LUONTOSELVITYS 16UEC SIILINJÄRVEN KUNTA Kirkonkylän osayleiskaava. Luontoselvitys

Transkriptio

1 LUONTOSELVITYS SIILINJÄRVEN KUNTA Kirkonkylän osayleiskaava Luontoselvitys

2 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI 1 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 3 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Tarinaharjun alue Eteläosa Itäosa Taajaman pohjoispuoli Pohjoisosa 27 6 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 31 7 LÄHTEET 32 Liitteet Liite 1. Liite 2. Linnustoselvitys (havaintoarkistotietojen koonti). Luontokohdekartta ja taulukko Valokuvat: Soile Turkulainen 2012 ja Kannen kuva: Näkymä Tarinaharjun harjualueelta. Raportin pohjakartat Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu (peruskarttarasteri 11/2014, lisenssi: Luonnonsuojelu- ja pohjavesialueiden rajaukset OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2014 ( Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Mika Welling ympäristöasiantuntija, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, Turku puh: etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Siilinjärven kunnan alueelle kirkonkylän yleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja vuosina 2012 ja 2014 tehtyjen maastokartoitusten perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Maastokartoitukset keskitettiin niille alueille, joihin osayleiskaavassa mahdollisesti tullaan osoittamaan muuttuva maankäyttöä. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Selvityksen liitteenä on havaintoarkistotietoihin perustuva linnustoselvitys, jonka kokosi Jyrki Uotila Pöyry Finland Oy:n toimeksiannosta. Kevättömän ja Pyylammen liito-oravaesiintymien tila tarkistettiin keväällä 2015 (Pöyry Finland Oy 2015) ja tiedot päivitettiin tähän raporttiin. Lisäksi päivityksessä raporttiin lisättiin tieto Taivallahden lehdosta (Pohjois-Savon ELY-keskus 2015). 2 ALUEEN SIJAINTI Selvitysalue sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa Siilinjärven kunnan keskiosassa. Siihen kuuluvat kirkonkylän taajama ja sitä ympäröivät alueet (kuva 1). Selvitysalueen pinta-ala on vesialueet mukaan lukien noin 40 km 2. Selvitysalue rajoittuu idässä Juurusveteen ja koillisessa fosfaattikaivoksen alueeseen. Eteläraja kulkee lentokentän pohjoispuolelta Siltasalmesta Iso-Jälän pohjoisosan kautta Kasurilanmäelle. Lounaassa ja lännessä selvitysalueeseen kuuluvat valtatien 5 itäpuolinen Kasurilan alue ja länsipuolinen Tarinaharjun harjualue. Selvitysalueen pohjoisraja kulkee Kevättömän eteläpuolelta Kevättömän ja Sulkavanjärven väliselle alueelle ja sieltä Pieni-Sulkavalle. Keskellä selvitysaluetta sijaitsee salmiyhteydellä Juurusveteen liittyvä Siilinjärvi. Yleispiirteiltään selvitysalue on rakennettua taajama-aluetta ja sitä ympäröiviä metsäisiä ja viljeltyjä alueita. Alueen kautta kulkevat valtatie 5 ja sitä taajaman kohdalla risteävät Maaningantie ja Nilsiäntie sekä rautatie. Kuva 1. Selvitysalueen aluerajaus.

4 2 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Luontoselvityksen lähtötietoina on käytetty alueella aikaisemmin tehtyjä luontoselvityksiä sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelun tietoja. Lähtötietojen perusteella valtakunnallisesti arvokkaita luontokohteita selvitysalueella ovat Tarinaharju, joka sisältyy valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, sekä Pieni-Siilin ja Iso-Jälän ranta- ja vesialueet, joista osia sisältyy Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin kuuluvaan Kasurila Jälä Jännevirta - kokonaisuuteen (Leivo ym. 2002). Selvitysalueen ulkopuolelle jäävät luoteessa Kevätön ja Pyylampi, jotka sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, ja jotka on perustettu osittain luonnonsuojelualueiksi. Selvitysaluetta lähimmät Natura alueet ovat yli viiden kilometrin päässä. Aikaisemmista luontoselvityksistä oli käytettävissä Siilinjärven kunnan alueelle vuosina tehty luontoselvitys, johon on koottu olemassa olleet luontotiedot ja tehty maastokartoituksia lähinnä ranta-alueilla (Maa ja Vesi Oy 2005). Kirkonkylän alueen osalta sen luontotiedot olivat peräisin maakuntakaavan luontoselvityksestä (Pakarinen 2002) ja maakunnallisista perinnemaisema- (Ilaskari 2000) ja pienvesiselvityksistä (Laitinen 1994). Lisäksi Tarinaharjun harjualueelta oli käytettävissä kasvillisuuskartoitus- ja luontoselvitystietoja (Tynnyrinen 1991, Rönkä 1996). Vuoden 2005 jälkeen kirkonkylän alueelle on tehty Oikeakätisen luonto- ja liito-oravaselvitykset (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2008a, 2008b ja 2009) sekä selvitetty liito-oravan esiintymistä muutamilla muilla asemakaava-alueilla (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2010 ja 2013). Lisäksi luontoselvityksiä on tehty valtatien parantamista varten (Suunnittelukeskus Oy 2005 ja 2006, Pohjois-Savon ELY-keskus 2010) ja harjualueen osayleiskaavaa varten (Pöyry Finland Oy 2013, Faunatica Oy 2013). Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmassa on mainittu selvitysalueelta yksi pieni kohde (Koskilahden metsälaidun) (Hirvonen & Jokela 2013). Selvitysten perusteella kirkonkylän alueelle sijoittuu useita liito-oravaesiintymiä ja paikallisesti arvokkaita luontokohteita. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-rekisterissä ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen tiedoissa on alueelta muutamia havaintotietoja uhanalaisista ja silmälläpidettävistä kasvilajeista ja useita havaintoja liito-oravista. 3.2 Maastokartoitukset Kirkonkylän alueelle kesällä 2012 ja keväällä ja kesällä 2014 tehdyt maastokartoitukset keskitettiin niille alueille, joihin yleiskaavassa mahdollisesti tullaan osoittamaan muuttuva maankäyttöä. Maastokartoitukset tehtiin , , , ja Tarkoituksena oli löytää ja rajata alueelta seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt liito-oravaesiintymät ja liikkumisyhteydet muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4, Rassi ym. 2010) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet

5 Maastokartoitusten painopiste oli kasvillisuustyyppien indikaattorikasvilajistossa. Linnustohavainnot kirjattiin ylös, mutta varsinaista linnustoselvitystä työhön ei sisältynyt. Olemassa olevat linnustotiedot on koottu liitteeseen 1. Liito-oravaselvityksessä etsittiin lajin elinpiirin osoittavia ulostepapanoita pesä- ja ruokailupuiksi soveltuvien kookkaiden kuusten ja haapojen alta lajin kartoittamismenetelmän mukaisesti (Sierla ym. 2004). Havaitut pesäpaikat kirjattiin ylös ja lisäksi tarkasteltiin mahdollisia liikkumisyhteyksiä. Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Siilinjärven kunnan kanssa pidettiin työpalaverit ennen maastokartoitusjaksoja. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Siilinjärven luonnonympäristön yleispiirteitä on kuvattu mm. Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlahistoriikissa (2002) ja koko kunnan luontoselvityksessä (Maa ja Vesi Oy 2005). Siilinjärven kirkonkylän alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa ja osin varsin jyrkkäpiirteistä maastoa. Korkein kohta Kukkurin laella on noin 200 metriä merenpintaa ja noin 120 metriä Kallaveden ja Juurusveden pintaa ylempänä. Siilinjärven kautta kulkee Suomen pisin yhtenäinen harjujakso, joka haaroittuu kirkonkylän kohdalla kahteen suuntaan. Muodostuman alue on vaihtelevaa, suppien ja lampien värittämää harjumaastoa, joka näyttäytyy parhaimmillaan keskusselänteellä Patakukkulan ja Tarinaharjun ympäristössä. Muilta osin selvitysalueelle ovat luonteenomaisia kallioiset moreenimäet ja niiden väliset hienompien maalajien alueet. Selvitysalueella kokonaan tai osittain sijaitsevista vesialueista huomattavimmat ovat Juurusvesi ja siihen salmiyhteyksillä liittyvät Siilinjärvi ja Iso-Jälä. Tarinaharjun harjualueella olevan lampiketjun lammet laskevat Siilinjärveen ja Jynkänniemen Jynkänlampi suoraan Juurusveteen. Huosiainen on lasku-uomaton suppalampi. Niiiden lisäksi selvitysalueelle sijoittuvat taajaman pohjoispuolen lammet ja Pieni-Sulkavan eteläosa, josta laskee Siilinjoki Siilinjärveen. Taajaman eteläpuolinen alue on Juurusveden lähialuetta (vesistöalueen numero 4.611) ja pohjoispuolinen alue Siilinjoen Sulkavajoen (4.651) tai Pöljänjoen (4.652) valuma-aluetta (OIVA-palvelu 2014). Kaikki kuuluvat Vuoksen vesistöalueen Nilsiän reittiin. Juurusveden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi, Siilinjärven tyydyttäväksi ja sen yläpuolisten Sulkavanjärven ja Kevättömän välttäväksi (SYKE ja ELY-keskukset 2014). Selvitysalueella on kaksi vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokiteltua I luokan pohjavesialuetta: Harjamäki-Kasurila ( ) ja Jälänniemi ( )(OIVA-palvelu 2014). Harjamäki-Kasurila käsittää valtaosan kirkonkylän kohdalle sijoittuvasta suuresta harjumuodostumasta. Sen ydinosat ovat hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa ja pohjaveden päävirtaussuunta on harjun pituussuunnassa kaakkoon. Valtatien 5 ja kantatien 77 vaikutuspiirissä on toteutettu mittava pohjavesien suojaus ja maa-ainesottoalueiden maisemointi. Jälänniemi on samaan muodostumaan kuuluva pienehkö vesistöjen reunustama niemi, jossa maa-aines on hiekkavaltainen ja länsiosaa peittää tiivis savikerros. Pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Siilinjärvi sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (OIVA-palvelu 2014). Eliömaakuntajaossa se on osa Pohjois- Savoa. Siilinjärvi kuuluu Kuopion lehtokeskuksen ydinalueeseen, mikä näkyy kasvillisuuden rehevyytenä ja vaateliaiden kasvilajien esiintymisenä. Selvitysalueen laajimmat metsäiset alueet ovat Tarinaharjun harjualueella ja Kukkurin mäellä länsi- ja eteläosissa sekä Jälästä Jynkänniemeen ja edelleen Sukavanniitylle ulottuvalla alueella kaakkois- ja itäosassa. Alueen eläimistöön kuuluu luontodirektiivin IV(a) liitteen lajeihin kuuluva uhanalainen liito-orava sekä useita uhanalaisia ja huomionarvoisia lintulajeja (liite 1). 3

6 4 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5.1 Tarinaharjun alue Kohteiden karttarajaukset on esitetty kuvassa 6 ja liitteessä Tarinaharju-Patakukkula -harjujensuojeluohjelma-alue Tarinaharjun-Patakukkulan alue sisältyy noin 2 km 2 :n laajuisena valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Vuonna 1984 hyväksytty valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma on laadittu harjuluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Ohjelmaan kuuluvat 159 harjualuetta ovat maisemallisesti, geologisesti ja luonnonmaantieteellisesti merkittäviä (Ympäristöministeriö 2014). Useimmat harjut ovat myös pohjavesialueina tärkeitä ja biologisesti arvokkaita, ja niillä on virkistyskäyttöön ja kulttuurihistoriaan liittyviä merkityksiä. Ohjelmaa toteutetaan pääasiassa maa-ainestenottoa säätelemällä. Tarinaharjun-Patakukkulan alueelle on tehty kasvillisuusselvitys 1990-luvun alussa (Tynnyrinen 1991), ja yleispiirteisesti sen luontoarvot on kartoitettu 2000-luvun alussa maakuntakaavaa varten (Pakarinen 2002). Luontotiedot on koottu harjualueen osayleiskaavaa varten tehtyyn luontoselvitykseen (Pöyry Finland Oy 2013). Harjualueen metsät ovat kuivahkon kankaan varttuneita ja varttuvia männiköitä, havupuuvaltaisia sekametsiä ja varjorinteiden rehevämpiä kuusikoita (kuvat 2 ja 3). Harjualueella kasvavia huomionarvoisia harjukasveja ovat pohjanmasmalo (Anthyllis vulneraria ssp. Lapponica, aikaisempi nimi harjumasmalo, ssp. fennica) (silmälläpidettävä NT ja alueellisesti uhanalainen RT), kalliokielo, tunturikurjenherne (alueellisesti uhanalainen RT) ja kangasajuruoho (silmälläpidettävä NT ja alueellisesti uhanalainen RT) (Pakarinen 2002). Paikoin harjualueella tavataan avoimia ja aurinkoisia hiekkamaiden paahdeympäristöjä, jotka sopivat elinympäristöiksi harvinaisille ja uhanalaisille hyönteislajeille (Faunatica Oy 2013). Koko harjualue on I luokan pohjavesialueeksi luokiteltua Hajamäki Kasurila -pohjavesialuetta. Harjualueelle sijoittuvat arvokkaat luontokohteet on kuvattu erikseen tässä raportissa. Harjujensuojeluohjelma-alueen keskeisin osa Tarinaharjun alueella on osoitettu maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL), ja luonnonsuojelualueen perustaminen alueelle on vireillä. Muilta osin harjualue on maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jossa on ympäristöarvoja (MY). Harjujensuojeluohjelmaan sisältyvän alueen reunaosia on tie- ja rakennuskäytössä, golfkenttänä ja maa-aineisten ottoalueena. Arvo: Tarinaharjun-Patakukkulan harjujensuojeluohjelma-alue on valtakunnallisesti arvokas harjualue. Se sijoittuu länsiosaa lukuun ottamatta selvitysalueelle. Maankäyttösuositus: Harjujensuojeluohjelmaan kuuluvien harjujen luonnontilaa ja maisemakuvaa ei saa heikentää. Vireillä olevan suojelupäätöksen mukainen alue tulee osoittaa osayleiskaavassa luonnonsuojelualueena. Muualla harjujensuojeluohjelma-alueella luontoarvot tulee ottaa osayleiskaavassa huomioon. 2. Tarinaharjun luonnonsuojelualue Luonnonsuojelualueen perustaminen Tarinaharjun alueelle oli sopimusluonnosvaiheessa tammikuussa Tulevan luonnonsuojelualueen pinta-ala on 23,1 hehtaaria ja pääosa siitä on Siilinjärven kunnan omistuksessa. Arvo: Alue on luontoarvoiltaan valtakunnallisesti arvokas. Maankäyttösuositus: Vireillä olevan suojelupäätöksen mukainen alue tulee osoittaa osayleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi.

7 5 Kuvat 2 ja 3. Tarinaharjun varjorinteen kuusikkoa ja paisterinteen mäntyvaltaista metsää. 3. Huosiainen Harjualueen keskiosassa sijaitseva Huosiainen on noin hehtaarin kokoinen suppalampi, joka arvioitiin 1990-luvulla tehdyssä maakunnallisessa pienvesiselvityksessä melko luonnontilaiseksi lammeksi (Laitinen 1994). Huosiaisen supan rinnemetsät muodostavat harjualueen merkittävimmän vanhan metsän alueen (Pakarinen 2002). Noin 50 metriä lammen pintaa korkeammalle kohoavien rinteiden alaosat ovat tuoreen ja lehtomaisen kankaan aarnikuusikkoa ja yläosat mäntykangasta (Rönkä 1996). Seassa on haapaa, raitaa ja pysty- ja maalahopuita. Koillisosassa harjanteen laella kasvoi vuonna 1991 lehtomaisen kankaan lajistoa kuten mustakonnanmarjaa ja pohjoisrinteen päällä pohjanmasmaloa (silmälläpidettävä NT ja alueellisesti uhanalainen RT) (Tynnyrinen 1991). Etelärinne on loivempi ja puustoltaan nuorempi, ja länsirinteen aluskasvillisuus on kulunut liikkumisen takia (Rönkä 1996). Alueella havaittuja vanhan metsän lintuja olivat mm. palokärki, töyhtötiainen ja puukiipijä (Rönkä 1996). Lounaispuolen rinteeseen sijoittuu liito-oravaesiintymä. Arvo: Huosiainen ja sen rinnemetsät muodostavat maakunnallisesti valtakunnallisesti arvokkaan luontokohteen, joka on osa valtakunnallisesti arvokasta harjukokonaisuutta. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilailla (2:11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Lammen ja rinnemetsien osoittamista luonnonsuojelualueeksi tulee harkita. 4. Huosiaisen liito-oravaesiintymä Huosiaisen lounaispuolen rantametsästä oli asuttu liito-oravaesiintymä vuonna 2009 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2014). Liito-oravan papanoita oli noin kymmenen puun alla ja kolopuita ainakin yksi. Alueelta on hyvät metsäiset liikkumisyhteydet muihin suuntiin, mutta eteläpuolella golfkenttä voi olla liikkumiseste. Arvo: Huosiaisen rantametsässä oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymä vuonna Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. 5. Huosiaishaudan paahdeympäristö Maaningantien eteläpuolella Huosiaishaudan alueella on laaja-alainen käytöstä poistettu hiekkakuoppa, johon on kasvanut parimetrisiä mäntyjä ja koivuja. Paahdelajistoon kuu-

8 luvat hiirenvirna, kanerva, kanervisara (alueellisesti uhanalainen RT), karvaskallioinen, kultapiisku, runsaana hiekkakuopan pohjalla kasvava pohjanmasmalo (silmälläpidettävä NT ja alueellisesti uhanalainen RT), pietaryrtti, päivänkakkara, siankärsämö ja sianpuolukka (Faunatica Oy 2013). Arvo: Hiekkakuopan alue on paikallisesti arvokas paahdeympäristö (laatu III kohtalainen). Hoitotoimilla kohteesta voitaisiin saada alueellisesti arvokas. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 6. Maaningantien paahdeympäristö Maaningantien pohjoispuolella on etelälounaaseen avautuva tienluiska, jossa esiintyy paahdekasvillisuutta (Faunatica Oy 2013). Lajistoon kuluvat ahomansikka, hiirenvirna, karvaskallioinen, kultapiisku, pohjanmasmalo (silmälläpidettävä NT), pietaryrtti, pujo, ahopukinjuuri, puna-apila, päivänkakkara, siankärsämö ja suolaheinät. Paahdekasvillisuus on monipuolista, mutta kasvien määrä on vähentynyt umpeenkasvun seurauksena. Arvo: Tienvarsialue on paikallisesti arvokas paahdeympäristö (laatu III kohtalainen). Hoitotoimilla kohteesta voitaisiin saada alueellisesti arvokas. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 7. Mäntyrinteen supan paahdeympäristö Mäntyrinteen supan pohjoisreunan etelään viettävällä rinteellä on luontaisesti avoimena säilyvä noin 5 aarin hiekkamaalaikku, jossa kasvaa kanervaa, kanervisaraa (alueellisesti uhanalainen RT) ja suolaheiniä (Faunatica Oy 2013). Muu osa supasta on metsittynyt ja myös tämä alue on reunoiltaan hiljalleen umpeutumassa. Arvo: Suppa on alueellisesti arvokas paahdeympäristö (laatu II hyvälaatuinen). Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 8. Huosiaisen sähkölinjan paahdeympäristö Sähkölinjan alla eteläkaakkoon viettävässä rinteessä on suppeita ketomaisia laikkuja, joissa kasvaa kanervaa, kultapiiskua ja sianpuolukkaa (Faunatica Oy 2013). Arvo: Sähkölinjan alus on paikallisesti arvokas paahdeympäristö (laatu III kohtalainen). Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 9. Patakukkulan paahdeympäristö Parkkipaikan ympäristössä ja eteläpuolen mäellä on monipuolista paahde- ja ketokasvillisuutta, johon kuuluvat ahomansikka, harakankeltanot, hiirenvirna, kanerva, kannusruoho, ketoneilikka, kultapiisku, pietaryrtti, pujo, ahopukinjuuri, puna-apila, päivänkakkara, ruususruoho, suolaheinät ja tunturikurjenherne (alueellisesti uhanalainen RT) (Faunatica Oy 2013). Arvo: Alue on paikallisesti arvokas paahdeympäristö (laatu III kohtalainen). Hoitotoimilla kohteesta voitaisiin saada alueellisesti arvokas. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 6

9 10. Tarinaharjun sairaalan keto Sairaalan tenniskentän luoteispuolella on poispuretun sähkölinjan kohdalle sijoittuva osittain ketomainen alue, jossa kasvaa ahonoidanlukkoa (SYKE, Eliölajit-rekisteri). Ketonoidanlukko on silmälläpidettävä (NT) ja alueellisesti uhanalainen (RT) pienikokoinen sanikkainen, jonka kasvupaikat ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä (kuva 4). Tarinaharjulla oli vuonna 2010 noin kahden aarin alueella parisataa kasvia. Lajille sopivaa elinympäristöä on noin kolme kertaa enemmän. Muuhun lajistoon kuuluvat mm. koiranputki, maitohorsma, niittyleinikki, päivänkakkara, ahopukinjuuri, siankärsämö, mansikka ja kissankello. Niittykasvillisuuden säilymistä uhkaavana tekijänä on alueen umpeenkasvu. Kesällä 2014 alueella kasvoi melko runsaasti nuoria koivuja, männyn taimia ja haavan vesoja. Pohjois-Savon ELY-keskus on sopinut kohteen hoidosta Siilinjärven kunnan kanssa. Arvo: Niitty on muu huomionarvoinen luontokohde. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Kohdetta tulee hoitaa säännöllisesti, niin että pysyy avoimena. 7 Kuvat 4 ja 5. Ahonoidanlukko ja tikankontti. 11. Aumanalasen puronotko Aumanalasesta laskeva puro virtaa alkuosassa noin 500 metrin matkan savimaahan uurtuneessa leveässä purolaaksossa, joka on paikoin jyrkkärinteinen (Pakarinen 2002 ja Rönkä 1996). Puron reunarinteiden puusto on melko luonnontilaista ja koostuu kookkaista koivuista ja haavoista sekä harmaalepästä, tuomista, raidoista ja pihlajista. Järeitä kuusia ja mäntyjä on harvakseltaan ja lahopuuta runsaasti. Alarinteiden rehevään saniaistyypin lehtokasvillisuuteen kuuluvat mm. kotkansiipi, hiirenporras, mustakonnanmarja, lehtoarho, sudenmarja, lehtotesma, lehtomatara ja metsäkorte. Paikoin on kulttuuriympäristöjen kasvilajistoa kuten nokkosta, nurmitädykettä, leskenlehteä ja koiranputkea. Lehdon edustavin osa on purolaakson ylittävän Tarinaharjuntien itäpuolella, missä kotkansiipi muodostaa laajoja kasvustoja ja pysty- ja maalahopuuta on runsaasti. Puronotkon linnustoon kuuluvat mm. mustapääkerttu ja sirittäjä (Pakarinen 2002). Alueella oli keväällä 2014 liito-oravaesiintymä. Kohti puronotkoa laskevan harjurinteen itäosassa on 0,7 hehtaarin alueella kuivaa lehtoa (Lammi 2014). Alueen valtapuusto on järeää mäntyä, mutta sen alla kasvaa runsaasti pihlajaa ja hieman muita lehtipuita. Vielä ylempänä alue muuttuu vähitellen mustikkatyypin harjumetsäksi. Kuivassa lehdossa valtalajina on kielo ja sen lisäksi tavataan ahomansikkaa, sananjalkaa, nuokkuhelmikkää, kevätlinnunhernettä ja lillukkaa. Pensaista tavataan lehtokuusamaa. Aumanalasen rannassa metsä jatkuu lehtomaisen kankaan koivuvaltaisena metsänä (Rönkä 1996). Arvo: Purojen lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Purouoman luonnontilan muuttaminen vaatii vesilain (3:2 ) mukaan luvan.

10 Aumanalasen puronotko on yksi Pohjois-Savon komeimpia kotkansiipilehtoja (Rönkä 1996) ja maakunnallisesti arvokas (Pakarinen 2002). Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Puronotkon osoittamista luonnonsuojelualueeksi tulee harkita Aumanalasen puronotkon liito-oravaesiintymä Aumanalasen puronotkon alueella oli keväällä 2014 elinvoimainen liito-oravaesiintymä. Liito-oravan papanoita löytyi useiden puiden alta Tarinaharjuntien itäpuolelta ja yhden puun alta tien länsipuolelta. Pesäpuiksi sopivia kolopuita on ainakin kaksi, mutta mahdollisesti enemmän. Esiintymä liittyy todennäköisesti kiinteästi Tarinaharjun esiintymään. Lisäksi pitkin harjualueen metsiä on yhteys luoteeseen Huosiaisen esiintymälle. Mahdollisesti liito-oravat liikkuvat valtatien yli itään Risuharjun ja Ukonlammen suuntiin puronotkon kohdalta, sillä tiealue on siinä kapeampi kuin Tarinaharjun kohdalla. Arvo: Puronotkon alueella oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liitooravan esiintymä keväällä Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet alueelta Tarinaharjun esiintymälle tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat myös valtatien yli Risuharjun ja Ukonlammen suuntaan. 13. Tarinaharjun liito-oravaesiintymä Tarinaharjun sairaalan kaakkoispuolen harjumetsäalueella oli keväällä 2014 elinvoimainen liito-oravaesiintymä. Alueelta on aikaisempi liito-oravahavainto vuodelta 2010 (4 kuusen alla papanoita ) (Pohjois-Savon ELY-keskus 2014). Esiintymä sijoittuu varttuneeseen kuusivaltaiseen metsään Tarinaharjuntien molemmille puolille. Tien itäpuolelta papanoita löytyi supan pohjoisosan jyrkiltä rinteiltä noin parinkymmenen puun alta. Järeiden ja nuorempien kuusten lisäksi alueella kasvaa haapaa, muutamia vanhoja koivuja ja ylärinteessä mäntyjä. Mahdollisia pesäpuita ovat kolohaapa sekä kuusi, jossa oli kolo. Tarinaharjuntien länsipuolella harjun laella papanoita oli yhteensä noin kymmenen kuusen ja koivun alla. Lakialueella kasvaa harjukasveihin kuuluvaa silmälläpidettävää (NT) ja alueellisesti uhanalaista (RT) sarjatalvikkia. Alempaa Aumanalasen rannasta on havainto liito-oravasta vuodelta 2007 (SYKE, Eliölajit-rekisteri). Paikalla kasvaa kymmenkunta järeää kuusta, mutta keväällä 2014 niiden alla ei ollut papanoita. Tarinaharjun esiintymältä on metsäiset yhteydet Aumanalasen puronotkon esiintymälle ja Huosiaisen suuntaan. Valtatie ja Viitonen-tie muodostavat esiintymän kohdalla yli 50 metriä leveän avoimen alueen, jonka ylittäminen on liito-oraville epävarmaa. Puronotkon kohdalla tiealue on kapeampi. Arvo: Tarinaharjun alueella oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liitooravan esiintymä keväällä Havaintoja lajista on tehty myös vuosina 2007 ja Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet alueelta Tarinaharjun esiintymälle tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat myös valtatien yli Risuharjun ja Ukonlammen suuntaan. 14. Kalettoman rantasuo ja pikkulampi Kalettoman lammen itärannalla on melko luonnontilaista rantarämettä sekä erillinen pieni lampi. Suon lajistoon kuuluvat suopursu, vaivero, juolukka, tupasvilla, lakka, suokukka, karpalo ja leväkkö (Rönkä 1996). Pienessä lammessa kelluu irrallisia rämesaaria.

11 Arvo: : Vähäpuustoiset suot ja alle 0,5 hehtaarin kokoisten lampien lähiympäristöt ovat metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilailla (2:11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät Oikeakätisen harjumetsä Oikeakätisen lammen itäpuolella molemmin puolin Viitonen-tietä sijaitsevalta harjumetsäalueelta löytyi keväällä 2008 liito-oravan papanoita kahden puun alta (Vihervaara 2008a). Metsäaluetta pidettiin liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä. Keväällä 2014 aluetta ei kartoitettu, mutta sijaintinsa perusteella sillä saattaa olla merkitystä liitooravien liikkumiselle Tarinaharjun, Risuharjun ja Ukonlammen esiintymien välillä. Aluerajaukseen otettiin mukaan myös metsäalueen pohjoisosa Kasurilantien ja Viitonen-tien välissä. Sen puusto on varttunutta mäntyvaltaista sekametsää, jossa on aluspuustona eri-ikäistä kuusta ja lehtipuita. Arvo: Alueelta on havaintoja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liitooravan liikkumisesta keväällä Se soveltuu lajin elinympäristöksi tai liikkumisyhteydeksi. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Tarvittaessa alueen liito-oravatilanne tulee kartoittaa uudelleen. Alueella mahdollisesti olevien liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Kuva 6. Tarinaharjun alueen luontokohteet.

12 5.2 Eteläosa 16. Risuharjun liito-oravaesiintymä Siilinjärven taajama-alueen rantametsässä Risuharjun alueella oli keväällä 2014 asuttu liito-oravaesiintymä. Ensimmäiset papanahavainnot oli tehty alueella aikaisemmin keväällä (Pohjois-Savon ELY keskus 2014). Alueella kasvaa harvennettua koivu- ja haapavaltaista puustoa ja muutamia kuusia. Pensaskerroksessa on tiheää lehtipuuvesaikkoa. Liito-oravan papanoita oli rautatien ja rannassa kulkevan kevyenliikenteen väylän välisellä alueella noin kymmenen haavan ja kahden kuusen alla. Papanoissa oli sekä talvipapanoita että tummempia kesäpapanoita, mutta ei kumpiakaan kovin runsaasti. Kolohaapoja on ainakin kaksi. Haapoja kasvaa myös lähellä rantaa, mutta niiden alla ei havaittu papanoita. Sen sijaan rautatien toiselta puolelta löytyi papanoita melko runsaasti muutamien haapojen alta. Haapoja, koivuja ja mäntyjä kasvaa kapeana vyöhykkeenä rakennetun alueen ja rautatien välissä. Ammattikoulun pohjoispuolelta tehtiin muutama papanahavainto, joten Risuharjun ja Tarinaharjun välillä saattaa olla liikkumisyhteys sitä kautta. Rantametsiä pitkin liito-oravat voivat liikkua myös pohjoiseen ja etelään. Arvo: Risuharjun rantametsässä oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymä keväällä Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet lounaan, etelän ja pohjoisen suuntiin tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. Kohteiden karttarajaukset on esitetty kuvissa 9 ja 10 ja liitteessä Apaja-Kumpunen Apaja-Kumpunen on peltojen ympäröimä rehevä lampi selvitysalueen eteläpuolella. Lammen avovesialueelle kerääntyy varsinkin syksyisin sorsalintuja, sotkia, uiveloita ja joutsenia (Kuikka ry 2014). Keväisin lammella levähtää jonkin verran muuttavia vesilintuja ja ympäröivät peltoalueet houkuttelevat puoleensa mm. kapustarintaparvia. Pesimälajistoon kuuluvat tavallisimmat puolisukeltajasorsat, tukkasotka ja kahlaajat. Alueella tavattuja harvinaisuuksia ovat mm. pikku-uikku ja keräkurmitsa. Lammella on myös kasvisto- ja maisema-arvoja (Pakarinen 2002). Arvo: Lampi on paikallisesti maakunnallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus: Lammen rantapellot ja lasku-uoma ulottuvat selvitysalueelle ja kaavaalueelle, vaikka lampi jää ulkopuolelle. Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. 18. Ukonlammen pohjoinen puronotko Kohteeseen kuuluvat vuosina 2008 ja 2009 tehdyissä luontoselvityksissä arvokkaiksi todetut puronvarsi-, rinnelehto- ja rantaluhtakuviot (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2008b ja 2009). Selvitysten mukaan purouoma on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ja sen varrella kasvaa harmaaleppää ja runsaasti kotkansiipeä. Muuhun kasvilajistoon kuluvat mm. vadelma, punaherukka, hiirenporras, lehtotähtimö, lehtohorsma, mesiangervo, nokkonen, mustakonnamarja, rantayrtti ja ojakellukka. Alueelle on levinnyt myös haitallisin vieraslajeihin kuuluvaa jättipalsamia. Lehtilahopuuta on runsaasti. Koillisreunalla on vetinen korpipainanne, jossa kasvaa koivua ja mm. korpikastikkaa, korpikaislaa, raatetta ja kurjenjalkaa. Sen rinteillä on rehevää sekametsää ja tuomi- harmaaleppätiheikköä. Lammen rannassa on pajuvaltainen luhta. Rehevällä lehti- ja lahopuustoisella alueella saattaa olla paikallista arvoa linnustolle. 10

13 Arvo: Purojen lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja rantaluhdat kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Puron uoman luonnontilan muuttaminen vaatii vesilain (3:2 ) mukaan luvan. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Alueelle sijoittuu liito-oravaesiintymä (kohde 16) Ukonlammen liito-oravaesiintymä Ukonlammen luoteispuolella oli asuttu liito-oravaesiintymä vuonna 2008 (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2008a). Liito-oravan papanoita oli noin kahdenkymmenen kuusen ja haavan juurella. Yksi lammen länsipuolella sijainnut kuusi oli pesäpuu. Aikaisemmin liito-orava oli havaittu pihapiirin linnunpöntössä lammen itäpuolella, mutta siellä ei havaittu merkkejä liito-oravasta. Kesän 2012 maastokäynnin ja ilmakuvatarkastelun perusteella alue on ennallaan ja soveltuu edelleen liito-oravan elinympäristöksi. Liito-oravien kulkuyhteydet voivat suuntautua pohjoiseen Tarinaharjun ja Risuharjun alueelle ja etelään Kukkurin suuntaan. Arvo: Ukonlammen luoteispuolen metsässä oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymä keväällä Alue soveltuu edelleen lajin elinympäristöksi. Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet alueelta pohjoisen ja etelän suuntiin tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. 20. Ukonlammen pohjoisrinne Lammen pohjoisrinteessä on varttuvaa mäntyvaltaista sekametsää, jonka aluskasvillisuudessa on puolukkaa sekä muutamien aarien alueella laikuittaisesti vähän nuokkuhelmikkää, mansikkaa ja sormisaraa. Kuivan lehdon pensaat ja harjujen kuiville lehdoille tyypilliset hernekasvit kuitenkin puuttuvat, joten kohdetta ei pidetty kuivana lehtona vaan ns. puolilehtona. Osassa rinnettä kasvaa kangaskortetta melko runsaasti. Alueen kautta kulkee polku. Rinteen itäosa on kuusivaltainen ja rehevämpi ja sinne sijoittuu tikankontin kasvupaikka. Tikankontti on silmälläpidettävä (NT), alueellisesti uhanalainen (RT) ja rauhoitettu laji, joka kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(b) kasvilajeihin. Esiintymän alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisenä pidetään, että tikankontti ei ole kasvupaikalla alkuperäinen, vaan se on istutettu sinne (Lammi 2014). Kesällä 2014 tikankontin versoja oli kahtena lähekkäisenä ryhmänä yhteensä kahdeksan (kuva 5). Yksi verso oli kukkinut edellisenä kesänä. Muita lehtolajeja ovat yksittäinen mustakonnanmarja ja koiranheisi. Arvo: Kohdetta ei pidetty metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna, vaikka siellä esiintyy jonkin verran kuivien ja tuoreiden lehtojen kasvilajistoa. Tikankontti on todennäköisesti istutettu alueelle, joten sitä ei koske luontodirektiivin liitteen IV(b) kasvilajeja koskeva luonnonsuojelulain (49 ) suojelumääräys. Maankäyttösuositus: Luontoarvot eivät rajoita merkittävästi alueen maankäyttöä. Rinnealueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on kuitenkin suositeltavaa. 21. Ukonlammen eteläinen puronotko Lammesta laskee Husoon vajaa 500 metriä pitkä uoma, joka ympäristössä on asuinrakennuksia ja metsitettyjä peltoja. Eteläpuolen rinteessä kasvaa rehevää lehtisekametsää, jonka aluskasvillisuudessa on mm. sudenmarjaa, metsäkurjenpolvea ja hiirenporrasta. Rinteen jyrkimmässä kohdassa erottuu noro, jonka ympärillä on harmaaleppä- ja tuomitiheikköä ja kotkansiipikasvustoja.

14 Arvo: Purojen ja norojen lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Luonnontilaiset norot ovat vesilain (2:1 ) suojeltuja luontotyyppejä, ja puron uoman luonnontilan muuttaminen vaatii vesilain (3:2 ) mukaan luvan. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät Huson eteläosan purot Huson lampeen laskee etelästä puro, jonka alaosa on uurtunut syvälle leveän kanjonin pohjalle. Uomaa reunustavilla jyrkillä rinteillä kasvaa mm. kotkansiipeä, hiirenporrasta, lehtokortetta ja mustakonnanmarjaa (kuva 7). Puustossa on harvakseltaan kookkaita koivuja ja kuusia sekä niiden lisäksi isoja tuomia ja harmaaleppää. Ylempänä maasto loivenee ja puronvarsi on asutuksen ja peltojen ympäröimänä kulttuurivaikutteisempi. Huson eteläpäästä lähtee laskupuro, jonka varrella kasvaa myös rehevänä kasvustona kotkansiipeä (kuva 8). Seassa on myös mm. mesiangervoa ja jättipalsamia. Arvo: Purojen lähiympäristöt kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Puron uoman luonnontilan muuttaminen vaatii vesilain (3:2 ) mukaan luvan. Liito-oravista ei havaittu merkkejä, mutta puroympäristö voisi sopia lajille elinpiiriksi tai liikkumisyhteydeksi. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Kuvat 7 ja 8. Huson lammen eteläpuolen syvä purolaakso ja kotkansiipikasvustoja lammesta poispäin laskevan uoman varrella. 23. Vanha-Pappilan läntinen metsikkö, 24. Vanha-Pappilan pohjoinen metsikkö ja 25. Vanha-Pappilan itäinen metsikkö Siilinjärven eteläpuolella sijaitsevalla Vanha-Pappilan rantametsäalueella oli asuttu liito-oravaesiintymä vuonna 2010 (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2010). Laajin liitooravien asuttama kuusikkoalue ja siihen liittyvä harmaalepikko sijaitsivat metsäalueen länsiosassa sähkölinjan molemmin puolin (kohde 23). Harmaalepikkoa oli harvennettu edellisenä talvena voimakkaasti. Liito-oravan papanoita löytyi myös keskiosasta radan varren pienestä metsiköstä (kohde 24) sekä itäosasta pellonreunan järeiden kuusten alta (kohde 25). Välialue oli hakkuuta ja nuorta koivikkoa. Kaikki papanahavainnot olivat ilmeisesti kuusten alta. Kesällä 2012 länsiosan metsäalue oli yleispiirteiltään ennallaan, mutta papanoita ei todettu. Keväällä 2014 liito-oravista ei havaittu merkkejä yhdelläkään kolmesta osaalueesta. Länsiosan kuusikkoa oli harvennettu ja sen itäreuna oli hakattu. Alueella on edelleen liito-oravalle sopivaa elinympäristöä, mutta niukasti tai ei ollenkaan pesäpuita.

15 Se liittyy metsäisellä yhteydellä vajaan kilometrin päässä pohjoisessa sijaitsevaan Risuharjun esiintymään. Metsäalueelta noin 300 metriä itään sijaitsevan Haapalahden rannalta on havainto liito-oravasta omakotitalon pihasta vuonna Keväällä 2014 alueelta ei löytynyt papanoita. Vanha-Pappilan, Kiekonniemen Haapalahden ja Pieni-Siilin rantametsät muodostavat yhtenäisen vyöhykkeen, joka voi toimia liito-oravien liikkumisyhteytenä Risuharjun Tarinaharjun ja Kukkurin välillä. Myös yhteys Ukonlammen suuntaan on mahdollinen. Vanha-Pappilan metsäalueen länsiosassa (kohde 23) on hiekkamaahan uurtunut noro, jonka varrella on harmaaleppiä ja lehtilahopuuta ja vähän hiirenporrasta. Noron yläosaan on tuotu puutarhajätteitä. Itäosan pellonreunametsikössä (kohde 25) on peltoojasta alkunsa saava noro, jonka varrella kasvaa järeitä kuusia ja mäntyjä sekä tuomea, harmaaleppää, sudenmarjaa, hiirenporrasta ja vähän kotkansiipeä. Arvo: Vanha-Pappilan metsäalue on mahdollinen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymisalue. Alueella on ollut liito-oravaesiintymä vuonna 2010, mutta vuonna 2014 lajista ei havaittu merkkejä. Metsäalueen länsi- ja itäosissa on norot, jotka eivät ole luonnontilaisia, mutta joiden lähiympäristöjä voidaan pitää metsälain (10 ) kohteina. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Tarvittaessa alueen liito-oravatilanne tulee kartoittaa uudelleen. Alueella mahdollisesti olevien liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Kohteen osa-alueiden rajaukset perustuvat vuonna 2010 tehtyyn selvitykseen, mutta läntisestä osa-alueesta (kohde 23) on rajattu pois itäreunan hakkuu. 26. Kukkurin pohjoisrinteen metsä Kukkurin mäen pohjoisrinteessä on varttunutta kuusikkoa. Kesällä 2012 alueelle todettiin liito-oravan papanoita noin 10 kuusen alla. Pesäpuuta ei havaittu. Rinteessä erottui osin luonnontilainen kuiva norouoma, jonka varrella kasvoi iso- ja metsäalvejuurta, korpi- ja metsäimarretta ja lehtomataraa. Metsä rajoittuu laskettelurinteeseen ja koulun alueeseen ja sen kautta nousee kuntorata mäelle. Mäkialueella on myös maisemallista arvoa (Pakarinen 2002). Arvo: Metsäalue on mahdollinen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymisalue. Papanoita havaittiin kesällä Norojen lähiympäristöt ovat metsälain (10 ) kohteita. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Tarvittaessa alueen liito-oravatilanne tulee kartoittaa tarkemmin. Alueella mahdollisesti olevien liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. 27. Kukkurin koillisrinteen metsä Kukkurin koillisrinteen alla on Kasurilantiehen rajoittuva rehevän metsän kaistale, jossa kasvaa järeitä kuusia, harmaaleppää, tuomea ja isoja pihlajia. Aluskasvillisuudessa on mm. tesmaa, metsä- ja lehtokortetta, mustakonnanmarjaa ja lehtotähtimöä. Keskellä erottuu noron alaosa, jonka varrella kasvaa mesiangervoa. Yhden kuusen alta löytyi kesällä 2012 muutamia liito-oravan papanoita. Yläpuolisen jyrkän rinteen puusto on äskettäin harvennettu. Siinä erottuu hiirenporrasta, isoalvejuurta ja velholehteä kasvavia juotteja. Ylärinteen Kalkkivuori on karun tyyppinen louhikkoinen kalliopaljastuma. Mäkialueella on myös maisemallista arvoa (Pakarinen 2002). Arvo: Metsäalue on mahdollinen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymisalue tai liikkumisyhteys. Papanoita havaittiin kesällä Alarinteen metsäkaistaletta, rinteen noroa ja ylärinteen kallioita voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvina rehevänä lehtolaikkuna, kalliona ja norona. 13

16 Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Tarvittaessa alueen liito-oravatilanne tulee kartoittaa tarkemmin. Alueella mahdollisesti olevien liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty Kasurila Jälä Jännevirta FINIBA-alue Kuudesta osa-alueesta muodostuva Kasurila JäläJännevirta -kokonaisuus kuuluu Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin (Leivo ym. 2002). Aluekokonaisuuteen kuuluu laajoja ruovikkoalueita, rantametsiä ja peltoja Juurusvedellä, Iso-Jälällä ja Siilinjärvijärven Pieni-Siilillä. Alueella levähtää muuttoaikoina vesilintuja, ja ruovikoiden pesimälajistoon kuuluvat mm. ruskosuohaukka ja kaulushaikara (liite 1). Pikku-Siilin ranta- ja saarimetsissä pesii mm. pikkutikka, ja siellä on havaittu pesimäaikaan myös erittäin uhanalainen (EN) valkoselkätikka (Maa ja Vesi Oy 2005). Arvo: Alue on valtakunnallisesti tärkeä linnustoalue. Sen osa-alueista kaksi on kokonaan ja yksi osittain selvitysalueella. Maankäyttösuositus: Mikäli rajaukseen kuuluville alueille suunnitellaan muuttuvaa maankäyttöä, tulee niiden linnustollinen arvo selvittää tarkemmin. Kuva 9. Kasurilan luontokohteet. 29. Jälän pellot Kasurilan FINIBA-lintualueeseen liittyvä Jälän peltojen alue kerää muuttavaa lajistoa, ja niillä pesii peltolinnustoa (Kuikka ry 2014, liite 1). Keväällä alueella voi tavata mm.

17 kapustarintojen, sepelkyyhkyjen, pulmusten ja lapinsirkkujen suurparvia. Pesivä peltolinnustoon kuuluu peruslajien lisäksi mm. satakieliä, viitakerttusia, pensassirkkalintuja ja ruisrääkkiä. Arvo: Peltoalue on paikallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen viljelykäytössä on suositeltavaa. 30. Juntusrannan metsä Juntusrannan metsä on noin 4 hehtaarin metsäalue, joka on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2013 (YSA207825). Kohde täyttää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerit. Arvo: Alue on maakunnallisesti valtakunnallisesti arvokas luonnontilaisen metsän alue. Maankäyttösuositus: Kohde tulee osoittaa osayleiskaavassa luonnonsuojelualueena. 15 Kuva 10. Jälän luontokohteet. 5.3 Itäosa Kohteiden karttarajaukset ovat kuvissa 11 ja 19 ja liitteessä Jysänkosken laitumet 2000-luvun alussa tehdyn maakunnallisen perinnemaisemaselvityksen mukaan Juurusveden ja Pieni-Siilin välisen Jynkänniemen kärjessä on hakamaita ja entisiä metsälaitu-

18 mia (Ilaskari 2000). Haat ja laitumet ovat tuoreita ja lehtomaisia, ja niiden valtapuuna ovat koivut, joista osa on vanhoja ja paksurunkoisia. Paikoin on jonkin verran kuusta, harmaaleppää, pihlajaa ja tuomea sekä keskellä vanhoja mäntyjä kasvava haka. Metsäisillä aloilla ovat aluskasvillisuuden valtalajeina käenkaali ja metsälauha ja valoisammilla paikoilla nurmilauha. Huomionarvoisia kasvilajeja ovat aholeinikki, nurmitatar ja pussikämmekkä (alueellisesti uhanalainen RT). Lajistoltaan edustavimpia ovat pohjoisosan valoisa koivuhaka ja länsiosan entinen hevoshaka. Arvo: Jysänkosken laitumet arvioitiin 2000-luvun alussa paikallisesti (p+) merkittäväksi perinnemaisemakohteeksi. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Sitä on suositeltavaa hoitaa laiduntamalla ja vanhaa puusto säästäen. 16 Kuva 11. Jynkänniemen luontokohteet. 32. Jynkänniemen lehtolaikut Varttuneen kuusivaltaisen metsän alueella on rehevämmän kasvillisuuden luonnehtimia kivikkoisia ja kosteita kohtia, joissa ei kuitenkaan erotu ainakaan maanpäällisiä noroja. Niiden kasvilajistossa on tuoreen lehdon lajeja kuten tuomi, käenkaali, tesma, hiirenporras, metsä- ja korpi-imarre, sudenmarja, punaherukka, suokeltto, metsäkorte, huopaohdake ja ojakellukka. Arvo: Kohteita voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevinä lehtolaikkuina.

19 Maankäyttösuositus: Kohteen huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa on suositeltavaa Leppäkaarteen pelto- ja laidunalue Leppäkaarteen alueella on viljely- ja laidunkäytössä olevia rantapeltoja, joihin liittyy rantaniitty- ja rantametsäkaistaleita. Jysänkoskentien varressa on myös laidunnettuja metsäsaarekkeita, joissa kasvaa iäkästä puustoa. Osaan saarekkeista sijoittuu maatilarakennuksia. Arvo: Viljelysalue on maisemallisesti huomionarvoinen ja rantavyöhykkeellä ja metsäsaarekkeilla voi olla myös mm. linnustollista arvoa. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen viljelykäytössä on suositeltavaa. 34. Jynkänmäen suo Jynkänmäen pohjoisrinteessä on noin hehtaarin kokoinen vetinen avosuo, jossa erottuu kaksi pientä avovesilamparetta (kuva 12). Suon kohdalla lienee aikaisemmin ollut lampi, joka on kasvanut umpeen. Suon rahkasammalpatjalla kasvaa mm. pullo- ja jouhisaraa, luhtavillaa, raatetta ja reunoilla suopursua ja vaiveroa sekä muutamia kitukasvuisia mäntyjä. Avovesilampareissa kukki suomenlumme. Suon ympärillä on melko luonnontilaista metsää. Arvo: Vähäpuustoiset suot ja alle 0,5 hehtaarin kokoisten lampien lähiympäristöt ovat metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilailla (2:11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Maankäyttösuositus: Kohde tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, niin että sen ominaispiirteet säilyvät. Kuvat 12 ja 13. Pieni suo Jynkänmäellä ja hirvenkello Sulkavantien varressa. 35. Jynkänmäen metsäalue Jynkänmäen laella kasvaa varttunutta tuoreen kankaan sekametsää, joka on rinteillä kuusivaltaista ja lakialueilla mäntyvaltaista. Kuusissa on sekä järeitä ja naavaisia ylispuita että nuorempia alikasvoskuusia. Seassa on koivua, muutamia haapoja, nuoria pihlajia ja paikoin harmaaleppää. Pohjoisreunalla on nuorempaa männikköä. Lahopuina on muutamia kaatuneita ja pystyyn kuolleita kuusia. Alue on potentiaalista liito-oravan esiintymisaluetta, mutta lajista ei havaittu merkkejä vuosina 2012 ja Taimikkoalueella alueen itäpuolella on kookas kolohaapa. Metsäalueen keskellä on pieni suo, jonka ympäristössä on mustikkakorpea ja kangaskorpea etenkin eteläpuolella. Pohjoisosassa on pieniä kalliopaljastumia ja soistuneita painanteita. Metsäalueella risteilee polkuverkosto.

20 Arvo: Varttuneen metsän alue on kokonaisuutena muu huomionarvoinen luontokohde, jolla on arvoa myös lähivirkistysalueena. Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Tarvittaessa alueen liito-oravatilanne tulee kartoittaa uudelleen Honkarannantien metsikkö Asuinalueen keskellä sijaitsevalta kapealti metsäalueelta on havainto liito-oravasta syömässä pihlajan kukkia alkukesällä 2010 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2014). Alueella kasvaa kymmeniä järeitä kuusi ja haapoja, joiden joukossa on ainakin yksi kolohaapa. Liito-oravan esiintymisalueeksi alue on yksinään liian pienialainen, mutta se voi olla osa laajempaa reviiriä tai toimia liikkumisyhteytenä. Arvo: Metsäalue on mahdollinen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymisalueen osa tai liikkumisyhteys. Havainto liito-oravasta on vuodelta Maankäyttösuositus: Alueen säilyttäminen metsäisenä viheralueena on suositeltavaa. Alueella mahdollisesti olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. 37. Päivärinteen liito-oravaesiintymä ja lähde Asuinalueeseen rajoittuvassa metsänreunassa oli liito-oravan papanoita viiden kuusen alla keväällä 2013 (Pohjois-Savon ELY-keskus 2014). Esiintymä liittynee Simonsalon esiintymään, vaikka välialueella ei havaittu papanoita. Esiintymän rajaus on ELYkeskuksen vuonna 2014 maisematyölupahakemukseen antaman lausunnon mukainen. Metsikön eteläreunassa sijaitseva lähde on avolähde, jonka antoisuus on hyvä, mutta jossa ei esiinny erityistä lähdekasvillisuutta (Lammi 2014). Lähteessä on rakenteita merkkinä vanhoista vedenottotoimista. Arvo: Metsäalueella oli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan esiintymä keväällä Luonnontilaiset lähteet ovat vesilailla (2:11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja niiden lähiympäristöt metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Maankäyttösuositus: Alueella olevien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-oravien kulkuyhteydet alueelta Simonsalon esiintymälle tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon. 38. Päivärinteen katajaketo Päivärinteen itäpuolella on pieni 0,02 hehtaarin katajaketo 20 kw:n sähkölinjan alla (Lammi 2014). Aikaisemmin mäen etelärinnettä on laidunnettu, ja laiduntamisen loputtua paikka on säilynyt avoimena sähkölinjan raivaamisen vuoksi. Kohteessa kasvaa muutama kataja ja aluskasvillisuudessa vallitsevat kalliopaljastumien välissä ahomansikka, ahosuolaheinä ja keltanot. Myös pukinjuurta tavataan hieman. Arvo: Kohde täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojellun luontotyypin katajakedon kriteerit. Maankäyttösuositus: Suojeltua luontotyyppiä ei saa muuttaa niin, että sen ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. 39. Simonsalon lehto 0,6 hehtaarin lehtoalue sijoittuu kumpareen varjoisaan pohjoisrinteeseen ja hieman siitä kaakkoon tasamaalle (Lammi 2014). Puustossa on runsaasti lahoa lehtipuuta. Rinne on tuoretta lehtoa, jossa tavataan käenkaalia, koiranheittä, lehtokuusamaa ja sudenmarjaa.