Luettelo kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista on edistystä aiempaan verrattuna, mutta siihen tulisi tehdä seuraavat tarkennukset:

Transkriptio

1 TYÖMINISTERIÖLLE Pyydettynä lausuntonaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain tarkentamista ja kehittämistä varten perustetun työryhmän (TM 008:00/2003) esityksistä kotouttamislain muuttamiseksi Väestöliitto ry esittää kunnioittaen seuraavaa: Väestöliiton mielestä työryhmän esitys kotouttamislain muuttamiseksi sisältää useita parannuksia nykyiseen lakiin. Erittäin tervetullut ja odotettu muutos on kuntien roolin vahvistaminen ja niiden vastuun korostaminen aktiiviseen työvoimaan kuulumattomien maahanmuuttajien kotouttamisessa. Esitys ottaa huomioon voimassa olevaa lakia paremmin maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden joukossa olevien muita heikompien ryhmien tarpeet mm. korostamalla lasten etua ja kuntoutumista sekä tuomalla entistä paremmin esiin luku- ja kirjoitustaidottomat ja traumatisoituneet maahanmuuttajat. Myös maahanmuuttajan perheen huomioiminen lakiesityksessä on edistystä. Lakiehdotuksessa olevan kotouttamisen määritelmän mukaan maahanmuuttajien erityistarpeita tulee huomioida yleisesti kaikessa palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä. Tämä tarkoittaa Väestöliiton mielestä vähimmillään erilaisten lomakkeiden ja tiedotteiden tuottamista suurimmilla maahanmuuttajakielillä niin, että yhteiskunnallinen tasa-arvo toteutuu ja että kotoutuminen yleensä olisi mahdollista. Vain maahanmuuttajanäkökulman valtavirtaistaminen kaikkiin yhteiskunnallisiin palveluihin ja toimenpiteisiin voi johtaa todelliseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Väestöliitto kannattaa pääosin työryhmän esitystä kotouttamislain muuttamiseksi. Esitys sisältää kuitenkin eräitä epäkohtia, joihin Väestöliitto esittää seuraavia parannuksia. Lausunnossa on erityisesti kiinnitetty huomiota psykososiaalisiin näkökohtiin, perheen ja toisen sukupolven tarpeisiin.

2 6 Sektoriviranomaisten toiminnan koordinointi ja yhteistyön edistäminen parantaa nykyistä tilannetta. Tulisi kuitenkin erikseen selvittää se, tuleeko neuvottelukunnan toimia työministeriön yhteydessä vai jossain muualla. Säilyykö uudistuksesta huolimatta kotouttamisessa työelämäkeskeisyys ja työvoimaan kuuluvien kotoutumisen painottuminen, jota on kritisoitu ja jota tälläkin lailla halutaan muuttaa. 6c Lakitekstiin tulisi tässä kohdin sisällyttää ehdotettua selvemmin kidutetut ja muuten traumatisoituneet lisäämällä siihen tai elämäntilanteensa tai terveydentilansa vuoksi 6d Kotouttamisen tulee olla jatkuvaa jotta kolmen vuoden rajoitus kotouttamissuunnitelmassa olisi mitenkään perusteltavissa. Monille tämä aika on jatkuvaluontoisenakin liian lyhyt. Lakitekstiin tulisi lisätä jatkuvaluontoisuus ja joustavuus esim. seuraavasti: Kunta järjestää kotoutumista edistäviä ja tukevia jatkuvaluonteisia toimenpiteitä ja palveluja sekä tarkoituksenmukaisesti etenevää kotoutumista edistävää ja tukevaa koulutusta maahanmuuttajille. Lisäksi kunnan osuutta tulisi korostaa viimeisessä lauseessa seuraavasti: Kunta tekee työvoimatoimiston kanssa yhteistyötä kotouttamisessa sekä antaa maahanmuuttajille tietoja työvoimatoimiston ja kunnan palveluista. 7 Luettelo kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista on edistystä aiempaan verrattuna, mutta siihen tulisi tehdä seuraavat tarkennukset: Sivulle 13: Erityisesti olisi huolehdittava siitä, että lapset eivät joudu tulkkaamaan vanhempiaan missään asioissa. Tämä täsmennys on kehityspsykologisesti olennaista, sillä tulkkaaminen missä tahansa tilanteessa vähentää aikuisen vanhemmuutta ja auktoriteettia sekä aiheuttaa lapselle turvattomuuden ja liiallisen vastuun tunnetta. Pykälän 7 kohdassa, joka liittyy alaikäisten palvelujen järjestämiseen, tulisi painottaa, että osallistuminen koulunkäyntiin ei sellaisenaan välttämättä johda kotoutumiseen. Sekä koulun opiskelujärjestelyissä että oppilashuollossa tulisi huomioida maahanmuuttajataustaisten lasten mahdolliset erityistarpeet. Lain perusteluissa tulisi siksi täsmentää sivulla 14 olevaa lausetta seuraavasti: Erityistarpeet voivat johtua monista syistä, kuten vammaisuudesta, kiduttamisesta, pakolaisuudesta tai kotoutumisprosessiin liittyvistä perheongelmista kotona. Myös luku- ja kirjoitustaidottomien ja vähänkoulutettujen lasten koulutukselliset tarpeet ja mahdollisuudet tulee huomioida, etenkin jos he maahan saapuessaan ovat jo ylittäneet 10 vuoden iän. Pykälä 7 lopussa olevaa lausetta tulisi muuttaa seuraavasti: Kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palveluiden järjestämisessä otetaan huomioon lapsen etu ja tuetaan hänen perhettään kasvatustehtävässä. Tällä lisäyksellä korostetaan sitä,

3 että perhe ja koti on lapsen ensisijainen kasvupaikka ja kaikki toimet tulisi ottaa käyttöön sen varmistamiseksi, että lapsi voi kulttuurisen muutoksen paineessakin pysyä perheensä parissa. Tässä ennaltaehkäisevät toimet ja vuorovaikutus viranomaisten ja perheen välillä ovat olennaisia. Lapsen paras voi pahimmillaan saada hyvin etnosentrisiä tulkintoja, joissa vanhempien yritykset kasvattaa lastaan tulkitaan väärin. Vanhempien ja viranomaisten keskinäinen ymmärrys voi parantua vain luottamuksen, vuorovaikutuksen sekä tasa-arvoisen ja ennakkoluulottoman suhtautumisen kautta. 7a Tällä hetkellä vain vähemmistö maahanmuuttajista on, tai on joskus ollut, oikeutettu nykyisen kotouttamislain mukaiseen kotouttamissuunnitelmaan. Sivulla 14 todetaan, että kotouttamisohjelmien tulisi olla tehokkaasti myös niiden maahanmuuttajien hyödynnettävissä, joiden kanssa ei tehdä kotouttamissuunnitelmaa. Näitä kotouttamistoimien tarpeessa olevia ryhmiä tulisi mainita laissa. Suurin väliinputoajaryhmä ovat 90-luvun alkuvuosina tulleet pakolaiset, turvapaikanhakijat ja paluumuuttajat. Muita ovat mm. avioliiton kautta maahan tulleet ja puolison opiskelun tai työn takia saapuneet. Myös näiden, jo osittain marginalisoituneidenkin, maahanmuuttajien tarpeet tulisi ottaa huomioon kotouttamisohjelmissa. Vaikka avioliiton ja puolison työn tai opiskelun takia maahan tulleilla usein jo on valmiita kiinnikkeitä yhteiskuntaan, voivat hekin tarvita tukea mm. verkostoitumiseen, vanhemmuuden tukemiseen jne.. 8 Kuntien vastuuta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta tulisi lisätä. Pakolaisten kustannusten valtionkorvaus tulisi olla korvamerkittyä rahaa kuntien kotouttamisohjelmien mukaiseen toimintaan. Kunnissa tapahtuvien kotouttamislain edellyttämien toimien toteutumisen seuranta tulee olla selkeästi määritelty. Nykyisin kotouttamistoimien järjestäminen jää liiaksi kuntapolitiikan ja päättäjien asenteiden varaan. Vaarana on, että vastuuta ei oteta ja annetut varat menevät muualle. Jos kunnat eivät todella panosta kotouttamiseen voivat maahanmuuttajat huonosti ja muuttavat siksi ennemmin tai myöhemmin muihin kuntiin, mahdollisesti jo menetettyään oikeutensa kotouttamissuunnitelmaan. Tästä syystä tapahtuva muutto suuntautuu usein pääkaupunkiseudulle, jossa marginalisoituneiden ja toimenpiteitä vaille jääneiden maahanmuuttajien määrä lisääntyy. 10 Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi todeta, että kotoutumissuunnitelman yksilöllisyys edellyttää asiakkaan riittävän laaja-alaista ja luottamuksellista haastattelua. Sen lisäksi, että selvitetään hänen koulutuksensa ja aiempi ammatillinen toimintansa, tulisi myös huomioida elämän kokemusten, menetysten ja sen hetkisten elämän haasteiden merkitys niin, että realistiset kotoutumisen tavoitteet ja aikataulut voidaan määritellä. Tulisi varmistaa myös se, että mahdolliset erityistarpeet tulevat esiin. Ne voidaan tunnistaa vain luottamuksellisessa ja riittävän perusteellisessa keskustelussa. Kotouttamissuunnitelmaan liittyvät haastattelut tulisi ulottaa kaikkiin perheenjäseniin, jotta kaikkien elämäntilanne ja tarpeet tulisivat esiin. Joskus

4 perheenjäsenten haastattelu erikseen voi olla tarpeellista sen varmistamiseksi, että tärkeät asiat ja huolet uskalletaan tuoda julki. Kotouttamissuunnitelman niin kuin kaikkien muidenkin dokumenttien suhteen tulee varmistaa, että asiakas ymmärtää, mitä hän allekirjoittaa ja mihin hän sitoutuu. Tulkin käyttö on minimivaatimus. Parhaaksi malliksi on osoittautunut parityöskentely asiakkaan omaan etniseen taustaan kuuluvan työntekijän kanssa. Yksilöllisen kotoutumissuunnitelman tulisi huomioida myös maahanmuuttajan mahdollinen perhetilanne, koska perheellä on tärkeä merkitys kotoutumisessa. Lakitekstiä tulisi muuttaa siten, että kaikille perheenjäsenille tehdään omat kotouttamissuunnitelmat, joissa huomioidaan myös perhekokonaisuus. Perhekokonaisuuden huomioiminen tarkoittaa mm. sitä, että kotouttavia toimenpiteitä tarjotaan tasaisesti kaikille perheenjäsenille, niin että voitaisiin välttää ns. eritahtinen kotoutuminen, jonka on todettu hajottavan perheen yhtenäisyyttä. Lakiehdotuksen 11 :ssä on alle 18-vuotiaiden oikeus kotoutumissuunnitelmaan tehty ehdolliseksi. Ehdollisuus tulisi poistaa lakitekstistä ja selkeästi mainita, että kaikille perheenjäsenille tehdään kotouttamissuunnitelma. Kaikkien perheenjäsenten tarpeiden huomioiminen kotoutumissuunnitelmassa on kotouttamistoiminnassa kauan kaivattua ennaltaehkäisevää toimintaa. Tehtäessä kotouttamissuunitelmaa koko perheelle on huomioitava erityisesti ns. kotoutumisen riskiryhmiin kuuluvat. Näitä ovat mm. perheet, joissa vanhemmat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia tai vähän koulutusta saaneita; perheet joissa on murrosikäisiä lapsia (varsinkin jos lapsilla on vain vähän aiempaa koulutusta); kriisija sota-alueilta tulevat perheet; perheet, joiden jäsenet ovat olleet kauan erossa toisistaan (esim. yksintulleiden alaikäisten perheiden yhdistämiset) sekä yksinhuoltajaperheet, varsinkin jos perheessä on useita lapsia. Näissä perheissä sukupolvien väliset ristiriidat ovat todennäköisiä ja perheen yhtenäisyyden hajoaminen todellinen riski. Tässä prosessissa lapset jäävät usein ilman vanhempiensa tukea ja suojelua ja ovat todella haavoittuvaisia yhteiskunnassa. Ennaltaehkäisevään toimintaan kuuluu myös maahanmuuttajavanhempien tukeminen yhteyksissä laajempaan yhteiskuntaan, mikä paitsi tukee heidän kotoutumistaan myös vahvistaa heidän vanhemmuuttaan. Kouluilla ja päivähoidolla on tällä hetkellä vain harvoin valmiuksia havaita maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten erityistarpeita ajoissa. Koulussa opettajat painottavat vieläkin perinteistä pedagogin rooliaan. Heitä tulisi kouluttaa olemaan sensitiivisiä maahanmuuttajalasten tarpeille ja ohjaamaan näitä tarvittaessa oppilashuollon piiriin. Myös oppilashuolto tarvitsee lisää koulutusta. On lapsen edun mukaista, että kunnissa on määritelty selkeästi eri hallintokuntien tehtävät ja vastuualueet. Lasten ja nuorten hyvä kotoutuminen on erittäin tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa koululla on keskeinen osa paitsi pedagogisena laitoksena myös psykososiaalisten ongelmien havaitsijana ja seulana. Koulun tulisi ottaa myös vastuu siitä, että nuorilla on peruskoulun lopettaessaan todelliset ja realistiset mahdollisuudet päästä toisen asteen koulutukseen tai muuhun ammattitaitoon johtavaan toimintaan. Perusteluissa otetaan perustellusti esiin vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä. Tässä tulisi tuoda esiin myös se, että kotikielen säilyttäminen ja kehittäminen on

5 keskeistä vanhempien ja lasten suhteen ylläpitämiselle ja myös koulusuoriutumiselle. Kotikielen merkitys tulisi huomioida niin päivähoidossa kuin koulussakin. Kotouttamissuunnitelmaa, sen toteutumista ja ajankohtaisuutta tulisi tarkistaa tietyin väliajoin ja tarvittaessa muuttaa sitä sovitusti asiakkaan kanssa. 20 a Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten vastaanoton yhteydessä tulisi asumisjärjestelyissä pyrkiä takaamaan lapselle mahdollisuus säilyttää äidinkielensä ja kulttuurinsa. Vanhemmista eroon joutuminen on jo sinänsä lapselle valtava shokki, jota ei tulisi enää lisätä täydellisellä kielen ja kulttuurin muutoksella. Oman kulttuurin ja kielen säilyttäminen on olennaista myös mahdollisen perheenyhdistämisen onnistumiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi omakielisiä työntekijöitä ryhmä- ja perheryhmäkodeissa ja yksityismajoituksen suosimista lapsen omaan etniseen taustaan kuuluvassa perheessä silloin, kun sopiva lapsen kehitystä tukeva perhe löytyy. Tämä oikeus tulisi todeta lakitekstissä tai sen perusteluissa. Helsingissä 2. päivänä syyskuuta 2004 VÄESTÖLIITTO RY Helena Hiila Anne Alitolppa-Niitamo Toimitusjohtaja Projektipäällikkö, Väestöliiton Kotipuu monikulttuurista perhetyötä kehittävä hanke