Kansalaisten mielipide liikkumisesta ja turvallisuudesta

Transkriptio

1 VTT YHDYSKUNTATEKNIIKKA Tutkimusraportti 563/2000 Kansalaisten mielipide liikkumisesta ja turvallisuudesta LINTU-projektin osaraportti 9 Anne Vehmas, Christel Kautiala & Hanna Vaahtera Tampereen Viatek Oy Pirkko Rämä VTT VALTION TEKNILLINEN TUTKIMUSKESKUS ESPOO 2000

2 LUONNOS Kansalaisten mielipide liikkumisesta ja turvallisuudesta LINTU-projektin osaraportti 9 Anne Vehmas, Christel Kautiala & Hanna Vaahtera Tampereen Viatek Oy Pirkko Rämä VTT VTT Yhdyskuntatekniikka Liikenne, logistiikka ja yhdyskunnat Tutkimusraportti 563/2000 Espoo, 2000

3 Anne Vehmas, Christel Kautiala & Hanna Vaahtera, Tampereen Viatek Oy ja Pirkko Rämä, VTT Kansalaisten mielipide liikkumisesta ja turvallisuudesta. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Yhdyskuntatekniikka, Liikenne, logistiikka ja yhdyskunnat, Tutkimusraportti 563/ s. + liitt. 35 s. UDK Avainsanat liikenneturvallisuusmielipiteet, asenteet, liikenneturvallisuustyö Tiivistelmä Tässä liikenneturvallisuuden tutkimus ja kehittämisohjelman osaprojektissa (LINTU 10) selvitettiin kansalaisten mielipiteitä liikkumisesta ja turvallisuudesta. Liikenneilmapiiriä ja -asenteita tarkasteltiin käymällä läpi kotimaisia tutkimusraportteja ja artikkeleja. Syksyllä 1999 haastateltiin edustava näyte 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Haastatteluissa selvitettiin kansalaisten huolenaiheita liikenteessä ja näkemyksiä liikenneturvallisuuden parantamismahdollisuuksista. Tarkastelussa verrattiin kansalaisten näkemyksiä Internetissä toteutettuun liikennealalla toimivien kyselyyn. Niin kirjallisuuskatsauksen kuin kansalaishaastattelun perusteella korostuu liikenneilmapiirin merkitys turvallisuudelle tai ainakin turvallisuuden kokemiselle. Kansalaisten suurimmat huolenaiheet liittyvät tiellä liikkujien käyttäytymiseen: kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö, piittaamattomuus muista, liikennesääntöjen laiminlyönti ja ylinopeus. Välinpitämättömyyden ja vääränlaisten liikenneasenteiden poistamiseksi toivotaan liikennekasvatuksen lisäämistä ja kehittämistä. Kansalaiset painottivat myös sekä poliisin että automaattisen liikennevalvonnan lisäämistä ja rangaistuskäytännön kehittämistä. Kansalaiset arvostavat liikenneturvallisuuden tärkeimmäksi asiaksi liikennejärjestelmän kehittämisessä. Heidän mielestään kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtavia liikenneonnettomuuksia ei saisi tapahtua lainkaan. Kansalaiset ovat kuitenkin liikennealan ammattilaisia taipuvaisempia pitämään onnettomuuksia osana liikennejärjestelmää ja onnettomuuksien määrän kasvua väistämättömänä. Osittain tätä selittää tiedon puute. Kansalaiset tarvitsevat tietoa käytettävissä olevista liikenneturvallisuuden parantamismahdollisuuksista ja niiden toimivuudesta, jotta he osaavat vaatia päätöksentekijöiltä turvallisuustoimien toteuttamista. Kansalaiset hyväksyvät liikenneturvallisuutta parantavat toimet ja korostavat kevyen liikenteen aseman parantamista autoilun sujumisen sijasta enemmän kuin liikennealalla toimivat. Liikenneturvallisuuden kehittämiseksi tarvitaan tietoa kansalaisten liikennenäkemyksistä. Kansalaismielipiteiden avulla voidaan mm. kehittää liikenneturvallisuustiedotusta ja -kasvatusta, tiedottaa liikennepolitiikan päätöksentekijöille kansalaisten näkemykset liikenneturvallisuudesta toimenpiteiden perusteiksi ja antaa liikennesuunnittelun perustaksi tietoa koetusta turvallisuudesta. Liikenneturvallisuustyössä tulee kansalaismielipiteestä kerätyn tiedon perusteella panostaa liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen sekä liikennevalvonnan ja rangaistusten kehittämiseen. Liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen tulee olla kokonaisvaltaista kattaen tiedot, tunteet, toiminnan, ympäristön muokkaamisen ja valvonnan. Erityisesti tulisi ottaa huomioon nuoret. Sekä valvonnan että rangaistuskäytäntöjen kehittämisessä on panostettava siihen, että ihmiset ymmärtävät niiden turvallisuusmerkityksen. Liikennepolitiikassa ja liikennejärjestelmän kehittämisessä pitää korostaa liikenneturvallisuuden merkitystä ja kevyen liikenteen aseman parantamista. 3

4 Anne Vehmas, Christel Kautiala & Hanna Vaahtera, Tampereen Viatek Oy and Pirkko Rämä, VTT Kansalaisten mielipide liikkumisesta ja turvallisuudesta. [Public opinion about transportation and safety.] Technical Research Centre of Finland, Communities and Infrastructure, Research Report 563/ p. + apps. 35 p. UDK Keywords Road user opinions, attitudes, traffic safety work Abstract This subproject of the traffic safety research and development programme (LINTU 10) studied the general opinion on transportation and safety. Attitudes and opinions about traffic were examined by reviewing domestic studies and articles. A representative sample of Finns over the age of 15 were interviewed in the fall of 1999 about their worries in traffic and their views on the improvement of traffic safety. The study compared these views with those of traffic safety professionals interviewed using the Internet. Both the literary study and the public interview showed the emphasis of traffic attitudes on safety or at least the experience of traffic safety. The biggest concerns of the public were related to the behaviour of road users: driving under the influence of alcohol or drugs, disregard of others or traffic regulations, and speeding. More and better traffic education was suggested as the remedy for the disregard and incorrect traffic attitudes. The public also emphasised the increasing of traffic control by the police and automatic control and development of penal practices. The public rate traffic safety as the most important thing in the development of traffic systems. In their opinion there should be no traffic accidents leading to death or injury. The public is anyway more inclined than traffic professionals to see the accidents as a part of the traffic system and the rise of accidents as inevitable. This can be in part explained by lack of knowledge. The public needs information about the choices in traffic safety improvement and their functionality so that they can demand traffic safety measures from the decision-makers. The public approves of traffic safety measures and emphasises the improvement of the status of unprotected road users more than the traffic professionals. The improvement of traffic safety requires data about the public opinion on traffic. The public opinion can be utilised in e.g. the development of traffic safety announcements and education. The traffic policy decision-makers also need the public opinion as a base for traffic safety measures. Traffic planning needs the public opinion as data about perceived safety. Based on the public opinion, the development of traffic safety should emphasise on traffic education and information, traffic control and penal practices. Traffic education and information should be comprehensive covering knowledge, feelings, activities, environmental changes and traffic control. A special emphasis should be made on young road users. Traffic control and penal practices should be developed in such a manner that people see the safety aspects. The development of traffic policy and traffic systems should emphasise the significance of traffic safety and the improvement of the status of unprotected road users. 4

5 Alkusanat Keväällä 1999 Liikenneministeriö yhteistyössä Ajoneuvohallintokeskuksen, Tielaitoksen sekä VTT Yhdyskuntatekniikan kanssa käynnisti liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelman (LINTU) laatimisen. Työn koordinoinnista vastasi VTT Yhdyskuntatekniikka. Työn tavoitteena oli laatia ehdotus tieliikenteen turvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelmaksi, jonka tavoitevuosi on Ohjelma sisältää ehdotukset merkittävistä tutkimus- ja kehittämistarpeista eri alueilla sekä suosituksia ohjelman toteuttamisperiaatteista, rahoituksesta ja hallinnasta ja siihen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä. Työn tuloksena julkaistiin 14 osaraporttia sekä yhteenvetoraportti. Osaraportit kokonaisuudessaan on saatavissa työn internet-sivuilta ( Työn projektiryhmään kuuluivat työn tilaajaorganisaatioista Ove Knekt Ajoneuvohallintokeskuksesta, Jarmo Hirsto ja Anneli Tanttu Liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä Saara Toivonen Tielaitoksesta. VTT Yhdyskuntatekniikasta projektiryhmään kuuluivat Matti Roine (toukokuuhun 2000 asti), Harri Peltola (elokuusta 1999 alkaen) sekä Juha Tapio. Edellä mainittujen lisäksi työn suunnitteluun osallistui merkittävällä panoksella David Zaidel. Työtä ja sen edistymistä esiteltiin sen eri vaiheissa laajasta sidosryhmästä koostuvalle seurantaryhmälle. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kansalaisten mielipiteitä liikkumisesta ja turvallisuudesta. Osaprojekti on toteutettu Tampereen Viatek Oy:ssä, jossa työstä vastasivat Christel Kautiala ja Anne Vehmas. Hanna Vaahtera on kirjoittanut kirjallisuuskatsauksen referaatit ja analysoinut haastatteluaineistoa. Raportin on kirjoittanut Anne Vehmas. Tutkimus- ja kehittämishankkeita on mietitty yhteistyössä työtä ohjanneen Pirkko Rämän VTT Yhdyskuntatekniikka kanssa. Kiitokset kaikille työn kulkuun osallistuneille. Espoossa Pirkko Rämä 5

6 Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT... 4 ALKUSANAT JOHDANTO KIRJALLISUUSKATSAUS Liikenneturvallisuuskampanjoita ja kokeiluja Liikenneasenteet ja ilmapiiri Mielipiteet tienpidosta ja tielaitoksesta Kevyt liikenne Nuoret kuljettajat Yhteenveto referaateista KANSALAISTEN MIELIPITEET Suurimmat huolenaiheet liikenteessä Tärkeimmät keinot lisätä liikenneturvallisuutta Suhtautuminen liikenneturvallisuuteen Yhteenveto kansalaiskyselystä PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Suhtautuminen liikenneturvallisuuteen Kansalaismielipiteen merkitys Liikennevalvonta ja rangaistukset Liikenteen riskiryhmät Muut hankkeet Yhteenveto päätelmistä ja suosituksista YHTEENVETO TULOKSISTA

7 LIITTEET Liite A: Kirjallisuuskatsauksen referaatit Liite B: Haastattelukysymykset Liite C: Internet-kyselyn kysymykset Liite D: Avointen kysymysten vastaukset Liite E: Hanke-ehdotukset ja tutkimusideat 8

8 1 JOHDANTO Liikenneturvallisuuden tutkimus ja kehittämisohjelman osaprojektissa 10 tarkastellaan kansalaisten mielipiteitä liikkumisesta ja turvallisuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi kotimaisia tutkimusraportteja ja artikkeleja liikenneturvallisuuteen liittyvistä mielipiteistä. Haastattelulla selvitettiin kansalaisten huolenaiheita liikenteessä ja näkemyksiä liikenneturvallisuuden parantamismahdollisuuksista. Tarkastelussa verrattiin kansalaisten ja alalla toimivien henkilöiden näkemyksiä. Kansalaisten mielipiteistä tarkasteltiin asioita, joita voidaan käyttää liikennepoliittisen päätöksenteon perustana, joita pitäisi selvittää tarkemmin liikenneturvallisuustoimien perustaksi ja joiden korjaamiseksi tarvitaan kehittämisohjelmia, kokeiluja tai kampanjoita. 9

9 2 KIRJALLISUUSKATSAUS Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi liikennealan kotimaisia tutkimusraportteja ja artikkeleita. Tavoitteena oli kartoittaa, mitä kansalaisten liikenneturvallisuuteen liittyviä mielipiteitä on selvitetty ja mistä tarvittaisiin lisää tietoa. Kirjallisuushaut tehtiin Liikenneturvan kirjastossa hakusanoilla ilmapiiri ja asenteet 90-luvun kotimaisista julkaisuista. Liikenneturvalla on laajin liikenneturvallisuusaiheinen tietokanta Suomessa. Kirjallisuutta tarkasteltiin erityisesti liikenneasenteiden ja -ilmapiirin näkökulmasta. Laaditut referaatit löytyvät kokonaisuudessaan liitteestä A. Seuraavassa esitetään lyhyitä yhteenvetoja aihepiireittäin. 2.1 Liikenneturvallisuuskampanjoita ja kokeiluja Viidessä julkaisussa kerrottiin liikenneturvallisuuteen liittyvästä kampanjasta tai projektista ja sen vaikutuksia selvittäneen haastattelun tai kyselyn tuloksista. Kampanjoilla pystyttiin lisäämään kohderyhmän tiedon tasoa ja vaikuttamaan kohdealueen liikenneilmapiiriin ja -käyttäytymiseen. Muutosten pysyvyyttä raporteissa ei pystytä arvioimaan, sillä pysyvien muutosten todentaminen vaatisi pidempiaikaista seurantaa. Liikenneturvallisuuskampanjoita ja kokeiluja käsittelevät julkaisut: Lähdeniemi, Erkki: Pidä pelivaraa Alueellisen koulutuskokeilun tulokset. Liikenneturvan tutkimuksia 114/1996. Helsinki Joki, Matti: EELIKA Ennaltaehkäisevä liikennekasvatuskokeilu. Helsingin kaupunki, Nuorisoasiainkeskus. Helsinki Summala, Heikki & Leppikangas, Kaisa: Itäliikenteen turvallisuuskampanjan vaikutukset. Liikenneministeriön mietintöjä ja muistioita B 22/98. Liikenneministeriö. Helsinki Ranta, Susanna & Kärki, Otto: Ajonopeuksien alentaminen Leppävirralla. Vaikutukset ajonopeuksiin ja mielipiteisiin. Liikenneministeriön mietintöjä ja muistioita B 21/99. Liikenneministeriö. Helsinki Älä käännä selkääsi rattijuopolle. Artikkeli Promo-lehdessä 3/

10 2.2 Liikenneasenteet ja ilmapiiri Suomalaisten liikenneasenteet -tutkimuksen mukaan päättäjien käsitykset kansalaisten mielipiteistä eivät suurelta osin vastaa todellisuutta. Esimerkiksi kansalaiset ovat halukkaampia rajoituksiin kuin päättäjät arvioivat heidän olevan. Eri tahojen mielipiteet ja etenkin oletukset toisen osapuolen ajatuksista menevät usein ristiin. Muun muassa venäläiset arvioivat Suomen liikenneilmapiirin myönteisemmäksi kuin suomalaiset, jotka pitävät liikenteen ilmapiiriä itärajan tuntumassa huonompana kuin muualla Suomessa. Lähes kaikissa liikenteen ilmapiiriä tarkastelevissa tutkimuksissa ja artikkeleissa on todettu ilmapiirin huonontuneen. Välinpitämättömyys on julkaisujen mukaan noussut yhdeksi suurimmista liikenneturvallisuusongelmista. Eniten ovat lisääntyneet itsekkäät ajotavat ja piittaamattomuus säännöistä. Liikenneasenteita ja -ilmapiiriä käsittelevät julkaisut: Suomalaisten liikenneasenteet. Liikenneministeriön mietintöjä ja muistioita B 2/99. Helsinki Oinonen, Ari: Autokouluautoihin suhtautuminen liikenteessä. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeenlinna Rajalin, Sirpa & Koivukoski, Marita: Liikenteen ilmapiiri Suomen itärajan tuntumassa. Liikenneministeriön mietintöjä ja muistioita B 25/98. Liikenneministeriö. Helsinki Liikenteen ilmapiirin arvosana vain välttävä. Ylinopeus hyvin yleistä taajamissakin. Helsingin Sanomat, (Uutinen Liikenneturvan ilmapiiritutkimuksen tuloksista 1999) Pasma 2/1998, s. 24. Liikenne-palsta. Toim. Seppo Kopra. (3 artikkelia) 2.3 Mielipiteet tienpidosta ja tielaitoksesta Tärkeimmiksi tieliikenneolojen kehittämiskohteiksi haastatellut kuljettajat nostivat erillisten kevyen liikenteen väylien tekemisen, tien päällysteen epätasaisuuden, talvikunnossapidon ja pientareiden leventämisen. Tavallisten tienkäyttäjien näkemykset teiden hoidosta olivat selvästi ympäristöystävällisempiä kuin ammattimaisten kuljettajien, jotka puolestaan korostivat enemmän liikenteen nopeaa sujumista. Kolmannes haastatelluista antoi Tielaitokselle hyvän arvosanan ympäristöasioissa, viidennes huonon. Kaikkiaan Tielaitos sai parempia arvosanoja kuin edellisellä tutkimuskerralla pari vuotta aikaisemmin. Tienpitoa ja mielipiteitä Tielaitoksesta käsittelevät julkaisut: Rämä, Pirkko; Luoma, Juha & Penttinen, Merja: Tieliikenneolojen kokeminen Suomessa. Henkilö- ja kuorma-autoilijoiden mielipiteet tienpidon kehittämistarpeista. Tielaitoksen selvityksiä 13/1997. Helsinki

11 Asiakastyytyväisyys Turun tiepiirissä Haastattelututkimus tienkäyttäjien keskuudessa. Tielaitoksen tutkimuksia. Tielaitos, Turun tiepiiri. Turku Tielaitoksen julkisivu Suomen Gallup Oy. Tielaitoksen palvelukuva autoilijoiden keskuudessa Suomen Gallup Oy. 2.4 Kevyt liikenne USA:ssa on herätty yksityisautoilun haittapuoliin. Puolet osavaltioista on aloittanut jalankulkijoiden olojen parantamisen. Tarjolla on myös Jalankulkijain turvallisuus -tietopaketti, joka antaa käytännön ohjeita ja pyrkii vaikuttamaan asenteisiin. Kyselytutkimuksen mukaan pyöräilykypärää käyttää vain 14 % vuotiaista suomalaisista. Eniten kypärää käyttävät pidempään opiskelleet ja toimisto-, henkistä tai palvelutyötä tekevät. Yleisin selitys kypärän käyttämättömyydelle oli en ole saanut ostetuksi kypärää. Pyöräilijöistä varoittava lisäkilpi väistämisvelvollisuutta osoittavassa liikennemerkissä lisäsi väistämisvelvollisuuden noudattamista ja kuljettajat pitivät sitä hyvänä parannuksena. Kevyttä liikennettä käsittelevät julkaisut: Parkkari, Kalle: Pyöräilijöistä varoittavan lisäkilven vaikutukset. Liikenneturvan tutkimusmonisteita 79/1998. Liikenneturva. Helsinki USA kävelee. Kalle Soraisen artikkeli Enemmistö-lehdessä, 1/1999. Väyrynen, Maija: Polkupyöräilijän liikenneturvallisuus ja pyöräilykypärän käyttö. Pro gradu -tutkielma. Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos. Kuopion yliopisto Nuoret kuljettajat Nuorten kuljettajien riskialtis ajotapa koskee erityisesti nuoria miehiä. Enemmän huomiota tulisi kiinnittää nuorten ajamiseen vaikuttaviin tunnetiloihin, motiiveihin sekä elämäntyyliin ja -asenteisiin yleisemminkin. Nuorille kuljettajille suunnattavaa liikennekasvatusta pidettiin ensisijaisen tärkeänä. Nuoria kuljettajia käsittelevät julkaisut: Nuoret kuljettajat. Tietolehti. Liikenneturva Lisärajoitukset eivät estä nuorten kolareita. Liikenneturvan toimitusjohtaja Matti Järvisen artikkeli. Helsingin Sanomat,

12 2.6 Yhteenveto referaateista Kansalaisten mielipiteitä liikenneturvallisuudesta on selvitetty sekä valtakunnallisesti että alueellisesti erilaisten kampanjoiden ja kokeilujen yhteydessä. Tutkimukset tukevat toisiaan; ristiriitaisia tuloksia ei ilmennyt. Kirjallisuuskatsauksen mukaan liikenneilmapiiri on heikentynyt, mitä kuvastaa eniten lisääntynyt välinpitämättömyys ja itsekkyys. Liikennekäyttäytymiseen vaikuttamisen keinoksi on tarjottu lähinnä asennevalistusta. Konkreettisia keinoja ja ohjeita asennevalistukseen ei näissä julkaisuissa juurikaan ole tarjota. Toisaalta erilaiset kampanjat ovat vaikuttaneet ainakin jossain määrin ja esimerkiksi EELIKA-projektissa nuorten liikenneasenteissa nähtiin muutosta myönteiseen suuntaan, joten keinoja mitä ilmeisimmin on olemassa. Ne pitäisi vain selvittää, raportoida ja ottaa käyttöön. Hyvä olisi selvittää myös lisääntyneen välinpitämättömyyden erilaisia ilmenemismuotoja. Tällainen erittely voisi toimia pohjana mainittujen asennekasvatuksen konkreettisten keinojen ja ohjeiden laatimiselle. On helpompi miettiä konkreettisia tapoja asenteisiin vaikuttamiseksi, jos tiedetään, miten lisääntyneet liikennekäyttäytymisen nurjat puolet todellisuudessa ilmenevät. Elämäntapojen, arvojen ja liikenteessä liikkumisen yhteyksiä tarkastelevia tutkimuksia ei ainakaan tässä yhteydessä löytynyt. Tämä olisi kuitenkin tärkeä aihealue erityisesti nuorten kuljettajien liikennekäyttäytymisen ymmärtämisessä ja valistuksen suunnittelussa. 13

13 3 KANSALAISTEN MIELIPITEET Kansalaisten mielipiteitä liikenneturvallisuudesta selvitettiin Liikenneturvan Suomen Gallupilla teettämän Liikenteen ilmapiiri -tutkimuksen yhteydessä. Syys-lokakuussa 1999 haastateltiin henkilökohtaisesti suomalaista. Näyte edustaa Suomen 15 vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Otanta toteutettiin monivaiheisena ositettuna otantana. Haastatteluvaiheessa näytteeseen mahdollisesti syntynyt pieni vinoutuma korjattiin lopulliseen aineistoon sukupuolta, ikää ja asuinaluetta eli lääniä koskevia painokertoimia käyttäen. Tulosten luottamusvälit vaihtelevat ±1,6 ±2,7. Haastateltavilta kysyttiin, mikä heitä huolestuttaa eniten liikenteessä (liite B). Kolmen suurimman huolenaiheen jälkeen heitä pyydettiin kertomaan kolme tärkeintä keinoa lisätä liikenneturvallisuutta. Haastatelluille ei tarjottu vastausvaihtoehtoja, vaan he itse kertoivat sekä huolenaiheensa että keinonsa. Lopuksi he saivat ottaa kantaa seitsemään väittämään, jotka kuvastivat suhtautumista liikenneturvallisuuteen ja - onnettomuuksiin. Haastattelussa käytettiin osittain samoja kysymyksiä kuin VTT:n Internetissä toteuttamassa mielipidetiedustelussa, joka suunnattiin liikenne-, kuljetus- ja autoalalla toimiville (raporttiviite) (liite C). Internet-kyselystä tiedotettiin sähköpostitse. Osoitteiston painottumisen vuoksi myös vastauksissa korostui Tielaitoksen ja VTT:n henkilökunnan osuus. Kansalaisten mielipiteitä verrataan Internet-kyselyllä saatuihin liikennealalla toimivien vastauksiin. Internet-kysely erosi haastattelun avoimista kysymyksistä siten, että alalla toimivat arvioivat kymmenportaisella asteikolla valmiiksi annettuja huolenaiheita ja turvallisuuden parantamiskeinoja. Nämä on laitettu tärkeysjärjestykseen keskiarvojen mukaan, jotta tulokset on saatu rinnasteiseksi kansalaiskyselyn kanssa. 3.1 Suurimmat huolenaiheet liikenteessä Liikenteen huolenaiheista erottui selvä neljän kärki: kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö, muista piittaamattomuus, liikennesääntöjen laiminlyönti ja ylinopeudet (kuvio 1). Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena ajamisen mainitsi 36 % haastatelluista. Lähes yhtä moni kantoi huolta aggressiivisesta ja muista piittaamattomasta käyttäytymisestä liikenteessä. Edellä ajavan perässä roikkuminen, kevyen liikenteen huomiotta jättäminen ja joustamattomuus ovat esimerkkejä piittaamattomuudesta. Kolmannes suomalaisista on huolissaan autoilijoista, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. Esimerkkeinä sääntöjen laiminlyönneistä ovat ajaminen päin punaista, sulkuviivojen yli ja suojatien eteen pysähtyneen ohi sekä vilkun käyttämättömyys. Neljäs suuri huolen aihe on ylinopeus. 16 % mielestä maanteillä ajetaan liian lujaa ja 13 % on huolissaan taajamien ylinopeuksista. 14

14 Eniten huolta aiheuttavat asiat liikenteessä 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö (1) Aggressiivisuus ja muista piittaamattomuus (4) Autoilijat, jotka eivät noudata liikennesääntöjä (2) Ylinopeudet (7) 36 % 35 % 33 % 31 % Hirvi tai muut eläimet (12) 15 % Kevyen liikenteen olosuhteet (3) Ikääntyneet kuljettajat (16) Nuoret kuljettajat (5) Liian korkeat nopeusrajoitukset taajamissa (26) Vaaralliset riskiohitukset Liikenne pimeällä (28) Turvattomat risteykset (10) Teiden tai katujen huono kunto (20) Kuljettajien väsyminen (14) Liikenneruuhkat Vaikeat talviolosuhteet (21) Lievät rangaistukset liikennerikkomuksista Pyöräilijät ja jalankulkijat, jotka eivät noudata sääntöjä (9) Autojen ja renkaiden huono kunto (19) Raskas liikenne (13) Matkapuhelimen käyttö ajon aikana (17) Valvonnan vähäisyys Venäläiset autoilijat (18) Lasten turvallisuus liikenteessä Saasteet Autoilijat eivät kunnioita kevyttä liikennettä Mikään ei huolestuta Jokin muu 10 % 8 % 6 % 6 % 5 % 5 % 5 % 4 % 4 % 4 % 4 % 3 % 3 % 3 % 2 % 2 % 2 % 2 % 2 % 1 % 1 % 1 % 13 % Sulkeissa alalla toimivien tärkeysjärjestysluku Kuvio 1. Eniten huolta aiheuttavat asiat liikenteessä (N = 1 521) Nämä suurimmat huolenaiheet liittyvät tienkäyttäjien omaan käyttäytymiseen. Ne kuvastavat välinpitämätöntä asennetta toisiin ja sääntöihin rattijuopumus myös itseen. 15

15 Neljän yleisimmän huolenaiheen jälkeen tulivat hirvet tai muut eläimet. Joka kymmenes haastatelluista mainitsi kevyen liikenteen kehnot olosuhteet: Jalankulkijat ja pyöräilijät joutuvat liikkumaan yhteisillä kevyen liikenteen väylillä (6 %), jotka ovat huonossa kunnossa tai puuttuvat kokonaan monin paikoin (4 %). Sekä ikääntyneet että nuoret kuljettajat aiheuttavat huolta. Taajamien nopeusrajoituksia pidettiin liian korkeina. Mainintoja saivat myös vaaralliset riskiohitukset, pimeällä liikkuminen ja turvattomat risteykset. Muut huolenaiheet hajaantuivat niin, että niistä kertoi alle 5 % vastaajista. Liikennealalla toimivien ongelmakärki oli muuten samankaltainen, mutta ylinopeudet jäivät heillä vasta seitsemännelle sijalle. Sen sijaan he korostivat kevyen liikenteen väylien puutetta ja nuorten kuljettajien onnettomuusalttiutta. Vähiten ongelmallisena he pitivät liikennettä öiseen aikaan, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumista yhteisillä kevyen liikenteen väylillä ja taajamien liian korkeita nopeusrajoituksia. Kansalaiset kuitenkin pitivät näitä melko ongelmallisina (sijat 6 11 huolenaiheissa). 3.2 Tärkeimmät keinot lisätä liikenneturvallisuutta Kansalaiset pitivät poliisin liikennevalvonnan lisäämistä selvästi tärkeimpänä keinona edistää liikenneturvallisuutta (kuvio 2). Poliisi voisi poistaa rattijuopot liikenteestä ja valvoa sääntöjen noudattamista. Lähes neljännes haastatelluista piti tärkeänä myös liikennekasvatuksen lisäämistä ja kehittämistä. Lainsäädännön kehittämisellä tarkoitettiin rangaistusten koventamista, esimerkiksi kortti pois rattijuopoilta. Myös automaattista liikennevalvontaa toivottiin lisää. Neljä tärkeintä keinoa vastaavat hyvin neljää suurinta huolenaihetta. Valvonnan, liikennekasvatuksen ja rangaistusten lisääminen voisivat vähentää rattijuopumuksia, piittaamattomuutta, ylinopeuksia ja sääntöjen laiminlyöntejä. Autokannan uudistumista haluttiin nopeuttaa autoveron alentamisella. Myös ajoneuvon kuntoa koskevia sääntöjä ja valvontaa toivottiin tehostettavan. Liikenneturvallisuuden lisäämiskeinoina nämä mainitsi yllättävän moni (13 14 %) siihen nähden, että autojen ja renkaiden huono kunto huolestutti vain pientä joukkoa (3 %). Myös kevyen liikenteen olosuhteiden kehittäminen mainittiin vähän useammin liikenneturvallisuuden lisäämiskeinona (13 %) kuin huolenaiheena (10 %). Moni piti tärkeänä kuljettajakoulutuksen kehittämistä ja kuljettajia koskevan säännöstön uudistamista ja valvontaa. Nämä oli selvästi suunnattu ikääntyneiden ja nuorten kuljettajien turvallisuuden lisäämiseksi. Ikääntyneille kuljettajille toivottiin tarkempaa kontrollia. Nuorille taas haluttiin 80-lätkä takaisin. Jotkut mainitsivat, ettei ajokortin alaikärajaa saisi ainakaan laskea. 16

16 Tärkeimmät keinot liikenneturvallisuuden lisäämiseksi 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Poliisin liikennevalvonnan lisääminen (7) 38 % Liikennekasvatuksen lisääminen ja kehittäminen (1) 23 % Lainsäädännön kehittäminen (18) Automaattisen liikennevalvonnan lisääminen (21) Autokannan uudistumisen nopeuttaminen (6) Ajoneuvojen kuntoa koskevien säännösten uudistaminen (23) Kevyen liikenteen olosuhteiden kehittäminen (2) Kuljettajakoulutuksen kehittäminen (11) Kuljettajia koskevan säännöstön uudistaminen ja valvonta (22) Julkisen liikenteen käytön edistäminen (8) Taajamien ulkopuolisen tieverkon parantaminen (12) Turvavälineiden käytön lisääminen Taajamien turvallisuuden parantaminen (3) Nopeusrajoitusten alentaminen ja hidasteet Turvallisen ajotavan palkitseminen vakuutuksissa (5) Ajantasaisen tiedottamisen ja ohjauksen lisääminen (14) Turvallisuuden korostaminen liikennepolitiikan tavoitteissa (9) Kunnossapidon parantaminen Turvallisempien ajoneuvojen kehittäminen (19) Liikenteen ohjauksen ja ympäristön parantaminen Taajamien sisäisen jakeluliikenteen kehittäminen (10) Matkapuhelimen käytön kieltäminen ajon aikana Joustavuus ja maltti liikenteessä 16 % 16 % 14 % 13 % 13 % 13 % 11 % 9 % 6 % 5 % 5 % 4 % 3 % 3 % 3 % 3 % 2 % 2 % 2 % 2 % 2 % Hirviaitojen lisääminen Pitkämatkaisten tavarakuljetusten optimointi (4) Jokin muu 1 % 1 % 13 % Sulkeissa alalla toimivien tärkeysjärjestysluku Kuvio 2. Tärkeimmät keinot lisätä liikenneturvallisuutta (N =1 521) 17

17 Julkisen liikenteen käytön kasvu lisäisi turvallisuutta. Sekä taajamien ulkopuolisen tieverkon että taajamien turvallisuutta voisi parantaa. Turvavyön, pyöräilykypärän ja heijastimen käyttöä pitäisi lisätä. Myös nopeusrajoitusten alentamista ja hidasteita esitettiin turvallisuuden lisäämiskeinoiksi. Loput keinoehdotukset hajaantuivat suuresti. Liikennealalla toimivien tärkeysjärjestys erosi huomattavasti kansalaisten näkemyksistä. Vain liikennekasvatuksen lisäämisen asettivat molemmat kärkisijoille. Seuraavaksi tärkeimpänä liikennealalla toimivat pitivät kevyen liikenteen olosuhteiden kehittämistä ja taajamien turvallisuuden parantamista. Se on ymmärrettävää, etteivät kansalaiset ole maininneet alalla toimivien tavoin pitkämatkaisten tavarakuljetusten optimointia tärkeäksi liikenneturvallisuuden lisäämisessä. Hämmästyttävämpää on se, että kansalaisten kärkisijoille nostamat automaattisen liikennevalvonnan lisääminen ja lainsäädännön kehittäminen ovat jääneet kauas kärjestä alalla toimivien tärkeysjärjestyksessä. 3.3 Suhtautuminen liikenneturvallisuuteen Liikenneturvallisuuden tärkeyden ja nollavision kansalaiset allekirjoittivat jopa selvemmin kuin alalla toimivat (kuvio 3). Kansalaisista 92 % on sitä mieltä, että turvallisuuden pitäisi olla tärkein näkökohta liikennejärjestelmää kehitettäessä. 83 % mielestä kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtavia onnettomuuksia ei saisi tapahtua lainkaan. Kuitenkin yli neljännes suomalaisista piti liikenneonnettomuuksia osana liikennejärjestelmää liikkumisen vapaudesta maksettavana hintana. Osuus oli selvästi suurempi kuin liikennealalla toimivilla. Vain alle puolet kansalaisista oli väittämän kanssa eri mieltä lähes neljännes ei oikein edes osannut ottaa kantaa asiaan. Mutta kun asia muotoillaan hieman toisin sanoin, neutraalit mielipiteet vähenevät. Puolet kansalaisista pitää väistämättömänä, että liikkumisen ja autoistumisen lisääntymisen seurauksena myös onnettomuuksien määrä kasvaa. Liikennealalla toimivista vain reilu viidesosa on samaa mieltä. Erityisesti kansalaisten vastauksissa kuvastuu selvä ristiriita: onnettomuuksia ei saisi tapahtua, mutta niitä kuitenkin väistämättä tapahtuu. Tässä on havaittavissa tiedon puutteen ruokkimaa alistuneisuutta: ajatellaan ettei onnettomuuksien syntyyn voi mitenkään vaikuttaa. Jos tällainen alistuneisuus ja kohtalonomainen ajattelu vahvistuu, ei liikenneturvallisuustoimienkaan merkitystä ymmärretä. Turhaahan ne ovat, jos kerran onnettomuuksia sattuu teki mitä hyvänsä. Turvallisuustieto näyttää kuitenkin vaikuttavan, sillä alalla toimivat eivät sentään pidä onnettomuuksien määrän kasvua yhtä väistämättömänä. 18

18 Kansalaisten ja alalla toimivien mielipiteet K=kansalaiset A=alalla toimivat Eri mieltä (1-4) Neutraali (5-6) Samaa mieltä (7-10) Turvallisuuden pitäisi olla tärkein näkökohta liikennejärjestelmää kehitettäessä K A Mielestäni kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtavia liikenneonnettomuuksia ei saisi tapahtua lainkaan K A Mielestäni liikenneonnettomuudet ovat osa liikennejärjestelmää - tavallaan ne ovat hinta, joka liikkumisen vapaudesta on maksettava K A Mielestäni on väistämätöntä, että liikkumisen ja autoistumisen lisääntymisen seurauksena myös onnettomuuksien määrä kasvaa K A Liikennesuunnittelussa keskitytään liiaksi autoilun sujuvuuden parantamiseen kevyen liikenteen kustannuksella K Poliitikot, päätöksentekijät ja liikennesuunnittelijat keskittyvät liiaksi autoilun sujuvuuden parantamiseen suojattomampien tienkäyttäjien sekä lasten ja vanhusten kustannuksella A Liikenneturvallisuutta parantavat toimet haittaavat kohtuuttomasti tavallisia autoilijoita K Ns. ongelmakuljettajat ovat pääosin vastuussa onnettomuuksista K 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 3. Kansalaisten ja alalla toimivien vastaukset väittämiin 19

19 Yli puolet kansalaisista on sitä mieltä, että liikennesuunnittelussa keskitytään liiaksi autoilun sujuvuuden parantamiseen kevyen liikenteen kustannuksella. Myös alalla toimivista lähes puolet ovat samaa mieltä. Heistä löytyy kuitenkin myös erimieltä olevia enemmän kuin kansalaisista. Tässä liikennealalla toimivien näkemykset ovat lähempänä päättäjien oletuksia siitä, että kansalaiset haluavat suosia yksityisautoilua. Liikenneasennetutkimuksen mukaan suomalaiset ovat halukkaampia asettamaan rajoituksia yksityisautoilulle kaupungeissa kuin mitä päättäjät arvioivat. Selvän enemmistön mielestä liikenneturvallisuutta parantavat toimet eivät haittaa kohtuuttomasti tavallisia autoilijoita. Lähes yhtä moni ajatteli ns. ongelmakuljettajien olevan pääosin vastuussa onnettomuuksista. Tiedossa ei ole, miten ongelmakuljettajat on tässä mielletty; tarkoitetaanko ongelmakuljettajilla lähinnä rattijuoppoja ja kaahareita vai voivatko tavallisetkin autoilijat muuttua välillä ongelmakuljettajiksi vaikkapa ärsyyntymisen tai kiireen vuoksi. 3.4 Yhteenveto kansalaiskyselystä Kansalaisten suurimmat huolenaiheet liittyvät tiellä liikkujien käyttäytymiseen: kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö, piittaamattomuus muista, liikennesääntöjen laiminlyönti ja ylinopeus. Ne kuvastavat välinpitämätöntä asennetta toisiin ja sääntöihin rattijuopumus myös itseen. Näiden huolien poistamiseksi kansalaiset esittävät valvonnan, liikennekasvatuksen ja rangaistusten lisäämistä. Liikenneturvallisuus arvotetaan tärkeimmäksi asiaksi liikennejärjestelmän kehittämisessä ja liikenteessä ei saisi valtaosan mielestä kukaan kuolla. Kuitenkin puolet kansalaisista pitää onnettomuuksien määrän kasvua väistämättömänä. Jopa neljännes mieltää liikenneonnettomuudet osaksi liikennejärjestelmää liikkumisen vapaudesta maksettavaksi hinnaksi. Liikennealalla toimivat eivät sentään pidä onnettomuuksien määrän kasvua yhtä väistämättömänä kuin kansalaiset. Heiltä löytynee tietoa, jota kansalaisetkin tarvitsisivat uskoakseen liikenneturvallisuustoimien mahdollisuuksiin. Kansalaiset hyväksyvät liikenneturvallisuutta parantavat toimet ja korostavat kevyen liikenteen aseman parantamista autoilun sujumisen sijasta enemmän kuin liikennealalla toimivat. 20

20 4 PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Seuraavassa kerrotaan kirjallisuuskatsauksen ja haastattelutulosten pohjalta nousseista tutkimus- ja kehittämisaiheista. Aiheista on tehty hankekortit (liite E), joissa esitellään tarkemmin tutkimusehdotuksia. Liikenneturvallisuuden tutkimus- ja kehittämisohjelman (LINTU) seurantaryhmä pohti tutkimustuloksia kokouksessaan Suosituksissa on otettu huomioon myös seurantaryhmässä esitettyjä näkemyksiä. 4.1 Suhtautuminen liikenneturvallisuuteen Asennekasvatuksen tärkeyttä korostivat sekä kansalaiset että liikennealalla toimivat ja seurantaryhmän kokoukseen osallistuneet. Liikennekäyttäytymisessä näkyvät yhteiskunnassa muutenkin esillä olevat arvot ja asenteet. Kiireinen ja itsekeskeinen elämäntapa selittävät liikenneasenteiden huononemista. Myöskään liikenneturvallisuustyö ei saa jäädä irrallisiksi toimenpiteiksi, vaan ne on yhdistettävä laajempaan kokonaisuuteen. Turvallisuustavoitteesta tulee luoda selkeä visio, jota voidaan käyttää apuna liikenneturvallisuustoimien yhteiskunnallisessa markkinoinnissa. Asenteisiin vaikuttamisessa ei riitä pelkkä tiedon lisääminen, vaan tarvitaan myös tunteisiin vetoavuutta ja toiminnan muuttamista, jotta tavoitetaan asenteen kolme osatekijää: tieto, tunne ja toiminta. Yleensä asennekasvatuksen tavoitteena on muuttaa käyttäytymistä asennemuutoksen kautta. Myös käänteinen järjestys on mahdollinen; turvallisempaan liikkumiseen pakottava liikenneympäristö muokkaa asenteitakin turvallisuusmyönteisemmiksi. Kokonaisvaltaisessa asennekasvatuksessa yhdistyvätkin tietoaines, tunteisiin vetoavuus, käyttäytymismallit, liikenneympäristön muokkaaminen ja valvonta turvallisen käyttäytymisen tukitoimena. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten mukaan kampanjoiden avulla on voitu lisätä lähinnä kohderyhmän tietotasoa. Erilaisten tiedotustapojen ja kampanjoiden vaikutusmahdollisuuksia olisi hyvä selvittää; millaisilla tavoilla voidaan lisätä tietoa, muuttaa käsityksiä ja liikennekäyttäytymistä, miten saadaan pitkäaikaisia vaikutuksia, miten kohdennetaan valistus riskiryhmille. Seurata pitäisi myös kampanjoiden mahdollisia pidempiaikaisia vaikutuksia. Liikenneasioiden päätöksentekijöille ja suunnittelijoille tulisi suunnata erityisesti heille kohdennettuja turvallisuuskampanjoita. Liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen lähtökohdaksi tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, miten eri tekijät vaikuttavat liikenneturvallisuuteen liittyvien näkemysten muodostumiseen ja muuttumiseen. Miten tutkimustieto suhteutuu muihin tekijöihin, kuten tienkäyttäjien kokemuksiin, viihteeseen (elokuvat, televisiosarjat, kirjat), mainontaan, mielipidevaikuttajiin, lehtien artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin. Liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen kehittämisessä on tarpeen myös tieto siitä, miten heikentynyt liikenneilmapiiri ja piittaamattomuus käytännössä ilmenevät. 21

21 Yleensä lehtien yleisönosastokirjoitusten tavoitteena on vaikuttaa sekä toisten kansalaisten että päättäjien näkemyksiin. Usein yleisönosastokirjoituksessa kerrotaan äskettäin koetusta tapahtumasta liikenteessä tai kirjoitus on reaktio liikenneympäristön muutokseen tai muutossuunnitelmaan. Liikenneaiheisia yleisönosastokirjoituksia analysoimalla voidaan verrata turvallisuustiedotusta tukevien kirjoitusten osuutta virheellistä tai riskialtista käyttäytymistä tukevien kirjoitusten määrään. Yleisönosastokirjoituksista kuvastunee liikenneilmapiirin molemmat ääripäät. 4.2 Kansalaismielipiteen merkitys Perinteisesti liikenneturvallisuustyö on perustunut tutkimustietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin. Kysyä voidaan, miksi kansalaisten mielipiteitä pitäisi selvittää ja mitä niiden perusteella sitten tulisi tehdä. Tämän tutkimuksen perusteella kansalaismielipiteitä voidaan hyödyntää ainakin seuraavasti. Kehittää liikenneturvallisuustiedotusta ja -kasvatusta, kun tiedetään kansalaisten tietopuutteet ja turvallisuusnäkemykset. Kansalaiset tarvitsevat tietoa käytettävissä olevista liikenneturvallisuuden parantamismahdollisuuksista, jotta heidän ei tarvitsi kuvitella onnettomuuksien määrän kasvua väistämättömäksi kohtaloksi ja jotta he osaavat vaatia päätöksentekijöiltä turvallisuustoimenpiteiden toteuttamista. Tiedottaa liikennepolitiikan päätöksentekijöille ja yleensä liikennealalla toimiville kansalaisten näkemykset liikenneturvallisuuden tärkeydestä ja valmiudet turvallisuustoimiin, jotta päätöksiä ei tehtäisi virheellisten uskomusten varassa. Tuoda liikennesuunnitteluun tietoa myös koetusta turvallisuudesta. Esimerkiksi kevyenliikenteen väylien tarvetta ei voi riittävästi arvioida pelkästään tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella, koska ihmiset eivät uskalla käyttää vaarallisiksi kokemiaan reittejä. Myös erillisiä väyliä kävelylle ja pyöräilylle tarvitaan lähinnä koetun turvallisuuden ja toimivuuden vuoksi. Kansalaisten ja liikennealalla toimivien käsityksiä liikenneturvallisuudesta olisi hyvä verrata poliitikkojen näkemyksiin. Vertailutulokset pitäisi tiedottaa poliitikoille ja erityisesti niin valtion kuin kuntienkin liikennepolitiikasta päättäville, jotta he tietäisivät kansalaisten arvostavan turvallisuuden tärkeimmäksi liikennejärjestelmän kehittämisessä ja hyväksyvän liikenneturvallisuutta parantavat toimet. Mielenkiintoista olisi tietää, vastaavatko kansalaisten kokemat ongelmat todellisia onnettomuuksiin johtaneita tekijöitä. Tämän selvittämiseksi tulisi kehittää onnettomuuksien syiden tutkimusta. 22

22 4.3 Liikennevalvonta ja rangaistukset Yleisesti puhutaan poliisien resurssipulasta. Jos kansalaisille syntyy käsitys, ettei liikennettä pystytä valvomaan, vaikuttaa se kielteisesti liikenneilmapiiriin ja varsinkin liikennesääntöjen noudattamiseen. Valvonnan kehittämiseksi tarvitaan tietoa, miten kansalaiset kokevat valvonnan ja pitäisikö valvonnan olla näkyvämpää vai salaisempaa, jotta kansalaiset kokisivat liikennettä valvottavan. Valvonnalle tulisi kehittää sellaista myönteistä imagoa, että ihmiset kokisivat valvonnan keinoksi auttaa heitä selviytymään turvallisesti liikenteessä. Liikennerikkomusten rangaistusten kehittämisen perustaksi tarvitaan tietoa, millaiset rangaistukset kansalaiset kokevat oikeudenmukaisiksi suhteessa rikkomuksen laatuun ja toistuvuuteen. Myös uudentyyppisiä rangaistuskäytäntöjä voisi kokeilla. Esimerkiksi Virossa oli kampanja, jossa ilman turvavöitä ajanut voi valita sakon sijasta ainekirjoituksen. Autoilijalle annettiin turvavöiden tärkeydestä kertova esite, kynä ja paperia. Kirjoitettujen aineiden sävystä näkyi, että autoilijat ymmärsivät mistä kampanjassa oli kyse. (Aamulehti ) Poliisin puhuttelun tavoitteena on saada rikkomuksen tekijä ymmärtämään rikkomuksensa merkitys ja mahdolliset vaikutukset ja siten muuttamaan käyttäytymistään jatkossa. Puhuttelumenetelmää on syytä kehittää edelleen tutkimuskokeilujen ja poliisien koulutuksen avulla. 4.4 Liikenteen riskiryhmät Liikennekasvatuksessa tulisi panostaa erityisesti ajokortti-ikää lähestyviin ja sen juuri saavuttaneisiin nuoriin. Keskiasteen oppilaitoksissa liikenneasioita voidaan yhdistää monen eri oppiaineen yhteyteen. Tarvitaan uusia kokeiluja ja jo kehiteltyjen menettelytapojen laajempaa käyttöä, kuten Sampon turvallisuuspalkinnon saanut Toiminta onnettomuuspaikalla -harjoitus Kirkkonummen lukiolaisille, Ähtärin ammattioppilaitoksen ja lukion liikennekasvatusmalli ja Menossa mukana -työryhmän toimintamalli, jossa liikenteessä vammautuneet vierailevat kouluissa. Nuorille on sattunut entistä enemmän vakavia liikenneonnettomuuksia teillä, joilla saa ajaa yli 80 km/h. Esille on noussut ajatus 80-lätkän palauttamisesta uusille kuljettajille. Ennen päätöksiä olisi hyvä selvittää, miten henkilökohtaiseen nopeusrajoitukseen tai ajo-oikeuden rajoittamiseen suhtauduttaisiin. Yhä lisääntyvä joukko ikääntyviä autoilijoita huolestuttaa monia. Tulisi selvittää kansalaisten näkemyksiä iäkkäistä liikenteessä ja esimerkiksi iäkkäiden terveystarkastuskäytännöstä, mahdollisesta ajokokeesta tai vapaaehtoisesta varoitusmerkistä. 23

23 Kevyen liikenteen kulkijoita ei ole velvoitettu liikenneopetukseen, kulkukorttiin tai kulkukokeeseen. Turvallinen liikkuminen edellyttäisi kuitenkin liikennesääntöjen tuntemista. Tutkia pitäisi, miten hyvin ajokortittomat tuntevat liikennesäännöt ja kokevatko he enemmän turvattomuutta liikenteessä kuin ajokortilliset. Kansalaiset olivat huolissaan siitä, että jalankulkijat ja pyöräilijät joutuvat liikkumaan yhteisillä kevyen liikenteen väylillä. Liikennealalla toimivien mielestä tämä ei ole merkittävä turvallisuusriski, mikä pitää paikkansa jos ajatellaan fyysistä loukkaantumista. Kuitenkin myös turvallisuuden tunne on tärkeätä. Sekä jalankulkijoilla että pyöräilijöillä pitäisi olla mahdollisuus liikkua pelkäämättä yhteentörmäyksiä, säikähdyksiä tai kiusallisia vähältä piti tilanteita. Kevyen liikenteen reittien turvattomuus tai puute rajaa varsinkin lasten ja vanhuksien liikkumismahdollisuuksia, jotka ovat oleellisia lasten kehitykselle ja vanhusten omatoimisuudelle. Erityisesti taajamien liikennesuunnittelussa pitää painottaa erillisiä väyliä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Näin voidaan myös lisätä kevyen liikenteen arvostusta ja käyttöä. 4.5 Muut hankkeet Autojen turvalaitteet ja rakenteet ovat kehittyneet. Tukimusta tarvitaan siitä, miten auton turvallisuus koetaan; mistä asioista koostuu auton tuottama turvallisuuden tai turvattomuuden tunne ja miten se vaikuttaa ajokäyttäytymiseen. Selvittämisen aihetta olisi myös siinä, miten ilman onnettomuuksia selvinneiden ja onnettomuuksiin joutuneiden liikenneasenteet ja -käyttäytyminen eroavat. Voidaanko onnettomuuksitta selvinneiltä saada käytännön ohjeita tai käyttäytymismalleja, joita voitaisiin käyttää liikennekasvatuksessa ja valistuksessa. 4.6 Yhteenveto päätelmistä ja suosituksista Kansalaismielipiteiden avulla voidaan kehittää liikenneturvallisuustiedotusta ja -kasvatusta, tiedottaa liikennepolitiikan päätöksentekijöille kansalaisten näkemykset liikenneturvallisuudesta ja antaa liikennesuunnittelun perustaksi tietoa koetusta turvallisuudesta. Kansalaisten näkökulmasta liikenneturvallisuustyössä tulee panostaa liikennekasvatuksen sekä poliisin ja automaattisen liikennevalvonnan lisäämiseen ja sisällölliseen kehittämiseen. Liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen tulee olla kokonaisvaltaista niin, että siinä yhdistyvät tietoaines, tunteisiin vetoavuus, käyttäytymismallit, liikenneympäristön muokkaaminen ja valvonta turvallisen käyttäytymisen tukitoimena. Valvonnalle tulisi luoda myönteinen imago turvallisen liikkumisen takaajana. Sekä valvonnan että rangaistuskäytäntöjen sisältöjen kehittämisessä on panostettava siihen, että ihmiset ymmärtävät niiden turvallisuusmerkityksen. 24

24 Liikennepolitiikassa ja liikennejärjestelmän kehittämisessä pitää korostaa liikenneturvallisuuden merkitystä ja kevyen liikenteen aseman parantamista. Liikenneasioiden päätöksentekijöille ja suunnittelijoille tulee tiedottaa sekä liikenneturvallisuuden tutkimustuloksista että kansalaisten näkemyksistä liikenneturvallisuudesta ja turvallisuuden kokemisesta. 25

25 5 YHTEENVETO TULOKSISTA Niin kirjallisuuskatsauksen kuin kansalaishaastattelun perusteella korostuu liikenneilmapiirin merkitys turvallisuudelle tai ainakin turvallisuuden kokemiselle. Kansalaisten suurimmat huolenaiheet liittyvät tiellä liikkujien käyttäytymiseen: kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö, piittaamattomuus muista, liikennesääntöjen laiminlyönti ja ylinopeus. Välinpitämättömyyden ja vääränlaisten liikenneasenteiden poistamiseksi toivotaan liikennekasvatuksen lisäämistä ja kehittämistä. Kansalaiset painottivat myös sekä poliisin että automaattisen liikennevalvonnan lisäämistä ja rangaistuskäytännön kehittämistä. Kansalaiset arvostavat liikenneturvallisuuden tärkeimmäksi asiaksi liikennejärjestelmän kehittämisessä. Heidän mielestään kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtavia liikenneonnettomuuksia ei saisi tapahtua lainkaan. Kansalaiset ovat kuitenkin liikennealan ammattilaisia taipuvaisempia pitämään onnettomuuksia osana liikennejärjestelmää ja onnettomuuksien määrän kasvua väistämättömänä. He tarvitsevatkin tietoa käytettävissä olevista liikenneturvallisuuden parantamismahdollisuuksista ja niiden toimivuudesta, jotta he osaavat vaatia päätöksentekijöiltä turvallisuustoimien toteuttamista. Kansalaiset hyväksyvät liikenneturvallisuutta parantavat toimet ja korostavat kevyen liikenteen aseman parantamista autoilun sujumisen sijasta enemmän kuin liikennealalla toimivat. Liikenneturvallisuuden kehittämiseksi tarvitaan tietoa kansalaisten liikennenäkemyksistä. Kansalaismielipiteiden avulla voidaan mm. kehittää liikenneturvallisuustiedotusta ja -kasvatusta, tiedottaa liikennepolitiikan päätöksentekijöille kansalaisten näkemykset liikenneturvallisuudesta toimenpiteiden perusteiksi ja antaa liikennesuunnittelun perustaksi tietoa koetusta turvallisuudesta. Liikenneturvallisuustyössä tulee kansalaismielipiteestä kerätyn tiedon perusteella panostaa liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen sekä liikennevalvonnan ja rangaistusten kehittämiseen. Liikennekasvatuksen ja -tiedotuksen tulee olla kokonaisvaltaista kattaen tiedot, tunteet, toiminnan, ympäristön muokkaamisen ja valvonnan. Erityisesti tulisi ottaa huomioon nuoret. Sekä valvonnan että rangaistuskäytäntöjen kehittämisessä on panostettava siihen, että ihmiset ymmärtävät niiden turvallisuusmerkityksen. Liikennepolitiikassa ja liikennejärjestelmän kehittämisessä pitää korostaa liikenneturvallisuuden merkitystä ja kevyen liikenteen aseman parantamista. Liikenneasioiden päätöksentekijöille ja suunnittelijoille tulee tiedottaa sekä liikenneturvallisuuden tutkimustuloksista että kansalaisten näkemyksistä liikenneturvallisuudesta ja turvallisuuden kokemisesta. 26

26 Liite A: Kirjallisuuskatsauksen referaatit Lähdeniemi, Erkki: Pidä pelivaraa Alueellisen koulutuskokeilun tulokset. Liikenneturvan tutkimuksia 114/1996. Helsinki Kokeilun tarkoituksena oli selvittää, voidaanko suoramarkkinoinnin keinoin jatkokouluttaa kuljettajia sekä vaikuttaako jatkokoulutus ja sitä tukeva tiedotus kohdealueen liikenteen ilmapiiriin ja liikennekäyttäytymiseen. Kokeilua varten Liikenneturva valmisti Pidä Pelivaraa nimisen ennakoivan ajamisen oppaan, joka jaettiin kohdealueella talouteen eli kohdealueen jokaiselle henkilö- tai pakettiauton haltijalle. Ilmapiiriä selvitettiin ennen- ja jälkeen-tutkimuksilla haastattelemassa kaikkiaan hieman yli 300 kuljettajaa. Haastatteluilla kerättiin tietoa jakelutekniikasta, oppaan vaikutuksesta ja yleisestä jatkokoulutustarpeesta. Haastatteluissa kuljettajilta kysyttiin mm., mikä heidän mielestään oli lähetetyn ennakoivan ajon oppaan keskeisin ohje. Keskeisimpinä ohjeena pidettiin välimatkan pitämistä. Seuraavaksi keskeisimpänä nähtiin ennakoivan ajon ohjetta. Kuljettajilta kysyttiin myös, mikä heille oli jäänyt oppaasta parhaiten mieleen. Eniten mieleen oli vastausten perusteella jäänyt turvallisuusväli ja sen hyödyt, nopeuden sovittaminen tilanteen mukaan sekä liukkaan kelin toimintaohjeet. Kuljettajista 64 % vastasi, että oppaaseen tutustuminen ei ollut vaikuttanut heidän ajotapaansa. 34 % haastatelluista vastasi, että oppaan lukeminen oli vaikuttanut heidän ajotapaansa. Eniten vaikutusta arvioitiin olleen suuremman turvallisuusvälin pitämiseen. Liikenneilmapiiriä kokeilualueella tutkittiin siis ennen ja jälkeen kokeilun myös haastatteluilla. Kokeilun jälkeen ilmapiirin koki parantuneen 23 %, kun luku ennen kokeilua oli 15 %. Myönteisistä piirteistä kokeilualueella lisääntyivät eniten harkitsevuus ohituksissa, kohteliaisuus ja joustavuus sekä turvallisuudesta huolehtiminen ja toisten oikeuksien kunnioittaminen. Kielteisistä piirteistä liikenteen pelottavuuden ja tahallisen kiusanteon arvioitiin lisääntyneen. Kokeilulla ei ollut vaikutusta ajoneuvojen välimatkoihin tai suuntavilkun käyttöön. Keskinopeudet alenivat lyhyeksi ajaksi kokeilualueella heti oppaan jakamisen jälkeen. Onnettomuus- ja vahinkokehityksessä ei havaittu muutosta. Aiemmissa tutkimuksissa todettu ilmapiirin kehityksen ja onnettomuuskehityksen kehittyvän samalla tavalla. Näin ollen on perusteltua olettaa ilmapiirin myönteisen kehityksen vaikuttavan liikenneturvallisuuteen kokeilualueella. Tässä, samoin kuin monissa muissakin tutkimuksissa, nousi esille kuljettajien kiinnostus liukkaan kelin harjoitteluun, talviajoon ja auton käsittelyn harjoituksiin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tällainen harjoittelu ei paranna turvallisuutta vaan saattaa jopa heikentää sitä. Tutkimuksen lopuksi todetaan, että suurten kuljettajajoukkojen jatkokoulutukseen tulee kehittää jatkuvasti menetelmiä mm. arvioimalla oppaan laajuutta ja sisältöä. Mahdollisesti myös oppaan suuntaaminen tietylle kohdejoukolle saattaa olla perusteltua. Raportissa on liitteenä kyselylomake sekä joitakin tuloksia esitettynä taulukkoina tai pylväsdiagrammeina.