Kastemato. Satajalanpolku. Kastemato on suurin suomessa elävä liero. Se saattaa kasvaa jopa 30 cm pituiseksi. Väriltään kastemato on punertava.

Transkriptio

1 Kastemato Kastemato on suurin suomessa elävä liero. Se saattaa kasvaa jopa 30 cm pituiseksi. Väriltään kastemato on punertava. Enimmäkseen kastemato elää maan alla, mutta varsinkin sateen jälkeen niitä voi olla myös maan pinnalla. Kesäisin ne voivat kaivautua jopa puolen metrin syvyyteen. Kovassa maassa talvella ne kaivautuvat routarajan alapuolelle. Kastemato on hajottaja, eli se syö kuolleita kasvin osia. Se on myös puutarhalle hyödyllinen, sillä se kuohkeuttaa maata kaivaessaan käytäviään. Kastematoja tarvitaan muun muassa: kompostin möyhentämiseen ja onkimadoiksi.

2 Mittarimato Mittarimaiset ( Geometroidea ) on perhosten yläheimo. Siihen kuuluu maailman laajuisesti yli lajia. Yläheimo ja monet sen lajit ovat saaneet nimensä mittarimadoista toukista, jotka kulkevat liikuttaen vartaloaan kuin harppia ikään kuin mittaisivat kulkemaansa matkaa. Suomessa mittarimaisia tavataan yli 300 lajia.

3 Pilkkuiltayökkönen Pilkkuiltayökkösen tunnistaa harmaan ja mustan kirjavista etusiivistä, joissa on hentoja ja tummia juovia. Kummassakin etusiivessä on pieni silmätäplä. Etusiiven sisäreunassa on valkoinen täplä. Toukka on ruskea ja sen kyljissä on kirkkaan punaisia ja valkoisia täpliä, selässä valkoisia täpliä. Tupsuissa olevat oranssinväriset karvat ovat pitkiä ja jäykkiä. Siipien kärkiväli mm. Elinympäristö ja elämäntavat: niittyjen, metsänreunojen ja puutarhojen perhonen. Tulee herkästi kohti valoa. Toukan ravintokasveja ovat monet pensaat ja ruohovartiset kasvit. Talvehtii kotelona. Milloin voi havaita: Lentoaika toukokuun loppupuolelta elokuun alkuun. Toukkia voi nähdä heinäkuusta syyskuun loppuun.

4 Harmaasieppo Harmaasiepon tuntee vaatimattomasta, mutta tyypillisestä harmaanvalkeasta värityksestä. Harmaasiepolla on pysty istuma-asento. Kirjosiepponaaras muistuttaa jonkin verran harmaasieppoa. Harmaasiepon kutsumaääni on sirahtava tsri. Harmaasieppo pesii avoimissa metsissä ja pihapiireissä koko maassa. Harmaasiepon pituus on 13,5-15 cm ja paino g. Munii touko-kesäkuussa 2-7 munaa ja vain naaras hautoo. Pesäpoikasaika on vrk. Pyrähtää hyönteisen perään ja palaa takaisin samalle paikalle. Harmaasieppo on yksi Suomen yleisimmistä linnuista. Yömuuttaja, muuttaa elo-syyskuussa Afrikkaan ja palaa touko-kesäkuussa.

5 Piikkilude Piikkilude on väriltään tumman ruskea. Hyvä tunnusmerkki on etuselän piikkimäiset takanurkat. Nuorilla piikkiluteilla piikit eivät ole vielä kunnolla kehittyneet. Kooltaan ne ovat mm. Elin ympäristö: puutarhat, pensaat ja puut. Piikkilude on ahnas peto. Se pyydystää ravinnokseen kasvituholaisia, kuten lehtikuoriaisten ja perhosten toukkia. Talvehtii munana ja nymfejä ilmestyy kasveille kesäkuussa. Aikuisia voi nähdä vielä lokakuullakin. Hyödyllinen ja harmiton.

6 Peippo Puunlatvustossa istuu peippo livertelemässä kauniisti. Se on koiraslintu ja se on saapunut paikalle aikaisin keväällä merkitsemään reviirinsä. Kun peippokoiras houkuttelee naaraita sen laulu kuulostaa iloiselta ja toiveikkaalta. Peipon munat kuoriutuvat kaksi viikkoa muninnan jälkeen. Kun vielä kuluu kaksi viikkoa lisää, poikaset ovat jo valmiita jättämään pesän. Peipon tuntee hyvin kahdesta puhtaanvalkoisesta siipijuovasta. Koiraan tuntee punaruskeasta vatsasta ja selästä. Pituus cm, paino g. Pesii kaikenlaisissa metsissä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Peippo on pajulinnun jälkeen Suomen yleisin pesimälintu. Ravinnoksi kelpaa siemenet ja selkärangattomat eläimet. Lentoääni jyb, varoitusääni pink, laulu on iloista ja pirteää. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

7 Ruostesiipi Ruosteenpunaiset etusiivet, tummanruskeakarvainen selkä sekä ruusunpunainen takaruumis ovat hyviä tuntomerkkejä. Toukka on tummanruskea ja hyvin tiheäkarvainen. Siipien kärkiväli mm. Elinympäristö ja elämäntavat: perhonen viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä, mutta monesti vaikea havaita, koska lentää öisin ja piileskelee päivisin monesti maan rajassa. Toukat koteloituvat aikaisin keväällä, jolloin niitä näkee kulkemassa kevätlumilla. Talvehtii toukkana. Toukkien ravintokasveja ovat ruohovartiset kasvit kuten suolaheinät, nokkonen, hierakat, apilat ym.

8 Sinitiainen Linnun pituus nokan kärjestä siipien kärkeen on 10,512,5 cm, ja lintu painaa suurin piirtein 10-11g. Sen päälaki ja siivet ovat siniset, sekä vihertävä ja alapuoli keltainen. Naama on valkoinen. Linnulla on musta raita silmien kohdalla. Raita on myös yksi sen tärkeistä tuntomerkeistä. Etenkin vanhan koiraan sininen väri on hyvin kirkas, naaras on selvästi himmeämmän värinen. Koiras on naarasta hieman kookkaampi. Nuori lintu on muuten kesällä samanvärinen kuin aikuinen, mutta kaikissa väreissä on kellahtava sävy. Pesä on puun oksalla tai pöntössä. Pöntön lentoaukon koko on 28-32mm, pesii vain harvoin isompi reikäiseen koloon, esimerkiksi kottaraispönttöön. Pesintä alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa, muutamia päiviä aikaisemmin kuin talitiaisen pesintä. Emo munii yleensä 8-12 munaa ja keskimäärin 10 valkoista, punertavatäpläistä ja - pilkkuista munaa. Haudonta alkaa vasta, kun munat on munittu. Naaras hautoo vuorokautta.

9 Talitiainen Talitiainen on muita tiaisiamme hieman kookkaampi. Se on 14 cm pitkä. Musta vastajuova, joka naaraalla on heikko ja kapea, on lajityypillinen tuntomerkki. Pään kuviointi tuo mieleen kuusitiaisen, mutta talitiaisella ei ole valkoista niskalaikkua. Talitiaisen äänivalikoima on laaja. Tavallisia ovat peippomainen pink pink, nopea ja käheä sijutti-jutti sekä surumielinen ja kysyvä ti ty tyh. Laulu vaihtelee myös paljon mm. tyy ti-ti tyy ti-ti, tityy tityy tityy tai titityy titityy titityy. Laulussa on aina samanlainen sointu. Talitiainen pesii rehevissä lehti- ja sekametsissä koko maassa. Kanta on keskittynyt Etelä-Suomeen ja harvenee jyrkästi pohjoiseen päin mentäessä. Tunturi-Lapissa laji pesii siellä täällä ihmisasutusten seassa. Talitiainen on paikkalintu. Vuosittain kuitenkin osa kannasta vaeltaa syys-lokakuussa etelämmäksi.

10 Etanahaiskiainen mm pitkä. Kiiltävän musta, joskus ruskeaan vivahtava. Pää pidentynyt kärsämäiseksi. Syö sekä aikuisena että toukkana maakotiloita, ja viihtyy sammalikossa ja puussa irtonaisen kuoren alla, sienissä jne. Tavataan etenkin keväällä ja syksyllä koko maassa. Se liuottaa syljellä reitin kotilon kuoren sisään ja syö sisuksen. Sekä aikuinen että toukka pyydystävät kotiloita. Päivisin piileskelee kivien, sammalien ja lahopuiden alla. Aikuinen talvehtii kaarnan alla tai maaperässä. Talvehtineita yksilöitä nähdään usein jo keväthangilla. Aikuiset ovat liikkeellä talven tuloon asti. Hyödyllinen, koska aikuiset ja toukat pyydystävät kotiloita.

11 Käki Käet viihtyvät isojen avosoiden tuntumassa, koska niiden tärkeät isäntälajit keltavästäräkki ja niittykirvinen pesivät avosoilla. Niinpä luonnonpolkualueella käkiä onkin runsaasti. Aivan yleisesti voit kuulla kahden tai jopa kolmen käen kukkuvan yhtä aikaa. Metsissä käet munivat mielellään leppälintujen pesiin. Käet ovat erikoistuneet munimaan aina tietyn lintulajin pesiin ja sen munat muistuttavat väriltään isäntälajin munia.

12 Kettu Kettu eli punakettu on koiraeläin. Se on nykyisin maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin. Kettu on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin. Pituus ilman häntää on cm, tuuhea häntä on cm pitkä. Suomessa ketun keskipaino on yli 5 kiloa. Väriltään kettu on tavallisesti punaruskea. Sävy voi vaihdella vaalean kellanruskeasta hyvinkin syvänpunaiseen. Sillä on valkoinen tai harmaa vatsanalus, tavallisesti mustat korvankärjet ja raajat sekä valkoinen hännänpää. Ketut majoittuvat yleensä toisten eläinten kaivamiin tai luonnon muovaamiin onkaloihin. Kettu on kaikkiruokainen. Ravinto koostuu lähinnä jyrsiöistä, mutta sille kelpaavat myös hyönteiset, kasvit ja raadot. Kettu jahtaa hiiriä, jäniksiä, kanalintuja ja kaloja. Kettu voi saalistaa myös metsäkauriin tai valkohäntäpeuran vasoja. Kaupungeissa se voi tonkia jätteitä. Kettu metsästää pääasiassa hämärässä ja öisin.

13 Orava Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä. Täysikasvuisen oravan ruumis on cm ja häntä cm pitkä. Painoa oravalla on grammaa. Oravien silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi niiden näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea, ja pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan tai jopa valkoisenkirjavaan. Suomessa oravien pääravintona ovat kuusen siemenet, huonoina käpyvuosina oravat turvautuvat myös männyn siemeniin. Syksyllä sienet ovat tärkeä ravinnonlähde. Sen lisäksi oravat voivat syödä kukkia, marjoja, hedelmiä, vihreitä kasvinosia ja nilaa. Naaraiden kima-aika on keväällä, mutta sen tarkka ajankohta riippuu ravintotilaanteesta. Kantoaika on noin 38 vuorokautta.

14 Kärppä Kärppä on pieni näätäeläin: pää 4 5,5 cm, pää ja ruumis cm, häntä 5,5 12,5 cm, paino g. Koiraat ovat suurempia kuin naaraat, koossa on suurta alueellista vaihtelua. Kärpällä on pitkulainen ruumis ja lyhyet jalat. Kesäpuvussa selkäpuoli on ruskea, vatsa kermanvalkoinen - väriraja on jyrkkä. Hännänpää on musta. Kärppä on talvella kokonaan valkoinen lukuun ottamatta häntää, jonka kärki on musta 1/3 hännän pituudesta. Kuono on suippo, silmät pienet ja päälaella on pyöreät korvat. Kärppä on selvästi lumikkoa suurempi, ja lumikolta puuttuu musta väri hännänpäästä.

15 Lumikko Lumikko on pienin näätäeläin, maailman pienin petonisäkäs. Pää on 3 4,5 cm, pää ja ruumis cm, häntä 3 5 cm ja paino g. Koiraat ovat suurempia kuin naaraat. Koossa on suurta alueellista vaihtelua. Lumikolla on pitkä, ohut ruumis ja lyhyet jalat. Kesäasussa pää ja selkäpuoli ovat pähkinänruskeat, vatsa valkea, väriraja on terävä. Talviturkki valkoinen. Suomea etelämpänä, esim. Etelä-Ruotsissa tavattava alalaji, isolumikko (M. n. vulgaris) säilyttää turkin ruskeana talvellakin. Suippo kuono, pienet silmät pään etuosassa, pyöreät korvat päälaella. Häntä keskimittainen ja ohut, mutta siinä ei ole mustaa kärkeä kuten kärpällä.

16 Metsäjänis ja rusakko Metsäjänis on cm pitkä ja painaa 2-5,5 kg. Metsäjänis vaihtaa turkkinsa valkoiseksi talven ajaksi. Korvannipukat ovat aina mustat. Se voi elää jopa 13-vuotiaaksi. Se syö talvella lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Metsäjänikset saavat 3-15 poikasta vuodessa 1-3 eri poikueessa. Naaras jättää pennut omiin olohinsa tuntikauiksi, ja palaa imettämään niitä ajoittain. Poikaset pystyvät huolehtimaan itsestään runsaan kahden viikon ikäisenä. Rusakko on cm pitkä ja painaa 2,5-7 kg. Häntä on päältä musta ja alta valkoinen. Rusakon talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäkarva. Talvipuku vaihtelee melkein kesäpuvun värisestä hopeanharmaaseen. Mistä erottaa jäniksen ja rusakon? Rusakon turkki on harmaanruskea, jäniksen valkoinen talvella. Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei. Rusakko ja jänis voivat risteytyä.