Etelä-Korean maaraportti 1 (41) Sonja Antell, Ville Vierimaa. Etelä-Korea. Toukokuu 2010

Transkriptio

1 Etelä-Korean maaraportti 1 (41) Etelä-Korea Toukokuu 2010

2 Etelä-Korean maaraportti 2 (41) Sisällysluettelo Maaprofiili... 4 Maa ja väestö... 4 Infrastruktuuri... 4 Politiikka ja hallinto... 4 Talouden avaintiedot... 5 Liiketoiminta... 6 Etelä-Korean vahvuudet ja heikkoudet... 6 Potentiaalisia toimialoja... 6 Myynti ja markkinointi... 7 Rahoitus ja takuut Finnvera Talous Makrotalous BKT Inflaatio Vaihtotase Talouspolitiikka Rahapolitiikka Finanssipolitiikka Kauppapolitiikka Työvoima Ulkomaankauppa Kokonaiskauppa Ulkomaankaupan kehitys Ulkomaankaupan rakenne Tärkeimmät kauppakumppanit Kauppa Suomen kanssa Suomen vienti Suomen tuonti Ulkomaiset investoinnit Suomalaiset investoinnit Rakentaminen, logistiikka ja koneiden valmistus Rakentaminen Logistiikka... 23

3 Etelä-Korean maaraportti 3 (41) Koneiden valmistus Laivanrakennus Muu teollisuus Autoteollisuus Metalliteollisuus Kaivosteollisuus Palvelusektori Toimialavastaava: Sonja Antell, sähköposti sonja.antell@finpro.fi Kauppa Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kiinteistökauppa Pörssi Matkailu Life Sciences ja elintarvikesektori Terveydenhoitopalvelut Terveydenhoidon teknologia Bioteknologia ja lääkkeet Maatalous- ja elintarvikesektori Energia-, ympäristö- ja metsäsektori Energiasektori Ympäristösektori Metsäsektori Tietoliikennepalvelut Tapakulttuuri Linkkejä... 41

4 Etelä-Korean maaraportti 4 (41) Maaprofiili Maa ja väestö Kokonaispinta-ala: km2 Luonnonvarat: hiili, volframi, grafiitti, molybdeeni, lyijy Rajanaapurit: Pohjois-Korea Asukasluku: 48,5 miljoonaa (2009) Pääkaupunki: Soul (10, 1 milj. asukasta) Suurimmat kaupungit: Soul, Busan 3,5 milj., Incheon 2,6 milj., Daegu 2,5 milj., Daejeon 1,5 milj., Gwangju 1,4 milj, Ulsan 1,1 milj. Väestönkasvu: 0,27 % (2009) Syntyvyys: 8,93/1000 (2009 arvio) Kuolleisuus: 5,94 /1000 (2009 arvio) Elinajan odote: naiset 82,2 vuotta, miehet 75,5 vuotta (2009 arvio) Etniset ryhmät: väestö on erittäin homogeeninen, pieni kiinalaisvähemmistö Virallinen kieli: korea Uskonnot: kristittyjä 26,3 % (protestantteja 19,7 %, roomalaiskatolisia 6,6 %), buddhalaisia 23,2 %, konfutselaisia 3 %, muita 1,3 %, ei tiedossa 49,3 % Infrastruktuuri Aika: GMT+9 Suuntanumero: +82 (suurimpien kaupunkien suuntanumerot: Soul 2, Busan 51, Incheon 336, Daegu 53, Gwangju 62. Matkapuhelinstandardi: CDMA, CDMA2000 Sähköverkko: 220V, 60 Hz Kiinteiden puhelinlinjojen tiheys 100 asukasta kohti: 44,3 vuonna 2008 Matkapuhelintiheys 100 asukasta kohti: 94,7 vuonna 2008 TV-standardi: NTSC, analoginen; ATSC, digitaalinen (analogiset lähetykset loppuvat ); T-DMB, mobiili Politiikka ja hallinto Virallinen nimi: Dae Han Min Guk, (Korean tasavalta) Maatunnus: KR Valtiomuoto: tasavalta Valtion päämies: presidentti Lee Myung-bak (02/2008), viisivuotinen toimikausi, ei jatkettavissa, presidentti johtaa myös hallitustyöskentelyä Pääministeri: Chung Un-chan (09/2009), pääministerin virka on lähinnä seremoniallinen, lähes kaikki valta on keskitetty presidentille Tärkeimmät puolueet: Kaksikamarinen parlamentti (Kuk Hoe) muodostuu vähintään 299 jäsenestä (tällä hetkellä 299 puhemies ml.). Vaalikausi on neljä vuotta.

5 Etelä-Korean maaraportti 5 (41) Viimeisimmissä vaaleissa huhtikuussa paikkaa täytettiin suorilla vaaleilla ja loput 54 paikkaa jaettiin puoluiden kesken suhteessa niiden ääniosuuteen. Konservatiivinen Suuri Kansallispuolue (Grand National Party, GNP) pitää tällä hetkellä hallussaan 170 paikkaa ja Keskusta-Vasemmistolainen Demokraattinen Puolue (Centre-Left Democratic Party, DP) vuorostaan 84 paikkaa. Muut paikat ovat pienempien puolueiden ja sitoutumattomien edustajien hallussa. Puhemies on puolueettomassa asemassa Seuraavat vaalit: presidentinvaalit 12/2012, parlamenttivaalit 04/2012 Aluehallinto: 9 provinssia, 7 erikoiskaupunkia Itsenäistynyt: 1945 Japanin siirtomaaherruudesta Kansallispäivä: 15. elokuuta (Japanin siirtomaaherruudesta vapautumisen muistoksi) Talouden avaintiedot Rahayksikkö: 1 won (KRW)=100 chon (chon on teoreettinen valuuttayksikkö) Valuuttakurssi: 1 USD = 1146,70 KRW ( ) Bruttokansantuote vuonna 2009: käyvin hinnoin 835,4 mrd. USD, ostovoimapariteetilla 1359,5 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2010 (arvio): käyvin hinnoin USD, ostovoimapariteetilla USD Inflaatio: 2,8 % (keskiarvo 2009) Pääteollisuustuotteet: elektroniikkateollisuus, autoteollisuus, kemikaalit, laivanrakennus, teräs, tekstiilit, vaatteet, jalkineet, elintarvikkeet Tärkeimmät vientituotteet: elektroniikkatuotteet, koneet ja laiteet, moottoriajoneuvot, teräs, laivat, tekstiilit, vaatteet, jalkineet, kala Tärkeimmät tuontituotteet: raakaöljy, elintarvikkeet, koneet ja laitteet, kemikaalit, metallit Tärkeimmät kauppakumppanit: Japani, Kiina, Yhdysvallat, Hongkong, Saudi-Arabia Verotus: yritysvero %, lisäksi yrityksiltä peritään kotipaikkaan sidottua 10 %:n lisäveroa yrityksen maksamista veroista. ALV on 10 %. Kansainväliset vertailut: Korruptio: Transparency Internationalin vertailussa 2009 Etelä-Korea on sijaluvulla 39 (180 maan joukossa; mitä suurempi sijaluku sitä enemmän korruptiota esiintyy). Kilpailukyky: World Economic Forumin kilpailukykyvertailussa 2009 Etelä-Korea on sijaluvulla 19 (133 tutkitun maan joukossa; mitä pienempi sijaluku sitä parempi kilpailukyky)

6 Etelä-Korean maaraportti 6 (41) Liiketoiminta Etelä-Korean vahvuudet ja heikkoudet Finpron Soulin vientikeskuksen päällikkö Ari Virtanen Etelä-Korean markkinoista: Kehitysnäkymät ja mahdollisuudet: Talouskasvu on ollut hyvä pitkällä aikavälillä ja maa toipui nopeimmin kaikista OECD-maista vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä Yritysten saneerausohjelma on edennyt hitaasti, mutta keskimäärin paremmin kuin muissa lähialueen maissa Korealaisten tuotteiden laatu on parantunut nopeasti ja hinta on edullinen verrattuna japanilaisiin kilpailijoihin Korea on onnistunut panostuksissaan suunnitteluun ja designiin Vapaakauppasopimus EU:n ja Etelä-Korean välillä avaa uusia mahdollisuuksia Markkinoiden riskit ja uhat: Pankkisektorin ongelmat Laivanrakennukseen ja puolijohteisiin liittyvät kiistat EU:n ja USA:n välillä Yhdysvaltojen talouskehitys Korean valuutan wonin vahvistuminen leikkaa kilpailukykyä Pohjois-Korean tilanne Kiinan riskit Potentiaalisia toimialoja Suomalaisilla yrityksillä on erityisen hyviä liiketoimintamahdollisuuksia seuraavilla aloilla: Laivanrakennuksen tuotteet ICT-sektori Teollisuuden uudelleenstrukturointi tarjoaa mahdollisuuksia yritysostoihin

7 Etelä-Korean maaraportti 7 (41) Ympäristöteknologia, energiaratkaisut Korjaus, infrastruktuuri ja vapaa-ajan rakentaminen Luovat alat, teollinen suunnittelu, arkkitehtuuri Lifescience: väestön ikääntymiseen liittyvät tuotteet ja palvelut Opetusosaaminen ja teknologia Palvelualan avautuminen Elintarvikealan avautuminen Myynti ja markkinointi Jakelukanavat Etelä-Koreassa on lukuisia jakelukanavia: agentit, maahantuojat, jakelijat, tukkumyyjät ja monimuotoiset myyntitoimistot (liaison office). Komissioperusteisten agenttien käyttö on perinteisesti ollut yleisin tapa, jolla ulkomaalaiset yritykset aloittavat liiketoimintansa Etelä-Koreassa. Agenttien välityksellä saadaan käyttöön jo olemassa oleva yrityskontaktiverkosto ja apua yrityssuhteiden ylläpitoon sekä tuotteiden markkinointiin. Korea Importers Association (KOIMA) toimii Etelä-Korean maahantuojien keskusjärjestönä. Nykyään KOIMA:lla on noin rekisteröitynyttä jäsentä, jotka toimivat agentteina ja maahantuojina. KOIMA jäsenet käsittelevät yli 83 prosenttia Etelä-Korean tuonnista ja edustavat yli ulkomaalaista tavarantoimittajaa ja valmistajaa. Käytetty jakelukanava sekä päätös perustaa myyntitoimisto, yhteisyritys tai itsenäinen tuotanto- tai myyntiyritys riippuvat paljolti ulkomaalaisen yrityksen toimialasta. Agenttien ja jakelijoiden oikeudet ja velvollisuudet on tarkasti säädetty, mutta käytännössä sopimukset voidaan kirjoittaa melko vapaasti, sillä säännökset ovat suhteellisen joustavia. Kirjallinen sopimus ulkomaalaisen viejän ja korealaisen tuontiagentin välillä on yleinen tapa aloittaa yritysyhteistyö. Sopimuksen irtisanominen on hyväksyttävää, mikäli liiketoiminta on kannattamatonta, mutta ilman pätevää syytä sopimuksen purkaminen on hankalaa. Agentit etsivät ensisijaisesti toimeksiantajia, joiden tuotteet tuottavat korkeat tuotot mahdollisimman vähällä työllä. Tämä saattaa johtaa siihen, että osa edustuksista jää vähemmälle huomiolle ja lepotilaan, mikäli toimeksiantaja ei aktiivisesti seuraa agenttiaan.

8 Etelä-Korean maaraportti 8 (41) Vaikka agenttien käyttäminen on yleisin tapa lähteä Etelä-Korean markkinoille, on myyntitoimiston perustaminen myös yleistä. Myyntitoimistoa käytetään usein markkinakanavien testaukseen, koska paikalliset viranomaiset katsovat, etteivät tällaiset toimistot tähtää voiton tekoon ensimmäisen 2-3 vuoden aikana, vaan tekevät lähinnä markkinatutkimusta. Tämän jälkeen myyntitoimisto tulisi muuttaa yritykseksi tai lakkauttaa melko pian. Myyntitoimiston käyttäminen antaa ulkomaalaiselle yritykselle enemmän joustavuutta ja hallintaa. Yritys pääsee välittömästi markkinoille sitoutumatta laajentamaan toimintaansa myöhemmin, mutta myöskään sulkematta pois laajentamisen mahdollisuutta. Korealaisista jakelukanavista omalaatuisin on maanlaajuinen pienten tukkukauppayritysten verkko, joka kattaa tuotteita kulutushyödykkeistä teollisuustuotteisiin ja puolivalmisteisiin. Tukkukauppayritykset ovat pääsääntöisesti pieniä kojuja suurten kaupunkien tukkukauppamarkkina-alueilla. Yritykset näillä markkinoilla pitävät yleensä hyvin pientä varastoa, toimivat nopeasti ja käyttävät maksuvälineenä käteistä välttääkseen verotusta. Voittomarginaalit ovat alhaiset, mutta kauppatavaran vaihtuvuus hyvin korkea. Tätä kauppakanavaa käyttävät niin yksittäiset ostajat, pienet jälleenmyyjät kuin suuret vähittäismyyntiketjut ja teolliset yritykset. Myyntirajoitukset ja hinnoittelu Hinnat ovat tärkeässä asemassa Etelä Korean liikekulttuurissa. Kuluttajatuotteiden, teollisuustuotteiden ja sijoitustuotteiden välillä on kuitenkin eroja. Kuluttajatuotteissa hyväksyttävä hinnoittelu perustuu tuotteen laatuun. Suuressa osassa kuluttajatuotteita markkinoilla on ylitarjontaa, mikä ajaa marginaalit suhteellisen alhaisiksi. Ylellisyystuotteiden hinnalla ei juuri ole merkitystä, vaan niiden pikemminkin oletetaan maksavan paljon. Brändejä arvostetaan, mutta on huomioitava, että kansainvälisesti tunnetut merkit kilpailevat usein tasapäisesti paikallisten brändien kanssa. Teollisuudessa kilpailu on erittäin kovaa. Korealaiset yritykset panostavat tuotekehitykseen ja laadunvalvontaan, mutta maan sisällä kopiointi on yleistä ja halvemmat kopioidut tuotteet hyväksytään yleisesti alkuperäisten korvikkeena. After sales -palvelut eivät vielä ole yhtä tärkeässä asemassa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Varaosien saatavuutta pidetään tärkeänä, mutta korvikeosat hyväksytään vaihtoehtona alkuperäisille ja huoltotyön tekee yleensä saataville oleva henkilökunta. Ennaltaehkäisevää huoltoa käyttävät lähinnä huipputeknologian yritykset, joiden on pystyttävä pitämään tuotteiden laatu tasaisena.

9 Etelä-Korean maaraportti 9 (41) Mainonta Mainonta on Etelä-Koreassa tärkeässä osassa hyödykkeiden ja palveluiden markkinoinnissa. Televisiomainonta on tehokkain ja laajalevikkisin markkinointikanava. Televisiomainonnalla on myös mahdollista tavoittaa hyvin segmentoituja asiakasryhmiä lukuisten erikoistuneiden kanavien avulla. DMBmobiilitelevisio on lähetysten alettua vuonna 2007 kasvanut nopeasti merkittäväksi kanavaksi. Viime vuosina Internet-mainonta on kasvanut vauhdilla muiden mainontamuotojen kasvun kääntyessä hiljalleen laskuun. Vaikka sanomalehdillä on pienempi osa ja mainokset ovat pieniä verrattuna Suomeen, on ammattilehtien ja muiden erityislehtien merkitys silti vielä suuri. Painettu media oli television jälkeen suurin mainontakanava Etelä-Koreassa vuonna Kulutustavaroiden markkinoinnissa ja imagomainonnassa käytetään paljon ulkomainontaa sekä laajan metroverkon tarjoamia monipuolisia mainontamahdollisuuksia. Myös radiomainonta on Koreassa suosittua. Suurimmat sanomalehdet, TV- ja radiokanavat sekä internetportaalit: The Dong-A Ilbo The Chosun Ilbo JoongAng Ilbo Hankook Ilbo Maeil Business Newspaper KBS (Korea Broadcasting Station) MBC (Munhwa Broadcasting Company) SBS (Seoul Broadcasting Station) NAVER DAUM Yleinen tapa mainostaa on käyttää julkisuuden henkilöä yrityksen mainosteemaa viestivän tarinan kanssa. Elokuva- ja TV-tähdet sekä urheilijat ovat suosittuja edustajia. Poliitikot taas eivät ole kovin luotettuja tai pidettyjä Etelä-Koreassa, joten heitä ei usein nähdä mainoksissa. Alakohtaiset messut ja näyttelyt ovat suuressa osassa B2B-suhteiden luomisessa. Suuria näyttelyitä järjestetään jatkuvasti ja usein niitä täydentävät seminaarit, joihin on kutsuttu nimekkäitä puhujia ympäri maailmaa. Yrityskontaktien lisäksi messuilla ja näyttelyissä käydään myös tutkimassa kilpailijoiden toimintaa ja tuotteita. Kolme suurinta näyttelykeskusta ovat COEX ja KINTEX Soulissa sekä BEXCO Busanissa.

10 Etelä-Korean maaraportti 10 (41) Franchising, lisensointi ja immateriaalioikeudet Yhdysvaltalaiset franchising-ketjut ovat yleinen näky Etelä-Koreassa, mutta niillä on myös huomattava määrä paikallisia kilpailijoita. Franchising-maksut ovat hyväksyttyjä, mutta myös välittyvät selkeästi hintoihin. Tämän vuoksi franchising-ketjulla on oltava selkeä brändiarvo menestyäkseen Etelä-Koreassa. Lisensointi on yleistä Etelä-Koreassa. Useat yritykset ovat aloittaneet toimintansa lisensoituun siirtoteknologiaan perustuen. Usein lisenssin käyttäjä kuitenkin yrittää nopeasti omaksua teknologian ja kehittää sitä eteenpäin päästäkseen eroon lisensointimaksuista. Teknologiasiirrosta oppimalla Etelä-Korea on pystynyt nopeasti kehittämään teollisuuden insinööriosaamista ja vankistamaan maan jalansijaa vientimarkkinoilla. Nykyään maassa on kuitenkin myös vankka tutkimus- ja kehitystyö-yhteisö. Immateriaalioikeuksia, kuten patentteja, kunnioitetaan yleensä. Mikäli riski patentin loukkaamisesta tai kopioimisesta vastuuseen joutumisesta on pieni, saattaa kotimarkkinoiden toimituksissa kuitenkin tapahtua rikkomuksia. Eurooppalaisten yritysten IPR-oikeuksien loukkaukset Etelä-Koreassa liittyvät yleensä rekisteröityihin tavaramerkkeihin, muotoiluun ja tekijänoikeuksiin. Rikkomukset koskevat enimmäkseen muoti- ja ylellisyystuotteita sekä musiikki- ja peliteollisuutta. Korean Intellectual Property Office (KIPO) on viime aikoina kuitenkin tiukentanut valvontaa, mikä on johtanut raportoitujen rikkomusten määrän selvään kasvuun. Vientiteollisuudessa ollaan huomattavasti varovaisempia ja yritykset käyttävät ennemmin omaa teknologiaa tai odottavat kunnes patentit vanhentuvat ennen kuin käyttävät patentoitua teknologiaa tuotannossaan. Suomen ja Etelä-Korean välinen vastavuoroinen patenttien käsittelyä nopeuttava aiesopimus astui voimaan 4. tammikuuta Sopimuksen on tarkoitus poistaa käsittelyjen päällekkäisyyksiä ja vähentää työtaakkaa hyödyntämällä kollegavirastossa tehtyä työtä. Mikäli hakijan PRH:lle tai Etelä-Korean patentti- ja tavaramerkkivirasto KIPO:lle tekemä hakemus sisältää yhdenkin hyväksyttävän vaatimuksen, voi hakija pyytää nopeutettua käsittelyä toiselta virastolta. Sopimuksella on aluksi vuoden määräaika, mutta kestoa voidaan pidentää tai lyhentää riippuen käsiteltävien hakemusten määrästä. Myyminen julkiselle sektorille Valtiolliset ja kunnalliset projektit ovat usein suuria. Näitä ostoja varten on Etelä- Koreaan perustettu PPS (Public Procurement Service), joka ostaa tuotteita ja projekteja järjestämillään kansainvälisillä tarjouskilvoilla. WTO:n jäsenyys velvoittaa tarjouskilvan olevan avoin ulkomaalaisille yrityksille sekä pääurakoitsijana että alihankkijana. Pitääkseen yllä hyviä yrityssuhteita virkailijoihin ulkomaalaiset yritykset

11 Etelä-Korean maaraportti 11 (41) osallistuvat usein PPS:n tarjouskilpoihin nimittämällä korealaisen yrityksen tarjouksentekijäkseen. Julkinen sektori käyttää usein avointa tarjouskilpailua, jossa sopimus myönnetään alimman tarjouksen tekijälle. On olemassa kuitenkin näkymättömiä esteitä, jotka vaikeuttavat huomattavasti ulkomaisen yrityksen mahdollisuuksia tarjouskilvassa, mikäli mukana on korealaisia yrityksiä. Oikeustoimet hallituksen virkamiehiä ja muita vaikutusvaltaisia henkilöitä vastaan ovat suhteellisen yleisiä. Tämä osoittaa, että suurissa projekteissa todennäköisesti liikkuu pimeää rahaa, tai vähintäänkin henkilökohtaista vaikutusvaltaa väärinkäytetään. Suomalaisille yrityksille kilpailu pääurakoitsijan roolista julkisella sektorilla on hankalaa. Sen sijaan erityisosaamisen aloilla, joissa suomalaisella yrityksellä on huipputason asiantuntemusta, mahdollisuuksia on tarjolla. Mahdollisuuksien hyödyntäminen vaati kuitenkin usein vahvaa paikallista kumppania ja kekseliäitä tapoja vakuuttaa paikalliset päättäjät erityisosaamisen tärkeydestä. Hyvät referenssit ovat tärkeitä ja paikallista kokemusta arvostetaan. Suomalaisuudesta voi olla hyötyä julkisissa hankinnoissa, koska esimerkiksi kaukolämpöverkko on rakennettu suomalaisyritysten avulla. Rahoitus ja takuut Finnvera Yritys voi saada rahoitusta tai pienentää vientiin ja kansainvälistymiseen liittyviä riskejään Finnveran takuiden ja lainojen avulla. Suomalaisille viejille ja suomalaista vientiä rahoittaville pankeille myönnetään vientitakuita Finnveran maakohtaisen takuupolitiikan mukaisesti. Vientitakuiden lisäksi Finnvera tarjoaa kansainvälistymiseen ja investointeihin liittyviä takauksia ja lainoja. Vientitakuun hinta määräytyy vientimaan maaluokan (0-7, joista 7 korkein maariski), takuun maksuajan sekä Finnveran ostajasta/takaajasta tekemän riskiarvion perusteella. Maakohtaiset tiedot vientitakuista löytyvät Finnveran internet-sivuilta Finnvera luokittelee Etelä-Korean erinomaisen maksukyvyn maaksi, maaluokka 1/7. Vientitakuiden myöntämiselle ei ole erityisiä rajoituksia ostajan/takaajan tai maksuajan pituuden suhteen ottaen kuitenkin huomioon, että takuukelpoinen takaisinmaksuaika on Etelä-Korean kohdalla tavallisesti enintään 5 vuotta. Lisätietoja: Aluepäällikkö Anja Pakkala, Finnvera, puh , sähköposti anja.pakkala@finnvera.fi

12 Etelä-Korean maaraportti 12 (41) Talous Makrotalous Tärkeimmät talousluvut Bruttokansantuote käyvin hinnoin (mrd. USD) , b c 1,032.1 c Bruttokansantuote henkeä kohden käyvin hinnoin (USD) 17,480 19,530 b 21,420 b 18,880 b 16,820 b 19,830 c 20,790 c Bruttokansantuote (%-muutos) c 4.0 c Yksityinen kulutus (%-muutos) c 3.2 c Investoinnit kiinteään c 5.6 c omaisuuteen (%-muutos) Teollisuustuotanto (%-muutos) b 9.0 c 6.7 c Työttömyysaste (%) c 3.4 c Kuluttajahinnat (keskimääräinen c 2.8 c %-muutos) Vaihtotase (% BKT:sta) b 3.5 c 2.6 c Valuuttakurssi (keskikurssi) KRW/1USD 1, , ,276.9 b 1,153.1 c 1,147.6 c Lähde: EIU (2/2010) b=estimate; c=forecast BKT 6 % Etelä-Korean BKT:n kasvu vuosina % 4 % 3 % 2 % 1 % 0 % Lähde: EIU, 02/2010

13 Etelä-Korean maaraportti 13 (41) Etelä-Korean bruttokansantuote käyvin hinnoin vuonna 2009 oli 830,8 miljardia USD. Yksityinen kulutus muodosti summasta 451,2 miljardia USD, yksityiset bruttomääräiset investoinnit 234,6 miljardia ja julkiset menot 132,1 miljardia. Vuoden 2009 alun synkistä ennusteista huolimatta Etelä-Korean talous kääntyi nousuun vuoden toisella puoliskolla ja vuotuinen BKT kasvoi vuoden aikana 0,2 prosenttia. Yhdysvaltojen dollareissa käyvällä arvolla mitattuna BKT putosi vuodesta 2008, mutta tämä johtui wonin rajusta heikkenemisestä. Etelä-Korean talouden elpyminen on ollut OECD-maiden nopeimpia. Vuoden 2010 ensimmäisen neljänneksen jälkeen Korean keskuspankki korjasi aiempaa ennustettaan ylös ja arvioi vuotuisen kasvun olevan 5,2 prosenttia. Ensimmäisen neljänneksen vuotuinen kasvu oli 7,5 prosenttia. Vuoden toiselle puoliskolle Korean Keskuspankki (BOK) ennustaa 4 prosentin kasvua. Etelä-Korean talouskasvun maltillinen elpyminen on silti haurasta johtuen sellaisista epävarmuustekijöistä kuten vientikysyntä, valuuttakurssien ja raaka-ainehintojen heilahtelut, kotimaisen kulutuksen heikentyminen sekä elvytystoimien liian äkillinen laantuminen. Etelä Korean hallitus on ilmoittanut jatkavansa tukitoimiaan ainakin vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon. Hallituksen linjan mukaan suurin osa Etelä- Korean pankeista jatkoi pk-sektorin yritysten lainojen maturiteettia 1,5 vuodella, aina 2010 kesäkuuhun saakka. Etenkin pk-sektorin yrityksille saattaa korkojen nousu aiheuttaa velkaongelmia. Bank of Korean mukaan yksityisten yritysten velkataakka on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana. Vuonna 2009 Etelä-Korean bruttokansantuotteesta 36,9 prosenttia tuli teollisuudesta palveluiden osuuden ollessa 49,3 prosenttia ja maatalouden 2,6 prosenttia. Inflaatio Kuluttajahintojen nousu on vuodesta 1999 lähtien ollut maltillista. Hintojen kasvua hillitsi wonin kallistuminen dollariin nähden Vuonna 2008 hintojen nousuvauhti kiihtyi 4,7 prosenttiin. Bank of Korean mukaan inflaatio pysyi vuosina tavoitteessaan öljyn hintojen ja valuuttakurssien heilahteluista huolimatta. Vuotuinen inflaatio ajalla oli 3,3 prosenttia tavoitteen ollessa 2,5-3,5 prosenttia. Vuosille Bank of Korea on asettanut vuotuisen inflaation tavoitteeksi 2-4 prosenttia. Vaihtotase Tavaroiden ja palveluiden vienti ja tuonti vähenivät voimakkaasti vuonna 2008 ja Etelä-Korean vaihtotase jäi 6,4 miljardia USD alijäämäiseksi. Maailman taloustilanteesta huolimatta Etelä-Korean vaihtotaseen ylijäämä nousi vuonna 2009 ennätykselliseen 44,4 miljardiin USD. Vuoden 2010 vaihtotaseen ylijäämän ennustetaan olevan noin 34,3 miljardia USD. Ylijäämä muodostuu lähinnä kauppataseen ylijäämästä.

14 Etelä-Korean maaraportti 14 (41) Talouspolitiikka Etelä-Korean julkisen sektorin menot muodostivat 27 prosenttia ja tulot 23 prosenttia bruttokansatuotteesta vuonna Julkisen talouden alijäämän osuus BKT:sta oli 4 prosenttia ja julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta 27,7 prosenttia. Syksyllä 2008 alkanut maailmanlaajuinen talouskriisi on tuottanut vaikeuksia myös Etelä-Korealle, mutta koska maan talous nyt on selvästi vakaampi kuin vuonna 1997 on elpyminen ollut nopeampaa. Rahapolitiikka Etelä-Korean rahataloudesta vastaa maan itsenäinen keskuspankki Bank of Korea. Pankin tärkeimmäksi tehtäväksi tällä hetkellä katsotaan inflaation kurissa pitäminen. Viimeksi korkotasoa alennettiin 2,00 prosenttiin Finanssipolitiikka Etelä-Korean finanssipolitiikasta vastaa Ministry of Strategy & Finance, jota johtaa tällä hetkellä ministeri Yoon Jeung-Hyun. Ministeriö perustettiin vuonna 2008, kun Ministry of Finance and Economy ja Ministry of Planning and Budget yhdistettiin. Kauppapolitiikka Etelä-Korean talous on pitkälti vientivetoinen ja sitä leimaa laajamittainen valtion ja elinkeinoelämän välinen koordinaatio. Tyypillisiä Etelä-Korean taloudella ovat myös suuret monialayritykset, nk. chaebolit. Nämä konglomeraatit muodostavat Etelä- Korean vientiteollisuuden ytimen. Esimerkkejä maailmalla tunnetuista tämäntyyppisistä yrityksistä, jotka toimivat matkapuhelin-, elektroniikka-, laivanrakentamis- ja autoteollisuuden sektoreilla ovat Hyundai, Samsung, LG ja Daewoo. Maan 30 suurimman yrityksen osuus Etelä-Korean bruttokansantuotteesta on noin 75 prosenttia. Chaebolien asema liike-elämässä on vähenemässä pk-sektorin kasvaessa. Chaebolit ovat kokeneet suuria uudistuksia, kuten päätoimialojen rajoittaminen kolmeen, mutta pysyvät edelleen maan talouden kivijalkana. Etelä-Korea on toteuttanut rahoitusalan ja yritysten rakenteellisia uudistuksia enemmän kuin useimmat muut Aasian maat, joskin paljon olisi vielä tehtävissä. Viimeksi on uudistettu ulkomaisia sijoituksia ja omistuksia koskevaa lainsäädäntöä sekä chaebol-lainsäädäntöä. Presidentti Roh Moo-hyun (Etelä-Korean presidentti v ) sitoutui bruttokansantuotteen nostamiseen dollariin henkeä kohti ja maan kehittämiseen Itä-Aasian liike-elämän ja logistiikan keskukseksi. Presidentti Lee puolestaan on ilmoittanut tavoitteekseen nostaa BKT:n USD tasolle kehittämällä yhteistyötä erityisesti Afrikan ja Etelä-Amerikan kanssa. Etelä-Korea on ollut Kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n jäsen järjestön perustamisvuodesta 1995 lähtien. OECD:in Etelä-Korea liittyi vuonna Maalla on

15 Etelä-Korean maaraportti 15 (41) voimassa vapaakauppasopimus Chilen, Singaporen, ASEAN:in ja EFTA-maiden sekä Yhdysvaltain kanssa eli yhteensä 16 maan kanssa. Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2007 neuvoteltua vapaakauppasopimusta ei vielä keväällä 2010 ole ratifioitu. Etelä- Korea käy neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta Australian kanssa. Vuoden 2010 aikana voimaan astuu 2009 kesällä parafoitu EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus. Sopimus kattaa tavarakaupan, etabloitumisen, palvelut ja sähköisen kaupankäynnin, säännöt sekä regulatoriset ja institutionaaliset kysymykset. Vapaakauppasopimus helpottaa EU-maiden yritysten pääsyä Etelä- Korean markkinoille huomattavasti. Vaikka EU:n osuus Etelä-Korean suorista investoinneista on huomattava, on markkinoita pidetty hankalina yritysrakenteiden sekä ankarien standardi- ja testausvaatimusten luodessa esteitä kaupalle. Yksityistäminen Vuonna 1998 käynnistetty laaja valtion omaisuuden yksityistämisohjelma on edennyt hitaasti lähinnä sijoittajien hiipuneen mielenkiinnon takia. Yksityistämisohjelma koski alun perin 11 valtionyritystä tytäryrityksineen, joista noin puolet on yksityistetty. Energia-alan yksityistäminen oli tarkoitus toteuttaa vuoteen 2005 mennessä, mutta käytännössä vielä vuoden 2010 alussa hanke ei ole juurikaan edennyt. Etelä-Korean valtion rautatielaitos on myös uudistusten piirissä. Maan ay-liike vastustaa valtionyritysten yksityistämistä, sillä sen pelätään johtavan joukkoirtisanomisiin. Ulkomainen velka Vuoden 2009 lopussa ulkomaisen velan arvo oli 351,4 miljardia USD. Ulkomaisen velan osuus bruttokansantuotteesta oli 42,3 prosenttia ja velan hoitosuhde 10,2 prosenttia. Valuuttamääräykset Valuuttamarkkinat on pääasiallisesti vapautettu sääntelystä. Ulkomaisten yritysten on raportoitava pitkäaikaisista ulkomaisista lainoistaan Etelä-Korean kauppa- ja teollisuusministeriöön. Valmistusteollisuudessa toimivat ulkomaiset yritykset saavat ottaa ulkomaista lainaa korkeintaan 50 prosenttia investointinsa pääoman arvosta siten, että huipputeknologiaan sijoittaneet yritykset voivat lainata korkeintaan sijoittamaansa pääomaa vastaavan summan. Työvoima Yksi Aasian parhaimmista koulutustasoista Tiukka työlainsäädäntö Suurin työllistäjä on palvelusektori

16 Etelä-Korean maaraportti 16 (41) Korealaiset ovat erittäin hyvin koulutettuja ja useimmat toimistotyöntekijät osaavat monipuolisen tietokonetyöskentelyn. Työvoiman suhteen on myös yllättäviä puutteita, esim. IT-, telekommunikaatio- ja bioteknologia-aloilla on pula osaavista työntekijöistä. Näiden alojen palkat ovat kilpailun myötä nousseet korkeiksi. Ulkomaiset sijoittajat käyttävät huippualojen rekrytointiin paikallisia agentteja tai tuovat maahan ammattilaisia ulkomailta. Korealaisista työntekijöistä 10,8 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin. Korkein järjestäytymisaste on julkisella sektorilla, jossa noin 67 prosenttia työntekijöistä kuuluu liittoihin. Etelä-Korean työvoimaliitot ovat hyvin hajautuneita ja maassa toimii yli liittoa. Toimialakohtaisia sopimuksia ei juuri ole, vaan neuvottelut käydään yleensä paikallisesti yritysten sisällä. Vuonna 2009 työllisiä oli noin 24,4 miljoonaa. Kaikkien yli 15-vuotiaiden työvoimaan osallistumisaste oli 59,7 prosenttia. Maataloudessa työskenteli 6,5 prosenttia, palvelualalla 67 prosenttia ja teollisuudessa 26,5 prosenttia työvoimasta. Työntekijöiden minimipalkka vuonna 2010 on 4,110 KRW tai noin 3,2 USD. Korealaiset työskentelevät keskimäärin 46,6 tuntia viikossa. Määrä on OECD-maiden korkein. Vuoden 2009 aikana Etelä-Korea menetti 72,000 työpaikkaa ja tammikuussa 2010 maan työttömyysaste nousi viiteen prosenttiin. Hallituksen tavoite on vuoden 2010 aikana laskea työttömyysprosentti 3 prosentin tasolle luomalla 250,000 työpaikkaa työllistämisohjelmilla ja tukemalla pienyrittäjiä. Ulkomaankauppa Kokonaiskauppa Vientiteollisuus reagoi herkästi kansainvälisen kysynnän vaihteluihin, kuten Etelä- Koreassakin on viime vuosina saatu kokea. Merkillepantavaa on, että vaikka Etelä- Korean kokonaisvienti vuonna 2009 laski edellisen vuoden tasosta, maan osuus maailman vientimarkkinoista kasvoi 2,6 prosentista 3,1 prosenttiin. Kiinan merkitys kauppakumppanina on kasvanut viime vuosina ja auttanut Etelä- Koreaa EU:n ja Yhdysvaltojen kaupan pienentyessä. Tilanne Yhdysvaltojen ja Kiinan markkinoilla on tärkeä. Dollarin kurssikehitys voi myös heikentää Etelä-Korean kilpailukykyä.

17 Etelä-Korean maaraportti 17 (41) Ulkomaankaupan kehitys Etelä-Korean ulkomaankaupan kehitys Vienti Tuonti Tase Lähde: KITA (4/2010) Etelä-Korean ulkomaankaupan kehitys Tavaravienti 253,8 284,4 325,5 371,5 422,0 363,5 (mrd. USD) Tavaratuonti 224,5 261,2 309,4 356,9 435,3 323,1 (mrd. USD) Kauppatase (mrd. 29,4 23,2 16,1 14,6-13,3 40,5 USD) Lähde: KITA (4/2010) Ulkomaankaupan rakenne Tärkeimmät vientituotteet vuonna 2008 (%) elektroniikka 30,0 raaka- ja 10,4 polttoaineet koneet ja 10,3 laitteet kemikaalit 9,9 Lähde: EIU 05/2009 Tärkeimmät tuontituotteet vuonna 2008 (%) raaka- ja 61,8 polttoaineet elektroniikka 16,3 koneet ja 9,4 laitteet kuljetusvälineet 2,7 Lähde: EIU 05/2009

18 Etelä-Korean maaraportti 18 (41) Tärkeimmät kauppakumppanit Kauppa Suomen kanssa Suurimmat vientimaat vuonna 2009 (%) Kiina 23,9 Yhdysvallat 10,4 Japani 6,0 Hongkong 5,4 Muut 54,4 Lähde: KITA, 4/2010 Suurimmat tuontimaat vuonna 2009 (%) Kiina 16,8 Japani 15,3 Yhdysvallat 9,0 Saudi- 6,1 Arabia Muut 52,8 Lähde: KITA, 4/2010 Suomen kauppa Etelä-Korean kanssa , miljoonaa euroa vienti tuonti tase Tullihallitus 4/2010 Lähde: Suomen kauppa Etelä-Korean kanssa vuonna 2009 Vienti Muutos Osuus Tuonti, Muutos Osuus Tase, milj. e % % milj. e % % milj. e 552,7-3 1,27 504,5-68 1,16 49,7 Lähde: Tullihallitus 04/2010Suomen vienti