Yhteenveto kuntalakiluonnosta koskevista lausunnoista

Transkriptio

1 VM065:00/2012 Yhteenveto kuntalakiluonnosta koskevista lausunnoista Valtiovarainministeriö Puh (vaihde) Snellmaninkatu 1 A, Helsinki Faksi PL 28, Valtioneuvosto valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus Valtiovarainministeriö Puh tai (vaihde) Snellmaninkatu 1 A, Helsinki Faksi

2 2 (44) Sisällysluettelo 1 JOHDANTO LAUSUNTOJEN KESKEINEN SISÄLTÖ LAUSUNNOISSA ESITETTYJÄ NÄKÖKOHTIA LAKILUONNOKSESTA YLEISET SÄÄNNÖKSET (LUKU 1) KUNNAN TEHTÄVÄT JA JÄRJESTÄMISVASTUU (LUKU 2) VALTION JA KUNNAN SUHDE (LUKU 3) VALTUUSTO (LUKU 4) KUNNAN ASUKKAIDEN OSALLISTUMISOIKEUS (LUKU 5) KUNNAN TOIMIELIMET (LUKU 6) KUNNAN JOHTAMINEN JA KUNNANHALLITUS (LUKU 7) KUNTIEN YHTEISTOIMINTA (LUKU 8) KUNNALLINEN LIIKELAITOS (LUKU 9) LUOTTAMUSHENKILÖT (LUKU 10) HENKILÖSTÖ (LUKU 11) HALLINTO (LUKU 12) KUNNAN TALOUS (LUKU 13) HALLINNON JA TALOUDEN TARKASTUS (LUKU 14) KUNNAN TOIMINTA MARKKINOILLA (LUKU 15) OIKAISUVAATIMUS JA KUNNALLISVALITUS (LUKU 16) VOIMAANTULO- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET (LUKU 17) LIITE 1. LAUSUNNON ANTANEET TAHOT... 37

3 3 (44) 1 Johdanto Kuntalain kokonaisuudistuksen tavoitteena on uudistaa kuntalaki siten, että siinä otetaan huomioon kuntien muuttuvasta toimintaympäristöstä ja uusista kuntahallinnon rakenteista aiheutuvat muutostarpeet. Uusi kuntalaki korvaisi vuoden 1995 kuntalain. Kuntalaki olisi edelleen kunnan hallintoa, päätöksentekomenettelyä ja taloutta koskeva yleislaki. Uudistuksella pyritään vähentämään erityislainsäädännön tarvetta. Valtiovarainministeriö asetti heinäkuussa 2012 kuntalain kokonaisuudistuksen valmistelua varten parlamentaarisen seurantaryhmän, työvaliokunnan ja neljä valmistelujaostoa: toimielimet ja johtaminen-, demokratia-, talous- sekä kunnat ja markkinat -jaostot. Työvaliokunta on vastannut lainvalmistelusta ja koordinoinut valmistelujaostojen työtä. Jaostot ovat kartoittaneet syksyllä 2013 sähköisellä kyselyllä kuntien näkemyksiä ja kannanottoja valmisteltavasta kuntalaista. Lausuttavana ollut hallituksen esitysluonnos on valmisteltu jaostojen työn pohjalta. Valtiovarainministeriö pyysi kuntalakia koskevasta luonnoksesta lausuntoja kirjeellään. Lausuntoa pyydettiin luonnoksesta yleisesti sekä erityisesti lausumaan seuraavista kysymyksistä: kunnan toiminnan käsitteestä (6 ) kunnan tehtäviä, järjestämisvastuuta ja palvelujen tuottamista koskevista ehdotuksista (7-9 ) kuntatalousohjelmasta (12 ) kuntavaalien ja valtuuston toimikauden alkamisen ajankohdan muuttamisesta (15 ) valtuuston kokoa koskevasta sääntelystä (16 ) osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä vaikuttamistoimielimiä kuten nuorisovaltuustoa koskevista ehdotuksista (5 luku); kunnan toimielinorganisaation ja johtamisen vaihtoehtoisista organisointitavoista (31, 34 ja 38 ) alueellisia toimielimiä koskevista ehdotuksista (37 ) kuntastrategiasta (39 ) kunnanhallituksen ja kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävistä (40 ja 41 ) johtajasopimuksesta (43 ) omistajaohjausta ja kuntakonsernin johtamista koskevista ehdotuksista (6, ) kuntien yhteistoimintaa koskevista ehdotuksista (8 luku) luottamushenkilöiden vaalikelpoisuuteen ehdotetuista muutoksista, erityisesti kunnanhallituksen osalta tytäryhteisöjen hallituksen jäseniä ja puheenjohtajistoa koskevista ehdotuksista (74 1 ja 4 mom.) päätoimisen ja osa-aikaisen luottamushenkilön asemaa ja luottamushenkilön oikeutta saada vapaata työstään koskevista ehdotuksista (81 ja 82 ) sidonnaisuuksien ilmoittamisesta (85 ) kunnallisen puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskevista ehdotuksista (19 2 mom. ja 83 3 mom.) otto-oikeuden rajaamisesta kunnanhallitukselle (93 ) toimielinten sähköisiä päätöksentekotapoja koskevista ehdotuksista ( ) sekä kunnan ilmoitusten, kunnan toimintaa koskevien tietojen ja pöytäkirjojen julkaisemisesta tietoverkossa (109 ja 110, 141 ) alijäämän kattamisvelvollisuudesta määräajassa ja alijäämän kattamisvelvollisuuden ulottamisesta kuntayhtymiin (111 ) erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan ja kuntayhtymän arviointimenettelyistä (119 ja 120 )

4 4 (44) tarkastuslautakuntaa koskevista ehdotuksista (122 ) tilintarkastuksesta (123 ) tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajien tietojensaantioikeudesta (125 ) kunnan toimintaa markkinoilla koskevista ehdotuksista kuten kunnan myöntämien lainojen, takausten sekä vakuuksien rajoittamisesta, kunnan kiinteistön luovutuksesta ja julkisen palvelun velvoitteesta (15 luku) sekä lakiluonnoksen rakenteesta ja siirtymäsäännöksistä. Lausuntopyyntö lähetettiin kaikille kunnan- ja kaupunginhallituksille. Lausuntoa pyydettiin kuntien ohella yli 200 taholta, mm. ministeriöiltä, eduskuntapuolueilta, maakunnan liitoilta, sairaanhoito- ja erityishuoltopiireiltä, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueilta, koulutuskuntayhtymiltä sekä aluehallintoviranomaisilta ja eräiltä järjestöiltä. Myös muut kuin lausuntopyynnön jakelussa mainitut tahot saivat lausua esityksestä. Lausunnot pyydettiin toimittamaan mennessä. Lakiluonnoksesta annettiin yhteensä 402 lausuntoa, joista 277 oli kuntien ja 125 muiden tahojen lausuntoja. Lausunnot löytyvät valtioneuvoston hankerekisteristä osoitteesta Listaus lausunnon antaneista tahoista on yhteenvedon liitteinä. Lausuntoanalyysissä ja - yhteenvedossa on pystytty huomioimaan mennessä saapuneet lausunnot. 2 Lausuntojen keskeinen sisältö Kuntalain kokonaisuudistusta pidettiin tarpeellisena ja sen tavoitteita tärkeinä ja kannatettavina. Kuntalain uudistaminen esitetyllä tavalla vastaa lausuntojen mukaan hyvin kuntien toimintaympäristön ja kunnallishallinnon rakenteiden muutoksista johtuviin lain uudistamistarpeisiin. Erityisen tärkeänä tavoitteena kuntien antamissa lausunnoissa pidettiin sitä, että kuntalaissa otetaan huomioon kuntien erilaistuminen ja mahdollistetaan kuntakohtaiset, paikalliset olosuhteet huomioivat ratkaisut hallinnon, johtamisen ja osallistumisen järjestämisessä. Osa kunnista katsoi, että esitetty sääntely on tämän tavoitteen vastaisesti joissakin kohdin tarpeettoman yksityiskohtaista ja rajoittavaa. Lakiluonnoksen katsottiin sisältävän uutta, aiempaa yksityiskohtaisempaa toimintatapojen sääntelyä, ja erityisesti esitettyjen listausten katsottiin saattavan rajoittaa kuntien vapautta itse kehittää ratkaisuja. Kunnat pitivät tärkeänä myös sitä, että uusi laki ei aiheuta kunnille lisää taloudellisia velvoitteita ilman valtion asettamia lisäresursseja. Suuri osa lausunnonantajista toi esiin, että valmistelussa tulee ottaa huomioon muut keskeiset lainsäädäntöhankkeet, jotka vaikuttavat kuntien järjestämisvastuuseen ja palvelujen tuottamiseen. Lopullisen kannan määrittely kuntalakiluonnokseen yleensä ja myös yksittäisiin pykäliin nähtiin ongelmalliseksi, kun sosiaali- ja terveydenhuollon-, kuntarakenne-, valtionosuus- ja metropolihallintouudistukset ovat vielä osin jäsentymättömiä ja niiden lopullisia vaikutuksia kuntien hallintoon, palveluihin ja talouteen ei kaikilta osin voida hahmottaa. Kunnan toiminnan määritelmän käyttöönottoa kannatettiin laajasti, vaikka siihen todettiin liittyvän joitakin soveltamisongelmia erityislainsäädäntöön sekä kunnan viestintä- ja tiedotusvelvoitteisiin liittyen. Myös järjestämisvastuun käsitteen määrittelemistä laissa pidettiin perusteltuna, mutta ongelmalliseksi koettiin kuntalain sekä lausunnolla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain välinen suhde sekä käytetyn terminologian välinen eroavaisuus. Järjestämisvastuun ja rahoitusvastuun mahdollista irtautumista toisistaan pidettiin huolestuttavana.

5 5 (44) Kuntatalousohjelmaa pidettiin lähtökohtaisesti perusteltuna uudistuksena. Osana julkisen talouden suunnitelmaa sen katsottiin luovan edellytyksiä myös kuntatalouden kestävyydelle. Kunnat pitivät hyvänä sitä, että kuntataloutta tarkastellaan kokonaisuutena ja että valmistelu tehdään ministeriöiden yhteistyönä. Suomen Kuntaliiton asemaa ja sen osallistumista valmisteluun tasavertaisena osapuolena pidettiin tärkeänä. Kuntavaalien ajankohdan muutosta kannatti enemmistö lausunnonantajista. Myös valtuuston kokoa koskevan sääntelyn väljentämistä kannatettiin laajasti. Lausunnoissa kannatettiin valtaosaa asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvistä ehdotuksista. Niiden nähtiin kannustavan kuntalaisten osallistumista ja tukevan osallistumisoikeuksien kehittämistä paikallistasolla sekä kehittävän kunnallisen itsehallinnon sisältöä. Lain nähtiin kokoavan nykylakia paremmin yhteen vaikuttamismahdollisuuksien kokonaisuuden. Hyvänä pidettiin sitä, että kunnalle jää harkintavaltaa suoran demokratian muotojen ja laajuuden suhteen. Järjestöjen lausunnoissa puolestaan todettiin, ettei järjestöjen asema hahmotu lakiluonnoksesta riittävän selkeänä tai, että järjestöt nähdään lakiluonnoksessa liian kapea-alaisesti. Esiin tuotiin myös, että osallistumisen lisäämiseen sisältyy riski toimintamenojen kasvusta kunnissa. Joissain lausunnoissa todettiin suoran demokratian keinojen laajamittaisen hyödyntämisen vaikuttavan hidastavasti päätöksenteon valmisteluun kunnissa ja kiinnitettiin huomiota siihen, että lisääntyvät vaikuttamismahdollisuudet eivät saisi johtaa liian byrokraattisiin prosesseihin. Tärkeänä pidettiin samanaikaisesti huolehtia siitä, että keskeinen päätöksentekovalta ja riittävä liikkumavara talouden ja hallinnon järjestämisessä säilyy niillä toimielimillä, joilla on taloudellinen ja juridinen vastuu kunnan päätöksistä ja palvelujen turvaamisesta. Todettiin myös, että osallistumismahdollisuuksien parantamisella ei voida kompensoida kuntien itsenäisten vaikutusmahdollisuuksien heikentymistä hyvinvointipalvelujen järjestämiseen. Velvoitetta asettaa nuorisovaltuusto kannatti kaikista lausunnonantajista hieman yli puolet, kunnista sitä vastusti hieman yli puolet. Vastustus kohdistui nimenomaan velvoitteeseen asettaa nuorisovaltuusto, ei nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseen sinänsä. Vaikuttamistoimielinten asettamisen katsottiin olevan kuntien velvoitteiden ja tehtävien vähentämiseen liittyvien hallituksen tavoitteiden kanssa ristiriitainen. Toisaalta osassa lausuntoja vanhusten, vammaisten ja nuorten huomioiminen luonnoksessa esitetysti nähtiin tarpeellisena. Alueellisia toimielimiä koskevan pykälän katsottiin luovan puitteet alueellisen toiminnan kehittämiselle, mutta jättävän kuntakohtaiseen harkintaan alueellisen toimielimen tehtävistä, toimivallasta ja resursoinnista päättämisen. Säännöksen katsottiin täydentävän kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja liittyvän nimenomaan kuntalaisten lähidemokratian tarpeen toteutumiseen. Alueelliset toimielimet nähtiin mahdollisina erityisesti kuntaliitostilanteissa ja pinta-alaltaan suurissa kunnissa. Yleisesti korostettiin, että toimielimillä tulee kuitenkin olla riittävät tehtävät ja määrärahat, ei vain lausunnonantajan rooli. Kannettiin myös huolta siitä, että alueelliset toimielimet voivat kasvattaa kunnan hallintoa tarpeettomasti ja niiden asema voi jäädä heikoksi, jos niillä ei ole omia taloudellisia resursseja. Päätoimisen ja osa-aikaisen luottamushenkilön asemaa ja luottamushenkilön oikeutta saada vapaata työstään koskevia ehdotuksia pidettiin pääosin perusteltuina ja tarpeellisina mm. poliittisen johdon, kunnan toiminnan ja luottamushenkilöiden toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Lausunnonantajista EK ja Suomen Yrittäjät vastustivat luottamushenkilön asemaa ja oikeutta saada vapaata koskevia esityksiä. Myös Kirkon työmarkkinalaitos näki esitysten vaikeuttavan työnantajan perustehtävän toteuttamista ja esitettyjen subjektiivisten oikeuksien kaventavan työnantajan työnjohtovaltaa. Päätoimisuuden katsottiin voivan vaikuttaa yrittäjien hakeutumiseen luottamustehtävään ja esityksen olevan erityisen vaikea

6 6 (44) pk-yrittäjille. Luottamustoimen hoitoon tarvittavan vapaan myöntämisen perusteena tulisi näiden lausuntojen mukaan olla työnantajan ja työntekijän sopimus, ei pakko. Kuntastrategian sääntelemistä kuntalaissa kannatti enemmistö lausunnonantajista, mutta strategian sisällön määrittelemistä lain säännöksellä kritisoitiin. Vastaavalla tavalla johtajasopimuksen sääntelemistä laissa pidettiin perusteltuna, mutta siihen liittyvän yksityiskohtaisemman päätöksenteon toivottiin jäävän kunnan omaan harkintaan. Kunnanhallituksen puheenjohtajalle lakiluonnoksessa esitetyt tehtävät sen sijaan koettiin ristiriitaisiksi ja jossain määrin kunnan johtamisrooleja sekoittaviksi. Omistajaohjausta koskevan sääntelyn ottamista kuntalakiin kannatettiin laajasti, mutta samalla nostettiin esiin kuntakonsernin kokonaisedun määrittelemiseen mahdollisesti liittyvät hankaluudet sekä erityislainsäädännön etusija suhteessa kuntalakiin. Vastaavasti kuntien yhteistoimintaa koskevan sääntelyn täsmentämistä pidettiin perusteltuna, mutta samalla todettiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain vaikuttavan tulevaisuudessa erittäin huomattavalla tavalla kuntien väliseen yhteistoimintaan. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuutta pidettiin perusteltuna ja avoimuutta lisäävänä. Sen sijaan kunnanhallituksen jäsenen vaalikelpoisuutta koskeva sääntely sai ristiriitaisen vastaanoton konserniyhteisöjen hallitusten jäsenten osalta. Sääntelyn perusteet ymmärrettiin, mutta esitetty sääntely koettiin konsernin omistajaohjausta heikentävänä. Sääntelyä esitettiin lievennettäväksi erityisesti markkinoilla toimimattomien yhteisöjen osalta. Sen sijaan kunnan henkilöstöä koskevaa vaalikelpoisuusääntelyä piti enemmistö kuntalausunnonantajista perusteltuna ja lausunnoista ilmeni jopa toivetta esitettyä tiukempaan vaalikelpoisuussääntelyyn. Kritiikkiä esitetty säännös sai eräiltä puolueilta ja ammattiliittojen keskusjärjestöiltä. Otto-oikeuden rajaaminen vain kunnanhallituksen käyttöön sai ristiriitaisen vastaanoton. Pienemmät kunnat kannattivat esitettyä muutosta ja suuremmat vastustivat. Osa lausunnonantajista puolestaan esitti, että asian tulisi olla valtuuston päätettävissä. Sähköisten menettelytapojen ottamista kuntalakiin pidettiin hyvänä. Niiden yhteydessä nousivat kuitenkin esille henkilötietojen suojaan ja käytännön menettelytapoihin liittyvät kysymykset. Lausunnoissa todettiin, ettei ehdotetuissa säännöksissä ole johdonmukaisesti otettu huomioon salassapitosäännöksiä, minkä vuoksi säännösten suhteen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin katsottiin jäävän epäselväksi. Myös säännöksiä henkilötietojen saatavuudesta yleisen tietoverkon avulla katsottiin olevan tarpeen selkeyttää ottaen huomioon henkilötiedon käsitteen sisältö. Kunnan taseeseen kertyneen alijäämän kattamista koskevaa sääntelyä pidettiin yleisesti hyvänä uudistuksena. Enemmistö lausunnon antajista piti perusteltuna myös sitä, että alijäämän kattamisvelvollisuus koskee kuntayhtymiä. Useat kunnat kiinnittivät lausunnoissaan kuitenkin huomiota siihen, että alijäämän kattamisvelvollisuuteen säädetyn määräajan tulisi olla pidempi ja, että siihen tulisi voida saada joustavasti lisäaikaa. Kuntayhtymien osalta esitettiin sääntelyä, joka mahdollistaisi jäsenkuntien osallistumisen talouden tasapainottamisen suunnitteluun jo kahden alijäämäisen tilinpäätöksen jälkeen. Merkittävä osa kunnista katsoi, että suunnitteilla olevien sote-alueiden laaja omistuspohja ja vahva valtionohjaus aiheuttavat tilanteen, jossa kuntien rahoitusvastuu yhdistettynä alijäämän kattamisvelvollisuuteen synnyttää erittäin ongelmallisen tilanteen kuntien kannalta. Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyä koskevien säännösten siirtämistä kuntalakiin pidettiin yleisesti perusteltuna. Enemmistö piti myös konsernitason tarkastelua kuntien toiminnan organisointitavoissa olevien suurten erojen vuoksi tarkoituksenmukaisena. Useissa lausunnoissa konsernitason

7 7 (44) tarkastelua pidettiin kuitenkin ongelmallisena yksittäisten kriteerien, erityisesti asukasta kohti lasketun kuntakonsernin lainamäärän ja kuntakonsernin suhteellisen velkaantumisen osalta. Konsernitason tarkastelua pidettiin kiristävänä ja katsottiin, että konsernitason tiedot eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa konsernin taloudellisesta asemasta. Kunnan toimintaa markkinoilla koskeviin pykäläehdotuksiin liittyen pidettiin hyvänä, että kokonaisuus on koottu omaksi luvukseen. Eniten kantaa otettiin säännökseen kunnan myöntämän lainan, takauksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta tai muusta sitoumuksesta. Noin puolet asiaan kantaa ottaneista piti säännöstä perusteltuna ja katsoi sen selkeyttävän tilannetta sekä menettelytapoja. Lisäksi nähtiin, että säännös rajaa kunnan riskinottoa ja korostaa vastuuta yhteisten varojen käytöstä sekä markkinoiden toimivuudesta. Pykälää vastustavat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pieniä kuntia, jotka katsoivat, että se rajoittaa kunnan elinvoiman kehittämistä sekä kunnallista itsehallintoa. Pykälää vastustivat mm. Suomen Yrittäjät sekä EK, jotka katsoivat, että pykälä aiheuttaa kilpailun vääristymiä. Kunnan omistaman kiinteistön luovutusta tai vuokralle antamista koskevan pykälän osalta lausunnot jakaantuivat huomattavasti. Osa kantaa ottaneista piti sääntelyä voimassaolevan sääntelyn mukaisena ja tilannetta selkiyttävänä. Osa kantaa ottaneista piti säännöstä liian rajoittavana ja pitkälle menevänä, byrokraattisena sääntelynä sekä kustannuksia lisäävänä. Osa ehdotti koko pykälän tai sen osan poistamista. Julkisen palvelun velvoitetta koskevaa pykäläluonnosta kommentoitiin varsin vähän. Osa kantaa ottaneista piti ehdotusta tarpeellisena ja hyvänä ja katsoi sen avuksi sovellettaessa julkisen palvelun velvoitetta koskevaa EU-sääntelyä. Oikeusministeriön sekä ruotsinkielisten kuntien lausunnoissa nostettiin esille myös kielellisiin oikeuksiin liittyvät kysymykset ja niiden esille tuominen kuntalaissa. Lisäksi lausunnoissa nostettiin laajasti esille tarve kunnallisvalitusoikeuden tarkastelemiseen sekä esitettiin myös valituslupajärjestelmän käyttöönottoa kunnallisasioissa. Suomen Kuntaliitto esitti lausunnossaan, että kuntalakiin lisättäisiin yleiset säännökset kuntien kokeilutoiminnasta. Kokeilutoiminnan tarkoituksena olisi lainsäädännön asettamista velvoitteista poiketen kokeilla erilaisia palvelujen organisoimis- ja toteuttamistapoja. Tavoitteena olisi antaa kokeilukunnille vapauksia lainsäädännössä esitetyistä velvoitteista, jotta kunnat voisivat vapaammin kehittää palvelujaan. Noin viidesosa lausuneista kunnista esitti lausunnossaan, että lain voimaantuloa kokonaisuudessaan tulisi siirtää vuoden 2017 alkuun, jotta esitetyt muutokset pystyttäisiin paremmin koordinoimaan vireillä olevien muiden muutoshankkeiden kanssa. Ehdotettua lain rakennetta ja lukujen järjestystä pidettiin lähes poikkeuksetta selkeänä ja loogisena. 3 Lausunnoissa esitettyjä näkökohtia lakiluonnoksesta 3.1 Yleiset säännökset (luku 1) 1 Lain tarkoitus Lain tarkoitukseen liittyen annettiin vain muutama lausunto. Lausunnoissa todettiin mm. että paikallisen itsehallinnon peruskirjassa ilmaistu paikallisen itsehallinnon käsite tulisi näkyä laissa selvemmin ja että pykälää tulisi täydentää voimassa olevan lain säännöksellä

8 8 (44) 2 Soveltamisala siitä, että kuntien tehtävistä säädetään lailla. Säännöksen säilyttämistä nykyisen sisältöisenä pidettiin selkeämpänä. Lisäksi esitettiin, että vähintäänkin lain perusteluissa voitaisiin ottaa esille segregaation ehkäisemisen näkökulma ja että kestävään kehitykseen kuuluu myös sukupuolten tasaarvo. Todettiin myös, että lain käsite hyvinvointi ei kata riittävällä tavalla terveyttä, vaan tulisi käyttää käsiteparia hyvinvointi ja terveys. Joissakin lausunnoissa todettiin myös, että lain tarkoituksessa tulisi näkyä kunnan velvollisuus huolehtia palveluiden tehokkaasta järjestämisestä. Lain soveltamisalaan ei juurikaan otettu kantaa. Lain soveltamisalaan liittyviä kannanottoja esitettiin erityisesti kunnan toimintaa ja omistajaohjausta koskevien pykälien yhteydessä, jolloin esille nostettiin kysymys yleislain ja erityislainsäädännön välisestä suhteesta. 3 Kunnan jäsen, 4 Kunnan nimi, 5 Kunnan vaakuna 6 Kunnan toiminta Kunnan jäsenyyttä kommentoitiin vain yhdessä lausunnossa, jonka mukaan kaksoiskuntalaisuus tulisi mahdollistaa, jotta turvattaisiin vapaa-ajan asukkaille entistä paremmat kuntapalvelut. Kunnan nimeä koskevaa pykälää ei kommentoitu lausunnoissa lainkaan. Kunnan vaakunaa koskevaa pykälää kommentoitiin vain yhdessä kuntalausunnossa, jossa kunnan vaakunan käytöstä toivottiin selkeämpää ohjeistusta ja keinoja rajoittaa vaakunan käyttöä kunnan päätöksin. Lisäksi maakunnan liitot esittivät, että maakuntavaakunan käyttö tulisi mahdollistaa ja ottaa asiasta säännökset kuntalakiin. Kunnan toimintaa koskeva pykälää kommentoitiin runsaasti. Pykälää piti esityksen mukaisessa muodossa perusteltuna 89 lausunnonantajaa, joista kuntia oli 80. Täysin turhana määritelmää piti kuusi lausunnonantajaa, joiden näkemyksen mukaan on epäselvää, miksi käsitemäärittely on esitetty ja sen sijaan tulisi pitäytyä pelkästään juridisen kuntakonsernin määritelmässä. Erityisesti suurempien kaupunkien lausunnoissa esitetyn pykälän sisältöä pidettiin lähtökohtaisesti perusteltuna, mutta todettiin, että pykälän sisältöä ja merkitystä tulisi vielä täsmentää. Kuntalain soveltamisalan laajentamista aiemmasta kunnan hallinnosta ehdotettuun kunnan toimintaan pidettiin periaatteessa perusteltuna muutoksena, mutta sen epäiltiin johtavan hankaliin rajanvetokysymyksiin ja tulkintaongelmiin. Kuntien toiminnan ja talouden käsittelyä kokonaisuutena todettiin myös vaikeuttavan erityyppisten yhteisöjen eriävät ohjausmenettelyt sekä erityislainsäädännön, joka syrjäyttää kuntalain. Erityisesti yhtiölainsäädäntöön liittyen esitettiin myös näkemyksiä, joiden mukaan pykälä on käytännössä tarpeeton ja mahdoton soveltaa. Lisäksi todettiin, että laajan määritelmän tosiasiallisia vaikutuksia ei oltu valmistelussa huomioitu ja arvioitu läpi lakiehdotuksen. Ongelmia nähtiin mm. kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja aloiteoikeudessa sekä kunnan toimintaa koskevassa tiedotusvelvollisuudessa. Laaja-alaisen määritelmän soveltamisen koettiin lisäävän niin kunnan kuin kuntakonserninkin hallinnollista kuormaa, samoin kuin niiden kuntakonserniin kuulumattomien toimijoiden kuormaa, jotka tulevat kunnallisen omistuksen, sopimuksen tai rahoituksen kautta kunnan toiminnan piiriin. Tiedottamista, osallistumista ja vaikuttamista koskevien velvoitteiden soveltaminen esimerkiksi suhteessa liikesalaisuutta ja yksityisyyden suojaa koskevaan sääntelyyn koettiin ongelmalliseksi.

9 9 (44) 3.2 Kunnan tehtävät ja järjestämisvastuu (luku 2) 7 Kunnan tehtävät Kunnan tehtäviä koskevaa säännöstä ei kommentoitu kovinkaan laajasti. Lausunnoissa tulivat näkyviin tarve vähentää kuntien tehtäviä sekä korostettiin valtion rahoitusvastuuta kuntien tehtäviin liittyen. Lisäksi nostettiin esille markkinoiden toimivuuteen liittyviä näkökohtia. Kuntasektorin ulkopuolisten lausunnonantajien lausunnoissa esitettiin, että kuntalain 7 :ssä tulisi mainita kunnan yleistä toimialaa rajoittavat hallinnon toissijaisuuden ja paikallisuuden periaatteet sekä teollisen ja kaupallisen toiminnan kielto. Lisäksi esitettiin, että kunnille tulisi asettaa kielto ryhtyä kilpailua vääristävään toimintaan. Tähän liittyen kunnan tehtäviin esitettiin myös lisättäväksi markkinoiden toimivuutta koskevat periaatteet. Julkisen ja yksityisen sektorin terveen kilpailun katsottiin toimivan osaltaan hyvänä mittarina kunnan oman toiminnan tuottavuuden arvioinnissa ja kannustavan kuntaa tarjoamaan yhä parempia palveluita. Kunnan roolia ja tehtäviä kansalaisten vaikutuskanavana, palveluiden järjestäjänä ja alueensa elinvoiman vahvistajana toivottiin määriteltävän selkeämmin. Lisäksi esitettiin, että peruskunnan rinnalle luotaisiin myös kuntien tiivistyvään yhteistyöhön perustuvia hallintomalleja. 8 Kunnan järjestämisvastuu Järjestämisvastuuta koskevasta pykälästä annettiin 78 lausuntoa, jotka keskittyivät pääosin kuntalain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain väliseen suhteeseen. Lausunnoissa kritisoitiin sitä, ettei esitysluonnoksesta tai sen perusteluista ilmene, kuinka mahdollinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtäminen sote-alueille tai Helsingin seutua koskettavassa metropolilainsäädäntöhankkeessa kaavailtu uusi alueellinen hallinto vaikuttaisivat kuntalain soveltamiseen. Lausuntojen mukaan kuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö sekä metropolilainsäädäntö eivät tulisi muodostamaan johdonmukaista kokonaisuutta, jollei järjestämisvastuun käsitettä määritellä niissä samalla tavoin. Järjestämisvastuuta koskevan pykälän 3 momenttiin eli kunnan rahoitusvastuuseen viitaten todettiin, että olisi vastaavasti tarpeellista säätää, että kunnan järjestämisvastuun laajentaminen lainsäädännössä edellyttää valtiolta uusien tehtävien täysimääräistä rahoitusta. Esitettiin myös, että järjestämisvastuu voisi määräytyä siten, että ko. palvelut eivät kuuluisi enää jatkossa kunnan tehtäväksi, vaan rahoitus- ja järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta muun julkisen organisaation vastuulle. Myös rahoitusvastuun ja järjestämisvastuun mahdollista eriytymistä sotessa kritisoitiin voimakkaasti ja nähtiin se hyvin suurena riskinä kuntien vaikutusvallan kannalta. Lisäksi lausunnoissa otettiin kantaa lähipalveluihin ja niiden turvaamiseen. Järjestämisvastuussa olevan tahon määritellessä palvelujen ja muiden toimenpiteiden tarpeen, määrän ja laadun, nähtiin riskinä, että eri alueille palvelutarpeet määritelläänkin niin, että kuntalaiset eivät tosiasiallisesti ole yhdenvertaisia saatavuuden näkökulmasta katsoen Oikeusministeriön lausunnossa pykälään esitettiin lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan suomen ja ruotsinkielisten asukkaiden mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan on turvattava siten kuin kielilaissa (423/2003) ja muualla laissa säädetään. Lisäksi todettiin, että perusteluista tulisi näkyä vastuun palvelu-

10 10 (44) 9 Tuottamisvastuu jen yhdenvertaisesta saatavuudesta tarkoittavan myös sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista. Tuottamisvastuuta koskevaa pykälää kommentoitiin vähän. Kommenteissa pohdittiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain vaikutusta pykälään. Lisäksi Kirkkohallitus katsoi lausunnossaan, että pykälän perusteluissa olisi perusteltua tuoda julki kuntien ja seurakuntien välinen yhteistoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnossa esitettiin, että perusteluissa olisi syytä selkeämmin todeta palvelusetelin käytön edellyttävän erityislainsäädännön säännöstä. 3.3 Valtion ja kunnan suhde (luku 3) 10 Kuntien seuranta ja laillisuusvalvonta Ammattiliittojen keskusjärjestöt esittivät lausunnoissaan, että aluehallintovirastojen toimivaltaa tulisi muuttaa siten, että virastoilla olisi omasta aloitteestaan oikeus tutkia kuntien toiminnan lainmukaisuutta. 11 Valtion ja kuntien neuvottelumenettely, 12 Kuntatalousohjelma ja 13 Kuntatalouden ja hallinnon neuvottelukunta 3.4 Valtuusto (luku 4) Lähes kaikki lausunnon antajat pitivät kuntatalousohjelmaa lähtökohtaisesti perusteltuna uudistuksena ja osana julkisen talouden suunnitelmaa sen katsottiin voivan luoda edellytyksiä kuntatalouden kestävyydelle. Kunnat pitivät hyvänä sitä, että kuntataloutta tarkastellaan kokonaisuutena ja että valmistelu tehdään ministeriöiden yhteistyönä. Eri ministeriöiden sitoutumista kuntatalousohjelman valmisteluun pidettiin sen toimivuuden kannalta keskeisenä. Useat kunnat korostivat Suomen Kuntaliiton asemaa ja pitivät tärkeänä, että se osallistuisi valmisteluun tasavertaisena osapuolena. Useimmat kunnat esittivät kuitenkin epäilyjä, jota liittyvät kuntien itsehallintoon kuuluvan rahoitusperiaatteen toteutumiseen ja kustannusvaikutusten todelliseen ja riippumattomaan arviointiin. Lausunnoissa todettiin, että neuvottelumenettelyä tulisi kehittää siten, että voidaan realistisesti määrittää kunnan tehtävien ja rahoituksen tasapaino ja katsottiin tämän edellyttävän lakisääteisten tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä. Muutamissa lausunnoissa todettiin riippumattoman arvioinnin edellyttävän, että arvioinnin tekevät tai siinä ovat mukana ulkopuoliset riippumattomat asiantuntijat. Ministeriön puolelta kustannusten arvioinnin todettiin edellyttävän uusia menettelytapoja ja lisäresurssointia arvioinnin tekemiseen. Muutama kunta esitti riskinä olevan, että kuntien päätösvalta taloudesta edelleen kaventuu. Katsottiin, että talousvaikutuksia tulisi tarkastella myös yksittäisen kunnan tasolla ja että kuntatalouden arviointi kokonaisuutena voisi johtaa yleisen toimialan tehtävien kaventumiseen. Tältä osin esitettiin näkemys, että kuntatalousohjelman perustuslainmukaisuus tulisi selvittää. 14 Valtuuston tehtävät Valtuuston tehtäviä kommentoitiin hyvin vähän.

11 11 (44) 15 Kuntavaalit Muutamassa lausunnossa esitettiin omistajaohjaukseen ja konserniohjeisiin liittyvien asioiden jättämistä kokonaisuudessaan kunnanhallitukselle. Myös liikelaitoksille asetettavat tavoitteet koettiin kuuluvan kunnanhallituksen tehtäviin. Opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnossa todettiin, että valtuuston tulisi edelleen voida vahvistaa hallinnonalakohtaisia suunnitelmia, jotta hallinnonalakohtaiset erityispiirteet tulisivat huomioiduiksi. Kuntavaalien ajankohdan muuttamista vastusti 71 lausunnonantajaa. Näistä 3 oli muita tahoja kuin kuntia. Muutosesitystä vastustaneiden mukaan nykyinen kalenterivuoden alussa alkava valtuustokausi palvelee kuntataloutta parhaiten. Muutoksen koettiin vaikeuttavan hyväksi koettua vuosirytmiä kunnallishallinnossa ja varsinkin taloussuunnittelussa. Joiden lausunnonantajien mielestä vastavalitun valtuuston mahdollisuudet ja kyvyt vaikuttaa taloussuunnitteluun välittömästi valtuustokauden alussa olisivat myös rajalliset. Valtuustokauden alkamisajankohdan ja kuntavaalien ajankohdan muuttamista kannatti 94 lausunnonantajaa, joista 8 oli muita kuin kuntia. Eli 86 kuntaa ilmoitti kannattavansa kuntavaalien ajankohdan muutosta ilman minkäänlaisia reunaehtoja tai rajauksia. Lausunnonantajista 16 esitti näkemyksen, jonka mukaan kuntavaalien ajankohdan muutos ja valtuustokauden alkamisajankohdan muutos ovat perusteltuja, mutta katsoivat, että käytännön syistä joko valtuuston toimikauden alkamista tulisi hieman myöhentää esimerkiksi elokuun alkuun tai vastaavasti vaalien toimittamista aikaistaa huhtikuusta enemmän alkuvuoteen. Lausunnonantajista 22 ei ottanut asiaan lainkaan selvää kantaa, vaan totesi, että valtuustokauden muutoksella olisi demokratian toteutumisen kannalta todennäköisesti positiivisia seurauksia, mutta vastaavasti muutos aiheuttaisi suuria hankaluuksia kunnan strategiselle suunnittelulle ja taloussuunnittelulle sekä vaikeuttaisi tilinpäätöksen käsittelyä. Osa tähän ryhmään kuuluvista lausunnonantajista totesi, että jos muutos toteutetaan, tulisi aikaistaa tilinpäätöksen käsittelyaikataulua niin, että vanha valtuusto käsittelisi tilinpäätöksen. Joissakin lausunnoissa nostettiin myös esille huoli siitä, ettei kuntaliitosten yhteydessä jouduttaisi järjestämään kaksia kunnallisvaaleja lyhyen ajan sisällä. Lisäksi esitettiin muutamia näkemyksiä siitä, että kunnalliset ja valtiolliset vaalit tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdistää samaan ajankohtaan. Vaalien nimenmuutosta kommentointiin erittäin vähän. Vain muutama lausunnonantaja otti nimenmuutokseen mitään kantaa todeten lähinnä, että nimenmuutokselle ei oltu esitetty juurikaan perusteluita. 16 Valtuutettujen lukumäärä, 17 Varavaltuutetut Valtuuston koon jättämistä kunnan omaan harkintaan kannatti selvä enemmistö eli 86 lausunnonantajaa asiaan kantaa ottaneista. Näistä oli kuntia 82. Lisäksi 20 kuntaa piti muutosta muuten hyvänä, mutta esitti kantanaan, että esitetty sääntely saattaa mahdollistaa myös epätarkoituksenmukaisen suuret valtuustot. He katsoivat, että valtuuston koolle tulisi asettaa laissa myös enimmäiskoko. Vastaavasti todettiin myös, että esityksen mukaisia alarajoja tulisi laskea vielä enemmän, jolloin kunnat voisivat kokeilla eurooppalaistyyppisiä pieniä valtuustokokoonpanoja. Nykyisen sääntelyn kannalla, ilman mitään muutoksia, oli selkeästi 26 lausunnonantajaa, joista kuntia oli 24. Puolueista nykyistä sääntelyä kannatti Svenska Folkpartiet rp.

12 12 (44) Lausunnoissa esitettiin myös näkemyksiä, joiden mukaan valtuuston koon sääntelyksi riittäisi esimerkiksi asukaan raja, jolloin portaita olisi vain 1-3. Lisäksi esitettiin näkemys, jonka mukaan esitetty valtuuston koon alaraja tulisi olla korkeampi. Varavaltuutettuja koskevaa pykälää ei kommentoitu. 18 Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat Valtuuston puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa koskevaa pykälää ei juurikaan kommentoitu. Sääntelyä pidettiin toimivana tai todettiin, ettei siihen ole mitään kommentoitavaa. Yhdessä lausunnossa epäiltiin, onko asiasta lainkaan tarpeen säätää lain tasolla. 19 Valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen Valtuustoryhmää ja sen toiminnan tukemista koskevaa pykälää kommentoitiin sangen vähän. Yksittäisissä lausunnoissa todettiin, että pykälässä tulisi korostaa valtuustoryhmien tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun tärkeyttä ja toisaalta esitettiin myös joitakin näkemyksiä, ettei kunnan tulisi tukea valtuustoryhmien toimintaa lainkaan. Esille nousi myös näkemys, jonka mukaan olisi perustellumpaa siirtyä avoimeen, vaalitulokseen perustuvaan puoluetukeen valtuustoryhmille ja että tulisi luopua kuntayhtiöiden hallituspalkkioihin kohdistuvasta ns. puolueverokäytännöstä. Nykyistä menettelytapaa ei pidetty asianmukaisena tapana tukea puolueiden paikallistoimintaa. Tähän liittyen todettiin myös, että hallituspaikkoihin liittyvästä ja paikallisyhdistyksille osoitetusta taloudellisesta tuesta luopuminen saattaisi olla omiaan edistämään myös lakiluonnoksen 48 :n 2 momentissa tarkoitetun, konsernin tytäryhteisön hallituksen riittävän talouden ja liiketoiminnan asiantuntemuksen tavoitetta. 3.5 Kunnan asukkaiden osallistumisoikeus (luku 5) 20 Äänioikeus kuntavaaleissa Ehdotettua äänioikeuden laajentamista kommentoitiin varsin harvoissa lausunnoissa. Niissä sitä pidettiin pääsääntöisesti perusteltuna. Väestörekisterikeskus ja Helsingin maistraatti kiinnittivät huomiota väestötietojärjestelmiin tarvittaviin muutoksiin ja muutosten kustannuksiin. Osassa järjestöjen, puolueiden ja kuntien lausunnoista katsottiin, että äänioikeusikärajaa tulisi alentaa 16 vuoteen. Myös internet-äänestäminen nostettiin vaihtoehtoisena äänestystapana esiin joissain lausunnoissa. 21 Äänestysoikeus kunnallisessa kansanäänestyksessä Äänestysoikeutta koskeviin ehdotuksiin esitettiin vain vähän kommentteja. Äänestysoikeuden laajentamista äänioikeutta vastaavasti pidettiin pääsääntöisesti perusteltuna. Väestörekisterikeskus toi esiin, että kansanäänestyksen äänestäjäluettelon valmistaminen äänestysaluekohtaisesti edellyttää vähäistä tarkistusta tarkoitukseen käytettävään tietokoneohjelmaan ja totesi tarkistus myös edellyttäisi täsmennyksiä äänestysoikeuden edellytyksiin 21 :n 2 momentin osalta. Myös joissain muissa, yksittäisissä lausunnoissa esitettiin täsmennyksiä koskien äänestysalueiden määräytymistä tai äänestysoikeutta kunnan osaaluetta koskevissa kansanäänestyksissä. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös äänestysoikeuden ja kansanäänestysaloiteoikeuden ikärajoihin liittyvään ristiriitaan (ks. 25 ). Joissain lausunnoissa esitettiin äänes-

13 13 (44) tysikärajan alentamista vastaavasti kuin 25 :ssä on kansanäänestyksen aloiteoikeuden osalta lakiehdotuksessa esitetty. 22 Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet 23 Aloiteoikeus Yhteensä 100 lausunnonantajaa otti kantaa yleiseen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia koskevaan 22 :ään. Näistä lausunnonantajista 90 kannatti pykälän säätämistä joko sellaisenaan tai täydennyksin. Pykälään otti kantaa 81 kuntaa, joista sitä kannatti 73. Esimerkinomaista luetteloa pidettiin yleisesti ottaen hyvänä. Vain kolmessa lausunnossa esitettiin harkittavaksi velvoittavampaa sanamuotoa. Erityisesti keskustelu- ja kuulemistilaisuuksien, palvelujen kehittämisen yhdessä käyttäjien kanssa sekä palvelun käyttäjien edustajien valitsemisen kunnan toimielimiin katsottiin edistävän vaikuttamismahdollisuuksia. Toisaalta muutamassa lausunnossa esitettiin huoli siitä, että luettelo saattaa ohjata käyttämään juuri siinä mainittuja keinoja. Monessa lausunnossa korostettiin sähköisten vaikuttamismenetelmien merkitystä. Pykälän 2 momentin kohdat keräsivät muutamia yksittäisiä kommentteja. Muutama kunta epäili kansalaisraatien mahdollisuuksia tuottaa kokonaisvaltaista, valistunutta kuntalaismielipidettä. Katsottiin myös, että nimitys kansalaisraati viittaa tarpeettomasti Suomen kansalaisuuteen, joka ei ole kunnallisen osallistumisen edellytys. Nimitystä kuntalaisraati tai asukasraati pidettiin parempana. Erityisesti korostettiin asukkaiden mielipiteiden selvittämistä ennen päätöksentekoa. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia tulisi kohdentaa nimenomaan valmisteluvaiheeseen. Palvelun käyttäjien edustajien valitsemista kunnan toimielimiin pidettiin laajasti erittäin tärkeänä. Usean kunnan lausunnossa todettiin, että johtokunnan jäsenten tai osan jäsenistä valitseminen valtuuston määrittämien perusteiden mukaisesti kunnan asukkaiden, kunnan henkilöstön tai palvelujen käyttäjien esityksestä tuo paremmin esille palveluiden käyttäjien näkökulman nykyisten poliittisesti valittujen johtokunnan jäsenten sijaan. Vain harvat lausunnonantajat ottivat laajemmin kantaa aloiteoikeutta koskevaan 23 pykälään. Esitetyn säännöksen nähtiin parantavan kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia, korostavan aloitteiden merkitystä sekä vahvistavan ja yhdenmukaistavan kunnissa nykyisin käytössä olevia toimintatapoja. Suurin osa lausunnonantajista piti 23 :n 1. momentissa esitettyjä täsmennyksiä tarpeellisina ja perusteltuina. Aloiteoikeuden omaavien tarkempaa määrittelyä pidettiin parannuksena nykytilaan. Aloiteoikeuden laajentamista kunnan asukkaiden lisäksi palvelujen käyttäjille sekä kunnassa toimiville yhteisöille ja säätiöille pidettiin kuntien nykyisen toimintaympäristön huomioiden perusteltuna. Mahdollisuus palvelualoitteen käyttöönotolle oli monien kuntien mukaan tervetullut ja pykälän koettiin mahdollistavan palvelualoitteen käyttöönottoa ja käytön laajuutta koskevan päätöksenteon paikalliset olosuhteet ja kunnan omat tavoitteet huomioiden. Osa kunnista, poliittisista puolueista ja työmarkkinajärjestöistä suhtautui toisaalta kriittisesti palvelualoitteen käyttöönoton mahdollistavaan lainsäädäntöön ja korosti lausunnoissaan, että aloiteoikeus tulisi olla vain kuntalaisilla. Aloiteoikeus nähtiin kuntalaisille tarkoitettuna kuntademokratian työkaluna, jota ei tulisi yhdistää palvelutuotantotapaa koskevaan poliittiseen päätöksentekoon.

14 14 (44) Määritelmää aloiteoikeuden omaavista tahoista pidettiin muutamissa lausunnoissa epäselvänä. Lausunnoissa esitettiin, että aloiteoikeuden omaavia ei määriteltäisi laissa nykyistä tarkemmin, vaan tyydyttäisiin voimassa olevan lain tapaan yleiseen määritelmään kunnan asukas tai kunnan jäsen. Oikeusministeriö katsoi, että aloiteoikeutta on mahdollista esityksen mukaisesti myös laajentaa kunnan palvelujen käyttäjiin, kunhan laissa määritellään yksiselitteisesti, mitä palvelujen käyttäjällä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Oikeusministeriö esitti myös, että aloiteprosessia tarkennettaisiin aloitteen muotovaatimusten, kannatusilmoituksissa vaadittavien tietojen sekä aloitteen vireilläoloajan ja käsittelyajan osalta. Aloitteen käsittelyvelvollisuuden määräajan laajentamista koskemaan myös niitä aloitteita, jotka eivät kuulu valtuuston toimivaltaa pidettiin pääosin tervetulleena uudistuksena. Erimielisyyttä oli kuitenkin siitä, onko ehdotettu kahden prosentin kynnys kunnan asukkaiden näkökulmasta liian korkea vai matala. Suurissa kaupungeissa 2 prosentin rajaa pidettiin liian korkeana. Sen sijaan asukasluvultaan pienemmissä kunnissa rajaa pidettiin liian matalana. Yleisesti lausunnoissa huomautettiin, että pykälän 2. momentista puuttuu maininta siitä, minkä ajankohdan mukaan asukaslukumäärään vertailu tehdään. 24 Kunnallinen kansanäänestys Harvoissa lausunnoissa otettiin kantaa 24 :ään. Joissain lausunnossa tuotiin esiin, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen sijaan tulisi sitovan kansanäänestyksen olla mahdollista, sillä tämä voisi lisätä tunnetta vaikuttamisen mahdollisuuksista. Kansanäänestys voisi tällöin olla sitova esimerkiksi, mikäli äänestysprosentti kansanäänestyksessä on yli 50. Toisaalta osassa lausuntoja taas painotettiin, että kansanäänestyksen perusteltua olla jatkossakin vain neuvoa-antava. Mahdollisuutta järjestää kunnallinen kansanäänestys verkossa ja vaalien yhteydessä esitettiin useammissa, erityisesti kuntien lausunnoissa. Myös kansanäänestyksen teknisten ja toteuttamisvaatimusten toivottaisiin olevan kuntavaaleja keveämmät. 25 Kansanäänestysaloite Kansanäänestysaloitetta koskevia ehdotuksia kommentoitiin vähän. Tähän kantaa ottaneet kommentoivat eniten ikärajan alentamiseen liittyvää ehdotusta. Näkemykset tältä osin jakautuivat. Ehdotusta ikärajan alentamisesta puoltavat näkivät tarpeellisena tarjota alaikäisille uusia vaikuttamisen keinoja. Esityksen nähtiin vahvistavan nuorten osallistumista ja oikeutta osallistua päätöksentekoon yhdenvertaisina kuntalaisina. Samanaikaisesti korostettiin, että nuorille on myös tiedotettava mahdollisuuksista vaikuttaa. Ikärajan alentamista vastustettiin mm. siksi, ettei 15 vuotta täyttäneitä pidetä riittävän valveutuneina ottamaan osaa kunnalliseen päätöksentekoon. Enemmän kritisoitiin kuitenkin sitä, että esityksen johdosta aloite- ja äänestysoikeuden edellytykset eivät säilyisi yhtäläisinä ja olisi ristiriitaista, että aloitteen tekijöillä ei olisi mahdollisuuksia äänestää, mikäli aloitteessa esitetty kansanäänestys järjestettäisiin. Osa esitti, että myös äänestysikärajaa tulisi vastaavasti alentaa 15 vuoteen. Muutamassa lausunnossa esitettiin, että valtuuston tulisi toimittaa kansanäänestys, mikäli aloitteen olisi allekirjoittanut tietty määrä kunnan asukkaita, esim. 25 :n 2 mom. mukaisesti neljä prosenttia aloitteen tekijöistä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi 10 prosenttia kunnan äänioikeutetuista. Menettelyn, jossa valtuusto voi prosenttiosuuden täyttyessäkin päättää jättää järjestämättä äänestyksen, koettiin turhauttavan aloitteen tehneitä. Toisaalta osassa lausuntoja taas korostettiin, että esityksen mukaista menettelyä voidaan em. huolimatta pitää tarkoituksenmukaisempana, koska valtuustolle tulee jättää viimekätinen valta harkita

15 15 (44) 26 Nuorisovaltuusto 27 Vanhusneuvosto äänestyksen tarpeellisuus. Yksittäisissä lausunnoissa edelleen esitettiin, että 25 :n 2 momentissa esitetty 4 prosentin vaatimus tulisi alentaa 3 prosenttiin. Lisäksi muun muassa oikeusministeriö sekä monet muut lausunnonantajat esittivät, että vastaavasti kuin aloiteoikeuden (23 ) osalta, tulisi myös kansanäänestysaloitteen osalta säätää aloiteprosessista esitettyä tarkemmin (mm. muotovaatimukset, vireilläoloaika ja käsittelyaika sekä se, mistä ajankohdasta vaadittava prosenttiosuus/asukasluku määritellään). Nuorisovaltuustoa koskeva 26 oli yksi kaikkein kommentoiduimpia pykäliä koko lakiluonnoksessa. Siihen otti jollakin tavoin kantaa yhteensä 226 lausunnonantajaa. Kaikista lausunnonantajista 121 piti esitettyä sääntelyä perusteltuna, 105 vastusti sitä. Kunnista 182 lausui nuorisovaltuustosta. Yhteensä 83 kuntaa kannatti sitä tai piti sen säätämistä mahdollisena, 99 vastusti. Kuntakoolla ei ollut merkitystä sen suhteen, kannattiko vai vastustiko kunta säännöstä. Osa kunnista oli pyytänyt laista ja erityisesti tästä pykälästä nuorisovaltuustonsa kannanoton. Nuorisovaltuustoa kannattaneet pitivät esitystä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien turvaamisen näkökulmasta perusteltuna. Sitä perusteltiin myös nuorten ja lasten vaikuttamismahdollisuuksien heikolla nykytilalla sekä sillä, että vanhusneuvostot ovat jo vanhuspalvelulain mukaan pakollisia. Säännöstä vastustaneet katsoivat sen muodostavan lisävelvoitteen kunnalle. Velvoittavaa säännöstä pidettiin lain hengen ja periaatteiden vastaisena ja vastustus kohdistuikin pääosin nuorisovaltuuston asettamisen pakollisuuteen, ei nuorisovaltuustotoimintaan tai nuorten vaikuttamismahdollisuuksiin sinällään. Keinovalikoima pitäisi näiden lausunnonantajien mukaan jättää paikallistasolla harkittavaksi. Esitettiin myös kritiikkiä siitä, että lakiluonnos jättää kunnan varsinaisen toimielinorganisaation muodostamisen pitkälti kunnan omaan harkintaan, mutta velvoittaisi kunnat perustamaan nuorisovaltuuston, joka ei olisi kunnan virallinen toimielin. Osassa lausuntoja nuorisovaltuustoja pidettiin pienen kunnan näkökulmasta tarpeettomina tai tuotiin esille, ettei nuorisovaltuustotoiminta edusta kaikkia kunnan nuoria ja alle 18-vuotiaita. Eräs kunta nosti käytännön ongelmana esiin, että kunnan nuoret lähtevät vuotiaina toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vaikka säilyttävätkin kotikuntansa. Tärkeänä pidettiin nuorten mahdollisuutta päästä läsnäolo- ja puheoikeudella mukaan haluamiinsa lautakuntiin. Hyvin monessa lausunnossa esitettiin, että tulisi olla mahdollista muodostaa kuntien yhteinen nuorisovaltuusto. Niin säännöstä kannattaneet kuin vastustaneetkin pitivät tärkeänä, että toimintaan varataan resursseja ja tukea. Laajalti pidettiin myös tärkeänä, että lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ei ole rajattu pelkästään lasten ja nuorten asioihin, vaan kattavasti kunnan asioihin. Todettiin myös, että nuorisovaltuustot eivät itsessään riitä ainoaksi nuorten vaikuttamiskeinoksi, vaan nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia tulee edelleen kehittää myös muuten. Kaksi kuntaa ja yksi puolue esittivät tässä yhteydessä nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantamista laskemalla äänioikeusikäraja 16 vuoteen. Vanhusneuvostoja koskevaan pykälään otti kantaa peräti 139 lausunnonantajaa, joista 73 kannatti esitettyä sääntelyä ja 63 vastusti sitä. Kunnista kantaa otti yhteensä 110 kuntaa, joista 48 kannatti esitettyä sääntelyä ja 59 vastusti sitä.

16 16 (44) 28 Vammaisneuvosto 29 Viestintä Esitetyn sääntelyn kannattajat pitivät hyvänä, että säädökset on koottu erityislainsäädännöstä kuntalakiin. Vanhusneuvostoja vastustettiin pitkälti samoilla argumenteilla kuin nuorisovaltuustojakin. Niiden toimintaa ja tarpeellisuutta sinällään ei juurikaan kritisoitu, mutta toivottiin, että neuvostojen perustaminen olisi kuntien omassa harkinnassa. Muutamassa lausunnossa todettiin vanhuspalvelulaissa jo olevan riittävät säännökset asiasta. Osassa lausuntoja kritisoitiin vaikuttajaryhmien toimielinten ottamista kuntalakiin ylipäätään tai pidettiin vanhusneuvostoja esim. pienten kuntien näkökulmasta tarpeettomina. Monessa lausunnossa tuotiinkin esille, että vanhusneuvoston tulee voida olla usean kunnan yhteinen. Lausunnoissa korostettiin myös toiminnan edellyttävän riittävää tukea ja resursseja. Muutamissa lausunnoissa tuotiin esille, että tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja tuottamisratkaisut tulevat vaikuttamaan niin vanhus- kuin vammaisneuvostojenkin tehtäviin ja rooliin. Vammaisneuvostoa koskevasta pykälästä annettiin 130 lausuntoa, joista kuntien lausuntoja 97. Kaikista lausunnoista 86 lausunnossa kannatettiin esitettyä sääntelyä, näistä kuntia 67. Vammaisneuvoston vapaaehtoisuutta kritisoi 20 lausunnonantajaa. Minkäänlaista sääntelyä kuntalakiin vammaisneuvostoista ei pitänyt tarpeellisena 24 lausunnonantajaa. Esitettyä sääntelyä kannatettiin erityisesti sillä perusteella, että vammaisneuvostojen asettaminen jäisi kuntien harkintaan. Vammaisneuvostot ovat jo vakiinnuttaneet asemansa niissä kunnissa, joissa niitä on perustettu. Pidettiin myös hyvänä, että myös säädökset vanhus- ja vammaisneuvostoista on koottu erityislainsäädännöstä kuntalakiin. Esityksen vastustajien vastustus kohdistui erityisryhmien vaikuttajatoimielimiin ja niiden tarpeellisuuteen tai niistä säätämisen tarpeellisuuteen ylipäätään. Vammaisneuvostoihin tai vammaisten vaikuttamismahdollisuuksien huomioimiseen sinällään ei juuri kohdistunut kritiikkiä. Osa lausunnonantajista kritisoi sitä, että esityksen mukaan vammaisneuvoston asettaminen olisi kunnille vapaaehtoista. Niiden mukaan kunnille tulisi säätää velvollisuus asettaa vammaisneuvosto. Tätä perusteltiin erityisesti yhdenvertaisuudella. Esityksessä tulisi lausunnonantajien mukaan perustella, miksi vammaisneuvostot asetettaisiin erilaiseen asemaan nuorisovaltuustoihin ja vanhusneuvostoihin nähden. Viitattiin myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan sopimukseen sekä perustuslain säännöksiin yhdenvertaisuudesta ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Monessa lausunnossa tuotiin esille, että vammaisneuvoston tulee voida olla usean kunnan yhteinen. Lausunnoissa korostettiin myös toiminnan edellyttävän riittävää tukea ja resursseja. Toisaalta todettiin, että vammais- ja vanhusneuvostojen toimintaa ei tule yhdistää, koska suurin osa vammaisista ei ole vanhuksia ja ryhmien vaikuttamistarpeet kohdistuvat eri asioihin. Muutamissa lausunnoissa tuotiin esille, että tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja tuottamisratkaisut tulevat vaikuttamaan niin vanhus- kuin vammaisneuvostojenkin tehtäviin ja rooliin. Esitettiin myös, että lakiluonnoksessa oleva vammaisneuvoston ruotsinkielinen nimi handikappråd tulisi korvata nimellä "råd för personer med funktionsnedsättning", joka olisi nykyaikaisempi ja neutraalimpi ilmaisu.

17 17 (44) Kunnan viestintää koskevaa lain 29 :ää käsiteltiin vain pienessä osassa lausuntoja. Yleisesti lausunnonantajat pitivät pykälää kannatettavana. Lausunnoissa katsottiin, että pykälässä esitetyt muutokset lisäävät kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä ohjaavat kuntia nykyistä avoimempaan ja vuorovaikutuksellisempaan viestintään. Valtaosa kyseisestä sääntelystä lausuneista kunnista totesi, ettei ehdotetuilla muutoksilla ole suurta vaikutusta niiden nykyiseen toimintaan. Pykälän otsikon muuttamista tiedottamisesta viestinnäksi kannatettiin poikkeuksetta. Kunnan tiedottamisvelvollisuuden laajentamista 1 momentin mukaisesti kattamaan kunnan toiminta kokonaisuudessaan pidettiin pääsääntöisesti hyvänä. Kunnat pitivät tärkeänä, että pykälän 2 momentissa on tuotu riittävän selkeästi esiin, ettei salassa pidettävää tietoa viedä yleiseen tietoverkkoon. Samoin tärkeänä pidettiin kirjausta yksityisyyden suojasta huolehtimisesta. Pykälän 3 momentin kirjausta selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä sekä asukasryhmien tarpeen huomioimisesta pidettiin lausunnoissa välttämättömänä erityisesti nuorisovaltuustojen, lapsi- ja nuorisojärjestöjen sekä vammaisjärjestöjen taholta. Muutamat, erityisesti suuremmat kunnat olivat huolissaan pykälän soveltamisesta kunnan osittain omistamiin yhtiöihin tai sopimuksiin perustuvaan toimintaan. Lausunnoissa pelättiin tiedottamisvelvollisuuden laajentamisen lisäävän hallintoa ja luovan lisäkustannuksia niin kunnille kuin yhtiöille, joissa kunta on osakkaana. Kunnat katsoivat tiedottamisvelvollisuuden laajentamisen voivan aiheuttaa monia tulkinta- ja rajanveto-ongelmia, kun kunnan tiedottamisvelvollisuus asetetaan vastakkain kunnan omistamien yhtiöiden liikesalaisuutta tai sopimussalaisuutta koskevan sääntelyn kanssa. Osa ammattiliitoista ja työmarkkinajärjestöistä esitti, että lain perusteluissa täsmennettäisiin esimerkein tarkemmin sitä, milloin henkilötietoihin ei liity tiedottamisen tarvetta. Yhtenä tällaisena esimerkkinä olisi mainittava työntekijän tai viranhaltijan saama kirjallinen varoitus. Järjestöt katsoivat, että tällaisesta työnantajan työnjohdollisesta toimenpiteestä ei ole tiedottamistarvetta. Vammaisjärjestöt huomauttavat lausunnoissaan, ettei laissa tai sen perusteluissa mainita kertaakaan sanaa esteettömyys tai saavutettavuus, jotka ovat vammaisten ihmisten tiedonsaannin kannalta ensiarvoisen tärkeitä. 3.6 Kunnan toimielimet (luku 6) 30 Kunnan toimielimet 31 Toimielinmallit Lausunnoissa pykälän sisältöä pidettiin pääosin perusteltuna. Annetuissa lausunnoissa otettiin kantaa jaostojen asettamiseen. Esitettyjen näkemysten mukaan toimielinten tulisi olla edelleen itse oikeutettuja asettamaan jaostoja. Säännöksen todettiin esitetyssä muodossa rajaavan kunnallista itsehallintoa. Lisäksi todettiin, että johtokunnan asettaminen lautakunnan alaiseksi ei tuo toimintaan mitään lisäarvoa, vaan sen sijaan epäselvyyttä päätösvallan käytössä ja päällekkäistä työtä. Lähtökohtana tulisi olla, että erityisesti liikelaitoksen johtokunta on kunnanhallituksen ja valtuuston ohjauksessa. Kaksikielisten kuntien opetustoimeen hallintoon asetettavista jaostoista ja niiden tarpeellisuudesta esitettiin näkemyksiä sekä puolesta että vastaan. Lisäksi todettiin, että jaostojen tulisi olla yhdenvertaisessa asemassa resursseja jaettaessa. Esitettiin myös näkemys, jonka mukaan sellaisessa yksikielisessä kunnassa, joka järjestää opetusta myös toisella kotimaisella kielellä, tulisi olla luottamuselin kyseisen toiminnan seurantaa ja valvontaa varten. Lisäksi esitettiin, että ilmausta kyseiseen kieliryhmään kuuluva tulisi täsmentää perusteluissa.

18 18 (44) Toimielinmalleja koskevasta pykälästä lausunnon antaneista kunnista 46 oli sitä mieltä, että laissa ei ole tarkoituksenmukaista nostaa esille toimielinmalleja ja 21 kuntaa piti mallien ottamista lakiin perusteltuna. Näkemysten mukaan olisi selkeintä mahdollistaa erilaisten mallien kehittäminen ja käyttöönotto nostamatta mitään mallia lakitekstiin. Säännökseltä katsottiin puuttuvan varsinaisesti oikeudellisesti merkityksellinen sisältö ja että säännöksestä syntyy vaikutelma siitä, että mallit on lueteltu tyhjentävästi eikä mahdollisuutta poikkeamiseen ole. Poikkeamismahdollisuus tulisi lausuntojen mukaan todeta vähintäänkin perusteluissa, jos pykälän sisältö jätettäisiin esityksen kaltaiseksi. Lisäksi todettiin, että esitetystä luettelosta puuttuu tavanomainen lautakuntamalli ja ettei tilaaja-tuottaja malli ole lainkaan varsinainen toimielinmalli. Lausunnoissa nostettiin myös esille valiokuntamalliin liittyvä ongelma naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain soveltamiseen liittyen. Valiokuntamallin valitsemisen todettiin joissakin kunnissa olevan mahdotonta valtuuston epätasaisen sukupuolijakauman vuoksi. Tähän perustuen esitettiin, että kuntalain uudistuksen yhteydessä mahdollistettaisiin poikkeaminen kyseisestä kiintiösäännöksestä. 32 Toimielinten kokoonpano Toimielinten kokoonpanoa koskevaa pykälää kommentoitiin vähän. Lausunnoissa todettiin mm. että säännösehdotuksesta jää epäselväksi, mikä muu taho kuin valtuusto voisi nimetä jaoston. Ruotsinkielisten kuntien lausunnoissa esitettiin, että kaksikielisessä, vähintään asukkaan kunnassa, jossa kielivähemmistö alittaa 15%, tulisi kunnan asettaa erillinen toimielin tai yksi toimielin kahdella jaostolla, käsittelemään vähemmistökieltä edustaville asukkaille suunnattuja kunnan palveluita. Jäsenet toimielimeen tai jaostoon nimettäisiin kyseistä kieliryhmää edustavista henkilöistä. Lausunnoissa esitettiin myös harkittavaksi, olisiko mahdollista yhdistää ja 80-82, koska kaikissa niissä puhutaan luottamushenkilön asemasta ja oikeudesta saada vapaata tehtävän hoitamiseksi. 33 Toimielinten jäsenten toimikausi ja valitseminen Esitystä kommentoitiin sangen vähän. Lausunnoissa otettiin kantaa jaostojen nimeämiseen ja esitettiin, että nykykäytäntö jaostojen nimeämisessä mahdollistettaisiin edelleen. Lisäksi oikeusministeriö otti kantaa uusittavien kunnallisvaalien vaikutukseen kunnan luottamushenkilön asemaan ja esitti, että asiasta säädettäisiin esimerkiksi kyseisessä 33 :ssä. 34 Toimielimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat Pykälää koskevissa lausunnoissa toivottiin selvennystä siihen, ovatko myös varsinaista toimikautta lyhyemmät jaksot osa-aikaisena tai päätoimisena puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana mahdollisia. Lisäksi 34 :n 2 momentin sanamuotoa pidettiin epäselvänä siltä osin, voiko kunta vapaasti valita, ketkä pykälässä mainituista puheenjohtajista toimivat päätoimisina tai osa-aikaisina luottamushenkilöinä, vai onko päätös tehtävä siten, että kaikki mainitut puheenjohtajat toimivat päätoimisina tai osa-aikaisina luottamushenkilöinä. Lausunnoissa pidettiin esitykseen sisältyvänä uhkana kunnan johtamiseen ja toiminnan ohjaukseen rakentuvan rinnakkaisen tai päällekkäisen organisaatiotason muodostuminen. Uhkan torjumisen nähtiin edellyttävän yksiselitteistä päätoimisten tai osa-aikaisten luot-

19 19 (44) tamushenkilöiden ja kunnan virka- tai toimisuhteessa toimivien henkilöiden välistä tehtävien ja toimivallan kuvaamista. Lausunnoissa todettiin myös, että mahdollisuus pää-/osa-aikatoimisuuteen tulisi sitoa kunnan asukaslukuun ja että menettelyllä luotaisiin tarpeeton mahdollisuus lisätä pienten kuntien kuluja. 35 Luottamushenkilöiden erottaminen kesken toimikauden Pykälästä annettiin melko vähän lausuntoja ja pääosin se koettiin perustelluksi ja toimivaksi. Lausunnoissa kiinnitettiin kuitenkin huomiota tilanteeseen, joka syntyy jos päätoiminen tai osa-aikainen puheenjohtaja erotetaan. Päätoimisen tai osa-aikaisen luottamushenkilön sijaiseksi mahdollisesti otetun henkilön palvelussuhdeturvan välisen ristiriidan ratkaisemiseen tulisi kiinnittää huomiota. Lakiehdotuksen 81 :n 2 momenttiin sisältyvä työhönpaluuoikeus saattaisi lausuntojen mukaan yksittäistapauksissa koitua työnantajan tai sijaisen kannalta kohtuuttomaksi. Lausunnoissa nousi esille myös säännöksen soveltaminen kuntayhtymissä ja esitettiin säännöksen selkeyttämistä tältä osin. Lausunnoissa esitettiin myös, että nykyinen sääntely olisi riittävää. Lausuntojen mukaan koko toimielimen tulee olla vastuussa päätöksenteosta ja sitoutua yhdessä tehtäviin päätöksiin. Toisaalta koettiin myös ongelmalliseksi tilanteet, joissa toimielimeen nimetty luottamushenkilö on kesken toimikauden eronnut siitä poliittisesta ryhmästään, jonka kunnallisvaaleissa saamaan äänimäärään kyseinen toimielinpaikka perustunut. Tarkoituksenmukaisena pidettiin, että kunnallisvaalien aikaisesta puolueestaan kesken toimikauden eronnut luottamushenkilö voitaisiin valtuuston päätöksellä erottaa. Yksittäisen luottamushenkilön erottamismahdollisuuden toivottiin olevan mahdollista myös muilla perusteilla. 36 Tilapäinen valiokunta 37 Alueellinen toimielin Pykäläehdotuksesta annettiin vain muutama lausunto ja niiden sisältö koski säännöksen soveltamista kuntayhtymässä. Lisäksi esitettiin, että pykälässä tulisi selkeästi todeta, että valtuusto voi perustaa tai olla perustamatta tilapäisen valiokunnan. Näin vältyttäisiin tulkinnanvaraisilta tilanteilta. Alueellisia toimielimiä koskevaan pykälään otettiin kantaa peräti 131 lausunnossa. Valtaosa, 103 lausunnonantajaa katsoi, että alueellisista toimielimistä voidaan säätää esitetyllä tavalla tai pienin täydennyksin. Vain 8 lausunnonantajaa vastusti sääntelyä. Kunnista esitystä käsitteli lausunnossaan 108 kuntaa. Esitettyä sääntelyä kannatti 82 ja vastusti 10 kuntaa. Yhteensä 16 kuntaa totesi, ettei niillä ole huomautettavaa esitykseen. Valtaosa lausunnonantajista kannatti esitettyä sääntelyä. Katsottiin, että säännöksen avulla kuntien erilaiset tarpeet ja rakenteet voidaan joustavasti ottaa huomioon. Säännöksen katsottiin täydentävän kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja liittyvän nimenomaan kuntalaisten lähidemokratian tarpeen toteutumiseen. Ne nähtiin mahdollisina erityisesti kuntaliitostilanteissa ja pinta-alaltaan suurissa kunnissa.

20 20 (44) Yleisesti korostettiin, että toimielimillä tulee olla riittävät tehtävät ja määrärahat, ei vain lausunnonantajan rooli. Tehtävien integroimista kunnan muuhun hallintoon sekä alueellisen toimielimien ja kunnan muiden toimielinten roolien selkeyttä pidettiin tärkeänä. Kuntaliitostilanteissa ne nähtiin kunnan osa-alueen virallisena foorumina muuhun kunnan päätöksentekoon, lausunnon antajina sekä asumisviihtyvyyden ja lähipalvelujen kehittämisen edistäjinä. Esitystä vastustettiin sillä perusteella, että alueelliset toimielimet voivat kasvattaa hallintoa tarpeettomasti ja niiden aseman pelättiin jäävän heikoksi, jos niillä ei ole omia taloudellisia resursseja. Oltiin huolissaan näennäisdemokratiasta ja todettiin, että suora vaikuttaminen toisi parempia tuloksia. Kannettiin myös huolta asukkaiden yhdenvertaisuudesta ja siitä, ettei kunnan eri osiin muodostu erilaisia palvelujen järjestämistapoja. Alueellisten toimielinten valintatapaan otettiin lausunnoissa kantaa vain vähän. Yksi lausunnonantaja totesi yleisesti, että valintamenettelyn tulee toteuttaa lähidemokratiaa. Viisi lausunnonantajaa esitti lausunnossaan, että alueelliset toimielimet tulisi voida valita suorilla vaaleilla. Kahdeksan kuntaa esitti, että laissa edellytettäisiin, että alueellisen toimielimen jäsenten tulisi asua kyseisellä kunnanosa-alueella. Toisaalta muutama lausunnonantaja piti hyvänä, että vapaa-ajan asukkaat esitetyn sääntelyn mukaisesti osallistua alueellisten toimielinten toimintaan. 3.7 Kunnan johtaminen ja kunnanhallitus (luku 7) 38 Kunnan johtaminen 39 Kuntastrategia Pykäläluonnoksesta annetut lausunnot liittyivät osin myös kunnanhallituksen puheenjohtajaa ja kunnanjohtajaa koskeviin pykäliin. Tehtävämäärittelyt koettiin epäselviksi ja osittain päällekkäisiksi ja siten niiden nähtiin lisäävän epäselvyyksiä kunnan johtamisessa ja toimivaltarajoissa. Lausunnoissa pidettiin ongelmallisena, että 38 :n mukaan Kunnanhallitus johtaa kunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta kun taas kunnanjohtaja johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Lisäksi nostettiin esille lain perustelutekstit, joissa todetaan, että kunnanhallitus johtaa kunnan toimintaa käytännössä. Lisäksi esitettiin, että 38 :ssä tulisi olla viittaus valtuuston tehtäviin, jotta korostettaisiin kunnanhallituksen asemaa valtuuston alaisena. Kuntastrategiaa koskevasta esityksestä annettiin runsaasti lausuntoja. Esitystä piti sellaisenaan perusteltuna 55 lausunnonantajaa, joista 52 oli kuntia. Lausunnonantajista 13, joista 10 oli kuntia, katsoi, ettei strategiasta tule säätää lainkaan lain tasolla. Ylivoimaisesti suurin osa, 96 lausunnonantajaa piti strategian sääntelemistä kuntalaissa lähtökohtaisesti perusteltuna, mutta näki esitettyyn sääntelyn liittyvän ongelmia ja puutteita. Näistä lausunnonantajista 79 oli kuntia. Erityisesti kritisoitiin pykäläehdotukseen sisältyvää luetteloa strategiassa huomioitavista asioista. Luettelon koettiin kahlitsevan strategian laatimista mekaanisesti kaavamaiseen malliin ja rajoittavan strategiatyötä vapaamuotoisemman ja laaja-alaisemman kehittämistyön kustannuksella. Strategian epäiltiin myös tukahduttavan demokraattista poliittista kannanmuodostusta sekä koettiin yhteen strategiaan pyrkimisen olevan käytännön tasolla