9M Mondo Minerals Oy. Mieslahden kaivoshanke. YVA-selostus

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "9M Mondo Minerals Oy. Mieslahden kaivoshanke. YVA-selostus"

Transkriptio

1 Mondo Minerals Oy Mieslahden kaivoshanke YVA-selostus

2 Yhteenveto Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan noin 20 km Kajaanista koilliseen. Hanke on osa ohjelmaa, jolla Mondo Minerals Oy pyrkii optimoimaan usean kaivoksen malmien hyödyntämisen ja kaivosten elinkaaret. Mieslahden kaivoksesta on tarkoitus louhia talkkimalmia 3,0 miljoonaa tonnia ja sivukiveä 1,5 miljoonaa tonnia 20 vuoden aikana eli vuosittain keskimäärin t. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 m. Hanketta on pienennetty noin kolmasosaan YVA-ohjelmassa esitetystä, eikä hankkeen koko enää olisi edellyttänyt lakisääteisen YVA-menettelyn toteuttamista. Louhinta tulee tapahtumaan Mieslahden-Pitkänperän esiintymän eteläosasta avolouhintana. Malmi lastataan suoraan rekka-autoihin ja kuljetetaan hankevastaavan Sotkamon tehtaalle, missä rikastus ja jatkojalostus tapahtuvat. Louhinta olisi alkuvuosina kausittaista siten, että louhintaa pyritään tekemään muutamana tehokkaana kampanjana syys-, talvi- ja kevätaikana. Louhinnasta riippumatta malmikuljetukset Sotkamoon voivat olla ympärivuotisia tai vaihtoehtoisesti kuljetukset tehdään esim. puolen vuoden aikana. Sivukiven loppusijoitus tapahtuu läjittämällä erillisille alueille kaivospiirin tai sen apualueiden sisällä. Osa syntyvästä sivukivestä voidaan läjittää Jormuan (Mineraalin) vanhaan avolouhokseen. Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa käsiteltävät hankevaihtoehdot ovat seuraavat: Nollavaihtoehto: Kaivoshanketta ei toteuteta. Alue säilyy nykyisenkaltaisena. Vaihtoehto 1: malmin louhintamäärä 3,0 milj. tonnia tonnia/vuosi sivukiven louhintamäärä 1,5 milj. tonnia tonnia/vuosi toiminta-aika 20 vuotta maanpoisto m 3 kaivoksen pinta-ala 5,5 ha kaivoksen syvyys 60 m sivukiven läjitys VE1: louhoksen itä- ja luoteispuoli, VE2: louhoksen lounaispuoli vesienkäsittely louhoksen luoteispuolella malmin kuljetus rekka-autolla, neljä vaihtoehtoista reittiä päätielle Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan avolouhokseen noin irto-m 3. Vaihtoehto 2: Louhintamäärä on t/vuosi, jonka mukainen louhinta-aika on 6 vuotta. Muuten vaihtoehto on edellisen kaltainen. malmin louhintamäärä 3,0 milj. tonnia tonnia/vuosi sivukiven louhintamäärä 1,5 milj. tonnia tonnia/vuosi toiminta-aika 6 vuotta maanpoisto m 3 kaivoksen pinta-ala 5,5 ha kaivoksen syvyys 60 m sivukiven läjitys VE1: louhoksen itä- ja luoteispuoli, VE2: louhoksen lounaispuoli vesienkäsittely louhoksen luoteispuolella malmin kuljetus rekka-autolla, neljä vaihtoehtoista reittiä päätielle

3 Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan avolouhokseen noin irto-m 3. Sivukiven läjitysvaihtoehdot: VE1: Kaksi erillistä pääaluetta louhoksen itä- ja luoteispuolella (Heinimäki ja Antinmäen laita) nykyisen kaivospiirin sisällä, á noin 0,75 milj.m 3. Lisäksi pieni määrä sivukiveä matalahkoiksi meluvalleiksi, jotka voidaan toiminnan päättyessä läjittää avolouhokseen. Sivukivialueiden kokonaispinta-ala on noin 20,9 ha. VE2: Koko sivukivimäärän sijoittaminen yhdelle alueelle Rytisuolle nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle. Tievaihtoehdot: VE1 : Kaivospiirin eteläosasta Heinimäen ja Heinisuon väliseltä alueelta Kylmänpuron yli pengertietä pitkin ja edelleen paikallistie 19081:lle. Tässä vaihtoehdossa paikallistien liittymä valtatielle 22 jouduttaisiin linjaamaan uudestaan hieman nykyistä etelämmäksi, jolloin nykyinen liittymäkohta jäisi pois käytöstä. Kaivostielle ja yleisen tien linjausmuutokselle on esitetty useampia alavaihtoehtoja, jotka eivät poikkea merkittävästi toisistaan. VE2 kulkee alkumatkan kaivospiirin alueella samaa linjausta kuin VE1, mutta kulkee loppumatkan valtatielle 22 Rytivaaran itäpuolelta Raivion tilan eteläpuolella. VE3 kulkee kaivospiiriltä lounaaseen Rytivaaran ja Rytimäen tilan välistä edelleen Mineraalin louhoksen itäpuolelta valtatielle 5. Liittymä valtatielle tapahtuisi nykyisen tieyhteyden kautta (yhdystie välillä vt5-paikallistie 19081, Rajalan kautta). VE4 suuntautuu kaivosalueelta suoraan itään nykyiselle paikallistielle ja sen olemassa olevan liittymän kautta valtatielle 22. Kuljetusreitin loppupään osalta on kaksi reittivaihtoehtoa. Ensimmäinen reittivaihtoehto: VT 5:ttä pitkin Kajaaniin, josta edelleen VT 6:tta pitkin Sotkamon tehtaalle. Toinen reittivaihtoehto: VT 5:ltä paikallistien kautta maantielle 899, jota pitkin Vuokattiin ja edelleen maantien 8991 kautta kantatielle 76 ja VT 6:lle, jota pitkin loppumatkan tehtaalle. Kuljetusmatkan pituus on molemmilla reiteillä noin 45 km. Lisäksi Sotkamon tehdasalueelle on olemassa vaihtoehtoinen kulku, jossa VT 6:lta käännytään Kontinjoen kohdalla seututielle 870 kohti Mustolanmutkaa (870) ja tältä tieltä ns. Ypykän tietä pitkin tehdasalueelle. Tämä vaihtoehtoinen kulku tehtaalle koskee lähinnä ensimmäistä reittivaihtoehtoa. Kaivoshankkeesta aiheutuva liikenne jakautuu kaivosalueen sisäiseen liikenteeseen (esim. dumpperit) sekä maantieliikenteeseen (kuljetusliikenne ja työmatkaliikenne). Malmikuljetukset ajoittuvat pääasiassa arkipäiviin klo 6-22 väliseen aikaan. Rekka-autojen määrä on keskimäärin yksi auto tunnissa ja 15 autoa päivässä. Haitta-aineita (kiintoainesta, metalleista lähinnä nikkeli ja arseeni, typpiyhdisteitä) sisältäviä kaivosaluevesiä muodostuu avolouhosten kuivanapidosta, sivukivialueiden suoto- ja valumavesistä sekä huolto- ja varastoalueiden pintavalumavesistä. Vesijakeet kerätään altaisiin ja ne käsitellään ennen niiden vesistöön johtamista (pintavalutus, luontainen kosteikkokäsittely, neutralointi ja nikkelin saostus kalkin tai lipeän avulla sekä näiden yhdistelmät). Vesien ph on kuivatusvesien osalta hieman emäksisellä puolella, mutta sivukiven läjitysalueilla happamien suotovesien muodostuminen voi olla mahdollista läjitettävästä kivilajityypistä riippuen. Purkuvesistönä on Pitkäpuro, joka virtaa kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Kaivosalueen ulkopuolisten pintavesien pääsy kaivosalueelle estetään niskaojilla.

4 Hankealueen läheisyydessä sen koillis-, itä-, kaakkois- ja eteläpuolella on asuttuja taloja ja mökkejä. Alueella on huomattavia luontoarvoja ja useita suojelualueita. Muuten alue on lähinnä metsätalous- ja virkistyskäytössä. Kaivoshankkeen ympäristövaikutusten tärkeimmiksi kokonaisuuksiksi arvioidaan vaikutukset: Ihmisiin, alueen käyttöön ja luonteeseen Vesistöihin: Kylmänpuro, Pitkäperä, Jormuanlahden suunta Alueen luontoon Pohjavesiin Vaikutukset voidaan kuvata tiivistetysti seuraavasti: Ihminen, maankäyttö, asutus: Alueen luonne, imago, ominaisuudet ja niiden myötä käyttö muuttuvat. Paikalliset kokevat yleisesti kaivostoiminnan uhkana. Asukkailla on paljon pelkoja haitoista, mm. kiinteistöjen arvon laskusta. Koetaan, ettei tule hyötyjä paikallisille. Vesistöt: Etenkin nikkeli- ja typpikuormitusta Pitkäpuroon ja Pitkäperään. Vaikutukset ovat kuitenkin lieviä. Jormuan louhoksen kuivatus vaikuttaa Jormuanlahden perukkaan, missä todetaan lähinnä nikkelipitoisuuden lyhytaikainen nousu. Suotovesiin todennäköisesti joutuu suhteellisen vähän liukenevia metalleja. Luonto: Rakentamiskohteista luonto poistuu, mutta alueet eivät ole kasvillisuudeltaan arvokohteita. Epäsuoria vaikutuksia kohdistuu lähinnä Mineraalin alueelle sekä Kylmänpuron laaksoon, jonka osalta on laadittu erillinen Natura-arviointi. Muutaman huomioitavan kasvilajien esiintymiä on häviämisvaarassa; lajeista kaksi on hyvin tiukasti suojeltuja. Mieslahden alueella elää liito-oravia, joiden elinalue supistuu. Muut eläimistövaikutukset ovat paikallisia ja johtuvat lähinnä karkottumisesta. Pohjavedet ja kaivot: Pohjavesi alenee enintään muutaman sadan metrin etäisyydellä louhoksesta. Vaikutus ei ulotu kaivoihin eikä todennäköisesti lähteisiinkään. Melu ja tärinä: Räjäytykset, lastaus, sivukiven ajo aiheuttavat melua ja tärinää. Melualue vaihtelee jonkin verran sivukiven läjitysvaihtoehtojen mukaan. Mahdollinen melualue: Rytimäki-Autio-Pitkäperä-Antinmäki. Liikenteen melua aiheutuu teiden varsille. Ilman laatu: Päästöjä ja pölyä aiheutuu kaivostoiminnasta ja liikenteestä, mikä on merkittävintä paikallisesti. Vaikutuksia voidaan havaita enintään 1 km etäisyydelle kaivoksesta. Maa- ja kallioperä: Kaivosalueella tehdään mittavia maanpoistoja, rakentamista, teiden rakentamista ja jälkihoitoa. Sivukiveä louhitaan ja läjitetään. Mineraalin louhos täytetään kivellä. Arvokkaaseen ofioliittiin kohdistuu hieman vaikutuksia. Rantojen käyttö ja kalatalous: Koska vesistön muutos arvioidaan vähäiseksi, sen vuoksi ei aiheudu muutoksia vesistön käyttökelpoisuuteen tai kalatalouteen. Maisema: Louhos havaittavissa vain läheltä, missä muutos on merkittävä. Sivukiviläjitykset muuttavat kaukomaisemaa. Tievaihtoehdoilla on vaikutuksensa lähi- ja kaukomaisemaan. Liikenne: Kaivosalueen lähellä liikenteen muutos on huomattava. Raskas liikenne lisääntyy kaikilla teillä mutta erityisesti pienillä teillä. Mineraaliin liikenteen muutos on suuri mutta väliaikainen.

5 Mondo Minerals Oy/Mieslahden kaivoshanke, YVA-selostus Sisältö Yhteenveto 1 JOHDANTO 6 2 MIESLAHDEN KAIVOSHANKE JA HANKEVAIHTOEHDOT Sotkamon kaivos ja tehdas Mieslahden-Pitkänperän vuolukiviesiintymät Mieslahden suunniteltu kaivostoiminta Hankkeen muutokset YVA-menettelyn aikana Alkuperäiset YVA-vaihtoehdot Hankevaihtoehtojen muutokset ja niiden perustelut Uudet YVA-vaihtoehdot Muutosten vaikutukset Sivukiven läjitysvaihtoehdot Vesien hallinta Kaivosalueella muodostuvat vedet Ulkopuoliset vedet Liikenne ja kuljetukset Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 10 3 YVA-MENETTELY JA HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT YVA-menettely Tiedottaminen ja osallistuminen Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioon ottaminen selostusta laadittaessa Hankkeen edellyttämät luvat 13 4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT 14 5 YMPÄRISTÖN NYKYTILA Maankäyttö, maisema, rakennettu ympäristö ja asutus Kaavoitustilanne Maisema Ilmasto ja ilmanlaatu Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi Vesistöt Vesistöjen käyttö ja kalatalous Kasvillisuus, eläimistö ja luonnonsuojelukohteet 34 6 HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteet 39

6 6.2 Vaikutukset ilman laatuun Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutukset vesistöihin Vaikutukset rantojen käyttöön ja kalatalouteen Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnonsuojelukohteisiin Vaikutusarvioinnin lähtökohdat Luontovaikutukset Vaikutukset Natura alueisiin Vaikutukset Kylmänpuron Natura-alueeseen Jätteiden ja sivutuotteiden vaikutukset Melu- ja tärinävaikutukset Vaikutukset maisemaan Vaikutukset maankäyttöön ja rakennettuun ympäristöön Vaikutukset ihmiseen ja yhteiskuntaan Vaikutusmekanismit ja tarkastelualueen rajaus Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Nollavaihtoehto Vaihtoehdot 1 ja Liikenteen vaikutukset 91 7 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU, YHTEENVETO VAIKUTUKSISTA 93 8 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 95 KIRJALLISUUS Liitteet Liite 1 Sanasto ja lyhenteet Liite 2 Kainuun ympäristökeskuksen lausunto YVA-ohjelmasta, Liite 3 Sijaintikartta ja malmin kuljetusreitit Liite 4 Kaivosaluejärjestelyt Liite 5 Tievaihtoehdot (2 sivua) Liite 6 Kaivoksen lähiympäristön asutus Liite 7 Hankealueen maaperäkartta (1:15 000). Liite 8 Kainuun moreenimaiden nikkelipitoisuudet. Liite 9 Hankealueen kallioperäkartta (1:15 000). Liite 10 Pinta- ja pohjavesien valuntasuunnat, valuma-alueet ja kaivojen ja lähteiden sijainti v tutkimuksessa Liite 11 Kaivo- ja lähdevesien laatu Liite 12 Vesistöalueet ja vesistöhavaintopaikat. Liite 13 Kasvillisuuskartta Liite 14 Uhanalaisten kasvilajien esiintymät ja liito-oravien elinpiirit Liite 15 Natura-alueet ja luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi Liite 16 Luonnonsuojelualueet ja perinnemaisemakohteet Liite 17 Melumallinnukset Liite 18 Maanomistajakyselyn kyselykaavake ja kyselyn perustulokset. Liite 19 GTK:n lausunto Mieslahden sivukivien ympäristökelpoisuudesta Liite 20 GTK:n lausunto Jormuan ofioliittikompleksin geologisista arvoista ja hankkeen vaikutuksista niihin

7 Pöyry Environment Oy Lasse Rantala Olli-Matti Tervaniemi Sari Ylitulkkila Juha Parviainen Pekka Tuomela Jari Lassila Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh. (08) sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Environment Oy 1 JOHDANTO Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan. Kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi YVA-menettelyn kautta aloitettiin vuoden 2006 alussa, jolloin yhtiö suoritti myös koelouhinnan Mieslahden kaivospiirissä. Koelouhinnalle on saatu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupa (päätös nro 12/06/2, Dnro Psy-2005-y-173). Esiintymästä on aiemmin tehty koelouhintaa useassa vaiheessa: vuonna 1987 Myllykoski Oy:n toimesta ja vuonna 1994 Mondo Minerals Oy:n (silloinen Finnminerals Oy) toimesta. Mieslahden kaivoshanke liittyy Sotkamon tehtaalla käynnissä olevaan investointiohjelmaan, jossa nostetaan tehtaan tuotantokapasiteetti nykytasolta t/a aluksi tasolle t/a ja myöhemmin tasolle t/a. Kapasiteetin nostoon liittyy Punasuon kaivoksen avaaminen nykyisen Lahnaslammen louhoksen läheisyydessä. Lisäksi on suunniteltu louhittavan lähialueen satelliittimalmeja, joita ovat Uutela, Tyvisuo ja Mieslahti. Näin pyritään optimoimaan malmien hyödyntäminen ja kaivosten elinkaaret. Sotkamon kaivostoiminnan ja tehtaan laajentamista koskevaan ympäristölupahakemukseen on saatu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös tammikuussa Mieslahden kaivoksesta on tarkoitus louhia talkkimalmia 3,0 miljoonaa tonnia ja sivukiveä 1,5 miljoonaa tonnia 20 vuoden aikana. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 m. Kainuun ympäristökeskus totesi YVA-menettelyn tarpeen (kirje KAI-2005-J-37-53), ja YVA aloitettiin tarkastelemalla kaivostoiminnan vaikutuksia Jormuan, Maailmankorven, Mieslahden sekä Pitkänperän alueiden ympäristöön. Mondo Minerals Oy:llä on tällä alueella kolme kaivospiiriä ja lisäksi yhtiö on hakenut kaivospiiriä Maailmankorven esiintymään. Hankkeesta on laadittu YVA-ohjelma (päivätty ), joka on ollut kuulutuksessa syksyllä Tuolloin pidettiin ohjelmaan kuuluva yleisötilaisuus, jossa hanketta on esiteltiin. Lisäksi joulukuussa 2006 pidettiin Savirannan Kyläseura ry:n koolle kutsuma tilaisuus hankkeen tiimoilta.

8 2 Kainuun ympäristökeskus antoi lausunnon YVA-ohjelmasta Lausunnossa katsottiin tarpeelliseksi mm. perustaa alueen asukkaiden edustajista ja eri intressitahoista koostuva seurantaryhmä tarkoituksena parantaa osallistumismahdollisuuksia ja tiedon kulkua YVA:n aikana. Seurantaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran , jolloin hanketta käsiteltiin huomattavasti suppeampana kuin alkuperäisessä YVA-ohjelmassa ja siihen liittyneissä tilaisuuksissa. Hankevastaava toimitti selvityksen muutoksista ja niiden vaikutuksista ympäristökeskukselle, joka katsoi, että YVA:a voidaan viedä eteenpäin ilman uutta kuuluttamista. YVA-menettely perustuu YVA-lakiin (468/1994, muutokset 267/1999 ja 458/2006) ja YVAasetukseen (713/2006). Lakimuutos ja uusi asetus ovat tulleet voimaan Tähän hankkeeseen sovelletaan säädöksiä, jotka ovat olleet voimassa hankkeen tullessa vireille eli lakia 267/1999 ja asetusta 268/1999. YVA-lain ja -asetuksen mukaisesti hankkeiden suunnittelun yhteydessä ennen päätöksiä ja lupamenettelyitä suoritetaan YVA-menettely. YVAasetuksessa on luettelo hankkeista, joissa YVA-menettely tulee suorittaa. YVA-asetuksen 6 :n kohdan 2a mukaan ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain piiriin kuuluu metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 ha. On huomattava, että hankkeen pienentymisen johdosta noin kolmasosaan alkuperäisestä, hankkeen koko ei enää olisi edellyttänyt lakisääteisen YVA-menettelyn toteuttamista. Mondo Minerals Oy vastaa tästä hankkeesta sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja - selostuksen laatimisesta ja aikanaan hankkeen toteuttamisesta. YVA-konsulttina toimii Pöyry Environment Oy. YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toimii Kainuun ympäristökeskus. Sen tehtäviin kuuluvat YVA-ohjelman ja selostuksen nähtäville panot, kuuluttamiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavien lausuntojen antaminen. Lausunnot ja mielipiteet tästä YVA-selostuksesta voi osoittaa yhteysviranomaiselle. Arviointiselostuksen nähtävillä olo ilmoitetaan tarkemmin paikallisissa sanomalehdissä. Osapuolien yhteystiedot on esitetty alla. Hankkeesta vastaava Yhteysviranomainen YVA-konsultti Mondo Minerals Oy, Sotkamon tehdas Postiosoite PL 603, KAJAANI Puh (keskus) Yhteyshenkilö Ilkka Tuokko Puh , gsm Sähköposti etunimi.sukunimi@mondominerals.com Kainuun ympäristökeskus Käyntiosoite Kalliokatu 4 (4. ja 5. krs) Postiosoite PL 115, KAJAANI Puh (keskus) Yhteyshenkilö Sari Myllyoja Puh , gsm Sähköposti etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Pöyry Environment Oy Postiosoite PL 20, OULU Puhelin Yhteyshenkilö Lasse Rantala Puh , gsm Sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

9 3 2 MIESLAHDEN KAIVOSHANKE JA HANKEVAIHTOEHDOT 2.1 Sotkamon kaivos ja tehdas Mondo Minerals Oy:n Lahnaslammen kaivos- ja tehdasalue sijaitsee Sotkamon kunnassa noin 20 km Kajaanista kaakkoon (liite 3). Sotkamon kaivoksen ja tehtaan tuotanto käynnistyi v silloisen Suomen Talkki Oy:n toimesta. Lukuisten omistusjärjestelyjen jälkeen toiminta on jatkunut vuoden 2007 marraskuusta lähtien englantilaisen HgCapital Ltd-yhtiön omistuksessa ja Mondo Minerals Oy:n nimissä. Mondo Minerals Oy louhii vuolukiviesiintymistä talkkimalmia. Kaivosten arvioidut louhintaajat on esitetty kuvassa 2. Tällä hetkellä malmia louhitaan pääasiassa tehtaan yhteydessä sijaitsevasta Lahnaslammen kaivoksesta, jonka hyödyntämiskelpoinen malmi kuitenkin loppuu arviolta vuoteen 2010 mennessä. Lahnaslammen korvaajaksi avataan Punasuon kaivos vuonna Jotta malmisyötteen laatu voidaan optimoida ja häiriötön tuotanto taata, louhitaan malmia lisäksi lähiseudun esiintymistä, joita ovat Uutela, Mieslahti ja Tyvisuo. Näistä satelliittiesiintymistä malmi kuljetetaan Sotkamon tehtaalle rikastettavaksi ja jatkojalostettavaksi. Mondo Minerals Oy Mieslahden kaivoshanke Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Kaivos Lahnaslampi Punasuo Uutela Mieslahti Alanen/Tyvisuo Kuva 1. Mondo Minerals Oy:n kaivosten arvioidut elinkaaret. Talkkia tuotetaan pääasiassa paperi-, maali- ja muoviteollisuuden tarpeisiin. Yli puolet tuotannosta menee vientiin ja loput kotimaahan. Vuonna 2007 tehtaan tuotanto oli t talkkia ja noin t nikkelirikastetta. Sotkamon kaivos- ja tehdastoiminta työllistää noin 122 henkilöä. 2.2 Mieslahden-Pitkänperän vuolukiviesiintymät Mieslahden-Pitkänperän malmiesiintymän paksuus on m ja kaade noin 50 astetta länteen. Talkkimalmin sivukivinä esiintyy emäksisiä vulkaniitteja (vihreäkivi), serpentiinikiviä ja vähäisemmässä määrin kloriittiliuskeita ja karbonaattikiviä. Talkkimalmien lähiympäristössä ei juurikaan esiinny Lahnaslammelle tyypillisiä kiilleliuskeita ja sulfidipitoisia mustaliuskeita, joista voi aiheutua happamia suotovesipäästöjä. Mieslahden sivukivistä korkein tavattu rikkipitoisuus on kloriittiliuskeella (2,9 %) sulfidipitoisuuden ollessa vastaavasti n. 9 %. Keskimääräiset pitoisuudet ovat näitä selvästi pienemmät.

10 4 Mieslahden-Pitkänperän talkkiesiintymän koostumus on melko tasalaatuinen, eikä pääalkuaineiden määrissä ole suurta vaihtelua. Malmin dolomiittipitoisuus on pääsääntöisesti alhainen, ollen enimmillään noin 20 % kontaktien läheisyydessä. Kloriittimineraalia kivessä on 7-10 %, ja se on pääasiallinen alumiinin kantaja. Olemukseltaan kloriitti on talkin kaltainen vihreä kiille. Kiven rikkipitoisuus vaihtelee välillä 0,2-2 %, mutta on pääosin 0,5 %:n tuntumassa. Arseenipitoisuus vaihtelee myös paljon, mutta sen määrä on kokonaisuutena melko alhainen. Malmi on vaaleudeltaan yhtiön muihin esiintymiin verrattuna hyvää keskitasoa. 2.3 Mieslahden suunniteltu kaivostoiminta Talkin tuotantovaiheisiin kuuluvat louhinta, rikastus ja jatkojalostus. Mieslahden suunniteltu louhinta on noin 3,0 milj. tonnia talkkimalmia. Sivukiveä joudutaan louhimaan arviolta 1,5 milj.t, joka vastaa 0,55 milj. kiinto-m 3 ja noin 1 milj. irto-m 3 (kasassa). Maita poistetaan louhoksen paikalta noin m 3. Vuosittain malmia louhitaan keskimäärin t, vaihteluvälin ollessa t. Enimmillään louhintamäärä voi olla t malmia vuodessa. Louhinta tulee tapahtumaan Mieslahden-Pitkänperän esiintymän eteläosasta. Rikastus ja jatkojalostus tapahtuvat Sotkamon tehtaalla, jonne malmi kuljetetaan rekka-autoilla. Sotkamossa tapahtuvia toimintoja ja niiden ympäristövaikutuksia ei käsitellä tässä YVA-hankkeessa, koska niistä on laadittu oma ympäristövaikutusten arviointi (PSV-Maa ja Vesi Oy 2005). Louhittu malmi sijoitetaan kuljetusta varten aluksi louhoksen reuna-alueelle välivarastoon. Louhitun malmin lastaus pyritään kuitenkin suorittamaan siten, että välivarastointivaihetta ei tarvita, vaan lastaus tapahtuu suoraan räjäytyskentästä kuorma-autoihin. Liikennetiheys on enimmillään noin 15 rekkaa vuorokaudessa yleensä klo 6 22 välisenä aikana eli noin 1 rekka tunnissa. Malmi louhitaan vuolukiviesiintymästä avolouhintana. Malmi- ja sivukivi irrotetaan porauspanostus-menetelmällä. Poraus suoritetaan poravaunulla. Panostuksessa käytetään louhinnalle tyypillisiä räjähdysaineita, esim. ammoniumnitraattipohjaista anoa ja kemiittiä. Louhinta tapahtuu urakoitsijan toimesta kahdessa vuorossa arkipäivisin. Työskentelyaika on louhinnan ja sivukiven ajon osalta klo Tietyissä tilanteissa toimintaa voi olla myös muina aikoina. Louhinta olisi alkuvuosina kausittaista siten, että louhintaa pyritään tekemään muutamana tehokkaana kampanjana syys-, talvi- ja kevätaikana. Louhinnasta riippumatta malmikuljetukset Sotkamoon voivat olla ympärivuotisia tai vaihtoehtoisesti kuljetukset tehdään esim. puolen vuoden aikana. Malmin louhinnan ohella saadaan sivutuotteena vuosittain likimain puolet malmimäärästä vastaava määrä sivukiveä, joka sisältää useita eri kivilajeja, pääasiassa serpentiniittiä sekä amfiboliittia. Sivukiven loppusijoitus tapahtuu läjittämällä erillisille alueille kaivospiirin tai sen apualueiden sisällä. Osa syntyvästä sivukivestä voidaan läjittää Jormuan (Mineraalin) vanhaan avolouhokseen. Mieslahden-Pitkänperän sivukivien kivilajijakauma on esitetty seuraavassa: Emäksinen vulkaniitti l. vihreäkivi 30 % Serpentiniitti 25 % Epäkurantti talkkimalmi 20 % Kloriittiliuske 15 % Karbonaattikivi 5 % Gabro 5 %

11 5 2.4 Hankkeen muutokset YVA-menettelyn aikana Alkuperäiset YVA-vaihtoehdot Hankkeen YVA-ohjelmassa esitetyt ja ohjelmavaiheessa yleisölle esitetyt vaihtoehdot olivat seuraavat: Nollavaihtoehto Mieslahden kaivoshanketta ei toteuteta. Alue säilyy nykyisenkaltaisena. Vaihtoehto 1 Vaihtoehdossa 1 Mieslahden-Pitkänperän kaivoksesta louhitaan malmia enimmillään t/v. Malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle. Toiminta aloitettaisiin noin vuonna Em. louhintamäärällä toimintaa voitaisiin jatkaa yli 20 vuoden ajan. Louhinnan alkuvaiheissa sivukivillä täytettäisiin vanhaa Jormuan (Mineraalin) avolouhosta. Jormuassa on suoritettu louhintaa 1950-luvulla, ja tällä hetkellä louhos on Mondo Minerals Oy:n kaivospiirinä. Louhoksen tilavuus on m 3 ktr, ja se on täyttynyt vedellä. Louhokseen voitaisiin sijoittaa noin % ensimmäisen vuoden aikana louhittavasta sivukivestä. Mieslahden-Pitkänperän louhosta täytetään sivukivellä jatkuvasti louhinnan edetessä. Sivukiven läjitys louhokseen toteutettaisiin pohjalta ylöspäin edeten päätypengertekniikkaa soveltaen tai louhoksen reunalle rakennetulta kippauspaikalta kippaamalla. Sivukiveä joudutaan läjittämään maan päälle toiminnan alkuvaiheessa, ennen kuin louhoksen eteläosa saadaan louhittua tavoitesyvyyteen ja louhoksen täyttö voidaan aloittaa. Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin ylittävä Savirantaan vievä tie siirretään aikanaan täyttömenetelmällä, ts. louhitun ja jo täytetyn kaivoksen osan päälle. Louhinta on suunniteltu aloitettavan malmin eteläosasta edeten vähitellen pohjoiseen. Tien siirto tulisi näin ollen ajankohtaiseksi aikaisintaan 2020-luvulla. Kaivoksen alueelle tullaan rakentamaan urakoitsijan huoltotoimintaa varten tarvittavat rakenteet. Lisää malmia voidaan myöhemmin joutua hankkimaan Mieslahden-Pitkänperän lähistöllä sijaitsevista kaivospiireistä, lähinnä Maailmakorven kaivospiiristä, jossa louhinta aloitettaisiin todennäköisesti vuoden 2015 jälkeen. Maailmankorvessa louhittava sivukivi on suunniteltu läjitettäväksi louhoksen eteläpuoliselle alueelle. Louhinnan loppuvaiheessa Mieslahden-Pitkänperän avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan noin 29,5 ha ja syvyys 80 m maanpinnasta. Maailmankorven louhoksen pinta-ala ja syvyys tulevat vastaavasti olemaan 10,4 ha ja 90 m. Vaihtoehto 2 Vaihtoehdossa 2 Mieslahden-Pitkänperän malmiesiintymän louhinta-aluetta pienennettäisiin pohjoisosastaan niin, että louhos ulottuisi n. 50 m Savirannantien pohjoispuolelle vanhojen koelouhosten alueelle. Muilta osin vaihtoehdon toteutus vastaa vaihtoehtoa 1. Myös vaihtoehdossa 2 malmia louhittaisiin Mieslahden hankealueen kaivospiireistä enimmillään t/v. Sivukivien läjitystavat olisivat samat kuin vaihtoehdossa 1. Louhoksen pienentäminen kuitenkin lyhentäisi louhoksen käyttöikää useilla vuosilla. Louhinnan loppuvaiheessa Mieslahti- Pitkänperän avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan noin 30 ha ja syvyys maanpinnasta 60 m Louhoksen pienentämisen päätarkoitus on rajoittaa toiminta kauemmaksi kaivosalueen luoteispuolella olevasta järvestä ja pohjoispuolella sijaitsevasta Matokallion Natura

12 6 alueesta. Maailmankorven esiintymästä malmin louhinta ja läjittäminen suoritettaisiin vaihtoehdossa 1 kuvatulla tavalla Hankevaihtoehtojen muutokset ja niiden perustelut Kehittäessään Mieslahden kaivoshanketta Mondo Minerals Oy on tarkentanut YVAohjelmavaiheessa esitettyjä vaihtoehtoja vastaamaan lähivuosien arvioitua tarvetta. Hanke pienentyy laajuudeltaan ja louhintamääriltään merkittävästi YVA-ohjelmassa esitetystä. Uuden suunnitelman mukaan louhinta tulee sijoittumaan Mieslahden-Pitkänperän malmiesiintymän eteläosaan Mieslahden kaivospiirin alueelle. Louhittavaa malmia tullaan käyttämään Sotkamon rikastamolla lopputuotteen laatuun vaikuttavana säätömalmina tietyssä suhteessa Lahnaslammen ja Punasuon kaivoksista louhittavaan päämalmiin. Samaan aikaan on käytössä on myös muita malmioita, joista malmia kuljetetaan Sotkamon rikastamolle. Näin ollen avattavasta kaivoksesta on tarpeen louhia vuosittain keskimäärin t malmia, mikä vaatii suunnitellulla 20 vuoden toiminta-ajalla 3 milj. tonnin malmimäärän. Malmion pohjoisosaa ei siten ole tarpeen ottaa mukaan tässä vaiheessa ympäristölupaan tähtäävään YVA-menettelyyn. Sama koskee Maailmankorven esiintymää. Malmin louhintamäärä t vuodessa on teoreettinen, eikä niin suurta vuotuista määrää tulla louhimaan. YVA-tarkastelu voidaan kuitenkin tehdä tällä tasolla, jotta suurimmat teoreettiset vaikutukset tulevat arvioiduiksi. Uudet toteutusvaihtoehdot (VE1 ja VE2) ja muutokset aikaisemmasta suunnitelmasta on kuvattu seuraavassa. Nollavaihtoehto käsitellään edelleen osana ympäristövaikutusten arviointiprosessia Uudet YVA-vaihtoehdot Vaihtoehto 1 Louhinta tapahtuu Mieslahden malmiesiintymän eteläosassa, jossa arvioitu malmimäärä on hieman yli 3 milj. tonnia. Louhittavan sivukiven määrä tulee olemaan noin 1,5 milj. tonnia. Vuodessa malmia louhitaan Sotkamon tehtaalle kuljetettavaksi keskimäärin tonnia, määrä voi kuitenkin vaihdella vuosittain tonnin ja tonnin välillä. Suunnitellun kaivoksen toiminta-aika olisi siten noin 20 vuotta. Maita poistettaisiin louhoksen paikalta noin m 3. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 m. Louhoksen itä- ja luoteispuolelta on varattu alueet sivukiven läjitystä varten. Vaihtoehtoinen läjitysalue on louhoksen lounaispuolella. Vesien varastointi- ja käsittelyalueet ovat kaivoksen luoteispuolella. Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan avolouhokseen. Sivukivestä ja maamassoista tullaan rakentamaan meluvalleja ehkäisemään melun leviämistä Mieslahden suuntaan. Louhittu malmi sijoitetaan aluksi louhoksen lounaispuolella välivarastoon ja kuljetetaan, kuten aiemmassa suunnitelmassa on esitetty, Sotkamon tehtaalle rekka-autoilla. Todennäköisesti louhitun malmin lastaus pyritään kuitenkin suorittamaan siten, että välivarastointivaihetta ei tarvita vaan lastaus tehtäisiin suoraan räjäytyskentästä kuormaautoihin, jotka kuljettavat malmin edelleen Sotkamoon. Vaihtoehtoisia tielinjauksia kaivokselta päätielle on esitetty neljä, joista kolme tulee valtatielle 22 ja yksi tulee suoraan valtatielle 5. Maailmankorven kaivos ja Tyynelän talkkiesiintymä, joka sijaitsee noin 3 km Mieslahden- Pitkänperän esiintymän kaakkoispuolella, eivät kuulu tähän YVA-hankkeeseen. Rikastamoa ei alueelle ole tällä hetkellä suunnitteilla vaan malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle. Pitkällä aikavälillä tullaan mahdollisesti tarkastelemaan oman rikastamon tarvetta alueella, mutta mahdollinen hanke ei kuulu tämän YVA:n piiriin.

13 7 Vaihtoehto 2 Vaihtoehdossa 2 louhintamäärä on t/vuosi, jonka mukainen louhinta-aika on 6 vuotta. Muuten vaihtoehto on edellisen kaltainen, eli louhintaa on ainoastaan Mieslahden esiintymän eteläpäässä, aiempaa laajaa suunnitelmaa selvästi suppeammalla alueella Muutosten vaikutukset Oleellisin ero aikaisempaan on louhinnan sijoittuminen Mieslahden-Pitkänperän malmiesiintymän eteläosaan, minkä vuoksi Savirannan tien siirto ei kuulu nykyiseen suunnitelmaan ja louhos sijoittuu etäämmäksi Natura 2000 alueverkkoon kuuluvasta Matokallion alueesta ja Mieslahden ranta-alueesta. Louhoksen kuivatusvedet tullaan käsiteltyinä johtamaan Mieslahden suuntaan. Maailmankorven poisjättäminen suunnitelmista vähentää ratkaisevasti Jormuanlahden suuntaan kohdistuvia vaikutuksia. Jormuan (Mineraalin) louhoksesta vesiä tultaisiin kuitenkin johtamaan käsiteltyinä Jormuanlahden suuntaan, mikäli louhokseen läjitetään sivukiveä. Tämä vaikutus olisi kuitenkin lievä ja lyhytaikainen, ja Jormuan vanhan louhoksen kunnostamisella olisi selvä positiivinen kokonaisvaikutus. Hanke on huomattavasti pienempi kuin YVA-ohjelmassa on esitetty ja myös sen vaikutukset tulevat esiintymään paljon suppeammalla alueella ja kohdistumaan pienempään määrään ihmisiä kuin YVA-ohjelman yhteydessä on alustavasti arvioitu (liite 11 ohjelmassa). 2.5 Sivukiven läjitysvaihtoehdot Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan vanhaan avolouhokseen enimmillään noin irto-m 3. Loppuosa sivukivistä sijoitetaan avolouhoksen ympäristöön, jonne läjitystilavuutta varataan 1,5 milj. irto-m 3. Jormuassa on tehty louhintaa 1950-luvulla, ja tällä hetkellä louhos on Mondo Minerals Oy:n kaivospiirinä (Mineraali). Louhoksen tilavuus on noin m 3 ktr, ja se on nykyisellään täyttynyt vedellä. Tällä perusteella louhokseen voitaisiin sijoittaa noin t sivukiveä, joka louhintamääristä riippuen vastaa noin 3 kk 3 v louhintamääriä. Sivukiven läjityksen osalta päävaihtoehtona (VE1) on sijoittaminen kahdelle erilliselle pääalueelle louhoksen itä- ja luoteispuolelle nykyisen kaivospiirin sisällä. Itäpuolelle sijoitettava määrä on noin 0,75 milj. m 3 ja luoteispuolelle sijoitettava määrä noin 0,75 milj.m 3. Lisäksi pieni määrä sivukiveä voidaan sijoittaa avolouhoksen tuntumaan matalahkoiksi meluvalleiksi, jotka voidaan toiminnan päättyessä läjittää avolouhokseen. Sivukivialueiden kokonaispinta-ala on noin 20,9 ha. Vaihtoehtoisena ratkaisuna (VE2) on koko sivukivimäärän sijoittaminen yhdelle alueelle Rytisuolle nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle. Vaihtoehdossa 1 huonoina puolina voidaan pitää mahdollisen päästölähteen hajottamista kahdelle alueelle ja, että osa luoteisen sivukivialueen suotovesistä joudutaan johtamaan käsittelyyn pumppaamalla. Etuina voidaan toisaalta mainita kohtalaisen pieni läjityskorkeus, alueiden sijoittuminen etäälle asutuksesta sekä niiden kohtuullinen sopeutuminen ympäröivään maaston topografiaan. Vaihtoehdossa 2 etuna on hyvä sopeutuminen ympäröivän maaston topografiaan ja erinomainen suotovesien keräilymahdollisuus. Huonoja puolia ovat sijoittuminen kokonaan nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle sekä meluhaitat lähimmälle asutukselle. Sivukivestä ja maamassoista tullaan rakentamaan myös meluvalleja ehkäisemään melun leviämistä Mieslahden suuntaan.

14 8 2.6 Vesien hallinta Kaivosalueella muodostuvat vedet Kaivosalueen ja sen lähiympäristön vesien hallinta käsittää yleispiirteisesti puhtaiden pintavesien ja kaivostoiminnassa muodostuvien kaivosaluevesien keräilyn ja johtamisen erillään sekä. kaivosaluevesien käsittelyn tarvittaessa joko prosessinomaisesti ja / tai luonnonmukaisesti (yleensä kosteikkokäsittely). Haitta-aineita sisältäviä kaivosaluevesiä muodostuu avolouhosten kuivanapidosta, sivukivialueiden suoto- ja valumavesistä sekä huolto- ja varastoalueiden pintavalumavesistä. Kaivosalueen vesijakeet kerätään altaisiin ja suunnitelmissa varaudutaan niiden käsittelyyn ennen niiden vesistöön johtamista. Järjestelyt on sijoitettu siten, että keräily voidaan toteuttaa ensisijaisesti avo-ojilla. Luoteisen sivukivialueen osalta osa suotovesistä joudutaan pumppaamaan. Pumpattavien vesien muodostumisaluetta rajoitetaan tässä tapauksessa sivukivikasan sisäpuolisella kivisalaojalla. Kaivosten kuivatusvedet ja sivukivialueiden suotovedet sisältävät kiintoainesta ja metalleja (lähinnä nikkeli ja arseeni) sekä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä. Vesien ph on kuivatusvesien osalta hieman emäksisellä puolella, mutta sivukiven läjitysalueilla happamien suotovesien muodostuminen voi olla mahdollista läjitettävästä kivilajityypistä riippuen. Vesienkäsittelymenetelmäksi sopii esim. pintavalutus, luontainen kosteikkokäsittely, neutralointi ja nikkelin saostus kalkin tai lipeän avulla sekä näiden yhdistelmät. Purkuvesistönä Mieslahden kaivoksen osalta on Pitkäpuro, joka virtaa kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Suotovesien käsittelyjärjestelmä käsittää seuraavat osat: tasaus- ja esiselkeytysallas, johon vedet kerätään tarvittaessa vesien neutralointi nikkelin saostamiseksi neutralointiin liittyvä jälkiselkeytys jälkikäsittelykosteikko Erityyppisten vesijakeiden muodostumisalueiden pinta-alat voimassa olevan kaivospiirin sisällä ovat seuraavat: sivukivialueet 20,9 ha avolouhos 5,5 ha malmin välivarastointi ja käsittelyalueet 1,4 ha vesienkäsittelyalueet 2,6 ha muu kaivospiirialue 36,3 ha yhteensä 66,7 ha Nettovalunnasta (sadanta-haihdunta) muodostuvien vesien vuotuinen kokonaismäärä on noin 350 mm, ja avolouhoksen kuivanapitovesien määrä vastaavankokoisista louhoksista saatujen kokemisten perusteella suuruusluokkaa m 3 /vuosi. Käsittelyä mahdollisesti edellyttävien vesien määrä (sivukivialuevedet + kaivoksen kuivanapitovedet) on noin m 3 /vuosi (1200 m 3 /vrk, 14 l/s). Tasaus- ja selkeytysaltaan koko mitoitetaan vastaamaan sivukivialueilla ja avolouhoksessa noin puolta lumen sulamisessa muodostuvasta vesimäärästä eli noin 75 mm, jolloin kokonaisvesimäärä on yhteensä m 3. Kun altaan vesisyvyys on noin 1,5 m, tarvittava pinta-ala on 1,3 ha. Jälkiselkeytysaltaita rakennetaan kaksi, jotka mitoitetaan keskivirtaamatilanteessa 3 vrk:n viipymälle, jolloin niiden yhteispinta-ala on noin m 2.

15 9 Suurin osa poistettavasta vedestä on louhosten kuivatusvettä. Kaivosten jälkihoitovaiheessa sivukivialueet peitetään ja maisemoidaan, jolloin suotovesimäärä vähenee %. Toiminnan loppuessa avolouhos vähitellen täyttyy vedellä Ulkopuoliset vedet Kaivosalueen ulkopuolisten pintavesien pääsy kaivosalueelle estetään niskaojilla, jolloin ne eivät ole tekemisissä kaivostoiminnan kanssa eivätkä näin ollen edellytä käsittelyä. Niskaojia tarvitaan lähinnä kaivosalueen länsi- ja lounaispuolella, muilla alueilla maasto laskee poispäin kaivospiiristä. Niskaojat sijoitetaan pääsääntöisesti kaivospiirin reunavyöhykkeille kaivospiirin sisäpuolella. Kaivospiirin lounaisreunamalla on kaksi lähdettä, jotka eivät alustavasti arvioiden vaarannu, koska niskaojat tulevat olemaan tällä alueella verrattain matalia ja sijoittuvat joko lähteen tuntumaan tai sen alapuolelle. Länsi- ja lounaissivun puhtaat ympäristön valumavedet johdetaan osittain pohjoissuuntaan ja osittain eteläsuuntaan. Pohjoissuunnassa vedet ohjataan kaivospiirin pohjoisreunalla maantien alitse, josta ne päätyvät Pitkänperän lahteen samalla tavalla kuin ennen kaivostoimintaa. Eteläsuunnassa vedet kerätään kaivospiirin eteläreunalle, josta ne voidaan vaihtoehtoisesti johtaa joko pohjoissuuntaan kaivospiirin lävitse Pitkänperän lahteen kuten luontaisessa tilanteessa tai kaivospiirin itäpuolella kulkevaan puroon. Mikäli vedet johdettaisiin itäpuoliseen Kylmänpuroon, ne päätyisivät Oulujärvessä Pitkänperänlahden pohjoispuolelle. Tällöin Pitkänperälahteen tulevan Pitkäpuron virtaama pienenee ja Kylmänpuron virtaama kasvaa hieman. Ratkaisun etuna voidaan pitää kaivosalueen vesienkäsittelyn tehokkaampaa toteutusta, kun puhtaita pintavesiä ei tarvitse johtaa vesienkäsittelyalueen lävitse. Johtaminen edellyttäisi syvää purkukanavaa Heinisuolle sekä maaston leikkausta noin 3-4 m:n paksuudelta puron länsipuolisen kapeahkon harjanteen kohdalla. Leikkaus voidaan tehdä maastoon sopeutettuna 2.7 Liikenne ja kuljetukset Kaivoshankkeesta aiheutuva liikenne jakautuu kaivosalueen sisäiseen liikenteeseen sekä maantieliikenteeseen. Louhosalueen työkoneista merkittävimpiä ovat dumpperit. Maantieliikenne koostuu raskaasta malmin kuljetusliikenteestä sekä työmatkaliikenteestä, jonka osuus on muuhun liikenteeseen verrattuna merkityksetön. Lisäksi kaivosalueella tarvittavat kemikaalit ja muut tuotteet tuodaan alueelle rekka- ja säiliöautoilla. Kaivostielle ja yleisen tien linjausmuutokselle on esitetty useampia alavaihtoehtoja, jotka eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Malmikuljetukset ajoittuvat pääasiassa arkipäiviin klo 6-22 väliseen aikaan. Rekkaautojen määrä on keskimäärin yksi auto tunnissa ja 15 autoa päivässä. Malmin kuljetukseen Mieslahdesta valtatielle 5 on esitetty neljä reittivaihtoehtoa, joista 3 suuntautuu kaivospiirin eteläosan kautta valtatielle 22 ja yksi suoraan valtatielle 5. Vaihtoehdot on esitetty liitteessä 5. VE1 kulkee kaivospiirin eteläosasta Heinimäen ja Heinisuon väliseltä alueelta Kylmänpuron yli pengertietä pitkin ja edelleen paikallistie 19081:lle. Tässä vaihtoehdossa paikallistien liittymä valtatielle 22 jouduttaisiin linjaamaan uudestaan hieman nykyistä etelämmäksi, jolloin nykyinen liittymäkohta jäisi pois käytöstä. Kaivostielle ja yleisen tien linjausmuutokselle on esitetty useampia alavaihtoehtoja, jotka eivät poikkea merkittävästi toisistaan. VE2 kulkee alkumatkan kaivospiirin alueella samaa linjausta kuin VE1, mutta kulkee loppumatkan valtatielle 22 Rytivaaran itäpuolelta Raivion tilan eteläpuolella.

16 10 VE3 kulkee kaivospiiriltä lounaaseen Rytivaaran ja Rytimäen tilan välistä edelleen Mineraalin louhoksen itäpuolelta valtatielle 5. Liittymä valtatielle tapahtuisi nykyisen tieyhteyden kautta (yhdystie välillä vt5-paikallistie 19081, Rajalan kautta). VE4 suuntautuu kaivosalueelta suoraan itään nykyiselle paikallistielle ja sen olemassa olevan liittymän kautta valtatielle 22. Kuljetusreitin loppupään osalta on olemassa kaksi reittivaihtoehtoa. Ensimmäisessä reittivaihtoehdossa autot ajavat valtatie 5:ttä pitkin Kajaaniin, josta edelleen valtatie 6:tta pitkin Sotkamon tehtaalle. Toinen käytettävissä oleva reitti kulkee valtatieltä 5 paikallistien kautta maantielle 899, jota pitkin Vuokattiin ja edelleen maantien 8991 kautta kantatielle 76 ja valtatielle 6, jota pitkin loppumatkan tehtaalle. Kuljetusmatkan pituus on molemmilla reiteillä noin 45 km. Lisäksi Sotkamon tehdasalueelle on olemassa vaihtoehtoinen kulku, jossa valtatieltä 6 käännytään Kontinjoen kohdalla seututielle 870 kohti Mustolanmutkaa (870) ja tältä tieltä ns. Ypykän tietä pitkin tehdasalueelle. Tämä vaihtoehtoinen kulku tehtaalle koskee lähinnä ensimmäistä reittivaihtoehtoa. Kuljetusreitit on esitetty kartalla liitteessä Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Sotkamon kaivoksen ja tehtaan laajentaminen Mieslahden kaivoshanke kytkeytyy Sotkamon kaivoksen ja tehtaan laajentamishankkeeseen, jossa on käyty läpi YVA-menettely vuosina (PSV-Maa ja Vesi Oy 2005). Maakuntatason suunnittelu Maakunnan suunnittelun lakisääteiset välineet ovat maakuntasuunnitelma (Kainuun maakunta kuntayhtymä 2005), maakuntaohjelma (Kainuun maakunta kuntayhtymä 2006) ja maakuntakaava. Uuden maakuntaohjelman aikajänne on v ja suunnitelma ulottuu vuoteen Kiviala kokonaisuudessaan nähdään yhtenä avainklusterina, jonka merkityksen Kainuun elinkeinoelämässä odotetaan vahvistuvan. Kaivosteollisuuden toiminta liittyy suunnitelmissa moniin asioihin, kuten työllisyyteen, bruttokansantuotteen nostamiseen, sivukivien ja maa-ainesten hyötykäyttöön, ympäristön tilaan ja luonnonympäristön hoitoon. Maakuntakaavoituksen tilannetta esitellään kohdassa Oulujärven rantayleiskaavahanke Oulujärven alueelle on käynnistetty Paltamon kunnan toimesta rantayleiskaavahanke (Oulujärven rantayleiskaava). Rantayleiskaavan suunnittelualue ulottuu Pitkänperän alueella Savirannan paikallistiehen (19089) saakka. Nykyisen suunnitelman mukainen kaivosalue ei siten ulotu rantayleiskaavan suunnittelualueelle. Rantayleiskaavan luonnos on ollut nähtävillä MRL 62 :n ja MRA 30 :n mukaisesti Paltamon kunnantoimistolla ja kunnan internet-sivuilla. 3 YVA-MENETTELY JA HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT 3.1 YVA-menettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Menettelyn tavoitteena on lisätä kansalaisten ja eri intressiryhmien tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVAmenettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä eikä ratkaista lupa-asioita, vaan tuotetaan

17 11 tietoa päätöksenteon perustaksi, jotta ympäristöasiat voitaisiin huomioida teknisten ja taloudellisten seikkojen ohella. YVA-menettelyn keskeiset vaiheet on esitetty kuvassa 2. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA ARVIOINTIOHJELMASTA TIEDOTTAMINEN LAUSUNNOT JA MIELIPITEET OHJELMASTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS ARVIOINTISELOSTUKSESTA KUULEMINEN MIELIPITEET JA LAUSUNNOT ARVIOINTISELOSTUS LUPAHAKEMUKSIEN LIITTEEKSI YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO Kuva 2 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku 3.2 Tiedottaminen ja osallistuminen Mondo Minerals Oy toimitti Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA-ohjelma) yhteysviranomaiselle (Kainuun ympäristökeskus) Kainuun ympäristökeskus kuulutti YVA-ohjelmasta Paltamon ja Sotkamon kunnanvirastoissa, Kajaanin kaupungintalolla, Paltamon ja Sotkamon kirjastossa, Kajaanin kaupungin kirjastossa sekä Kainuun ympäristökeskuksen ilmoitustaululla Kuulutus julkaistiin Kainuun sanomissa ja sanomalehti Väylässä Arviointiohjelma oli nähtävillä arviointimenettelyajan Sotkamon kunnanvirastolla, Sotkamon pääkirjastossa ja Kainuun ympäristökeskuksen kirjaamossa. YVA-ohjelma oli nähtävillä lisäksi Kainuun ympäristökeskuksen internet-sivuilla. Arviointiohjelmasta järjestettiin yleisötilaisuus Paltamossa Mieslahden opistolla Tilaisuudessa oli 51 osallistujaa. Hankkeesta vastaava ja yhteysviranomainen osallistuivat lisäksi Savirannan kyläseura ry:n kokoukseen Savirannan koululla Tilaisuudessa oli 44 osallistujaa. Toukokuussa 2007 järjestettiin tiedotustilaisuus Savirannan alueen asukkaille Savirannan koululla. Tällöin esiteltiin alkuperäisestä pienentynyttä hanketta. Yleisöä oli noin 50 henkilöä, ja kysymyksiin vastaamassa olivat hankevastaavan, yhteysviranomaisen ja konsultin edustajat. Keskustelu oli erittäin vilkasta, puheenvuoroja ja kysymyksiä esitettiin yli 30 kpl, joiden aiheet liittyivät mm. Mondo Minerals Oy:n tulevaisuuden suunnitelmiin niin Mieslahdella kuin

18 12 muuallakin, tämän kokonaisuuden yhteyksiin sekä asukkaille niistä aiheutuvaan pysyvään epävarmuuteen, Mieslahden kaivoksen teknisiin suunnitelmiin, hankkeen mahdollisiin haittoihin ja korvauksiin, yleisön mielestä liian suppeina esitettyihin vaikutusalueiden rajauksiin, tärinään, meluun jne. Kainuun ympäristökeskus katsoi lausunnossaan tarpeelliseksi hankkeen seurantaryhmän perustamisen, johon kutsutaan koolle eri intressitahot. Seurantaryhmän avulla parannetaan asianosaisten osallistumismahdollisuutta YVA- ja ympäristölupaprosessin sekä hankkeen käytännön toteutuksen edetessä. Hankkeesta vastaavan on esitettävä arviointiselostuksessa, miten osallistuminen ja tiedottaminen aiotaan hoitaa hankkeen edetessä. Maanomistajien osoitetietoja hankittaessa tulee käyttää myös muiden viranomaisten kuin Maanmittauslaitoksen tietoja, jotta maanomistajien kuuleminen olisi mahdollisimman kattava. Yhteysviranomaisen lausunnossa olleen ehdotuksen mukaisesti hankkeeseen perustettiin seurantaryhmä, jonka jäsentahot ovat seuraavat: Paltaniemi-Jormua osakaskunta Paltaniemi II osakaskunta Kontiomäen kyläyhdistys ry. Jormuan kylä- ja asukasyhdistys ry. Savirannan kyläseura ry. Paltamon kunta Kajaanin kaupunki Kainuun ympäristökeskus Mondo Minerals Oy Pöyry Environment Oy Seurantaryhmän kokouksia pidettiin maaliskuun 2007 ja toukokuun 2008 välisenä aikana kolme kertaa. Seurantaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran maaliskuussa 2007, jolloin käsiteltiin yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antamaa lausuntoa, hankevaihtoehtoja, hankkeen teknisiä suunnitelmia ja vaikutusten arviointia. Syyskuussa 2007 käsiteltiin kaivosaluejärjestelyistä tarkentuneita suunnitelmia (tievaihtoehdot, sivukivien läjitysalueet vaihtoehtoineen, vesienkäsittelyyn varattu alue, malmin välivarasto ja muut läjitysalueet). Konsultti esitteli vaikutusten arviointityön osa-alueiden vaiheita (kaivot ja pohjavedet, vesistöt, kasvillisuus ja muu luonto, melu, maisema sekä sosiaaliset vaikutukset). Toukokuussa 2008 keskusteltiin lähes valmiin arviointiselostuksen pohjalta. Seurantaryhmän kautta hankkeen suunnittelu ja vaikutusten arviointi on täsmentynyt. Sidosryhmien näkökulmien esillä pitäminen on varmistanut monipuolisemman tarkastelun kuin ilman ryhmää olisi tilanne ollut. 3.3 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioon ottaminen selostusta laadittaessa Kainuun ympäristökeskus sai YVA-ohjelmasta yhteensä 35 lausuntoa ja mielipidettä. Ympäristökeskus antoi lausuntojen pohjalta oman, kokoavan lausuntonsa, joka oli nähtävillä kuukauden ajan Kainuun ympäristökeskuksen kirjaamossa, Paltamon ja Sotkamon kunnanvirastossa, Kajaanin kaupungintalossa sekä Paltamon, Sotkamon ja Kajaanin pääkirjastoissa. Lausunto oli nähtävillä myös yhteysviranomaisen internet-sivuilla. Yhteysviranomaisen lausunnossaan esittämät seikat on pyritty ottamaan huomioon selvityksiä ja arviointia suoritettaessa ja selostusta kirjoitettaessa. On huomattava, että hanke muuttui oleellista siitä, millainen hanke oli ohjelmavaiheessa. Hankkeen koko pieneni kolmannekseen alkuperäisestä ja muuttui sijainniltaan siten, että ympäristövaikutukset mm. asutukseen ja luontoarvoihin vähenivät huomattavasti. Näin ollen lausunnon monet seikat on otettu huomioon muuttuneessa tilanteessa.

19 13 Yhteysviranomainen ilmoittaa YVA-selostuksen nähtävillä olosta Paltamon kunnan ilmoitustaululla ja paikallisissa sanomalehdissä. Mielipiteet YVA-selostuksesta on toimitettava Kainuun ympäristökeskukseen kirjallisina ilmoitetun ajan kuluessa. Määräaika alkaa ilmoituksen julkaisemispäivästä ja sen pituus on vähintään 30 ja enintään 60 päivää. YVAselostuksesta järjestetään yleisölle avoin tiedustelu- ja keskustelutilaisuus. Yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä ympäristövaikutusten arvioinnista ja sen riittävyydestä. Yleisötilaisuus pidetään YVA-selostuksen nähtävilläoloaikana Paltamossa. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle sekä hanketta käsitteleville lupaviranomaisille. Lausunto toimitetaan kahden kuukauden kuluessa mielipiteiden ja lausuntojen antamiseen varatun määräajan päättymisestä. Lupaviranomaiset (esim. ympäristölupavirasto) ja hankkeesta vastaava käyttävät YVA-selostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona. Lupaviranomainen esittää ympäristölupapäätöksessään, miten YVA-selostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. 3.4 Hankkeen edellyttämät luvat Ympäristölupa Kaivoshankkeelle on haettava ympäristölupa. Toimintojen luvanvaraisuus perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja sen nojalla annettuun ympäristönsuojeluasetukseen (169/2000). Ympäristölupa kattaa voimaan tulleen lakiuudistuksen jälkeen kaikki ympäristövaikutuksiin liittyvät asiat kuten päästöt ilmaan ja veteen, jäteasiat, meluasiat sekä muut ympäristövaikutuksiin liittyvät asiat. Ympäristölupa haetaan Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta. Ympäristölupavirasto myöntää ympäristöluvan, mikäli toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn on oltava loppuun suoritettu. Toimintaa ei saa aloittaa ennen kuin ympäristölupapäätös on tullut lainvoimaiseksi. Vesilain mukaiset luvat Vesilain mukaisten lupien hakeminen tapahtuu ympäristölupahakemuksen yhteydessä ja hakemukset käsittelee Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto. Muut luvat Muut luvat, joilla on liittymäkohtia ympäristöasioihin, ovat teknisiä lupia, joiden pääasiallinen tarkoitus on työturvallisuuden varmistaminen ja aineellisten vahinkojen estäminen. Tällaisia ovat mm. palavia nesteitä ja muita vaarallisia kemikaaleja koskevat luvat. Räjähteiden käsittely, räjäytys- ja louhintatyöt, kemikaalien käsittely ja varastointi, nostolaitteet, sähkölaitteet ym. edellyttävät omat lupansa. Kemikaalilaki koskee kaikkia vaarallisia kemikaaleja. Teollisuuskemikaaliasetuksen mukaiset kemikaalien laajamittaista käyttöä ja varastointia koskevat lupahakemukset tehdään Turvatekniikan keskukselle (TUKES). Rakennettaville uusille rakennuksille haetaan rakennusluvat Paltamon kunnasta. Ympäristöluvan yhteydessä haetaan lupa murskata sivukiviä hyötykäyttöä varten.

20 14 Kaivostoiminta edellyttää toiminta-alueen muodostamista kaivospiiriksi kaivostoimituksessa. Kaivospiirihakemus jätetään Työ- ja elinkeinoministeriölle (kaivostoiminta ja malminetsintä). Luonnonsuojelulain mukaisia poikkeamislupia lajien rauhoitussäännöksistä haetaan, mikäli louhinta- ja sivukiven varastointialueilla esiintyy luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja kasvilajeja tai mikäli suunnitelluilla kaivostoimintojen alueilla on luontodirektiivin liitteen IV a eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, luontodirektiivin liitteen IV b kasvilajien esiintymispaikkoja tai rauhoitettujen lintulajien pesäpaikkoja. Lupaharkinnassa huomioidaan mm. lakien suotuisan suojelutason säilyminen sekä onko hanke toteutettavissa jollakin vaihtoehtoisella tavalla. 4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan ja vertaillaan kahta toteutusvaihtoehtoa, joiden louhintaintensiteetti on erilainen. Kokonaislouhintamäärä on molemmissa sama, mutta toiminta-aika muodostuu erilaiseksi. Molemmissa vaihtoehdoissa on sivukivenläjitykselle edellä esitetyt kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: VE1 eli läjitys louhoksen itäja luoteispuolelle ja VE2: läjitys lounaispuolelle. Samoin suunnitellut tievaihtoehdot (VE1 VE4) koskevat molempia toteutusvaihtoehtoja. Lisäksi vertailuna tarkastellaan ns. nollavaihtoehtoa, jossa louhosta ei avata lainkaan. Kuvaukset ohjelmavaiheessa esitetyistä laajemman tuotantotoiminnan mukaisista vaihtoehdoista on esitetty kohdassa ja uusista tarkasteltavista vaihtoehdoista kohdassa Seuraavassa esitetään vielä tiivistettynä vaihtoehtojen perustiedot: Vaihtoehto 1 malmin louhintamäärä 3,0 milj. tonnia tonnia/vuosi sivukiven louhintamäärä 1,5 milj. tonnia tonnia/vuosi toiminta-aika 20 vuotta maanpoisto m 3 kaivoksen pinta-ala 5,5 ha kaivoksen syvyys 60 m sivukiven läjitys VE1: louhoksen itä- ja luoteispuoli, VE2: louhoksen lounaispuoli vesienkäsittely louhoksen luoteispuolella malmin kuljetus rekka-autolla, neljä vaihtoehtoista reittiä päätielle Vaihtoehto 2 malmin louhintamäärä 3,0 milj. tonnia tonnia/vuosi sivukiven louhintamäärä 1,5 milj. tonnia tonnia/vuosi toiminta-aika 6 vuotta maanpoisto m 3 kaivoksen pinta-ala 5,5 ha kaivoksen syvyys 60 m sivukiven läjitys VE1: louhoksen itä- ja luoteispuoli, VE2: louhoksen lounaispuoli vesienkäsittely louhoksen luoteispuolella malmin kuljetus rekka-autolla, neljä vaihtoehtoista reittiä päätielle Mondo Minerals Oy:n hallinnassa olevat, mahdollisesti myöhemmin käyttöön otettavat Maailmankorven ja Tyynelän talkkiesiintymät on jätetty tämän YVA-menettelyn ulkopuolelle.

21 15 Nollavaihtoehto Nollavaihtoehdossa Mieslahden hanketta ei toteuteta. Malmia louhitaan Lahnaslammen, Punasuon ja Uutelan esiintymistä voimassaolevien lupien puitteissa. Hankkeen toteutumatta jättäminen vaikeuttaisi Sotkamon tehtaalla käytettävien heikkolaatuisimpien malmien jalostamista tasalaatuisiksi talkkituotteiksi. Sotkamon tehtaan tuotantomäärien kasvaessa malmisyötettä tulee useammista esiintymistä ja syötteen koostumus optimoidaan siten, että myös Lahnaslammen ja Punasuon heikoimmat malmit pystytään hyödyntämään. Tässä optimoinnissa Mieslahden malmia ei nollavaihtoehdossa voitaisi käyttää. Tällöin laadultaan heikompien malmien käyttö vaikeutuu, millä voi olla myös vaikutuksia Sotkamon tehtaan lopputuotteiden laatuun. 5 YMPÄRISTÖN NYKYTILA Ympäristön nykytilan kuvauksessa on käytetty olemassa olevaa aineistoa, jota on täydennetty arviointia varten tehdyillä tutkimuksilla ja selvityksillä. Mieslahden alueelta on laadittu mm. maaperä- ja hydrogeologinen nykytilaselvitys v (Saarelainen & Räisänen, GTK), jossa on käsitelty aluetta kattavasti. Myös Mieslahden veden ja sedimentin laadusta on tehty tutkimus GTK:n toimesta (Tenhola 2006). Kirjallisuusluettelossa on esitetty hankkeen ympäristövaikutusten kannalta keskeisimpiä selvityksiä ja käytettyjä lähteitä. 5.1 Maankäyttö, maisema, rakennettu ympäristö ja asutus Mieslahden kaivospiiri sijaitsee Paltamon kunnan kaakkoisosassa lähellä Kajaanin kunnan rajaa. Jormuan (Mineraalin) vanha avolouhos sijaitsee Kajaanin kunnan puolella. Mieslahden alueelta on matkaa Paltamoon n. 11 km ja Kajaaniin n. 18 km. Mieslahden alueen itäpuolella kulkee valtatie 5 ja pohjoispuolella Savirantaan vievä paikallistie (19089). Savirannan tie kulkee pienen matkan Mieslahden kaivospiirin alueella. Kaivospiirin halki kulkee pohjois-eteläsuunnassa sähkölinja. Alue ympäristöineen kuuluu luonnonmaisemaltaan Kainuun vaara-alueeseen ja Suomenselän vaihettumisvyöhykkeelle. Maisemaa hallitsee kaivospiirin länsipuolella sijaitseva Antinmäki, joka on korkeimmillaan 222,6 m mpy. Antinmäeltä maasto viettää kohti etelää, itää ja koillista. Muutoin korkeuserot ovat suhteellisen vähäisiä. Alueen pohjoisosaan ulottuu Oulujärven Mieslahteen kuuluva Pitkänperä. Mieslahden kaivospiiri ja lähiseutu ovat suurelta osin talousmetsää, jossa ihmisen toiminnan vaikutus näkyy hakkuina, kosteikkojen ojituksina ja metsäautoteinä (Saarelainen ja Räisänen 2001). Kaivospiirin lähiympäristössä on kuitenkin useita luonnonarvojen kannalta merkittäviä ja suojeltuja alueita, jotka on esitetty luvussa 5.6. Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse arvokkaita maisema-alueita. Valtion ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan lähialueilla sijaitsee kolme perinnemaisemakohdetta (luku 5.6). Valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä läheisin on Kontiomäen rautatieasema (Putkonen 1993). Hertta-tietokannan mukaan hankealueelta ei ole löydetty muinaismuistoja. Mieslahden kaivospiirin alueella ei ole asutusta. Lähialue noin yhden kilometrin säteellä kaivoksesta on muutoinkin harvaan asuttua. Rytimäellä ja Ouluntien varressa on muutamia vakituisesti asuttuja talouksia. Pitkänperän etelärannalla asutus on runsainta ja Pitkänperän itäja pohjoisrannalla on muutamia mökkejä. Vähän etäämpänä Mieslahden rantamilla on vakituista ja mökkiasutusta ja valtatien varressa huoltoasema. Lähin suurempi asutuskeskittymä on n. 3 km Mieslahden itäpuolella sijaitseva Kontiomäki sekä n. 5 km etelään sijaitseva Jormua ja n. 5,5 km pohjoiseen sijaitseva Mieslahti. Liitteessä 6 on esitetty kaivosta ympäröivä asutus 2 km säteellä.

22 16 Paltamon kunta kuuluu Kajaanin seutukuntaan. Paltamossa oli maaliskuussa asukasta. Väestö on hiljalleen vähentynyt ja vähentymisen on ennustettu jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kajaanin seutukunnassa työttömyys on muuta Kainuuta pienempää eli noin %. Työttömyys on vähentynyt selvästi viimeisten 10 vuoden aikana, mutta kuitenkin Kainuun työttömyysaste on maan korkein ja bruttokansantuote/asukas on muuta maata pienempi. Kainuussa suurimpiin toimialoihin kuuluvat mm. terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, teollisuus, kauppa sekä maa-, riista-, metsä- ja kalatalous. Näistä viimeisessä sekä teollisuudessa työpaikat ovat viime vuosina vähentyneet. Kaivostoiminnassa työpaikkoja on ollut noin 200 eli noin 0,7 % kaikista työpaikoista. Paltamon taloustilanne on verrattain hyvä Kaavoitustilanne Maakuntakaava Alue kuuluu Kainuun vahvistettuun seutukaavaan. Kainuun alueelle valmistellaan parhaillaan maakuntakaavaa (Kainuun maakuntakaava 2020), johon myös kaivosalue sisältyy. Kainuun maakuntavaltuusto hyväksyi Kainuun maakuntakaavan. Maakuntavaltuuston hyväksymä maakuntakaava on lähetetty vahvistettavaksi ympäristöministeriöön kesällä Vahvistuskäsittely ympäristöministeriössä kestää arviolta noin vuoden. Kainuun 3. seutukaava kumotaan maakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä. Kuva 3. Ote Kainuun maakuntakaavasta 2020.

23 17 Maakuntakaavaehdotuksessa Mieslahden-Pitkänperän sekä Maailmankorven alueilla on merkintänä ek (kaivos tai kaivostoimintaan tarkoitettu alue). Merkinnällä osoitetaan kaivoslain piiriin kuuluvien kaivoskivennäisten hyödyntämiseen tarpeellisia alueita. Suunnittelumääräyksissä on todettu, että alueen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset tuotannon aikana ja sen päätyttyä. Maakuntakaavaehdotukseen on merkitty myös luonnonsuojelualueet, jotka käsittävät luonnonsuojelulain nojalla suojellut tai suojeltaviksi tarkoitetut alueet. Luonnonsuojelualueiden ja kohteiden suojelumääräyksien mukaan alueilla on sallittu sellaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen alueen suojeluarvon säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Suunnittelumääräyksissä on todettu, että alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei toimenpiteillä vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta ja suojeluarvoja. Alueelle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edistämiseen. Lisäksi maakuntakaavaehdotukseen on merkitty perinnemaisemakohteet ja arvokkaat kallioalueet (Kainuun liitto 2007). Maakuntakaava on yksi väline maakunnan suunnittelussa maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman kanssa (ks. kohta 3.5). Yleiskaava, ranta- ja asemakaava Oulujärven alueelle käynnistettiin Paltamon kunnan toimesta rantayleiskaavahanke (Oulujärven rantayleiskaava). Rantayleiskaavan luonnos on ollut nähtävillä ja ehdotus Paltamon kunnanhallitus hyväksyi tekemällään päätöksellään oikeusvaikutteisen Oulujärven rantayleiskaavan (valitusaika päättyy kesäkuussa 2008). Rantayleiskaavan kaava-alue on YVA-hankkeen pohjoispuolella, mutta pohjoisimmat kaivospiirin alueet ovat kaava-alueen sisällä. Yleiskaavassa ei ole huomioitu kaava-alueelle ulottuvia kaivospiirejä eikä niille mahdollisesti toteutettavia kaivoshankkeita. Maailmankorven alueella tai sen läheisyydessä ei ole voimassa olevaa asema- tai yleiskaavaa. Kuva 4. Rantaosayleiskaava.

24 18 Kaivospiirin alueelle on kaavassa osoitettu M-1 maa ja metsätalousvaltainen alue (Merkinnällä on osoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen tarkoitetut alueet, joilta rakennusoikeus on siirretty muille alueille. Alueella on maankäyttö- ja rakennuslain mom:n nojalla sallittu vain maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen.) ja MY-1 maa ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (ranta-alueilla), (Merkinnällä on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla on erityisiä ympäristö- ja luonnonarvoja. Alueen rantarakennusoikeus on siirretty muille alueille. Alueen käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee kiinnittää huomiota erityisiin ympäristöarvoihin, viheryhteyksien säilymiseen ja ympäristönhoitoon. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisina.). Lisäksi alueella on merkintä ge eli arvokas kallioalue, luo eli luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue, sl eli kohde/osa-alue, jolla on erityisiä suojeluarvoja, ma eli maisemallisesti arvokas alue ja lin eli linnustollisesti arvokas alue Maisema Maakunnat YVA:n tarkastelualue alue kuuluu Oulujärven ja Kainuun vaaraseudun maisemamaakuntien vaihettumisvyöhykkeeseen. Oulujärven maisema-maakuntaa hallitsee laajojen selkävesien ja saaristojen Oulujärvi. Oulujärven seutu on Vaara Karjalan Kainuun vaaraseudun ja Pohjois- Pohjanmaan nevalakeuden vaihettumisvyöhykettä. Kainuun vaaraseudun länsipuoliskon kautta kohti pohjoista kulkee jylhä vaarajakso, jonka länsipuolella maasto laskee nopeasti tasaiselle Pohjois-Pohjanmaan nevalakeudelle ja Oulujärven seudulle. Seutu on eteläosistaan keskiboreaalista ja pohjoisosistaan pohjoisboreaalista kasvillisuusvyöhykettä. Metsät ovat enimmäkseen melko karuja puolukkamustikkatyyppisiä mäntyvaltaisia kankaita. Paikoin lehtipuita on melko paljon muistona kaskiviljelyksestä, joka on seudulla ollut erittäin intensiivistä. Vaarojen rinteillä ja niiden juurilla on monin paikoin reheviä kuusimetsiä ja lettosoita. Kainuun vaarajakson letto- ja lehtokeskus ulottuukin lähes koko vaarajaksolle Kajaanin, Sotkamon, Paltamon ja Puolangan alueelle. (Maisemanhoito, maisema-aluetyöryhmän mietintö 1, 66/1992 Ympäristöministeriö). Lähialueen maisema Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse inventoituja valtakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaita maisema-alueita. Valtion ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan lähialueilla sijaitsee kolme perinnemaisemakohdetta. Valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä lähin on Kontiomäen rautatieasema. Yleiskaavassa on Oulujärven rantaalueille osoitettu paikallisesti arvokas maisema-alue. Suunnittelualueen maisema on lähialueille tyypillistä maisemaa, jossa vuorottelevat talousmetsät, pienet peltoaukeat ja pienet vaarat. Kuvasta 6 näkyvät kaivosalueen läheisyydessä olevat mäet, joiden jälkeen tulee suhteellisesti matalampia maastonmuotoja. Oulujärven pohjoispuolella maasto rupeaa jälleen kohoamaan. Kaivosalueen itäpuolella maisemaa hallitsee Taanuvaara Junkkarinmäki ja vastaavasti länsipuolella Antinmäki. Alueelle luonteenomaista luode-kaakko suuntaista maastonmuotoa edustaa näiden väliin jäävä laaksomuodostelma, jossa kaivosalue sijaitsee. Kuvasta 8 näkyvät kaivosalueen lähellä olevien mäkien suhteellisen loivat lakialueet ja jyrkät alarinteet, jotka selväpiirteisesti leikkaantuvat tasaisiin maastonmuotoihin. Kuvaan 7 on mallinnettu maasto kolmiulotteisesti. Valaistusolosuhteina on käytetty puolenpäivän ajankohtaa syksyllä. Maaston korkeustaso näkyy eri värisävyillä kylmistä lämpimiin. Violetin ja tummansinisen osoittaessa alinta korkoa, ja maaston noustessa värit vaihtuvat vihreän ja keltaisen kautta punaiseen, joka osoittaa vastaavasti korkeinta maastonkohtaa. Kuvassa 6 on peruskarttaan vastaavasti liitetty valaistustilanne. Kuvassa 8 on

25 19 rinnekaltevuudet osoitettu tummennettuna, jyrkemmät rinteet tummempina ja loivemmat vaaleampana. Karttoihin on merkitty myös kaivospiirien rajat punaisella. Lähialueiden metsät ovat pääasiallisesti metsätalouskäytössä lukuun ottamatta suojelukohteita. Alueen suot ovat myös suurelta osalta ojitettuja ja näin muutettuja metsätalouskäyttöön. Kuvassa 5 näkyy alueen eri kehitysvaiheissa olevaa laikukasta talousmetsäkuviota. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia sekametsiä, jossa on myös koivua ja kuusta vähemmistönä. Kuva 5. Ilmakuva etelästä kaivosalueen yli. Alueelta avautuu merkittävämpiä näkymiä peltojen ja väliaikaisesti avohakkuiden myötä. Avoimet suot ovat ojituksen seurauksena metsittyneet peittäen avoimet laajat näkymät. Merkittäviä näkymiä muodostaa myös avoimen Oulujärven vesipinta. Oulujärven avaama näkymä ei kuitenkaan ulotu kaivosalueelle, vaan väliin jää noin 300 metriä leveä metsävyöhyke. Kaivosalueen itäpuolella kulkee vilkkaasti liikennöity valtatie 22. Kuvasta 7 näkyy, kuinka valtatie on kaivoksen suuntaan laskevalla Taanuvaaran alarinteellä. Rinne koostuu tasanteista, joita jaksottavat jyrkät rinnemuodostelmat. Valtatie kulkee jyrkän rinteen osan alapuolelta, jota seuraa noin 350 metriä leveä tasanne kaivoksen suuntaan. Tasanteen metsä estää tehokkaasti näkymien muodostumisen kaivoksen suuntaan. Raivion kohdalla on valtatien kummankin puolen avoin peltoaukea, joka mahdollistaa laajempien näkymien muodostumisen. Maasto on kuitenkin kyseisessä kohdassa tasaista, eivätkä peltoaukeat ulotu rinteen jyrkempiin kohtiin, mikä estää osittain laajempien näkymien muodostumisen. Kaivosalueen maisema on seudulle tyypillistä ympäristöä. Metsätaloudellisten toimenpiteiden seurauksena alueen nykyistä maisemaa ei voida pitää seudullisesti tai paikallisesti arvokkaana. Alueen maaston pienipiirteinen jyrkkärinteisyys ja niiden kaksiosainen laaksorakenne tekee siitä kuitenkin paikallisesti poikkeavan kokonaisuuden maastonmuotojen osalta.

26 20 Kuva 6. Peruskartta kolmiulotteisesti havainnollistettuna. Varjostus keskipäivän auringon mukaisesti. Kaivospiirit on osoitettu punaisella.

27 21 Kuva 7. Maastomallin korkeustasot sinisestä punaiseen, punaisten ollessa ylimmät korkeustasot. Kaivospiirit on osoitettu punaisella rajauksella.

28 22 Kuva 8. Rinteiden jyrkkyys on osoitettu harmaan värisävyn tummuudella.

29 23 Kuva 9. Tarkempi tutkielma rinnekaltevuuksista kaltevuusprosenttien mukaan.

30 Ilmasto ja ilmanlaatu Alueen ilmasto on mantereinen. Hankealuetta lähinnä sijaitsevan Kajaanin lentoaseman säähavaintoaseman mukaan alueen vuotuinen keskilämpötila on jaksolla ollut 1,7 C ja keskimääräinen sademäärä 532 mm (Drebs ym. 2002). Sademäärästä ja vähäisestä haihtumisesta johtuen alueella vallitsee kostea vaarailmasto. Alueella vallitsevat etelän ja kaakon puoleiset tuulet. Suuria ilmaa kuormittavia teollisuuslaitoksia ei Kainuussa nykyisin ole, ja ilman laatu alueella on yleensä hyvä. Teollisuuden aiheuttama rikkipäästöjen määrä väheni huomattavasti Kajaanin Tihisenniemen sulfiittiselluloosatehtaan lopettamisen myötä 1980-luvulla. Kainuuseen kulkeutuu epäpuhtauksia myös jonkin verran itärajan takaa. Kostamuksen teollisuusalueen arvioidut rikkipäästöt ovat noin tonnia/vuosi. Vallitsevat etelätuulet vaikuttavat kuitenkin niin, että Kainuuseen kaukokulkeumana tulevan rikkilaskeuman määrä on suhteellisen pieni. Kainuun itäosissa ilman rikkidioksidipitoisuus on suurempi kuin Kajaanissa, mutta ei ylitä sielläkään luontovaikutusten perusteella annettua enimmäisohjearvoa 20 µg/m 3. Kainuun ilmaa kuormittavat päästöt tulevat energiantuotannosta, liikenteestä ja teollisuudesta, päästöjen painopisteen ollessa Kajaanissa. Energiantuotanto aiheuttaa Kainuussa suurimmat rikkidioksidipäästöt ja liikenne suurimmat typenoksidipäästöt. Ilmoitusvelvollisten laitosten rikkipäästöt Kainuussa vuonna 1998 olivat 1532 tonnia. Energiantuotannosta syntyy myös typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä. Ilmoitusvelvollisten laitosten typpipäästöt Kainuussa vuonna 1998 olivat 578 tonnia. Eniten hiukkaspäästöjä Kainuun alueella aiheuttavat puuta ja turvetta polttoaineenaan käyttävät laitokset. Liikenteen merkittävimmät päästöt ovat typen oksidit, häkä (hiilimonoksidi), pöly ja hiilivedyt. Eniten typpipäästöjä syntyy valtateillä suurilla nopeuksilla ajettaessa ja häkäpäästöjä katkonaisessa kaupunkiajossa. Häkäpäästöistä liikenne aiheuttaa 90 %. Liikenteen pölypäästöt aiheutuvat autojen pakokaasujen hiukkaspölystä ja liikenteen ilmaan nostamasta tiepölystä, jota irtoaa tienpinnan kulumisen, suolauksen ja hiekoituksen seurauksena. Kainuussa on tehty ilmapäästöjen vaikutuksia selvittäviä ns. bioindikaattoritutkimuksia (sammal-, jäkälä-, neulas- ja puustotutkimuksia) lähinnä 1990-luvun alkupuolella (mm. Rautio ja Huttunen 1994). 5.3 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi Maaperäkartoitus Geologian tutkimuskeskus (Saarelainen ja Räisänen 2001) on laatinut alueelta maaperäkartan, joka on esitetty liitteessä 7. Kartoituksessa käytetty maalajiluokitus on ns. rakennustekninen luokitus. Maalajit on kuvattu pinnasta metrin syvyyteen. Jos pintamaalaji poikkeaa metrin syvyydellä olevasta maalajista, on pintakerros kuvattu kaksoismaalajitunnuksilla. Kalliomaana on kuvattu avokalliot sekä alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot. Alueen maaperä Alueen maaperä on pääpiirteissään peräisin jääkaudelta. Mannerjäätikkö suli alueelta noin vuotta sitten. Jäätikkö kulutti kallioperää ja muokkasi alueen maaston muotoja viimeisen luode- kaakko- virtaussuunnan mukaisiksi. Suurin osa alueen kallioperästä on jäätikön synnyttämien moreenikerrostumien peitossa. Moreeni on mannerjäätikön alla kerrostunutta tiivistä pohjamoreenia. Avoimien kallioalueiden osuus Mieslahden alueesta on n. 5 %. Ohuen, alle metrin paksuisen moreenikerrostuman peittämiä kallioalueita on n. 18 %.

31 25 Jäätikön kulutus on ollut voimakkainta jäätikön tulosuunnan puolella vaarojen ja mäkien luoteisosissa. Moreenin kerrostumista on tapahtunut mäkien kaakkoispuolella. Jääkauden jälkeen alueelle ulottui muinainen Ancylusjärvi, jonka veden pinta oli ylimmillään noin 175 m mpy. Ainoastaan Antinmäen lakialue oli kuivaa maata. Järvivaiheen aikana rantavoimat kerrostivat veden peittämille rinnealueille hiekkaa ja hietaa. Rinteiden alaosiin ja laaksojen pohjille kerrostui hienoa hietaa, hiesua ja savea. Veden pinta laski vähitellen maankohoamisen seurauksena. Jääkauden jälkeen merkittävimpiä muutoksia maaperän kehityksessä ovat olleet laaksoalueille kehittyneet soistumat. Moreenimaat Noin puolet Mieslahden alueesta on moreenimaiden (pohjamoreeni) peitossa, kerrospaksuuden ollessa yleensä alle 5 metriä. Laaksoalueilla kerrostumat ovat lakialueita paksumpia. Kerrostumat ovat pääosin hienoainesmoreenia sekä osin hiekkamoreenia. Hienoainesmoreenille on tyypillistä suuri savipitoisuus. Kivien ja lohkareiden määrä on hiekkamoreenia vähäisempi. Suuri hienoainespitoisuus heikentää hienoainesmoreenin kantavuutta ja kaivettavuutta. Moreenin vedenpidätyskyky on suuri, mistä syystä moreeni on märkänä löysää sekä voimakkaasti routivaa. Hienoainesmoreenin pintakerroksen kuivuessa saviaines sitoo kuivan moreeniaineksen erittäin tiiviiksi, vaikeasti kaivettavaksi ja betonimaisen kovaksi massaksi. Hienoainesmoreenin vedenläpäisevyys on alhainen, mistä johtuen pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Hiekkamoreenialueita on ainoastaan alueen eteläosassa Mineraalin ja Kivelän ympäristössä. Karkearakeiset kerrostumat Alueen hiekkaesiintymien määrä on vähäinen (0,2 % maa-alasta). Hietamaiden määrä on 7,0 % koko maa-alasta. Kerrostumien pinta-ala, paksuus ja ainesmäärä ovat varsin vähäisiä. Karkearakeiset kerrostumat ovat syntyneet moreenimaista huuhtoutumalla muinaisen Ancylusjärven rantakerrostumiksi. Laajimmat hietakerrostumat ovat Rytimäen ja Huosiossuon välisellä sekä Metsärannan ja Mineraalin välisellä alueella. Hienorakeiset sedimentit Hienorakeiset kerrostumat ovat pääosin hiesua (5,1 %) ja hienoa hietaa (4,5 %). Savien määrä on vähäinen (1,5 %). Sedimentit kerrostuivat muinaisen Ancylusjärven pohjalle vaarojen välisiin laaksoihin ja painanteisiin. Hienorakeisia kerrostumia on runsaimmin alueen pohjoisosassa Mieslahden ympäristössä ja Kylmäpuron varressa sekä Metsänrannan/Mineraalin alueilla. Kerrostumien paksuus on yleensä noin 1 2 m. Savi- ja hiesukerrostumat ovat paikoin yli 4 m paksuja. Kerrostumat ovat paksuimpia Mieslahden ympäristössä. Kerrostumien alhaisesta vedenläpäisevyydestä johtuen niiden päälle on syntynyt turvekerrostumia. Turvekerrostumat Yli metrin paksuisten turvemaiden peitossa on n. 9 % alueen maaperästä. Turvemaat ovat pääosin ravinteisia (Ct) soita. Alueen suot ovat kehittyneet pääasiassa metsämaan soistumina mäkien loiville rinteille tai kapeisiin laaksoihin. Suurimmat yhtenäiset turvealueet ovat Kylmäpuron varsisuot ja Huosiossuo - Kivisuon alueet sekä Kylmänpuron varsi. Suot ovat valtaosin ojitettuja ja metsänkasvatus on soiden tärkein käyttömuoto. Kylmänpuron varren ja Antinmäen itärinteen soilla tavataan erittäin reheviä suotyyppejä, joilla kasvaa vaateliaita luhtien, korpien ja lettojen kasveja. Järvisedimentit Mieslahden alueella on tehty GTK:n toimesta järvisedimenttitutkimus vuonna 2006 (Tenhola 2006). Lisäksi aiemmin Mieslahden alueella on otettu sedimenttinäytteitä GTK:n valtakunnallisen järvisedimenttikartoituksen yhteydessä, vuonna 1976.

32 26 Vuoden 1976 sedimenttitutkimuksen yhteydessä näytepisteitä oli Mieslahden alueella 11 kpl. Vuoden 2006 Tutkimuksessa kerättiin vesi- ja sedimenttinäytteitä viidestä pisteestä, joista neljä sijaitsi Mieslahteen laskevien jokien edustalla ja yksi n. 3 km kauempana lahdessa. Mieslahden järvisedimenttien pintaosa on yleisesti liejusavea. Savesaineksen määrä kasvaa jyrkästi mentäessä sedimenttikerrostumissa alaspäin. Tutkimuksen perusteella sedimentaationopeuden Mieslahdessa arvioitiin olevan 0,3-0,5 cm/a. Syvyysväli cm edustaa luonnontilaista sedimenttiä. Maaperän ja sedimenttien geokemiallinen laatu GTK:n laatimassa Mieslahden alueen nykytilaselvityksessä on kuvattu alueen maaperän geokemiallista laatua GTK:n alueellisen geokemiallisen moreeniaineiston pohjalta. Moreenin koostumus alueella vaihtelee kallioperän kivilajivaihtelun mukaan. Metalli- ja arseenipitoisuudet ovat luontaisesti suurempia alueilla, missä maa-ainekseen on sekoittunut lähinnä ultraemäksistä serpentiniittiä ja vähemmässä määrin mustaliuskekiviainesta (Antinmäki ja sen kaakkoispuolinen alue sekä Kylmänpuron Natura-alueen ympäristö). Serpentiniitin vaikutus näkyy kohonneina kalsium-, magnesium-, kromi- ja nikkelipitoisuuksina. Mieslahden alueen moreeneissa nikkeliä on runsaasti. Maaperän luontaiset nikkelipitoisuudet ovat lähellä maan pilaantuneisuudessa nykyään käytettäviä Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisia ohjearvoja, paikoin pitoisuudet jopa ylittävät ko. ohjearvot. Liitekartassa 8 on esitetty nikkelipitoisuudet Kainuun moreenimailla. Vuoden 1976 valtakunnallisessa järvisedimenttitutkimuksessa sedimentin pintaosasta analysoitujen näytteiden nikkelipitoisuuksien keskiarvo oli 38 mg/kg, joka on lähellä Suomen suurista järvistä laskettua keskiarvoa 31 mg/kg. Vuoden 2006 sedimenttitutkimuksessa metallien pitoisuuksissa ei ole huomattavia eroja sedimentin pinta- ja alaosan välillä. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä 8-81 mg/kg ja arseenija sinkkipitoisuudet vastaavasti välillä 3,4-39 ja mg/kg. Suurimmat metallipitoisuudet eivät aina sijoitu sedimentin pintaosaan. Nikkelipitoisuudet alenevat yleisesti sedimentin pintaa kohden, mikä viittaa nikkelin liukenevan sedimentin pinnasta järviveteen. Ammoniumasetaattiliukoiset metallit (heikkouutto) sekä ravinnealkuaineet (mm. Ca, K, Mg) ovat voimakkaasti rikastuneet sedimentin yläosaan, mikä osoittaa niiden kulkeutuneen valumavesissä ja sitoutuneen sedimenttiin. Etenkin kalsiumpitoisuudet olivat korkeita, mikä viittaa valumaalueella tapahtuneeseen peltojen ja metsämaan kalkitukseen sekä myös kalkkipitoiseen kallio- ja maaperään. Orgaanisesta aineksesta peräisin olevien aineksien (C, N, S) pitoisuus kasvaa voimakkaasti sedimentin pintaosassa. Pitoisuuksien nousun arvioidaan johtuvan ympäristön maankäytön muuttumisesta 1970-luvulta lähtien, lähinnä metsä- ja suo-ojituksista. Järvisedimenttien metalli- ja rikkipitoisuudet olivat kauttaaltaan alhaiset. Keskimääräiset nikkelipitoisuudet (33-38 mg/kg) vastaavat keskimäärin Suomen järvissä tavattavia pitoisuuksia. Mieslahdessa tavattavat metallipitoisuudet ovat selvästi alhaisempia kuin esim. Nuasjärvessä, Jormasjärvessä ja Kolmisopessa. Kallioperä Tutkimusalueen kallioperäkartta on esitetty liitteessä 9. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan (Kontinen 1998) alueen kallioperä on pääpiirteissään seuraava (ks. myös GTK:n lausunto liitteessä : Alueella sijaitsee n. 1,9 mrd. vuotta vanha Jormuan ofioliittikompleksi, joka koostuu serpentiniiteistä, metagabroista, metabasalttijuonistoista ja metabasalttisista laavoista. Pääosa kallioperästä on serpentiniittiä. Ofioliittikompleksi on synnyltään ylityöntynyt ja poimuttunut merenpohjan kappale (ts. pala muinaista merenpohjaa, joka on geologisten prosessien seurauksena siirtynyt nykyiselle paikalleen). Mieslahden kaivospiiri sijoittuu ofioliittikompleksin itäreunalle. Ofioliittikompleksi on maailman mittakaavassakin erityislaatuinen. Se on harvoja tunnettuja varhaisproterotsooisia (ikä yli 1,6 Mrd. vuotta)

33 27 ofioliittimuodostumia, minkä lisäksi esiintymä on ainoa tunnettu paikka maailmassa, jossa tavataan paljastuneena varhaisproterotsooista vaippaa (Lehtinen ym ja 2005). Ofioliittikompleksin yhteydessä esiintyvät kiilleliuskeet ja mustaliuskeet ovat n. 1,9 mrd. vuotta sitten syvän meren pohjalle kerrostuneita hiekkoja ja hienorakeisia mätäliejusedimenttejä. Kivet ovat siirtyneet nykyiselle paikalleen samanaikaisesti ofioliittikompleksin ylityönnön aikana. Taloudellisesti arvokkaat talkkikarbonaattikivet ovat syntyneet alueen monivaiheisen tektonisen kehityksen ja kivilajien metamorfoosin eli muuntumisen seurauksena. Näissä talkkimalmeissa esiintyy sivumineraaleina rautasulfidia ja nikkelisulfideja. Mieslahden kaivospiiri sijoittuu alueelle, joka koostuu kahdesta metabasalttisesta tyynylaavajaksosta ja niiden väliin tektonisesti kiilautuneesta serpentiniittilevystä (Pitkänperän serpentiniitti). Itäreunan siirroskontaktia vasten on kiisurikasta mustaliusketta, joka vaihettuu kauempana kontaktista kiilleliuskeeksi. Serpentiniitin pohjoisosassa esiintyy pieninä pahkuroina massiivista kromimalmia. Alueen mustaliuskeet ovat suhteellisen metalli- ja rikkirikkaita (sulfidirikkaita) kiviä. Ultraemäksisissä kivissä ja mustaliuskeissa nikkeli ja arseeni ovat helposti rapautuvissa kiisumineraaleissa, mistä johtuen kohonneet alkuainepitoisuudet näkyvät alueen luontaisissa taustapitoisuuksissa. Serpentiniiteissä rikkipitoisuus on yleensä hyvin alhainen, keskimäärin 0,025 %. Karbonaatti- ja talkkikarbonaattikivissä sulfidipitoisuus on hieman suurempi kuin serpentiniiteissä sulfidien ollessa lähinnä rautakiisuja ja nikkelipitoisia sulfideja. Ofioliittikompleksin mustaliuskeet eivät Mieslahden alueella ulotu suunnitellun avolouhoksen alueelle. Pohjavedet Suunnitellulla kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Sarvikankaan I-luokan pohjavesialue, joka sijaitsee Kontiomäen taajaman itäpuolella (Ympäristöhallinto, Hertta-tietokanta). Alue ei ole merkittävää pohjaveden muodostumisaluetta. Pohjavettä varastoituu ja liikkuu alueen maaperässä jossain määrin, etenkin vettä läpäisevillä hiekkamoreeni- ja hieta-alueilla sekä kallioperän raoissa ja ruhjeissa. Laaksoalueilla maaperä vedenjohtavuus on pääosin alhainen. Suuri osa sadannasta poistuu näin ollen pintavaluntana alueelta. Moreeni- ja hietamailla liikkuva pohjavesi kulkeutuu kallioperän rakoihin ja ruhjeisiin sekä osa suoraan ympäristön soille ja vesistöihin. Pohjaveden virtauksen päävedenjakajana alueella on Antinmäen Rytivaaran selänne. Selänteen pohjoispuolella pohjavedet virtaavat pääsääntöisesti kohti pohjoiskoillista ja eteläpuolella kohti etelälounasta. Antinmäen luoteispäässä pohjavesi virtaa luoteeseen kohti Maailmankorpea. Pienpiirteissä pohjaveden liikesuunta on kohti purolaaksoja, kuten esim. Kylmänpuron ja Kylmäpuron varrella. Maaperäkartoituksen yhteydessä ei ole selvitetty kallioperän ruhjeisuutta, eikä myöskään moreenialueilla syvemmällä mahdollisesti esiintyviä moreeninalaisia hiekka- ja sorakerrostumia, jotka voivat olla pohjavesien kulkureitteinä tärkeitä. Alueen moreenimaissa muodostuu yksittäistalouksien käyttöön riittävästi pohjavettä. Pohjavettä saadaan myös laaksoalueen hienojen sedimenttien alaisista moreenikerrostumista. Moreenialueilla kuilukaivojen rakentamista haittaavat ohut maapeite ja alueen kallioisuus. Mieslahden louhoksen valuma-alueelta ei GTK:n maaperäkartoituksessa löydetty luonnonlähteitä (kts. maaperäkartta liite 7). Kartoitusalueen pohjoispuolella Mieslahden rannan läheisyydessä sijaitsee lähde, jota hyödynnetään satunnaisesti talousvesikäytössä. Lisäksi valuma-alueen ulkopuolella sijaitsee lähteitä Antinmäen länsipuolella, Heinälässä ja Tololanmäellä. Näiden lähteiden sijainnit ja vedenpinnan taso sekä vedenlaatu on kartoitettu GTK:n pohjavesitutkimuksen yhteydessä kesällä 2007 (Saarelainen 2007). Kaivojen ja lähteiden sijainti on esitetty liitteessä 10.

34 28 Vuonna 2007 pohjavesitutkimusten yhteydessä kartoitettiin ja tutkittiin lähialueen kaivojen veden laatu ja pinnankorkeudet. Kaivosalueen välittömässä läheisyydessä (n. 500 m) sijaitsee Pitkänperän suunnassa kaksi käytössä olevaa talousvesikaivoa (kaivot 2 ja 6, betonikuilukaivoja) sekä edellä mainittu vähäisessä talousvesikäytössä oleva lähde (Lä6, varavesipaikka). Kaivosalueen eteläpuolella Rytimäellä sijaitsee lisäksi kolme betonikuilukaivoa. Kaivoista kaksi (8 ja 9) sijaitsee asutun tilan pihapiirissä. Toista kaivoista hyödynnetään ympärivuotisesti, joskin vähäisessä määrin. Vastaavasti toinen kaivoista on ympärivuotisessa käytössä hevostilan tarpeisiin, joten käyttö on merkittävää. Kolmas lähistön kaivo (7) on loma-asunnon yhteydessä ja käyttö on satunnaista. Kaivot sijaitsevat pohjaveden valuma-alueiden vedenjakajavyöhykkeellä. Lisäksi kaivosalueella on aiemmin ollut Heinimäessä käytössä oleva lähdekaivo, josta on nyttemmin luovuttu ja vettä otetaan yksityistalouden tarpeisiin paikallistien eteläpuolelta Heinisuolta. Betonikuilukaivo sijaitsee kaivokseen nähden pohjaveden valuma-alueen ulkopuolella. Muut suunnitellun kaivoksen lähialueella sijaitsevat kaivot vedenjakajavyöhykkeen takana tai Pitkänperän ranta-alueella. Pohjaveden laatu GTK:n nykytilaselvityksen yhteydessä (Saarelainen ja Räisänen 2001) otettiin Mieslahden- Pitkänperän koelouhinta-alueilta vesinäytteitä, joiden vedenlaatua on kuvattu seuraavassa. Koska alueen moreeneissa on runsaasti nikkeliä, myös pohjaveden nikkelipitoisuudet ovat luontaisesti kohonneita. Mieslahden koelouhosten vesien Ni-pitoisuudet vaihtelivat tutkimuksessa välillä µg/l ja As-pitoisuudet µg/l ollen suurimmat eteläisimmässä avolouhoksessa. Vesien ph-taso oli kuitenkin suhteellisen korkea 7,2-8,3. Alapuolisissa ojissa ja puroissa Ni-pitoisuudet pienenivät sadasosaan etäännyttäessä louhoksen läheisyydestä Pitkänperänlahdelle. Nikkeli- ja arseenipitoisuuksien pieneneminen alapuolisissa vesissä on seurausta nikkelin ja arseenin sitoutumisesta rautasaostumiin. Rautasaostumaa esiintyi runsaasti noin 450 m ennen Pitkänperänlahtea. Rautasaostumasta otetussa näytteessä nikkelipitoisuus oli mg/kg ja arseenipitoisuus 245 mg/kg. Mineraalin vanhan avolouhoksen ja sen ylivuoto-ojan vesissä nikkeliä oli µg/l ja arseenia 0,9 µg/l (Jormua 1 kaivospiiri) veden ph:n ollessa 8,4. Vedet laskevat Kylmäpuroon, missä Ni-pitoisuus oli 18 µg/l ja As-pitoisuus 0,5 µg/l. Kesällä 2007 otetussa näytteessä vanhan avolouhoksen veden nikkelipitoisuus oli 233 µg/l ja arseenipitoisuus 1,16 µg/l ph:n ollessa 8,3. Myös kesällä 2006 otetussa näytteessä ph-taso oli korkea, 8,5. Avolouhosten vesien arseeni- ja nikkelipitoisuudet ylittävät talousveden laatuvaatimukset ja suositukset, joskin Mineraalin louhoksen osalta vain nikkelin enimmäispitoisuus ylittyy. Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin koelouhosvesien ja Mineraalin vanhan avolouhoksen rikki-, kalsium- ja magnesiumpitoisuudet ovat keskimäärin hieman suurempia kuin vertailukohteissa havaitut vesien S-, Ca- ja Mg-pitoisuudet. Ravinnepitoisten louhosvesien vaikutus näkyy ensisijaisesti ylivuoto-ojien kasvillisuuden monipuolistumisena ja luontotyypin muuttumisena rinnelehdoiksi. Tästä syystä ravinnekuormitus alapuolisiin vesiin jää vähäiseksi. Louhoksissa havaitut korkeat nikkeli- ja arseenipitoisuudet ovat seurausta talkkimalmin ja sivukivien geologisesta koostumuksesta sekä rautasulfidien hapettumiseen liittyvästä happamoitumisilmiöstä, missä yhteydessä myös useiden alkuaineiden (mm. Ni) pitoisuus vedessä kasvaa. Lähialueen kaivojen ja lähdepurkaumien veden laatu on esitetty liitteessä 11 (Saarelainen 2007). Kaivojen ja lähdepurkaumien vedenlaatu täyttää varsin hyvin talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Muutamissa näytteissä ph on matalahko (kaivot 6, 7, 12 ja 16 sekä lähteet 6

35 29 ja 15). Kaivoissa 3 ja 4 alumiini- ja rautapitoisuudet ovat hieman laatuvaatimuksia korkeammat. Lisäksi mangaanipitoisuus ylittää laatuvaatimuksen lähteessä 14. Pääosin em. kaivot ja lähteet ovat vähäisellä käytöllä, eikä veden laadusta aiheudu terveydellistä riskiä. Kaivotutkimuksen näytteiden nikkelipitoisuuden keskiarvo oli 6,4 µg/l ja arseenipitoisuuden 0,4 µg/l. Pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisempia kuin Mieslahden koelouhoksissa ja Mineraalin louhoksessa havaitut pitoisuudet. Kaivot sijaitsevat pääosin moreenimailla, jolloin alueen moreenien keskimääräistä korkeammat nikkelipitoisuudet heijastuvat myös pohjaveden laadussa. Havaitut nikkelipitoisuudet ovat lähes kaksinkertaiset Suomessa yleensä tavattaviin pitoisuuksiin verrattuna, ja arseenipitoisuudet ovat likimain keskimääräisellä tasolla. 5.4 Vesistöt Valuma-alueet Tarkasteltavana olevat vesistöt kuuluvat Oulujoen vesistöalueella Paltaselän lähialueelle (59.331) ja Jormuan (Mineraalin) louhoksen osalta Kylmäpuron valuma-alueelle (59.335) (Ekholm 1993). Kylmänpuro virtaa Mieslahden kaivosalueen itäpuolella, lähimmillään m:n päässä suunnitellusta kaivoksesta. Sen valuma-alue on noin 8,8 km 2. Lähivaluma-alueen pintavesiä valuu lisäksi pieniä puroja pitkin Jormuanlahteen ja Mieslahteen. Pitkäpuro-niminen puro laskee kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Sen valuma-alue on noin 2,0 km 2. Kylmäpuro saa alkunsa Särkijärvestä ja laskee etelään Oulujärven Jormuanlahteen. Vesistöjen sijainti ja valuma-alueet on esitetty kartassa liitteessä 12. Mieslahden kaivoksen kuivatusvedet ja kaivosalueen valumavedet on suunniteltu johdettavaksi puhdistettuina Mieslahden Pitkänperään. Jormuan louhoksesta vesiä johdetaan Jormuanlahden suuntaan; kuormitus tältä osin oli kuitenkin lyhytaikainen. Hankkeen muuttumisen johdosta alkuperäisestä tarkastelualueesta on rajattu pois Sammakkolampi ja Särkijärvi, jotka sijaitsevat Maailmankorven louhoksen lähistöllä. Pintavesien yleinen veden laatu Alueen pintavesien kemiallista laatua on tutkittu Mieslahden alueen maaperä- ja hydrogeologisessa nykytilaselvityksessä (Saarelainen ja Räisänen 2001). Veden yleistä laatua on arvioitu ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmästä saatujen vedenlaatutulosten perusteella. Keskiarvotuloksia talvi- ja kesätilanteessa on esitetty taulukossa 1. Vedenlaadun havaintopaikat on esitetty liitteessä 12.

36 30 Taulukko 1. Veden keskimääräinen laatu Mieslahden ja Jormuanlahden alueella ja niihin laskevissa puroissa (Pitkäpuro v , Mieslahti , Kylmäpuro , Jormuanlahti ). Hav. Syv. t Happi Alkal. ph COD Mn S-johtok. NH 4 -N NO 3 - N Kok.N PO 4 -P Kok.P Kiint. Sameus Fe Väri a-kloro Näkösyv. piste m C kyll.% mg/l mmol/l mg/l ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l FNU µg/l mg Pt/l µg/l m Pitkäpuro talvi 0,1 0, ,6 1,0 7,1 12,0 13, ,4 1, ,2 kesä 0,1 6, ,1 0,8 7,2 16,5 10, , Mieslahti, Paltaselkä 182 talvi 0,1 0, ,9 1,3 7,1 6,5 14, , ,5 1, ,2 kesä 0,2 13,6 93 9,5 0,6 7,1 17,3 8, ,8 1, ,4 0,4 Mieslahti, Paltaselkä p 191 talvi 0,5 0,3 49 7,1 1,1 6,7 11,4 13, ,8 24 1,7 2, ,6 kesä 1,0 14,3 90 9,2 0,2 6,8 14,2 3, ,2 1, ,6 1,3 Kylmäpuro 1 talvi 1,0 0, ,9 0,72 7,0 17,4 9, ,1 3, ,3 kesä 1,0 12,2 86 9,1 0,36 6,9 29,3 6, ,1 2, Jormuanlahti 8 talvi 1,0 0, ,5 0,48 6,7 12,3 7, ,1 8, ,5 kesä 1,0 15,4 85 8,8 0,19 6,7 23,7 4, ,8 3, ,9 1,0 Jormuanlahti 3 talvi 1,0 0, ,4 6,5 16,4 4, ,3 0, ,2 kesä 1,0 15,4 85 8,6 0,15 6,7 20,6 3, ,2 3, ,1 1,1 Jormuanlahden pohjukassa (Jormuanlahti 8) pintaveden happitilanne on vaihdellut talvella välttävästä hyvään ja kesäisin tyydyttävästä erinomaiseen. Veden kokonaisfosforipitoisuudet ovat ilmentäneet rehevyyttä sekä kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoisuudet lievää rehevyyttä / rehevyyttä (kok.p µg/l, kok.n µg/l, a-klorofylli 4,5-7,3 µg/l). Vesi on rautapitoista ja varsinkin talvella kiintoainepitoista ja sameaa. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn )ja väriluvun perusteella lahden vesi on erittäin humuspitoista. Myös ulompana Jormuanlahdessa (Jormuanlahti 3) vesi on humusvaikutteista. Kesäajan kokonaisravinnepitoisuudet ovat lahden pohjukan tasoa, joskin talviajan pitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä. Myös veden rautapitoisuudet ovat olleet selvästi lahden pohjukkaa pienempiä (Fe µg/l). Klorofylli-a:n pitoisuudet ovat olleet rehevien vesien tasoa (7,4-18,0 µg/l). Happipitoisuus on ollut tyydyttävä / erinomainen. Särkijärvestä lähtevän Kylmäpuron vesi on humuspitoista ja väriltään tummaa (COD Mn 6,2-39,4 mg/l, väriluku mg Pt/l). Veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet kesällä ovat olleet pääasiassa rehevien vesien tasoa (kok.n µg/l, poikkeuksena 3600 µg/l , kok.p µg/l). Veden happitilanne on ollut hyvä (kyll.% 73-98). Mieslahden pohjukassa (Paltaselkä 182) veden happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä erinomaiseen (kyll.% ), talvisin happitilanne on ollut hyvä. Kesäajan kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l, keskimääräisten pitoisuuksien ollessa lievästi rehevien / rehevien vesien tasoa. Klorofylli-a:n pitoisuudet (3,0-6,6 µg/l) ovat ilmentäneet samaten lievää rehevyyttä. Veden kiintoainepitoisuus oli kesäkuussa 1983 korkea (51,6 mg/l), muulloin pitoisuudet ovat olleet yleensä alle 4 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella lahden pohjukan vesi on verrattain humuspitoista. Rautapitoisuudet ovat vaihdelleet välillä µg/l. Hieman ulompana havaintopisteellä Paltaselkä p 191 happitilanne talvella on ollut selvästi edellistä pistettä heikompi (kyll. % 28-64), kesäajan happitilanne on ollut hyvä. Muutoin veden laatu on ollut pääosin havaintopisteen Paltaselkä 182 kaltainen. Mieslahden Pitkänperään laskevassa Pitkäpurossa happitilanne on ollut hyvä, veden ph on ollut neutraalin tuntumassa ja alkaliniteetti on vaihdellut hyvästä erinomaiseen. Kesän kokonaisravinnepitoisuudet ovat olleet lievästi rehevien vesien tasoa.

37 31 Vuoden 2007 näytteet Vuonna 2007 heinäkuussa tutkittiin veden laatu kattavasti seuraavista vesistöistä: Mieslahti, 2 paikkaa Jormuanlahti, 2 paikkaa Pitkäpuro Kylmänpuro Kylmäpuro Jormuan (Mineraalin) louhos Vuoden 2007 tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 2. Vesistöjen veden laatu heinäkuussa Hav.paikka Syv. t Happi Alkal. ph COD Mn S-johtok. NH 4 -N NO 23 -N Kok.N PO 4 -P Kok.P Kiint. Fe Väri a-klorof. m C kyll.% mg/l mmol/l mg/l ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg Pt/l µg/l Mieslahti 1 1,0 22,5 98 8,5 0,14 6,8 13 2,5 11 < , ,5 Mieslahti 2 1,0 21,0 98 8,7 0,13 6,9 13 2,8 9 < < ,9 Jormuanlahti 1 1,0 22, ,7 0,17 6,8 15 3,8 9 < , ,2 Jormuanlahti 2 1,0 21, ,9 0,16 7,0 15 3,6 11 < , ,1 Pitkäpuro 0,1 13,5 94 9,8 1,3 7, , < Kylmänpuro 0,2 15,6 90 9,0 0,54 7, ,6 < Kylmäpuro 0,2 15,6 76 7,6 0,69 7, , , Mineraalin louhos 1,0 20, ,3 2,5 8,3 2,5 41,4 13 < , Hav.paikka Ag Al As B Ba Cd Cr Cu K Mn Mo µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l Mieslahti 1 < ,24 1,54 9,55 <0.02 0,45 0,57 0,65 36,7 0,06 Mieslahti 2 < ,3 0,18 1,41 8,43 <0.02 0,36 0,53 0,81 19,4 0,06 Jormuanlahti 1 < ,31 3,19 7,23 <0.02 0,62 0,98 1,98 90,7 0,10 Jormuanlahti 2 < ,28 3,16 7,64 0,03 0,60 0,94 0,71 65,9 0,08 Pitkäpuro < ,2 2,57 3,56 11,5 <0.02 0,95 0,80 1,04 20,1 0,50 Kylmänpuro < ,35 1,74 20,8 0,02 0,97 1,73 1,17 70,3 0,17 Kylmäpuro 0, ,84 4,93 15,9 <0.02 2,99 2,01 2, ,23 Jormuan louhos <0.01 3,53 1,16 6,84 19,8 <0.02 1,42 0,65 2,16 14,6 0,07 Hav.paikka Ni Pb Sb Se U Zn Ca Fe Mg Na S Si µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Mieslahti 1 1,26 0,08 0,04 <0.5 0,04 1,94 2,83 0,36 0,95 1,17 1,04 2,11 Mieslahti 2 0,71 0,08 0,03 <0.5 0,04 0,65 2,83 0,31 0,89 1,19 0,91 2,11 Jormuanlahti 1 2,01 0,08 0,03 <0.5 0,06 0,95 3,34 0,54 1,42 1,53 1,34 1,93 Jormuanlahti 2 1,82 0,10 0,03 <0.5 0,06 1,11 3,17 0,47 1,33 1,38 1,29 1,87 Pitkäpuro 64,4 0,06 0,26 <0.5 0,08 0,84 15,9 0,37 9,48 1,76 3,55 5,68 Kylmänpuro 5,82 0,14 0,04 <0.5 0,07 1,70 8,90 1,11 3,69 4,82 2,08 4,62 Kylmäpuro 10,5 0,28 0,06 <0.5 0,09 1,83 6,30 1,71 7,55 1,90 1,82 3,73 Jormuan louhos 233 0,17 0,08 <0.5 0,17 0,73 22,1 0,03 39,4 1,73 25,4 3,84 Vesistöjen veden laatu 2007 vastasi hyvin aiemman aineiston perusteella kuvattua tilaa. Vedet ovat tummia, humuspitoisia, jonkin verran ravinteikkaita ja ph-tasoltaan neutraalin paikkeilla. Jormuan louhoksen veden laatu on erilainen: se sisälsi paljon liuenneita elektrolyyttejä (ioneita), mikä näkyy sähkönjohtavuudessa, ph oli selvästi emäksinen (ph 8,5), vesi oli kirkasta ja ravinnepitoisuudet olivat varsin pienet. Nikkelin pitoisuus Jormuan louhoksessa oli 233 µg/l. Myös Pitkäpurossa oli korkeahko Ni-pitoisuus, 64 µg/l, mihin on vaikuttanut Mieslahden esiintymän koelouhinta. Kylmänpuron ja Kylmäpuron Ni-pitoisuudet olivat 6 ja 11 µg/l.

38 32 Mieslahdella Ni-pitoisuus oli noin 1 µg/l ja Jormuanlahdella noin 2 µg/l Muilta osin Nipitoisuudet olivat hyvin pieniä. Magnesiumin, kalsiumin ja rikin pitoisuudet Jormuan louhoksen vedessä myös poikkesivat yleisestä tasosta ollen korkeampia kuin muissa tutkituissa vesissä. 5.5 Vesistöjen käyttö ja kalatalous Vesistön käyttö Mieslahden ja Jormuanlahden itäpään vesistöjen käyttöä selvitettiin vesistön käyttökyselyllä, joka kohdistettiin kaikille Mieslahden ja Jormuanlahden itäisimmän osan rakennetuille rantakiinteistöille. Mieslahdella rakennettuja rantatiloja oli 105 ja Jormuanlahden itäosassa 23. Tiedustelu tehtiin kaksikierroksisena postitiedusteluna ja palautuksia saatiin Mieslahdelta 85 kpl (83 %) ja Jormuanlahdelta 19 kpl (83 %). Tiedusteluun vastanneista Mieslahden paikallisista asukkaista ja kesämökkiläisistä pääosa eli yli 80 % kalasti ja ui Mieslahdella (taulukko 3). Rantasauna oli myös yli 80 %:lla tiloista, ja saunaveden otti Mieslahdesta ainakin osittain vajaa 80 % tiloista. Karjan juottovetenä järvivettä käytettiin kolmella tilalla. Yhdellä tilalla harjoitettiin lomamökin vuokraustoimintaa. Tiedusteluun vastanneista Jormuanlahden paikallisista asukkaista ja kesämökkiläisistä pääosa eli 84 % kalasti ja ui Jormuanlahdella (taulukko 3). Rantasauna oli vajaalla 60 %:lla tiloista, ja saunaveden otti Jormuanlahdesta ainakin osittain vajaa 40 % tiloista. Karjan juottovetenä järvivettä käytettiin yhdellä tilalla. Taulukko 3. Rakennettujen rantatilojen vesistön käyttö Mieslahdella ja Jormuanlahden itäosassa v Mieslahti Paikalliset Kesämökit Yhteensä Rantatiloja Kalastaa * Rantasaunoja Uidaan Saunavesi vesistöstä Kaivo m rannasta Karjan juottovesi 3-3 Jormuanlahti Paikalliset Kesämökit Yhteensä Rantatiloja Kalastaa ** Rantasaunoja Uidaan Saunavesi vesistöstä Kaivo m rannasta Karjan juottovesi 1-1 * 13 kalastaa myös Mieslahteen laskevalla Kylmäpurolla ** 5 kalastaa myös Jormuanlahteen laskevalla Kylmäpurolla Kalastus Mieslahden ja Jormuanlahden kalataloudesta on saatu aineistoa Oulujärven kalataloustarkkailuun kuuluvissa kalastustiedusteluissa, joista viimeisin on tehty vuoden 2005 kalastuksesta (Pöyry Environment Oy 2006). Lähes koko Mieslahden kalastusoikeuksia hallitsee Paltamon II kalaveden osakaskunta ja Jormuanlahden oikeuksia Paltaniemen-Jormuan osakaskunta, joille tiedustelu kohdistettiin. Viimeksi mainitun alue on iso, eli siihen kuuluu Jormuanlahden lisäksi puolet Paltaselästä, eikä Jormuanlahden kalastusta ole erotettu tuloksissa. Niin ollen raportin tiedot eivät sovellu tässä käytettäviksi Jormuanlahden osalta. Mieslahden-

39 33 Pitkänperän kaivoksen kuormitus vaikuttaisi ennalta arvioiden etenkin Pitkänperän alueella Kallioniemen tasalle saakka, minkä alueen kalastus poikkeaa ehkä paljonkin muun Mieslahden kalastuksesta. Niinpä seuraavassa esitettäviä tuloksia vuodelta 2005 ei voida sellaisenaan olettaa edustavan Pitkänperän kalastusta. Paltamo II-osakaskunnan alueella myytiin v yhteensä 311 kalastuslupaa. Mieslahden alueella laskettiin kalastaneen 168 kalastajaa. Käytössä oli kolme paunettia, 165 muikkuverkkoa, yli 500 muuta verkkoa, vajaat 100 katiskaa, yli 300 vapaa ja 200 koukkukalastusvälinettä. Kokonaissaalis oli 13,4 t, josta ahventa oli 33 %, haukea 27 %, kuhaa 23 % ja madetta 6 %. Näiden lisäksi saatiin vähän särkeä, lahnaa, kuoretta ja ankeriasta. Kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin 80 kg. Vesistön käyttökyselyn yhteydessä tehtiin myös v koskevaa kalastustiedustelu, joka kohdennettiin rakennetuille rantatiloille. Mieslahdella rakennettuja rantatiloja oli 105 ja Jormuanlahden itäosassa 23. Tiedustelu tehtiin kaksikierroksisena postitiedusteluna ja palautuksia saatiin Mieslahdelta 85 kpl (83 %) ja Jormuanlahdelta 19 kpl (83 %). Tiedustelun palauttaneista Mieslahdella kalasti 72 ja Jormuanlahdella 16 taloutta. Mieslahteen laskevalla Kylmänpurolla ilmoitti kalastaneensa 13 taloutta ja vastaavasti Jormuanlahteen laskevalla Kylmäpurolla 5 taloutta. Tärkeimpiä pyyntivälineitä olivat v harvat verkot, muikkuverkot, katiskat ja erilaiset vapavälineet (taulukko 4). Tiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis oli Mieslahdella 8,4 t, josta haukea, ahventa ja kuhaa oli neljännes kutakin (taulukko 5). Näiden lisäksi saatiin merkittävästi muikkua, madetta ja siikaa. Talouskohtainen saalis oli Mieslahdella keskimäärin 116 kg. Tiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis Jormuanlahden itäosassa oli noin 500 kg, josta haukea oli lähes puolet, ahventa neljännes ja kuhaa vajaa viidennes (taulukko 5). Talouskohtainen saalis oli Jormuanlahden itäosassa keskimäärin 31 kg. Taulukko 4. Käytössä olleet pyydykset (kpl) Mieslahdella ja Jormuanlahden itäosassa v Tiedot ovat Mieslahdella 72 talouden ja Jormuanlahdella 16 talouden yhteistietoja. Pyydys Mieslahti Jormuanlahti Yhteensä Verkot # mm Muikkuverkot Rantarysät 3-3 Paunetit 1-1 Katiskat Vetouisteluvavat Heittovavat Koukut Mato-onget Pilkkionget

40 34 Taulukko 5. Kokonaissaalis (kg) Mieslahdella ja Jormuanlahden itäosassa v Tiedot ovat Mieslahdella 72 talouden ja Jormuanlahdella 16 talouden yhteistietoja. Kalalaji Mieslahti Jormuanlahti Yhteensä Taimen Siika Muikku Hauki Ahven Kuha Made Särki Lahna Kirjolohi Harjus 1-1 Säyne 5-5 Seipi 1-1 Kuore Yhteensä kg/talous Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät Mieslahdella pyydysten likaantumista ja vesistön säännöstelyä, joita kommentoi % vastaajista (taulukko 6). Jormuanlahden itäosa on matalaa aluetta ja siellä vastaajista yli 90 % kommentoi pyydysten likaantumista ja vesikasvien runsautta. Vesistön säännöstelyä ja vesistön liettymistä kommentoi Jormuanlahden itäosassa % vastaajista. Kalojen makuvirheitä ei pidetty merkittävänä ongelmana; niitä kommentoi alueesta riippuen 5-7 % vastaajista. Vastaajista 1-2 henkilöä kommentoi lisäksi maatalouden ja turvetuotannon kuormitusta sekä Kontiomäen vanhaa kuormitusta. Taulukko 6. Kalastusta haittaavat tekijät (% kalastajista ilmoitanut ko. haitan) Mieslahdella ja Jormuanlahden itäosassa v Haitta Mieslahti Jormuanlahti Veden heikko laatu Pyydysten likaantuminen Särkikalojen runsaus Kalojen makuvirheet 5 7 Vesistön säännöstely/veden korkeuden vaihtelu Vesistön liettyminen Vesikasvien runsaus Metsäojituksen kuormitus Kasvillisuus, eläimistö ja luonnonsuojelukohteet Kasvillisuus Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin alueella on tehty kasvillisuusselvitys alueen perusselvityksen yhteydessä (Saarelainen & Räisänen 2001). Hankkeen suunnitteluun ja YVAmenettelyyn liittyen on tehty täydentäviä maastokäyntejä kesinä 2006 ja Selvitysten perusteella on laadittu karttaesitys alueen kasvillisuudesta (liite 13).

41 35 Hankealue sijoittuu kasvimaantieteellisesti keskiboreaalisen Pohjanmaa-Kainuu -vyöhykkeen itäosaan. Alueella eteläinen ja itäinen kasvilajisto vaihettuvat pohjoisen ja lännen lajistoksi (Kalliola 1973). Alue sijaitsee Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen alueella ja erottuu kasvillisuutensa rehevyyden ja kasvilajistonsa vaateliaisuuden vuoksi selvästi ympäristöstään. Tutkimusalue on kallioperänsä (talkkikarbonaatti ja dolomiittikivet) ansiosta erityisen rehevää kasvualustaa. Serpentiinikallioilla kasvaa erikoislaatuisia eliöyhteisöjä, joiden lajistoon kuuluu monia harvinaisia kasvilajeja. Mieslahden-Pitkänperän alueella on talousmetsiä ja ojitettuja kosteikkoja. Alueella on laajoja hakkuualoja ja taimikoita. Yleisimmät metsätyypit ovat rinteillä ja laaksoissa tuore kangas (puolukka-mustikkatyyppi VMT), lehtomainen kangas (kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi GOMT) ja kuivahko kangas (variksenmarja-puolukkatyyppi EVT). Savirannantien pohjoispuolella on pienellä alalla myös tuoretta lehtoa (kurjenpolvi-käenkaalioravanmarjatyyppi GOMaT). Metsät ovat havupuuvaltaisia tai sekapuustoisia. Ohutpeitteiset kallioalueet ovat tyypiltään kuivaa (variksenmarja-kanervatyyppi ECT) ja karukkoista (jäkälätyyppi CIT) mäntymetsää. Selvitysalueen kosteikot ovat pääosin muuttuneita korpia. Selvitysalueen itäpuolella virtaavan Kylmänpuron varrella on lettokorpia, luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia ja metsäluhtaa (Valtion ympäristöhallinto 2007). Kaivospiirin lävitse virtaavan Pitkäpuron varrella on mm. ojitusten muuttamia korpia ja suurruohojen (mm. mesiangervo) hallitsemaa kasvillisuutta. Mineraalin alueella kasvillisuus muodostuu tuoreesta, n vuotiaasta kangasmetsästä, joka on selvitysalueen pohjoisosassa mänty- ja eteläosassa kuusivaltaista. Kaivantoa ympäröi joka puolelta männikkö. Metsäkasvillisuus on yleisilmeeltään heinäistä, alueella on mm. runsaasti metsäkastikkaa ja nuokkuhelmikkää. Aukkoisessa metsässä pensaikkoa muodostaa kataja. Selvitysalueen keskiosassa on pieni kallio, jolla kasvaa runsaasti poronjäkäliä ja katajaa. Mineraalin selvitysalueen itäosassa on ojitettua kosteikkoa, joka on lähinnä kuusikkoista metsäkortekorpimuuttumaa ja pienellä alalla kangasrämettä. Uhanalaisten kasvilajien esiintymät Kaivoshankkeen vaikutusalueella on havaittu runsaasti uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Lajit ja niiden suojelullinen asema on esitetty taulukossa 7. Havaintotiedot on tarkistettu Kainuun ympäristökeskuksen tiedostoista (Maarit Vainio , ). Alueellisesti uhanalaisten lajien osa-aluejaossa Mieslahden alue kuuluu alueeseen 3b (Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala Kainuu). Taulukko 7. Hankealueella ja sen läheisyydessä havaittujen uhanalaisten putkilokasvi- ja sammallajien suojelustatus (valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus, EN = Endangered l. erittäin uhanalainen, VU = Vulnerable l. vaarantunut, NT = Near Threatened l. silmälläpidettävä, ei uhanalainen, LC = Least Concern, ei uhanalainen; alueel. = alueellinen uhanalaisuus, RT = Regionally Threatened; rauh. = rauhoitettu; erit. suoj. = erityisesti suojeltu; vastuu = Suomen kansainvälinen vastuulaji. valtak. alueel. 3b rauh. erit. vastuu laji suoj. Anemone nemorosa valkovuokko LC RT X Carex atherodes vienansara NT X Cerastium fontanum subsp. vulgare var. kajanense kainuunnurmihärkki EN X Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta verikämmekkä VU X Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata punakämmekkä NT Listera ovata soikkokaksikko LC X Lychnis alpina var. serpentinicola serpentiinipikkutervakko VU X X

42 36 Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on määritelty luonnonsuojelulain 46 :ssä. Lajin rauhoitus (luonnonsuojelulaki 42 ) kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi määrättyjen lajien säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi on luokiteltu lajit, joiden säilyttämisestä maallamme voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Taulukossa esitettyjen lajien lisäksi selvitysalueella sijaitsee yhden luontodirektiivin liitteisiin II ja IV kuuluvan lajin esiintymiä. Laji on myös uhanalainen ja rauhoitettu. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita l. Natura 2000 alueita ja liitteen IV-lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Selvitysalueella esiintyy useita tiukasti suojeltuja kasvilajeja. Lajeista merkittävimpiä ovat erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava kainuunnurmihärkki Cerastium fontanum subsp. vulgare var. kajanense, vaarantunut, erityisesti suojeltava ja Suomen kansainvälinen vastuulaji serpentiinipikkutervakko Lychnis alpina var. serpentinicola, luontodirektiivin liitteeseen II kuuluva laji sekä rauhoitetut lajit verikämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta, soikkokaksikko Listera ovata ja valkovuokko Anemone nemorosa. Uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymien sijainteja on esitetty liitteen 14 kartalla. Luontodirektiivin liitteen II lajin esiintymiä ei ole esitetty kartalla, mutta tiedot ovat olleet käytettävissä vaikutusarvioinnissa. Eläimistö Alueen eläimistöä selvitettiin maastokäynneillä liito-oravan esiintymisen osalta toukokuussa 2006 sekä kesäkuussa Muilta osin tiedot perustuvat jo olemassa oleviin havaintotietoihin sekä liito-oravainventoinnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin alueen muusta eläimistöstä. Suunnittelualueilla ei sijaitse valtakunnallisesti (FINIBA) tai kansainvälisesti (IBA) linnustonsa kannalta huomioitavia alueita. Alueen linnusto koostuu pääasiassa havu- ja sekametsien yleislajeista, joita ovat mm. pajulintu, peippo, vihervarpunen, punarinta, metsäkirvinen ja punakylkirastas. Lintulajisto on tyypillistä Kainuun vaaraseutujen lajistoa. Pitkänperänlahden ranta-alueilla tavataan myös kahlaajia, joista yleisimpiä ovat rantasipi ja valkoviklo. Pitkänperänlahdella pesii myös sorsalintuja, joista yleisimpiä ovat heinäsorsa, tavi ja haapana. Rytivaaran pohjoispuolella sijaitsevassa Heinimäessä sijaitsevien viljelysmaiden läheisyydessä lintulajistoon kuuluu myös osin kulttuurivaikutteisten viljelysmaiden lajeja kuten keltasirkku, kiuru ja sepelkyyhky. Kyseisiä lajeja esiintyy myös muualla suunnittelualueella. Alueilla, joilla metsät ovat pääosin vanhaa kuusivaltaista sekapuustoa, esiintyy myös vanhoille metsille tyypillisiä lajeja kuten esim. pohjantikka ja kulorastas. Tällaisia alueita sijaitsee Heinimäellä ja Pitkänperän pohjukassa. Kaivospiirin alue on potentiaalista liito-oravan esiintymisaluetta, ja lajin esiintymisestä on olemassa aikaisempia havaintoja kaivosalueen ympäristöstä. Liito-oravan esiintyminen alueella tarkistettiin maastokäynnillä toukokuussa 2006 sekä tielinjausten osalta kesäkuussa Maastokäyntien perusteella selvitettiin liito-oravan reviirien sijoittuminen suunnittelualueella sekä mahdollisten pesäpuiden ja ruokailuhabitaattien sijainti. Tulosten mukaan liito-oravaa esiintyy Pitkänperän pohjukan alueella Savirannantien tuntumassa, jossa sijaitsevasta kuusikosta todettiin myös todennäköinen pesäpuu. Toinen liito-oravaesiintymä sijaitsee Heinimäen peltojen ympäristössä ulottuen Heinimäen pohjoispuoleisen hakkuun reunaan saakka. Myös Heinimäen alueella todettiin 1-2 erittäin todennäköistä pesintää (liite 14). Heinimäen alueen kuusikot ovat liito-oravan elinalueita, ja myös Kylmänpuron varren kuusikot ovat lajin todennäköisiä elinympäristöjä. Kylmänpuron itäpuolella sijaitsevan rinteen kuusikoita on suurelta osin hakattu. Vanhaa puustoa on pystyssä enää lähinnä maantien läheisyydessä. Näiltä alueilta tehtiin kuitenkin

43 37 papanahavaintoja liito-oravan esiintymisestä kesäkuussa Havaintojen mukaan liito-oravat käyttävät metsäkuviota siirtyessään elinalueilta toiselle. Maantien eteläpuolella sähkölinjan läheisyydestä tehtiin runsaammin papanahavaintoja haavikosta, mikä viittaa liito-oravan ruokailualueeseen. Inventoinnin yhteydessä etsittiin asutuilta kuvioilta myös mahdollisia liitooravan pesäpaikkoja. Kylmänpuron ja maantien väliseltä alueelta ei löydetty liito-oravan pesäpaikkoja. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevan Mineraalin alueella liito-oravaa esiintyy Rajalan tilan pellonreunakuusikossa. Liito-oravien on paikallisten luontoharrastajien tekemien havaintojen mukaan todettu esiintyvän myös suunnittelualueen pohjoispuolella Pitkänperän itäpuoleisilla alueilla sekä Taanuvaaran kuusikkoalueilla suunnittelualueen itäpuolella. Muilta osin suunnittelualueen nisäkäslajisto on tyypillistä Kainuun vaaraseutujen lajistoa, johon kuuluvat mm. metsäjänis, kettu ja hirvi. Alueella on tavattu myös ilveksen sekä suden jälkiä, mutta lajien pesäreviirejä ei sijaitse hankealueen välittömässä läheisyydessä. Natura 2000 Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin välittömässä läheisyydessä sijaitsee Natura 2000 alueverkostoon kuuluva kohde Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuo (FI ; yht. 90 ha). Natura-alueen rajaus ja siihen kuuluvat osa-alueet (Matokallio, Mölkkä, Kylmänpuro ja Hevossuo) on esitetty liitteessä 15. Antinmäki-Kylmäpuro-Hevossuon Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Alueen suojeluperusteina on yhdeksän luontodirektiivin luontotyyppiä (priorisoidut l. ensisijaisen tärkeät luontotyypit paksunnoksin, tietolähde: Natura-tietolomake, Kainuun ympäristökeskus 2006): 7230 Letot 24 % 91D0 Puustoiset suot 8 % 9050 Lehdot 7 % 8220 Silikaattikalliot 4 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 4 % 9080 Metsäluhdat 2 % 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 2 % 6520 Vuoristojen niitetyt niityt 0 % 3260 Pikkujoet ja purot 0 % Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella on esiintyvät: kiiltosirppisammal Drepanocladus vernicosus yksi uhanalainen kasvilaji Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen kallioperä on kivilajeiltaan ja geologialtaan erikoinen. Emäksisen kallioperän ansiosta alueilla on lehtoja ja reheviä soita, joilla kasvaa uhanalaista ja vaateliasta luhtien, korpien ja lettojen lajistoa. Alueella on myös ultraemäksisten serpentiniittikallioiden harvinaista kasvillisuutta. Mölkän alueella on monenlaisia lehto- ja lettoalueita sekä tihkupintoja. Valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja ovat veri- ja kaitakämmekkä, metsänemä ja serpentiinipikkutervakko. Luontodirektiivin liitteessä II mainittu kasvilaji esiintyy kahdessa paikassa. Lisäksi alueella on tavattu alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja (vakovuokko, himmeävilla ja hentokorte) sekä useita vaateliaita sammalia, mm. uhanalainen viheruurresammal. Joitakin alueen niittyjä hoidetaan, mutta toisaalta ojitukset ovat muuttaneet joitakin suoalueita ja metsiä on hakattu.

44 38 Matokallio on länteen ja lounaaseen viettävä jäkäläpeitteinen silokallio, joka on serpentiniittiä. Sen päällä kasvaa harvaa männikköä. Matokalliolla esiintyy useita serpentiniittikallioille ominaisia kasvilajeja, joiden joukossa on useita uhanalaisia lajeja. Matokallion serpentiinikallio on luonnontilainen, mutta ympäristössä tehdyt hakkuut ovat lisänneet kallioiden paahteisuutta. Kylmänpuro on pitkässä laaksossa kohti pohjoisluodetta virtaava puro, jonka rantoja leimaa lettokorpisuus. Alajuoksulla on edustavaa metsäluhtaa. Rajauksen yläosassa on reheviä luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia. Kylmänpuron varrella on uhanalaisen ja huomioitavan kasvilajin esiintymiä. Rajauksen eteläosassa itäpuolen rinteellä on lehtoa. Puro on luonnontilainen. Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuon Natura-aluetta on toteutettu perustamalla alueelle useita yksityisiä luonnonsuojelualueita. Seuraavassa on esitelty ne suojelualueet, jotka sijaitsevat kaivoshankkeen vaikutuspiirissä (Valtion ympäristöhallinto 2007). Alueiden rajaukset on esitetty liitteessä 16. Antinmäen pohjoispuolella on kolme vierekkäin sijaitsevaa yksityistä suojelualuetta, joista Mieslahden-Pitkänperän välittömässä läheisyydessä sijaitsee Antinsuo/Uusitalon luonnonsuojelualue (YSA117865; n. 12 ha). Aluerajauksen etelä- ja lounaispuolella ovat Antinsuo/Rytivaara (YSA117879; n. 3 ha) sekä Pieniantinmäen luonnonsuojelualue (YSA112600; n. 12 ha). Lisäksi Kylmäpuron alueella on Kylmäpuron laakson suojelualue (YSA117876; n. 7 ha) sekä Kylmänpuro/Tokola (YSA117901; n. 3 ha). Mieslahden- Pitkänperän kaivospiirin länsipuolella on myös soidensuojeluohjelman rajaus Antinsuon letto (SSO110373; n. 47 ha). Yksityisiltä suojelualueilta on laadittu Kainuun ympäristökeskuksen toimesta luontotyyppi-inventoinnit. Mieslahden-Pitkänperän länsipuolella sijaitsee Antinmäen kallioalue (KAO110074; 127,07 ha) ja alueen pohjoispuolella kahdesta osa-alueesta koostuva Matokallion-Kylmänpuronkallioiden alue (KAO110077; n. 83 ja 60 ha). Kallioalueet ovat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaita (arvoluokka 2, erittäin arvokas kallioalue; arvoluokitus välillä 1-7). Kallioalueiden suojelullinen arvo määritetään ensisijaisesti (1) geologis-geomorfologisten, (2) biologis-ekologisten ja (3) maisemallisten tekijöiden perusteella. Kallioalueiden suojelu tapahtuu maa-aineslain (MAL 555/1981 muutoksineen) perusteella. Kallioalueita koskeva aineisto toimii päätöksenteon tukena maa-aineslain ja rakennuslain mukaisia ratkaisuja tehtäessä. Aineistolla on keskeinen merkitys myös maankäytön suunnittelussa, mutta sillä ei kuitenkaan ole juridista asemaa. Perinnemaisemat Valtion ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan (2007) mukaan tutkimusalueen lähiympäristössä on kolme arvokkaiksi perinnemaisemiksi luokiteltua kohdetta (liite 16). Antinmäen laen pohjoispuolella sijaitsee Pieniantinmäen niitty (n. 1,0 ha), joka on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi (M-) perinnemaisemaksi. Mieslahden-Pitkänperän eteläpuolella Rytimäellä ovat paikallisesti arvokkaat (P) Rytimäen metsälaitumet (n. 1,4; 0,4 ja 0,4 ha). Lisäksi Maailmankorven luoteispuolella Särkimäellä (Särkijärven itäranta) sijaitsee maakunnallisesti arvokas (M-) Särkimäen metsälaidun ja haka (n. 19,4 ha).

45 39 6 HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 6.1 Ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteet Ympäristövaikutusten arvioinnin on toteuttanut Pöyry Environment Oy:n eri alojen asiantuntijoista koostuva projektiryhmä: MMM Lasse Rantala projektipäällikkö, vesi- ja vesistöasiat FM Olli-Matti Tervaniemi sosiaaliset vaikutukset, YVAsuunnittelu FM Pekka Tuomela maa- ja kallioperä, pohjavesi, pölyja ilmapäästöt, jätteet, liikenne DI Jari Lassila kaivosalueen tekniset järjestelyt mais. arkk. Marko Väyrynen maisema, maankäyttö FM Juha Parviainen eläimistö FM Sari Ylitulkkila kasvillisuus, Natura alueet DI Carlo Di Napoli melu Hankkeen mahdolliset ympäristövaikutukset kohdistuvat lähinnä ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, maankäyttöön ja maisemaan sekä maaperään, vesiin, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Hankkeella voi olla myös maisemavaikutuksia. Selostuksen kohdissa on arvioitu eri ympäristövaikutukset kullakin hankevaihtoehdolla (VE0, VE1 ja VE2), mikä helpottaa vaihtoehtojen keskinäistä vertailua. Vaihtoehtojen vertailu on myös esitetty yhteenvetona kappaleessa 7, jossa vertailukohtana on muutos nykytilanteeseen nähden (nollavaihtoehto). Ympäristövaikutuksia käsittelevissä kohdissa ( ) on esitetty toiminnan vaikutusmekanismit tiettyyn kohteeseen, vaikutusalueen rajaus, arviossa käytetyt menetelmät sekä mahdolliset arviointiin liittyvät epävarmuustekijät. Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muutoksen suuruuden, alueellisen laajuuden, kohteiden herkkyyden ja merkityksen perusteella. Vaikutusarviossa on myös esitetty toimenpiteitä haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Hankkeesta aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointi perustuu pääosin alueella aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin sekä muista vastaavista hankkeista saatujen kokemusten soveltamiseen. Lisäksi on huomioitu prosessin kuluessa annetut lausunnot. 6.2 Vaikutukset ilman laatuun Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Ulkoilman hiukkaset ovat peräisin monista lähteistä läheltä ja kaukaa. Hiukkaset voivat olla joko ihmistoiminnan tuottamia tai luonnon omista prosesseista peräisin. Pienhiukkasten ja karkeiden hengitettävien hiukkasten lähteet ja kemiallinen koostumus poikkeavat toisistaan selvästi. Yhdyskuntailman hiukkasten vaikutukset terveyteen muodostavat laajan kirjon. Todennäköisesti eniten terveydellisiä haittoja aiheutuu pitkäaikaisesta altistumisesta liikenteen ja puun pienpolton pienhiukkasille. Merkittäviä lyhytaikaisia altistumisia ja haittoja aiheutuu myös erilaisten savujen kaukokulkeutumisista. Liikenteen aiheuttama keväinen katupöly altistaa huomattavan paljon lyhytaikaisesti karkeille hengitettäville hiukkasille (Tekes 2006).

46 40 Kaivostoiminnasta aiheutuu pölyämistä louhinnasta ja malmin ja sivukiven lastauksesta ja purkamisesta sekä kuljetuksista. Voimakas tuuli ja kuiva ilma lisäävät pölyämistä, kun taas sateisuus vähentää sitä. USA:n ympäristöviraston EPA:n kokeissa on todettu, että > 0,1 mm (100 µm, hieno hiekka) maahiukkaset laskeutuvat pääosin alle 10 m päähän lähtöpaikastaan. Pienemmillä hiukkasilla (0,1 0,03 mm eli µm) kulkeutumismatka on luokkaa m. Alle 0,03 mm (< 30 µm, siltti- ja savifraktio) hiukkaset kulkeutuvat tätäkin kauemmas ja voivat levitä myös kaivosalueen ulkopuolelle. Alle 10 µm (mikrometriä) kokoluokaltaan olevat hiukkaset ovat hengitysteihin joutuvina ihmiselle haitallisia. Hiukkaset voidaan jakaa edelleen karkeisiin hengitettäviin hiukkasiin (2,5-10 µm) ja pienhiukkasiin (< 2,5 µm). Likaavana koetut hiukkaset ovat yleensä suuria, yli 10 µm kooltaan ja sellaisia ovat esimerkiksi katupöly, maaperän pöly, siitepöly ja sienten itiöt. Ilman epäpuhtauksien ohjearvot on esitetty valtioneuvoston päätöksessä (480/1996). Hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta kalenterikuukauden toiseksi korkein vuorokausiarvo ei saa ylittää 70 µg/m 3 ja kokonaishiukkaspitoisuuden osalta ohjearvo on 120 µg/m 3 (tilastollisesti vuoden vuorokausien 98 %-piste). Ilmapäästöjen (pöly ja pakokaasut) tarkastelualue ulottui alunperin n. 2 km etäisyydelle kaivosalueesta, ja rajauksen perusteena oli muilta vastaavilta kaivosalueilta saadut kokemukset ja tutkimustieto. Esim. Lahnaslammen kaivoksella Sotkamossa kaivostoiminnasta aiheutuvaa pölyämistä ei GTK:n tekemien tutkimusten perusteella voida erottaa 0,8 1,7 km kauempana (vallitsevien tuulien suunnassa) kaivoksesta huolimatta huomattavasti Mieslahtea suuremmista louhintamääristä. Lisäksi tutkimuksissa todettu pölyn maksimilevinneisyys ei edusta Lahnaslammen kaivoksen nykyistä tilannetta vaan aikaa, jolloin nykyisin peitetty vanha rikastushiekka-alue oli vielä peittämätön ja merkittävä pölynlähde. Varsinaisesta louhinta- ja kuljetustoiminnasta syntyvä pölyäminen on Lahnaslammella ollut verrattain vähäistä rikastushiekka-alueeseen ja malmin murskaukseen verrattuna. Mieslahteen ei ole suunnitteilla rikastushiekka-aluetta eikä murskausta, joten pölypäästöt Mieslahdella jäävät vähäisiksi. Hankkeen supistuessa myös pölyäminen ja pölyn leviämisalue pienentyivät huomattavasti. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Liikenteen aiheuttamat päästöt ilmaan on arvioitu VTT:n tieliikenteen pakokaasupäästöjä laskevan LIISA 2005 laskentamallin avulla. Pakokaasupäästöjen osalta tarkasteluaikajänteenä on vuosi. Arviointi on tehty käyttämällä VTT:n kehittämää ns. tieliikenteen LIISA 2005-mallia. Mallilla saadaan laskettua kuljetuksista aiheutuvat pakokaasupäästöt eri komponenttien osalta. Laskennassa on malminkuljetusten osalta käytetty täysperävaunuyhdistelmää, jonka kokonaismassa on 60 t ja kantavuus 40 t. Kuljetusmatkan pituudeksi on arvioitu à 90 km, josta puolet ajetaan tyhjänä ja puolet täydellä kuormalla. Laskennassa on arvioitu, että käytettävä kalusto on kokonaisuudessaan varustettu ns. Euro3-määräysten mukaisilla moottoreilla. Todellisuudessa toimintaa aloitettaessa käytettävät moottorityypit voivat olla vieläkin vähäpäästöisempiä Euro4- tai 5-tyypin moottoreita, jolloin aiheutuvat ilmapäästöt olisivat arvioituakin alhaisemmat. Pakokaasupäästöjen osalta tarkastelualueena on koko kuljetusreitti. Pölyämisen osalta on tarkasteltu vain kaivosalueen välitöntä lähiympäristöä ja kuljetusreittejä valtatielle saakka. Malminkuljetusten aiheuttamia ilmapäästöjä on verrattu Kainuun tieliikenteen aiheuttamiin ilmapäästöihin vuonna Arviossa on hyödynnetty LIISA2005-mallin laskentatuloksia vuodelle 2005 ja saatua tulosta on korjattu ohjelman mukaisella indeksikertoimella vuodelle Eri louhintamäärien vaatimat maantiekuljetukset ovat seuraavat: t/a = n. 15 täysperävaunuyhdistelmää/d t/a = n. 30 täysperävaunuyhdistelmää/d

47 t/a = n. 50 täysperävaunuyhdistelmää/d Yhden kuorma-auton arvioidaan kuljettavan n. 5 kuormaa päivässä, jolloin voidaan arvioida eri kuljetusvaihtoehtojen vaativan 3-10 ajoneuvoyhdistelmää. Malmin louhinnassa ja sivukiven ajossa käytettävien työkoneiden ilmapäästöjä on arvioitu vastaavantyyppisellä Tyko 2006-mallilla. Työkoneiden päästöjen osalta laskentamallit eivät ole yhtä kehittyneitä kuin maantieliikenteelle käytetyt, mikä aiheuttaa epävarmuutta arvioon. Arvioinnissa on sivukiven ajoon oletettu käytettävän n. 35 t kantavuudeltaan olevia dumppereita tai maansiirtoautoja. Jos todellisuudessa käytetään suurempaa kalustoa, yksikköpäästöt ja kokonaispäästöt vähenevät arvioidusta. Dumppereiden vuotuinen kokonaistyöaika vaihtelee h välillä riippuen sivukiven louhintamääristä. Malmin ja sivukiven lastauksessa voidaan käyttää kaivinkonetta tai pyöräkuormaajaa tilanteen mukaan. Molempien konetyyppien yksikköpäästöt ovat likimain samat, joten päästöarvioinnissa on käytetty laskennallista keskiarvoa ja arvioitua kokonaistyöaikaa ( h) riippuen malmin ja sivukiven lastaustarpeista. Vaikutukset ilman laatuun Kaivoksella ilman meneviä päästöjä aiheutuu lähinnä malmin louhintaan käytetyistä työkoneista. Lisäksi päästöjä aiheutuu malmikuljetuksiin käytettävistä ajoneuvoista. Ilmapäästöt keskittyvät arkipäiviin klo väliseen aikaan. Pölyämistä aiheutuu malmin ja sivukiven louhinnasta (poraus ja räjäytykset), malmin lastauksesta ja kuljetuksesta sekä sivukiven läjityksestä. Merkittävimmät pölynlähteet ovat malmin irrotus, välivarastointi ja lastaus. Pölypäästöt vaihtelevat hieman louhinnan ja malmin ja sivukiven ajon mukaan. Malmin murskausta alueella ei tapahdu. Malmin kuljetuksista aiheutuvat ilmapäästöt on esitetty taulukossa 8. Verrattaessa päästöjä Kainuun tieliikenteestä v aiheutuneisiin päästöihin todetaan, että pääosin kuljetuksista aiheutuva lisäys on suurimmallakin louhintamäärällä vähäinen. Päästölisäys on useimpien komponenttien osalta promilleja tai korkeintaan prosentin osia. Merkittävimmin päästöt lisääntyisivät NO x - (0,3-0,9 %), SO 2 - (0,3-1,0 %) ja CO 2 -päästöjen (0,2-0,6 %) osalta. Todellisuudessa päästöjen suhteellinen osuus voi olla alhaisempi, koska tieliikenteen yleistä lisääntymistä ei ole otettu arvioinnissa huomioon, eikä myöskään ajoneuvokaluston moottorityyppien vähittäistä vaihtumista nykyistä vähemmän kuormittaviin malleihin. Taulukko 8. Malminkuljetuksista aiheutuvat ilmapäästöt ja Kainuun tieliikenteen ilmapäästöt vuonna Hankevaihtoehto CO HC NO x PM CH 4 N 2 O SO 2 CO 2 t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a VE t/a VE t/a VE t/a Kainuu 06 tieliikenne Työkoneista aiheutuvat ilmapäästöt on esitetty taulukossa 9. Verrattaessa päästöjä malmin maantiekuljetusten aiheuttamiin päästöihin havaitaan, että ne ovat useiden päästökomponenttien osalta lähes samaa suuruusluokkaa tai jopa hieman suurempia (esim. CO). Typenoksidien ja hiilidioksidin kokonaispäästöt ovat puolestaan työkoneiden osalta merkittävästi pienempiä kuin maantiekuljetuksista aiheutuvat vastaavat päästöt. Päästöjä arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon Valtioneuvoston asetus polttomoottoreiden pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (844/2004), joka määrittää isojen työkoneiden päästörajoiksi mm. typen oksidien ja hiukkasten osalta 6 g/kwh ja 0,2 g/kwh. Em. päästöt ovat pienempiä kuin tässä arvioinnissa käytetyt Tyko 2006 mukaiset yksikköpäästöt. Hankkeen toteutuessa ja uusien koneiden tullessa

48 42 käyttöön tulee käytössä oleva työkonekanta sellainen, että em. yksikköpäästöt täyttyvät tai jopa alittuvat ajan mittaan siten alentaen arvioitua päästövaikutusta. Käytetty työkonelaskentamalli ei huomioi SO 2 -päästöjä mutta olettamalla ominaispäästöksi 0,9 g/kwh voidaan kaivoshankkeen työkoneiden rikkidioksidipäästöiksi arvioida 0,05-0,17 t/a, mikä on lähes kymmenkertainen malminkuljetuksista aiheutuviin päästöihin verrattuna. Suhteessa suuret SO 2 -päästöt selittyvät sillä, että työkoneissa käytetään pääosin polttoöljyä, eikä vähärikkisempää dieselöljyä. Taulukko 9. Työkoneista aiheutuvat ilmapäästöt Mieslahden kaivoshankkeessa. Hankevaihtoehto CO HC NO x PM CH 4 N 2 O CO 2 t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a VE t/a VE t/a VE t/a Kaivostoiminnasta ja maantiekuljetuksista aiheutuvat pölypäästöt koostuvat verrattain raskaista mineraalihiukkasista. Kaivosten ja niiden lähialueiden tarkkailutulosten perusteella on pääteltävissä, että ilmaan pääsevät mineraalipölyhiukkaset laskeutuvat pääosin m:n päähän irtoamispaikasta. Ajoittain haittaa voi syntyä 500 m:n säteellä päästölähteestä, ja hiukkaskooltaan pienimmät hiukkaset voivat kulkeutua tätä kauemmaksi. Yli 1 km:n päähän pölyä arvioidaan voivan kulkeutua vain poikkeuksellisissa tuuliolosuhteissa, kuten myrskyllä. Pölyämisellä ei normaalitilanteessa arvioida olevan haitallisia vaikutuksia alueen asutukselle, joka sijaitsee yli 0,5 km:n päässä kaivoksesta. Lähin talo on Rytimäki, joka sijaitsee Rytimäen läjitysvaihtoehdon eteläpuolella noin 300 m:n päässä läjityksen reunasta. Lähimpään vesistöön Mieslahden Pitkänperään ja sen ranta-alueille pölylaskeuman ei arvioida ulottuvan, koska kaivoksen pölyävät toiminnot (malmin välivarasto, lastaus, kuljetus) sijoittuvat kaivoksen eteläpuolelle. Myös kaivoksen pohjoispuolelle tuleva meluvalli estää osaltaan pölyn kulkeutumista Oulujärven suuntaan. Kuljetusreittien varrella olevalle asutukselle saattaa syntyä normaalista maantiepölyämisestä poikkeavaa pölyvaikutusta. Kaivostoiminnasta lähtevä kivipöly on laadultaan talkkimalmia, serpentiniittiä ja muita malmin oheiskivilajeja, ja sillä on emäksisyytensä vuoksi lannoittava merkitys luonnossa. Vaikutusten merkittävyys Malminkuljetuksista aiheutuvien ilmapäästöjen lisäys muusta tieliikenteestä aiheutuviin päästöihin on vähäinen. Liikenteen muita vaikutuksia voidaan pitää suhteessa enemmän merkittävinä kuin aiheutuvia ilmanlaatuvaikutuksia, kpl Työkoneista aiheutuvat päästöt lisäävät jossain määrin ilmapäästöjä, etenkin rikkidioksidin osalta. Tästä huolimatta ilmapäästöjä voidaan pitää suhteessa vähemmän merkittävinä kuin liikennemäärien lisääntymisestä aiheutuvia vaikutuksia. Kaivostoiminnan pölypäästöt vaikuttavat kaivoksen lähialueella, ja lähiasutukselle ei arvioida aiheutuvan haittaa, jolla olisi viihtyvyyden tai terveyden kannalta merkitystä. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Pölyämistä aiheuttavia toimintoja, kuten lastaukset, kuljetusreitit päätielle, on suunniteltu siten, että asutukseen ja vesistöihin olisi riittävä etäisyys ja välissä olisi suojavyöhykkeitä. Pölyämistä voidaan estää kastelemalla lastausaluetta ja teitä kuivimpina aikoina. Rytimäen sivukiven läjitysalue voidaan rakentaa siinä järjestyksessä, että ensin toteutetaan Rytimäen puoleinen

49 43 reuna, minkä jälkeen läjitystä tehdään vallin suojassa. Tämä vähentää myös maisema- ja meluvaikutuksia. Samalla periaatteella toimitaan muillakin läjitysalueilla. Pölyämistä kaivostoiminnassa tullaan tarkkailemaan jatkuvasti tuotantoon liittyen ja lähiasutukseen pidetään yhteyttä siten, että haittatapauksista saadaan heti tietoa ja voidaan ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Pölypäästöjen vaikutuksia on mahdollista seurata mittaamalla pölylaskeumaa eri etäisyyksillä louhoksesta ja esim. asutuksen lähipiirissä. Ilman laadun seurantaa ei tämän mittakaavan hankkeessa ole tarkoituksenmukaista toteuttaa. 6.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Maa- ja kallioperään aiheutuvat vaikutukset liittyvät lähinnä maa- ja kallioaineksen kaivamiseen ja louhintaan. Kaivostoiminnan luonteeseen kuuluu, että massoja liikutellaan merkittäviä määriä paikasta toiseen. Merkittävimmät maa-ainekseen liittyvät muutokset ovat avolouhosalueen maanpoistot sekä kaivosalueella tehtävät maarakennustoimet. Lisäksi jälkihoitotoimenpiteisiin liittyen tullaan maa-aineksia kaivamaan ja siirtämään huomattavia määriä. Kallioperän osalta vaikutukset liittyvät malmin ja sivukiven louhintaan. Hankkeen mahdolliset pohjavesivaikutukset liittyvät lähinnä pohjaveden korkeusaseman ja virtaussuunnan muutoksiin avolouhoksen läheisyydessä. Sivukiven läjitysalueen suotovesillä saattaa olla vaikutuksia läjitysalueen alapuolisen maaperän ja pohjaveden kemialliseen laatuun. Mikäli kiviaines sisältää sulfideja ja metalleja, syntyy niiden hapettuessa happamia ja metallipitoisia suotovesiä. Pohjaveden laatu voi heiketä lähinnä sivukiven läjitysalueen suotovesien vaikutusalueella. Osa suotovesien metalleista saostuu maaainekseen, mikä lisää turpeen ja moreenin luonnostaan kohonneita pitoisuuksia. Tiiviin ja hienoainespitoisesta moreenista koostuvan maaperän vedenjohtavuus on alhainen, mikä rajoittaa myös haitta-aineiden leviämistä pohjaveden mukana. Lisäksi kaivosalueen valumavedet saattavat aiheuttaa alapuolisen vesistön pohjasedimenttien laadun muuttumista nykyisestä. Maa- ja kallioperävaikutukset rajoittuvat kaivosalueeseen. Pohjavesivaikutusten tarkastelualue on rajattu n. 1 km etäisyydelle kaivoksesta alueen hydrogeologisten ominaisuuksien perusteella. Kaivosalueelta poistettavien vesien kautta vaikutuksia voi kohdistua Pitkänperän vesialueen sedimentin laatuun. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Hankkeen vaikutuksia maa- ja kallioperän sekä pohjaveden laatuun ja pohjaveden virtaussuuntiin on arvioitu toimenpiteiden aiheuttamien mahdollisten päästöjen, karkean virtauskuvamuutoksen ja likimääräisen vesitaseen perusteella. Arviointi perustuu olemassa oleviin selvityksiin ja tutkimuksiin, joita on täydennetty lisätutkimuksilla GTK:n toimesta. Merkittävin päästöriskiä aiheuttava tekijä on sivukiven varastointi ja käsittely alueella. Ympäristövaikutusten arviointi on tehty varastoitavan kiven määrän ja mineraalikoostumuksen perusteella. Sivukivien läjitykseen liittyen on laadittu ympäristökelpoisuusselvitys, joka on liitteessä 19. Alueen maaperän alkuainepitoisuudet ovat osin luontaisesti kohonneita johtuen kallioperän koostumuksesta. Alueilla, joissa moreeni sisältää ultraemäksisiä kivilajeja, voi maa-aines sisältää luonnostaan alkuainepitoisuuksia, jotka vastaavat pilaantuneen maan arvioinnissa käytettyjä ohjearvoja. Näillä alueilla myös pohjaveden alkuainepitoisuudet ovat luonnostaan kohonneita.

50 44 Mieslahden hankealue on geologisesti erittäin arvokas, mistä syystä todettiin perustelluksi arvioida hankkeen vaikutuksia alueen kallioperään ja Jormuan ofioliittikompleksiin huomioiden alueen geologia kokonaisuutena sekä ns. geodiversiteetti. Termillä geodiversiteetti ymmärretään kallioperän, maalajien, pinnanmuotojen ja maanpintaan vaikuttavien prosessien vaihtelevuutta. Geodiversiteetti on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä tekijä. Geologisista olosuhteista muodostuva alueen ns. geotooppi on ratkaisevan tärkeä ko. alueen biologisista tekijöistä muodostuvalle biotoopille. Tämä havaitaan selvästi esim. Mieslahden alueella, jossa kallioperätyypistä johtuvassa ravinteikkaassa maaperässä kasvaa runsaasti vaateliaita ja jopa harvinaisia kasvilajeja. Kallioperään kohdistuvista vaikutuksista on pyydetty GTK:n asiantuntijalausunto koskien Jormuan ofioliittikompleksin geologista arvoa ja suunnitellun kaivostoiminnan vaikutusta niihin. Lausunnon keskeiset osat on esitetty seuraavassa vaikutusarviossa. Ympäristövaikutusten arviointivaiheessa on selvitetty lähialueella olevat kaivot (sekä niiden käyttö) ja arvioitu toiminnan vaikutus kaivojen vedenpintaan ja veden laatuun. Kaivostoiminnan myöhempää vaikutustarkkailua varten on käytettävissä GTK:n tutkimus Mieslahden järvisedimentin geokemiasta (Tenhola 2006). Näin voidaan erottaa alueen luontainen metallikuormitus ja kaivostoiminnasta aiheutuva kuormitus jatkossa toisistaan. Vaikutusarvion keskeiset epävarmuustekijät liittyvät louhos- ja suotovesien laatuun pitkällä aikavälillä, joilla taas on keskeinen merkitys pinta- ja pohjavesivaikutusten suhteen. Veden laadun arviointia edesauttaa merkittävästi se, että Mieslahden koelouhos on ollut olemassa jo lähes 20 vuotta (ensimmäinen koelouhinta Myllykoski Oy:n toimesta tehtiin 1987). Louhoksesta otetut vesinäytteet edustavat siten varsin pitkäaikaisia veden laadun muutoksia. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Sivukivialueen suotovesien maaperän kemiallista laatua muuttava vaikutus rajoittuu tiiviin maaperän johdosta kaivosalueelle. Suotovesien laatu tulee olemaan kohtalainen, koska sivukiven happamoitumispotentiaali on pieni ja läjitystekniikalla voidaan vaikuttaa asiaan. Kallioperään kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat kiviaineksen louhimisesta pois alkuperäiseltä paikaltaan. Malmikiveksi kelpaamaton aines (sivukivi) kiviaineksesta läjitetään sivukiven läjitysalueille. Varsinainen malmi kuljetetaan muualle jatkojalostettavaksi. Hyötykäyttöön kelpaavaa sivukiveä murskataan ja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan kaivosalueen maarakentamisessa. Mieslahden kaivoshankkeen osalta kaivostoiminnan kallioperään kohdistuvilla vaikutuksilla on tavanomaisesta poikkeavia vaikutuksia lähinnä siltä osin kuin vaikutuksia kohdistuu Jormuan ofioliittikompleksin geologisiin rakenteisiin. GTK:n asiantuntijalausunnossa (liite 20) todetaan em. ofioliittikompleksilla, tai lyhyemmin ofioliitilla, tarkoitettavan Kainuun liuskejakson keskiosassa, Jormuan kylältä, Paltamon kautta Oulujärven Paltaselälle ja Hannusrantaan kiertyvää siirrosten rajaamaa ja pilkkomaa mafisten ja ultramafisten kivien muodostumaa. Ofioliitit ovat alkuperältään muinaisten merialtaiden mafisultramafista kerrostumispohjaa. Nuorissa poimuvuoristoissa ofioliitit ovat suhteellisen tavallisia mutta Jormuan kaltaisia varhaisproterotsooisia tai arkeeisia yli milj. vuotta vanhoja ofioliitteja tunnetaan maailmanlaajuisestikin vain muutamia. Nämä harvat ofioliitit ovat tieteellisesti katsoen arvokkaita jäänteitä muinaisten prekambristen merellisten litosfäärilaattojen kuoresta ja niiden alapuolisesta ylävaipasta. Edellä mainituista ofioliiteista Jormuan kompleksi on ainoa, jonka yhteydessä esiintyy suurempina massoina peridotiittista ylävaippaa (serpentiniitit). Kaivostoiminnan mielenkiinto kohdistuu lähinnä alueen talkkikarbonaattikiviesiintymiin, joihin ei sinänsä liity mitään erityistä kallioperägeologista arvoa. Mieslahti-Pitkänperän alueella erityistä geologista mielenkiintoa on lähinnä Savirannan paikallistien pohjoispuolella Puotirannan kalliossa sijaitsevalla kromiittipahkuralla sekä

51 45 suunnitellun louhoksen länsireunan tyynylaavapaljastumilla. Aiempaa suppeamman louhintasuunnitelman johdosta ei Puotirannan alueella tulla louhimaan malmia, joten kaivostoiminnalla ei ole kromiittipahkuran suhteen merkitystä. Louhoksen länsireunan tyynylaavaesiintymät tulevat osin tuhoutumaan, mutta kuten GTK:n lausunnossa todetaan, vastaavia tyynylaavoja on isoina paljastumina pohjoisempana Kylmänsuolla. Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikutukset maa- ja kallioperään ovat toiminnan elinkaaren aikana samankaltaiset. Tuotantomääristä johtuen vaikutukset konkretisoituvat nopeammin vaihtoehdossa VE2. Nollavaihtoehdossa tilanne säilyy nykyisenkaltaisena, eikä maa- tai kallioperään kohdistu minkäänlaisia vaikutuksia. Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Sarvikankaan I-luokan pohjavesialue, joka sijaitsee Kontiomäen taajaman itäpuolella. Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkartoituksen perusteella alue ei ole merkittävää pohjaveden muodostumisaluetta. Avolouhoksesta aiheutuva pohjaveden alenema rajoittuu suhteellisen pienelle alueelle louhoksen lähiympäristössä. Alueen hydrogeologiset olosuhteet sekä muilta vastaavilta louhoksilta saadut kokemukset huomioiden aleneman arvioidaan ulottuvan enintään muutaman sadan metrin etäisyydelle louhoksesta. Kaivoksen lähiympäristön lähteiden ja kaivojen sijainti on esitetty liitteessä 10. Lähialueella käytössä olevista kaivoista ja lähteistä lähimpänä louhosta sijaitsevat kaivot 2, 6, 7, 8, 9 ja 11 sekä lähteet 6 ja 15. Näistä lähde 15 sijaitsee Kylmänpuron takana, eri valuma-alueella louhokseen nähden. Lähde 6 puolestaan sijaitsee lähes kilometrin päässä suunnitellusta louhoksesta Antinmäen pohjoisrinteen juuressa. Rinnealueella muodostuva pohjavesimäärä, maaston topografia ja etäisyys huomioiden on selvää, ettei louhoksella voi olla mitään vaikutusta lähteen 6, eikä myöskään lähteen 15 pohjaveden pinnan tasoon tai laatuun. Liitteeseen 4 merkityt kaivospiirin eteläkulmassa sijaitsevat lähteet paikannettiin asukkailta saatujen tietojen perusteella kesällä Ne saavat vetensä etelästä Rytivaaran rinteestä, joten niiden vesimäärään kaivos ei vaikuta. Mikäli Rytisuolle tulee sivukiven läjitys, sillä voi olla vaikutuksensa lähteiden veden laatuun. Kaivot 2 ja 6 sijaitsevat hieman lähempänä suunniteltua kaivosta kuin lähde 6, mutta em. perustein on selvää, ettei louhoksen ympärille muodostuva pohjaveden alenemakartio voi ulottua niin kauas pohjoiseen, että sillä olisi vaikutusta näiden kaivojen veden pinnan tasoon tai laatuun. Kaivon 2 osalta tulee lisäksi huomioida, että vedenpinnan taso on jo nykyisellään kaivossa verrattain syvällä (n. -5 m maanpinnasta). Alueen keskimääräinen maapeitteen paksuus huomioon ottaen on todennäköistä, että kaivoon kertyvä vesi virtaa hyvin lähellä kallionpintaa. Kaivon sijainti Antinmäen rinteeseen nähden (merkittävä pohjaveden muodostumisalue) varmistaa, että pohjavettä lienee hyvin saatavissa. Rytimäellä sijaitsevat kaivot (7, 8 ja 9) sijaitsevat pohjavedenjakajan rajalla ja siten teoriassa avolouhoksen mahdollisella vaikutusalueella. Etäisyys ja korkeusero louhokseen on kuitenkin niin suuri (> 500 m/ > 30 m), että alueen hydrogeologia huomioon ottaen alenema ei voi ulottua Rytimäen alueelle. Rytimäen alueella maaperän suhteellisen alhaista vedenjohtavuutta kuvastaa osaltaan suhteellisen lähellä toisiaan sijaitsevien kaivojen (8 ja 9) merkittävästi toisistaan eroavat vesipinnat (vesipinta vaihtelee kaivojen välillä lähes 3 m). Tämä aiheutuu toisaalta vedenoton määrällisistä eroista mutta myös maaperän ominaisuuksista alueella. Korkean vedenjohtavuuden olosuhteissa kaivojen vesipinnat olisivat suhteellisen lähellä toisiaan huolimatta nykyisenkaltaisista vedenoton määrällisistä eroista. Heinisuolla sijaitseva kaivo (11) on puolestaan eri valuma-alueella suunniteltuun louhokseen nähden. Lisäksi kaivo sijaitsee Rytivaaran itärinteen juuressa, mikä varmistaa pohjaveden kertymisen alueelle kaikissa olosuhteissa. Muut tutkitut kaivot ja lähteet ovat teoriassakin louhoksen mahdollisen vaikutusalueen ulkopuolella.

52 46 Avolouhoksen täyttyessä toiminnan loputtua pohjavesiolosuhteet muuttuvat vähitellen nykyisen kaltaisiksi. Vaikutusten merkittävyys Vaikutukset maaperään rajoittuvat kaivosalueelle toimenpidealueiden kohdalle, ja vaikutukset kallioperään rajoittuvat avolouhoksen kohdalle. Malmi-sivukivisuhde on n. 1, eli useimpiin kaivoksiin verrattuna syntyvät sivukivimäärät ovat tavanomaista pienemmät. Ofioliittikompleksiin geologisiin erityisarvoihin kohdistuvat vaikutukset eivät asiantuntijalausunnon mukaan ole merkittäviä. Suunnitellulla toiminnalla ei arvioida olevan vaikutuksia lähiympäristön kaivoihin tai lähteisiin niiden vedenpinnan tason tai laadun osalta kahta lähdettä lukuunottamatta. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Haitallisia maaperävaikutuksia estetään käyttämällä sivukiven läjityksessä tekniikkaa, jossa happoa muodostavat kivilaadun alla on emäksisiä kivilajeja. Näin mahdollinen happamoituminen ja metallien liukeneminen voidaan ehkäistä. Kallioperän osalta louhinta pyritään suorittamaan mahdollisimman tehokkaasti siten, että malmin louhinta suhteessa sivukiven louhintaan on mahdollisimman suuri, jolloin syntyvien sivukivien määrä minimoidaan. Mahdollisia geologisia erityiskohteita louhittaessa kohteet dokumentoidaan asiantuntijatyönä (esim. GTK) toiminnanharjoittajan ilmoituksesta. Tosin tällaisia erityiskohteita ei nykytiedon mukaan Mieslahden louhoksen alueella pitäisi olla. Haitallisia vaikutuksia ei talousveden ottamisen suhteen arvioida syntyvän, joten siltä osin ei haittojen ehkäisemiseen tai lieventämiseen ole tarvetta. Hankkeen toteutumisesta riippumatta on suositeltavaa, että ainakin ympärivuotisessa jatkuvassa käytössä olevien vedenottopaikkojen osalta vedenlaatua seurattaisiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 401/2000 mukaisesti, mikäli sitä ei nykyisellään vielä tehdä. Seuranta on asetuksen mukaan kiinteistönomistajan vastuulla. 6.4 Vaikutukset vesistöihin Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Mieslahden kaivoksen kuivatusvedet ja kaivosalueen valumavedet on suunniteltu johdettavaksi puhdistettuina Mieslahden Pitkänperään. Jormuan louhoksesta vesiä johdetaan Kylmäpuroa myöten Jormuanlahden suuntaan; päästö tältä osin oli kuitenkin lyhytaikainen. Hankkeen muuttumisen johdosta alkuperäisestä tarkastelualueesta on rajattu pois Sammakkolampi ja Särkijärvi, jotka sijaitsevat Maailmankorven louhoksen lähistöllä. Kaivosalueen ulkopuolisten vesien järjestelyssä on vaihtoehto, jonka mukaan kaivoksen länsija lounaissivun puhtaat valumavedet johdetaan kaivospiirin itäpuolella kulkevaan Kylmänpuroon. Tällöin Kylmänpuron virtaama hieman kasvaa ja Pitkäpuron virtaama pienenee vastaavalla määrällä. Kysymys on n. 1 km 2 :n valuma-alueesta eli virtaamasta n. 11 l/s, joka merkitsee n. 30 %:n muutosta Kylmänpuron virtaamassa kyseisessä paikassa. Vaihtoehdon etuna on, että puhtaita vesiä ei tarvitse johtaa vesienkäsittelyalueen kautta ja ne pysyvät erillään likaantuneista vesijakeista.

53 47 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Vesistövaikutuksia arvioitaessa on otettu huomioon kaivoksen kuivatusvedet, sivukiven läjitysalueiden suotovedet ja huolto- ja varastoalueiden pintavalumavedet sekä niiden määrä ja koostumus. Kaivoksen kuivatusvedet ja sivukivialueiden suotovedet sisältävät kiintoainesta ja metalleja (lähinnä nikkeli), arseeni sekä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä. Vesien ph on kuivatusvesien osalta hieman emäksisellä puolella, mutta sivukiven läjitysalueilla happamien suotovesien muodostuminen voi olla mahdollista läjitettävästä kivilajityypistä riippuen. Kuivatusvesien laatua arvioitu lähtökohtana ympäristöviranomaisten rekistereissä olevan vesistöjen vedenlaatutieto, GTK:n nykytilaselvityksessä (Saarelainen & Räisänen 2001) esitetty aineisto sekä kesällä 2007 tehdyt tarkentavat tutkimukset. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty pohjavesitutkimusaineistoa. Muodostuvien puhdistusta vaativien vesien laatu arvioidaan seuraavaksi: ph 7,0 7,5 sähkönjohtavuus ms/m kiintoaine mg/l fosfori µg/l happi 6 8 mg/l (50 70 kyll.%) typpi µg/l Ni µg/l As µg/l Muiden metallien kuin nikkelin pitoisuudet tulevat olemaan pienet, eikä niillä arvioida olevan haittavaikutuksia. Likaantuneiden ja puhdistusta vaativien vesijakeiden kokonaismääräksi arvioidaan niiden muodostumisalueiden laajuuden perusteella m 3 /a (1200 m 3 /vrk, 14 l/s). Avolouhoksen kuivanapitovesimäärä on vastaavankokoisista louhoksista saatujen kokemusten perusteella suuruusluokkaa m 3 /vuosi. Kokonaisvesimääräarviota voidaan pitää enimmäismääränä, joka toteutuu silloin, kun avolouhos on suurimmillaan. Kaivosten jälkihoitovaiheessa sivukivialueet peitetään ja maisemoidaan, jolloin suotovesimäärä vähenee %. Toiminnan loppuessa avolouhos vähitellen täyttyy vedellä. Kuormitusarvioinnissa on otettu huomioon vesien käsittely ennen niiden johtamista vesistöön. Suotovesien käsittelyjärjestelmä käsittää tasaus- ja esiselkeytysaltaan, johon vedet kerätään, tarvittaessa vesien neutraloinnin nikkelin saostamiseksi ja siihen liittyvän jälkiselkeytyksen ja jälkikäsittelykosteikon ennen purkuvesistöä. Mainituilla toimenpiteillä päästään aikaisempien kokemusten valossa (esim. Uutelan kaivos) nikkelin pitoisuustasoon 200 µg/l ja arseenin pitoisuustasoon 20 µg/l. Kiintoaine pidättyy tehokkaasti kosteikkoon siten, että jäännöspitoisuus on alle 10 mg/l. Kosteikko pidättää jossain määrin myös typpeä ja kosteikossa ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, jolla ei ole enää happea kuluttavaa ominaisuutta. Mieslahden kaivoksen ohella arvioidaan myös Jormuan louhoksen kuivattamisesta aiheutuvat vaikutukset alapuoliseen vesistöön (Kylmäpuro Jormuanlahti). Ennen louhoksen täyttöä nykyisellään vedellä täyttynyt louhos joudutaan joko tyhjentämään tai vaihtoehtoisesti louhosta täytettäessä louhosvesi johdetaan vähitellen ylivuotona laskuojiin. Haitallisena aineena louhoksen vedessä on nikkeli, jonka pitoisuus kesällä 2007 oli 230 µg/l. Vesistövaikutusarvointi on tehty siten, että louhos tyhjennettäisiin kevättulvalla kuukauden aikana Kylmäpuron kautta Jormuanlahteen. Arvioinnin epävarmuudet liittyvät muodostuvien käsittelyä vaativien vesien määrään ja laatuun ja suunnitellun käsittelyn tehokkuuteen. Kuivatusvesien laatu perustuu paikalla jo olevien koelouhosten vedenlaatutietoon, joten asia tiedetään kokemusperäisesti. Suotovesien laadusta ei ole samanlaista tietoa, ja epävarmuus liittyy lähinnä mahdollisen happamoittavan päästön

54 48 muodostumiseen. Happamoitumista hallitaan läjitystekniikalla ja happamien suotovesien käsittelyyn varaudutaan. Arvioidut käsittelyä vaativat vesimäärät edustavat kaivoksen elinkaaressa maksimia. Vaikutukset vesistöjen veden laatuun Mieslahden kaivostoiminnan vesistövaikutukset kohdistuvat kuivatus-, suoto- ja valumavesien osalta Mieslahden perukkaan eli Pitkänperään, jonne poistevedet johdetaan Pitkäpuroa myöten. Lisäksi Jormuan louhoksen tyhjentäminen vaikuttaa väliaikaisesti Kylmäpuroon ja Jormuanlahteen. Kaikki vesistöön johdettava vesi käsitellään ja kuormitus tullaan pitämään halutuissa rajoissa. Mieslahti ja Jormuanlahti ovat Oulujärven matalia lahtivesiä, jotka ovat Oulujärven päävirtausten ulkopuolella, kuten kuvasta 10 käy ilmi. Kuva 10. Oulujärven syvyyssuhteet ja Mieslahden ja Jormuanlahden sijainti Oulujärven vesistössä. Pitkänperään kohdistuva kuormitus ja sen vesistövaikutukset on arvioitu Mieslahdessa. Poistevesien merkittävin haitta-aine tulee olemaan nikkeli, jota kaivosvedet sisältävät kohtalaisen paljon. Kun vuotuinen vesistöön johdettava vesimäärä on enimmillään m 3 ja sen Ni-pitoisuus enimmillään 200 µg/l, saadaan kuormitukseksi noin 0,2 kg/d (100 kg/a). Arseenin jäännöspitoisuuden arvioidaan olevan enimmillään 20 µg/l, jolloin arseenipäästö tulisi olemaan noin 0,02 kg/d (10 kg/a). On huomattava, että arviossa on kyse enimmäismääristä, jotka voivat toteutua, kun avolouhos on maksimikoossaan ja vesienkäsittely tasolla, joka nyt vaaditaan vastaavilla louhoksilla. Vaikutuslaskenta Mieslahdessa on tehty SMS-mallilla, joka laskee vesistössä aineiden kulkeutumiseen vaikuttavat virtauskentät tuulien, tulovirtaamien sekä pohjan ja rantojen muodon perusteella. Talvitilanteessa tuulella ei ole sekoittavaa ja kulkeutumiseen vaikuttavaa merkitystä. Ainepitoisuuksien muutokset tapahtuvat laimenemisen perusteella, ja myös sedimentaatio ja muu sitoutuminen voidaan ottaa laskennassa huomioon.

55 49 Oheisissa kuvissa on esitetty mainitun suuruisen päästön vaikutus Mieslahden nikkelipitoisuuden nousuun. Pitoisuustason nousu avovesikaudella Pitkänperässä on 1-5 µg/l ja Mieslahden alueella alle 1 µg/l. Talvella laimentumisolot ovat hieman heikommat, mutta pitoisuuksien nousu silloinkin jää lähes samalle tasolle. Nykyinen nikkelin pitoisuustaso Pitkänperässä ja Mieslahdessa on noin 1 µg/l. Arseenin nykyinen pitoisuustaso Pitkänperässä ja Mieslahdessa on 0,2 µg/l, mistä pitoisuus nousisi 0,1µg/l eli suhteellisesti ottaen paljon, pitoisuustason jäädessä kuitenkin alhaiseksi loppukevät, jäiden lähtö tuuli 7.7 m/s tuuli 6.3 m/s tuuli 4.2 m/s 110 Pitoisuusjakauma (µg/l) Mieslahdessa. Kuva 11. Mieslahden kaivoksen poistevesien Pitkänperän Mieslahden alueen nikkelipitoisuuteen neljänä ajankohtana nikkelipäästöllä 0,2 kg/d. Poistevesien ravinnesisältö on pieni, vesi on niukkaravinteista erityisesti fosforin suhteen. Ylijäämävesien fosforipitoisuus on jopa alempi kuin purkuvesistön nykyinen pitoisuus, minkä vuoksi sillä ei tule olemaan vesistöä rehevöittävää vaikutusta. Järvivesistön rehevöitymisen kannalta fosforilla on enemmän merkitystä kuin typellä, jota ylijäämävesissä tulee olemaan suhteessa enemmän kuin fosforia. Kosteikkokäsittelyssä kuitenkin ylimääräistä typpiravinnetta poistuu, eikä sen päästö vesistöön tule olemaan merkittävää. On mahdollista, että ajoittain purkuvesistö on typpirajoitteinen, ja tällöin typpipäästöllä saattaa olla lievä rehevöittävä vaikutus. Puhdistukseen tuleva vesi voi sisältää kiintoainesta ajoittain suuriakin pitoisuuksia. Selkeytys ja kosteikkokäsittely kuitenkin poistavat kiintoaineen tehokkaasti, eikä vesistöön tulla merkittävää kiintoainepäästöä. Jäännöspitoisuus tulee olemaan alle 10 mg/l, mikä ei lisää pitoisuuksia purkuvesistössä.

56 50 Ylijäämävesien ph:n arvioidaan asettuvan hieman emäksiselle puolelle, joten sen suhteen haitallisia vaikutuksia purkuvesistössä ei tule ilmenemään. Happea kuluttavia aineita kaivosvesissä ei käytännössä ole, joten purkuvesistön happitilanteeseen päästöillä ei ole vaikutusta. Kahden eri tuotantovaihtoehtojen VE1 ja VE2 ero vesistövaikutuksissa on, että VE2:ssa maksimipäästömäärä saavutetaan noin 6 vuodessa, minkä jälkeen päästöt ja vaikutukset pienenevät maisemoinnin seurauksena ja kun louhoksen annetaan täyttyä. VE1:ssa kuormituksen arvioidaan kehittyvän maksimiinsa noin 20 vuodessa, minkä jälkeen päästöt pienenevät samoista syistä kuin VE2:ssa. Käytännössä päästöt pienentyvät jo ennen kuin avolouhos on saavuttanut suurimman kokonsa johtuen jatkuvasti tuotannon edetessä tehtävästä sivukivialueen maisemoinnista, mikä vähentää muodostuvaa suotovesimäärää. Jormuan louhoksen veden laadussa haitallisena aineena on nikkeli, jonka pitoisuus on noin 200 µg/l. Vesistövaikutukset on arvioitu tapauksessa, jossa louhos tyhjennettäisiin kevättuvalla kuukauden aikana johtamalla vesi Kylmäpuron kautta Jormuanlahteen. Vaikutus Jormuanlahden nikkelipitoisuuteen juoksutuksen loputtua ja kuukauden kuluttua juoksutuksen päättymisestä on esitetty kuvassa 12. Laskennassa on käytetty SMS-mallia, kuten Mieslahden tapauksessa. Kylmäpuron laskukohdan edustalla Jormuanlahdella nikkelipitoisuus nousee 4 µg/l, kun nykyinen pitoisuustaso on noin 2 µg/l. Laimentumisen seurauksena pitoisuus pienenee, kun mennään vesistössä kohti Oulujärveä. Juoksutuksen loputtua nikkelipitoisuus alkaa vähitellen tasaantua kohti luontaista tasoa. Tasaantuminen kesän edetessä ei ole kuitenkaan kovin nopeaa, koska tulvahuippu on ohi ja valunta on vähentynyt.

57 51 Kuva 12. Jormuan louhoksen tyhjentämisen vaikutus Jormuanlahden nikkelipitoisuuteen. Juoksutusaika Ylemmässä kuvassa tilanne ja alemmassa kuvassa Vaikutusten merkittävyys Arvioidun suuruisella nikkelipitoisuuden nousulla ei ole merkittäviä vaikutuksia vesieliöstölle. Nikkeli ei ole juurikaan eliöstöön kertyvä aine, eikä sillä mainituissa pitoisuuksissa ole toksisia vaikutuksia. Esim. Sotkamon tehtaan tarkkailussa ei ole pitkälläkään aikavälillä todettu vahingollisia vaikutuksia Jormaslahden pohjaeläimistöön eikä nikkelin kertymistä paikalliseen kalastoon, ja kalojen käyttökelpoisuus ravintona on pysynyt hyvänä. Jormaslahdelta pyydettyjen

58 52 haukien, ahventen, kuhien ja särkien nikkelipitoisuus on ollut Jormaslahdella samaa tasoa tai pienempi kuin vertailualueella. Sotkamon tehtaan Ni-päästö on ollut kuitenkin moninkertainen verrattuna Mieslahden kaivoksen arvioituun päästöön. Lopulliset vesistössä esiintyvät pitoisuudet Mieslahdella jäävät huomattavasti esim. talousveden laatunormeja alemmiksi. Nikkelin enimmäispitoisuus talousvedessä on 20 µg/l. Arseeni on nikkeliä haitallisempi aine, mutta sen pitoisuusmuutokset vesistössä ovat noin 1/10 nikkelin vastaavista. Tämän vuoksi arvioidaan, että mainitun suuruisella arseenikuormituksella ei ole merkittäviä vaikutuksia vesistössä. Arseenin enimmäispitoisuus talousvedessä on 10 µg/l, ja vesistössä esiintyvät pitoisuudet tulevat olemaan huomattavasti pienempiä. Kuivatus- ja suotovesien mahdollinen rehevöittävä vaikutus liittyy typpiravinteeseen, mutta sen ei arvioida olevan merkittävä, koska kosteikkopuhdistuksen jälkeen pitoisuustaso lähestyy vesistön nykyistä pitoisuustasoa. Poistevesien laatu muilta osin on sellainen, että se ei aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistössä. Jormuan louhoksen tyhjentäminen Jormuanlahteen vaikuttaa vesistön nikkelipitoisuuteen väliaikaisesti, nostaen sitä 4 µg/l nykyisestä 2 µg/l:n pitoisuustasosta. Vaikutus on suurimmillaan louhoksen tyhjentämisen loputtua, minkä jälkeen vaikutus menee vähitellen ohi laimentumisen ja sedimentoitumisen seurauksena ja seuraavana kesänä pitoisuudet ovat tasoittuneet luontaiselle tasolle. Mainitun suuruisilla nikkelipitoisuuksilla ei vesistön ja sen käytön kannalta voida arvioida olevan merkittävää haittaa. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Haitallisia vaikutuksia on tarkoitus ehkäistä rajoittamalla haitallisten aineiden päästöjä keräilemällä kaikki likaantuneet vesijakeet kaivosalueelta ja käsittelemällä vedet edellä kuvatulla tavalla ennen vesistöön johtamista. Nikkelipitoisuuksia voidaan alentaa tehokkaasti esim. kalkki- tai lipeäkäsittelyllä, minkä jälkeen vedet voidaan vielä jälkikäsitellä johtamalla vedet kosteikon kautta purkuvesistöön. Kosteikkokäsittely tehoaa myös arseeniin, kiintoaineeseen ja jossain määrin typpeen. Jormuan louhoksen tyhjentämisen vaikutus on arvioitu ilman, että juoksutettavaa vettä käsitellään millään tavalla. Juoksutus tapahtuisi kevättulvan aikana, jolloin luonnollinen laimentuminen on voimakkainta. Mikäli vaikutuksia halutaan edelleen vähentää, voidaan johdettavan veden nikkelipitoisuus pudottaa kalkki- tai lipeäkäsittelyllä tasolle muutama 10 µg/l, jolloin Ni-pitoisuus lähestyy Kylmäpuron luontaista pitoisuutta. Louhoksen tyhjentäminen yhtäjaksoisesti kevättulvaa hyödyntäen on paras vaihtoehto, koska tällöinkään pitoisuudet vesistössä eivät nouse merkittäviksi. Toinen vaihtoehto on johtaa osa vesistä kevättulvalla ja toinen osa mahdollisen syystulvan aikana. Kesäkautta tulee kuitenkin välttää, koska tällöin laimentumisolot ovat epäedulliset. 6.5 Vaikutukset rantojen käyttöön ja kalatalouteen Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Mieslahden kaivoksen kuivatusvesien ja kaivosalueen valumavesien metalli- ja ravinnekuormituksen mahdollisia vaikutuksia Mieslahden ja Jormuanlahden kalakantoihin ja kalastukseen sekä vesistösidonnaiseen käyttöön tarkastellaan Mieslahden sekä Jormuanlahden itäosan alueella. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Mieslahden ja Jormuanlahden itäosan rantojen käyttöä ja kalataloutta selvitettiin postitse tehtävällä kyselyllä. Tiedustelu suunnattiin kaikille Mieslahden asutuille rantatiloille. Jormuanlahdella tiedustelu suunnattiin asutuille rantatiloille Kylmäpuron ja Jormuanlahden

59 53 itäisimmän osan alueella eli Nurminiemen-Tulisaaren tasalle saakka. Kyselyyn liitettiin kysymykset Jormuanlahteen laskevan Kylmäpuron ja Mieslahteen laskevan Kylmäpuron kalataloudellisesta merkityksestä. Kysely tehtiin kolmen yhteydenoton periaatteella. Tiedustelun palautusprosentti oli hyvä eli 83 %. Myös osakaskunnan tietoja on hyödynnetty. Kaivoshankkeen vaikutuksia rantojen käyttöön ja kalatalouteen on arvioitu kuormitustietoja ja vesistövaikutusarviota soveltaen. Vaikutukset rantojen käyttöön ja kalatalouteen Vesistövaikutusarvion mukaan kaivoksen kuivatusvesien ja kaivosalueen valumavesien johtamisella vesistöön ei ole merkittävää haitallista vaikutusta. Ravinnekuormitus jää vähäiseksi ja nikkeli- sekä arseenipitoisuudet Jormas- ja Mieslahdella jäävät talousvedelle sallittuja enimmäispitoisuuksia alhaisemmiksi. Kaivoksen kuivatusvesien ja kaivosalueen valumavesien johtamisella ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta purkuvesistöjen kalakantoihin. Purkuvesien ravinnekuormitus jää vähäiseksi ja lähinnä yksipuoliseksi typpikuormitukseksi. Sillä ei arvioida olevan niin merkittävää rehevöitävää vaikutusta, että se vaikuttaisi haitallisesti kalastukseen tai rantojen ja vesistön virkistyskäyttöön. Vaikutusten merkittävyys Kaivoksen kuivatusvesien ja kaivosalueen valumavesien johtamisella ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta purkuvesistöjen kalakantoihin, kalastukseen tai rantojen ja vesistön virkistyskäyttöön. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Kaivoksen kuivatusvesien ja kaivosalueen valumavesien haitallisia vaikutuksia ehkäistään käsittelemällä vesistöön purettavat vedet kohdassa 6.4 esitetyllä tavalla. Jormuan louhos tyhjennetään kevättulvan aikana, jolloin laimentuminen on tehokkainta. Näin menetellen mahdolliset haitalliset vaikutukset kalastoon, kalastukseen sekä rantojen ja vesistön virkistyskäyttöön voidaan minimoida. 6.6 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnonsuojelukohteisiin Vaikutusarvioinnin lähtökohdat Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Luontovaikutusten arvioinnin kohteina ovat kasvillisuus, eläimistö (erityisesti liito-orava), uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymät sekä luonnonsuojelualueet ja muut arvokohteet kuten Natura 2000 verkoston alueet. Suoria luontovaikutuksia tapahtuu lähinnä toiminta-alueilla kaivosalueen sisällä sekä uudella tielinjauksella, sillä näiltä alueilta poistetaan alueilla olemassa oleva kasvipeite. Välillisistä luontovaikutuksista merkittävimmät ovat kaivostoiminnan vesienjohtamisjärjestelyjen aiheuttama maaston vesiolosuhteiden muuttuminen sekä muutokset pintavalunnassa. Lisäksi läjitysalueet aiheuttavat valaistusolojen muutoksia katvealueelle jäävälle kasvillisuudelle. Kuljetusliikenteen ja kaivostoiminnan aiheuttama melu voi vaikuttaa eläimistöön. Koska Mieslahden alueelle ei sijoiteta rikastustoimintoja, ei pölyämisen arvioida olevan merkittävää eikä siitä arvioida aiheutuvan kasvillisuusvaikutuksia. Luontovaikutusten osalta on tarkasteltu kaivospiirien aluetta ja sen lähiympäristöä sekä tielinjausten alueita. Lisäksi on käsitelty alueittain vaikutukset lähiympäristössä sijaitseville luonnonsuojelualueille ja muille arvokohteille kuten uhanalaisten ja huomioitavien lajien

60 54 esiintymille. Kaivospiirin lähiympäristön Natura 2000 alueverkoston kohteista on laadittu erillinen tarkastelu. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Hankkeen luontovaikutukset on arvioitu biologien laatimina asiantuntija-arvioina. Arvioinnit pohjautuvat eri alojen asiantuntijoiden väliseen yhteistyöhön. Esimerkiksi kasvillisuusvaikutusten arvioinnille on saatu pohjatietoja geologien tekemistä selvityksistä sekä limnologien laskelmista hankkeen vaikutuksista alueiden vesitaloudelle. Luontokohteiden pohjatietoina on käytetty alueen luonnosta olemassa olevaa aineistoa (GTK:n nykytilaselvitys, uhanalaisrekisterin tiedot, Kainuun ympäristökeskuksen tekemät inventoinnit suojelualueilla, kartat, ilmakuvat). Aineistoa on täydennetty vuosina tehdyillä maastotarkistuksilla (kasvillisuus ja kasvisto Sari Ylitulkkila; liito-oravat Juha Parviainen). Täydentäviä maastoselvityksiä on tehty alueella yhteensä runsaan viikon verran. Kasvillisuuden osalta päivitettiin GTK:n nykytilaselvityksessä esitettyä kasvillisuuskuviointikarttaa ja samalla tarkastelualuetta laajennettiin ja tutkittiin tarvittavia uusia alueita. Lisäksi havainnoitiin mahdollisia uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymiä. Liito-oravan ja lajin kannalta suotuisien elinympäristöjen esiintymistä hankealueella ja tielinjauksilla selvitettiin toukokuussa 2006 ja 2008 tehdyillä maastokäynneillä. Täydentävistä maastoselvityksistä ei ole laadittu erillistä raporttia. Kasvillisuuden osalta on esitetty liitteessä 13 alueen päivitetty kasvillisuuskuviointi. Uhanalaisten kasvilajien esiintymät on esitetty liitteessä 14. Myös liito-oravista tehdyt havainnot on esitetty liitteessä 14. Luontovaikutusten arviointiin liittyy aina epätarkkuutta, sillä luonnon eri osatekijät muodostavat monimuotoisen verkoston ja yksittäisessä tekijässä tapahtuva muutos aiheuttaa vaikutuksia muuhun luontoon. Biologiset prosessit ovat monimutkaisia eikä niiden ennustaminen ole kaikilta osin mahdollista. Myös sattumalla on huomattavaa merkitystä esim. yksittäisen lajiesiintymän säilymiseen Luontovaikutukset Vaikutukset kasvillisuuteen Mieslahden ja Pitkänperän kaivospiirien toiminta-alueilla sekä mahdollisesti kaivospiirin laajennusalueelle sijoitettavalla läjitysalueella (VE2) luonnontila muuttuu pitkälti metsävaltaisesta alueesta eriasteisesti rakennetuksi ympäristöksi. Alkuperäistä kasvillisuutta poistetaan kaivosalueelta, läjitysalueilta sekä uuden tielinjauksen alueelta. Kaivospiirien aluetta ei nykyisinkään voi pitää kovin luonnontilaisena, sillä metsätalouskäytössä olleella alueella on runsaasti avohakkuita ja kosteikot ovat lähes kauttaaltaan ojitettuja. Kaivospiirien alueella ei sijaitse luonnonsuojelulain (N:o 1096/ ), metsälain (N:o 1093/ ) tai vesilain (15 a ja 17 a ) mukaisia luonnon kannalta erityisen arvokkaita kohteita. Varsinaisen louhoksen alueella (nyk. koelouhoksen ympäristö) on avohakkuualueita ja Pitkäpuron ympärillä ojitusten muuttamaa kosteikkoa. Läjitysalueista hankevaihtoehdon VE1 osalta lännenpuoleisen läjitysalueen kohdalla on rinteen yläosissa mäntytaimikkoa ja alempana tuoretta kuusivaltaista kangasta ja paikoin korpikasvillisuutta. Idänpuoleisella läjitysalueella on laajalti avohakkuuta ja Heinimäen tilan luona havupuustoista tuoretta kangasta. Läjitysvaihtoehdon VE2 alueella on ojitettua räme- ja korpimuuttumaa (Rytisuon alue) ja mäntyvaltaista kangasmetsää. Pitkänpuron varrella on tällä hetkellä ojitettua kosteikkoa. Puro laskee Pitkänperänlahteen. Lahden matalassa poukamassa on järvikortteikkoa. Alueella ei ole sellaista huomioitavaa kasvillisuutta, jolle aiheutuisi vaikutuksia kaivoshankkeen vesienjohtamisjärjestelyistä.

61 55 Tielinjausvaihtoehdoista maastossa inventoitiin kasvillisuuden osalta linjaukset VE1 (VE ), VE2 ja VE4. Linjausten alueilta ei löydetty erityisen arvokkaita kohteita (kuten metsälaki-, luonnonsuojelulaki- tai vesilakikohteita) tai huomioitavien kasvilajien esiintymiä. Mineraalin alueelle kulkeva tielinjausvaihtoehto VE3 tarkasteltiin karttatarkasteluna. Linjaus kulkee suuren osan matkastaan olemassa olevan sähkölinjan vierellä. Lisäksi linjaus ylittää mm. Rytivaaran länsipuolisen metsäalueen sekä Huosiosuon ojitetun kosteikon. Kylmänpuron ylitystä ja sen kasvillisuusvaikutuksia on käsitelty luonnonsuojelu- ja Natura- alueiden yhteydessä. Vaikutukset luonnonsuojelukohteisiin, arvokkaisiin kallioalueisiin ja perinnemaisemiin Mieslahden kaivoshankealueen lähiympäristössä sijaitsee useita luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmien kohteita sekä arvokkaita kallioalueita ja perinnemaisemia. Taulukossa 10 on esitetty tiivistetysti hankevaihtoehtojen vaikutukset näihin kohteisiin. Taulukossa on esitetty lisäksi etäisyydet hankealueelta suojelu- ym. alueille. Vaikutukset Natura-alueille on esitetty erillisessä Natura-arvioinnissa (liite 15). Suurin osa huomioitavista alueista sijaitsee niin kaukana hankealueesta, ettei niille aiheudu vaikutuksia. Vaikutuksia ei aiheudu esim. Savirannantien pohjoispuolella sijaitseville kohteille, sillä tälle alueelle kohdistuu vain vesienjohtamisjärjestelyjä. Mölkän-Antinmäen-Antinsuon alueella sijaitseville yksityisille suojelualueille ei hankkeesta arvioida aiheutuvan vaikutuksia. Vesien luonnollinen virtaussuunta on alueella Antinmäeltä Pitkänperän kaivospiirin suuntaan, joten hankkeesta ei kohdistu suojelualueille vesistövaikutuksia. Läjitysvaihtoehdoista VE1 sijaitsee Pitkänperän kaivospiirin itäpuoliskossa alueella kulkevan metsätien itäpuolella, koillisen suuntaan viettävässä rinteessä. VE2 puolestaan sijaitsee Rytisuon alueella ja sen länsipuolella; tälle alueella lähinnä sijaitsevalta luonnonsuojelualueelta on matkaa useita satoja metrejä. Läjitysalueet on sovitettu uppoamaan hyvin kumpareiseen maastoon. Läjitysalueet sijoittuvat luonnonsuojelualueisiin nähden itä- ja kaakkoispuolella. Mallinnuksin havainnollistettuna (kuva 20) läjitysalueet eivät aiheuta merkittävää varjostusta Antinmäen alueella sijaitseville luonnonsuojelualueille. Pitkänperän kaivospiirin alue on länsiosastaan päällekkäinen Antinmäen kallioalueen (KAO110074) kanssa. Suunniteltu louhinta ei kuitenkaan ulotu kallioaluerajauksen alueelle, eikä sille kohdistu muitakaan toimenpiteitä. Sekä Mieslahden että Pitkänperän kaivospiirit sijoittuvat osin Antinsuon leton soidensuojeluohjelman alueen (SSO110373) rajauksen sisäpuolelle. Sekä hankevaihtoehdon VE1 että vaihtoehdon VE2 läjitysalueet sijaitsevat osittain soidensuojeluohjelman kohteen alueella. Soidensuojeluohjelman kohteelle hankkeesta aiheutuisi merkittäviä vaikutuksia, sillä hanke leikkaisi pois SSO-kohteen kaakkoisosan. Kainuun ympäristökeskuksesta (2008) saatujen, vanhojen inventointiaineistojen (tekijä tuntematon) mukaan soidensuojeluohjelman kohteella on lettokasvillisuutta ja kivennäismaita. Lettosuot ovat lähinnä lettorämeitä ja lettokorpia, sekä pienialaisia rinnelettojuotteja ja lähdelettoja. Lisäksi alueella on vähäisesti korpia ja rämeitä. Alueella esiintyy valkovuokkoa, jonka esiintymät ovat maamme pohjoisimpia ja osa niistä on kasvuympäristönsä (eutrofiset suot) osalta poikkeuksellisia. Lisäksi alueella on lehtokasvillisuuden ympäröimä lähdepuro. Puron alajuoksun ympäristö metsäautotien itäpuolelta on myöhemmin hakattu ja kasvaa nyt taimikkoa. Kylmänpuron laaksossa sijaitseville luonnonsuojelualueille kaivoshankevaihtoehdoista vaikutuksia voi aiheutua sekä läjitysalueesta (VE1) että kaivoshankkeen vesistöjärjestelyistä. Läjitysalue rajautuu itärajastaan yksityiseen luonnonsuojelualueeseen (Kylmäpuron laakso/autio YSA117876). Lisäksi alueelle Kylmänpuro/Tokola (YSA117901) on matkaa n. 50 m. Vaikutuksia Kylmänpuron alueelle on käsitelty tarkemmin erillisessä Natura-arvioinnissa

62 56 (liite 15). Siinä esitettyihin tuloksiin viitaten läjitysalue VE1 voi valmiina varjostaa jonkin verran idänpuoleista rinnettä. Varjostus keskittyy loppukesään ja myöhäiseen iltaan, jolloin valon määrä on muutenkin vähäinen. Läjitysalueen eristysojituksesta johtuen myös pintavalunta ja veden suotautuminen rinteelle estyy, mikä voi aiheuttaa kasvillisuuden jonkinasteista kuivumista. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti Kylmänpuron laakso/aution YSA-alueelle, joka rajautuu läjitysalueen reunalle. Taulukko 10. Hankevaihtoehtojen vaikutukset lähiympäristössä sijaitseviin luonnonsuojelualueisiin, suojeluohjelmien kohteisiin, arvokkaisiin kallioalueisiin ja perinnemaisemakohteisiin. 0 = vaikutuksia ei arvioida aiheutuvan (etäisyys hankealueelle tms.) X = suojelualue sijaitsee vaikutusalueella Alueen nimi Vaikutukset Ve0 Ve1 Ve2 Antinsuo/Uusitalon luonnonsuojelualue (YSA117865) Antinsuo/Rytivaara (YSA117879) Antinmäki Piilemä (YSA201679) Antinmäki/Rykölä (YSA202616) Antinmäki Yläpiilemä (YSA201640) Pieniantinmäen luonnonsuojelualue (YSA112600) Etäisyys hankealueelle Suojelualue rajautuu Pitkänperän kaivospiiriin. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 200 m. Pitkänperän kaivospiirin rajalle n. 130 m ja lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 400 m. Pitkänperän kaivospiirin rajalle n. 370 m. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 520 m. Pitkänperän kaivospiirin rajalle 550 m. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 820 m. Pitkänperän kaivospiirille 250 m. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 400 m. Pitkäperän kaivospiirin rajalle 380 m ja lähimmälle läjitysalueelle (VE1) n. 680 m. Kylmäpuron laakso/autio (YSA117876) 0 X X Läjitysalue (VE1) rajautuu luonnonsuojelualueen länsirajaan. Vesistöjärjestelyt Kylmänpuroa pitkin VE1 ja VE2. Kylmänpuro/Tokola (YSA117901) 0 X X Läjitysaluelle (VE1) n. 50 m. Vesistöjärjestelyt Kylmänpuroa pitkin VE1 ja VE2. Tololanmäen lehto/aho (YSA200309) Alue sijaitsee Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella. Tololanmäen lehto (LHO110362) - 2 osa-aluetta Alue sijaitsee Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella. Antinsuon letto (SSO110373) 0 X X Alue sijaitsee osittain molempien kaivospiirien alueilla. Läjitysalueet VE1 ja VE2 sijaitsevat osittain SSO-alueen päällä. Antinmäen kallioalue (KAO110074) Pitkäperän kaivospiiri leikkaa hieman kallioalueen itäosaa. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE2) n. 190 m. Matokallio-Kylmänpuronkalliot (KAO110077) Kallioalueet Savirannantien pohjoispuolella. Sarvikangas (KAO110079) Pitkänperän kaivospiirin rajaan n. 1,8 km. Pieniantinmäen niitty Pitkänperän kaivospiirin rajaan n. 680 m. Rytimäen metsälaitumet Mieslahden kaivospiirin rajaan n. 380 m. Etäisyys lähimmälle läjitysalueelle (VE2) n. 200 m. Taulukossa 11 on esitetty tielinjausvaihtoehtojen vaikutukset suojelualueisiin. Suurin osa suojelu- ym. alueista sijaitsee niin kaukana hankealueesta, ettei niille aiheudu vaikutuksia uusista tielinjauksista. Kylmänpuron ylityskohdalle rakennetaan rumpu (vaihtoehdot VE1.1, VE1.2, VE1.3, VE4). Ylityskohdan alapuolella (pohjoispuoli) sijaitsee kaksi yksityistä suojelualuetta (Kylmäpuron laakso/autio YSA117876, Kylmänpuro/Tokola YSA117901). Kylmänpuro kulkee alueella yhdessä selkeässä uomassa, joten rumpuratkaisu on helposti toteutettavissa eikä tiehankkeen toteuttaminen muuta puron vesitaloutta. Kylmänpuron ylityskohdan alueella rinteet on molemmin puolin avohakattu, joten alueelle ei tarvita uutta maastokäytävää, joka muuttaisi alueen valaistusoloja. Perinnemaisemakohteista tielinjausvaihtoehto VE3 kulkee n. 80 m Rytimäen metsälaidunten alueen itäpuolella. Tielinjan alueella on tälläkin hetkellä avoin maastokäytävä, sähkölinja, jonka itäpuolelle uusi tielinjaus sijoittuisi.

63 57 Paltamo-Kajaani maantien itäpuolella sijaitsevat yksityinen suojelualue Tololanmäen lehto/aho (YSA200309) sekä lehtojensuojeluohjelman kohde Tololanmäen lehto (LHO110362). Maantietä on tällä alueella tarkoitus leventää itäpuolelta niin, että uuden tien kohdalle tehdään väistötilaa (VE1.1, VE1.2, VE1.3). Levikkeeltä on matkaa noin 50 m lehtojensuojeluohjelman kohteelle ja yksityiselle suojelualueelle. Levikehankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia suojelualueille. Kaikki vaihtoehtoiset tielinjaukset kulkevat kaivospiirin sisällä Antinsuon leton soidensuojeluohjelman alueen (SSO110373) itäreunalla. Tällä alueella olemassa olevaa kasvillisuutta poistetaan tielinjauksen alta. Taulukko 11. Tielinjausvaihtoehtojen vaikutukset hankealueen lähiympäristössä sijaitseviin luonnonsuojelualueisiin, suojeulohjelmien kohteisiin, arvokkaisiin kallioalueisiin ja perinnemaisemakohteisiin. 0 = vaikutuksia ei arvioida aiheutuvan (etäisyys hankealueelle tms.) X = suojelualue sijaitsee vaikutusalueella Vaikutukset Alueen nimi Ve1.1 Ve1.2 Ve1.3 Ve2 Ve3 Ve4 Antinsuo/Uusitalon luonnonsuojelualue (YSA117865) Antinsuo/Rytivaara (YSA117879) Antinmäki Piilemä (YSA201679) Antinmäki/Rykölä (YSA202616) Antinmäki Yläpiilemä (YSA201640) Pieniantinmäen luonnonsuojelualue (YSA112600) Kylmäpuron laakso/autio (YSA117876) X X X 0 0 X Kylmänpuro/Tokola (YSA117901) X X X 0 0 X Tololanmäen lehto/aho (YSA200309) X X X Tololanmäen lehto (LHO110362) - 2 osa-aluetta X X X Antinsuon letto (SSO110373) X X X X X X Antinmäen kallioalue (KAO110074) Matokallio-Kylmänpuronkalliot (KAO110077) Sarvikangas (KAO110079) Pieniantinmäen niitty Rytimäen metsälaitumet X Huomioita Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Etäisyys lähimmälle tielinjaukselle (VE4) 360 m. Kylmänpuron ylitys tielinjauksissa. Etäisyys lähimmälle tielinjaukselle (VE4) n. 100 m. Kylmänpuron ylitys tielinjauksissa. Alue Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella. Väistötilan rakentaminen tien varteen (VE1) n. 50 m etäisyydelle alueesta. Alue Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella. Väistötilan rakentaminen tien varteen (VE1) lähimmillään n. 50 m etäisyydelle alueesta. Tielinjaus kulkee kohteen itäreunalla (kaivospiirin sisälle ulottuva alue) Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kallioalueet Savirannantien pohjoispuolella. Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Kohteen lähiympäristöön ei sijoitu tielinjausvaihtoehtoja Etäisyys lähimmälle tielinjaukselle (VE3) n. 80 m. Tielinjan alueella on nykyään sähkölinja.

64 58 Vaikutukset uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymiin Hankealueen ympäristössä on runsaasti uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien esiintymiä. Seuraavassa lajeista on käsitelty ne, joilla on esiintymiä hankkeen teoreettisella vaikutusalueella. Näiden lajien esiintymien sijainnit on esitetty liitteen 14 kartalla. Kainuun ympäristökeskuksen toivomuksesta lajeja ei ole eritelty kartalle. Viranomaiskäyttöön on laadittu erillinen karttaesitys. Selvitysalueella esiintyy kahta tiukasti suojeltua ja ultraemäksiselle serpentiniittikallioperälle ominaista kasvilajia serpentiinipikkutervakkoa Lychnis alpina var. serpentinicola ja kainuunnurmihärkkiä Cerastium fontanum subsp. vulgare var kajanense. Erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltua ja erityisesti suojeltaviin lajeihin kuuluvaa kainuunnurmihärkkiä esiintyy ainoastaan Paltamon alueella. Lajilla on runsaasti esiintymiä Mieslahden seudulla. Kainuunnurmihärkin esiintymiä on kartoitettu tarkasti viime vuosina. Koska kaikista esiintymistä ei ollut käytössä sijaintitietoja, on liitekartta 14 todennäköisesti lajin osalta epätäydellinen. Tietojen perusteella yksi hankealueen läheisyydessä sijaitseva kainuunnurmihärkin esiintymä on häviämisvaarassa Mineraalin louhoksen täyttö- ja maisemointitoimien takia. Serpentiinipikkutervakko on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Lisäksi laji kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Serpentiinipikkutervakolla on seudulla runsaasti tiedossa olevia esiintymiä, joista osa sijaitsee Mineraalin louhosmontun ympäristössä. Mineraalin louhoksen täytössä tuhoutuu hyvin todennäköisesti kaksi nykyisen louhosmontun ympäriltä tiedossa olevaa serpentiinipikkutervakkoesiintymää. Luonnonsuojelulain 47 :n mukaan erityisesti suojeltavan lajin (mm. kainuunnurmihärkki, serpentiinipikkutervakko) säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 47 :ssä säädetystä rauhoitussäännöksestä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Rauhoitetulla soikkokaksikolla Listera ovata on kolme tiedossa olevaa esiintymää hankealueiden tuntumassa. Esiintymistä yhden, Pitkäperän kaivospiirissä sijaitsevan esiintymän kasvupaikka saattaa kuivahtaa ja muuttua läjitysalueen VE1 eristysojan kuivattavan vaikutuksen takia. Silmälläpidettävällä ja Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvalla vienansaralla Carex atherodes on useita esiintymiä Kylmänpuron varrella. Kylmänpuroa ympäröivä letto voi kuivahtaa puron länsipuoleiselta osalta läjitysalueen VE1 rakentamisen aiheuttaman pintavalunnan ja suotovesien vähenemisen takia. Aivan puron rannoille merkittyjen esiintymien kasvupaikat pysynevät kuitenkin suotuisina, mikäli Kylmänpuroon ohjataan korvaavaa vettä läjitysalueen eteläpuolelta. Alueellisesti uhanalaisella ja rauhoitetulla valkovuokolla Anemone nemorosa on Mieslahden seudulla useita esiintymiä, joista osaa ei todennäköisesti ole dokumentoitu. Laji esiintyy Kainuussa harvinaisena levinneisyytensä pohjoisrajoilla (Hämet-Ahti ym. 1998). Valkovuokon esiintymiä on havaittu mm. Rytisuolla, Antinmäen alueella (SSO-ohjelman julkaisematon lähde), Savirannantien pohjoispuolella (havainto Sari Ylitulkkila) ja myös laajenevan louhosmontun alueella (havainto Juha Parviainen). Valkovuokkoesiintymistä tulevat häviämään kaivoksen alueella sijaitsevat esiintymät sekä sivukiven läjitysvaihtoehdossa VE2 Rytisuolla sijaitsevat esiintymät. Muiden huomioitavien lajien esiintymille ei hankkeella arvioida olevan vaikutuksia. Hankkeella ei ole vaikutuksia myöskään luontodirektiivin liitteeseen II kuuluvan lajin esiintymille.

65 59 Vaikutukset eläimistöön Eläimistövaikutuksista merkittävimmät kohdistuvat liito-oravaan ja sen elinympäristöihin. Lajin esiintymisen kannalta keskeisimpiä alueita ovat Heinimäen peltoalueiden reunakuusikot. Lajin havaitut esiintymät sijoittuvat yhtenäisille kuusivaltaisille metsäkuvioille jatkuen aivan hakkuiden reunamille saakka. Toisaalta Kylmänpuron kuusikko sekä sen itäpuoleiset metsäkuviot ovat liito-oravan potentiaalisia tai todettuja esiintymisalueita. Mineraalissa on lisäksi yksittäinen liito-oravaesiintymä. Lajin esiintymien kannalta keskeisintä on yhtenäisen puulajisuhteiltaan sopivan puuston säilyminen alueella. Myös metsäkuvioiden yhtenäisyys ja kuvioiden välisten puustoyhteyksien säilyminen ovat tärkeitä lajin esiintymisen kannalta. Suunniteltu sivukiven läjitysalue 1 sijoittuu Heinimäen itäpuolelle osittain nykyisten liito-oravan elinalueiden päälle. Tämä supistaa lajin elinaluetta. Liito-orava kykenee elämään myös ihmistoiminnan vaikuttamilla alueilla, mikäli lajin kannalta suotuisaa elinympäristöä säilyy riittävästi. Mikäli elinalueet supistuvat voimakkaasti ja esim. puulajisuhteet ja metsäkuvioiden väliset kulkuyhteydet heikkenevät merkittävästi, liito-oravan esiintyminen hankealueen välittömässä läheisyydessä voi olla uhattuna. Muiden lajien osalta hankkeen eläimistövaikutukset jäävät pääosin vähäisiksi ja paikallisiksi. Maansiirto- yms. rakennustyöt aiheuttavat paikallisesti merkittäviä muutoksia eläimistön elinoloihin, mutta ne kohdistuvat kokonaisuudessaan varsin suppealle alueelle. Alueen metsät ovat suurimmaksi osaksi metsätalouskäytössä ja metsiä on käsitelty lähes koko suunnittelualueella. Muutokset elinympäristössä heijastuvat jo nykyisin mm. alueen lintulajistossa. Suunniteltujen tielinjausten vaikutukset kohdistuvat niin ikään pääasiassa liito-oravaan. Heinisuon-Heinimäen alueelle esitetyistä tievaihtoehdoista ainoastaan vaihtoehto VE4 sijoittuu todettujen liito-oravan elinalueiden ulkopuolelle. VE4 kulkee muiden tielinjavaihtoehtojen tavoin Kylmänpuron kuusikkokuvion läpi. Tievaihtoehto VE1.3 suuntautuu Kylmänpuron itäpuolella suoraan nykyiselle yleiselle tielle ja kulkisi nykyisen liito-oravan asuttaman tienreunakuusikon läpi. Kyseinen tievaihtoehto ei kuitenkaan aiheuttaisi muutoksia Heinisuon eteläpuoleisille liito-oravan esiintymisalueille. Vaihtoehtoihin VE1.1 ja VE1.2 liittyvät tiejärjestelyt muuttaisivat nykyistä tielinjaa siten, että uusi tie kulkisi Heinisuon poikki ja edelleen itään nykyiselle tielinjalle liito-oravan asuttaman kuusikon läpi. Toisaalta vaihtoehtojen VE1.1 ja VE1.2 seurauksena liikenne vähenisi nykyisellä tielinjalla Heinisuon eteläpuoleisen liito-oravan elinalueen välittömässä ympäristössä liikenteen suuntautuessa uudelle tielinjaukselle. Tielinjausten vaikutusalueella olevilla liito-oravan elinalueilla ei todettu v inventoinnin yhteydessä lajin pesäpaikkoja. Hankkeen sekä siihen liittyvien tiejärjestelyjen vaikutuksia liito-oravan elinalueisiin ja lajin esiintymiseen alueella voidaan lieventää huomioimalla lajin elinympäristövaatimukset. Lajin kannalta keskeistä on kuusikkovaltaisten sekametsien säilyminen alueella sekä metsäkuvioiden yhtenäisyys ja niiden välisten puustoyhteyksien säilyminen. 6.7 Vaikutukset Natura alueisiin Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Luonnonsuojelulain ( /1096) 65 :ssä säädetään, että jos hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura 2000 verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on verkostoon sisällytetty, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava nämä vaikutukset asianmukaisella tavalla. Luonnonsuojelulain 66 :ssä on säädetty, ettei viranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos em. arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai

66 60 suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Suojeluperusteina olevia luonnonarvoja merkittävästi heikentävällekin hankkeelle on kuitenkin mahdollista myöntää lupa taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelma, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli Natura-alue on perustettu luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin tai liitteessä II tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan lajin suojelemiseksi, on lisäedellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Tässä tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Natura-arvioinnin tarveselvitys Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin lähiympäristössä sijaitsee neljästä osa-alueesta koostuva Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon (FI ) Natura 2000 alue, jonka suojeluperusteet on esitetty luvussa 5.6. Natura-alue koostuu neljästä osa-alueesta, joiden sijainnit on esitetty liitteen 15 kartalla. Taulukoissa 12 ja 13 on esitetty tiivistetysti Natura-arvioinnin tarve osa-alueittain hankevaihtoehtojen sekä tielinjausvaihtoehtojen osalta. Taulukko 12. Kaivoshankkeen vaikutustarkastelu Natura-alueen osa-alueisiin (Natura-arvioinnin tarveselvitys) 0 = vaikutuksia ei arvioida aiheutuvan X = merkittävän heikentävän vaikutuksen mahdollisuutta tarkasteltava Vaikutukset Osa-alue Ve0 Ve1 Ve2 Antinmäki Matokallio Kylmänpuro 0 X X Hevossuo Huomioita Pitkäperän kaivospiiri rajautuu Natura-alueeseen. Etäisyys läjitysalueelle VE1 n. 200 m ja läjitysalueelle VE2 n. 450 m. Savirannan tien pohjoispuolelle kohdistuu ainoastaan vesienjohtamisjärjestelyjä. Niillä ei vaikutuksia Matokallion alueelle. Etäisyys läjitysaluelle (VE1) n. 50 m. Vesien johtaminen Kylmänpuroa pitkin VE1 ja VE2. Hevossuo sijaitsee Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella. Alueelle ei kohdistu vaikutuksia. Taulukko 13. Tielinjausvaihtoehtojen vaikutustarkastelu Natura-alueen osa-alueisiin (Natura-arvioinnin tarveselvitys) 0 = vaikutuksia ei arvioida aiheutuvan X = merkittävän heikentävän vaikutuksen mahdollisuutta tarkasteltava Vaikutukset Osa-alue Ve1.1 Ve1.2 Ve1.3 Ve2 Ve3 Ve4 Huomioita Antinmäki Matokallio Kylmänpuro 0 0 X 0 0 X 0 0 X X Etäisyys tielinjauksille n. 450 m. Tielinjaukset kaivospiirin alueella. Sijaitsee Savirannantien pohjoispuolella. Alueelle ei tiejärjestelyjä. Kylmänpuron ylityskohta n. 100 m Natura-rajauksen eteläpuolella. Hevossuo Sijaitsee Paltamo-Kajaani -maantien itäpuolella.

67 61 Natura-arvioinnin tarveselvityksessä todettiin Hevossuon ja Matokallion osa-alueiden sijaitsevan alueilla, joille ei kohdistu toimenpiteitä eikä vaikutuksia. Mölkän (Antinmäen) osaalueen rajaus on yhtäläinen Mölkän alueella sijaitsevien yksityisten suojelualueiden yhteisrajauksen kanssa. Mölkän alueen osalta on suojelualueiden yhteydessä todettu, ettei hankkeella ole vaikutuksia suojelualueiden/natura-alueen vesitalouteen (vesien virtaussuunta suojelualueilta kaivospiirien suuntaan). Lisäksi on todettu läjitysalueiden VE1 (lännenpuoleinen) ja VE2 sijaitsevan rinteissä niin, ettei niistä aiheudu merkittävää varjostusta suojelualueille/natura-alueelle. Hevossuon, Matokallion ja Mölkän osa-alueiden Naturasuojeluperusteille ei siten arvioida aiheutuvan hankkeesta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Kylmänpuron osa-alueen osalta arvioitiin olevan mahdollista, että hankkeella olisi merkittäviä heikentäviä vaikutuksia osa-alueen suojeluperusteisiin. Vaihtoehdon VE1 idänpuoleinen läjitysalue sijoittuu n. 50 metrin ja Kylmänpuron ylityskohta n. 100 m etäisyydelle Natura- Tämän osa- alueesta. Lisäksi vesienjohtamisjärjestelyjä suunnitellaan Kylmänpuroa pitkin. alueen osalta on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi, josta Kainuun ympäristökeskus antaa erillisen lausuntonsa luonnonsuojelulain 65 2 momentin mukaan. Natura-arviointi on esitetty erillisessä raportissa (liite 15) Vaikutukset Kylmänpuron Natura-alueeseen Kylmänpuron Natura-arvioinnista on laadittu erillinen raportti, joka on liitteessä 15. Arvioinnin lähdeaineistona käytettiin Kylmänpuron osa-alueelta olemassa olevaa inventointiaineistoa, uhanalaisrekisterin tietoja sekä tätä hanketta varten laadittua materiaalia. Natura-arviointi laadittiin aineiston perusteella eri alojen asiantuntijoiden tekemänä arviona. Natura-arvioinnissa arvioitiin hankkeen vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin sekä mietittiin vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. Antinmäen-Kylmänpuron-Hevossuon Natura 2000 alueen suojeluperusteina olevat yhdeksän luontotyyppiä (joista kaksi priorisoituja luontotyyppejä) ja kaksi luontodirektiivin liitteen II lajia on esitetty luvussa 5.6. Suojeluperusteista Kylmänpuron osa-alueella esiintyi neljää luontotyyppiä (puustoiset suot, lehdot, letot, pikkujoet ja purot). Natura-arvioinnissa todettiin, että läjitysalueen VE1 rakentamisesta johtuvasta valumavesien ja suotovesien vähentymisestä Kylmänpuron laakson länsireunalla voi aiheutua heikentäviä vaikutuksia puustoisten soiden, lehtojen ja lettojen luontotyypeille. Vaikutukset voivat näkyä kasvillisuuden jonkinasteisena kuivumisena. Myös pikkujokien ja purojen luontotyypille (Kylmänpuro) arvioitiin voivan aiheutua heikentäviä vaikutuksia sekä valuma-al ueen pienentymisestä että lievennystoimenakin esitetystä lisäveden johtamisesta puroon. Minkään luontotyypin osalta heikentäviä vaikutuksia ei arvioitu merkittäviksi, sillä vaikutusalueella sijaitsevien luontotyyppien pinta-alat ovat suhteellisen pieniä verrattaessa niitä vastaavien luontotyyppien kokonaispinta-aloihin koko Natura-alueella. Kylmänpuron uomaan mahdollisesti johdettavan lisäveden aiheuttaman virtaaman lisääntymisen arvioitiin mahtuvan luonnonvaihtelun rajoihin. Kokonaisuudessaan Mieslahden kaivoshankkeen arvioitiin vaikuttavan Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueeseen vähäisen kielteisesti. Läjitysalueen VE1 aiheuttamasta varjostuksesta tai uuden tielinjauksen (VE1.1, VE1.2, VE1.3, VE4) rakentamisesta ei arvioitu aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueelle. 6.8 Jätteiden ja sivutuotteiden vaikutukset Toiminnan luonteesta johtuen kaivoksella syntyvä jätemäärä on verrattain vähäinen. Kyseeseen tulee lähinnä pienimuotoinen talousjäte (työntekijöiden talousjäte yms.), joka toimitetaan

68 62 kunnallisen jätehuollon käsiteltäväksi. Syntyvä ongelmajäte on lähinnä työkoneiden huoltoon liittyvää öljy- ja suodatinjätettä sekä akkuja, joiden määrät ovat vähäisiä. Tuotantotoiminnasta syntyy myös huomattava määrä sivukiviä ja ylijäämämaita, joiden läjitys vaatii huomattavia maa-alueita. Sivukivien ja ylijäämämaiden välitön vaikutusalue rajoittuu kaivosalueelle. Sivukiven läjityksestä voi syntyä suotovesiä, jotka heikentävät kaivosalueen pohja- ja pintavesien laatua ja käsitellään tarvittaessa kohdassa 2.6 kuvattujen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainituista syistä johtuen tarkastelualue on rajattu kaivosalueelle. Sivukivet Malmin louhinnan ohella syntyy väistämättä huomattava määrä sivukiviä, jotka varastoidaan kaivosalueelle. Osin syntyvällä sivukivellä täytetään Jormuan eli Mineraalin vanha avolouhos. Mondo Minerals Oy tuotteistaa Sotkamossa sivukivenä louhittavaa kiilleliusketta nykyisin murskaamalla kiveä tienpito- ja rakennusmateriaaliksi. Kiveä murskataan noin t vuodessa, ja se menee sekä omaan käyttöön että lähiympäristön kohteisiin. Tulevaisuudessa hyötykäyttö on suunniteltu nostettavaksi tasolle t vuodessa. Myös Mieslahden tuotantotoiminnassa syntyviä hyötykäyttökelpoisia sivukiviä aiotaan käyttää hyväksi kaivosalueen maarakentamisessa. Myös hyötykäyttöä muualla lähiympäristössä pyritään selvittämään tulevaisuudessa. Ylijäämämaat Poistettavat maa-ainekset läjitetään väliaikaisesti ja niitä hyödynnetään sivukiven läjitysalueen pintarakenteisiin. Näin ollen merkittäviä pysyviä ylijäämämaiden läjitysalueita ei tarvita. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Sivukivien läjitykseen liittyen on laadittu ympäristökelpoisuusselvitys. Ympäristökelpoisuuden ja hyötykäyttöpotentiaalin arvioinnissa voidaan lisäksi käyttää Mondo Minerals Oy:n kaivosten sivutuotteiden käyttöselvitystä ( ), jossa mm. Mieslahden hankealueen kiviä on tutkittu. Ympäristökelpoisuusselvityksen perusteella arvioidaan sivukiven läjitysvaihtoehtoja ja mahdollisesti syntyvän suotoveden laatua ja käsittelytarvetta. Sulfidipitoisten kivilajien liukenemiskäyttäytymisen arviointiin liittyy aina huomattavia epävarmuuksia johtuen siitä, että sulfidihapettuminen käynnistyy pitkän ajan kuluessa monen eri tekijän vaikuttaessa hapettumis- ja rapautumisnopeuteen. Liukoisuutta ei voida luotettavasti testata tavanomaisilla liukoisuustestimenetelmillä vaan arvioinnissa joudutaan turvautumaan käytettävissä olevaan tietoon kivilajien mineralogiasta ja rapautumisympäristöstä. Mieslahden tapauksessa arvioinnin luotettavuutta parantaa se, että alueella on jo olemassa vanha koelouhos, jonka vedenlaatuanalyysien perusteella voidaan arvioida myös läjitettävän sivukiven suotovesien laatua pitkällä aikavälillä. Jätteiden ja sivutuotteiden vaikutukset GTK:n ympäristökelpoisuusselvitys on laadittu hyödyntäen Mieslahden esiintymän sivukivien mineralogista ja kemian analyysitietoa. Sulfidimineraaleja (lähinnä rautasulfideja) tavataan eniten kloriittiliuskeessa (9 %) ja epäkurantissa talkkimalmissa (3 %). Muissa kivissä sulfidimineraalien määrä on alhainen ( 1 %). Nikkeli-, arseeni- ja antimonisulfidien osuus sulfidimineraalien kokonaismäärästä on pieni. Epäkurantti talkkimalmi ja serpentiniitti sisältävät runsaasti neutralointikykyisiä karbonaattimineraaleja, mistä syystä niiden neutralointikyky on erittäin hyvä. Neutralointipotentiaalin (NP) suhde haponmuodostuspotentiaaliin (AP) on näissä kivissä yli 4/1.

69 63 Emäksinen vulkaniitti ja gabro voidaan luokitella heikosti happoa muodostaviksi kiviksi NP/AP- suhteen ollessa 2/1. Kloriittiliuskeen NP/AP-suhde on 1/1, eli kivi voidaan luokitella happoa muodostavaksi. Kloriittiliuske sisältää nikkeliä n. 170 mg/kg. Haponmuodostuspotentiaalista johtuen nikkelin liukenevuusriski vaihtelee heikosta kohtalaiseen riippuen läjitysolosuhteista. Epäkurantissa talkkimalmissa ja serpentiniitissä nikkelipitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia mutta kivilajien neutralointikyvystä johtuen nikkelin ja muiden metallien liukenemisriski on alhainen. Rapautumisreaktioissa näistä kivilajeista mahdollisesti vapautuvat metallit saostuvat näin ollen osin läjitysalueelle, eikä suotovesissä todennäköisesti esiinny haitallisia metallipitoisuuksia. Emäksisen vulkaniitin ja gabron rautasulfidipitoisuudet ovat alhaisia, samoin haitta-aineiden liukoisuusriski on vähäinen. Serpentiniittiä voidaan pitää osittain ympäristökelpoisena kivenä esim. maarakennuksessa. Muiden kivilajien ympäristökelpoisuus on heikompi johtuen korkeahkoista haittaainepitoisuuksista. Haitta-aineiden liukoisuusriski on kuitenkin em. syistä johtuen vähäinen lukuun ottamatta kloriittiliusketta. Louhostäyttöä suositellaan parhaimmaksi läjitystekniikaksi rautasulfidipitoisille kloriittiliuskekiville. Louhostäyttöön on suositeltavaa läjittää liuskekivien ohella myös karbonaattipitoisia neutraloivia kiviä. Kaivostoiminnan päätyttyä sulfidipitoinen kivitäyttö voidaan jättää louhokseen nousevan pohjaveden alle, mikä hidastaa edelleen sulfidien hapettumista kivissä ja louhosseinämissä. Mikäli kloriittiliuskeita läjitetään maanpäällisille läjitysalueille yhdessä karbonaattipitoisen epäkurantin talkkimalmin ja/tai muiden sivukivien kanssa, suositeltavaa on valita alue, jossa läjityksen maapohja on heikosti vettä läpäisevää. Mieslahden koelouhosten vedenlaatuanalyysien perusteella voidaan suotovesien nikkelipitoisuuden pitkällä aikavälillä arvioida olevan muutamia satoja µg/l. Nykyisistä koelouhoksista havaitut pitoisuudet ovat pääosin olleet tasolla µg/l, joskin havaittu enimmäispitoisuus on ollut lähes 6 mg/l. Arseenipitoisuudet ovat enimmillään olleet hieman yli 200 µg/l. Havaitut pitoisuudet ovat pienentyneet jopa sadasosaan alapuolisissa puroissa ja ojissa. Koelouhoksista havainnoitu veden laatu ilmentää kivilajien suhteellisen alhaista hapontuottokykyä ja metallien liukenevuutta. Useilla sulfidipitoisten kivilajien alueilla vastaavat louhos/suotovesistä havaitut pitoisuudet ovat huomattavasti, jopa useita kertaluokkia, korkeammalla tasolla. Nollavaihtoehdossa jätteitä/sivutuotteita ei synny lainkaan vaan tilanne säilyy nykyisenkaltaisena. Hankevaihtoehtojen 1 ja 2 osalta syntyvät jäte- ja sivutuotemäärät ovat kaivoksen elinkaaren aikana käytännössä yhtä suuret. Erona on lähinnä se, että suuremman tuotantomäärän mukaisessa vaihtoehdossa (VE2) jätteet ja sivutuotteet syntyvät lyhyemmän ajanjakson kuluessa. VE2 sivukiven läjitysalueet voidaan peittää aiemmin, mikä vähentää suotovesimääriä ja voi jossain määrin parantaa suotovesien laatua. Toisaalta jos läjitysalueita maisemoidaan jatkuvasti toiminnan aikana, ei em. seikalla ole juuri merkitystä vaan vaikutukset ovat molemmissa vaihtoehdoissa likimain samankaltaiset. Pintavesivaikutukset pyritään kaikissa vaihtoehdoissa minimoidaan hallittujen vesienkäsittelyratkaisujen avulla. Pohjavesien osalta vaikutuksia voidaan hallita lähinnä läjitysalueen sijoittelulla maaperän kannalta optimaalisille alueille sekä myöhemmässä vaiheessa maisemointi- ja peittoratkaisujen avulla. Molempien hankevaihtoehtojen osalta läjitysalueille on olemassa kaksi vaihtoehtoista ratkaisua. Pitkällä aikavälillä läjitysalueiden sijaintia merkittävämpänä voidaan pitää sivukiven hallittua läjittämistä siten, että haponmuodostuskykyä omaavat kivet sijoitetaan neutralointikykyä omaavien kivilajien yhteyteen, mikä vähentää läjityksestä aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

70 64 Pohjavesivaikutusten kannalta voidaan parhaana vaihtoehtona pitää sivukivien sijoittamista yhdelle läjitysalueelle louhoksen lounaispuolelle Rytimäen alueelle. Tällöin pohjavesivaikutukset keskittyisivät selkeästi yhdelle pohjaveden valuma-alueelle ja lisäksi esitetyllä läjitysalueella maaperä koostuu osin turpeesta, jolla arvioidaan olevan suhteellisen alhainen vedenläpäisevyys. Lisäksi turvekerrokset tyypillisesti pidättävät suuren osan suotovesiin liuenneista haitta-aineista. Vaikutusten merkittävyys Alueen pohjavesiolosuhteista johtuen sivukiven läjitysalueiden suotovesien vaikutukset rajautuvat pienelle alueelle läjitysalueiden alapuoliseen maaperään ja välittömään lähiympäristöön, eikä niillä katsota olevan suurta merkitystä suhteessa muihin hankkeesta aiheutuviin vaikutuksiin. Kaivosalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei hyödynnetä pohjavettä talousvesikäytössä siten, että läjitys- tai kaivostoiminnasta aiheutuisi merkittävää haittaa ko. toiminnalle. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää seuraamalla riittävästi louhittavan sivukiven laatua ja sijoittamalla kivilajijakeet tarkoituksenmukaisesti siten, että potentiaalisia haittavaikutuksia aiheuttava kloriittiliuske sijoitetaan neutralointikykyä omaavien kivilajien yhteyteen. Kun läjitysalueella syntyvät suoto- ja valumavedet kerätään ja käsitellään kohdassa 2.6 esitetyllä tavalla, voidaan varmistaa, että haittavaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi. 6.9 Melu- ja tärinävaikutukset Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Ääni havaitaan kuuloaistin avulla. Ärsyke saapuu korvaan ilman välityksellä, mistä johtuen tärkein äänen muoto on ilmaääni eli ilmassa esiintyvä paineen vaihtelu. Ääni etenee aaltoliikkeenä, eli ilmamolekyylit eivät kulje ääniaallon mukana vaan värähtelevät äänilähteen tahdissa paikoillaan. Ääniaalto heikkenee ja muuntuu edetessään, mistä johtuen korvan tärykalvolle saapuva aaltoliike on aina erilaista kuin äänilähteen värähtely. Äänen aallonpituus vaikuttaa sen etenemiseen siten, että mitä pitempi aallonpituus äänellä on, sitä paremmin ääniaalto pystyy etenemään ts. matalat äänet kuuluvat kauemmas kuin korkeat. Jotta ilman paineen vaihtelu havaitaan äänenä, tulee vaihtelun taajuuden olla riittävän suuri, noin 16 kertaa sekunnissa eli 16 hertsiä (Hz). Taajuuden kasvaessa hyvin suureksi, yli Hz, ääni muuttuu ultraääneksi, jota ihminen ei kuule. Äänen kuuleminen edellyttää myös, että ilmassa esiintyvien paine-erojen tulee olla riittävän suuria (vähintään 0,00002 Pa). Äänen paine ilmaisee äänen voimakkuuden, joskin normaalisti äänen voimakkuuden mittana käytetään yhden neliömetrin pinta-alalle kohdistuvaa äänitehoa eli äänen intensiteettiä (W/m 2 ). Ihmisen kuuloalue on hyvin laaja. Lisäksi intensiteetin moninkertaistuessa kuulohavainnon muutos on aina samansuuruinen, mistä syystä äänen voimakkuus ilmoitetaankin suhteellisella (logaritmisella) asteikolla desibeleissä (db). Havaittua melua tavallaan verrataan alimpaan ihmiskorvan aistimaan äänitasoon. 10 db:n melu tarkoittaa siten, että äänienergia on kymmenkertaistunut tähän lähtötasoon verrattuna. Sen sijaan äänekkyysaistimuksena vastaava lisäys tietää äänekkyyden kaksinkertaistumista. Ympäristömelulla tarkoitetaan terveydelle haitallista, ympäristön viihtyisyyttä merkittävästi vähentävää tai työntekoa merkityksellisesti haittaavaa ääntä tai tärinää. Melu vaikuttaa ihmisten terveyteen aiheuttaen mm. kuulovaurioita, unihäiriötä sekä verenkiertoelimistön

71 65 toimintahäiriöitä. Melusta aiheutuvia välillisiä vaikutuksia ovat esim. väsyneisyys sekä mielialan ja suorituskyvyn lasku. Suomessa melusta säädetään ympäristönsuojelulaissa (YSL 86/2000 ja sen muutos 459/2004). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ympäristömeludirektiivi) tuli voimaan Direktiivin tavoitteena on määritellä yhteisölle yhteinen toimintamalli, jonka avulla voidaan välttää, ehkäistä tai vähentää ympäristömelulle altistumisen haittoja, joiksi katsotaan myös melun häiritsevyys. Kansallisesti Suomen sisällä tapahtuvissa omissa hankkeissa käytetään voimassa olevia suomalaisia säädöksiä ja ohjeita melutason ohjearvoista (Valtioneuvoston päätös 993/1992)) Melulle tyypillinen ominaisuus on sen häiritsevyys. Tästä aiheutuu se, että melun määrittäminen pelkästään fysikaalisesti (mittaamalla) on mahdotonta. Äänien häiritsevyyteen vaikuttavat voimakkuuden ja muiden fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi mm. kuulijan herkkyys, asennoituminen äänilähdettä kohtaan ja aikaisemmat kokemukset. Edes ääntä, joka saattaa vahingoittaa terveyttä, ei aina koeta häiritseväksi. Ympäristömelua arvioitaessa äänen voimakkuutta käyttäen voidaan kuitenkin määritellä alue, jolla ääni saa helposti meluominaisuuksia. Ympäristömelun arvioimiseen voidaan käyttää joko melutasojen mittaamista tai laskentaa taikka näiden yhdistelmiä. Mittaamisella saatu tulos kuvaa kyseisellä paikalla mittausaikana vallinnutta melua. Laskentamalleja käytetään puolestaan silloin, kun: - melulähdettä ei ole vielä rakennettu - halutaan arvioida tulevaisuuden melutilanteita - halutaan vertailla melutasoon vaikuttavia erilaisia tekijöitä - melutilanne on selvitettävä laajalla alueella tai mittaaminen on vaikeaa tai mahdotonta Meluvaikutusten tarkastelualue on rajattu kaivoksen lähiympäristöön sekä kuljetusreittien varrelle valtatielle 5 saakka. Tarkasteluun on otettu kolme potentiaalista kuljetusreittivaihtoehtoa, joista kaksi yhdistyy valtatielle 22 ja yksi valtatielle 5. Vertailun vuoksi on mallinnettu myös nykytilanne, jossa taustamelua mallinnettaessa on otettu huomioon hankealueella kulkevien teiden liikennemäärät huomioiden myös raskaan liikenteen määrä. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Tuotantotoiminnasta ja malmin louhinnasta aiheutuvia meluvaikutuksia on mallinnettu CadnaA melumallinnusohjelmistolla soveltaen pohjoismaista teollisuus- ja tieliikenteen melumallia. Mallin käyttö meluvaikutusten arvioinnissa on perusteltua, koska kyseessä on uusi toiminta, josta ei ole olemassa mittaustietoa. Mallinnuksen lähtökohtana on ollut alueen 3D-maastomalli, jolloin maanpinnan topografian vaikutus melun leviämiseen otetaan huomioon. Akustisilta ominaisuuksiltaan erilaisten pintojen (metsä, paljas maa, vesistö) vaikutusta on pyritty huomioimaan luonteenomaisilla absorptiokertoimilla. Lisäksi lähtötietoina on käytetty tuotannossa tarvittavan kaluston määrää ja laatua, arvioituja räjäytystiheyksiä, sekä malminkuljetusten vaatimaa ajoneuvomäärää. Meluvaikutukset on arvioitu maksimituotantomäärälle ( t/a), jolloin saadaan arvioitua pahimmillaan aiheutuvat meluvaikutukset. Mallinnustuloksena on saatu melualueet db(a) luokiteltuna 5 db:n vaihteluvälein 55 desibeliin asti. Yli 55 db olevat melualueet on esitetty yhtenäisenä alueena. Mallinnuskartat kuvaavat päiväajan keskiäänitilannetta (LAeq, 07-22). Tulosten ilmoittamisessa on siis sovellettu ns. A-taajuuspainotettua ekvivalenttista keskiäänitasoa, joka perustuu kuuloaistin taajuusvasteen mallintamiseen (vaimentaa matalia ääniä ihmisen kuulokynnyksen tapaisesti). Keskiäänitasolla tarkoitetaan ekvivalenttimelutasoa L Aeq eli jatkuvaa samanarvoista äänitasoa, jonka akustinen energia tarkasteltavan ajanjakson aikana on sama kuin tänä aikana esiintyneen pitkäaikaisen tai vaihtelevan melun energia. Mallin laskentatuloksilla kuvataan mittaamalla havaittavissa olevia

72 66 äänenpainetuloksia, jotka ovat keskiarvoistettu tasaiseksi virraksi. Hetkellisesti havaittavien impulssiäänien tai enimmäisäänitason osalta häiritsevänä koettu vaikutusalue voi siten olla laajempi kuin mallinnustuloksista on pääteltävissä. Suurimmat mallinnuksessa epävarmuutta aiheuttavat tekijät ovat maanpinnan topografiasta ja akustisista ominaisuuksista aiheutuvat tekijät. Laskentamalleissa melun vaimenemisen arviointi ei välttämättä kovin tehokkaasti huomioi esim. vesistöjä tai metsää. Toisaalta ns. maavaimennusarvosta (kerroin, joka kertoo maan heijastus-/absorptiovaikutuksen ääniaallolle) aiheutuva melun sironta kyetään yleensä estimoimaan vain karkealla tasolla. Maa-absorptio muuttuu vuodenaikojen mukaan suuresti (jäinen tai kova maanpinta, pehmeä lumipeite, sula maa, kasvillisuus ym.). Esim. taustamelun osalta olisi hyvä olla olemassa mittaustuloksia kattavasti eri puolilta sekä eri aikoina tehtynä ympäri mallinnettavaa aluetta, jolloin mallin maaalueen vaimennusarvot olisi helpompi verifioida. Meluvaikutukset Hankealueen taustamelu aiheutuu pääosin liikenteestä. Vuoden 2006 liikennemäärillä suoritettu mallinnus osoittaa, että asutus valtateiden varsilla sijoittuu jo nykyisellään pääosin > 55 db vyöhykkeelle. Näin ollen tällä alueella ylittyy Valtioneuvoston asettama melun ohjearvotaso asuinalueille (L Aeq 7-22 = 55 db). Loma-asumiseen käytettäville alueille on Valtioneuvoston asetuksen mukainen ohjearvotaso 45 db (L Aeq 7-22 ). Hankealueella ei mallinnuksen perusteella ole nykyisellään loma-asuntoja, joiden alueella asetettu ohjearvotaso ylittyisi. Yleisesti ottaen mallinnusten perusteella voidaan todeta, että keskiäänitasolla arvioituna varsinaisesta tuotantotoiminnasta aiheutuva melu (räjäytykset, lastaus, sivukiven ajo) leviää mallinnetuilla vaihtoehdoilla likimain yhtä laajalle alueelle, lukuun ottamatta vaihtoehtoa, jossa sivukiven läjitys on sijoitettu Rytimäen alueelle kaivoksen lounaispuolelle. Muissa mallinnetuissa vaihtoehdoissa keskiäänitasoltaan >45 db vyöhyke ulottuu Mäkituvan talon alueelle. Mikäli malmikuljetukset hoidettaisiin tievaihtoehdon 3 mukaisesti Rytimäen kautta, laajenee em. vyöhyke myös Rytimäen talojen alueelle. Itäpuolella vastaavasti >50 db vyöhyke ulottuu Aution ja Tololan taloille saakka. Kaivosalueen pohjoispuolella >45 db vyöhykkeen arvioidaan ulottuvan Pitkänperän pohjukkaan saakka, mutta olosuhteista riippuen vyöhyke voi ajoittain ulottua pohjoisemmaksikin. Kuljetusreittien linjaukset on pyritty tekemään mm. siten, että niistä ympäröivälle asutukselle aiheutuva meluhaitta olisi mahdollisimman vähäinen. Mallinnuksen perusteella kuljetuksista aiheutuva keskiäänitason nousu nykyisestä olisi merkittävintä reittivaihtoehdossa 3 (Rytimäki ja vähäisemmässä määrin Heinälä). Vähäisempiä vaikutuksia aiheutuisi reittivaihtoehdossa 2 (Raivion talo). Raivio tosin sijaitsee jo nykyisellään >50 db melualueella, joten sikäli muutosta ei voida pitää merkittävänä. Reittivaihtoehdon 1 ei pitäisi aiheuttaa keskiäänitason merkittävää nousua Raivion tai Tololan talojen osalta. Reittivaihtoehdossa 1 on 3 eri alavaihtoehtoa tien linjaukselle, joista vaihtoehtoa 1.3 käytettiin mallinnuksissa. Reittivaihtoehtoa 2 ei mallinnettu, mutta muista vaihtoehdoista saadun tiedon perusteella siitä ei pitäisi aiheutua > 50 db melualueen ulottumista Tololaan saakka. Myöskään reittivaihtoehtoa VE4 ei mallinnettu, koska se eroaa linjaukseltaan vain vähän vaihtoehdon 1 eri alavaihtoehdoista. Sivukiven läjityksen sijoittaminen Rytimäen alueelle muuttaa oleellisesti meluvaikutuksia muihin vaihtoehtoihin nähden. Meluhaitta luonnollisesti lisääntyisi Rytimäen alueella >45 db:n melualueen ulottuessa Rytimäen talojen eteläpuolelle. Yli 50 db melualue ulottuisi varsin lähelle Rytimäen taloja, jolloin voidaan olettaa, että ainakin ajoittain tämänsuuruinen meluhaitta voisi toiminnasta alueelle aiheutua. Maksimivaikutuksen mallintamiseksi on tässä vaihtoehdossa myös kuljetukset linjattu kulkemaan Rytimäen kautta (reittivaihtoehto 3). Kuljetusten ohjaaminen toista reittiä vähentäisi osaltaan meluhaittaa Rytimäen alueella. Toisaalta tässä vaihtoehdossa muissa ilmansuunnissa ei aiheutuisi juurikaan muutoksia nykyiseen taustameluun verrattuna. Sivukiven läjitysvaihtoehdolla on siten varsin merkittävä vaikutus melun leviämiseen.

73 67 Vaikutusten merkittävyys Verrattaessa kaivostoiminnasta aiheutuvaa keskiäänitason muutosta Valtioneuvoston ohjearvotasoihin voidaan todeta, että merkittävin muutos tapahtuu Rytimäen alueella, jossa keskiäänitaso nousee lähelle tai jopa ylittää ohjearvotason 45 db. Mikäli sivukiven läjitys sijoitettaisiin Rytimäen alueelle saattaa alueella ajoittain jopa >50 db melutaso. Toinen merkittävä muutos aiheutuisi Tololan alueella, jossa keskiäänitaso nousisi myös lännen puolella tasolle > 50 db, kuitenkaan ylittämättä ohjearvotasoa (55 db). Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Melusta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä sijoittamalla meluvalleja toiminta- voi olla joko sivukivi tai pehmeämpi ylijäämämaa. Kaivospiirin alueelle. Rakennusmateriaalina laajuus ja malmiesiintymän muoto rajoittavat jossain määrin meluntorjuntarakenteiden sijoittelua. Nykyisten kaivospiirien puitteissa rakenteita voidaan sijoittaa lähinnä louhoksen itäja luoteis-pohjoispuolelle, jotka rajoittavat melun leviämistä näihin ilmansuuntiin. Avolouhoksen pohjoisreunalle on suunniteltu meluvalli estämään melun leviämistä Pitkänperälle päin. Malminkuljetusten osalla meluhaittoja voidaan tehokkaimmin vähentää linjaamalla kuljetusreitti mahdollisimman kauaksi asutuksesta kuitenkin ottaen kuitenkin huomioon maaston topografia ja muut tien linjaamiseen vaikuttavat seikat Vaikutukset maisemaan Vaikutusmekanismi ja tarkastelualueen rajaus Maisemavaikutusten vaikutusmekanismi perustuu kohteen näkyvyyteen eri etäisyyksiltä. Tarkastelualueen rajaus määrittyy kohteen havaittavuuden mukaan. Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Arviointi pohjautuu maaston ja kaivostoiminnan kolmiulotteiseen mallintamiseen, ilmakuviin ja sekä maastokäynteihin. Arviointia varten on laadittu havainnollistavaa materiaalia, jolla myös todetaan esitetyt väittämät. Kaikki kuvat perustuvat tietokoneella tehtyyn mallinnukseen ja ovat siten mittatarkkoja. Arvioinnin epävarmuudet liittyvät mahdollisesti tulevaisuudessa muuttuviin suunnitelmiin ja niiden toteutukseen. Myös ennakoimattomat muutokset lähiympäristössä voivat vaikuttaa arvioinnin paikkansapitävyyteen. Mallinnusten osalta epävarmuudet liittyvät alueen peruskartan pohjalta tehdyn maastomallinnuksen epätarkkuuksiin. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja lähiympäristössä voi toteutua laajojakin avohakkuita, joilla voi olla ratkaisevaa merkitystä maisemavaikutusten kannalta. Vaikutukset maisemaan Avolouhos Avolouhosten vaikutusalue on usein havaittavuuden takia hyvin rajattu. Louhoksen voi havaita vain sen reunan välittömästä läheisyydestä. Mieslahden avolouhoksessa tilanne on kuitenkin toinen, koska se louhitaan rinteeseen. Tällöin louhoksen reunat eivät ole samalla tasolla vaan ylärinteen puoleinen reuna nousee rinnekaltevuuden mukaisesti vastakkaiseen reunaan verrattuna. Näin louhokseen voi avautua näkymä alempana olevan reunan yli kohti vastakkaista louhoksen seinämää.

74 68 Läjitykset Läjityksen vaikutukset maisemaan muodostuvat läjityksen tilavuudesta, sijainnista, muodosta, pintarakenteesta ja lähiympäristön metsistä. Vaihtoehdoissa on käytetty samaa sivukiven tilavuutta ja pääosin vaihtoehtojen pintarakenne voidaan myös rakentaa samantyyppiseksi. Eroja muodostuu sijainnin ja muodon suhteen. Läjitysten muoto on vaihtoehdoissa pyritty sovittamaan ympäröiviin maastonmuotoihin käyttäen hyväksi rinteiden pieniä laaksomuodostelmia. Läjityksillä on kaivosalueen toiminnoista suurimmat vaikutuksen maisemaan. Vaikutukset jakautuvat toiminnan aikaisiin vaikutuksiin ja toiminnan jälkeisiin pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Toiminnan aikaiset vaikutukset ovat rakenteilla olevan keskeneräisen läjitysalueen näkyminen ympäristöönsä. Toiminnan aikaiset vaikutukset muodostuvat pääasiallisesti maisemoimattomista läjitysalueen reunaluiskista sekä toimintaan liittyvästä valaistuksesta. Toiminnan jälkeiset vaikutukset ovat maisemoidun läjitysalueen näkyminen maisemassa, jolloin vaikutukset muodostuvat läjityksen lopullisesta muodosta, kasvillisuudesta ja sen sijainnista. Sijainnilla voidaan vaikuttaa läjityksen sopeutumiseen maisemassa sekä sen havaittavuuteen. Läjitysalueiden maisemallisiin vaikutuksiin vaikuttaa keskeisesti myös sen havaittavuus ympäristöstä käsin. Toiminnan aikana lähimaisemassa läjitysten vaikutukset ovat rajattuja, koska kaivosalueella ei sallita ulkopuolisten vapaata liikkumista. Läjitysalueiden lähettyville pääsee tarkkailemaan vain kaivosalueen ulkoreunoille. Tällöin Heinimäen läjitystä voi tarkkailla itäpuolelta, Rytisuon läjitystä länsipuolelta ja pohjoista rinneläjitystä kaivosalueen pohjoispuolelta. Koska metsässä näkyvyys on kuitenkin vain joitain kymmeniä metrejä, voidaan suojametsiköillä tehokkaasti rajata läjitysten havaittavuutta näistä suunnista. Läjitykset nousevat parhaimmillaan noin kahdenkymmenen metrin korkeuteen, mikä vastaa keskimäärin ympäröivän metsän korkeutta. Tämä rajoittaa merkittävästi läjitysten maisemallisia vaikutuksia. Kuvassa 23 on teoreettiset läjityksistä avautuvat näkymäsektorit. Sektoreissa ei ole huomioitu puuston vaikutusta. Puustolla voidaan ratkaisevasti rajata näkymäsektoreita. Kuvista voi havaita näkymäsektoreiden mahdollinen leviäminen Oulujärven suuntaan. Vertaamalla näkymäsektoreita kuvan 24 kanssa saa käsityksen puuston peitteisestä vaikutuksesta. Alueilta, jotka on havaittavissa kuvasta 24, on vastaavasti suora näkymäyhteys Heinimäelle, joten näille alueille myös Heinimäen läjitys näkyy. Ylimmäisestä kuvasta erottuu Oulujärven jäätikkö, josta kuva 13 on suurennos. Kuva 13. Panoraamakuvan 24 suurennos Oulujärven suuntaan. Kuva 22 leikkaus C-C vastaa läjitysten osalta Oulujärven suuntaan avautuvaa julkisivua. Leikkauksesta näkyy läjitysten vain osittainen näkyminen pohjoiseen, jonka peittäminen puustolla on suhteellisen helppoa. Toiminnan jälkeen läjitykset on tarkoitus palauttaa metsätalouskäyttöön, jolloin niissä olevan metsän profiili nousee läjityksen korkeuden mukaisesti ympäröivän metsän profiilin yläpuolelle. Tällöin läjityksen päällä oleva puusto näkyy ympäröivään maisemaan laajasti. Kaivosalueesta saa kokonaiskuvan vain ilmasta käsin tarkkailemalla. Tämän perusteella pääasialliseksi havaintokuvaksi on valittu ilmakuva 16, johon kaivosalue ja kaikki läjitysvaihtoehdot on sovitettu. Paikallista vaikutusta varten on valmistettu kuvapari 19, jossa on

75 69 havainnollistettu alueen muutosta kaivosalueeksi. Kyseinen kuva otettu Heinimäen eteläpuoleisen pellon etelänurkasta, joka jää kokonaisuudessaan kaivosalueen sisälle. Rytisuon läjitys Kuvassa 15 näkyy kuinka rytisuon läjitys asettuu rinteen korkeuskäyrien suhteen. Rinnettä jatketaan Rytisuon muodostaman laaksomaisen painanteen yli kaartaen sitten Rytimäkeen kiinni. Rinteen jyrkkyyskulma on pyritty pitämään samana kuin viereisillä rinteillä. Täyttö on korkeimmillaan Rytisuon kohdalla noin 20 metriä korkea. Kuvassa näkyy myös louhoksen sijainti ja sen pohjoispuolelle suunniteltu noin 4 m korkea kaareva meluvalli. Kuva 14. Leikkaus Raivion peltoaukeasta Rytisuon läjitykseen. Kuva 15. Rytisuon läjityksen vaihtoehto. Avolouhos näkyy keskellä. Punaisella on merkitty läjityksen alle jäävät korkeuskäyrät

Siilinjärven kunta. Kalliokiviainesten ottotoiminta Vuorelan alue, Siilinjärvi. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma

Siilinjärven kunta. Kalliokiviainesten ottotoiminta Vuorelan alue, Siilinjärvi. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma 67080073.BST1 Helmikuu 2010 Siilinjärven kunta Kalliokiviainesten ottotoiminta Vuorelan alue, Siilinjärvi Ympäristövaikutusten arviointiohjelma TIIVISTELMÄ Hankekuvaus Siilinjärven kunta suunnittelee maa-

Lisätiedot

9M606049 18.9.2006. Mondo Minerals Oy. Mieslahden kaivoshanke YVA-ohjelma

9M606049 18.9.2006. Mondo Minerals Oy. Mieslahden kaivoshanke YVA-ohjelma 18.9.2006 Mondo Minerals Oy Mieslahden kaivoshanke YVA-ohjelma Yhteenveto Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan noin 20 km Kajaanista

Lisätiedot

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi Kaupunginhallitus 166 24.04.2012 LAUSUNTO TALVIVAARAN KAIVOKSEN LAAJENNUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA 67/1/112/2012 KHALL 166 Ympäristönsuojelusihteeri 18.4.2012 Kainuun elinkeino-, liikenne-

Lisätiedot

Talvivaaran meneillään olevat viranomaismenettelyt

Talvivaaran meneillään olevat viranomaismenettelyt Talvivaaran meneillään olevat viranomaismenettelyt ylitarkastaja Sari Myllyoja Kainuun ELY-keskus, Sari Myllyoja 4.4.2012 1 Lupatilanne Ympäristöluvan lupaehtojen päivityshakemus jätetty Pohjois-Suomen

Lisätiedot

3.1.2 Sosiaaliset vaikutukset

3.1.2 Sosiaaliset vaikutukset 3.1.2 Sosiaaliset vaikutukset Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin vaikutusalue käsittää hankealueen lähiympäristön asukkaiden ja muiden sidosryhmien lisäksi myös suuremman maantieteellisen alueen PohjoisSuomessa

Lisätiedot

Yleisötilaisuuden ohjelma

Yleisötilaisuuden ohjelma Yleisötilaisuuden ohjelma 1) Tilaisuuden avaus 2) YVA-menettely ja YVA-selostuksen sisältö - Yhteysviranomaisen edustaja 3) Kemijärven biojalostamohankkeen tilannekatsaus - Boreal Bioref Oy 4) Hankkeeseen

Lisätiedot

4.1.2013 SAAPUNUT. Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Pitkäperä (886)

4.1.2013 SAAPUNUT. Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Pitkäperä (886) U h E s lausuntopyyntö 1 (2) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Paltamon kunta Vaarankyläntie 7 88300 Paltamo 4.1.2013 611 /2 SAAPUNUT 09. 01. 2013 PALTAMON KUNTA KaivNro 886 LAUSUNTOPYYNTÖ KAIVOSPIIRIHAKEMUKSESTA

Lisätiedot

PALTAMONN {;UNTA. Hakija: Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Mieslahti (3030)

PALTAMONN {;UNTA. Hakija: Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Mieslahti (3030) Lausuntopyyntö 1(2) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto KaivNro 4.1.2013 3030 Paltamon kunta Vaarankyläntie 7 88300 Paltamo PALTAMONN {;UNTA LAUSUNTOPYYNTÖ KAIVOSPIIRIHAKEMUKSESTA Hakija: Mondo Minerals

Lisätiedot

HANNUKAISEN KAIVOSHANKE ympäristövaikutusten arviointiselostus

HANNUKAISEN KAIVOSHANKE ympäristövaikutusten arviointiselostus HANNUKAISEN KAIVOSHANKE ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva Mikko Jokinen Hankkeesta vastaava Northland Mines Oy YVA-konsultti Ramboll Finland Oy Northland Mines Oy HANNUKAISEN KAIVOSHANKE ympäristövaikutusten

Lisätiedot

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA. Ohjausryhmä 4.4.2011

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA. Ohjausryhmä 4.4.2011 KUUSAMON KULTAKAIVOSHANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA Ohjausryhmä 4.4.2011 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) tarkoituksena on varmistaa, että ympäristövaikutukset

Lisätiedot

HEINJOEN YLIJÄÄMÄMAIDEN LÄJITYSALUE

HEINJOEN YLIJÄÄMÄMAIDEN LÄJITYSALUE arkis KUOPION KAUPUNKI HEINJOEN YLIJÄÄMÄMAIDEN LÄJITYSALUE SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU 2.2.2018 Kansikuva: Kuvasovitus Heinjoen uudesta ylijäämämaiden läjitysalueesta, näkymä Korsumäeltä. TIIVISTELMÄ Kuopion

Lisätiedot

MIESLAHTI-PITKÄNPERÄN KAIVOSHANKKEESEEN LIITTYVÄ TIEDUSTELU Liite 18.1 Arvoisa vastaanottaja Lähestymme Teitä tiedustelulla, joka koskee Mondo Minerals Oy:n kaivoshanketta Mieslahden Pitkänperän alueella.

Lisätiedot

Kaivoksen perustamiseen liittyvä ympäristölupamenettely ja toiminnan valvonta

Kaivoksen perustamiseen liittyvä ympäristölupamenettely ja toiminnan valvonta Kaivoksen perustamiseen liittyvä ympäristölupamenettely ja toiminnan valvonta Pohjois-Savon ELY-keskus 10.10.2018 1 Kaivostoiminnan luvat Kaivostoiminta edellyttää useita lupia ja muita menettelyjä (KaivosL,YVAL,

Lisätiedot

Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Päiväys Datum Dnro Dnr 30.1.2009 KAI-2006-R-4 Mondo Minerals B.V. Branch Finland PL 603 87101 KAJAAN Viite / Hänvisning Ympäristövaikutusten arviointiselostus Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals

Lisätiedot

YLEISÖTILAISUUDET KAJAANISSA 13.3.2012 JA SOTKAMOSSA 14.3.2012

YLEISÖTILAISUUDET KAJAANISSA 13.3.2012 JA SOTKAMOSSA 14.3.2012 TALVIVAARAN KAIVOKSEN LAAJENNUS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI YLEISÖTILAISUUDET KAJAANISSA 13.3.2012 JA SOTKAMOSSA YLEISÖTILAISUUDEN OHJELMA Klo 16 18 Vapaamuotoinen tutustuminen suunnitelmiin Klo 18

Lisätiedot

FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY

FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY YVA-ohjelman yleisötilaisuus Anna-Katri Räihä, Pöyry Finland Oy YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Tavoitteena

Lisätiedot

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi Ympäristövaikutusten arviointi Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia jotka kohdistuvat (laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Lisätiedot

ÖSTERSUNDOMIN MAA-AINES-YVA

ÖSTERSUNDOMIN MAA-AINES-YVA ÖSTERSUNDOMIN MAA-AINES-YVA Ympäristövaikutusten arviointiohjelma Yleisötilaisuus 8.9.2015 Leena Eerola Uudenmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus. Leena Eerola 8.9.2015 1 Hankkeen toimijat Hankkeesta vastaava:

Lisätiedot

FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY

FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY FENNOVOIMAN KÄYTETYN YDINPOLTTOAINEEN KAPSELOINTI- JA LOPPUSIJOITUSLAITOKSEN YVA-MENETTELY YVA-ohjelman yleisötilaisuus Anna-Katri Räihä, Pöyry Finland Oy YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Tavoitteena

Lisätiedot

Suunnitelmaselostus Suunnittelutarveratkaisu Sotkamo Silver Oy, Sotkamo Tipasoja

Suunnitelmaselostus Suunnittelutarveratkaisu Sotkamo Silver Oy, Sotkamo Tipasoja SUUNNITELMASELOSTUS 1 / 5 Suunnitelmaselostus 10.4.2012 Infrasuunnittelu Oy Versio. 1.0 SUUNNITELMASELOSTUS 2 / 5 SISÄLLYS 1 YLEISTÄ 3 2 ORGANISAATIO 3 2.1 Rakennuttaja 3 2.2 Konsultti 3 3 RAKENTAMINEN

Lisätiedot

TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI TYÖPAJA 1 14.5.2012 Eero Parkkola etunimi.sukunimi@ramboll.fi 14.5.2012 JÄTEVOIMALAN YVA YVA-MENETTELYN KULKU Arviointimenettelyn

Lisätiedot

Lausunto ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuudesta/mondo Minerals B.V. Branch Finland YMPTEKLT 27

Lausunto ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuudesta/mondo Minerals B.V. Branch Finland YMPTEKLT 27 Ympäristö- ja tekninen lautakunta 27 26.02.2014 Lausunto ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuudesta/mondo Minerals B.V. Branch Finland YMPTEKLT 27 Ympäristötarkastaja Mondo Minerals B.V.

Lisätiedot

Riipilän kiviaineksenoton YVA-menettely

Riipilän kiviaineksenoton YVA-menettely Riipilän kiviaineksenoton YVA-menettely Hankealue Asutus Hankealue sijoittuu metsätalouskäytössä olevalle haja-asutusalueelle Reunan pientaloalue sijaitsee lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä hankealueen

Lisätiedot

Alustava yleissuunnittelu valtatie 3:n parantamiseksi välillä Ylöjärvi Hämeenkyrö alkaa; samalla käynnistyy hankkeen ympäristövaikutusten arviointi

Alustava yleissuunnittelu valtatie 3:n parantamiseksi välillä Ylöjärvi Hämeenkyrö alkaa; samalla käynnistyy hankkeen ympäristövaikutusten arviointi TIEDOTE 1 () Valtatie :n parantaminen Ylöjärven ja Hämeenkyrön välillä Alustava yleissuunnittelu valtatie :n parantamiseksi välillä Ylöjärvi Hämeenkyrö alkaa; samalla käynnistyy hankkeen ympäristövaikutusten

Lisätiedot

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 29/2006 vp. Hallituksen esitys laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta.

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 29/2006 vp. Hallituksen esitys laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta. EDUSKUNNAN VASTAUS 29/2006 vp Hallituksen esitys laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta Asia Hallitus on vuoden 2005 valtiopäivillä antanut eduskunnalle esityksensä

Lisätiedot

K uhmo. 42 Suomussalmen nikkeliprojektit: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma VESISTÖ- VAIKUTUSALUE LÄHIVAIKUTUS- ALUE LIIKENTEEN VAIKUTUSALUE

K uhmo. 42 Suomussalmen nikkeliprojektit: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma VESISTÖ- VAIKUTUSALUE LÄHIVAIKUTUS- ALUE LIIKENTEEN VAIKUTUSALUE Suomussalmen nikkeliprojektit: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma 41 LÄHIVAIKUTUSALUE VESISTÖVAIKUTUSALUE LOUHOS LIIKENTEEN VAIKUTUSALUE 250 0 500 1000 m Kuva 7. Peura-ahon lähivaikutusalueen, valuma-alueen

Lisätiedot

Östersundomin maa-aines-yva

Östersundomin maa-aines-yva Östersundomin maa-aines-yva Ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) lähtökohdat, taustat ja alustavat vaihtoehdot Muokattu 13.5.2015 Ympäristösi parhaat tekijät Hankkeen tausta ja lähtökohdat 2 Östersundomin

Lisätiedot

VALTATIEN 12 PARANTAMINEN VÄLILLÄ ALASJÄRVI HUUTIJÄRVI -HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE

VALTATIEN 12 PARANTAMINEN VÄLILLÄ ALASJÄRVI HUUTIJÄRVI -HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE VALTATIEN 12 PARANTAMINEN VÄLILLÄ ALASJÄRVI HUUTIJÄRVI -HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE Pitkäjärvenkoulu, 16.6.2015 klo 18-20 Leena Ivalo YVA-yhteysviranomainen Pirkanmaan elinkeino-,

Lisätiedot

PALTAMON KUNTA Tekniset palvelut Vaarankyläntie 7, Paltamo ASEMAKAAVAN SELOSTUS

PALTAMON KUNTA Tekniset palvelut Vaarankyläntie 7, Paltamo ASEMAKAAVAN SELOSTUS 1 (5) Tekniset palvelut Vaarankyläntie 7, 88300 Paltamo ASEMAKAAVAN SELOSTUS Luhtaniemen asemakaava Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Taajaman asemakaavan laajennus ja muutos Suunnittelualueen sijainti

Lisätiedot

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan 1 (1) 4.1.2019 KaivNro 3732 KUULUTUS Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan Yhtiö: Tulikivi Oyj Kaivospiiri

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 8/ (6) Kaupunginhallitus Ryj/

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 8/ (6) Kaupunginhallitus Ryj/ Helsingin kaupunki Pöytäkirja 8/2013 1 (6) 232 Lausunnon antaminen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Helsingin Sataman meriläjityksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Viite:

Lisätiedot

Tykkimäen Sora Oy:n maa-aineslupahakemus ja ympäristölupahakemukset, lausunto

Tykkimäen Sora Oy:n maa-aineslupahakemus ja ympäristölupahakemukset, lausunto Kunnanhallitus 181 24.10.2016 Tykkimäen Sora Oy:n maa-aineslupahakemus ja ympäristölupahakemukset, lausunto 710/10.03.00.09/2016 Kunnanhallitus 24.10.2016 181 Kouvolan kaupungin ympäristöpalvelut pyytää

Lisätiedot

VINSANVUOREN JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN YVA MENETTELY. YLEISÖTILAISUUS Ylitarkastaja Leena Ivalo Pirkanmaan ympäristökeskus

VINSANVUOREN JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN YVA MENETTELY. YLEISÖTILAISUUS Ylitarkastaja Leena Ivalo Pirkanmaan ympäristökeskus VINSANVUOREN JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN YVA MENETTELY YLEISÖTILAISUUS 3.2.2005 Ylitarkastaja Leena Ivalo Pirkanmaan ympäristökeskus YVA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Pakollinen YVA lain ja YVA

Lisätiedot

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan 1 (1) 10.1.2019 KaivNro 2250 KUULUTUS Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan Yhtiö: Pyhäsalmi Mine Oy

Lisätiedot

Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö ja luonnonvarat Ruokasenkatu 2

Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö ja luonnonvarat Ruokasenkatu 2 Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 21.5.2014 Ympäristö ja luonnonvarat Ruokasenkatu 2 96101 Rovaniemi Northland Mines Oy Asematie 4, 95900 Kolari Katri Hämäläinen khamalainen@northland.eu www.northland.eu

Lisätiedot

KAIVOSTEOLLISUUDEN MATERIAALIVIRRAT

KAIVOSTEOLLISUUDEN MATERIAALIVIRRAT Suomen teollisen ekologian foorumi Ekotehokkuus teollisuudessa KAIVOSTEOLLISUUDEN MATERIAALIVIRRAT tiina.harma@oulu.fi Esitys sisältää Tutkimuksen taustaa Yleistä kaivostoiminnasta Kaivostoiminnan historia

Lisätiedot

Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Maailmankorpi (6492)

Mondo Minerals B.V. Kaivospiiri: Maailmankorpi (6492) h Lausuntopyyntö 1(2) I u F.5 Turvallisuus - ja kemikaalivirasto 4.1.2013 Ka ivn ro 6492 Paltamon kunta Vaarankyläntie 7 88300 Paltamo C '" UT 0 8. 01. 2013,AL[ kio'ni Ki. i 1 A -k X LAUSUNTOPYYNTÖ KAIVOSPIIRIHAKEMUKSESTA

Lisätiedot

Lisätietoja antaa: Kjell Kurtén, puh

Lisätietoja antaa: Kjell Kurtén, puh 1 (4) 10.1.2019 KaivNro 2250 HAKEMUKSESTA KUULEMINEN Kaivoslaki (621/2011) 40 KAIVOSPIIRIN LAKKAUTTAMINEN n (Tukesin) laatima yhteenveto Kaivospiirin haltija Pyhäsalmi Mine Oy y-tunnus: 1712341-0 Pyhäjärvi

Lisätiedot

TERRAFAMEN KAIVOSTOIMINNAN JATKAMISEN TAI VAIHTOEHTOISESTI SULKEMISEN YVA-MENETTELY YLEISÖTILAISUUS KLO SOTKAMO

TERRAFAMEN KAIVOSTOIMINNAN JATKAMISEN TAI VAIHTOEHTOISESTI SULKEMISEN YVA-MENETTELY YLEISÖTILAISUUS KLO SOTKAMO TERRAFAMEN KAIVOSTOIMINNAN JATKAMISEN TAI VAIHTOEHTOISESTI SULKEMISEN YVA-MENETTELY YLEISÖTILAISUUS 24.11.2016 KLO 18-20 SOTKAMO HANKKEEN TAUSTA Tämä YVA-menettely koskee Terrafame Oy:n kaivostoiminnan

Lisätiedot

Tilaisuuden avaus ja YVA-menettelyn esittely. Hankkeen ja hankkeesta vastaavan esittely

Tilaisuuden avaus ja YVA-menettelyn esittely. Hankkeen ja hankkeesta vastaavan esittely Balticconnector maakaasuputki Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) yleisötilaisuus Inkoossa 27.5.2015 Tilaisuuden avaus ja YVA-menettelyn esittely Leena Eerola, Uudenmaan ELY-keskus Hankkeen ja hankkeesta

Lisätiedot

Yhteysviranomaisen lausunto/ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA)/Kalaveden tuotantolaitos, Keliber Oy/Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Yhteysviranomaisen lausunto/ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA)/Kalaveden tuotantolaitos, Keliber Oy/Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kaupunginhallitus 321 29.05.2017 Yhteysviranomaisen lausunto/ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA)/Kalaveden tuotantolaitos, Keliber Oy/Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 113/11.01.00/2017 KH 321 Oheisaineisto

Lisätiedot

LUPAPÄÄTÖS Nro 127/10/1 Dnro PSAVI/211/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 27.12.2010 ASIA ILMOITUKSEN TEKIJÄ

LUPAPÄÄTÖS Nro 127/10/1 Dnro PSAVI/211/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 27.12.2010 ASIA ILMOITUKSEN TEKIJÄ 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 127/10/1 Dnro PSAVI/211/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 27.12.2010 ASIA ILMOITUKSEN TEKIJÄ Ilmoitus koelouhinnasta Ruonaojan avolouhoksessa, Kolari Nordkalk Oy Ab Skräbbölentie 18

Lisätiedot

VOIMAMYLLY OY HUMPPILAN URJALAN TUULIVOIMAPUISTO HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE

VOIMAMYLLY OY HUMPPILAN URJALAN TUULIVOIMAPUISTO HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE VOIMAMYLLY OY HUMPPILAN URJALAN TUULIVOIMAPUISTO HANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, OHJELMAVAIHE Tourunkulman kyläyhdistyksen talo, 30.8.2012 klo 18-21 Leena Ivalo Pirkanmaan elinkeino-, liikenne-

Lisätiedot

Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVAselostuksessa.

Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVAselostuksessa. Liite 2 Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVAselostuksessa. YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO LAUSUNNON HUOMIOIMINEN Hankkeen vaihtoehdot Mikäli arvioinnin edetessä

Lisätiedot

Kehotus toiminnan saattamiseksi ympäristö- ja vesitalousluvan mukaiseen tilaan

Kehotus toiminnan saattamiseksi ympäristö- ja vesitalousluvan mukaiseen tilaan Kehotus Dnro KAIELY/1/07.00/2013 3.1.2014 Julkinen Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie 66 88120 Tuhkakylä Kehotus toiminnan saattamiseksi ympäristö- ja vesitalousluvan mukaiseen tilaan Talvivaara on ilmoittanut

Lisätiedot

Aloite Horsmanahon ja Pehmytkiven avolouhosten ympäristöluvan muuttamiseksi, Polvijärvi

Aloite Horsmanahon ja Pehmytkiven avolouhosten ympäristöluvan muuttamiseksi, Polvijärvi PÄÄTÖS Nro 28/2019 Dnro ISAVI/3514/2018 Itä-Suomi Annettu julkipanon jälkeen 16.5.2019 ASIA Aloite Horsmanahon ja Pehmytkiven avolouhosten ympäristöluvan muuttamiseksi, Polvijärvi ALOITTEEN VIREILLEPANIJA

Lisätiedot

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA)

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Yleisötilaisuus KARI LEINONEN 7.2.2019 YLEISÖTILAISUUDEN ETENEMINEN muutama ajatus tilaisuuden luonteesta esittely YVA-menettelystä (Hämeen ELY-keskus) esittely vaihemaakuntakaavatyöstä

Lisätiedot

Vaikutukset luonnonolosuhteisiin Vaikutukset

Vaikutukset luonnonolosuhteisiin Vaikutukset VE louhintamäärä 985 m3ktr, luonnonolosuhteisiin Maa-ainesta otetaan nykyluvan luonnonvarojen mukaisesti -4 m3ktr. Vettä käyttöön käytetään kasteluun otettavasta maaainesmäärästä riippuen. Maa-aineista

Lisätiedot

Mieslahden kaivoshanke, luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Raportti

Mieslahden kaivoshanke, luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Raportti Päiväys Datum Dnro Dnr 23.1.2009 KAI-2006-R-4 Mondo Minerals B.V. Branch Finland PL 603 87101 KAJAAN Viite / Hänvisning Mieslahden kaivoshanke, luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Raportti

Lisätiedot

PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISTARVETTA KOSKEVASSA ASIASSA; HANGON LÄNSISATAMAN LAAJENTAMINEN, HANKO

PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISTARVETTA KOSKEVASSA ASIASSA; HANGON LÄNSISATAMAN LAAJENTAMINEN, HANKO PÄÄTÖS UUDELY/1/07.04/2012 9.1.2013 Hangon Satama Länsisatama 10900 Hanko SAANTITODISTUKSELLA PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISTARVETTA KOSKEVASSA ASIASSA; HANGON LÄNSISATAMAN

Lisätiedot

SOKLIN KAIVOSHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSEN (2009) TÄYDENNYS

SOKLIN KAIVOSHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSEN (2009) TÄYDENNYS SOKLIN KAIVOSHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSEN (2009) TÄYDENNYS Hyvä vastaaja, tällä kyselyllä selvitetään näkemyksiänne Soklin kaivoshankkeen vaihtoehto 3:n (malmi rikastetaan Venäjällä)

Lisätiedot

Tietoja arvioinnin laatijoista 2.1 Hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 eli koko hanke toteutetaan Soklissa. Rakenteiden vaihtoehdot.

Tietoja arvioinnin laatijoista 2.1 Hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 eli koko hanke toteutetaan Soklissa. Rakenteiden vaihtoehdot. 23 LIITTEET Liite 1 Tietoja arvioinnin laatijoista 2.1 Hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 eli koko hanke toteutetaan Soklissa. Rakenteiden vaihtoehdot. 2.2 Hankevaihtoehto VE3 eli malmin rikastus Venäjällä. Malmin

Lisätiedot

NOKIAN VESI OY JA PIRKANMAAN JÄTEHUOLTO OY KOUKKUJÄRVEN BIORATKAISUN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI. YVA-ohjelman yleisötilaisuus

NOKIAN VESI OY JA PIRKANMAAN JÄTEHUOLTO OY KOUKKUJÄRVEN BIORATKAISUN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI. YVA-ohjelman yleisötilaisuus NOKIAN VESI OY JA PIRKANMAAN JÄTEHUOLTO OY KOUKKUJÄRVEN BIORATKAISUN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI YVA-ohjelman yleisötilaisuus 30.11.2016, Nokia YVA-OHJELMA Arvioitavat vaihtoehdot Hankkeen tekninen

Lisätiedot

1 Vaikutusalueen herkkyys yhdyskuntarakenteen kannalta

1 Vaikutusalueen herkkyys yhdyskuntarakenteen kannalta Ympäristövaikutusten arviointiohjelma 19.2.2019 1 (11) 1 Vaikutusalueen herkkyys yhdyskuntarakenteen kannalta Kuva 1.1. Hankkeen vaikutusten yhdyskuntarakenteeseen arvioidaan ulottuvan enintään kilometrin

Lisätiedot

ASIA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTA- MISTARVE, KETOLAN JA ETELÄN LOUHOKSET, KITTILÄ

ASIA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTA- MISTARVE, KETOLAN JA ETELÄN LOUHOKSET, KITTILÄ Päätös LAPELY/13/07.04/2013 07.04.02.00 12.11.2013 ASIA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTA- MISTARVE, KETOLAN JA ETELÄN LOUHOKSET, KITTILÄ HANKKEESTA VASTAAVA HAKEMUS Agnico Eagle Finland

Lisätiedot

Selostus valtausalueella Kinnulansuo (kaivosrekisterinumero 8613/1) vuosina suoritetuista tutkimuksista.

Selostus valtausalueella Kinnulansuo (kaivosrekisterinumero 8613/1) vuosina suoritetuista tutkimuksista. Selostus valtausalueella Kinnulansuo (kaivosrekisterinumero 8613/1) vuosina 2009-2014 suoritetuista tutkimuksista. Pasi Talvitie 01.06.2014 Selostus valtausalueella Kinnulansuo (kaivosrekisterinumero 8613/1)

Lisätiedot

Endomines Oy 1 Hoskon kaivospiirihakemus LIITE 4. Kaivospiirin käyttösuunnitelman selvitysosa

Endomines Oy 1 Hoskon kaivospiirihakemus LIITE 4. Kaivospiirin käyttösuunnitelman selvitysosa Endomines Oy 1 Hoskon kaivospiirihakemus Endomines Oy Hoskon kaivospiirihakemus Kaivospiirin käyttösuunnitelman selvitysosa 1 Kaivoksen päätoimintojen sijoittaminen Hankealueelle perustetaan avolouhos

Lisätiedot

YVA lausuntopyyntö Finn Nickel Oy:n Hautalammen kaivoshankkeesta PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISESTA

YVA lausuntopyyntö Finn Nickel Oy:n Hautalammen kaivoshankkeesta PÄÄTÖS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMISESTA Päiväys Datum Dnro Dnr 31.3.2008 PKA 2008 R 3 Finn Nickel Oy Kaupintie 11 00440 Helsinki Viite / Hänvisning YVA lausuntopyyntö Finn Nickel Oy:n Hautalammen kaivoshankkeesta 8.2.2008 Asia / Ärende PÄÄTÖS

Lisätiedot

Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamistarpeesta.

Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamistarpeesta. PÄÄTÖS Dnro KASELY/8/07.04/2013 Kaakkois-Suomi 14.5.2013 ASIA Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamistarpeesta. HANKKEESTA VASTAAVA Palin Granit Oy PL 55 20101 Turku HANKE, JOTA PÄÄTÖS

Lisätiedot

Kylylahti Copper Oy Luikonlahden rikastamon sivutuotteiden ja kaivannaisjätteiden elinkaarisuunnittelu

Kylylahti Copper Oy Luikonlahden rikastamon sivutuotteiden ja kaivannaisjätteiden elinkaarisuunnittelu Perustietoa hankkeesta on australialaisen Altona Mining Limitedin tytäryhtiö Suomessa. Yhtiöllä on Kylylahden kaivos Polvijärvellä, mistä louhittava malmi kuljetetaan rikastettavaksi yhtiön Kaavin kunnan

Lisätiedot

KAIVOSTOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

KAIVOSTOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Rautuvaaran suljettu kaivos, Kolari KAIVOSTOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Marja Liisa Räisänen Geologian tutkimuskeskus Itä-Suomen yksikkö, Kuopio M. L. Räisänen 1 Ympäristövaikutukset Malmin louhinta kuljetus

Lisätiedot

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA Vt 9 Tampere Orivesi YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA Arvioinnin työohjelma: ohjaa vaikutusarviointien tekemistä Välittää tietoa: hankkeen suunnittelun vaihtoehdoista tutkittavista vaihtoehdoista

Lisätiedot

3-Kulman puuterminaali vaikutusten arviointi ja terminaalin jatkosuunnittelun ohjeistus kaavaehdotuksessa

3-Kulman puuterminaali vaikutusten arviointi ja terminaalin jatkosuunnittelun ohjeistus kaavaehdotuksessa 3-Kulman puuterminaali 20.6.2018 vaikutusten arviointi ja terminaalin jatkosuunnittelun ohjeistus kaavaehdotuksessa Maakuntakaavaa varten tehdyn selvityksen mukaan: Tampereen kaupunkiseudun lämpölaitokset

Lisätiedot

tark Leivonmäen kunta Niinniemen alueen asemakaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

tark Leivonmäen kunta Niinniemen alueen asemakaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 8.8.2007 tark. 11.1.2010 Leivonmäen kunta Niinniemen alueen asemakaava Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 11.1.2010 1 TEHTÄVÄN KUVAUS ESIPUHE Niinniemen alueen asemakaavoitus käynnistyi virallisesti

Lisätiedot

YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA Päiväys Datum Dnro Dnr 29.8.2005 KAI-2004-R-1-53 Mondo Minerals Oy PL 603 87101 Kajaani Viite / Hänvisning Mondo Minerals Oy:n Sotkamon kaivoksen laajentaminen Asia / Ärende YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO

Lisätiedot

SOKLI JA SAVUKOSKI -HANKE SAVUKOSKEN KUNTAKESKUKSEN LIIKENNEJÄRJESTELYJEN TOIMENPIDESUUNNITELMA SAVUKOSKI 2013/08/21

SOKLI JA SAVUKOSKI -HANKE SAVUKOSKEN KUNTAKESKUKSEN LIIKENNEJÄRJESTELYJEN TOIMENPIDESUUNNITELMA SAVUKOSKI 2013/08/21 SOKLI JA -HANKE SAVUKOSKEN KUNTAKESKUKSEN LIIKENNEJÄRJESTELYJEN TOIMENPIDESUUNNITELMA TYÖN TAVOITTEET JA TEHTÄVÄN KUVAUS Hankkeen tavoitteena on tuottaa Savukosken kirkonkylän liikennejärjestelyjen toimenpidesuunnitelma

Lisätiedot

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan 1 (1) 10.1.2019 KaivNro 2500 KUULUTUS Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan Yhtiö: Pyhäsalmi Mine Oy

Lisätiedot

KITTILÄN KUNTA TEKNINEN OSASTO

KITTILÄN KUNTA TEKNINEN OSASTO KITTILÄN KUNTA Puh 0400 356 500, Fax 016-642 259 1 18.10.2010 KITTILÄN KUNTA, 2. kunnanosa, Sirkka Akanrovan alueen asemakaavamuutos, osa 1 (Tiealueet ja kevyen liikenteen väylä) Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Lisätiedot

Kaivostoiminta ja kiviaineshuolto kaavoituksessa ja luvituksessa - seminaari

Kaivostoiminta ja kiviaineshuolto kaavoituksessa ja luvituksessa - seminaari Pohjois-Savon Kaivostoiminta ja kiviaineshuolto kaavoituksessa ja luvituksessa - seminaari maakuntakaava 2040 Kaivostoiminta ja kiviaineshuolto kaavoituksessa ja luvituksessa seminaari 15.1.2019 15.1.2019

Lisätiedot

POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTO KOPSA III:n TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVAN LUONNOKSESTA

POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTO KOPSA III:n TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVAN LUONNOKSESTA LAUSUNTO POPELY/4343/2015 Pohjois-Pohjanmaa 1.7.2016 Raahen kaupunki Kaupunginhallitus Raahen kaupungin kirjaamo (sähköinen) Lausuntopyyntönne 4.3.2016 POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTO KOPSA III:n

Lisätiedot

LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT

LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS (Viranomainen täyttää) Diaarimerkintä Viranomaisen yhteystiedot Hakemus on tullut vireille LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT 1. TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN Lyhyt kuvaus toiminnasta

Lisätiedot

LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT

LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS (Viranomainen täyttää) Diaarimerkintä Viranomaisen yhteystiedot Hakemus on tullut vireille LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN TIEDOT 1. TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN Lyhyt kuvaus toiminnasta

Lisätiedot

Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals Oy:n Mieslahden (Pitkänperä ja Maailamkorpi) kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals Oy:n Mieslahden (Pitkänperä ja Maailamkorpi) kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta K A I N U U N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S Päiväys Dnro 29.12.2006 KAI-2006-R-4-53 Mondo Minerals Oy PL 603 87101 Kajaani Viite Asia Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals Oy:n Mieslahden (Pitkänperä

Lisätiedot

Pilaantumattoman maa-aineksen hyödyntäminen peltoviljelyn kasvuolosuhteiden parantamiseksi

Pilaantumattoman maa-aineksen hyödyntäminen peltoviljelyn kasvuolosuhteiden parantamiseksi Pilaantumattoman maa-aineksen hyödyntäminen peltoviljelyn kasvuolosuhteiden parantamiseksi Ympäristönsuojelun neuvottelupäivä 23.9.2015 29.9.2015 1 Hankkeen sijainti ja laajuus Hanke koskee n. 15 ha:n

Lisätiedot

Hankkeesta vastaa NCC Roads. Yhteyshenkilönä on toiminut Riku Rousku Viita- Yhtiöt Oy:stä.

Hankkeesta vastaa NCC Roads. Yhteyshenkilönä on toiminut Riku Rousku Viita- Yhtiöt Oy:stä. LAUSUNTO YVA-OHJELMASTA, OHKOLAN KIVIAINESTEN OTTOALUE, MÄNTSÄLÄ Ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) annetun lain (468/94, muutos 267/99) ja YVA-asetuksen (268/99) 6 :n hankeluettelon kohdan 2 b mukaan

Lisätiedot

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla. kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan 1 (1) 10.1.2019 KaivNro 3901 KUULUTUS Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kuuluttaa kaivoslain (621/2011) nojalla kaivospiirin lakkauttamista koskevan kuulemisasiakirjan Yhtiö: Pyhäsalmi Mine Oy

Lisätiedot

EPV TUULIVOIMA OY ILMAJOEN-KURIKAN TUULIVOIMAPUISTOHANKE HANKEKUVAUS

EPV TUULIVOIMA OY ILMAJOEN-KURIKAN TUULIVOIMAPUISTOHANKE HANKEKUVAUS EPV TUULIVOIMA OY ILMAJOEN-KURIKAN TUULIVOIMAPUISTOHANKE HANKEKUVAUS 15.3.2010 HANKKEEN YLEISKUVAUS Hankkeena on tuulipuiston rakentaminen Ilmajoen kunnan ja Kurikan kaupungin rajalle, Santavuoren- Meskaisvuoren

Lisätiedot

DRAGON MINING OY KUUSAMON KAIVOSHANKE YVA:N ESITTELYTILAISUUDET 8.-9.1.2014

DRAGON MINING OY KUUSAMON KAIVOSHANKE YVA:N ESITTELYTILAISUUDET 8.-9.1.2014 DRAGON MINING OY KUUSAMON KAIVOSHANKE YVA:N ESITTELYTILAISUUDET 8.-9.1.2014 TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT (1/2) VE1 VE2 VE3 TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT (2/2) 0-Vaihtoehto Tekniset alavaihtoehdot Kultapitoinen

Lisätiedot

Lausunto. Ympäristöministeriö.

Lausunto. Ympäristöministeriö. Lausunto KEHA/918/2018 Etelä-Savo 20.3.2018 Ympäristöministeriö Kirjaamo@ym.fi Viite Lausuntopyyntö 6.2.2018 luonnoksesta hallituksen esityksestä laiksi eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta,

Lisätiedot

Kunkun parkki, Tampere

Kunkun parkki, Tampere Kunkun parkki, Tampere YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristösi parhaat tekijät Lähtökohtia vaikutusten selvittämiseen Hanke on osa laajempaa Tampereen

Lisätiedot

PÄÄTÖS Nro 12/06/2 Dnro Psy-2005-y-173 Annettu julkipanon jälkeen ASIA ILMOITUKSEN TEKIJÄ

PÄÄTÖS Nro 12/06/2 Dnro Psy-2005-y-173 Annettu julkipanon jälkeen ASIA ILMOITUKSEN TEKIJÄ PÄÄTÖS Nro 12/06/2 Dnro Psy-2005-y-173 Annettu julkipanon jälkeen 6.2.2006 1 ASIA Ilmoitus koelouhinnasta Mieslahden kaivospiirissä, Paltamo ILMOITUKSEN TEKIJÄ Mondo Minerals Oy Sotkamon tehdas PL 603

Lisätiedot

Lausunto Terrafame Oy:n vesienhallinnan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Lausunto Terrafame Oy:n vesienhallinnan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta Ympäristö- ja tekninen lautakunta 138 27.09.2016 Lausunto Terrafame Oy:n vesienhallinnan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta YMPTEKLT 138 Ympäristötarkastaja Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Lisätiedot

SEMENTTIVALIMON ASEMAKAAVA OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA

SEMENTTIVALIMON ASEMAKAAVA OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA PAIMION KAUPUNKI Tekninen ja ympäristöpalvelut Kaavoitus SEMENTTIVALIMON ASEMAKAAVA OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA vireille tulo:..2017 päivitetty: 8.5.2017 on lakisääteinen (MRL 63 ) kaavan laatimiseen

Lisätiedot

TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI TURUN SEUDUN JÄTEHUOLTO OY JÄTTEEN ENERGIAHYÖTYKÄYTÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI TYÖPAJA 2, HANKEKUVAUS VE1 HANKEKUVAUS VE2 HANKEKUVAUS VE0A JA VE0B ARVIOINTIMENETELMÄT Herkkyys Alhainen Keskisuuri

Lisätiedot

SIIKAISTEN KUNTA SIIKAISTEN RANTAYLEISKAAVAN MUUTOS MAKKARAJÄRVI

SIIKAISTEN KUNTA SIIKAISTEN RANTAYLEISKAAVAN MUUTOS MAKKARAJÄRVI SIIKAISTEN KUNTA SIIKAISTEN RANTAYLEISKAAVAN MUUTOS MAKKARAJÄRVI Kylän Hirvijärvi tila: Metsätunturi 747-402-6-45 ja Itälaakso 747-402-7-8 KUNNAN KAAVATUNNUS 747YKAM12014 28.8.2015 1. PERUS- JA TUNNISTETIEDOT

Lisätiedot

TEURASTAMOTOIMINNAN YMPÄRISTÖLUPA. Anna Järvinen vs. ympäristönsuojelusihteeri Kosken Tl kunta

TEURASTAMOTOIMINNAN YMPÄRISTÖLUPA. Anna Järvinen vs. ympäristönsuojelusihteeri Kosken Tl kunta TEURASTAMOTOIMINNAN YMPÄRISTÖLUPA Anna Järvinen vs. ympäristönsuojelusihteeri Kosken Tl kunta Ympäristölupa tarvitaan: Kun tuotantokapasiteetti on vähintään 5 tonnia ruhoja päivässä. Toimintaan, josta

Lisätiedot

OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA , päivitetty

OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA , päivitetty Kulomäentie II asemakaava ja asemakaavan muutos Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Tämä asiakirja on osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS), joka on kunnan esitys yhteistyöstä osallisille. Se määrittelee

Lisätiedot

ASUKASKYSELY NUASJÄRVEN, JORMASJÄRVEN JA LAAKAJÄRVEN RANTAKIINTEISTÖJEN OMISTAJILLE

ASUKASKYSELY NUASJÄRVEN, JORMASJÄRVEN JA LAAKAJÄRVEN RANTAKIINTEISTÖJEN OMISTAJILLE Terrafame Oy:n kaivosalueen vesienhallintaan liittyvä ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA ASUKASKYSELY NUASJÄRVEN, JORMASJÄRVEN JA LAAKAJÄRVEN RANTAKIINTEISTÖJEN OMISTAJILLE Terrafame Oy on käynnistänyt

Lisätiedot

JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI. Ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisessa lupa-asiassa. Päätös on annettu julkipanon jälkeen.

JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI. Ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisessa lupa-asiassa. Päätös on annettu julkipanon jälkeen. 1 JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI ASIA PÄÄTÖS Ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisessa lupa-asiassa. Päätös on annettu julkipanon jälkeen. Julkipanopvm 20.1.2003 Kokouspvm 16.1.2003 LUVAN HAKIJA Päätös ympäristönsuojelulain

Lisätiedot

Hankkeesta vastaava on Mondo Minerals Oy.

Hankkeesta vastaava on Mondo Minerals Oy. K A I N U U N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S Päiväys Dnro 6.10.2004 KAI-2004-R-1-53 Mondo Minerals Oy Pl 603 87101 Kajaani Viite Asia Yhteysviranomaisen lausunto Mondo Minerals Oy:n Sotkamon kaivoksen ja

Lisätiedot

Immeljärven pohjoispuolen asemakaava ja asemakaavamuutos

Immeljärven pohjoispuolen asemakaava ja asemakaavamuutos 1 KITTILÄN KUNTA, 2. kunnanosa, Sirkka Immeljärven pohjoispuolen asemakaava ja asemakaavamuutos Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 3.12.2014 Ilmakuva Maanmittauslaitos 2014 2 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Lisätiedot

Selostuksen esittely Tampereen Yliopiston päätalo FT Joonas Hokkanen. FM, ins. Eero Parkkola. FT J-P Aittola

Selostuksen esittely Tampereen Yliopiston päätalo FT Joonas Hokkanen. FM, ins. Eero Parkkola. FT J-P Aittola Selostuksen esittely Tampereen Yliopiston päätalo 18.00 FT Joonas Hokkanen FM, ins. Eero Parkkola FT J-P Aittola Ins. Yht. yo. Seela Sinisalo HYÖTYVOIMALAITOKSEN YVA YVA-MENETTELYN KULKU Arviointimenettelyn

Lisätiedot

Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi

Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi Katri Seppänen Northland Mines Oy - Ympäristöinsinööri 1/31/2013 1 Sisältö 1. Northland Resources S.A. 2. Hannukaisen kaivosprojekti 3. Ympäristöluvituksen

Lisätiedot

KITTILÄN KUNTA TEKNINEN OSASTO

KITTILÄN KUNTA TEKNINEN OSASTO 1 KITTILÄN KUNTA, 1. kunnanosa, Kittilä Kirkonkylän teollisuusalueen asemakaava Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 23.1.2015 Ilmakuva Maanmittauslaitos 2013 2 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Lisätiedot

OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUNNITELMA

OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUNNITELMA OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA 1 (5) MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 63 :n MUKAINEN OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUNNITELMA ASEMKAAVAN MUUTOS KOSKEE 11. KAUPUNGINOSAN KORTTELIA 1101 Kunnan kaavatunnus:

Lisätiedot

hjelma, tiivistelmä

hjelma, tiivistelmä Vihdin jäteves sihuollon vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arviointioha hjelma, tiivistelmä 23.9.20133 Ympäristövaikutusten arviointiohjelma, tiivistelmä 23.9.2013 1 Tiivistelmä Vihdin jätevedenpuhdistamisen

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Lausunto 1 (1) Kaupunginmuseo Kulttuuriympäristöyksikkö Yksikön päällikkö

Helsingin kaupunki Lausunto 1 (1) Kaupunginmuseo Kulttuuriympäristöyksikkö Yksikön päällikkö . Helsingin kaupunki Lausunto 1 (1) Kaupunginmuseo Kulttuuriympäristöyksikkö 15.2.2016 Yksikön päällikkö Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PL 36 (Opastinsilta 12 B 5. krs) 00521 Helsinki

Lisätiedot

Luontoselvitykset ja lainsäädäntö

Luontoselvitykset ja lainsäädäntö Luontoselvitykset ja lainsäädäntö Helsinki 16.12.2016 Ympäristölakimies Pasi Kallio Suomen luonnonsuojeluliitto ry Luontoselvitysten merkitys Hyvällä taustoituksella ja suunnittelulla voidaan säilyttää

Lisätiedot

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Luonnos EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVI- OINTIMENETTELYSTÄ

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Luonnos EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVI- OINTIMENETTELYSTÄ YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Luonnos 7.3.2017 EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVI- OINTIMENETTELYSTÄ PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten

Lisätiedot

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 670070562BBJ 21.12.2007 Jämsänkosken kaupunki Kaukialan kylä Koveroniemen tilan RN:o 3:2 ranta-asemakaava 1 Esipuhe Ranta-asemakaavan laatiminen Koveroniemen tilalle

Lisätiedot