KESKI-SUOMEN VÄESTÖN HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN NYKYTILA PALVELUIDEN JÄRJES- TÄMISEN NÄKÖKULMASTA

Transkriptio

1 LUONNOS Keski-Suomen maakuntavalmistelu KESKI-SUOMEN VÄESTÖN HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN NYKYTILA PALVELUIDEN JÄRJES- TÄMISEN NÄKÖKULMASTA Nykytila-analyysi Liitteet (erilliset liiteosat I,II ja III) Asko Rytkönen (toim. lukuisten asiantuntijoiden kanssa)

2 1 Sisällys LUONNOS... 0 Yhteenveto... 5 Osa I: Väestön hyvinvoinnin ja terveyden koko kuva Keski-Suomessa Väestö ja elinolot: väestömäärä, rakenteet Väestönmuutos Väestöennuste Väestön Ikärakenne ja huoltosuhde Keski-Suomen väestöä kuvaavia tunnuslukuja asumisolot maakunnan alueella Väestön hyvinvointi ja terveys (koko kuva) Väestön sairastavuus Ylipaino kansanterveysongelmana Tupakointi edelleen yleistä ja kansanterveyden riskitekijä, vaikka laskusuunnassa Keskisuomalaisten elintavat verrattuna koko maahan Sosioekonomiset tekijät hyvinvointi- ja terveyserojen ja eriarvoisuuden taustalla Ennenaikainen kuolleisuus ja alkoholin liikakäyttö Nuorisotyöttömyys Keski-Suomessa Keski-Suomen väestön palvelujen tarve Palvelujen saatavuus ja hoitoon pääsy Paljon palveluita käyttävät asiakkaat Tietojohtamisen mittareita kehitetään Keski-Suomessa aktiivisesti tavoitteena toiminnan laadun ja kustannusvaikuttavuuden seuranta Potilasturvallisuus osana laadun hallintaa Palvelujen käyttö ja kustannukset Osa II: Hyvinvoinnin ja terveyden nykytila ikäryhmittäin Lapset, nuoret ja perheet Työikäiset Vanhusikäluokat - Ikääntyneet LÄHTEET Kuvaluettelo Kuva 1 Keski-Suomen väestön kehitys vuosina Kuva 2 Keski-Suomen väestön sijoittuminen (lähde: SYKE/YKR) Kuva 3 Keski-Suomen väestön rakenteen muutos vuosina (lähde: Tilastokeskus) Kuva 4 Keski-Suomen väestön muutos Kuva 5 Keski-Suomen väestöpyramidi vuonna 2016 (Lähde: Tilastokeskus, Väestön ennakkotilasto) Kuva 6 Keski-Suomen väestön pyramidi vuonna 2030 (lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2015)... 15

3 Kuva 7 Keski-Suomen väestön huoltosuhde vuoteen 2040 mennessä (lähde: Tilastokeskus) Kuva 8 Keski-Suomen väestön ikärakenne vuonna 2016 kunnittain Kuva 9 Keski-Suomen väestön ikärakenne kunnittain ja prosenttiosuuksittain Kuva 10 Väestön huoltosuhde kunnittain 2016 (lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne) Kuva 11 Väestön huoltosuhde kunnittain vuonna 2030 (lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2015) Kuva 12 Keski-Suomen väestöllisiä tunnuslukuja verrattuna maan keskiarvoon vuonna Kuva 13 Väestön rakenteet: perherakenteet, sosioekonominen rakenne, elinkeinorakenne (2015) Kuva 14 Yksinasuvien asuntokuntien osuus kunnittain (2014), % Kuva 15 Yli 65-vuotiaiden yhden hengen asuntokunnat, määrät kunnittain (lähde: Tilastokeskus) 23 Kuva 16 Yksinasuvien asuntokunnat kunnittain ja ikäryhmittäin 2016, lukumäärä (lähde: Tilastokeskus) Kuva 17 Yksinasuvien asuntokuntien osuus kunnittain kaikista asuntokunnista, % Kuva 18 Asuntokuntien keskitulo Keski-Suomessa Kuva 19 Asuntokuntien keskitulon vaihtelevuus eri asuntoalueilla Jyväskylän alueella Kuva 20 Keski-Suomen hyvinvointi, palvelut ja väestörakenne Kuva 21 Keski-Suomen hyvinvoinnin jakautuminen, koettu hyvinvointi ja osallisuus Kuva 22 Sairastavuusindeksit Keski-Suomessa, koko maa on 100,0 (vuosi 2015) Kuva 23 Sairastavuusindeksi kunnittain Keski-Suomessa, koko maa on 100,0 (vuosi 2015) Kuva 24 Elintavat Keski-Suomessa verrattuna koko maahan (2015, 2016) Kuva 25 Keskisuomalaisten toiminta- ja työkyky verrattuna koko maahan (2015,2016) Kuva 26 Tuloryhmien erot ja kuolleisuus Kuva 27 Epätasa-arvoisuus terveydessä (Labonte Epätasa-arvoisuus Toronton kaupungissa) Kuva 28 Miesten ja naisten menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25-80/ vastaavanikäistä kohti koko maassa tuloryhmittäin ajanjaksolla Kuva 29 Kaikki kuolemansyyt, menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä v./ vastaavanikäistä maakunnittain ja sukupuolittain ajanjaksolla Kuva 30 Väestön ennuste ikäryhmittäin Kuva 31 Väestön ikärakenne vuonna 2014 ja ennusteet 2030 ja 2040, henkilöiden lukumäärä Kuva 32 Väestön muutos % ikäryhmittäin 2030 ja Kuva 33 Yli 65-vuotiaiden määrän kehitys ja ennuste Kuva 34 Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot 2015 maakunnittain Kuva 35 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot 2015 kunnittain Kuva 36 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot maakunnittain asukasta kohti ja tarvekerroin (koko maa=1) v Kuva 37 Lääkärikäyntien odotusajat perusterveydenhuollossa (käynti toteutunut) Kuva 38 Lähetteen käsittelyajat (esh) Kuva 39 Hoidon tarpeen arviointi, yli 90 vrk odottaneet (%) Kuva 40 Hoitoa yli 6 kuukautta odottaneet, sairaanhoitopiirit Kuva 41 Hoitoa odottavien lukumäärä ja odotusajat Ksshp:ssä Kuva 42 Yleisimpiin leikkauksiin ja konservatiivisiin hoitoihin odottavien lukumäärä ja odotusajat toteutuneiden hoitojen osalta Ksshp:ssä Kuva 43 Ksshp:iin hoitoa odottavien lukumäärät ja odotusajat poikkileikkauspäivämääränä Kuva 44 Kaikkien käyntien ja lääkärien odotusajat perusterveydenhuollossa Kuva 45 Kaikkien käyntien odotusajat perusterveydenhuollossa (käynti toteutunut), lkm ja % Kuva 46 Kustannusvaikuttavat toimet terveydenhuollossa Kuva 47 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot ja nettomenot 2015 kunnittain (indeksi 100=koko maa) Kuva 48 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot, nettomenot indeksi, tarvekerroin ja tarvevakioidut menot, indeksi, koko maa=

4 Kuva 49 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokäyttökustannukset, euroa (Hallituksen esityksen 15/2017 mukaan) Kuva 50 Perusterveydenhuollon palvelujen käyttö 2015 kunnittain Kuva 51 Perusterveydenhuollon palvelujen käytön mittarit kunnittain Kuva 52 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit kunnissa vuonna 2015 per 1000 asukasta Kuva 53 Erikoissairaanhoidon palvelujen käytön mittarit kunnittain vuonna 2015, sijoitus kuntien välisessä vertailussa Kuva 54 Somaattisen erikoissairaanhoidon vuodeosastohoito, käyttö kunnittain Kuva 55 Psykiatrian laitoshoidon käyttö kunnittain Kuva 56 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit kunnittain Kuva 57 Somaattisen erikoissairaanhoidon tarvevakioitujen menojen sekä palvelujen käytön ja tuottavuuden poikkeama maan keskiarvosta (%) maakunnittain vuonna Kuva 58 Syntyvyyden kehitys Keski-Suomessa Kuva 59 Perheiden rakenne Keski-Suomessa Kuva 60 Lapsettomien perheiden rakenne Keski-Suomessa Kuva 61 Lapsiperheiden rakenne Keski-Suomessa Kuva 62 Tehostettua tukea saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa Kuva 63 Erityistä tukea saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa Kuva 64 Osa-aikaista erityisopetusta lukuvuonna 2005/ /2013 saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa Kuva 65 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä Keski- Suomessa Kuva 66 Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet 0-17-vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä 56 Kuva 67 Psykiatrian laitoshoidon lapsipotilaat/1000 vastaavan ikäistä Keski-Suomessa Kuva 68 Psykiatrian laitoshoidon lapsipotilaiden hoitojaksot/1000 vastaavan ikäistä Keski- Suomessa Kuva 69 Lastensuojelun käsittelyajat Keski-Suomessa Kuva 70 Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä olleet ikäryhmittäin, % vastaavanikäisestä väestöstä Keski-Suomessa Kuva 71 Kodin ulkopuolelle sijoitetut vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä Keski- Suomessa Kuva 72 Kodin ulkopuolelle sijoitettujen vuotiaiden lasten ja nuorten sijoituspaikat, % kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista Keski-Suomessa Kuva 73 Lasten ja nuorten laitoshuollossa olleet asiakkaat yhteensä Keski-Suomessa Kuva 74 Lasten ja nuorten laitoshuollossa olleiden asiakkaiden hoitopäivät vuodessa Keski- Suomessa Kuva 75 Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä Keski-Suomessa Kuva 76 Työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Kuva 77 Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavanikäistä Kuva 78 Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%) vuotiaat.. 62 Kuva 79 Elämänlaatunsa /EuroHIS-8) hyväksi tuntevien osuus (%), vuotiaat Kuva 80 Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), vuotiaat Kuva 81 Aktiivisesti järjestötoimintaan osallistuvien osuus (%), vuotiaat Kuva 82 Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), vuotiaat. 64 Kuva 83 Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus (%), vuotiaat Kuva 84 Työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus (%), vuotiaat Kuva 85 Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI> 30,0, vuotiaat Kuva 86 Niiden osuus, jotka eivät todennäköisesti jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka (%) vuotiaat Kuva 87 Alkoholia liikaa käyttävien osuus (AUDIT-C) (%), vuotiaat Kuva 88 Päivittäin tupakoivien osuus (%), vuotiaat

5 Kuva 89 Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus (%), vuotiaat Kuva 90 Säännöllisen kotihoidon asiakkaat Kuva 91 Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden osuus Kuva 92 Lonkkamurtumat 65 vuotta täyttäneillä, % vastaavanikäisestä väestöstä Kuva 93 Vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavan ikäisestä väestöstä Kuva 94 Toimeentulotukea saaneet 65 vuotta täyttäneet, % vastaavan ikäisestä väestöstä Kuva 95 Ikääntyneiden elämänlaatu Kuva 96 Ikääntyneiden toimintakyky Kuva 97 ikääntyneiden elintavat ja riskitekijät

6 5 Yhteenveto Nykytila-analyysin ja siihen valikoituneiden indikaattoreiden on tarkoitus kuvata Keski-Suomen väestönkehitystä ja rakenteita sekä hyvinvoinnin ja terveyden nykytilaa. Analyysissä luodaan kuva palveluiden järjestämisen näkökulmasta painottaen seuraavia asioita: i - Väestö (väestömäärät, -rakenne, -ennusteet ja esim. oleelliset tiedot/havainnot yhden hengen taloudet, monilapsiset perheet) - Väestön hyvinvointi- ja terveys (mahdolliset tunnistetut vajeet ja -erot) - Väestön sosioekonominen asema - Palvelujen käyttö ja kustannukset Palvelujen tuotantojärjestelmää ja palvelurakenteita tullaan jatkossa analysoimaan tarkemmin maakunnan eri alueilla ja hakemaan palveluverkon vaihtoehtoisia malleja ja ratkaisuja ii. Tämä analyysi ei sisällä palvelutuotannon yksityiskohtaista selvitystä. Myös THL tulee 1-2/2018 aikana tuottamaan maakunnalle asiantuntija-arvion palveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta ja kustannusvaikuttavasta toteutuksesta. 1 Varsinaiset tilastot ja perusteellisempi indikaattoritarkastelu sisältyvät nykytila-analyysin liiteaineistoihin I, II ja III. Kaupunki-maaseutuluokituksen mukaisilla kaupunkialueilla ja kaupungin läheisellä maaseudulla (kattaa Jyväskylän ja kehyskuntien aluetta) asuu 58 % maakunnan väestöstä ja väestön määrä näillä alueilla on kasvanut 19 % vuosina Maaseudun paikalliskeskuksiksi on määritelty Saarijärven, Keuruun ja Laukaan ydinkeskusalueet sekä teollisuuskaupunkien keskukset Jämsässä ja Äänekoskella. Näillä alueilla asuu 15 % väestöstä ja väestökehitys on 2000-luvulla ollut 6 %:n laskussa. Ydinmaaseutu keskusalueiden ympäristössä ja harvaan asuttu maaseutu (pohjoinen Keski- Suomi ja maakunnan reuna-alueet) kattavat 26 % maakunnan väestöstä. Vielä 2000-luvun alussa näillä alueilla asui lähes kolmannes väestöstä. Keskusseutu kasvaa vahvasti sekä maan sisäisen muuttovoiton, maahanmuuton että luonnollisen kasvun myötä. Kuten koko maassa myös Keski-Suomessa luonnollinen väestönkasvu on hiipunut syntyvyyden laskun ja väestön ikääntymisen myötä. Maahanmuuttajien määrä on puolestaan ylittänyt maastamuuton lähes kaikissa Keski-Suomen kunnissa. Maahanmuuttajia on kuitenkin edelleen alle 3 % maakunnan väestöstä. Leimallinen piirre väestönkehityksessä on yksinasuvien asuntokuntien yleistyminen. Kaikista asuntokunnista noin 43 % on yksinasuvien asuntokuntia. Tässä analyysissä on näitä asuinkuntia tarkasteltu myös ikäryhmittäin. Yksinasuminen keskittyy kunnissa vanhempiin ikäryhmiin poikkeuksena Jyväskylä, jossa opiskelijoiden suuri määrä muuttaa ikärakenteen mukaista profiilia muihin kuntiin verrattuna. Vanhusikäluokat ovat voimakkaassa kasvussa vuoteen 2030 ja 2040 mennessä. Mikäli asumismuodon kehitys jatkuisi nykyisenä, yksinasuvien määrä tulisi voimakkaasti lisääntymään. Tähän vaikuttaa tietenkin odotettavissa oleva elinikä, mikä miehillä on naisia lyhyempi. Tämä luo haasteita palvelurakenteen ja toimintamallien kehittämiselle. Yksinasuvat asuinkunnat on nähtävä Keski-Suomessa mahdollisuutena ja tavoitteena on, 1 THLn arviointi koskee maakunnan väestön hyvinvointia ja terveyttä, maakunnan järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon laatua, vaikuttavuutta, kustannuksia ja tuottavuutta sekä miten palvelujen yhteensovittaminen on toteutunut.

7 6 että myös yksin asuvat asuvat mahdollisimman pitkään kotona. Tämä merkitsee uusien asiakaslähtöisten toimintamallien kehittämistä ja uuden teknologian hyödyntämistä ja resurssien kohdentamista asiakastarpeen mukaisesti. Palveluja on suunniteltava niin, että niitä entistä enemmän tarjotaan ihmisten koteihin. Hyvinvointi-indikaattoreiden lähdeaineistona on THL:n Sotkanet-aineisto ja suppeammat THL:n hyvinvoinnin tietokannat (esim. Terveytemme.fi), joissa esitetään hyvinvoinnin avainindikaattoreita. Analyysi on rajattu väestölliseen tarkasteluun. Analyysissä vertaillaan Keski-Suomea muihin maakuntiin ja tarkastellaan lisäksi maakunnan sisäistä hyvinvoinnin tilaa. Valittaessa indikaattoreita lähtökohtana on ollut kansallinen KUVA-hanke, joka on julkaissut yli 600 indikaattoria. Tarkastelua on kuitenkin rajattu varsinaisessa analyysissä ja tarkempi tieto (data) sisältyy analyysin liiteaineistoihin I, II ja III. Analyysissä on esitetty myös linkkejä käytettyihin kansallisiin rekistereihin. Nykytila-analyysi kertoo, että valtaosa maakunnan asukkaista voi hyvin (57 %). Tämän joukon ulkopuolelle jäävällä väestönosalla on tunnistettavissa jokin tai joitakin hyvinvoinnin vajeita, sairauksia ja erilaisia palvelu- ja hoitotarpeita. Hyvinvointivajeet, jotka ilmenevät nuorissa väestönryhmissä muodostuvat kriittiseksi ja niillä on vaikutusta tulevaisuuden kannalta. Nuorten ikäluokkien syrjäytymiskehitys on myös Keski-Suomessa kriittinen. Me-säätiön tekemän analyysin mukaan koko Suomessa on noin syrjäytynyttä nuorta ( Myös Keski-Suomessa osa nuorista kuuluu tähän joukkoon, vaikka osuus on maan keskiarvoa pienempi (arviolta laskennallisesti noin 3000 syrjäytynyttä). Eräissä kunnissa nuorten tilanne on huono, mutta kunnat ovat jo ryhtyneet toimiin tilanteen korjaamiseksi ja syrjäytymiskehityksen katkaisemiseksi (mm. Äänekoski). Ongelman korjaaminen edellyttää monitahoisia ratkaisuja ja tiivistä eri toimijoiden välistä yhteistyötä sote-palveluiden, koululaitoksen ja työllisyyden (kasvupalvelut) kesken. Alkoholin liikakäyttö on suuri kansanterveydellinen ongelma kaikissa ikäryhmissä. Erityisen suureksi alkoholin liikakäyttö riskitekijänä muodostuu työikäisillä. Suurkuluttajien ja ongelmakäyttäjien riskiä lisännee alkoholin tarjonnan vapautuminen. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on suunniteltava tiiviissä yhteistyössä sote-ammattilaisten kanssa. Varhainen puuttuminen ja työterveyden rooli ovat avainasemassa. Päivittäinen tupakointi on edelleen yleistä Keski-Suomessa. Tupakointi ja mahdolliset interventiot (informointi tupakoinnin vaaroista, puuttuminen tupakointiin, tupakointia rajoittavat toimenpiteet) tulisi olla esillä terveyden- ja sosiaalihuollon kontakteissa ja suunniteltaessa eri asiakassegmenteihin kohdistuvia ohjelmia ja toimenpiteitä. Nykytila-analyysin mukaan ylipaino (BMI yli 30,0) muodostaa merkittävän riskitekijän ja kansanterveydellisen ongelman kaikissa ikäryhmissä. Keskisuomalaisten lihominen merkitsee kansanterveydellisten riskien ja sairauksien lisääntymistä. Ei yksinomaan työikäisissä ja vanhusikäluokassa, vaan myös lapsilla ja nuorilla. Keskisuomalaisten elämäntapamuutos on avainasemassa ja siihen tulisi ohjata riittävästi tukea ja käyttää apuna uutta teknologiaa (vrt. Meijän polku -projekti, Julkisen sektorin toimijoiden, yksityisen sektorin, ja kolmannen sektorin osaamista tulisi valjastaa tukemaan painonhallinnan työtä kansalaisten ja riskiryhmien keskuudessa. Motivoimisen ja analyyttisen lähestymistavan roolia ja tutkimuksen merkitystä tulisi korostaa (KeHo, yliopisto, esim. liikuntalääketiede, alan yritykset, FirstBeat, ym.) ja ohjata ennaltaehkäisevään elämäntapamuutokseen ja ylipainon hallintaan lisää resursseja.

8 7 Kehityksen suunnan muuttumista tulisi voida seurata järjestelmällisesti kohti asetettua tavoitetta ja suunnitella korjaavia toimenpiteitä esim. väestön eri segmenteissä. Tämä edellyttää riittävän kattavaa tietoa maakunnan väestön painon kehityksestä, ei ainoastaan niistä, jotka kirjautuvat sote-palvelujen piiriin. Tämä auttaisi tunnistamaan mahdollisia riskiryhmiä ja suuntaamaan tarvittavia interventioita ja tukitoimia elämäntapamuutoksessa ja siihen liittyen painonhallinnassa. Keski-Suomessa esiintyy poikkeuksellisen korkeaa sairastavuutta huolimatta siitä, että maakunnan sairastavuus on monia naapurimaakuntia edullisempi lännen ja idän välissä. Sairastavuuden kehitystrendiä eri kunnissa ei ole mahdollista pysäyttää pelkästään perinteisin lääketieteellisin keinoin ilman painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn. Preventiivistä otetta on lisättävä kaikilla soten toiminta-sektoreilla ja tasoilla. Myös erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa on toimintamalleja uudistettava ottamalla lähtökohdaksi preventiivinen lähestymistapa. Järjestämisen kannalta tämä merkitsee asiakaskunnan segmentointia ja alan tutkimusta sekä tarvittavien resurssien kohdistamista tutkimustyöhön ja uusien toimintamallien ja prosessien kehittämiseen (KeHo, Alkoholin liikakäytöllä on selkeä yhteys verenkiertoelinten sairauksista johtuviin kuolemiin. Tuloryhmistä pienituloisin väestön viidennes on erityinen riskiryhmä. Kuolleisuus ennen 80.ikävuotta on ajanjaksolla pienentynyt miehillä ja naisilla kaikissa tuloryhmissä. Itä- ja Pohjois-Suomessa ennenaikaiset kuolemat ovat edelleen yleisempiä kuin lännessä ja etelässä. Keski-Suomi sijoittuu vertailussa keskelle. Tuloryhmien ero kuolleisuudessa on selkeä kaikissa maakunnissa ja näillä on selkeä yhteys verenkiertoelinten sairauksista johtuviin kuolemiin. Pienituloisimmassa väestön viidenneksessä maakuntien väliset kuolleisuuserot ovat suurimmat. Tekstiosassa on selvitetty hyvinvointi- ja terveyserojen käsitettä ja taustatekijöitä. Palvelutarpeita voidaan karkealla tasolla kuvata väestön ikärakenteella, sairastavuusindekseillä, tarveindeksillä ja tarvevakioiduilla kustannuksilla per asukas. Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot ovat 3053 euroa asukasta kohti. Menot ovat viidenneksi alhaisimmat kaikkien maakuntien joukossa huolimatta siitä, että tarveindeksi on maan keskiarvon yläpuolella, kustannukset ovat matalat ja toiminta tehokkaimmasta päästä maakuntien vertailussa. Esimerkiksi naapurimaakunnista ervaalueella Pohjois-Savo ja Etelä-Savo sijoittuvat tässä vertailussa paljon Keski-Suomea korkeammalle. Tämä kielii osaltaan väestön korkeammasta sairastavuudesta naapurimaakunnissa. Keski-Suomi on lännen ja idän välissä, myös palvelujen tarpeen ja sairastavuuden osalta. Maakunnan sisällä palvelujen tarve vaihtelee suuresti ja kuntien väliset erot ovat poikkeuksellisen suuret. Kun Kivijärven tarvevakioidut menot ovat 4727 euroa asukasta kohti, Muuramella vastaavat menot ovat euroa. Kunnittaiset erot heijastelevat myös kunnan palvelurakennetta ja sen edullisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista 10 % aiheuttaa 81 % sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Kyse on nk. paljon palveluja tarvitsevista ja kallein 10 % väestöstä palveluiden käytön perusteella kuuluu seuraaviin ryhmiin: vanhuspalveluasiakkaat, vammaispalveluiden asiakkaat, lastensuojelun asiakkaat, päihdepalveluiden asiakkaat, psykiatrian asiakkaat, diabeetikot ja sydän- ja verisuonitautipotilaat ja somaattisen erikoissairaanhoidon asiakkaat. Tutkijat suosittelevat palveluohjauksen kehittämistä näiden palveluntarvitsijoiden tueksi.

9 8 Nykytila-analyysi osoittaa, että perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle pääsyssä on huomattavia alueellisia eroja ja kohtuuttomia viiveitä maakunnan sisällä. Yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi palvelujen saatavuuteen tulisi asettaa yhdenmukainen tavoite kaikissa kunnissa ja koskisi näin koko Keski-Suomen väestöä riippumatta siitä, missä ihmiset asuvat. Valinnanvapauden hyödyntäminen on avainasemassa ja valinnanvapauden kokeilussa tulisi asettaa riittävän kunnianhimoinen tavoite ja selkeät velvoitteet palvelujen tuottajille koskien hoitoon pääsyä sote -keskuksissa. Vastaavasti erikoissairaanhoidossa on ollut merkittäviä ongelmia hoitoon pääsyssä, vaikka odotusajat eivät tällä hetkellä ole Valviran näkökulmasta kriittisiä hoitotakuuvelvoitteiden toteutumisessa. Erikoissairaanhoidon odotusaikoja on tarkasteltava kokonaisuutena ja asetettava tavoitteeksi odotusaikojen merkittävä lyhentäminen alle 180 vuorokautta jonottaneilla. Maakunta joutuu miettimään asiakassetelin käyttöä odotusaikojen tavoitteellisessa vähentämisessä. Nykytila osoittaa, että Keski-Suomessa on jo ryhdytty toimiin palvelujärjestelmän toiminnan laadun ja vaikuttavuuden mittaamisen ja seurannan kehittämiseksi. (esim. terveydenhuollon laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen). Keski-Suomi on kehitystyössä eturintamassa ja palveluiden laatua ja kustannusvaikuttavia mittareita kehitetään osana kansallisia ratkaisuja ja tietojohtamista. Aloitettua omaa kehitystyötä tulee jatkaa tavoitteellisesti (esim. Sote-keskuksen laadun ja kustannusvaikuttavuuden mittarit). Sosiaalipalvelut tulee kiinteästi liittää tähän kehitystyöhön. Vastaavasti tulee menetellä kasvupalvelujen, ensihoidon ja ympäristöterveydenhuollon integroimiseksi indikaattoreiden ja seurannan ja tietojohtamisen kehitystyöhön. Keski-Suomi on mukana hallituksen kärkihankkeissa lapset, nuoret ja perheet (KSLAPE, ja kukoistava kotihoito (KuKo, Tähän analyysiin on otettu mukaan joitain keskeisiä kuvaajia näissä ikäryhmissä. Varsinaisissa kärkihankkeissa on nykytilaa analysoitu perusteellisemmin. Lasten syntyvyys on ollut hienoisessa laskussa viime vuosina ja on alittanut 3000 rajan. Kaikkiaan perheitä oli vuoden 2014 lopussa , joista lapsiperheitä (lapsiperheitä 37,9 %:a perheistä). Lapsiperheiden määrä on vähentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Lapsiperheiden yleisin perhemuoto Keski-Suomessa on yhä avioparin perhe. Yksinhuoltajaperheitä oli 19,9 %:a lapsiperheistä vuonna Lapsiperheen keskikoko oli 3,83 henkilöä vuonna Perheiden keskimääräinen lapsiluku oli 1,9 vuonna Perheitä, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, oli yhteensä vuonna Alle 18-vuotiaita lapsia oli perheissä yhteensä vuonna Työikäisistä valtaosa voi hyvin. Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuus on ollut laskusuunnassa. Vaihteluita esiintyy kunnittain. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa on saanut koko maakunnassa noin 22 %. Työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus työikäisistä on Keski-Suomessa 24,3 %, mikä on maan keskiarvoa korkeammalla. Niiden osuus, jotka uskovat, että todennäköisesti eivät jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka on vuonna 2015 hieman yli maan keskiarvon, noin 27 %. Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus on samaten hieman alle maan keskiarvon, lähes 13 %. Vanhusikäluokista säännöllisen kotihoidon asiakkaina on 12,3 %. Kunnittain on suurta vaihtelua johtuen kunnan ikärakenteen kehityksestä. Esimerkiksi Multia, 20,7 %, Kannonkoski 7,4 %. Kotona asuu 75 vuotta täyttäneistä 90,4 %. Muuramessa 98,6 %, Laukaassa 85,1 %, muut kunnan sijoittuvat näiden väliin. Lonkkamurtumien esiintyvyys 65- vuotta täyttäneille on 0,7 % koko vanhusikäluokasta. Hankasalmella luku on yli yhden

10 9 (1,1 %). Vastaavasti Viitasaarella 0,4 %. Kunnittaiset erot ovat suuret. Vanhainkodissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevia 75 täyttäneitä on maakunnassa keskimäärin 2,1 %. Luhangassa luku on 9,4 ja Joutsassa 1,6. Kunnittaiset erot ovat suuret. Vanhusikäluokkien elämänlaadusta ja hyvinvoinnin riskitekijöistä kertovat taulukot 91,92 ja 93. Elämänlaatunsa hyväksi tuntevien 65 vuotta täyttäneiden osuus on 52,2 % (Euro- HIS-8) (52,4 % koko maa).75 täyttäneiden vastaava osuus on 45,0 % (44,1 % koko maa). Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus on 65 vuotta täyttäneillä 8,1 % (8,6 % koko maa). 75 vuotta täyttäneistä yksinäiseksi kokee keskisuomalaisista 10,1 % (11,2 % koko maa). Työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus on 65 täyttäneistä 48,8 (koko maa 47,7). Arkiaskareissa suuria vaikeuksia 75 vuotta täyttäneillä on 24,1 prosentilla (koko maa26,0). Päivittäin tupakoi 65 vuotta täyttäneistä 7,2 % (koko maa 7,1). Päivittäin tupakoi 75 vuotta täyttäneistä 2 % (koko maa 3,2). Alkoholia liikaa käyttävien osuus (AUDIT-C) on 65 vuotta täyttäneillä 13,6 % (koko maa12,1 ja 75 vuotta täyttäneillä vastaava osuus Keski-Suomessa 6,7 % (koko maa 4,3). Nykytila on vastaavanlainen kuin työikäisillä, tosin alhaisempi, mutta maan keskiarvoon verrattuna turhankin korkea.

11 10 Osa I: Väestön hyvinvoinnin ja terveyden koko kuva Keski-Suomessa 1.1 Väestö ja elinolot: väestömäärä, rakenteet Keski-Suomi on kasvava, maan viidenneksi suurin maakunta, jonka väestömäärä vuonna 2016 oli Koko maan väestöstä keskisuomalaisia on 5 %. Kaupunki-maaseutuluokituksen mukaisilla kaupunkialueilla ja kaupungin läheisellä maaseudulla (kattaa Jyväskylän ja kehyskuntien aluetta) asuu 58 % maakunnan väestöstä ja väestön määrä näillä alueilla on kasvanut 19 % vuosina Maaseudun paikalliskeskuksiksi on määritelty Saarijärven, Keuruun ja Laukaan ydinkeskusalueet sekä teollisuuskaupunkien keskukset Jämsässä ja Äänekoskella. Näillä alueilla asuu 15 % väestöstä ja väestökehitys on 2000-luvulla ollut 6 %:n laskussa. Ydinmaaseutu keskusalueiden ympäristössä ja harvaan asuttu maaseutu (pohjoinen Keski-Suomi ja maakunnan reuna-alueet) kattavat 26 % maakunnan väestöstä. Vielä 2000-luvun alussa näillä alueilla asui lähes kolmannes väestöstä. Keskusseutu kasvaa vahvasti sekä maan sisäisen muuttovoiton, maahanmuuton että luonnollisen kasvun myötä. Kuten koko maassa myös Keski-Suomessa luonnollinen väestönkasvu on hiipunut syntyvyyden laskun ja väestön ikääntymisen myötä. Maahanmuuttajien määrä on puolestaan ylittänyt maastamuuton lähes kaikissa Keski-Suomen kunnissa. Maahanmuuttajia on kuitenkin edelleen alle 3 % maakunnan väestöstä. Maan sisäisen muuttoliikkeen tuoma kasvu on koko maakunnan tasolla pientä, kun taas Jyväskylän seudulla muuttovoitto on noin 700 henkilöä vuosittain. Keskuskaupunkiin suuntautuvista muuttovirroista vain noin 30 % tulee maakunnan muista kunnista ja valtaosa Keski-Suomen ulkopuolelta. Runsas muuttovoitto vuotiaissa kertoo Jyväskylän vetovoimaisuudesta opiskelukaupunkina. Työ- ja perhe-elämäänsä aloittelevien vuotiaiden joukossa Jyväskylän kaupunki kuitenkin menettää väestöä, kun taas erityisesti kehyskunnat houkuttelevat kyseistä ikäluokkaa. Talouden viriämisen ja työllisyyden paranemisen myötä maakunnan houkuttelevuuden työikäisen väestön keskuudessa ennakoidaan kasvavan. Myös väestöennusteen mukaan kehitys on keskusvetoisesti kasvavaa. Väestökehityksen eriytyminen näkyy myös maakunnan eri alueiden ikärakenteissa. Ikärakenne vaihtelee merkittävästi alueiden välillä ja erityisesti keskusalueen ulkopuolella ikääntyvän väestön osuus työikäisiin verrattuna on suuri. Vuodesta 2014 työikäisten määrä on kasvanut vain kolmessa Keski-Suomen kunnassa: Uuraisilla, Muuramessa ja Jyväskylässä. Tällä hetkellä ikääntyvän väestön määrän suhteellinen kasvuvauhti on suurinta ikärakenteeltaan nuorimmissa kunnissa. Väestöennusteen mukaan, jos kehitys noudattelee menneitä vuosia, työikäisten osuus kaikilla seuduilla pienenee ja väestöllinen huoltosuhde heikkenee seuraavat 10 vuotta. Tämä lisää hoivapalvelujen tarvetta ja asettaa haasteita mm. työvoiman riittävyydelle. Keski-Suomi on kärsinyt vuosia korkeasta työttömyydestä. Talouden vahva kasvu on kääntänyt myös työttömyyden laskuun. TEM:n työnvälitystilaston mukaan työttömien määrä laski lokakuussa 2017 vuoden takaisesta yli neljällä tuhannella, ja työttömyysaste oli 12,1 %. Työllisyysaste vuoden toisella neljänneksellä oli korkein 25 vuoteen. Samanaikaisesti avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut merkittävästi. Työvoiman saatavuuden osalta tilanne on myönteinen, vaikka alakohtaisia rekrytointiongelmia esiintyykin. Työvoimassa nuoremmat ikäluokat ovat hyvin edustettuna ja lisäksi hyvin koulutettuja. Työllisyyttä ja työvoiman riittävyyttä, myös maakunnan reuna-alueilla, tukee kasvava pendelöinti.

12 11 Kuva 1 Keski-Suomen väestön kehitys vuosina Keski-Suomen väestömäärä vuoden 2016 lopussa oli Viimeisten 20 vuoden aikana maakunnan väestö on kasvanut noin 5 %:lla. Vuonna 2016 Keski-Suomen lisäksi väestön määrä kasvoi vain viidessä Manner-Suomen maakunnassa. Keski-Suomessa väestö on keskittynyt vahvasti Jyväskylän seudulle ( asukasta, eli 66 % maakunnan väestöstä). Tiheintä asutus on Jyväskylän kaupunkialueella. Pienempiä väestön keskittymiä löytyy Äänekosken, Jämsän, Saarijärven ja Keuruun keskusalueilta. Erityisen harvaa asutus on pohjoisessa Keski-Suomessa sekä maakunnan läntisillä ja eteläisillä reuna-alueilla. Ennusteiden mukaan maakunnan keskus ja kehyskunnat houkuttelevat asukkaita myös tulevina vuosina.

13 12 Kuva 2 Keski-Suomen väestön sijoittuminen (lähde: SYKE/YKR) 1.2 Väestönmuutos Väestömäärän kokonaismuutos kuvaa luonnollisen väestönmuutoksen, maan sisäisen nettomuuton sekä nettosiirtolaisuuden summaa luvulla Keski-Suomen väkiluku on kasvanut keskimäärin 0,2 %:n vuosivauhdilla. Vuosina väestön määrä kasvoi vuosittain yli henkilöllä ja seuraavat kolme vuotta kasvu oli noin henkilöä vuodessa. Vuosina merkittävä muuttotappio hidasti maakunnan kasvua, mutta vuonna 2015 saavutettiin jälleen yli 400 henkilön kasvu, joka jatkui vuonna Väestömäärä on kasvanut luonnollisen väestönlisäyksen (syntyvyyden ja kuolleisuuden erotus) myötä 2000-luvulla parhaimmillaan henkilöllä vuosittain. Vuosina luonnollinen väestönkasvu laski noin 300 henkilöön ja tämän jälkeen luonnollinen väestönkasvu on

14 13 hiipunut täysin. Vuonna 2016 kuolleiden määrä ylitti syntyvyyden yli 300:lla. Taustalla on koko maassa vaikuttava ilmiö: syntyvyyden lasku sekä väestön ikääntyminen, mikä nostaa kuolleisuutta. Maahanmuuttajien määrä on selvästi ylittänyt maastamuuttajien määrän (nettosiirtolaisuus), mikä on pitänyt yllä Keski-Suomen väestönkasvua viime vuosina. Mm. myönteisten turvapaikkapäätösten myötä maahanmuutto kasvoi merkittävästi vuonna Sen sijaan maan sisäinen muuttoliike oli voitollista vain neljän henkilön verran. Väestönkasvu on keskusseutuvetoista. Vuonna 2016 väestö kasvoi viidessä Keski-Suomen kunnassa: Muuramessa, Uuraisilla, Jyväskylässä, Laukaassa ja Toivakassa. Kuva 3 Keski-Suomen väestön rakenteen muutos vuosina (lähde: Tilastokeskus) Vuosina Keski-Suomen väestömäärä lisääntyi noin henkilöllä (3,8 %). Väestö on kasvanut erityisesti Jyväskylän seudulla, lähes henkilöllä (17,2 %). Jyväskylän keskusta-alueen lisäksi väestö on kasvanut merkittävästi Laukaan ja Muuramen keskuksissa. Jyväskylän seudun ulkopuolella mm. Keuruun, Saarijärven ja Jämsän kaupunkialueet ovat sen sijaan menettäneet väestöään. Ennusteiden mukaan väestön kasvu keskittyy jatkossakin Jyväskylän seudulle. Mikäli kehityksen suuntaa ei onnistuta kääntämään, muilla seuduilla väestö tulee vähenemään edelleen.

15 14 Kuva 4 Keski-Suomen väestön muutos Väestöennuste Keski-Suomen väestömäärän ennustetaan kasvavan noin 1,5 % vuodesta 2014 vuoteen Koko maassa väestön kasvun ennakoidaan olevan noin 5 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vuonna 2016 Keski-Suomessa oli eniten vuotiaita (selittyy osaltaan Jyväskylän suurella opiskelijamäärällä) sekä vuotiaita. Väestön ikääntymisen myötä 5-vuotisikäryhmien väliset määrälliset erot tasoittuvat (kts. väestöpyramidit alla). Ennusteen mukaan yli 80-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä.

16 15 Kuva 5 Keski-Suomen väestöpyramidi vuonna 2016 (Lähde: Tilastokeskus, Väestön ennakkotilasto) Kuva 6 Keski-Suomen väestön pyramidi vuonna 2030 (lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2015)

17 16 Väestöllinen huoltosuhde kuvaa alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden suhdetta työikäiseen, vuotiaaseen väestöön. Vuoden 2016 lopussa Keski-Suomen väestöllinen huoltosuhde oli lähes 62, eri sataa työikäistä kohden oli 62 lasta ja 65 vuotta täyttänyttä luvulla huoltosuhde alitti 50 ja pysytteli noin 50 tuntumassa aina vuoteen 2008 saakka, jonka jälkeen se on noussut nopeasti. Väestöennusteen mukaan Keski-Suomen väestöllinen huoltosuhde saavuttaa huippunsa 2030-luvun alkupuolella. Kuva 7 Keski-Suomen väestön huoltosuhde vuoteen 2040 mennessä (lähde: Tilastokeskus) 1.4 Väestön Ikärakenne ja huoltosuhde Väestön ikärakenne Keski-Suomessa noudattelee koko maan rakennetta. Sen sijaan kuntien välillä erot ikärakenteessa ovat merkittäviä. Lasten osuus vaihtelee 9 %:sta 26 %:iin ja 65 vuotta täyttäneiden osuus 16 %:sta 42 %:iin. Keskusseudun ja muun maakunnan ero ikärakenteessa todennäköisesti kasvaa edelleen.

18 17 Kuva 8 Keski-Suomen väestön ikärakenne vuonna 2016 kunnittain Elinympäristön tietopalvelu Liiteri, Tietolähteet: Tilastokeskus VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ VÄESTÖ Ikärakenne Ikärakenne IkärakenneIkärakenn Ikärakenn Ikärakenn Ikärakenn Ikärakenn IkärakenneIkärakenneIkärakenn Ikärakenn Ikärakenn Ikärakenne Ikärakenne Ikärakenne Lukumäärä Lukumäärä LukumääräLukumääräLukumääräLukumääräLukumääräLukumääräProsentti Prosentti Prosentti Prosentti Prosentti Prosentti Prosentti Prosentti Kunta Kunta id 0-6 [lkm] (27-14 [lkm] ( [lkm]18-29 [lkm30-49 [lkm50-64 [lkm65-74 [lkm75+ [lkm] (0-6 [%] ( [%] ( [%] (18-29 [%] (30-49 [%] (50-64 [%] ( [%] (275+ [%] (201 Hankasalmi ,9 8,5 3,3 8,9 19, ,8 Joutsa ,7 6,9 2,4 7,7 17,6 25,6 18,7 16,5 Jyväskylä ,6 8,4 2,9 21,3 25,1 17,4 10 7,4 Jämsä ,8 7,9 3,6 9,8 20,7 23,7 15,6 12,9 Kannonkoski ,4 3,5 7,9 16,5 25,8 16,5 16,4 Karstula ,6 8,5 3,2 8,6 18,9 24,7 15,7 14,8 Keuruu ,3 7,7 2,8 9,4 19,2 23,7 17,1 13,7 Kinnula ,8 9,1 3,4 10,1 16,6 24,9 15,7 12,5 Kivijärvi ,9 7,9 2,4 10,2 14,9 24,4 18,5 16,8 Konnevesi ,3 8,3 2,9 8,8 18,6 24,8 16,2 15,1 Kuhmoinen ,5 5,2 2,8 6,4 14,8 25,1 21,4 20,8 Kyyjärvi ,4 7,8 3,4 7,9 16,9 25,7 16,9 13 Laukaa ,8 12 3,8 9, ,7 10,7 7,6 Luhanka ,2 5,7 2,5 5,6 15,6 26,3 18,7 20,5 Multia ,5 9 3,2 7,5 16,2 26,3 14,9 17,4 Muurame ,7 12,6 4,1 9,8 28,1 19,5 9,8 6,4 Petäjävesi ,6 11,2 3,7 8,5 23,7 21,4 13 9,9 Pihtipudas ,2 9,3 3,7 9, ,7 13,7 Saarijärvi ,2 8,6 2,9 9,3 18,9 25,5 14,7 13,8 Toivakka ,6 10,4 2,9 7,2 22,9 22,1 15,1 10,7 Uurainen ,2 13,2 3,9 9,1 25,8 17,9 10,6 7,3 Viitasaari ,1 6,9 3,1 10,9 16,8 25,3 16,3 15,5 Äänekoski ,2 9,4 3,9 10, ,4 14,1 10,6 Kuva 9 Keski-Suomen väestön ikärakenne kunnittain ja prosenttiosuuksittain 2016

19 18 Vanhushuoltosuhde kuvaa yli 64-vuotiaiden määrää yhtä työikäistä (15-64-vuotiaat) kohden. Työikäisten määrä vähenee Suomessa lähivuosikymmeninä. Ikärakenteen kehitys johtaa vanhushuoltosuhteen merkittävään kasvuun. Keski-Suomen maakunnassa vanhushuoltosuhde oli 0,35 vuonna 2016 (35 eläkeikäistä 100 työikäistä kohden), mikä on lähellä koko maan tasoa (0,33). Vanhushuoltosuhde vaihtelee merkittävästi kuntien välillä ja erot jopa kasvavat tulevina vuosina. Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 osassa Keski-Suomen kuntia yli 64-vuotiaita on saman verran tai enemmän kuin työikäisiä. Vuonna 2030 Keski-Suomen alhaisimmat vanhushuoltosuhteet ovat ennusteen mukaan Jyväskylän seudun kunnissa sekä Äänekoskella. Kuva 10 Väestön huoltosuhde kunnittain 2016 (lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne)

20 Kuva 11 Väestön huoltosuhde kunnittain vuonna 2030 (lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2015) 19

21 Keski-Suomen väestöä kuvaavia tunnuslukuja asumisolot maakunnan alueella 2 Kuva 12 Keski-Suomen väestöllisiä tunnuslukuja verrattuna maan keskiarvoon vuonna Väestön sijoittumista, asumista ja tulotasoa koskevat analyysit on valmistellut Juha Romula (ELY-keskus)

22 Kuva 13 Väestön rakenteet: perherakenteet, sosioekonominen rakenne, elinkeinorakenne (2015) 21

23 22 Kuva 14 Yksinasuvien asuntokuntien osuus kunnittain (2014), % Kun tarkastellaan asuntokuntien kokoa ja niiden sijoittumista Keski-Suomen maakunnassa huomio kiintyy asuntokuntiin, jonka muodostaa yksi henkilö eli yksin asuvat. Keski-Suomessa yhden hengen asuntokuntia on kaikista asuntokunnista 43 %. Se ei juurikaan poikkea maan keskiarvosta (42,6 %). Koko maan alin luku on 19,9 % ja korkein 60,7 %. Asuntokuntia, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias henkilö, on Keski-Suomessa 20,7 % kaikista asuntokunnista (koko maa 21,6 %). Palvelutarpeiden kannalta ja järjestämisen näkökulmasta on tarpeen tarkastella yhden hengen talouksien sijoittumista maakunnassa ja eri kunnissa (Kuva 12,13,14 ja 15). Kunnittainen vaihtelu on suurta. Jyväskylässä tilannekuvaan vaikuttaa opiskelijoiden suuri määrä, joka vuodesta toiseen pysyy suhteellisen vakiona. Palvelutarpeiden kannalta voidaan tilannekuvaa tarkentaa kohdistamalla huomio yhden hengen asuntokuntiin, joissa asuvat yli 65-

24 23 vuotiaat (Kuva 13). Kun otetaan huomioon tuleva väestön ennustettu kehitys, jossa vanhusikäluokat kasvavat voimakkaasti vuoteen 2030 ja 2040 mennessä, muodostuu tulevaisuuden kuva huomattavasti nykytilasta poikkeavaksi, mikäli asumistilanne pysyy nykytilan mukaisena. Nykytilanne vanhusikäluokkien yhden hengen asuntokuntien osalta muodostaa maakunnalle haasteen alueellisesti ja palvelujen järjestämisen kannalta, kun vielä otetaan huomioon vanhusten määrän kasvu vuoteen 2030 mennessä. Vanhusväestön asuminen mahdollisimman pitkään kotona lisää kotiin vietävien palvelujen tarvetta ja niiden räätälöintiä vanhusväestön tarpeita vastaavaksi. Tämä on myös mahdollisuus sekä inhimillisesti että palveluiden järjestämisen kannalta ja on omiaan vähentämään kalliita rakentamisinvestointeja palvelutalojen ja hoitokotien osalta. Tämä mahdollisuus tulisi palvelustrategiassa ottaa näkyvästi esille. Se tulisi ottaa huomioon uutta teknologiaa ja palveluprosesseja ja toimintamalleja suunniteltaessa. Kunta Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jämsä Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Saarijärvi Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski Yli 65 -vuotiaat yhden hengen asuntokunnat (lukumäärä, vuosi 2016) Kuva 15 Yli 65-vuotiaiden yhden hengen asuntokunnat, määrät kunnittain (lähde: Tilastokeskus)

25 24 Asuntokunnat muuttujina Alue, Vuosi, Asuntokunnan koko, Talotyyppi, Asuntokunnan vanhimman ikä, Asuntokunnan vanhimman sukupuoli ja Yksikkö 1 henkilö Kaikki talotyypit Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Sukupuolet yhteensä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Asuntokuntien lukumäärä Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jämsä Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Saarijärvi Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski Kuva 16 Yksinasuvien asuntokunnat kunnittain ja ikäryhmittäin 2016, lukumäärä (lähde: Tilastokeskus) Kuva 17 Yksinasuvien asuntokuntien osuus kunnittain kaikista asuntokunnista, %

26 Asuntokuntien keskitulot Keski-Suomessa asuntokuntien keskitulojen vaihteluväli kuntakohtaisessa vertailussa on melko suuri. Suurin asuntokuntien keskitulo (v.2013) on Muuramessa (45 560e) ja pienin Kuhmoisissa (30 852e). Muurame erottuu selkeästi muista Keski-Suomen kunnista korkealla asuntokunnan keskitulolla (kuva 1). Kuntien sisäinen alueellinen vaihtelevuus saattaa olla suurta, varsinkin tämä tulee esille jos vertailtaisiin Jyväskylän eri asuntoalueiden välistä tilannetta (kuva 2). Kuva 18 Asuntokuntien keskitulo Keski-Suomessa

27 Kuva 19 Asuntokuntien keskitulon vaihtelevuus eri asuntoalueilla Jyväskylän alueella 26

28 Väestön hyvinvointi ja terveys (koko kuva) Maakunnan väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa suuria kuntakohtaisia eroja Valtaosa Keski-Suomen asukkaista voi hyvin. Terveydessä ja hyvinvoinnissa on kuitenkin hyvin suuria kuntakohtaisia eroja (kansantauti-indeksit). Työikäisistä 57 % kokee elämänlaatunsa hyväksi ja nuorista yli 75 %. Yksinäisiksi itsensä kokee noin 10 % asukkaista. Koulutuksen ulkopuolelle jääneitä on vuotiaiden ryhmässä (% vastaavan ikäisestä väestöstä) 6,2 %. Luku on pienempi kuin maassa keskimäärin (8,3 %). Vaikeasti työllistyviä (rakennetyöttömyys) % vuotiaista on 8,2 %, mikä on suurempi kuin maassa keskimäärin (6,2 %). Asunnottomia yksinäisiä tuhatta asukasta kohti on maakunnassa 0,6 kun maassa keskimäärin luku on 1,2. Ahtaasti asuvia lapsiasuntokuntia (% kaikista asuntokunnista) on Keski-Suomessa 30,4, mikä on likipitäen sama kuin maassa keskimäärin (29,8). Kunnan pienituloisuusaste on 15,6, mikä on maan keskiarvoa korkeampi ja heijastaa alueen ihmisten tulonmuodostusta. Koulun fyysisissä työoloissa puutteita (8. ja 9.luokan oppilaista 51,5 % (maan keskiarvo 54,3%). Indikaattorin luku on huolestuttavan korkealla. Kuva 20 Keski-Suomen hyvinvointi, palvelut ja väestörakenne Kun tarkastellaan hyvinvoinnin jakautumista ja koettua hyvinvointia ja osallisuutta, voidaan tehdä seuraavat havainnot: - Ginikerroin, mikä kuvaa käytettävissä olevia tuloja on hieman alempi kuin maassa keskimäärin.

29 28 - Koulukiusattuna vähintään kerran kuukaudessa kokee 8. ja 9. luokan oppilaista olevansa 6,9 %, mikä on maan keskiarvoa korkeampi. Koulukiusaamiseen pitää olla 0-toleranssi. Nykytilanteeseen on puututtava ongelman ratkaisemiseksi. - Elämänlaatunsa hyväksi kokee vuotiaista 57,4 %, mikä on maan keskiarvoa korkeammalla (54,3%). Tämä kertoo hyvästä lähtötilanteesta kuntien HYTE-toiminnan suunnittelulle vuotta täyttäneillä vastaava luku on 52,2 % (51,7 %) - Yksinäisyyden kokeminen on ongelma sekä työikäisillä (9,9%) että vanhusikäluokassa (8,1%). Tämä voi olla yhteydessä mielenterveyden ongelmiin, lähinnä masennuksen yleisyyteen. Osallisuudessa on selvästi vajetta. Ongelmaa on edelleen selvitettävä yksinäisyyden (nykyajan kansantauti) pienentämiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi. - Osallisuutta kuvaa myös äänestysaktiivisuus vaaleissa ja järjestötoimintaan osallistuminen. Nämä ovat suhteellisen korkealla, varsinkin järjestötoimintaa keskisuomalaiset osallistuvat aktiivisesti Erityisesti yli 75 v. osallistuminen järjestötoimintaan on huomattavan suurta. Kuva 21 Keski-Suomen hyvinvoinnin jakautuminen, koettu hyvinvointi ja osallisuus 1.8 Väestön sairastavuus Sairastavuus on Keski-Suomessa yhteenlaskettujen kansantautien indeksien osalta yli maan keskiarvon ja maakunnista alhaisimmalla tasolla nykyisellä erva-alueella (tuleva yhteistoimintaalue). Keskisuomalaiset sairastavat tuki- ja liikuntaelinten sairauksia (105,3) ja mielenterveyden sairauksia (119,7) sekä dementiaa (114,2) maan keskiarvoa enemmän. Sepelvaltimosairauksien, aivoverisuonitaudin ja syöpäindeksin osalta sairastavuus on maan keskiarvoa alempi. Tapaturmaindeksi on maan keskiarvoa korkeampi (111,0). Maakunnan alueella kunnissa on sairastavuudessa poikkeuksellisen suuret erot. Alhaisin sairastavuus on Muuramessa (74,4) ja eniten sairastetaan Kivijärvellä (147,1). Ainoastaan kolme

30 29 kuntaa alittaa maan keskiarvon; Muurame, Toivakka ja Laukaa. Kaikki muut kunnat ovat yli maan keskiarvon. Sairastavuus on erityisen korkeissa lukemissa (Yli 120,0) Kannonkoskella, Luhangassa, Äänekoskella, Viitasaarella, Kinnulassa, Hankasalmella, Pihtiputaalla ja Kivijärvellä. Palveluiden järjestämisen kannalta tämä merkitsee, että terveydenhuollon resursseja ja ennaltaehkäisevän toiminnan resursseja ja interventioita on suunnattava nykyistä enemmän näihin korkean sairastavuuden kuntiin. Maakunnan mittakaavassa erityisen korkea sairastavuus ei näyttäydy erityisenä ongelma. Haasteen siitä tekee maakuntien resurssien kohdentaminen väestön palvelutarpeiden mukaisesti maakunnan eri alueille. Resurssien kohdentuminen voi olla nykyisen tilanteen jatkuminen myös tulevina vuosina tai resurssien kohdentuminen painottaen sairastavuuden korkeaa esiintymistä maakunnan eri alueilla. Kuva 22 Sairastavuusindeksit Keski-Suomessa, koko maa on 100,0 (vuosi 2015)

31 30 Kuva 23 Sairastavuusindeksi kunnittain Keski-Suomessa, koko maa on 100,0 (vuosi 2015) Työkyvyttömyysindeksi on maakunnan tasolla vain hieman keskiarvon yläpuolella, mutta muutamassa kunnassa luvut ovat hälyttävän korkeita. Noin 33 % työikäisistä kokee terveytensä keskitasoiseksi tai huonoksi ja 24 % arvioi työkykynsä heikentyneeksi. Työikäisistä noin 26 % arvelee, ettei jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka. 1.9 Nuorten liikunta-aktiivisuus maan kärjessä Keski-Suomi on liikunnallinen maakunta, mutta silti noin 15 % työikäisistä ei harrasta vapaaajan liikuntaa. Nuorten liikunta-aktiivisuus on maan kärkeä mutta vähenee iän myötä. Tunnin päivässä liikkuu ammattioppilaitoksen nuorista vain 12 % Ylipaino kansanterveysongelmana Ylipaino (BMI>30,0) Keski-Suomessa suuri kansanterveydellinen riskitekijä, mikä altistaa monille sairauksille ja vaikuttaa merkittävästi hyvinvointia ja terveyttä alentavasti Ylipainotilastot ylittävät reilusti maan keskiarvon. Lihavia (BMI >30) on työikäisistä 22 %. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 25 % ylipainoisia. Erittäin huolestuttavaa on yläkouluikäistenylipaino, 17 %. Työikäisistä 22 % lihavia (BMI>30), ylipaino myös lasten ja nuorten ongelma.

32 Tupakointi edelleen yleistä ja kansanterveyden riskitekijä, vaikka laskusuunnassa Vaikka sekä työikäisten (16 %) että nuorten päivittäinen tupakointi on kääntynyt laskuun, tupakoidaan Keski-Suomessa muuta Suomea enemmän. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista tupakoi päivittäin 25 %, lukiolaisista vain noin 3 %. Huolestuttavinta on se, että yläkoululaisista edelleen tupakoi 6 % päivittäin. Yli 65-vuotiaista 7 % tupakoi päivittäin Keskisuomalaisten elintavat verrattuna koko maahan Työikäisistä 34 % alkoholin liikakäyttäjiä. Erityisenä huolena ammatillisten oppilaitosten opiskelijat, joiden alkoholin käyttö viikoittaista Alkoholin kulutus on kääntynyt laskuun mutta silti työikäisistä 34 % ja yli 65-vuotiaista 13 % käyttää alkoholia liikaa. 16 % ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista käyttää alkoholia viikoittain ja yläkouluikäisistä 4 %. Kuva 24 Elintavat Keski-Suomessa verrattuna koko maahan (2015, 2016) Elintapoja koskevat mittarit ovat lähes kaikki punaisella. Erityisen huolestuttavia ovat työikäisten päivittänen tupakointi, mikä on edelleen yleistä ja nuorten juomiskäyttäytyminen ja humalahakuinen viikoittainen juominen. Työikäisistä lähes 40 % käyttää alkoholia liikaa (AUDIT-C). Keski-Suomen luku ylittää maan keskiarvon. Samaten elintavat heijastuvat ylipainon esiintymiseen. Ylipainosta on muodostunut keskeinen riskitekijä. Työikäisistä lihavien osuus (BMI yli 30,0) on huomattava 21,8 % ja ylittää maan keskiarvon. Näin merkittävä ylipainoisten osuus on yhteydessä moniin kansansairauksiin. Etenkin vaikutukset näkyvät sydän- ja verisuonisairauk-

33 32 sissa (esim. eteisvärinäpotilaat, verenpainetauti) ja diabeteksen korkeana esiintymisenä. Järjestämisen kannalta näin korkeat elintapoja kuvaavat mittarit viittaavat selkeästi siihen, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä (HYTE) edellyttäviä resursseja ja interventioita on suunnattava näihin vaarallisesta ylipainosta kärsiviin väestöryhmiin. Tässä tarvitaan julkisen sektorin, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin tiivistä yhteistyötä. Avainasemassa ovat liikunnalliset toimijat ja kunnat, joiden tehtävänä on pitää huolta liikunnallisista resursseista ja fasiliteeteista. Alalle syntyvät yritykset pitää ottaa mukaan tähän toimintaan, joilla kansalaisia ja riskiryhmiä aktivoidaan ja sitoutetaan liikkumaan. Hyvän esimerkin Keski-Suomesta tarjoaa Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymän (KeHo) käytiin laittama Meijän polku, joka pyrkii aktivoimaan kansalaisia ja tarjoamaan uutta teknologiaa ja mittauslaitteita liikkujien käyttöön. Kuva 25 Keskisuomalaisten toiminta- ja työkyky verrattuna koko maahan (2015,2016) 1.13 Sosioekonomiset tekijät hyvinvointi- ja terveyserojen ja eriarvoisuuden taustalla Väestöryhmien välillä on sukupuolen, siviilisäädyn, asuinalueen ja äidinkielen mukaisia eroja terveydessä. Naiset elävät keskimäärin lähes 7 vuotta pitempään kuin miehet. Naimisissa olevat ovat terveempiä kuin muut. Länsirannikolla eletään pitempään kuin Koillis-Suomessa, ja ruotsinkieliset ovat terveempiä ja elävät pitempään kuin suomenkieliset. Erityisen suuria terveyserot ovat sosioekonomisten ryhmien välillä. Toimihenkilöt ovat terveempiä kuin työntekijät ja työssäkäyvät terveempiä kuin työttömät. Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneetiii. Sosioekonomiset terveyserot ovat sosiaalisen aseman mukaisia systemaattisia eroja terveydentilassa, sairastavuudessa, toimintakyvyssä ja kuolleisuudessa. Esimerkiksi 35-vuotias työntekijämies elää keskimäärin 74-vuotiaaksi, kun johtavassa asemassa oleva mies elää 80-vuotiaaksi. Naisilla vastaava elinajanodotteen ero on runsaat kolme vuotta.

34 33 Kuva 26 Tuloryhmien erot ja kuolleisuus Eriarvoisuus tarkoittaa terveyden tasa-arvon näkökulmasta sellaista erilaisuutta, jota voidaan pitää epäoikeudenmukaisena ja myös vältettävissä olevana. Kyse ei siis ole kaikesta terveyden vaihtelusta, jota ihmisten ja väestöryhmien välillä esiintyy, vaan eroista, joihin yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat selvästi ja joiden syntyä ei voida pitää yksiselitteisesti ihmisten vapaan valinnan tuloksina. Terveyserot läpäisevät koko sosiaalisen hierarkian. Keskimääräinen terveydentila kohenee asteittain sosiaalisen aseman myötä. Kyse ei ole vain parhaimman ja heikoimman ryhmän välisestä erosta. Kuva 27 Epätasa-arvoisuus terveydessä (Labonte Epätasa-arvoisuus Toronton kaupungissa) Sosioekonomiset taustatekijät selittävät hyvinvointi- ja terveyserojen syitä: Rakenteellinen eriarvoisuus eli yhteiskunnan rakenteista johtuva epätasa-arvo on erojen kasvualusta. Rakenteellisilla tekijöillä tarkoitetaan elinoloihin vaikuttavia tekijöitä, kuten tulonjakoa, varallisuuden jakautumista, työelämän rakenteita, koulutusjärjestelmää, terveydenhuolto-järjestelmää ja asumisoloja. Rakenteellisten tekijöiden vaikutus ilmenee koko elämänkaaren ajan alkaen lapsuudesta jatkuen työelämän ajan eläkeikään asti. Rakenteellisten tekijöiden lisäksi terveyseroihin vaikuttavat mm. eriarvoisuus terveyspalvelujen saannissa. Elintapaerot eli erot esimerkiksi alkoholinkäytössä, tupakoinnissa, ruokavaliossa ja liikunnassa. Elintapoihin

35 34 vaikuttavat suuresti taloudelliset mahdollisuudet, arjen kulttuuri, kuten perinteet, muoti, arvot, normit, sekä mainonta ja markkinat. Toisin sanoen elintapojakaan ei voi pitää pelkästään ihmisen vapaan valinnan tuloksena eikä näin ollen yksinomaan yksilön vastuulla. Keskimäärin terveydentila paranee asteittain sosiaalisen aseman myötä Ennenaikainen kuolleisuus ja alkoholin liikakäyttö Alkoholin liikakäytöllä on selkeä yhteys verenkiertoelinten sairauksista johtuviin kuolemiin. Tuloryhmistä pienituloisin väestön viidennes erityinen riskiryhmä. Kuolleisuus ennen 80.ikävuotta on ajanjaksolla pienentynyt miehillä ja naisilla kaikissa tuloryhmissä. Itä- ja Pohjois-Suomessa ennenaikaiset kuolemat ovat edelleen yleisempiä kuin lännessä ja etelässä. Keski-Suomi sijoittuu vertailussa keskelle Tuloryhmien ero kuolleisuudessa on selkeä kaikissa maakunnissa ja näillä on selkeä yhteys verenkiertoelinten sairauksista johtuviin kuolemiin. Pienituloisimmassa väestön viidenneksessä maakuntien väliset kuolleisuuserot ovat suurimmat Kuva 28 Miesten ja naisten menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25-80/ vastaavanikäistä kohti koko maassa tuloryhmittäin ajanjaksolla

36 35 Kuva 29 Kaikki kuolemansyyt, menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä v./ vastaavanikäistä maakunnittain ja sukupuolittain ajanjaksolla Nuorisotyöttömyys Keski-Suomessa Nuorisotyöttömyys sitkeästi, 22 %:n lukemissa Keski-Suomessa on nuorisotyöttömyys (18-24 v) on suurempaa (22 %) kuin maan keskiarvo. Peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle tippuneita nuoria (6 %) on kuitenkin maan keskiarvoa vähemmän Keski-Suomen väestön palvelujen tarve Palvelujen tarvetta mittaa karkealla tasolla väestön ikä- ja muut rakenteet ja tarvevakioidut kustannukset per asukas.

37 36 Kuva 30 Väestön ennuste ikäryhmittäin Kuva 31 Väestön ikärakenne vuonna 2014 ja ennusteet 2030 ja 2040, henkilöiden lukumäärä Kuva 32 Väestön muutos % ikäryhmittäin 2030 ja 2040

38 37 Kuva 33 Yli 65-vuotiaiden määrän kehitys ja ennuste Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot ovat 3053 euroa asukasta kohti. Menot ovat viidenneksi alhaisimmat kaikkien maakuntien joukossa huolimatta siitä, että tarveindeksi on maan keskiarvon yläpuolella, kustannukset ovat matalat ja toiminta tehokkaimmasta päästä maakuntien vertailussa (esim. somaattinen erikoissairaanhoito maan tehokkainta vuonna 2015, Kuva 53). Esimerkiksi naapurimaakunnista erva-alueella Pohjois-Savo ja Etelä- Savo sijoittuvat tässä vertailussa paljon Keski-Suomea korkeammalle. Tämä kielii osaltaan väestön korkeammasta sairastavuudesta naapurimaakunnissa. Keski-Suomi on lännen ja idän välissä, myös palvelujen tarpeen ja sairastavuuden osalta. Tarve ylittää maan keskiarvon. Maakunnan sisällä palvelujen tarve vaihtelee suuresti ja kuntien väliset erot ovat suuret. Kun Kivijärven tarvevakioidut menot ovat euroa asukasta kohti, Muuramella vastaavat menot ovat euroa. Kunnittaiset erot heijastelevat väestön erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita ja kunnan palvelurakennetta ja sen edullisuutta.

39 38 Kuva 34 Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot 2015 maakunnittain Kuva 35 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot 2015 kunnittain

40 39 Kuva 36 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot maakunnittain asukasta kohti ja tarvekerroin (koko maa=1) v Palvelujen saatavuus ja hoitoon pääsy Kuva 37 Lääkärikäyntien odotusajat perusterveydenhuollossa (käynti toteutunut)

41 40 Kuva 38 Lähetteen käsittelyajat (esh) Kuva 39 Hoidon tarpeen arviointi, yli 90 vrk odottaneet (%)

42 41 Kuva 40 Hoitoa yli 6 kuukautta odottaneet, sairaanhoitopiirit Kuva 41 Hoitoa odottavien lukumäärä ja odotusajat Ksshp:ssä

43 42 Kuva 42 Yleisimpiin leikkauksiin ja konservatiivisiin hoitoihin odottavien lukumäärä ja odotusajat toteutuneiden hoitojen osalta Ksshp:ssä Kuva 43 Ksshp:iin hoitoa odottavien lukumäärät ja odotusajat poikkileikkauspäivämääränä

44 43 Kuva 44 Kaikkien käyntien ja lääkärien odotusajat perusterveydenhuollossa Kuva 45 Kaikkien käyntien odotusajat perusterveydenhuollossa (käynti toteutunut), lkm ja %

45 Paljon palveluita käyttävät asiakkaat NHG:n ((Nordic Health Care Group) tutkimuksen mukaan koskien Oulun kaupungin sosiaalialan ja terveydenhuollon kustannuksia ja niiden jakautumista eri väestöryhmille mukaan 10 % Oulun kaupungin asukkaista kerryttää 81 % sosiaalialan ja terveydenhuollon kustannuksista. Kallein 10 % väestöstä segmentoitiin palveluiden käytön perusteella seuraaviin ryhmiin: vanhuspalveluasiakkaat, vammaispalveluiden asiakkaat, lastensuojelun asiakkaat, päihdepalveluiden asiakkaat, psykiatrian asiakkaat, diabeetikot ja sydän- ja verisuonitautipotilaat ja somaattisen erikoissairaanhoidon asiakkaat. Asiakasryhmiä analysoitiin vielä tarkemmin ja selvitettiin, minkä muiden palveluiden asiakkaita he ovat ja mitkä ovat palvelun käytön kustannukset. Lisäksi analysoitiin, montaako palvelukokonaisuutta suurkuluttajat käyttivät ja minkä osuuden kunkin yksittäisen palvelun kustannuksista he aiheuttivat. Havaittiin, että suurkuluttajat käyttävät keskimäärin neljää eri palvelukokonaisuutta, kun muut käyttävät vain yhtä. Johtopäätöksenä todettiin, että nykyinen siilomainen palvelujärjestelmä sopii hyvin 90 %:lle väestöstä, mutta suurkuluttajia se palvelee huonosti. Projektin lopputulemana Oulun kaupunki lähtee suunnittelemaan palveluohjausmallia paljon palveluita käyttäville asiakkaille. Tarkoitus on, että jokaiselle suurkuluttajalle nimetään vastuutyöntekijä. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä on tarkoitus kehittää tietojärjestelmiä tukemaan suurkuluttajien tunnistusta ja hallintaaiv. Jyväskylän yliopisto on tehnyt vastaavanlaisen analyysinv. Tutkimuksissa päädyttiin vastaaviin tuloksiin kuin NHG Oulussa. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää Kainuun ja Keski-Suomen alueella paljon sote-palveluja käyttävät asiakasryhmät sekä identifioida ja validoida parhaat mahdolliset, kokonaisedullisimmat, kehitysmallit palveluiden tuottamiseksi tulevaisuudessa. Keskeinen asia toimintamallin parantamisessa palveluohjauksen on kehittäminen Tietojohtamisen mittareita kehitetään Keski-Suomessa aktiivisesti tavoitteena toiminnan laadun ja kustannusvaikuttavuuden seuranta Palvelujärjestelmällä voidaan kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttaa vain noin 10 %:lla. Seuraavassa asetelmassa on luetteloitu tekijöitä, jotka vaikuttavat kansanterveyteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Listalla olevat kaikki asiat eivät ole Keski-Suomen päätettävissä, joten palvelujen laatua ja kustannusvaikuttavuutta on kehitettävä mittaamaan väestön hyvinvoinnissa ja terveydessä tavoiteltua muutosta, joihin voidaan vaikuttaa palvelujärjestelmän toimenpiteillä. Tämän suuntaista kehitystyötä on aktiivisesti virinnyt Keski-Suomessa (esim. Sote-keskuksen laatu- ja kustannusvaikuttavuuden kehittäminenvi). Tarkoitus on ottaa näitä laatu- ja kustannusvaikuttavia mittareita käyttöön ja testattavaksi jo ennen maakunnan soten käyttöönottoa osana johtamista. Ne ovat kiinteä osa maakunnan tietojohtamisen kehittämistä.

46 45 Kuva 46 Kustannusvaikuttavat toimet terveydenhuollossa 1.20 Potilasturvallisuus osana laadun hallintaa Osana maakuntavalmistelua on Keski-Suomessa käynnissä potilasturvallisuuden ja laadun mittarien ja seurannan kehittäminenvii. Vuoden 2017 aikana tehtiin kysely Keski-Suomen maakunnan eri julkisen puolen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin, joilla kartoitettiin, millaisia palvelun laadun ja potilasturvallisuuden mittareita ja menetelmiä on käytössä. Potilasvahinkotilastoissa Keski-Suomi sijoittuu keskelle, kun verrataan eri sairaanhoitopiireissä sattuneita vahinkoja. HaiPro-vaaratapahtumajärjestelmä on käytössä Keski-Suomen julkisen puolen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa ja osin myös yksityisissä sosiaalipuolen organisaatioissa. Lisäksi tulokset osoittivat, että maakunnassa on tarve ottaa käyttöön yhtenäiset palvelun laatua arvioivat mittarit. Vuoden 2018 aikana painopistealueina ovat asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä palvelun laadun mittaaminen. Palvelun laatua seurataan ja arvioidaan laatuindikaattoreiden ja valittujen mittareiden perusteella; potilaiden kaatumis- ja putoamistapaturmat, painehaavat, kivun hoito, vajaaravitsemusriski, infektioiden ehkäisy ja käsihygieniana toteutuminen, lääkehoito ja asiakaskokemus. Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa tavoitteena on ottaa käyttöön seuraavat mittarit: potilaiden kaatumisvaaran arviointimittari FRAT, painehaavojen arviointimittaristo, vajaaravitsemuksen arviointimittaristo sekä kivun arviointiin kohdennetut mittarit. Vuoden 2018 aikana tehostetaan HaiPro-järjestelmän tuottamaa tietoa toiminnan kehittämisessä ja ennakoinnissa ja tehdään maakunnallinen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia.

47 Palvelujen käyttö ja kustannukset Kuva 47 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot ja nettomenot 2015 kunnittain (indeksi 100=koko maa) Kuva 48 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot, nettomenot indeksi, tarvekerroin ja tarvevakioidut menot, indeksi, koko maa=100

48 47 Kuva 49 Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokäyttökustannukset, euroa (Hallituksen esityksen 15/2017 mukaan) Kuva 50 Perusterveydenhuollon palvelujen käyttö 2015 kunnittain

49 48 Kuva 51 Perusterveydenhuollon palvelujen käytön mittarit kunnittain 2015 Kuva 52 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit kunnissa vuonna 2015 per 1000 asukasta

50 49 Kuva 53 Erikoissairaanhoidon palvelujen käytön mittarit kunnittain vuonna 2015, sijoitus kuntien välisessä vertailussa Kuva 54 Somaattisen erikoissairaanhoidon vuodeosastohoito, käyttö kunnittain 2015

51 50 Kuva 55 Psykiatrian laitoshoidon käyttö kunnittain 2015 Kuva 56 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit kunnittain 2015

52 Kuva 57 Somaattisen erikoissairaanhoidon tarvevakioitujen menojen sekä palvelujen käytön ja tuottavuuden poikkeama maan keskiarvosta (%) maakunnittain vuonna

53 52 Osa II: Hyvinvoinnin ja terveyden nykytila ikäryhmittäin 2.1 Lapset, nuoret ja perheet viii Kaikkiaan perheitä oli vuoden 2014 lopussa , joista lapsiperheitä (lapsiperheitä 37,9 %:a perheistä) Lapsiperheiden määrä on vähentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Lapsiperheiden yleisin perhemuoto on yhä avioparin perhe Yksinhuoltajaperheitä oli 19,9 %:a lapsiperheistä vuonna 2014 Lapsiperheen keskikoko oli 3,83 henkilöä vuonna 2014 Perheiden keskimääräinen lapsiluku oli 1,9 vuonna 2013 Perheitä, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, oli yhteensä vuonna 2014 Alle 18-vuotiaita lapsia oli perheissä yhteensä vuonna 2014 Kuva 58 Syntyvyyden kehitys Keski-Suomessa

54 53 Kuva 59 Perheiden rakenne Keski-Suomessa Kuva 60 Lapsettomien perheiden rakenne Keski-Suomessa

55 54 Kuva 61 Lapsiperheiden rakenne Keski-Suomessa Kuva 62 Tehostettua tukea saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa

56 55 Kuva 63 Erityistä tukea saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa Kuva 64 Osa-aikaista erityisopetusta lukuvuonna 2005/ /2013 saaneet peruskoulun oppilaat Keski-Suomessa

57 56 Kuva 65 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä Keski- Suomessa Kuva 66 Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet 0-17-vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä

58 57 Kuva 67 Psykiatrian laitoshoidon lapsipotilaat/1000 vastaavan ikäistä Keski-Suomessa Kuva 68 Psykiatrian laitoshoidon lapsipotilaiden hoitojaksot/1000 vastaavan ikäistä Keski-Suomessa

59 58 Kuva 69 Lastensuojelun käsittelyajat Keski-Suomessa 2014 Kuva 70 Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä olleet ikäryhmittäin, % vastaavanikäisestä väestöstä Keski-Suomessa

60 59 Kuva 71 Kodin ulkopuolelle sijoitetut vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä Keski-Suomessa Kuva 72 Kodin ulkopuolelle sijoitettujen vuotiaiden lasten ja nuorten sijoituspaikat, % kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista Keski-Suomessa

61 60 Kuva 73 Lasten ja nuorten laitoshuollossa olleet asiakkaat yhteensä Keski-Suomessa Kuva 74 Lasten ja nuorten laitoshuollossa olleiden asiakkaiden hoitopäivät vuodessa Keski-Suomessa

62 61 Kuva 75 Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä Keski-Suomessa Työikäiset ix Kuva 76 Työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä

63 62 Kuva 77 Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavanikäistä Kuva 78 Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%) vuotiaat

64 63 Kuva 79 Elämänlaatunsa /EuroHIS-8) hyväksi tuntevien osuus (%), vuotiaat Kuva 80 Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), vuotiaat

65 64 Kuva 81 Aktiivisesti järjestötoimintaan osallistuvien osuus (%), vuotiaat Kuva 82 Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), vuotiaat

66 65 Kuva 83 Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus (%), vuotiaat Kuva 84 Työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus (%), vuotiaat

67 66 Kuva 85 Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI> 30,0, vuotiaat Kuva 86 Niiden osuus, jotka eivät todennäköisesti jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka (%) vuotiaat

68 67 Kuva 87 Alkoholia liikaa käyttävien osuus (AUDIT-C) (%), vuotiaat Kuva 88 Päivittäin tupakoivien osuus (%), vuotiaat

69 68 Kuva 89 Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus (%), vuotiaat 2.3 Vanhusikäluokat - Ikääntyneet x Kuva 90 Säännöllisen kotihoidon asiakkaat

70 69 Kuva 91 Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden osuus Kuva 92 Lonkkamurtumat 65 vuotta täyttäneillä, % vastaavanikäisestä väestöstä

71 Kuva 93 Vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavan ikäisestä väestöstä 70

72 71 Kuva 94 Toimeentulotukea saaneet 65 vuotta täyttäneet, % vastaavan ikäisestä väestöstä Kuva 95 Ikääntyneiden elämänlaatu

73 72 Kuva 96 Ikääntyneiden toimintakyky Kuva 97 ikääntyneiden elintavat ja riskitekijät