Pöytäkirja. Kirkon talo, kokoushuone Henrik, Eteläranta 8, Helsinki

Transkriptio

1 Pöytäkirja 1/2019 Aika/Tid Paikka/Plats klo 10:00 Kirkon talo, kokoushuone Henrik, Eteläranta 8, Helsinki Jäsenet Arkkipiispa Tapio Luoma puheenjohtaja Turun arkkihiippakunta Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta Piispa Jari Jolkkonen Kuopion hiippakunta poissa Piispa Teemu Laajasalo Helsingin hiippakunta saapui 5 aikana Piispa Jukka Keskitalo Oulun hiippakunta Kenttäpiispa Pekka Särkiö Tuomiorovasti Antti Kujanpää Espoon hiippakunta Tuomiorovasti Ilpo Rannankari Kuopion hiippakunta Vt. kirkkoneuvos Aulikki Mäkinen Toiminnallisen osaston johtaja Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen sihteeri Esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala Esittelijä Kirkkoneuvos, ulkoasiainosaston johtaja Kimmo Kääriäinen Esittelijä poissa Muut kutsutut Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Viestintäjohtaja Toimistosihteeri Petri Merenlahti Juha Meriläinen Tuomo Pesonen Maria Borg-Karlsson Tiedottajat Viestintäpäällikkö Sakkunnig inom kommunikaiton Eeva-Kaisa Heikura Åsa Holmvik

2 Pöytäkirja 1/2019 Sisällysluettelo 1 Istunnon avaus Nimenhuuto Työjärjestys Pöytäkirjan tarkastajat Rippikoulumateriaalin hyväksyminen Kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritteleminen Nuoren kastaminen ja kirkkoon liittyminen rippikoulun alkuvaiheessa Nuoren kastaminen ja kirkkoon liittyminen rippikoulun alkuvaiheessa Espoon tuomiokapitulin aloite kummitodistusten antamista koskevaksi ohjeeksi Aloite kummitodistusten antamista koskevaksi ohjeeksi Yhteisvastuukeräys vuonna Pyyntö piispainkokoukselle Yhteisvastuukeräyksen 2020 esimiespiispan nimeämiseksi Tiedoksi merkittävät asiat Matkaraportti LML:n pohjoisen alueen kokouksesta "Churches in Time of Change" Seuraavat istunnot Istunnon päättäminen Viimeinen allekirjoitettu sivu... 26

3 Pöytäkirja 1/ Istunnon avaus Piispainkokouksen istunto Helsingissä, Kirkkohallituksessa alkoi maanantaina klo Istunnon aluksi arkkipiispa Tapio Luoma toimitti aamurukouksen (laudes).

4 Pöytäkirja 1/ Nimenhuuto Todettiin läsnä olevat piispainkokouksen jäsenet sekä se, että Espoon tuomiokapituli on määrännyt piispan viran ollessa avoimena tuomiorovasti Antti Kujanpään ja Kuopion tuomiokapituli piispan ollessa estyneenä tuomiorovasti Ilpo Rannankarin osallistumaan piispainkokoukseen läsnäolo- ja puheoikeudella kirkkojärjestyksen 21 luvun 1 :n 2 momentin mukaisesti.

5 Pöytäkirja 1/ Työjärjestys Päätösehdotus Päätös Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Hyväksyttiin päätösehdotus.

6 Pöytäkirja 1/ Pöytäkirjan tarkastajat Päätösehdotus Päätös Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan piispa Matti Repo ja piispa Seppo Häkkinen. Hyväksyttiin päätösehdotus.

7 Pöytäkirja 1/ Rippikoulumateriaalin hyväksyminen Diaarinumero DKIR/47/ /2019 Poistettiin listalta.

8 Pöytäkirja 1/ Kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritteleminen Diaarinumero Esittelijä DKIR/1208/ /2018 piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen päätti istunnossaan , että se aloittaa valmistella ohjetta koskien kristillisen kirkon määrittelyä. Taustalla on se, että kirkollisissa avioliittoon vihkimisissä nousee säännöllisin väliajoin esiin tulkinnallisia kysymyksiä kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 :n 2 momentista, jonka mukaan toinen kihlakumppani voi olla muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Säännöksen tulkintaa edesauttaisi, jos olisi olemassa ajantasaiset ohjeet siitä, millaisin kriteerein muun kirkon tai kristillisen yhteisön kristillisyyttä voitaisiin arvioida. Viimeisin ohjeistus asiaa koskien on kuitenkin vuodelta 1988, jolloin piispainkokous antoi avioliittolain muutoksen johdosta suosituksen, mitkä Suomessa toimivat uskonnolliset yhteisöt ovat kristillisiä: kyseessä oli lyhyt yhteisöjen listaus, jonka piispainkokous jo tuolloin tarkoitti väliaikaiseksi. Avioliittoon vihkimistä säätelevän kohdan lisäksi on joukko muitakin kirkkojärjestyksen kohtia (ks. KJ 2, 6, 3 mom; KJ 2: 11, 3 mom; KJ 2, 16, 1 mom; KJ 2: 22, 2 mom; KJ 5: 8, 1 mom), joiden soveltaminen vaatii toimittavalta papilta, kirkkoherralta tai piispalta ja tuomiokapitulilta vastaavaa harkintaa. Koska kaikki edellä mainitut kirkkojärjestyksen kohdat liittyvät jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin tai pappisvirkaan, niitä koskevien tarkempien määräyksien antaminen kuuluu kirkkolain 21 luvun 2 :n perusteella piispainkokouksen toimivaltaan. Ohjetta annettaessa on otettava huomioon se, että voimakkaasti lisääntyneen uskonnollisen kirjon takia Suomessa toimivia kristillisiä yhteisöjä ei voida enää tyhjentävästi luetella, kuten vielä vuonna 1988 pyrittiin tekemään. Globalisaation, maahanmuuton ja Internetin myötä myöskään aiemmin käytetty jaottelu Suomessa toimiviin ja ulkomailla toimiviin yhteisöihin ei ole enää relevantti. Sen sijaan kristillisen yhteisön tunnistamisen periaatteeksi voidaan ottaa ekumeenisen liikkeen baasis, joka on kirjattu Kirkkojen Maailmanneuvoston peruskirjan 1. artiklaan ja joka toimii myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenyyskriteerinä. Kristinuskon määrittelemisen lisäksi ohjeessa on syytä ottaa kantaa siihen, miten muun kristillisen kirkon tai yhteisön jäsenyys käytännössä todetaan kaikkialla maailmassa ei nimittäin ole samanlaista jäsenrekisteriin perustuvaa mallia jäsenyyden toteamiseksi kuin omassa kirkossamme. Liitteenä oleva luonnos ohjeeksi ja sen perusteluiksi on laadittu edellä mainittujen näkökulmien perusteella. Siinä olevat säädösviittaukset lainauksineen ovat kirkolliskokouksen hyväksymään kodifioituun kirkkojärjestykseen, joka on kyseisissä kohdissa sama kuin voimassa oleva kirkkojärjestys.

9 Pöytäkirja 1/ Päätösehdotus Päätös Hyväksytään liitteenä oleva luonnos kristillisen kirkon ja uskontokunnan määrittelemistä koskevaksi piispainkokouksen ohjeeksi ja sen perusteluiksi. Lähetettiin asia jatkovalmisteluun. Toimenpiteet

10 Pöytäkirja 1/ Nuoren kastaminen ja kirkkoon liittyminen rippikoulun alkuvaiheessa Diaarinumero Esittelijä DKIR/838/ /2018 piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala Piispa Seppo Häkkinen teki aloitteen, että piispainkokous ryhtyy toimenpiteisiin 15 vuotta täyttäneen kasteen ja kirkkoon liittymisen helpottamiseksi. Piispa Häkkinen perusteli aloitettaan sillä, että piispainkokouksen antama päätös (KS 96) on joiltakin osin ongelmallinen piispainkokouksen hyväksymän Suuri Ihme Rippikoulusuunnitelma 2017 kannalta. Samassa yhteydessä pidettiin tarkoituksenmukaisena tarkastella mahdollisia muita vuoden 2004 päätökseen sekä Kirjuri-järjestelmään liittyviä muutostarpeita. Aloitteessa viitattiin kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mietintöön 1/2018. Lakivaliokunta piti tärkeänä, että 15 vuoden ikärajasta seuraavaan ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu, jotta nuoret eivät joudu rippikoulua käydessään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin ajankohtaan vuodesta he ovat syntyneet. keskusteli aloitteesta joulukuussa 2018 ja lähetti asian jatkovalmisteluun yhdessä piispa Jari Jolkkosen tekemän järjestörippikoulua koskevan aloitteen kanssa. Tarkoituksenmukaiseksi katsottiin, että rippikouluja koskevia aloitteita käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Valmistelun yhteydessä päädyttiin kokonaisuuden tarkastelun lisäksi kiinnittämään huomiota aikatauluun. Molempien aloitteiden valmistelu samanaikaisesti olisi hitaammin etenevä prosessi. Työskentely aloitettiin nuoren kastetta koskevan uuden säädöksen laatimisesta, sillä vuoden 2019 rippikoulut ovat alkamassa. Päätösehdotus Päätös Toimenpiteet Hyväksytään piispainkokouksen päätös sisällöllisesti ja pyydetään siitä Kirkon laintarkastustoimikunnalta lausunto. Hyväksyttiin päätösehdotus. Lausuntopyyntö laintarkastustoimikunnalle

11 9 Nuoren kastaminen ja kirkkoon liittyminen rippikoulun alkuvaiheessa Asian tausta Piispainkokouksen hyväksymä Suuri Ihme Rippikoulusuunnitelma 2017 (RKS 2017) kannustaa rippikoululaisia osallistumaan ryhmänsä kanssa ehtoolliselle useita kertoja rippikoulun aikana. Ehtoolliselle osallistuminen ei ole mahdollista ennen kastetta. Rippikoulusuunnitelman lähtökohtana on, että kastamattomat nuoret voidaan kastaa jo rippikoulun alkuvaiheessa ja liittää kirkon jäseniksi. Rippikoulu käydään Suomessa pääsääntöisesti sinä vuonna, jolloin henkilö täyttää 15 vuotta. Ongelmallista on, että rippikouluun tulevat kastamattomat nuoret ovat epätasa-arvoisessa asemassa sen mukaan mihin aikaan vuodesta he ovat syntyneet. Näin ollen nuori voidaan kastaa ja liittää kirkkoon rippikoulun alkuvaiheessa, jos hän täyttää 15 vuotta loppuvuodesta. Sen sijaan, jos nuori täyttää 15 vuotta alkuvuodesta, häntä ei voida kastaa ja liittää kirkkoon rippikoulun alkuvaiheessa. Piispa Seppo Häkkinen teki piispainkokoukselle aloitteen, että piispainkokous ryhtyy toimenpiteisiin 15 vuotta täyttäneen kasteen ja kirkkoon liittymisen helpottamiseksi. Yksinkertaisin ratkaisu ongelman poistamiseksi on aloitteen mukaan voimassa olevan päätöksen kumoaminen ja uuden antaminen. Piispainkokouksen tekemän päätöksen (KS 96) mukaan Kirkon jäseneksi otettavan henkilön, joka on vuotias, tulee osallistua piispainkokouksen hyväksymän rippikoulusuunnitelman mukaiseen opetukseen. Opetuksen on ennen kirkkoon liittymistä kestettävä vähintään 20 tuntia. Aloitteessa viitattiin myös kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mietintöön 1/2018. Lakivaliokunta piti siinä tärkeänä, että 15 vuoden ikärajasta seuraavaan ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu, jotta nuoret eivät joudu rippikoulua käydessään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin ajankohtaan vuodesta he ovat syntyneet. Samassa yhteydessä pidettiin tarkoituksenmukaisena tarkastella mahdollisia muita piispainkokouksen päätökseen (KS 96) sekä Kirjuri-järjestelmään liittyviä muutostarpeita. keskusteli aloitteesta joulukuussa 2018 ja lähetti asian jatkovalmisteluun yhdessä piispa Jari Jolkkosen tekemän järjestörippikoulua koskevan aloitteen kanssa. Piispainkokouksella on toimivalta uuden kirkkojärjestyksen 5 luvun 9 :n 4 kohdan a-alakohdan perusteella antaa täytäntöönpanomääräys kirkkoon liittyvälle annettavasta opetuksesta. Päätös perustuu uuteen kirkkojärjestykseen, koska voimassa oleva kirkkojärjestys tulee muuttumaan ensi vuoden alkuun mennessä. Yleisperustelut Uusi rippikoulusuunnitelma (RKS 2017) tuli voimaan Rippikouluja on tullut pitää tämän suunnitelman mukaan viimeistään lokakuusta 2018 alkaen. RKS 2017 kannustaa rippikouluryhmiä osallistumaan ehtoolliselle useita kertoja rippikoulun aikana. Piispainkokouksen antama päätös on uuden rippikoulusuunnitelman kannalta ongelmallinen, kuten aloitteessa todetaan, sillä 1 :n perusteella kastaminen ja ehtoolliselle osallistuminen ei ole mahdollista rippikoulun alussa, jos nuori on täyttänyt 15 vuotta. Nuoret eivät ole samanarvoisessa asemassa, sillä 15 vuotta täyttäneeltä edellytetään vähintään 20 tunnin opetusta ennen kirkkoon liittymistä. Rippikoulu käydään pääsääntöisesti sinä vuonna, jolloin nuori täyttää 15 vuotta. LIITE: / 7

12 10 Säädöksen vanhentuneet kohdat tulee muuttaa. Lakiteknisesti selkeintä on tehdä muutokset antamalla uusi päätös. Päätöksen pohjaksi ei tule ottaa nyt voimassa olevan kirkkojärjestyksen 1 luvun 3 :n 1 momentin 3 kohtaa, vaan uusi kirkkojärjestys. Tämä sen vuoksi, että säännös tulee muuttumaan ensi vuoden alkuun mennessä. Uuden kirkkojärjestyksen 1 luvun 2 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan: Kirkon jäseneksi otetaan asianomaisen tai hänen vanhempansa tai huoltajansa hakemuksesta muu 15 vuotta täyttänyt henkilö siten, että hän tarpeellisen opetuksen jälkeen saa kasteen tai, jos hänet on oikein kastettu, tunnustaa kirkon uskon. Nykyisessä uskonnonvapauslaissa (1:3 ) vuotiaat ja vuotiaat on eroteltu eri kategorioiksi. 15 vuotta on ikäraja, jonka jälkeen lapsi voi huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä kirkkoon. Uuden kirkkojärjestyksen sanamuoto tarkoittaa, että piispainkokous ei voi poiketa ikärajamäärityksestä eikä siitä, että nuorelle pitää antaa opetusta. Sen sijaan piispainkokous voi täytäntöönpanomääräyksessä päättää tarpeellisen opetuksen kestosta. Tarpeellinen opetus tarkoittaa käytännössä rippikouluopetusta, joka on voimassa olevassa säädöksessä määritelty vähintään 20 tunnin pituiseksi. Opetuksen määrän mallina on ollut aikuisrippikoulun minimikesto. Vähintään 20 tunnin opetuksen katsottiin riittävän henkilölle, joka esimerkiksi koulusivistyksensä puolesta tuntee keskeisen luterilaisen uskon sisällön. Vastaavasti henkilö, joka ei tällaista opetusta ole saanut, 20 tuntia on liian vähän (PK ). Rippikoulusuunnitelmassa kastamattoman nuoren rippikoululta ei ole edellytetty aikuisrippikoulun kanssa samaa tai tiettyä ajallista kestoa: Nuori voidaan kastaa jo rippikoulun alkuvaiheessa. Kasteen ajankohdasta keskustellaan yhdessä nuoren ja vanhempien tai huoltajien kanssa ja se arvioidaan tapauskohtaisesti. (RKS 2017, 13) Aikuisrippikoulun tuntimäärä rippikoulusuunnitelmassa on 20 tuntia. voi määrätä uuden kirkkojärjestyksen 5 luvun 9 :n 4 kohdan a-alakohdan perusteella, että rippikouluun osallistuvan rippikoululaisen tulee saada vain jonkin verran opetusta ennen kirkkoon liittymistä ja että tuo opetuksen määrä poikkeaa aikuisrippikoulun opetuksen määrästä. Kirkkoon liittyminen tapahtuisi rippikoulun alkuvaiheessa, kun kasteen ajankohdasta on ensin keskusteltu yhdessä nuoren ja vanhemman tai huoltajien kanssa sekä arvioitu tarkempaa ajankohtaa tapauskohtaisesti. Rippikoululainen tulee joka tapauksessa saamaan koko rippikoulusuunnitelman mukaisen opetuksen rippikoulun aikana. 15 vuotta täyttäneen kaste sisältää konfirmaation, sillä hän lausuu sen yhteydessä uskontunnustuksen. RKS 2017 mukaisesti voidaan noudattaa käytäntöä, että rippikoulun alussa kastettu nuori voi osallistua normaaliin tapaan rippikouluryhmänsä kanssa konfirmaatioon. Samalla tulee huomata, että kirkon Kirjuri-järjestelmä on rakennettu siten, että 15 vuotta täyttäneellä täytyy olla rippikoulumerkintä järjestelmässä ennen kuin hänet voidaan merkitä kirkon jäseneksi. Tämä asia tulee korjata säädösmuutoksen yhteydessä siten, että kasteen kautta tapahtunut kirkkoon liittyminen voidaan merkitä Kirjuriin ilman merkintää rippikoulun käymisestä. Yksityiskohtaiset perustelut Piispainkokouksen päätöksen 1 :ssä on maininta voimassa olevasta rippikoulusuunnitelmasta vuotiaalta nuorelta voidaan edellyttää rippikoulun käymistä, joka rippikoulusuunnitelman mukaan kestää vähintään 80 tuntia. 15-vuotias on mahdollista kastaa rippikoulun alkuvaiheessa, kun hän on aloittanut puoli vuotta kestävän rippikouluprosessin ja saanut opetusta jonkin verran. LIITE: / 7

13 11 Opetuksen kesto on syytä määritellä tarkemmin vähintään viideksi tunniksi. Opetuksen kesto ei määräydy aikuisrippikoulun keston perusteella, vaan15 17-vuotiaat rinnastetaan muihin puolen vuoden rippikouluprosessissa mukana oleviin nuoriin. Piispainkokouksen päätöksen 2 :n 1 momentissa määrätään, että kirkkoon liittyvän aikuisen tulee käydä rippikoulu. Pykälää on muokattu kieleltään ja terminologialtaan uudistuneen RKS 2017 mukaiseksi. Näkökulma rippikoulun suorittamisesta on siirtynyt osallisuuteen. Aikuisen rippikoulun yhteydessä ei käytetä enää termiä opetussuunnitelma, vaan ilmaisua henkilökohtainen opintosuunnitelma. Opetuksen kestosta määrätään pykälän 2 momentissa. Aikuisrippikoulussa opetuksen kesto on, kuten aikaisemminkin, vähintään 20 tuntia. Pykälän 3 momentti on poikkeussäännös, jonka mukaan painavista syistä opetuksen määrästä voidaan poiketa. Kyseeseen tulevat syyt, joiden vuoksi rippikoulun suorittaminen yllä mainituilla edellytyksillä voidaan katsoa olevan kohtuutonta. Siten kaste on mahdollinen esimerkiksi vakavasti sairaalle tai pian kuolevalle henkilölle, vaikka hän ei pystyisikään käymään rippikoulua. Päätöksen 3 :n 1 momentissa säädetään voimaantulosta sekä 2 momentissa siitä, että päätöksellä kumotaan piispainkokouksen 15 päivänä syyskuuta 2004 antama päätös kirkkoon liittyvälle annettavasta opetuksesta (Kirkon säädöskokoelma nro 96). Päätösehdotus Piispainkokouksen päätös kirkkoon liittyvälle annettavasta opetuksesta on kirkkojärjestyksen (/) 5 luvun 9 :n 4 kohdan a-alakohdan nojalla päättänyt määrätä seuraavaa: 1 Kirkon jäseneksi otettavan henkilön, joka on vuotias, tulee osallistua piispainkokouksen hyväksymän rippikoulusuunnitelman mukaiseen opetukseen. Rippikoululainen voidaan kastaa ja liittää kirkkoon rippikoulun alkuvaiheessa, jos hän on saanut opetusta vähintään viisi tuntia. 2 Kirkon jäseneksi otettavan aikuisen tulee olla rippikoulun käynyt. Aikuisen rippikoulun henkilökohtainen opintosuunnitelma laaditaan opetettavan kanssa yhdessä soveltaen piispainkokouksen hyväksymää rippikoulusuunnitelmaa. Aikuisrippikoulun kesto on vähintään 20 tuntia. LIITE: / 7

14 12 Painavasta syystä opetuksen määrästä voidaan poiketa. 3 Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen 16 päivänä toukokuuta 2018 hyväksymä kirkkojärjestys. Tällä päätöksellä kumotaan piispainkokouksen antama päätös kirkkoon liittyvälle eräissä tapauksissa annettavasta opetuksesta (kirkon säädöskokoelma nro 96). LIITE: / 7

15 Pöytäkirja 1/ Espoon tuomiokapitulin aloite kummitodistusten antamista koskevaksi ohjeeksi Diaarinumero Esittelijä DKIR/1095/ /2018 piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen Aloite ja sen tausta Espoon tuomiokapituli päätti tehdä kirkkojärjestyksen 21 luvun 2 :n 1 momentin perusteella piispainkokoukselle aloitteen, että piispainkokous antaisi seurakunnille ja hiippakunnille kummitodistusten antamista koskevan ohjeen. Taustalla on havainto, että seurakunnissa annetaan kummitodistuksia myös kirkkoon kuulumattomille. Espoon tuomiokapitulin mukaan näin ei pitäisi menetellä vaan kummitodistus tulisi antaa vain sellaisille henkilöille, jotka täyttävät kirkkojärjestyksen 2 luvun 16 :n 1 momentin kummilta edellyttämän kelpoisuuden. Esityksen mukaan hyvistä tarkoitusperistä huolimatta todistusten antaminen kirkkoon kuulumattomille heikentää kummiuden merkitystä ja kirkkoon kuuluminen kärsii inflaation. Lisäksi kirkkoon kuulumattomille kummitodistuksen kirjoittaminen heikentää kirkon toimintaa ja mielikuvaa totuusyhteisönä, jolloin kirkosta voi syntyä kuva yhteisönä, jossa virallisilla asiakirjoilla ja totuudella ei ole kovin vahvaa asemaa. Asia nähdään esityksessä myös juridisesti merkityksellisenä, sillä pappi, joka kirjoittaa kirkkoon kuulumattomalle kummitodistuksen, ei noudata kirkkojärjestyksen kummiutta koskevia säännöksiä ja siten syyllistyy virkavirheeseen. Aloitteen arviointi Espoon tuomiokapituli kiinnittää huomion seurakuntien toiminnassa vallitsevaan ristiriitaan, ainakin jos asiaa tarkastelee periaatteelliselta tasolta: kummitodistus kirjoitetaan usein sellaisillekin henkilöille, jotka eivät voi olla kirkkojärjestyksen mukaan kummeja, ja tämä synnyttää ilmeisen jännitteen virallisen kummi-instituution ja kastetilaisuuteen osallistujille välittyvän viestin välillä. Periaatteiden ohessa on syytä myös pohtia pastoraalisesti, millaiset käytännöt parhaiten palvelevat kastettavan lapsen perhettä ja vanhempien kasvatustehtävää tukevien aikuisten osallisuutta riippumatta näiden uskonnollisesta taustasta. Tämä voitaneen tehdä ilman, että kirkkojärjestyksen mukaista kummiutta liudennettaisiin. Kun arvioidaan, millaisiin toimii Espoon tuomiokapitulin aloitteen pohjalta piispainkokouksessa tulisi ryhtyä, syytä on huomata seuraavat seikat: 1. Kummikelpoisuuden selvittäminen ja kummitodistuksen antaminen ovat kaksi eri asiaa. Nyt käsillä oleva ongelma palautuu tarkkaan ottaen kummitodistuksen antamista edeltävään vaiheeseen kasteeseen liittyvässä palveluprosessissa. Kastavan papin tulee nimittäin jo toimituskeskustelussa varmistaa, että kastettavalle on

16 Pöytäkirja 1/ riittävä määrä kummeja ja että nämä ovat myös kelpoisia tehtävään. Tehtävän tärkeyttä korostaa piispainkokouksen syyskuuta 2005 hyväksymä Sinä olet kanssani: Kirkollisten toimitusten opas (s. 34): Kummien kelpoisuusehtojen selvittämisessä on syytä olla huolellinen. Huolellisuus sisältää voimassa olevien määräyksien noudattamisen. 2. Toisin kuin Espoon tuomiokapitulin aloitteessa antaa ymmärtää, kummitodistus ei ole itsessään virallisesti säädelty asiakirja vaan ennemminkin seurakunnan kummille antama kirjallinen muisto kasteesta ja rohkaisu osallistua lapsen kasvattamiseen. Kastetoimituksen rubriikkitekstissä se silti mainitaan yleisluontoisesti: Virren jälkeen pappi antaa kaste- ja kummitodistukset ja kutsuu läsnäolijat jumalanpalvelukseen, jossa rukoillaan kastetun sekä hänen vanhempiensa ja kummiensa puolesta. Kummitodistukselle ei ole kuitenkaan kokonaiskirkollista mallia, joten sen laatiminen voi tapahtua vapaasti seurakunnissa. Seurakunnat voivat myös hankkia kastetodistuksensa kirkollista materiaalia tuottavilta yrityksiltä (esim. Sacrum). 3. on jo antanut kummitodistusta koskevaa ohjeistusta. Sinä olet kanssani: Kirkollisten toimitusten opas (s. 34) opastaa seuraavasti: Kastettavalla lapsella ja aikuisella tulee olla vähintään kaksi kummia, jotka ovat joko luterilaisen kirkon tai ns. Porvoon yhteisön jäsenkirkon konfirmoituja jäseniä. Tämän lisäksi kummina voi toimia evankelisluterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö (KJ 1: 4; 2: 17). Näiden ryhmien ulkopuolelle jäävä voi olla kasteen todistaja, mutta hän ei voi toimia kummina eikä pappi voi antaa hänelle kummikirjaa. Kummien kelpoisuusehtojen selvittämisessä on syytä olla huolellinen. [Kursivointi lisätty; NB! Jälkimmäisen viittauksen kirkkojärjestykseen tulisi kuulua KJ 2:16] 4. Piispainkokouksen hyväksymä Kohti Pyhää: Uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa (s. 21) antaa lisäohjeita sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät täytä kummiuden ehtoja: Kummeiksi voi siksi nimetä vain luterilaisen kirkon jäseniä tai sellaisia kristittyjä, joiden kirkkokunta hyväksyy kirkkomme kastekäytännön. Pastoraalisesti mielekästä on tarjota läsnä oleville toisin uskoville roolia kastetoimituksen todistajina. Edellä mainittujen kohtien valossa voidaan ensinnäkin todeta, että Espoon tuomiokapituli kohdentaa esityksensä väärään kohtaan kasteeseen liittyvässä prosessissa. Kummitodistusten jakaminen kirkkoon kuulumattomille on lopultakin seurausta siitä, että pappi ei ole kastekeskustelun ja muiden kastetta edeltävien vaiheiden yhteydessä selvittänyt esimerkiksi kastettavan lapsen vanhemmille riittävän selkeästi kummiuden luonnetta ja siihen liittyviä

17 Pöytäkirja 1/ kelpoisuusehtoja. Ratkaisuna pappeja tuleekin rohkaista ja muistuttaa nostamaan kummiuskysymykset hyvissä ajoin ennen kastetta, jotta Espoon tuomiokapitulin havaitsemaa sinänsä aitoa ongelmaa ei alettaisi ratkomaan arvokkaan ja ainutkertaisen kastejuhlan yhteydessä. Toiseksi piispainkokous on jo antanut papistolle suuntaamissaan opaskirjoissa selkeän ohjeistuksen kummitodistuksista ja myös pastoraaliset toimintaohjeet, miten kummiusehtoja täyttämätön henkilö voi toimia kastetoimituksen todistajana. Johtopäätökset Yhteenvetona voidaan todeta, että erillisen ohjeen antamiseen kummitodistusten antamisesta ei ole syytä ruveta. on jo ohjeistanut hiippakuntia ja seurakuntia asiasta riittävän yksiselitteisesti oppaissaan, jotka ovat jokaisen papin saatavilla ja ovat myös hyvin laajalle levinneitä. Sen sijaan Espoon tuomiokapitulin aloite nostaa esille tarpeen kehittää kasteeseen liittyviä prosesseja ja kasteen todistajan roolia. Luonteva foorumi tällaiselle kehitystyölle on Kaste ja kummius -hanke, joka on kirkolliskokouksen hyväksymänä erillishankkeena käynnissä kirkkohallituksessa vuosina Sen yhtenä tavoitteena on kasteeseen ja kummiuteen liittyvä kehittämistyö ja viestintä. Yksi mahdollisuus olisi laatia sellaisia lapsen kristilliseen kasvattamiseen rohkaisevia todistuksia, jotka sopivat niin kummeille kuin kasteen todistajille. Mikäli tällaisia todistuksia olisi olemassa, vanhempien kummeiksi nimeämät mutta kirkkoon kuulumattomat henkilöt voitaisiin huomioida kastetilaisuudessa samanarvoisella tavalla huolimatta siitä, että vain osa heistä merkittäisiin rekisteriin lapsen kummeina. Kastetta edeltävässä toimituskeskustelussa on luonnollisestikin otettava avoimesti esille viralliseen kummiuteen liittyvät näkökohdat ja erityiset ehdot. Päätösehdotus Käsittely Päätös Toimenpiteet kehottaa kirkkoherroja kiinnittämään huomiota kummiutta, kummikirjojen antamista ja kasteen todistajana toimimista koskevaan ohjeistukseen piispainkokouksen oppaissa Sinä olet kanssani: Kirkollisten toimitusten opas (2005) ja Kohti Pyhää: Uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa (2013). Esittelijä muutti päätösesitystään keskustelun perusteella. kehottaa kirkkoherroja kiinnittämään huomiota kummiutta, kummikirjojen antamista ja kasteen todistajana toimimista koskevaan ohjeistukseen piispainkokouksen oppaissa Sinä olet kanssani: Kirkollisten toimitusten opas (2005) ja Kohti Pyhää: Uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa (2013). Ote tuomiokapitulit.

18 Pöytäkirjanote 10/ Espoon hiippakunnan tuomiokapituli Aloite piispainkokoukselle kummitodistusten antamista koskevaksi ohjeeksi Diaarinumero Esittelijä DESP/188/ /2018 Pappisasessori Jussi Koivisto Koska on käynyt ilmi, että Espoon hiippakunnan seurakunnissa ja myös muualla kirkossamme on annettu kummitodistuksia kirkkoon kuulumattomille, on käynyt tarpeelliseksi ryhtyä toimiin ohjeistuksen laatimiseksi tässä asiassa. Tarve ohjeistukselle käy ilmi myös kirkon tulevaisuusselonteosta (2018) Kirkon kasvatus vuonna 2030: Kristillisen uskon välittymisen haasteita ja mahdollisuuksia sekä Kaste, kummius, teologia ja käytänteet workshop ( ), joiden perusteella on ilmeistä, että suomalaisten käsitys kummina toimimisen kristillisestä merkityksestä on ohentunut. Esitys Espoon hiippakunnan tuomiokapituli päättää esittää piispainkokoukselle, että se antaisi seurakunnille ja hiippakunnille seuraavan ohjeistuksen: On käynyt ilmi, että seurakunnissa on annettu kummitodistuksia kirkkoon kuulumattomille henkilöille. Näin ei kuitenkaan pitäisi menetellä. Kummitodistuksen voi antaa vain kirkkojärjestyksen mukaan kummiksi kelpoiselle henkilölle. Kirkkojärjestyksen 2 luvun 16 :n mukaan varsinaiseksi kummiksi (oltava kaksi, tai seurakunnan kirkkoherran luvalla yksi) on kelpoinen konfirmoitu evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen (näitä ovat ainakin Luterilaisen maailmanliiton kirkot ja Yhdysvaltojen Missouri-synodin luterilaiset kirkot sekä Porvoon julkilausuman anglikaaniset kirkot: Skotlannin episkopaalinen kirkko, Irlannin kirkko, Englannin kirkko ja Walesin kirkko). Ns. ylimääräiseksi kummiksi on kelpoinen myös muuhun evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö (näitä ovat mm. Suomen ortodoksinen kirkko, Katolinen kirkko, Armenian apostolinen kirkko sekä useat reformoidut ja anglikaaniset kirkot). Kummitodistusten antamisen kautta on varmastikin haluttu huomioida niitä kastetulle läheisiä ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta todistusten antaminen kirkkoon kuulumattomille heikentää kummiuden merkitystä ja kirkkoon kuuluminen kärsii inflaation. Kummius on nimittäin jo varhaisesta kirkosta lähtien liittynyt vahvasti kristilliseen vakaumukseen. Kummin tehtävänä on ollut mm. kristinuskon perusteiden opettaminen ja hengellisenä vanhempana toimiminen. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kummin tehtäviin kuuluu kasteen todistajana ja kastettavan aikuisena ystävänä toimiminen, rukoileminen hänen ja hänen perheensä puolesta sekä muu kastettavan kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen usein yhdessä vanhempien kanssa (esim. pyhäkouluun tai perhemessuun vieminen). Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummiuden ehtoihin kuuluu kirkkoon kuuluminen, rippikoulun käyminen ja konfirmaatio. Näin ollen kummius on kirkossa luonteeltaan hyvin hengellinen tehtävä, jolla on selkeästi määritellyt kriteerit. LIITE: / 8

19 Pöytäkirjanote 10/ Espoon hiippakunnan tuomiokapituli Kummitodistus on virallinen todistus, joka toimii poikkeustilanteissa kasteen todisteena esimerkiksi siltä varalta, että kastetta ei ole merkitty kirkon tietokantaan ja kastetodistus on hävinnyt. Pappi, joka kirjoittaa kirkkoon kuulumattomalle kummitodistuksen, ei noudata kirkkojärjestyksen kummiutta koskevia säännöksiä ja siten syyllistyy virkavirheeseen. Lisäksi näin menettelevä pappi asettaa lain mukaan toimivat kollegansa hankalaan asemaan, kun ihmiset tottuvat tähän virheelliseen käytäntöön tai ovat kuulleet siitä ja vaativat myös kummitodistusten kirjoittamista kirkkoon kuulumattomille. On myös tärkeää huomata, että kirkkoon kuulumattomille kummitodistuksen kirjoittaminen heikentää kirkon toimintaa ja mielikuvaa totuusyhteisönä. Jos useat papit kirjoittavat paikkansapitämättömiä todistuksia, antaa se kirkosta kuvan yhteisönä, jossa virallisilla asiakirjoilla ja totuudella ei ole kovin vahvaa asemaa. Miten toimia kirkkoon kuulumattomien kummiehdokkaiden kanssa? Kun pappi tapaa perheen, joka kysyy kirkkoon kuulumattomien läheisten mahdollisuudesta toimia kummina, on hyvä ehdottaa ensinnäkin mahdollisuutta keskustella papin kanssa sekä kartoittaa kummiehdokkaan mahdollista kiinnostusta liittyä kirkkoon ennen kastetta. Tämä on yksi syy sille, miksi kastekeskustelu tulisi käydä hyvissä ajoin ennen kastetta. Myös vanhempien ilmoittamille virallisille kummeille olisi hyvä tarjota vanhempien välityksellä mahdollisuutta keskusteluun, jos heitä mietityttää esimerkiksi kummiuteen liittyvät kysymykset. Kummien pätevyys on tarkistettava etukäteen. Jos kirkkoon kuulumattomat kummiehdokkaat eivät halua liittyä kirkkoon, voi vanhemmille ehdottaa, että he halutessaan voivat huomioida kastettavalle läheisiä ja tärkeitä ihmisiä muulla tavoin (esimerkiksi jokin muisto kastetilaisuudesta). Myös itse kastetilaisuudessa on hyvä pyrkiä rakentamaan kunnioittavaa yhteyttä myös kirkkoon kuulumattomien kanssa sekä huomioimaan se, että myös he ovat tärkeä ja usein rakentava osa kastettavan lähiyhteisöä. Päätös Toimenpiteet Päätettiin yksimielisesti esityksen mukaan. Aloite piispainkokoukselle Tiedoksi: Espoon hiippakunnan kirkkoherrat Lisätiedot Lisätietoja antaa tarvittaessa pappisasessori Jussi Koivisto, , Muutoksenhaku Päätökseen ei kirkkolain 24 luvun 5 :n mukaan saa hakea muutosta. LIITE: / 8

20 Pöytäkirja 1/ Yhteisvastuukeräys vuonna 2020 Diaarinumero Esittelijä DKIR/1262/ /2018 piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala Kirkkopalvelut ry on pyytänyt päivätyllä kirjeellään piispainkokousta nimeämään esimiehen vuoden 2020 Yhteisvastuukeräykselle. Yhteisvastuukeräyksen esimiehenä toimiva piispa on ollut tapana valita ennalta sovitun vuorojärjestyksen mukaisesti. käsitteli asiaa viimeksi tammikuussa 2018, jolloin se nimesi vuoden 2019 Yhteisvastuukeräyksen esimieheksi Lapuan piispa Simo Peuran. Samalla todettiin hiippakuntien alustava rotaatio: Tampere (2020) ja Turku (2021). Vuosi 2020 on Yhteisvastuukeräyksen 70-vuotisjuhlavuosi. Aiempina juhlavuosina keräyksen esimiehenä on toiminut arkkipiispa, joten on luontevaa, että näin menetellään myös 70-vuotisjuhlavuonna. Järjestystä voidaan yhteisellä päätöksellä muuttaa, joten Yhteisvastuukeräyksen esimiehen nimitys on aina vahvistettava piispainkokouksen istunnossa. Päätösehdotus Päätös Toimenpiteet Nimetään vuoden 2020 Yhteisvastuukeräyksen esimieheksi arkkipiispa Tapio Luoma. Hyväksyttiin päätösehdotus. Ote Kirkkopalvelut ry ja arkkipiispa Tapio Luoma

21 PYYNTÖ Eteläranta 8 PL Helsinki Yhteisvastuukeräyksen 2020 esimiespiispan nimeäminen Kunnioittaen pyydämme piispainkokousta nimeämään esimiehen vuoden 2020 Yhteisvastuukeräykselle. Vuosi 2020 on Yhteisvastuukeräyksen 70-vuotisjuhlavuosi. Aiempina juhlavuosina keräyksen esimiehenä on toiminut arkkipiispa. on sopinut hiippakuntien välisen rotaation siten, että esimiespiispa tulisi Lapuan hiippakunnasta vuonna 2019, Tampereen hiippakunnasta vuonna 2020 ja Turun arkkihiippakunnasta vuonna Järvenpäässä 12. päivänä joulukuuta 2018 KIRKKOPALVELUT RY Ilkka Mattila johtaja KIRKKOPALVELUT ry Järvenpääntie 640, Järvenpää LIITE: Y-tunnus / 9 etunimi.sukunimi@kirkkopalvelut.fi kirkkopalvelut.fi

22 Pöytäkirja 1/ Tiedoksi merkittävät asiat 1. Matkaraportti LML:n pohjoisen alueen kokouksesta "Churches in Time of Change" Päätösehdotus Päätös Merkitään tiedoksi. Merkittiin tiedoksi.

23 Matkaraportti 21 Raportin päivämäärä Nimi ja tehtävä Tomi Karttunen, johtava asiantuntija, ekumenia ja teologia Matkan tiedot LML:n pohjoisen alueen kokous Churches in Times of Change Upsalassa Tiivistelmä Windhoekin yleiskokouksen resoluution mukaisesti on erityisesti Tanskan kirkko ollut aktiivinen edistämään projektia, jossa käsiteltäisiin Euroopan luterilaisten kirkkojen haasteita sekularisoituneessa ympäristössä. Tämä kokous käsitteli sitä, millaista projektia lähdettäisiin yhteispohjoismaisesti ja Euroopan alueella edistämään ja mikä olisi sen suhde LML:n ohjelmatyöhön. Päätettiin asettaa ohjausryhmä sekä kiteytettiin keskustelujen pohjalta tärkeimpiä käsiteltäviä teemoja. Vaikka projekti on herättänyt myös kysymyksiä, kiinnostus näyttäisi olevan kasvamassa. LML:n Eurooppa-sihteeri Ireneusz Lukas totesikin, että tämän kokouksen pohjalta hän ymmärtää, mitä tarkoittaa LML:n strategian otsikko With Passion for the Church and the World. Mukana olivat Pohjoismaiden kirkkojen edustajien (mm. varapresidentti Antje Jackelén ja Norjan johtava piispa Helga Haugland Byfuglien) lisäksi kommentoimassa hanketta LML:n itäisen Keski-Euroopan alueen varapresidentti Urmas Viilma ja läntisen alueen varapresidentti Astrid Kleist. 2. Avainsanat Luterilainen maailmanliitto, Euroopan kirkot, sekularisaatio 3. Matkan tarkoitus ja tavoitteet Tarkoitus oli suomalaisen delegaation kanssa (piispa Björn Vikström, Minna Hietamäki, Tomi Karttunen, Lasse Lindberg, Hanna Salomäki) osallistua yhteispohjoismaiseen neuvotteluun mahdollisen projektin käynnistämisestä otsakkeella European Churches in Times of Change - Secularization, Revival and Mission of the Church. 4. Keskeinen sisältö Keynote-luennon piti norjalainen teologian professori Harald Hegstad. Hän kuvasi pohjoismaisten kirkkojen tilannetta yleisen instituutioiden itsesäilytysteorian valossa. Hyvin usein ongelmiin vastataan niin, että tuotetaan enemmän samaa ja pyritään tuottamaan sitä paremmin. Tulee kuitenkin kysyä, tarvitaanko syvempää kontekstin analysointia eikä vain pitäytymistä vanhaan. Prosessi ei ole helppo, koska silloin ajaudutaan konfliktiin kirkko-opillisen itseymmärryksen ja arvojen kanssa. On kuitenkin LIITE: / 10 1

24 Matkaraportti 22 syytä pitää mielessä, että perustehtävä on evankeliumin julistaminen maailmalle tänään. Tämä tehtävä ei ole muuttunut, vaikka tavat hoitaa tätä tehtävää muuttuisivatkin. Etenkin pohjoismaisissa kansankirkoissa on syytä muistaa, että kirkko on yhteisö, ei vain yhteiskuntiemme uskonnollinen ulottuvuus. Luterilaisen tunnustuksen mukaan kyseessä on pyhäin yhteisö (congregatio sanctorum). Tarvitsemme kaikkien jäsentemme panosta palvelutehtävän hoitamisessa. Puhe "yhteisestä pappeudesta" on usein tekosyy olla puhumatta palveluvirasta. Meidän tulee kuunnella Henkeä ja ottaa osaa Jumalan lähetykseen (missio Dei). Mihin hän meitä tänään kutsuu? Kirkko on yhtäältä katolinen, koko maailmaa varten. Toisaalta se on kontekstuaalinen, kirkko ihmisiä varten. Tästä nousee uudistaminen ja uudistuminen. Hegstad totesi, että sekularisaation käsite on epämääräinen ja monimerkityksinen. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan useimmiten vain uskonnon merkityksen rapautumista yhteiskunnassa. Puhe postsekulaarista uskonnon muodon muuttumisesta on osin totta, mutta esimerkiksi Oslon seudulla nopeimmin kasvava ryhmä ovat uskonnottomat (the "Nons"). Hegstad kysyikin, miten kirkot oppivat? Hänen mukaansa ne eivät opi niinkään teoreettisen tiedon kuin kokemustensa kautta. Tarvitaan työvälineitä käytäntöjen parantamiseen. Seurakuntia tulee vahvistaa oppivina yhteisöinä ja edistää jaettua oppimista sekä käytännöllisen viisauden kumuloitumista. Kirkot ovat entistä enemmän osa kansalaisyhteiskuntaa, edelleen näkyviä julkisia kirkkoja Pohjoismaissa (J. Casanova). Numerot ovat vain yksi ulottuvuus. Olennaista on, ettei vain puolusteta saavutettua asemaa vanhoilla keinoilla vaan suunnitellaan toimimista uudessa tilanteessa. Olisi hyvä, jos voitaisiin kerätä tutkimustietoa kirkkojen käyttöön ja myös tietoa siitä, miten käytännössä on opittu toimimaan lupaavalla tavalla uudessa tilanteessa. Suomalaisen delegaation parissa oli ennen konferenssia ajateltu, että olisi hyvä järjestää ensimmäinen konferenssi, jossa kartoitettaisiin tarkemmin lisäselvitystä vaativia asioita. Lisäksi olisi syytä kerätä tietoa siitä, mitä kirkoissa on saatavilla olevan kirkkososiologisen ja muun tilannetiedon valossa käytännössä tehty kirkon työn kehittämiseksi. Kokoontumisessa todettiin tämänsuuntaisesti, että tulisi saada 1. akateemikot ja kirkon päätöksentekijät kohtaamaan konferensseissa sekä 2. kehittää kirkon uudistamisen käytännön malleja työpajoissa. Arkkipiispa Antje Jackelén kokosi keskustelun pohjalta seuraavat pääteemat, jotka nousivat esiin: 1) Teologinen pohdinta: uusi ekklesiologia? Se olisi yhtäältä non-konsumeristinen, kansalaisuutta painottava sekä toisaalta armoa korostava anti-stressi-ekklesiologia. Jumalan lahjaan liittyy tehtävän ulottuvuus. Lisäksi on syyta ottaa huomioon tavalliset ihmiset ja välttää klerikalisoitumista. 2) Liturgia: sekä levon että jäsenten sisäisen kasvun ulottuvuudet. 3) Kasvatus: usko, käyttäytyminen, kuuluminen (belief, behaviour, belonging). Tarvitaan sekä a) yleistä kristillistä kasvatusta ikäryhmälle 0-18 että aikuiskasvatusta 18-. b) Maallikkojen varustaminen "ammattilaisina" kirkossa, voimaannuttaminen. c) Maallikkojen "eliitin" kouluttaminen, kirkko "maailmassa". d) Didaktiikka/pedagogiikka/julkinen teologia, miten kirkot oppivat? Todettiin, että on jo olemassa pohjoismaisia verkostoja, joita voitaisiin osaksi hyödyntää, esimerkiksi seurakuntien kehittämisen verkosto. Kirkkojen välinen yhteisprojekti, joka toteutetaan osana LML:n ohjelmarakennetta tukisi kuitenkin osaltaan luterilaisten kirkkojen yhteisöä ja yhteisen teologian kehittelyä, Euroopassa ja ehkä maailmanlaajasti. Projektista voidaan puhua esimerkiksi alueiden piispojen tapaamisissa sekä LML:n Euroopan johtajuuskonferenssissa toukokuussa Alleviivattiin, että linkki globaaliin kommuunioon on tärkeä. Kaksivuotisen prosessin hallintaa ajatellen suunniteltiin perustettavaksi referenssiryhmä, jossa olisi miesten, naisten ja nuorten edustus - kattavasti eri pohjoismaisista kirkoista. Se tarkentaa projektin fokusta ja luo yhteyksiä olemassaoleviin verkostoihin sekä seurakuntatason yhteyksiä. Muodollisesti oikeana tapana hoitaa referenssiryhmän kokoonpano pidettiin sitä, että varapresidentti 2 LIITE: / 10

25 Matkaraportti 23 nimittää sen jäsenet kirkkojen ehdotuksesta. Esityöryhmä valmistelee referenssiryhmän nimittämistä. Siihen kuuluvat Sören Abildgaard Tanskan kirkosta, Adriana Gastellu Camp Ruotsin kirkosta, Tomi Karttunen SELK:sta sekä Norjan ja Islannin edustajat. Se tekee ehdotuksen referenssiryhmän kokoonpanosta mennessä. LML:n neuvosto tekee päätöksen ohjelman sisällyttämisestä LML:n yleiseen ohjelmatoimintaan joko 2019 tai Johtopäätökset, suositukset, toimenpiteet Kirkkomme ottaa osaa projektin kehittelyyn osana pohjoismaista ja eurooppalaista verkostoa sekä tekee mahdollisuuksien mukaan tuleville vuosille tarvittavat budjettivaraukset ja lähettää mahdollisesti vuonna 2019 järjestettävään ensimmäiseen konferenssiin edustajanasa. 6. Liitteet - 7. Jakelu, KUO:n johtoryhmä, ekumeenisten yhteyksien työryhmä ja ekumeenisten asiain toimikunta. LIITE: / 10 3

26 Pöytäkirja 1/ Seuraavat istunnot Piispainkokouksen puheenjohtaja on ilmoittanut, että piispainkokouksen seuraavat istunnot pidetään: Helsingissä Helsingissä Sastamalassa Turun arkkihiippakunnassa Helsingissä Helsingissä Vuonna 2020: Helsingissä Helsingissä Helsingissä Oulun hiippakunnassa Helsingissä Helsingissä Päätösehdotus Päätös Merkitään tiedoksi. Merkittiin tiedoksi.

27 Pöytäkirja 1/ Istunnon päättäminen Istunto päätettiin asioiden tultua käsitellyksi maanantaina klo Lopuksi veisattiin virsi 340. Vakuudeksi Jyri Komulainen piispainkokouksen pääsihteeri Matti Repo Seppo Häkkinen pöytäkirjan tarkastaja pöytäkirjan tarkastaja

28 LIITE: / 12 26