KESKI-SUOMEN TOIMIALATYÖN ARVIOINTI

Transkriptio

1 KESKI-SUOMEN TOIMIALATYÖN ARVIOINTI Seppo Laakso Päivi Kilpeläinen Kaupunkitutkimus TA Oy Kari Itkonen Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta Tutkimuskeskus

2 Julkaisutiedot Julkaisija: Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, Jyväskylä puhelin , vaihde Yhteydet: Kotisivu: Yhteydet liittoon: Yhteydet henkilökuntaan: Julkaisu: B 134 ISBN ISBN (sähköinen versio) ISSIN Ulkoasu ja taitto: Maria Siekkinen Painos: 300 kpl Painopaikka: Kopijyvä Oy Jyväskylä

3 SISÄLLYS Yhteenveto Arvioinnin tausta ja toteutus Arvioinnin lähestymistapa, menetelmät ja aineistot Keski-Suomen toimialatyön strategian arviointi Toimialatyön lähtökohdat ja alkuperäiset tavoitteet Toimialatyön väliarviointi vuonna Toimialatyön strategia ja sen arvio Toimialatyön toteutuksen arviointi Hanketyö toimialatyön osana Toimialatyön toteutuksen arviointi Hanketyön kokonaisuus Toiminta toimialoittain Hankkeiden toteutus hankevetäjien näkökulmasta Toimialatyön vaikutukset hanketoiminnassa Toimialatyö yritysten näkökulmasta Taustatiedot Toimialatyö yritysten näkökulmasta toimialoittain Toimialatyön kehittämisen onnistumisen vertailu toimialojen välillä Toimialatyöstä tiedottaminen yritysten näkökulmasta Toimialatyö rahoittajien näkökulmasta Rahoittajien mielipiteitä toimialapäällikön roolista ja toiminnasta toimialoittain Toimialatyön onnistuminen rahoittajien näkökulmasta toimialoittain Toimialatyö: määräaikainen projekti vai jatkuvaa toimintaa? Rahoittajien antamia suosituksia, ehdotuksia tai kommentteja Toimialojen liiketoiminnan ja työllisyyden kehitys Johtopäätökset ja suositukset

4 Yhteenveto Tämän Keski-Suomen toimialatyön arvioinnin tavoitteena on selvittää ja analysoida: toimialojen strategioita toimijoiden sitoutumista strategioihin toimialatyön vaikutusta kullakin toimialalla hankkeiden vaikuttavuutta toimialan yrityskytkentöjä osaamisen vahvistumista toimialan sisällä tiedottamista. Arviointityö on toteutettu sisällöllisesti neljässä osassa, ja myös raportti on laadittu tätä jaottelua noudattaen: Toimialatyön strategian arviointi Toimialatyön toteutuksen arviointi Toimialatyön vaikutusten analyysi Johtopäätökset ja suositukset Arviointiprojektin kuluessa haastateltiin toimialatyön kannalta keskeisiä henkilöitä henkilökohtaisesti sekä saatiin sähköpostin välityksellä näkemyksiä yritysten, rahoittajien ja hankevetäjien edustajilta. Kokonaisuudessaan toimialatyön alkuperäiset tavoitteet toimialapäällikön roolista ja työnkuvasta ovat toteutuneet hyvin. Toimialapäälliköt voivat toimia riippumattomasti ja mahdollisimman pitkälle yritysten palveluksessa. Riippumattomuuden hintana toimialapäälliköiden työ kärsii organisaatiolta saatavan tuen vähäisyydestä ja toimialapäälliköiden keskinäisen vuorovaikutuksen ohuudesta. Erilliset isäntäorganisaatiot ovat osaltaan vaikuttaneet myös siihen, että toimialapäälliköiden välinen vuorovaikutus on jäänyt vähäiseksi. Toimialatyön käytännön toteutuksen keskeisin väline on hanketoiminta. Toimialatyöllä tulee olla keskeinen rooli hankkeiden ideoinnissa, suuntaamisessa ja käynnistämisessä sekä tulosten arvioinnissa. Yrityksillä on oltava keskeinen rooli hankkeiden toteutuksessa. Koulutustarpeen jalostaminen hankkeiksi on avainasemassa ja edellyttää edelleen kehittämistä. Tulevaisuudessa hanketyön tulee edistää entisestään toimialojen verkottumista. Yritysten tuotekehityksen tukeminen edellyttää suurempaa painoarvoa. Samoin mikroyritysten kehittämistyö kaipaa tietoista ja suunnitelmallista otetta. Käytännön toimialatyö on perustunut kunkin toimialan omaan erilliseen strategiaan, joka on laadittu useimmilla toimialoilla tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa ja ne ovat poikkeuksetta perustuneet perusteelliseen ja pätevään toimialan tilan, tarpeiden ja mahdollisuuksien analyysiin. Toimialat ylittävä horisontaalinen näkökulma on toimialatyössä mukana varsin heikkona. Tämä voidaan nähdä toimialatyön strategian puutteena, sillä yritystoiminnan kilpailukyvyn vahvistamiseksi yritystoiminnan verkottumista tulisi edistää myös toimialojen välillä eikä ainoastaan toimialojen sisällä. Taloudellisen toimintaympäristön muuttuminen edellyttää tavoitteiden ja painotusten uudelleen arviointia mm. elektroniikkateollisuudessa sekä graafisella ja viestintäalalla. Käsi- ja pienteollisuudessa on syytä arvioida, soveltuuko toimialatyö parhaalla tavalla kehittämismalliksi pienellä mikroyrityspainotteisella alalla. Matkailussa on arvioitava kriittisesti strategisia painotuksia suhteessa alueen matkailuyritysten tavoitteisiin ja mahdollisuuksiin. 6

5 1 Arvioinnin tausta ja toteutus Keski-Suomen liitto käynnisti 1990-luvun lopulla toimialoittaisen aluekehitystyön, jonka perustana olivat yrittäjävetoisuus, yritysten toimialoittainen yhteistyö sekä julkisen hallinnon ja oppilaitosten yhteistyö. Kehitettäviksi toimialoiksi valittiin: matkailu mekaaninen puu graafinen ala metalliteollisuus elektroniikka sekä käsiteollisuus. Kullekin toimialalle palkattiin päätoiminen toimialapäällikkö, jonka roolina oli toimia kokonaisuuden näkijänä verkon kutojana visionäärinä itujen löytäjänä alansa koordinaattorina linkkinä työelämän ja oppilaitosten välillä. Toimialoille on laadittu yhteistyössä yrittäjien kanssa strategiat sekä vuosittaiset kehittämissuunnitelmat. Toimialapäälliköt ovat osallistuneet tiiviisti alansa hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kullakin toimialalla on seurattu työn vaikutuksia mm. yritysten liikevaihdon kasvua, hankkeiden määrää ja hankkeiden tuloksia. Toimialojen liiketoiminnan kehitystä on seurattu Keski-Suomen Aikajana -julkaisussa puolivuosittain. tietolähteistä ja työn kuluessa on pidetty yhteyttä tilaajan edustajiin ja toimialapäälliköihin. Raportoinnissa on painotettu analyyttisyyttä ja johdonmukaisuutta. Kaiken kaikkiaan arvioinnilla on pyritty saamaan aikaan lisäarvoa hanketyön tulevien vuosien toteutukselle. Arvioinnin ovat toteuttaneet yhteisesti Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan tutkimuskeskus ja Kaupunkitutkimus TA Oy. Arvioinnin projektitiimin muodostivat: Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus, projektin vetäjä Kari Itkonen, JY tutkimuskeskus, tutkija Päivi Kilpeläinen, Kaupunkitutkimus, tutkija ja projektikoordinaattori. Toimeksiantajan puolesta työtä ohjasi ohjausryhmä, johon kuuluivat Keski-Suomen liitosta: maakuntajohtaja Anita Mikkonen tutkimusjohtaja Hannu Korhonen kehittämispäällikkö Veli-Pekka Päivänen. Tämän Keski-Suomen toimialatyön arvioinnin tavoitteena on selvittää ja analysoida: toimialojen strategioita toimijoiden sitoutumista strategioihin toimialatyön vaikutusta kullakin toimialalla hankkeiden vaikuttavuutta toimialan yrityskytkentöjä osaamisen vahvistumista toimialan sisällä tiedottamista. Arvioinnin toteutuksessa tavoitteeksi on asetettu, että työ on luonteeltaan ulkopuolisen ja riippumattoman tutkimusryhmän näkemys toimialatyöstä ja sen vaikutuksista. Arvioinnissa on tavoiteltu käytännönläheisyyttä ja tervejärkisyyttä sekä samalla rakentavaa ja positiivisesti kriittistä otetta. Työssä on hyödynnetty arvioitsijoiden aluetalouden ja yritystalouden sekä EU-ohjelmatyön tuntemusta. Arviointia varten on hankittu tietoa monipuolisesti eri 7

6 2 Arvioinnin lähestymistapa, menetelmät ja aineistot Arviointityö on toteutettu sisällöllisesti neljässä osassa, ja myös raportti on laadittu tätä jaottelua noudattaen: Toimialatyön strategian arviointi (luku 3) Toimialatyön toteutuksen arviointi (luvut 4-7) Toimialatyön vaikutusten analyysi (luku 8) Johtopäätökset ja suositukset (luku 9) Kunkin osan pääasiallinen sisältö: Toimialatyön strategian arviointi Arvioinnin kohteena ovat koko toimialatyön perusperiaatteet sekä erikseen kunkin toimialan kehittämiseksi laadittu strategia, sen perusteet, tavoitteet, toteutusvälineet sekä kestävyys muuttuvassa taloudellisessa toimintaympäristössä. Asiantuntijanäkemykseen perustuvan analyysin kriteereinä ovat olleet mm. strategiatyön lähtökohtana olevan SWOT-analyysin pätevyys, tavoitteiden asettelun ja keinojen perustelut ja taloudellisen toimintaympäristön muutoksen huomioiminen. Arvioinnin kohteena ovat myös toimialojen valinnan perusteet. Osassa arvioidaan myös toimialatyön hallinto- ja koordinaatiojärjestelmää sekä ohjelman seurantajärjestelmää. Tietolähteinä ovat olleet mm. toimialojen kehittämisen strategia-asiakirjat, seurantaraportit ja muut asiaan liittyvät dokumentit. Osan arvioinnissa on hyödynnetty Kaupunkitutkimuksessa ja JY:n tutkimuskeskuksessa aiemmin tehtyjä analyysejä Keski-Suomen aluetalouden rakenteesta ja kehityksestä. Tärkeän tietolähteen ovat muodostaneet toimialatyön taustahenkilöiden sekä toimialapäälliköiden henkilökohtaiset haastattelut, yritysten ja rahoittajien edustajien esittämät näkemykset samoin kuin keskustelut ohjausryhmän kanssa. Toimialatyön toimeenpanon arviointi Arvioinnin kohteena ovat toimialatyön välineet ja menettelyt sekä miten toimialatyö on toteutunut suhteessa valittuun strategiaan ja asetettuihin tavoitteisiin? Osassa selvitetään, miten toimialapäälliköt käytännössä toimivat, mitä hankkeita ja muita toimenpiteitä on toteutettu, mitä tuloksia ne ovat saaneet aikaan ja miten nämä ovat hyödyttäneet yrityksiä. Tältä pohjalta arvioidaan, miten hyvin ohjelma toteuttaa laadittua strategiaa ja miten työlle asetetut määrälliset ja sisällölliset tavoitteet toteutuvat. Arvioinnin kohteena ovat myös toiminnan yrityslähtöisyys sekä yritysten verkottumista ja osaamisen tason kohottamista koskevien tavoitteiden toteutuminen. Myös tässä arvioinnissa keskeisenä tietolähteenä ovat olleet henkilökohtaiset haastattelut. Tietolähteenä käytettiin myös toimialatyöhön sisältyviä hankkeita koskevia tietoja. Yritysten, rahoittajien ja hankevetäjien näkemyksiä toimialatyön toteutuksen onnistumisesta on saatu sähköpostin avulla toteutetuilla kyselyillä. Toimialatyön vaikutusten analyysi Hanketyön vaikutuksia arvioitiin eri tasoilla: hankkeiden tasolla, toimialojen tasolla ja koko Keski-Suomen aluetalouden tasolla. Osaamiseen, verkostoitumiseen ja yritystoiminnan edellytysten parantamiseen suuntautuneista toimenpiteistä arvioitiin, minkälaisia kehitysprosesseja toimenpiteet ovat käynnistäneet ja minkälainen ohjausvaikutus toimialatyöllä on kehittämisen kohteena oleville toimialoille. Vaikutusarvioita varten analysoitiin Keski-Suomen toimialakatsausta ja Aikajanaa varten tuotettuja seurantaindikaattoreita vuodesta 1997 alkaen sekä niiden valtakunnallisia vertailutietoja. Haastatteluista sekä yrityksille, rahoittajille ja hankevetäjille suunnatuilla kyselyillä saatiin näkemyksiä toimialatyön vaikutuksista sekä toteuttajien että rahoittajien ja sidosryhmien näkökulmasta. Johtopäätökset ja suositukset Arvioinnin tuloksista on pyritty esittämään analyyttisesti yhteenveto ja johtopäätöksiä, jotka nostavat esiin toimialatyössä ja sen toteutuksessa ilmeneviä ongelmia ja muutostarpeita sekä vastaavasti myös onnistumisia ja hyviä käytäntöjä, joita voitaisiin soveltaa laajemminkin. Johtopäätösten perusteella esitetään suosituksia toimialatyön loppujaksoa ja mahdollisia tulevia vastaavia kehittämisprojekteja silmällä pitäen. Johtopäätökset perustuvat edeltävien osien analyyseihin ja tuloksiin. 8

7 Yhteenveto osatehtävien tietolähteistä, menetelmistä ja tuloksista Sähköpostin välityksellä saatiin vastauksia esitettyihin kysymyksiin sekä vapaamuotoisia näkemyksiä seuraavasti: toimialatyön toimialojen yritysten edustajilta (yrittäjä, toimitusjohtaja tai muu ylimmän johdon edustaja), yhteensä 55 vastausta rahoittajien edustajilta (rahoitusryhmien jäsenet), yhteensä 16 vastausta (jotkut rahoitta- OSATEHTÄVÄ TIETOLÄHTEET MENETELMÄT TULOKSET Strategian arviointi toimialojen strategiat asiantuntijanäkemykseen Näkemys ja muut dokumentit KS:n aluetalouden analyysit haastattelut perustuva ana- lyysi strategian perusteista ja tavoitteista työn toteutusvälineistä toimialojen valinnasta hallinto- ja seurantajärjestelmästä Toteutuksen arviointi Vaikutusten analyysi Johtopäätökset ja suositukset hankkeiden seurantatiedot kyselytutkimus hankkeiden seurantatiedot KS:n liiketoimintakuvaajat tilastotiedot haastattelujen ja kyselyjen tulokset edellisten kohtien tulokset asiantuntijanäkemykseen perustuva analyysi kyselyaineistojen kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysi asiantuntijanäkemykseen perustuva analyysi liiketoimintakuvaajien analyysi Näkemys työn sisällöstä ja painotuksista suhteessa strategiaan työn tuloksista onnistumisesta yritysten kannalta erityistavoitteiden toteutumisesta Näkemys hankkeiden vaikutuksista toimialatyön ohjausvaikutuksesta KS toimialojen kehityksestä asiantuntijanäkemykseen Kehittämiseen suunlyysi perustuva ana- tautuneet johtopäätökset suositukset keskustelualoitteet Haastattelut ja kyselyt Arviointiprojektin kuluessa haastateltiin toimialatyön kannalta keskeisiä henkilöitä henkilökohtaisesti sekä saatiin sähköpostin välityksellä näkemyksiä yritysten, rahoittajien ja hankevetäjien edustajilta. Kaikki vastaukset ja näkemykset on pyydetty luottamuksellisina. Raportissa esitetään yhteenvetoja haastattelujen ja kyselyjen tuloksista, mutta ei referoida vastauksia vastaajan nimellä varustettuna. Arvioinnin kuluessa haastateltiin henkilökohtaisesti seuraavia henkilöitä: matkailun toimialapäällikkö Kari Suoranta käsi- ja pienteollisuuden toimialapäällikkö Taina Arjanne puutuoteteollisuuden toimialapäällikkö Jukka Vilppola metalliteollisuuden toimialapäällikkö Esa Tolvanen graafisen teollisuuden ja viestinnän toimialapäällikkö Carita Harju elektroniikkateollisuuden toimialapäällikkö Arja Järvinen Keski-Suomen kauppakamarin toimitusjohtaja Uljas Valkeinen entinen maakuntajohtaja Erkki Järvelä. 9

8 jien edustajat ovat mukana useamman kuin yhden toimialan rahoitusryhmässä, jolloin samalta henkilöltä voi olla useita vastauksia) toimialatyöhön liittyvien hankkeiden vetäjiltä, yhteensä 22 vastausta. Arvioinnin toteutusta käsiteltiin seuraavissa ohjauspalavereissa: arvioinnin käynnistyspalaveri (Veli- Pekka Päivänen ja Hannu Korhonen, KS:n liitto; Seppo Laakso ja Kari Itkonen, arvioitsijat) toimialapäällikköpäivä (Anita Mikkonen, Veli-Pekka Päivänen ja Hannu Korhonen, KS:n liitto; kaikki toimialapäälliköt; Seppo Laakso ja Kari Itkonen, arvioitsijat) ohjausryhmän palaveri (Anita Mikkonen, Veli-Pekka Päivänen ja Hannu Korhonen, KS:n liitto; Seppo Laakso ja Kari Itkonen, arvioitsijat) ohjausryhmän palaveri (Anita Mikkonen, Veli-Pekka Päivänen ja Hannu Korhonen, KS:n liitto; Seppo Laakso ja Kari Itkonen, arvioitsijat). 3 Keski-Suomen toimialatyön strategian arviointi 3.1 Toimialatyön lähtökohdat ja alkuperäiset tavoitteet Toimialatyön lähtökohtana oli 1990-luvun laman jälkeinen tilanne Keski-Suomessa luvun puolivälissä. Lama vaikutti teollisuuteen ja rakentamiseen Keski-Suomessa vielä dramaattisemmin kuin koko maassa. Maakunnalle tärkeä Neuvostoliiton kauppa oli romahtanut. Työllisten määrä väheni Keski-Suomessa 20 % vuodesta 1990 vuoteen 1993, teollisuudessa vähennystä oli 25 %. Työttömyysaste nousi yli 25 %:iin vuonna Elinkeinoelämän kriisi heijastui laajamittaisesti aluetalouteen ja koko yhteiskuntaan. Maakunnan suuret teollisuusyritykset, erityisesti silloinen Valmet, uudistivat perusteellisesti tuotantotapaansa ja tuotannon organisointia. Toisaalta Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 antoi uusia mahdollisuuksia ja resursseja ja samalla asetti uusia vaatimuksia aluekehitystyölle ja sen osana maakunnan yritystoiminnan edellytysten kehittämiselle. Tässä tilanteessa nähtiin välttämättömäksi kehittää uusia toimintamalleja, joilla alueen vientialojen yritystoimintaa saataisiin nopeasti vahvistettua ja ulkopuolelta maakuntaan suuntautuvaa rahavirtaa lisättyä. Alueen aktiivisten yritysjohtajien, maakuntaliiton johdon sekä muiden toimijoiden käymien keskustelujen tuloksena käynnistettiin strategiasuunnittelu, joka johti mm. seuraaviin peruslinjauksiin: tulovirtaa maakuntaan alueen ulkopuolelta on saatava kasvatettua merkittävästi maakunnan yritystoiminnan on oltava kannattavaa ja uudistuvaa yritysten kilpailukykyä on parannettava erityisesti verkostoitumisen avulla yritysten on erikoistuttava ja erilastuttava keskeisessä roolissa ovat maakunnan veturiyritykset eri toimialoilla yritystoiminnan kehittämisen on perustuttava yritysvetoisuuteen hallintovetoisuuden sijasta. Toimialatyön taustalla oleviin strategisiin linjauksiin ja keskeisten yritysjohtajien ja päättäjien keskusteluyhteyden kehittymiseen vaikutti oleellisesti 1990-luvun puolivälissä toteutettu Elinvoimaa Keski-Suomesta -hanke, joka oli maakunnan yritysjohtajia ja päättäjiä yhteen kokoava koulutus- ja kehittämishanke. Toimialatyön käytännön toteutuksen mallina toimivat Pohjoisen Keski-Suomen Puulaakso - hanke sekä Karstulan seudun kehittämisyhtiön Wood Export -hanke. Niissä oli konkreettisena tavoitteena puutuotealan jalostusasteen nostaminen ja viennin kasvattaminen systemaattisella kehittämistyöllä, joka perustui yritysten verkostoitumiseen. Alueen suurimmalla vientiyrityksellä Honkarakenteella oli keskeinen rooli 10

9 verkoston veturiyrityksenä. Toimialatyötä johti yritysten edustajista muodostettu strategiaryhmä ja käytännön työtä veti toimialapäällikkö, jonka toiminta rahoitettiin julkisista varoista. Koko maakunnan kattavan Keski-Suomen toimialatyön vetovastuun otti Keski-Suomen liitto, jolla aluehallinnon uudistusten jälkeen oli päävastuu maakunnan kehittämisestä. Maakuntaliitosta tuli myös EU:n rakennerahastoohjelmia koordinoiva maakunnallinen hallintoviranomainen. Toimialatyöstä tuli itsessään Keski-Suomen tavoite-ohjelmien alainen hanke, joka käynnistettiin ensimmäisellä ohjelmakaudella ja jota jatkettiin toisella ohjelmakaudella Myös valtaosa toimialatyön piirissä käynnistetyistä toimialahankkeista on toteutettu rakennerahasto-ohjelmien osittaisrahoituksella. Koko maakunnan kattava Keski-Suomen toimialatyö käynnistyi, kun Pohjoisen Keski-Suomen puutoimialahanke laajennettiin koko maakunnan kattavaksi vuonna Toimintamalli otettiin pian tämän jälkeen käyttöön myös viidellä muulla toimialalla. Toimialojen valinnassa painotettiin seuraavia tekijöitä: alan suurta merkitystä maakunnalle tai vaihtoehtoisesti merkittävää tulevaisuuden kasvupotentiaalia maakunnan ulkopuolelle suuntatuvan viennin merkittävää osuutta verkostomaista yritystoiminnan rakennetta maakunnallisia veturiyrityksiä, jotka ovat halukkaita toimimaan verkostossa. Valittavat toimialat sovitettiin yhteen samaan aikaan rakennettujen osaamiskeskusten toimialojen kanssa siten, että ei syntynyt päällekkäisyyksiä. Toimialatyön toimialoiksi valittiin lopulta seuraavat kuusi alaa: Puutuoteteollisuus: On koko toimialatyön alkuperäinen malli ja kaikilla edellä mainituilla kriteereillä erittäin hyvin toimialatyöhön soveltuva ala. Metalliteollisuus: Keski-Suomen kannalta erittäin suuri ja merkittävä kypsä toimiala, jossa oli meneillään voimakas murros laman jälkeen. Soveltui erittäin hyvin toimialatyön kohteeksi kaikilla em. kriteereillä. Graafinen teollisuus: Graafisella alalla oli meneillään voimakas tekninen muutos, joka vaikutti tuotannon organisointiin ja koulutustarpeeseen. Alalla toimii maakunnassa erikokoisia yrityksiä; kuitenkaan alan suuret yritykset eivät toimineet samalla tavalla veturiyrityksinä kuin puu- ja metallialalla. Toimialarajaus laajennettiin myöhemmin kattamaan myös viestintä, jonka kautta toimialatyön piiriin tuli runsaasti lisää pienyrityksiä. Matkailu: Maakunnassa toimi useita seudullisia tai paikallisia matkailuyritysten ryhmittymiä, jotka olivat alkaneet kehittää verkostomaista toimintamallia matkailukeskusten ympärille. Matkailun työllistävä merkitys Keski-Suomelle oli merkittävä, mutta ratkaisevaa oli se, että toimialalla nähtiin olevan merkittävästi kasvupotentiaalia erityisesti matkailuviennin kasvun kautta. Elektroniikkateollisuus: Ala nähtiin 1990-luvun puolivälissä kasvualana, ja Keski-Suomella nähtiin olevan hyvät edellytykset saada osansa tästä kasvusta. Maakuntaan sijoittui alan suuria kansainvälisiä yrityksiä, joiden oletettiin toimivan veturiyrityksinä. Rajanvetoa elektroniikan valmistuksen sekä mm. tietoliikenteen ja tietojenkäsittelypalveluiden kanssa ei tehty kovin selväksi. Pien- ja käsityöteollisuus: Poikkesi huomattavasti muista toimialoista, koska alan työpaikat ja yritysten liikevaihto oli vain murto-osa muista toimialatyön toimialoista. Alalle ei myöskään ollut maakunnassa veturiyrityksiä. Alalla nähtiin kuitenkin olevan kasvupotentiaalia ja aktiivisilla yrityksillä oli tarvetta kehittää verkostomaista toimintamallia. Tärkeä tekijä käsi- ja pienteollisuuden valinnalle toimialatyön kohteeksi oli se, että alan yritystoimintaa oli kaikkialla maakunnassa, joten sen kautta toimialatyön alueellinen vaikuttavuus laajeni. Toimialatyön kohteeksi harkittiin myös muita toimialoja. Elintarviketeollisuudesta todettiin, että alan suuret yritykset toimivat toisistaan erillään eikä edellytyksiä niiden varaan rakentuvalle verkostomaiselle toimintamallille nähty olevan. Paperiteollisuuden huolto- ja muita tukitoimintoja harkittiin vakavasti toimialatyön kohteeksi, mutta ne päätyivät lopulta osaksi paperinvalmistuksen hallinnan osaamiskeskustoimialaa. Kullekin toimialalle palkattiin päätoiminen toimialapäällikkö. Toimintaa ohjaamaan nimettiin alan yritysten edustajista koostuva strategiaryhmä. Lisäksi kullakin toimialalla toimii rahoitusryhmä, joka käsittelee kehittämishankkeita ja niiden rahoitusta. Toimialatyön organisoinnissa 11

10 keskeinen lähtökohta ja tavoite oli toiminnan yrityslähtöisyys. Toimialapäällikön haluttiin olevan ennen kaikkea yritysten yhteyshenkilö rahoitus- ja muiden viranomaisten suuntaan eikä toisinpäin. Toimialojen strategiat piti valmistella yritysten edustajista koostuvan strategiaryhmän toimesta. Toimialapäälliköiden valinnassa keskeinen kriteeri oli alan yritystoiminnan vahva tuntemus. Toimialapäälliköiden roolin määrittelyssä ja henkilövalinnoissa painotettiin uskottavuutta yritysten suuntaan. Sen sijaan toimialapäälliköiden ei haluttu olevan virkamiehiä eikä identifioituvan maakuntaliittoon tai muihin toiminnan rahoittajaorganisaatioihin. Käytännössä toiminta organisoitiin siten, että toimialapäälliköt sijoittuivat muihin organisaatioihin kuin maakuntaliittoon matkailua lukuun ottamatta (vuonna 2004: Jyväskylän ammattiopisto metalli ja puutuote; JYKES graafinen ja viestintä; Jyväskylän teknologiakeskus elektroniikka; Keski-Suomen käsi- ja taidete- ollisuusoppilaitos käsi- ja pienteollisuus). Keski-Suomen liitto vastaa 80 % toimialapäällikön toiminnan rahoituksesta ja isäntäorganisaatio 20 %. Toimialapäällikön rooli on monipuolinen. Hänen tehtävänään on arvioida toimialaa ja sen kehittämistarpeita kokonaisuutena ja visioida alan tulevaisuutta. Hänen roolinaan on edistää yritysten verkottumista toimimalla linkkinä yritysten välillä. Hän toimii myös linkkinä yritysten ja alan oppilaitosten välillä ja välittää yritysten koulutustarpeita oppilaitoksille. Hän toimii alan koordinaattorina sekä yritysten kehittämishankkeissa linkkinä rahoitusviranomaisten suuntaan. Käytännössä kukin toimialapäällikkö on muokannut oman roolinsa ja työnkuvansa toimialan tarpeiden ja vaatimusten ja omien näkemysten ja edellytysten mukaiseksi. Keski- Suomen liiton tai isäntäorganisaatioiden taholta toimintaa on ohjattu melko väljästi. 3.2 Toimialatyön väliarviointi vuonna 2001 Keski-Suomen toimialatyöstä laadittiin väliarviointia vastaava analyysi toimialamallin toimivuudesta ja tuloksista vuonna 2001 (Keski-Suomen liiton toimialakehityshankkeet: toimialakohtainen analyysi ja synteesi 2001). Arvioinnin teki Keski-Suomen liiton toimeksiannosta Vaasan yliopiston tuotantotalouden laitoksen yhteydessä toimiva Technobotnia Oy. Tässä tutkimuksessa arvioidaan toimialaohjelmien tuloksellisuutta ja esitetään näkemyksiä toimialatyön kehittämiseksi. Tutkimus käsittelee toimialatyötä kokonaisuudessaan ja tekee tarkemman analyysin kahdesta Keski-Suomen liiton toimialasta. Tutkimus toteutettiin tutustumalla aikaisempaan toimialatyötä käsittelevään materiaaliin, haastattelemalla alueen yrityksiä, toimialatyön asiantuntijoita, Keski-Suomen liiton yhteistyökumppaneita ja verrokkimaakuntien kehitystyöstä vastaavien organisaatioiden edustajia. Lisäksi toteutettiin tilastollinen tarkastelu Keski-Suomen maakunnan elinkeinoelämän rakenteesta ja kehityksestä. Haastattelujen perusteella toimialatyön perusstrategia on hyvä pohja maakunnan kehittämiselle ja sitä edelleen kehittämällä voidaan tehostaa koko maakunnan elinkeinoelämän hyvinvointia ja kilpailukykyä. Peruskehitystoiminta on onnistunutta, mutta uutta lisäarvoa tuottavan toiminnan tukeminen ja kehittäminen eivät ole olleet tarpeiden mukaista. Tutkimuksen mukaan toimialamallin parhaita puolia ovat sen resurssien suuntaaminen ja hyödyntäminen, yrityslähtöisyys sekä selkeys. Tutkimuksen mukaan toimialatyössä tulisi keskittyä entistä enemmän uusien nousevien potentiaalien hyödyntämiseen, fokusoida resursseja painopistealueisiin sekä hyödyntää toimialoja yhdistävä sisältöaihe. Kehitystä ja hankkeita seuraamaan on asetettava selkeät ja strategiaa tukevat mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida. Lisäksi maakunnan kehitystyössä mukana olevien toimijoiden välistä yhteistyötä tulisi kehittää ja syventää. Väliarvioinnin tulokset ja suositukset on otettu huomioon tätä arviointia tehtäessä. 12

11 3.3 Toimialatyön strategia ja sen arvio Toimialojen yhteinen strategia Toimialatyön edellä esitetyt peruslinjaukset koskivat kaikkia toimialatyön kohteeksi valittuja toimialoja, toisin sanoen yhteisenä tavoitteena oli: kunkin toimialan liikevaihdon kasvu ennen kaikkea maakunnasta ulos suuntautuvaa vientiä kasvattamalla yritystoiminnan kannattavuus ja uudistumiskyky. Kaikilla toimialoilla keskeisiä välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi olivat: yritysten kilpailukyvyn parantaminen verkostoitumisen ja erikoistumisen avulla osaamisen tason kohottaminen. Yhteiset tavoitteet ja keinot yhdistivät eri toimialojen toimialatyötä yhdenmukaisen toimintatavan ja organisoinnin lisäksi. Kuitenkin valitut toimialat ovat lähtökohdiltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Käytännössä toimialatyön strategia sekä käytännön työn painotukset poikkesivat toisistaan jo alun perin. Toimialatyössä kullekin toimialalle on määritelty oma strategia, jota on aika ajoin päivitetty. Sen sijaan yhteinen toimialat ylittävä horisontaalinen näkökulma on toimialatyössä mukana varsin heikkona. Tämä voidaan nähdä toimialatyön strategian puutteena, sillä yritystoiminnan kilpailukyvyn vahvistamiseksi yritystoiminnan verkottumista tulisi edistää myös toimialojen välillä eikä ainoastaan toimialojen sisällä. Moniin toimialojen kehittämisen keskeisiin ongelmiin liittyy samantapaisia piirteitä eri toimialoilla, vaikka ne yksityiskohdissaan eroavatkin. Tästä syystä kehittämisen synergiaa tulisi hakea myös toimialojen välisen vuorovaikutuksen kautta. Tämä ei tarkoita sitä, että eri toimialoilla toimivia yrityksiä pitäisi väkisin ajaa yhteistyöhön yritystasolla, vaan eri toimialojen kehittämisprosesseista saatavien kokemusten systemaattista hyödyntämistä muilla toimialoilla siltä osin kuin ne ovat yleistettävissä. Työn aikajänne Toimialatyön kuluessa ei ole otettu selvää kantaa siihen, onko toimialatyö jatkuvaa toimintaa vai määräaikainen projekti. Työtä käynnistettäessä ajateltiin, että työn tulisi olla jatkuvaa tai ainakin pitkäaikaista, mutta strategioita ja toimintatapoja tulisi aika ajoin perusteellisesti arvioida ja uudistaa. Keskeisenä kriteerinä pidettiin sitä, kuinka pitkään yritykset ovat halukkaita sitoutumaan toimintaan. Rahoittajien edustajilta kysyttäessä hieman yli puolet (9/16) vastaajista katsoi, että toimialatyön olisi oltava määräaikainen projekti. Perusteena mainittiin mm. mahdollisuus kohdentaa niukkoja resursseja uudelleen projektin päätyttyä mm. muiden toimialojen kehittämiseen. Toinen argumentti oli se, että projektin päätyttyä jatko on arvioitava tulosten perusteella. Niukasti pienempi osa (7/16) oli sitä mieltä, että toimialatyön tulisi olla jatkuvaa. Perusteena esitettiin mm. parhaiden voimien saatavuutta ja pysyvyyttä toimialatyössä sekä kehittämistyön pitkäjänteisyyttä. Tässäkin vaihtoehdossa korostettiin tarvetta määräajoin arvioida työn tuloksia sekä mahdollista tarvetta muuttaa tavoitteenasettelua tai toimintatapoja. Toimialatyön maakunnallisuus Toimialatyö on rajattu kattamaan Keski-Suomen maakunta. Kuitenkin monilla toimialoilla yritysten väliset verkostot ja suuryritykset itsessään ovat kansainvälisiä tai valtakunnallisia. Myös koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kannalta parhaat yhteistyökumppanit saattavat sijaita maakunnan ulkopuolella. Lähtökohtaisesti kehittämistyön rajaaminen omaan maakuntaan voi rajoittaa verkostojen kehittämistä sekä koulutusta, tutkimusta ja tuotekehitystä. Toisaalta alueellinen läheisyys voi synnyttää synergiaetuja. Lisäksi toimialatyön käytännön toteutuksen kannalta työkentän alueellinen rajaaminen on perusteltua mm. siltä kannalta, että toimialapäällikkö pystyy pitämään aktiivisesti yhteyttä yrityksiin, mikä edellyttää kohtuullisia etäisyyksiä. Ehkä tärkein peruste maakunnallisuudelle on kuitenkin se, että EU:n rakennerahastojen rahoituksella maakuntatasoinen kehittämisprojekti on huomattavasti helpompi käynnistää ja hallita kuin usean maakunnan alueelle ulottuva hanke. 13

12 Niillä toimialoilla ja niissä hankkeissa, joissa yritystoiminnan luonnolliset verkostot ylittävät maakuntarajat, hallinnollisten rajoitusten ei pitäisi rajoittaa työn toteutusta parhaalla mahdollisella tavalla usean maakunnan alueella. Metalliteollisuus Metalliteollisuudessa toimii Keski-Suomessa noin 500 yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin milj. euroa (2003). Yritysten henkilöstö on noin 8000 henkeä. Alan liikevaihdosta noin 80 % tulee koneiden ja laitteiden valmistuksesta. Tämän lisäksi Keski-Suomessa on metallituotteiden valmistusta sekä kulkuneuvojen valmistusta (muuta kuin traktorit). Alan suurimpia yrityksiä ovat Metso ja Valtra. Metalliteollisuuden toimialatyön lähtökohtana on ollut suuryritysten tuotannon uudelleenorganisointi, johon liittyy laajamittainen tuotannon ulkoistaminen. Keskeisenä tavoitteena on pitää mahdollisimman suuri osa alihankintatyöstä Keski-Suomessa. Metalliteollisuuden toimialatyössä yritysten kilpailukykyä on pyritty parantamaan alihankintaverkostojen kehittämisellä, yritysten tuottavuutta kohottamalla, alan työvoiman koulutusta kehittämällä sekä panostamalla yritysten laatujärjestelmien kehittämiseen. Keski-Suomen metalliteollisuuden strategia on perustunut toimialan syvälliseen analyysiin toimialan tilanteesta ja mahdollisuuksista ja strategiaa on kehitetty tiiviissä yhteistyössä keskeisten yritysten kanssa. Maakunnallinen työ on myös voinut jossain määrin tukeutua valtakunnalliseen kehitystyöhön. Arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen (tarkemmin luvussa 6) mukaan metalliteollisuuden yrittäjät arvioivat, että alan toimialatyön painotukset ovat erittäin hyvin kohdallaan. Toimialatyön toimivuutta ja joustavuutta pidettiin myös varsin hyvänä. Sen sijaan toimialatyön kokonaisuuden selkeys on yritysten näkemysten mukaan heikonpuoleinen. Metalliteollisuudella on tuotannon ja työllisyyden kannalta erittäin suuri merkitys Keski- Suomessa. Alan yritysten verkottuminen on edennyt varsin pitkälle ja se on alan kiistaton vahvuus. Toisaalta eri veturiyritysten ympärille muodostuneet verkostot toimivat pääasiassa erillään toisistaan. Metalliteollisuus soveltuu erittäin hyvin maakunnallisen toimialatyön kohteeksi. Metalliteollisuuden strategia on hyvin perusteltu ja sen painotukset ovat kehittyneet toimintaympäristön muuttuessa. Toimialatyön toteutusta ja siihen suunnattua kritiikkiä käsitellään luvuissa 4-7. Puutuoteteollisuus Puutuoteteollisuudessa toimii Keski-Suomessa noin 300 yritystä joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 500 milj. euroa (2003). Yritysten henkilöstö on noin 3000 henkeä. Alan liikevaihdosta yli 60 % tulee sahauksesta ja levyjen valmistuksesta. Puutuotteiden valmistuksen osuus on neljännes ja huonekalujen valmistuksen osuus kymmenys. Puutuotteiden osuus liikevaihdosta on toimialatyön kuluessa kasvanut ja huonekalujen osuus supistunut. Alan suuriin yrityksiin kuuluu mm. Honkarakenne. Puutuoteteollisuuden toimialatyön alkuperäisenä tavoitteena oli puun jatkojalostuksen kehittäminen korkealaatuisiksi lopputuotteiksi ja näiden markkinointi maailmalle. Välineinä nähtiin uuden yritystoiminnan tukeminen, verkottuminen ja uusien tuotantotekniikoiden käyttöönotto. Toimialatyön kuluessa on painottunut siirtyminen tuotantolähtöisestä toimintatavasta asiakaslähtöiseen. Myös osaamisen kehittämisen painoarvo on kohonnut toimialatyön edetessä. Keski-Suomen puutuoteteollisuuden strategia on perustunut toimialan syvälliseen analyysiin toimialan tilanteesta ja mahdollisuuksista ja yritykset ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa työn tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Puualalla on käynnissä voimakas kansainvälinen murros, jonka seurauksena puutoimialan kansainvälinen kilpailu on kiristymässä Euroopan sisällä: Suomea edullisemman kustannustason maiden, kuten uusien EU-jäsenmaiden ja Venäjän sisällä puutoimiala kehittyy ja valtaa markkinoita, erityisesti sahauksessa ja huonekaluteollisuudessa. Tähän toimintaympäristön muutokseen reagoimiseksi Keski-Suomen puuala saa ja on saanut tukea valtakunnalliselta Puu-Suomi toimintaohjelmalta. Arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen (tarkemmin luvussa 6) mukaan puutoimialan yrittäjät arvioivat, että alan toimialatyön painotukset ovat varsin hyvin kohdallaan. Toimialatyötä pidetään myös kohtuullisen toimivana, selkeänä ja joustavana alan kehittämistyönä. Puutuoteteollisuudella on tuotannon ja työllisyyden kannalta suuri merkitys Keski-Suomessa. 14

13 Toimialalla on Keski-Suomessa veturiyrityksiä ja niiden kanssa verkostomaisessa yhteistyössä toimivia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ala soveltuu erittäin hyvin maakunnallisen toimialatyön kohteeksi. Puutuoteteollisuuden strategia on hyvin perusteltu ja sen painotukset ovat kehittyneet toimintaympäristön muuttuessa. Sen sijaan toimialatyön toteutuksessa on jonkin verran aihetta kritiikkiin (luvut 4-7). Graafinen teollisuus ja viestintä Graafisessa teollisuudessa ja viestinnässä toimii Keski-Suomessa noin 250 yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 180 milj. euroa (2003). Yritysten henkilöstö on noin henkeä. Alan liikevaihdosta yli 80 % tulee kustantamisesta ja painamisesta. Mainonnan ja viestinnän osuus liikevaihdosta on alle viidennes, mutta yritysten lukumäärästä suunnilleen puolet. Toimialan suurimpia yrityksiä ovat Keskisuomalainen, Gummerus kirjapaino ja Otavan kirjapaino. Alun perin toimialatyön kohteeksi oli rajattu graafinen teollisuus, ja viestintä tuli mukaan vasta vuonna Laajennuksen myötä alan verkostomaisuus korostui huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Graafisen teollisuuden ja viestinnän myynnistä valtaosa suuntautuu kotimaan markkinoille. Toimialatyön tavoitteena on ollut kasvun hakeminen viennistä ja kansainvälistymisestä. Työn tärkeänä lähtökohtana oli alan nopea tekninen muutos 1990-luvulla. Toimialatyön painotuksena graafisessa teollisuudessa on ollut yritysten tukeminen teknisessä kehityksessä ja tuottavuuden kasvussa sekä tähän liittyvä osaamisen kehittäminen. Yritysten laatujärjestelmien kehittäminen on tullut keskeiseksi osaksi toimialatyötä. Verkottumisen edistäminen on noussut merkittäväksi kehittämisen välineeksi erityisesti viestintäalan mukaantulon myötä. Graafisella alalla maakunnan suuret yritykset eivät toimi yritysverkostojen veturityrityksinä samalla tavalla kuin esimerkiksi metalliteollisuudessa. Tästä syystä verkostoitumisen perustana ovat pikemmin yhteiset tarpeet koulutuksessa ja teknologiassa kuin toiminta alihankintaketjuissa. Toimialatyössä on selvitetty aktiivisesti yritysten kehitys- ja koulutustarpeita. Graafisen ja viestintäalan toimialatyössä toimialapäälliköiden vaihtuvuus on vaikuttanut merkittävästi strategisiin painotuksiin ja toimialatyön käytännön suuntautumiseen. Arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen (tarkemmin luvussa 6) mukaan graafisen ja viestintäalan yrittäjät arvioivat, että toimialatyö on erittäin selkeää ja joustavaa ja myös kokonaisuudessaan varsin toimivaa. Sen sijaan toimialatyön painotusten suhteen osa yrittäjistä oli kriittisiä. Graafisella teollisuudella ja viestinnällä on tuotannon ja työllisyyden kannalta kohtalainen merkitys Keski-Suomessa. Alalla toimii Keski-Suomessa erikokoisia yrityksiä, mutta alan suuret yritykset eivät ole veturiyrityksiä vastaavassa mielessä kuin esimerkiksi metallissa. Alan verkostomaisuus on vahvistunut toimialatyön laajentamisen kautta viestintäalalle, joista monet toimivat painotalojen asiakkaina. Kokonaisuudessaan ala soveltuu kohtuullisen hyvin maakunnallisen toimialatyön kohteeksi. Koulutuksen ja teknisen kehityksen osalta toimialatyön strategia on hyvin perusteltu. Kuitenkin tosiasia on, että toimialaliikevaihdon ja työllisyyden kasvu on pysähtynyt ja kehitys kääntynyt laskuun. Työn painotukset kaipaavat laajennusta ja uusia näkökulmia. Elektroniikkateollisuus Elektroniikkateollisuudessa toimii Keski-Suomessa jonkin verran alle 100 yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 420 milj. euroa (2003). Yritysten henkilöstö on noin 2000 henkeä. Alan liikevaihdosta suunnilleen kaksi kolmannesta tulee tietoliikennevälineiden valmistuksesta. Sen lisäksi maakunnassa on myös sähkökoneiden ja -laitteiden sekä hienomekaanisten kojeiden valmistusta. Nokia kuuluu alan suuriin yrityksiin Keski-Suomessa. Elektroniikkateollisuuden toimialatyön alkuperäisenä tavoitteena oli saada Keski-Suomi hyötymään informaatioteknologian voimakkaasta kasvusta, jonka arvioitiin jatkuvan. Maakunnalla nähtiin olevan hyvät edellytykset houkutella alan kansainvälisiä yrityksiä sijoittumaan alueelle yliopiston koulutus- ja tutkimuspanostusten sekä osaavan työvoiman vetäminä. Toimialatyön painotuksena oli koulutuksen, tutkimuksen ja uusien toimintapuitteiden kehittämisen koordinointi. Myös aloittavien yritysten kasvun tukeminen sekä kansainvälisten investointien houkuttelu nähtiin keskeisinä. Informaatioteknologia-alan toimintaympäristö muuttui ratkaisevasti vuosituhannen vaihteessa ja voimakas kasvu kääntyi laskuksi vuonna Sen jälkeen toimialatyötä on hallinnut sopeutuminen uuteen tilanteeseen, erityises- 15

14 ti Sanminan lakkauttamiseen. Viime vuosina elektroniikan toimialatyölle on haettu uusia painotuksia mm. toimialarajat ylittävästä yhteistyöstä mm. tuotantoautomaatiossa ja muissa elektroniikan sovelluksissa. Massavalmistuksen sijasta haetaan entistä vahvempaa jalansijaa korkeaa osaamista vaativasta tuotekehityksestä sekä ohjelmistotuotannosta. Elektroniikkateollisuuden toimialatyössä toimialapäälliköiden vaihtuvuus (nykyinen toimialapäällikkö on kolmas) on vaikuttanut merkittävästi strategisiin painotuksiin ja toimialatyön käytännön suuntautumiseen. Arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen (tarkemmin luvussa 6) mukaan elektroniikka-alan yrittäjät arvioivat, että toimialatyö on erittäin joustavaa ja kokonaisuudessaan varsin selkeää sekä myös toimivaa. Sen sijaan toimialatyön painotusten suhteen osa yrittäjistä oli kriittisiä. Elektroniikka-alalla on tuotannon ja työllisyyden kannalta suuri merkitys Keski-Suomessa myös vuonna 2001 alkaneen taantuman jälkeen. Toimialatyön haasteena on, että alan kansainvälisillä suuryrityksillä on omat kansainväliset verkostonsa eivätkä ne ole erityisen vahvasti suuntautuneet maakunnalliseen kehitystyöhön. Toisaalta rajanveto elektroniikan tuotannon, tietoliikenteen ja tietojenkäsittelypalveluiden välillä on häilyvää. Kokonaisuudessaan elektroniikan toimialatyö kaipaa strategian ja toimintatapojen uudelleen arviointia, jolloin tulisi tiiviissä vuorovaikutuksessa yritysten kanssa täsmentää, mihin yritysjoukkoon työ suunnataan ja minkälaiselle verkostoitumiselle ja yhteiselle kehittämiselle yrityksillä on tarvetta. Käynnissä olevaa suuntautumista toimialarajat ylittävään yhteistyöhön on perusteltua syventää ja ottaa se keskeiseksi osaksi uudistettavaa strategiaa. Matkailu Matkailuala kattaa Keski-Suomessa hotellit ja muun majoitustoiminnan, matkatoimistot ja muun matkailua palvelevan toiminnan sekä osan henkilöliikenteen ja virkistys- ja urheilutoiminnan yritystoiminnasta. Matkailualalla toimii Keski-Suomessa noin 150 yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 80 milj. euroa (2003). Yritysten henkilöstömäärä on noin 800 henkeä. Keski-Suomen matkailualan ytimen muodostavat Jyväskylän seudun hotellit ja matkailukohteet, Himoksen laskettelukeskus sekä maakunnan lomakeskukset ja niiden kanssa yhteistyössä toimivat ohjelmapalvelu- ja muut yritykset. Keski-Suomen matkailukohteissa oli vuonna 2003 noin 1,1 miljoonaa majoitusvuorokautta, joista kotimaisten vierailijoiden osuus oli noin 80 % ja ulkomaalaisten 20 %. Lähtötilanteessa Keski-Suomen matkailuyritysten kapasiteetti oli pahasti vajaakäyttöistä. Matkailun toimialatyön tavoitteena on ollut lisätä Keski-Suomen matkailumyyntiä erityisesti ulkomaisille asiakkaille. Keinoina ovat olleet matkailupalveluiden tuotteistaminen, matkailuyritysten yhteishankkeiden toteuttaminen sekä myyntikanavien rakentaminen. Toimialatyöllä on pyritty tukemaan yritysten verkottumista erityisesti siten, että matkailukeskukset toimivat yhteistyössä pienten ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten kanssa. Markkinoinnissa on pyritty vahvistamaan maakunnallista Keski-Suomen matkailubrandia. Tulevaisuuden visiona on Keski-Suomen matkailun liittäminen osaksi Järvi-Suomen matkailubrandia erityisesti ulkomaisessa markkinoinnissa. Julkisella sektorilla on ollut perinteisesti vahva rooli matkailuelinkeinossa sekä valtakunnallisesti että Keski-Suomessa. Kunnilla ja kuntavetoisilla seutuorganisaatioilla on ollut keskeinen osa matkailumarkkinoinnissa. Matkailuyrityksille on myönnetty runsaasti julkista tukea. Lisäksi julkinen sektori hallitsee monia matkailukohteita ja -tapahtumia sekä matkailun kannalta tärkeää liikenteen perusrakennetta. Yhtenä lähtökohtana matkailun toimialatyölle on ollut julkisen sektorin roolin muuttuminen ja vastuun siirtyminen suoraan yrityksille itselleen erityisesti matkailupalvelujen myynnissä. Toinen Keski-Suomen toimialatyön lähtökohta on ollut matkailun yrityskentän hajanaisuus ja yhteisen tahdon ja näkemyksen puuttuminen. Tämä on heijastunut yritysten ja yritysryhmittymien välisinä ristiriitoina Keski-Suomen matkailun kehittämisessä. Keski-Suomen matkailuelinkeinon strategia laadittiin varsin laajalla pohjalla kymmenien yritysten myötävaikutuksella. Strategia pohjautuu perusteelliseen analyysiin Keski-Suomen matkailun heikkoukista ja vahvuuksista, uhista ja mahdollisuuksista. Strategiassa ilmaistut tavoitteet ja keinot ovat perusteltuja ja pohjautuvat tehtyyn analyysiin. Tästä huolimatta arvioinnin tulos on, että suuri osa Keski-Suomen matkailuyrityksistä ei ole sitoutunut strategiaan, jonka laatimisessa ne ovat olleet mukana. Arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen 16

15 (tarkemmin luvussa 6) mukaan matkailualan yrittäjät suhtautuvat varsin kriittisesti matkailun toimialatyön painotuksiin. Puolet vastanneista yrityksistä arvioi, että toimialatyön painotukset eivät ole kohdallaan. Myöskään toimialatyön toimivuuteen ja selkeyteen kokonaisuudessaan kuten myös joustavuuteen ollaan yleisesti tyytymättömiä. Monien yritysten kriittisyys kohdistuu suoraan Keski-Suomen matkailun toimialapäällikköön. Kokonaisuudessaan Keski-Suomen matkailualalla toimialatyön painotusten ja toteutuksen sekä yritysten omien tavoitteiden ja mahdollisuuksien välillä on selvä ristiriita. Yleistäen ilmaistuna yrityksillä ei ole valmiuksia niin nopeaan ja suoraviivaiseen etenemiseen esimerkiksi matkailupalveluiden kansainvälisessä markkinoinnissa kuin toimialatyön strategiassa on kaavailtu. Etenkin Pohjoisessa Keski-Suomessa matkailuyritysten halu panostaa maakunnan laajuiseen tai laajemman Järvi-Suomen alueen puitteissa tapahtuvaan yhteistyöhön ja yhteismarkkinointiin tuntuu käytännössä olevan vähäinen. Sen sijaan matkailuyritykset ovat ensi sijassa suuntautuneet verkostoitumiseen ja yritysten väliseen yhteistyöhön oman seutukunnan tai kunnan alueella Matkailun toimialatyössä tavoitteita, tavoitteisiin pääsemisen etenemispolkua sekä toimialatyön sisällöllisiä painotuksia tulisi arvioida uudelleen. Tämä edellyttää perusteellista ja avointa keskustelua alueen matkailuyritysten ja seutukunnallisten ja paikallisten matkailun toimijoiden kanssa. Käsityö/pienteollisuus Käsityö/pienteollisuudessa toimivia yrityksiä on Keski-Suomessa noin 200, lisäksi alalla toimii lukuisia pienimuotoista tuotantoa harjoittavia käsityöammattilaisia. Pääasiassa yritykset toimivat puutuotteiden sekä tekstiilien ja vaatteiden valmistuksessa. Tärkeimmän tuoteryhmän muodostavat lahja-, koriste- ja sisustustavarat. Alan yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 40 milj. euroa (2003) ja yritysten henkilöstömäärä on noin 500. Lähes kaikki alan yritykset ovat pieniä, veturiyrityksiä tai edes merkittävää alihankintaverkostoa ylläpitäviä yrityksiä maakunnassa ei ole. Käsityö/pienteollisuus sisällytettiin mukaan toimialatyöhön, koska sillä nähtiin olevan kasvupotentiaalia. Toimialatyön tavoitteena oli saada aikaan muutos osa-aikaisesta ja pienimuotoisesta toiminnasta kokopäiväiseksi ja työllistäväksi pienteolliseksi liiketoiminnaksi. Keinoina nähtiin tuotantoteknologian kehittäminen puoliteolliseksi sarjatuotannoksi, alkavien yritysten toiminnan tukeminen, yritysten verkottuminen sekä ennen kaikkea yhteismarkkinointi. Keski-Suomen käsityö/pienteollisuuden strategia on perustunut suurelta osin toimialapäälliköiden perusteelliseen ja asiantuntevaan toimialan ja markkinoiden analyysiin. Yritysten rooli strategian muodostamisessa on jäänyt selvästi vähäisemmäksi kuin muilla toimialoilla. Käsi/pienteollisuuden toimialatyön perusongelma on se, että sinänsä pienellä toimialalla on vain vähän kasvuhakuisia yrityksiä, joilla on halua tai edellytyksiä systemaattisesti kehittää tuotantoaan ja kasvattaa myyntiään. Tässä mielessä alan kasvupotentiaali on alun perin selvästi yliarvioitu. Käsityö/pienteollisuuden toimialatyössä toimialapäälliköiden vaihtuvuus on vaikuttanut merkittävästi strategisiin painotuksiin ja toimialatyön käytännön suuntautumiseen. Kuitenkin arvioinnin yhteydessä yrityksiltä saadun palautteen (tarkemmin luvussa 6) mukaan käsi/pienteollisuuden toimialatyöhön aktiivisesti osallistuneet yrittäjät suhtautuvat erittäin positiivisesti toimialatyöhön. Lähes kaikki vastaajat arvioivat, että työn painotukset ovat hyvin kohdallaan. Myös toimialatyön joustavuuteen ja toimivuuteen kokonaisuudessaan oltiin hyvin tyytyväisiä ja kohtuullisesti myös joustavuuteen. Käsi/pienteollisuuden kasvupotentiaali on tähän mennessä saatujen kokemusten valossa alun perin yliarvioitu. On kyseenalaista, soveltuuko koko ala nykyisellä tavalla rajattuna toimialatyön kohteeksi. Toisaalta yrityksiltä saatu palaute toimialatyön toteutuksesta osoittaa, että työhön aktiivisesti osallistuneet kasvuhakuiset mikroyritykset ovat toimintatapaan ja tuloksiin erittäin tyytyväisiä. Tämä voitaneen yleistää laajemminkin mikroyrityksiin, ja tulokset osoittavat, että kasvuhakuisilla mikroyrityksillä on tarvetta saada tukea ja asiantuntevia neuvoja tuotannon, johtamisen sekä myynnin ja markkinoinnin kehittämisessä. Nykyisessä laajuudessaan käsi/pienteollisuus on toimialatyön alkuperäisiin tavoitteisiin suhteutettuna liian suppea ja pienimuotoinen yritysryhmä toimialatyön mielekkääksi kohteeksi. Yritys- 17

16 joukkoa tulisi laajentaa esimerkiksi seuraaviin vaihtoehtoisiin suuntiin: - Käsi/pienteollisuuden puitteissa naapurimaakuntiin, jolloin samantapaisia tuotteita valmistavien yritysten joukko laajenisi ja verkostomaiselle yhteistyölle tuotannossa, tuotekehityksessä ja jakelussa ja markkinoinnissa saataisiin laajempi pohja. - Kasvuhakuisiin mikroyrityksiin Keski-Suomessa koko teollisuuden ja osittain palvelualojen piirissä, jolloin käsityöalan yrityksille kehitettyjä työskentelymuotoja voitaisiin hyödyntää laajemmassa yritysjoukossa. - Luovan toiminnan aloille, jolloin yritysjoukkoa laajennettaisiin kulttuurin ja viestinnän aloilla toimiviin yrityksiin. Toimialatyön strategian kehittäminen Toimialatyön strategian kehittäminen edellyttää toimivaa ja jatkuvaa vuoropuhelua ja keskusteluyhteyttä maakuntaliiton ja rahoittajaviranomaisten sekä maakunnan elinkeinoelämän ylimmän johdon välillä. Erityisen tärkeätä tämä on silloin, kun strategiaa kokonaisuudessaan tai jonkin toimialan osalta muutetaan tai tarkistetaan. Toimialatyön lähtötilanteessa aluetalouden ahdinko ja meneillään ollut murros pakottivat maakunnan keskeiset vaikuttajat yhteen analysoimaan ongelmia sekä suunnittelemaan uutta kehittämisstrategiaa. Toimialatyön käynnistämisen jälkeen keskusten tarve on ollut vähemmän polttava, ilmeisesti myös henkilövaihdokset ovat ohentaneet osaltaan yhteyttä. Toimialatyön strategian uudistamiseksi, mm. toimialat ylittävän horisontaalisen näkökulman vahvistamiseksi sekä toimialoittaisten strategioiden uudistamiseksi keskeisten osapuolten ylimmän johdon keskusteluyhteyttä pitäisi uudelleen vahvistaa. 18

17 4 Toimialatyön toteutuksen arviointi Toimialapäällikön rooli Toimialatyön alkuperäisten kaavailujen mukaisesti toimialapäällikön roolina on ollut toimia: kokonaisuuden näkijänä verkon kutojana visionäärinä itujen löytäjänä alansa koordinaattorina linkkinä työelämän ja oppilaitosten välillä. Sekä toimialapäälliköiden itsensä että muiden haastateltujen mielestä nämä roolit ovat kuvanneet tarkoituksenmukaisella tavalla toimialapäällikön työn oleellista sisältöä. Tämän lisäksi roolit ovat toteutuneet varsin hyvin, mutta vaihtelevilla painotuksilla, kunkin toimialapäällikön työssä. Kokonaisuudessaan toimialatyön alkuperäiset tavoitteet toimialapäällikön roolista ja työnkuvasta ovat toteutuneet hyvin. Karkeasti yleistäen voidaan arvioida, että pitkään alalla ja toimialapäällikköinä toimineilla vetäjillä korostuvat kokonaisuuden näkijän ja visionäärin roolit. Tuoreemmilla toimialapäälliköillä korostuu hanketoiminnan koordinaattorin rooli. Graafisen ja viestintäalan sekä käsi/pienteollisuuden toimialapäälliköt ovat olleet muita enemmän suorassa kanssakäymisessä alan yritysjoukon kanssa, mukaan luettuna mikroyritykset. Verkottumisen edistäjän, kehitystyön koordinaattorin sekä työelämän ja koulutuslaitosten välisenä linkkinä toimiminen on vahvasti mukana jokaisen toimialapäällikön työssä. Toimialapäälliköt ovat olleet myös yritysten näkökulmasta uskottavia oman toimialansa asiantuntijoita. Yhdessäkään yritysten tai rahoittajien taholta tulleessa palautteessa ketään toimialapäällikköä ei kritisoida oman alansa asiantuntemuksen puutteesta. Työn organisointi ja sen edut ja haitat Kuten luvussa 2 todettiin, toimialapäälliköiden työ on organisoitu siten, että Keski-Suomen liitto rahoittaa toimialapäälliköiden kustannuksista 80 % ja erilliset isäntäorganisaatiot kukin 20 %. Organisointimallin alkuperäisenä tavoitteena oli taata toimialapäälliköiden riippumattomuus, estää työnkuvan muuttumista virkamiesmäiseksi ja mahdollistaa päälliköiden rooli yritysten palveluksessa. Myös nämä tavoitteet ovat toteutuneet varsin hyvin. Yritysten ja rahoittajien palautteessa ei kyseenalaistettu toimialapäälliköiden puolueettomuutta tai riippumattomuutta. Toinen puoli organisointijärjestelyä on, että malli on johtanut myös selviin ongelmiin toimialapäälliköiden työssä ja etenkin heidän keskinäisessä yhteistyössään. Toimialapäälliköt ovat jossain määrin yksinäisiä ratsastajia, jotka riippumattomuuden hintana kärsivät organisaatiolta saatavan tuen vähäisyydestä ja toimialapäälliköiden keskinäisen vuorovaikutuksen ohuudesta. Nykyisten isäntäorganisaatioiden kautta toimialapäälliköt eivät saa riittävää tukea esimerkiksi tiedotustoimintaan. Tämä heijastuu epäyhtenäisyytenä tiedotustoiminnassa ja joillain toimialoilla toimialapäällikön, yritysten ja rahoittajien välisen tiedonkulun satunnaisuutena. Toimialatyöllä ei ole esimerkiksi omaa www-sivustoa. Osittain tiedotustoiminnan matalasta profiilista johtuen toimialatyön näkyvyys yrityksissä ja mm. tiedotusvälineissä on vaatimatonta. Poikkeuksen muodostaa graafinen ja viestintäala, jossa toimialapäälliköllä on oman taustansa kautta vankka ote tiedottamiseen. Yhteinen taustaorganisaatio mahdollistaisi, että toimialapäälliköillä olisi käytettävissään ammattimaisen tiedottajan tukipalvelut, mukaan luettuna www-sivustojen ylläpito ja postitus/viestitysosoitteiden ylläpito. Organisointitavasta johtuen toimialapäälliköillä ei ole myöskään käytettävissään riittäviä hallinnollisia apuvälineitä, kuten yhdenmukaisesti toteutettua yritysrekisteriä/luetteloa toimialatyön piiriin kuuluvista yrityksistä tai avustavaa työvoimaa esim. erilaisten taustaselvitysten tekemistä varten. Yhteinen taustaorganisaatio mahdollistaisi tällaisten palveluiden keskitetyn järjestämisen. Erillinen isäntäorganisaatio on ilmeisesti etäännyttänyt toimialapäälliköitä maakuntaliiton johdosta, jolloin mutkatonta keskusteluyhteyttä ja puolin ja toisin tapahtuvaa ajan tasalla pitämistä ei ole syntynyt siinä mitassa kuin olisi hedelmällistä. 19

18 Erilliset isäntäorganisaatiot ovat osaltaan vaikuttaneet myös siihen, että toimialapäälliköiden välinen vuorovaikutus on jäänyt vähäiseksi, lukuun ottamatta metalli- ja puutoimialaa, joiden päälliköt toimivat samassa isäntäorganisaatiossa yhteisessä työhuoneessa. Yhteinen sijaintipaikka mahdollistaisi paitsi organisoidun, myös satunnaisen epämuodollisen vuorovaikutuksen esimerkiksi yhteisten kahvitaukojen ja lounaiden muodossa. Tämä edistäisi kokemusten vaihtoa toimialatyön tapahtumista, menetelmien ja toimintamallien välittämistä toisille sekä näkemysten välittämisen kokeneiden ja tuoreiden toimialapäälliköiden välillä. Erillisten isäntäorganisaatioiden malli, jossa isäntäorganisaatio ei kuitenkaan ole toiminnallisesti vastuussa työn tuloksista, johtaa myös siihen, että toimialatyössä kertyvä tieto ei välity ja kumuloidu organisaatioon, vaan jää toimialapäällikölle itselleen. Tämä johtaa siihen, että toimialapäälliköiden vaihdokset ovat poikkeuksetta raskaita ja pitkäkestoisia prosesseja, joissa uusi toimialapäällikkö joutuu aloittamaan työnsä lähes tyhjästä, koska organisaatio ei pysty välittämään edellisen toimialapäällikön keräämää tietämystä uudelle. Tämä on resursseja kuluttavaa ja tehotonta. Toimialatyössä useiden toimialojen yhteisiä kehittämisprojekteja tai systemaattista kokemusten vaihtoa voisi olla esimerkiksi seuraavilla kehittämisalueilla: - laatujärjestelmien käyttöönotto - yhteinen koulutus (esim. tietotekniikka, markkinointi, kielitaito, EU-tuntemus jne.) - yritysten kehittämistarpeiden analyysi - logistiikka - tuotekehitys - informaatioteknologian hyödyntäminen - tuotantoautomaatio - markkinointi - liiketoiminnan johtaminen - yritystoiminnan tukipalveluiden käyttö. Toimialojen keskinäinen vuorovaikutus Kuten edellisen luvun alussa todettiin, toimialojen keskinäinen vuorovaikutus eli horisontaalisuus on toimialatyön strategiassa vain heikosti esillä. Tämä näkökulma puuttuu myös toimialatyön toteutuksesta. Horisontaalista, toimialojen yli ulottuvaa näkökulmaa voidaan perustella ainakin kahdella argumentilla. Ensiksi, toimialojen välillä tapahtuva yritysten verkottuminen lisää osaltaan mahdollisuuksia erikoistumiseen ja tuottavuuden kohottamiseen. Toiseksi, eri toimialojen yrityksillä voi olla niiden koosta ja kehitysvaiheesta riippuen yhteisiä kehittämistarpeita, joita voitaisiin toteuttaa yhteisillä projekteilla sekä välittämällä tietoa onnistuneista kokemuksista ja menettelytavoista. Sitä paitsi yritysten keskinäinen kilpailu ei rajoita eri toimialoilla toimivien yritysten yhteistyötä, toisin kuin saman toimialan sisällä. Kuitenkin toimialojen poikki tapahtuvalla verkottumisella täytyy olla yritysten kokema ja hyväksymä tarve. 20

19 5 Hanketyö toimialatyön osana 5.1 Toimialatyön toteutuksen arviointi Hanketoiminnan arviointi perustuu kolmeen lähteeseen. Perustan luo Keski-Suomen liiton hankerekisteri, josta poistettiin selkeät EAKR- ja EMOTR-rahastojen yritystukihankkeet. Jäljelle jäi 172 päätöstä, jotka kohdentuivat 110 eri hankkeeseen. keista on tehty 1 8 erillistä päätöstä. Määritelmän mukaisiin kehittämishankkeisiin liittyi 170 päätöstä. Erillisiä hankkeita oli 109 kappaletta. Tarkempaan tarkasteluun otettiin 75 keskeistä hanketta. Kuva hankkeista täsmentyi toimialapäälliköiden haastatteluissa (6 kappaletta). Yksittäisten hankkeiden lisäksi käsiteltiin yleisemminkin hanketoiminnan osuutta toimialatyössä. Kolmantena aineistona olivat hankevetäjille tehdyn sähköpostikyselyn tulokset. Yhteystiedot saatiin toimialapäälliköiltä. Alustavassa listassa oli 75 hankkeen tiedot ja kysely lähetettiin 50 hankevetäjälle. Vastauksia saatiin 22 eli 51 % tavoitetuista hankevetäjistä (7 hankevetäjää ei eri syistä tavoitettu enää sähköpostilla). Vastauksia tuli tasaisesti kaikilta toimialoilta. Hanketoiminta on jaettu tässä tarkastelussa kehittämishankkeisiin, joissa hankkeen toteuttaja ei ole lopullinen edunsaaja ja suuriin tukiin, joissa tuen saaja on suoraan sen lopullinen käyttäjä, yritys. Näistä kiinnostuksen kohteena ovat tässä työssä ensisijaisesti kehittämishankkeet. Tarkastelu perustuu kahteen lähteeseen: Keski-Suomen liiton pitämään seurantarekisteriin sekä toisaalta toimialajohtajien haastatteluihin ja toimialatyön hanketyötä esittelevään kirjalliseen materiaaliin. Hankeseurantarekisteristä on saatavissa seuraavat tiedot: - hankkeen totuttaja - vastuuviranomainen - toimiala - maantieteellinen kohdentuminen - rahoitus yhteensä vuosien aikana (jaoteltuna EU, valtio, kunnat, yksityinen, muu) - tavoitellut vaikutukset (uudet yritykset, uudet ja uudistetut työpaikat, koulutuspäivät) - päätöksentekovuosi - rakennerahasto-ohjelma (tavoite -1, -2, -3) Havaintoyksikkö on yksi erillinen päätös. Hank- 21

20 5.2 Hanketyön kokonaisuus Taulukko 5.1. Toimialatyön kokonaisrahoitus toimialoittain, tilanne Rahoitus yhteensä (suluissa % - osuus koko toimialan rahoituksesta) Toimialatyö Kehittämishankkeet Suorat yritystuet Yhteensä Milj. Milj. Milj. Metalli 7,52 (10) 67,2 (90) 74,8 (100) Puu 3,9 (14) 24,3 (86) 28,2 (100) Graafinen ja viestintä 4,6 (55) 3,8 (45) 8,4 (100) Elektroniikka 3,43 (23) 11,0 (77) 14,3 (100) Matkailu 4,1 (29) 10,0 (71) 14,2 (100) Käsi- ja pienteollisuus 1,0 (22) 3,5 (78) 4,5 (100) Yhteensä 24,5 (17) 119,9 (83) 144,4 (100) Lähde: Keski-Suomen liiton seurantatieto Hankkeiden toteutus ja niihin käytetyt resurssit Rahoitus Tehdyn luokittelun jälkeen toimialatyön rekisteröidystä kokonaisvolyymista voitiin erottaa kehittämishankkeisiin käytetty kokonaisrahoitus. Kokonaisrahoitukseen lasketaan sekä julkinen (EU, valtio, kunnat, muu) että yksityinen rahoitus. Kokonaisrahoituksella mitaten 52 % koko toimialatyön volyymista kohdentuu metallialalle. Pääosin se koostuu suorista yritystuista, joita on 5/6 kokonaisrahoituksesta. Yritystukea kohdentui erityisesti metalli- ja puutoimialoille. Lisäksi elektroniikan toimialalle tuli runsaasti yritystukea, mutta mukaan oli luettu jonkin verran myös ICT-alan yrityksiä. Varsinaisen kehittämistyön osalta saatu 24,5 miljoonan euron rahoitus jakautui (suuruusjärjestyksessä) seuraavasti: Metalli 31 % Graafinen ja viestintä 19 % Matkailu 17 % Puu 16 % Elektroniikka 14 % Käsi- ja pienteollisuus 4 % Metallin toimiala sai siis selvästi enemmän ja käsi- ja pienteollisuus selvästi vähemmän rahaa kehittämishankkeisiin kuin muut toimialat. Metallin toimialan liikevaihto on kuitenkin yli puolet kehitettävien toimialojen yhteisestä liikevaihdosta, joten sen osuus kehittämishankkeiden kokonaisvolyymista on selvästi sitä pienempi. Vastaavasti matkailun, graafisen ja viestinnän ja käsi- ja pienteollisuuden osalta saadun kehittämispanoksen osuus on selvästi niiden liikevaihto-osuutta suurempi. Usein tarkasteluissa otetaan erikseen esiin valtion ja EU-raha, jotka edustavat varsinaista tulovirtaa alueelle. Keski-Suomen toimialatyöhön tuli vuosina EU:n ja valtion rahoitusta kaikkiaan vajaat 40 miljoonaa euroa. Tästä vajaat 40 %, 14,3 miljoonaa euroa, kohdentui kehittämishankkeisiin ja loput runsaat 60 % suoriin yritystukiin. Suhde on siis huomattavasti tasapainoisempi kuin kokonaisrahoituksessa. Toimialojen keskinäiset suhteet ovat kuitenkin samat kuin kokonaisrahoituksessa, joten jatkossa tässä työssä käytetään kokonaisrahoitusta hanketoiminnan volyymin kuvaajana. Toteuttajat Mukaan otetulla 109 hankkeella oli 48 eri toteuttajaa. Kymmenen suurimman toteuttajan kautta kulki kuitenkin 69 prosenttia rahoituksesta. Tyypeittäin jaoteltuna toteuttajia olivat: Kunnalliset elinkeinoyhtiöt 9,5 M Oppilaitokset 8,7 M Yritykset 2,6 M Viranomaiset 1,1 M 22