EUTORI-numero: EU/2006/0123

Transkriptio

1 Kauppa- ja teollisuusministeriö E-KIRJELMÄ KTM MOS Hartikainen Sami JULKINEN VASTAANOTTAJA Eduskunta Suuri valiokunta Viite Diaarinro 14/011/2006 Asia EU; valtiontuki; De minimis -ryhmäpoikkeusasetuksen muutos U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2006/0123 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys vähämerkityksistä tukea (de minimis tukea) koskevasta komission asetusluonnoksesta. Säännön helpon sovellettavuuden vuoksi sitä käytetään useilla aloilla. Tärkeimmät ehdotetut muutokset nykytilaan verrattuna ovat tukikaton nostaminen euroon, seurantamenettelyn täsmentyminen sekä eri tukimuotojen (avustus, lainat, takaukset) tarkempi arviointi. Ylitarkastaja Kari Virtanen LIITTEET Perusmuistio Luonnos komission asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen Utkast till kommissionens förordning om tillämpningen av artiklarna 87 ich 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

3 Kauppa- ja teollisuusministeriö PERUSMUISTIO KTM MOS Hartikainen Sami JULKINEN Asia EU; Valtiontuki; De minimis -ryhmäpoikkeusasetuksen muutos Kokous ; Liitteet Luonnos komission asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. Utkast till kommissionens förordning om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EGfördraget på stöd av mindre betydelse Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2006/0123 U-tunnus / E-tunnus: - Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Komissio kuulee jäsenmaiden asiantuntijoita sääntöehdotuksesta Brysselissä neuvoa antavan valtiontukikomitean kokouksessa, jonka jälkeen jäsenvaltiot voivat toimittaa kantansa komissiolle kirjallisesti. Säännön on tarkoitus tulla voimaan Komission asetus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (valmisteluasiakirja, luonnos ) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijät: EY:n valtiontukiasiat (perustamissopimus 87 ja 88 artiklat) kuuluvat komission toimivaltaan. Komissiolla on yksinoikeus EY:n tuomioistuimen valvonnan alla tulkita 87 artiklassa määriteltyjä valtiontuen käsitettä ja tuen hyväksyttävyyden edellytyksiä. Neuvoston asetus (EY) 994/98 antaa lisäksi komissiolle muun ohella mahdollisuuden säätää, että tietyn määrän alittavaan tukeen ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä. Jäsenvaltioita kuullaan sääntöjen uudistustyössä asiantuntijan roolissa. Kauppa- ja teollisuusministeriö, ylitarkastaja Kari Virtanen, p Kauppa- ja teollisuusministeriö, ylitarkastaja Sami Hartikainen, p

4 2(5) Suomen kanta/ohje: Komission esitys uudeksi de minimis -asetukseksi parantaa osaltaan vallitsevaa tilannetta. Ensinnäkin tuen määrän nostaminen euron tasolle vastaa mielestämme riittävästi viime vuosien korotuspaineeseen. Toiseksi seurantaa koskevat säännöt on esityksessä kirjoitettu aiempaa selkeämmin ja täsmällisemmin, mikä pienentää riskiä siitä, että tukimäärän korotus aiheuttaisi kilpailun vääristymistä. Eri tukimuotojen kohtelun osalta katsomme kuitenkin, että asetusluonnoksessa esitetyt tulkinnat läpinäkyvästä de minimis -tuesta ovat takauksia lukuun ottamatta liian varovaisia. Esitys on ennen kaikkea ristiriidassa niiden linjausten kanssa, jotka sisältyvät komission julkaisemaan valtiontukien toimintasuunnitelmaan vuosille Jäsenvaltioiden byrokratiaa ei tulisi lisätä tarpeettomasti. Voidaan myös sanoa, että esitys on tältä osin ristiriidassa valtiotuki- ja aluepolitiikan yleisten periaatteiden kanssa, joissa pyritään yhä enenevässä määrin palautuvien instrumenttien (lainat, takaukset, pääomasijoittaminen) käytön lisäämiseen avustusten sijaan. Takausten osalta lainan pääoman rajaaminen 1,7 miljoonaan euroon on oikeassa suhteessa takauksista aiheutuviin riskeihin. Lainoja komissio sen sijaan pitää läpinäkyvinä instrumentteina vain, jos niillä on tavanomaiset vakuudet. Pankkien edellyttämät vakuudet vaihtelevat jäsenmaittain, joten niiden yksiselitteinen määritteleminen on vaikeaa. Kun kyseessä ovat pääomasijoittajat tai muut riskirahoittajat, ei toiminnan luonteeseen edes kuulu pääsääntöisesti ottaa lainoille vakuuksia. Suomen kanta on, että laina voitaisi tulkita läpinäkyväksi aina, kun lainan pääoma on alle euroa ja tuen määrä alle euroa. Tukielementti laskettaisiin normaaliin tapaan diskonttaamalla tuki myöntämishetken mukaiseen tilanteeseen. Turvaavien vakuuksien puute korvattaisiin korottamalla komission julkaisemaa referenssikorkoa neljällä prosenttiyksiköllä. Lisäksi edellytettäisiin, että korko olisi kiinteä, lyhennysvapaat vuodet olisi määritelty etukäteen ja että lainaa ei saisi antaa anteeksi (eli muuttaa avustukseksi). Tukea voitaisi myöntää vain yrityksille, jotka eivät ole taloudellisissa vaikeuksissa. Pääomapanosten ja riskipääomasijoitusten osalta komission esitys tarkoittaa käytännössä sitä, että oman pääoman ehtoiset sijoitukset rinnastetaan tuottoodotuksiltaan perinteisiin palautumattomiin tukimuotoihin (avustukset, korkotuet). Suomen kanta on kuitenkin, että pääomasijoituksilla turvataan julkisten varojen tehokkaampi käyttö kuin suorilla avustuksilla, koska oman pääoman ehtoinen rahoitus on aktiivinen ja osallistuva yritysrahoituksen muoto, ja se on vastikkeellista rahoitusta, johon liittyy korkea tuotto-odotus. Suomi ehdottaa, että de minimis -tuen euron kynnys ei täyty, mikäli oman pääoman ehtoinen sijoitus (ml. pääomalainan pääoma) rajoitetaan 1 miljoonaan euroon (tukialueilla euroon) yritystä kohti kolmen verovuoden aikana. Kohdeyritykset tulisi määritellä uuden riskirahoitussäännön mukaisiksi pk-yrityksiksi (EUVL C 194, ). Muita ehtoja rahastosijoitusten tapauksessa voisivat olla, että: - jokainen sijoitus perustuu liiketoimintasuunnitelmaan, - jokaiselle sijoitukselle tehdään irtautumisstrategia, - riskin- ja tuotonjako mahdollisten yksityisten sijoittajien kanssa symmetrinen, ja

5 - rahaston hoidossa sovelletaan parhaita käytänteitä ja rahasto on viranomaisvalvonnan kohteena 3(5) Pääasiallinen sisältö: Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: Koska bruttoavustusekvivalentin yleispätevää laskukaavaa tuskin on edes olemassa, on nojattava muiden valtiontukisääntöjen periaatteisiin. Ehdotus on linjassa esim. läpinäkyvän takausinstrumentin määritelmän kanssa. Yhden miljoonan euron kokonaissijoituksen kynnystä voidaan perustella aloitusvaiheen yritysten keskimääräisten sijoitusten koolla. Komissio on lisäksi määrittänyt vähän kilpailua vääristävän tuen määräksi tietyissä olosuhteissa miljoona euroa. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan olisi perusteltua rajata sijoituskohteita ainoastaan pieniin yrityksiin, vaan myös keskisuuret yritykset olisivat tukikelpoisia. Vähämerkityksellisen tuen (de minimis tuen) käsitteellä viitataan siihen, että jos tukea myönnetään tietyn kynnyksen alittava määrä, sillä ei katsota olevan kilpailuvaikutusta tai mahdollinen kilpailun vääristymä on niin pieni, että tuen myöntämisestä ei tarvitse tehdä komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3-kohdassa tarkoitettua ennakkoilmoitusta. Voimassa olevan de minimis -säännön mukaan yritykselle voidaan myöntää tukea enintään euroa kolmen vuoden aikana. Komission asetusluonnoksessa raja nostetaan euroon. Asetusluonnoksessa on täsmennetty tuen seurantaan liittyvää menettelyä. Tuen myöntäjän on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti tuen aiottu määrä ja se, että kyseinen tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Jotta voitaisiin valvoa, että euron kynnys ei ylity, jäsenvaltion on saatava ennen tuen myöntämistä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus muista vähämerkityksisistä tuista, jotka sen on saanut kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana. Voimassa olevassa säännössä ei ole tarkasti määritetty, miten lasketaan lainoihin, takauksiin ja pääomasijoituksiin sisältyvä tukielementti. Uudessa asetusehdotuksessa komissio on ottanut käyttöön käsitteen läpinäkyvä tuki, jolla tarkoitetaan tukea, jonka bruttoavustusekvivalentti (tuen kokonaismäärä diskontattuna tuen myöntämishetkeen) on mahdollista laskea etukäteen tarkasti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Takausten osalta komissio katsoo, että vähämerkityksisen tuen kynnys ei täyty, kun sen lainan kokonaismäärä, jolle yksittäinen takaus on annettu, on enintään euroa tuensaajayritystä kohti ja takaus on enintään 80 % lainan määrästä. Sen sijaan lainoilta komissio edellyttää tavanomaiset vakuudet, tai muuten koko lainapääoma lasketaan tueksi. Myös pääomapanokset ja riskipääomasijoitukset lasketaan asetusluonnoksen mukaan kokonaisuudessaan tueksi. Edellisessä kohdassa selostettu Suomen kanta on, että lainoja ja pääomasijoituksia ei tule arvioida samoin kuin suoraa tukea, vaan että niiden laskennassa voitaisiin käyttää vastaavanlaista arviointitapaa kuin komissio on esittänyt takausten kohdalla. EU-asioiden komitean alainen kilpailu- ja valtiontukijaosto (12); käsittely

6 Käsittely Euroopan parlamentissa: 4(5) - Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: - Taloudelliset vaikutukset: - Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: -

7 5(5) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje

8 FI Uuden de minimis ryhmäpoikkeusasetuksen muutos FI FI

9 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel [ ] 2006 C(2006) Luonnos: KOMISSION ASETUS (EY) N:o /, tehty [ ], Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen FI FI

10 Luonnos: KOMISSION ASETUS (EY) N:o /, tehty [ ], Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 1 ja erityisesti sen 2 artiklan, on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen 2, on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1) Komissiolle annetaan asetuksessa (EY) N:o 994/98 valtuudet vahvistaa asetuksella kynnys, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita, ja joihin ei tällöin sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä. (2) Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt lukuisissa päätöksissä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä. Komissio on myös esittänyt alun perin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan 3 ja myöhemmin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/ vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää koskevat periaatteensa, joissa määritetään, milloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta. Kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 69/2001 soveltamisesta saadut kokemukset sekä inflaation ja bruttokansantuotteen kehitys yhteisössä vuoden 2006 loppuun asti ja todennäköinen kehitys tämän asetuksen voimassaoloaikana, on syytä muuttaa eräitä asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä ja korvata asetus. 1 EYVL L 142, , s EUVL C 137, , s EYVL C 68, , s EYVL L 10, , s. 30. FI 2 FI

11 (3) Kun otetaan huomioon maatalouden alkutuotannon, kalastuksen ja vesiviljelyn aloilla sovellettavat erityiset säännöt ja riski, että kyseisillä aloilla tässä asetuksessa säädettyjä pienemmätkin tukimäärät saattavat täyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet, tätä asetusta on asianmukaista olla soveltamatta kyseisiin aloihin. Samoista syistä komissio katsoo, että on syytä laajentaa vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisala koskemaan koko liikenteen alaa maantieliikennettä lukuun ottamatta. Tämä ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi komission myönteistä suhtautumista puhtaille ja ympäristöystävällisille ajoneuvoille myönnettävään valtiontukeen. Kivihiiliteollisuuden valtiontuesta 23 päivänä heinäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/ mukaisesti tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kivihiilialaan. (4) Koska maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa on yhtäläisyyksiä, tätä asetusta olisi sovellettava maataloustuotteiden jalostukseen ja markkinoille saattamiseen, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jalostukseksi tai markkinoille saattamiseksi ei tässä yhteydessä olisi katsottava maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten esimerkiksi viljan korjuuta, leikkuuta ja puintia tai munien pakkaamista eikä ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille. Tämän asetuksen voimaantulosta alkaen maataloustuotteiden jalostamisessa tai markkinoille saattamisessa toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen ei enää ole syytä soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla annettua komission asetusta (EY) N:o 1860/ Asetusta (EY) N:o 1860/2004 olisi muutettava vastaavasti. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai jolla siitä poikettaisiin. Tämän vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettujen tai markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan, eikä vähämerkityksiseen tukeen, johon liittyy velvoite jakaa tuki alkutuottajien kanssa. (5) Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vähämerkityksiseen vientitukeen tai vähämerkityksiseen tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Erityisesti sitä ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille. (6) Komission kokemuksen perusteella voidaan todeta, että tuki, joka ei ylitä euron enimmäismäärää kolmen vuoden jakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, joten se ei kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. (7) Tarkastelussa otetaan huomioon verovuodet, joita tuensaaja käyttää verotarkoituksiin kyseisessä jäsenvaltiossa. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta olisi tarkasteltava 5 6 EYVL L 205, , s. 1. EUVL L 325, , s. 4. FI 3 FI

12 jatkuvasti siten, että kuluvana verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä. Valtion viranomaisten ja elinten myöntämä tuki olisi otettava huomioon myös silloin kun se on rahoitettu kokonaan tai osittain yhteisön varoista. Tukea, jota ylittää vähämerkityksiseen tukeen sovellettavan enimmäismäärän, ei voi jakaa useisiin pieniin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta. (8) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki katsotaan myönnetyksi sillä hetkellä, kun tuensaajalle myönnetään laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen järjestelyn nojalla. (9) Jotta vältetään yhteisön eri rahoitusvälineissä sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien kiertäminen, samalle hankkeelle ei voida antaa vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi. (10) Selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen kannalta jäsenvaltioiden olisi aiheellista soveltaa samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi ja nykyisen vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamiskäytännön mukaisesti olisi tarkoituksenmukaista muuntaa tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Jotta valtiontukisääntöjä sovellettaisiin yhdenmukaisesti, läpinäkyvästi ja yksinkertaisesti, tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi pidettävä viitekorkoja edellyttäen, että tukitoimenpiteen perustana olevalla toimella on tavanomaiset vakuudet eikä siihen liity poikkeuksellisia riskejä. Viitekorkoina olisi käytettävä komission puolueettomien perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia korkoja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai Internetissä. (11) Selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan kannalta tätä asetusta olisi sovellettava vain läpinäkyvään vähämerkityksiseen tukeen. Läpinäkyvää on tuki, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten osalta. Pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei valtion panoksen kokonaismäärä ole pienempi kuin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa 7 tarkoitetuista riskipääomasijoituksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei kyseisessä riskipääomaohjelmassa anneta julkista pääomaa kullekin kohteena olevalle yrityksille enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Lainoista koostuvaa tukea voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella, lainalla on tavanomaiset vakuudet eikä siihen liity poikkeuksellisia riskejä. Vaikeuksissa olevalle 7 EUVL C 194, , s. 2. FI 4 FI

13 yritykselle myönnettyä lainaa ei siis katsota läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi. Tässä asetuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta katsoa jonkin muun kuin tässä asetuksessa mainitun syyn perusteella, että jäsenvaltion toteuttama toimenpide ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi pääomapanosten tapauksessa, jos toimenpiteestä on päätetty markkinataloussijoittajan periaatetta noudattaen. (12) Komissio katsoo, että on tarpeen huolehtia takausjärjestelyjen oikeusvarmuudesta, jos ne todennäköisesti eivät vaikuta kauppaan eivätkä vääristä kilpailua ja jos niistä on saatavilla riittävästi tietoa, jotta mahdolliset vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Tällaiset tiedot ovat saatavilla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/ liitteen I määritelmän mukaisia elinkelpoisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevista takausjärjestelyistä. Tässä asetuksessa olisi tämän vuoksi säädettävä erityisestä enimmäismäärästä, jossa yleinen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä euroa muutetaan takauskohtaiseksi enimmäismääräksi, joka perustuu sen yksittäisen lainan kokonaismäärään, jolle takaus on annettu. Tämä enimmäismäärä on syytä laskea menetelmällä, jossa arvioidaan elinkelpoisille pienille ja keskisuurille yrityksille annettavien lainojen takausjärjestelyihin sisältyvä valtiontuki, joka voi olla enintään 80 prosenttia lainan määrästä. Kyseistä menetelmää ja tietoja, joita käytetään arvioitaessa takauskohtaista enimmäismäärää, ei sovelleta valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa 9 tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Tätä enimmäismäärää ei tämän vuoksi pitäisi soveltaa takausjärjestelyjen ulkopuolella myönnettyyn tapauskohtaiseen yksittäiseen tukeen eikä vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyyn tukeen. Enimmäismäärä on vahvistettu tasolle, joka vastaa kyseisen otoksen huonointa skenaariota, 15 prosentin korkokaton perusteella. (13) Komissio voi tarkastella jäsenvaltion ilmoituksen perusteella, onko bruttoavustusekvivalentti tukitoimenpiteessä, joka ei sisällä avustusta, lainaa, takausta, pääomapanosta tai riskipääomatoimenpidettä, enintään euroa, jolloin toimenpide saattaisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. (14) Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti myönnetty tuki täyttää sille asetetut edellytykset. Perustamissopimuksen 10 artiklan yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän suorittamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, ettei vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella yhdelle tuensaajalle myönnetyn tuen kokonaismäärä ylitä euron enimmäismäärää kolmen vuoden ajanjaksolla. Tämän vuoksi olisi aiheellista, että myöntäessään vähämerkityksistä tukea jäsenvaltiot ilmoittavat yrityksille tuen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen kyseisen tuen myöntämistä saatava tuensaajalta ilmoitus kuluvan verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja tarkistettava huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen 8 9 EYVL L 10, , s. 33. EUVL C 244, , s. 2. FI 5 FI

14 tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärän noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla. (15) Asetuksen (EY) N:o 69/2001 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta Näin ollen tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Mikäli tietyt edellytykset täyttyvät, tätä asetusta olisi sovellettava ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, myös tukeen, joka on myönnetty liikenteen alalle maantieliikennettä lukuun ottamatta sekä maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen aloille, jotka eivät kuuluneet asetuksen (EY) N:o 69/2001 soveltamisalaan. Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 69/2001 mukaisesti myönnettyihin yksittäisiin tukiin kyseisen asetuksen voimassaoloaikana. (16) Kun otetaan huomioon, kuinka usein valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, komission kokemuksen mukaan tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi asianmukaista rajoittaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan yrityksille myönnettävään tukeen kaikilla aloilla, lukuun ottamatta seuraavia: a) maantieliikenteen alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki, b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/ soveltamisalaan kuuluville kalastus- ja vesiviljelyalalla toimiville yrityksille myönnetty tuki, c) perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki, c) perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki seuraavissa tapauksissa: - kun tuen määrä on vahvistettu alkutuottajilta ostettujen tai kyseisten yritysten markkinoille saattamien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan, - kun tuen ehtona on, että sen pitää siirtyä osittain tai kokonaan alkutuottajille, e) kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin myönnetty tuki eli tuki, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin, 10 EYVL L 83, , s. 35. FI 6 FI

15 f) tuki, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, g) asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 määritellyille kivihiilialalla toimiville yrityksille myönnetty tuki. 2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan a) maataloustuotteella EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastustuotteita, b) maataloustuotteen jalostamisella maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten, c) maataloustuotteen markkinoille saattamisella tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille ensituottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjälle katsotaan markkinoille saattamiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa. 2 artikla Vähämerkityksinen tuki 1. Tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset. 2. Yhdelle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen bruttomäärä ei saa olla enempää kuin euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Tätä enimmäismäärää sovelletaan riippumatta vähämerkityksisen tuen muodosta ja tarkoituksesta sekä siitä, rahoitetaanko jäsenvaltion myöntämä tuki kokonaan tai osittain yhteisön varoista. Tarkastelujakso määräytyy tuensaajan kyseisessä jäsenvaltiossa käyttämien verovuosien perusteella. Kun tukien yhteismäärä ylittää tämän enimmäismäärän, tätä asetusta ei voida soveltaa tukeen edes sen osuuden osalta, joka ei ylitä enimmäismäärää. Tällaisessa tapauksessa tähän asetukseen ei voida vedota kyseisen tuen myöntämishetkellä eikä myöhemmin. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä ilmaistaan käteisavustuksena. Kaikkien käytettävien lukujen on oltava bruttomääriä, toisin sanoen ne on ilmoitettava ennen veroja tai muita maksuja. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti. Useassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Diskonttauksessa sekä laskettaessa bruttoavustusekvivalenttia on käytettävä korkona avustuksen myöntämisajankohtana sovellettua viitekorkoa. FI 7 FI

16 4. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia ( läpinäkyvä tuki ). Erityisesti on huomattava seuraavat seikat: Lainoista koostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun tuensaaja ei ole vaikeuksissa oleva yritys ja bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella ja lainalla on tavanomaiset vakuudet. Pääomapanoksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Riskipääomasijoituksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomajärjestelyssä annetaan julkista pääomaa kullekin kohteena olevalle yritykselle enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Takausjärjestelyjen osana annetut yksittäiset tuet pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, kun sen lainan kokonaismäärä, jolle yksittäinen takaus on annettu järjestelyn osana, on enintään euroa tuensaajayritystä kohti ja takaus on enintään 80 prosenttia lainan määrästä. 5. Samalle hankkeelle ei voida antaa vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi. 3 artikla Seuranta 1. Jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalentteina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Sen on viitattava suoraan tähän asetukseen, mainittava sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos vähämerkityksistä tukea myönnetään eri tuensaajille osana tukiohjelmaa ja tuensaajille myönnetään ohjelmassa erisuuruisia yksittäisiä tukia, kyseinen jäsenvaltio täyttää edellä mainitun velvollisuuden ilmoittamalla tuensaajille kiinteän määrän, joka vastaa ohjelmassa myönnettävää tuen enimmäismäärää. Tällaisessa tapauksessa kiinteää määrää käytetään määritettäessä, noudatetaanko 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää. Jäsenvaltion on myös saatava ennen tuen myöntämistä kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus muista vähämerkityksisistä tuista, jotka on saatu kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana. Jäsenvaltio voi myöntää uutta vähämerkityksistä tukea vasta tarkistettuaan, että tämä ei nosta tuensaajan saaman vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää kuluvan verovuoden ja kahden edellisen verovuoden muodostaman jakson aikana 2 artiklan 2 kohdassa säädettyä enimmäismäärää suuremmaksi. FI 8 FI

17 2. Jos jäsenvaltio on perustanut vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on täydelliset tiedot kaikesta jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta, 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei enää sovelleta siitä alkaen, kun rekisteri kattaa kolme verovuotta. 3. Jäsenvaltioiden on tallennettava ja koostettava kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot. Näihin tallenteisiin on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen edellytyksiä on noudatettu. Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksittäistä vähämerkityksistä tukea koskevat tiedot kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja vähämerkityksisen tuen ohjelmia koskevat tiedot kymmenen vuoden ajan siitä päivästä, jolloin viimeinen yksittäinen tuki on ohjelman perusteella myönnetty. Jäsenvaltion on kirjallisesta pyynnöstä asianomaisen toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tämän asetuksen edellytyksiä noudatettu, erityisesti yksittäisen yrityksen saaman vähämerkityksisen tuen kokonaismäärän osalta. 4 artikla Muutos Muutetaan asetus (EY) N:o 1860/2004 seuraavasti: a) Poistetaan 2 artiklan 1 kohdassa sanat jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa, b) Poistetaan 2 artiklan 3 kohta. 5 artikla Siirtymätoimenpiteet 1. Tätä asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki 1 ja 2 artiklassa säädetyt edellytykset. Komissio tarkastelee tukia, jotka eivät täytä kyseisiä edellytyksiä, asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen ja tiedonantojen mukaisesti. 2. Asetuksen (EY) N:o 69/2001 edellytykset täyttävien yksittäisten vähämerkityksisten tukien, jotka on myönnetty 2 päivän helmikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välisenä aikana, ei katsota täyttävän kaikkia EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, joten ne vapautetaan EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. 3. Vähämerkityksistä tukea, joka täyttää tämän asetuksen edellytykset, voidaan panna täytäntöön kuuden kuukauden ajan asetuksen voimassaoloajan päätyttyä. FI 9 FI

18 6 artikla Voimaantulo ja voimassaoloaika 1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta päivään joulukuuta Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Komission puolesta Neelie Kroes Komission jäsen FI 10 FI

19 SV Ändrad ny förordning om gruppundantag för stöd av mindre betydelse EN EN

20 EUROPEISKA GEMENSKAPERNAS KOMMISSION Bryssel den [ ] 2006 C(2006) Utkast till KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EG) nr /.. av den [ ] om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse EN EN

21 Utkast till KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EG) nr /.. av den [ ] om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse EUROPEISKA GEMENSKAPERNAS KOMMISSION HAR ANTAGIT DENNA FÖRORDNING med beaktande av fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen, med beaktande av rådets förordning (EG) nr 994/98 av den 7 maj 1998 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd 1, särskilt artikel 2, efter att ha offentliggjort ett utkast till denna förordning 2, efter samråd med Rådgivande kommittén för statligt stöd, och av följande skäl: (1) Genom förordning (EG) nr 994/98 bemyndigas kommissionen att i en förordning fastställa ett tröskelvärde under vilket stödåtgärder inte anses uppfylla samtliga kriterier i artikel 87.1 i fördraget och därför inte omfattas av anmälningsförfarandet enligt artikel 88.3 i fördraget. (2) Kommissionen har i ett stort antal beslut tillämpat artiklarna 87 och 88 i fördraget och särskilt förtydligat begreppet stöd i den mening som avses i artikel 87.1 i fördraget. Kommissionen har också redogjort för sin politik när det gäller ett tak för stöd av mindre betydelse under vilket artikel 87.1 inte anses vara tillämplig, först i sitt meddelande om försumbart stöd 3 och sedan i kommissionens förordning (EG) nr 69/2001 av den 12 januari 2001 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EGfördraget på stöd av mindre betydelse 4. Mot bakgrund av erfarenheterna från tillämpningen av den förordningen och med hänsyn till inflationsutvecklingen och bruttonationalproduktens utveckling i gemenskapen till och med 2006 och den förväntade utvecklingen under den här förordningens giltighetsperiod, bör man se över några av de villkor som fastställs i förordning (EG) nr 69/2001 och ersätta den förordningen. (3) Mot bakgrund av de särskilda regler som gäller för jordbruks-, fiske- och vattenbrukssektorn och att det i fråga om dessa sektorer finns en risk för att lägre 1 EGT L 142, , s EUT C 137, , s EGT C 68, , s EGT L 10, , s. 30. EN 2 EN

22 stödbelopp än de som fastställs i denna förordning uppfyller kriterierna i artikel 87.1 i fördraget, bör förordningen inte gälla de sektorerna. Av samma skäl anser kommissionen att förordningen om stöd av mindre betydelse bör omfatta hela transportsektorn utom vägtransportsektorn. Detta påverkar dock inte kommissionens positiva inställning till statligt stöd till renare och mer miljövänliga fordon. Med hänsyn till rådets förordning (EG) nr 1407/2002 av den 23 juli 2002 om statligt stöd till kolindustrin 5, bör den här förordningen inte gälla kolsektorn. (4) Med tanke på likheterna mellan bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter och av andra produkter, bör dock denna förordning även gälla bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter under förutsättning att vissa villkor är uppfyllda. Varken uppgifter som måste utföras på gården för att förbereda en produkt för försäljning i första ledet, till exempel skörd, slåtter eller tröskning av spannmål, packning av ägg osv., eller försäljning i första ledet till återförsäljare och förädlare skall i detta sammanhang anses som bearbetning eller saluföring. Från och med den dag då denna förordning träder i kraft skall stöd som ges till företag verksamma inom bearbetning eller saluföring av jordbruksprodukter inte längre omfattas av förordning (EG) nr 1860/2004 om tillämpning av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse inom jordbruks- och fiskerisektorn 6. Förordning (EG) nr 1860/2004 bör därför ändras i enlighet med detta. Europeiska gemenskapernas domstol har slagit fast att så snart gemenskapen har lagstiftat om en gemensam organisation av marknaden för en viss jordbrukssektor, är medlemsstaterna skyldiga att avstå från att vidta åtgärder som kan undergräva den eller skapa undantag till den. Därför bör den här förordningen inte gälla stöd vars storlek fastställs på grundval av priset på eller mängden av produkter som köps eller släpps ut på marknaden. Den bör inte heller gälla stöd av mindre betydelse som skall delas med primärproducenter. (5) Denna förordning bör inte gälla exportstöd av mindre betydelse och inte heller stöd av mindre betydelse som gynnar inhemska produkter på bekostnad av importerade produkter. Förordningen bör framför allt inte gälla stöd till att skapa och driva ett distributionsnät i andra länder. Bidrag till kostnaderna för att delta i handelsmässor eller för undersökningar eller konsulttjänster som behövs för att lansera en ny produkt eller en befintlig produkt på en ny marknad utgör normalt inte exportstöd. (6) Enligt kommissionens erfarenhet kan man fastslå att stöd som inte överstiger ett tak på euro under en treårsperiod inte påverkar handeln mellan medlemsstater och inte snedvrider eller hotar att snedvrida konkurrensen och därför inte omfattas av artikel 87.1 i fördraget. (7) De år som skall beaktas i detta sammanhang är de skatteår som stödmottagaren använder för beskattningsändamål i den berörda medlemsstaten. Treårsperioden bör vara rörlig, vilket innebär att det totala belopp som företaget har fått i stöd av mindre betydelse under det berörda skatteåret och under de två föregående skatteåren skall fastställas varje gång ett nytt stöd av mindre betydelse beviljas. I detta sammanhang bör stöd som beviljas av en statlig myndighet eller ett statligt organ beaktas, även om stödet helt eller delvis finansieras med gemenskapsmedel. Stöd som överskrider taket 5 6 EGT L 205, , s. 1. EUT L 325, , s. 4. EN 3 EN

23 för stöd av mindre betydelse kan inte delas upp i mindre delar så att varje del skall omfattas av denna förordning. (8) I enlighet med de principer som reglerar stöd som omfattas av artikel 87.1 i fördraget anses stöd av mindre betydelse ha beviljats vid den tidpunkt då stödmottagaren får laglig rätt till stödet enligt tillämplig nationell lagstiftning. (9) För att hindra att man kringgår de högsta tillåtna stödbelopp som föreskrivs i olika gemenskapsinstrument, får stöd av mindre betydelse inte kumuleras med statligt stöd till samma projekt. (10) För att säkerställa insyn, likabehandling och en korrekt tillämpning av taket för stöd av mindre betydelse bör medlemsstaterna använda samma beräkningsmetod. För att underlätta beräkningen och i enlighet med gällande praxis för tillämpningen av regeln om stöd av mindre betydelse bör de stödbelopp som inte har formen av kontantbidrag omvandlas till bruttobidragsekvivalenter. Vid beräkningen av bidragsekvivalenten för genomsynligt stöd som inte är bidrag eller för stöd som betalas ut i flera omgångar skall man använda de marknadsräntor som gällde när stödet beviljades. För att säkerställa en enhetlig, öppen och tydlig tillämpning av reglerna för statligt stöd bör begreppet marknadsräntor i denna förordning avse referensräntorna, under förutsättning att det ställs normala säkerheter för den transaktion som utgör grundvalen till stödåtgärden och att transaktionen inte innebär ett onormalt stort risktagande. Referensräntorna bör vara de räntor som regelbundet fastställs av kommissionen på grundval av objektiva kriterier och som offentliggörs i Europeiska unionens officiella tidning eller på Internet. (11) Med hänsyn till behovet av insyn, likabehandling och effektiv kontroll bör denna förordning endast gälla genomsynligt stöd av mindre betydelse. Genomsynligt stöd är stöd för vilket det är möjligt att i förväg räkna ut den exakta bruttobidragsekvivalenten utan att behöva göra en riskbedömning. Sådana exakta beräkningar kan till exempel göras för bidrag, räntesubventioner och begränsade skattelättnader. Stöd i form av kapitaltillskott bör inte anses vara genomsynligt stöd av mindre betydelse, såvida inte det sammanlagda offentliga kapitaltillskottet ligger under taket för stöd av mindre betydelse. Stöd i form av riskkapitalåtgärder i den mening som avses i gemenskapens riktlinjer för statligt stöd för att främja riskkapitalinvesteringar i små och medelstora företag 7 bör inte betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse, såvida inte stödet till vart och ett av målföretagen ligger under taket för stöd av mindre betydelse. Stöd i form av lån bör behandlas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om bruttobidragsekvivalenten beräknas på grundval av de marknadsräntor som gäller när stödet beviljas och om det ställs normala säkerheter och lånet inte innebär ett onormalt risktagande. Därför anses lån som ges till företag i svårigheter inte vara genomsynligt stöd av mindre betydelse. Denna förordning utesluter inte att en åtgärd som antagits av en medlemsstat får betraktas som statligt stöd i den mening som avses i artikel 87.1 i fördraget på någon annan grund än de som anges i denna förordning. Det kan till exempel gälla kapitaltillskott som har beslutats i enlighet med principen om en privat investerare. 7 EUT C 194, , s. 2. EN 4 EN

24 (12) Kommissionen anser det nödvändigt att klargöra rättsläget i fråga om garantiordningar som inte kan påverka handeln eller snedvrida konkurrensen och för vilka det finns tillräckliga uppgifter för att göra en tillförlitlig bedömning av detta. Sådana uppgifter finns för garantiordningar till livskraftiga små och medelstora företag i enlighet med definitionen i bilaga I i förordning (EG) nr 70/2001 av den 12 januari 2001 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på statligt stöd till små och medelstora företag 8. I den här förordningen bör det därför fastställas ett särskilt tak för garantier som motsvarar det allmänna taket för stöd av mindre betydelse på euro. Taket skall bygga på det sammanlagda individuella lån som garantin avser. Detta särskilda tak bör beräknas genom att fastställa det stödbelopp som ingår i garantiordningar som omfattar lån till förmån för livskraftiga små och medelstora företag och täcker högst 80 % av lånet. Den metod och de uppgifter som används för att beräkna det särskilda garantitaket utesluter företag i svårigheter i den mening som avses i gemenskapens riktlinjer om statligt stöd till undsättning och omstrukturering av företag i svårigheter 9. Det särskilda taket bör därför inte gälla stöd för särskilda ändamål som ges vid sidan av en garantiordning och inte heller stöd till företag i svårigheter. Det särskilda taket har fastställts till en nivå som motsvarar det värsta tänkbara scenariot för urvalet i fråga, på grundval av en övre gräns på 15 %. (13) Efter anmälan från en medlemsstat kan kommissionen undersöka om en stödåtgärd som inte är ett bidrag, ett lån, en garanti, ett kapitaltillskott eller en riskkapitalåtgärd leder till en bruttobidragsekvivalent som inte överskrider taket på euro och därför skulle kunna omfattas av bestämmelserna i denna förordning. (14) Det är kommissionens skyldighet att se till att reglerna om statligt stöd efterlevs och särskilt att stöd som beviljas enligt reglerna om stöd av mindre betydelse uppfyller villkoren i de reglerna. I enlighet med den samarbetsprincip som fastställs i artikel 10 i fördraget bör medlemsstaterna underlätta utförandet av denna uppgift genom att inrätta det system som krävs för att säkerställa att det sammanlagda stöd av mindre betydelse som beviljas samma stödmottagare enligt regeln om stöd av mindre betydelse inte överstiger stödtaket på euro under en period av tre skatteår. Därför bör medlemsstaterna, när de beviljar stöd av mindre betydelse, informera det berörda företaget om stödbeloppet och om att det är fråga om stöd av mindre betydelse genom att hänvisa till denna förordning. Dessutom bör en medlemsstat innan den beviljar sådant stöd från stödmottagaren få en redogörelse för annat stöd av mindre betydelse som företaget fått under det berörda skatteåret och de två föregående skatteåren. Medlemsstaten bör noggrant kontrollera att taket för stöd av mindre betydelse inte kommer att överskridas genom det nya stödet. Att stödtaket respekteras kan också kontrolleras med hjälp av ett centralt register. (15) Förordning (EEG) nr 69/2001 upphör att gälla den 31 december Den här förordningen bör därför gälla från och med den 1 januari Under förutsättning att vissa villkor är uppfyllda bör denna förordning gälla stöd som beviljats innan den träder i kraft, även stöd som beviljats inom transportsektorn (utom vägtransportsektorn) och inom sektorn för bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter, som inte omfattades av förordning (EG) nr 69/2001. Dessutom bör eventuellt individuellt stöd som beviljats i enlighet med förordning (EG) nr 8 9 EGT L 10, , s. 33. EUT C 244, , s. 2. EN 5 EN

25 69/2001 under den period då den förordningen var tillämplig inte påverkas av den här förordningen. (16) Mot bakgrund av kommissionens erfarenhet på detta område, och särskilt med tanke på hur ofta det i allmänhet är nödvändigt att se över politiken för statligt stöd, bör tillämpningsperioden för denna förordning begränsas. Om denna förordnings giltighetstid skulle löpa ut utan att förlängas, bör medlemsstaterna få en anpassningsperiod på sex månader när det gäller stöd av mindre betydelse som omfattas av denna förordning. HÄRIGENOM FÖRESKRIVS FÖLJANDE. Artikel 1 Tillämpningsområde 1. Denna förordning gäller statligt stöd till företag inom alla sektorer med undantag för a) stöd som beviljas företag för verksamhet inom vägtransportsektorn, b) stöd som beviljas företag för verksamhet inom fiske- och vattenbrukssektorn som omfattas av rådets förordning (EG) nr 104/ , c) stöd som beviljas företag för verksamhet som avser primär produktion av de jordbruksprodukter som förtecknas i bilaga I till fördraget, d) stöd som beviljas företag för verksamhet som avser bearbetning och saluföring av de jordbruksprodukter som förtecknas i bilaga I till fördraget, - om stödbeloppet fastställs på grundval av priset på eller mängden sådana produkter som köps från primärproducenter eller släpps ut på marknaden av de berörda företagen, - om en förutsättning för stödet är att det helt eller delvis överförs till primärproducenter, e) stöd till exportverksamhet riktad mot tredjeland eller medlemsstater, dvs. stöd som är direkt knutet till exporterade volymer, till upprättandet eller driften av ett distributionsnät eller till andra löpande utgifter som har samband med exportverksamhet, f) stöd som gynnar användningen av inhemska varor på bekostnad av importerade, g) stöd som beviljas företag verksamma inom kolsektorn enligt definitionen i förordning (EG) nr 1407/ I denna förordning avses med a) jordbruksprodukter: de produkter som förtecknas i bilaga I till EG-fördraget, med undantag för fiskeriprodukter, 10 EGT L 83, , s. 35. EN 6 EN

26 b) bearbetning av jordbruksprodukter: en process som en jordbruksprodukt genomgår där den produkt som blir resultatet av processen också är en jordbruksprodukt, med undantag för jordbruksverksamhet som är nödvändig för att förbereda en animalie- eller växtprodukt för försäljning i första ledet. c) saluföring av jordbruksprodukter: innehav och presentation i avsikt att sälja, bjuda ut till försäljning, leverera produkter eller andra former för att släppa ut produkter på marknaden, med undantag för primärproducentens försäljning i första ledet till återförsäljare och förädlare samt eventuellt förberedande av produkten för sådan försäljning. En primärproducents försäljning till slutkonsumenter skall betraktas som saluföring om den sker i separata lokaler avsedda för detta syfte. Artikel 2 Stöd av mindre betydelse 1. Stödåtgärder som uppfyller villkoren i punkterna 2 och 3 skall inte anses uppfylla samtliga kriterier i artikel 87.1 i fördraget och skall därför inte omfattas av anmälningsskyldigheten enligt artikel 88.3 i fördraget. 2. Det totala stöd av mindre betydelse som beviljas ett företag får inte överstiga euro brutto under en period av tre skatteår. Detta stödtak skall gälla oavsett i vilken form stödet av mindre betydelse ges, vilket mål som eftersträvas och oavsett om det stöd som har beviljats av medlemsstaten helt eller delvis finansieras med gemenskapsmedel. Perioden skall fastställas på grundval av de skatteår som används av stödmottagaren i den berörda medlemsstaten. Om ett sammanlagt stödbelopp överskrider detta tak, omfattas stödet inte av denna förordning, inte ens den del av stödbeloppet som inte överskrider taket. I ett sådant fall kan man inte göra gällande att denna förordning skall tillämpas på stödet i fråga, varken vid den tidpunkt då stödet beviljas eller vid någon senare tidpunkt. 3. Stödtaket i punkt 2 skall uttryckas i form av ett kontantbidrag. Alla siffror som används skall avse bruttobelopp, dvs. belopp före eventuellt avdrag för skatt eller annan avgift. Om stöd beviljas i någon annan form än som bidrag, skall stödbeloppet vara lika med stödets bruttobidragsekvivalent. Stöd som tilldelas i flera delutbetalningar skall diskonteras till värdet vid tidpunkten för beviljandet. Den ränta som skall användas för beräkningar av diskonterat värde och för att beräkna bruttobidragsekvivalenten skall vara den referensränta som gällde vid den tidpunkt då lånet beviljades. 4. Denna förordning skall endast tillämpas på stöd för vilket det är möjligt att i förväg beräkna den exakta bruttobidragsekvivalenten utan att göra någon riskbedömning (genomsynligt stöd). Framför allt: Stöd i form av lån skall behandlas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om stödmottagaren inte är ett företag i svårigheter och om bruttobidragsekvivalenten har EN 7 EN