähinnä satunnaisesti liikkumiseen alueelta toiselle. Tällä perusteella ei ole syytä olettaa, että hankkeella olisi minkäänlaisia vaikutuksia lähialueen saukkokantoihin.

15 Pohjanlepakko esiintyy 69-leveyspiirin eteläpuolella ja sen populaatiotiheydet kasvavat selvästi siirryttäessä Perä-Pohjolasta Pohjanmaan eliömaantieteelliselle vyöhykkeelle. Laji vaatii pohjoisilla elinympäristöillään kuitenkin suojaisia ruokailu-, levähdys- ja talvehtimispaikkoja, niin myös Simojokivarteen sijoittuvilla alueilla. Laji esiintynee Simojokivarressa, koska vesistöt ovat lepakoille hyviä saalistusalueita ja Simojokivarteen sijoittuu runsaasti vanhoja rakennuksia, jotka tarjoavat lajille suoja- ja levähdyspaikkoja. Koska hankealueen metsät ovat pääosin yksijaksoisia nuoria tiheitä kasvatusmetsiä eikä rinnelouhikoita tms. suojapaikoiksi soveltuvia piilopaikkoja esiinny laajemmassa mitassa lähialueellakaan, nämä ympäristöt eivät suosi lepakoiden esiintymistä. Myöskään alueen soiden luonnontilaisuuden heikennyttyä, ne eivät tarjoa samalla tavalla hyönteisravintoa, kuin luonnontilaiset suot. Näistä seikoista johtuen suunnitellulla alueella ei todennäköisesti ole lepakoiden levähdys- tai lisääntymisalueita tai lajin tärkeitä saalistusalueita. Lajin liikkuminen alueella voi olla luonteeltaan satunnaista. Luhtakultasiipi esiintyy mm. tulvaniityillä, kosteilla metsäniityillä ja jokien ja purojen varsilla, joilla esiintyy kukkakasveja. Torniossa lajia on tavattu myös melko kuivilta rinneniityiltä. Lajin tärkein ravintokasvi on nurmitatar. Laji on taantunut mm. soiden ojitusten ja perinnebiotooppien umpeenkasvun seurauksena (Sierla ym. 2004). Hankealueella ei ole lajille sopivia eikä riittävän luonnontilaisia biotooppeja, jotta se voisi alueella esiintyä. Alueella ei myöskään tavata lajin tärkeintä ravintokasvia. Jättisukeltajan elinympäristöjä ovat kirkasvetiset lammet, joissa se esiintyy järvikortteiden tai sarojen joukossa. Lisäksi laji saattaa esiintyä myös suuremmissa, rahkasammalia kasvavissa suolammissa. Pohjois-Suomessa lajin on todettu esiintyvän rehevämmissä vesissä (Sierla ym. 2004). Selvitysalueella ei ole järvivesiä ja alueen suot ovat kuivuneet ojituksien seurauksena. Siten alueella ei ole lajin kannalta potentiaalisia elinympäristöjä. 5. SUOJELUARVOT 5.1 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannasta (DNro LAPELY/33/07.01/2013) saadun tiedon perusteella suunnitellulla turvetuotantoalueella tai sen vaikutusalueella ei ole tiedossa olevia suojelullisesti arvokkaiden kasvilajien lajien esiintymiä Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit Kartoitusalueella ei havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja Alueellisesti uhanalaiset kasvilajit Selvitysalue kuuluu alueellisen uhanalaisuusarvioinnin vyöhykkeeseen keskiboreaalinen, Pohjanmaa (3a). Kartoitusalueella ei tavattu alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja.

16 5.1.3 Rauhoitetut ja erityisesti suojeltavat kasvilajit Alueen kasvillisuusselvityksessä ei havaittu rauhoitettuja eikä erityisesti suojeltuja kasvilajeja Luontodirektiivin liitteen IV kasvilajit Luontodirektiivin liitteessä IV luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Tämä tarkoittaa käytännössä, että niiden esiintymien suora tai epäsuora heikentäminen tai hävittäminen on kiellettyä. Kartoitusalueella ei tavattu luontodirektiivin liitteen IV kasvilajeja Kansainvälisen suojelun Suomen vastuulajit, kasvit Kartoitusalueella tavattiin yksi Suomen vastuulajeihin kuuluvan putkilokasvilajin, vaaleasaran, esiintymä. Kasvupaikka sijaitsee Taussuon mesotrofisella rimpinevamuuttumalla (kuvio 44, ks. liite 8). Esiintymän laajuus on noin 1 aari Uhanalaiset luontotyypit Alueella esiintyy ainoastaan 5 luontotyyppikuviota, jotka voidaan ylipäätään luokitella luonnontilaisuutensa perusteella uhanalaisiin luontotyyppeihin Raunio ym. (2008). Ko. luontotyypit on luokiteltu luvussa 3.1 esitettyjen kriteerien perusteella luokkaan 3, joka kuvastaa luonnontilaisen kaltaisia luontotyyppejä. Luontotyypit on listattu taulukossa 1. Taulukko 1. Selvitysalueen luontotyyppien uhanalaisuus. Luontotyyppi Nro Uhanalaisuus, Suomi Uhanalaisuus, Pohjois-Suomi Rimpinevat 13 LC LC Kalvakkanevat 17 NT LC Muinaisrantakivikot 51 NT LC Keski-ikäiset kuusivaltaiset 57 NT EN lehtomaiset kankaat Tupasvillarämeet 70 LC LC LC=elinvoimainen, NT=silmälläpidettävä, EN=erittäin uhanalainen Metsälakikohteet Metsissä voidaan erottaa metsäluonnon monimuotoisuudelle arvokkaita elinympäristöjä, jotka poikkeavat tavanomaisesta metsäluonnosta. Selvitysalueella näistä esiintyy yksi luontotyyppi, kuvion 53 kivikko (liite 8) Luonnontilaiset lähteet ja lammet Selvitysalueella ei havaittu vesilaissa tarkoitettuja luonnontilaisia lähteitä tai lampia. 5.2 LINNUSTO Alueella tavatun lintulajiston suojeluluokitukset on esitetty taulukossa 2. Alueelta tavattiin yksi uhanalainen lintulaji, vaarantuneeksi (VU) luokiteltu keltavästäräkki, joita alueella pesii 1-2 paria. Silmälläpidettävistä lajeista alueella

17 esiintyy niittykirvinen (max. 2 paria), teeri ja metso. Tavatuista lajeista metso, jänkäkurppa, liro ja järripeippo kuuluvat alueellisessa uhanalaisuusluokittelussa keskiboreaalisen Pohjanmaan (3a) vyöhykkeen alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Suomen kansainvälisen suojelun vastuulajeihin kuuluu 6 lajia (joutsen, teeri, metso, jänkäkurppa, valkoviklo ja liro). Alueellisesti uhanalainen pikkukuovi ei pesi hankealueen läheisyydessä ja käpylintuja ei ole määritetty lajilleen laskentaohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti linjalaskennan yhteydessä. Lintudirektiivin liitteen I lajeista hankealueella esiintyy 4 lajia (teeri, metso, kurki ja liro). Joutsen ei pesi alueella, mutta yhdestä joutsenparista on havainto Sankapalonsuolta ensimmäisen laskennan yhteydessä. Alueella tavattavista lintudirektiivilajeista liro on runsaslukuisin 4-5 parilla. Selvitysalueella ei esiinny suurten petolintujen pesäpaikkoja tai muita erityisesti suojeltuja lintulajeja. Suon lähialueella on kuitenkin päivätyn Lapin ELYkeskuksen tiedonannon (DNro LAPELY/33/07.01/2013) perusteella useita isojen petolintujen pesäpaikkoja. Metsähallitus vastaa näiden lajien suojelusta ja Metsähallituksen näitä lajeja koskeva tiedonanto on esitetty liitteessä 10.

18 Taulukko 2. Linnustoselvityksissä tavattu lintulajisto ja suojeluluokitus. Alueella tai sen välittömässä lähiympäristössä pesivät lajit varjostettu. Uhanalaisuus Alueellinen Vastuulaji Lintudirektiivi LAJI uhanalaisuus Joutsen Cygnus cygnus LC I x Teeri Lyrurus tetrix NT I x Metso Tetrao urogallus NT RT I x Kurki Grus grus LC x Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus LC RT I Taivaanvuohi Gallinago gallinago LC Pikkukuovi Numenius phaeopus LC I Valkoviklo Tringa nebularia LC II Liro Tringa glareola LC RT II x Käki Cuculus canorus LC Käpytikka Dendrocopos major LC Metsäkirvinen Anthus trivialis LC Niittykirvinen Anthus pratensis NT Keltavästäräkki Motacilla flava VU Punarinta Erithacus rubecula LC Leppälintu Phoenicurus phoenicurus LC Pensastasku Saxicola rubetra LC Räkättirastas Turdus pilaris LC Laulurastas Turdus philomelos LC Punakylkirastas Turdus iliacus LC Hernekerttu Sylvia curruca LC Pajulintu Phylloscopus trochilus LC Hippiäinen Regulus regulus LC Hömötiainen Parus montanus LC Talitiainen Parus major LC Korppi Corvus corax LC Peippo Fringilla coelebs LC Järripeippo Fringilla montifringilla LC RT Vihervarpunen Carduelis spinus LC Urpiainen Carduelis flammea LC Käpylintulaji Loxia sp. LC (I) LC=elinvoimainen, NT=silmälläpidettävä, VU=vaarantunut, RT=alueellisesti uhanalainen, vastuulajiluokitus: I = % Euroopan kannasta, II=30-45 % Euroopan kannasta, III= yli 45 % Euroopan kannasta esiintyy Suomessa. 5.3 Luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajit Hankealueella ei esiinny luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuja ns. tiukasti suojeltuja eläinlajeja.

19 6. YHTEENVETO suunnittelee turvetuotannon käynnistämistä Ranuan kuntaan kuuluvalla alueella. Hankkeen laajuus eri toiminnot huomioiden on noin 135 ha. Hankkeen ympäristölupaa varten alueella toteutettiin vuoden 2013 keväällä ja kesällä luontoselvityksiä hankkeen luontoarvojen selvittämiseksi. Luontokartoituksissa selvitettiin suunnitellun tuotantoalueen luontotyypit, kasvillisuus ja linnusto. Lisäksi selvitettiin erillisselvityksellä viitasammakon esiintymistä ja kirjojokikorennon esiintymisen selvittämiseksi tehtiin erillinen maastokäynti. Kartoitusten yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella arvioitiin muiden luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintymisen mahdollisuutta alueella. Selvitysten perusteella voitiin todeta, että hankealueen suot ja metsät ovat muuttuneet voimakkaasti metsätalouden seurauksena. Metsäalueet ovat pääosin eri vuosikymmenillä avohakattuja aloja, jonka seurauksena ne ovat pääasiassa kasvatusmetsävaiheessa. Ikääntyneitä metsäkuvioita alueella on vain yksi. Selvitysalueen soiden tilaan on vaikuttanut kokonaisuutena voimakkaasti metsien käsittelyyn liittyvä soiden reunojen kuivatus. Osa alueen soista on ojitettu kokonaisuudessaan, mutta pohjoisen alueella sekä selvitysalueen eteläosassa on myös ojittamattomia soiden keskiosia. Tästä huolimatta soiden hydrologia on muuttunut merkittävästi koko alueella. Suot käsittävät ruohokorpia ja niiden kuivatuksen seurauksena syntyneitä muuttumia. Rämeet ovat pääosin karuja rämeitä, mutta keskiravinteisten nevojen kanssa ne ovat muodostaneet myös erilaisia yhdistelmiä lyhytkorsinevojen ja rimpinevojen kanssa. Lajistollisesti monimuotoisimpia ja ravinteikkaimpia luontotyyppejä ovat ruohokorvet, ruohokorpimuuttumat sekä yksi lettoräme. Suojelullisesti arvokkaista kasvilajeista alueelta löytyy yksi Suomen vastuulajeihin kuuluva laji, vaaleasara. Linnustoa laskettiin sekä linja- että kartoituslaskentamenetelmällä. Linjalaskennassa tavattiin yhteensä 28 lajia ja alueen lintutiheydeksi saatiin 124,0 paria/km 2, mikä vastaa varsin hyvin tällä vyöhykkeellä tavattavaa keskitiheyttä ( paria/km 2 ). Kartoituksissa alueelta tavattiin yksi uhanalainen lintulaji, vaarantuneeksi (VU) luokiteltu keltavästäräkki, joita alueella pesii 1-2 paria. Silmälläpidettävistä lajeista alueella esiintyy niittykirvinen (max. 2 paria), teeri ja metso. Tavatuista lajeista metso, jänkäkurppa, liro ja järripeippo kuuluvat alueellisessa uhanalaisuusluokittelussa keskiboreaalisen Pohjanmaan vyöhykkeen alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Suomen kansainvälisen suojelun vastuulajeihin kuuluu 6 lajia (joutsen, teeri, metso, jänkäkurppa, valkoviklo ja liro). Alueen linnustolliset arvot sijoittuvat alueen pohjoiseen puoliskoon avosuoalueelle Muissa selvityksissä tutkituilta alueita ei tavattu kirjojokikorentoa eikä viitasammakkoa. Myöskään muista luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista, joiden levinneisyysalueelle hankealue sijoittuu, ei tehty havaintoja.

20 KIRJALLISUUS Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K Oulanka Reports 14/1995 Suokasvillisuusopas. 2. korj.p. Oulu, Oulun yliopisto. Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot. Rotolito. Kontula, T. & Raunio, A Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi, menetelmä ja luontotyyppien luokittelu. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 765. Koskimies, P. & Väisänen, R.A Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsinki, Helsingin yliopiston eläinmuseo. Kuusipalo, J Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy, Rauma. 144 s. Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2.p. Hämeenlinna, Karisto, Metsälehti Kustannus Tapio. Mossberg, B. & Stenberg, L., Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, S. & Väre, H. (suom.) Helsinki, Kustannusosakeyhtiö, Tammi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Sierla, L. Lammi, E. Mannila, J., & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. 114 s. Sulkava, R. & Liukko, U.-M. 2007: Use of snow-tracking methods to estimate the abundance of otter (Lutra lutra) in Finland with evalution of one-visit census for monitoring purposes. Ann. Zool. Fennici 44: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu, Otavan kirjapaino.

21

22 Liite 2. Luontotyyppien kuvaukset. Kuvionro Pvm. Luontotyyppi Kehitysvaihe Maanmuokkaus Luonnontilaisuus Puusto Suojeluarvo Uhanalaisuus, Suomi Uhanalaisuus, P-Suomi Kuvaus 1, RhK oj. 2 ku, ko Ojitettu kookasta kuusta kasvava ruohokorpi, mm. korpi-imarre, mesiangervo, mesimarja, metsäkorte, metsäkurjenpolvi, oravanmarja, sudenmarja, vanamo. 2, HMT soist. vk. 2 ku, ko, ha Kookasta kuusta kasvava varttunut tuore kangas. 3, PsKRmu oj. 1 mä Ojitettu ja harvennettu karu rämemuuttuma. 4, MeLkNmu oj. 2 mä Männyntaimia kasvava harva neva, jolla mesotrofian ilmentäjinä enää vain siniheinä. 5, RaR oj. 2 mä Vanhaa umpeenkasvatutta ojaa käsittävä niukkalajinen rahkaräme. 6, Rmu oj. 1 mä, ko, ku Tiheäpuustoinen rämevarpuja kasvava muuttuma, jossa tupasvilla, korpikarhunsammal runsaana. 7, RhTkg 1 ku, hl, ko Lajistossa hilla, juolukka, kataja, kultapiisku, puolukka, ruohokanukka. 8, RhK 2 ku, ko Ojituksen kuivattama, harmaasara, hiirenporras, kiiltopaju, korpi-imarre, korpikastikka, kultapiisku, kurjenjalka, lillukka, mesiangervo, metsämaitikka, metsätähti, nuokkutalvikki, korpiorvokki, pohjanpaju, rantakukka, rentukka, riippasara, suokorte, vesisara, luhtakuirisammal. 9, MeRuRiN oj. 2 Keskiosiltaan luonnontilaisen kaltainen, mutta reunoilta muuttunut rimpineva, jossa rehevyyttä ilmentävät N- ja E-reunoilla siniyökönlehti ja villapääluikka, lisäksi myös myrkkykeiso, raate, tupasluikka, rimpivesiherne, villapääluikka, siniyökönlehti. 10, Pu oj. 1 Ojituksella muutettu puronuoma. 11, EMT soist. kv. rmu 1 mä, ko Nuori tiheä kasvatusmetsä. 12, OlSphRiN rahk. 3 LC LC Ympäröivän ojituksen lievästi kuivaama karu rimpineva. 13, Rmu oj. 2 mä Ojituksen voimakkaasti muuttama räme. 14, MeRuRiNR 2 Ojituksen kuivuttama. Lajistossa jouhisara, rimpivesiherne, tupasluikka, villapääluikka. 15, Rmu 1 mä, ku, ko Ojituksen voimakkaasti muuttama räme, käsittää myös nevamuuttumaa. 16, OlSphRiN 2 Ojituksen kuivattamaa rimpinevaa. 17, OlKaN oj. 3 mä, ko NT LC Karu ja niukkalajinen rahkasammalvaltainen neva. 18, Rmu oj. 1 mä Ojituksen muuttamaa karua rämettä. 19, OlSphRiNmu 2 Ojituksen kuivattama rahkainen rimpinevamuuttuma. 20, EMT soist. kv. 2 mä, ko, ku Kasvatusvaiheen yksijaksoista mäntyvaltaista metsää. 21, T 1 Metsätie. 22, MeRuRiNmu 2 Ojituksen kuivattama ruopparimpineva, jossa mesotrofian ilmentäjinä siniheinä ja kataja. 23, MeLkNRmu oj. 2 mä, ko Ojituksen voimakkaasti kuivattama lyhytkorsineva, jossa myös pienialaisia rimpiosia. Lajistossa mm. siniheinä, siniyökönlehti, kataja, luhtavilla, tupasvilla, villapääluikka. 24, MeRuRiNmu oj. 2 mä, ko Ojituksen voimakkaasti kuivattama reunaosa, kuivuminen eri osissa eriasteista. Viitakastikka, kataja, luhtavilla, siniyökönlehti, tupasvilla, villapääluikka, paakkurahkasammal. 25, Nmu oj. 2 mä Ojituksen muuttama neva, järvikorte, siniheinä, tupasluikka, paakkurahkasammal. 26, RuRiNmu 2 Avoin rimpineva, joka selvästi kuivunut ympäröivien ojitusten seurauksena. 27, RhKmu oj. 2 ku, ko, mä Voimakkaasti muuttunut alkuperältään ruohokorpikuvio. 28, MeRmu 2 mä, ko Kuivumisen seurauksena puuston määrä lisääntynyt ja kasvu voimistunut. Siniheinä, tähtitalvikki. 29, OlRiN rahk. 1 mä, ku Ojituksen seurauksena kuivunut pääosin oligotrofinen rahkaräme. 30, KRmu oj. 1 mä, ku, ko Ojitettu vaihteleva sekä korpisuutta, että rämeisyyttä ilmentävä kuvio. 31, Tkg oj. 1 mä, ku, ko Voimakkaasti muuttunut rämekuvio. 32, Rmu oj. 2 mä, ko, ku Alkuperä voi olla mikä tahansa rämetyyppi, TR-tyyppiä, juolukka, tupasvilla, hilla, vaivaiskoivu. 33, OlLkNmu oj. 1 mä Niukkalajinen ja -ravinteinen nevamuuttuma. 34, OlKaN 2 ku, ko Rahkoittunut (?) ojituksen kuivattama karu rahkasammalvaltainen räme, jossa pieni kaivettu vesilampare. 35, OlRiN 2 Ojituksen kuivattama puuton karu neva. 36, PsR 2 mä Ojituksen kuivattama reunaräme. 37, EMT soist. taim. rmu 1 mä, ko, ku Taimikkovaiheen kangas. 38, MeLkNRmu oj. 2 mä, ko Niukkalajinen muuttuma, jossa mm. kultapiisku, korpiorvokki. 39, Rmu 2 mä, ko, ku Ojituksen muuttamaa rämettä. 40, RhK oj. 2 ko, hl, ku, mä Ojituksen kuivattama niukkalajinen kuvio, mm. korpikastikka, raate, herttakaksikko, lettolehväsammal. 41, EMT soist. kv. 1 mä, ko Kivinen ja karu nuorta kasvatusmetsää kasvava metsäalue. 42, MeRuRiNmu 2 mä Lähialueen ojituksen kuivattama rimpisuo, jossa kataja, rimpivesiherne, siniheinä, viitakastikka. 43, MeLkNRmu oj. 1 mä, ko, ku Niukkalajinen rämemuuttuma, jossa rämevarpujen lisäksi kataja, siniheinä. 44, MeRiNmu oj. 2 mä, ko, ku SL Ojituksen myötä kuivanut rimpineva, joka yhdistyy rämeeseen suon reunalla, kataja, pitkälehtikihokki, luhtavilla, pullosara, siniheinä, tupasluikka, vaaleasara, villapääluikka. 45, Rmu oj. 1 mä Voimakkaasti muuttunut rämeinen reunasuo. 46, MeRuRiNRmu 1 mä Voimakkaasti kuivunut, lajistossa mesotrofiaa ilmentävät vain kataja, siniheinä. 47, Rmu 1 mä Ojituksen muuttama reunaräme. Puun kasvu voimakkaampaa kuin ed. kuviolla. 48, MeLkNRmu 1 mä, ku, ko Voimakkaasti muuttunut ohutturpeinen suo. Osin jopa kuivahkon kankaan soistumaa. 49, MeRiNmu 2 Ojituksen kuivattama rimpineva, jossa kataja, luhtavilla, pullosara, siniyökönlehti, villapääluikka, paakkurahkasammal. 50, Rmu oj. 2 mä Suon pitkälle muuttunut reunaräme, alkuperää ei voi määrittää. 51, MeLkNmu oj. 2 mä Vähäpuustoinen kuivunut rimpinen nevamuuttuma, mm. siniheinä, jopa KSNmu:aa. 52, Tkg oj. 1 ku, mä, ko Pitkälle muuttunut tn. alun perin korpikuvio. 53, Ki 3 ML NT LC Käsitellyn kasvatusmetsän ympäröimä kivikkoalue. 54, RhKmu oj. 2 ko Ojituksen myötä muuttunut koivuvaltainen niukkalajinen ruohokorpi. 55, PsKRmu har. 1 mä, ku, ko Ohutturpeinen reunasuo, jossa tienpohja. 56, T 1 Metsätie. 57, So 1 Vanha soranottoalue. 58, EMT kv. 1 mä, ko, ku Tien, sorakuopan ja ojituksen heikentämä. 59, GMT im 3 ku, ko, mä NT EN Rehevähkö tuore kangas, jossa kataja, korpi-imarre, kultapiisku, kurjenjalka, maariankämmekkä, mustikka, oravanmarja, kerrossammal, seinäsammal. 60, LR 2 mä Ojituksen kuivattama räme, jossa hilla, järvikorte, kurjenjalka, korpiorvokki, siniheinä, villapääluikka, kultasammal, heterahkasammal, rassisammal, suonihuopasammal, kiiltolehväsammal. 61, EMT soist. kv. 1 mä, ko, ku Vaihteleva tienvarsikuvio. 62, RhKmu oj. 2 ko, hl, mä, ku Ojituksen myötä voimakkaasti muuttunut alkuperältään joko ruoho- tai lehtokorpi, jossa edelleen suhteellisen monipuolinen lajisto. 63, RhKmu oj. 1 ko, ku Pienialainen ruohokorpimuuttuma. 64, MeLkNRmu oj. 1 ko, ku, mä Suhteellisen runsaslajinen mesotrofinen muuttuma, jonka alkuperää hankala määrittää. 65, RhKmu oj. 2 ko, ku, hl Aiemmin puron tulvavaikutuksen piirissä ollut puronvarsi. Kataja, kultapiisku, kurjenjalka, nuokkuhelmikkä, oravanmarja, korpilehväsammal. 66, EMT soist. kv. rmu 1 mä, ko, Nuori tiheä kasvatusmetsä. 67, RhKmu avoh. oj. 1 Avohakattu ruohokorpi, jossa joitakin tyypille ominaisia ruohoja mm. korpikastikka. 68, KoLmu rahk. oj. 1 ko, ku Ojituksen muuttama, jouhisara, jokapaikansara, pitkälehtikihokki, kurjenjalka, mesiangervo, raate, siniheinä, suokorte, villapääluikka. 69, LuSKmu 1 hl, mä, ku, ko Voimakkaasti kuivunut luhtainen sarakorpi. 70, RiNRmu 2 mä Ympäristön ojituksen kuivattama niukkalajinen rimpineva. 71, TRmu ojl 1 mä Ojituksen kuivattama tupasvillaräme. 72, TR 3 mä LC LC Suoalueen tasaisuudesta ja karuudesta johtuen lajistollisesti luonnontilaisena säilynyt suon osa, keskiosan hydrologiset muutokset suhteellisen vähäiset. 73, TR 2 mä Ympäröivän ojituksen kohtalaisesti muuttamaa tupasvillarämettä. 74, Rmu oj. 1 mä, ko, ku Ojituksen voimakkaasti kuivattamaa rämettä. 75, RaRmu oj. 1 mä Karu rahkarämemuuttuma, joka yhdistyy. 76, EMT vk. 2 mä, ku Varttunutta sekapuustoa käsittävä kuvio. 77, RhKmu oj. 2 mä, ku, ko Lajistossa rämevarpujen lisäksi isotalvikki, jokapaikansara, kangasmaitikka, kiiltopaju, kultapiisku, lillukka, mesiangervo, metsäkorte, metsäkurjenpolvi, metsätähti, korpiorvokki, siniheinä, suokorte.

23 Liite 3. Selite liitteeseen 2. Kuvioiden luonnontilaisuus 4 erittäin korkea 3 korkea 2 kohtalainen 1 heikko Puulajit mä mänty (runsausjärjestyksessä) ko koivut ku kuusi ha haapa pi pihlaja hl harmaaleppä Puuston kehitysvaihe harvennus har. harvennushakattu kasvatusvaiheen tai myöhemmän kehitysvaiheen metsä hakkuu aukea ha. ei istutettua puustoa tai puusto luettavissa pensaskerrokseen nuori taimikko taim. puut eivät muodosta erillistä kenttäkerroksesta eriytynyttä latvuskerrosta l. oksia maahan asti varttuva metsä kv. kenttäkerroksen ja latvuskerroksen välillä oksaton vyöhyke, keskiläpimitta alle 15 cm, vastaa järeää varttuvaa metsää varttunut metsä vm. puusto saavuttanut normaalin täysikokoisen puuston koon, yli 20 cm, ei ikääntymisen merkkejä, kuten lakkapäisyyttä ikääntynyt metsä im. ikääntymisen aiheuttamia rappeutumisen merkkejä, lakkapäisyys, kilpikaarnaisuus, runsas päällyskasvillisuus ja kääpäisyys Maanpinnan muokkaus ja ojitus Ei havaittavia toimia Kulotus ku aikaisemman puustosukupolven puiden kannot hiiltyneitä Kevyt maanpinnan muokkaus kmu auraus tai äestys, jonka seurauksena ei ole muodostunut kivennäismaahan ulottuvia reunapalteisia vakoja Raskas maanpinnan muokkaus rmu auraus, joka on jättänyt kivennäismaahan ulottuvat reunapalteiset vaot Ojitus oj. ojitettu (suo)alue, joskus myös soistuneilla kankailla Lisämääreet Rahkainen Soistunut Suojeluarvo Metsälakikohde Suojeluluokiteltu laji Elinvoimainen Silmälläpidettävä Vaarantunut Erittäin uhanalainen Äärimmäisen uhanalainen rahk. soist. ML SL LC NT VU EN CR Luontotyypit Kangasmetsät Turvekankaat Variksenmarja-mustikka -tyyppi, kuivahko kangas EMT Turvekangas (yleinen) Tkg Seinäsammal-mustikka -tyyppi, tuore kangas HMT Ruohoturvekangas RhTkg Kurjenpolvi-mustikka -tyyppi, lehtomainen kangas GMT Vesistöt Korvet Puro Pu Ruoho- ja heinäkorpi RhK Nevat Rämeet Oligotrofinen kalvakka neva OlKaN Tupasvillaräme TR Oligotrofinen rimpineva OlRiN Pallosararäme PsR Oligotrofinen Sphagnum-rimpineva OlSphRiN Rahkaräme RaR Muut luontotyypit ja rakennetut alueet Yhdistelmätyypit Lettoräme LR Kivikko Ki Mesotrofinen ruopparimpineva MeRuRiN Tie T Sorakuoppa So Ojikot ja muuttumat Korpirämemuuttuma KRmu Ruohokorpimuuttuma RhKmu Rämemuuttuma (yleinen) Rmu Rahkarämemuuttuma RaRmu Tupasvillarämemuuttuma TRmu Pallosarakorpirämemuuttuma PsKRmu Mesotrofinen rämemuuttuma MeRmu Nevamuuttuma (yleinen) Nmu Oligotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma OlLkNmu Oligotrofinen Sphagnum-rimpinevamuuttuma OlSphRiNmu Ruopparimpinevamuuttuma RuRiNmu Mesotrofinen ruopparimpinevamuuttuma MeRuRiNmu Mesotrofinen ruopparimpinevarämemuuttuma MeRuRiNRmu Mesotrofinen rimpinevamuuttuma MeRiNmu Mesotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma MeLkNmu Mesotrofinen lyhytkorsirämemuuttuma MeLkNRmu Rimpinevarämemuuttuma RiNRmu Luhtainen sarakorpimuuttuma LuSKmu Koivuluhtamuuttuma KoLmu

24 Liite 4. Kartoituksissa tavatut kasvilajit. Putkilokasvit harmaasara herttakaksikko hiirenporras hilla isotalvikki jokapaikansara jouhisara juolukka järvikorte kangasmaitikka kataja kiiltopaju korpi-imarre korpikastikka korpiorvokki kultapiisku kurjenjalka lillukka luhtavilla maariankämmekkä mesiangervo mesimarja metsäkorte metsäkurjenpolvi metsämaitikka metsätähti mustikka myrkkykeiso nuokkuhelmikkä nuokkutalvikki oravanmarja pitkälehtikihokki pohjanpaju pohjanrantakukka pullosara puolukka raate rentukka riippasara rimpivesiherne ruohokanukka siniheinä siniyökönlehti sudenmarja suokorte tupasluikka tupasvilla tähtitalvikki vaaleasara vaivaiskoivu vanamo vesisara viitakastikka villapääluikka Sammalet heterahkasammal kerrossammal kiiltolehväsammal korpikarhunsammal korpilehväsammal luhtakuirisammal rassisammal kultasammal lettolehväsammal paakkurahkasammal seinäsammal suonihuopasammal Tieteellinen nimi Carex canescens Listera cordata Atherix filix-femina Rubus chamaemorus Pyrola longifolia Carex nigra Carex acuta Vaccinum uliginosum Equisetum palustre Melanpyrum arvense Juniperus communis Salix phylicifolia Thelypteris phegopteris Calamagrostis Viola epipsila Solidago virgaurea Gomarum palustre Rubus saxatilis Eriophorum angustifolium Dactylorhiza maculata Filipendula ulmaria Rubus arcticus Equisetum sylvaticum Geranium sylvaticum Melanpyrum sylvaticum Trientalis europeus Vaccinium myrtillus Cicuta virosa Melica nutans Orthilia secunda Maianthemumbifolium Drosera longifolia Salix lapponum Lythrum salicaria Carex rostrata Vaccinium vitis-idaea Menyanthes trifoliata Caltha palustris Carex magellanica Utricularia intermedia Cornus suecica Molinia caerulea Pinquicula Paris quadrifolia Equisetum palustre Tricophorum cespitosum Eriophorum vaginatum Moneses uniflora Carex livida Betula nana Linnea borealis Carex acuatilis Calamagrostis canescens Tricophorum alpinum Tieteellinen nimi Sphagnum warnstorfii Hylocomium splendens Pseudobryun cinclidioides Polytrichum commune Plagiomnium ellipticum Calliergon cordifolium Paludella squarrosa Tomentypnum nitens Rhizomnium pseudopunctatum Sphagnum compactum Pleurozium schreberi Aulacomnium palustre

25

26 Liite 6. Linjalaskennan tulokset. LAJI P TS K D Joutsen Cygnus cygnus Teeri Lyrurus tetrix 1 1 3,8 0,6 Metso Tetrao urogallus ,9 5,3 Kurki Grus grus 0 1 0,73 0,1 Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 0 2 0,3 0,1 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 0 1 1,80 0,3 Pikkukuovi Numenius phaeopus 0 2 1,57 0,5 Valkoviklo Tringa nebularia 1 2 1,16 0,4 Liro Tringa glareola ,78 4,6 Käki Cuculus canorus 0 5 0,55 0,5 Käpytikka Dendrocopos major 3 6 4,3 4,3 Metsäkirvinen Anthus trivialis ,42 5,7 Keltavästäräkki Motacilla flava 0 2 6,35 2,1 Punarinta Erithacus rubecula 0 1 5,66 0,9 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 0 1 2,68 0,4 Pensastasku Saxicola rubetra 0 1 6,05 1,0 Räkättirastas Turdus pilaris 1 2 5,95 2,0 Laulurastas Turdus philomelos 1 6 3,13 3,1 Hernekerttu Sylvia curruca 1 2 4,55 1,5 Pajulintu Phylloscopus trochilus ,51 53,8 Hippiäinen Regulus regulus 1 3 7,8 3,9 Hömötiainen Parus montanus 0 1 7,82 1,3 Talitiainen Parus major 1 1 6,3 1,1 Korppi Corvus corax 0 2 0,64 0,2 Peippo Fringilla coelebs ,42 11,8 Vihervarpunen Carduelis spinus ,60 7,8 Urpiainen Carduelis flammea 0 1 2,52 2,5 Käpylintulaji Loxia sp ,02 8,0 Yhteensä ,0 PS=pääsarka Aika: klo TS=tutkimussarka Sää: Lämpötila: 5,1 C n. 18 C K= kuuluvuuskerroin Tuuli:0 4 m/s D=tiheys (paria/km²) Pilvisyys:8/8 4/8 Heikko sadekuuro klo 4:35 Linjan pituus 6,0 km (ei vaikutusta lintujen aktiivisuuteen)

27 Liite 7. Kartoituslaskennan tulokset ja arvio parimääristä hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä. LAJI Parimäärä Joutsen Cygnus cygnus 2* 0 0 Teeri Lyrurus tetrix Metso Tetrao urogallus Kurki Grus grus Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Pikkukuovi Numenius phaeopus 2* 0 0 Valkoviklo Tringa nebularia Liro Tringa glareola Käki Cuculus canorus Käpytikka Dendrocopos major Metsäkirvinen Anthus trivialis Niittykirvinen Anthus pratensis Keltavästäräkki Motacilla flava Punarinta Erithacus rubecula Leppälintu Phoenicurus phoenicurus Pensastasku Saxicola rubetra Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Hernekerttu Sylvia curruca Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Hömötiainen Parus montanus Talitiainen Parus major Korppi Corvus corax 1 1* - Peippo Fringilla coelebs Järripeippo Fringilla montifringilla Vihervarpunen Carduelis spinus Urpiainen Carduelis flammea Käpylintulaji Loxia sp Yhteensä *) selvästi alueen ulkopuolella havaittu Aika: klo ) ei arvioitu Sää: Lämpötila: 7,0 C n. 20 C Tuuli: 0 m/s Pilvisyys: 2/8, yläpilveä Aktiivisuus alussa hyvä, lopussa hyvä-kohtalainen

28

29 LIITE 9 Viitasammakkoselvitys Kuva 1. pohjoisosan rimpien allikot ovat alueen yksi potentiaalisimmista sammakkojen kutualueista. Kuva 2. Sammakon (Rana temporaria) kutulammikko Taussuon alueella. (Sammakon kutu kuvan keskellä).

30 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Kuva 3. Kuvion 5 vanhoja umpeenkasvaneita ojia käsittävä rahkaräme. Kuva 4. Hankealueen eteläosan avosuo on tupasvillarämettä (kuvio 72).

31 Kuva 5. oligo-mesotrofiset rimpinevat ovat säilyneet ympäröivistä ojituksista huolimatta pääosin puuttomana (kuvio 9). Kuva 6. eteläpuolen tyypillistä mesotrofista rämemuuttumaa (kuvio 38)

32 Kuva 7. Kuvion 46 kuivuneen mesotrofisen ruopparimpinevarämeen reunaa. Kuva 8. Koivuluhtamuuttuman (kuvio 68) puusto ja pensaikko on erittäin runsasta.

33 Kuva 9. Alueelle tyypillistä pitkälle kuivunutta rämemuuttumaa (kuvio 74). Kuva 10. Liro (Tringa glareola) kuuluu avosoiden näkyvimpiin suolintulajeihin.