ASHTABULAN SUOMALAISEN LUTERILAISEN KIRKON SYNTYHISTORIA

Transkriptio

1 1 ASHTABULAN SUOMALAISEN LUTERILAISEN KIRKON SYNTYHISTORIA Julius Lukkarilan alkutekstistä kääntänyt Margit Väisänen-Vänskä SUOMALAISET SIIRTOLAISET ASHTABULASSA Ashtabula Harbor, Ohio sijaitsee Erie järven etelärannalla noin 60 mailia itään Clevelandista. Sen ensimmäinen tunnettu valkoinen asuttaja oli Thomas Hamilton, joka rakensi mökin Ashtabula -joen suulle vuonna Nimi Ashtabula on intiaa ja merkitsee kalojen jokea. Ashtabulan kaupunkikunta perustettiin vuonna 1808 ja käsitti nykyisten Ashtabulan, Plymouthin, Kingsvillen ja Sheffield n kaupunkien alueet. Laivanrakennus oli tärkeä teollisuudenala ja sataman potentiaali huomattiin liittohallituksessa jo vuonna 1826, jolloin sataman parantamistyölle myönnettiin rahoitus ja siellä alkoi ensimmäiset ruoppausoperaatiot. Näin suuremmille laivoille saatiin mahdollisuus rantautua ja kaupankäynti muiden satamien kanssa alkoi.

2 2 Mutta vasta sitten, kun rautamalmikentät löydettiin Michiganissa ja Minnesotassa, Ashtabula Harbor todella kasvoi. Telakka ja rautatiet rakennettiin ja kauan Ashtabula Harbor oli johtava rautamalmisatama maailmassa. Ashtabula Harbor n historia on mitä värikkäin monessa suhteessa kasvavana järvisatamakaupunkina. Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Ashtabulaan vuonna 1872 Pennsylvanian Rautatietyhtiön ratatyömaalle. Ryhmää johti mies nimeltä Andrew Bloom. Hän toi mukanaan myös 12 vuotiaan poikansa, John Bloomin. Muita mainittuja olivat Joseph Porkola ja Matt Kortesmaki. Ryhmän kokkina toimi Liisa Kaukonen, jonka puoliso Jacob tuli myöhemmin. Tämä Gang eli Jengi kuten heitä kutsuttiin jäivät työhön Hanna telakalle. Siitä lähtien suomalainen väestö kasvoi nopeasti. Ensimmäinen syntynyt suomalainen lapsi oli John Hakala vuonna Hänen vanhempansa olivat Kusti ja Sanna Hakala. Vuoteen 1884 mennessä suomalaisia oli kaupungissa monta sataa. Asuntotilanne oli erittäin huono ja täysin riittämätön. Perheet tungeksivat pienissä tiloissa ja melkein jokainen perhe piti täysihoitolaisia. Naisten osa oli kova. Heidän aikansa kului lasten kasvattamisessa, täysihoitolaisten ruokkimisessa ja pyykinpesussa; miesten pääajanviete oli juominen. Jengipomot maksoivat miesten palkat saluunoissa ja ei siis mikään ihme, että suurin osa rahoista kului ennen kotiinmenoa. On vaikeaa kuvitella elämää niissä olosuhteissa. Vanhan maan uskonnollinen kasvatus oli muistissa, mutta osallistuminen kielitaidottomina amerikkalaisen kirkon toimintoihin oli heikkoa. Käänteentekeväksi muodostui suomalaisen pastorin Alfred E. Backmanin vierailu vuonna 1881 Ashtabulassa. Hän viipyi Ashtabula ssa vain neljä päivää, mutta herätti ihmisille toiveen saada hengellistä ohjausta ja koulutusta samalla tavalla kuin heillä oli ollut vanhassa maassa. Ensimmäinen suomalainen pastori Ashtabulaan Käänteentekeväksi muodostui suomalaisen pastorin Alfred E. Backmanin vierailu vuonna 1881 Ashtabulassa. Hän viipyi Ashtabula ssa vain neljä päivää, mutta herätti ihmisille toiveen saada hengellistä ohjausta ja koulutusta samalla tavalla kuin heillä oli ollut vanhassa maassa. Jumalanpalvelukset pidettiin Nettleton Bldg n yläkerrassa, mikä myöhemmin tunnettiin nimellä Cheney Store. Heidän ei tarvinnut odottaa kauan, koska juuri tuohon aikaan ruotsalaiset olivat perustamassa Capernaum in seurakuntaa (1882) ja olivat pyytäneet Augustana Synodia lähettämään heille myös suomea puhuvan pastorin. Augustana seminaarissa oli ruotsia sujuvasti puhuva opiskelija Suomesta nimeltä J. J. Hoikka, joka lupautui tulemaan Ashtabulaan kesälomansa ajaksi. Jumalanpalvelukset

3 3 pidettiin aikaisemmin mainitussa Cheney store rakennuksessa. Palkkakulut ($50/kk) jaettiin tasan ruotsalaisen seurakunnan ja suomalaisen ryhmän kanssa. Suomalaiset eivät olleet vielä organisoituneet seurakunnaksi. Capernaum kirkkoon siihen asti kuulunut C. J. Stenroos otti johdon suomalaisista. Toinen henkilö suomalaisten hyvinvointiin suuresti vaikuttanut oli telakan ruotsalainen esimies Nils Johan Carlson. Hän oli oppinut puhumaan suomea telakan suomalaisilta työläisiltä ja oli tunnettu heidän keskuudessaan suomalaisena Carlsonina (Finn Carlson ). Carlson ja Stenroos työskentelivät monta vuotta yhdessä väkensä keskuudessa kohottaen maanmiehiään henkisesti. Hoikka viipyi vain muutamia kuukausia ensimmäisellä vierailullaan, mutta hän palasi joululoman ajaksi Hoikka kuitenkin lähti mieluummin Astoriaan Oregoniin. Hänen Ashtabulaan jäämisellään olisi saattanut olla ratkaiseva merkitys suomalaisten ja ruotsalaisten hengelliseen elämään, sillä suunnitelmissa oli ollut yhteisen seurakunnan muodostaminen. Pastori Hoikan kieltäytyessä tulemasta Ashtabulaan, Augustana Synodi lähetti Capernaum kirkon pyynnöstä pastori Alex Malmstromin palvelemaan ruotsalaisten seurakuntaa ja tekemään lähetystyötä suomalaisten parissa. Pastori Malmstrom oli syntyisin Suomesta, vihitty papiksi Hannoverissa Saksassa ja oli palvellut lähetystyössä Afrikassa. Hän saapui pääsiäisen aikaan vuonna 1883 ja saarnasi ruotsalaisille, mutta suomea taitamattomana hän ei voinut tehdä palvelustyötään Ashtabulassa. Ja näin Capernaum kirkko jäi ilman pastoria ja suomalaiset ilman hengellistä johtajaa. Bethlehem seurakunnan synty Kesällä 1884 Ruotsista tullut John Wilhelm Lähde tuli palvelemaan ruotsalaisia ja suomalaisia Ashtabula Harbor iin. Hän oli suorittanut opintonsa Suomessa ja Saksassa sekä opettanut latinaa ja saksaa Örebrossa Ruotsissa. Samana päivänä saapuessaan hän ilmoitti, että jumalanpalvelus pidetään suomeksi Asser Anson rakennuksessa Bridge (nykyään West Fifth) ja Franklin katujen kulmassa. Vastaanotto oli hyvä, sillä kolehti oli suuruudeltaan $18.00, mikä tuohon aikaan oli huomattava summa. Tässä kokoontumisessa Lahde ehdotti suomalaisen seurakunnan perustamista ja Stenroos laati luettelon jäsenistä. Näin sai alkunsa ensimmäinen suomalainen seurakunta nimeltään Bethlehem vuonna Seurakunta yhdistettiin Augustana Synodin kanssa. Tästä ei ole jäljellä mitään kirkonkirjoja lukuunottamatta sitä, että siellä säilytettiin Augustana

4 4 Synodin tilikirjat vuonna Kirkonkirjat annettiin pastori Williamsonin huostaan myöhempinä vuosina, mutta ne tuhoutuivat tulipalossa vuonna Vuonna 1885 Augustana Synodi vihki Lahden papiksi, joka toimi samanaikaisesti Capernaum in ja Bethlehemin seurakuntien pastorina. Hän teki retkiä myös Burtoniin Ohioon, missä hän organisoi suomalaista seurakuntaa. Se liitettiin Augustana Synodiin ja tilastoissa on maininta tästä seurakunnasta vuosilta 1884 ja Alusta alkaen saapumisensa jälkeen pastori Lahde johti eräänlaista lastenkoulua, missä hän opetti uskontoa ja Suomen kieltä. Hän ylläpiti myös pyhäkoulua jonkin aikaa. Lahde asui N. J. Carlsonin omistamassa talossa Walnut kadulla ja myöhemmin Franklin kadulla nykyisen West Third n ja West Fifth n välissä. Pastori Lahtea pidettiin lahjakkaana puhujana, mutta hän tuli alkoholiriippuvaiseksi oleskelunsa loppupuolella Ashtabulassa. Syksyllä vuonna 1885 pastori Lahde muutti New York iin. Hän vaihtoi sanomalehtialalle ja julkaisi lehteä Uusi Kotimaa New York Mills ssä Minnesotassa. Yksi papin tukipilareista oli Suomessa vuonna 1838 syntynyt Carl J. Stenroos, joka tuli Amerikkaan vuonna 1873 Erie - järvialueelle ja vuonna 1875 Ashtabula Harbor iin. Hänen panoksensa oli arvokas suomalaisten hyvinvoinnin edistäjänä uskonnollisessa ja raittiustyössä. Pastori Lahden jälkeen uskonnollista työtä jatkoi August Edwards, suomalaisen sanomalehden United States News toimittaja. Ruotsalaisen seurakunnan ollessa ilman pastoria, August Edwards saarnasi myös heille äidinkieleltään ruotsalaisena. Stenroosin avulla Edwards järjesti pyhäkoulun lapsille ja jatkoi tätä työtä aina vuoteen 1890 asti. Oppitunnit pidettiin Asser Hall ssa Bridge kadulla, samassa paikassa missä myös kirkon palvelukset toimitettiin. Kesällä 1887 saarnaaja Frans Erik Ohde tarjoutui tulemaan suomalaisten papiksi. Hänet hyväksyttiin, mutta omalaatuisuuksiensa ja juomisensa vuoksi pysyi vain lyhyen aikaa. Vuonna 1888 vieraili pastori Emil Panelius Suomen Merimieslähetyksestä ja saarnasi. Hän yritti saada aikaiseksi vakinaisen papin paikan siinä kuitenkaan onnistumatta. Pastori Hoikka vieraili Ashtabula Harbor ssa kolmannen kerran vuonna 1889 ja vietti siellä muutaman viikon. Hän oli melkoisen huolestunut olosuhteista ja tavatessaan suomalaisen Norjan Synodin papiksi vihkimän William Williamson in, hän rohkaisi tätä tulemaan Ashtabula Harbor iin. Muut olivat myös olleet huolestuneet, erityisesti pastori Davidson. Hän oli järjestänyt kaksi seminaarin osallistujaa, J. Lundell n ja Andrew Groop n viettämään kesän Ashtabulassa. Suomen kielen puute haittasi heidän työtään huomattavasti. Pastori Davidsonin onnistui lopulta hankkimaan papin Suomesta. 11.

5 5 syyskuuta 1889 saarnaaja Frans Karl Lehtinen saapui Suomesta. Saavuttuaan Ashtabula Harbor iin pastori Davidson vei Frans Lehtisen C. J. Stenroosin luokse ja näin alkoi pitkäaikainen ystävyys ja yhteistyö. Yleisö oli etupäässä luterilaisia, joten Lehtinen koki vapaakirkon edustajana vastarintaa, mutta seurakuntalaiset eivät voineet löytää ristiriitaa hänen saarnoissaan omaan luterilaiseen uskoonsa nähden. Siitäkin huolimatta he vaativat luterilaista pappia ja pastori Williamsonin ilmaannuttua maisemiin häntä pyydettiin jäämään Ashtabulaan. Suomalaisen seurakunnan perustaminen Pastori Lehtinen oli löytänyt C. J. Stenroosista vankkumattoman kannattajan ja hänen ja muiden seuraajien kanssa, pastori Lehtinen perusti suomalaisen seurakunnan 7. tammikuuta Tällä välin Williamson oli kieltäytynyt jäämästä, sillä hän halusi olla Duluth issa Minnesotassa. Niinpä, säilyttääkseen luterilaisen seurakunnan Ashtabula ssa, pastori Hoikka oli lähettänyt viestin Jacob Karhulle seurakunnan perustamiseksi. Tapaamisen päivämäärä oli 6. tammikuuta 1890 ja siitä tuli suomalaisen luterilaisen seurakunnan (Harbor Finnish Lutheran Congregation) perustamispäivä. Kokouksessa päätettiin, että jokaisen telakalla työskentelevän suomalaisen palkasta vähennetään 10 senttiä 1. päivästä huhtikuuta 1. päivään joulukuuta, naimisissa olevilta 25 senttiä kuukaudessa, jos heidän vaimonsa asuivat siellä. On mielenkiintoista todeta, että komiteaan, joka laati seurakunnan kokoonpanon ja säännöt kuului monia nimiä niistä, jotka noin vuoden kuluttua perustivat Betania kirkon. Ensimmäisen hallituksen jäsenet olivat: Chas. Rosenberg, puheenjohtaja; Jacob Karhu, varapuheenjohtaja; säätiö: Matt Kamppinen, J. Johnson, Matt Hyypp a, Matt Myllykoski, Matt Hakundi, John Klemola, Matt Tuuri, J. Keto, J. Back ja I. Havunen. Matt Mononen hoiti hautausmaan ja toimi suntiona, rahastonhoitajana toimi Gust Ollila. Peruskirja julkistettiin Columbuksessa Ohiossa 10. helmikuuta Pastori Williamson muutti mielensä ja saapui Ashtabulaan 6. huhtikuuta 1890 ja otti vastaan vastaperustetun seurakunnan kutsun. Alussa hän oli hyvin pidetty ja veti paljon yleisöä. Toivo kirkon rakentamisesta kasvoi ja toimenpiteisiin ryhdyttiin sen toteuttamiseksi. Kirkko valmistui vuonna 1891 Jacob Karhun johdolla. Bethlehemin seurakunnan koko omaisuus siirrettiin uuteen kirkkoon. Williamson oli peloton, suorapuheinen pappi ja suuntasi mitä ankarinta kritiikkiä yhteisön saluunaelämälle. Erityisen katkera hän oli saluunoissa pidettävistä hääjuhlista, jolloin

6 6 huomattavia summia rahaa nostettiin vastavihittyjen tukemiseksi. Hän myös vaati, että ennen ehtoollista jokainen ehtoollisvieras tarkistettiin. Hän kielsi ehtoollisen monilta, joiden ei katsonut sopivan joukkoon. Williamsonin tiukat toimet saivat ihmiset tutkimaan elämäänsä lähemmin ja sitä, mitä heiltä vaadittiin ollakseen hyviä kristittyjä. Toiset olivat loukkaantuneita ja protestoivat Williamsonin kovaotteisia toimia ja hänen erittäin tinkimätöntä kantaansa, sillä hän oli hyvin arvosteleva ketä tahansa kohtaan, joka ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Eniten pastori Williamsonia kohtaan koetusta tyytymättömyydestä johtui siitä, että hän ei ollut saanut paljon koulutusta. Suomalaisen sanomalehden toimittajan Raphael Reiniuksen aloitteesta pastori Williamsonia vastaan nostettiin syytteitä ja useita kokouksia kutsuttiin koolle hänen kuulemiseensa. Syytteet saatiin aikaan, mutta kirjoitusten valossa pastori Williamsonista ei löydetty mitään vikaa. Lopulta mitä myrskyisimmän kokouksen päätteeksi seurakunta jakautui kahtia. Ne, jotka olivat tyytymättömiä pastori Williamsoniin, vetäytyivät ja välittömästi alkoivat suunnitella uuden seurakunnan perustamista. Kokous kutsuttiin koolle Asser Hall ssa 21. kesäkuuta Kokousta johti Chas. Rosenberg. Seurakunta sai nimen Ashtabula Harbor New Independent Finnish Lutheran Evangelic Congregation. Vuonna 1922 nimi muutettiin virallisesti Betanian Evankelis-luterilaiseksi Kirkoksi (Bethany Evangelic Lutheran Church). Hallitukseen valittiin seuraavat henkilöt: puheenjohtaja, Chas. Rosenberg; varapuheenjohtaja, Raphael Reinius; rahastonhoitaja, Andrew Kangas and jäsenet: Elias Kantola, A. Anson, Matt Myllykoski, Fred Eklund, Henry Makinen, ja Matt Wiita. Toimenpiteisiin ryhdyttiin pastorin saamiseksi Suomesta. Vuonna 1891 Abel Kivioja otti vastaan kutsun palvella vasta muodostettua seurakuntaa ja saapui vaimoineen saman vuoden marraskuussa. Hänen saavuttuaan valittiin uusi hallitus: puheenjohtaja, Pastor Kivioja; varapuheenjohtaja Raphael Reinius; rahastonhoitaja, Andrew Kangas; jäsenet: H. Makinen, J. Porkola, J. Almi, I. Hietikko, M. Kananen, J. Siipola, Chas. Hukari, F. Lilja, M. Myllykoski, and M. Peura. Jumalanpalvelukset pidettiin jonkin aikaa Asser Hall ssa, ja myöhemmin Capernaum Kirkossa. Syyskuussa 1892 rakennuskomitea valittiin kirkkorakennuksen suunnittelemiseksi. Komiteaan kuuluivat seuraavat henkilöt: Pastori Kivioja, Gust Hakala, Jos. Siipola, Andrew Kangas, Frans Lilja, Matt Johnson, J. Ronberg, M. Kananen, M. Kamppinen, M. Ladvala, Chas Hukari, J. Wirtanen, Jacob Nyppeli, Matt Suonpera, Enoch Hamalainen, R. Reinius, Isaac Hietikko, ja John Marsyla. Suunnitelmat laati Matt Kananen, joka oli myös

7 7 rakentaja. Hänelle maksettiin palkkaa 20 senttiä tunnilta ja muuta tukea maksettiin $1.25 päivältä. Rappauksen suoritti Jonas Edixon 8 sentillä neliöjalalta. Kirkon vihkimispäivä oli 23. heinäkuuta Vierailevana puhujana oli pastori W. K. Durchman New Yorkin Merimieslähetyksestä. Kirkonpenkit valmisti Henry Pankari hintaan $2.00 per penkki. Kirkon kokonaiskustannukset olivat $ ja ne maksettiin viidessä vuodessa. Kirkonkello hankittiin vuonna 1895 ja se maksoi $ August Herttua oli ensimmäinen kellonsoittaja. Vesirajat asennettiin vuonna Sähköt hankittiin vuonna Siihen asti valaistuksena olivat kerosiinilamput. Seurakunnan toiminnan kasvaessa lisätilaa saatiin rakentamalla pohjakerros ja se valmistui vuonna 1901 tullen maksamaan $ Alttaritaulu teetettiin vuonna 1903 paikallisella maalaajalla nimeltään Toivonen. Hänen maalauksensa ei ollut tyydyttävä eikä sitä hyväksytty ja niinpä Toivonen möi sen vastapäätä katua Suomen Kansalliselle Kirkolle (Finnish National Church). Kirkko sai itse asiassa vasta vuonna 1908 siellä edelleen olevan uuden taulun. Se maksoi $ ja sen maalasi ruotsalainen taiteilija August Klagstadt. Pastori Kivioja asui koko oleskelunsa ajan vuokrahuoneistossa Bridge Street llä. Hänen seuraajansa pastori Huotari asui Pine Street llä (West 4th) ja hänen aikanaan hankittiin ensimmäinen pappila, jonka osoite oli 28 Market Street (West 6th) hintaan $1740. Se myytiin vuonna 1921 ja nykyisen pappilan rakennuskustannukset olivat $8, Pilliurut vanhaan kirkkoon hankittiin Miesten Käsityöklubin (Men s Handicraft Club) kautta vuonna Tämä organisaatio oli muodostettu vuonna 1910 ja on luultavasti ensimmäinen miesten ryhmä synodissamme. Urkujen kustannukset olivat $ ja ne ovat palvelleet aina tähän päivään asti. Tosin niihin on kehittynyt sitkeitä juovia, joissa se kieltäytyy toimimasta. Kirkon organisaatioista Pyhäkoulu on vanhin. Se aloitti toimintansa seurakunnan perustamisen ensimmäisenä vuonna. Frans Holmström aloitti opettamisen Pyhäkoulussa vuonna 1895 ja jatkoi melkein puoli vuosisataa. Pyhäkoulussa oli jopa noin 400 lasta. Vuoden 1918 pöytäkirjat paljastavat, että jäsenkunnassa oli 194 naimisissa olevaa miestä, 196 naimisissa olevaa naista, 8 miesleskeä, 24 naisleskeä, 38 poikamiestä, 43 naimatonta naista, 301 poikalasta, ja 308 tyttölasta, yhteensä 1112, joista oli äänioikeutettuja 381. Kesäkoulua alettiin pitää vuonna 1900 opettajana Solomon Ilmonen. Toiseksi vanhin organisaatio oli Naisten apu rouva Kivojan organisoimana vuonna Nuorisoseura perustettiin vuonna Aikaisemmin mainitun vuonna 1910 organisoidun Miesten käsityöklubin toimi noin 15 vuotta.

8 8 20-luvun alkupuolella kielikysymys alkoi olla yhä akuutimpi ja vuonna 1923 muodostettiin Betanian Sisarten ryhmä englanti virallisena kielenä. Miehet järjestivät veljeskunnan vuonna 1928 käyttäen myös englantia kokouksissaan. Viime päiviin asti Äiti-Opettaja Kilta on toiminut pääintressinä pyhäkoulu ja kesäkoulu. Betania- kirkko on ollut ensimmäisenä monessa toiminnassa; sisarkunta, veljeskunta, äiti-opettja kilta, kirjekuori järjestelmän käyttöönotto, lippuäänestyksen käyttöönotto ja sittemmin edelläkävijä uudenlaisen näkemyksen tuojana kirkonrakentamisessa. On myös huomattava, että Ashtabulan seurakunta on ollut kaikkien Ohion ja Pennsylvanian Suomi Synodin seurakuntien äiti: Fairport, Conneaut, Erie, Monessen, Burton, New Castle, and Warren saivat ensimmäiset hengelliset palvelunsa Ashtabula Harbor n papeilta. Pastori Huotarilla oli luvun tienoilla noin 30 saarna-asemaa.