Ote Vuosisadan Kertomus, kolmannen osan viimeisestä luvusta: Elävä Kertomus.

Transkriptio

1 Ote Vuosisadan Kertomus, kolmannen osan viimeisestä luvusta: Elävä Kertomus. Elävä Kertomus Magna Taledo Information Mitä meidän minun siis pitäisi nyt tehdä? Kirjan ensimmäisen osan motossa vastauksen kysymykseen antoi futurologi E. F. Schumacher. Vastauksen mukaan meidän pitäisi panna sisimpämme järjestykseen ihmiskunnan perityn viisauden avulla. Uusi kulttuuri ja sen Elävä Kertomus syntyvät, kun Kertomuksen ideainen sielu alkusubstanssi tai perusmuoto, joka ilmaisee kulttuurin tarkoitussidonnaisuuden - herää ja vapautuu edellisessä vaiheessaan toteuttamiensa muotojensa sidonnaisuuksista. Näin kulttuuri saa uuden vaiheensa alun ja uuteen kehitysvaiheeseen johtavan energiansa. Tällöin kulttuuri synnyttää itsensä, sisäisen maailmansa muodot ja ideaiset virtauksensa sisältään päin. Suunnan ja ulottuvuuden sen uudelle kaudelle antaa kehittymisen lain välttämättömyys. Elävässä Kertomuksessa on kysymys sisäisestä tiedostamme noesis -, joka on kertomuksen ratkaiseva roolihahmo. Tämä tieto viriää henkisestä alitajunnastamme, johon on juurrutettu runsas määrä tietoa parhaimpien, hyödyllisempien ja siunauksellisten tarkoitusperien toteuttamiseksi. Tämän tiedon aktualisoitumisen ehdoton postulaatti on usko Jumalan olemassaoloon. Tuo tieto on ihmisen henkisiä pyrkimyksiään toteuttamalla kaivettava esille ja todennettava ihmismielen havaintotietoisuudessa. Peritty viisaus kuvaa ihmismieltä näin: "Koko tietoisuutemme riippuu mielestä; mikä sen vuoksi voisi ollakaan oikeampi tutkimuksiemme kohde. Tähän Jumalan runsaaseen lahjaan ihmisille, tämän koko ihmeellisen järjestelmän sisältöön meidän pitää lisätä myös muisti, mielikuvitus, vaisto, järkeily, moraalinen tietoisuus ja kaikki ne sielun toimivat kyvyt, jotka tarjoavat valtavan ja rajoittamattoman alueen filosofista tutkimusta varten, joka ulottuu pitkälle yli kyselevän inhimillisen tajunnan. Ne ovat erityisiä salaisuuksia, jotka ovat vain luonnon ja luonnon Jumalan tiedossa..." Yksityinen ihminen kosketuspintana ja kehityssysäysten antajana Olen kirjassa edellä todennut, että vain yksityinen ihminen voi toimia yhteiskunnallisena kosketuspintana ja kehityssysäysten antajana. Itse asiassa - edellä sanottuun viitaten - siis vain yksityiset ihmiset voivat viimekädessä ratkaista sen, miten maailma ja sen kulttuuri pelastetaan tuholta - ja miten exodus perityn viisauden konstituoimaan vanhaan hyvään toteutetaan. Sanotusta aiheutuu assosiaatio, eli pitäisiköhän meidän siis yksilöinä aloittaa Vuosisadan Kertomuksen tiedostaminen, sen kulttuuriimme ja elämäämme lanseeraaminen sekä niissä sen eläväksi tekeminen oman mielemme sisäisestä tiedosta noosfääristä - käsin? Juuri näin on tämän uuden aikakauden alkaessa välttämätöntä tehdä! Mutta kaikkein ensimmäiseksi tuo aloittaminen merkitsee sitä, että meidän tulisi luoda katseemme historiaan ja muinaiseen traditioomme sekä sitten niiden pohjalta tulevaisuuteen, kuten omalla tavallani olen kirjan edellä kirjoitetuissa osissa tehnyt. Meidän tulisi nyt taloudellisen kehityksen nykyistä hidastumista pelkäämättä pysäyttää tieteellis-materialistisen elämämme sekä aineellisen ja ateistisen kulttuurimme liukuhihna, palata sen piiristä takaisin perityn viisauden lähteille ja saattaa sen avulla oma sisimpämme järjestykseen! Meidän ei siis tarvitsisi keksiä mitään vihreää tai muunkaan väristä uutta informaatiota. Meidän tulisi vain löytää se elämismaailmamme fundamentaalis-ideainen ankkurointipiste - se, minkä viisaat esi-isämme jo ammoin tiesivät ja tunsivat. Tässä yhteydessä voitaneen palauttaa mieliimme se, miten Vuosisatamme Kertomukseen, kuten aikaisempienkin aikojen kertomuksiin kytkeytyvä Viisaus julistaa meille ikiaikaisen kutsunsa: "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille (ihmisen pojille) kaikuu minun ääneni." Näin kutsuu meitä Viisaus, transsendenssin ääni ja haluaa tarjota meille Ison - Magna - Taledon maistuvaa keittoa. Perittyyn traditioon paluu on mahdollista vastaanottamalla tuo ihmisen sisäisen Viisauden kutsu

2 sekä seuraamalla siihen sisältyvää lakia, so. toteuttamalla kutsun tarkoitusperä Viisautta aktualisoivan henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen prosessina. Yksilökohtaisena edellytyksenä Viisauden kutsun kuulemiselle, meidän on toteutettava oman mielemme ja tietoisuutemme sisäisen sisällön noosfäärin - anamneesis. Tämä tarkoittaa, että meidän tulee tulevaan aikakauteemme liittyvillä henkisillä pyrkimyksillä todentaa elämämme metafyysisten perusteiden muistiin palautus - niin yksilöiden tietoisuudessa, kuin myös yhteisöjen henkisessä kulttuuritodellisuudessa. Tästä ja vain tästä on paluussa ja siihen liittyen Vuosisadan Kertomuksen tiedostamisessa ja sen eläväksi tekemisessä kysymys. Meidän on noudatettava J. W. von Goethen neuvoa: Työnnä rohkeasti auki ovi, jonka ohi toiset mielellään hiipivät. Tällaisen muistiin palautuksen eettisen ja sitten myös henkisen evoluution josta olen kirjassa aikaisemmin kirjoittanut seurausmuoto, eli materialisminkin henkistävä pyhyyden Valo asustaa jokaisen ihmisen - ateistinkin - sielun alitajuisessa syvyydessä. Palavana soihtuna Elävänä Valona - se loistaa hänen sisäisen, henkisen todellisuutensa salaisessa kammiossa. Vaikka se loistaakin tietoisuutemme pimeydessä, Arvoituksellisena Seuralaisenamme, se on ja vaikuttaa silti peritystä viisaudesta johdettavan Kertomuksen sekä sen sisältämän, palauttavan, elvyttävän ja eheyttävän elämisen ja kehittymisen konseptin perimmäisenä lähteenä. Näiden konseptien kautta se säteilee valoaan jokapäiväisen elämämme ja toimintamme todellisuuteen. Tuon transsendentin ankkurointipisteen löytämisessä eivät kuten edellä on tullut esiin - nykymaailman kasvatusteemat ja kasvukehikot meitä auta. Siinä on keskityttävä vain perinteisen uskonnollis-filoso-fisen kulttuuriperinteen siirtoon sekä tuon perinteen mukaisten elämisen elämäntaidon, sen osaamisen ja hallinnan - ja kehittymisen henkisen evoluution konseptien palauttamiseen elämismaailmaamme ja samalla koko inhimilliseen kulttuuriimme. Kysymys on vain siitä, haluammeko me palata muinaisten arvojärjestelmiemme piiriin ja ottaa niihin liittyvät valtiollista ja yhteiskunnallista elämää, sen järjestystä ja poliittista hallintoa koskevat, kuin myös niihin liittyvät elämisen ja toiminnan totuus-, oikeus- ja kasvatusperiaatteet ohjeiksemme ja opasteiksemme. Vai olemmeko niin itseriittoisia, että hylkäämme ne ajallemme vanhentuneina arvo- ja moraalikoodeina ja pyrimme edelleenkin toteuttamaan nykyisiä, meitä enemmän miellyttäviä ja hauskuttavia arvojärjestelmiä. Tämä itse asiassa ratkaisee sen, liukuuko lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessissa oleva kulttuuri vääjäämättömästi kohti lopullista juhliemme jälkeistä post festum - tuhoaan. Aikaväli kulttuurimme romahduksen ja korjaavien toimenpiteiden välillä on supistumassa jo aivan nyt liian lyhyeksi. Tästä syystä kulttuuri, kuten myös järjestäytynyt yhteiskunnallinen elämä tarvitsee nyt kuten edellä kirjoitin - ihmisiä, jotka kykenevät toimimaan korkean eettisen arvotodellisuuden, humanismin, sosiaalisuuden ja solidaarisuuden vaateiden mukaisesti. Ne tarvitsevat ihmisiä, jotka kykenevät herättämään "vanhan hyvän, eli inhimillisen kulttuurin todellisen sisällön eloon sekä "erottamaan hyvän pahasta sekä oikean väärästä ja jotka toimivat yhteisöissään järkevyyden, rehellisyyden, totuudellisuuden ja oikeamielisyyden pohjalta. He ovat ihmisiä, jotka toimivat elämässään henkisistä perusarvoista johdetuin eettisin periaattein ja sosiaalisin, rauhaa, sopuisuutta ja ystävyyttä sekä keskinäistä yhteistyötä rakentavin valmiuksin. Sanottuun liittyen olen eri yhteyksissä kirjoittanut, että nyt on tullut aika koota materialististen pyrkimysten, häikäilemättömän, repivän ja saalistavan elintasotaistelun hajalle sinkoamat sirpaleet yhteen. On tullut aika ryhtyä rakentamaan ihmistä ja koko ihmiskuntaa ehyeksi; rakentamaan sopusointuista, järjestyneen muodon sekä rauhallisen olotilan omaavaa ja rauhanomaisesti toimivaa yhteiskuntaa; rakentamaan sitä vapaista, totuudellisista ja oikeamielisistä sekä kokonaisvaltaisesti ajattelevista ja toimivista ihmisistä. Tämä on kulttuurimuutoksen ja ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uudelleen käynnistämisen vaade! Tämän vaateen puitteissa uudelleen arviointeja kaipaavat myös kulttuurimme perustekijät ja toimintamme perimmäiset motiivit, eli toimintaamme konstituoivat arvot, elämismaailmamme rakenteet, sen strategiat ja toiminnot sekä koko yhteiskuntajärjestystä, perus- ja ihmisoikeuksia määrittävä lainsäädäntö. Arviointien kohteiksi joutuvat myös monet, arvojemme pohjilta luodut uuden ajan tieteellis- 2

3 tekniset aikaansaannokset hyvyysarvoineen. Ihmisen henkistä tietämystä omaamattomaan mielenlaatuun, kuin myös eettisessä eroosiossa olevan elementaarisen elämismaailman arkkitehtuuriin ja sosiaalista yhteiskuntajärjestystä sääteleviin lakeihin on liitettävä nyt sellaista moraali- ja arvosisältöä, mikä perustuu henkisiin ja eettisiin tarkoitusperäsidonnaisuuksiin. Itse asiassa tänä aikana ihmisten tulee ratkaista se, miten maailma ja sen kulttuuri pelastetaan tuholta. Vaikka elvyttävät, eheyttävät ja palauttavat konseptit on siis toteutettu yleensä yhteiskunnallisina kosketuspintoina toimivien yksilöiden toimesta, voivat kuten edellä totesin - henkistä kulttuurievoluutiota toteuttaa myös ajatusten yhtenäisyyttä ja yhteisyyttä edustaviksi yhteisöiksi liittyneiden ihmisten ryhmät. Aatteellista tai filosofista tehtävää suorittavina yhteisöinä ne antavat jäsentensä pyrkimyksille suuntia. Muovaavina tekijöinä tällaiset yhteisöt kohottavat jäsenensä keskuuteen jotain korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä. Edellisessä luvussa kysyttiin: mistä sitten löytyvät tuon exoduksen toteuttajat politiikastako, uskonnoista kristillisestä kirkosta tai vaikkapa Abrahamin perillisistä juutalaisuudesta tai sitten esiin vyöryvästä islamilaisesta unelmasta? Ehkäpä herra Muhammed ei ollutkaan vielä viimeinen profeetta 3 Politiikka ja yhteiskunnallinen kulttuuritoiminta Tuskin poliittisesta toiminnasta, eikä varsinkaan viime vuosisadan 60- ja 70 -luvuilla opiskelleiden ikäpolvien poliittisista päättäjistä. He ovat notkistaneet polvensa materiaaliselle mammonalle. Heidän asenteissaan Jumala ja uskonnollis-filosofinen arvomaailma ovat narsistisen kapinan kohteita. Heidän tajuinen, postmoderni elämänsisältönsä on viihde- ja rihkamakulttuurin arvolatauksien lisäksi täyttynyt urheiluareenoiden pauhulla, laskettelurinteiden huumalla sekä pörssisijoitusten ja pelikenttien voitto-tappio-elämyksillä. Exodukseen he ovat menettäneet mahdollisuutensa, sillä he ovat ammentaneet elämänfilosofiansa transsendenttia ankkurointipistettä vailla olevista aatteista: ateismista, sosialismista, vulgaarista materialismista sekä rationaalisesta tieteestä, teknologiasta ja omasta itseriittoisesta järjestään. He ovat olleet nykyisen, nyt "yltäkylläisyyden ja puutteen esitykseksi" osoittautuneen, moniarvoiseksi ja moderniksi nimittämänsä "hyvinvointiyhteiskuntamme" arkkitehteja. Tuskin siis politiikasta, sillä siihen liittyvässä yhteiskunnallisessa kulttuurissa estävänä tekijänä henkisille pyrkimyksillemme on pelkästään se, että pintailmiöiden yhteiskunnissa yksilöllisyytemme, vapautemme ja vastuumme, kuin myös luova ajattelumme ovat sotkeutuneet yhteiskunnallisten yhteisöjen tyyppi- ja joukkosidonnaisuuksien sekä samalla niiden kaikkiosaavan ja kaikkitietävän joukkointelligenssin tallattaviksi. Näin meistä on kehittynyt päämäärättömiä, vaikutteellis-kuvitteellisen uskomustiedon ohjaamia ajelehtijoita ja laumanjohtajia alttiina seuraavia, "sopulisyndrooman" vaivaamia mielipideuhreja. Aloitekyvyttöminä oleskelijoina me pakenemme arvoköyhää elämäämme aistilliselämykselliseen keinomaailmaan. Näin tuotamme itsellemme hetken mielihyvää, helpotusta ja turtumusta sekä tasapainon ja turvallisuuden tunnetta luovia epätarkoituksia henkistä identiteettiä vailla olevien viihde-, rihkama-, hölkkä- ja töllötyskulttuurien, eli aistikulttuurin hullabaloo - elämyksillä. Tässä hullabaloo -todellisuudessa henkinen kulttuurimme ja elämismaailmamme ovat kriisissä - henkisessä hätätilassa. Tämän seurauksena huomaamme humanismiin, ihmisyyteen ja inhimillisyyteen liittyvän harmonian ja kauneuden, kuin myös oikean, hyvän ja toden etääntyneen elämästämme. Tilanteen ilmentymiä näemme ja kuulemme kaikkialla. Kuulemme rock-musiikiksi kutsuttua mieletöntä metelöintiä, kuulemme hurraa-huutojen palvovaa hurmosta urheiluareenoilta. Televisioja radiokanavilla meille opetetaan sitä, miten meidän tulisi mahdollisimman paljon mielihyvää saavuttaen elää ja miten elämässämme hauskanpitoa harjoittaa. Kaupallisella retoriikalla meille selitetään, mikä on missäkin asiassa muodissa oleva "virtaus", minkä mukaan meidän tulisi elämäämme hallita ja talouttamme hoitaa. Tilanteen ilmentyminä näemme sokeaa elintasotaistelua, hysteriaa lähentelevää kulutusvimmaa, luksushyödyttömyyksien palvontaa, pakoa huumeisiin sekä viihde- ja rihkamakulttuurin tajuntaa taannuttavaan huumaan. Toteamme, miten ihmisten perversioilla herkutellaan, luonnottomuuksista tehdään "taidetta"; taidenäyttelyissä esitellään todellisuudentajunsa menettäneiden yksilöiden terapiatöitä arvostelukyvyttömän kansan hymisteltäviksi.

4 Toimintamme tunnuslauseeksi sopii vanha, Rooman valtakunnan rappion motto: Panem et circenses. Sanottu istuu myös yhteiskunnallisen, poliittisen toimintamme pyrkimyksiin. Näissä pyrkimyksissä meitä johdetaan poliittisen retoriikan avulla sekä kosiskellaan - massoihin vetoavan psykologisen vaikutuksen aikaansaamiseksi taloudellisilla kasvu-, vaurastumis- ja hyvinvointihoukuttimilla. Pääpaino nykyisissä yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä ja niiden futurologisissa visualeissa on vain taloudellisilla seikoilla sekä viihteellisillä trendeillä. Ne edustavat vallitsevissa poliittisissa intentioissa ilmenevää tavoitetta: materialistista, yltiösosiaalisen hyvinvointiyhteiskunnan ideaalia sellaista hyvinvointiuskovaisen elämismaailman arkkitehtuuria, joka nyt, valistuskonseptin kariuduttua, on osoittautunut todellisuuteen ankkuroitumattomaksi illuusioksi. Tällaisten illuusioiden puitteissa nykyihmisten on kulttuureineen vaikea, jopa mahdoton karistaa taloudellista, sosiaalista ja psyykkistä elämismaailmaansa runnovat vitsaukset yltään, lähteä liikkeelle aluksi - kohti Punaista merta, jakaa se itätuulen Euros - avulla ja sitten ylittää se, so. kohdata emootionsa materialistiset pyyteensä ja halunsa - jakaa eli hallita ne ja suunnata ne henkisen arvo-ohjauksen avulla uudelleen sekä aloittaa siten vaelluksensa kohti uutta henkisen kulttuurievoluution aikakautta. Koska en halua käyttää tuhmia sanoja nykyisen yhteiskunnallisen kulttuurin todellisuudesta tämän enempää, enkä myöskään roolinsa loppuun näytellystä politiikasta - kuten en poliitikkojen kyvyistä vastata tulevan aikakauden henkisiin haasteisiin ja pyrkimyksiin -, jätän ne tämän suppean kartoituksen varaan. Annetaan tunnetun moraalifilosofi Alasdair MacIntyren todeta tässä yhteydessä kuitenkin politiikasta ja poliittisista yhteisöistä seuraavaa: Mikäli sitoudutaan aidosti hyveiden perinteisiin, on moderni politiikka, olipa se liberalistista, konservatiivista, radikaalia tai sosialistista, yksinkertaisesti hylättävä. Omissa institutionaalisissa muodoissaan järjestelmällisesti toteutunut moderni politiikka näet sinänsä ilmaisee tämän perinteen järjestelmällistä hylkäämistä. 4 Filosofia yhteiskunnallisena kosketuspintana Nykyinen arvo- ja kulttuurifilosofia, jonka kantavana teemana on arvosubjektivismi, juontuu valistuksen perinteestä - samoin kuin vallitseva filosofinen ajattelu. Laitostettu nykyfilosofia näyttäytyy hedelmättömänä, analyyttisen filosofian tieteenfilosofisilla käsitteillä toteutettuna ajatusaskarteluna ja käsitetaiteiluna sekä erilaisilla teorioilla ja niiden keskinäisillä ristiriitaisuuksilla herkutteluna. Käytännön elämälle vieraana tieteenä myös se on näytellyt roolinsa loppuun. Tuossa "ajatusaskartelussa" ovat uskonto, idealismi ja niihin liittyvät yleisperiaatteet arvoineen menettäneet merkityksensä ja mahtinsa sekä elämistä ohjaavat konseptinsa. Tästä syystä laitostettu filosofiamme ei kykene demarkaatiorajojaan rikkoen sukeltamaan oivaltavan, intuitiivisen ajattelun ja ymmärtämisen metafyysiseen ulottuvuuteen noosfäärin transsendenttiin todellisuuteen. Näin ollen se ei kykene löytämään muita ajattelun ja päättelyn ulottuvuuksia kuin tiedeyhteisöjen hyväksymien ja tieteellisesti oikeutettujen tietoteorioiden loogiset muodot ja rationaaliset mallit. Nykytilanteemme suhteen sitä leimaakin koulittu kyvyttömyys, avuttomuus, kannattomuus, epäröinti ja pelko - pelko joutua tieteellisyyden itsensä - kolhimana epätieteellisyyden häpeään. Tunnettu arvosubjektivisti ja ns. loogisen analyysin koulukuntaan kuulunut englantilainen filosofi Bertrand Russell on todennut: "Nykyaikaisessa ajattelussa äärimmäinen subjektivismi ja ns. valtafilosofiat ovat eräitä hulluuden muotoja." Hänen mielestään yhteiskunnissa vaikuttava sosiaalisen järjestyksen ongelma saatetaan ratkaista kestävästi vain siten, että liitetään yhteen "Rooman valtakunnan lujuus" ja "Pyhän Augustinuksen Jumalavaltion idealismi". Syy tilanteelle löytyy valistuksen konseptin pimeän ajan mätkähdyksestä. Tällöin tapahtui muutos jumalallisten asioiden sekä yhteiskuntien, kulttuurin ja sivistyksen välisissä suhteissa, jolloin kuten sanottu - perityn uskonnollisen tradition ja klassisen filosofian mm. idealismin synkäksi kohtaloksi kulttuurissamme tuli väistyä valistuksen filosofian modernien luonnontieteellisten teorioiden ja uuden ajan tieteellis-materialististen maailman- ja elämänkatsomusten tieltä. Samalla ihmisen henkisten sielun ominaisuuksien tutkiminen syrjäytyi ja ihmisen ihmiseksi tekemisen teemat elämisen ja kehittymisen konsepteineen unohtuivat kulttuuritodellisuudesta. Ihminen ryhtyi rationaalisek-

5 si sanotun älynsä ja tieteensä varassa paneutumaan aineen magiaan ja tekemään luontoa itselleen alamaiseksi. Tässä loistavia tieteellisiä ja teknologiasia saavutuksia tuottaneessa touhussa häneltä unohtuivat kuitenkin moraalisten totuuksien periaatteet eettisine takaisinkytkentöineen. Ne ovat unohtuneet nyt myös tieteelliseltä nykyfilosofialta sekä sitä toteuttavilta, Jumalaa ja samalla omaa Itseään vastaan narsistisesti kapinoivilta filosofeilta. Tästä syystä nykyfilosofia ei kykene enää arvioimaan niitä ideaisia henkisiä pyrkimyksiä ja henkisiä perusarvoja, jotka alkavalla aikakaudella viriävät Vuosisadan Kertomuksesta. Se pitää niitä loogisen ja rationaalisen tieteenfilosofian näkökulmasta tarkasteltuna omituisina, tieteellisen ajattelun harhapoluilla liikkuvina näkemyksinä, joita värittänevät mielikuvitus, uskomukset ja harhaluulot sekä loogisesti virheelliset tulkinnat ja päätelmät. Tulevalla aikakaudella tarvitaan tuota ideaista viisautta. Se ei synny filosofisesta oppineisuudesta. Laotse sanoo: Viisaat miehet eivät koskaan ole oppineita, eivätkä oppineet miehet ole koskaan viisaita miehiä. Pääministeri Esko Ahon asettaman, Suomen henkistä tilaa ja tulevaisuuden näkymiä pohtineiden filosofien kansalaispuheenvuorossa, Suomen henkinen tila ja tulevaisuus, todetaan: Olemme selvästi joutuneet taitekohtaan, jossa jokin vaihe on päättynyt, mutta emme tiedä, mihin olemme menossa: menneisyys ei enää suorana ja hämmentymättömänä virtaa tulevaisuudeksi. Siinä esitettiin, että "paluuta fundamentalistiseen yhteisten tiukkojen arvojen yhteiskuntaan ei ole näköpiirissä, eikä sitä voi pitää toivottavanakaan." Väärin! Paluuta tiukkojen arvojen yhteiskuntaan tulee pitää välttämättömänä! Tämä kansalaispuheenvuorokin osoittaa ja todistaa, että nykyfilosofia kielioppeineen ei kykene kohtaamaan oivaltavan, tila-, tilanne- ja seuraustietoisen dimensioajattelun eikä intuitiivisen ymmärtämisen metafyysisiä, elämäämme ja sen Vuosisadan Kertomukseen liittyvien strategioiden ulottuvuuksia. 5 Kristillinen usko nyky-yhteiskunnassa Entä onko kristillisestä uskosta ja sen kirkosta perityn viisauden kantajaksi ja välittäjäksi tulevana kulttuuriaikakautena? Kysymys asettuu myös yksityisiin kristittyihin ihmisiin kohdistuvaksi, kun todetaan, että ihminen on tekijänä ja toteuttajana Jumalan liittolainen ja Hänen kanssatekijänsä eettisen maailmanjärjestyksen luomisessa. Kristillisen lue luterilaisen opin mukaan tämä osallistuminen Jumalan työhön, Hänen valtakuntansa ilmentämiseksi maan päälle ei ihmistä hyödytä, sillä ihmisen omien lainmukaisten pyrkimysten, oman tahdon ja voiman varassa ei voida pelastua. Tämä esitetään Lutherin kuuluisassa ristin teologiassa ohjeellisiksi asettuvina teeseinä mm. seuraavasti: "Jumalan laki, elämän siunauksellinen oppi, ei voi johtaa ihmistä vanhurskauteen, vaan on pikemmin sen esteenä... Vielä vähemmän voivat ihmisten teot johtaa vanhurskauteen, miten usein niitä luonnollisen käskyn kehotukseksi toistetaankin. Voidaan todistaa, että miten erikoisilta ja hyviltä ihmisen teot näyttävätkin, ne ovat kuolemansyntejä." Ortodoksinen kirkkoisä Pyhä Maksimos Tunnustaja on asiasta eri mieltä. Teksteissään Rakkaudesta hän toteaa: "...älä sano niin, että pelkkä usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen riittää pelastamaan sinut. Sillä se on mahdotonta, jollet teoillasi saa sisimpääsi myös rakkautta Häneen. Pelkkä usko on pahoilla hengilläkin, sillä riivaajatkin uskovat ja vapisevat." Hän sanoo myös: "Niin teot ovat uskomme mitta ja tällä mitalla meille armoakin mitataan. Joka ei tee uskon tekoja, osoittaa siten epäuskonsa suuruuden..." Intialaisessa filosofiassa T. P. Raju: Intian filosofia tuo teologia torjutaan koko elämän prosessiin liittyen näin: Inhimillinen prosessi on Brahmanin eettinen prosessi ja tapahtuu yksilöiden kautta. Yksilö ei pääse siitä ja hänen tulee sen vuoksi toimia sen mukaan. Se, mitä sanomme oikeaksi teoksi, on toimintaa Kosmisen persoonan maailman lakien mukaan. Jos yksilö yrittää vastustaa niitä, hän eristää itsensä Brahmanista ja lujittaa omaa eristystään ja egoaan. Tällainen toiminnasta kieltäytyminen ei johda pelastukseen eikä siihen, että ymmärtää ykseyden Brahmanin kanssa. Talmudissa sanotaan suoraan: Tooran tutkiminen ilman tekoa on turhaa ja muuttuu lopulta synnin aiheeksi.

6 6 Luterilaisen uskon ja elämisen konseptin mukaan vanhurskauden ja ihmisen autuaalliseksi päämääräksi asettautuvan pelastuksen tuottaa kuitenkin vain usko armoon ja ns. satisfaktioteorian mukaiseen lunastukseen ulkoisen vapahtajan toteuttaman sijaissovituksen kautta. Sanottu osoittaa, että kirkon opit eivät yhdy elämän eivätkä olemassaolomme tarkoituksiin. Tällaiset opit ovat kehällisiltä ja keskeisiltä osiltaan harhakäsitysten koostetta! Ne eivät ole elämän tarkoituksiin tähtäävää teologiaa - sellaista, joka kykenisi aktualisoimaan ihmisen sisäisen todellisuuden hänen arkisessa tajunnassaan merkitykselliseksi ja aktivoimaan sen kehityksen lain mukaisena, eksistentiaalisena ja käytännöllisenä Itsensä toteuttamisen ja Jumalan yhteyteen pyrkimisen prosessina. Todetusta seuraa hämmentävä ja tuskallinen johtopäätös se, että tällaisen oppien varassa ei voida ilmentää peritystä viisaudesta johdettuja elämisen konsepteja, ei Luojan tahdon ja käskyjen mukaista maailmanjärjestystä, ei sopusointuista, ei rauhanomaista eikä eettisesti järjestäytynyttä elämää. Paradoksi on se, että tämä kaikki on kuitenkin Jumalan kuvaksi kehittyvälle ihmiselle Hänen työtoverinaan uskottua tehtävää. Tullakseen kykeneväksi kantamaan ja välittämään perittyä viisautta, ja siitä johdetulla elämisen ja kehittymisen konseptilla kasvattamaan ihmiskuntaa, johtamaan sitä ulos tieteellis-materialististen maailmankatsomusten ansasta ja ohjaamaan sitä sitten "paluussaan ideaiseen traditioon", tulisi kristillisen kirkon aivan aluksi kysyä ja tutkia sitä, mikä on sen nykyisen julistuksen suhde juutalaisten synagogaseurakuntien alulle lanseeraamaan alkukristillisyyteen sekä sitä sävyttäneen, palauttavan juutalaisen uskonkonseptin sisältöön. Ehkäpä eräs ratkaisu olisi Christopher Dawsonin esittämä ajatus yhteen palaamisesta, so. palaamisesta uskontojen yhteisen universaalin Totuuden ja Tarkoituksen tutkimiseen ja tunnustamiseen. Tätä ihmiskunta nyt odottaa todellisesta uskosta ja samalla kirkosta vieraantuneena. Se odottaa sitä yhteen palaamisten, so. uskontojen kumppanuutena. Tätä odotusta ilmentää ihmisten henkisyyden kaipuu, heidän suuntautumisensa mystiikkaan, kiinnostuksensa etsiä vastaukset elämänsä ja olemassaolonsa tarkoituksiin idän uskonnoista ja siitä metafyysisestä todellisuudesta, josta nuo uskonnot ovat ammentaneet sisältönsä. Tämän todellisuuden luomisen henkisen maailman - ihmiset aavistavat olevan lähellään, kaiken luodun taustalla; he aavistavat sen olevan myös heissä itsessäänkin - kosketuksen etäisyydellä heidän oman sisäisen elämänsä todellisuudessa. Kristinuskon tulisi tiedostaa tämä ihmisten kaipaus ja odotus. Kirkon tulisi tajuta, että koko maailma on Abrahamin ja Mooseksen, kuin myös Muhammedin kanssa solmittujen liittojen ja niiden yhteydessä annettujen ilmoitusten kohteena! Stephen Neill lausuu tämän kirjassaan Kristinusko ja muut uskonnot seuraavasti: "Nykyisin opettelemme Vanhan testamentin tutkijoiden avulla vaivalloisesti ymmärtämään heprealaisia ajattelun kategorioita ja seemiläistä elämänkäsitystä, jolle evankeliumit perustuvat; on mahdollista, ettemme pääse selville perintömme koko rikkaudesta, ennen kuin juutalaiset palaavat opettajiksemme Jumalan kansan uudessa yhteydessä." Ajatus istuu myös Vuosisatamme Kertomukseen ja sen eläväksi tekemiseen. Ehkäpä sen ensimmäinen vaihe olisi tiivis vuorovaikutus erityisesti ns. messiaanisten juutalaisten kanssa siinä islamilaista unelmaansa toteuttavia mukallaf eja unohtamatta. Vapaamuurarius nykyaikana Entä löytyykö asiaan neuvoa tuolta kirjassa edellä mainitusta ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota toteuttamaan asetetulta Muinaiselta Veljeskunnalta? Kuten edellä kerrottiin, tuo Veljeskunta päivitti ihmisen henkisen kehittymisen kasvatusmenetelmänsä, vapaamuurariudeksi kutsuttuine kasvatus- ja kasvukehikkoineen ja kehittymisen konsepteineen valistuksen ajan alussa, ja 1700-luvuilla. Tänä päivänä on nyt kysymys siitä, onko tuo päivitetty kasvatusmenetelmä teemoineen säilynyt vahingoittumattomana ja siirtynyt muuttumattomana sukupolvilta toisille? Kykeneekö tuo ja 1700-luvuilla työstetty ja päivitetty nykymuotoinen vapaamuurarius muurarillisten konseptiensa sekä kasvatus- ja tehtäväluonteisten tarkoitusperiensä syvimpien sisältöjen ja merkitysten - ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution toteuttamisen - puitteissa liittämään ja sitomaan jäsenkuntansa nykyaikanakin tietämättömyyttä ja erheellisyyttä vastaan taistelevien miesten pyhäksi liitoksi? Ja onko vapaamuurariuden perimmäi-

7 nen tarkoitusperä edelleenkin työskennellä ihmiskunnan onnellisuuden sekä henkisen ja siveellisen täydellistymisen saavuttamiseksi? Kuten olen todennut, länsimaisen nykykulttuurin arkitodellisuudessa luomisen henkisen maailman myyteistä ja elämän perusperiaatteista - joita myös vapaamuurari-instituutio on perinteisesti edustanut - on tullut subjektiivisia, transsendentin todellisuuden hahmoa vailla olevia abstraktioita. Olemassa olomme myyttinen tuonpuoleisuus ei elämän sisältönä vaikuta inhimillisen kulttuurimme todellisuudessa. Tilanteessa ei myöskään po. veljeskunnan edustamalle aate- ja arvomaailmalle eikä siihen sisältyville, eettisillä normeilla koodatuille kasvatus- ja tehtäväluonteisille tarkoitusperille löydy enää tilaa - ei edes filosofisen spekuloinnin kohteina. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyihmiset eivät kykene sitoutumaan vapaamuurariuden kaltaisten aatteellisten instituutioiden tarkoitusperiin eivätkä omaksumaan niihin sisältyviä aatteita, arvoja ja opetuksia, kuten eivät niistä johdettuja elämisen ja kehittymisen konsepteja ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon tähtäävine tarkoitusperineen. Freemasonry is dying Näin väittävät englantilaiset vapaamuurarit Christopher Knight ja Robert Lomas kirjansa, The Book of Hiram ensimmäisen osan, ensimmäisessä lauseessa. Vapaamuurarillisessa maailmassa vallitseekin nyt paitsi aatteellinen, myös jäsenmääriin kohdistuva laskusuuntaus. Kokonaisjäsenmäärä on 35 vuodessa pudonnut kuudesta miljoonasta n. 2.8 miljoonaan. Eräissä maissa jäsenkato on ollut jopa 70 %. Aatteelliseen ja järjestölliseen hajoamisprosessiin joutunut seurapiiri ei kykene enää ratkaisemaan, ei määrittelemään eikä selittämään sitä, mitä se itse asiassa on ja mitä se toiminnallisesti edustaa ei siis sitäkään, mitä sen nyt, ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uutena tulevana aikakautena tulisi edustaa, mitä tehdä ja miten toimia. Tämän oireyhtymän tyhjiössä näyttäytyy mm. se, että muoto ja organisaatio ovat järjestössä priorisoituneet. Tästä syystä järjestön toiminta on sekularisoitunut nykykulttuurimme sosiaalisia muotoja ja tarkoitusperiä toteuttavaksi sosieteetti- ja statusmuurariudeksi. Näiden ryhmien toimintoja konstituoimaan on muodostunut järjestöllisistä muodoista johdettujen intressien kaaos. Veljeskunnassa vielä vaikuttavan pienen, yksittäisistä jäsenistä ja pienistä jäsenryhmistä muodostuvan joukon voitaisiin sanoa edustavan ortodoksista tai uusortodoksista vapaamuurariutta. Tämän ryhmän olemassa olo osoittaa, että po. veljeskunta ei siis ole aivan vielä näytellyt rooliaan loppuun vaikkakin ehkä organisatorisessa nykymuodossaan. Vielä nykypäivänkin tässä veljeskunnassa vaikuttaa siis muinaisen tradition kantajina - miehiä, jotka ovat aatteensa todellisesta sisällöstä tietoisia. He näkevät ja ymmärtävät veljeskunnan ikivanhana esoteerisena ja mysteeripohjaisena kasvatus- ja oppijärjestelmänä. He tunnistavat järjestönsä sellaiseksi liitoksi, joka vaikutuksellaan ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon on luonut "useita suurenmoisia kohokohtia luomisesta lähtien, jokaisena aikana ja jokaisen kansan keskuudessa." Näiden, järjestön reformaatiota odottavien muinaisen tradition kantajien muodostama toistaiseksi vähäinen potentiaali mahdollistaa veljeskunnan jäsenten toiminnan edelleen myös uuden, Vuosisadan Kertomusta ilmentävän kulttuuriaikakauden kasvatuskehikoissa. 7 Juutalaisuuden vaikutus Kuten edellä kerroin, englantilaisen historiankirjoittajan Paul Johnson in mukaan juutalaiset on luotu alusta-maan ihmiskunnan hapanjuuritaikinaa, valistamaan pakanoita. Tähän tehtävään heillä on Johnson in mukaan aivot ja aseenaan äly, taito pohdiskella ja spekuloida. Kerroin myös, että ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopussa, ns. hajaannuksen aikana alkanut juutalaisten jäsentyminen eurooppalaisten ja myös muiden maanosien kansojen keskuuteen on saattanut juutalaisen uskontotradition vuosisataiseen jopa vuosituhantiseen - vuorovaikutukseen eri maiden ja kansojen kulttuuriperinnön kanssa.

8 Laajassa ja monimuotoisessa merkityksessään tämä vuorovaikutus on ollut omiaan hedelmöittämään ja rikastuttamaan länsimaista sivistystä perityn viisauden erityisesti Tooran - perusaineksilla. Euroopan eri kulttuurikeskuksissa heillä oli jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta alkaen merkittävä asema yhteiskunnassa mm. arabialaisen ja antiikin kulttuurin tuntijoina ja välittäjinä. Tämän lyhyen kartoituksen ja kertauksen jälkeen voitaneen sanoa, että vuorovaikutuksessa länsimaiseen kulttuurievoluutioon juutalaiset ovat monessa suhteessa olleet eurooppalaisen kulttuurikehityksen edelläkävijöitä sekä sen kehityslinjojen tiennäyttäjiä. Ammentajana ja saajana siinä on ollut länsimainen kulttuuri tieteellisessä, taiteellisessa, aatteellisessa ja henkisessä kokonaisuudessaan. Näin tulee tapahtumaan jatkossakin. Heidän tehtävänsä tulee tiivistymään uudella henkisen kulttuurievoluution aikakaudella. Näin siksikin. koska kuten sanottu kaikki Abrahamin perilliset ja erityisesti juutalaiset on yhteisönä ja yksilöinä velvoitettu toimimaan ihmiskunnan kulttuurikehityksen esimerkkeinä kaikkien maailman kansojen edessä. Elämismaailmansa arkkitehtuurin ja Siinain liitossa saamiensa elämisen konseptien perusmuotojen puitteissa he ovat tällä tavoin jo vuosisatoja, ellei jopa vuosituhansia fundamentaalis-ideaalisen kulttuurievoluution muodosteita Elävinä Kertomuksina ihmiskunnalle tuottaen toimineetkin. Tällaisessa toiminnassa näyttäytyy tuota muovaavaa, korkeampaan kosmopoliittiseen kutsumukseen johtavaa sisältöä. Siinä näyttäytyy myös mystiikan ja teologian tien päätepiste - henkinen todellisuus, luomisen henkinen maailma sekä sen syvin sisältö sisimmässämme. Elämä voidaan ja tuleekin ymmärtää vain tällaisena Jumalan antamana tehtävänä ja toimintana kaikkine Kertomuksineen. Tuo henkinen todellisuus on se lähde - valon keskus ja elämän alkukoti -, josta kaiken oikean ja hyvän elämän ihanteet, arvot ja tarkoitusperät on johdettavissa. Sieltä on johdettavissa myös uudella kulttuuriaikakaudella ilmennettävän ja elämässä elävöitettävän Vuosisadan Kertomuksen sisältö kaikkine perusmuotoineen. 8 Elämisen konseptin perusmuodot Nuo luomisen henkisen maailman perusmuodot kohtaamme myös Pyhissä Muuttumattoman Lain Kirjoissamme. Niissä kohtaamme samalla Vuosisadan Kertomuksen juuret ja lähdesuonet ja - itse asiassa - koko Kertomuksen. Meille länsimaisille ihmisille tuo Kertomus kaikkine perusmalleineen luovutettiin elämisen konseptiksi Siinain liitossa, Hoorebin vuoren juurella. Sen keskeinen, ihmisen henkiseen evoluutioon ja samalla ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon kytkeytyvä sisältö Pyhä traditio - on kirjoitettu elämämme henkisen régimen sekä moraalisten ja uskonnollisten velvollisuuksien ylevine ja sisällökkäine sääntöineen Tooraan - Jumalan lakien ja käskyjen täydelliseen luetteloon. Siinain liiton vuosisataiseen Kertomukseen sisältyvät Kaikkein Korkeimman sormen Siinain autiomaassa kaivertamat pyhän Lain taulut sekä elämänpuun ja henkisen todellisuuden symbolisina perusmalleina tabernaakkeli ja Liiton Arkki. Nämä lain taulut Toorana - muodostavat edelleenkin sen lähdesuonen, jonka varaan voidaan myös uudella henkisen kulttuurievoluution aikakaudella työstää nykyistä laajempi, henkistä todellisuutta vastaava, henkisten perusarvojen toimintamme perimmäisten motiivien, kuin myös elämämme henkisten, moraalisten ja kosmisten Totuuksien ja periaatteiden järjestelmä elämää ohjaavine teemoineen ja konsepteineen. Tuon vuosisataisen Kertomuksen - Tooran - sisältämät elämisen teemat ja lait ymmärrettyinä ja tietoisuudessa todennettuina sekä toiminnassa aktualisoituina elämisen konsepteina tulevat muodostamaan sen vuosisatamme Elävän Kertomuksen liekin -, joka uudella kulttuurievoluution aikakaudella valaisee paitsi ihmisten ajatuskosmokset, myös ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution koko toiminnallisen todellisuuden. Edellä kirjassa ja varsinkin tässä luvussa esitetyt näkemykset saattavat tuntua ja tuntuvatkin - meistä aistikulttuurissa elävistä nykyihmisistä perin oudoilta. Siksi suljen ympyrän muistuttamalla kirjan ensimmäisen osan motoksi lataamastani E. F. Schumacherin vastauksesta kysymykseen, mitä minä voin oikeastaan tehdä? Vastaus oli: Jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjes-

9 tykseen. Oivan neuvon sisimpänsä järjestykseen panemiselle antaa meille myös Paavali roomalaiskirjeensä luvun 12, jakeessa 2: "Älkää mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä." Noihin perusmuotoihin ja tähän Kertomukseen, kuten myös mielemme muuttamiseen uudistuksen kautta liittyvä Elävä Valo arvoituksellinen liekki valaisee myös Itsensä kuka tai mikä Hän onkaan Kirjan, Arvoituksellinen Seuralainen, Hän - Sinä Minä loppukappaleessa kirjoitin tästä liekistä kuten tämänkin kirjan loppukappaleessa: Ehkäpä tämän käsitteen tiedostamisesta ja yleisestä esiinmurtautumisesta viriäisivät mahdollisuudet myös uuden, eheyttävän elämisen ja kehittymisen konseptin muodostumiselle inhimillisessä kulttuurissamme ja samalla myös uneen vaipunutta henkistä kulttuurievoluutiota palauttaville ja elvyttäville kehittymisprosesseille." Sallittakoon lopuksi, että portahalle poesian kipuan ja sieltä kehittymisprosesseja runonsäkein auringon nousuun referoiden sivuan: Auringon noustessa Maa kehdossaan lepää, suojanaan hämärän vaippa ja unessaan uinuu viel taivaan itäinen ranta. Mut katveesta tummasta, hetkistä hiljaisen yön, valo heikkona hehkuna siintää ja kultainen katto jo kohoo. Tie hämärään peittyy, edessä synkeä taival, ja tummana hiipuu viel hengen korkea kaiho. Mut kaipuusta kauneuden, toiveesta elämän onnen, mieli uskomaan, etsimään herää ja hiljainen kutsu jo kuuluu. Kuu taivaalta katoo, verhonaan kirkkauden huntu ja uinumaan vaipuu jo tähtien tuikkiva tarha. Ja auringon säteistä, sylistä lepäävän luonnon, elo uutehen aamuhun nousee, kun unestaan päivä nyt herää. Työ katoava kaikkoo, suunta on totuuden kaipuu ja unhohon haihtuu jo maallisten harhojen mahti. Ja maineesta maailman, vapaiksi pyyteen ja vallan, teot totuuden helmiksi vaihtuu, kun valkeus varjot nyt voittaa! 9 Raimo E. O. Stenberg