MONIMUOTOISUUTTA ETSIMÄSSÄ METSO-kohteiden kartoitusta Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa

Transkriptio

1 Katri Niiranen MONIMUOTOISUUTTA ETSIMÄSSÄ METSO-kohteiden kartoitusta Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Joulukuu 2015

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Katri Niiranen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Nimeke Monimuotoisuutta etsimässä, METSO-kohteiden kartoitusta Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa Tiivistelmä Kaakkois-Suomen metsien suojeluprosentti on yksi maamme pienimmistä, 1,9 %. Voimakas metsätalous alueella on johtanut metsien monimuotoisuuden heikkenemiseen. Metsäiset luontotyypit ja metsälajit joutuvat elämään suurten puuta jalostavien tehtaiden varjossa. METSO-ohjelmalla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsäkohteita metsänomistajan vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen Etelä-Suomen monimuotoisuuden toimintaohjelmasta (2008), jossa luetellaan luonnontieteelliset valintaperusteet METSO-ohjelmaan soveltuville kohteille. METSOon mukaan otetun kohteen tulee täyttää valintaperusteista vähintään yksi, jotta sitä voidaan esittää suojeluun. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on nostaa Kaakkoisen Suomen metsien suojeluprosenttia. Opinnäytetyöllä kartoitettiin Etelä-Karjalan sekä Etelä-Savon kunnista Ruokolahdelta, Rautjärveltä, Puumalasta, Parikkalasta ja Savonlinnasta uusia METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry. Opinnäytetyön tuloksena 23/50 kartoitetusta kohteesta esitetään mukaan METSO-ohjelmaan vuoden 2016 aikana. Seitsemälle kohteelle ei kartoituksissa päästy huonon tiestön takia ja loput 20 kohdetta eivät täyttäneet yhtään luonnontieteellisistä valintaperusteista eli olivat aktiivisessa metsätalouden käytössä. METSO-ohjelmaan mukaan ehdotetut kohteet ovat pääosin tavallisia kangasmaita, mutta niiden luontoarvot, kuten lahopuun määrä, puuston ikä sekä puulajisuhteet eroavat selvästi metsätalousmetsistä. Luontoarvojen lisäksi kyseisistä kohteista muutamat ovat korjuuteknisesti vaikeasti toteutettavissa. METSO-ohjelma aiheuttaa tietynlaisen haasteen ohjelmaan sitoutuneille yhdistyksille sekä yrityksille. Metsäammattilaisen haasteena on nähdä metsässä muutakin kuin tukkeja, kuituja ja euroja. Hyvänä nyrkkisääntönä ammattilaisen kannatta pitää mielessä se, että jos kohde on korjuuteknisesti vaikeasti toteutettavissa tai sen puuntuottokyky ei ole tehokasta, on METSO-ohjelman luonnonsuojelu tällöin varteenotettava vaihtoehto metsätalouden toimenpiteille. Asiasanat (avainsanat) METSO-ohjelma, luonnonsuojelu Sivumäärä Kieli 31 + liite Suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) Sähköinen Ohjaavan opettajan nimi Johanna Jalkanen Opinnäytetyön toimeksiantaja Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry

3 DESCRIPTION Date of the bachelor s thesis 2 December 2015 Author(s) Katri Niiranen Degree programme and option Forestry Name of the bachelor s thesis Searching for biodiversity: a survey of the METSO program sites in South-Karelia and Southern Savonia Abstract The conservation percent of the forests in South-East Finland is one of the lowest in our country, only 1.9%. The strong forest industry in the area has resulted in diminishing the biodiversity of the forests. The forested nature types and forest species have to live under the shadow of the big wood refining factories. The METSO program pursues to preserve forest sites that are important for biodiversity with means that base on the volunteering of forest owners. The government of Finland has made a principle decision about the operation plan regarding the biodiversity in Southern Finland (2008) where the scientific criteria for the sites that can be involved in the METSO program are listed. To be included in the METSO program the site has to meet at least one of these criteria. The goal of this thesis was to increase the conservation percent of the forests in South-East Finland. The thesis surveyed new sites in South-Karelia's and Southern Savonia's municipalities Ruokolahti, Rautjärvi, Puumala, Parikkala and Savonlinna that are suitable for the METSO program. The thesis who done for The Finnish Association for Nature conservation, South-Karelia district organisation. As a result it was suggested that 23 out of 50 sites would join the METSO program during the year Seven sites were unreachable because of bad roads and the rest 20 sites did not meet any of the scientific criteria. They were used active by as commercial forests. The sites that were proposed for the METSO program were mostly ordinary heaths, but their nature values, such as the quantity of rotten wood, the age of the forest cover and the species composition differed significantly from commercial forests. In addition to these nature values some of the sites were demanding from the logging print of view hard to execute. The METSO program gives a type of a challenge for the unions and companies engaged in the program. The challenge for the professionals is to see all the things that forests are besides logs, pulpwood and euros. A good guideline is that if the sight is logging-wise hard to execute or its ability to produce wood is not efficient, the METSO program is a possible option for commercial forestry. Subject headings, (keywords) METSO-program, nature conservation Pages 31+appendice Remarks, notes on appendices Electrical Tutor Johanna Jalkanen Language Finland Bachelor s thesis assigned by The Finnish Association for Nature conservation, South-Karelia district organisation

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KAAKKOIS-SUOMI Metsätalous Luonnon ominaispiirteet Suojelu METSO-OHJELMA Valtioneuvoston periaatepäätös METSOn tavoitteet METSOn keinot Luonnontieteelliset valintaperusteet Elinympäristökohtaiset valintaperusteet Elinympäristöjen rakennepiirteet ja muut ominaisuudet Täydentävät valintaperusteet Korvaukset metsänomistajalle Korvausten määrittely Esimerkkikohteen laskelma SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN Aiheen valinta Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry Tavoitteet ja kartoituksen toteutus Alue MAASTOKARTOITUSTEN TULOSTEN TARKASTELEMINEN METSO-ohjelmaan esitettävät kohteet Kartoittamattomat ja metsätalouden käytössä olevat kohteet POHDINTA LÄHTEET... 29

5 1 1 JOHDANTO Kaakkois-Suomen metsien suojeluprosentti on yksi maamme pienimmistä. Tämä johtuu voimakkaasta metsätalouden vaikutuksesta. Kaakkoisessa Suomessa vaikuttavat suuret puuta jalostavat tehtaat, joiden puuntarve on miljoonia kuutioita vuodessa. Metsäiset luontotyypit ja metsälajit ovat joutuneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin hakkuiden myötä ja niiden esiintymisalueet ovat kutistuneet. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on nostaa Kaakkois-Suomen metsien suojeluprosenttia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisia suojeluun potentiaalisia kohteita kesällä Maastokartoitukset kohdistuivat Etelä-Karjalan sekä Etelä- Savon kuntien Ruokolahden, Rautjärven, Puumalan, Parikkalan ja Savonlinnan alueille, joilta etsittiin uusia potentiaalisia suojelukohteita. Kohteita tarkasteltiin silmälläpitäen valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen (2008), METSO-ohjelman, luonnontieteellisiä valintaperusteita. Metsänomistajia on hyvin erilaisia. Toinen hakee mahdollisimman hyvää taloudellista tuottoa, kun toinen käyttää metsäänsä virkistysmielessä. METSO-ohjelma tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden suojella metsiään, jotka eivät täytä tiukan luonnonsuojelulain kriteerejä. METSO-ohjelmalla tavoitellaan tehokkuutta luonnonsuojeluun. Jokainen suojeluun laitettu euro antaa metsille lisää luonnonarvoja. 2 KAAKKOIS-SUOMI 2.1 Metsätalous Kaakkois-Suomen alueilla metsämaata on yhteensä lähes kaksi miljoonaa hehtaaria, joista yksityiset omistavat 1,6 miljoonaa hehtaaria (Repo ym ). Itäisessä Suomessa metsätalous on ollut aina merkittävässä roolissa ihmisten arjessa. Voimakkaan metsätalouden vaikutuksesta Kaakkois-Suomen alueiden luonnon monimuotoisuus on heikentynyt. METSO-ohjelmalla pyritään paikkaamaan tätä reikää metsien suojelussa, jotta luontoarvot eivät häviäisi alueelta kokonaan.

6 2 Puustoa Itä-Suomen alueella on noin 620 miljoonaa kiinto-m 3 ja sen markkinahakkuut olivat vuonna 2010 lähes 20 miljoonaa kuutiometriä. Itä-Suomen alueista jo pelkästään Kaakkois-Suomessa (mukaan lukien Etelä-Savo) hakattiin vuonna 2010 yli puolet markkinahakkuista. Alueen puusto kasvaa keskimäärin 7,1 m 3 /ha/v. (Repo ym ) Kasvatushakkuita Kaakkois-Suomen alueilla tehtiin vuonna 2010 yhteensä hehtaaria ja uudistushakkuita hehtaaria (Repo ym ). Kaakkois- Suomessa on hyvät mahdollisuudet työllistyä nimenomaan metsätalouden töihin, sillä alueen suuret tehtaan ja sahat tarvitsevat vuosittain miljoonia kuutioita puutavaraa. 2.2 Luonnon ominaispiirteet Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla luonnon yhdessä pääroolissa esiintyy Saimaa. Saimaa on metsätaloudelle yksi merkittävimmistä puutavaran kuljetusväylistä. Laivaväylä Suomenlahdelle kulkee Lappeenrannan Saimaan kanavan kautta aina Viipuriin asti. (Saimaan vesistö 2015.) Etelä-Karjalan kallioperä on yksi maapallon vanhimpia. Etelä-Karjalan maaperää edustavat Salpausselkien reunamuodostuma- ja harjuvyöhyke sekä niiden eteläpuoliset kankare- ja moreenimaat. (Kallio- ja maaperä Etelä-Karjala 2015.) Etelä-Savon kallioperä on pääosin hautautunut mannerjäätikön kerrostaman moreenin alle. Savimaata alueella on niukasti ja suoluonto keskittyy pääosin maakunnan pohjoisosiin. (Poutamo 2013.) Opinnäytetyön kartoitusten kohteina olevat alueet olivat pääosin kangasmaata. Alueen soista suurin osa on ojitettuja, mutta kangasmetsissä olevat korpimaiset painanteet tuovat METSO-ohjelmaan soveltuvalle kohteelle oman arvonsa. Opinnäytetyössä suojeluun ehdotetut kohteet ovat suurimmalta osalta joko tuoreita kankaita tai kuivia kankaita.

7 3 2.3 Suojelu Kaakkois-Suomen metsistä tiukasti suojeltuja alueita on yhteensä noin hehtaaria mikä on siis vain 1,9 % koko alueen metsistä. Kaakkois-Suomessa KEMERA rahoitteisia luonnonhoitohankkeita oli vuoden 2010 loppuun mennessä 137, joissa on kunnostettu pienvesiä, hoidettu lehtoja ja tehty paahdeympäristöjen kunnostuksia ja kulotuksia. (Repo ym ) Etelä-Savon alueella olevia suurempia luonnonsuojelukokonaisuuksia ovat mm. Linnansaaren, Koloveden sekä Repoveden kansallispuistot, joista Repovesi ulottuu osittain myös Kaakkois-Suomen alueelle. Näiden kansallispuistojen vesistöalueet ovat mm. uhanalaisen saimaannorpan elinalueita. Vesistöjen lisäksi kansallispuistojen maisemaa leimaa omalaatuinen luonto. Linnansaaressa kasvaa reheviä lehtolaikkuja, Kolovedellä maisemaa valtaavat jylhät kalliot vanhoine kalliomaalauksineen ja Repoveden ja sen yhteydessä olevan UPM-Kymmene Oyj:n omistaman Aarnikotkan luonnonsuojelualueen luonto on vesistön ja metsien luomaa mosaiikkia. (Koloveden kansallispuisto 2015; Linnansaaren kansallispuisto 2015; Repoveden kansallispuisto 2015) Kaakkois-Suomeen kuuluva Etelä-Karjala on Suomen ainut maakunta, jossa ei ole vielä kansallispuistoa. Paikallinen luonnonsuojelupiiri on esittänyt vuoden 2012 huhtikuussa ympäristöministeriölle kansallispuistomahdollisuuden selvittämistä ja on samalla esittänyt kansallispuiston mahdolliseksi sijoittumisalueeksi Ruokolahden pohjoisosaa, joka linkittyy Parikkalan sekä Rautjärven kuukkelialueisiin. (Juuti 2012.) 3 METSO-OHJELMA 3.1 Valtioneuvoston periaatepäätös Valtioneuvosto on tehnyt vuonna 2008 periaatepäätöksen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta vuosille Periaatepäätöksestä käytetään nimitystä METSO-ohjelma. Vuonna 2007 päätetyt kehykset ja 2008 tehty kehys-

8 4 päätös sekä talousarvion määrärahat mahdollistivat METSO-ohjelman aloittamisen yli 180 miljoonan euron määrärahoilla. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2015.) METSO-ohjelman periaatepäätöstä on päivitetty vuonna Päivitys perustui hankekokeiluista sekä toteutuksesta saatuihin kokemuksiin ( ), väliarvioon (2012) sekä hallitusohjelman kirjauksiin. Päivityksen myötä METSO-ohjelmaa on päätetty jatkaa vuoteen 2025, sillä tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2016 mennessä ei ollut mahdollista nykyisistä taloudellisista resursseista johtuen. (METSO periaatepäätös ) METSO on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma, joka perustuu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen metsiensä suojelussa. METSO-ohjelman tarkoituksena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien sekä metsälajien taantuminen ja häviäminen ja se myös pyrkii vakiinnuttamaan luonnon monimuotoisuuden kehityksen. METSOohjelma antaa metsäomistajalle mahdollisuuden saada taloudellista korvausta monimuotoisuuden turvaamisesta omassa metsässä. Suojeltavan kohteen metsätaloudellinen arvo määrittelee korvauksen suuruuden. (Hujala & Rantala 2012.) 3.2 METSOn tavoitteet METSO-ohjelman avulla pyritään turvaamaan luonnontilaisia metsiä, joiden indikaattoreina toimii esimerkiksi lahonnut sekä kuollut puusto ja sen laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut sekä järeä palanut puusto. METSOn keskeisimpänä tavoitteena on suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Näin voidaan taata, että maassamme kasvaa jatkossakin metsiä, joissa viihtyy myös uhanalaiset sekä harvinaistuneet metsälajit. (Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi 2013.) Monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi METSO-ohjelmalla voidaan edistää myös luonnon virkistyskäyttöä ja yritystoimintaa. Merkittävien maisemien huolehtiminen on kaiken muun ohella yksi METSOn tavoitteista. (Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi 2013.)

9 5 METSOn tavoitteet lukuina vuoteen 2025 mennessä (Hujala & Rantala 2012): hehtaaria metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvia luonnonsuojelualueita tai valtiolle hankittuja alueita luonnonsuojelulain keinoin hehtaaria yksityisten talousmetsien monimuotoisuuskohteista turvataan KEMERAn ympäristötuen avulla (sisältää luonnonhoitohanketta) Rahoituksen vähetessä on ollut välttämätöntä tinkiä METSO-kohteista. Tällä hetkellä kohteet arvotetaan hyvin tarkkaan ja etusijalla suojeluun ovat kaikki METSO I luokkaan luokitellut kohteet. METSO II ja III luokkiin kuuluvat kohteet ovat toissijaisia ja niitä rahoitetaan mikäli resurssit antavat myöten. 3.3 METSOn keinot METSO-ohjelmaa voidaan toteuttaa kolmella tapaa: pysyvällä suojelulla, määräaikaisella turvaamisella sekä metsäluonnonhoidolla. Metsänomistaja sopii yhdessä asiantuntijan kanssa alueelleen sopivimmasta tavasta turvata monimuotoisuutta omien tavoitteiden pohjalta. (Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi 2013.) Pysyvän suojelun piirissä olevat metsät ovat poissa metsätaloudellisesta käytöstä. Nämä alueet eivät kuitenkaan rajoita esimerkiksi metsästystä tai jokamiehenoikeuksia. Määräaikainen turvaaminen toteutetaan kestävän metsätalouden rahoituksen (KEMERA) mukaan 10 vuodeksi kerrallaan kun taas luonnonsuojelulain nojalla toteutettava määräaikainen turvaaminen kestää korkeintaan 20 vuotta/sopimus. Kestävän metsätalouden rahoituksella tuettavat kohteet ovat useimmiten metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (10 ) sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevia alueita. Luonnonsuojelulain nojalla toteutettu turvaaminen sopii yleisesti kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat nopeasti. (Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi 2013.)

10 6 Metsäluonnonhoidon työt suunnitellaan ja sovitaan aina yhdessä metsänomistajan kanssa. Luonnonhoitotöihin lasketaan metsikön luonnonarvojen ylläpitäminen tai sen lisääminen sekä metsän palauttaminen luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt ja niiden suunnittelu eivät aiheuta metsänomistajalle kustannuksia. Luonnonhoitotöiden piiriin kuuluu mm. (Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi 2013.): - Hoitoa tarvitsevat lehdot - Vesitaloudeltaan muuttuneet pienvedet kuten purot ja lähteet - Ojitetut suot (korvet, letot, muut puustoiset rehevät suot) - Harjujen paahdeympäristöt - Puustoiset perinneympäristöt TAULUKKO 1. METSO-ohjelman keinot (Hujala & Rantala 2012) Pysyvä suojelu - Yksityinen luonnonsuojelualue (YSA) - Alueen myyminen valtiolle - Alueen vaihto valtion maahan Määräaikainen turvaaminen Metsäluonnonhoito - Ympäristötukisopimus (Kemera) - Luonnonsuojelulain nojalla toteutettava määräaikainen suojelu (sopimus ELY-keskuksen kanssa) - Luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi erilaisin hoitotoimenpitein (Metsäkeskus) 3.4 Luonnontieteelliset valintaperusteet METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet perustuvat kokeiluvaiheen aikana ( ) käytettyihin kriteerityöryhmän laatimiin luonnonsuojelubiologisiin kriteereihin. Valintaperusteita on täydennetty kokeiluhankkeiden jälkeen niistä satujen palautteiden, tuoreimpien tutkimustulosten sekä asiantuntijaselvitysten perusteella asiantuntijaryhmässä, joka on tukenut METSO-ohjelman valmistelutyöryhmää. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.)

11 7 Valintaperusteita on päätetty päivittää vuoden 2015 loppuun mennessä, sillä METSOohjelman toteutus käytännössä on tuonut tarpeita selkeyttää ohjeita. Valintaperusteiden päivityksessä mm. majavan aiheuttamat tulvametsiköt on mahdollista saada METSO-ohjelman piiriin. METSO-kohteen sijaintia ja kokoa pyritään ottamaan enemmän huomioon kuin aiemmissa valintaperusteissa. Valintaperusteiden päivittämispäätös perustui osin myös kohteiden valinnan tehostamiseen, sillä budjettikehystä ollaan leikkaamassa vuoden 2016 alusta lähtien. Kohteiden valintaa tullaan tehostaman siten, että jatkossa METSO-kohteiksi tullaan valitsemaan vain parhaita ja edustavimpia kohteita. (METSOn valintaperusteiden päivitys etenee 2015.) Luonnontieteelliset valintaperusteet tukevat päätöksiä, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta sekä nykyisillä että uusilla suojelualueilla ja talousmetsissä. Valintaperusteet eivät ole kuitenkaan tiukkoja sääntöjä, vaan niitä voidaan soveltaa kohdekohtaisesti ottaen huomioon alueelliset näkökohdat. Nämä valintaperusteet ohjaavat suojelukohteiden tarjontaa sekä valintaa. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) METSO-ohjelmaan esitettyä kohdetta tulee tarkastella aina tapauskohtaisesti. Sen täytyy edistää monimuotoisuuden turvaamista selkeästi. Ainakin yhden valintaperusteen tulee täyttyä kohteella, jotta sitä voidaan harkita mukaan METSO-ohjelmaan. Luonnontieteelliset valintaperusteet on jaettu kahteen ryhmään: elinympäristökohtaisiin valintaperusteisiin sekä elinympäristöjen rakennepiirteisiin ja muihin ominaisuuksiin. Näiden valintaperusteiden lisäksi ja tueksi on laadittu vielä täydentävät valintaperusteet. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) Elinympäristökohtaiset valintaperusteet Tärkein luonnontieteellinen valintaperuste on monimuotoisuudelle merkittävä elinympäristö. Merkittävyyteen vaikuttaa puuston rakennepiirteiden määrä sekä laatu. Tämä luku perustuu Ympäristöministeriön oppaaseen METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.

12 8 Monimuotoisuuden kannalta merkittävimmät puustoiset elinympäristöt: 1. Lehdot 2. Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 3. Pienvesien lähimetsät 4. Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 5. Metsäluhdat ja tulvametsät 6. Harjujen paahdeympäristöt 7. Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet 8. Puustoiset perinnebiotoopit 9. Kalkkikallioiden sekä ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt 10. Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Elinympäristöt on jaettu kolmeen luokkaan, jotka määrittelevät kohteen merkittävyyden luonnon monimuotoisuuden kannalta. Luokka I: Kohteen puuston rakennepiirteet tai lajisto on jo tällä hetkellä monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Kohteiden tunnistamista helpottaa mitattavat tunnukset puuston iästä ja lahopuun määrästä sekä selkeät rakennepiirteet. Valintaperusteiden ikä- ja lahopuuarvot ovat suuntaa-antavia, ja niitä tuleekin tarkastella tapauskohtaisesti. Hehtaarikohtainen lahopuumäärä ei välttämättä ole aina paras mahdollinen luonnontilaisuuden indikaattori, sillä lahopuuta voi esiintyä metsikössä myös pienialaisina keskittyminä. Luokka II: Kohteen puusto on yleensä nuorempaa ja lahopuun määrä on niukempi kuin I luokan kohteilla, mutta silti ne ovat selvästi monimuotoisuuden kannalta merkittäviä alueita. Kohde eroaa samaa kasvupaikkaa edustavasta talousmetsästä puuston rakennepiirteiden perusteella tai muiden ominaispiirteiden suhteen. Nämä kohteet nostavat painoarvoaan, jos ne sijaitsevat suojelualueen tai jonkin muun tärkeän suojeltavan lajin lähdealueen lähettyvillä. Luokka III: Kohde kehittyy suhteellisen nopeasti luonnon monimuotoisuuden kannalta suotuisaan suuntaan, se on luonnonhoitotoimenpitein kehitettävissä oleva tai ennallistamalla kunnostettavissa. Näillä voidaan lisätä sellaisten elinympäristöjen tai rakennepiirteiden määrää METSO-ohjelmassa, jotka ovat monimuotoisuudelle merkittäviä kohteita. Tällaisen kohteen täytyy tukea monimuotoisuuskeskittymien aikaansaamista. Luokan III kohteet voivat sijaita suojelualueen yhteydessä tai esim. luokkien I tai II kohteiden läheisyydessä.

13 9 Kohteita arvostellessa tulee em. lisäksi ottaa huomioon kohteen kokonaismerkitys. Kohde voi sisältää useita erilaisia elinympäristöjä, jotka lisäävät yhdessä kohteen monimuotoisuusarvoa. Talousmetsien luonnonhoito sekä suojelualueverkosto saadaan sovitettua yhteen luomalla elinympäristöjen verkostoja Elinympäristöjen rakennepiirteet ja muut ominaisuudet Elinympäristön edustavuuteen vaikuttavat puuston rakennepiirteet, elinympäristön ominaispiirteet ja sen eläin- ja kasvilajisto. Monimuotoisuudelle merkittävien puuston rakennepiirteiden, kuten lahopuun lisääminen, edellyttää METSO-ohjelman toimenpiteiden keskittämistä esimerkiksi sijainniltaan sopiville alueille. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä rakennepiirteitä ja muita elinympäristöjen ominaisuuksia (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008): 1. Lahopuu: lahot maapuut, pökkelöt, kelot, pystypuut, kolopuut, tuulenkaadot 2. Kookkaat ja vanhat lehtipuut: haavat, koivut, raidat, pihlajat 3. Jalot lehtipuut 4. Palanut järeä puuaines 5. Lehtoisuus, korpisuus, lähteisyys, tihkuisuus, luhtaisuus, lettoisuus 6. Pohjavesivaikutus, kalkkivaikutus, ravinteinen kallioperä 7. Luonnontilainen tai ennallistamiskelpoinen vesitalous 8. Puuston erirakenteisuus, latva-aukkoisuus Suojelun tarkoituksena on pyrkiä säilyttämään näitä luonnon ominaisuuksia ja rakennepiirteitä. METSO-ohjelma tarjoaa myös mahdollisuuden metsäluonnonhoitoon, jonka tavoitteita ovat kyseisten ominaisuuksien lisääminen sekä ylläpitäminen talouspainotteisissa metsissä.

14 Täydentävät valintaperusteet Sijainti ja kohteen koko Sellaiset METSO-ohjelman valintaperusteet täyttävät kohteet, jotka rajoittuvat pieniin metsäisiin suojelualueisiin, ovat erityisen tärkeitä lajiston suojelun kannalta. Näiden kohteiden turvaaminen metsätalouden käytöltä lisää suojelualueen elinympäristön pinta-alaa. Luonnontieteellisten valintaperusteiden avulla voidaan kohdetta valitessa painottaa olemassa olevien suojelualueiden lähellä olevia monimuotoisuudelle kehityskelpoisia kohteita, jotta saadaan muodostettua laajempia yhtenäisiä elinympäristöjä. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) Kohteiden rajauksessa on hyvä ottaa huomioon elinympäristöä ympäröivän metsän reunavaikutus. Pieni ja kapea kohde voi muistuttaa pienilmastoltaan sitä ympäröiviä avoimia alueita. Reunavaikutuksen alue ylettyy yleensä noin metriä metsän avoimesta reunasta sisäänpäin. Jotta METSO-kohde välttyy haitalliselta reunavaikutukselta, voidaan sen rajaukseen sisällyttää ympärillä olevien elinympäristöjen laitoja ja puskurivyöhykkeitä, mikäli tämä nähdään ominaispiirteiden kannalta välttämättömäksi. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) Uhanalaisten lajien esiintymät METSO-ohjelman avulla turvattujen elinympäristöjen arvoa lisää siellä mahdollisesti esiintyvät uhanalaiset tai muut vaateliaat lajit. Tällaisten lajien elinvoimaisia esiintymiä pystytään turvaamaan sisällyttämällä ne METSO-kohteeseen. Elinympäristön rakennepiirteiltään heikenneitä osia on perusteltua ottaa kohteen rajaukseen mukaan, jolloin näihin voidaan kohdentaa METSO-ohjelman luonnonhoitotoimenpiteitä. Tällaisten elinympäristöjen hoito-, kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteet huolehtivat lajiesiintymien säilymisestä pidemmälläkin ajanjaksolla. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.)

15 11 Taloudelliset ja sosiokulttuuriset valintaperusteet METSO-kohdetta valitessa voidaan täydentävänä valintaperusteena käyttää kohteen monimuotoisuuden tuomaa lisäarvoa elinkeinotoiminnalle. Tällaisissa tapauksissa taloudellinen hyöty syntyy usein esimerkiksi matkailusta tai virkistyspalveluista. METSO-ohjelman valintaperusteita voidaan hyödyntää myös kuntien virkistys- sekä ulkoilumetsien käytön suunnittelussa. Maisema-, retkeily- ja monikäyttöarvoilla on mahdollisesti huomattava merkitys, kun kaavaillaan kangasmetsien suojelualueita sekä parannetaan suojelualueiden välisiä yhteyksiä. (METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2008.) 3.5 Korvaukset metsänomistajalle Korvausten määrittely METSO-ohjelman avulla metsänomistajalla on mahdollisuus suojella metsäänsä taloudellista korvausta vastaan. Korvaukset vaihtelevat kohteittain ja niitä onkin aina tarkasteltava tapauskohtaisesti. (Metso on hyvä tulonlähde 2015.) Taloudelliset korvaukset jaotellaan kahteen luokkaan (Metso on hyvä tulonlähde 2015): I Korvaukset pysyvästä suojelusta - Yksityinen suojelualue (YSA) - Perustuu alueen puuston arvoon - Korvataan rauhoituksesta aiheutuvat taloudelliset menetykset - Verovapaata tuloa - Alueen myynti valtion maahan - Kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa - Korvaukset lasketaan metsätaloudellisen arvon perusteella - Vaihto valtion maahan - Vaihto on mahdollista jos valtiolla on tarjota sijainniltaan sekä arvoltaan sopivaa maata II Korvaukset määräaikaisesta suojelusta ja luonnonhoidosta - Luonnonsuojelulain mukainen määräaikainen rahoitus - Korvataan suojelun ajalta aiheutuvat taloudellisen hyödyn menetys - Verovapaata tuloa

16 12 - Metsätalouden ympäristötuki - Laskennassa käytetään pohjana välittömästi hakattavissa olevan puuston määrää - Korvauksia laskettaessa käytetään keskikantohintoja edellisten kolmen vuoden ajalta - Verovapaata tuloa - Luonnonhoitohanke - Tuki kattaa kaikki luonnonhoitoon uppoavat suunnittelu- ja toteutuskulut Jos metsänomistaja kiinnostuu METSO-ohjelman toteuttamisesta omassa metsässään, on hänen hyvä ottaa yhteyttä esimerkiksi paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen tai luonnonsuojelujärjestöön. Asiantuntevat henkilöt osaavat ohjata metsänomistajan oikeiden ihmisten puheille, jotta suojelu- tai luonnonhoitoprosessi saadaan käynnistettyä. Metsänomistaja voi olla myös suoraan yhteyksissä organisaatioihin, jotka tekevät METSO-ohjelman sopimuksia. Pysyvän luonnonsuojelun sopimuksista vastaa ELYkeskukset ja metsäluonnonhoidon hankkeista Metsäkeskukset Esimerkkikohteen laskelma Ympäristöministeriön ylitarkastaja Esa Pynnönen on tehnyt kuvitteellisen laskelman Keski-Suomessa sijaitsevasta 5 hehtaarin metsiköstä. Hän on laskenut korvausten tasot kolmelle eri METSOn vaihtoehdolle ja niitä on verrattu myös puukauppaan. Pynnösen esimerkissä vaihtoehdot ovat alueen myynti valtiolle, yksityisen suojelualueen perustaminen ja alueen rauhoittaminen suojeluun 20 vuoden määräajaksi. Tämä luku perustuu Pynnösen esimerkkilaskelmaan METSOn rahakorvauksista. (Esimerkkilaskelma METSOn rahakorvauksesta 2015.)

17 13 Metsikkö on valintaperusteiden mukaista runsaslahopuustoista kangasmetsää, jossa noin 80 vuotiasta sekapuustoa kasvaa keksimäärin 250m3/ha: Puuston määrä (m3) mäntytukki 260 kuusitukki 300 koivutukki 185 mäntykuitu 115 kuusikuitu 75 koivukuitu 190 muu kuitu 125 Yhteensä 1250 m3 Puuston arvo määritellään Pynnösen esimerkissä kolmen vuoden keskiarvona. näin tasataan kantohintojen vaihtelua. Esimerkin alueen keskimääräiset kantohinnat olivat ( /m3): mäntytukki 53,9 kuusitukki 54,2 koivutukki 41,7 mäntykuitu 15,2 kuusikuitu 18,2 koivukuitu 15,0 muu kuitu 10 Korvausten tasot kolmelle METSO-ohjelman vaihtoehdolle: I Alueen myynti valtiolle: puuston bruttoarvo (m3 x yksikköhinta) maapohjan arvo (5 ha x 400 /ha) kokonaisarvon korjaus (-20 %) kohteen laskennallinen kauppahinta

18 14 II Yksityisen suojelualueen perustaminen puuston bruttoarvo (m3 x yksikköhinta) kokonaisarvon korjaus (-20 % ) Rauhoituskorvaus III Alueen rauhoittaminen suojeluun 20 vuoden määräajaksi Määräaikaisessa suojelusopimuksessa korvauksen määrä määritellään Metsäntutkimuslaitoksen SuojeluMotti-ohjelmistolla. Se laskee suojelusta aiheutuvan taloudellisen menetyksen ja vertaa sitä metsätaloudellisesti edullisimpaan metsänkäsittelyvaihtoehtoon. Tämä metsänkäsittelyvaihtoehto METSO-kohteilla on useimmiten uudistushakkuu. SuojeluMotti-ohjelmistolla määritetty korvaus (4 %:n tuottovaatimuksella) esimerkin kohteen määräaikaisesta 20 vuoden suojelusta on Vertailu puukauppaan: Metsänomistajalla on suojelun sijaan täysi oikeus käyttää metsäänsä metsätaloudellisessa merkityksessä hyödyksi. Jos Pynnösen esimerkkilaskelman mukainen metsä olisi metsätalouden käytössä ja se uudistettaisiin, saisi metsänomistaja hakkuutuloina puuston bruttoarvon Tämän lisäksi metsänomistaja joutuu kuitenkin maksamaan metsänuudistamistyöt sekä veroa puhtaasta tulosta pääomatulojen verokannan 30 %:n mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi yksityisen suojelualueen perustaminen tuottaisi metsänomistajalle tulojen ja verojen jälkeen jopa enemmän tuloja kuin metsänuudistaminen. Suojelulla on kuitenkin myös seurauksensa: metsänomistaja menettää tulevina vuosikymmeninä hakkuutuloja.

19 15 4 SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Aiheen valinta Aihe valittiin kevät-talvella 2015 viiden vaihtoehdon joukosta, jotka saatiin WWF Suomen kautta. Ehdotukset tulivat eri organisaatioilta. Lopulta päädyttiin Suomen luonnonsuojeluliiton Jyri Mikkolan ehdotuksen Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maastokartoituksista koskien METSO-ohjelmaa. Aiheen valinnan jälkeen otettiin yhteyttä Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisjärjestöön, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiriin (nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry), jonka kautta työtä lähdettiin viemään eteenpäin. 4.2 Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry Toimeksiantajana työlle toimi entinen Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry, nykyinen Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry. Työn ohjaajana toimi hallituksen puheenjohtaja Juha Juuti ja yhdistyksen metsäryhmä oli mukana arvioimassa työn tuloksia. Maastokartoitusten tuloksista on tehty Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä- Karjalalle raportti, joka on liitetty tämän työn yhteyteen. Suomen luonnonsuojelupiiri Etelä-Karjala on tiiviisti mukana luonnonsuojelutyössä ja sillä on jatkuvasti jokin projekti työn alla. Projekteja ovat olleet mm. metsien suojelu, saimaannorpan suojelu ja lähiyhteistyö Venäjän kanssa Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Yhdistys on mukana myös metsien käytön suunnittelussa ja ottaa kantaa ympäristölle merkittäviin hankkeisiin sekä edistää ympäristökasvatusta esimerkiksi käymällä oppilaitosvierailuilla. (Luonnonsuojelupiirin toiminta 2015.) 4.3 Tavoitteet ja kartoituksen toteutus Työn tavoitteena oli kartoittaa Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueiden METSOohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä potentiaalisia kohteita. Potentiaaliset suojelunarvoiset metsät kartoitettiin ja dokumentoitiin. Opinnäytetyön keskeisin tavoite on nostaa Kaakkois-Suomen sekä Etelä-Savon metsien suojeluprosenttia.

20 16 Kartoituksen laajuus oli 50 kohdetta, jotka oli merkattu Suomen luonnonsuojeluliiton Jyri Mikkolan toimesta kansalaisenkarttapaikka.fi linkkien taakse kartoille valmiiksi. Tavoitteena oli käydä kaikki kohteet läpi neljässä viikossa, mutta työ kävikin odotettua nopeammin ja kaikki 50 kohdetta oli kartoitettu jo kahdessa viikossa. 50:stä kohteesta 23 menivät METSO-luokkaan I tai II, 20 kohdetta olivat metsätalouden aktiivisessa käytössä ja lopuilla seitsemällä kohteella ei voinut käydä kohteiden lähettyville vievien tiestöjen huonon kunnon takia. Kaikista METSOon esitettävistä kohteista otettiin runsaasti kuvia, peräti yli 300, joilla esitetään mahdollisimman selkeästi niiden monimuotoisuusarvoja ja syitä sille, miksi kohde on sopiva METSO-kohde. Kuvista parhaiten kohteita edustavat otokset on koottu tämän työn liitteenä olevaan Maastotulosten raporttiin, joka luovutetaan Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjalan käyttöön myöhemmin tehtävien suojeluesitysten tekemistä varten Maastokartoitukset toteutettiin kesällä 2015 heinä-elokuun taitteessa kahden viikon jaksossa. Päiväkohtainen kohteiden tarkasteluvauhti oli 5-8 kohdetta riippuen kohteen koosta, välimatkoista ja siitä oliko kohde METSO-ohjelmaan soveltuva vai ei. Kartoituspäivän pituus oli 6-9 tuntia sisältäen kohteiden väliset siirtymät. Kohteilta mitattut yksiköt: - Puulajisuhteet % - Lahon määrä m 3 - Puuston ikä puulajeittain - Kilpikaarnaa kyllä/ei Mitattujen yksiköiden lisäksi tarkkailtiin myös muita luonnon monimuotoisuudelle merkityksellisiä asioita. Muita huomioitavia asioita olivat mm. korpipainanteet, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (METE-kohteet) sekä uhanalaiset lajit. Kartoitetuilla kohteilla ei havaittu uhanalaista lajistoa, mutta etenkin METE-kohteet olivat jokseenkin merkittävässä roolissa. Kohteilta kerätty aineisto siirrettiin sähköiseen muotoon excell-tiedostoon kunnittain. Kohteet on nimetty tiedostossa jonkin kartalta löytyneen läheisen maamerkin tai paikannimen mukaan. Taulukko suojeluun ehdotettavista kohteista löytyy tämän työn liittenä olevasta tiedostosta: maastotulosten_raportti_opinnäytetyö_niiranen.

21 Alue Tarkasteltavat kohteet sijoittuivat Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakuntiin tarkemmin Ruokolahden, Rautjärven, Puumalan, Parikkalan ja Savonlinnan alueille. 50 tarkasteltavasta kohteesta 23 täyttävät METSO-ohjelman luonnontieteellisistä valintaperusteista vähintään yhden kriteerin. Kuvista 1 ja 2 näkyy kaikkien kartoitettujen kohteiden sijainnit kartoilla. Kartoilla alue on jaettu itä- ja länsi-osaan. METSO-ohjelmaan suositeltavat kohteet on merkattu vihreillä, kartoittamattomat kohteet punaisilla ja metsätalouden käytössä olevat mustilla ympyröillä. Kartoittamattomia kohteita on yhteensä seitsemän. Kartoissa näkyy yhteensä kuusi, koska kaksi kohdetta ovat aivan vierekkäin joten ne on merkattu samalla ympyrällä. Kohteille pääsyä rajoittivat tiestön huono kunto, joka vaikutti kartoitusten laajuuteen. Metsätalouden käytössä olevia kohteita on 20. Talousmetsiksi on merkattu kohteet, jotka eivät täytä METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintakriteerejä.

22 18 KUVA 1. Kohteiden sijainnit, kohdetiedot lisätty, itäosa (Paikkatietoikkuna 2015) KUVA 2. Kohteiden sijainnit, kohdetiedot lisätty, länsiosa (Paikkatietoikkuna 2015)

23 19 5 MAASTOKARTOITUSTEN TULOSTEN TARKASTELEMINEN 5.1 METSO-ohjelmaan esitettävät kohteet METSO-ohjelmaan esitettäviä kohteita on yhteensä 23. Näistä Ruokolahden alueella on 12, Rautjärven alueella 1, Puumalan alueella 7, Parikkalan alueella 2 ja Savonlinnan alueella 1. Pääpaino suojeluun potentiaalisilla kohteilla on siis Ruokolahden ja Puumalan kuntien alueilla. Kaikki suojeluun ehdotettavat kohteet on esitelty tarkemmin tämän työn liitteessä Maastotulosten raportti. Valtaosa kohteista on rehevää tuoretta kangasta tai kuivahkoa/kuivaa kangasta pieniä suoalueita ja muutamaa lehtomaista kangasta lukuun ottamatta. Muutamat kohteet sisältävät useita elinympäristöjä kuten tuoretta ja kuivahkoa/kuivaa kangasta sekä suopainanteita. Tällaisia kohteita ovat mm. Vuorilampi (KUVA 3.ja 4.), Pirunkallio (KUVA 5. ja 6.) ja Sourumäki 2 (KUVA 7. ja 8.). Muutamien kohteiden lisäarvona on Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, METE-kohteet. Kohteita, jotka sisältävät jonkin METE-kohteen ovat mm. Koivukoski (KUVA 9.) ja Ropakonrinne 2 (KUVA 10.). KUVA 3. Vuorilampi, Ruokolahti

24 20 KUVA 4. Vuorilampi, Ruokolahti KUVA 5. Pirunkallio, Ruokolahti

25 21 KUVA 6. Pirunkallio, Ruokolahti KUVA 7. Sourumäki 2, Parikkala

26 22 KUVA 8. Sourumäki 2, Parikkala KUVA 9. Koivukoski, Ruokolahti

27 23 KUVA 10. Ropakonrinne 2, Puumala Kohteet, joilla on suurin lahopuuntuotto, ovat Husupää (KUVA 11.) ja Assonvuori (KUVA 12.). Husupäässä lahopuunaiheuttaja on ollut kuusien tuhohyönteinen, kirjanpainaja. Kohteen lahopuumäärä ylittää reippaasti METSO I kriteeristön vaatimuksen yli 10 m 3 /ha. Kohteella ei ollut yhtään kirjanpainajan tuoretta esiintymää, joten kohdetta voidaan huoletta ehdottaa METSO-kohteeksi. Jos alueelta olisi löytynyt tuoreita kirjanpainajan syömisjälkiä, olisi viisain ratkaisu ollut puiden korjuu alueelta pois. Assonvuoren lahopuuntuotto perustuu vuoden 2010 Asta-myrskyyn. Laajimmat myrskyn kaatamat alueet ovat kohteella jopa hehtaarin kokoisia. Keskimääräiseksi lahopuun määräksi on arvioitu noin 100 m 3 /ha.

28 24 KUVA 11. Husupää, Ruokolahti KUVA 12. Assonvuori, Savonlinna Puulajisuhteiden vaihtelut olivat hyvin erilaisia. Rajahonkienkallio 2 ja Sourumäki 2 (kts. liite) omaavat kaikista kohteista suurimman määrän eri puulajeja. Molemmilla kohteilla kasvoi Suomen peruspuulajien männyn, koivun ja kuusen lisäksi haapaa sekä leppää. Puulajien määrällä on suora yhtälö kohteen monimuotoisuuden kanssa. Lehti-

29 25 puusta muodostuva laho on erityisen tärkeä osa metsiemme moni muotoisuuden kehittymistä. Kilpikaarnan muodostuminen puihin kertoo puun erittäin vahasta iästä. Kohteita tarkasteltaessa kiinnitettiin huomiota myös tähän seikkaan. Kilpikaarnaa löytyi yhteensä neljältä kohteelta, jotka sijaitsevat Ruokolahdella, Puumalassa, sekä Parikkalassa. Suuri Särkijärvi (KUVA 13.) edustaa näistä kohteista parhaiten kilpikaarnaa omaavaa puustoa. KUVA 13. Suuri Särkijärvi, Puumala Edellä mainittujen seikkojen lisäksi pidettiin mielessä korjuutekniset asiat. Korjuuteknisesti hankalasti tavoitettavissa olevaa kohdetta edustaa hyvin Karhukoski 2 (KUVA 14.) Kohteen kuivahkon kankaan alue on niin jyrkkää rinnettä, että se on lähes mahdoton hakata. Tämän lisäksi rinne laskee rehevämmälle tuoreelle kankaalle, josta se jatkuu suomaisena jokirantana Lökkiöjokeen. Rinteen juuren ja Lökkiöjoen väliin jäävä kaistale on paikoitellen reilusti alle 20 metriä, joten joen rataan jätettävä suojakaistale hakkuissa yltäisi monessa kohtaa hankalasti hakattavissa olevan rinteen juureen. Näin ollen kohde on rajattu kartalla rinteen alusta aina Lökkiöjoelle asti korjuuteknisistä seikoista johtuen.

30 26 KUVA 14. Karhukoski 2, Puumala 5.2 Kartoittamattomat ja metsätalouden käytössä olevat kohteet Kartoittamattomia kohteita on yhteensä seitsemän, joista kaksi on Ruokolahdella, kaksi Rautjärvellä, yksi Puumalassa, yksi Parikkalassa ja yksi Savonlinnassa. Kohteilla ei ole käyty huonon tiestön takia. Sateinen kesä aiheutti vähäisellä hoidolla olevilla teillä ongelmia, eikä kohteille päästy riittävän lähelle teiden huonosta kunnosta johtuen. Metsätalouden aktiivisessa käytössä olevia kohteita oli yhteensä 20. Kohteista seitsemän on Ruokolahdella, kolme Rautjärvellä, yksi Puumalassa, yksi Parikkalassa ja kolme Savonlinnassa. Nämä kohteet eivät täyttäneet yhtään METSO-ohjelman luonnontieteellisistä valintaperusteista. Nämä kohteet erottuivat selkeästi suojeluun ehdotettavista kohteista, sillä lahopuun määrä ja sen tuotto oli huomattavasti vähäisempää, puuston ikä ei ollut merkittävän vanhaa ja puulajisuhteet olivat hyvin yksipuolisia verrattuna suojeluun ehdotettaviin kohteisiin.

31 27 6 POHDINTA Voimakkaan metsätalouden vaikutukset näkyvät vahvasti Kaakkoisen Suomen metsissä. Vanhat aarnimetsät ja luonnontilaiset, ojittamattomat suot ovat vähissä. Opinnäytetyön tulokset ja niistä aiheutuvat toimenpiteet nostavat metsien suojeluprosenttia, joka on tällä hetkellä yksi Suomen pienimmistä. Kartoitusten jälkeen tulokset annetaan toimeksiantaja Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjalan käyttöön. Potentiaalisista kohteista tehdään vuoden 2016 alussa suojeluesitykset metsänomistajille. Metsänomistajan vapaaehtoisesti niin halutessaan suojeluprosessia voidaan lähteä viemään eteenpäin. METSO-ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen on sitoutunut moni taho luonnonsuojelijoiden lisäksi. Monet metsätalouden yritykset ja yhdistykset ovat lupautuneet antamaan metsänomistajalle METSO-ohjelman mukaisen luonnonsuojelun/- hoidon vaihtoehdon metsätalouskäytölle mikäli he löytävät ohjelman luonnontieteelliset valintakriteerit täyttäviä kohteita kulkiessaan metsässä. METSO-ohjelmaan sitoutuminen aiheuttaa metsäalan ammattilaisille tietynlaisen haasteen. Metsässä liikkuessa on osattava katsoa myös kolikon kääntöpuolta ja havaita metsikön mahdolliset luonnonsuojelulliset potentiaalit. Talouskoulun käyneenä metsätalousinsinöörin voi olla aluksi hankalaa hahmottaa metsästä muutakin kuin tukit, kuidut ja eurot. Puhumattakaan jo vanhemmasta ja kokeneemmasta metsätalousinsinööri polvesta, joille METSO-ohjelma on ollut jotain aivan uutta, kun se on pyöräytetty käyntiin. Metsäammattilaisen on hyvä ottaa METSO-ohjelma esiin metsänomistajan kanssa silloin, kun metsikkö on korjuuteknisesti hankalalla paikalla tai sen taloudellinen tuotto ei vastaa enää talousmetsän tuottoa. Opinnäytetyön maastokartoituksilla kävin läpi mm. kohteita, jotka olivat korjuuteknisesti hakalasti saavutettavia rinteitä tai lahopuun määrä oli niin suuri, että se olisi vaikuttanut tukki- ja kuitusaantiin hakkuissa merkittävästi. Kohtasin myös vajatuottoisia metsiköitä, joiden suojelullinen arvokkuus piilee kilpikaarnaisissa männyissä, paljaassa kalliossa, mosaiikkimaisessa elinympäristössä sekä lahopuun merkittävässä tuotos-

32 28 sa. Kun metsäammattilainen huomaa ajattelevansa, ettei metsiköstä saa parasta mahdollista tuottoa tekemällä hakkuita, kannattaa metsänomistajalle ehdottaa METSOohjelmaa, sillä esimerkiksi vajaatuottoisilla kohteilla METSO-ohjelmasta voi olla jopa suurempi taloudellinen hyöty verrattuna metsikön taloudelliseen hoitoon. METSOohjelma on hyvä vaihtoehto talousmetsän kasvattamiselle niin pienien kuin suurienkin metsätilojen omistajille. Se antaa kaikille osapuolille jotakin ja mikä tärkeintä, turvaa eteläisen Suomen luonnon monimuotoisuutta.

33 29 LÄHTEET Esimerkkilaskelma METSOn rahakorvauksesta WWW-dokumentti. vaus.php Ei päivitystietoja. Luettu Hujala, Teppo & Rantala Mirja METSO-opas metsäalan toimijoille. PDFdokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Juuti, Juha Kansallispuistomahdollisuuden selvittäminen. PDF-dokumentti pdf Ei päivitystietoja. Luettu Kallio- ja maaperä WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Koloveden kansallispuisto WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Linnansaaren kansallispuisto WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Luonnonsuojelupiirin toiminta WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26. Ympäristöministeriö. Metso on hyvä tulonlähde WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu

34 30 METSO-periaatepäätös WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi PDF-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Paikkatietoikkuna Kohteiden sijainnit, itäosa. PDF-dokumentti. portlet&p_p_lifecycle=2&ver=1.17&zoomlevel=5&coord= _ &mapLayers=base_2+100+default&&showMarker=false&forceCache=false& nosavedstate=false&action_route=getpreview&pagesize=a4_landscape&pagetitle=&pagelog o=true&pagescale=true&pagedate=true&format=application/pdf Ei päivitystietoja. Luettu Paikkatietoikkuna Kohteiden sijainnit, länsiosa. PDF-dokumentti. portlet&p_p_lifecycle=2&ver=1.17&zoomlevel=5&coord= _ &mapLayers=base_2+100+default&&showMarker=false&forceCache=false& nosavedstate=false&action_route=getpreview&pagesize=a4_landscape&pagetitle=&pagelog o=true&pagescale=true&pagedate=true&format=application/pdf Ei päivitystietoja. Luettu Poutamo, Sanna Etelä-Savon maa- ja kiviainekset. PDF-dokumentti. vitykset/esavo_maa_ja_kiviainekset.pdf Ei päivitystietoja. Luettu

35 31 Pusu majavalle ja muita muutoksia METSOn valintaperusteiden päivitys etenee WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Repo, Seppo; Vento, Pertti; Granander, Markku & Karppinen Heikki Kaakkois-Suomen metsäohjelma. PDF-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Repoveden kansallispuisto WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Saimaan vesistö WWW-dokumentti. Ei päivitystietoja. Luettu Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta PDF-dokumentti. SU.pdf Ei päivitystietoja. Luettu