Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen

Transkriptio

1 Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen I

2

3 Johdanto I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Hilkka Lehtonen Asuminen kantaa kulttuurimme syviä arvoja, mikä ilmenee alan hitaina muutoksina. Teollisen kaupungin muuttuminen jälkiteolliseksi merkitsee kuitenkin muutosta myös asumisessa. Aikaisempaa heterogeenisempi väestö kiinnittyy uudenlaisiin elementteihin kaupungissa. Samalla moderni kaupunkilaisuus ilmenee yksilöllisyyden haluna. Meillä asumisen toimintakenttää on jo pidempään verrattu seisovaan veteen. Kaikki asunnot menevät kaupaksi, tuotanto on keskittynyttä eikä kuluttajien ja käyttäjien taholta ole syntynyt riittävää painetta asuntotuotannon ja sen prosessien radikaalimmalle uudistamiselle. Tietyt perusasiat ovat samalla olleet kunnossa. Voidaankin kysyä, onko alan muuttumattomuuden syynä myös alan toimijoiden status quon säilyttäminen? Entä pääkaupunkiseutu? Se toimii Suomessa laajana asunto- ja työmarkkina-alueena, jolla on kasaantumisilmiöstä johtuen omat erityispiirteensä. Kohtuuhintaisten ja -laatuisten asuntojen tuotanto on pääkaupunkiseudun asuntotuotannon pysyvä ykköskysymys ja samalla niin sanottu ilkeä eli monimutkainen ongelma. Hitas-tuotanto on tähän jo aiemmin kehitetty konsepti. Asumisedellytysten hyvällä hoidolla ja elinympäristön tasapainoisella kehittämisellä voidaan vaikuttaa pääkaupunkiseudun kilpailukykyyn, niin sanottuihin suhteellisiin etuihin. Sillä puolestaan on merkitystä yksittäisten kansalaisten hyvinvoinnille, hyvälle elämälle ja todellisille toimintamahdollisuuksille. Yhdyskuntasuunnittelijoiden katsannossa on erityistä merkitystä sillä, miten urbaani asuminen kykenee luomaan ja säilyttämään vetovoimaisuuttaan niin, ettei kasvavan seudun asutus hajaudu ympäriinsä resursseja tuhlaavasti ja luonnon ympäristöjä pirstovasti. Hilkka Lehtonen: Johdanto 9

4 Asuntotuotannon uudenlainen monipuolistaminen voisi tutkijatiimimme mukaan koitua sekä asukkaiden että rakennuttajien hyödyksi. Niinpä olemme lähteneet miettimään uusia asumiskonsepteja. Tarjonnan kirjavoittaminen lisäisi asukkaiden mahdollisuuksia muuttuvissa elämäntilanteissa. Koko kaupungin tasolla se loisi joustavuutta rakenteellisissa muutoksissa. Ulkomaisissa asuinkerrostaloissa saattaa olla kymmeniä myös laadultaan erilaisia asuntoja. URBA-hankkeemme kysymyksiä ovat olleet: 1. Minkälaisia uusia asumiskonsepteja kannattaisi soveltaa pääkaupunkiseudulla? 2. Millaisia voisivat olla nykyistä valtavirtaa haastavat ja aiempia ratkaisutapoja rikastavat konseptit ottaen huomioon uudet kaupunkilaisryhmät ja urbaanien ammattien harjoittajat? 3. Miten uusien konseptien mukaista asuntotuotantoa saataisiin syntymään, vaatiiko se esimerkiksi uusia toimijoita tai aiempien roolien muuntamista? Tulevaisuuden asumiskonsepteissa on kysymys nykyisen asuntotuotannon valtavirran haastamisesta, uusista toimintamalleista ja myös siitä kiinnostavasta, mitä marginaalista voisi nousta. Se tarkoittaa periaatteessa kokonaista rykelmää ratkaisuja, joita tulisi koetella toteutettuina ratkaisuina. Uudet konseptit voivat olla esimerkiksi asuntotuotannon rakenteisiin ja toimijuuksiin puuttuvia ja tuotantojärjestelmän ongelmia ratkovia, kuten kohtuuhintaisten asuntojen nykyistä laajempi tuotanto, tai ne voivat olla käytäntölähtöisiä, kuten asuntojen myyntitilanteeseen liittyvä parempi informaatio laajemmasta ympäristöstä tuleville asukkaille (ks. URBA-hankkeen ensimmäinen julkaisu Asuttaisiinko toisin? 2008). Lupaavan väylän uusien konseptien synnyttämisessä tarjoaa avoimen innovaation käsite, joka tarkoittaa kanssakäymistä moninaisten toimijoiden kanssa, avointa tietojen vaihtoa ja avoimia kehittämisalustoja. Tällöin mietitään, miten saisimme yhdessä tolkkua asumiskysymyksistä. Se voi johtaa esimerkiksi asuntotuotannossa erillään pidettyjen roolien yhdistämiseen. Ajatellaanpa vaikkapa oppineisuuden ja kansalaistoiminnan yhdistämistä, tai median nykyistä aktiivisempaa roolia asumiskysymyksissä. URBA-hankkeessa käytetty, laajaan vapaaehtoisuuteen pohjautuva organisoitu ryhmätyö ja työseminaarit ovat esimerkki avoimen innovaation mukaisesta lähestymistavasta ja tietynlaisen 10 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

5 kehittämisalustan kokeilusta. Samalla käytetyt menettelyt edustavat toimintatutkimuksellista otetta, jossa on tietoisesti hyödennetty esimerkiksi kiteytyksiä tulevaisuuden problematiikasta ja ulkomaisista malleista. Jonna Kangasoja tarkastelee konseptien kehittämistä viimeksi mainitusta näkökulmasta ja näkee konseptit tiedollisina työkaluina uutta alan toimintamallia hahmotettaessa. Hänen mukaansa URBA-konseptien kehittämisvaihe auttoi hahmottamaan uudenlaista toimijuutta ja laajentamaan mukana olleiden ammatillisia resursseja arkisesta työkäytännöstä vapaalla vyöhykkeellä. Jotta uusien asumiskonseptien luomiselle syntyisi todellista pohjaa, olemme tarkastelleet joitakin kaupunkiasumiseen liittyviä kysymyksiä tavallista laajemmin. Sari Puustinen nostaa keskusteluun asuntosektorilla vaikuttavat arvot ja tavoitteet osin regiimiteoriassa kehitetyn typologian pohjalta. Regiimit ovat yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteenliittymiä. Hän päätyy tekemiensä asuntosektorin toimijahaastattelujen pohjalta neljään asumisessa vaikuttavaan arvoperheeseen. Ne ovat omatoimisuuden ja yksin pärjäämisen ihanne, luottamus lainsäädäntöön ja normeihin, tasa-arvoisuuden ihanne ja (urbaanin) luonnonläheisyyden ihanne. Meillä on hyvin tunnistettavissa orgaaniseksi kutsuttu regiimityyppi, jossa traditiot ja sosiaalinen yhdenmukaisuus luovat mielekkyyden yhteisille päämäärille. Puustisen mukaan asumisen viralliset nykytavoitteet ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa näiden kulttuurissamme vaikuttavien syvien arvojen kanssa. I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Karin Krokfors jatkaa Puustisen normiteemasta. Hän pohtii muutostarpeita nykyisessä tuotantotavassa ja sitä, miksi se ja siihen sisäänrakennettu normimaailma eivät kykene kehittymään. Yhtenä tekijänä hän näkee mitattaviin kriteereihin perustuvan normiohjauksen. Totean Puustisen normivaltaisuudesta tekemän ja historiaamme koskevan tulkinnan lisäksi, että normien käyttöä perustellaan yleensä yhteisellä hyvällä ja kuluttajien suojelemisella, joskus myös investointien turvaamisella. Kysyn myös, onko nykyinen käytäntömme merkki siitä, että alan toimijoiden keskinäinen luottamus on pieni. Tai siitä, että kuluttajien asema on asuntomarkkinoilla luvattoman heikko (vrt. Ifa Kytösahon artikkeli). Jukka Hirvonen saattaa tarkastelullaan urbaaneista ammattiryhmistä meidät kysymään, keitä varten olemme urbaania asumista suunnittelemassa ja rakentamassa. Miten urbaanien ammattien harjoittajat sijoittuvat asumisessaan pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteeseen? Hirvonen Hilkka Lehtonen: Johdanto 11

6 osoittaa Tilastokeskuksen empiiriseen materiaaliin pohjautuen, että erityisasiantuntijat, asiantuntijat sekä palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät ovat kolme määrällisesti suurinta ryhmää pääkaupunkiseudun työllisissä. Merkittäviä, pääkaupunkiseudulla selvästi yliedustettuja ryhmiä ovat liike-elämän, tietotekniikan ja valtionhallinnon erityisasiantuntijat sekä toimittajat ja taidealan edustajat. Johtajien suhteellinen osuus on pääkaupunkiseudulla muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna huomattava. Helsingin vanha asema hallintokaupunkina ja liike-elämän pesäpaikkana ilmenee siten asiassa. Eri ammattikunnat poikkeavat toisistaan pääkaupunkiseudulla keskustahakuisuudessa vs. -pakoisuudessa, osa taas on tasaisesti sirottuneita. Tällöin on huomattava, että tiettyjen ryhmien keskustapakoisuus liittyy ryhmien käytössä oleviin resursseihin. Vilkasta ja tietyntyyppistä kaupunkielämää hakevat taide- ja taitoammattilaiset ovat keskustaurbaaneja ja punaisia, jos haluaa käyttää hollantilaisten asumistutkijoiden omaksumaa värisymboliikkaa heidän elämäntyylistään (ks. Hilkka Lehtosen James-kirjoitus tässä julkaisussa ja Jukka Hirvosen kirjoitus julkaisussa Asuttaisiinko toisin?. 2008). Erikoistutkija Markku Lankisen kirjoitus täydentää Jukka Hirvosta asumisen muutosanalyysillään ja osoittaa samalla, mitkä tekijät selittävät vahvimmin eri alueiden vetovoimaisuutta Helsingissä. Tutkimusosiossa on kehitetty asuinalueiden tarkasteluun uudenlainen indeksi, ns. attraktiivisuusindeksi ja määritelty sen painotetut osatekijät. Lankisen tarkastelun pohjalta alueiden attraktiivisuus selittyy pitkälti seuraavien tekijöiden pohjalta: asukkaiden koulutustaso yli 15-vuotiaiden parissa, matka-aika keskustaan yksityisautolla, asuinalueen keski-ikä (kytkeytyy mm. arkkitehtonisiin arvoihin), alueen rantasijainti. Tulos ei ole yllätys, mutta luotu laskentakaava antaa aiempaa tarkemman välineen tarkastella asiaa. Lankisen artikkeli osoittaa, että pääkaupunkiseudulla on oikeutettua puhua viime vuosien kehityksestä keskustaasumisen renessanssina sen maksukykyisen kysynnän kannalta. Keskustan läheisten asuinalueiden Kallion ja Vallilan asuntojen arvonnousu on tosiasia. Hirvosen kartat paljastavat myös, että enää ylimmät johtajat ja terveydenhoidon erityisasiantuntijat kaihtavat vanhaa työläiskaupunkia, Pitkänsillan pohjoispuolta. Tulos osoittaa, että asuinalueiden 12 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

7 kytkeytyneisyydellä ja monipuolisten tarjoumien hyvällä saavutettavuudella on asuntojen vetovoimaisuudelle suuri merkitys (vrt. Lankisen indeksin matka-aika keskustaan). Lankisen mallin rantasijainti-tekijä eli merenrannat kuuluvat elvyttäviin ja luonnonkauniisiin ympäristöihin. Niiden tarjonta on kuitenkin rajoitettua, ja esimerkiksi uusien kanavien rakentaminen on kallista. Eräänlaisena korvaavana ratkaisuna onkin pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakennetta koskevassa kansainvälisessä kilpailussa (Greater Helsinki vision 2050) ehdotettu hyödynnettäväksi asutuksen viherrantasijaintia. Siis asuntojen sijoittelua viheriöiden ja puistojen äärelle. Nekin toimivat elvyttävästi ja leppoistavasti, ja niihin voi liittyä kauneusarvoja (vrt. Espoon Suurpelto). I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Mutta mikä on urbaanin asumisen erityinen lisäarvo? Se avautuu asuntojen ulkoisesta käytettävyydestä, johon liittyy kaupungin avoin julkinen tila. Julkinen tila on, kuten sosiologi Pasi Mäenpää toteaa, eurooppalaisen kaupungin ydin. (Mäenpää 2010, ks. myös Ilmonen) Ulkoinen käytettävyys on ympäristön käyttömahdollisuuksia eri mittakaavatasoilla, käyttöön sopivuutta ja asuinpesän kytkeytyneisyyttä näihin käyttömahdollisuuksiin. Siihen liittyy laajemman ympäristön tarjoumien kirjo ja niiden saavutettavuus. Näkökulmia ulkoisen käytettävyyden arviointiin voidaan muodostaa yksilö-, perhe- ja ryhmänäkökulmina. Yksilötasolla voidaan asiaa analysoida tila-aikamaantieteen keinoin. Ryhmätasolla voidaan päätyä kysymään, mihin eri porukoiden kaupunkielämä kiinnittyy. Rakenteellisella tasolla tullaan lähelle sitä, mistä on totuttu puhumaan kaupunkirakenteena. Ulkoisessa käytettävyydessä piilee kaupunkiasumisen houkuttelevuuden potentiaali. Asuntojen sisäistä käytettävyyttä, kuten huonejakoa sen sijaan on hiottu Suomessa pitkään ja yhteistoiminnallistakin otetta käyttäen. Kysymys kuuluu, miten tätä ulkoista käytettävyyttä tulisi edelleen jalostaa etenkin lähiöissä jatkuvana laadullistamisena? Voisiko se tapahtua täyttämällä tärkeitä aukkokohtia ja ulottuvuuksia julkisessa tilassa. Ja voisiko kaupunkimainen toimintojen yhteen kietoutuminen toteutua esimerkiksi hybriditalojen, kuten kauppa-asuintalojen uuden tulemisen muodossa? Tai miten kulloisestakin elämäntilanteesta käsin tärkeiksi määrittyvien palvelujen saavutettavuutta voitaisiin merkittävästi lisätä? Ehdotan, että asuntojen ulkoisen käytettävyyden tarkasteluun luotaisiin sen piilevää potentiaalia paljastavia tarkastelutapoja. Hilkka Lehtonen: Johdanto 13

8 Asuntojen ulkoisessa käytettävyydessä voi väestörakenteen muutosta ajatellen nähdä selviä aukkokohtia. Siirtolapuutarhat, uudet kansainväliset puutarhat ja erilaiset palstaviljelyalueet sekä kaupunkiviljelyn tukeminen kuuluvat niihin. Ne liittyvät samalla kaupunkien elävöittämispyrkimysten tasapainottamiseen hitailla, leppoistavilla tiloilla, kuten kasvitieteellinen puutarha. Me kaipaamme elämäämme henkireikätiloja: sekä fun - että zen -tiloja. Erilainen myös vertikaalirakenteissa tapahtuva viljely tekee niin ikään kansainvälistä tuloaan suurkaupunkialueille. URBA-hankkeessa on kiinnitetty huomiota ryhmiin, joille asuntojen ulkopuolinen käytettävyys kaupungissa on tärkeää ja jotka siten edistävät kaupunkilaisuuden kehittymistä. Heissä on ihmisiä, jotka haluavat täyttää elämänsä muulla kuin arkisimpien rutiinien hoitamisella, ja heille itse tekemisen areenat ovat muuta kuin perinteisiä kotitöitä. Osa heistä pystyy myös lisäämään omaa toimintavapauttaan maksamalla palveluista. Heille palvelut toimivat asumisen täydentävänä elementtinä, komplementaarisesti, eivät oman kaventuneen toimintakyvyn pakon sanelemina. Niinpä olemme kehitelleet yhtenä konseptiehdokkaana uudenlaista kevyttä palveluasumista, Se mahdollistaisi maksukykyisille monipuolista kaupunkielämää, sivilisoivaa kulttuuria, kansalaistoimintaa ja uran luomista. Asumismuoto voisi puhutella myös uutta kansainvälistä eliittiä ja laajemmin kaupunkiin kotiutuvia. Tätä ratkaisulinjaa edustava, sveitsiläisittäin James palveluasumiseksi ristitty asumiskonsepti voisi palvella urbaanien ammattien harjoittajia, kuten vaikkapa keskustahakuisia valtionhallinnon erityisasiantuntijoita, kiireisiä johtajia tai eri vuorokauden aikoina työskentelemään joutuvia toimittajia ja lentoemäntiä. Asumismuoto voisi välillisesti tukea sijaintipaikkansa tarjoumien hyväksikäyttöä ja asukkaiden oman kansalaisuuden toteutumista. Kulloisenkin kontekstin ja paikan tulisi kertoa, miksi juuri tällaista tälle paikalle. Ja lisätä palveluun myös hauskoja piirteitä. James-konsepti on luonteeltaan palvelukokonaisuus. Konseptia edelleen kehitettäessä tulisi ottaa huomioon myös palveluun sisältyvät tunnearvot ja sosiaalinen sisältö. Ehdotetun kaltainen portieeripalveluasuminen tarkoittaisi käytännössä erilaisten palveluverkostojen ja kaupunginosasivustojen hyväksikäyttöä. Portieeri voisi toimia myös yhtenä asukkaiden omatoimisuuden ja itseorganisoitumisen katalysaattorina. Asukkaat puolestaan voisivat toimia tarjottavan palvelun määrittelijöinä. 14 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

9 Edellisen kanssa eräänlainen sukulaiskonsepti on hankkeessamme esitetty kauppa-asuintalo, jonka toteutusedellytyksiä Markku Norvasuo on analysoinut kaupunkirakenteellisista lähtökohdista. Konsepti voi liittyä kaupungin tiivistyviin ja profiloituviin ytimiin. Sen ohella on syytä kiinnittää huomiota tällaisten kortteleiden ja kortteliryhmien asukaskoostumukseen eli onko alueelle mahdollista saada pienyrittäjyydestä kiinnostuneita asukkaita. Myös oikea taloudellinen suhdanne toteutuksessa ja oikeanlaiset lisärakennusoikeudelle asetetut ehdot tulevat konseptissa kysymykseen (ks. Markku Norvasuon jälkimmäinen artikkeli). Uusia ryhmiä voitaisiin palvella asumisessa nykyistä laajemmin omatoimisen ryhmärakennuttamisen konseptin avulla. Se tarjoaa periaatteessa kentän monenlaisille temaattisille yhteenliittymille. Ulkomaisten esimerkkien perusteella etenkin ekologisesta asumisesta ja uusyhteisöllisyydestä kiinnostuneet muodostavat ryhmärakennuttamisessa yhden potentiaalin. Koti kaupungissa -yhdistys on nousevan ilmiön varhainen signaali Helsingissä. Nuorten parista voidaan odottaa löytyvän myös ryhmiä, jotka korostavat asumiseen liittyviä ei-materiaalisia piirteitä ja kulutuksenvastaisuutta, ja jotka saattavat etsiä asumisessaan eräänlaista karheaa urbanismia. (ks. Terttu Nupposen kirjoitus.) I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Uusia ryhmiä varten tarvittaisiin myös kotiutumisasuntoja, jotka tukisivat uuteen ympäristöön asettuvia ja heidän ympäristön haltuunottoaan. Asumismuodon pitäisi pystyä synnyttämään positiivista väliaikaisuutta. Tällaisen asumismuodon tarve on noussut selkeästi esille myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Forenomin piirissä saatujen vuokra-asumista koskevien kokemusten pohjalta tulisi kotiutumisasunnoissa kiinnittää erityistä huomiota asuntojen helppokäyttöisyyteen ja nopean haltuunoton tukemiseen. Asumisen ja arjen helppoutta laajemmin tuottavasta kaupungista on käytetty nimitystä Simplicity. Mikko Mälkki tarkastelee kytkettyjen townhouse -tyyppisten kaupunkipientalojen potentiaalia urbaanissa asumisessa. Hän näkee ne käyttökelpoisina kerrostalovaltaisten lähiöiden täydennysrakentamisessa, uusilla kerrostalovaltaisilla alueilla kuten Kalasatamassa ja uusilla laajahkoilla pienimittakaavaisuuteen pyrkivillä alueilla, kuten Espoon Uusmäessä. Rakennustyypin ja omatonttisen hallintamuodon mahdollistama itsemääräämisoikeus voi toteutua niin asuntojen tuotantovaiheessa kuin elinkaaren aikana ja myöhemmässä lisärakentamisessa. URBA-hankkeen kaupunkipientalo-työryhmä kävi läpi toteutettujen townhouse -kohteiden suunnittelu- ja toteutusprosesseja pääkaupunkiseudulla. Hilkka Lehtonen: Johdanto 15

10 Työryhmä tunnisti tarpeen saada tuotantoon townhouse -rakentamiseen soveltuvia tyyppitaloja. Toisaalta nähtiin tarve sellaisille toimijoille, jotka pystyvät operoimaan toteutusvaiheessa välittäjinä rakentamisen ammattilaisten ja asukkaiden parissa. Eija Hasu analysoi omassa kirjoituksessaan Malminkartanon Vuorenjuuresta saatuja asukaskokemuksia ja hankkeen onnistuneisuutta. Vaihtoehtoisena ratkaisulinjana eri ryhmille suunnatulle asumiselle voidaan luoda sellaisia tilallisesti jäsenneltyjä ratkaisuja, jotka kestävät hyvin aikaa ja jotka tarjoavat edellytyksiä tilojen uudelleenorganisoimiselle. Karin Krokforsin kehittelemä ominaisuuksiltaan joustava asuntotyyppi on muodostettavissa esimerkiksi ratkaisuista, joissa huomattava osa asuntojen tiloista on niin sanottuja neutraalitiloja eli yleiskäyttöisiä tiloja ja vain osa eriytyneitä tiettyyn tarkoitukseen suunnattuja (ks. Krokforsin kirjoitus). Konseptissa itselle ja perheelle sopivuus muuttuu dynaamiseksi käsitteeksi. Samalla on palautettava mieliin, että riittävä huoneiden koko lisää asuntojen monikäyttöisyyttä. Asuntotuotannon ajallista kestävyyttä voidaan luoda myös asuinympäristön tuotantoprosessista käsin uudenlaisina käytäntöinä ja toimintamalleina. Karin Krokfors on analysoinut URBA-hankkeessa brittiläiseen tuotantoprosessiin yli kymmenen vuoden ajan kytkettyä Cabe-toimintamallia. Se ei perustu sektorikohtaiseen hallintoajatteluun lausuntomenettelyineen, vaan nojaa kokoavaan kanssa-asiantuntijuuteen, eräänlaiseen laatukummitoimintaan. Cabe-menettely on kytketty suunnitteluprosessin varhaisvaiheisiin. Se toimii monipuolisena ja holistisena neuvovana asiantuntijuutena ja tukeutuu eri ammattikuntien edustajiin. Yhtenä työmuotona ovat arviointipaneelit. Luodun menettelyn kautta voidaan vaikuttaa strategisella tavalla ympäristön laatuun monipuolista asiantuntijuutta ja perehtyneisyyttä hyväksikäyttäen. Menettelyä on käytetty Isossa-Britanniassa merkittävissä hankkeissa, kuten Lontoon Olympia-kylässä. Cabe-mallissa hyödynnetään myös kehitettyä ympäristön laatukriteeristöä, jota on kokeiltu URBA-hankkeessamme Vantaan Keimolanmäen suunnittelun yhteydessä. Cabea vastaavaa menettelyä on käytetty myös Hollannissa (ks. Karin Krokforsin kirjoitus). Tällaista menettelyä kannattaisi URBA-tutkijoiden mielestä kokeilla myös Suomessa esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien suunnittelutoimintaan liitettynä seudun kannalta strategisissa hankkeissa. Malli voisi olla konkreettinen väylä nykyisen normiohjauksen keventämiselle. Toiminta voitaisiin käynnistää riippumattomana verkostona.

11 Kokeilua kannattaisi harkita pääkaupunkiseudulla osaksi maankäyttöja rakennuslain uudistamisen valmistelua sekä osaksi metropolipolitiikkaa. Tulevaisuuteen suunnatussa Jenni Väliniemen ja Mikko Raskin kirjoituksessa Kuluttajatutkimuskeskuksesta ehdotetaan aiempaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa ekologisuuteen asumisessa, kuluttajien voimauttamista vaatimaan ekologisia uudistuksia sekä heidän rohkaisemistaan arjen hyvien arjen käytänteiden jakamisessa. Ekologista asumista ei voida ratkaista yksin lainsäädännöllisellä tai normiohjauksella, koska monet asukkaiden arjen ja asuntotuotannon käytänteet jäävät niiden ulkopuolelle. Kirjoittajat vaativat myös asumiskonseptien yhteiskehittelyn käytänteiden edelleen jalostamista. I Vaihtoehtoja suomalaiseen kaupunkiasumiseen Markku Norvasuon analyysi arkkitehti Kirmo Mikkolan lisensiaattityöstä Metsäkaupungin synty vuodelta 1972 tarjoaa eräänlaisen vastalääkkeen yhteiskunnassamme vallitsevalle innovaatiouskolle. Se auttaa näkemään ideoiden historiallisia ulottuvuuksia samoin kuin ideoiden toisteisuudenkin. Uusi asettuu aiempien ratkaisujen päälle ikään kuin osittaisena päällekirjoituksena, niin että aiempi jää näkyviin. Asian voi nähdä myös ideoiden evoluutiona. Rakennuttaja-arkkitehtina toiminut Ifa Kytösaho analysoi käytännönläheisesti ja kokoavasti omassa kirjoituksessaan URBAn kerrostaloteemaryhmän työn tuloksia nostaen samalla tarkastelun yleisemmälle tasolle. Hän käyttää hyväksi myös aiempia tutkimuksia. Kytösaho tuo esille esimerkiksi sen, että ATT:n selvityksen mukaan peräti neljännes uutta omistusasuntoa havittelevista ei halua asuntoonsa saunaa: neliöt halutaan muuhun käyttöön. Kiisteltyä esteettömyyttä tulisi Kytösahon mukaan tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi huonetilojen koosta lähtien. Kytösaho kiinnittää huomiota myös tärkeään vinoumaan, joka on syntynyt siitä, että asuntojen pintamateriaalien laatu on noussut, mutta tilojen laatu ja käyttökelpoisuus ovat huonontuneet. Sari Puustinen toivoo tätä epäkohtaa korjaamaan myös alan toimittajia. Uusia mahdollisuuksia avautuu Kytösahon mukaan puisesta täyselementtituotannosta ja ja teräskennorakentamisesta. Lisäksi Anja Mäkeläinen ja Aila Korpivaara arvioivat URBAn tavoitteita, prosessia ja tuloksia katsauksessaan, joka aloittaa tämän julkaisun kolmannen osion. He pohtivat myös mahdollisuuksia jalostaa hankkeen tuloksia eteenpäin. Hilkka Lehtonen: Johdanto 17

12 Lähteet Lehtonen, Hilkka et al. (2008). Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa. Toim. Markku Norvasuo. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B95. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus. Mäenpää, Pasi (2010). Asuminen ja julkinen tila: Ideakilpailun visioita ja muunnelmia. Artikkeliluonnos YTK:n sarjajulkaisuun. 18 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä