Pikku pala luontoa. Saniainen tuo puutarhaan luonnontuntua ja vehreyttä. Eri lajien hienoudet paljastuvat kasvun myötä.

Transkriptio

1 teksti Annikki Oikkonen kuvat Teija Tuisku Pikku pala luontoa Saniainen tuo puutarhaan luonnontuntua ja vehreyttä. Eri lajien hienoudet paljastuvat kasvun myötä. Saniaispuutarhassa on keskikesällä tropiikin tuntua sillä puiden siimeksessä on runsaasti kosteutta. Hirvenkielet kasvavat kivien suojassa. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva tarhaadiantumi viihtyy puolivarjossa, mutta kasvualustan pitää olla vettäläpäisevä. 22 Kotipuutarha 9/2016 Kotipuutarha 9/

2 Luontopuutarhan ystävät istuttavat nyt erilaisia saniaisia jäljittelemään luonnon rehevyyttä. Metsän ja jopa tropiikin tunnun voi tavoittaa saniaisten avulla kaupunkipuutarhassakin. Saniaiset viihtyvät mustikan tavoin happamassa kasvualustassa eivätkä ne vaadi ravinteikasta maata. Kuten muut ruohovartiset kasvit saniaiset ovat monikäyttöisiä ja niitä voi istuttaa puutarhaan perennojen tapaan. Varsinaiset saniaisharrastajat eivät metsästä kukintaa, vaan arvostavat kasvien lehtimuotoja, kasvutapaa ja lehtevää runsautta. Suomalaiset ovat tottuneet näkemään saniaisia luonnossa, jossa niitä kasvaa hyvin erilaisissa ympäristöissä: kotkansiipiä kosteikossa, kallioimarretta kivien kupeissa ja sananjalkoja tienvierissä sekä kuivien metsämaiden Soreahiirenporras on yleinen luonnossamme. Se menestyy kosteiden lehtimetsien ravinteikkaassa ja tuoreessa maassa. Soreahiirenporras-lajikkeita Soreahiirenporraa Angusta Capitatan hienous ovat ylöspäin kaartuvat ja kärjistään liuskoittuneet lehdet. Soreahiirenportaan lajikkeet eroavat toisistaan melkoisesti. Frizelliae -soreahiirenportaan yksityiskohdat erottuvat vasta läheltä. Sen verso on punertavanruskea. Tämä lajike on esimerkki harrastajien hakemasta vaihtelusta. avoimissa rinteissä. Näiden lajien lisäksi luonnonvaraisena esiintyy yleisesti myös hentoa soreahiirenporrasta ja metsäimarretta sekä metsä- ja isoalvejuuria, joita kohtaa ainakin metsiemme syvämultaisissa kallionaluspaikoissa. Luonnossa esiintyviä lajeja on helppo viljellä myös puutarhoissa, kunhan kasvupaikkavaatimukset vastaavat kutakuinkin luonnonoloja. Ravinteikkaassa puutarhamaassa kotkansiivet kasvavat kookkaiksi ja täyttävät puiden ja pensaiden alustat siellä, missä ne saavat levittäytyä rauhassa. Sananjalka sen sijaan ei aina ole ollut toivottu vieras puutarhaan, sillä se valtaa helposti alaa, jos maasto on metsäinen. Saniaisiin ja niiden kasvupaikkoihin on hyvä perehtyä luonnossa, mutta taimia kannattaa hankkia myymälöistä, joiden valikoima onkin ilahduttavasti kasvanut. Kuvat 7, 8 ja 9: Kari Junnola Kestäviä saniaisia puutarhaan 1 Helmisaniainen (Onoclea sensibilis) on tuotu moneen suomalaiseen puutarhaan tuliaisena Ruotsista tai Virosta. Se talvehtii hyvin. Korkeus 30 cm. 2 Pohjankallioimarre (Polypodium vulgare) on meillä luonnonvarainen. Ainavihanta kallioimarre muodostaa kiven ja kallion kupeeseen yhtenäisiä kasvustoja. Kuvassa Ramosum-lajike. Korkeus 15 cm. 3 Ruska-alvejuuri (Dryopteris erythrosora) on nuorilta lehdiltään syysvärinen. Kasvista on maailmalla saatavana eri lajikkeita, joiden väritys vaihtelee. Korkeus 4 Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) sopii varjon perennaksi. Kosteassa maassa se kasvaa kookkaaksi ja leviää hyvin. Kasvi on parhaimmillaan suurina ryhminä. Korkeus 5 Kelta-alvejuuri (Dryopteris goldieana) on muiden alvejuurien tapaan myrkyllinen. Sitkeät lehdet eivät kuitenkaan houkuta syöjiä. Suomen luonnossa kasvava metsäalvejuuri on ainavihanta. Korkeus 80 cm. 6 Japaninhiirenporras (Athyrium niponicum) viehättää erikoisen sävynsä vuoksi. Joitakin lajikkeita saa jo puutarhamyymälöistä. Korkeus noin 30 cm. 7 Soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) on heleän vihreä ja hentolehtinen. Tämä laji on Suomen luonnossa yleinen. Korkeus 70 cm. 8 Korpi-imarre (Phegopteris connectilis) viihtyy hyvin kosteissa olosuhteissa ja on yleinen lähes koko maassa. 9 Sananjalka (Pteridium aquilinum) viihtyy kuivillakin paikoilla ja leviää liiankin helposti. Kasvia on kutsuttu myös kuolleenkouraksi. Syysväritys on koristeellinen. Korkeus 24 Kotipuutarha 9/2016 Kotipuutarha 9/

3 Ammattilaisen vinkit Alppivarjohiippa sopii Aivarin saniaispuutarhan täydentäjäksi. Aivar kasvattaa saniaisten taimia lempeässä puolivarjossa. Saniaiset ovat helppohoitoisia kuin kulkisi tropiikissa, Aivar Kaljuste sanoo astellessaan varjoisassa, saarnien alle rakentamassaan saniaispuutarhassa. Kesäpäivän kos- Tuntuu tea lämpö ja lintujen laulu vahvistavat sanottua. Polkua pitkin kipittää Aivarin edellä veikeitä intialaisia juoksuankkoja, jotka pujahtavat välillä saniaisten alle kuopimaan maata kastematojen toivossa. Ankat eivät tee vahinkoa saniaisille, päinvastoin, ne lannoittavat maata ja kuopsuttelevat mullosta kuohkeaksi. Ilmeisesti ne myös syövät kotiloiden munia, sillä etanoita esiintyy hyvin vähän. Sen sijaan kottaraisista on haittaa, sillä ne nostelevat taimia ylös mullasta. Erilaisia saniaisia kasvaa kohopenkeissä, niiden päällä ja sivuilla sekä kivien ja kantojen koloissa, joita jää mulloksesta esiin törröttävien juurien väleihin. Kohopenkeissä on kiinnostava rakenne. Muodoltaan vaihtelevat istutusalustat on perustettu suurten topparikivien väliin ja paikalle tuotujen ylösalaisin sijoitettujen kantojen päälle. Maa-aineksia on lisätty kantojen ja kivien väleihin. Mullan alla on maatuvaa puuta, vanhoja kantoja ja lahonneita lautoja. Olen sekoittanut kasvualustaan myös lehmänlantaa ja hapanta turvetta sekä metsämaata ja kuohkeaa kariketta, Aivar kertoo. Näytemaana ja kokeilualueena toimiva saniaispuutarha Tallinnan eteläpuolella Virossa on nyt kymmenvuotias ja useimmat lajit ovat kotoutuneet kasvupaikoilleen hyvin. Aivar kertoo kotoutumisen toteutuneen silloin, kun kasvit lisääntyvät niihin kasvupaikalla muodostuneista itiöistä. Saniaiset ovat hyvin helppohoitoisia, sillä niissä ei juuri esiinny tauteja. Edes etanat eivät syö niitä. Kaiken lisäksi useimmat saniaiset ovat osoittautuneet hyvin talvenkestäviksi, vaikka lunta onkin täällä väin vähän. Heitän joskus kuusenoksan talvisuojaksi varmistaakseni jonkun uuden lajin talvehtimisen, mutta yleensä en suojaa mitään. Ne lajit, jotka eivät ole kestäneet, ovat karsiutuneet pois lisättävien joukosta. Talvituhot näkyvät herkimmin alvejuurien suvussa. Niiden ainavihannat lehdet palavat keväällä, kun aurinko porottaa vielä lehdettömien puiden alle. Istutan saniaisia kokeeksi sellaisiin paikkoihin, joihin niitä ei suositella. Ne sopeutuvat silti useimmiten hyvin ja kasvavat reheviksi. Kuningassaniainen kasvaa täällä jopa kaksi metriä korkeaksi, mutta sillä onkin kyllä ihanteellinen, puolivarjoinen kasvupaikka. Näytepuutarhan lisäksi puiden suojaan jää myös taimikasvattamo, jossa saniaiset kasvavat lajikkeittain muoviruukuissa. Taimipottien alla on muovi ja sen päällä 10 senttiä multaa tasaamassa kosteutta. Taimia syntyy tasaiseen tahtiin, mutta kasvattaminen on melko hidasta. Kylvöstä koulintaan menee kokonainen vuosi ja taimet pulskistuvat purkissa toisen vuoden ennen kuin ensimmäiset ehtivät myyntiin. Jokainen laji on erilainen lisättävä, joten on hankittava paljon tietoa ja kokemusta ennen kuin lisääminen onnistuu ja tuloksena syntyy taimia. Harvinaisuuksia kokeilijoille 1 Kiviyrtti (Woodsia manchuriensis) viihtyy kiven vieressä. Kivi antaa sille suojaa ja kerää lämpöä. Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) kasvaa Suomessa luonnossa kallioiden koloissa. Korkeus 15 cm. 2 Kuningassaniainen (Osmunda regalis) tekee erillisen itiölehden. Komea kuningassaniainen kasvaa Ruotsissa luonnonvaraisena. Korkeus 80 cm. 3 Spiralis -hirvenkielen (Asplenium scolopendrium) lehti on rakenteeltaan kierteinen. Laji pärjää kuivassakin paikassa ja pitää kalkista. 4 Cristata the King -norjanalvejuuren (Dryopteris affinis) lehdet ovat suomumaiset ja haarautuvat kärjestä. Tämä saniainen on ainavihanta. Korkeus 90 cm. 5 Pikkuruinen tummaraunioinen (Asplenium trichomanes) on keräilijän unelma. Sormus on mittatikkuna miniatyyrimaailmaan, joka kiehtoo monia saniasharrastajia. Korkeus 10 cm. 6 Dahlem -kilpihärkylän (Polystichum setiferum) rakenne muistuttaa kuusta. Lehdykät kiinnittyvät versoon kierteisesti. Korkeus 7 Tasmaniansaniaislaji Dennstaedtia wilfordiin lehdet ovat pitsimäiset ja muistuttavat kirveliä. Korkeus 25 cm. 8 Himalajanadiantumi (Adiantum venustum) on tuttu huonekasvina, mutta harvinaisuus puutarhassa. Viihtyy valossa ja puolivarjossa. 9 Kivikkoalvejuuri Crispa Cristata (Dryopteris filixmas) on röyhelöreunainen erikoisuus, joka sopii yksittäiskasviksi esimerkiksi matalien havujen seuraan. Korkeus 26 Kotipuutarha 9/2016

4 Yhdistele muihin kasveihin Myytävien valikoima laajenee Kotimaisten luonnonvaraisten saniaisten lisäksi puutarhamyymälöissä on saatavana eksoottisia lajeja, jotka eivät leviä yhtä tehokkaasti. Eräs luottotoimittajista on ollut virolainen Aivar Kaljuste, jonka kasvattamia saniaisia monet suomalaiset harrastajat istuttavat, vaihtavat keskenään ja lisäävät. Eri lajeja on saatavana suomalaisistakin puutarhamyymälöistä. Esimerkiksi Muhevaisen myymälät Helsingissä, Vakka-Taimi Ihodessa ja Järjenpään pihapalvelu ovat olleet hyviä ostopaikkoja. Harrastajat ovat vaihdelleet keskenään myös muualta maailmasta hankittua lisäysaineistoa. Keski-Euroopan ja Englannin puutarhamyymälöissä saniaisten lajivalikoima on aina ollut hyvin suuri. Sanikkaisiin kuuluvat saniaiset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Erona kukkiviin perennoihin on se, että saniaiset lisääntyvät itiöistä ja värikkäät kukat puuttuvat. Kauniit lehtimuodot ja kasvutapa ovat saniaisissa kiinnostavinta, ja sopivia lajeja löytyy niin kuivaan kivikkoryhmään kuin jopa seisovaan veteen. Oma erikoisryhmänsä ovat erityisen pienet miniatyyrilajikkeet, jotka sopivat helmiksi hyvin läpäisevässä kasvualustassa viihtyvien alppikasvien kokoelmaan. Kasvata saniaisia sammalten kanssa yhdessä, sillä ne sopivat toistensa kumppanuuskasveiksi. Sammalikko suojaa saniaisten juuria, ja molemmat viihtyvät varjossa. Valitse oikea kasvupaikka Suomenkielinen nimi Tarha-adiantumi Helmisaniainen Isoalvejuuri Soreahiirenporras Kilpihärkylä Kallioimarre Kivikkoalvejuuri Karvakiviyrtti Kotkansiipi Kuningassaniainen Metsäalvejuuri Metsäimarre Sananjalka Tieteellinen nimi Adiantum pedatum Onoclea sensibilis Dryopteris expansa Athyrium filix-femina Polystichum setiferum Polypodium vulgare Dryopteris filix-mas Woodsia ilvensis Matteuccia struthiopteris Osmunda regalis Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Pteridium aquilinum Kivikkoalvejuuri Linearis viihtyy lahoavassa kannossa sammalen seurana. kuiva Miten perustan saniaispuutarhan? Saniaiset viihtyvät hapahkossa metsämaassa, jossa on mukana lahoavaa ainesta. Sitkeäkasvuisina ne pystyvät kilpailemaan hyvin toisten ruohovartisten kasvien kanssa ja viihtyvät aluskasveina puiden suojissa. Saniaispuutarhan voi laittaa alulle istuttamalla taimia puutarhan suojaisiin aukkopaikkoihin tai perustamalla saniaisia varten oman alueen, jossa lahoavat kannot tarjoavat niille suojaa ja sopivan kasvualustan. kostea varjo puolivarjo valoisa leviää helposti Saniaiset sopivat hyvin havujen seuralaisiksi. Kotkansiipisaniaiset ja vuorenkilvet rehevöittävät talon päädyn tuijaistutusta. Saniainen on vaikuttava myös yksittäiskasvina. Alvejuuri kestää varjoisassa sisääntulossa. Saniaisten kasvattaminen kannostossa ei ole mikään uusi keksintö. Vanhin kannoista muodostettu saniaisten kasvupaikka löytyy englantilaisesta Biddulph Grange Gardenista, joka on peräisin 1850-luvulta ja kelpaa edelleen esimerkiksi. Nykyään saniaisharrastajien aarreaitta on internet, jonka kautta hankitaan niin lisäysmateriaalia kuin ideoitakin ympäri maailman. Walesin prinssi Charlesin Highgroven tilalleen perustama moderni kannokko innoittaa saniaisharrastajia ympäri maailman. Lahoava puu onkin oiva aines saniaisten kasvualustaksi. Kantokasan päälle kasataan metsämaata, hapanta turvetta ja lehtikariketta, ja maa-ainekset saavat etsiytyä kantojen väleihin ja koloihin. Kannot suojaavat ja varjostavat niiden sopukoissa kasvavia kauniita, vihreitä ja monimuotoisia tuppaita. Ellei puutarhassa ole tilaa kokonaiselle kannokkoalueelle, riittää jo yhdenkin kannon kuve ja jokunen suurehko kivi saniaispuutarhan alkulähteeksi. Kivet viilentävät juuristoaluetta ja luovat luonnonoloja vastaavia varjonpaikkoja. Ideoita ja mallia istutuksiin Meillä mallia saniaispuutarhaan voi hakea Mustilan arboretumista, jossa kasvaa edelleen C.G.Tigerstedtin luvuilla istuttamia saniaisia. Vanhoissa esiintymissä kasvaa kotkansiipeä sekä kuningas-, kruunu- ja helmisaniaisia. Kuningassaniaiset eivät ole Mustilassa lisääntyneet, 28 Kotipuutarha 9/2016 Kotipuutarha 9/

5 Itiöistä omia pikkutaimia Haalien ja vaalien Saniaiset ovat sitkeitä ja sopeutuvat hyvin erilaisille kasvupaikoille. Kotkansiipisaniainen, alaskankleitonia, alppiruusu ja sinikuunliljat sopivat aluskasvillisuudeksi. Kari Junnola Saniaisharrastaja Ylämaa Taitava harrastaja Kari Junnola päätyi saniaisharrastajaksi vaivihkaa. Saniaiset kiinnostivat, mutta hän tunsi aluksi vain joitakin kotimaisia lajeja. Hän siirsi kalliosyrjänteen alustalta puutarhaansa isoalvejuurta, mutta taimet lakastuivat hellejaksoina kuivimmilla paikoilla. Tilalle vaihdetut kivikkoalvejuuret kestivät ja kokeilu oli palkitsevaa. Siitä se lähti ja nyt minulla on jo kuutisenkymmentä erilaista saniaista. Saniaiset punnertavat esille toisten kasvien varjosta ja ovat hyvin helppohoitoisia. Niille löytyy puutarhasta aina paikka. Lempilajini on kruunusaniainen, jonka ensimmäisen yksilön sain Mustilan arboretumista. Olen myöhemmin tilannut niitä lisää Puolasta ja Hollannista. Toinen yhtä kiinnostava laji on kanelisaniainen, joka on hyvin hidaskasvuinen. Niitä on jo viiden vuoden ajan saanut Muhevaisen myymälöistä. Härkylöitä olen tilannut Arktisch Alpiner Garten -puutarhasta Saksasta, ja ne taimet ovat pärjänneet täällä vaihtelevasti. Kuivuus koituu kohtaloksi osalle pienistä kivikkolajeista, vaikka niiden alkuperä olisikin vuoristosta. Mahtavan kokoinen kuningassaniainen ei ole koskaan kasvanut täällä täyteen mittaansa. Sen sijaan pohjoisamerikkalaiset alvejuurilajit, jotka hankin Järvenpään pihapalvelusta, tekevät jo sivuruusukkeita, joista olen kasvattanut uusia yksilöitä. Suomen luonnossa kasvaa hienoja saniaisia, jotka sopivat hyvin puutarhakasveiksi. Kaakkois- Suomessa hyvin harvinaista etelänalvejuurta olen saanut Lounais-Suomesta, jossa se on yleisempi. Siitäkin saan jo otettua jakotaimia. Näitä harvinaisuuksia ei pidä siirtää luonnosta ja muitakin vain maanomistajan luvalla. Suomalaisia saniaisia kannattaisi kuitenkin lisätä myyntiin, sillä mutta helmisaniainen lisääntyy hiljalleen. Rehevästi kasvava kotkansiipi leviää paikoitellen liikaakin. Arboretumiin on istutettu kokeeksi myös Aivar Kaljusteen saniaisia. Ne ovat kasvaneet arboretumin suojissa nyt viisi vuotta pieninä koeistutuksina. Viime syksynä istutettiin lisää parhaiten viihtyneitä adiantumeja ja härkylöitä. Toiveena on, että näitä lajeja saadaan tulevaisuudessa lisättyä myyntiin. Mallia saniaisten käyttöön kannattaa hakea myös luonnosta, jossa saniaiset leviävät niille sopivissa olosuhteissa. Parhaimmillaan saniaispuutarha onkin suotuisa tila, jossa sinne valitut lajit saavat levitä rauhassa ja jossa niiden kasvua ja kehittymistä voi seurata läheltä. Varjoisa metsikkö, kallionkuve tai kosteikko voivat olla oman puutarhasi mahdollisia paikkoja saniaisten kasvattamiseen. esimerkiksi pohjoisamerikkalaiset lajit eivät ole yhtään niitä kummempia. Saniaisten kasvun ja lisääntymisen seuraaminen on mukaansatempaavaa, ja jos haluaa haasteita, voi opetella itiölisäystä ja tunnistamista. Vedin viime kesänä saniaiskierroksen taimipäivänä Mustilan arboretumissa, joten jotain olen kai kolmen vuosikymmenen aikana oppinut. En enää osaisi ajatella omaa metsäistä puutarhaani ilman niitä. Varjohärkylä (Polystichum braunii) on hyvin koristeellinen ja viihtyy syvämultaisessa varjossa. Kuva: Teuvo Niemelä ja Kari Junnola/varjohärkylä Kuvat Hanna Marttinen/kivikkoalvejuuri ja Ella Räty/helmisaniainen Grafiikka teksti Ella Räty/piirros Hanna Lahti Kiviyrtin itiöistä kasvaa alkeisvarsikko, josta kehittyy hedelmöittymisen jälkeen versoja koulittavaksi. Metsäimarteen taimet voimistuvat juurtuessaan erillisissä ruukuissa. Lisää saniaisia itiöistä Saniaiset lisääntyvät maavartensa avulla ja itiöistä. Niillä on sammalten tavoin sukupolvenvuorottelua eli lisääntymisessä vuorottelevat suvullinen ja suvuton sukupolvi. Itiöt sijaitsevat lajista riippuen joko lehtien alapinnalla tai erillisissä itiölehdissä. Saniaisten itiöpesäkkeissä on suvuttomasti muodostuneita itiöitä, joista kasvaa maanmyötäinen levymäinen alkeisvarsikko. Sen siittiö- ja munapesäkkeissä valmistuu naaras- ja koirassukusoluja. Koirassukusolut eli siittiöt pääsevät veden avustamana munasolun luokse. Näin tapahtuu hedelmöitys. Hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy itiöitä tuottava sanikkaiskasvi. KERÄÄ LEHDET syyskesällä ja laita ne kahden paperin väliin. Kuivat, pölymäiset itiöt varisevat paperille. 1. KASVUALUSTAKSI sopii puhdas kalkitsematon 2. ostoturve. Kylvä itiöt kostean turpeen pinnalle ja peitä astia läpinäkyvällä lasilla tai muovilla, jotta kosteus säilyy. PIDÄ KYLVÖASTIA viileässä, noin asteessa ja 3. valoisassa, muttei paahteisessa paikassa. Anna tarvittaessa lisävaloa. ITIÖISTÄ KEHITTYY noin 6 8 viikon kuluttua vihreää levymäistä alkeisvarsikkoa (protallio, protallus), 4. jonka siittiö- ja munapesäkkeissä valmistuu naaras- ja koirassukusoluja. Pidä se kosteana. SUMUTA ALKEISVARSIKKOA kevyesti, kun se on 5. noin sentin kokoista, jotta koirassukusolut eli siittiöt pääsevät veden avulla munasolun luokse. Hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy 6 8 viikossa pikkuinen verso (sporofyytti), jossa näkyy ensimmäinen pieni lehdykkä. KOULI VERSOT pieniin ruukkuihin, joiden kasvualusta koostuu vaikkapa vermikuliitista ja turpeesta. 6. Valota ja pidä ruukkuja esimerkiksi minikasvihuoneessa kunnes versot ovat kasvaneet 2 3 sentin mittaisiksi. TOTUTA VERSOT viileään ja kuivaan ulkoilmaan 7. vähitellen, noin kahden viikon ajan. Kun versot ovat noin 10 sentin pituisia, ne voi siirtää ulos kasvamaan täysimittaisiksi saniaisiksi. Ella Räty A Saniaisten lehtiin muodostuu itiöpesäkkeitä. B Itiöt vapautuvat pesäkkeistä. C Itiöt itävät. D Itiöistä kehittyy alkeisvarsikkoa. E Siittiöpesäkkeiden siittiöt hedelmöittävät munapesäkkeiden naarassukusolut. F Hedelmöittyneeseen munasoluun kehittyy verso. G Versosta kasvaa saniaisen taimi. Kivikkoalvejuuren itiöpesäkkeet sijaitsevat lehden alapinnalla. Helmisaniaisen itiölehdet ovat kokonaan erilliset. 30 Kotipuutarha 9/2016 Kotipuutarha 9/