PIRKANMAAN ELY-KESKUS TANNIN MAA-AINEKSEN OTTOALUEEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Pirkanmaan ELY-keskus Asiakirjatyyppi Luontoselvitysraportti Kuukausi 8/2017 PIRKANMAAN ELY-KESKUS TANNIN MAA-AINEKSEN OTTOALUEEN LUONTOSELVITYS

2 PIRKANMAAN ELY-KESKUS LUONTOSELVITYS Tarkastus Päivämäärä Laatija Heikki Holmén, Tiina Virta Tarkastaja Kaisa Mustajärvi Hyväksyjä Jouko Sivula, Pirkanmaan ELY-keskus Kuvaus Tannin kallionottoalueen Viite Ramboll Pakkahuoneenaukio Tampere

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KOHTEEN SIJAINTI 1 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Lähtöaineisto Maastoinventoinnit 2 4. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Alueen kasvimaantieteelliset yleispiirteet Selvitysalueen kasvillisuus ja luontotyypit Huomionarvoiset luontokohteet 6 5. LIITO-ORAVA Liito-oravan suojeluperusteet Esiintyminen ja ekologia Tulokset VIITASAMMAKKO Viitasammakon suojeluperusteet Esiintyminen ja ekologia Tulokset JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO LÄHDELUETTELO 13 Liite 1. Huomionarvoiset luontokohteet... 14

4 1. JOHDANTO Pirkanmaan ELY-keskus hakee ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa kallion louhintaa ja murskausta varten Tannin kallioalueella tilalla RN:o Ramboll Finland Oy on laatinut Pirkanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta luontoselvityksen suunnitellulle kallionottoalueelle. Alueelle tehtiin kasvillisuus- ja liito-oravaselvitys. Luontoselvityksen yhteydessä arvioitiin myös toiminnan vaikutuksia luonnonympäristöön. Projektipäällikkönä työssä on toiminut MMM metsäekologi Heikki Holmén. Maastotöissä ja raportoinnissa on avustanut FM ympäristötieteilijä Tiina Virta. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut Jouko Sivula. 2. KOHTEEN SIJAINTI Alue sijoittuu Vesilahden kunnan Tannin alueelle, Punkalaitumentien eteläpuolelle noin kahdeksan kilometrin etäisyydelle Vesilahden kuntakeskuksesta länteen (Kuva 1). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti 1

5 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Lähtöaineisto Selvitystä varten hankittiin tiedot ympäristöhallinnon ylläpitämästä uhanalaisten lajien rekisteristä (Pirkanmaan ELY-Keskus ). Lisäksi lähtöaineistona käytettiin vapaasti saatavilla olevaa aineistoja, kuten Ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta saatavilla olevia aineistoja ja maanmittauslaitoksen kartta-aineistoja. Alueelta ei ole tiedossa olevia aiempia luontoselvityksiä. 3.2 Maastoinventoinnit Maastokäynnin yhteydessä selvitysalue (Kuva 2) ja tarvittaessa sen lähiympäristö kuljettiin läpi jalkaisin. Alueelta kartoitettiin huomionarvoiset luontokohteet ja kasvi- sekä eläinlajien havainnot sekä muodostettiin yleiskuva alueen luonnonympäristöstä Liito-oravaselvitys Liito-oravakartoituksen maastokäynti tehtiin alueelle Maastokäynnillä etsittiin liitooravan ulostepapanoita suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Lisäksi maastokäynnin ja lähtöaineiston perusteella arvioitiin alueen merkitystä liito-oravan kannalta. Selvityksessä arvioitiin lajille soveltuvien elinympäristöjen laatua, kokoa ja eheyttä ja ekologisia yhteyksiä selvitysalueen sisä- ja ulkopuolella. Merkkejä liito-oravan esiintymisestä etsittiin myös selvitysalueen ulkopuolelta uhanalaisrekisterin tietojen perusteella sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen rajaamalta liitooravan reviiriltä. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös kulkuyhteyksien säilymiseen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen välillä Viitasammakkoselvitys Viitasammakon esiintyminen kartoitettiin kuuntelemalla lajin koiraiden kutuääntelyä kello välisenä aikana. Kutuääntelyä kuunneltiin selvitysalueen pohjoisosaan sijoittuvalla lammella ja puron varrella. Vuonna 2017 viitasammakon kutuaika oli keskimääräistä myöhäisempänä ajankohtana. Kudun etenemistä seuratattiin muun muassa luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämästä Hatikka-havaintopalvelusta, näin voitiin varmistua, että kartoitus tuli tehdyksi oikeaan aikaan. Lajin esiintyminen on selvitettävissä luotettavasti edellä mainitulla menetelmällä. Soitimen ollessa kiivaimmillaan kutuääntelyä voidaan havaita kaikkina vuorokaudenaikoina, ääntelyn ollessa kuitenkin voimakkainta auringonlaskun jälkeen. Ääntelevien koiraiden lisäksi kutupaikoilla on naaraita ja todennäköisesti myös ääntelemättömiä nuoria koiraita Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Kasvillisuusselvityksen maastokäynti tehtiin Maastokäynnillä kartoitettiin alueella esiintyvät luontotyypit ja kasvillisuuden pääpiirteet sekä selvitettiin sijoittuuko alueelle uhanalaisten tai muuten huomionarvoisten lajien esiintymiä ja/tai, luonnonsuojelulailla suojeltuja tai uhanalaisia, vesilailla suojeltuja tai muuten huomionarvoisia kohteita. Lisäksi arvioitiin metsän ikää, rakennetta ja luonnontilaisuutta. Huomionarvoiset kohteet tallennettiin paikkatietomuotoon Uomien luonnontilaisuusselvitys Liito-orava- ja kasvillisuusselvitysten yhteydessä arvioitiin myös alueelle ja sen läheisyyteen sijoittuvien purouomien/norojen luonnontilaisuutta. Luonnontilaisen muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron luonnontilan vaarantaminen on vesilain ( /587) 11 :n mukaan kielletty. Myös sellaiset kohteet, joissa on tapahtunut vähäisiä olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomia muutoksia, katsotaan kuuluvan lain tarkoittamiin luonnontilaisiin tai sen kaltaisiin kohteisiin. Lisäksi luonnontila on saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen 2

6 kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Uomien luonnontilaisuuden tarkistus tehtiin kahdelle uomalle. Kuva 2. Selvitysalue ja tarkastetut uomat 4. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 4.1 Alueen kasvimaantieteelliset yleispiirteet Kasvimaantieteellisessä jaottelussa selvitysalue sijoittuu etelä-boreaaliselle vyöhykkeelle ja Lounaismaan ja Järvi-Suomen alavyöhykkeiden rajamaille. Lounaismaan alue on maamme vanhinta ja vankinta viljelysseutua, lounaismaan saviseutuja luonnehtivat rehevät lehdot ja runsasravinteiset järvet. Alavyöhykkeen keskiosissa yleisimpänä metsätyyppinä on lehtomaisen kankaan käenkaali-mustikkatyyppi (OMT), toiseksi runsaimpana esiintyy tuoreen kankaan mustikkatyypin (MT) metsiä. Saarnen (Fraxinus excelsior), pähkinäpensaan (Corylus avellana) ja kynäjalavan (Ulmus laevis) levinneisyys ulottuu Lounaismaan pohjoisrajoille. Lisäksi ruoho- ja heinäkasveissa on useita lajeja joiden levinneisyys rajoittuu pääosin Lounaismaan alueelle. Tällaisia lajeja ovat lehtojen ja lehtomaisten kankaiden lajit, kuten alueella suhteellisen yleisenä esiintyvä sinivuokko (Hepatica nobilis) ja harvinaisempana esiintyvät keltavuokko (Anemone ranunculoides), imikkä (Pulmonaria obscura), mukulaleinikki (Ranunculus ficaria), kevättähtimö (Stellaria holostea) ja jänönsalaatti (Mycelis muralis). Järvi-Suomen alavyöhyke käsittää suurimman osan maamme etelä-boreaalisesta vyöhykkeestä. Tätä laajaa ja yhtenäistä aluetta voidaankin pitää valtakunnan eteläosan keskivertona ja alue on kasvillisuudeltaan eräänlaista Suomen perustyyppiä. Yleisimpänä metsätyyppinä esiintyy mustikkatyypin (MT) tuoreita kankaita, myös kuivan kankaan puolukkatyypin (VT) metsät ovat yleisiä. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä on verrattain vähän. Pienipiirteinen korkeuserojen vaihtelu on alueelle tyypillistä, laajoja tasankoja tai lakeuksia ei alueella juurikaan esiinny. Soiden määrä on vähäinen (< 20 % maa-alasta) ja ne ovat usein pienialaisia. (Kalliola 1973) 3

7 4.2 Selvitysalueen kasvillisuus ja luontotyypit Selvitysalueen metsämaa on pääosin metsätalouskäytössä. Metsämailla vallitseva metsätyyppinä esiintyy rauduskoivuvaltaista (Betula pendula) tuoreen kankaan mustikkatyypin (MT) metsää. Metsän pohja on monin pakoin kivistä ja kallioista. Paikoin esiintyy lähes avoimia pienimuotoisia kalliometsäalueita. Kallioisilla alueilla metsätyyppinä esiintyy kuivahkoa (VT) ja kuivan kankaan (CT) metsää. Selvitysalueen ja sen pohjoispuolelle sijoittuvan peltoalueen väliselle alueelle sijoittuu lehtomaista kangasta (OMT) ja lehtometsää. (Kuva 3) Kuva 3. Selvitysalueen kasvillisuustyypit Rauduskoivuvaltaisen tuoreen kankaan metsien sammalkerros koostuu pääosin seinä- (Pleurozium schreberi) ja metsäkerrossammaleesta (Hylocomium splendens), kenttäkerros mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja puolukasta (Vaccinium vitis-idaea). Paikoin esiintyy runsaammin metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana), metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), sananjalkaa (Pteridium aquilinum) ja kieloa (Convallaria majalis). Niukka pensaskerros koostuu alueelta esiintyvien puulajien pienikokoisista yksilöistä. Avoimilla alueilla esiintyy vadelmaa (Rubus idaeus). Puusto koostuu pääosin rauduskoivusta, sekapuuna esiintyy kuusta (Picea abies) ja mäntyä (Pinus sylvestris) sekä paikoin muita lehtipuita, kuten haapaa (Populus tremula) ja harmaaleppää (Alnus glutinosa). (Kuva 4) 4

8 Kuva 4. Koivuvaltaista tuoretta kangasta selvitysalueen keskiosassa Lehtomaisen kankaan (OMT) kasvillisuus koostuu pääosin MT-tyypin metsien kanssa samoista lajeista, lisäksi esiintyy ahomansikkaa (Fragaria vesca), käenkaalia (Oxalis acetosella), metsäkurjenkurjenpolvea (Geranium sylvaticum) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa). Puusto on tuoreita kankaita lehtipuuvaltaisempaa ja lajisto monipuolisempaa. Lehtipuista koivun, haavan lisäksi esiintyy muun muassa pihlajaa (Sorbus aucuparia), harmaaleppää (Alnus incana) ja vaahteraa (Acer platanoides). Lehtomaista kangasta esiintyy selvitysalueen pohjoisosassa käenkaalioravanmarjatyyppiä muistuttavan lehdon vaihettumisvyöhykkeellä, missä se muodostaa lehdon kanssa paikallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kuivahkoilla ja kuivilla kankailla puusto koostuu lähestulkoon ainoastaan männystä. Sammalkerros koostuu yleisistä metsäsammalista kuten metsäkerros- ja seinäsammalesta. Tuoreisiin ja lehtomaisiin kankaisiin verrattuna poikkeavasti sammalkerroksessa esiintyy laikuittain poronjäkäliä (Cladonia sp.) ja isohirvenjäkälää (Cetraria islandica) (Kuva 5). Kuivan ja kuivahkon kankaan kalliometsää sijoittuu selvitysalueen keskiosiin. 5

9 Kuva 5. Kuivan kankaan metsää alueen keskiosassa Alueelta ei ollut aiemmin tunnettuja uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Maastokäynnin yhteydessä ei myöskään havaittu uhanalaisten lajien esiintymiä. Raunio ym. (2008) mukaisista uhanalaisista luontotyypeistä havaittiin pienialainen ruohokorpi selvitysalueen eteläpuolella ja niin ikään pienialainen lehto alueen pohjoispuolella. 4.3 Huomionarvoiset luontokohteet Selvitysalueen eteläpuoleinen suoalue ja jyrkänne Selvitysalueen välittömään läheisyyteen, sen eteläpuolelle sijoittuu kalliojyrkänteen ja pienimuotoisen suoalueen muodostama paikallisesti arvokas kokonaisuus (Liite 1). Suoalueen länsiosa on suotyypiltään ruohokorpea (Rhk). Pinta-alaltaan pienen ruohokorpialueen itäpuolelle sijoittuu pieni avovesialue (Kuva 6). Lampi ja suoalue saanevat ainakin osittain vetensä selvitysalueelta pintavaluntana. Avovesialtaasta ei havaittu merkkejä lähteisyydestä. Pohjaveden vaikutusta vesialtaaseen ei voida kuitenkaan täysin sulkea pois. Suoalueen laiteet vaihettuvat eteläpuolelta jyrkästi mustikkatyypin kangasmetsään. Suoalueen eteläpuolelle sijoittuu noin 10 metriä korkea kalliojyrkänne, josta johtuen maastomuoto nousee voimakkaasti (Kuva 7). Eteläpuolella vaihettumisvyöhyke on yhtälailla maastonmuodoista johtuen kapea. Alue sijoittuu kivennäismaiden väliseen monttuun se ja jyrkänteestä johtuva varjostus sekä valumavesien kertyminen mahdollistavat alueen kosteustasapainoin ja ympäröivää aluetta viileämmän pienilmaston säilymisen. Kalliojyrkänne on metsätyypiltään mustikkatyypin tuoreen kankaan metsää. Korven pohjoispuolelle sijoittuu päätehakattu metsäkuvio. 6

10 Kuva 6. Suoalueelle sijoittuva paikoin avovetinen allas Kuva 7. Korpipainanteen eteläpuolelle maasto nousee jyrkästi Ruohokorven kasvillisuus koostuu suotyypille ominaisista lajeista. Sammalkerroksessa rahkasammalien runsaimmin esiintyy korpi- (Sphagnum girgensohnii) ja okarahkasammalta (S. squarrosum). Muista sammalista paikoin esiintyy kiiltolehväsammalta (Pseudobryum cinclidioides) sekä kuivemmilla kohdilla kangasmetsän lajeja kuten seinä- ja metsäkerrossammalta. Kenttäkerros on ruohovaltainen, ruohokorpea indikoivista lajeista esiintyy muun muassa vehkaa (Calla palustirs), metsäalvejuurta, korpi-imarretta (Phegopteris connectilis), kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja mesiangervoa (Filipendula ulmaris). Alueen puusto on tiheää ja koostuu pääosin hieskoivusta (Betula pubescens) ja kuusesta, pensaskerroksessa esiintyy paikoin korpipaatsamaa (Rhamnus frangula). (Kuva 8) 7

11 Kuva 8. Selvitysalueen eteläpuolelle sijoittuva ruohokorpi Suolammen itäpuolelle sijoittuu kaivettu oja. Oja on paikoin lähes umpeenkasvanut ja soistunut (Kuva 9). Lisäksi suoalueen pohjoisreunaan, päätehakatun metsäaukean laidalle sijoittuu toinen oja. Tämäkin oja on paikoin lähes umpeenkasvanut. Maastokäynnin ajankohtana molemmissa ojissa oli vettä, mutta silmämääräisesti arvioituna vesi ei virrannut ojissa. Ojien väliseltä alueelta suoalue on menettänyt luonnontilaisuutena ja se muistuttaa metsätyypiltään mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Kuva 9. Suolammen itäpuolelle sijoittuva oja Suoaltaasta itään suuntautuva oja on lähtöaineiston perusteella tarkastettavaksi valittu uoma. Oja ei täytä vesilain 11 :n mukaista luonnontilaisen noron määritelmää ja siten ei ole vesilailla suojeltava vesiluontotyyppi. Suoalueelle sijoittuvaa vesialtaan ei arvioida olevan lähdepohjainen tai että se tulkittaisiin alle yhden hehtaarin kokoiseksi lammeksi tai järveksi, joten sen ei myöskään arvioida kuuluvan vesilailla suojeltaviin vesiluontotyyppeihin. 8

12 Ruohokorvet ovat koko Etelä-Suomessa (EN) ja koko maassa (VU) arvioitu uhanalaisiksi luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Ruohokorvet ja pääosiltaan vähintään yli kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden alusmetsät on metsälain 10 :n mukaisesti suojeltu Selvitysalueen pohjoisosaan sijoittuva lehtomainen kangas ja lehto Selvitysalueen pohjoispuolelle sen välittömään läheisyyteen sijoittuu lehtomaisen kankaan ja lehdon muodostama paikallisesti arvokas kohde (Liite 1). Lehto on ravinteisuudeltaan tuoretta keskiravinteista lehtoa, lehtotyyppi muistuttaa käenkaali-oravanmarjatyypin (OMat) lehtoa, vaikka ei sitä edusta tyypillisimmillään. Lehdot on luokiteltu Etelä-Suomessa ja koko maassa uhanalaisiksi (VU) luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Alueen pohjoispuolelle sijoittuu peltoalue, mikä osaltaan selittää alueen runsasravinteisuutta ja lehtotyyppiä. Alueen puusto koostuu pääosin rauduskoivusta ja harmaalepästä. Kenttäkerroksessa esiintyy muun muassa runsaasti metsäalvejuurta ja vadelmaa, lisäksi esiintyy mesiangervoa (Filipendula ulmaris), nokkosta (Urtica dioica), valkovuokkoa, metsäkurjenpolvea, ahomansikkaa, metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) ja metsäkortetta (Equisetum sylvaticum). Lisäksi alueelle sijoittuu ilmeisesti peltoalueen käyttöön liittyvä oja (Kuva 10). Oja oli toinen lähtöaineiston perusteella valikoitunut uoma, minkä luonnontilaisuus tarkistettiin. Oja on kaivettu ja siten se ei ole vesilain 11 :n mukainen luonnontilainen noro ja siten ei ole vesilailla suojeltava vesiluontotyyppi. Kuva 10. Selvitysalueen pohjoisosaan sijoittuva oja. 5. LIITO-ORAVA 5.1 Liito-oravan suojeluperusteet Liito-orava (Pteromys volans) on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä, vuoden 2015, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi (NT= Near threatened) (Liukko ym. 2016). Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supis- 9

13 tua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 5.2 Esiintyminen ja ekologia Liito-orava on yöaktiivinen jyrsijä, joka elää enimmäkseen puissa ja liikkuu liitämällä puusta toiseen. Liito-oravaa esiintyy Itä-Siperian ja Japanin taigametsävyöhykkeeltä Suomeen ja Viroon asti. Suomessa liito-oravaa tavataan Oulu Kuusamo -linjan eteläpuolella. Vuonna 2006 kannan kooksi arvioitiin noin aikuista yksilöä. Kanta on tiheintä Länsi- ja Lounais-Suomessa. (Hanski ym. 2001) Liito-oravat elävät sekametsissä, joissa on varttuneita koivuja, leppiä, haapoja ja kuusia. Haapa on liito-oravalle tärkeä ravinto- ja pesäpuu ja kuuset suojaa antavia puita. Liito-oravat voivat käyttää myös nuorempaa puustoa ruokailuun. Lehtipuiden lehdet ovat liito-oravien kesäajan ravintoa. Syksyllä ja talvella liito-oravat syövät lehtipuiden, etenkin koivun ja lepän, norkkoja sekä lehti- ja havupuiden silmuja. (Hanski ym. 2001) Elinympäristössä tulee olla useampi liito-oravalle sopiva tikan tekemä kolo, linnunpönttö tai jokin muu pesäpaikka kuten oravan hylkäämä risupesä. Kaupunkiympäristössä liito-oravat käyttävät päiväpiilo- ja levähdyspaikkoinaan myös rakennuksia. Kaikkien piilo-, levähdys- ja pesimispaikkojen ei tarvitse olla samanlaatuisia, mutta niitä tulee olla useampia. Liito-oravien on todettu käyttävän keskimäärin noin 6-7 pesäpaikkaa. (Hanski ym. 2001) Liito-orava elää noin 5-8 vuotta ja on paikkauskollinen. Naaras saa kerralla 2-3 poikasta ja yksi tai kaksi poikuetta vuodessa. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuussa mahdollinen toinen poikue kesäkuussa. Liito-oravanaaraalla voidaan olettaa olevan poikasia pesissä joka vuosi välisenä aikana. Poikaset jättävät emonsa elinalueen ja etsivät itselleen oman elinalueen yleensä loppusyksyyn mennessä. Koiraiden elinalueet voivat mennä päällekkäin useamman naaraan ja koiraan elinalueen kanssa, mutta aikuisten naaraiden elinalueet eivät mene keskenään päällekkäin. Jotta paikallinen liito-oravapopulaatio pysyy pitkällä aikavälillä vakaana, alueella tulee olla tyhjiä soveltuvia elinympäristöjä, joihin nuoret yksilöt voivat levittäytyä emonsa elinalueelta. Etenkin naaraiden osalta tyhjät elinalueet ovat tärkeitä, sillä vanha naaras ei salli uutta naarasta omalla elinalueellaan. Soveltuvat hyvät elinympäristöt voivat olla hetken aikaa tyhjillään, kunnes nuoret yksilöt korvaavat vanhat. (Hanski ym. 2001) 5.3 Tulokset Ympäristöhallinnon tietojen mukaan (Pirkanmaan ELY-keskus 2017) alueelta ei ole aiemmin tunnettuja havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Kevään 2017 maastokäynnillä ei myöskään alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Alueelle ei sijoitu liito-oravalle erityisen soveltuvaa elinympäristöä. 6. VIITASAMMAKKO 6.1 Viitasammakon suojeluperusteet Kaikki maamme sammakkolajit ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa pyydystää tai tappaa. Viitasammakko (Rana arvalis) on lisäksi Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji. Tämä tarkoittaa, että lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kielletty. Suomessa viitasammakkoa tava- 10

14 taan lähes koko maassa, eikä se ole Suomessa uhanalainen (Rassi ym. 2010, Nieminen & Ahola 2017). 6.2 Esiintyminen ja ekologia Viitasammakon suosii elinympäristönä varmimmin merenlahtien ja järvien rantamilta, räme- ja aapasoilta sekä joskus myös soistuneilta metsämailta. Usein se kutee samoissa vesissä kuin sammakkokin. Viitasammakko voi kutea myös merialueemme tulvalampareissa ja murtovesilahdissa. Viitasammakko talvehtii Suomessa oletettavasti vesistöjen pohjissa, mutta Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa ainakin osa kannasta talvehtii varmuudella maalla ja niiden osoitettu kestävän ruumiinlämmön laskemisen alle nollaan celsiusasteeseen. Osa viitasammakoista talvehtii kutualueillaan, ja osa vaeltaa syksyisin ja keväisin kutu- ja talvehtimisalueiden välillä. Vaellukset ovat yleensä alle kilometrin pituisia, mutta suotuisassa ympäristössä siirtymämatkat voivat olla jopa kahden kilometrin pituisia. Vaellusajan ulkopuolella viitasammakko on paikkauskollinen, eikä liiku kauas kutualueensa läheisyydestä. Laji on pääasiassa hämäräaktiivinen, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Viitasammakon kutu alkaa etelässä huhti- ja toukokuun vaihteessa, jolloin sammakot kokoontuvat suurina joukkoina kutualueille. Lisääntyviä yksilöitä on yleensä enemmän rehevillä tai humuspitoisilla alueilla, joilla on runsaasti suojaavaa kasvillisuutta. Viitasammakon soidin sekä munien laskeminen tapahtuu syvempään veteen verrattuna tavalliseen sammakkoon, eikä viitasammakko yleensä kude sammakon tavoin ajoittain kuivuviin lätäköihin tai ojanpohjiin. Kutumenot kestävät useita vuorokausia, ja niiden lopuksi naaras laskee munaa muutamana ryppäänä, jotka painuvat pohjaan ja jäävät sinne kuoriutumiseensa asti. Viitasammakkonaaraat lähtevät kutualueelta välittömästi munittuaan, mutta koiraat viettävät alueella pidempään ja esittävät soidinlaulua 2 3 viikkoa. Lämpiminä keväinä kutuaika on lyhyempi kuin kylminä keväinä (Jokinen 2012). 6.3 Tulokset Maastokäynnin yhteydessä ei havaittu viitasammakon kutuääntelyä. Selvityksen yhteydessä kutuääntelyä kuunneltiin alueen pohjoisosaan sijoittuvan lammikon ja ojan rannoilta. Lammikko ja oja eivät kumpikaan olleet silmämääräisesti arvioituna erityisen soveltuvia viitasammakon elinympäristöksi. Lammikon pohja ja rannat koostuivat pääosin kivistä ja kasvillisuutta esiintyy vähän. Ojassa virtaava vesi taas heikentää sen soveltuvuutta lajin elinympäristönä. Alueelta ei ole myöskään aiemmin tunnettuja havaintoja viitasammakon esiintymisestä (Pirkanmaan ELY-keskus 2017). 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Alueen metsät ovat pääosin metsätalouskäytössä. Yleisimpänä metsätyyppinä esiintyy tuoreen kankaan mustikkatyypin metsää. Metsien pääpuulajina ja metsänpohja on monin paikoin kivistä. kasvillisuus koostuu pääosin tavanomaisista metsälajeista, eikä maastotöiden yhteydessä havaittu uhanalaisten tai rauhoitettujen lajien esiintymiä. Selvitysalueen eteläpuolelle sijoittuu paikallisesti arvokas kalliojyrkänteen ja pienialaisen ruohokorven muodostama kokonaisuus. Ruohokorvet ovat koko Etelä-Suomessa (EN) ja koko maassa (VU) arvioitu uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Ruohokorvet ja pääosiltaan vähintään yli kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden alusmetsät on metsälain 10 :n mukaisesti suojeltu. Selvitysalueen pohjoisosaan sijoittuu rehevästä lehtomaisesta kankaasta ja lehdosta koostuva paikallisesti arvokas kokonaisuus. Lehdot on luokiteltu Etelä-Suomessa ja koko maassa uhanalaisiksi (VU) luontotyypeiksi. 11

15 Selvitysalueelta ei ole aiemmin tunnettuja havaintoja liito-oravasta tai viitasammakosta. Alueelta ei selvityksen yhteydessä myöskään havaittu merkkejä lajien esiintymisestä, eikä lajeille erityisen soveltuvia elinympäristöjä. 12

16 8. LÄHDELUETTELO Hanski, I. (2001). Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Jokinen, M. (2012). Viitasammakko Rana arvalis Nilsson, Esiselvitys, SYKE. Liukko, U.-M.;Henttonen, H.;Hanski, I.;Kauhala, K.;Kojola, I.;Kyheröinen, E.-M.;ym. (2016). Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Metsälaki /1093 Nieminen, M.;& Ahola, A. (2017). Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt.. Suomen ympäristö 1/2017. Pirkanmaan ELY-keskus (2017). Uhanalaisrekisterin ote Rassi, P.;Hyvärinen, E.;Juslén, A.;& Mannerkoski, I. (2010). Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja Ympäristöministeriö. Raunio, A.;Schulman, A.;& Kontula, T. (2008). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. Vesilaki /587 13

17 Liite 1. Huomionarvoiset luontokohteet 14