ADE ADAS AGROTEC Evaluators.EU

Transkriptio

1 Lyhyt tiivistelmä Tämä arviointi koskee maatilojen neuvontajärjestelmän (Farm Advisory System, FAS) toteutusta. Arvioinnin yleisenä tavoitteena on tutkia maatilojen neuvontajärjestelmän tehokkuutta ja tuloksekkuutta asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Lisäksi siinä arvioidaan välineen merkitystä ja sen johdonmukaisuutta muiden toimenpiteiden kanssa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Maatilojen neuvontajärjestelmä tarjoaa maanviljelijöille maankäyttöä ja tilanhoitoa koskevia neuvoja. Sen perustaminen oli tärkeä osa vuonna 2003 tehtyä YMP:n uudistusta. Neuvontatoiminnan täytyy nimittäin kattaa vähintään lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset, jotka kuuluvat niiden täydentävien ehtojen soveltamisalaan, joita YMP:n tukia saavien viljelijöiden on noudatettava. Arviointi kattaa 27 jäsenvaltion EU:n tammikuusta 2005 vuoteen Se muodostuu kahdesta osasta: kattavasta kuvauksesta, joka koskee maatilojen neuvontajärjestelmän perustamista ja toteutusta jäsenvaltioissa, sekä varsinaisesta arviointiosasta. Arviointi perustui 14 arviointikysymykseen, jotka kattoivat seuraavat seitsemän aihetta: vaikutukset maankäyttöön ja tilanhoitoon vaikutukset viljelijöiden tuloihin yleisten tavoitteiden saavuttaminen nykyaikaisen, laadukkaan maatalouden vaatimusten täyttämisen kannalta muut vaikutukset ja tahattomat seuraukset tehokkuusanalyysi välineen merkitys ja johdonmukaisuus jäsenvaltioihin ja viljelijöihin kohdistuvat hallinnolliset vaatimukset. Arviointia tukevina tietolähteinä käytettiin lähinnä maakohtaisia kyselylomakkeita, jotka maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto lähetti kaikille jäsenvaltioille, arvioijan keräämää muuta asiakirja-aineistoa (tutkimuksia, tutkimusraportteja, artikkeleja, tilastoja jne.), arvioijan kansallisten yhteyshenkilöiden laatimia 27:ää maakohtaista selvitystä, tapaustutkimuksia sekä kolmessa jäsenvaltiossa ja kahdella alueella tehtyä kvalitatiivista viljelijätutkimusta 1. 1 Belgia, Tšekki, Tanska, Ala-Saksi (Saksa) ja Veneto (Italia). Sivu i

2 Maatilojen neuvontajärjestelmän kuvaus Maatilojen neuvontajärjestelmän laajuus ja kontekstisidonnaiset piirteet Maatilojen neuvontajärjestelmästä tuli pakollinen kaikille jäsenvaltioille tammikuussa Sen toteutus kuitenkin vaihtelee seuraavien tekijöiden ja kontekstisidonnaisten seikkojen mukaan: i) Maatilojen neuvontajärjestelmän käyttöönotto viivästyi monissa jäsenvaltioissa vuoteen ii) Maatalousala ja tilojen rakenteet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä, mikä vaikuttaa suoraan maatilojen neuvontapalveluihin. iii) Maatilojen neuvontajärjestelmän sääntelykehys jättää jäsenvaltioille runsaasti päätösvaltaa niiden omien neuvontajärjestelmien perustamisen suhteen. Siispä jäsenvaltiot voidaan jakaa kahteen ryhmään: 14 jäsenvaltiossa (myös joillakin Belgian, Saksan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla) neuvontatoiminnassa keskitytään tiukasti lakisääteisiin hoitovaatimuksiin sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin, kun taas 12 jäsenvaltiossa neuvontatoiminta ulottuu myös täydentävien ehtojen soveltamisalaa laajemmalle. iv) Yksityiset metsätilat ovat luonteeltaan varsin erilaisia kuin maatalousyritykset. Siksi yksityisille metsätiloille tarkoitetuissa neuvontapalveluissa on keskityttävä niiden erityistarpeisiin ja -tilanteisiin. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisen maatilojen neuvontajärjestelmän (viljelijät) ja asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisten metsätalouden neuvontapalvelujen (yksityiset metsänomistajat) välinen muodollinen yhteys näyttää olevan vähäinen. Maatilojen neuvontajärjestelmien perustaminen ja yleinen organisaatio jäsenvaltioissa Useimmissa jäsenvaltioissa on tehty jonkinlainen tarvearviointi, vaikka tulokset olivatkin varsin epäyhtenäisiä, ja muutamat jäsenvaltiot ovat laatineet maatilojen neuvontajärjestelmän yksityiskohtaisen toteutussuunnitelman. Useimmissa jäsenvaltioissa ollaan lisäämässä yksityisten operatiivisten elinten osallistumista. Maatilojen neuvontajärjestelmän organisaatio perustuu yleensä valtion koordinointiyksikköön, täytäntöönpanoyksikköön (valtion yksikkö tai ulkoistettu yksikkö) sekä muutamiin valtuutettuihin tai nimettyihin operatiivisiin elimiin. Maatilojen neuvontajärjestelmän toiminta käynnistetään viljelijöiden ja operatiivisten elinten välisin sopimuksin. Maatilojen neuvontajärjestelmän toteutus jäsenvaltioissa Sivu ii

3 Toteutukseen osallistuu kolme merkittävää kumppania: i) jäsenvaltion maatalouden neuvontajärjestelmän koordinointiyksikkö, ii) operatiiviset elimet ja iii) neuvonantajat. Yksityiset operatiiviset elimet edustavat suurta FAS-operaattoreiden ryhmää. Tältä osin liiketoimintaa harjoittavat, tuottoa tavoittelevat operatiiviset elimet sekä muut tuottoa tavoittelemattomat, jäsenten hallinnoimat operatiiviset elimet on erotettava selvästi toisistaan. Muita operaattoreita ovat julkiset operatiiviset elimet ja maatalouskamarit. Ne edustavat pienempää operaattorien ryhmää, mutta niillä on yleisesti ottaen paljon enemmän henkilökuntaa kuin yksityisillä operatiivisilla elimillä. Neljässätoista jäsenvaltiossa on otettu käyttöön operatiivisten elinten avoin valintamenettely, kun taas muissa maissa on nimetty olemassa olevia palveluntarjoajia. Tarjouskilpailuissa käytetyt valintakriteerit vastaavat lainsäädännön vaatimuksia. Neuvonantajat valtuutetaan joko osana operatiivisten elinten yleistä valintamenettelyä tai ylimääräisessä valtuutusmenettelyssä. Maatilojen neuvontajärjestelmän lähestymistavat ja välineet Maatilojen neuvontajärjestelmien tavassa tarjota viljelijöille neuvontaa on havaittu kaksi pääasiallista lähestymistapaa: i) maatilalla annettava viljelijäkohtainen neuvonta ja ii) maatilalla annettava pienryhmäneuvonta. Ensimmäisessä tapauksessa neuvontaa annetaan lähinnä yhden tai useamman maatilavierailun aikana, ja neuvonantaja käyttää tukenaan erilaisia luetteloja viljelijöiden velvoitteista eli niin sanottuja tarkastuslistoja. Tarkastuslistat voivat olla neuvonnassa tehokas apuväline, jos niiden käsittelyyn varataan riittävästi aikaa ja jos ongelmallisiin kysymyksiin saa teknisesti asiantuntevaa neuvontaa. Maatilalla annettava pienryhmäneuvonta lähinnä täydentää viljelijäkohtaista neuvontaa. Siinä keskitytään yleensä yhteen tai useampaan aiheeseen, joiden osalta viljelijöillä on havaittu olevan merkittäviä tarpeita. Se voi olla kustannustehokas tapa tavoittaa viljelijät. Maatilojen neuvontajärjestelmän arviointi Maatilojen neuvontajärjestelmän toteutuksen alkuvaiheista oli vaikeaa tehdä tässä arvioinnissa johtopäätöksiä. Lisäksi yksityiskohtaisen arvioinnin tekeminen ei ollut aina mahdollista siksi, että seurantatietoja on rajallisesti ja jäsenvaltiot ovat toimittaneet hyvin vähän tietoja, varsinkin eri kustannustekijöistä ja tuensaajista. Maatilojen neuvontajärjestelmän neuvonnan tavoittamat viljelijät Pelkästään vuonna 2008 viljelijäkohtainen neuvonta tavoitti kaiken kaikkiaan 4,8 prosenttia suoria tukia saavista viljelijöistä 2 niissä 20 jäsenvaltiossa, joista tietoja oli saatavilla 3. 2 Laskiessaan FAS-neuvonnan tavoittamien viljelijöiden osuutta arvioija halusi verrata sitä kaikkiin YMP:n tukia saaviin viljelijöihin. Kaikista 27 jäsenvaltiosta oli saatavissa tietoja kaikista suorien tukien saajista (mukaan luettuna kaikki tuotannosta riippumattomat ja riippuvat tuet, mutta ilman toisen pilarin tukia). Arvioija on käyttänyt näitä tietoja. Sivu iii

4 Jäsenvaltioissa/alueilla, joissa/joilla maatilojen neuvontajärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2007 tai joidenkin jäsenvaltioiden tapauksessa sitä aiemmin, neuvonta tavoitti viljelijöistä noin 5 10 prosenttia ja enimmillään 20 prosenttia. Vuonna 2008 kymmenessä jäsenvaltiossa 4 tarjottiin maatilalla annettavaa pienryhmäneuvontaa, joka tavoitti noin viisi prosenttia näissä jäsenvaltioissa suoria tukia saavista viljelijöistä. Koska järjestelmä on otettu käyttöön vasta hiljattain, tätä vaikutusta on mahdollista lisätä. Monet seikat (sääntelyn soveltamisala, tapaustutkimukset, jäsenvaltioilta saatu palaute jne.) viittaavat siihen, että maatilojen neuvontajärjestelmää hyödyntävät lähinnä suuret maatilat, joille olemassa olevat neuvontapalvelut ovat jo tuttuja. Vaikutukset maankäyttöön ja tilanhoitoon Maatilojen neuvontajärjestelmät ovat täysin käytössä 24:ssä EU:n 27 jäsenvaltiosta 5. Keskeisen lähestymistapansa ansiosta ne auttavat lisäämään yhteisön viljelijöiden tietoisuutta viljelykäytäntöjensä vaikutuksista ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä muista ulkoisista seikoista ja välineistä, myös muista valistus- ja neuvontapalveluista. Maatalouden neuvontajärjestelmien keskeinen lähestymistapa maatilalla annettava viljelijäkohtainen neuvonta yhdistettynä merkittävään apuvälineeseen eli tarkastuslistoihin, joita käytetään useimmissa jäsenvaltioissa (suunnitteilla 23 jäsenvaltiossa ja käytössä 18 jäsenvaltiossa) tukee myös täydentävien ehtojen vaatimusten nykyistä täytäntöönpanoa kattamalla laajalti kaikki sääntelynäkökohdat, niiden muuntamista viljelijöiden kannalta ymmärrettävien kysymysten muotoon sekä tästä syntyviä, neuvojien kanssa käytäviä keskusteluja eri vaatimuksien perusteista. Viljelijöiden ensisijainen syy turvautua neuvontaan on se, että neuvonta parantaa heidän valmiuksiaan noudattaa täydentävien ehtojen vaatimuksia. Se, missä määrin näin tapahtuu, riippuu pääasiassa neuvonnan sisällöstä (ongelmallisissa asioissa pitäisi saada teknisesti asiantuntevaa neuvontaa) ja siitä, millä tavalla neuvontaa annetaan (ajan käyttäminen viljelijän kysymyksiin vastaamiseen). On siis odotettavissa, että vaikutukset jäsenvaltioissa vaihtelevat. Sääntelyn näkökulmasta tarkasteltuna maatilojen neuvontajärjestelmä on edistänyt ainakin muodollisesti työturvallisuuden toteuttamista jäsenvaltioissa, jotka käyttävät Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) varoja. Sen sijaan 3 Maltan ja Slovakian tietoja ei ole saatavilla. Ranskan tiedot eivät pidä paikkaansa (laskettu kahteen kertaan). Maatilojen neuvontajärjestelmää ei ollut otettu käyttöön vuonna 2008 Kyproksella, Kreikassa, Puolassa eikä Portugalissa. 4 Itävalta, Bulgaria, Tšekki, Espanja (vain kuusi aluetta), Irlanti, Liettua, Malta, Alankomaat, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta. Viidessä muussa jäsenvaltiossa tarjottiin vuonna 2008 pienryhmäneuvontaa, mutta näistä maista neljän (Viron, Italian, Slovenian ja Slovakian) tietoja ei ole saatavilla eikä Ranskan tietoja voitu käyttää kaksinkertaisten laskujen vuoksi. Lisätietoa asiasta annetaan kuvailevan osan kohdassa Noin 24:ssä 27 jäsenvaltiosta (Kypros, Kreikka, Puola, Portugali); muutamissa jäsenvaltioissa alueiden välisiä eroja (Espanja, Italia). Sivu iv

5 se on vaikuttanut vähemmän muiden, täydentävien ehtojen ulkopuolisten vaatimusten täytäntöönpanoon. Maatilojen neuvontajärjestelmä tarjoaa yhteisön viljelijöille mahdollisuuden parantaa hallinnollisia taitojaan, erityisesti täydentävien ehtojen asiakirjavaatimuksiin liittyviä taitojaan. Hallinnollisia taitoja parannetaan lähinnä antamalla maatiloilla viljelijäkohtaista neuvontaa, jossa käytetään maatilan kaikkien toimintojen johdonmukaista dokumentointia koskevia tarkastuslistoja. Siitä, että maatilojen neuvontajärjestelmät auttaisivat sisällyttämään ja liittämään nämä huomattavat tietokokoelmat yleisiin (teknisiin ja taloudellisiin) neuvoihin tilanhoidosta, ei kuitenkaan juuri ole näyttöä (lukuun ottamatta Belgian Flanderin aluetta). Vaikutus viljelijöiden tuloihin Maatilojen neuvontajärjestelmien vaikutukset ovat yleisesti myönteisiä, vaikka niitä onkin vaikeaa arvioida määrällisesti. Yleisesti maatilojen neuvontajärjestelmien keskeisen lähestymistavan (maatilalla annettavan viljelijäkohtaisen neuvonnan) suurin hyöty on se, että se parantaa tukia saavien viljelijöiden tietoisuutta heidän viljelykäytäntöjensä vaikutuksista ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi maatilojen neuvontajärjestelmät auttavat viljelijöitä ymmärtämään lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia ja edistämään siten niiden hyväksymistä viljelijöiden keskuudessa. Maatalouden neuvontajärjestelmien tarkastuslistat ovat viljelijöiden ja velvoitteiden välinen konkreettinen rajapinta. parantamaan viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat välillisesti viljelijöiden tuloihin, edistämällä tuotannontekijöiden ja ravinteiden järkevää käyttöä (sekä vähentämällä näin hävikkiä ja pienentämällä jätemäärää) ja parantamalla tuottavuutta. Joissakin tapauksissa neuvonta on kuitenkin saattanut paljastaa tarpeen tehdä erityisiä investointeja. parantamaan yleisesti tilojen hygieniaa. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen karjatiloilla parantaa tuottavuutta tai pienentää tappioita. pienentämään seuraamusten riskiä täydentäviin ehtoihin liittyvien tarkastusten perusteella. Se, millaisia kustannuksia maatilojen neuvontajärjestelmien keskeisistä lähestymistavoista aiheutuu viljelijöille, vaihtelee jäsenvaltiokohtaisesti. Maatilalla annettava pienryhmäneuvonta on usein maksutonta. Maatilalla annettavan viljelijäkohtaisen neuvonnan kustannukset riippuvat monista tekijöistä, kuten neuvontaan kuluneesta ajasta. Neuvontapaketti, jonka sisältö vaihtelee tarkastuslistan ruutujen rastimisesta jopa 18 tuntia kestävään yksityiskohtaiseen neuvontaan, maksaa 200 eurosta yli euroon. Kansallisista ja maaseuturahaston varoista maksettavat julkiset tuet tasapainottavat kuitenkin pitkälti näitä kustannuksia. Julkisen tuen määrä on tavallisesti prosenttia kustannuksista. Tukien jälkeen viljelijän maksettavaksi jäävien kustannusten määrä vaihtelee 55 euron vähimmäissummasta lähes tuhanteen euroon. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot/alueet tarjoavat neuvontaa maksutta. Sivu v

6 Karkea jäsenvaltiokohtainen/aluekohtainen vertailu, jossa maatilalla annettavan viljelijäkohtaisen neuvonnan kustannukset suhteutettiin viljelijöiden keskimääräisiin maatalousnettotuloihin 6, osoittaa osuuden olevan noin yhden prosentin luokkaa (perustuu vain 14 jäsenvaltiosta ja joiltakin alueilta saatuihin tietoihin). Yleisesti maatilojen neuvontajärjestelmien palvelujen käyttö ei vaikuta suoraan merkittävällä tavalla viljelijöiden keskimääräisiin tuloihin sen enempää kustannusten (joita julkinen tuki pitkälti tasoittaa) kuin välittömien myönteisten vaikutustenkaan muodossa. Se, että noin tuhannen euron (enintään euron) keskimääräinen neuvontamaksu on maksettava etukäteen, saattaa kuitenkin olla edelleen joillekin viljelijöille rajoite. Yleisten tavoitteiden saavuttaminen Arvioija katsoo, että nykyaikaisen laadukkaan maatalouden käsitteellä, joka on maatilojen neuvontajärjestelmän yleinen tavoite, on monta tehtävää ja että se perustuu kolmeen periaatteeseen: ekologiseen kestävyyteen, kilpailukykyyn sekä EU:n yhteiskunnan tarpeisiin ja painopisteisiin mukautumiseen. Ympäristöasiat varsinkin ensimmäisen pilarin täydentäviin ehtoihin (maaperä/vesi) liittyvät asiat ovat tärkeä osa maatilojen neuvontajärjestelmän antamaa neuvontaa. Tämä vastaa täydentävien ehtojen ympäristöpainotuksen tasapainoa. Joissakin jäsenvaltioissa (varsinkin niissä, joissa hyödynnetään maaseuturahastoa) maatilojen neuvontajärjestelmään kuuluu myös näiden perusvaatimuksien ulkopuolista tiedotusta ja neuvontaa. Tällainen tiedotus ja neuvonta koskee lähinnä maatalouden ympäristötoimenpiteitä. Vaikka maatilojen neuvontajärjestelmien potentiaalinen soveltamisala on laaja, vain muutamassa jäsenvaltiossa maatilojen neuvontajärjestelmään on sisällytetty suoraan kilpailukykyyn vaikuttavaa neuvontatoimintaa, ja kun näin on tehty, siihen on liittynyt yleisesti maaseuturahaston varojen käyttöä. Tällä on yhteys siihen, että jäsenvaltiot ovat olleet tähän mennessä taipuvaisia perustamaan maatilojen neuvontajärjestelmänsä vähimmäistavoitteeseen, jonka mukaan niiden täytyy kattaa vähintään täydentäviin ehtoihin kuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset. Tällaisia palveluja kuitenkin tarjotaan viljelijöille maatilojen neuvontajärjestelmien ulkopuolella, esimerkiksi (olemassa olevien) valistus- ja neuvontapalvelujen kautta ja joskus ammatillisen koulutuksen kautta, jota tuetaan maaseuturahastosta osana toimenpidettä Lähde: Maatalouden kirjanpidon tietoverkko (FADN). Mukana kaikki FADN:n kattamat viljelijät eivätkä ainoastaan FAStuensaajat. Sivu vi

7 Muut vaikutukset ja tahattomat seuraukset Tapaustutkimuksissa nousi esiin muita mielenkiintoisia vaikutuksia, esimerkiksi seuraavia: a) se, että valistuspalveluissa pohditaan jatkuvasti sitä, miten turvata oheistuotteet hitaammille viljelijäryhmille, ja se, että nykytilanteessa keskitytään edelläkävijäryhmään kuuluviin viljelijöihin, b) viljelijöiden jatkuvat epäilykset neuvonnan ja täydentäviin ehtoihin liittyvien tarkastusten vedenpitävyydestä sekä c) tietyt havainnot, kuten vastahakoinen suhtautuminen kirjallisiin neuvoihin, ja neuvonantajille tarkoitettu vakuutus sen riskin varalta, että viljelijöille aiheutuisi mahdollisia seuraamuksia, joiden voitaisiin katsoa johtuvan virheellisen neuvon noudattamisesta. Merkittävä vaikutus voisi olla myös se, että eräät jäsenvaltiot ovat tarttuneet maatilojen neuvontajärjestelmän tarjoamaan tilaisuuteen arvioida uudelleen viljelijöille suunnattuja laajempia neuvonta- ja tiedotusjärjestelmiään. Tehokkuusanalyysi Saatavilla olleiden tietojen perusteella jäsenvaltioille aiheutuneita kustannuksia ei voitu arvioida riittävän tarkasti. Maatilojen neuvontajärjestelmien odotettavissa olevia hyötyjä voitiin arvioida vain laadullisesti. Vaikka saatavilla oli vain vähän tietoja (maatilojen neuvontajärjestelmästä aiheutuneet kustannukset on kirjattu vain muutamissa jäsenvaltioissa), jäsenvaltiot pitävät maatilojen neuvontajärjestelmän perustamiskustannuksia kaiken kaikkiaan kohtuullisina. Maatilojen seurantajärjestelmän perustamiskustannukset ovat olleet yleisesti suuremmat niissä jäsenvaltioissa, joissa on suunniteltu viljelijöiden keskuudessa tehtävää yksityiskohtaista tarvearviointia tai tarjouskilpailua operatiivisia elimiä varten sekä neuvonantajien valtuutusta ja koulutusta. Kaiken kaikkiaan jäsenvaltioille aiheutuvat maatilojen neuvontajärjestelmien ylläpitokustannukset liittyvät lähinnä maatilojen neuvontajärjestelmien tarjoaman neuvonnan rahoittamiseen tai osarahoitukseen. Maksutonta neuvontaa tarjoavien jäsenvaltioiden osalta ei ole saatavilla tietoja. Jäsenvaltioiden osarahoittaessa neuvontaa kansallinen maksuosuus järjestelmää käyttäville viljelijöille aiheutuvista kustannuksista voi olla huomattava, varsinkin jos viljelijät käyttävät järjestelmää paljon. Vaikka kustannuksista ja maatilojen neuvontajärjestelmien hyödyistä on vain vähän kvantitatiivista tietoa, kvalitatiivisten tietojen pohjalta voidaan tehdä se johtopäätös, että maatilojen neuvontajärjestelmän hyödyt riippuvat yleisesti sen käyttöönottokustannuksista ja siitä, miten paljon viljelijät käyttävät sitä. Maaseuturahaston varojen käyttö auttaa jäsenvaltioita noudattamaan maatilojen neuvontajärjestelmän keskeistä lähestymistapaa eli antamaan maatiloilla viljelijäkohtaista neuvontaa, joka on tehokas vaikkakin melko kallis lähestymistapa. Sivu vii

8 Lisäarvoa tuo myös se, että rahaston avulla jäsenvaltiot laajentavat maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamisalaa kattamaan kaikki muut kansalliseen tai alueelliseen lainsäädäntöön tai laadunvarmistusjärjestelmiin perustuvat sääntelyvaatimukset tai liittävät sen maatilojen taloudelliseen neuvontaan. Muut jäsenvaltiot ovat lisänneet maatilojen neuvontajärjestelmän palveluihin tiettyjä aihealueita (energia, ympäristö, laadunvarmistusjärjestelmät). Merkitys ja johdonmukaisuus Yhteisön tasolla maatilojen neuvontajärjestelmän tavoitteilla katsotaan olevan merkitystä sekä nykyisten tarpeiden että maatalousalan uusien, kehittyvien tarpeiden, erityisesti ilmastonmuutokseen ja hintojen epävakauteen liittyvien tarpeiden, kannalta. Maatilojen neuvontajärjestelmä on merkityksellinen myös siinä mielessä, että viljelijöiden on saatava tietoa täydentäviin ehtoihin liittyvistä asioista. Jäsenvaltiotasolla monissa jäsenvaltioissa ja monilla alueilla maatilojen neuvontajärjestelmässä ei vielä käsitellä kokonaisvaltaisesti viljelijöiden eri tarpeita, täydentäviin ehtoihin liittyvää neuvontaa lukuun ottamatta. Muihin tarpeisiin vastataan kuitenkin yleensä olemassa olevilla neuvonta- ja/tai valistuspalveluilla. Maatilojen neuvontajärjestelmän sekä muiden, YMP:n ensimmäiseen ja toiseen pilariin kuuluvien toimien välinen yhteisvaikutus/täydentävyys voisi olla mahdollisesti varsin merkittävää. Maatilojen neuvontajärjestelmä on myös linjassa yhteisön laajempien, Lissabonin strategian mukaisten toimien kanssa. Tämän potentiaalisen yhteisvaikutuksen konkreettisesta hyödyntämisestä jäsenvaltioissa on vielä varsin vähän näyttöä, mikä johtuu osaksi siitä, maatilojen neuvontajärjestelmät on otettu vasta hiljattain käyttöön. Hallinnolliset vaatimukset Maatilojen neuvontajärjestelmän lähestymistapoihin ja välineisiin, jotka liittyvät täydentävien ehtojen asiakirjavaatimuksiin, kuuluu keskeisenä osana maatilan kaikkien toimintojen johdonmukaisen dokumentoinnin tukeminen ja edistäminen. Saksassa ja Luxemburgissa on saavutettu ensimmäisiä yhteisvaikutuksia kansallisten/alueellisten sääntelyvaatimusten ja muiden laatujärjestelmien kanssa käyttämällä kokonaisvaltaisia tarkastuskansioita, jotka sisältävät kaikki lakien ja asetusten säännökset. Tapaustutkimuksista saatujen tietojen mukaan nämä yhteisvaikutukset eivät kuitenkaan vielä pienennä viljelijöiden hallinnollisia kuluja. Sivu viii