Maahanmuuttaja goes Kirkkomuseo

Transkriptio

1 Maahanmuuttaja goes Kirkkomuseo sirpa okulov, uskonnonopettaja Kuopiossa sijaitseva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on erikoismuseo, johon käydään tutustumassa maamme rajojen ulkopuoleltakin. Museon kokoelmat sisältävät luovutetun Karjalan ja Petsamon luostareiden ja kirkkojen esineistöä. Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen alaisen museon tehtävänä on tallentaa, tutkia ja pitää näytteillä Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää kirkollista esineistöä. Museon esineistöä hyödynnetään myös kasvatus- ja opetustarkoituksiin. Perusnäyttelyn lisäksi museon tiloissa on vaihtuvia näyttelyitä kirkon historiaan liittyvistä aiheista. maahanmuuttajien museo Keväällä 2007 avattu Usko ja uskomukset eli Lypsyjakkara goes Kirkkomuseo toi esille karjalaisen uskomusmaailman moninaisen ilmeen. Museon 50-vuotisjuhlanäyttely Kaaoksesta kokoelmaksi kuvasi museoesineiden matkaa talojen ullakoilta ja halkopinoista museon kokoelmiin. Museolehtori Minna Jaakkolan mukaan ortodoksista kirkkomuseota voisi hyvin kuvata maahanmuuttajien museoksi. Esineet ovat kulkeutuneet vitriineihin luovutetusta Karjalasta ja Petsamosta. Vaikka evakot muuttivat maan sisällä paikasta toiseen, ovat muuttoalueet nykyään osa Venäjän reuna-alueita. Museo perustettiin oman aikansa maahanmuuttajien, karjalaisten evakkojen, kotouttamiseksi. Karjalaiset kokivat muuton Kanta-Suomeen todellisena maahanmuuttona; heillä oli toisenlainen kieli, kulttuuri ja useilla myös eri uskonto kuin valtaväestöllä. Näiden taustojen pohjalta Suomen ortodoksinen kirkkomuseo lähti rohkeasti projektiin, jota hallinnoi Valtion taidemuseon kehitysyksikkö. Kehys -hanke toteutetaan Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna ja sitä koordinoi vähemmistökoordinaattori Umayya Abu-Hanna. Projektin tarkoituksena on tukea kulttuurien moninaisuutta Suomalaisessa yhteiskunnassa ja pyrkiä tuomaan kulttuuritarjonta lähelle maahanmuuttajaväestöä. Maahanmuuttajat ovat kaikkein nihkein kulttuurien kuluttajaryhmä Suomessa. Ortodoksinen kirkkomuseo oli ainoa museo Pohjois-Savossa, joka löysi yhteistyökumppanin koulusta. Syyslukukaudella 2007 toteutettavan projektin suunnittelija on museolehtori Minna Jaakkola, joka toteuttaa projektin Kuopion Kalevalan koulun maahanmuuttajaoppilaiden kanssa. Häntä avustavat maahanmuuttajalasten opettajat Annamaija Launonen ja Jyri Kokkonen. 82

2 painokuvia syntyy kuva: marke penttinen 83

3 tutustumista museon kokoelmien helmiin kuva: marke penttinen kuva yhteisenä kielenä Kuva on kielestä riippumaton viestinnän väline. Tätä ajatusta hyödynnettiin projektissa, johon osallistuvilla lapsilla ei ollut yhteistä kieltä. Kirkkomuseon projektiin ilmoittautui vuotiaita lapsia viidestä eri maasta: Venäjältä, Virosta, Irakin kurdialueelta, Sudanista ja Eritreasta. Mukana oli luterilaisia, ortodokseja ja muslimeita. Kaikki olivat ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja osan kielitaito oli heikko. Nuoret tutustuivat koulussa internetin välityksellä kirkkomuseoon. Yllättävän moni eiortodoksi halusi osallistua hankkeeseen, vaikka toimintaympäristö viittasi selvästi uskonnolliseen taustaan. Lapsille korostettiin, ettei heidän tuotostensa oleteta olevan jonkin uskonnollisen ajatusmaailman mukainen. Sitä ei kuitenkaan poissuljettu. Työn toteutus riippuu sen toteuttajan toiveista. Projekti eteni vaiheittain. Se alkoi ikoni -käsitteen pohtimisella. Ikoni ei ole vain pyhä kuva. Kreikankielinen lainasana tarkoittaa kuvaa yleensä. Meitä ympäröivät sekä esittävät kuvat että symbolikuvat, kuten liikennemerkit ja logot. Kulttuuriin sidotutkin kuvat voivat avautua katsojalle helpommin kuin kielelliset ilmaisut. Oppilaiden tehtävänä oli tuottaa kuva omasta elämästään jollakin valitsemallaan tekniikalla. Projektin 84

4 nuoret taiteilijat kuva: marke penttinen

5 huipennus on yhteisen näyttelyn pystyttäminen ja virallisten avajaisten suunnittelu. Lasten työt ovat esillä museossa kaksi kuukautta. Tätä kirjoittaessani näyttelyn avajaisia vasta suunnitellaan. Tutustumiskäynti museoon oli lähes kaikille lapsille heidän ensimmäinen kertansa vierailla kirkkomuseossa. Samalla he tutustuivat projektin vetäjään, Minna Jaakkolaan. Nuoret taitelijat pääsivät heti työn touhuun. Jokaisen etunimi tehtiin raaputustekniikalla pahvin palalle. Nimilappujen kanssa oppilaat opettajineen asettuivat museon näyttelytilaan, jossa sijaitsivat aidot evakkokärryt. Kaikki asettuivat rinkiin ja vuorollaan kaikki kertoivat nimensä alkuperästä. Tutustumisleikkien yhteydessä nuoret kertoivat itselleen tärkeistä asioista ja joutuivat näin ollen huomaamattaan jo pohtimaan tulevaa tehtäväänsä taiteentekijänä. Lapset saivat kuulla kuinka museo on perustettu eräänlaisen maahanmuuton seurauksena, karjalaisten joutuessa siirtymään kotiseudultaan Kanta-Suomeen. Nuorten ilmeistä päätellen heitä ihmetytti se, ettei karjalaisia evakkoja otettu avosylin kaikkialla vastaan, vaikka he olivat suomalaisia. Mahtoivatko he oivaltaa näyttelyssä olevien evakkokuvien sekä evakkokärryjen vaatimattoman kuorman ja heidän kokemustensa välisen yhtäläisyyden? Nuoret miettivät, mitä he ottaisivat mukaan jos evakkoon pitäisi lähteä nopeasti. Reppuun ehdotettiin laitettavaksi rahaa, vaatteita, leipää, pankkikortti, auto, kännykkä ja kissa. Nuoret saivat myös kosketella museotavaroita, joita ei yleensä käsitellä kuin puuvillahanskoilla. Käsissä kiersi sekä metallinen lampukka että vanha liturginen tekstiili, ehtoollispeite. Ikonia katseltiin ohjaajan kädestä. Lapset oppivat kuinka asioista voidaan tehdä kuva monella eri tavalla, myös kankaalle kirjomalla. Tekniikasta riippumatta, kaikki kuvat ovat ikoneja eli kuvia sanan laajassa mielessä. Museon kokoelmiin tutustuttiin pareittain. Jokainen pari sai valita jostakin museon huoneesta heitä kiinnostavan esineen, josta he halusivat lisää tietoa. Yhtä ryhmää kiinnosti syy Marian ikonien suureen määrään, eräässä huoneessa taas valtava evankeliumi-kirja herätti ihmetystä. Erikoisia esineitä löytyi paljon. museon työpajassa Suunnitelman mukaisesti projekti toteutetaan nopealla aikataululla, jotteivät asiat unohdu. Seuraavalla museokäynnillä nuoret pääsivät kuuntelemaan äänimaisemaa. Silmät kiinni pohdittiin, mitä äänet tuovat mieleen. Ihminen muistaa asioita monien aistien kautta. Näön ja kuulon lisäksi myös muita aisteja olisi kiintoisaa käyttää johdattelemaan matkaa oman mielen 86

6 syvyyksiin. Useilla ryhmän lapsilla oli pakolaistausta. Osa heistä ei kykene tulkitsemaan kokemuksiaan sanallisesti. Taide on hyvä avain mielen lukkojen avaamiseen. Työpajassa lapsille näytettiin ympärillämme olevia arkisia esineitä, pinssejä ja postimerkkejä. He tutustuivat myös erilaisiin materiaaleihin, koviin ja pehmeisiin. Taide-esineistä katseltiin ikoneita, kiville tehtyjä maalauksia ja puukaiverruksia. Pressprint-tekniikalla kaikki tekivät luonnoksen solumuoville ja siitä oman vedoksen. Syntyi kuvia arkikokemuksen piiristä; silmä, aurinko, kukkia, lippu ja kannu. Taideluomukset tehtiin postikorteiksi. Osalla oli jo oman elämänkuvan teko hahmottunut. monikansalliseksi näyttelyksi Tätä kirjoittaessa en tiedä vielä tarkalleen, millaista taidetta lapset tuottavat ja millä tekniikalla. Kuvien valmistuttua he saavat itse suunnitella näyttelyn kokoamisen ja töiden ripustamisen Kirkkomuseon tiloihin. Nuoret tekevät myös julisteen ja kutsukortit näyttelyn avajaisiin, jotka pidetään aivan oikeasti. Jokainen saa kutsua vieraita avajaistilaisuuteen, jossa on ohjelmaa, arvovieraita ja naposteltavaa. Nuoret ja heidän taiteensa ovat pääosassa. Projektin loputtua on tarkoituksena kartoittaa nuorten kokemuksia. Onko kuva toiminut välittäjänä kielellisten valmiuksien puuttuessa? Miten uskonto ja eri kulttuuritausta näkyvät tuotoksissa, vai näkyvätkö ne? Nuoret ovat työskennelleet innokkaasti. Toivomme, että projekti auttaa nuoria ymmärtämään maailman moninaisuuden, eri kulttuurien olemassaolon ja hyväksymään ne osana suomalaista yhteiskuntaa. 87