Taustaselvitys Spatial North -hanke Saimaa Pielisen maailmanperintöhankkeen suunnittelun ohjausryhmä

Transkriptio

1 Itä-Suomen luonnon- ja kulttuuriarvot aluetaloudellisena mahdollisuutena Saimaa Pielisen järvialue maailmanperintöalueeksi Taustaselvitys Spatial North -hanke Saimaa Pielisen maailmanperintöhankkeen suunnittelun ohjausryhmä Arto Hämäläinen 2005

2 1 TAUSTA SAIMAA PIELISEN MAAILMANPERINTÖEHDOTUKSEN TÄHÄNASTINEN VALMISTELU ITÄ-SUOMI-OHJELMAN MAKROHANKE M 6: SAIMAA PIELISEN LAKELAND-IMAGON KOHOTTAMINEN SAIMAA PIELINEN MAAILMANPERINTÖKOHTEEKSI MAAILMANPERINTÖ MAAILMANPERINTÖSOPIMUS MAAILMANPERINTÖKOHTEIDEN TIETEELLISET VALINTAPERUSTEET MUUT VALINTAAN VAIKUTTAVAT SEIKAT MAAILMANPERINTÖKOHTEIDEN TURVAAMINEN MAAILMANPERINTÖLUETTELO MAAILMANPERINTÖKOHTEET SUOMEN MAAILMANPERINTÖKOHTEET MAAILMANPERINTÖLUETTELON TÄYDENTÄMINEN TAVOITTEENA TASAPAINOINEN JA TÄYDELLINEN LUETTELO MAAILMANPERINTÖLUETTELON LUONNONPERINTÖKOHTEET POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ LUONNONPERINTÖKOHTEET POHJOISMAISSA SUOMEN MAHDOLLISET LUONNONPERINTÖKOHTEET SUOMEN AIELUETTELO SAIMAA PIELISEN JÄRVIALUE AIELUETTELOSSA TUNNISTETUT SAIMAA PIELISEN JÄRVIALUEEN AINUTLAATUISET ARVOT SAIMAA PIELISEN JÄRVIALUEEN AINUTLAATUISET BIOLOGISET ARVOT SAIMAA PIELISEN JÄRVIALUEEN AINUTLAATUISET KULTTUURIARVOT AIELUETTELON SARJANIMEÄMISKOHTEEN OSA-ALUEET SAIMAA PIELISEN JÄRVIALUEEN MAAILMANPERINTÖARVOT SUHTEESSA TASAPAINOISEN JA TÄYDELLISEN LUETTELON TAVOITTEESEEN VERTAILUTIETO MAAILMANPERINTÖKOHDE ALUETALOUDELLISENA MAHDOLLISUUTENA TALOUDELLISISTA HYÖDYISTÄ VÄLITTÖMÄT TALOUDELLISET HYÖDYT KEHITTÄMISTARPEET MATKAILUN LISÄÄMISEKSI SAIMAA PIELISEN MAAILMANPERINTÖHANKKEEN MAHDOLLISUUDET MATKAILUSTRATEGIAN TOTEUTTAMISEEN KESTÄVÄN MATKAILUN EDELLYTYKSET VÄLILLINEN MATKAILUHYÖTY ELINKEINOMAHDOLLISUUKSIEN MONIPUOLISTUMINEN MAASEUDULLA VÄLILLINEN TUOTEKYSYNTÄÄN KOHDISTUVA HYÖTY IMAGOMAHDOLLISUUS LUONNONVAROJEN KÄYTÖSTÄ LUONNONARVOJEN HYÖDYNTÄMISEEN...41

3 6 MAAILMANPERINTÖKOHTEIDEN KANSALLINEN VALMISTELU VASTUULLISET VIRANOMAISET KÄYTÄNNÖN ESIMERKKI: MERENKURKUN MAAILMANPERINTÖALUEEN VALMISTELU PAIKALLISET ASUKKAAT JA ELINKEINONHARJOITTAJAT OSANA VALMISTELUA MAAILMANPERINTÖSOPIMUKSEN EDELLYTTÄMÄN SUOJELUN TOTEUTTAMINEN SUOMESSA TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET SAIMAA PIELISEN MAAILMANPERINTÖHANKKEEN TOTEUTUKSELLE...55 LÄHTEET:

4 3

5 1 Tausta 1.1 Saimaa Pielisen maailmanperintöehdotuksen tähänastinen valmistelu Saimaa Pielisen maailmanperintöehdotusta on valmisteltu hiljakseen jo vuosikymmen, mutta valmistelu on aktivoitunut vuodesta 2003 alkaen. Metsähallitus, GTK ja Metla järjestivät vuonna 2003 Suuren Saimaan perintö - Punkaharju -juhlaseminaarin Lustossa ( ) sekä yhdeksän tiedotustilaisuutta maailmanperintöhankkeesta (Heinävesi, Joensuu, Lieksa (Koli), Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Ristiina, Savonlinna, Taipalsaari). Samanaikaisesti valmisteltiin ehdotusta Suomen maailmanperintökohteiden aieluetteloon. Savonlinnan kaupunginvaltuusto päätti juhlaistunnossaan esittää, että opetusministeriö ja ympäristöministeriö yhteistyössä alueen kuntien kanssa käynnistävät valmistelun Olavinlinnan ja Saimaan saariston saamiseksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Vuoden 2001 lopulla käynnistettiin hanketta uudelleen Savonlinnan kaupungin, Etelä-Savon ympäristökeskuksen ja eräiden alueen kuntien yhteistyönä. Itä-Savon kuntayhtymän yhtymähallitus pyysi kunnilta kannanottoa hankkeeseen. Se kuitenkin katsoi kesällä 2002, että kun seudulla ei ole yksimielistä kantaa asiaan niin asia ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin kuntayhtymän toimesta. Vuoden 2002 lopulla asiaan myönteisesti suhtautuneet kunnat käynnistivät Puumalan kunnan aloitteesta hankkeen valmistelun uudelleen. Uuden konseptin lähtökohtana oli geologinen teema, jolloin maailmanperintöalue laajenisi käsittämään koko Saimaan alueen ja myös Kolin. Kesällä 2003 järjestettiin maailmanperintöseminaari Lustossa. Vuonna 2002 alkaneen valmistelun aikana alueen kunnista Eno ( ), Kiihtelysvaara ( ), Kitee ( ), Lappeenranta ( ), Lieksa ( ), Punkaharju ( ), Puumala ( ), Rantasalmi ( ), Ristiina ( ), Savonlinna ( ) suhtautuivat myönteisesti maailmanperintöhankkeeseen alueellaan. Savonlinna esitti kuitenkin varauksena, että kaupungin alueelta sisällytettäisiin maailmanperintöalueeseen vain luonnonsuojelulailla suojellut tai suojeltavaksi tarkoitetut Natura 2000 verkostoon kuuluvat alueet Joutenvedellä, Pihlajavedella ja Hevonniemessä, Linnansaaren kansallispuisto sekä Olavinlinna ja linnaa ympäröivä valtakunnallinen maisema-alue. Lappeenranta puolestaan päätti ehdottaa myös Lappeenrannan linnoituksen 4

6 sisällyttämistä maailmanperintökohteeseen. Savitaipaleen kunnanhallitus on päättänyt esittää Kuolimon aluetta liitettäväksi maailmanperintökohteeksi edellyttäen, että se ei aiheuta lisäsuojelun tarvetta alueella ( ). Heinäveden kunnanhallitus on esittänyt Saimaa Pielisen maailmanperintökohteeksi Heinäveden reittivesistön rakennettua kulttuuriympäristöä ja Kermajärven Natura 2000 aluetta edellyttäen, että hanke ei Heinäveden alueella missään muodossa rajoita maanomistajien oikeuksia, maa- ja metsätalouden ja muun elinkeinon harjoittamista, rakentamista, maa-ainesten ottoa tai muutakaan maankäyttöä, että alueen rajaus täsmennetään ennen päätöksentekoa, ja että maailmanperintökohteen valmistelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon ja mahdollistetaan Heinäveden reitin ja Kermajärven alueiden matkailullinen kehittäminen ja hyödyntäminen ( ). Enonkoski ( ), Kerimäki ( ) ja Savonranta ( ) suhtautuivat kielteisesti maailmanperintöhankkeeseen kunnan alueella. Sulkava suhtautui myönteisesti muiden kuntien hakemuksiin, mutta jättäytyi kireän aikataulun vuoksi ulkopuolelle valmistelusta kyseisessä vaiheessa ( ). Tämän työn perusteella Suomi esitti Saimaa Pielisen järvialuetta Suomen uudistettuun aieluetteloon maailmanperintökohteista tammikuussa Itä-Suomi-ohjelman makrohanke M 6: Saimaa Pielisen Lakeland-imagon kohottaminen Saimaa Pielinen maailmanperintökohteeksi Helmikuussa 2005 valmistui Itä-Suomi-ohjelma, jossa esitettiin neljätoista ylimaakunnallista niin sanottua makrohanketta, joiden tarkoituksena on vauhdittaa Itä-Suomen myönteistä kehitystä. Ohjelman makrohanke M6 on Saimaa Pielisen Lakeland-imagon kohottaminen Saimaa Pielinen maailmanperintökohteeksi. Makrohankkeen keskeisenä tavoitteena on Itä-Suomen ainutlaatuisten luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttäminen ja alueen tunnettavuuden lisääminen, mihin liittyy matkailun kehittäminen, imagomerkityksen kasvattaminen ja tuotteistaminen. Maailmanperintöaluehanke myös vahvistaa Itä-Suomen imagoa ja maakuntien omanarvon tuntoa. Makrohankkeen aluetaloudellinen merkitys perustuu sille, että matkailu on Itä-Suomen maakuntien arvonlisäykseltään ja työllistämisvaikutuksiltaan yksi kolmesta tärkeimmästä toimialasta. Maailmanperintöstatus on erittäin vahva maailmalla tunnettu markkinointivaltti, jota on mahdollista hyödyntää matkailun, vapaa-ajan toiminto- 5

7 jen, tuotemarkkinoinnin ja maanarvon kautta. Makrohankkeessa pyritään keskeisesti kehittämään luonnon- ja kulttuuriympäristön aluetaloudellista hyödyntämistä. Itä-Suomi-ohjelma esitetään rahoitettavaksi kansallisella rahoituksella ja EUrakennerahastovaroin. Ohjelman täysimääräinen toteutuminen haluttiin varmistaa ennen hallituskauden loppumista vuonna Itä-Suomi-ohjelman mukaan toimenpideehdotukset tulee sisällyttää myös uuden EU-ohjelmakauden ohjelmien valmisteluun. Uusien ohjelmien keskeiset toimenpiteet tulee kohdistaa tuottavuuden parantamiseen, innovaatioiden ja teknologian hyödyntämiseen, kansainvälistymiseen, soveltavan tutkimuksen resursseihin, oppi- ja tutkimuslaitosten yritysyhteistyöhön sekä yritysten ja yrityskannan uudistamiseen Itä-Suomi-ohjelmaprosessin jatkumona. Helmikuussa 2006 Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hallinnoimasta Spatial North hankkeesta päätettiin rahoittaa Saimaa Pielisen maailmanperintöhankkeen valmistelun suunnittelutyö kesän 2006 aikana. Suunnitteluhankkeen aikana valmisteltiin tämä taustaselvitys, jossa selvitetään maailmanperintösopimusta ja maailmanperintökohteiden valinnan perusteita, hankkeen aluetaloudellista ja oikeudellista merkitystä, hankkeen valmistelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi suunnitteluhankkeessa valmisteltiin hankesuunnitelma itse maailmanperintöhankkeen toteuttamisesta ja siihen liittyvistä aluetaloudellisista ja vuorovaikutteisista osahankkeista. Suunnittelutyötä on tehty nimetyn ohjausryhmän johdolla. Taustaselvityksen on pääasiassa koonnut ja kirjoittanut projektisuunnittelija, VT, HTL Leila Suvantola. Sen kirjoittamiseen ja kommentointiin ovat osallistuneet Risto Aalto (Savonlinnan kaupunki), Raija Aura (Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri), Margaretha Ehrnström (Museovirasto), Liisa Hentinen (Matkailun Edistämiskeskus), Juha Hiedanpää (Turun yliopisto), Vesa Kallio (MTK Etelä-Savo), Pellervo Kokkonen (Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus), Kirsti Kovanen (Etelä-Savon ympäristökeskus), Esko Lehto (Lieksan kaupunki), Matti Määttä (Metsähallitus), Raimo Nevalainen (GTK), Eija Pääkkö (Itä-Suomen lääninhallitus) ja Jarmo Vauhkonen (Etelä-Savon maakuntaliitto). Taustaselvitys ja hankesuunnitelma on käsitelty Saimaa Pielisen maailmanperintöhankkeen ohjausryhmässä

8 2 Maailmanperintö 2.1 Maailmanperintösopimus Unescon Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta, maailmanperintösopimus (Convention Concerning the Protection of the World Cultural and Natural Heritage), hyväksyttiin vuonna 1972, ja Suomi liittyi siihen vuonna Sopimuksen on ratifioinut 182 valtiota. Sopimuksen tavoitteena on suojella ihmiskunnan yhteistä kulttuuri- ja luonnonperintöä luonnontuhoilta ja sitä vaarantavalta ihmistoiminnalta. Yleissopimuksen mukaan sopimuksen jäsenvaltion on määritettävä ja rajattava alueellaan sijaitsevat maailmanlaajuisesti ainutlaatuiset kulttuuri- ja luonnonperinnön kohteet, jotka ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä. Yleissopimuksen mukaan kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan rakennusmuistomerkkejä, rakennusryhmiä ja -paikkoja. Luonnonperinnöllä puolestaan tarkoitetaan elottomia ja elollisia luonnonmuodostumia tai -muodostumaryhmiä, geologisia ja fysiografisia muodostumia ja luonnontilaisia paikkoja. Maailmanperintösopimuksen toimeenpanosta vastaa Unescon 21-jäseninen, sopimusvaltioiden edustajista muodostettu maailmanperintökomitea (World Heritage Committee), joka pitää yllä ja julkaisee maailmanperintöluetteloa (World Heritage List) niistä kohteista, jotka se katsoo yleismaailmallisesti erittäin arvokkaiksi. Komitean sihteeristönä toimii vuonna 1992 perustettu maailmanperintökeskus (World Heritage Centre). Yleissopimuksen soveltamista ohjaa toimintaohjeisto (Operational Guidelines), joka on koonnos maailmanperintökomitean päätöksistä. Se on viimeksi uusittu vuonna Maailmanperintökeskus ylläpitää sopimuksesta ja maailmanperintökohteista web-sivustoa osoitteessa Yleissopimuksen mukaan jäsenvaltion on toimitettava maailmanperintökomitealle aieluettelo sellaisista alueellaan sijaitsevista, yleismaailmallisesti ainutlaatuisina pitämistään kulttuuri- ja luonnonperintöön kuuluvista kohteista, joita se aikoo esittää maailmanperintöluetteloon. 2 Aieluettelo tarkistetaan ja uusitaan vähintään 10 vuoden välein. Aieluetteloa tarkistettaessa voidaan poistaa aieluettelossa ollut kohde ja lisätä sille uusia kohteita. Vuo- 1 SopS 19/ Toimintaohjeisto kohta 62. 7

9 den kuluttua aieluettelon toimittamisesta jäsenvaltio voi tehdä maailmanperintökomitealle esityksen kohteen hyväksymisestä maailmanperintöluetteloon. 3 Kohde-esitykset maailmanperintöluetteloon hyväksymisestä on toimitettava maailmanperintökeskukseen vuosittain mennessä. 4 Esityksen jättämisen jälkeen alkaa sen kansainvälinen käsittely ja arviointi, joka kestää noin 17 kuukautta. Maailmanperintösopimuksen asiantuntijajärjestöt kulttuuriperinnön osalta rakennusperinnön ja restauroinnin asiantuntijajärjestö ICOMOS (International Council on Monuments and Sites) sekä luonnonperinnön osalta maailman luonnonsuojelujärjestö IUCN (International Union for the Conservation of Nature) toimivat asiantuntijoina ja antavat lausuntonsa kohteiden valintamenettelyssä. 5 Esitetyn lausunnon perusteella maailmanperintökomitea tekee kokouksessaan päätöksen kohteen hyväksymisestä, hylkäämisestä, esityksen palauttamisesta täydennettäväksi tai esityksen käsittelyn lykkäämisestä Maailmanperintökohteiden tieteelliset valintaperusteet Tullakseen hyväksytyksi maailmanperintöluetteloon kulttuuri- ja/tai luonnonperintökohteen on täytettävä yksi tai useampia maailmanperintökomitean määrittelemistä valintaperusteista. Valintaperusteet on täsmennetty toimintaohjeistossa, jotka tarkistettiin vuonna 2005 hyväksytyssä toimintaohjeistossa. Taulukko 1. Vertailu vanhoista ja uusista valintaperusteista. UNESCON luettelossa valintaperusteet ilmoitetaan kohteen valinnan aikana voimassa olleina perusteina. Kulttuuriperintö (C) Luonnonperintö (N) Toimintaohjeisto 2002 i ii iii iv v vi i ii iii iv Toimintaohjeisto 2005 i ii iii iv v vi viii ix vii x Kulttuuriperintökohteen valintaperusteet toimintaohjeiston 2005 mukaan ovat: 7 i. Kohteen tulee edustaa ainutlaatuista taiteellista luovuutta, 3 Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohdat Toimintaohjeisto kohdat Toimintaohjeisto kohta 77. 8

10 ii. Kohteen tulee olla merkittävästi vaikuttanut omana aikanaan tai omassa kulttuurissaan arkkitehtuurin, teknologian, monumenttitaiteiden, kaupunkisuunnittelun tai maiseman kehittymiseen. iii. Kohteella tulee olla erityinen tai vähintään poikkeuksellinen todistusarvo elävästä tai jo hävinneestä kulttuurista. iv. Kohteen tulee olla erinomainen esimerkki merkittävää historiallista aikakautta edustavasta rakennustyypistä, arkkitehtonisesta tai teknologisesta kokonaisuudesta tai maisemasta. v. Kohteen tulee olla erinomainen esimerkki omaa kulttuuriaan (tai useita kulttuureja) kuvaavasta perinteisestä asutuksesta tai maankäytöstä, tai veden hyödyntämisestä, tai ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta, varsinkin sen tultua uhanalaiseksi peruuttamattomien muutosten vuoksi. vi. Kohde voi liittyä suoraan tai muuten konkreettisesti tapahtumiin, eläviin perinteisiin, ideoihin, uskomukseen tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin, joilla on huomattavaa yleismaailmallista merkitystä. Maailmanperintökomitean mukaan tätä valintaperustetta tulee käyttää ainoastaan yhdessä jonkin muun valintaperusteen kanssa. Kohteen tulee lisäksi täyttää aitouden vaatimukset, jotka määritellään toimintaohjeistossa. Edellytys liittyy muotoon ja suunnitteluun, materiaaleihin ja sisältöön, käyttöön ja toimintaan, perinteisiin, tekniikkaan ja hoitojärjestelmiin, paikkaan ja ympäristöön, kieleen ja muuhun henkiseen perintöön, tunnelmaan (spirit and feeling) sekä muihin sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. 8 Luonnonperintökohteen valintaperusteet ovat: 9 vii. kohteen tulee sisältää ainutkertaisia luonnonilmiöitä tai olla esimerkkinä poikkeuksellisen luonnonkauniista ja esteettisesti poikkeuksellisen tärkeästä paikasta; 8 Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohta 77. 9

11 viii. kohteen tulee olla huomattava esimerkki maapallon historiallisesta aikakaudesta, todistusaineistoa elämän kehityksestä tai merkittävästä käynnissä olevasta geologisesta prosessista tai muutoin fyysisiltä piirteiltään ainutkertainen luonnonpaikka tai alue; ix. kohteen tulee edustaa merkittävää käynnissä olevaa ekologista tai biologista prosessia maa- tai vesiekosysteemien ja eliö- tai kasvilajien kehityksessä; x. kohteessa tulee olla tärkeimmät ja merkittävimmät elinympäristöt biologisen monimuotoisuuden in situ -suojelun kannalta, mukaan lukien suojelun tai tieteen kannalta ainutlaatuisen arvokkaiden uhanalaisten lajien elinympäristöt. Lisäksi kaikilta valittavilta kohteilta edellytetään koskemattomuutta. Kaikkien luontokohteiden biofyysisten ja maanmuodostumaprosessien on oltava suhteellisen koskemattomia. 10 Ohjeiston mukaan täydellistä koskemattomuutta ei edellytetä, sillä kaikki luonnonalueet ovat dynaamisia ja ihmisten jonkinasteisessa käytössä. Mikäli ihmistoiminta alueella on ekologisesti kestävää, se voi olla sopusoinnussa ainutlaatuisuuden arvon kanssa. Jäljempänä Saimaa Pielisen järvialuetta tarkasteltaessa esitellään toimintaohjeiston koskemattomuuden määritelmä aieluettelossa esitettyjen valintaperusteiden osalta. Kohteet, joissa yhdistyy sekä luonnon- että kulttuuriperinnön arvoja, voidaan merkitä luetteloon yhdistelmäkohteina (mixed sites). 11 Maailmanperintökomitea hyväksyi kulttuurimaiseman kohdetyypiksi vuonna Kulttuurimaisemaa, jossa katsotaan yhdistyvän ihmisen ja luonnon välinen pitkän aikavälin vuorovaikutus, voidaan arvioida joko kulttuuri- tai luonnonperinnön valintaperusteilla tai molemmilla. 12 Kaikkien kohteiden on oltava ainutlaatuisia, mikä edellyttää, että ehdotuksen valmistelussa on tehtävä vertailu vastaaviin kohteisiin sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohta 47 sekä Guidelines on the inscription of specific types of properties on the world heritage list, hyväksytty maailmanperintökomitean kokouksessa Toimintaohjeisto kohta

12 Kohde voi muodostua joko yksittäisestä paikasta tai usean paikan muodostamasta sarjakohteesta. Sarjakohteet voivat sijaita joko yhdessä valtiossa tai kyseisten jäsenvaltioiden suostumuksella usean jäsenvaltion alueella. Sarjakohteen nimeämisen edellytyksenä on, että kohteen osat kuuluvat samaan kulttuurihistorialliseen ryhmään, samalle maantieteelliseen kohdetyyppiin, samaan geologiseen, geomorfologiseen muodostumaan, samaan luonnonmaantieteelliseen alueeseen tai ekosysteemityyppiin, ja sarja kokonaisuutena vaikka ei välttämättä yksittäisinä kohteina on ainutlaatuisen arvokas. Sarjakohde voidaan nimetä myös useassa vaiheessa edellyttäen, että ensimmäinen nimettävä kohde on itsessään sopimuksen edellyttämällä tavalla ainutlaatuinen Muut valintaan vaikuttavat seikat Tieteellisen arvon lisäksi kohteen hyväksyminen maailmanperintöluetteloon edellyttää, että kohteen valinnan perusteena olevien arvojen säilyminen, koskemattomuus ja suojelu muutoksilta turvataan riittävästi sopimusvaltion omalla lainsäädännöllä, jota sovelletaan tehokkaasti. 15 Turvaaminen edellyttää myös kohteen oikeanlaista rajaamista. Rajatun kohteen tulee sisältää ainutlaatuisuuden osoittavat ja sen koskemattomuuden turvaavat alueet. 16 Luonnonperintökohteiden rajojen tulee vastata valinnan perusteena olevan valintaperusteen mukaisen elinympäristön, lajin, prosessin tai ilmentymän maantieteellisiä vaatimuksia. Kohteen tulee sisältää riittävät alueet, jotka suojaavat kohteen ainutlaatuisia arvoja sen ulkopuolisen ihmistoiminnan ja luonnonvarojen käytön vaikutuksilta. 17 Ehdotettavalle kohteelle on laadittava asianmukainen hoito- ja käyttösuunnitelma (management plan) tai vastaava suunnitelma, jossa siinä osoitetaan, miten kohteen ainutlaatuiset arvot voidaan turvata. Maailmanperintökomitea suosittelee osallistuvia keinoja kohteen hoidossa. 18 Hoito- ja käyttösuunnitelman sisältö riippuu alueen arvojen luonteesta ja kulttuurisesta yhteydestä, mutta suunnitelmien yleisiä osatekijöitä ovat: 19 1) kaikkien osallisten ymmärrys kohteen arvosta; 14 Toimintaohjeisto kohdat Toimintaohjeisto kohdat 53, Toimintaohjeisto kohdat Toimintaohjeisto kohta Toimintaohjeisto kohta

13 2) suunnittelun, täytäntöönpanon, valvonnan, arvioinnin ja palautteen kierto; 3) osallisten ja edunhaltijoiden osallistuminen; 4) tarpeellisten voimavarojen osoittaminen; 5) osaamisen lisääminen; sekä 6) valvottavissa oleva ja läpinäkyvä selostus siitä, miten hoitojärjestelmä toimii. Käytännössä kohteen arvojen turvaamisen katsotaan edellyttävän vahvaa paikallista tukea kohteen ehdottamiselle maailmanperintöluetteloon. 2.4 Maailmanperintökohteiden turvaaminen Maailmanperintösopimuksen mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet suojelemaan ja säilyttämään kohteet sekä esittelemään ja välittämään ne tuleville sukupolville. Kohteiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyminen turvataan aina kansallisin keinoin. Suomen kansallista maailmanperintöarvojen turvaavaa lainsäädäntöä tarkastellaan tarkemmin jäljempänä omana kohtanaan. Kulttuuriperintökohteiden hoitoa ja vaalimista varten on laadittu erilliset hoito-ohjeet (Management Guidelines). Näiden lisäksi ohjeistuksessa käytetään ICOMOSin (International Council on Monuments and Sites) hyväksymiä julkilausumia. Lisäksi Maailmanperintökaupunkien järjestö on laatinut erillisen kaupunkiympäristöä koskevan ohjeistuksen. Maailmanperintökomitea on teettänyt ohjeistusta myös matkailun ja kohteiden säilyttämisen yhteensovittamisesta. 20 Kohteiden tilaa seurataan säännöllisin väliajoin tehtävillä raportoinneilla (Periodic Reporting). Raportointi etenee maanosittain. Euroopan ja Pohjois-Amerikan kohteiden raportoinnit ovat maailmanperintökomitean käsittelyssä vuosina 2005 ja Mikäli luonnonvoimat tai inhimillinen toiminta tai molemmat ovat vahingoittaneet tai tuhonneet kohdetta tahi kohteen hoito on laiminlyöty, voidaan kohde merkitä vaarantuneen maailmanperinnön luetteloon (World Heritage in Danger). Luettelossa on 31 kohdetta. Suomesta ei ole kohteita tällä listalla. 19 Toimintaohjeisto kohta Esim. Pedersen

14 3 Maailmanperintöluettelo 3.1 Maailmanperintökohteet Maailmanperintöluettelossa on heinäkuussa 2006 Vilnassa pidetyn maailmanperintökomitean kokouksen jälkeen 830 kohdetta, joista 644 kulttuurikohteita, 162 luontokohteita ja 24 yhdistelmäkohteita. Kohteet sijaitsevat 138 jäsenmaassa. Maailmanperintöluetteloon on hyväksytty kohteita vuosittain vuodesta 1978 lähtien. Nykyisin maailmanperintöluetteloa leimaavat vahvasti Keski- ja Etelä-Euroopan arkkitehtuurihistorian tunnetut monumentit ja rakennetut kokonaisuudet. Eurooppa-keskeisyyden syynä ovat Keski- ja Etelä-Euroopan maiden vankat historialliset traditiot ja pitkäaikainen kokemus monumenttien suojelutoiminnasta sekä restauroinnista. Tällä hetkellä maailmanperintöluettelossa on eniten alueita mm. Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Iso-Britanniasta, Intiasta ja Kiinasta. 3.2 Suomen maailmanperintökohteet Maailmanperintöluettelossa on tällä hetkellä seitsemän kohdetta Suomesta: 1) Vanha Rauma on tyypillinen pohjoismainen puukaupunki. Se on yhtenäinen kokonaisuus, jonka tunnuspiirteitä ovat eri-ikäiset, yksikerroksiset rakennukset, osin keskiajalta periytyvä katuverkko sekä elinvoimainen kaupunkiyhdyskunta asuntoineen, liikkeineen ja palveluineen. Vanha Rauma hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon vuonna ) Suomenlinna on tärkeä Itämeren alueen valtapolitiikan ja linnoitustaidon muistomerkki. Se hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon vuonna ) Petäjäveden vanha kirkko on pohjoisen puuarkkitehtuurin muistomerkki, joka hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon vuonna Se edustaa pohjoismaista, luterilaista kirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä. Kirkko on hyvä osoitus siitä, kuinka paikalliset rakennusmestarit omaksuivat Euroopan kirkkoarkkitehtuurin tyylipiirteitä ja sovelsivat niitä taidokkaasti hallitsemaansa hirsisalvostekniikkaan. 13

15 4) Verlan puuhiomo ja pahvitehdas ovat ainutlaatuinen ja eheä tehdaskokonaisuus Suomen metsäteollisuuden varhaisvuosilta. Kokonaisuutta täydentävät voimalaitokset ja työväen asunnot. Verla hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon vuonna ) Lapin kunnassa Ala-Satakunnassa sijaitseva Sammallahdenmäki on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue, joka hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. 6) Kymmenen valtion alueella (Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko- Venäjä, Ukraina, Moldova) sijaitsevista mittauspisteistä koostuva Struven kolmiomittausketju hyväksyttiin heinäkuussa 2005 Suomen kuudentena kohteena maailmanperintöluetteloon. Se edustaa maailmanperintöluettelossa tieteen ja tekniikan historiaa. Struven kolmiomittausketju (Struve Geodetic Arc) on rakennettu ja mitattu vuosina saksalaisen tähtitieteilijä F.G.W.Sruven johdolla. Mittauksen avulla selvitettiin maan kokoa ja muotoa. Suomesta kohteeseen sisältyy kuusi mittauspistettä, jotka sijaitsevat Pyhtäällä, Lapinjärvellä, Korpilahdella, Torniossa, Ylitorniossa ja Enontekiöllä. 7) Merenkurkun saaristo on Suomen ensimmäinen luonnonperintökohde. Se hyväksyttiin heinäkuussa 2006 vuonna 2000 hyväksytyn Ruotsin Höga Kustenin kohteen laajennukseksi ja yhdessä ne muodostavat rajat ylittävän yhteiskohteen Merenkurkun saaristo Höga Kusten (Kvarken Archipelago Höga Kusten). Merenkurkun saariston morfologia on viimeisen jääkauden jäätiköitymis- ja sulamisprosessien muovaama. Alueen jatkuva maankohoaminen on 8 mm vuodessa ja alue on maailman edustavin alue maankohoamisen tutkimiseen. Alueen De Geer moreenikentät ovat poikkeuksellisen hyvin muodostuneita ja edustavia. Tammikuussa 2006 Suomi esitti Paimion sairaalaa maailmanperintöluetteloon. Alvar Aallon suunnittelema ja vuosina keuhkotautiparantolaksi rakennettu Paimion sairaala on yleismaailmallisesti merkittävä kulttuuriperintökohde. Se on erinomainen esimerkki historiallisesta, omaa aikakauttaan edustavasta rakennustyypistä sekä arkkitehtonisesta kokonaisuudesta. Ehdotettu maailmanperintökohde käsittää Paimion sairaala-alueen kokonaisuutena, sisältäen myös sairaalan oman vedenpumppaamon ja -puhdistuslaitoksen ympäristöineen. Alue on kokonaisuus, jossa parantola-aikainen henki ja keskeiset piirteet ovat edelleen vahvasti läsnä. Sairaalakäytön jatkuminen Paimiossa on olennainen osa kohteen autenttisuutta. Maailmanperintökomitea käsittelee ehdotuksen todennäköisesti vuonna

16 3.3 Maailmanperintöluettelon täydentäminen tavoitteena tasapainoinen ja täydellinen luettelo Maailmanperintösopimuksen täytäntöönpanon ohjeeksi maailmanperintökeskus laati yhdessä asiantuntijajärjestöjen kanssa maailmanlaajuisen toimintaohjelman (ns. globaalistrategia) (Global Strategy for a Representative World Heritage List), jonka maailmanperintökomitea hyväksyi Toimintaohjelman tarkoituksena on tuoda esiin maailmanperintöluettelon puutteet ja tunnistaa aliedustettuja ryhmiä tarkastelemalla erikseen kohdetyyppejä, temaattisia painotuksia, alueellista edustavuutta, kulttuureja, aikakausia sekä luonnonmaantieteellisiä alueita. Toimintaohjelma linjaa maailmanperintöluettelon kehittämistä. Sen mukaisesti maailmanperintökomitea rohkaisee yhä useampia maita liittymään maailmanperintösopimukseen sekä jäsenvaltioita kehittämään aieluetteloitaan toimintaohjelman mukaisesti, jotta sopimusta sovellettaessa päästäisiin perusteltuun tasapainoon kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden välillä. Komitea esittää, että jäsenvaltiot sitoutuvat tavoittelemaan luettelon maailmanlaajuista tasapainottumista. Toimintaohjelman mukaan maailmanperintöluettelossa ovat aliedustettuina esimerkiksi luontokohteet, Euroopan ulkopuoliset kohteet, kansanarkkitehtuuri ja perinteinen asutus, 1900-luvun arkkitehtuuri, esihistorialliset kohteet, elinkeinoelämään liittyvät kohteet sekä kulttuurimaisemat. Maailmanperintökomitea on tarkentanut toimintaohjelmaa järjestämällä alueellisia ja temaattisia selvityksiä maailmanperintöluettelon puutteista. Euroopan osalta keskeisinä aliedustettuina ryhminä on pidetty luonnonperintöä, kulttuurimaisemia, elinkeinoelämään liittyviä kohteita ja 1900-luvun kulttuuriperintöä. Strategiset linjaukset vaikuttavat vasta pitkällä aikavälillä maailmanperintöluettelon sisältöön, sillä kohteiden valmistelu ja valinta on monivuotinen prosessi. Vielä vuoden 2006 maailmanperintökomitean valinnat olivat vahvasti kulttuurisesti painottuneet: 18 uudesta maailmanperintökohteesta vain kaksi on luonnonperintökohteita. 15

17 3.4 Maailmanperintöluettelon luonnonperintökohteet IUCN on selvittänyt maailmanperintöluetteloon hyväksyttyjen luonnonperintö- ja yhdistettyjen perintökohteiden ominaisuuksia ja sijoittumista luonnonmaantieteellisesti, edustavuutta elinympäristöluokituksen mukaan sekä suhteessa luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiin alueisiin (luonnon monimuotoisuuden keskittymät ns. hot spots, Birdlife Internationalin endeemisten lintujen alueet, IUCN/WWF kasvilajien monimuotoisuuskeskittymät). Selvityksen tavoitteena on antaa perusteet arvioida maailmanperintöluettelon kokonaisuuden kannalta jatkossa ehdotettavia luonnonperintö- ja yhdistettyjä perintökohteita. 21 Saimaa Pielisen järvialueen kannalta keskeisiä havaintoja selvityksessä on, että maailman geologinen monipuolisuus muodostaa pääosan maailmanperintöluettelosta. Kaikkiaan 125 kohteessa yhteensä 60 maassa on geologisesti merkittäviä piirteitä. 11 maassa sijaitsevilla 21 kohteella on fossiilijäännöksiä, jotka edustavat 11 geologista aikakautta kambrisen aikakauden jälkeisestä 15 geologisesta aikakaudesta noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Maailmanperintöluettelossa ei kuitenkaan ole kambrista aikakautta edeltäviä esimerkkejä elämän alkuvaiheesta. 22 Lisäksi Saimaa Pielisen alueen kannalta keskeinen tieto on, että kaikista maailmanperintöalueista ainoastaan viidessä on kyseessä tai osana järvialue. Järvialueet katsotaankin IUCN:n strategiapaperissa aliedustetuksi elinympäristöksi Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittama kulttuuri- ja luonnonperinnön asiantuntijoiden työryhmä (Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Grönlannin sekä Islannin edustajat) määritteli vuosina yhteispohjoismaiseen aieluetteloon 21 uutta kulttuuri- ja luonnonperintökohdetta. 24 Työryhmä pyrki määrittelemään Pohjoismaille luonteenomaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön, yhteiset kulttuuri- ja luonnonperintökohteet (yhdistelmäkohteita tai kulttuurimaisemakohteita tai molempia) ja tunnistamaan valtioiden rajat ylittävät kohdetyypit. Suomesta kulttuuriperintökohteeksi esitettiin Paimion sairaalaa. Luonnonperintökohteiksi esitettiin Kolin kareliaanista maisemaa, Olvassuota ympäröivine suo- ja harjumaastoineen sekä Vaasan edustan maankohoamisrannikon saaristoa. Koloveden ja Lin- 21 IUCN Srategy Paper 2004 s IUCN Srategy Paper 2004 s IUCN Srategy Paper 2004 s. 1, 6,

18 nansaaren kansallispuistojen sekä Joutenveden ja Pihlajaveden luonnonsuojelualueiden yhdessä muodostamaa saaristoketjua esitettiin valmisteltavaksi yhdistelmäkohteena yhdessä Olavinlinnan kanssa. 3.6 Luonnonperintökohteet Pohjoismaissa Pohjoismaissa on tällä hetkellä neljä luonnonperintökohdetta: Pohjois-Ruotsin Lapponian alue, Länsi-Norjan vuonot (Geirangerfjord ja Nærøyfjord), Tanskan Grönlannissa sijaitseva Ilulissat jäävuono sekä Ruotsin ja Suomen yhteinen maankohoamisalue Merenkurkun saaristo Höga Kusten Merenkurkussa. Aieluettelossa muista Pohjoismaista Ruotsilla ei ole lainkaan luontokohteita, Tanskalla on Wadden Sean merialue yhteiskohteena Saksan ja Hollannin kanssa, Norjalla Laponian alue Tysfjord, Hellemobotn ja Rago sekä Lofootit ja Islannilla aieluettelossa viisi luontokohdetta: Breiðafjörðurin lahti, Herðubreiðarlindir ja Askja (vuori ja kraatteri), Mývatn Laxá (osa keski-atlantin harjannetta oleva aktiivinen vulkaaninen alue), Skaftafell kansallispuisto sekä Surtsey (vulkaanisen toiminnan luvulla synnyttämä saari). 3.7 Suomen mahdolliset luonnonperintökohteet Ympäristöministeriön 1989 asettaman Maailman luonnonperintö -työryhmän tehtävänä oli selvittää ja tehdä ehdotus luonnonperintöön kuuluvista Suomen alueista, jotka soveltuvat otettaviksi maailmanperintöluetteloon. Työryhmä ei jättänyt kohdekohtaista esitystä eikä mietintöä. Työryhmän arvion mukaan yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita suurluontotyyppejä tai geologisia ja geomorfologisia kohteita olivat aapasuot, Saimaan sisävesisaaristot reittivesineen, maankohoamisrannikon murtovesisaaristo, salpausselät ja Itä- Suomen harjuluonnon keskittymät. Myös Inarinjärven takaisia maailman pohjoisimpia yhtenäisiä mäntymetsiä työryhmä piti yleismaailmallisesti erityisen arvokkaina. Silloisen Neuvostoliiton ja Suomen yhteiskohteista nousivat esille Oulangan-Kitkajoen ja Paanajärven alueet. 24 Verdensarv i Norden. Nordisk Ministerråds Rapport, Nord 1996:30. 17

19 Kansallispuistokomitea esitti jo vuonna 1976 jättämässään mietinnössä (komiteanmietintö 1976:88), että siinä Saimaalle ehdotetut uudet kansallispuistot Kolovesi ja Pihlajavesi asetettaisiin ehdolle maailmanperintöluetteloon. Kaikki edellä mainitut kohteet kuuluvat yhteen tai useampaan valtioneuvoston eri aikoina vahvistamaan valtakunnalliseen suojeluohjelmaan. Suojeluohjelmien toteuttaminen vauhdittui merkittävästi, kun talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi vuonna 1996 luonnonsuojeluohjelmien rahoitusohjelman vuosille Valtioneuvoston vuonna 1998 tekemällä päätöksellä Euroopan yhteisön Natura verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä muun muassa laajennettiin Olvassuon suoluonnon suojelukokonaisuutta tuntuvasti sekä lisättiin Saimaan kansallispuistojen ja vuoden 1990 rantojensuojeluohjelmaan kuuluvien saaristojen väliin ns. norppakäytävät. Boreaalisen vyöhykkeen alueita tarkastellut kansainvälinen asiantuntijatyöpaja esitti vuonna 2003, että boreaaliselta vyöhykkeeltä seuraavat uudet luonnonperintökohteet voisivat täyttää maailmanperintökohteen kriteerit Suomessa: Saimaa Pielisen järvialue, Suomen, Norjan ja Venäjän raja-alueella sijaitsevista mäntymetsistä muodostuva Fennoskandian vihreä vyöhyke ja Pohjois-Suomen aapasuot Suomen aieluettelo Suomen vuonna 2004 uudistettu aieluettelo keskittyy kohdetyyppeihin, jotka kuuluvat maailmanlaajuisessa strategiassa määriteltyihin aliedustettuihin kategorioihin. Suomen osalta niitä ovat luonnonperintö, kulttuurimaisemat ja 1900-luvun rakennusperintö. Suomen voimassa oleva aieluettelo sellaisista kohteista, joita ei ole vielä virallisesti ehdotettu maailmanperintöluetteloon, on seuraava (suluissa aieluetteloon ehdottamispäivämäärä): Saimaa Pielisen järvialue (28/01/2004) Hauensuolen kalliopiirrokset, Hanko (01/10/1990, 28/01/2004) 25 Proceedings of the Boreal Zone Workshop

20 Ukonsaari, Inari, saamelaisten palvontapaikka Inarinjärven saaressa (01/10/1990, 28/01/2004) Pattijoen kastelli, Raahe, kivikautinen ns. jätinkirkko (01/10/1990, 28/01/2004) Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiinassa (01/10/1990, 28/01/2004) 4 Saimaa Pielisen järvialue 4.1 Aieluettelossa tunnistetut Saimaa Pielisen järvialueen ainutlaatuiset arvot Saimaa Pielisen järvialue esitettiin maailmanperinnön aieluetteloon valintaperusteilla N (i) ja N (iii), jotka vastaavat nykyisen toimintaohjeiston valintaperusteita N (vii) ja N (viii). Niistä N (vii) on täydentävä ja perustuu jälkimmäiseen valintaperusteeseen. Molempien valintaperusteiden on kuitenkin itsenäisesti täytyttävä. N (viii): Kohteen tulee olla huomattava esimerkki maapallon historiallisesta aikakaudesta, todistusaineistoa elämän kehityksestä tai merkittävästä käynnissä olevasta geologisesta prosessista maanmuodostumisessa tai fyysisiltä piirteiltään ainutkertainen luonnonpaikka. Saimaa Pielisen järvialue täyttää valintaperusteen seuraavin perustein: Saimaa Pielisen järvialue on erinomainen esimerkki jääkaudella jäätiköityneestä alueesta, jonka eräät piirteet ovat ainutlaatuisia: vaihteleva, mosaiikkimainen järvimuodostelma, jossa rantaviivan pituus ja metsäisten saarten lukumäärä pinta-alayksikköä kohti ovat poikkeuksellisen korkeita; jäätikkösyntyisten maastomuotojen moninaisuus, kuten muodoiltaan vaihtelevat harjusysteemit yhdistyneenä valtaviin reunamoreeneihin. Nykyinen järvialue on syntynyt monimutkaisena yhdistelmänä (1) muinaisista laattaliikunnoista (kallioperän rikkonaisuus ja muut rakenteet); (2) jäätikön alla tapahtuneesta eroosiosta ja kerrostumisesta (silokalliot, drumliiniselänteet); (3) jäätikön lopulliseen sulamiseen liittyvästä kerrostumisesta (harjut, reunamoreenit); sekä (4) jääkauden jälkeisen maankohoamisen vaikutuksesta suuren järvialtaan kallistumisesta ja kuroutumisesta Itämerestä. 19

21 Maiseman kehitys on yhdistelmä muinaista arkeeista-proterotsooista geologista historiaa ( miljoonaa vuotta sitten) ja nuorinta (viimeiset 2 miljoonaa vuotta) kvartääristä jääkausiaikaa. Saimaa Pielisen järvialue on esimerkki maapallon historian päävaiheista, joihin kuuluvat myös merkit elämän syntymisestä: alueen kallioperä on osa ikivanhaa Fennoskandian kallioperää, joka ilmenee yli miljoonaa vuotta rapautuneena ja kuluneena vaaramaisemana. Kallioperä koostuu muuttuneista kivilajeista, joiden tektonis-metamorfisesta kehityksestä on tulkittavissa muinaisen mantereen geologinen rapautuminen ja muinaistein mannerlaattojen törmäys; esimerkkejä muinaisen maapallon ilmakehän muutoksesta miljoonaa vuotta sitten, jolloin happi kehittyi ilmakehään; prekambrisen kallioperän murtuminen ja lohkoutuminen, joka muodostaa pohjan nykyiselle mosaiikkimaiselle vesistölabyrintille; miljoonaa vuotta vanhat fossiilit dolomiiteissa ja niihin liittyvissä hiilipitoisissa mustaliuskeissa; proterotsooisella ajalla maankuoreen iskeytyneen suuren meteoriitin törmäysrakenne (Paasvesi) jääkauden aikaisten muodostumien runsaus ja monimuotoisuus: kivettyneitä moreeneja ja sorakerrostumia sekä kerrallisia silttejä vanhimmalta arkeeisen jäätiköitymisen ajalta miljoonaa vuotta sitten, viimeisellä kvartäärikauden jääkaudella (alle 2 miljoonaa vuotta) muodostuneet drumliinit sekä jääkauden perääntymisvaiheessa vuotta sitten muodostuneet harjut, kumpumoreenit, rantakerrostumat ja suuret vesistöjä salpaavat päätemoreeniselänteet kuten Salpausselät; maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen pitkä km pituinen rantaviiva ja vähintään yli hehtaarin laajuista saarta järvialueella. Saimaa Pielisen järvialue on esimerkki myös meneillään olevasta geologisesta prosessista eli jääkauden jälkeisestä isostaattisesta maankohoamisesta, minkä seurauksena nykyinen Saimaa Pielisen järvialue on kuroutunut irti Itämerestä ja järviallas on kallistunut ja kallistuu edelleen. Kallistumaa ilmentää se, että vesistöalueen purkautuminen on vaihtunut luoteesta kaakkoon. Tätä ilmiötä tukevat luonnontieteellisistä todisteista reliktilajit kuten saimaannorppa (Phoca Hispida saimensis) ja järvilohi (Salmon salar m. sebago), jotka järvialueen kuroutumisen yhteydessä jäivät eristyksiin Itämeren lajistosta ja ovat eriyty- 20

22 mässä omiksi lajeikseen, äyriäisistä valkokatka (Pontoporeia affinis), okakatka (Pallasea quadrispinosa), jätkatka (Gammaraganthus lacustris) ja halkoisjalkaäyriäinen (Mysis relicta) ja kaloista myös härkasimppu (Myoxocephalus quadricornis). Lisäksi Vuoksen vesistöön jäi eristyksiin saimaannieriä (Salvelinus alpinus), joka eroaa geneettisesti muista tutkituista Suomen nieriöistä. Ilmiötä tukevat esihistoriallisen kulttuuriperinnön todisteista alueella olevat kivikautiset asuinpaikat, jotka osoittavat muinaisrannan siirtymistä sekä muun muassa kalliomaalaukset, jotka osoittavat vedenkorkeuden vaihtelua alueella ihmisen läsnäolon aikana. Valintaperusteessa alueen koskemattomuus tarkoittaa, että kaikki tai useimmat toisiinsa liittyvät avainelementit sisältyvät alueeseen. Esimerkiksi jääkauden alue on koskematon, jos siihen sisältyvät lumikenttä, itse jäävirta sekä sen synnyttävät kulumis- ja kerrostumismuodot ja kasvillisuuden leviämisen vaiheet (uurteet, moreenit, harjut, kasvien pioneerivaiheet jne). 26 Kallioperän tutkijat otaksuvat, että Suomessakin on äärettömän kauan sitten ollut mahtavia, lumihuippuisia alppivuoristoja. Mutta miljoonien vuosien vieriessä ne ovat kuluneet miltei jäljettömiin; ne ovat vähitellen rapautuneet ja vesi, jää ja tuuli ovat niitä kuluttaneet. Vain kaikkein kovimmista kivistä rakentuneet kohdat ovat uhmanneet kulutusta, niin että ne vielä tänä päivänä kohoavat vuorina ympäristöstään. Tällainen alppivuoristo on kerran kulkenut Laatokan tienoilta Lappiin saakka. Nykyään siitä on vain joitakin nyppylöitä jäljellä. Mutta nekin ovat meidän oloissamme komeita vuoria. Korkein niistä on Koli aavan Pielisen länsirannalla. Sakari Topelius, Maamme kirja: Koli Kauan ennen kuin ihmisiä asui näillä maapallon seuduilla, peitti koko maatamme vahva, valkea, hohtava jäävaippa, joka liikkui hitaasti maan ylitse luoteesta kaakkoon. Jää kuljetti mukanaan kalliolohkareita, jotka olivat irtaantuneet kallioperustasta. Suuri osa niistä mureni jään suunnattomasta painosta ja jäi paikalleen sorakerrokseksi. Tämä murtokivisora on suurta ja pientä teräväsärmäistä kivisirua ja hienompaa kivijauhoa. Kun jää kuljetti soran ja kivet 26 Toimintaohjeisto kohta

23 kalliopaasien päällitse, saivat nämä sen pyöreän muodon ja nuo hienot uurteet, jotka selvästi huomaamme kallioissa, varsinkin saaristoissamme. Siihen aikaan maa oli paljon alempana kuin nykyään ja meri peitti koko meidän maamme. Kun maa sittemmin kohosi, huuhtoivat meren aallot pois murtokivisoran hienoimmat osat, ja suuremmat kivet vain jäivät jäljelle. Suuret sisävedet olivat muinoin merenlahtia, jotka salmien kautta yhdistyivät mereen. Maan kohotessa nämä salmet muuttuivat joiksi ja entiset merenlahdet suolattomiksi järviksi. Niihin jäi elämään useita kalalajeja, jotka olivat niihin tulleet merestä, mutta myöskin menestyvät suolattomassa vedessä. Mutta sellaiset kalat ja vesikasvit, jotka viihtyvät ainoastaan suolaisessa vedessä, kuolivat vähitellen sukupuuttoon. Ainoastaan muutamat varsinaiset merieläimet, sellaiset kuin merihärkä ja Saimaan hylje, tottuivat suolattomaan veteen, ja siksi tapaamme niitä vielä sisäjärvissämme, vaikka niiden varsinainen koti on Pohjois-Jäämeri. Sakari Topelius, Maamme kirja: Maamme alku N (vii): Kohteen tulee sisältää ainutkertaisia luonnonilmiöitä tai olla esimerkkinä poikkeuksellisen kauniista ja esteettisesti tärkeästä paikasta. Saimaa Pielisen järvialue täyttää valintaperusteen seuraavin perustein: Alue on erinomaisen monipuolinen veden, rantaviivan ja matalien kukkuloiden topografian muodostama luonnontilainen ja puoliluonnontilainen maisema, joka on poikkeuksellisen kaunis ja esteettisesti tärkeä. Valintaperusteessa alueen koskemattomuus edellyttää, että kohteeseen sisältyvät kauneuden säilyttämisen kannalta oleelliset alueet. Esimerkiksi vesiputouksen vuoksi maisemallisesti kauniin kohteen koskemattomuus edellyttää, että kohteeseen sisältyvät valumaalue sekä siihen liittyvät alavirran alueet ovat osa kohteen esteettisten piirteiden säilyttämistä. 27 Purjehditaan järvenselältä toiselle, monta peninkulmaa eteenpäin, lukemattomien saarien, niemien, kannasten ja vaihtelevien rantojen sivuitse, aivan 27 Toimintaohjeisto kohta

24 kuin meren rannikon saaristossa. Saimaalla näkee kyllä joka taholla maata, mutta suurille selille näkyy maa kaukaa siintävänä. Vesi on niin kirkasta, että pohja selvällä säällä ja tyynellä ilmalla näkyy melkoisen syvältä. Ja tähän kuultavaan veteen kuvastuu taivas puhtaana; pienet, valkoiset pilvenhattarat liitelevät kuin kyyhkyset syvällä aallon helmassa. Kun kesällä on lämmin, järvet näyttävät tummansinisiltä. Kukkulain liepeillä nousee siellä täällä keveitä savupatsaita taivasta kohti: ne ovat puiden kaihtamien tupien savuja. Keveihin savupilviin yhdistyy lämpimässä ilmassa vesihöyryjä, jotka synnyttävät sen hienon udun, jota sanotaan autereksi. Ja auer peittää kuin hienoin harso kukkulat, rannat ja vedet; se vaikuttaa sen, että kaikki näyttää niin pehmeältä, kuin olisi puuvillaan käärittynä. Silloin päilyvät nuo suuret, kauniit, tummansiniset vedet kirkkaiden kuvastimien kaltaisina, jotka ovat kiinnitetyt harsopeitteisiin tummiin kehyksiin; ja tämä on niin kaunista, että koko luonnossa tuskin on kauniimpaa. Sakari Topelius, Maamme kirja: Saimaa Epätietoista on, milloin Punkaharju on ihanimmillaan. Muutamista se on verraton silloin, kun aurinko kohoaa Puruveden takaa ja ulapat kimaltelevat ja koivujen lehdet näyttävät läpikuultavilta aamuruskossa. Toiset pitävät sitä ihanimpana silloin, kun kuu paistaa Pihlajaveteen ja harjun vastakkainen sivu on synkässä varjossa. Varmaa vain on, että olkoonpa ilta tahi aamu, kesäyö tai auringonpaiste, maassamme ei ole kauniimpaa huvipuistoa. Ja tämä sanoo Punkaharjusta paljon. Se tietää rikkaana olemista kaikkein rikkainten joukossa; se täyttää mielemme kiitollisuudella ja ihailulla. Sakari Topelius, Maamme kirja: Punkaharju Kun taiteilijat maalaavat maisemia, he jättävät tavallisesti pois joitakin häiritseviä yksityiskohtia tai muuttavat joitakin ääriviivoja ja muotoja luodakseen suurpiirteisiä ja ehyitä kokonaisuuksia. Kolilla se on tarpeetonta. Täällä avautuu eteen valmis taulu, jossa ei ole mitään poistettavaa tai muutettavaa. Niin valtava ja levollinen se on, niin kaunis on sen sommittelu ja niin puhtaita sen värit. Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina, mutta kaunein aurinkoisena myöhäissyksyn päivänä, kun Pielinen loistaa väkevän sinisenä ja lehtimetsän vaarojen rinteillä hehkuvat kullan keltaisina ja purppuran punaisina. Sakari Topelius, Maamme kirja: Koli 23

25 4.2 Saimaa Pielisen järvialueen ainutlaatuiset biologiset arvot Saimaa Pielisen järvialueen biologiset kansainvälisesti merkittävät erityisarvot liittyvät järvialueen geologiseen historiaan eli edellä mainittuihin reliktilajeihin. Hylkeitä esiintyy järvialueilla koko maailmassa ainoastaan Saimaalla, Laatokalla ja Baikal-järvellä. Norppia jäi maankohoamisen myötä vangiksi myös muihin pohjois-eurooppalaisiin järviin kuin Saimaaseen ja Laatokkaan, mutta muut populaatiot ovat hävinneet todennäköisesti ihmisen toiminnan seurauksena. Saimaannorppa oli ensimmäinen alalaji, joka listattiin IUCN:n uhanalaisten lajien ns. Punaiseen kirjaan (Red Data Book) vuonna Saimaannorppa on kansallisesti vahvasti suojeltu laji, sillä se on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sitä koskee luonnonsuojelulain 49.1 :n mukainen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu. Nieriä on kalamaailman pioneerilajeja. Se on levittäytynyt jo jääkauden aikaisiin jääjärviin ja jäänyt jääkautta seuranneiden tapahtumien takia eri puolille Suomen vesistöjä. Saimaannieriä on jääkauden jäljiltä Vuoksen vesistöön erilliseksi jäänyt nieriäkanta. Se edustaa pohjoisista, atlanttiseen kehityslinjaan kuuluvista, nieriäkannoistamme poiketen siperialaista kehityslinjaa. Luonnossa lisääntyvää saimaannieriää esiintyy todennäköisesti enää Etelä-Saimaaseen yhteydessä olevan karun Kuolimon järvialtaan alueella (79 km 2 ), ja kannan tila on Kuolimossakin erittäin heikko. Kuolimo ei ollut mukana aieluetteloehdotuksen alueissa. Saimaa Pielisen järvialueen ehdottaminen maailmanperintöluetteloon valintaperusteella N (x) (kohteessa tulee olla tärkeimmät ja merkittävimmät elinympäristöt biologisen monimuotoisuuden in situ -suojelun kannalta, mukaan lukien suojelun tai tieteen kannalta ainutlaatuisen arvokkaiden uhanalaisten lajien elinympäristöt) voisi teoriassa tulla kyseeseen lähinnä järvialueilla elävien hylkeiden eli saimaannorpan perusteella. Todennäköisempää valmistelun tässä vaiheessa on, että biologiset perusteet vain tukevat kohteen ehdottamista geologisin perustein, mutta eivät itsenäisinä riitä täyttämään kohteen valinnan edellytyksiä. 24

26 4.3 Saimaa Pielisen järvialueen ainutlaatuiset kulttuuriarvot Saimaa Pielisen järvialueen aieluetteloehdotusta valmisteltaessa selvitettiin myös kohteen mahdollisia kulttuuriperinnön valintaperusteita. Pitkä geologinen prosessi on luonut perustan kulttuurin leviämiselle koko järvialtaan alueelle. Järvialtaan muodostumisen eri vaiheet ovat muokanneet kulttuurin leviämistä ja kehittymistä. Ihmisen läsnäolon aika on lyhyt geologiseen prosessiin verrattuna, mutta alueen kulttuuripiirteet ovat kehittyneet omaleimaisiksi tämän prosessin mukana. Ne liittyvät geologisen kehityksen vaiheisiin ja tuovat siten lisäarvoa geologisille arvoille mm. todisteina prosessin vaiheista ja merkityksestä. Koska ihminen on hyödyntänyt ja hyödyntää edelleen aluetta monipuolisesti ja monet kulttuurin piirteistä ovat edelleen jatkuvia traditioita, kulttuurin piirteillä on tässä esityksessä geologian piirteitä täydentävä rooli. Prosessin eri vaiheissa syntyneitä kulttuurin jälkiä ovat mm. sarja esihistoriallisen ajan kulttuurin jäänteitä, joiden sijainti osoittaa veden pinnan vaihtelut prosessin viime vaiheissa ja ihmisen sopeutumisesta vedenpinnan vaihteluihin ja vesistön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sellaisia ovat muun muassa kivikautiset asuinpaikat ja esihistoriallisen ajan kalliomaalaukset, niistä laajin on Ristiinan Astuvansalmessa. Vesireitistön muodostuminen on mahdollistanut laajan alueen asuttamisen, sekä järvialueelle tyypillisten elinkeinojen, kulkemisen ja puolustuksen kehityksen. Geologisia arvoja tukevat järvialuetta ja vesireittejä hyödyntävät monet kulttuuripiirteet, esimerkkeinä linnoituslaitteet, Suomi-Ruotsin toimesta Venäjää vastaan sekä Venäjän toimesta Suomi-Ruotsia vastaan ja viimeksi Suomen toimesta Venäjää vastaan (kehityslinja linnavuorista Olavinlinnaan ja Suvorovin kanavista Suomen Salvan järviosiin), kaupunkien perustaminen rannoille tärkeisiin risteyspaikkoihin ja sisävesistön höyrylaivaliikenne (esim. Saimaan valkokyljet). Kaskeaminen on ollut tunnusomainen tapa levittäytyä koko järvialueelle, se on mahdollistanut pysyvän asutuksen. Asutus on levinnyt mantereelle, mutta myös suurimmille saarille. Nykyisin kaskeamisperinnettä ja perinnelajikkeita ylläpidetään mm. Linnansaaressa ja Kolilla. Satojen kilometrien mittaisella vesireitistöllä on ollut korvaamaton merkitys mm. puunjalostusteollisuuden kehitykselle, jolle vesireitit ovat toimineet tarkoituksenmukaisina kuljetusteinä. Vesitiekuljetusten huippukausi tuotti paljon vaurautta ja nyky-ympäristössäkin näkyviä vaikutuksia idästä vesistön varsille. 25

27 Vaikka maisema näyttää nykyihmisestä luonnonmaisemalta, on kulttuurin jälkiä paljon, varsinkin rantamaisemassa. Jäljet sisältävät mm. kulkupaikkoja ja -reittejä, puolustusrakenteita, sisäsaaristolle tyypillisiä perinteisiä maatiloja laidunmaineen ja peltoineen, kyliä ja kaupunkeja, joissa havupuuvyöhykkeen pitkään käytössä olleet luonnon rakennusmateriaalit ja paikalliset rakennustekniikat ja harvat tuontitarvikkeet ovat vallitsevia. Kauniiksi tunnustettu maisemakuva on mahdollistanut maiseman ihailuun perustuvan matkailutoiminnan ja tuottanut matkailurakennuksia on n. 200 vuoden ajalta, hyvänä esimerkkinä tästä traditiosta on Punkaharjun harjualue. Koli, Olavinlinna ja Punkaharju ovat myös suomalaista kansallismaisemaa. Järvimaisemaan liittyy myös pitkä vapaa-ajan rakennusten rakentamisen traditio. Muita pitkäaikaisia, vielä jatkuvia traditioita on mm. metsänhoidon ja maatalouden piirissä. 4.4 Aieluettelon sarjanimeämiskohteen osa-alueet Aieluettelon valmistelussa vuonna 2003 todettiin, että edellä mainittuja ominaisuuksia Saimaa Pielisen alueella parhaiten edustaa kuudentoista Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueelle sijoittuvan osa-alueen muodostama kokonaisuus. Aieluetteloon ehdotettiin sarjanimeämiskohteena Saimaa Pielisen järvialue, jonka osa-alueet ovat: 1) Kolin kansallispuisto (Eno, Kontiolahti, Lieksa), ha 2) Kolvananuuro (Eno, Kontiolahti), 180 ha 3) Hyypiän dolomiitti (Kiihtelysvaara) 100 ha 4) Orivesi Pyhäselkä (Kitee, Liperi, Rääkkylä) ha 5) Kermajärvi (Heinävesi) ha 6) Koloveden kansallispuisto (Enonkoski, Heinävesi, Savonranta) ha 7) Joutenvesi Pyyvesi (Enonkoski, Heinävesi, Kangaslampi, Savonlinna, Savonranta) ha 8) Linnansaaren kansallispuisto (Kangaslampi, Rantasalmi, Savonlinna) ha 9) Pihlajavesi (Punkaharju, Savonlinna, Sulkava) ha 10) Punkaharju (Punkaharju) 700 ha 11) Puruvesi (Kerimäki, Kesälahti, Punkaharju) ha 12) Hevonniemi (Rantasalmi, Savonlinna) ha 13) Katosselkä (Puumala, Sulkava) ha 26